Tunnistamattomia valoja saatiin kuvanauhalle kun ne lensivät kesäkuun 25. päivä 2014 Murrietan vuoren yli Kaliforniassa.
Pariskunta kuvasi videon heidän makuuhuoneensa ikkunasta. Valot leijuivat vuoren päällä pitkän aikaa ja aina välillä yksi niistä vilkkui tai hävisi taivaalta.
Artikkelin julkaissut Anything UFO.
Asteroideilta suojautuminen on tavoite joka vaatii monen alan resursseja, ja Venäjän valtiollinen avaruusvirasto (Roscosmos) ei ole yksin tämän aiheen kanssa. Roscosmoksen johtaja Oleg Ostapenko sanoo: ”Tämä tehtävä voidaan suorittaa vain jos me käytämme maamme koko potentiaalia. Kaikilla on omat kykynsä. Me käymme ongelman kimppuun yhdessä. Työskentelemme yhteistyössä Venäjän Tiedeakatemian kanssa. Olemme tavanneet Vladimir Fortovin.”
Media on sanonut asteroidin lentävän maapallon ohitse 19 vuoden kuluttua nykyhetkestä niin että planeettamme voi olla vaarassa.
Krimin astrofysikaalinen observatorio on löytänyt 400-metrisen asteroidin joka voi törmätä maahan vuonna 2032. Krimin observatorio löysi pienplaneetan nimeltään 2013 TV135 tähdistä otetuista valokuvista kesäkuun 12. päivä. Löydön on vahvistanut venäläinen observatorio Siperiassa Buriatin tasavallassa, sekä italitalaiset, espanjalaiset ja brittiläiset astronomit, kertoo uutistoimisto RIA-Novosti.
Taviaankappale on 410 metriä pitkä ja se on luokiteltu mahdollisesti vaaralliseksi (PHO), sillä sen minietäisyys sen oman ja maapallon kiertoratojen välillä on 0,012 astronomista yksikköä (1,7 miljoonaa kilometriä). Asteroidit luokitellaan mahdollisesti vaarallisiksi, jos niiden kiertoradan minimileikkausetäisyys on pienempi kuin 0.05 AU.
Kiertorataa on mitattu ja tuloksien perusteella asteroidi voi osua maahan elokuun 26. päivä 2032 todennäköisyydellä 1/63000. Tämä on tarpeeksi korkea luku jotta asteroidi voidaan luokitella Torinon asteikolla alimpaan riskiluokkaan.
Asteroidin törmäysriskiä on myöhemmin pienennetty, ja se ei enää ole riskiluokassa. Jos asteroidi kuitenkin osuisi maahan, törmäyksen voima olisi arvioitu noin 2500 megatonniksi TNT:ta.
Eräs toinen asteroidi, 2007 VK184 on myös rankattu luokkaan 1 Torinon asteikolla.
Apophis löydettiin kesäkuun 19. päivänä 2004. Sen löysivät Roy A. Tucker, David J. Tholen ja Fabrizio Bernardi Kitt Peak National Observatorysta. Joulukuun 21. päivä 2004 Apophis ohitti maapallon 0.0963 AU:n etäisyydeltä (14,41 miljoonaa kilometriä).
Kun taivaankappale löydettiin, se nimettiin 2004 MN4, ja uutiset kirjoittivat siitä tuolla nimellä. Kun kappaleen rata oli tarpeeksi hyvin määritetty, se sai pysyvän numeron 99942. Apophis on nimetty auringonjumala Ra:n vastustajan Apepin kreikkalaisen nimen mukaan. Apep elää ikuisessa pimeydessä, josta se yrittää syödä Ra:n sen matkatessa yöllä taivaankannella. Apepia hillitsee Set, muinainen egyptiläinen myrskyn jumala.
Apophis lähestyy maapalloa huhtikuun 13. päivä 2029. Tämän lähikontaktin on NASAn järjestelmä jo liputtanut. Tuona päivänä siitä tulee niin kirkas, että sen voi havaita taivaalla paljaalla silmällä. Havainnot asteroidin lähestymisestä pienensivät epävarmuutta, ja asteroidi tilapäisesti kävi riskiluokassa 4, todennäköisyyden ollessa 2,7% (1/37). Tämä on korkein luokitus minkä mikään kappale on saanut. Tällä hetkellä Apophiksen luokitus on nolla, ja se ei tule vuonna 2029 maapallon pintaa 31 tuhatta kilometriä lähemmäs.
Artikkelin julkaissut Before Its News.
Viime viikkoina on verkossa julkaistu tietoa liittyen väitettyyn USA:n armeijan projektiin nimeltä ”Project SERPO”.
Me olemme varmasti kaikki kuulleet raportteja epätavallisista hallituksen salaisista projekteista. Jotkut niistä ovat niin yli hilseen meneviä että luulisi puhuttavan urbaanilegendoista.
Kuitenkin monet meistä ymmärtävät hallituksen ja armeijan työntekijöiden kohtaavan epätavallisia ilmiöitä työnsä johdosta.
Salaperäisen lähteen kommenttien perusteella hetki sitten pystytetyn verkkosivun mukaan Project SERPO oli USA:n hallituksen ja Zeta Reticulin tähdistön ystävällismielisten avaruusolioiden yhteistyöprojekti 40- ja 60-lukujen välillä.
Lähde väittää diplomaattisuhteiden olleen solmittu sen jälkeen kun UFO törmäsi maahan New Mexicon Roswellissa vuonna 1947.
Älä nyvviitti, saatat sanoa. Onko nämä tyypit polttaneet höpöheinää? Olemme kuulleet ja lukeneet epätavallisista hallituksen projekteista kuten ”kaukokatselu”-tietdustelumetodista, aikamatkustuksen fysiikan tutkimuksesta, ”taikasienten” vaikutusten psykologisista tutkimuksista, epätavallisista ei-tappavista aseista ja niin edelleen. Mutta diplomaattisuhteet ulkoavaruuden sivilisaatioon? Eikä siinä vielä kaikki. SERPO-tiedot kertovat projektista joka valitsi ja koulutti USA:n armeijan henkilökuntaa nousemaan aluksiin näiden olioiden kanssa ja menemään heidän kotiplaneetalleen kymmeneksi vuodeksi. Ja että 60-luvun puolivälissä tämä kaikki oli onnistuneesti saatu aikaan. Suurin osa ryhmän jäsenistä palasi ja antoi raportin.
Muistatko elokuvan Kolmannen asteen yhteys? Muistatko miten hallituksen jäsenet pystyttivät laskeutumisalustan ”vierailijoille” ja kuinka armeijan erikoisjoukot avustivat logistiikassa? Muistatko kuinka 12 ihmistä punaisissa asuissa siirrettiin laskeutumisalustalle alukseen nousua varten? Nämä tiedot serpo.orgissa on väitetty perustuvan faktaan.
Lisäksi tämän ja muualla julkaistun informaation perusteella hallitus on käynyt sisäistä kamppailua 1940-luvulta lähtien kuinka kertoa tästä tiedosta julkisesti ilman että se saa aikaan ahdistusta tai negatiivisia ilmiöitä. Informaation mukaan erilaisia toimenpiteitä on ollut työn alla vuosikymmeniä joka valmistelee meitä tätä todellisuutta varten.
No, uskotko tähän? Tästä tulisi varmasti hyvä romaani tai elokuva. Onko se totta, vai onko tämä vain jonkin mielikuvitusta, elokuvien tarinankerrontaa ja avaruuskulttuuria?
- Jos se pitäisi edes jonkin verran paikkansa, miten amerikkalaiset ja muu ihmiskunta reagoisi?
- Avaisimmeko mielemme ja sydämemme ystävällisille vierailijoille?
- Pelkäisimmekö?
- Tuntisimmeko itsemme uhatuiksi jos niillä olisi meitä kehittyneempää teknologiaa ja tietoa?
- Vihaisimmeko niitä koska ne näyttäisivät erilaisilta ja ne uskoisivat eri asioihin?
Eittämättä tulisi se lisäämään näkökantoihimme oman ulottuvuutensa. Meidän täytyisi muiden erilaisten ihmisten kanssa toimeentulsemisen lisäksi olla äärimmäisen suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Ja onko maailmankaikkeudessa myös muita ”vierailijoita” jotka eivät ole niin ystävällismielisiä?
Tämä voi selittää miksi hallituksen viranomaiset ovat ajatelleet pitää tämän tiedon pois julkisuudesta. Sivuston mukaan hallituksessa on vastuullisia ihmisiä jotka voivat nyt uskoa olevan oikea aika vähitellen julkistaa tietoa tilanteesta. Nämä ihmiset, joilla on visio ja myötätuntoa, voisivat pitää meitä valmiina ymmärtämään tilannetta ja reagoimaan vastuullisesti ja älykkäästi.
Tottakai tämä voi kaikki olla myös uutisankka. Tässä voi olla totuuden siemen tai ei yhtään totuutta. Ehkäpä ei. Eikö niin?
Artikkelin julkaissut UFO Mania.
Ryhmä nuoria havaitsi värikkään UFOn ja tallensi sen liikkeet La Serena Cityssa, Pohjois-Chilessä.
Video nauhoitettiin La Serenan suositulla turistialueella La Avenida del Marin rantapromenadilla. Videosta kerrottiin chileläisellä uutissivustolla.
Videolla näkyvä UFO muuttaa lentokorkeuttaan nopeasti. UFO Digest myöhemmin raportoi, että erään todistajan äänen voidaan kuulla sanovan että UFO laskeutuu rannalle ja nousee sieltä jälleen.
Salaperäinen ilma-alus on vaihtaa väriä sen liikkuessa horisonttiin. Se lentää suoraan todistajien pään yli.
Videoeditoinnin asiantuntijat vahvistavat videon olevan aito eikä videokuvaa esineestä ole muokattu. Kukaan ei kuitenkaan kyennyt vahvistamaan mikäli UFO on maan ulkopuolelta. Jotkut kommentoijat uskovat alueen olleen avaruusolioiden vierailujen ja monitoroinnin kohteena jo pidemmän aikaa, tuntemattomista syistä.
Samaan aikaan skeptikot sanovat että UFO voidaan hyvin tunnistaa meidän planeetaltamme peräisin olevaksi. Nämä ihmiset huomauttavat, että tuntemattoman lentävän esineen värit ja liike ovat yhtäpitäviä modernien radiolennokkialusten, quadcoptereiden, kanssa.
Eräs kommentoijista sanoi että avaruusoliot todella lentävät alueen yli piittaamatta ihmisistä. Ehkäpä ne pitävät ihmisiä harmittomina, että ne ovat niin edistyneitä meihin verrattuna.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings.
Ensimmäiset korkean resoluution kuvat Euroopan avaruusjärjestön ESA:n kolmen satelliitin Swarm-järjestelmästä paljastavat viimeaikaiset maapallon magneettikentän muutokset.
Marraskuussa 2013 laukaistu Swarm tarjoaa ennennäkemätöntä tietoa maapallon magneettikentän toiminnasta, joka suojaa meitä kosmisilta säteiltä ja varatuilta hiukkasilta.
Viimeisen puolen vuoden aikana tehdyt mittaukset vahvistavat yleisen trendin maapallon magneettikentän heikkenemisestä, joista suurimmat ovat tapahtuneet pohjoisella pallonpuoliskolla.
Myös toisilla alueiilla kuten Intian valtamerellä magneettikenttä on heikentynyt tammikuusta alkaen.
Viimeisimmät mittaukset vahvistavat myös tiedon siitä, että magneettikenttä on liikkeessä pohjoisnavalta kohti Siperiaa.
Nämä muutokset perustuvat maapallon ytimestä kumpuaviin magneettisiin signaaleihin. Tulevina kuukausina tiedemiehet analysoivat dataa paljastaakseen muiden magneettilähteiden, kuten vaipan, maankuoren, merien, ionosfäärin ja magnetosfäärin vaikutuksen.
Tämä tulee tarjoamaan uutta tietoa monista sekä maansisäisistä että maan ulkopuolisista luonnonilmiöistä ja prosesseista. Sen avulla saamme paremman kuvan miksi magneettikenttä on heikkenemässä.
”Alustavat tulokset kertovat Swarmin toimivan loistavasti”, sanoi Rune Floberghagen, ESAn Swarm-tehtävän johtaja.
Artikkelin julkaissut Phys.org
Tuhansia vuosia ulkoavaruuden läsnäolo maapallolla on tehnyt itseään tunnetuksi erilaisten ihmeiden ja ennusmerkkien kautta. Ulkoavaruuden vierailijat planeetallamme ja avaruusaluksissaan löytyvät kuvattuina kivikautisissa luolamaalauksissa ja lähestulkoon jokaisen muinaisen kulttuurin pyhissä kirjoituksissa.
Tämä hieno dokumenttielokuva esittelee todisteita avaruusolioiden vierailuista, jotka ovat muovanneet muinaista maailmaa ja edelleen vaikuttavat elämäämme nykypäivänä. Mukana on myös tarina tunnetusta UFO-kontaktihenkilöstä George Adamskista ja muista jotka ovat tehneet UFOja tunnetuksi 50- ja 60-luvuilla ja jotka ovat näyttäneet fyysisiä todisteita kokemistaan asioista avaruusolioiden kanssa.
Elokuva sisältää 40 alkuperäistä leikettä UFOista ja lentävistä aluksista, sekä kattavan kokoelman tutkijoiden, silmännäköijöiden ja kokijoiden haastatteluja.
Se suuri kysymys ihmisten huulilla näin aikoina on ”ovatko maailman hallitukset ja niiden organisaatiot salanneet informaatiota maapallon ulkopuolisesta elämästä?” Näiden kuvien perusteella vastaus on jyrkkä KYLLÄ.
NASAn LCROSS-tehtävä tapahtui vuonna 2009 kuussa, missä he räjäyttivät ydinaseen, mutta joidenkin väitteiden mukaan tämä ”sodanjulistus” kuulle ei ollut niin tietellinen kuin annetaan ymmärtää ja että meille esitetyt kuvat ja videot tukevat väitteitä.
LCROSS:n päätehtävä oli tutkia jäätä napa-alueen kraaterissa kuun pimeällä puolella. Se laukaistiin yhdessä LRO-kuurobotin kanssa kesäkuun 18. päivä 2009 osana kuun robottiohjelmaa, ensimmäistä amerikkalaista kuuohjelmaa yli kymmeneen vuoteen.
Avaruusolioiden tukikohta kuuussa?
Kun ajattelee, niin ei tuo ole kauhean yllättävää loppujenlopuksi. Tuntuu loogiselta, että avaruusoliot rakentaisivat tukikohtansa kuuhun edistääkseen maankaltaisen planeetan tutkimusta ja kehittämistä.
Meillä on mielessä samanlainen suunnitelma. Jos Marsiin aiotaan koskaan mennä, meidän pitäisi rakentaa tukikohdat sekä omaan kuuhumme että Marsin Phokselle ja Deimokselle. Tämän toteuttaminen helpottaisi avaruusmatkailua, logistiikkaa ja tekisi tällaiset tehtävät huomattavasti helpommiksi. Kun kysyt itseltäsi voisiko avaruusolioilla olla tukikohta kuussa, vastaus on kyllä. Se on järkeenkäypää, se ei ole mitään tieteiskirjallisuutta enää, se on jotain mitä me itsekin suunnittelemme tekevämme.
Ydinräjäytetty kuutukikohta voisi selittää miksi me emme ole olleet siellä viime vuosina, miksi me välttelemme kuuta niin paljon. Me tiedämme siellä olevan yltäkylläisesti mineraaleja, siellä on vettä (vaikka niiten piti räjäyttää ydinpommi sen löytämiseksi) ja se on täydellinen välietappi kaikille jotka haluavat tutkia aurinkokuntaamme. Se auttaisi meitä pääsemään Marsiin ja siitä kauemmas.
Nämä valokuvat ovat NASAn työntekijän pöydältä, AMES-tutkimuskeskuksesta. Nämä kuvat vuotivat julkisuuteen Anthony Colapreten ja tohtori Kim Ennicon haastattelun aikana, kun he kävivät läpi avaruusmission tuloksia. Pöydällä olevista kuvista voi nähdä todisteita rakenteista, selkeä geometrinen muoto jota ei voi sekoittaa mihinkään ”luonnonmuodostelmaan” tai ”kuukiviin”.
Miksi piilotella tätä niin paljon? Voisivatko rakenteet (ja sanon monikossa koska niitä on enemmänkin) olla syynä siihen ettei NASA ole käynyt kuussa hetkeen? Miksi tuhota tukikohta kuussa? Kaikki nämä kysymykset odottavat silti vastausta ja me voimme vain jatkaa ihmettelyä mitä kuussa oikein tapahtuu. Nauti kuvista ja kerro mitä sinun mielestäsi niissä näkyy.
Artikkelin julkaissut UFO Mania.
Mikä abduktiosieppausten ja itsetutkiskelun vuoristorata! Tämä niin on tosi kertomus kuin vain tällaisista uskomattomista kokemuksista voi yleensäkään antaa. Sherry kuvaa mitä hän joutui käymään läpi joutuessaan toistuvasti avaruusolioiden sieppauksen kohteeksi, mutta tällä kaikella on äärimmäisen positiivinen lopputulos. Vuosikymmenet ensimmäisen sieppauksen jälkeen Sherryn käsitys kokemuksistaan muuttui.
Enää hän ei nähnyt itseään uhrina, ja hän alkoi keskittyä niihin positiivisiin puoliin, joita hänelle opetettiin avaruusolioiden kanssakäymisten aikana. Kun hän kykeni näkemään luita ja ytimiä jäytävän pelon läpi, hänelle aukesi uskomaton tiedon valtameri. Tämä tieto, kuten avaruusoliotkin, olivat peräisin korkeammilta värähtelyjen tasoilta. Se oli annettu hänelle ihmiskunnan hyödyksi. Sherry kertoo kolmesta tärkeästä asiasta, jotka koskettavat hengellisiä tekstejämme.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings.
Tiede yhä enenevissä määrin uskoo siihen mitä ihmisen suora kokemus sanoo: me olemme muutakin kuin atomeja ja molekyylejä joista ruumiimme koostuvat, me olemme valo-olentoja. Ihmiskeho säteilee biofotoneja, niitä voidaan vapauttaa tahdonvoimalla, ja ne saattavat olla mukana DNA:n ja solutason kommunikoinnissa.
Mikään ei ole hämmästyttävämpää kuin se erittäin epätodennäköinen seikka että me olemme olemassa. Me usein jätämme tämän seikan huomiotta, tietämättöminä siitä että jonkin olemassaolon sijaan voisi olla niinkin ettei ole yhtään mitään. Miksi universumi on olemassa, eikä vain jotain tyhjyyttä joka ei ole tietoinen yhtään mistään?
Mieti, että ihmisruumis on muodostunut valosta, ilmasta, vedestä, perusmineraaleista ja ainakin kolme miljardia vuotta vanhasta diploiditsygoottisolun tumassa sijaitsevasta informaatiosta, ja että tuossa kehossa on mahdollista olla sielu, joka ainakin yrittää ymmärtää ruumiillista ja henkistä alkuperäänsä.
Ottaen huomioon eksistentiaalisten olosuhteiden täydellisen hulluuden, ei välttämättä olekaan niin kaukaa haettua että kehomme säteilee valoa. Maallinen olemassaolomme on osittain muodostunut auringonvalosta, sillä kehomme saa, ja myös tarvitsee, jatkuvasti auringonvaloa ruoasta.
Ihmiskeho säteilee biofotoneita, jotka tunnetaan myös nimellä erittäin heikko fotoniemissio (UPE), jonka näkyvyys on tuhat kertaa silmän herkkyyttä matalampi. Vaikka emme pystykään näitä fotoneja silmillämme havaitsemaan, nämä valohiukkaset (tai aallot, riippuen miten niitä mitataan) ovat osa sähkömagneettista spektriä (380 – 780 nm) ja ovat havaittavissa modernilla laitteistolla. [1] [2]
Silmä itsessään, joka jatkuvasti altistuu voimakkaalle silmän eri kudokset läpäisevälle taustasäteilylle, säteilee spontaania ja näkyvää valon aiheuttamaa erittäin heikkoa fotonisäteilyä. [3] On jopa esitetty hypoteesi, että näkyvä valo aiheuttaa viivästettyä bioluminesenssia altistettuun silmäkudokseen, joka tarjoaisi selityksen negatiiviselle jälkikuvalle. [4]
Nämä valonsäteet on myös liitetty aivojen energia-aineenvaihduntaan ja oksidatiiviseen stressiin nisäkkäiden aivoissa. Ja kuitenkin biofotonisäteily ei välttämättä ole sekundäärinen ilmiö. Bókkonin hypoteesi esittää, että aivojen kemiallisista prosesseista vapautuvat fotonit tuottavat biofysikaalisia kuvia näköhavainnon aikana, ja viimeaikanen tutkimus havaitsi, että kun kohteet aktiivisesti kuvittelivat valon olevan erittäin pimeässä paikassa, heidän aikeensa kasvatti merkittävästi erittäin heikon fotonisäteilyn määrää. [7] Tämä on yhtäpitävä uuden tulkinnan kanssa, jonka mukaan biofotonit eivät ole ainoastaan soluaineenvaihdunnan tuote. Pikemminkin koska biofotonien intensiteetti voi olla huomattavankin paljon suurempi solujen sisällä kuin niiden ulkopuolella, voi ihmismielelle olla mahdollista päästä käsiksi tähän energiagradienttiin biofyysisten kuvien luomisessa näköhavainnon aikana. [8]
Ilmeisesti biofotoneja käytetään monien organismien solutasolla viestintään, joka edesauttaa kemiallista diffuusiota monta kertaluokkaa nopeampaa energian ja informaation välitystä. Vuoden 2010 julkaistussa tutkimuksessa sanotaan, että ”Solujenvälistä biofotonikommunikaatiota on havaittu kasveissa, bakteereissa, eläinten valkosoluissa ja munuaissoluissa.” [9] Tutkijat ovat kyenneet osoittamaan, että ”stimuloimalla yhdestä päästä selkärangan aistien tai liikehermosolujen juuria valon eri spektrialueilla (infrapuna, punainen, keltainen, sininen, vihreä ja valkoinen) saatiin aikaan merkittävä kasvu biofotonitoiminnassa toisessa päässä.” Tutkijat ovat tulkinneet löytönsä niin, että ”valostimulaatio voi synnyttää biofotoneita jotka liikkuvat hermokudoksissa, mahdollisesti hermojen kommunikaatiosignaaleina.”
Molekyylitasolle mentäessä myös DNA:n voidaan havaita olevan biofotonien säteilylähde. On ehdotettu, että DNA on niin riippuvainen biofotoneista, että sillä on laserinkaltaisia ominaisuuksia, joiden ansiosta sen on mahdollista olla tasapainotilassa kaukana lämpötilarajasta. [10]
Teknisesti ottaen biofotonit ovat biologisen järjestelmän emittoimia alkeishiukkasia tai ei-lämpöperäisiä valokvantteja näkyvän valon ja ultraviolettisäteilyn taajuuksilla. Niiden yleisesti uskotaan olevan solujemme energia-aineenvaihdunnan aikaansaamia ”biokemiallisten reaktioiden sivutuotteena, joissa bioenergeettiset prosessit tuottavat viritettyjä molekyylejä joiden mukana on vapaita radikaaleja”. [11]
Koska kehon aineenvaihdunta toimii kiertokulkuna, biofotonisäteily vaihtelee kellonajan mukaan. [12] Tutkimukset ovat kartoittaneet tiettyjä anatomisia kehon sijainteja joissa biofotonisäteily on vahvempaa ja heikompaa, riippuen vuorokaudenajasta:
Yleisesti fotonimäärien fluktuaatio kehossa oli matalampaa aamulla kuin iltapäivällä. Rintakehän ja vatsalihasten alueella säteilu oli heikointa ja tasaisinta. Pää ja kehon yläosa säteilivät eniten päivän aikana. Spektraalianalyysi matalan, keskitason ja korkean tason säteilystä oikean jalan etuosasta, otsasta ja kämmenistä osoitti suurta spontaania emissiota 470-570 nanometrin aallonpituuksilla. Kämmenen alueen osuus spontaanista emissiosta syksyllä/talvella osuu välille 420-470 nm. Viivästetyn luminesenssin spektri kädestä osoitti suurta emissiota samalla aallonpituusvälillä kuin spontaani emissio.
Tutkijat päättelivät, että ”spektridatan perustella mittauksista voidaan saada kvantitatiivista dataa yksittäisten peroksidatiivisten ja antioksidatiivisten in vivo -prosessien kulusta.”
Tutkimukset ovat löytäneet eroja oksidatiivisista stressin aiheuttamista biofotoniemissioista välittäjäaineiden välillä. Meditointia harrastavilla on yleensä matalampi erittäin heikon fotonisäteilyn taso, jonka uskotaan johtuvan matalammasta vapaiden radikaalien reaktioiden määrästä kehossa. Eräässä kliinisessä tutkimuksessa transsendentaalisen meditaation harjoittajista tutkijat havaitsivat:
Alimpia UPE-intensiteetteja havaittiin kahdella koehenkilöllä jotka meditoivat säännöllisesti. Spektrianalyysi ihmisen UPE:sta viittaisi siihen, että ultraheikko säteilyemissio on todennäköisesti, ainakin osittain, heijastusta vapaiden radikaalien reaktioista elävässä organismissa. Erilaisten fysiologisten ja biokemisten muutosten on dokumentoitu seuraavan meditaatioharjoitusta, ja meditaation on päätelty vaikuttavan vapaiden radikaalien toimintaan. [13]
Tunnettu stressiä vähentävä (myös kortisolia havaittavissa olevia määriä vähentävä) yrtti, joka on myös liitetty oksidatiiviseen stressiin, on testattu kliinisesti biofotonitasojen laskemisesta ihmisillä. Kasvi tunnetaan nimellä rhodiola, ja Phyroterapeutic Research -julkaisun vuoden 2009 tutkimuksessa havaittiin, että niillä jotka käyttivät kasvia viikon ajan havaittiin merkittävä biofotoniemission lasku verrattuna kontrolliryhmään. [14]
Ehkäpä kaikkein tavattominta on mahdollisuus sille, että kehomme pinta sisältää soluja jotka kykenevät tehokkaasti ottamaan haltuun ultraviolettivalon energian ja informaation. Vuonna 1993 Journal of Photochemisty and Photobiology -julkaisussa nähty artikkeli, otsikoltaan ”Keinotekoisen auringonvalon aiheuttama säteilytys indusoi ultraheikkoa fotoniemissiota ihmisen ihon fibroblastissa”, paljasti että keinotekoisesta valonlähteestä peräisin oleva säteily aiheutti paljon korkeammat (10-20 kertaa suuremmat) biofotoniemissiotasot xeroderma pigmentosumia sairastavilla ihmisillä kuin normaali-ihoisilla. Tutkijat tulivat päätelmään, että ”tämän datan perusteella xeroderma pigmentosum -solut tuntuvat menettävän kykyntä tehokkaasti tallentaa ultraheikkoja fotoneja, joka viittaisi siihen että ihmissoluilla on olemassa tehokas solujenvälinen fotonikaappausmekanismi”. [15]
Tuoreemmat tutkimukset ovat myös identifioineet mitattavia eroja biofotoniemissiossa normaalien ja melanoomasolujen välillä. [16]
Aiemmassa artikkelissa, Does Skin Pigment Act Like A Natural Solar-Panel, tarkastelimme melaniinin roolia ultraviolettivalon muuntamisessa aineenvaihdunnan energiaksi:
Melaniini pystyy muuttamaan ultraviolettivalon energiaa lämmöksi prosessissa, joka tunnetaan nimellä ”ultranopea sisäinen konversio”; yli 99,9 % absorboidusta UV-säteilystä muuttuu mahdollisesti genotoksisesta (DNA:ta vahingoittavasta) ultraviolettivalosta vaarattomaksi lämmöksi.
Jos melaniini voi muuttaa valon lämmöksi, eikö se voisi muuttaa myös UV-säteilyä muiksi biologisesti/metabolisesti hyödyllisiksi energiamuodoiksi? Tämä ei ehkä tunnukaan niin kaukaa haetulta, kun otetaan huomioon, että jopa gammasäteily, joka on erittäin myrkyllistä useimmille elämänmuodoille, on ravintoa tietyille sienille ja bakteereille.
Näyttää siltä, että nykyaikainen tiede on vasta nyt alkanut tunnustaa ihmiskehon kyvyn vastaanottaa ja lähettää energiaa ja tietoa suoraan auringon valosta. [17]
Yhä useammat ymmärtävät myös, että Aurinko ja Kuu vaikuttavat biofotonien säteilyyn painovoiman vaikutuksesta. Hiljattain havaittiin, että Saksassa ja Brasiliassa viljeltyjen vehnän taimien biofotonipäästöt synkronoituivat mannertenvälisesti Kuun ja Auringon vuorovesiin liittyvien rytmien mukaisesti. [18] Itse asiassa Kuun ja Auringon välisen vuorovesivoiman, johon Auringon osuus on 30 prosenttia ja Kuun osuus 60 prosenttia yhdistetystä gravitaatiokiihtyvyydestä, on todettu säätelevän useita kasvien kasvun piirteitä maapallolla. [19]
Jopa itse inhimillisellä aikomuksella, niin sanotulla aaveella koneessa, saattaa olla empiirinen perusta biofotoneissa.
Tätä yhteyttä käsiteltiin hiljattain Investigacion clinica -lehdessä julkaistussa kommentissa ”Evidence about the power of intention”:
Aikomus määritellään suunnatuksi ajatukseksi suorittaa määrättyä toimintaa. Tavoitteelliset ajatukset voivat vaikuttaa elottomiin esineisiin ja käytännössä kaikkiin eläviin olentoihin yksisoluisista organismeista ihmisiin. Valohiukkasten (biofotonien) lähettäminen näyttää olevan mekanismi, jonka avulla aikomus tuottaa vaikutuksensa. Kaikki elävät organismit säteilevät jatkuvaa fotonivirtaa keinona ohjata hetkellisiä ei-paikallisia signaaleja kehon yhdestä osasta toiseen ja ulkomaailmaan. Biofotonit on tallennettu solunsisäiseen DNA:han. Kun organismi on sairas, biofotonien päästöissä tapahtuu muutoksia. Suora tahto ilmenee sähköisenä ja magneettisena energiana, joka tuottaa järjestäytyneen fotonivirran. Aikomuksemme näyttävät toimivan erittäin koherentteina taajuuksina, jotka kykenevät muuttamaan aineen molekyylirakennetta.
Jotta aikomus olisi tehokas, on valittava sopiva aika. Itse asiassa elävät olennot ovat keskenään synkronoituja Maan ja sen magneettisen energian jatkuvien muutosten kanssa. On osoitettu, että ajatuksen energia voi myös muuttaa ympäristöä. Hypnoosia, stigmailmiöitä ja plasebovaikutusta voidaan myös pitää aikomuksen lajeina, ohjeina aivoille tietyn tietoisuustilan aikana. Spontaanit parannustapaukset tai erittäin sairaiden potilaiden etäparantuminen ovat esimerkkejä erittäin suuresta aikomuksesta hallita elämäämme uhkaavia sairauksia. Sekä aikomus parantua että sairaan henkilön uskomukset parantavien vaikutusten tehokkuudesta edistävät hänen parantumistaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että ajattelua ja tietoisuutta koskevat tutkimukset ovat nousemassa esiin perustavanlaatuisina näkökohtina eivätkä pelkkinä epifenomenaaleina, jotka johtavat nopeasti biologian ja lääketieteen paradigmojen perusteelliseen muutokseen.
Siinäpä se. Tiede on yhä useammin samaa mieltä suoran ihmiskokemuksen kanssa: olemme muutakin kuin atomeja ja molekyylejä, joista koostumme, vaan olentoja, jotka säteilevät valoa, kommunikoivat sen kanssa ja muodostuvat siitä.
[1] Herbert Schwabl, Herbert Klima. Spontaneous ultraweak photon emission from biological systems and the endogenous light field. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):84-9. PMID: 15947466
[2] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080
[3] Chao Wang, István Bókkon, Jiapei Dai, István Antal. Spontaneous and visible light-induced ultraweak photon emission from rat eyes. Brain Res. 2011 Jan 19 ;1369:1-9. Epub 2010 Oct 26. PMID: 21034725
[4] I Bókkon, R L P Vimal, C Wang, J Dai, V Salari, F Grass, I Antal. Visible light induced ocular delayed bioluminescence as a possible origin of negative afterimage. J Photochem Photobiol B. 2011 May 3 ;103(2):192-9. Epub 2011 Mar 23. PMID: 21463953
[5] M Kobayashi, M Takeda, T Sato, Y Yamazaki, K Kaneko, K Ito, H Kato, H Inaba. In vivo imaging of spontaneous ultraweak photon emission from a rat’s brain correlated with cerebral energy metabolism and oxidative stress. Neurosci Res. 1999 Jul;34(2):103-13. PMID: 10498336
[6] Y Kataoka, Y Cui, A Yamagata, M Niigaki, T Hirohata, N Oishi, Y Watanabe. Activity-dependent neural tissue oxidation emits intrinsic ultraweak photons. Biochem Biophys Res Commun. 2001 Jul 27;285(4):1007-11. PMID: 11467852
[7] B T Dotta, K S Saroka, M A Persinger. Increased photon emission from the head while imagining light in the dark is correlated with changes in electroencephalographic power: support for Bókkon’s biophoton hypothesis. Neurosci Lett. 2012 Apr 4 ;513(2):151-4. Epub 2012 Feb 17. PMID: 22343311
[8] I Bókkon, V Salari, J A Tuszynski, I Antal. Estimation of the number of biophotons involved in the visual perception of a single-object image: biophoton intensity can be considerably higher inside cells than outside. J Photochem Photobiol B. 2010 Sep 2 ;100(3):160-6. Epub 2010 Jun 10. PMID: 20584615
[9] Yan Sun, Chao Wang, Jiapei Dai. Biophotons as neural communication signals demonstrated by in situ biophoton autography. Photochem Photobiol Sci. 2010 Mar ;9(3):315-22. Epub 2010 Jan 21. PMID: 20221457
[10] F A Popp, W Nagl, K H Li, W Scholz, O Weingärtner, R Wolf. Biophoton emission. New evidence for coherence and DNA as source. Cell Biophys. 1984 Mar;6(1):33-52. PMID: 6204761
[11] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225
[12] Masaki Kobayashi, Daisuke Kikuchi, Hitoshi Okamura. Imaging of ultraweak spontaneous photon emission from human body displaying diurnal rhythm. PLoS One. 2009;4(7):e6256. Epub 2009 Jul 16. PMID: 19606225
[13] Eduard P A Van Wijk, Heike Koch, Saskia Bosman, Roeland Van Wijk. Anatomic characterization of human ultra-weak photon emission in practitioners of transcendental meditation(TM) and control subjects. J Altern Complement Med. 2006 Jan-Feb;12(1):31-8. PMID: 16494566
[14] F W G Schutgens, P Neogi, E P A van Wijk, R van Wijk, G Wikman, F A C Wiegant. The influence of adaptogens on ultraweak biophoton emission: a pilot-experiment. Phytother Res. 2009 Aug;23(8):1103-8. PMID: 19170145
[15] H J Niggli. Artificial sunlight irradiation induces ultraweak photon emission in human skin fibroblasts. J Photochem Photobiol B. 1993 May;18(2-3):281-5. PMID: 8350193
[16] Hugo J Niggli, Salvatore Tudisco, Giuseppe Privitera, Lee Ann Applegate, Agata Scordino, Franco Musumeci. Laser-ultraviolet-A-induced ultraweak photon emission in mammalian cells. J Biomed Opt. 2005 Mar-Apr;10(2):024006. PMID: 15910080
[17] Janusz Slawinski. Photon emission from perturbed and dying organisms: biomedical perspectives. Forsch Komplementarmed Klass Naturheilkd. 2005 Apr;12(2):90-5. PMID: 15947467
[18] Cristiano M Gallep, Thiago A Moraes, Samuel R Dos Santos, Peter W Barlow. Coincidence of biophoton emission by wheat seedlings during simultaneous, transcontinental germination tests. Protoplasma. 2013 Jun ;250(3):793-6. Epub 2012 Sep 26. PMID: 23011402
[19] Peter W Barlow, Joachim Fisahn. Lunisolar tidal force and the growth of plant roots, and some other of its effects on plant movements. Ann Bot. 2012 Jul ;110(2):301-18. Epub 2012 Mar 20. PMID: 22437666
Artikkelin julkaissut Wakeup World
Tällä videolla näkyy suuri laivue UFOja lentävän yli Venäjän ja Kazakhstanin. UFOt lentävät muodostelmassa, joka muistuttaa hieman DNA-kierremuotoa.
http://ufothetruthisoutthere.blogspot.pt/2014/06/ufos-swarming-over-kazakhstan-and-russia.html
