Miksi munan symboli on läsnä kaikissa kulttuureissa? Löytyykö vastaus tähdistä, vaiko mahdollisesti omista aivoistamme?
”Kosminen muna”, joka sijaitsee universumissa, tai jonkinlainen alkukantainen olento joka ilmestyy munan kuoriuduttua, löytyy monien kulttuurien luomismyyteistä.
SUOM. HUOM. Tämä löytyy myös Kalevalasta. Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta.
”Oi Ukko, ylijumala,
ilman kaiken kannattaja!
Tule tänne tarvittaissa,
käy tänne kutsuttaessa!
Päästä piika pintehestä,
vaimo vatsanvääntehestä!
Käy pian, välehen jou’u,
välehemmin tarvitahan!”
Kului aikoa vähäisen,
pirahteli pikkaraisen.
Tuli sotka, suora lintu;
lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa,
asuinmaata arvaellen.
Lenti iät, lenti lännet,
lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota,
paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä,
ottaisi olosijansa.
Liitelevi, laatelevi;
arvelee, ajattelevi:
”Teenkö tuulehen tupani,
aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen,
aalto vie asuinsijani.”
Niin silloin ve’en emonen,
veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä,
lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi,
asuinmaaksi armahaksi.
Tuo sotka, sorea lintu,
liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.
Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi,
hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan,
kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa,
järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.
Ei munat mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista,
se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista,
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista,
nepä ilman pilvilöiksi.
Ajat eellehen menevät,
vuoet tuota tuonnemmaksi
uuen päivän paistaessa,
uuen kuun kumottaessa.
Aina uipi veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
noilla vienoilla vesillä,
utuisilla lainehilla,
eessänsä vesi vetelä,
takanansa taivas selvä.
Jo vuonna yheksäntenä,
kymmenentenä kesänä
nosti päätänsä merestä,
kohottavi kokkoansa.
Miksi tämä käsite on niin kokonaisvaltainen läpi maailman? Johtolankoja kosmisen munan alkusijoille löytynee toisesta symbolista joka munan yhteydessä usein tavataan — toisiinsas kietoutunut käärme — jonka jotkut uskovan esittään muinaista tietoa DNA:n tuplaspiraalista.
Oliko esi-isillämme muinaista tietoa ihmisen biologisesta koodauksesta?
Ja voisiko kosminen muna esittää, ei kosmosta tai jumalia, vaan omaa luomistamme ja geneettistä manipulaatiota?
Onko kosminen muna viittaus siihen kuinka jokainen persoona on yhteydessä kosmokseen? Vaikka kolmas silmä (käpylisäke) nähdään suurimmaksi osaksi metaforana, se on itseasiassa munanmuotoinen rakenne aivoissa: talamus.
Talamus muodostuu kahdesta identtisestä munasta ja se sijaitsee aivojen keskiosassa. Tiedemiehet jotka tutkivat koomapotilaita ovat ehdottaneet että talamus on tärkeässä osassa tietoisuuden toiminnassa.
Siinä missä talamus on tärkeä katkaisin kaikenlaiselle aisti-informaatiolle, käpylisäkkeen funktio on kuin kosminen antenni, vastaanottaja ja välittäjä signaaleille eri ulottuvuuksien tasoilta ja maailmoista talamukselle ja takaisin.
Muinaisten astronauttien teoriaa kehittelevät ovat ehdottaneet, että aivan kuten maailman kuvaavimmat uskonnolliset symbolit, kosminen muna ei ole mahdollista tiivistää esittämään vain yhtä ainoaa asiaa, vaan sillä voi olla syvempi merkitys.
