Vähän yli 200 vuotta sitten Sir Edmund Halley löysi anomalian avaruudessa Seulasten tähdistön ympärillä.

Sata vuotta myöhemmin Friedrich Wilhelm Bessel vahvisti Halleyn löydökset. Vuonna 1961  Paul Otto Hesse määritteli ja mittasi tämän anomalian. Se on uskomattoman kokoinen energiarengas, 760 tuhatta miljardia mailia leveä, ja sen on määrä leikata maapallon kanssa piakkoin (suom. huom. jotkut lähteet sanovat tämän jo tapahtuneen vuonna 2012). Hän myös laski että tämä on osana 25 tuhatta vuotta kestävää sykliä jonka aurinkokunta käy läpi.

On odotettavaa, että kun olemme fotonivyöhykkeellä, sähköt eivät toimi kunnolla ja tuolloin pimeys kestää kolmesta viiteen päivään.

Sähköjen ollessa täysin pimeänä, julkiset palvelut romahtavat — viestintä, puhelimet, vesi ja voimansiirto ovat riippuvaisia sähköstä — kuten myös bensapumput, julkinen valaistus, radio ja TV. Kaikki alkuperäiskansat ja uskonnot ovat profetoineet kolmen päivän pimeydestä ”lopun aikoina”.

Fotonivyöhyke on massiivinen alue avaruudessa, joka säteilee voimakasta sähkömagneettista säteilyä näkyvän valon alueella ja siitä yli korkea-energiseen valoon; jopa osa röntgensäteiden spektristä on mukana. Se on osa valon magneettivuota joka virtaa läpi galaksin.

Viitteitä on jo mediassa siitä että ”vaarallisen” säteilyn määrä kasvaa otsonikerroksen aukoissa.

 

Aurinkokunta

Aurinkokuntamme matkaa avaruuden läpi 26200 vuoden sykleissä, sen kohdatessa Linnunradan oikeassa kulmassa kaksi kertaa tuona aikana.

Aina noin 13000 vuoden välein maapallo tulee aika-avaruudessa tyhjään kohtaan, NOLLA-AIKAAN, joka on hetki jolloin on sähkömagneettinen taikka energinen tyhjiö josta puuttuu täysin sähkömagneettiset kentät ja planetaarinen verkkojärjestelmä on hetkellisesti matalana. Kun heiluri saavuttaa tuhoisan paussin sen liikeradan päätepisteessä, tämä on yksi lopputulema.

Kosminen pilvi on nimeltään manaasinen rengas, ja se tuo paljon kaivatun valon aikakauden (2000 vuotta valistusta) pitkän [raamatullisen] pimeyden ajan jälkeen.

Me olemme nyt astumassa tälle fotonivyöhykkeelle, ja siksi me emme voi tehdä asialle mitään. Se on erään aikakaudenloppu.

Ymmärrä tämä ilman että pelkäät sitä.

Fotonivyöhykkeen löytäminen

Elektronit neutralisoituvat tänä aikana ja täten sähkömagnetiikan lait eivät päde — tuona hetkenä ei tule olemaan MITÄÄN sähkötoimintaa, edes patterit eivät toimi.

Vaikutukset olemaan kauaskantoiset.

Fotonivyöhykkeen löytäminen johtui sarjasta Seulasten tähdistön tutkimuksia jotka alkoivat kuuluisan brittiläisen astronomin Sir Edmund Halleyn (1656-1742) aikana. Halley havaitsi että ainakin kolme tähdistä tässä tähdistössä eivät olleet siinä paikassa missä kreikkalaiset olivat niiden kuvanneet olevan. Ero oli niin suuri että oli mahdotonta että sekä kreikkalaiset että Halley olisi oikeassa.

Halley tuli siihen tulokseen, että Seulasten tähdistö on liikkunut tietyn liikeradan mukaan.

Tämän käsitteen todisti  Fredrick Wilhelm Bessel kun hän havaitsi, että Seulasten tähdistön tähdet liikkuivat 5.5 kaarisekuntia vuosisadassa.  Jose Comas Sola myöhemmin lisäksi oletti, että Seulaset ja useat muut tähdet muodostivat erillisen systeemin, ja että kaikilla ilmeisesti oli omat tähtijärjestelmänsä.

Mikäli Jose Comas Solan ja Paul Otto Hessen havainnot Seulasten tähdistöstä ovat oikeita, oma aurinkomme on 24-tuhatvuotisessa syklissä Seulasten fotonivyöhykkeen kanssa. Tällä hetkellä olemme astumassa vyöhykkeeseen ja ohitamme 2000-valovuotisen manaasisen renkaan ennen vuosisadan loppua.

Kysymys joka pitää kysyä on, mikä on tämän tapahtuman merkitys planeettamme sivilisaatiolle?

Ennen kuin vastaamme kysymykseen, kuvatkaamme joitain asioita joita tapahtuu ennen vyöhykkeeseen astumista. Vyöhykkeen reunalla on nolla-alue. Kun olemme päässeet lähemmäksi, planeettaan kohdistuu yhä suurempi seismisen ja volkaanisen aktiivisuuden aalto.

Lisäksi olemme nähneet perinteisten sääilmiöiden muutoksen joka mahdollistaa äärimmäisen vaaralliset taifuunit, hurrikaanit ja tornadot. Lisäksi yläilmakehää painaa ylimääräinen kuormitus joka on saattanut vaikuttaa otsonireikien muodostukseen.

Aurinko on vastannut kasvaneella auringonpurkaustoiminnalla.

Täytyy muistaa että nolla-alue on paikka jossa fotonienergia syntyy vyöhykkeellä. Se on paikka jossa kaikki aineen ja antiaineen hiukkaset tuhoutuvat. Tämän takia aurinkokuntaamme kohdistuu suuret paineet. Tämä paine kasvaa vähitellen eikä eksponentiaalisesti ennenkuin me pääsemme alueelle.

Fotonivyöhykkeelle astumisen merkit

Jos maapallo pääsee tähän vyöhykkeeseen ennen aurinkoa, taivas tulee olemaan liekeissä ja meillä olisi kolme päivää ja kolme yötä sokaisevaa valoa.

Tarvittaisiin hitsauslasit suojaamaan silmiä valolta sillä se polttaa verkkokalvon hermot, ja tämä jatkuu noin 110-120 tuntia. Tämä on kylmää valoa, ja siksi ei olisi lämmintä. Mutta johtuen säteilystä kannattaa olla tuolloin sisällä.

Jos aurinko saavuttaa vyöhykkeen ennen maapalloa, tulee kolmen päivän välitön ja täydellinen pimeys, ilman että aurinko nousee. Kaikki molekyylit muuttuvat virittyneiksi ja atomirakenteet muuttuvat. Kaikki elämänmuodot saavat tietynlaisen valonhehkun, he muodostavat oman valaistusjärjestelmänsä.

Fotonivyöhykkeen lähestymisen viitteiden sanotaan olevan omituiset valoefektit tai värit taivaalla, havainto siitä että valoa on vähemmän — jopa keskikesällä, ja asteittainen planeetan itsensä pimeneminen, ja lopullinen pimeyteen astuminen joka kestää 15-20 minuuttia.

Pyörteiset energiat

Tämän paljon odotetun kohtaamisen mekaniikka on seuraava.

Koko universumia pitää kasassa sisäkkäiset keskipakoisvoiman pyörteet — niihin liittyvät elektromagneettisen säteilyn kentät — kuin vesipyörteet, jotka ovat suurempien pyörteiden sisässä (tämä on Einsteinin aika-avaruus -topologia yleisessä suhteellisuusteoriassa).

Nämä pyörivät energiat synnyttävät luonnollisia avaruus-aika -kiertoratoja: satelliitit planeettojen ympäri, planeetat tähtien ympäri, aurinkokunnat suurempien keskusten ympäri ja niin edelleen. Planeettamme kiertää auringon kerran vuodessa, mutta aurinkokunta itsessään kiertää galaksia noin 25 tuhannen vuoden kierroajalla.

On olemassa monia tähtijärjelmiä syklisessä liikkeessä (aivan kuten on useita planeettoja auringon ympärillä). Seulasten tähdistö, jota fotonivyöhyke kiertää, on noin 400 valovuoden päässä meistä (~123 parsekkia), ja se on osa tätä järjestelmää. Meidän aurinkokuntamme kiertää Alcyonea, Seulasten keskusaurinkoa.

Vyöhyke koostuu monista fotonikaistoista jotka säteilevät galaksin keskuksesta ja jotka liittyvät galaksin spiraalihäntiin.

 

Alcyone – Seulasten tähdistön keskusaurinko

Fotonivyöhyke ja manaasinen säteily on tehokkaampaa kuin saattaisi kuvitella.

Tieteelliseltä näkökannalta kyse on aurinokuntamme kierrosta keskusauringon, nimeltään Alcyone, ympäri. Keskusaurinko sijaitsee Seulasten tähtijärjestelmässä. Tämän vastapäivään syklinen kiertoaika Alcyonen ympäri on 25,860 vuotta.

Nykyhetken aurinko, kuu ja planeetat joutuvat ohittamaan fotonivyöhykkeen kaksi kertaa tänä aikana, kerran pohjoisessa ja kerran etelässä (katso kuvaaja alla).

Tämän sylkin aikana on kaksi pimeää aikaa ja kaksi valon aikaa.

Pimeän aika, joka kestää suurimman osan ajasta keskusauringon ympäri, koostuu kahdesta 10500 vuoden jaksosta, sekä lisäksi 430 vuoden ajanjaksosta molemmille kausille (eli, 10,500 + 430 = 10,930 vuotta, kertaa 2 = 21,860 vuotta).

Jokaista 10500 vuoden pimeyden ajanjaksoa seuraa 2000 vuotta täydellistä valoa, joka on itse asiassa fotonivyöhyke.

Meillä on tällöin yhteensä 21,860 vuotta pimeyttä ja 4000 vuotta valoa (21,860 + 4,000 = 25,860 vuotta, eli yksi täysi kierros).

Harmoninen konvergenssi

Vuonna 1961 tiede havaitsi satelliittien avulla, että fotonivyöhyke kiertää Seulasten tähtijärjestelmää.

Aurinkomme (ja maapallon sen mukana) kiertäessä Seulasia joka 25,860. vuosi, se saavuttaa keskipisteen fotonivyöhykkeessä 12500 vuoden välein. Kestää noin 2000 vuotta matkata sen läpi, eli sen jälkeen kun tästä vyöhykkeestä irtaudutaan, kestää taas uudet 10500 vuotta ennenkuin aurinkokuntamme saapuu siihen uudestaan.

Ennenkuin jatkamme, meidän tulisi olla tietoisia siitä että tämä tietty sykli on osa useita pidempiä syklejä.

Se mikä erottaa tämän tietyn syklin kaikista aikaisemmista on se, että se kulminoituu, yhdessä kaikkien muiden syklien kanssa joihin se kuuluu, mukaanlukien suuren 206 miljoonan vuoden syklin, yhteen pisteeseen. Tätä pistettä kutsutaan nimellä Harmoninen Konvergenssi.

Vuonna 1962 me tulimme osaksi tämän fotonivyöhykkeen vaikutusta. Laskelmat arvioivat varsinaisen vuoden, jolloin saavumme vyöhykkeelle, vuodeksi 2011. Tämä korreloi sen ajan kanssa jolloin universumi saavuttaa maksimilaajentumisensa. Idän kulttuurit tutustuttavat meidät universumin laajentumisen ja kutistumisen rytmiin nimillä Jumalan sisään- ja uloshengitys. Jokainen henkäys kestää noin 11 tuhatta vuotta.

Ei siis ole yhteensattumaa, että tämä aikaväli vastaa suuria syklejä, kiertoamme Alcyonen keskusauringon ympäri.

 

Merkitykset

Fotoni (tulee kreikankielen sanasta joka tarkoittaa valoa) on sähkömagneettisen kentän, esimerkiksi valon, kvantti.

Fotoni on yksi alkeishiukkasista. Yhdessä ytimen alkeishiukkasten kanssa niiden yhteisvaikutukset saavat aikaan suuren osan kiinteän aineen ominaisuuksista, kuten atomien ja moleykyylien olemassaolo ja vakaus. Nämä interaktiot ovat tutkimuskohteena kvanttielektrodynamiikassa (QED), joka on vanhin hiukkasfysiikan standardimallin osa.

Fotonipartikkeli on seurausta positronin (anti-elektroni) ja elektronin yhteentörmäyksestä. Sekunnin murto-osan kestävät törmäykset aiheuttavat hiukkasten varauksen kumoutumisen ja tästä aiheutuva massa muuntuu energiaksi fotonien muodossa.

Manaasinen (sanskriitin sanasta manas, mieli) on perua sanskriitin sanasta manasika (mentaalinen, älykäs).

 

Kreikkalainen mytologia

Jos katsot idän suuntaan taivaalle kun taivas on pimeä syksyn kuukausina, näet kaikkein kauneimpia tähtikuvioita taivaalla.

Se näyttää himmeältä kysymysmerkiltä, joka koostuu tähdistä. Tämä tähtirykelmä, tai klusteri, on Seulaset, tai Seitsemän Siskoa. Seulaset sijaitsee Härän tähtikuviossa, ja edustaa härän olkapäätä.

 

Kreikkalaisessa mytologiassa Härkä edusti jumalten kuningasta, Zeusia, joka naamioitui kultasarviseksi valkoiseksi häräksi houkutellakseen kauniin neidon, Europan.

Kun Europa istuutui härän selkään, hän ui pois hänen kanssaan Kreetalle, jonka takia me näemme ainoastaan eläimen pään ja etujalat tässä tähtikuviossa.

 

Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades