Francis Crick Watson ja Maurice Wilkins saivat yhdessä lääketieteen Nobelin vuonna 1962 ”löydöstään liittyen nukleiinihappojen molekyylirakenteisiin ja niiden merkitykseen elävän materiaalin informaationsiirrossa.”
Vuonna 1982 julkaistussa kirjassaan Life Itself: Its Origin and Nature
Heidän teoriansa selittää että ”organismit olivat tietoisesti toisilta planeetoilta tulleiden älykkäiden olentojen maapallolle siirtämiä. Päättelemme, että on mahdollista että elämä on saapunut maapallolle tällä tavoin, mutta että tieteellinen todistusaineisto on riittämätöntä tällä hetkellä sanomaan mitään sen todennäköisyydestä.”
Crickin mielestä teoria että olemme vahingossa toisiinsa törmäilevien molekyylien tulosta on verrattavissa siihen, että jumbojettiin osuisi hurrikaani kaatopaikalla. Toisin sanoen, hänen mielestään teorialla ei ole paljoakaan uskottavuutta.
Mitä Crickin teoriaan tulee, jotkut ovat jatkaneet hänen työtään ja lopulta löytäneet evidenssiä sille. Ehkä Crickillä oli jotain todistusaineistoa tai hän kykeni saamaan kokonaiskuvan? Loppujen lopuksi tämänkaltaiset teoriat eivät synny vain tyhjästä ja tämä herrasmies voitti Nobelin palkinnon DNA-tutkimuksesta. Tämänkaltaisia ajatuksia ei tulisi painaa villasella ja evidenssiä tulisi tarkastella jotta nähdään onko kyseessä uskottava hypoteesi.
On pidettävä mielessä artikkelia lukiessa, että vaikka me olemmekin keksineet kaikenlaista, me emme vielä ole kyenneet identifioimaan DNA:mme suurimpien osien biologisia funktioita. Paljon on mysteeriä siinä mitä elämä itse on ja mistä ihmisrotu on saanut alkunsa.
Muutama vuosi sitten Chandra Wickramasinghe, Buckingham Centre for Astrobiologyn johtaja University of Buckinghamissa Britanniassa julkaisi paperin koskien heidän oletettuja löytöjä liittyen ensimmäisiin todisteisiin maapallon ulkopuolisesta elämästä.
Tuolloin Wickramasinghe huomautti Huffington Postille vuodesta 1962:
“Hoyle and minä otimme käyttöön teorian hiilirakeista avaruudessa jolla korvattaisiin vanha jääraeteoria. Astronominen yhteisö vastusti tätä kiihkeästi, mutta infrapunaspektroskopian myötä jääraeteoria sai väistyä hiilipölyteorian tieltä. Vuosien jälkeen, kun suuri määrä malleja oltiin sovitettu, me tulimme tulokseen että biomateriaali sopi kaikkeen saatavilla olevaan dataan. Me tarkastelimme mahdollisuutta sille että mikrobiologialla olisi universaali luonne, ja yksikään astronominen havainto tai uusi biologinen informaatio ei tarjonnut vastakkaista todistusaineistoa. Jos ideat, joita pidetään ainoastaan oikeaoppisina, saavat tukea julkaisumahdollisuuksien muodossa, on varmaa että tieteen edistyminen katkeaa samalla tavoin kuin tapahtui keskiajalla.”
Enlantilainen astronomia Sir Fred Hoylea ja Wickramasinghea pidetään panspermia-teorian kehittäjinä. Toisessa paperissa, jonka Wickramasinghe kirjoitti yhdessä muiden kanssa vuonna 2012 otsikolla “Non-terrestrial origin of life: a transformative research paradigm shift,” hän huomauttaa, että
“Jo yli viiden vuosikymmenen ajan todistusaineisto maapallon ulkopuolisesta elämän alkuperästä ja panspermiasta on kasaantunut, ja tätä ei ole kunnolla otettu huomioon. Nyt ollaan siinä pisteessä että vaaditaan biologien vakavaa huomiota tälle mahdollisesti transformatiiviselle paradigmanmuutokselle elämän alkuperän kysymyksestä, jolla on perustavanlaatuisia seuraamuksia monilla tieteenaloilla.”
Tätä on mielenkiintoista ajatella, eikö? Me olemme todella, kuten kirjailija Graham Hancock huomautti, laji jolla on muistinmenetys. Me emme edelleenkään tiedä mistä me tulimme ja miten.
Artikkelin julkaissut Collective Evolution
kirjoittajaa Michael Cremoa hänen kiistellystä tutkimuksestaan ihmisen alkuperän aikamääritykseen, muinaisiin sivilisaatioihin ja mahdollisesti laajalle levinneeseen avaruusolentojen vaikutukseen ihmiskunnan kehityksessä.
(2015: Inner Traditions/Bear & Co.)
(2005: UniverseBooks)
