Uskomattoman selkeitä UFO-kuvia Arizonasta

Silminnäkijän raportti:

Ajaessani takaisin Phoenixista tänä iltana, olin muutaman mailin päässä Arizonan Parkerista. Näin vihreäpyrstöisen pyrstötähden silmäkulmassani. Jatkoin ajamista muutaman mailin ja havaitsin pienen oranssin valon kaukana etäällä oikealla puolellani. Aluksi luulin sen olevan ehkä meteori joka oli osunut lähelle ja sytyttänyt aavikolle tulipalon tai mahdollisesti se saattoi olla heijastusta antennista.

En ajatellut asiaa paljoakaan ja jatkoin ajamista vielä kolmisen mailia. Havaitsin että valo oli kadonnut. Ajoin vielä puoli mailia ja näin valon uudestaan. Silloin tajusin, että mitä tahansa se sitten onkin, se ei ole normaalia.

Olin noin neljännesmailin päässä valtatie 72:n ja 95:n risteyksestä Parkerin ja Quartzsiten välissä.

Välittömästi pysäytin auton ja kiinnitin kameran tripodiini. Lounaissuuntaan jonne ajoin näkyi kuusi oranssinpunertavaa valoa, jotka leijailivat ympäriinsä horisontissa. Jotkut niistä himmenivät ja sitten kirkastuivat, toiset taas tuntuivat leijailevan hiljalleen. Ne tuntuivat matkaavan yhteisessä kuviossa ja erittäin kirkkaasti loistaen. Otin valokuvia ja videoita ja vähän alle 15 minuutin päästä mystiset esineet katosivat jälkiä jättämättä.

Kaikki valokuvat ovat aikaleimattu ja niitä ei ole editoitu mitenkään. Video on hieman rajattu paremman näkyvyyden saamiseksi.

Mitä tahansa se olikin, en ole koskaan nähnyt vastaavaa elämässäni. Supercool kokemus.

*Päivitys* 11.04.2017 23:22

Olen havainnut, että kamerani kello on asetettu 8 minuuttia etuaikaan. Tämä tarkoittaa, että aikaleimat kuvissa ovat kaikki 8 minuuttia edellä. Näin myös videon samasta ilmiöstä mutta vastakkaisesta suunnasta El Centrossa, Kaliforniassa. Tämä tarkoittaa, että mikä tahansa se olikin, se näkyi ainakin 100 mailin päähän.

ABC15 raportoi, että kuvat ovat meteoriitista. Ne eivät ole sitä. Meteori osui 10 minuuttia ennenkuin pysäytin autoni 95-tien reunaan ja aloin kuvaamaan. Ero valaistuksessa johtuu eri asetuksista, joita kokeilin saadakseni valoja näkymään paremmin valokuvassa.

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

 

Omituinen signaali havaittu Kiinassa

Huhtikuun 19. päivänä 2017 havaittiin omituinen seismogrammihavainto keskellä Kiinaa, muinaisessa Enshin kaupungissa.

Ympäri maailmaa on havaittu omituista seismistä aktiviteettia. Turrialban tulivuori Costa Ricassa räjähti yllättäen huhtikuun 17. päivänä 2017.

UFOja ei välttämättä tilaisuuteen liittynyt, mutta kaksi tuntematonta lentävää esinettä on havaittu toisen tulivuoren lähellä Costa Ricassa (Irazu) muutamaa päivää ennen Turrialban purkausta. Tapaus on raportoitu MUFONille numerolla 83221.

Enshin lähellä esiintyvät omituiset värähtelyt/aallot ovat todellinen mysteeri. Seismogrammissa näkyi pitkään värähtelytaajuus joka kesti 24 tuntia ja jota ei ole aikaisemmin mitattu näillä instrumenteilla.

Tuntematon esine lentää huimaa vauhtia Meksikon tulivuoren yllä

Popocatepetl:n livekamera tallensi tilanteen, jossa tuntematon lentävä esine tulee kameran eteen ja lentää uskomattomalla nopeudella tulivuoreen.

Omituisen esineen kiitäessä taivaalla se tuntui jättävän vanan jälkeensä ennen katoamistaan.

Seuraava video on nauhoitettu huhtikuun 15. päivä 2017. Marte Salas näyttää hetken jolloin esine saapuu, lentää tulivuoren ylle ja katoaa etäälle, kaikki kolmessa sekunnissa.

Osoittako vuoden 2017 viljakuvio 5000 vuotta vanhaan Cochnon kiveen?

Vuoden 2017 ensimmäinen viljakuvio on löydetty  Cherhill White Horse and Landsdowne -monumentin lähistöltä, Wiltshiren rypsipellosta. Viljakuvio on melkein sata metriä pitkä. Havainto tästä on tehty huhtikuun 16. päivänä 2017.

Ehkä viljakuvio on symbolinen viittaus tulevaan kosmiseen tapahtumaan? Elokuun 21. päivänä 2017 kun maapallo, kuu ja Venus ovat kaikki samassa linjassa ja tuolloin on auringonpimennys samana päivänä.

Se mikä symboissa on huomionarvoista, on että sama symboli löytyy 5000 vuotta vanhasta Cochnon kivestä West Dunbartonshiressa, Skotlannissa, joka tutkijoiden mukaan esittää muinaista kosmista karttaa.

Viimeisin viljakuviosymboli ei ole ensimmäinen joka vastaa Cochnon kiven kuvioita. Aikaisemmin muita astronomisesti tulkittavissa olevia symboleja on löydetty viljakuvioista, jotka vastaavat muinaisia Cochnon kiven kuvioita.

Onko mahdollista, että vastaus viljakuvion symboleihin on löydettävissä Cochnon kivestä?

Blogger Tricks

Positiivinen ja negatiivinen – hyvä ja paha

Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Aihe tällä kertaa käsitteli hyvää ja pahaa. Q on yleisö joka esittää kysymyksiä, A on tietoisuus joka puhuu.

Q: Uskotko, että on olemassa pimeä puoli, pahan voima, ja jos niin on, minkä muodon uskot sen saavan?

A: Voi, kiitos erittäin paljon. On aina olemassa positiivinen ja negatiivinen energia.

Meille määritelmän mukaisesti, mekaniikasta puhuttaessa, positiivinen energia on se joka integroi, se joka yhdistää, se joka yhtenäistää ja toimii kokonaisuutena, joka sulautuu, joka harmonisoi.

Negatiivinen energia on se joka erottaa, eristää, se joka on, teidän termeillänne, eripurainen. Se etsii ulkoista kontrollia koska se ei usko siihen että kontrolli tulee sisältä. Se pyrkii manipuloimaan, dominoimaan, koska se havaitsee vallan vain ulkoisten termien avulla. Nuo ovat positiivinen ja negatiivinen energia.

Syy miksi emme halua käyttää terminologiaanne oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, ei ole koska emme ymmärrä sitä mitä ne tarkoittavat, emmekä sano että terminne eivät osaisi kuvata negatiivista ja positiivista, yleensä ne osaavat. Yleensä kun me havaitsemme teidän käyttävän termejä oikea ja väärä, hyvä ja paha, yleensä te tarkoitatte sillä positiivista ja negatiivista energiaa. Kuitenkin, termit hyvä ja paha, oikea ja väärä, ovat äärimmäisen subjektiivisia leimoja, jotka eivät aina kerro onko energia mekaanisesti positiivista vai negatiivista.

Kaikki ne jotka pysähtyvät miettimään sitä hetkeksi, tajuavat että voi olla yksilöitä jotka tekevät jotain positiivista, yhtenäistävää ja kuitenkin on ihmisiä jotka sanovat: Se on väärin! Se on saatanasta! Ja voi olla yksilöitä jotka tekevät jotain todella negatiivista, jotain todella erottelevaa, erittäin dominoivaa ja joku voi sanoa: Se on hyvä! Se on oikein!

Joten hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä puhuminen ei oikeastaan kerro paljoakaan mitä fyysisellä tasolla tapahtuu.

Kuitenkin, kyllä, on olemassa tietoisuus monilla tasoilla joka ilmaisee sekä positiivisen että negatiivisen aikeen ideaa. Negatiivisen aikeen idea voidaan suurimmaksi osaksi ilmaista alemmilla värähtelytasoilla, kuten fyysisellä tasolla tai muutamalla astraalitasolla sen yläpuolella. Tuon kauempana on, teidän termienne avulla ilmaistuna, mahdotonta, ilmaista negatiivista energiaa koska määritelmän mukaan ne tasot ovat itsessään integroitua energiaa. Ja sillä tasolla tietoisesti integroituneena olo vaatii sitä että olet integroitunut olento. Joka tarkoittaa ettet yleensä ilmaise itseäsi negatiivisessa merkityksessä.

Nyt, se mitä yleisesti kutsutte suoran pahuuden manifestaatioksi, tai paholaiseksi, tai saatanaksi, maailmassanne, on kollektiivisen tietoisuutenne polarisoitu idea. Sitä tukee pelkonne ja epäilynne, ja nykyinen elämänne. Se on, tavallaan, tietoisuus itsessään, mutta se saa voimansa teiltä, siinä merkityksessä. Voitte heikentää sitä olemalla uskomatta siihen, olemalla pelkäämättä sitä. Pelon värähtely itsessään on se mitä tuo tietoisuus haluaa teillä olevan.  Koska pelko on se mikä antaa sille elinvoimaa olentona.

Raamatullisessa mielessä koko planeettanne yhdistetty negatiivinen tietoisuus on se mitä kutsutte nimellä Lusifer. Se on Kristus-tietoisuuden negatiivinen polariteetti. Siksi idea skenaariosta ”saatana viekoittelee Kristusta” on yksinkertaisesti metafora, analogia Kristus-tietoisuudesta joka tunnustaa itsessään potentiaalin antautua negatiiviselle puolelle, mutta tunnustaa että se ei ole se positiivinen idea joka se on, tai jonka se on valinnut olla.

Ja näin tunnustamalla, että on olemassa positiivinen puoli ja negatiivinen puoli — ja sitten se mitä kutsutte välitilaksi, tasapainopisteeksi — voitte ymmärtää että luomakunta, tietyssä mielessä, on itseasiassa hieman kallellaan positiiviselle puolellee, koska keskipiste on tasapainopiste ja se itsessään on positiivinen. Ymmärrättekö?

Q: Kyllä.

A: Joten idea periaatteessa, on jälleen kerran muistaa, että olette Äärettömän aspekteja. Sen, minkä kuvittelette todeksi, sille annatte elämän. Joten idea siitä mitä saattaisitte kutsua negatiiviseksi olennoksi — niillä voi olla oma elämänsä, ne niillä voi olla olemassaolo ja tietoisuus itsestään — mutta ainoa tapa, jolla voitte olla yhteydessä minkään negatiivisen tietoisuuden kanssa, on olla samaa värähtelytasoa kuin ne ja vetää niitä puoleensa. Ja eräs helpoin tapa olla sitä värähtelytasoa on uskoa ideaa siitä että teillä on pelkiä, koska teidän todella täytyy uskoa että se on voimakkaampi kuin te olette. Se ei ole. Se haluaisi teidän niin uskovan, koska se on se mikä saa aikaan sen ravinnoksi tarvitsemaa pelkoa. Mutta ette ole voimattomampia.

Mitä tahansa päätettekin olla on se mitä te olette; ja mitä tahansa olette, se on se mitä vedätte puoleenne. Ja jos päätätte olla positiivisen manifestaation peilikuva, silloin teillä on kyky olla tietoinen siitä seikasta, että negatiivisia manifestaatioita saattaa olla olemassa, mutta ne eivät koskaan voi olla teidän kanssa tekemisissä pätevällä tavalla. Teistä tulee käytännössä näkymättömiä niille. Ymmärrättekö?

Q:  Kyllä.

A: Auttaako tämä teitä?

Q:  Kyllä, kiitos.

A:  No sitten, paljon kiitoksia!

Vuosittainen UFO-raportti Kanadasta

Vuoden 2016 Winnipegissä sijaitsevan Ufology Researchin raportti Kanadan UFO-havainnoista julkaistiin maaliskuussa. Yhteensä oli 1131 UFO-havaintoa raportoitu ympäri Kanadaa.

Ensimmäistä kertaa 28 vuoteen kun tutkimusta on tehty, ainoastaan neljä prosenttia havainnoista kyettiin selittämään. Tutkimusjohtaja Chris Rutkowski sanoi, että harvinaisen vähäinen määrä voi olla tulosta tarkemmasta raakamateriaalin syynäyksestä ennen päätymistään raporttiin.

Kesä on suurta aikaa UFO-havainnoille, ja suurimmaksi osaksi ihmiset ovat nähneet taivaalla valoja.

Eniten raportteja on tullut niistä provinsseista, joissa asuu eniten ihmisiä. Quebec johti maata  38.5 prosentilla kaikista havainnoista, Ontariossa oli 26 prosenttia ja Brittiläisessä Kolumbiassa 17 prosenttia.

Kaikkein yleisin UFO-muoto havainnoissa oli vuonna 2016 yksinkertainen valopiste (57 prosenttia). Muita havaintoja olivat kolmio (neljä prosenttia), pallo (yhdeksän prosenttia), sikari (kolme prosenttia) ja tulipallo (viisiprosenttia). Klassinen ”lentävä lautanen” raportoitiin vain 48 kertaa.

Se mitä tutkimus kutsuu ”tuntemattomaksi” sisältää mm. sellaisia tapauksia kuin ”giganttinen levynmuotoinen esine jolla on ajovalot” joka nähtiin liikkuvan vuorten yllä Pohjois-Vancouverissa, sekä bumerangin muotoinen ”tähtisikermä” joka liikkui taivaalla St. Thomasissa, Ontariossa.

Myös reittilento Toronton yllä koki lähikontaktin esineen kanssa marraskuun 14. päivä.

”Lennon miehistö havaitsi esineen suoraan lentoratansa yllä. Esine näytti kiinteältä, noin viidestä kahdeksaan jalkaan läpimitaltaan ja donitsin muotoiselta”, tutkimus kertoo.

”Miehistön jäsenet saivat pieniä vammoja kun väistöliikkeitä tehtiin. Vaikka esin ei todennäköisesti ollut säähavaintopallo ja sen ehdotettiin olevan drone, huomioitiin kyllä se, että dronet eivät lennä noin korkealla”.

Tutkimus sanoi Liikenneturvallisuuskomitean sulkeneen tapauksen pois ”läheltäpititilanteena tuntemattoman ilmassa liikkuvan esineen kanssa”.

Lähikontaktitapaukset ovat vähissä, mutta omituisuusasteikolla korkealla.

Niihin kuuluu Cornwallissa asuva mies, joka raportoi laihan, parimetrisen, pitkäsormisen valkoisen avaruusolennon mustassa puvussa puhuneen hänelle hänen makuuhuoneessaan ennen lähtöään kävelemällä seinän läpi.

Mies Quebecin Lanaudieressa sanoi hänen saaneen kyydin kedolle ja hänet upotettiin kylpyammeeseen ”jossa hänet ympäröi kolme vihreää suurisilmäistä humanoidia, jotka kommunikoivat hänen kanssaan telepaattisesti.”

Kaikki lähikontaktit eivät olleet kuitenkaan näin dramaattisia. Eräs henkilö Ontarion Tecumsehissa raportoi, että avaruusolento varasti hänen aurinkolasit ja vyön, kun taas eräs toinen Quebecin Rimouskissa raportoi yksinkertaisesti sanoen ”Ne ottivat yhteyden minuun!”

 

Artikkelin julkaissut Times Colonist

UFOt ja UFO-todellisuus

Julkaisemme tässä uusiksi Sampo Puoskarin UFO-Finlandin sivuilla julkaistun artikkelin ”UFOt ja UFO-todellisuus”.

Vuonna 1998 työnsä päätökseen saanut Stanfordin yliopiston fyysikon Peter A. Sturrockin koolle kutsuma tiedemiesryhmä tutustui noin kymmeneen klassiseen, parhaaksi väitettyyn ufotapaukseen, jossa oli raportoitu tutkahavaintoja, fysiologisia vaikutuksia, väitettyjä elektromagneettisia häiriöitä, valokuvia ja jonkin verran terveysvaikutuksia.

Ufoilmiö on olemassa, eikä kukaan voi sitä kiistää. Se elää ja voi hyvin ainakin kansantarustossa, jossa sen yli 50 vuoden mittainen historia muodostaa tiettyjä ratoja kulkevan ja edelleen kehittyvän tarukokoelman. Kun asiaa tarkastellaan sosiologisten ja folklorististen vaikutusten avulla, ei ufoilmiön todenperäisyyttä voi epäillä. Ufot ovat jättäneet sormenjälkensä ihmiskunnan historiaan.

Kokonaan toinen asia on, miten ufoilmiö käyttäytyy suhteessa meidän tuntemaamme fyysiseen todellisuuteen. Ovatko ufot luonnonilmiöitä, avaruusaluksia vai kokoelma yhteensattumia, virhehavaintoja ja huijauksia? Ufot mielletään kuitenkin havaituksi fyysisessä todellisuudessa, ja ufotutkijat kautta maailman yrittävätkin kuumeisesti löytää vääjäämätöntä fyysistä todistusaineistoa ufojen materiaalisesta olemassaolosta.

Ufoilmiön vaikutukset sosiologisesti ja folkloristisesti ovat kuitenkin kaikkien tutkittavissa, tai ainakin pohdiskeltavissa. Ufoja koskevassa keskustelussa itse käsitteestä on tullut niin arvoväritteinen, että sitä käytettäessä unohtuu usein, miten sidoksissa itse ufohavainto ja tulkinta ovat kulloinkin vallitsevaan ufotodellisuuteen.

Ufotodellisuus on lyhyesti sanottuna se konteksti eli ympäristö, jossa ufohavainto tehdään ja tehty havainto tulkitaan. Kontekstiin kuuluvat niin havaitsijan persoonakohtainen tila, julkisuuden vaikutukset, ufotutkijan persoona, tiedeyhteisön suhtautuminen sekä havaintoaika ja kulttuuri.

Kun ufotarustoa tutkii, huomaa, miten se on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Siksi havaintoajankohdalla on merkityksensä. Alkuaikojen kimaltavista esinehavainnoista siirryttiin monimuotoisten humanoidien jälkeen moottoreita pysäytteleviin aluksiin. Nykyisin ufotarustoa hallitsevat maahansyöksyneitä ufoja jäljittävät tutkijat ja amerikkalaiseen muottiin ahdetut abduktiotarinat harmaine olentoineen.

Tutkijat ovat huomanneet havaintojen selvimmät kulttuurierot ainakin eteläamerikkalaisissa tapauksissa. Näiden maiden alueella ilmoitetaan selvästi muita enemmän, ehkä jopa yksinoikeudella, pieniä karvaisia olentoja, jotka käyvät ihmisten kimppuun. Muutenkin Etelä-Amerikan viidakoissa tuntuu taruston mukaan liikuskelevan perin aggressiivisia avaruusolentoja.

Kaiken tämän rinnalla kulkevat havaitsijan omat tiedot ja käsitykset ufoilmiöstä. Kriittisellä tavalla valistunut havaitsija saa yleensä eniten irti havainnostaan, kun taas huono skeptikko saattaa kääntää selkänsä merkittävällekin tieteelliselle löydölle. Toisaalta avaruusveljellisten ennakko-odotusten riivaama ufometsästäjä näkee lopulta haluamansa ilmiön vaikka katulampussa (vrt. Betty Hill).

Ufotutkijat muodostavat oikeastaan aika merkillisen yhteisön. Sillä on näet tapana itse määritellä, mitä se pitää ufoilmiöön kuuluvana asiana ja mitä ei. Selkeimmin tämän kehityksen näkee tarkastellessa ufotaruston kronologista kehitystä, johon jo aiemmin viitattiin. Kaikkien muistissa on se periaatteellinen kiista, jota käytiin humanoidi-ilmiön alkuvuosina suurten ufotutkimusjärjestöjen välillä: hyväksyäkö vai hylätäkö Euroopasta tulvivat raportit ufojen matkustajista? Samoin puheet maahansyöksyneistä ufoista oli julistettu pannaan, kunnes Mufonin konferenssissa 1978 puhunut Leonard Stringfield avasi Pandoran lippaan ja päästi Friedmanin kumppaneineen Roswellin kimppuun.

Ufotutkijayhteisö itse on taipuvainen muuttamaan ”virallista” kantaansa ufoilmiön alkuperästä, joskin ET-hypoteesi on alusta alkaen ollut voimakkaimmin esillä. Ufotutkimuksella on myös muoti-ilmiönsä; Lentävät lautaset, ufot, humanoidit, sähkömagneettiset vaikutukset, abduktiot ja muut kukoistavat yleensä aina kymmenisen vuotta kerrallaan. Kontaktikulttilaisia ei vakava ufotutkimus sentään vielä ole ottanut todesta, vaikka he tätä käännytystyötä ovatkin hartiavoimin tehneet.

Rinnan ufotutkijayhteisön käsitysten kanssa ufotodellisuudessa kulkevat tiedeyhteisön ja järjestäytyneiden skeptikkoryhmien käsitykset. Nämä saavat palstatilaa arvostetuissa tiedejulkaisuissa ja kansallisissa medioissa, vaikka usein heidän tietämyksensä ufoilmiöstä ja -tarustosta on heikkoa. Yhtä kaikki, heidän lausuntonsa ja yleinen ufoilmapiiri eivät voi olla vaikuttamatta ufohavainnon tulkintaan ufotodellisuudessa.

Myös tiedotusvälineiden asenne on merkittävä. Tiedotusvälineet ovat eri asia kuin niissä esiintyvät asiantuntijavieraat, koska tiedotusväki itse valitsee esiintyvät henkilöt ja sen tavan, jolla ufoilmiötä käsitellään. Esimerkkinä käyköön muuan 80-luvun ufotapaus, jossa asiantuntijana esiintyneen henkilön nimi Schwerdtfergger oli Helsingin Sanomiin päätynyt asussa Schwarzenegger!

Tiedotusvälineet vaikuttavat suoranaisesti siihen, millaista julkista ufokeskustelua milloinkin käydään. Yleisesti voidaan todeta, että kumpikin väittelyosapuoli pyrkii tietoisesti tai tiedostamatta piilottamaan omaa kantaa vastaan puhuvat asiat ja suurentelemaan itselle myönteisiä asioita. Samalla kun ufokeskustelu voi olla vilkasta, sen taso saattaa olla huono, mikä myös vaikuttaa ufotodellisuuteen.

Julkisen keskustelun rinnalla kulkee ufoviihde. Se on selvästi sidoksissa yleiseen ufokiinnostukseen, mutta samalla se voi olla merkittävä mielipiteen ja ufoilmapiirin muokkaaja. X-Filesin puolianalyyttinen ote näkyy myös ihmisissä ja samalla katsojaluvuissa. Sen kilpailija Uhka taivaalta ei menestynyt, koska se oli edellisen kopio ja lisäksi tylsän yksioikoinen. Ufoviihteen vaikutusta ihmisiin on kuitenkin yhtä yksioikoisesti liioiteltu (vrt. Kari A. Kuure Tähdet ja Avaruus -lehdessä 4/97). Kyseessä on sama suomalaiskansallinen yliholhoava tyyli, joka loi aikanaan maailman tiukimman videosensuurilain, ja se juontaa juurensa siitä virheellisestä käsityksestä, etteivät ihmiset ymmärrä katsomaansa.

Ufohavainnon tärkein tekijä on ufohavaitsija itse. Tutkija ei voi olla kiinnostunut aidosti ufoilmiöstä, ellei hän ole samalla kiinnostunut myös havaitsijasta. Siksi kaikki havaitsijan tilaan liittyvät tekijät olisi selvitettävä, sillä niillä voi olla merkittävä osuus ufohavainnon syntyyn tai ainakin tulkintaan.

Ufotodellisuudessa havaitsijaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa havaitsijan perhe, talous, henkiset arvot ja henkinen tila. Liian suuren henkisen paineen alaisena itse kukin voi päätyä vääriin ratkaisuihin, tai ihmispsyyke voi kehittää torjuntamekanismina jotain ufomaista, joka siirtää ajatukset pois synkästä arjesta.

Havaitsijan sosiaalinen ympäristö vaikuttaa myös. Jos hän asuu alueella, jossa naapurit, työyhteisö ja perhe ovat esimerkiksi avaruusveljien lumoissa, se voi muokata havaitsijan tulkintaa omasta havainnostaan. Toisaalta kielteinen sosiaalinen ympäristö johtaa yleensä siihen, ettei mahdollista havaintoa koskaan ilmoiteta.

Laajemmalti myös maailman tila vaikuttaa havaitsijaa ja kukaties itse havaintoon. Jos maailma on sodan partaalla tai globaali lama on riistänyt ihmiskunnalta toivon, tilalle astuvat psykologisin syin arkea helpottavat kuvat ja havainnot avaruuden auttavista olennoista. Tämä vaikutus on nähtävissä ufoilmiötä ja maailmanhistoriaa kronologisesti vertailtaessa.

Viimeisenä linkkinä ufotodellisuudessa on se henkilö, joka ottaa uforaportin vastaan. Ufotutkija voi omalla toiminnallaan tuoda lisää piirteitä uforaporttiin. Jos tutkija on vankkumaton kontaktikulttilainen, hän käsittelee havaintoa eri tavalla kuin kriittinen tutkija. Jos esimerkiksi pienen maan ufohavaintoja keräävät vain kontaktikulttilaiset, sekin näkyy ufohavaintoarkistossa, jota jälkipolvet toivottavasti tutkivat.

Ufohavainto itse voi vielä vaikuttaa ufotodellisuuteen, sillä jos se haudataan arkistoon kommentoimatta, se saattaa haudata rinnallaan kymmenen muutakin samanlaista havaintoa. Jos havainto taas saa julkisuutta, se saattaa tuoda esille kymmenen muuta havaintoa ja jopa synnyttää itse vielä kymmenen muuta havaintoa.

Ufotodellisuus on alue, jonka vaikutusta ufohavaintoon ja -havaitsijaan ei saa unohtaa. Aivan liian usein ufotapauksia käsitellään ja arvotetaan 50 vuoden aikana kehittyneen kaavan mukaan, vaikka itse ilmiöllä ei ole mitään kaavaa. On olemassa hypoteeseja, havaintoja ja väitettyjä havaintoja, mutta muuten jokainen ufotutkija on samalla lähtöviivalla. Vaikka ufotodellisuus ei olekaan välttämättä kaikille sama, on se voitava suhteuttaa havaintoihin. Muuten jäljellä on vain suunnaton pino hyödyttömiä muistomerkkejä ajasta, jolloin ihmiset näkivät pieniä vihreitä miehiä.

Artikkelin julkaissut UFO-Finland ry

Hypoteesit elämästä universumissa: ET, ulottuuvuuksien välinen, muut

On  aika miettiä ET-hypoteesi uusiksi. 1950-luvulla jolloin UFOt olivat uutta kansan tietoisuudelle, ET-hypoteesi (extraterrestrial hypothesis) oli vallalla oleva teoria niiden keskuudessa, jotka uskoivat ilmiön olevan todellinen ja ei peräisin meidän sivilisaatiostamme. Idea oli yksinkertainen: UFOt olivat ”planeettainvälisiä” ja kuuluivat olennoille joilla oli kehittyneempää teknologiaa kuin meillä. Ajan myötä kilpailevia teorioita ilmaantui selittämään ilmiselviä omituisuuksia joita niin monen UFO-tapauksen mukana havaittiin, kuten ulottuvuuksien väliset olennot, henkiolennot, oman mielemme projektiot, omituiset luonnonilmiöt, psykososiaaliset selitykset ja paljon muuta. Vertailemalla näitä ET-hypoteesi tuntuu lähes tylsältä.

Richard Dolan väittää, että ET-hypoteesi on edelleen validi, mutta se tulee ymmärtää uudella tavalla, joka ottaa huomioon UFO-ilmiön aidon omituisuuden. Kun katsomme objektiivisesti saatavilla olevaa todistusaineistoa, ET-hypoteesi on edelleen vahva kandidaatti selittämään paljon, mutta ei kaikkia UFOja. Nyt 21. vuosisadalla me ymmärrämme todellisuutemme olevan paljon monimutkaisempi kuin edeltäjämme ymmärsivät 1950-luvulla. Richard esittää asian niin, että toisia olentoja on tuolla jossain ja ne saattavat olla muualta, mutta että niiden edustama todellisuus on paljon sen tuolla puolen mitä me olemme tottuneet ajattelemaan todellisuudesta.

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity

Suuri valopallo laskeutuu kraateriin Meksikossa

Iztaccíhuatl on 5230-metrinen uinuva tulivuori Meksikossa, joka sijaitsee Meksikon valtion ja Pueblan rajalla. Se on valtion kolmanneksi korkein, sitä ennen tulevat Pico de Orizaba 5,636 m ja Popocatépetl 5,426 m.

Tätä tulivuorta ympäröi mysteeri ja legendat jotka menevat atsteekkien aikaan ja jopa niitä edeltäviin kulttuureihin,

Eräs mysteereistä: Selittämättömät valot jotka ilmaantuvat tulivuoren ylle. Huhtikuun 4. päivänä webkamera nauhoitti suuren valopallon joka muuttuu kirkkaammaksi ennenkuin se laskeutuu tulivuoren kraateriin.

Voimme vain ihmetellä ovatko nämä valot atsteekkien legendoihin littyviä.

Atsteekkimytologian mukaan Iztaccíhuatl oli prinsessa joka rakastui erääseen hänen isänsä sotilaaseen, Popocatépetl:n.

Keisari lähetti Popocatépetl:n sotaan Oaxaca:n, luvaten hänelle Iztaccíhuatl:n vaimoksi kun hän palaisi (josta Iztaccíhuatl:n isä ajatteli että hän juuri ei tekisi).

Iztaccíhuatl:le valheellisesti kerrottiin Popocatépetl:n kuolleen taistelussa, ja hän uskoi uutisia. Hän kuoli suruun.

Kun Popocatépetl palasi rakkaansa luo ja löysi hänet kuolleena, hän vei hänen ruumiinsa Tenochtitlan:n eteen ja polvistui hänen haudalleen. Jumalat peittivät hänet lumeen ja muuttivat hänet tulivuoreksi.

Iztaccíhuatl:n vuorta kutsutaan nimellä ”Valkoinen Nainen” (sanoista nahuatl iztac ”valkoinen” ja cihuatl ”nainen”) koska se muistuttaa naista joka makaa selällään, ja joka on usein lumipeitteinen.