Ryan keskustelee Annie Jacobsenin kanssa. Jacobsen on kirjoittanut kirjan Phenomena: The Secret History of the U.S. Government’s Investigations into Extrasensory Perception and Psychokinesis
Annie tuo esiin myös sen miten monet näistä salaisista ohjelmista ovat kehittyneet uudenlaiseksi kyber- ja mielenhallintasodaksi nykyisessä sotateollisessa kompleksissa. Myös ufologiaa käsitellään.
Artikkelin julkaissut Educating Humanity
Valtavirran tiede on hyväksymässä, että aikamatkailu eteenpäin ja taaksepäin on matemaattisesti mahdollista.
“Ihmiset pitävät aikamatkailua jonkinlaisena fiktiona. Ja meillä on tapana ajatella ettei se ole mahdollista koska me emme oikeasti niin tee” sanoo teoreettinen fyysikko ja matemaatikko Ben Tippett, University of British Columbiasta. “Mutta matemaattisesti se on mahdollista.”
Todellisen aikakoneen salaisuus on käyttää aika-avaruuden kaarevuutta. Tämä kiertotaivutus “hypoteettisesti” sallii ihmisen hypätä tulevaisuuteen tai menneisyyteen.
Tutkimuksessa otsikolla Traversable acausal retrograde domains in spacetime fyysikot Benjamin K Tippett ja David K. Sang yrittävät kuvata maallikon termein kuinka aikamatkailu toimii.
He sanovat, että ihminen, aikakoneen ulkopuolisesta “laatikosta” havaittuna olisi geometrian “kupla” joka liikkuu ympyrämäistä epäkausaalia rataa aika-avaruudessa.
“Jos jokin ajankaltainen havainnoija kuplan sisällä pitää kiihtyvyyden tasaisena, heidän maailmansa lähentyvät. . .Sellaisen kuplan mukaanottaminen aika-avaruuteen tekee taustan aika-avaruudesta ei-suunnattavan, joka luo ylimääräisiä johdonmukaisuusrajoitteita alkuarvo-ongelmalle. Aika-avaruuden geometria on geodeesisesti epätäydellinen, ja se sisältää puhtaita singulariteetteja, ja se vaatii eksoottista materiaa.”
On monia tapauksia jotka viittaavat aikamatkailuun planeetallamme.
Esimerkiksi viimeaikojen omituiset väitteet Mahabhratan ja Ramayanan lainauksien viittamisesta jonkinlaiseen pitkälle kehittyneeseen atomipommia muistuttavaan aseeseen, joka räjäytettiin Intiassa 12 tuhatta vuotta sitten. Muinainen maapallolla vieraillut sivilisaatio on voinut räjäyttää sellaisen, tai sitten kehittynyt sivilisaatio jolla on ollut tällaisia aseita on voinut vierailla tulevaisuudesta tuossa ajassa.
Omituista kyllä, J. Robert Oppenheimer (huhtikuun 22, 1904 – helmikuun 18, 1967), amerikkalainen teoreettinen fyysikko, joka parhaiten tunnetaan roolistaan toisen maailmansodan aikaisen atomipommin kehittämiseen pyrkineen Manhattan Projectin johtajana, lainasi Bhagavad Gitaa hänen nähdessään pommin hehkuvan sen pudotuksen jälkeen — “Nyt minusta on tullut kuolema, Maailmojen Tuhoaja” hän sanoi.
On myös olemassa muistojäännöksiä jotka viittaavat aikamatkailuun. Sveitsiläinen kello löydettiin muinaisesta kiinalaisesta haudasta, joka joidenkin mukaan on photoshopattu. Löytyy myös kuvia naisesta joka puhuu kännykkään vuonna 1938.
On myös väitteitä ihmisistä jotka ovat kokeneet tulevaisuuden ensikäden kokemuksen avulla. Sir Robert Victor Goddard, vanhempi komentaja kuninkaallisissa ilmavoimissa, paljastaa kirjassa Time Travel: A New Perspective
Sveitsiläinen kello, joka löytyi kiinalaisesta haudasta, on monien mielestä feikki, mutta kukaan ei ole kyennyt selittämään tarinaa.
Ehkä kuuluisin aikamatkailukoe oli armeijan vuonna 1943 toteuttama projekti, Philadelphia-koe.
Kokonaisen aluksen sanotaan lähetetyn ajassa taaksepäin. Projekti tunnetaan myös nimellä Project Rainbow. Philadelphia-kokeessa lentotukialus USS Eldridgen sanottiin muuttuneen näkymättömäksi (tai “verhoutuneeksi”) vihollisten tutkalta kun se ja koko miehistö lähetettiin ajassa taaksepäin kymmeneksi sekunniksi tai pidemmäksi aikaa. Monet sanovat projektin olleen menestys, mutta että armeija on pyrkinyt piilottelemaan todistusaineistoa aikamatkailusta ja teleportaatiosta kokeen jälkeen.
Al Bielek, joka sanoo osallistuneen kokeeseen sekä myös Montauk Projectiin, puhuu myös siitä mitä hän muistaa niiden kuuden viikon ajalta jotka hän vietti vuodessa 2137 sekä 2 vuoden ajalta jotka hän vietti vuodessa 2749.
Fyysikoilla nykypäivänä on matemaattinen malli todistaa oikean elämän aikakoneet mahdollisiksi, mutta meillä on jo useita todisteita siitä että tämä on ollut mahdollista aina.
Artikkelin julkaissut The Mind Unleashed
Julkaisemme Olavi Kiviniemen tekstin Todellinen tieto on väliinputoaja. Teksti on julkaistu aiemmin mm. Ultra-lehden numerossa 1 / 1998 sekä Paratutkimusseuran sivuilla.
Maailma on täynnään kaikenlaisia ideologisia ristiriitoja. Eräs selvimpiä vastakkainasetteluja on rajatiedon harrastajien ja skeptikkojen välinen kiistely maailmankuvan perusteista. Näiden leirien välinen keskustelu jää yleensä hedelmättömäksi väittelyksi ilman että kumpikaan osapuoli oppii mitään uutta. Miksiköhän näin on, ja onko minkäänlainen yhteisymmärrys mahdollinen?
Rajatiedon harrastajilla on valitettavan usein puutteelliset perustiedot luonnontieteistä. Heillä ei ole havainnollista kuvaa avaruuden mittasuhteista ja energioista eikä siitä, kuinka tarkasti käytännön todellisuus toimii tunnettujen luonnonlakien mukaan. Heillä ei ole hyvää käsitystä siitä mikä tässä maailmassa on normaalisti mahdollista, tai mitä ei pitäisi tapahtua ilman perustavaa laatua olevia lisäoletuksia. Kun he lukevat omaa kirjallisuuttaan ja kuuntelevat esitelmiä, he omaksuvat varomattomasti arveluttavia mielikuvia ympäristön todellisuudesta.
Kirjallisuudessa on runsaasti asiavirheitä, joita kukaan omasta joukosta ei korjaa. Samat jutut kiertävät artikkelista toiseen ilman tarkistuksia tai kriittistä vertailua. Toisinaan lainataan tieteellisiä käsityksiä vuosisadan alkupuolelta ottamatta huomioon että kyseiset asiat voivat nykyään olla jo aivan toisella tasolla. Jotkut rajatieteilijät käyttävät fysiikan ja muiden tieteiden termejä. Melko pienellä asiantuntemuksella on kuitenkin todettavissa että he tarkoittavat kyseisillä sanoilla jotakin muuta kuin mitä itse näiden tieteiden edustajat tarkoittavat. Esimerkiksi on syytä pitää mielessä että sähkömagneettiset ilmiöt ovat mitattavissa nykylaitteilla.
Paranormaalit ilmiöt voivat periaatteessa tapahtua joko todellisuudessa eli aineellisella tasolla tai vain kokijoidensa mielessä. Aineellisen tapahtuman merkkejä ovat esimerkiksi se että tutkittavaksi jää aineellisia kappaleita tai jälkiä, tai sitten useammat paikalla olevat ihmiset toisistaan riippumatta kertovat havainneensa samanlaisen ilmiön. Ilmiöt eivät ole aineellisia esimerkiksi silloin kun kaikki paikalla olevat ihmiset eivät havaitse samaa tai kyseessä on vain yhden ihmisen tajuntaan tullut tieto. Jos havaitsija on yksin, niin tapahtuman todellisuuden varmistaminen voi olla mahdotonta.
Rajatiedon harrastajat eivät yleensä pyri tekemään selväksi ovatko ilmiöt aineellisia vai eivät, eivätkä kiinnitä huomiota suuriin eroihin ilmiöiden todistusvoimassa. He eivät dokumentoi ajoissa kokemuksiaan, ja kertovat heittäneensä aineelliset todistuskappaleet roskiin. Tapauskertomukset sisältävät epäilyttävän vähän tärkeitä yksityiskohtia. Joku on vain nähnyt ”enkelin”, ”harmaapukuisen haltijan” tai ”äidin haamun” tai ”saanut tiedon” jostakin asiasta. Loppu jää lukijan oman mielikuvituksen varaan. Eipä tarvitse ihmetellä etteivät tarinat useinkaan tee vaikutusta jonkinlaista tarkkuutta harrastaviin ihmisiin.
Olen itse tarkistanut kymmeniä ufohavaintoja ja paranormaaleja väitteitä. Lähes aina tapaukset ovat jääneet epämääräisiksi yksityiskohtien puuttumisen vuoksi, tai sitten ne ovat kutistuneet olemattomiin ja selittyneet tavallisilla ilmiöillä. Ihmisen muistin epäluotettavuus on tullut ilmeiseksi, kuten myös mielikuvituksen arvaamattoman suuri vaikutus. Minulla on ollut onni tarkistaa myös muutamia sellaisia tapauksia joissa on ollut runsaasti yksityiskohtia, ja aineistoa keräillessä on löytynyt lisää kertomusta tukevia seikkoja.
Rajatiedon oppirakennelmat sisältävät valtavan määrän erilaisia mielikuvia. On värähtelytasoja, värähtelyitä, säteilyjä, voimia, energioita, järjestelmiä, olentoja ja sanomia. Tässä käsiteviidakossa on todella paljon opiskeltavaa, ja monet ovat uppoutuneet siihen syvälle. On asioita jotka ovat enemmän tai vähemmän ristiriidassa keskenään, mutta useinkaan ei huomata että jos jokin asia on näin, niin se ei mitenkään voi olla niin eikä myöskään noin.
Monille ihmisille rajatiedon ilmiöt ovat omaa kokemusta. Ajatusleikkinä voitaisiin kuvitella tilannetta, että skeptikko väittää jollekin kiven kovaan että telepatiaa ei ole olemassa, vaikka toinen koko ajan saa tietoja skeptikon ajatuksista ja tietää mitä tämä seuraavaksi on sanomassa. Monet kokevat ihmeellisiä asioita ja näyttävät saavan tietoja, jotka pitävät paikkansa. Saatujen sanomien antaja ei välttämättä ole se mikä ilmoittaa olevansa, mikä kyllä yleisesti tunnustetaankin.
Rajatiedon harrastajissa tuntuu hyvältä luonnon arvostaminen ja pyrkimys totuuteen ja henkiseen kehitykseen. Monet ovatkin ilmeisesti edistyneet pitkälle ja saavuttaneet käsittämättömän syvällisyyden ja elämänymmärryksen. Toisinaan herää epäilys kehittyneisyyden aitoudesta, kun huomaa ettei kyseinen henkilö ole kovinkaan hyvin selvillä oman ymmärryksensä rajoista. Varmastikin myös henkisessä kehityksessä pätee tyvestä puuhun nousemisen periaate. Jos yksinkertaiset asiat ovat jääneet epäselviksi, niin tuskin silloin voivat vaikeatkaan asiat olla kovin selviä.
Skeptikkojen lähtökohtana ovat tieteet ja kriittisyys, ja he lupaavat että mitään ilmiötä ei tuomita ennakolta ilman perusteiden tutkimista. Luonnontieteellinen maailmankuva kuitenkin toimii niin hyvin, että paranormaalit ilmiöt tuntuvat täysin tarpeettomilta. Käytännössä skeptikot siksi lähes poikkeuksetta ovat vakuuttuneita näiden ilmiöiden mahdottomuudesta. Heidän mielestään paranormaalit ilmiöt ovat niin poikkeuksellisia, että niiden hyväksymiseen tarvitaan myös poikkeuksellisen pitävät todisteet.
Ilmiöiden mahdottomuuden vuoksi skeptikot sysäävät todistamisen taakan väitteiden esittäjien harteille. Heidän mielestään on turhaa itse nähdä vaivaa tutkimuksissa jotka eivät kuitenkaan voi johtaa mihinkään. On oikeutettua odottaa että ilmiöt kannettaisiin heidän eteensä kuin tarjottimella, ja he voisivat nenäänsä nyrpistäen todeta että eipä ole yhtään vakuuttavaa, viekää pois ja tuokaa parempaa. Etukäteisasenteen vuoksi skeptikot eivät riittävästi pane merkille esimerkiksi itselleen tapahtuvia yhteensattumia.
Skeptikoilla on taipumus niputtaa yhteen kaikki väitetyt rajatiedon ilmiöt samanarvoisiksi. Yhteisen arvon saavat sitten määrätä kaikkein villeimmät ja selvästi mahdottomat väitteet. Skeptikot haluavat poistaa kaiken rajatiedon materiaalin joukkotiedotusvälineistä, huomaamatta että mikään keskustelu ei ole mahdollista ilman jonkinlaista lähtöaineistoa. Kaikki skeptikot eivät ole omaksuneet tieteellisiä periaatteita kovinkaan syvällisesti, mikä näkyy liiallisena asioiden yksinkertaistamisena ja perusteettomana varmuutena.
Skeptikoiden kriittisyys ei ulotu heidän omiin julkaisuihinsa. Niissä yleensä riittää, että jutun lopputulos on oikea. Yksityiskohtia esitetään valikoiden ja sopivasti viistoon vetäen. Oma väki ei yleensä korjaa juttujen puutteita. Esimerkkinä jatkuvasti toistetusta väitteestä on, että jotkut ilmiöt ovat loppuneet sen jälkeen kun videokamerat ovat tulleet käyttöön. Kirjallisuudesta kyllä löytyy tietoja että videokuvausta on käytetty onnistuneesti. Skeptikoiden pitäisi tarkistaa tällaiset tiedot ennenkuin jatkavat entisellä urallaan.
Skeptikot ovat kuitenkin hyvin tarpeellisia. Jos heidän käytäntönsä olisi teorian periaatteiden mukainen, ja ylimielinen varmuus ja iva jäisivät vähemmälle, niin heistä olisi vain hyvää sanottavaa. Rajatiedon kaupallistumisen arvostelu ja psyykikkojen osumavarmuuden olennaisen liioittelun esiintuonti on aivan paikallaan. Muutamat tekevät myös ansiokasta ilmiöiden selvitystyötä. Suomessa on tehty asiatiedoiltaan hyviä yhteenvetoja esimerkiksi ufoilmiöstä, maasäteilystä ja astrologiasta.
Skepsis ry. on reilusti luvannut merkittävän rahapalkkion sille, joka pystyy esittämään riittävät kriteerit täyttävän paranormaalin ilmiön. Miksi skeptikkoja arvostellaan rajusti, mutta kukaan ei anna heille tuntuvampaa näpäytystä korjaamalla rahat pois?
Paranormaalien ilmiöiden ja luonnontieteiden välinen aukko on mielestäni toistaiseksi hyvin laaja, vaikka joskus myös muuta väitetään. Paranormaalien väitteiden tuloksekas selvittely jää melko lailla koskemattomaksi rajatieteilijöiden ja skeptikoiden välille. Kumpikaan leiri ei huolehdi tärkeiden yksityiskohtien keräämisestä, käsittelystä ja vertailusta. Esimerkiksi Geller-lusikantaivutus ei rajatiedon harrastajien mielestä ole mitään ihmeellistä. Skeptikot puolestaan tietävät, että ilmiö on mahdoton ja siksi pelkkää huijausta.
Ideologisiin ristiriitoihin johtava kierre on hyvin selväpiirteinen. Ensin muodostetaan mielipide jostakin asiasta täysin riittämättömin perustein. Sen jälkeen suodatetaan kaikki uusi tieto tuon muodostetun käsityksen läpi. Liikutaan sellaisissa piireissä ja luetaan vain sellaista kirjallisuutta mikä tukee vanhaa käsitystä. Jos varotoimenpiteistä huolimatta joudutaan tekemisiin väärän opin kanssa, sen arvo kielletään. Ympäristön suggestiovaikutus tekee ideologisesta häkistä hyvin vahvan. Elämän perustan muodostavien käsitysten muuttaminen aiheuttaa voimakasta ahdistusta, joten vieraalta tiedolta suojautuminen tapahtuu suurelta osin automaattisesti ja tiedostamatta.
Luonnontieteellinen maailmankuva on ihmiskunnalle äärimmäisen tärkeä asia. Tieteellinen menetelmä on ainoa keino saada luotettavaa tietoa todellisuudesta. Väitetyillä selvänäkijöillä ja kontaktihenkilöillä olisi ollut ainakin vuosisatoja aikaa välittää todenmukainen kuva lähiavaruudesta ja sen taivaankappaleista. Heidän etsikkoaikansa on kuitenkin tuottanut huomattavan virheellisiä tietoja, ja tuskin tilanne on siitä kohentunut vieläkään. Luonnontieteiden alustavatkin tulokset ovat osoittautuneet paikkansapitäviksi, ja tiedot tarkentuvat koko ajan. Tieteen tulosten avulla ihminen on saanut käyttöönsä koneet, jotka ovat vapauttaneet suuret ihmisjoukot ankarasta raadannasta, joka oli ennen välttämätöntä hengissä pysymiseksi.
Maailmankuvan kehittymiseen tarvitaan aitoa älyllistä uteliaisuutta ja lahjomatonta selvitystyötä. Tiedonhalun pitää olla niin vahva, että tarkistuspolku saa johtaa minne hyvänsä ilman että tutkijat alkavat epäröidä, unohtamatta kuitenkaan kriittisyyttä. Tärkeätä olisi kerätä kaikki johonkin tapaukseen liittyvät selkeät ja olennaiset yksityiskohdat ja muodostaa niistä kokonaiskuva, unohtamatta mahdollisia ristiriitaisuuksia. Rajatiedon harrastajien tehtävänä olisi tuottaa hyvälaatuista dokumentoitua aineistoa muiden käyttöön, ja skeptikoiden pitäisi todella tehdä kunnollista kenttätutkimusta.
Rajatiedon harrastajat ja skeptikot voisivat yrittää jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen esimerkiksi käsitteistä ja menetelmistä, niin ettei samoja sanoja käytettäessä puhuttaisi aivan eri asioista. Tällaisen rajankäynnin jälkeen voitaisiin sitten selvittää mistä asioista ollaan selvästi samaa mieltä, mistä selvästi eri mieltä ja mitä mahdollisesti jää vielä raja-alueelle käsitteiden epäselvyyden vuoksi.
Nykymaailma ei tunnu olevan kypsä edistymään kovinkaan pitkälle. Arkielämän pintailmiöt kiinnostavat enemmistöä paljon enemmän kuin perustavaa laatua olevat kysymykset. Mahdollisesti tarvitaan sellaista psykologista kehittyneisyyttä, mitä toistaiseksi esiintyy vain hyvin harvoilla ihmisillä. Esimerkiksi C. G. Jungin ja J. Krishnamurtin ajatusten perusteella arvioiden voisi olla niin, että väitetyt henkiolennot ja humanoidit ovat jotakin monimutkaisempaa ja erikoisempaa kuin mitä yleensä ajatellaan. Ottaen huomioon tieteiden kehityksen viimeisten vuosisatojen aikana voitaneen odottaa, että sillä taholla tapahtuu paljon seuraavien tuhannen vuoden kuluessa. Tietenkin edellyttäen että ihmiskunnalla on tämä aika käytettävissään.
Olavi Kiviniemi on suomalainen pitkän linja parapsykologian tutkija, joka on tutkinut mm. psykokinesiaa ja kummittelua 60- vuoden ajan. Olavi on koulutukseltaan teknillisen korkeakoulun kone- ja metallipuolen diplomi-insinööri. Hän kertoo elämän tarinansa lisäksi millaisia psykokineettisiä kykyjä tutkimillaan suomalaisilla lapsilla hän on aikoinaan löytänyt.
Mary Rodwell puhuu Australian lähikontakteista, hänen työstään näiden kokijoiden parissa sekä muusta.
Hän puhuu kirjastaan The New Human: Awakening to Our Cosmic Heritage
Bio: Mary RODWELL RN on Australian Close Encounter Resource Networkin perustaja. (ACERN). Hän on syntynyt Britanniassa ja muuttanut läntiseen Australiaan vuonna 1991. Hän tällä hetkellä asuu Queenslandissa. Mary on entinen sairaanhoitaja, kätilö ja terveyskouluttaja ja hän työskenteli Britannian terveyspalvelujen piirissä. Vuodesta 1994 eteenpäin Mary on ollut ammattilaisvalmentaja, hypnoterapeutti, metafyysinen opettaja, tutkija, kirjailija, Reiki-mestari ja kansainvälinen puhuja.
ACERNin päärooli on tarjota ammattilaistukea, ohjeistusta, hypnoterapiaa ja informaatiota paranormaaleihin kokemuksiin liittyen, erityisesti abduktioilmiöihin ja muihin kontaktikokemuksiin liittyen.
Mary on kirjoittanut kirjan Awakening: How Extraterrestrial Contact Can Transform Your Life
Artikkelin julkaissut Educating Humanity
1950-luvulla eversti Ross Dedrickson vastuussa ydinasevarastosta AEC:lle sekä siihen liittyvistä turvatoimista. Hänen muistokirjoituksessaan lukee:
Hän sai siirron USA:n atomienergiakomissioon. Pitkä palveltus energiakomissiossa vuosina 1950-1958 piti sisällään työtehtäviä Nevadan testityömailla, Tyynenmeren testialueella Hawaijista länteen, ydinasetehtaassa Albuquerquessa sekä ydin– ja ei-ydinlaitosten tarkastusta ympäri maata. Hän palvelu viidettä Japanin ilmavoimaa sekä myöhemmin everstinä Tyynenmeren valvontakeskuksessa. Vuonna 1962 hänet siirrettiin ja hän palveli 832 ilmadivisioonassa New Mexicon ilmatukikohdassa Cloviksessa. Hän jäi eläkkeelle armeijasta vuonna 1964.
Hän on yksi armeijan sisäpiiriläisistä jonka tausta on varmennettu, ja hänet on otettu mukaan tri. Steven Greerin UFO-paljastusprojektiin. Hänen todistuksensa UFOista — erityisesti UFOista ja ydinaseista — voidaan tarkistaa suurella määrällä informaatiota ja todistusaineistoa joka on nyt saatavilla julkisesti. (Lukeaksesi lisää muutamista näistä kohtaamisista, klikkaa tästä.) Monet näistä sisäpiiriläisistä ovat tehneet useita esiintymisiä kansallisella pressiklubilla saadakseen tämän tiedon ulos kaikille ihmisille, viimeisin näistä oli muutama vuosi sitten tapahtunut Citizens Hearing on Disclosure.
Tällaisella ammattilaistaustalla, työskennellen paikoissa joissa hän on työskennellyt, on helppo sanoa hänen salailleen arkaluonteista materiaalia. Hän ei ole kuitenkaan satunnainen korkea-arvoinen armeijan sisäpiiriläinen joka puhuu satunnaisista aiheista. Monet sisäpiiriläiset ja dokumentit selkeästi kertovat vuosikymmeniä kestävästä suhteesta UFOjen ja ydinasevarastojen sekä -testialueiden välillä.
Allaolevassa haastattelussa Dedrickson selittää kuinka Amerikan hallitus yritti räjäyttää ydinaseen kuussa, mutta heidät estettiin niin tekemästä.
Mitä valtamediaan tulee, on julkista tietoa että USA:n ilmavoiman ydinasekeskukset julkaisivat vuoden 1959 kesäkuussa tehdyn salatun raportin siitä kuinka selkeästi heillä oli suunnitelma, jonka nimi oli Project A119.
Lue tästä raporttia:
http://nsarchive.gwu.edu/NSAEBB/NSAEBB479/docs/EBB-Moon02.pdf
Yleisesti he halusivat tutkia aseiden toimivuutta avaruudessa, sekä saada lisätietoa aaruudesta ympäristönä sekä siellä ydinaseen räjäyttämisestä.
Informaatio alla varmasti syventyy myös Mustan budjetin projekteihin.
On kiinnostavaa kuinka maailman televisio-ohjelmat kuten Stranger Things, joka kuvaa energiaministeriötä sekä heidän osallisuuttaan ulkomaailman olentojen ja muiden omituisten asioiden kanssa käsittelyyn, kuitenkin ovat valmiita jättämään korkea-arvoisen upseerin kertomukset huomiotta, silloinkin vaikka hän on ollut energiaministeriön palveluksessa vuosia, ja tuolloin ydinasekysymys oli äärimmäisen kuuma.
“Opin myös lisää ydinaseisiin liittyvistä tapaturmista, näiden joukossa oli muutama ydinase jotka lähetettiin avaruuteen ja jotka tulivat avaruusolentojen tuhoamiksi. Tuolloin, 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa, yritimme lähettää ydinasetta kuuhun ja räjäyttää se tieteen nimissä, mikä ei ollut avaruusolentojen mielestä hyväksyttävää. He tuhosivat aseen ennenkuin se pääsi kuuhun.”
Artikkelin julkaissut Collective Evolution
Jättiläismäisen merenelävän ruumis löydettiin Hulung-kylän rannalta, Iha Kec. Huamual Kab. Seram Bagian Barat, Malukusta toukokuun 9, 2017.
Nyt viranomaiset tarkastavat jättiläismäisen meriolennon ruumista siltä varalta että se olisi kalmari, vaikka he eivät vielä ole varmoja olennon ollessa noin 20 metriä pitkä ja painaen 35 tonnia. Tämä on uskomatonta ottaen huomioon meressä elävien kalmarien pituuden harvoin ylittävän 13 metriä.
Nämä olennot elävät normaalisti syvällä meressä 300 metristä kilometriin, ja ei ole tiedossa miksi jättiläiskalmari nousi pintaan kuolemaan ja päätyi Hulungin kylään.
Viranomaisten mukaan sen oletetaan kuolleen yli kolme päivää sitten perustuen olennon turvonneeseen tilaan.
Syy kuolemalle voi olla se, että meret menettävät happipitoisuuksiaan, erityisesti matalahappiset alueet ovat nopeasti laajentumassa syviin vesiin. Tämä tappaa monet eläimet suoraan.
Jättiläiskalmarin kuolinsyy on vielä epäselvä, mutta on mahdollista että se ajautui matalahappiselle alueelle, yritti olla tukehtumatta ja sitten nousi pintaan.
Nationalgeographicin mukaan lämpenevät ilmat imevät happea vesistä, joka tekee merielämästä vihamielistä monille olennolle. Tämän seurauksena yhä enenevissä määrin nähdään näitä olentoja nousevan pintaan sen sijaan että ne jatkaisivat meren alla elämistä.
Maapallosta miljoonan mailin päässä oleva polykromaattinen kuvauskamera (Earth Polychromatic Imaging Camera, EPIC) joka sijaitsee syväavaruusobservatorion kyydissä (Deep Space Climate Observatory, DSCOVR) on kuvannut satoja valonvälähdyksiä maapallon yläilmakehässä.
Deep Space Climate Observatoryn tallentamia valonvälähdyksiä
1990-luvulla astronomi Carl Sagan jo raportoi näistä omituisista ilmiöistä kun hän havaitsi niitä Galileo-aluksen kuvissa.
Nämä valonväläykset ilmaantuvat merien sekä maan yllä, ja vaikka tiedemiehet aluksi ehdottivatkin valojen olevan merellistä heijastusta auringonvlosta, samaa ei voitu sanoa maan päällisistä valoista.
Tätä ilmiötä tutkittuaan tiedemiehet tulivat tulokseen, että valonvälähdysteb lähteet eivät ole maapallon pinnalla vaan 5-8 kilometrin korkeudella olevissa cirruspilvissä, jossa nämä välähdykset johtuvat todennäköisimmin jääkiteistä syntyvästä heijastuksesta, raportoi dailymail.
Tällaiset valonväläykset esiintyvät myös kansainvälisen avaruusaseman kamerassa, joka on 330 ja 435 kilometrin välillä maapallolta.
ISS:n livekameran tallentamia valonvälähdyksiä
Streetcap1, joka on bongannut samanlaisia välähdyksiä ISS:n livelähetyksessä toukokuun 10. päivänä 2017 kysyi “Mitä ovat nämä omituiset valot jotka maapallon yllä väreilevät?”
Onko kyseessä pelkkä auringonvalon heijastus vai ilmiö jota emme osaa selittää?
Serkkuni ja minä kiipesimme 1,5km korkealle vuorelle Intiassa, ja päästyämme vuoren huipullle otimme useita yksittäisiä kuvia älypuhelimellani toukokuun 6. päivänä 2017.
Kun aloin ottaa kuvia meistä, panin puhelimeni viereiselle kivelle koska minulla ei ollut tripodia, ja asetin kuvauksen ajastimelle.
Katsoessani kuvia löysin kirkkaan pyöreän esineen ajastimella otetusta kuvasta.
Esine ei näytä liikkuvan, koska sen pitäisi olla edes hieman sumea jos se olisi niin tehnyt. UFOn muoto on selkeästi näkyvissä kuvasta.
Uskon avaruusolentoihin ja UFOihin, ja olin hämmästynyt ja iloinen että vahingossa olin kuvannut UFOn, huolimatta siitä että en nähnyt sitä omin silmin. Olen raportoinut tapauksen MUFONille numerolla 83772.
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
Viime päivinä on havaittu useita tuntemattomia esineitä auringon lähellä.
Stereo Ahead COR2 -satelliitin kamera taltioi kolme tuntematonta esinettä kun ne olivat auringon toisella puolella noin 180 mailin päässä. Näyttää siltä kuin kolmas esine emittoisi jonkinlaista valoa.
Tämän jälkeen SOHOn LASCO C2 -kamera taltioi useita omituisia esineitä auringon lähellä. Onko avaruudessa käynnissä jonkinlainen kokoontuminen?
Streetcap1:n mukaan ensimmäinen esine voisi olla UFO, mutta se voi myös hyvin olla jonkinlainen lähetin. Kyseessä on kuitenkin jotain tavallisesta poikkeavaa.
Tiedetään, että korkeaenergiset hiukkaset osuvat kameraan jatkuvasti, ja joskus osoittautuu että tunnistamattomat esineet ovat olleet heijastuksia kamerassa, mutta viime vuosina evidenssiä on kerääntynyt sen verran että nämä esineet ei aina voida selittää heijastuksilla tai korkeaenergisillä hiukkasilla. Nämä ovat jonkin älyn ohjauksessa olevia suuria aluksia.
