Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli unia, delfiinitietoisuutta ja Atlantista. Q on kysyjä, A on tietoisuus joka puhuu.

---

Q: Sen jälkeen, kun olimme Mauilla tekemisissä delfiinien kanssa, ja elimme niiden mukana fyysisessä kanssakäymisessä, minulla on ollut paljon veteen liittyviä unia.

A: Kyllä.

Q: Ja minulla oli eräs jonka haluaisin kertoa kaikille, joka oli hieman hämmentävä.

A: Selvä!

Q: En tajunnut että voisin tuntea pelkoa kohdatessani delfiinejä oikeassa elämässä fyysisesti. Ja minulla oli uni joka oli erittäin todentuntuinen. Olin uimassa delfiinien kanssa, niitä oli noin kuusi, ja leikkiessäni heidän kanssaan tämä viimeinen delfiini tuli paikalle ja se oli varsin suuri, ja energia oli /niin/ intensiivistä että aloin kokea suuria määriä pelkoa.

A: Kyllä.

Q: Ja pelkäsin sitä että se aikoisi satuttaa minua jollain tavalla.

A: Ei.

Q: Ja heräsin ja tunsin häpeää tästä.

A: Voi, kaikki on hyvin!

Q: Kiitos. Joten mietin myös tuota.

A: Tuo viimeinen yksinkertaisesti näytti sinulle rajan, johon asti olet valmis menemään, minkä uskot olevasi sellainen määrä voimaa jonka kestät tunnustaa /itsessäsi/. Seuraavalla kerralla /se/ tulee olemaan heti ensimmäisenä. Ja mahdollisesti päädyt uimaan valaan kanssa!

Paljon kiitoksia. Seuraava!

Q2: Kun me meditoimme rauhan puolesta eräänä iltana, me aloitimme tilaisuuden laulamalla Om.

A: Kyllä.

Q: Ja jonkin aikaa sen jälkeen kun tuo oli ohi, huomautin siitä että tuo ääni kuului edelleen.

A: Kyllä.

Q: Ja monet meistä muistivat sen kun olit maininnut siitä, että oli olemassa valaiden ja delfiinien kuoro…

A: Kyllä.

Q: … ja me päädyimme ihmettelemään että olisiko tuo voinut olla se minkä me kuulimme?

A: Jossain määrin. Mutta myös te, elämällä enemmän hetkessä, alatte aistia että /mikään ääni ei hiljene koskaan/. Tuo Om on olemassa /nykyhetkessä/. Ja annoit itsellesi pienen vihjeen että se jatkuu ikuisesti.

Q: Hienoa. Kiitos. Lisäksi, kerran aiemmin sinä kerroit meille valaiden ja delfiinien kansantarun, ja mietin että olisiko olemassa jokin toinen jonka voisit kertoa meille?

A: Kyllä.

YLEISÖ: Hienoa, hyvä.

A: Nyt?

Q: Kyllä!

A: Näin, kerrottakoon siis, että aikana jota kutsutte Atlantikseksi, oli, niinkuin sanoisitte, delfiinien edustajisto joka oli interaktiossa maalla elävien ihmisten kanssa tuohon aikaan, niiden kanssa joita nimittäisitte tuon ajan tiedemiehiksi — mutta ei tarkalleen tiedemiehiä sellaisina kuin te ne tänään tunnette. Tuolloin oli ymmärrys siitä, että he kykenivät löytämään eri aineita merenpohjan pinnasta joihin ihmiset eivät päässeet käsiksi, mutta joka oli varsin helposti delfiinien saavutettavissa.

Joten he solmivat sopimuksia ihmisten kanssa etsiä tiettyjä ideoita, tiettyjä aineita heille, jotta he voisivat käyttää niitä ihmisten teknologiassa, sillä delfiineillä ei tällaista tarvetta ollut. Tällä tavoin, pikkuhiljaa, he toivat yhä enemmän ja enemmän metallisia ainesosia merenpohjasta, joista kyettiin valmistamaan laitteita. Enemmän ja enemmän kidemuotoisia aineita, joita ei enää ole olemassa, joista kyettiin tekemään monenlaisia laitteita joita atlantislaiset osasivat käyttää, tällä tavoin.

Sitten tuli aika, jolloin delfiinit sukelsivat ja löysivät uusia erittäin /kauniita/ näkinkenkiä, erittäin kauniita kiviä, erittäin kauniita kiteitä, eri väreissä. Ja he ajattelivat että ihmiset haluaisivat oppia näistä ideoista; ja niin he toivat nämä näkinkengät, nämä kivet, nämä kiteet pinnalle.

He huomasivat, että kun he olivat löytäneet nämä artefaktit ja tuoneet ne pinnalle, että Atlantiksella oli nyt kahden tyyppisiä ihmisiä: niitä jotka kykenivät arvostamaan uusien ovien, uusien yhteyksien, uusien symbolien ideaa jotka delfiinit olivat löytäneet, sekä niitä jotka jostain syystä eivät kyenneet arvostamaan näitä ideoita.

Delfiinit olivat kummissaan tästä ideasta, ja alkoivat, ensimmäistä kertaa, tajuta että nyt oli olemassa, enemmän ja enemmän, kahden tyyppisiä ihmisveljiä, kahden tyyppisiä ihmissiskoja. Oli niitä, jotka kykenivät kulkemaan samaa virtaa pitkin ja identifioitumaan delfiinin kanssa, ja niitä jotka olivat muuttuneet jäykiksi ja eivät nähneet muutoksia; eivät nähneet kauneutta erilaisuudessa, vaan että he odottivat aina samoja asioita uudestaan ja uudestaan, ja eivät sietäneet minkäänlaista poikkeavuutta.

Tämä alkoi levitä myös delfiineihin ja he alkoivat tajuta, että käsillä oli aika jolloin osa heidän ihmisveljistään, osa heidän ihmissiskoistaan oli vaipumassa toisenlaiseen uneen, ja että he eivät heräisi noin kymmeneen tuhanteen vuoteen.

Ja niin he eivät tuoneet enää näitä näkinkenkiä; mutta he aina muistivat missä ne olivat. Niin että kun ihmisveljet, kun ihmissiskot heräisivät uudelleen, he voisivat jälleen tuoda merenpohjasta näitä kiteitä, näitä näkinkenkiä, näitä kiviä uudestiheränneelle ihmiskunnalle, kertoakseen heille että jälleen kerran heillä oli sama yhteinen uni.

Joten olkaa skarppina ja hereillä kun tajuatte näinä tulevina vuosina, että delfiiniveljenne ja -siskonne tuovat pintaan asioita joiden ette tienneet olevan olemassa, mutta joiden olemassaolosta olette joskus tienneet kauan, kauan, kauan, kauan sitten. Ja kun näette nämä asiat jälleen, suuret tunteet, suuret kyyneleet ja suuri ilo on niiden osana jotka vastaanottavat nämä lahjat delfiineiltä. Sillä se tarkoittaa, että olette jälleen hereillä; hereillä /samassa/ unessa kuin delfiinit. Ja he iloitsevat ja te tulette keskenänne leikkimään paljon.

Ja tällä tavoin, tajuatte että monet näistä lahjoista tullaan toimittamaan teille unitodellisuuksissa, ja voitte nähdä joitain näistä lahjoista erittäin läpinäkyvinä, kuplamaisina kristallipalloina, jotka tällä tavoin sisältävät värähtelyllisen tietoisuuden, että kun otatte ne haltuun, /tiedätte/ sydämessänne ja mielessänne /mitä/ delfiinit teille sanovat.

Sallikaa näiden unien alkaa tulla, ja te asetatte mallit niille lahjoille jotka tulevat merenpohjasta, tiedostamattomasta mielestänne, ja unelle jota olette uneksineet, nousta pintaan, nousta aurinkoon, nousta maalle, tietoiseen mieleenne ja uneen jonka te nyt uneksitte, niin kuin olette sen nähneet niin kauan sitten.

Delfiinit ovat kertoneet tätä tarua sukupolvien ja sukupolvien ajan. Ja ne ovat iloisia että olette nyt heräämässä samaan uneen, jälleen kerran.

Me kiitämme teitä!

YLEISÖ: Kiitos! (suosionosoituksia)