TÄMÄN PUHTAAKSIKIRJOITUKSEN SISÄLLÖSTÄ: Tämä telepaattinen kanavointi on kerätty viikottaisista meditaatioista, jotka on pidetty Rock Creek Research & Development Laboratoriesissa sekä L/L Researchilla. Se tarjotaan siinä toivossa, että se on sinulle avuksi. Kuten Liiton olennot aina sanovat, käytäthän omaa harkintaasi tämän materiaalin arvioimiseen. Jos jokin on totta sinulle, hyvä. Jos jokin ei ole totta, jätä se taaksesi, sillä ei Liitto emmekä me halua olla kenellekään haitaksi.

HUOMAUTUS: Tämä puhtaaksikirjoitus on vielä vaiheessa eikä lopullisessa muodossaan. Sitä on editoitu ja sen virheitä on korjattu.

Aaron/Q’uo-dialogit, Istunto 27

Marraskuu 17, 1995

(Tätä istuntoa edelsi hiljentyminen ja meditaatio.)

Ryhmäkeskustelu: (Ryhmä pääsi yksimielisyyteen hengellisen elämän elämisestä kaikissa muodoissaan ja ulottuvuuksissaan. Tämän ryhmän ajatuksia esitellään alla.)

Alunperin me ajattelimme, että me puhuisimme hengellisen elämän elämisestä.

R sanoo, että hän ajattelee sitä että hän ottaa itsensä liian tosissaan.

G miettii kaiken ykseyttä ja sitä että kuitenkin tuntee itsensä erilaiseksi.

Barbara sanoo, että monet hänen ryhmässään tunsivat tulleensa ”klapilla päähän lyödyksi” oppiessaan oppitunteja. I sanoo, että tämä ei aina ole ollut niin.

Carla sanoo, että pitää vain päättää elävänsä hengellisesti ja se on ainoa tapa tehdä niin.

Inkarnaatio hengelliseen ruumiiseen se mistä I. haluaisi joko Aaronin tai Q’uon puhuvan. Tämä elämä, tämä työ, on hengellistä, huolimatta siitä mitä me teemme. Onko meillä informaatiota siitä että olemme liian ankaria itsellemme, voisimmeko me keskittyä enemmän myös siihen? Hengellinen elämä ei liity niinkään siihen mitä yrittää tehdä kuin siihen mitä kykenee tekemään; ja me suutumme itsellemme kun epäonnistumme kerta toisensa jälkeen.

G nauttii lukea sitä mitä Barbaralla on sanottavaa normaalin elämän elämisestä, koska se on käytännöllistä.

Q’uo: Me olemme Q’uo. Terveiset yhden äärettömän Luojan rakkaudessa ja valossa. Tämä on sekä siunaus että suuri etuoikeus tervehtiä teitä tänä iltana. Me olemme nöyrän etuoikeutettuja saadessamme kertoa mielipiteitämme ja ajatuksiamme teille. Me pyytäisimme, niinkuin aina, että käyttäisitte arviointikykyänne siinä mitä kuulette meidän kertovan. Jos ajatukset soivat resonantissa sydämessänne, silloin me tarjoamme ne vapaasti. Jos ne eivät ole teille totta, silloin yksinkertaisesti jättäkää ne, pankaa ne sivuun ja menkää eteenpäin; sillä totuus on henkilökohtaista ja intiimi asia. Ja jokainen tunnistaa hänen oman totuutensa.

Me sekoitamme värähtelymme teidän kanssanne; ja kun me kudomme polkumme teidän ajatusten kaistojen läpi, me aistimme syntymän ja transformaation energian jokaisessa teissä joka istuu tässä etsijöiden piirissä. Jokainen etsijä aidosti toivoo pelkästään löytävänsä totuuden itsestään, ympäristöstä, ajatuksista ja toisistaan. Jokaisella on taakka jota kannetaan jollain hinnalla, ja jokaisella on kaipuu joka huutaa itsestään ja kuitenkin se on syvempää kuin mitä kyyneleet voivat ilmaista: rakastaa, olla rakastettu, ja olla todella palveluksessa.

Jokainen voi yhtä hyvin ja oikeutetusti pitää itseään hengellisenä, sen ihailijana joka on äärimmäinen totuus. Ahdistuksen määrä, jota koetaan kun kuljetaan etsinnän polkua, on joskus erittäin suuri. Ja kun me puhumme uskossa eläjän elämän elämisestä — eli siis hengellisestä elämästä — me emme voi luvata, että kukaan teistä löytää sitä sanoissamme tai missään muissa tavoitteissa joita kohti pyritte. Maallisen elämän luokkahuoneissa kysymykset ovat paljon, paljon tärkeämpiä kuin vastaukset. Ja tahto, kaipauksen tunne ja toivo, ovat itsessään paljon enemmän arvossa pidettyjä kuin mikään tieto, mikä voidaan etsijän elämästä sanoin ilmaista teidän tiheytenne matkalla päästä sydämeen, tiedosta rakkauteen; kuitenkin, paljon voidaan ilmaista työkaluilla ja resursseilla, jotka voivat auttaa tässä etsinnässä. Mutta meidän siirtyessämme monien tutkailujen ja yksityiskohtien läpi, pyydämme että muistaisitte, että teidän voimakas jano sisäistä todellisuutta kohtaan, joka läpäisee maallisen elämän illuusiot, pitää sisällään niiden näkymättömät voiman ja totuuden kentät, jotka tulevat, jotain päivänä, olemaan ilmestys. Ja sinä päivänä, jolloin ette tiedä sen enempää kuin nytkään, tulette kuitenkin olemaan tyytyväisiä.

Tässä hetkessä me käännämme mikrofonin rakkaalle veljellemme Aaronille. Me jätämme instrumentin rakkauteen ja valoon. Me olemme Q’uon periaate.

Aaron: Minä olen Aaron. Tervehdys kaikille teille. Pyydän anteeksiantoanne teiltä johtuen väliintulostani istuntoonne. Totta kai, tämä on teidän inhimillinen valintanne, koska tämä koskettaa ihmiskokemustanne johon me asianmukaisesti vastaamme.

Teillä monilla on hieman eri tarpeet. Yritän poimia niistä ilmaistuista tarpeista niiden yhteisiä ominaisuuksia. Te kaikki toivotte elävänne elämäänne rakkaudessa; ja kuitenkin joskus teidän ymmärtämättänne, te päädytte elämään osia siitä pelossa. Joskus tuomitsette sen pelon ja sanotte “En enää elä henkistä elämää. Miten pääsen irti pelostani ja palaan takaisin rakkauteen?” Toiset teistä ymmärtävät, että sekä rakkaus että pelko ovat hengellisyyden ilmaisuja. Mutta silti teidän vahva valintanne on elää elämäänne rakkaudessa, ja saattaa olla tai sitten ei hienovaraista pelon tuomitsemista.

En halua mennä tässä liian syvälle, ainoastaan ilmaistakseni, että perspektiivini on se, että yksinkertaisesti pelkkä inkarnaatio on hengellinen teko. Se vaatii erityisen suurta rakkautta ja rohkeutta siirtyä inkarnaatioon. Hengellisen elämän eläminen ei tarkoita elämää ilman pelkoa; vaan jopa tarjota sille pelolle osa hengellisyydestä — oppia että kaikki on Jumalan ilmaisua niin, että rakkaus löytyy pelon sisältä, sillä pelko on pelkästään rakkauden vääristymä.

Veljeni ja siskoni, jos se tuntuu teille asianmukaiselta, veli/sisareni Q’uo ja minä haluaisimme keskittyä tähän kysymykseen: “Mitä tarkoittaa hengellisen elämän eläminen?” Ja miten kieroudutte tuon määritelmän kanssa kun pelko estää teitä näkemästä pelon totuuden ja löydätte itsenne halveksumasta itseänne pelkoon pohjautuneista teoistanne tai siitä, että haluaisitte päästä irti pelosta?

Sanon tämän pyrkiessäni kasaamaan kaikki nuo yhteiset langat yhteen, ei pelkästään ääneen lausutuista kysymyksistänne vaan myös ajatuksistanne. Olkaa ystävälliset ja määritelkää kysymyksenne uudelleen ja asettakaa sivuun ehdotukseni mikäli ne eivät tunnu asianmukaisilta. Kiitos. Siinä kaikki.

Aaron: Minä olen Aaron. Pyydän että ottaisitte sanomiseni ja tarkastelisitte niitä sydämissänne. En ole kaikkitietävä. Voin puhua vain omasta perspektiivistäni, jonka tarjoan teille rakkaudella. Jos sanani ovat teille todenmukaisia, käyttäkää niitä. Jos ne eivät ole teille totta, pankaa ne pois. Jos mitkään sanat, joita teille tarjotaan, eivät auta teitä elämään elämäänne enemmän uskossa, paremmilla taidoilla, suuremmalla rakkaudella, teidän tulee aina heittää ne menemään.

Haluan puhua teille hengellisen elämän elämisestä. Ensinnäkin meidän tulee kysyä teiltä kuka haluaa elää hengellistä elämää, koska teidän itsessänne on monia aspekteja. Sielu tietää, että se aina elää hengellistä elämää. Se ei elä verhon takana, se näkee selvästi. Mutta kun pääset ihmistietoisuuteen, se on kamppailua elää hengellisesti. Kamppailette sen kanssa joka tuntuu epäjohdonmukaiselta tuon elämän suhteen.

Haluan tarjota teille esimerkin. Olkaa kala kanssani, parikymmentä metriä vedenpinnan alla. Tuntekaa veden paino, pimeys allanne. Katsokaa ylöspäin ja nähkää valo. Veden tiheyden läpi ja sitten ilmakehän läpi näkyy aurinko. On vaikeaa nähdä tätä valopalloa. Tottakai on olemassa jotain mitä kutsutaan valoksi, mutta ei ole selkeää havaintoa valon lähteestä. Nyt nouskaa vedestä; ja kun saavutte noiden viimeisten tuumien kohdalle, yhtäkkiä, “Aa! Siinä se on! Aurinko! Tämä on ollut valonlähteeni.”

Tämä pinnan läpi katsomisen teko, tässä hetkessä, on verrattavissa henkiseen herätykseen, jonka jokainen teistä on kokenut elämässänne. Jotkut teistä selvästi havaitsitte henkimaailman lapsina, joten ei ollut mitään totuuteen heräämiseen hetkeä. Mutta vaikka olisittekin kokenut tämän maailman lapsina, oli hetki jolloin yhtäkkiä ymmärsitte. “Tämä ei ole käsite; tämä on todellista. Tämä on olemukseni syvin kanta.” Jotkut teistä olivat syvemmällä vedessä ja teillä oli täsmällinen kokemus siitä kun katsotaan pinnan läpi, nähdään aurinko, ja tullaan uskoon. “Nyt näen kaiken kirkkaasti.”

Mutta rakkaani, entäpä Maan ilmakehä? Teillä ei edelleenkään ole suoraa kokemusta auringosta. Meditaationne ja muu sisäinen työnne tuovat teidät tuohon tilaan, jossa lopulta ei ole mitään mikä vääristäisi suoraa kokemusta auringosta; mutta silti näette sen etäältä. Silloin teidän tulee mennä auringon sydämeen. “Minä palan, tuhoudun”, sanotte. Kyllä, “Minä” tulee tuhoutumaan. Itse ei voi olla olemassa muuten kuin konseptina tuon auringon kirkkaudessa. Itse voidaan tulkita vain työkaluksi, jolla ei ole muuta olemassaoloa kuin työkalu; ja kuitenkin sitä tulee helliä koska se on inkarnaation työkalu ja te tarvitsette sitä. Mutta teillä on se vain viittana; siinä ei ole mitään identiteettiä. Se on työkalu!

Kun olette valmiita päästämään ego-itsestänne, silloin olette valmiita sukeltamaan auringon sydämeen — ei vettä, ei ilmakehää, ei etäisyyttä. Täällä, viimeinkin, on suora kokemus auringosta. Ja mitä löydätte sieltä? Silloin täytyy nauraa kun siihen hetkeen astuu, koska havaitsette että olette aina olleet siellä, että ette koskaan ole lähteneet sieltä pois, että kaikki muu oli pelkkää illuusiota.

Sielu tietää, että se elää aina henkistä elämää, koska se tietää, että itsen todellisuus on aina henkeä. Ne, jotka elävät Maan ilmaston raskaudessa (ei nyt puhuta niistä jotka elävät veden alla jotka eivät ole vielä tietoisia auringosta), jäävät ajattelemaan että on jotain jota heidän tarvitsee tehdä kokeakseen aurinko. Ja siitä suhteellisesta kokemuksesta, todellakin, asia on niin. Tässä on hämmennyksen lähde.

Tekeminen ei ole sotaa egon kanssa, mikä kiinteyttää suhteellisen todellisuuden illuusion. Työ on tasapainottaa ego-itse Jumalallisuuden kanssa, jumalallisen Itsen kanssa. Ette voi päästä egosta yli ennen kuin hyväksytte egon. Työ ei ole sotia egoa vastaan ennen kuin Korkeampi Itse voittaa, sillä se on mahdoton tehtävä, epäonnistumaan tuomittu alusta alkaen. Työ on syleillä ego-itseä niin, että se muuttuu läpinäkyväksi, muuttuu inkarnaatiota auttavaksi työkaluksi.

Teillä, ihmisenä, on haaste, joka on siirtyä molempiin paikkoihin yhtä aikaa: suhteellisessa rakenteessa jossa ego tuntuu kiinteältä; ja äärimmäisessä rakenteessa, joka näkee absoluuttisen kirkkaasti. Suhteellinen todellisuus sijaitsee äärimmäisen todellisuuden sisällä.

Ystäväni, miettikää pahvilaatikkoa. Asettakaa itsenne siihen. Kansi on suljettu. Tässä on suhteellinen todellisuutenne. Luulette että siinä on kaikki se mikä on. Pyytäisin teitä sormella koettamaan kantta. Hitaasti nostakaa päällistä niin, että näette ulos. Ahaa! Siellä on tuhat; ei, miljoona; ei, kymmenen miljoonaa tai paljon enemmän pahvilaatikoita joissa olentoja elää. Ja niiden ympärillä on äärettömästi tilaa jota me nimitämme äärimmäiseksi todellisuudeksi.

Ette voi koskaan poistua äärimmäisestä todellisuudesta, ja niin ette voi koskaan lakata elämästä henkistä elämää. Ja kuitenkin suhteellisen ihmisen tulee, osittain, tehdä työtä henkisen elämän eteen, ei siksi että vaivannäköä tarvitaan henkisen elämän elämiseen, vaan koska vaivannäkö on inkarnaation opetustyökalu. Haluan antaa mikrofonin takaisin rakkaalle veljelle/sisarelle/ystävälleni Q’uolle. Siinä kaikki.

Q’uo: Me olemme Q’uo. Me halusimme odottaa kunnes ääni muuttuisi meille suotuisammaksi, sillä sireenien ääni jonkin verran on ihmisäänen päällä.

Juuri sellaisina hetkinä kun pyhiinvaeltajasielu identifioituu ohikulkevan sireenin ääneen ja miettii “Mikä rauhaani sekaantuminen” ja kuitenkin elätte sen sireenin ulinassa. Olette se olento ambulanssissa. Olette se lapsi, joka on tulipalon vankina. Ja sireeni voi olla yhtä hyvin, oikeutetusti, avun merkki, kellonsoitto joka muistuttaa sydämelle siitä rakkaudesta tuskan vankina olevaa itsen osiota kohtaan, liekeissä, tai loppumattomassa alkemistin sulatusuunissa.

“Kuka etsii hengellistä elämää?” kysyi veljemme Aaron. Kuka, todellakin, nousisi seisomaan ja sanoisi “Minä olen aito persoona”? Mikä osio itsestä voi esittää sellaista etsijää? Me pyydämme teitä katsomaan sisäänpäin ja arvioimaan miten paljon itsestä on otettu mukaan arvoisenaan hengellisyyden kohteena. Ne, jotka etsivät toisia palvelevalla polulla, voivat helpommin nähdä ja tunnustaa sen vaivannäön, joka ystävälle tai tuntemattomalle annetaan paljon helpommin niin, että he voivat katsoa sisään ja nähdä sinne, ne osiot itsestä jotka tarvitsevat tukea, lohdutusta, vakuuttelua ja sitä sanoinkuvaamatonta ominaisuutta jota usein nimitätte armeliaisuudeksi.

Miksi itse ei ole niin usein hengellisyyden kohteena? Ehkäpä osittain johtuen siitä, että etsijä kuulee omat ajatuksensa ja haistaa oman pimeän puolensa mitä pimeät ajatukset ehdottelevat, tai jopa paljastavat. Ja miten hurskas on itse tuomitessaan tuon pimeän puolen, sen “inhimillisyyden”? No, se on meidän havaintomme että se on täysin asianmukaista itselle olla enemmän ja enemmän tietoinen kun se kulkee läpi inkarnaatiokokemuksen, jossa tämä pimeä puoli on olemassa. Me pyydämme, ettette kavahtaisi tuota ihmisluonteenne osaa, jota pidätte pimeänä.

Olette kokonainen ja monimutkainen olento, jolla on kaikki se tietoisuuden mysteeri sisällänne. Nauttimanne illuusio tuo teille yön ja päivän, pimeän puolen ja valoisan puolen, kun koko Maapallonne pyörii ja pyörii… valo seuraa pimeyttä… Tämä on sen tanssin luonne josta nautitte enemmän tai vähemmän.

Ehkäpä suurin kompastuskivi itsen havaintoon siitä miten elää hengellisesti on tämä tuomitsemisen juonne joka ihmisyyden suonissa virtaa. Niin kuin kaiken malmin kanssa, se olette kaivosmiehiä kaivamassa läpi tarpeettoman kiven, sekä myös arvokaan malmin. Tuomitsetteko arvometallin suonen ympärillä olevaa materiaalia koska se ei ole käyttökelpoista ainesta? Vai prosessoitteko vain malmia rikastaaksenne sen ja puhdistaaksenne sen?

Todellakin, niin kuin tuo arvometalli sisällänne — se puhdas tietoisuus — rikastetaan inkarnaation tulipesässä, on erittäin avuliasta itselle oppia hallitsemaan itseä kun se käy läpi muutosta. Minkä ikäinen olet sisäisesti? Minkä ikäinen on varjoitsesi? Eikö se ole sinun eristyneisyytesi — vieraantumisen tunteesi, tämä koko tuskallisten puutteiden ja havaittujen vajavaisuuksien joukko — nuoren lapsen tuskien tuote sen yrittäessä kasvaa siksi mitä se ei ollut? Me ehdotamme teille, että kun alatte keskittyä itsenne tuomitsemiseen, että mahdollisesti keskittyisitte uudelleen siihen itseenne, jota pidätte huonosti käyttäytyvänä ja syleilisitte sitä olentoa, antaisitte sille myötätuntoa, sillä se ei tee muuta kuin ilmaisee vain luontoaan.

Te ette tuomitse kuonaa. Se ei vain yksinkertaisesti pääse mukaan areenalle, ornamenttiin, kolikkoon… Rakastakaa siis itseänne kokonaan. Tämä epätäydelliseltä näyttävä instrumentti on itse asiassa täydellisesti luotu antamaan etsijälle maksimimäärä potentiaalia oppimiseen. Joskus oppitunnit ovat vaikeita, mutta se on juurikin teidän hämmennyksenne ja havaitsemanne ymmärryksen puute, jotka asettavat teidät niin ainutlaatuisella oikeudella paikkaan jossa tavata ja oppia syleilemään ja toimimaan yhteistyössä sen kohtalon kanssa, jonka olette suunnitelleet itsellenne tälle inkarnaatiokokemukselle.

Me haluaisimme nyt antaa mikrofonin takaisin rakkaalle veljellemme. Me jätämme tämän instrumentin rakkauteen ja valoon. Me olemme Q’uo.

Aaron: Minä olen Aaron. Q’uo bongasi sanat “Mikä itsen aspekti on todellinen itse?” Oletko nähnyt pientä lasta leikkivän naamiaisasuissa? Ehkäpä hän ottaa äitinsä matkalaukun ja leikkii olevansa bisneshenkilö, tai ottaa kauhan ja essun ja leikkii olevansa kokki. On varsin helppoa nähdä, että jokainen asu johon lapsi pukeutuu, on hänen todellisen Itsensä ilmaisu.

Ja juuri näin inkarnaation aikana teillä on monia naamioita. Onko se todellinen Itsenne? Ne ovat kaikki todellisen Itsen ilmaisuja. Mikä todellinen Itsenne on se joka ei ole itse ollenkaan, vain pelkkä tyhjä egon ilmaisu, se ylitse päästy Ise joka lepää täysin omassa tietoisuudessaan, omassa jumalallisuudessaan?

Tunnette totta kai, oman raamatuksi kutsumanne pyhän kirjan sivuilta, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Pyydän anteeksi. Pyydän että tarkastelette hetken tuota lausetta. Tämä jota voisimme nimittää Jumalaksi on ääretöntä rakkautta, ääretöntä viisautta ja älyä, joka aina miettii miten laajentaa itseään ja ilmaista itseään. Yksilöitynyt tietoisuus on Jumalallisuuden ilmaisu ja edistys. Se myös liikkuu monenmoisiin kokemuksiin niin kuin lapsi eri naamiaisasuihin. Kaikki tämä on osa sitä, että oppii tuntemaan itsensä.

Veljeni/sisareni/ystäväni Q’uo joka on kaunopuheisesti puhunut siitä mitä tapahtuu kun itsessä ilmaistua asiaa tuomitaan. Esimerkiksi, kun esiin nousee vihaa tai pelkoa tai ahneutta, Q’uo on ehdottanut, että te poistutte hengellisen elämän kokemuksesta. Kun pelko kiinteytyy tuomitsemiseksi ja itse asiassa se sulkee teidät aiemmin kuvaamaani laatikkoon, paikkaan josta menetätte havaintonne jumalallisuudestanne, silloin lakkaatte näkemästä suuremman Itsen joka ei ole kukaan itse ja sen miten itselle tarjotaan näitä moninaisia ilmaisuja mahdollisuuksina oppia. Ja sen sijaan te takerrutte siihen mikä syntyi kokemuksessa ja takerrutte suhteeseen siihen ilmaisuus jossa teidän on pakko nimittää sitä joko hyväksi tai pahaksi, sellaiseksi joka pidetään tai josta pitää päästä eroon.

Arvostelukykyisessä mielessä ei ole mitään vikaa. Itse asiassa, tarvitsette sellaista mieltä inkarnaatiossanne. Tuomitseminen joka ruoskii itseä on tarpeetonta arvostelukykyiselle mielelle. Arvostelukykyinen mieli voi yksinkertaisesti havainnoida “Tämä on kokemattomuutta”. Mutta energiakenttien ei tarvitse puristua tuon arvioinnin ympärille. Se on tehty Puhtaan Tietoisuuden paikasta, joka näkee ihmisen kääntyvän pelon puolelle. Mikä kääntyy pelon puolelle? Pelko kääntyy pelon puolelle. Älkää menkö sinne! Se on ongelma ainoastaan kun ei ole tietoisuutta siitä, että ollaan kääntymässä pelon puolelle. Silloin energiakenttä puristuu ja on kuin laatikon kansi suljettaisiin. Silloin unohdatte kuka olette. Alatte uskoa naamiaisasuja, uskoa “Minä olen se paha joka tuntee itsensä halvaksi, joka on ollut julma”, tai mitä tahansa sitten ajatellaankin. Unohdatte, että on olemassa sielu, että tämä pelon tuntemisen hetki on yksinkertaisesti vain yksi ilmaisu.

Pelon ei pitäisi sulkea teitä vihan laatikkoon. Pelon pitäisi opettaa teille myötätuntoa. Se on koko syy teidän inkarnaatiollenne: mennä tilanteeseen jossa löydätte katalyytteja joilla avata sydämenne. Teidän ei pidä päästä eroon mistään. Kun ette tarvitse sitä, se menee pois. Niin kauan kun sitä vastaan, mikä ihmisitsessänne on herännyt, hyökätään, on olemassa ero itsestä ja siitä Jumalallisuudesta minkä ilmaisu itse on.

Haluan pyytää teitä alkaa havainnoida tätä energiakentän puristusta. Kun pelko ilmestyy — viha, halu, kärsimättömyys, ylpeys — silloin, kuten Q’uo on huomauttanut, tuomitseminen ilmaantuu joka sanoo “Minun ei pitäisi tuntea näin”, ja sen tuomitsemisen kanssa liikutte vahvaan itsensä tuomitsemisen tilaan: “Korjaa se. Heitä menemään se mikä on rikki.” Mutta, rakkaani, mikään ei koskaan ollut rikki.

Kirjoittaako matematiikan opettaja vaikean tehtävän taululle vakuuttaakseen sinut siitä, että olet riittämätön vaiko auttaakseen sinua oppimaan miten ratkaista tehtävä? Antaako inkarnaatio sinulle vahvoja tunteita, jotka synnyttävät tuomitsemista jotka joko vahvistavat riittämättömyyden tunnetta tai opettavat sinulle myötätuntoa? Kysymys ei ole siinä syntyykö näitä tunteita, vaan lähinnä siinä missä sijaitsee identifikaatio.

Tunteet ja se selkeys, joka voi auttaa havainnoimaan tunteita ilman että omistetaan niitä, ovat laatikon läpi pistetty reikä, niin että voit nähdä sen tilan, sen mikä enkeli olet. “Aa kyllä. Olen täällä kokemassa tätä raskautta syystä. Minun ei tarvitse vihata itseäni sen vuoksi, että olen kokenut sen, ainoastaan rakastaa ja kunnioittaa sen kokijaa. Vastenmielisyyteni, siis, on itse kokemuksen epämiellyttävyyttä kohtaan; mutta minun ei tarvitse hyökätä itseäni vastaan siitä, että se tuli minuun. Sen sijaan voisiko olla suurempi myötätunto tätä kohtaan?” Tämä selkeys on henkisen elämän elämisen yksi olemus.

Lopullisella tasolla elät aina henkistä elämää; muutta suhteellisella tasolla, elääksesi sitä elämää sinun tulee ensin olla halukas pysymään kontaktissa itsesi jumalallisen aspektin kanssa, jotta loisit tilaa jossa todellinen Itse voidaan nähdä petkutuksen pilvien läpi.

Henkisen elämän eläminen tarkoittaa olla halukas olla kiinnittymättä itseen, vaan sen sijaan, pyrkiä rakastamaan itseä. Tämä vaatii vaivannäköä. Vaatii vaivannäköä oppia, että laatikko on läpinäkyvä. Niin kauan kun laatikko tuntuu kiinteältä, se tarjoaa sekä rajan että turvarajan jolla suojella pientä itseä, ja turvaa siltä mikä on “ulkopuolella” ja jota ego-itsen negatiiviset ajatukset uhkaavat. Ja niin piiloudutte laatikkoon.

Henkisen elämän eläminen tarkoittaa rakastaa Jumaluutta niin paljon, että olette valmiita tekemään reikiä tuohon panssariin, antamaan pois pelkonne tai vähintäänkin omistusoikeutenne tuohon pelkoon. Kun rei’itätte laatikkoa ette voi tehdä muuta kuin nähdä toiselta puolelta paistavan valon kirkkauden, joka paistaa läpi jopa tähän ilmaisuun mitä nimitämme pieneksi itseksi. Voitteko rakastaa tätä pientä itseä joka kaatuilee mutakuoppiin? On helppoa rakastaa Jumalaa; mutta voitteko rakastaa tätä joka vapisee pelosta, joka joskus valehtelee, tajuaa tai väärinkäyttää tuota pelon ilmaisua?

Q’uo: Me olemme Q’uo ja olemme jälleen kerran tämän instrumentin kanssa.

Lopuksi me haluaisimme pyytää teitä, että kun te laskette hauraan lihaköntin pehmeille, viileille petinne lakanoille, miettikää kaikkia attribuuttejanne ja antakaa niille runsaasti huomiota. “Ah, ihanat jalat jotka ovat kantaneet minua sinne minne olen valinnut mennä tänään… ah, ihana selkäni, vahva, päivän taakkojen painama… ystävällinen vatsani, kovasti työtä tekevä sydämeni, ihana kieleni joka sylkee sellaisia hulluuksia… ah, rakas, rakas ylpeyteni, ihana turhuuteni, elegantti laiskuuteni…” Älkää pelätkö näitä attribuutteja. Ne ovat teidän hallittavissa, käytettävissä suurempaan ymmärrykseen. Ne ovat kaikki teidän — arvokkaita, arvokkaita lahjoja. Ilman kaikkia attribuuttejanne te ette uisi niin hyvin hämmennyksen meressä, joka synnyttää teissä uutta elämää.

Peiteltkää itsenne rakkaudella tänä iltana, ja heittäkää syrjään taakkanne Luojan voimakkaisiin ja myötätuntoisiin hoiviin, jonka luonto on rakkaus ja jonka rakkaus on lähempänä kuin hengityksenne. Luojaa ei kiinnosta näettekö itsenne epätäydellisenä, sillä Luoja tuntee sydämenne ja asuu siellä täydellisessä tyytyväisyydessä.

Hyvää yötä, jokainen väsynyt sielu. Ilomme, että meille on annettu tämä mahdollisuus kertoa teille tänä viikonloppuna, on liian suuri ilmaistavaksi. Me rakastamme ja siunaamme jokaista teistä, ja nyt jätämme tämän instrumentin ja teidät äärettömän Luojan sanoinkuvaamattomaan rakkauden ja valon mysteeriin. Adonai. Me olemme Q’uo.

Aaron: Minä olen Aaron. Te olette uupuneita ja pidän tämän lyhyenä. Ei enempää sanoja tai ajatuksia; mutta haluan tuoda kehonne tähän mukaan koska te opitte näiden kehojen avulla. Sekä Q’uo että minä olemme kysyneet “Mitä teette tällä tuomitsemisella? Entäpä mitä näille itseinhon tai raskaiden tunteiden purkauksille?”

On olemassa harjoitus, joka on johdettu Tai Chista, nimeltään “käsillä työntäminen.” Tässä harjoituksessa kaksi ihmistä seisovat kasvokkain, toinen jalka toisen takana ja käsivarret levossa, kyynärät toisiaan vastakkain. A työntää kovaa. B:n reaktio normaalisti työntöön on, että sen kehon energia puristuu. Jos se on tarpeeksi tietoinen, se voi mennä vain siihen asti kuin tuo puristus tapahtuu; muutoin se työntää takaisin tai vastustelee.[1]

A ei ole ainoastaan toinen persoona. A on kaikki nuo elämäntilanteet jotka puskevat vastaan. Kun elämä puskee vastaan, sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Perinteinen valinta on puskea takaisin, mutta voit myös oppia tanssimaan tuon voiman kanssa, absorboimaan sen; ja kun voima päästää itsestään, ottaa sen takaisin. Tätä on varsin voimakasta harjoitella ja katsoa sitä mikä haluaa puskea vastaan, ja nähdä että “En voi vain haluta, että tuo vastustus menee pois. Voin toivoa että se menee pois, mutta en saa sitä menemään pois. Voin leikkiä ettei se ole siinä, mutta se ei tarkoita sitä että se ei olisi olemassa. Mutta kun muutun pehmeämmäksi tuon vastustuksen ympäriltä, enkä yritä saada sitä menemään pois enkä tee sille mitään, vaan ainoastaan teen sille tilaa, silloin kykenen tanssimaan sen kanssa joka puskee vastaan, olipa se sitten sisäistä tai ulkoista. Ja kaikkein pahin raekuuro, joka iskee päähäni tai tunne joka tulee pintaan, annan sille enemmän tilaa ja kykenen tanssimaan sen kanssa.”

Haluan Barbaran näyttävän teille tämän, niin että voisitte harjoittaa sitä tänä iltana ja aamulla, niin että me voisimme puhua hieman siitä harjoituksesta ja siitä mitä tarkoittaa tanssia elämän kanssa.

On niin suuri ilo levätä tässä vilpittömien ja rakastavien etsijöiden piirissä. Ilmaisen kiitollisuuttani siitä, että olette kutsuneet minut keskuuteenne. Rakastan teitä kaikkia ja toivotan teille hyvää yötä. Barbara näyttää teille tämän harjoituksen kun sanottavani on sanottu. Siinä kaikki.

[1] Aaron käyttää kirjaimia A ja B viittaamaan kahteen henkilöön ihmissuhteessa.