90-luvun alussa tohtori John Mack, Harvardin yliopiston psykiatri, kysyi mitä oikeastaan tapahtuu niillä ihmisillä jotka sanovat joutuneensa avaruusolennon kidnappaamaksi. Skeptinen mutta kiinnostunut Mack haastatteli useita ihmisiä vuosien aikana. Lopulta hän tuli siihen päätelmään, että kyseessä ei ole mielisairaus eikä epärehellisyys, joka on näiden väitteiden takana. Hän sanoi että vaikka hän itse ei koskaan ollutkaan avaruusolentoa nähnyt, kaikkein järkevin vastaus on että ihmisten omat tarinat selittivät tarpeeksi hyvin heidän muistonsa.
Toinen hyvämaineinen UFO-tutkija oli tohtori J. Allen Hynek, astrofyysikko joka kirjoitti johdannon Raymond Fowlerin kirjaan ”The Andreasson Affair”, joka julkaistiin 1979. Hynek otti käyttöön tunnetun sanonnnan ”lähikontakti” kategorisoimaan UFO-havaintoja:
aste: UFO nähdään 250 metrin etäisyydellä
aste: UFO on jättänyt fyysisiä jälkiä
aste: UFOssa on ”liikkuvia olentoja”
Toiset tutkijat ovat lisänneet kategorian lisää, neljännen asteen lähikontaktin, kuvaamaan abduktiokokemuksia.
Fowler on viettänyt suurimman osan ajastaan tutkien UFOja yksityiskohtaisesti sieppauskuvauksista. Hänen kirjansa ”The Allagash Abduction” on pääasiallinen informaatiolähde tunnetusta tapauksesta, joka sattui Eagle Lakella elokuussa 1976. Se kuvaa neljän osallistujan läpikäymien hypnoosisessioiden sisältöä, joilla pyrittiin herättelemään muistoja heidän astumisestaan alukseen, jonka he näkivät leijuvan järven yllä eräänä pimeänä iltana, siitä kuinka heitä tutkittiin ja sitten palautettiin leirialueelle.
“The Andreasson Affair” ottaa saman tulokulman. Se koostuu pääosin hypnoosisessioiden puhtaaksikirjoituksista, joissa Betty Andreasson ja hänen tyttärensä Becky kuvaavat South Ashburnhamin tapahtumia tammikuussa 1967 Massachusettsin osavaltiossa. Tarina on, suoraan sanottuna, outo.
Perhe näkee kirkkaan valon ulkona. Sähköt menevät poikki hetkeksi. Sitten heidän päivätajuntansa muistot sumenevat. Kuumottuneena unenkaltaisen tapauksen omituisista kuvista Betty 10 vuotta myöhemmin kuulee Hynekin tutkimuksesta ja kirjoittaa tälle. Hynek kertoo Fowlerille, ja Betty vakuuttuu ideasta käydä hypnoosiregressiossa. Hypnoosissa hän kertoo tarinan klassisesta sieppaustapauksesta — klassisesta koska, kuten Mack ja muut tiesivät, monissa sieppausraporteissa on samanlaisia kaavoja ja tapahtumia.
Betty kuvaa kuinka hänet johdettiin ulos talosta metrin mittaisten olentojen saattelemana, joilla oli ”harmaa iho ja ylisuuret, päärynän muotoiset päät [sekä] … suuret, kietoutuvat, kissamaiset silmät”. He tyynnyttelivät häntä koko kohtaamisen ajan, veivät hänet alukseen, tunnelien läpi, tutkimushuoneeseen ja täysin muunlaisiin paikkoihin, joissa joillakin paikoilla oli uskonnollisia merkityksiä, ja sitten kotiin- He kertoivat hänelle, että hänet on valittu paljastamaan rakkauden ja henkisyyden hallitsevasta tärkeydestä kertova viesti ihmiskunnalle.
Suurimmalle osalle lukijoista tulee mieleen kysymys: Tapahtuiko tämä oikeasti?
Fowler ei ota kantaa kysymykseen suoraan. Hän pysyy pääosin Bettyn narratiivissa, jonka tapahtumat hän tuntuu ymmärtävän epäsuorasti olevan oikeita. Hän tarjoaa kommentteja ja vertailuja muihin abduktiotapauksiin, ja tässä vuoden 2014 versiossa on lopussa tiivistelmämateriaalia, mihin kuuluu mm. “The Andreasson Affair – Phase Two” (1983) ja “The Andreasson Legacy” (1997).
Miten otat tämän kaiken vastaan riippuu siitä miten hyvin pääset sisään siihen. Jos mielestäsi lähikohtaamisraportit ovat kusetusta tai mielisairautta, silloin et saa irti paljoakaan. Jos kuten John Mack olet kiinnostunut siitä mitä oikeasti tapahtuu, silloin tässä on paljon mietittävää huolimatta siitä uskotko avaruusolentoihin vaiko et.
Saatat jopa päättää pitää tätä kirjaa fiktiona, ja silloin, vaikka se ei hiottua proosaa olekaan, sen tapahtumat kasautuvat levottomalla vaikutuksella.
Ja niiden kasaututessa kysymys jankkaa alitajunnassa: Jos tämä on jollain tapaa totta, mitä helvettiä oikein tapahtuu?
Onko avaruusolentoja olemassa? Kumoaisiko älyllisen Maan ulkopuolisen elämän löytäminen Raamatun? Joutuisiko Kristus elämään ja kuolemaan useissa eri maailmoissa pelastaakseen langenneet avaruusolennot?
Nämä ovat sen sortin kysymyksiä, joita kristilliset spekulatiiviset fiktiokirjailijat ja eksoteologit ovat pohtineet vuosisatoja. Vaikka Raamattu tekee Maan ulkopuolisesta elämästä erittäin epätodennäköistä, jotkut kristilliset johtajat kertovat seurakunnalleen, että Raamattu sanoo, että Pyhä Teksti tekee avaruusolennoista mahdottomia ja että itse asiassa elämän puuttuminen muualta universumista on ennuste Raamatun maailmankuvasta. Tämä on pahimman sortin ylilyönti. Tähän mennessä suurin osa teistä on lukenut postaukseni, jossa vastataan tri. Danny Faulknerin artikkeliin “Onko usko Maan ulkopuoliseen elämään harmitonta?”, jossa tri. Faulkner antaa kaikkein viimeisimmän esimerkin hänen loogisesta loikastaan “erittäin epätodennäköisestä” “Raamatun ennusteeksi.” Jos et vielä ole sitä lukenut, voit lukea sen täältä. Erityisesti koska vastaukset Answers-lehti mainostaa samaa argumenttia uudessa planetaarioesitelmässäään nimeltä Avaruusolennot: Faktaa vai Fiktiota?
Postaukseni sai aikaan paljon vastustusta ja hieman jopa naurua. Se ei yllättänyt minua. Täysin odotin, että jonkinlaista kalabaliikkia syntyy sitä ideaa vastaan, että Raamattu ei ole täysin kristinuskoa vastaan, mutta sitä en odottanut konservatiivikreationisteilta, että he tyrmäisivät täysin argumenttini ENNEN kuin he edes lukivat sitä! Nämä ovat ihmisiä, joiden pitäisi puolustaa samaisen Raamatun auktoriteettia, ja he sanovat: “Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” (Sananlaskut 18:13) ja samalla tavoin “Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio” (Johannes 7:24). Jotkut heistä ovat myöntäneet, että he eivät vaivautuneet lukemaan sitä ja että he olivat vain silmäilleet sen nopeasti läpi ennen kuin alkoivat syytää vastalauseita, joihin olin jo ottanut kantaa artikkelissani. Toiset yksinkertaisesti näyttivät todeksi etteivät he olleet lukeneet sitä kun he eivät kyenneet huomioimaan vastauksiani.
Perustuen pelkkään otsikkoon minulle lähetti kristityt sähköpostia kysyen minulta uskoinko avaruusolentoihin. Eräs heistä jopa kysyi minulta olinko edelleen kristitty, koska hänelle koko idea avaruusolennoista oli todistusaineistoa ateistisesta evoluutiouskosta. Toiset esittivät todella, todella huonoja argumentteja kuten “Eeva oli kaiken eläväisen äiti, joten mikään avaruusolento ei ole mahdollinen koska hän eli Maapallolla.” (Mitä?! Eikö kukaan opeta enää ottamaan kontekstia huomioon.) Minulle kertoivat kristityt, että jos vain olisin lukenut Gary Batesin kirjan Alien Intrusion, ymmärtäisin mikä meni pieleen. Useat esittivät, että avaruusolennot ja UFOt olivat demoneita tai langenneita enkeleitä, erityisesti ihmiset, jotka olivat lukeneet Batesin kirjan. Todettakoon, että minä olen lukenut Alien Intrusioninja sen loogiset virhepäätelmät ovat innostaneet minua kirjoittamaan kirjan Strangers and Aliens sen vastineeksi.
Mutta kukaan näistä kavereista ei nähtävästi ollut lukenut artikkelia, joten he vimmatusti vastustivat sitä, koska he jatkuvasti inttivät että sanoin ihmisille, että kristittyjen tulisi uskoa avaruusolentoihin. Todettakoon, pointtini oli että vaikka avaruusolennot todennäköisesti eivät ole olemassa, kristittyjen ei tulisi olla dogmaattisia sellaisesta asiasta josta Raamattu on täysin hiljaa. Jälleen kerran kukaan ei tuntunut tajuavan pointtiani, koska he olivat liian kiireisiä yrittäessään kertoa minulle sitä, että Raamattu sanoo ettei avaruusolentoja ole olemassa.
Olemmeko me menettäneet kyvyn käydä mielekästä keskustelua?
Pelkoni on, että me olemme hylänneet kriittisen ajattelun auktoriteettiuskon mukavuuden sijasta. Vaikka voimakkaasti olen eri mieltä hänen kreationismin arviostaan, en voi mitään sille että Roger Ebert oli oikeassa kun hän oli huolissaan, että:
“Me saatamme olla poistumassa ironian aikakaudelta ja astumassa herkkäuskoisuuden aikakauteen. Huonontuneen keskittymiskyvyn ja jatkuvan tyydytyksen aikakautena, webbisurffauksen ja sekunneissa laskettavien elokuvien opettamana me absorboimme sen sijaan että me miettisimme. Me haluamme kahmia kaiken ruuan lautaselta, sen sijaan että me tarkastelisimme jokaista palaa. Me hyväksymme, emme valikoi.”
Itse asiassa kaikkein yleisimmät minulle esitetyt vastaväitteet voidaan kategorisoida seuraavasti:
Argumentit auktoriteetista. “Sinun on vain luettava Alien Intrusion.” Tämä on aika tavalla sama taktiikka millä me lyttäämme evoluutiouskovaiset kun he kertovat meille, että jos me vain lukisimme tieteen oppikirjan niin me viimeinkin ymmärtäisimme evoluutiota. (Me ymmärrämme sitä ihan hyvin; vastalauseemme ei perustu tietämättömyyteen.)
Argumentit irrelevanteista päätelmistä. Irrelevantti päätelmä on looginen päättelyvirhe, jossa jonkun argumentti voi itsessään olla validi mutta se ei vastaa kysymykseen. Pääasiallinen esimerkki on argumentti siitä, että modernien UFO-havaintotarinoiden “avaruusolennot” ovat todennäköisesti langenneita enkeleitä. Tämä argumentti itsessään on validi, mutta se ei vastaa kysymykseen onko Maan ulkopuolista elämää ylipäätään olemassa.
Syyllisten joukossa. Polarisoitu vastarinta perustuen ideaan siitä, että avaruusolennot ovat evolutionaarinen konsepti tai että uskomus avaruusolentoihin liitetään UFO/abduktioilmiöön ja/tai langenneisiin enkeleihin ja saatanalliseen petkutukseen. Tämä tunnetaan myös nimellä kaivon myrkyttäminen. Evoluutioteoreetikoilla voi olla näitä mielipiteitä, mutta se ei tarkoita että ne olisivat vääriä. Esimerkiksi evoluutioteoreetikot ja kreationistit yhtä lailla pitävät todellisina ilmiöinä adaptaatiota, lajien syntyä, mutaatioita ja muita havaittavia biologisia muutoksia. Me olisimme typeryksiä jos me kieltäisimme nämä yksinkertaisesti siksi, että evoluutioteoreetikot pitävät niitä tosina. Samalla tavoin kysymys siitä ovatko avaruusolennot olemassa on täysin irrallaan siitä kysymyksestä ovatko avaruusolennot vierailleet tällä planeetalla ja kuka voisi olla UFO/abduktioilmiön taustalla jos avaruusolennot eivät ole. Jos sanoo avaruusolentojen olevan langenneita enkeleitä, se on yritys sivuuttaa suuri kysymys Maan ulkopuolisesta elämästä antamalla sille negatiivinen mielleyhtymä saatanallisen petkutuksen avulla, jonka me uskomme liittyvän ideaan siitä että avaruusolennot olisivat voineet vierailla Maassa.
Argumentit hiljaisuudesta. “Raamattu ei mainitse avaruusolentoja, täten avaruusolentoja ei ole olemassa.” Nämä ovat tyypillisiä reduktionistisia väitteitä siitä, että Raamatun geosentrinen fokus jättää ulkopuolelle mahdollisuuden elämälle ulkoavaruudessa. “Jumala loi taivaat ja maan ihmisen hyväksi…” Tämä tyypillisesti yhdistetään argumenttiin epäuskosta, kuten ylempänä mainittiin. Variantti tälle argumentille on, että Jeesus kuvattiin Viimeisenä Aatamina, ei Viimeisenä Vulkaanina. Toinen versio on usein toistettu kommentti siitä, että Jeesus inkarnoitui Jumala-ihmisenä, ei Jumala-Klingonina tai Jumala-Vulkaanina. Doktriini siitä, että Jeesus on Jumala-Ihminen on tarpeellinen päätelmä Raamatun tekstistä. Se seikka, että Raamattu on hiljaa avaruusolennoista ei tarkoita etteikö Hän olisi inkarnoitunut muihin maailmoihin.
Argumentit tietämättömyydestä väärän dilemman muodossa. “Me emme ole löytäneet mitään todisteita avaruusolennoista, siksi ne eivät ole olemassa.” Muistakaamme, että todisteiden puute ei ole todiste niiden puuttumisesta. Me saatamme löytää sellaisia todisteita tulevaisuudessa.
Argumentit henkilökohtaisesta epäuskosta. “Mikä tarkoitus Jumalalla mahdollisesti on avaruusolentojen luomiselle toisiin maailmoihin?” Maan ulkopuoleisen elämän olemassaolo ei riipu siitä kykenetkö määrittämään sen mikä tarkoitus Jumalalla saattaisi olla sen luomiselle. Sanon tämän nyt, että jos me löydämme elämää Maan ulkopuolelta, sillä on tarkoituksensa [Salomon Saarnaaja 3:1].
Vetoomukset tasa-arvoon. Vetoomus tasa-arvoon on virhepäätelmä perustuen oletettuun tasa-arvon oletukseen. “Jos langenneita avaruusolentoja on olemassa, jos ne eivät ole Aatamin verenperillisiä, niitä ei Kristuksen uhrautuminen voi pelastaa. Kuulostaako se reilulta?” Valitettavasti Raamattu vastaa tähän kysymykseen eräällä kaikkein sivuutetuimmista raamatunkohdista tähän maalliseen kysymykseen, “Entpä ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta tai Evankeliumista?” Roomalaiskirje 9:14-25 muistuttaa meitä siitä, että Jumala on itsevaltias, ja Hän on armollinen kenelle tahtoo ja Hän paaduttaa kenet tahtoo. Tässä Hän on vanhurskas, juuri siksi koska on mahdotonta tuomita Luoja siitä että hän on luonut sinut. Jumalan tahto perustuu hänen kaikkitietävyyteensä, ja vain Jumala on tarpeeksi viisas tietääkseen kaiken syyt. Jos langennutta Maan ulkopuolista elämää on olemassa, sillä ei ole väliä onko se meidän mielestämme reilua. Vielä tärkeämpänä havaintomme epäreiluudesta ei millään tavalla estä mahdollisuutta Maan ulkopuoliselle elämälle, langenneelle tai muullekaan.
Non sequitur. Jotkut argumentit ovat virhepäätelmiä koska niiden johtopäätökset eivät luonnollisesti seuraa argumentin premissistä. Me tyypillisesti näemme argumentin älykästä Maan ulkopuolista elämää vastaan perustuen Aatamin lankeemuksen vaikutuksien laajentamiseen koko universumiin Valtakuntamandaatin avulla. Tämä on totta. Ongelma tulee kun he inttävät, että lankeemuksen vaikutukset väistämättä tarkoittavat, että älykkääseen Maan ulkopuoliseen elämään, jolla on oma henkinen aspektinsa, liitettäisiin Aatamin syntiluonne näiden vaikutusten lisäksi, joista loppu epäaatamillinen luomakunta kärsii. Tämä liitetty syntiluonne sitten vaatisi, että Jeesus syntyisi ja uhrautuisi avaruusolentojen maailmoissa heidän pelastuksekseen. Ja kuitenkin siitä ei seuraa, että vain koska nämä älykkäät Maan ulkopuoleiset avaruusolennot kärsivät lankeemuksesta, he myös kärsisivät siitä mitä usein kutsutaan lankeemuksen “henkisiksi vaikutuksiksi” [eli erkaantumisesta Jumalasta, irstaudesta jne.], joita voidaan tarkemmin kuvata lankeemuksen “verivaikutuksiksi”. Pitäkää mielessä, että synnistä ei ole ulospääsyä ilman verenvuodatusta, juuri siksi koska Aatamin ja hänen jälkeläisiensä päälle asetettiin kirous. Kristusta vaadittiin inkarnoitumaan heimolais-pelastajana antamaan anteeksi Aatamin synnit ja puhdistamaan hänen verilinjansa. Avaruusolennot, jotka eivät ole sukua Aatamille, eivät myöskään tarvitsisi pelastusta vaan enemmänkin mahdollisuutta pelastukseen.
Argumentit erikoisvetoomuksista. “Jumala teki ihmisen Hänen kuvakseen, ei avaruusolentojen.” Tässä oletetaan, että Jumalan kuvaksi luominen on synonyymi sille, että olisi myös mieli ja henkinen luonne; jotkut tämän Jumalankuvaksi luomisen määritelmistä sanovat, että Raamattu ainoastaan kirjaa että Jumala loi ihmisen hänen kuvakseen, ei avaruusolentojen kuvaksi (argumentti hiljaisuudesta), ja että älykkäät ja henkiset avaruusolennot olisivat Raamatun maailmankuvan mukaan mahdottomia. Mikä tekee tästä tapauksesta erikoisen vetoomuksen on, että enkelit ovat tämän määritelmän ulkopuolella. Jos äly ja henkinen luonne ovat se, mitä ihmisen kuvaksi luominen tarkoittaa, silloin enkelit varmasti menevät siihen¹ yhtä paljon kuin ehdotetut avaruusolennotkin. Tämä on merkittävää koska langenneet enkelit eivät tunnu tarvitsevan pelastusta, tai kärsimään kuolemaa. Tämä viittaa siihen, että joko Jumalan kuvaksi tarkoittaa jotain muuta kuin älykkääksi ja henkiseksi luomista, tai että ainoa kuvan kanta, jolta vaaditaan veriuhri hänen synneistään, on sellainen joka on perinyt Aatamin lankeemuksen verivaikutukset.
Lainauksen louhinta. Tämä on virhepäätelmä, jossa joku lainaa raamatunkohtaa ja soveltaa sitä tavalla, joka on väärässä kontekstissa aiotun tarkoituksen kanssa. Konteksti on tärkeää, erityisesti kun me käsittelemme Raamattua. Esimerkiksi jotkut kristityt puolustavat avaruusolentoja vastaavia kantojaan lainaamalla 1 Mooseksen kirjaa 3:20: “Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti” ja sitten he väittävät, että tämä osoittaa vääräksi idean Maan ulkopuolisesta elämästä koska hän eli täällä Maassa. Biologisesti kun puhutaan, Eeva oli ainoastaan kaikkien eläväisten ihmisten äiti, raamatunkohta ei todellakaan sano sitä, että hän oli kaikkien elävien olentojen, kuten mehiläisten tai punajuurten tai gasellien, äiti, eikö? Joten jos tuo tulkitaan kirjaimellisesti, tämä jae sanoo, että hän oli kaikkien ihmisten äiti, jos kuvainnollisesti, Eevaa kutsuttiin kaikkien äidiksi siinä mielessä kuin joku voi sanoa olevansa lemmikkinsä äiti tai siinä mielessä kuin me saattaisimme kutsua häntä luomakunnan kuningattareksi tai Aatamia luomakunnan kuninkaaksi. Symbolisessa mielessä Eeva olisi silti kaikkien elävien olentojen äiti, jopa Maan ulkopuolisten elämänmuotojen.
…
Voisin jatkaa vielä vaikka miten. Kaikki nämä loogiset virhepäätelmät ovat niiden ihmisten tekemiä, jotka yrittävät kertoa meille, että vaikka Raamattu on hiljaa Maan ulkopuolisen elämän asiasta, me voimme varmasti sanoa että se ei perustu raamatullisiin periaatteisiin. Vaikka minusta Maan ulkopuolisen elämän käsite, erityisesti älykäs sellainen, on äärimmäisen epätodennäköistä, ohjeistan varovaisuuteen siinä ettei esitettäisi dogmaattisia lausuntoja sellaisista kohdista mistä Raamattu on hiljaa. Erittäin epätodennäköisen ja varmasti epätodennäköisen välillä on todella suuri ero, ja tässä tapauksessa vaadittaisiin kaikkitietävyyttä tietämään täydellä varmuudella, että avaruusolennot eivät ole olemassa. Jos sanoo ihmisille, että Raamattu sanoo jotain jostain mistä sillä ei ole melkein mitään sanottavaa, asettaa mahdollisesti kompastinkiven koko Evankeliumin sanomalle jos meidän kieltämämme asia osoittautuukin loppujen lopuksi olevan totta ja olemassa.
Eräs syy sille miksi esitän että kristittyjen kannattaisi harjoittaa vahvaa varovaisuutta kun he julistavat onko Maan ulkopuolista elämää olemassa vaiko ei on, että kirkko kuvataan raamatullisesti totuuden pylvääksi ja perustukseksi [1 Timoteus 3:15]. Me palvelemme Häntä joka on tie, totuus ja elämä [Johannes 14:6], Jolta tulee armo ja totuus [Johannes 1:17]. Me tiedämme tämän. Meitä myös usein muistutetaan, että meidän tulisi puhua totta rakkaudella [Efesolais 4:15].
Ja kuitenkin jotkut kristityt yrittävät tukea tiettyjä väitteitä totuudesta huonolla logiikalla, vaikka he käskevät meidän pitää silmät auki sellaisista virhepäätelmistä evoluutioteorioiden argumenteissa? Totuutta ei rakenneta loogisille virhepäätelmille. Me emme voi olla niitä pylväitä ja perustuksia totuudelle joita meidän tulisi olla, jos me rakennamme doktriinimme tai Raamatun ennustukset loogisille virhepäätelmille. Voi olla, että avaruusolennot eivät ole olemassa; me emme kehtaa tukea dogmaattista maailmankuvaa siitä, että tämä väite esitetään sellaisiin virhepäätelmiin nojaten.
Nykypäivänä me kaikki etsimme valmiiksi taputellun vastauksen varmuutta. Me kaikki haluamme jotain johon tarrautua kiinni. Ehkä todellisin syy sille miksi Raamattu on hiljaa avaruusolentojen asiasta on, että se ei kosketa meitä. Sen sijaan, että tehtäisiin dogmaattisia väitteitä jostain mistä Raamattu ei selvästi esitä kantaansa, ehkäpä näiden hyvää tarkoittavien kristittyjen tulisi jättää avaruusolentojen aihepiiri tieteiskirjailijoille niinkuin minä olen.
Tri. Jason Lisle on kirjoittanut kirjan loogisista virhepäätelmistä, joita pitää silmällä evoluutioteoriassa: Discerning Truth. Ironisesti hän tekee joitain näistä samoista virheistä kun hän sanoo, ettei Maan ulkopuolista elämää ole moleassa. Esimerkiksi katso hänen argumenttinsa kappaleessa 18 [“Are ETs & UFOs Real?”] kirjassa New Answers Book: https://answersingenesis.org/astronomy/alien-life/are-ets-ufos-real/
Tämä mielenkiintoinen pää löytyi Marsista. Kuva näyttää pitkulaisen kallon, paljon samanlaisen kuin mitä muinaiset kallot Maan päällä. Me olemme nähneet tällaisia kalloja muinaisessa Egyptissä ja seinäpiirustuksissa.
Tämä jättiläispää olisi pituudeltaan noin 3-5 metriä. Näyttää siltä, kuin kyseessä olisi patsaan pää. Patsas näyttää olevan haudattu kaulasta alaspäin.
Pienimmän vastarinnan polku tunnetaan myös nimellä ”minimienergiaperiaate” ja ”flow’n seuraaminen”. Se on teema joka toistuu useissa henkisissä teksteissä. Alkusilmäyksellä tämä periaate voi olla vastoin kaikkea sitä mitä olet koskaan kuullut omien unelmien seuraamisesta.
Sanooko tämä konsepti oikeasti, että tekemällä VÄHEMMÄN töitä, näkemällä VÄHEMMÄN vaivaa unelmamme tulevat saavutetuiksi nopeammin? Ei ehkä niinkään.
Pienimmän vastarinnan polku ei tarkoita, että sinun EI TULISI tehdä mitään, vaan että sinun tulisi tehdä TÄYDELLINEN teko. Esimerkiksi, suurin asia jonka voi havaita käyttävän pienimmän vastarinnan polkua on luonto. Kaikella luonnossa on tarkoituksensa, ja 100% ajasta ilman vikoja jokainen asia luonnossa pitää kiinni tarkoituksestaan ja näin toimii täydellisesti.
Puu kasvaa kohti aurinkoa, ottaa hiilidioksidia ja vapauttaa happea… aina. Mehiläinen pölyttää kukkia, tai tekee hunajaa… aina. Et näkisi puun kamppailevan vedessä uimassa kuin kala, tai karhua yrittämässä olla pilvi.
Jokainen asia tietää tarkoituksensa ja paikkansa suuressa kuvassa, joten minkäänlaista vaivaa ei tarvitse nähdä jonkin sellaisen asian eteen, joka ei tule luonnostaan.
Jos kuitenkaan et tiedä mikä täydellinen teko elämässäsi on, älä huoli. Eckart Tollea mukaillen, ”Elämä antaa sinulle sen kokemuksen mikä on kaikkein eniten avuksi tietoisuutesi kehittymiselle. Mistä tiedät, että tämä on kokemus jota tarvitset? Koska tämä on se kokemus, joka sinulla on tällä hetkellä.” Mikä tarkoittaa, että jokainen teko on täydellinen, mikään ei mene itsessään pieleen.
Me luomme itsellemme ongelmia kun me vastustamme tilannetta, me uskomme päässämme, että sen tulisi mennä tietyllä tavalla ja kun se ei mene niin, me olemme turhautuneita.
Tai kun tilanne on toistuvasti näyttänyt meille, että asiat eivät toimi, me saatamme jatkuvasti yrittää pakottaa sitä minkä uskomme olevan se miten asioiden, paikkojen ja ihmisten tulisi mennä, ja näin petymme uudestaan ja uudestaan.
Suurin asia elämämme flow’ssa on se, etä se aina yrittää puskea meitä eteenpäin. Me luomme patoja ja tukoksia itsellemme omilla rajallisilla uskomuksillamme. Joten miten me tiedämme sallimmeko itsemme virrata sen myötä vai sitä vastaan?
Tässä on pienimmän vastarinnan muistilista avuksesi:
1. Kuuntelenko ajatuksiani vai kehoni vihjeitä?
Ajatuksesi valehtelevat sinulle. Ne kertovat, että litran jätskiä syöminen on hyvä idea, ja niin tehtyäsi ne kertovat sinulle että sinun tulisi hävetä. Kehomielesi ei valehtele, se on se kireys minkä tunnet kehossasi kun olet tiettyjen ihmisten läsnä, se vatsanväänne minkä saat stressaavassa tilanteessa, se kireys rinnassasi minkä saat kun joku tai jokin tekee olosi tukalaksi, jne…
Kun kiinnität huomiota kehosi vihjeisiin ajatustesi sijaan, voit selvittää mikä tilanne saa sinut TUNTEMAAN olosi hyväksi, mikä ohjaa sinut vain sellaisiin tilanteisiin, jotka lopulta tekevät sinusta onnellisemman.
2. Hyväksynkö tilanteet sellaisena kuin ne ovat vai toivonko ihmisten/paikkojen/asioiden menevän odotusteni mukaisesti?
Aina tulee elämässä niitä asioita, joita emme voi muuttaa. Me emme voi muuttaa sitä kuka perheeseemme kuuluu, me emme voi muuttaa menneisyyttämme, me emme voi muuttaa toisen henkilön käytöstä. Kun me opimme näkemään erot siinä mitä asioita elämässämme voimme muuttaa ja mitä emme, me opimme hyväksynnän voiman.
Me myös voimaannutamme itsemme muuttamaan asioita elämässämme, jotka tekevät meidät onnettomiksi, ja hyväksymme tilanteet joille emme voi tehdä mitään. Kun me hyväksymme asiat, joita emme voi muuttaa, me sallimme itsellemme sisäisen rauhan, koska me emme elä siinä miten me kuvittelemme asioiden ”tulisi olla”. Sen sijaan me elämme niinkuin asiat ovat.
3. Motivoiko minua pelko vai rakkaus?
Kun rakkaus on kaikkien tekojemme taustalla, me tiedämme sen. Meistä tuntuu hyvältä ja onnelliselta ja ilmoiselta kun me olemme tekemässä niitä. Pelko on juonikas, koska monta kertaa se on naamioitunut rakkaudeksi. Esimerkiksi, henkilö voi pysyä epäterveessä suhteessa liian kauan sanomalla ”mutta minä rakastan häntä”.
Vaikka he tietävät olevansa onnettomia ja toisen olevan myös, pelko siitä ettei halua olla yksin on suurempi kuin se rakkaus, jota heidän tulisi itselleen osoittaa.
Kun me muutamme motivaation rakkaudeksi, me luonnollisesti houkuttelemme, tilanteita jotka saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi. Rakkaus elämää kohtaan auttaa etenemään elämän virtaa nopeammin kuin pysyä epäterveessä tilanteessa liian kauan.
4. Olenko liian kiinni siinä “miten” jokin tapahtuu sen sijaan, että keskittyisin siihen “mitä” haluan tapahtuvan?
Tämä on iso. Ego/ajatuksemme aina yrittävät selvittää kaiken, joten kun me valitsemme jonkin tietyn tavoitteen mitä kohti työskennellä, mielemme automaattisesti alkaa keksiä suunnitelmia sille miten päästä sinne. Ja jos tavoite tuntuu liian saavuttamattomalta, mieli saattaa alkaa ulisemaan, että se ei tule tapahtumaan.
Tämän tyypin ajatukset luovat esteitä polullemme, koska jos me emme usko sen olevan saavutettava, se ei tule sitä olemaan. Kun me seuraamme vähimmän vastarinnan polkua, me avaamme itsemme rajoittamattomille mahdollisuuksille, sen sijaan että sulkisimme itsemme juuri siihen miten uskomme sen tulevan tapahtumaan.
5. Voinko löytää tarkoituksen päivittäisestä olemassaolostani?
Ei ole väliä oletko roskakuski tai kotiäiti… jokaisella työllä on tarkoituksensa. Kun työmme perspektiivi on se miten paljon me vihaamme sitä, silloin vastustamme sitä koko ajan. Se ei tarkoita, että pitäisi tehdä työtä koko elämän epätyydyttävässä työpaikassa, vaan se tarkoittaa, että nyt tämän aikaa kun olet työssäsi, nauti siitä.
Keskity kaikkiin niihin tapoihin, joilla tekemisesi auttaa ihmisiä, tai tekee heistä onnellisempia, tai tekee heidän elämästään helpompaa. Kun näet työpaikkasi tällä tavoin, päivä menee nopeammin, koska me olemme onnellisempia ja hyväksyvämpiä.
Ei ainoastaan tuo, mutta kun me olemme onnellisia, me vedämme puolemme enemmän mahdollisuuksia… mikä voi lopulta johtaa siihen, että löydämme unelmaduunimme. Kun me menemme elämämme virran mukana sen sijaan, että kulkisimme sitä vastaan, elämä soljuu sujuvammin ja edistyy nopeammin.
Ja hieno asia on, että ei koskaan ole liian myöhäistä alkaa kulkea pienimmän vastarinnan polkua. Itse asiassa, se on mahdollisesti helpoin asia minkä voit tehdä, koska se tulee luonnostaan, ilman sen pakottamista miten luulet asioiden menevän.
Tämä polku avaa meille universumin älyn sen ”älyn” sijaan joka tulee omista ajatuksista ja ideoista, mikä tarkoittaa meidän olemista avoimia rajattomalle potentiaalille, joka on olemassa universumissa…. mikä voi olla huikeaa kunhan vain sallimme sen.
Joulukuun 7. päivänä 2019 Reagan National Defense Forumin osallistujat Reagan Presidential Libraryssa saivat kuulla ilmavoimien päälliköltä, Barbara Barrettilta ja kongressiedustaja Mike Rogersilta että he puoltavat ilmavoimien salaisen avaruusohjelman julkiseksi tekemistä, jotta saataisiin kansan tuki USA:n avaruusvoimille. Heidän kommenttinsa vahvistavat, että USA:n ilmavoimat ovat kohtsillään paljastamassa totuuden huhuista salaisen avaruusohjelman taustalla, ja että avaruusvoimat ovat olennainen osa sarjassa huikeita paljastuksia, jotka odottavat tulevaisuudessa.
Osan siitä paljastaminen, mitä tällä hetkellä piilotellaan turvaholveissa, voisi olla hyvä idea… Pitää olla tarkka siitä mitä tekee julkiseksi, mutta on paljon enemmän julkistettavaa kuin mitä olisi tarpeen olla.
Rogers, joka on alkuperäisen parlamentin avaruusvoimalakiehdotuksen sponsori, oli samaa mieltä ja sanoi avaruusvoimia koskevan informaation olevan “musertavan salaista”.
Rogers tähdensi lisätarpeita tehdä julkiseksi ilmavoimien salaista infrastruktuuria, jotta voitettaisiin kansan tuki avaruusvoimille:
Asevarustelukomitean jäseninä ja puolustusasiain edustajina me tajuamme tämän. Mutta meillä täytyy olla kollegamme kongressissa tukemassa meitä tekemään tarvitsemamme muutokset ja resurssit tähän… Se ei tapahdu elleivät he ymmärrä sitä uhkaa ja riippuvuutta joka meillä on. Ja en usko, että se voi tapahtua ennen kuin me näemme merkittävän julkistamisen siitä mitä me teemme avaruudessa ja mitä Kiina ja Venäjä tekevät, ja miten avaruus on heille arkipäivää.
Rogersin kommentit siitä, että USA, Kiina ja Venäjä kaikki ovat omien avaruusohjelmiensa parissa, ja että kansan tulee saada tietää näistä jotta tuetaan avaruusvoimien luomista on huikea tunnustus kilpailevien sotilaallisten ohjelmien olemassaolosta avaruusteknologioilla, joka on paljon kehittyneempää kuin rakettivoiman kanssa toimiva teknologia, jota NASA ja muut kansalliset ohjelmat käyttävät.
Tämä heijastelee eläköityneen amerikkalaisen kenraalin Steven Kwastin lausuntoa luennossaan, jossa hän kuvasi Kiinan kehittämää avaruuslaivastoa:
He ovat rakentamassa laivastoa avaruuteen, jossa on samanlaiset taistelulaivat ja hävittäjät, jotka kykenevät liikkumaan ja tuhoamaan ja kommunikoimaan ylivaltaa.
Kiinan tuleva avaruuslaivasto kykenee tuhoamaan Amerikan satelliittijärjestelmät ja avaruuslaitteet yhdessä yössä.
Nämä kaksi kieltäytyivät sanomasta miten paljon pimeän budjetin avaruusohjelmista saadaan kertoa kansalle, tai sitä miten muutokset alkaisivat tapahtua. Mutta Barrett julisti, että se olisi fokuksessa hänen kaudellaan, merkki siitä että edistystä voisi tapahtua vuonna 2020.
Kaksi päivää myöhemmin ilmoitettiin, että kongressin komitea, joka perustettiin valitsemaan parlamentin ja senaatin esittämistä kilpailevista avaruusvoimien ehdotuksista, oli päässyt tulokseen.
Kansallinen puolustusbudjettilaki vuodelle 2020 sisältäisi lakipaketin koskien avaruuslaivastoa, joka tulisi virallisesti laukaisemaan avaruusvoimat avaruuteen alkuvuodesta 2020. Olen selittänyt keskeiset avaruusvoimalain esitykset aiemmassa artikkelissani.
Keskiviikkona joulukuun 11. päivä edustajainhuone pääsi sopuun ja hyväksyi avaruusvoimia koskevan lain ja senaatti aikoo äänestää siitä joulukuussa. Presidentti Donald Trump on jo twiitannut, että hän välittömästi tulee allekirjotitamaan sen laiksi, mikä tekee avaruusvoimien luomisesta virallisen.
Wow! All of our priorities have made it into the final NDAA: Pay Raise for our Troops, Rebuilding our Military, Paid Parental Leave, Border Security, and Space Force! Congress – don’t delay this anymore! I will sign this historic defense legislation immediately!
Barrettin ja Rogersin kommentit tarpeesta tehdä julkiseksi lisää avaruustoimintaa, jota salassa on harjoitettu ilmavoimissa, tulivat vain päivän sen jälkeen kun 6. joulukuuta julkistettiin uutiset siitä, että kongressi on saanut ajettua läpi avaruusvoimat perustavan lain. Tämä ei ole yhteensattuma.
Itse asiassa, tämä tapahtumasarja on häikäisevä varmistus siitä, että avaruusvoimia käytetään keppihevosena tehdä julkiseksi keskeisiä ilmavoimien salaisen avaruusohjelman elementtejä, kehittynyttä työntövoimaa ja energiajärjestelmiä, jotka mullistaisivat ilmailualan.
Linkki avaruusvoimien luomisen ja kehittyneiden avaruusteknologioiden paljastamisprosessin välillä on tasan tarkkaan se mitä ennustin kirjassa US Air Force Secret Space Program. Yksinkertaisesti, avaruusvoimien julkistaminen tarjoaa keinon paljastaa futuristiset teknologiat, joita ilmavoimat käyttää tavalla, joka antaa puhtia julkiselle luottamukselle ja tekee pohjatyön vieläkin uskomattomammille paljastuksille.
Avaruusvoimien luominen on virallisen paljastusprosessin alku, joka tulee vahvistamaan sen, että monet UFO-havainnot ovat, itse asiassa, olleet kehittynyttä avaruusteknologiaa, jota on kehittänyt USA:n ilmavoimat tai suurvallat kuten Venäjä ja Kiina.
Jokin aika sitten USA:n laivasto salli julkistaa viisi patenttia vallankumouksellisesta elektromagneettisesta työntövoimasta ja energiasysteemistä, jonka eräs sen tieteentekijöistä oli tunnustanut olevan aktiivisessa kehityksessä Kiinassa. Kiinalla on salainen avaruusohjelma, joka huolestuttaa kovasti USA:n kansallisen turvallisuuden analyytikkoja kuten kenraali Kwastia, ja tämä on keskeinen syy avaruusvoimien laukaisuun.
Avaruusvoimien tullessa käyttöön vuonna 2020, näyttämö on valmis lisäpaljastuksille vallankumouksellisista avaruusteknologioista. Voidaan odottaa, että selitykset teknologian alkuperästä tullaan alkuvaiheessa sälyttämään taitavien tieteentekijöiden kuten USA:n laivaston tri. Salvator Paisin, viiden laivaston patentin keksijän nimiin. Tulee kuitenkin olemaan paljon vaikeampaa piilotella totuutta.
Monet salaisissa avaruusohjelmissa USA:n, Kiinan ja Venäjän kehittämät teknologiat on takaisinmallinnettu muinaisten sivilisaatioiden raunioista ja törmänneiden avaruusolentojen aluksien jäänteistä saaduista artefakteista. Monet sisäpiiriläiset ovat väittäneet näin. Näiden joukossa on entinen puolustustiedustelupalvelun johtaja, vara-amiraali Tom Wilson, joka sai tietää että suuri puolustusalihankkija aktiivisesti takaisinmallinsi tällaista teknologiaa vuonna 1997.
Lopulta teknologisesti kehittynyt Maan ulkopuolinen elämä tullaan paljastamaan, mutta vain sen jälkeen kun avaruusvoimat on luotu ja laukaistu siinä mittakaavassa, että kansalla on luottamusta siihen, ettei Brookingsin raportin vuonna 1961 ennustama sivilisaation romahdus tapahdu.
Brookingsin raportti, otsikolla ”Ehdotettu tutkimus rauhallisten avaruustoimien vaikutuksista yhteiskuntaan” kuvasi hälyttävän skenaarion siitä mitä yhteiskunnalle voisi tapahtua jos ihmiskunta ei olisi riittävän valmistautunut teknologisesti kehittyneen Maan ulkopuolisen sivilisaation löytämiseen:
Todisteet [Maan ulkopuolisesta] olemassaolosta saatetaan myös löytää artefakteista, joita on jäänyt Kuuhun ja muille planeetoille. Asenteiden ja arvojen seuraukset ovat arvaamattomat, mutta vaihtelisivat huomattavasti kulttuurista toiseen ja monimutkaisten yhteiskuntien sisällä olevien ryhmien välillä; kriittinen tekijä olisi sen kommunikaation luonne, joka esiintyisi meidän ja muiden olentojen välillä…. Antropologiset tiedostot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka oavt varmoja paikastaan universumissa, jotka ovat tuhoutuneet kun ne ovat joutuneet assosioitumaan aiemmin tuntemattomaan yhteiskuntaan, jolla on erilaisia ideoita ja toisenlaisia elämäntyylejä; toiset, jotka ovat selvinneet sellaisesta kokemuksesta, yleensä tekivät niin maksamalla hinnan muuttuneina arvoina ja asenteina ja käyttäytymisenä.
Käteen jäävä oppi ilmavoimien johdon lupaamista tulevaisuuden paljastuksista liittyen salaisiin avaruusohjelmiin sekä avaruusvoimien laukaisuun on, että virallinen paljastusprosessi on nyt tukevasti käynnissä, 2020 lupaa paljon ja on innostava vuosi kaikille, jotka haluavat oppia salaisista avaruusohjelmista, jotka USA, Kiina ja Venäjä ovat luoneet, ja että lopulta saamme tietää näiden teknologioiden todellisen lähteen.
Artikkelin kirjoittanut Michael Salla ja julkaissut exopolitics.org
SALAINEN HALLITUS
MJ-12:n Alkuperä, Identiteetti ja Tarkoitus
Hypotheesi, jonka on kirjoittanut
Milton William Cooper
Toukokuun 23. 1989
HUOM….Monia informaation lähteitä on käytetty tämän tutkielman taustatutkimuksissa. Suurin osa tästä tiedosta tulee suoraan tai on seurausta omista TOP SECRET/MAJIC-materiaalin tutkimuksistani, jonka henkilökohtaisesti näin ja luin vuosien 1970 ja 1973 välillä Tyynenmeren laivaston komentajan tiedustelubriiffaustiimin jäsenenä. Koska osa tästä informaatiosta on johdettu lähteistä joita en voi ilmiselvistä syistä paljastaa, sekä julkaistuista lähteistä joiden puolesta henkilökohtaisesti en voi puhua, tämä tutkielma tulee käsitellä hypoteesina. Vaikkakin vakaasti uskon, että tämä on todellinen Pedon luonne. Se on ainoa skenaario, joka on kyennyt johdonmukaisesti sitomaan kaikki eri elementit, jotka ovat saattaneet tutkijoita kyyneliin heidän etsiessään vastauksia. Se on ainoa elitys joka näyttää tapahtumien kronologisen järjestyksen ja näyttää, että eri kronologiat yhteenliitettyinä sopivat yhteen täydellisesti. Suurimman osan tästä tiedän todeksi. Lopusta en mene takuuseen, ja siksi tällä tutkielmalla tulee lukea otsikossa hypoteesi.
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Yhdysvaltain hallitus koki sarjan tapahtumia, jotka tulisivat muuttamaan sen tulevaisuuden suunnan, ja samalla koko ihmiskunnan tulevaisuuden, ennustamattomaksi. Nämä tapahtumat olivat niin uskomattomia, että ne uhmasivat uskoa. Hämmästynyt presidentti Truman ja hänen huippusotilasjohtajansa tajusivat olevansa käytännössä kyvyttömiä toimimaan voitettuaan juuri kaikkein tuhoisimman ja kalleimman sodan koko historiassa. Yhdysvallat oli kehittänyt, käyttänyt ja ainoa maa maailmassa jolla oli hallussaan atomipommi, jolla yksin oli potentiaali tuhota mikä tahansa vihollinen, ja jopa Maapallo itsessään. Samaan aikaan USA:lla oli paras talous, kehittynein teknologia, korkein elintaso, sillä oli eniten vaikutusvaltaa, ja sillä oli suurin ja voimakkain sotilasvoima historiassa. Me voimme vain kuvitella hämmennyksen ja huolet kun Yhdysvaltain hallituksen asioista perillä oleva eliitti tajusi, että avaruusolentojen alus, jota ohjasti hyönteisen kaltaiset olennot täysin käsittämättömästä kulttuurista, oli törmännyt New Mexicon erämaahan-
Tammikuun 1947 ja joulukuun 1952 välillä vähintään 16 haaksirikkoutunutta tai alas ammuttua avaruusolentojen alusta, 65 avaruusolentojen ruumista ja 1 elävä avaruusolento saatiin talteen. Lisäksi avaruusolentojen alus oli räjähtänyt eikä mitään saatu tästä tapauksesta talteen. Näistä tapauksista 13 sattui USA:n rajojen sisäpuolella, joihin ei kuulu alus joka tuhoutui ilmassa. Näistä 13:sta 1 oli Arizonassa, 11 New Mexicossa ja 1 Nevadassa. Kolme oli ulkomailla. Noista 1 oli Norjassa ja 2 Meksikossa. UFO-havaintoja tehtiin niin useita, että vakavat tutkimukset ja jokaisen raportin debunkkaaminen oli mahdotonta käyttäen olemassaolevia tiedusteluresursseja.
Avaruusolentojen alus löydettiin helmikuun 13. päivä 1948 läheltä Aztecia, New Mexicossa. Toinen alus paikallistettiin maaliskuun 25. päivä 1949 Hart Canyonista lähellä Aztecia, New Mexicossa. Se oli 30 metriä läpimitaltaan. Yhteensä 17 avaruusolentojen ruumista saatiin talteen noista kahdesta aluksesta. Vieläkin merkittävämpää oli löytää suuri ihmisruumiin palasten määrä, jotka oli säilötty näihin molempiin aluksiin. Demoni nosti rumaa päätään ja paranoia nopeasti sai haltuunsa kaikki, jotka tuolloin tiesivät jostain jotain. Salaisesta korkista tuli yhtäkkiä Huippusalainen korkki, joka ruuvattiin todella tiukalle. Turvallisuuspeite oli vieläkin tiukemmalla kuin Manhattan Projectin päällä ollut. Tulevina vuosina nämä tapahtumat muuttuisivat maailman vartioiduimmaksi salaisuudeksi koko maailman historiassa.
Amerikan huipputieteilijöiden erikoisryhmä järjestäytyi Project Sign -nimen alaisuudessa joulukuussa 1947 tutkimaan ilmiötä. Koko ilkeä homma verhottiin salaisuuden huntuun. Project Sign kehittyi Project Grudgeksi joulukuussa 1948. Matalan tason disinformaatioprojekti nimeltään Blue Book muodostettiin Grudgen alaisuuteen. 16 kirjaa julkaistiin Grudgen alaisuudessa, mm. ristiriitainen ”Grudge 13” jonka minä ja Bill English näimme, luimme ja paljastimme kansalle. ”Siniset Tiimit” kasattiin noutamaan törmänneitä lautasia ja kuolleita tai eläviä avaruusolentoja. Siniset Tiimit myöhemmin kehittyivät Alfa-tiimeiksi Project Pouncen alaisuudessa.
Näinä alkuvuosina USA:n ilmavoimat ja CIA olivat täydessä kontrollissa avaruusolentojen salaisuudesta. Itse asiassa CIA muodostettiin presidentin päiväkäskyllä ensin keskustiedusteluryhmäksi ainoana tehtävänään käsitellä avaruusolentojen läsnäoloa. Myöhemmin National Security Act saatettiin voimaan ja se teki siitä CIAn. Kansallisen turvallisuuden neuvosto perustettiin valvomaan tiedusteluyhteisöä ja erityisesti avaruusolentojen toimia. Liuta neuvoston muistioita ja päiväkäskyjä otti pois CIA:lta sen ainoan tehtävän kerätä ulkomaista tiedustelutietoa ja hitaasti mutta varmasti ’laillisti’ suoran toiminnan salaisten aktiviteettien muodossa koti- ja ulkomailla.
Joulukuun 9. päivänä 1947 Truman hyväksyi National Security Councilin päätöksen NSC-4 otsikolla ”Ulkomaisten tiedustelutoimien koordinointi” usuttaen ministereitä Marshall, Forrestal, Patterson, sekä ulkoministeriön kansliapäällikköä Kennania.
Ulkomaiden ja sotilastiedustelun kirja 1, ”Komitean loppuraportti valtion toimista tiedustelutehtävissä”, Yhdysvaltain senaatti, 94. kongressi, 2. sessio, raportti no. 94-755, huhtikuun 26. päivänä 1976, s. 49 esittää: ”Tämä direktiivi valtuuttaa ulkoministeriön koordinoimaan ulkomaiden informaatiotoimintaa, jonka tehtävänä on kommunismin vastustaminen. Huippusalainen NSC-4:n lisäpöytäkirja, NSC-4A, ohjeisti keskustiedustelun johtajaa (DCI) ryhtymään salaisiin psykologisiin toimenpiteisiin NSC-4:ssä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. CIA:n saama alkuvaiheen valtuutus salaisiin operaatioihin NSC-4A:n alaisuudessa ei puhunut muodollisista proseduureista näiden operaatioiden koordinoimiseksi eikä hyväksymiseksi. Se yksinkertaisesti ohjeisti DCI:a ’ryhtymään salaisiin toimiin ja varmistamaan, yhdessä valtion ja puolustusvoimien kanssa, että toteutetut operaatiot ovat yhdenmukaiset Amerikan politiikan kanssa.'”
Myöhemmin NSC-10/1 ja NSC-10/2 korvasivat NSC-4:n ja NSC-4A:n ja laajensivat salaisia kyvykkyyksiä lisää. Office of Policy Coordinationin (OPC) tehtäväksi annettiin toteuttaa laajennettu salaisten aktiviteettien ohjelma. NSC-10/1 ja NSC-10/2 vahvistivat laittomat ja lain ulkopuoliset käytänteet ja proseduurit hyväksyttäviksi kansallisen turvallisuuden johdolle. Reaktio oli nopea. Tiedusteluyhteisön silmissä ”kaikki oli sallittua”. NSC-10/1:n alaisuudessa perustettiin koordinaattoriryhmä (ECG) käsittelemään, mutta ei hyväksymään, salaisia projektiehdotuksia. ECG sai salaa tehtäväkseen koordinoida avaruusolentoihin liittyviä projekteja. NSC-10/2 ja /2 tulkittiin tarkoittavan, että kukaan huipulla ei halunnut tietää mitään ennenkuin se oli ohi ja menestyksekäs. Nämä toimet saivat aikaan puskurin presidentin ja informaation välille. Tämän puskurin tarkoitus oli toimia keinona presidentille kieltää tieto jos tieto vuotaisi julkisuuteen. Tämä puskuri oli käytössä myöhempinä vuosina tehokkaasti eristämässä seuraavilta presidenteiltä kaikki tieto avaruusolentojen läsnäolosta muuten kuin mitä Salainen Hallitus ja tiedusteluyhteisö halusivat heidän tietää. NSC-10/2 perusti tutkimuspaneelin, joka tapasi salassa ja joka koostui aikansa parhaista tieteentekijöistä. Tutkimuspaneelin nimi ei ollut MJ-12. Toinen NSC-muistio, NSC-10/5 lisäksi kuvasi tutkimuspaneelin tehtävät. Nämä NSC-muistiot ja salaiset päiväkäskyt valmistelivat näyttämön MJ-12:n luomiselle vain 4 vuotta tämän jälkeen.
Puolustusministeri James Forrestal alkoi vastustaa salailua. Hän oli erittäin idealistinen ja uskonnollinen mies, joka uskoi että kansalle tulisi kertoa. Kun hän alkoi puhua oppositiopuolueelle ja kongressin johtajille avaruusolentojen ongelmasta, Truman pyysi häntä eroamaan. Hän ilmaisi pelkonsa monille ja aivan oikeutetusti uskoi, että häntä tarkkaillaan. Ne, jotka eivät tienneet faktoja, tulkitsivat tämän paranoiaksi. Forrestalin sanottiin myöhemmin kärsineen hermoromahduksesta ja hänet otettiin hoitoon Bethesda Naval Hospitaliin. Itse asiassa pelättiin, että Forrestal alkaisi puhua jälleen, ja hänet piti eristää ja mustamaalata. Aikaisin aamulla toukokuun 22. päivänä 1949 CIA-agentit sitoivat lakanan hänen kaulansa ympärille, kiinnittivät toisen pään kiinnikkeeseen huoneessa ja heittivät James Forrestalin ikkunasta. Lakana repesi ja hän putosi alas kuolemaan. Hänestä tuli ensimmäisiä salailun uhreja.
Elävä avaruusolento, joka oltiin saatu talteen vuoden 1949 Roswellin törmäyksestä, sai nimen EBE. Nimeä oli ehdottanut tri. Vannever Bush ja se oli lyhenne sanoista Extraterrestrial Biological Entity. EBEllä oli taipumus valehdella, ja vuoden aikana vastasi vain halutulla tavalla esitettyihin kysymyksiin. Ne kysymykset, jotka eivät johtaisi haluttuun vastaukseen jäivät vastaamatta. Jossain kohtaa toisena vankeuden vuonna hän alkoi avautua, ja EBEltä saatu informaatio oli vähintäänkin huikeaa. Tämä kokoelma hänen paljastuksiaan myöhemmin loi perustan sille mikä tunnettaisiin ”Keltaisena Kirjana” (Yellow Book). EBEstä otettiin valokuvia, jotka muiden lisäksi minä ja Bill English näimme vuosia myöhemmin GRUDGE 13:ssa.
Vuoden 1951 lopulla EBE sairastui. Lääkintähenkilöstö ei kyennyt määrittämään EBEn sairauden syytä, eikä sillä ollut mitään taustaa mistä ammentaa. EBEn keho perustui klorofylliin ja hän prosessoi ruokaa energiaksi paljon samaan tapaan kuin kasvit. Jätemateriaali tuli ulos samoin kuin kasveilla. Päätettiin, että kutsuttaisiin koolle kasvitieteen asiantuntija. Kasvitieteilijä tri. Guillermo Mendoza tuotiin yrittämään auttaa häntä selviämään. Tri. Mendoza työskenteli pelastaakseen EBEn kunnes vuoden 1952 puolessa välissä EBE kuoli. Tri. Mendozasta tuli asiantuntija avaruusolentojen biologiassa.
Turhassa yrityksessä pelastaa EBE ja päästä väleihin teknologisesti ylempänä olevan avaruusolentorodun kanssa Yhdysvaltain hallitus alkoi lähettää avunpyyntöä vuonna 1952 kauas avaruuteen. Kutsuun ei vastattu, mutta projekti jatkui hyvän toivon eleenä.
Presidentti Truman loi supersalaisen National Security Agencyn (NSA) salaisella päiväkäskyllä marraskuun 4. päivänä 1952. Sen pääasiallinen tarkoitus oli tulkata avaruusolentojen kommunikaatiota ja kieltä ja saada aikaan dialogi avaruusolentojen kanssa. Tämä mitä kiireellisin tehtävä oli jatkumoa aiemmista pyrkimyksistä ja se sai koodinimen SIGMA. Toinen NSA:n tarkoitus oli monitoroida kaikkea viestintää ja lähetyksiä mistä tahansa laitteesta maailmassa tiedustelutiedon keräämiseksi, sekä ihmisten että avaruusolentojen. Project Sigma oli menestys. NSA ylläpitää yhteyksiä myös Kuutukikohtaan ja muihin Salaisiin Avaruusohjelmiin. Päiväkäskyllä NSA on kaikkien muiden lakien ulottumattomissa, paitsi niiden jotka erityisesti mainitsevat NSA:n lakitekstissä sitä koskevana. Tämä tarkoittaa, että jos viraston nimi ei ole kirjoitettu minkään kongressin säätämän lain tekstiin, laki ei kosketa NSA:ta. NSA suorittaa nyt muitakin tehtäviä ja itse asiassa se on päätiedustelupalvelu koko tiedusteluyhteisössä. Nykyään NSA saa 75% kaikista rahoista, jotka menevät tiedusteluyhteisölle. Vanha sanonta ”minne rahat menee, siellä valta lepää” pitää paikkansa. DCI nykyään on pesti pelkkää julkisuutta varten. Pääasiallinen NSA:n tehtävä on edelleen avaruusolennoille kommunikointi, mutta nyt sillä on myös muita avaruusolentoprojekteja.
Presidentti Truman on pitänyt liittolaisemme, mukaanlukien Neuvostoliiton, informoituna avaruusolentojen ongelman kehittymisestä Roswellin haltuunotosta eteenpäin. Tämä on tehty sitä varten mikäli avaruusolennot osoittautuisivat uhaksi ihmiskunnalle. Suunnitelmia luotiin puolustaa Maapalloa hyökkäyksen varalta. Kansainvälisen salaisuuden säilyttäminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Päätettiin, että ulkoinen ryhmittymä oli tarpeen koordinoida ja kontrolloida kansainvälisiä pyrkimyksiä, jotta piilotettaisiin salaisuudet normaalilta vallan vahtikoiran valvonnalta. Lopputuloksena muodostettiin salaseura, joka sai nimen ”Bilderberg”. Päämaja on Sveitsissä, Genevessä. Bilderberg kehittyi salaiseksi maailmanhallitukseksi, joka nyt kontrolloi kaikkea. YK oli silloin, ja on edelleenkin, kansainvälinen vitsi.
Vuonna 1953 uusi presidentti istui Valkoisessa Talossa. Hän oli mies, joka oli tottunut kurinalaiseen henkilöstöorganisaatioon, jolla on komentoketju. Hänen metodinsa oli delegoida vastuuta ja hallita komitealla. Hän teki suuria päätöksiä mutta vain kun hänen neuvonantajansa eivät kyenneet pääsemään konsensukseen. Hänen normaali menetelmänsä oli lukea läpi tai kuunnella useita vaihtoehtoja ja sitten hyväksyä yksi niistä. Ne, jotka työskentelivät hänen lähellään, ovat sanoneet että hänen suosikkikommenttinsa oli, ”tee mitä tahansa se vaatiikin”. Hän käytti paljon aikaa golf-kentällä. Tämä ei ollut mitenkään omituista miehelle, jolla oli ura armeijassa ja jonka korkein asema siellä oli ollut Liittoutuneiden Komentaja sodan aikaan. Pesti, joka toi mukanaan 5 tähteä. Tämä presidentti oli armeijan kenraali Dwight David Eisenhower.
Ensimmäisenä virkavuotenaan, 1953, ainakin 10 muuta törmännyttä lautasta saatiin talteen kera 26 kuolleen ja 4 elävän avaruusolennon. Kymmenestä neljä löytyi Arizonasta, 2 Teksasista, 1 New Mexicosta, 1 Louisianasta, 1 Montanasta ja 1 Etelä-Afrikasta. Havaintoja oli satoja.
Eisenhower tiesi, että hän joutui kamppailemaan ja ratkaisemaan avaruusolento-ongelman. Hän tiesi, että hän ei voisi tehdä sitä paljastamalla salaisuutta kongressille. Alkuvuonna 1953 uusi presidentti kääntyi ystävänsä ja komiteatoverinsa Council on Foreign Relationsissa, Nelson Rockefellerin, puoleen saamaan apua avaruusolentokysymykseen. Eisenhower ja Rockefeller alkoivat suunnitella salaista struktuuria jolla valvoa avaruusolentotehtävien suorittamista, jonka oli määrä olla todellisuutta vuoden päästä. Idea MJ-12:sta sai näin syntynsä. Se oli Nelsonin setä Winthrop Aldrich joka oli ollut kriittinen vakuuttaessaan Eisenhowerin mukaan presidenttikisaan. Koko Rockefellerien perhe ja heidän mukanaan Rockefellerien imperiumi oli yksissä tuumin tukenut Ikea. Avunpyyntö Rockefellereilta avaruusolentoasiassa tuli olemaan Eisenhowerin suurin USA:n tulevaisuutta koskien tekemä virhe koskaan, sekä varmasti suurin koko ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva virhe.
Viikon sisään Eisenhowerin valinnasta hän oli nimittänyt Nelson Rockefellerin presidentin valtiojärjestyksen neuvonantajakomitean puheenjohtajaksi. Rockefeller vastasi valtion uudelleenorganisoinnin suunnittelusta. New Deal -ohjelmia lähetettiin yhdelle yksittäiselle kabinettiviralle nimeltä Terveys-, Koulutus- ja Hyvinvointiministeriö. Kun kongressi hyväksyi uuden kabinettiroolin huhtikuussa 1953, Nelson nimettiin aliministeriksi Oveta Culp Hobbylle.
Vuonna 1953 astronomit löysivät suuria esineitä avaruudesta, jotka liikkuivat kohti Maapalloa. Aluksi uskottiin, että ne olivat asteroideja. Myöhempi todistusaineisto osoitti esineiden olevan mahdollisesti avaruusaluksia. Project Sigma sieppasi avaruusolentojen radiokommunikaatiota. Kun esineet saavuttivat Maapallon, ne siirtyivät korkealle kiertoradalle päiväntasaajalle. Siellä oli useita suuria aluksia, ja niiden oikeat aikeet eivät olleet tiedossa. Project Sigma, ja uusi projekti nimeltään Plato, radioviestinnän avulla käyttäen tietokoneen binäärikieltä, kykeni järjestämään laskeutumisen, joka johti kasvokkain kohtaamiseen avaruusolentojen kanssa toiselta planeetalta. Project Plato sai tehtäväkseen solmia diplomaattisuhteet tämän avaruusolentojen rodun kanssa.
Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin.
Myöhemmin vuonna 1954 suurinenäisten Harmaiden Avaruusolentojen rotu, joka oli kiertänyt Maapalloa, laskeutui Hollomanin ilmatukikohtaan. Päästiin perussopimukseen. Tämä rotu esittäytyi olevansa kotoisin Orionin vyön punaista tähteä, jota me kutsumme nimellä Betelgeuse, kiertävältä planeetalta. He esittivät, että heidän planeettansa on kuolemassa ja että tulevana tuntemattomana aikana he eivät enää kykenisi siellä selviämään. Tämä johti toiseen laskeutumiseen Edwardsin ilmatukikohtaan. Historiallista tapahtumaa oltiin suunniteltu etukäteen ja tämän sopimuksen yksityiskohdista päästiin yksimielisyyteen. Eisenhower järjesti loman itselleen Palm Springsiin. Sovittuna päivänä presidentti suuntasi tukikohtaan ja tekosyy oli, että hänen piti vierailla hammaslääkärissä.
Presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennot ja Yhdysvaltojen sekä avaruusolentojen kansan välillä allekirjoitettiin muodollinen sopimus. Sitten saimme ensimmäisen avaruusolentojen suurlähettilään ulkoavaruudesta. Hänen nimensä ja tittelinsä oli Hänen ”Kaikkivoipa Korkeutensa Krlll”, joka lausuttiin Krill. Amerikkalaisessa perinteessä pilkata kuninkaallisia titteleitä häntä salaa kutsuttiin nimellä ”Alkuperäinen Panttivanki Krlll”. Sinun tulisi tietää, että avaruusolentojen lippu tunnetaan nimellä ”Trilateraalinen Merkki” ja se näkyy heidän aluksissaan ja on päällä heidän univormuissaan. Molemmat nämä laskeutumiset sekä jälkimmäinen tapaaminen filmattiin. Filmit ovat olemassa tänäkin päivänä.
Sopimuksessa luki: Avaruusolennot eivät sekaantuisi elämäämme emmekä me sekaantuisi heidän. Me pitäisimme heidän läsnäolonsa Maassa salaisuutena. He antaisivat meille kehittynyttä teknologiaa, ja auttaisivat teknologisessa kehityksessämme. He eivät tekisi yhtään sopimusta minkään muun Maan valtion kanssa. He voisivat abduktoida ihmisiä rajoitetusti ja tietyin väliajoin lääketieteellisesti tutkiakseen ja tarkkaillakseen kehitystämme sillä ehdolla, että ihmisille ei aiheutuisi haittaa, ja heidät palautettaisiin abduktiopaikalle, että ihmisillä ei olisi muistikuvaa tapahtuneesta ja että avaruusolentojen kansa antaisivat listan MJ-12:lle kaikista ihmiskontakteista sekä abduktiohenkilöistä tasaisin väliajoin. Sovittiin, että sopimuksen osapuolet vastaanottaisivat vastapuolen suurlähettilään niin kauan kun sopimus on voimassa. Lisäksi sovittiin, että avaruusolentojen kansakunta ja USA vaihtaisivat 16 henkilöä keskenään tarkoituksenaan oppia toinen toisiltaan. Avaruusolentojen ”Kutsuvieraat” pysyisivät Maassa ja ihmisten ”Kutsuvieraat” matkustaisivat avaruusolentojen alkupisteeseen tietyksi ajaksi ja sitten palaisivat, jossa kohtaa henkilöt vaihdettaisiin uudelleen. Sovittiin myös, että tukikohtia rakennettaisiin maan alle avaruusolentojen kansakunnan käyttöön ja että 2 tukikohtaa rakennettaisiin yhteiskäyttöön avaruusolennoille ja USA:n valtiolle. Teknologian vaihdantaa tapahtuisi yhteisissä tukikohdissa. Nämä avaruusolentojen tukikohdat rakennettaisiin intiaanireservaattien alle Utahiin, Coloradoon, New Mexicoon, Arizonaan ja 1 rakennettaisiin Nevadaan alueelle nimeltään S-4, joka sijaitsee arviolta 7 mailia etelään Area 51:n länsirajasta, joka tunnetaan nimellä Dreamland. Kaikki avaruusolentojen alueet ovat laivaston alaisuudessa ja kaikki näissä työskentelevät henkilöt saavat palkkansa laivastolta. Näiden tukikohtien rakentaminen alkoi välittömästi, mutta edistys oli hidasta kunnes suuria määriä rahaa tuotiin saataville vuonna 1957. Työ ”Keltaisen Kirjan” parissa jatkui.
Project REDLIGHT käynnistettiin ja koelennot avaruusolentojen aluksella aloitettiin. Super-HUIPPUSALAINEN laitos rakennettiin Nevadan Groom Lakeen aseiden testausalueen keskelle. Sen koodinimi oli DREAMLAND. Laitos sijoitettiin laivaston alaisuuteen, ja kaikilta henkilöitä vaadittiin turvaluokituksena ”Q” sekä presidentin hyväksyntä. Tämä on ironista johtuen siitä seikasta, että Yhdysvaltain presidentillä itsellään ei ole turvaluokitusta vierailla alueella. Avaruusolentojen tukikohta ja teknologian vaihdanta tapahtui alueella nimeltä S-4. Alue S-4:n koodinimi oli ”The Dark Side of the Moon” (Kuun Pimeä Puoli).
Maavoimille annettiin tehtäväksi muodostaa supersalainen organisaatio, jolla ylläpitää turvallisuutta kaikissa avaruusolentojen toimeksiantamissa projekteissa. Tämä organisaatio muuttui National Reconnaissance Organizationiksi (NRO), joka sijaitsi Fort Carsonissa, Coloradossa. Erikoisjoukkoja nimeltään Delta koulutettiin turvaamaan projekteja.
Toinen projekti sai koodinimen SNOWBIRD, ja se perustettiin selittämään kaikki REDLIGHTin testialuksista tehdyt havainnot ilmavoimien kokeina. SNOWBIRDin alukset valmistettiin käyttäen perinteistä teknologiaa ja niitä lennettiin lehdistön mieliksi useaan otteeseen. Project SNOWBIRDia käytettiin myös debunkkaamaan legitiimit julkiset havainnot avaruusolentojen aluksista (UFOt). Project SNOWBIRD menestyi erittäin hyvin ja kansan tekemiä havaintoraportteja esiintyi jatkuvasti vähemmän aivan viime vuosiin saakka.
Usean miljoonan dollarin SALAINEN rahasto järjestettiin ja pidettiin Valkoisen Talon Asevoimien osastolla. Tätä rahastoa käytettiin rakentamaan 75 laitosta syvälle maan alle. Presidentit, jotka kysyivät jotain, saivat kuulla rahastoa käytettävän rakentamaan syviä maanalaisia väestönsuojia presidenteille sodan varalta. Vain muutamat rakennettiin presidenteille. Miljoonia dollareita kanavoitiin tämän osaston läpi MJ-12:lle ja siitä sitten alihankkijoille. Sitä käytettiin rakentamaan HUIPPUSALAISIA avaruusolentojen tukikohtia sekä HUIPPUSALAISIA DUMBeja (Deep Underground Military Bases), ja laitoksia joita ”Alternative 2” käytti ympäri maan. Presidentti Johnson käytti tätä rahastoa rakentamaan elokuvateatterin ja raivaamaan tien hänen ranchilleen. Hänellä ei ollut ideaa sen todellisesta tarkoituksesta.
Salainen Valkoisen Talon maanalainen rakennusrahasto perustettiin vuonna 1957 presidentti Eisenhowerin toimeksiannosta. Rahoitus tuli kongressilta tarkoitukseen ”salaisten tilojen rakentaminen ja ylläpito, jonne presidentti voidaan viedä sotilashyökkäyksen tapauksessa: Presidentin Hätätilat”. Tilat olivat kirjaimellisesti reikiä maassa, tarpeeksi syvällä kestääkseen ydinräjähdyksen ja niihin laitettiin aikansa parasta kommunikaatiolaitteistoa. Tähän päivään asti sellaisia paikkoja on 75 ympäri maata, jotka rakennettiin tämän rahaston rahoilla. Atomienergiakomissio on rakentanut ainakin 22 lisätilaa maan alle.
Kaikkien näiden salaisten paikkojen sijainti ja muu niihin liittyvä on HUIPPUSALAISTA. Rahat olivat ja ovat edelleen Valkoisen Talon Asevoimien osaston kontrollissa, ja niitä pestiin ja pestään edelleen pitkän verkoston läpi, jota edes kaikkein asiasta perillä olevin vakooja tai kirjanpitäjä ei kykenisi seuraamaan. Vuonna 1980 vain muutamat tämän verkoston alku- ja loppupäissä tiesivät mitä varten rahat olivat. Alkupäässä olivat edustaja George Mahon Teksasista, edustajainhuoneen budjetointikomitean ja sen puolustusalakomitean puheenjohtajaM sekä edustaja Robert Sikes Floridasta, edustajainhuoneen sotilasrakentamisen alakomitean puheenjohtaja. Nykyään huhutaan, että edustajainhuoneen puhemies Jim Wright kontrolloisi rahaa kongressissa, ja että kamppailu vallasta on käynnissä hänen syrjään sysäämiseksi. Toisessa päässä olivat presidentti, MJ-12, Asevoimain osaston johtaja ja Washingtonin laivaston telakan komentaja.
Rahat antoi budjetointikomitea, joka allokoi ne puolustusministeriölle HUIPPUSALAISENA merkintänä maavoimien rakennusohjelmaan. Maavoimat, kuitenkaan, ei kyennyt sitä käyttämään eikä itse asiassa tiennyt mitä tarkoitusta varten se oli. Valtuutus käyttää rahat olivat tosiasiassa annettu laivastolle. Rahat kanavoitiin laivaston insinööreille Chesapeakeen, jotka eivät myöskään tienneet mitä varten ne olivat. Vain yksi mies, laivaston komentaja, joka oli Chesapeaken divisioonassa kirjoilla, mutta todellisuudessa vastasi ainoastaan Asevoimien osastolle Valkoisessa Talossa, tiesi HUIPPUSALAISTEN rahojen todellisen tarkoituksen, suuruuden ja lopullisen kohteen. Täydellinen salaisuus rahaston ympärillä tarkoitti, että lähes kaikki jäljet siitä voitaisiin hävittää niiden muutaman kynällä jotka sitä kontrolloivat. Näitä salaisia rahoja ei ole koskaan eikä niitä tuskin tulla koskaan tilintarkastamaan.
Suuria määriä rahaa siirrettiin HUIPPUSALAISEEN rahastoon Floridan Palm Beachissa, joka kuuluu rannikkovartiostolle, paikassa nimeltä Peanut Island. Saari sijaitsee Joseph Kennedyn omistaman kiinteistön vieressä. Rahojen sanotaan käytetyn maisemanrakennukseen ja yleiseen kaunistamiseen. Jokin aika sitten TV-uutisten erikoislähetys Kennedyn salamurhasta sanoi rannikkovartioston upseerin kuljettaneen rahaa salkussa Kennedyn työntekijälle tämän kiinteistöalueen läpi. Voisiko tämä olla ollut salainen maksu Kennedyn perheelle heidän poikansa John F. Kennedyn menetyksestä? Maksut jatkuivat vuoden 1967 ajan ja sitten lakkasivat. Siirretty rahojen kokonaismäärä ei ole tiedossa, eikä rahojen käyttökohteista tiedetä myöskään.
Sillä aikaa Nelson Rockefeller muuttaisi jälleen pestiään. Tällä kertaa hän ottaisi C. D. Jacksonin vanhan duunin joka oli ollut psykologisen strategian erikoisassistentti. Nelsonin nimittäminen virkaansa muutti hänen tittelinsä kylmän sodan strategian erikoisassistentiksi. Tämä virka kehittyisi vuosien mittaan samaksi tehtäväksi joka Henry Kissingerillä oli lopulta presidentti Nixonin alaisuudessa. Virallisesti hänen oli tarkoitus antaa ”neuvoja ja apua kaikkien ihmisten välillä tapahtuvan yhteistyön ja ymmärryksen lisäämiseksi”. Virallinen kuvaus oli savuverho, sillä salaa hän oli presidentin tiedusteluyhteisön koordinaattori. Uudessa pestissään Rockefeller raportoi suoraan ja ainoastaan presidentille. Hän otti osaa kabinetin, ulkomaisen talouspolitiikan neuvoston ja kansallisen turvallisuuden neuvoston tapaamisiin, joka oli korkein politiikan suuntaviivoja vetelevä elin valtiossa.
Nelson Rockefeller sai myös toisen tärkeän tehtävän salaisen yksikön nimeltä Planning Coordination Group johtajana, joka muodostettiin NSC 5412/1:n päätöksellä maaliskuussa 1955. Ryhmä koostui eri ad hoc -jäsenistä riippuen agendalla olevasta asiasta. Perusjäsenet olviat Rockefeller, puolustusministeriön edustaja, ulkoministeriön edustaja sekä keskustiedustelun johtaja. Pian sitä nimitettiin ”5412-komiteaksi” tai ”Erikoisryhmäksi”. NSC 5412/1 saattoi voimaan säännön, että salaiset operaatiot piti hyväksyttää hallintokomitealla, kun aiemmin nämä operaatiot käynnistettiin ainoastaan keskustiedustelun auktoriteetilla.
Salaisen muistion NSC 5410:n avulla Eisenhower edelsi vuoden 1954 NSC 5412/1-muistiota, jolla perustettiin pysyvä komitea (ei ad hoc), joka tultaisiin tuntemaan nimellä Majority Twelve (MJ-12) joka valvoisi ja toteuttaisi kaikki salaiset toimet, jotka liittyivät avaruusolentokysymykseen. NSC 5412/1 luotiin selittämään näiden tapaamisten tarkoitus kun kongressi tai lehdistö kiinnostui niistä. Majority Twelve koostui henkilöistä Nelson Rockefeller, keskustiedustelun johtaja Allen Welsh Dulles, ulkoministeri John Foster Dulles, puolustusministeri Charles E. Wilson, pääesikunnan johtaja amiraali Arthur W. Radford, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover sekä kuudesta Council on Foreign Relationsin johtokunnan miehestä, jotka tunnettiin nimellä ”Viisaat Miehet” (Wise Men). Nämä kaikki miehet olivat oppineiden salaseuran jäseniä, joka kutsui itseään nimellä ”The Jason Society”, tai ”The Jason Scholars”, jotka rekrytoivat jäsenensä muiden Harvardin ja Yalen salaseuroista ”Skull and Bones” sekä ”Scroll and Key”.
Viisaat Miehet olivat Council on Foreign Relationsin ydinjäseniä. Jäseniä oli 12, mukaanlukien ensimmäiset 6 hallituksen viroista. Tämä ryhmä koostui vuosien varrella Council on Foreign Relationsin ja myöhemmin Trilateral Commissionin huippuviranomaisista ja johtajista. Gordon Dean, George Bush ja Zbigniew Brzezinski olivat heidän joukossaan. Kaikkein tärkeimmät ja vaikutusvaltaisimmat ”Viisaista Miehistä”, jotka MJ-12:ssa oli mukana, olivat John McCloy, Robert Lovett, Averell Harriman, Charles Bohlen, George Kennan sekä Dean Acheson. Heidän politiikkansa suuntaviivat kestäisivät pitkälle 70-luvulle. On merkittävää, että presidentti Eisenhower sekä ensimmäiset 6 MJ-12 -jäsentä hallituksesta olivat myös Council on Foreign Relationsin jäseniä.
Hommansa hyvin tekevät tutkijat tulevat pian havaitsemaan, että aivan kaikki ”Viisaat Miehet” eivät käyneet Harvardia tai Yalea, eivätkä kaikki heistä saaneet jäsenyyttä ”Skull and Bones” tai ”Scroll and Key” -salaseuroihin yliopistovuosinaan. Viisaiden Miesten mysteerin voi nopeasti selvittää kirjan ”The Wise Men” avulla, jonka ovat kirjoittaneet Walter Isaacson & Evan Thomas (Simon and Schuster, New York). Kuvan #9 alla kirjan keskiosassa löytyy kuvateksti: ”Lovett Yalen yksikön kanssa, oikealla ylhäällä, ja rannalla: Hänen initiaationsa Skull and Bonesiin tapahtui ilmatukikohdassa lähellä Dunkirkia”. Olen havainnut, että jäseniä valittiin jatkuvasti kutsumalla heitä meriittiensä mukaan yliopisto-opintojen jälkeen, eikä se rajoittunut mitenkään Harvardiin tai Yaleen.
Muutamat valitut myöhemmin initioitiin Jason Societyyn. He ovat kaikki Council on Foreign Relationsin jäseniä, ja tuohon aikaan ryhmä tunnettiin nimellä ”Eastern Establishment”. Tämän tulisi antaa vihje siitä kauaskantoisesta ja vakavasta luonteesta, joka suurimmalla osalla näitä yliopistojen opiskelijajärjestöjä on. Järjestö elää ja voi hyvin tänä päivänä, mutta siinä on nyt mukana jäseniä myös Triteral Commissionista. Trilateralistit ovat olleet olemassa salaa vuosia ENNEN vuotta 1973. Nimi Trilateral Commission otettiin avaruusolentojen lipusta, joka tunnetaan nimellä Trilateraalinen Merkki.
Majority Twelve tulisi selviämään nykypäivään asti. Eisenhowerin ja Kennedyn alaisuudessa sitä nimitettiin erheellisesti ”5412-komiteaksi” tai tarkemmin ”Erikoisryhmäksi”. Johnsonin hallinnon aikaan sen nimi muuttui ”303-komiteaksi”, koska nimi 5412 oli vaarantunut kirjassa ”The Secret Government”. Itse asiassa NSC 5412/1 vuodettiin julki sen kirjoittajalle peittämään NSC 5410:n olemassaolo. Nixonin, Fordin ja Carterin alaisuudessa sitä kutsuttiin nimellä ”40-komitea”, ja Reagainin alaisuudessa nimellä ”PI-40 komitea”. Kaikkien niiden vuosien aikana ainoastaan nimi muuttui.
Vuoteen 1955 mennessä kävi selväksi, että avaruusolennot olivat petkuttaneet Eisenhoweria ja rikkoneet sopimuksen. Silvottuja ihmisiä löytyi yhdessä silvottujen eläinten kanssa ympäri Yhdysvaltoja. Epäiltiin, että avaruusolennot eivät lähettäneet täyttä listaa ihmiskontakteista ja abduktiohenkilöistä MJ-12:lle ja epäiltiin, että kaikkia abduktiohenkilöitä ei oltu palautettu. Neuvostoliittoa epäiltiin toimimisesta heidän kanssaan, ja tämä osoittautui todeksi. Saatiin selville, että avaruusolennot olivat manipuloineet suuria määriä ihmisiä salaseurojen, noituuden, magian, okkultismin ja uskonnon avulla. Usean ilmavoimien taistelutilanteen avaruusolentojen kanssa jälkeen kävi myös selväksi, että aseistamme ei ollut heille vastusta.
Marraskuussa 1955 NSC-5412/2 perusti komitean tutkimaan ”kaikkia tekijöitä, jotka liittyivät ulkopolitiikan tekoon ja toteuttamiseen ydinaseaikana”. Tämä oli pelkkä peitetarina jolla salattiin todellinen aihe, avaruusolentokysymys.
Salaisella presidentin muistiolla NSC 5411 vuonna 1954, Eisenhower oli komentanut tutkimusryhmän ”käymään läpi kaikki faktat, todisteet, valheet ja petkutuksen ja löytämään totuuden avaruusolentokysymykseen”. NSC 5412/2 oli pelkkä peite joka oli muuttunut tarpeelliseksi kun lehdistö alkoi kysellä todellsita tarkoitusta niin tärkeiden miesten kokoontumiselle. Ensimmäiset tapaamiset pidettiin vuonna 1954 ja niitä nimitettiin Quantico-tapaamisiksi, koska ne pidettiin Quanticon laivastotukikohdassa. Tutkimusryhmä koostui yksinomaan Council on Foreign Relationsin 35 jäsenestä, jotka olivat ”The Jason Societyn” jäseniä, eli ”The Jason Scholars”. Tri. Edward Teller sai pyynnön osallistua. Tri. Zbigniew Brzezinski oli tutkimusjohtaja ensimmäiset 18 kuukautta. Tri. Henry Kissinger valittiin ryhmän vetäjäksi seuraavaksi 18 kuukaudeksi alkaen marraskuusta 1955. Nelson Rockefeller oli tutkimuksien aikana usein mukana vierailemassa.
TUTKIMUSRYHMÄN JÄSENET
Gordon Dean, puheenjohtaja
Tri. Zbigniew Brzezinski, tutkimusjohtaja, 1. vaihe Tri. Henry Kissinger, tutkimusjohtaja, 2. vaihe
Linda Miller kuvasi auringonlaskua ja kuvasi aikamoisen anomalian Auringon ympärillä ja ilmakehässämme.
Linda kuvasi anomaliat joulukuun 29. päivä 2019. Hän ei ole varma ovatko useat kappaleet avaruusromua, avaruuskiviä, satelliitteja tai jotain muuta, mutta yksi kappale muuttaa suuntaansa.
Hän ei osoita jokaista niistä, katso jos kykenet löytämään ne kaikki!
Useat ihmiset havaitsivat omituisen hehkuvan pallon East Valleyn yllä Mesassa, Arizonassa joulukuun 8. päivänä 2019.
ABC15newsin mukaan Maier ja Kerri Burnet sanovat häneensä hehkuvan pallon Mesan kotinsa lähellä yhdeksän aikaan illalla ja aina välillä pallo näytti päästävän sisältään pienempiä palloja maahan.
Ehkä ne ovat vain säiliöitä, mutta koko havainto muistuttaa joulukuuta 2004 kun Long Beachin poliisihelikopteri kuvasi infrapunakameralla hehkuvan pallon, joka vapautti myös maahan pienempiä palloja.
Me maailman kansalaiset olemme astuneet maailmanlaajuiseen eksopoliittiseen kansalaisoikeuksien liikkeeseen. (Eksopolitiikka on Universumin politiikkaa.) Tämä kosminen ihmisoikeuksien liike on tarpeen jotta vapauttaisimme mielemme ja kehomme epäeettisten, ahneiden, pelkurien ja vihaajien tyranniasta. Enää ei riitä, että ne jotka haluavat ylivaltaa meistä haluaisivat orjuuttaa pelkästään kehomme korruptoituneilla talous- ja sotilasinstituutioilla, vaan nyt epäeettiset pyrkivät orjuuttamaan myös mielemme. Oma inhimillinen heikkoutemme tekee tämän mielenhallinnen mahdolliseksi. On nyt meistä kiinni vapautammeko itsemme niskoillemme pakotetusta poliittisesta ja eksopoliittisesta ulkoisesta kontrollista tämän kosmisen ihmisoikeusliikkeen avulla, kun samaan aikaan työskentelemme muuttuaksemme eettisemmiksi ihmisolennoiksi. Me eettiset tiedämme, että sekä keinot että päämäärät ovat yhtä, joten me voimme käyttää vain eettisiä keinoja vapauttaaksemme itsemme epäeettisten tyranniasta.
Hitaasti syntyvä kosminen ihmisoikeusliike tulee rakentaa sekä vahvan eettisen ja moraalisen perustan päälle että myös perustua myös eksopoliittisiin malleihin jotka parhaiten kuvaavat eksopoliittista todellisuutta. Meillä on oltava kartta jolla navigoida tulevien vaikeuksien läpi. Ne, jotka näkevät selvästi ja ajattelevat maalaisjärjellä, tietävät perustuen saatavilla oleviin todisteisiin että universumi on täynnä teknologisesti edistynyttä älykästä elämää. Tämä elämä on ollut ja on edelleen erittäin paljon kiinnostunut Maapallosta meidän kaikkien nenän edessä, kuitenkin huomaamattomasti ja monien siitä tietämättä. Tämä älykäs elämä ei ole ainoastaan teknologisesti monimuotoista, vaan myös eettisesti monimuotoista. Juuri tämä monimuotoisuus mahdollistaa ihmiskunnan valita oma tulevaisuutensa. Me kollektiivsesti äänestämme oman tulevaisuutemme puolesta jokaisella ajatuksella ja teolla, joka meillä on jokainen elämämme päivä. Kukaan meistä ei voi välttää vastuuta vaikka emme tekisi mitään, sillä se on ääni oman syntyvän tähtiin matkaavan sivilisaatiomme tuholle. Nykytilanne on niin vakava.
Vaikka ajoittain on ollut epävirallista kamppailua kosmisista oikeuksistamme ympäri maailman jo vuosikymmeniä, nyt on aika antaa liikkeelle nimi ja alkaa virallistaa ja suunnitella sitä paljon organisoidummaksi kamppailuksi. Heti kun olemme luoneet asianmukaisen eettisen ja eksopliittisen perustan muodollisemmalle kosmiselle ihmisoikeusliikkeelle, me voimme siirtyä suunnittelemaan ja toteuttamaan vapautusstrategioita massiivisessa mittakaavassa mikäli ihmiset vain niin haluavat.
Ensimmäisen strategiamme tulisi parantaa kykyämme kommunikoida ja toimia synergiassa keskenämme maailmanlaajuisesti huolimatta maantieteellisistä, kulttuurillisista ja kielellisistä esteistä informaation vapaalle liikkuvuudelle. Internet tarjoaa meille voimakkaan ja tehokkaan työkalun toteuttaa tämä. Meidän tulee rakentaa maailmanlaajuinen verkosto kaksikielisiä ihmisiä, jotka voivat kääntää ja levittää eksopoliittista ajattelua ja nyt kehittyviä eksopoliittisia toimia omiin kotimaihinsa. Tämä voidaan tehdä henkilökohtaisesti tai konekäännöksenä.
Kaunopuheisemmat ja liikuttavammat vetoomukset tulisi olla hyvin käännettyjä niin, että ne välittävät näiden vetoomusten kaunopuheisuuden ja inspiroivan luonteen. Toivoisin, että ihmiset ottaisivat minuun yhteyttä englanniksi jos mahdollista tai löytäisivät jonkun kaksikielisen englantia osaavat jonka avulla kommunikoida minulle jos he tunnustavat tämän tyyppisen työn tärkeyden. Minä itse tulen kääntämään materiaalia niin, että voin kääntää saamani postit englanniksi.
Visioni maailmanlaajuisen kosmisen ihmisoikeusliikkeen järjestäytymiselle olisi kasvattaa organisaatiorakennetta luonnonprosesseja mukaillen. Alueelliset ja paikalliset järjestäjät ympäri maailman verkostoituvat keskenään internetin välityksellä yhtesen vision ympärille, joka peittää koko planeetan ja voi ulottua myös avaruuteen. Kuka tahansa voi olla järjestäjä, olettaen että he pyrkivät ylläpitämään korkeita eettisiä ja moraalisia standardeja ja saamaan muut mukaan. Organisaattoreilla tulee olla henkilökohtainen agenda joka on harmoniassa kokonaisvision kanssa ja se tulee reitittää ja kiertää jos he estävät tai häiritsevät yksilöiden välistä vapaata virtausta tai synergeettisiä interaktioita, johtuen henkilökohtaisista heikkouksista tai motivaation puutteesta. Tällä tavoin johtajia syntyy jatkuvasti ja heidät myös erotetaan johtopaikaltaan verkostossa perstuen kollektiivisiin päätöksiin. Voin jo nähdä miten sellainen erittäin eettinen vapautusverkosto voisi muuttua uudeksi, kehittyneeksi, valistuneeksi, sosiaalipoliittiseksi liikkeeksi tulevaisuudessa.
Neuvoni muille, jotka toivovat muuttuvansa johtajiksi syntyvässä kosmisessa ihmisoikeusliikkeessä on vain kommunikoida ja kokeilla ilman pelkoa virheistä. Virheet ovat oppimisprosessin tuote. Tärkeä asia on oppia virheistä. Älä yliarvioi tai aliarvioi kykyjäsi, mene vain eteenpäin! Paikallaan istuminen ja puhuminen, jonkun asian tekemisen jahkailu ei ole jotain millä homma tulee hoidetuksi. Se mikä todella merkkaa on että me rehellisesti toivomme muuttavamme asioita paremmaksi ja kuritamme ja keskitämme voimamme nähdäksemme, että homma tulee hoidetuksi. Meidän tulee aina pysyä fokusoituneena tavoitteeseemme ylläpitääksemme ja laajentaaksemme perusvapauksiamme, oikeuksiamme ja vastuitamme.
Tavoitteenamme ovat kaikkein peruslaatuisimmat ihmisoikeudet ja -vapaudet.
Meillä on oikeus tietää totuus, koko totuus ja pelkästään totuus eksopoliittisesta todellisuudesta.
Meillä on oikeus liittyä vapaasti ja omasta tahdostamme eettisten taivaallisten olentojen kanssa ilman väliintuloa tai häiriötä minkään instituution, henkilön tai ryhmän taholta.
Meillä on oikeus puhua avoimesti ja vapaasti keskenämme ilman strategista kieltäymyksellä, pelolla tai naurunalaiseksi saattamisella petkuttamista kenenkään Maan päällä tai Maan ulkopuolella olevan taholta.
Meillä on oikeus kehittää ja harjoittaa uskonnonvapautta kosmisten vierailijoidemme kanssa ilman sisäistä tai ulkoista väliintuloa tai häirintää.
Meillä on oikeus luoda rauhanomainen eettinen tulevaisuus Maapallolla ja avaruudessa.
Kysymys kuuluu onko meillä tahdonvoimaa ja motivaatiota muuttua sivistyneeksi avaruudessa kulkevaksi sivilisaatioksi? Jokainen meistä vastaa tähän kysymykseen omin ajatuksinemme ja tekoinemme tavalla tai toisella.
Toinen eksopoliittinen viesti maailmalle
Kirjoittanut Ed Komarek 29. toukokuuta 2005
USA on pääosin ollut vastuussa UFO/ET-salailun luomisesta, ylläpidosta ja toteutuksesta. Tämä on saatu aikaan sekä Amerikan kansaa kohdanneella sarjalla strategisia petkutuksia että maailmaa kohdanneella petkutuksella. On hyvin tiedossa, että toisen maailmansodan epäeettiset fasistielementit USA:n hallituksessa toivat Amerikkaan fasisteja kukistetusta Saksasta operaatioiden kuten Operation Paperclip alaisuudessa. Vaikka nämä epäeettiset ryhmät ovatkin alistaneet Amerikan demokraattiset ideaalit salaa, heillä on strateginen petkutusverho saarnattuna muun maailman demokraattisten ideaalien ja eettisten arvojen päällä. Kaikkein vahingollisin näistä strategisista petkutuksista on kieltää maailman ihmisiltä heidän oikeutettu kosminen perintönsä.
Eksopoliittiset tutkijat ja aktiivit ympäri maailman ovat käynnistäneet toimet taivutella heidän omat maansa puhumaan asiat selviksi ja kertomaan totuuden eksopoliittisista todellisuuksista kansalaisilleen. Tämä on ollut käynnissä myös Amerikassa. Mielipiteenäni on, ettei meidän tulisi käydä epäeettisten vihollistemme kimppuunheidän vahvimmasta kohdastaan, vaan heikoimmasta. Tämä tarkoittaisi muita maita, jotka ovat alkaneet saada vihiä USA:n masinoinneista. Ainoa mitä vaadittaisiin eksopoliittisen salailun lopettamiseksi olisi että muutama maa irroittautuisi USA:n ja Britannian johtamasta kartellista. Me näemme jo merkkejä eksopoliittisesta toiminnasta Brasiliassa, Perussa ja Meksikossa, jossa eksopoliittiset aktiivit ovat taivutelleet oman maansa hallitukset kunnioittamaan moraalisia ja demokraattisia ideaaleja ja kertoa totuus kansalaisilleen.
Brasiliassa ET-kontakti tuntuu olleen nihkeä, ja kuitenkin siviilien ja armeijan välisellä yhteistyöllä ollaan saatu epäeettiset avaruusolennot ottamaan takapakkia. Perussa ET-kontakti on suurimmaksi osaksi ollut positiivinen ja se on johtanut moniin ennalta järjestettyihin ylilentoihin, joita massamedia on kuvannut Perussa, mutta se ei ole vielä saavuttanut muuta maailmaa. Raportit Venäjältä kertovat kansan suuresta halusta saada aikaan eettinen ET-kontakti. Amerikkalaiset aktivistit pitää saada ystäviensä apuun toiselle puolelle maailmaa auttamaan heitä kaikin mahdollisin tavoin.
Me Amerikassa kehitämme voimakasta konseptuaalista viitekehystä nimeltään eksopolitiikka, joka auttaa vapauttamaan meidät itsemme meidän niskoillemme pakotetuista mielenhallintaohjelmista ja strategisista petkutuksista. Tämä käsitteellinen viitekehys sekä vapauttaa meidät maailmanlaajuisesta UFO/ET-salailusta että suojelee meitä negatiiviselta epäeettiseltä manipulaatiolta jolla aseistaa avaruus sen jälkeen kun salailu päättyy. Me Amerikassa joudumme tekemään kaikkemme viemään tämä eksopolittinen viitekehys kansalaisille ympäri maailman. Me tarvitsemme kääntäjiä kääntämään eksopoliittisen ajattelumme sekä muita jotka levittävät tätä tärkeää tietoa eksopoliittsesta toiminnasta ympäri maailman internetin välityksellä.
Eräs vaikeimmista esteistä informaation vapaalle liikkuvuudelle maailmassa on kielimuuri. Kiitos konekäännösten ja internetin Amerikka saa yhteyden muuhun maailmaan yli kielimuurin. Eksopoliittinen tutkija Steve Moreno on uurtamassa uraa konekäännöksillä kontaktiverkostoissa ympäri maailman. (Steve käyttää sivustoa http://www.worldlingo.com) Pian me kykenemme kommunikoimaan ja saamaan yhteyden muihin kontaktiverkostoihin ympäri maailman.
Steven kanssa käymissä keskusteluissa me molemmat tajuamme, että muut kontaktiverkostot muissa maissa tajuavat tämän saman. Tämä organisaatiorakenne näyttää imitoivan aivojen prosesseja kun hermosolut liittyvät yhteen muodostaakseen verkostoja joilla saada yhteys ja kasvattaa yhä suurempia verkostoja. Internetin kehitys mahdollistaa organisaatioiden kehittämisen.
Tämä postaus yrittää saada yhteyden muihin samanmielisiin verkostoihin maailmassa. Toivottavasti se stimuloi kiinnostusta kehittää synergioita ja kaikkia verkostoja joilla jakaa informaatiota.
Eksopoliittisten kontaktiverkostojen liittyessä yhteen jollain yhdistävällä tavalla me käynnistämme myös prosessin jolla ohjata muita ihmisryhmiä ja instituutioita. Samaan aikaan Maan eksopoliittinen agenda integroituu universaaliin eksopoliittiseen agendaan jolla saada yhteys ja integroitua eettisiin taivaallisiin verkostoihin. Tämä tuntuu olevan kaikkein elegantein ja sofistikoitunein prosessi joka toistuu muualla universumissa yhteiskunnan saavuttaessa avaruusajan.
