Viisi vuotta Project Blue Bookin sulkemisen jälkeen amerikkalaistiedustelu oli edelleen silmät auki ja korvat höröllä. Julkisiksi tehdyt tiedot vuodelta 1974 näyttävät jotain vieläkin omituisempaa — kolmannen asteen lähikontaktin tarkkailua tapauksessa, johon liittyi parimetrinen humanoidi lautasen muotoisessa aluksessa.
Tapaus sattui Länsi-Espanjassa Salamancan provinssissa. DIA:n analyytikko koosti kertomuksen tästä ja muista omituisista tapahtumista tuolta vuodelta, ja lähetti ne Euroopan päämajaan sekä muille ”kiinnostuneille osapuolille”.
Silminnäkijä Maxi Iglesias väittää amerikkalaisviranomaisten käyneen paikalla analysoimassa tapauksen todistusaineistoa, sanoen hänelle että he olivat ”NASAlta”. Vuosien ajan tämä sivuutettiin huvittuneena, mutta nyt me tiedämme, että viranomaiset todellakin tarkkailivat tapausta.
Terroristien tai kansallisten voimien biologinen hyökkäys voi tuntua action-elokuvan juonikuviolta eikä niinkään realistiselta uhalta. Ja todellakin, mahdollisuus sellaiselle hyökkäykselle on varsin pieni. Biologisia hyökkäyksiä, kuitenkin, on tehty aiemmin, niinkin tuoreeltaan kuin vuonna 2001. Yhdysvaltain eri virastojen joukko oli mukana suunnittelemassa sitä miten toimia biologisten hyökkäyksien tapauksessa.
Bioasehyökkäyksessä hyökkääjä voi tarkoituksella vapauttaa taudinaiheuttajia, jotka saavat aikaan yhden tai useamman eri taudin. Terveysviranomaiset ovat kehittäneet järjestelmän, jolla priorisoidaan biologisia taudinaiheuttajia niiden kansanterveydelle aiheuttamien riskien perusteella. Kategorian A taudinaiheuttajat ovat korkeimpaa prioriteettia, ja nämä taudinaiheuttajat ovat riski kansalliselle turvallisuudelle, koska ne leviävät henkilöltä toiselle ja/tai johtavat suureen kuolleisuuteen, ja/tai niillä on suuri potentiaali saada aikaan yhteiskunnallista disruptiota. Näihin kuuluu pernarutto, botulismi (botuliinin avulla, joka ei siirry henkilöltä toiselle), rutto, isorokko, tularemia ja joukko muita viruksia, jotka aiheuttavat aivoverenvuotokuumetta, kuten Ebola, Marburg, Lassa ja Machupo. Nämä taudinaiheuttajat ovat olemassa luonnossa (poislukien isorokko, jota ei enää esiinny luonnossa), mutta niitä voidaan manipuloiden muokata vaarallisemmiksi.
Kategorian B taudinaiheuttajat ovat suhteellisen helppoja levittää ja johtavat matalaan kuolleisuuteen. Näihin kuuluu bruselloosi, räkätauti, Q-kuume, risiini, pilkkukuume ja muita taudinaiheuttajia. Kategorian C taudinaiheuttajiin kuuluu tulevaisuuden taudinaiheuttajia, joita voidaan geneettisesti manipuloida massalevitykseen, kuten Nipah-virus. (Tässä mahdollisten uhkien lista CDC:ltä, joka listaa kategorian A, B ja C taudinaiheuttajat. Huomaa kemialliset aseet, kuten ei-biologisia aineita kuten kloriinikaasua käyttävät, jotka puuttuvat listalta.)
Tehokkaiden rokotteiden käyttö todennäköisesti suojaisi elämiä ja rajoittaisi sairauksien leviämistä biologisen aseen aiheuttamassa hätätilassa. Lisensoituja rokotteita tällä hetkellä on saatavilla vain harvoihin uhkiin, kuten pernaruttoon ja isorokkoon, ja tutkimusta tehdään rokotteiden kehittämiseksi muita uhkia varten, kuten tularemia, Ebola-virus ja Marburg-virus. Monilta bioaseuhkilta puuttuu kuitenkin rokote, ja hätätilanteessa sellaisten rokotteiden käyttö, joita tiettyihin tauteihin on olemassa, on merkittävien haasteiden takana.
Mikä on bioterroriuhka?
Vuoden 2001 Model State Emergency Health Powers Act, joka on kansanterveydellisten kriisien lakeja säätävien lainsäädännöllisten elinten ohjaukseen tarkoitettu dokumentti, on määritellyt bioterrorismin olevan “minkä tahansa mikro-organismin, viruksen, tartuntatauteja aiheuttavan aineen tai biologisen tuotteen tarkoituksellista käyttöä, joka joko esiintyy luonnossa tai jota voidaan tuottaa bioteknologialla, joka aiheuttaa kuoleman, sairauden tai muun biologisen toimintahäiriön ihmisessä, eläimessä, kasvissa tai muussa elävässä organismissa, jolla vaikutetaan valtion toimintaan tai uhkaillaan tai pakotetaan siviiliväestöä.” Biologista sodankäyntiä ja bioterrorismia käytetään usein terminä samasta ilmiöstä, mutta bioterrorismi usein viittaa jonkin valtion sisällä toimivan tahon toimintaan, eikä niinkään valtion toimintaan.
Miten todennäköistä biologinen hyökkäys on?
Biologisen hyökkäyksen todennäköisyydestä esiintyy asiantuntijoiden keskuudessa erimielisyyttä. Yhdysvaltain Office of the Director of National Intelligence ja National Intelligence Council esittivät vuonna 2008, että bioterrorismi on todennäköisempi uhka kuin ydinaseterrorismi. Samana vuonna Yhdysvaltain kansallisen tiedustelun johtaja Mike McConnell paljasti, että kaikista massatuhoaseista biologiset aseet olivat hänen henkilökohtaisesti suurin huolenaiheensa (McConnell, 2008). Muut maanpuolustuksen asiantuntijat ja tieteentekijät ovat sitä mieltä, että minkään hyökkäyksen mahdollisuus, erityisesti laajamittaisen hyökkäyksen mahdollisuus, on pieni ottaen huomioon haasteet biologisten taudinaiheuttajien kehittämisessä, aseistamisessa ja niiden käyttämisessä. Esimerkiksi tekniset vaikeudet taudinaiheuttajien aerosoliksi tuottamisessa ja sen levittämisessä tarkasti ja laajalti, samalla kun koitetaan ylläpitää virulenssia, ovat kovin suuria. Tästä huolimatta useimmat bioturvallisuuden asiantuntijat tunnustavat, että hyökkäyspotentiaalia ei tulisi sivuuttaa. Lisäksi biologisen hyökkäyksen valmistelu auttaa todennäköisesti varautumaan muunlaisiin kansanterveysuhkiin.
Historiaa
Biologiset aseet
Biologiset aseet eivät ole vain 2000-luvun huoli: ihmiset ovat käyttäneet tarttuvia taudinaiheuttajia konflikteissa satoja vuosia. Tässä muutama esimerkki.
Vuonna 1336 pyrkimyksenään tartuttaa kaupungissa asuvat, mongolihyökkääjät nykyisessä Ukrainassa käyttivät katapultteja sinkoamaan ruttoisia ruumiita Caffan kaupungin muurien sisälle.
Tunisialaiset joukot käyttivät ruttoista vaatetusta aseena vuoden 1785 La Callen taistelussa.
Britannian upseerit keskustelivat suunnitelmista tarkoituksella tartuttaa isorokko Amerikan intiaanipopulaatioon Pontiacin vallankumouksen aikaan Fort Pittissa (nykyisessä Pittsburhissa, Pennsylvaniassa) vuonna 1763. Ei ole selvää saivatko he toteutetuksi aikeitaan oikeasti. Mutta kuitenkin isorokko levisi intiaaneihin alueella pian tämän jälkeen.
Japanilaiset käyttivät ruttoa biologisena aseena Japanin ja Kiinan välisessä sodassa 1930- ja 40-luvuilla. He täyttivät pommeja ruttokirpuilla ja tiputtivat niitä lentokoneista kahteen kiinalaiskaupunkiin; he myös käyttivät koleraa ja shigellaa aseina toisissa hyökkäyksissä. Arviolta 580 tuhatta kiinalaista kuoli japanilaisten bioaseohjelman seurauksena (Martin et al., 2007).
Amerikkalaiset kehittivät biologisia aseita ja tutkivat niiden vaikutuksia 1900-luvulla. Yhdysvaltain armeijan biologisen sodankäynnin laboratoriot Camp (myöhemmin Fort) Detrickissa, Marylandissa pyörittivät bioaseohjelmaa vuosina 1949-1969. Ohjelma tuotti ja aseisti useita biologisia taudinaiheuttajia, mm. pernaruttoa ja botuliinia, vaikka aseita ei konflikteissa käytettykään. Presidentti Nixon lopetti ohjelman vuonna 1969, ja amerikkalaisten bioaseet tuhottiin. Yhdysvaltain bioasetutkimus on siitä lähtien keskittynyt puolustustoimiin, kuten immunisaatioon ja vastatoimiin.
Vuonna 1975 Biological and Toxin Weapons Convention (BTWC) tuli voimaan. Yli 100 maata, mm. Yhdysvallat, olivat ratifioineet sopimuksen, joka pyrki lakkauttamaan bioaseiden kehittämisen. Huolimatta sopimuksesta, bioaseiden uhka laitapuolen ryhmittymiltä, terroristeilta ja sopimuksen ulkopuolisilta mailta jatkoi viranomaisten kalvamista.
Entisen Neuvostoliiton tiedetään tuottaneen suuria määriä isorokkovirusta ja monia muita taudinaiheuttajia sen bioaseohjelmassa kauan sen BTWC:n allekirjoittamisen jälkeen. 1970-luvulla se hamstrasi isorokkovirusta suuria määriä ja ylläpiti tuotantokykyä ainakin vuoteen 1990 asti. Neuvostoliitto sponsoroi myös pernaruttoaseohjelmaa; vahingossa luontoon päässyt aseistettu pernarutto armeijan tutkimuslaboratoriosta vuonna 1979 johti ainakin 70 ihmisen kuolemaan. Neuvostoliitto väitti tuhonneensa sen bioasevarastot ja lopettaneen bioaseohjelman 1980-luvun loppupuolella, mutta useimmat asiantuntijat ovat skeptisiä sen suhteen että kaikki varastot, laitteet ja tiedot olisi tuhottu. He pitivät sitä mahdollisuutena, että biologisen materiaalin tai sitä koskevan tiedon siirtoa olisi tapahtunut laittomasti. Joten, vaikka olemassaolevia isorokkoviruslähteitä tunnetaan ainoastaan kaksi, molemmat ovat WHO:n referenssilaboratorioissa, monet uskovat että toiset ryhmät — kansalliset tai pienemmät — saattavat pitää hallussaan tuntemattomia määriä isorokkovirusta sekä muita jäänteitä Neuvostoliiton ajan bioaseohjelmasta.
Samalla tavoin 1990-luvun Irak myönsi YK:n tarkkailijoille, että se oli tuottanut tuhansia tonneja botuliinikonsentraattia, ja oli kehittänyt pommeja joilla suuria määriä botuliinitoksiinia ja pernaruttoa levitettäisiin. Vaikka Irakin valtio jätti bioaseohjelman taakseen ensimmäisen Irakin sodan jälkeen, suurten määrien sijainti tarttuvaa materiaalia, jotka he olivat tuottaneet, on edelleen tuntematon.
Bioturva-asiantuntijoiden toinen huoli on Al Qaeda, jolla oli suuria määriä bioasetoimintaa Afganistanissa. Tämä tuhottiin kun USA pommitti heidän laitoksia ja koulutusleirejä vuonna 2001. Al Qaedan ohjelma nykyään on todennäköisesti paljon pienimuotoisempi, koska iso osa sen materiaalista ja aineettomasta pääomasta tuhoutui. Useimmat asiantuntijat pitävät Al Qaedan nykyisiä yrityksiä ottaa aseita edelleen käyttöön liittyvän kemiallisiin aseisiin eikä niinkään biologisiin aseisiin. Kansallisella tasolla vuoden 2007 USA:n armeijan arvio biologisten aseiden uhkista sisälsi seuraavat arviot bioaseohjelmista, “Julkisen vuonna 2005 tehdyn USA:n ulkoministeriön raportin mukaan, BWC:ta [biologisten aseiden vastainen konventti] rikkovia hyökkäystoimintaa jatkavia bioaseohjelmia on mm. Kiinassa, Iranissa, Pohjois-Koreassa, Venäjällä, Syyriassa ja mahdollisesti Kuubassa” (Martin et al., 2007).
Nykyajan hyökkäyksen USA:ssa
Intialaisen gurun Bhagwan Shree Rajneeshin oregonilaiset seuraajat tekivät hyökkäyksen, joka sairastutti lähes 800 ihmistä pilkkukuumeeseen vuonna 1984. Kultin jäsenet levittivät bakteereita salaattipöytiin ja muuhun ravintolaruokaan sen jälkeen kun he olivat yrittäneet kontaminoida paikalliset vesivarannot ja epäonnistuivat. He toivoivat vaikuttavansa kuntavaalituloksiin estämällä äänestäjiä äänestämästä. Vaikka 43 ihmistä joutui sairaalaan, kukaan ei kuollut ja väärintekijät joutuivat oikeuden eteen.
Tuoreempi biologinen hyökkäys USA:ssa tapahtui juuri ennen syyskuun 11. päivän 2001 Al Qaedan iskuja WTC:hen ja Pentagoniin. Tuntematon toimija lähetti jauhekirjeen, jossa oli tarttuvaa pernaruttoa, kahdelle amerikkalaissenaattorille ja useaan mediataloon. Viisi ihmistä kuoli altistuttuaan kirjeiden materiaalille, ja 17 sairastui. Lääkintähenkilöstö tarjosi pernaruttorokotetta altistumisen jälkeisenä profylaksiana (PEP) 1727 potentiaalisesti altistuneelle ihmiselle, jotka ottivat myös antibiootteja pernaruttoa vastaan. Noista ihmisistä 199 suostui ottamaan rokotteen ja sai kaikki piikit siitä.
Lainvalvojat tulivat tulokseen, että USA:n biopuolustustutkija, joka oli työskennellyt armeijalle Fort Detrickin laboratoriossa, oli tehnyt iskut. Tutkija Bruce Ivins tappoi itsensä vuoden 2008 tutkimuksien aikaan. Ivins kuitenkaan ei koskaan saanut virallisesti syytteitä rikoksesta, eikä suoraa kytköstä hyökkäyksiin saatu osoitettua. Spekulaatio hänen motiiveistaan keskittyi Ivinsin mielenkiintoon pernaruttorokotteen parissa työskentelyssä, sekä hänen ilmeiseen henkiseen epävakauteensa. Itse asiassa, voisi jopa esittää että näitä hyökkäyksiä voitaisiin pitää enemmänkin biorikoksena eikä bioterrorismina mikäli motiivi ei ollut yrittää vaikuttaa valtion toimintaan tai pelotella siviilipopulaatiota.
Biologisiin hyökkäyksiin varautuminen
Vuonna 2001, ennen 9/11 -iskuja, useat amerikkalaisvirastot ja akateemiset tutkimusryhmät pitivät simuloidun biohyökkäyksen harjoitukset, koodinimi Dark Winter, jossa isorokkovirus oli aseena. Harjoitus, joka toimi oletuksella siitä että rokotetta on saatavilla arviolta 12 miljoonaa annosta, perustui silloiseen saatavilla olevaan isorokkorokotteen varastoihin, “näkyi vakava julkisen terveydenhuoltojärjestelmän heikkous, joka voisi olla esteenä bioterrorismiin tai luonnollisesti esiintyvään vakavaan infektiosairauteen varautumiselle” (“Overview of Potential Agents of Biological Terrorism,” Southern Illinois University School of Medicine).
Yksi keskeinen heikkous, joka harjoituksessa paljastui, oli rokotteiden kesken loppuminen; tämä on korjattu sen jälkeen, ainakin isorokon tapauksessa, kun rokotteita tuotettiin satoja miljoonia annoksia USA:n rokotevarastoihin. Muita paljastuneita ongelmia olivat konfliktit liittovaltiollisen ja osavaltiollisen resurssienhallinnon kesken, lääketieteellisen infrastruktuurin puutteet käsiteltäessä joukoittain saapuvia uhreja, ja amerikkalaisten kriittinen tarve luottaa ja toimia yhdessä johtajien kanssa. Pernarutolle 9/11:n jälkeisten hyökkäyksien aikana altistuneiden reaktiot kertovat ongelmasta: vuonna 2008 julkaistu tutkimus vihjaa, että monien altistuneiden pidättyväisyys pernaruttorokotteen ottamisesta kertoi heidän rokotteen sivuvaikutuksien peloistaan sekä epäluottamuksesta lääkintähenkilöstöä kohtaan (Quinn, 2008). Kaikissa suuren mittaakaavan bioterroritapauksissa tämä epäluottamus voi olla tehokkaan taudinaiheuttajan eristämisen suuri este.
Viranomaiset toivovat, että katastrofitoimien suunnittelu ja tehokkaiden lääkinnällisten vastatoimien kehittely biologisia hyökkäyksiä vastaan sekä minimoi sellaisten hyökkäysten vaikutukset että toimii myös pelotteena sellaisia hyökkäyksiä suunnittelevia vastaan. Jos hyökkäys voidaan helposti eristää ja siihen vastata, silloin terroristi- tai vihollisvaltiolla voi olla vähemmän insentiiviä tehdä sellaisia.
Bioasevastatoimissa mukana olevat virastot
Monet liittovaltion, osavaltioiden ja paikallistason virastot ovat mukana kansanterveyskriisejä vastaan varautumisessa ja toiminnassa. Yhdysvaltain kongressi rahoittaa CDC:tä ja Prevention’s Office of Public Health Preparedness and Responsea (PHPR) joilla rakennetaan ja vahvistetaan kansallista valmiutta terveyskriisejä vastaan, joita aiheuttavat luonnolliset, vahingossa tapahtuneet tai tarkoitukselliset tapahtumat. Rahoituksesta osa tukee Strategic National Stockpilea, joka hallinnoi rokotteiden, lääkkeiden ja lääketieteellisten tarvikkeiden varastointia kriisitilanteiden varalta. (Katso alhaalta lisää SNS:stä.)
Yhdysvaltain Department of Health and Human Services (HHS) sisältää useita virastoja, jotka ovat mukana kansanterveyden kriisitoimissa. Office of the Assistant Secretary for Preparedness and Response (ASPR) luotiin hurrikaani Katrinan jälkeen ja sen vastuulla on luonnonkatastrofien ja terveyskriisien estämisen, niiden varalta valmistelun ja vastatoimien toteuttamisen johtaminen. ASPR tekee tutkimusta ja rakentaa liittovaltiollisia lääketieteellisiä hätätoimikyvykkyyksiä. ASPR:n sisällä Biomedical Advanced Research and Development Authority (BARDA) on vastuussa tarpeellisten rokotteiden, lääkkeiden, terapioiden ja diagnostisten työkalujen kehittämisestä ja ostamisesta terveydenhuollon kriisejä varten.
Yhdysvaltain Department of Homeland Security sisältää useita ryhmiä, jotka toimivat bioaseuhkia vastaan. National Biodefense Analysis and Countermeasures Center (NBACC) tarkastelee biologisten uhkien aiheuttamien riskien tieteellistä perustaa. NBACC:n National Biological Threat Characterization Center (NBTCC) tekee tutkimuksia ja kokeita nykyisillä ja tulevilla biologisilla uhilla, arvioi haavoittuvuuksia ja tekee riskiarvioita, ja tutkii potentiaalisia impakteja vastatoimien ohjaamiseksi, kuten sensorit, lääkkeet, rokotteet ja dekontaminaatioteknologiat. Toiset virastot ovat vastuussa bioasehyökkäysten analysoinnista ja niihin vastaamisesta sen jälkeen kun ne ovat tapahtuneet, ja auttavat tutkijoita identifioimaan rikolliset ja määrittämään hyökkäyksen alkuperän ja käytetyn menetelmän.
Osavaltion ja paikallistason virastot, sekä julkiset ja yksityiset sairaalat ja paikallinen lainvalvonta ova myös mukana bioasehyökkäyksen aiheuttaman terveyskriisin hoidossa. Heidän roolinsa määritellään kansallisissa vastasuunnitelmissa ja yksityiskohtaisemmin organisaatiotason suunnitelmissa.
Food and Drug Administrationin rooli
Yhdysvaltain FDA kontrolloi rokotteiden, hoitojen, diagnostisten testien ja muiden biouhkiin vastaamiseen tarkoitettujen työkalujen lisensointia. Lisenssivaatimukset rokotteille ovat monimutkaisia ja pätevät monen vaiheen turvallisuutta, immunogeneettisyyttä ja tehokkuuden testausta ja lisensoinnin jälkeistä valvontaa sisältävään prosessiin. (Katso Vaccine Development, Testing, and Regulation ja lue lisää tästä hyväksyntäprosessista.) Tyypillisesti rokotteen kehittäminen ja testaaminen kliinisesti kestää 10-20 vuotta ennen lisenssin saamista.
Tilanteissa joissa uusi rokote tarvitaan nopeasti, FDA on kehittänyt vaihtoehtoisia ohituskaistoja lisensseille. Yksi vaihtoehto, jolloin kiihdytetty hyväksyminen saatetaan ottaa käyttöön, on silloin kun tauti uhkaa elämää ja on olemassa lisensoimaton rokote, jolla on merkittävä terapeuttinen vaikutus verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Toinen vaihtoehto, pahempien uhkien alla, on ottaa käyttöön niinsanottu eläinsääntö — jos tutkimus rokotteen tai hoidon kehittämiseksi vaatisi ihmisten altistamista toksisille uhille, silloin eläinkokeet, eikä niinkään aiemmat ihmisillä suoritetut kokeet, voivat riittää hyväksynnän saamiseksi. Tähän päivään asti näitä ohituskaistoja ei ole käytetty rokotteille. Lisäinfoa Critical Path Initiativesta on saatavilla FDA:lta.
Yhdysvaltain Emergency Use Authorization (EUA) on vaihtoehto pandemian tai bioaseen uhatessa sekä siviili- että sotilaspopulaatioita. Kun Department of Health and Human Servicesin viranomainen on julistanut hätätilan, tämä ohjelma sallii lääketuotteen käytön ilman hyväksyntää (tai tuotteen joka on hyväksytty mutta ei kyseistä hätätilannetta varten) joka on paras saatavilla oleva hoito tai ehkäisy kyseistä uhkaa vastaan. EUA:t on myönnetty virushoitoihin, hengityskoneeseen ja PCR-diagnostiikkatestiin vuoden 2009 A/H1N1 -pandemian aikaan.
Eräs haaste rokotteiden lisensoinnille bioaseiden uhkan vastatoimeksi on joidenkin taudinaiheuttajien esiintymättömyys luonnonmaailmassa. Rokotteiden tehokkuus on vaikeampaa arvioida kun luonnollista altistumista patogeenille ei esiintty (kuten isorokon ja muiden uhkien tapauksessa) ja kun ihmistutkimukset eivät päde. FDA hyväksyy eläinkokeet todisteiksi tällaisissa tapauksissa.
Syksyllä 2011 kansallinen keskustelu keskittyi bioaserokotteiden hätätilakäyttöön. Simuloitu pernaruttohyökkäys koodinimellä Dark Zephyr pidettiin helmikuussa 2011 ja se herätti kysymyksiä pernaruttorokotteen käytöstä PEP:na lapsilla. Tutkijat eivät olleet testanneet pernaruttorokotteen turvallisuutta tai tehokkuutta lapsilla, vaikka sitä oltiinkin tutkittu laajalti aikuisilla ja se oltiin annettu miljoonille amerikkalaisille. Dark Zephyrin jälkimainingeissa asiaa tutkailtuaan National Biodefense Science Board, liittovaltiollinen neuvoa antava elin HHS:lle, päätti että rokotteen testaaminen lapsilla on eettisesti oikeutettua, kun ottaa huomioon että se tarjoaisi tietoja jotka olisivat tärkeitä lapsiuhrien terveydelle ja hyvinvoinnille hyökkäystapauksessa. Kriitikot ovat kiistäneet sen, sanoen että mahdollisuus pernaruttohyökkäykselle on liian pieni että voitaisiin oikeuttaa lasten altistaminen millekään riskille. HHS ei ole luonut minkäänlaista aikataulua pernaruttorokotteen tutkimiselle lapsilla.
Jos bioasehyökkäys pernarutolla tapahtuisi, aikuisille annettaisiin kolme annosta rokotetta sekä antibiootteja PEP-toimena EUA:n alaisuudessa, sillä rokote ei tällä hetkellä ole lisensoitu PEP-käyttöön eikä kolmen annoksen käyttöön. Lapset saattaisivat saada rokotetta FDA:n hyväksynnällä uuden lääkkeen protokollan avulla. Pernaruttorokotteen antaminen lapsille protokollan alaisuudessa ei ole ideaalia, sillä protokolla sopii enemmän kliinisiin kokeisiin tai yksittäisen potilaan hätätilanteeseen.
Bioaseuhkiin vastaaminen rokotteella
Laajamittaisessa hätätilassa, jossa rokote on saatavilla tai potentiaalisesti saatavilla, suuri määrä rokotetta olisi tarpeen saada nopeasti. Tällä hetkellä Strategic National Stockpilella (SNS) on riittävästi isorokkorokotetta jolla rokottaa jokainen ihminen maassa bioasehyökkäyksen varalta. Varastossa on myös miljoonia annoksia pernaruttorokotetta, muita rokotteita, viruslääkkeitä ja muita lääketarvikkeita. Nopea rokotteen käyttöönotto on olennaista taudin ehkäisyn varalta: joillekin taudeille rokottaminen altistuksen jälkeen ei ehkäise tautia mitenkään, ja toisille taas rokottaminen on pakko tehdä erittäin nopeasti profylaksian toimimiseksi. Isorokon tapauksessa POP todennäköisimmin toimii neljän päivän sisällä altistumisesta virukselle. Suunnitelmissa on tarjota isorokkorokotetta heti ensimmäisestä hyökkäyspäivästä lähtien, ja sitä toimitettaisiin varastosta ympäri maata tarvittaessa viidestä kuuteen päivään hyökkäyksen jälkeen.
Bioturva-asiantuntijat ovat ehdottaneet, että taudinaiheuttajien käyttö passiiviseen immunisaatioon voisi toimia tiettyjä bioaseita vastaan. (Passiivinen immunisaatio tarkoittaa vasta-aineiden antamista, jotka on otettu immuuneilta lahjoittajilta, ei-immuuneille henkilöille. “Lainatut” vasta-aineet tarjoavat lyhytaikaista suojaa tiettyjä tauteja vastaan. Katso artikkeli Passive Immunization ja lue lisää.) Vasta-aineiden käyttö rokotteiden sijaan bioterroritapauksessa on edullisempaa silloin, kun vasta-aineet tarjoavat välitöntä suojaa, kun taas rokotteiden suoja ei ole välitön ja joissain tapauksissa rokotteita pitää antaa useampia.
Passiivisen immuniteetin potentiaaliset käyttökohteet ovat mm. botuliini, tularemia, pernarutto ja rutto. Näissä tapauksissa kokeita on tehty ainoastaan eläimillä, ja niinpä passiivisen immuniteetin käyttö bioasetapauksessa on edelleen kokeiluvaiheessa.
Lopuksi
Terroristien tai vihollisvaltion tekemä biologinen hyökkäys on epätodennäköinen, mutta kuitenkin vaatii kansanterveydellistä hätätilasuunnittelua. Useat monen viraston simulaatiot ovat paljastaneet heikkouksia systeemissä, jonka tarkoitus on vastata biologisiin hätätilanteisiin. Nämä harjoitukset ovat auttaneet suuntaamaan hätätilasuunnittelua vastaamaan potentiaalisesti suureen bioasehyökkäykseen, joka ylittää sairaanhoitokapasiteetin, saa aikaan laajamittaista sairautta ja kuolemaa ja johtaa taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen disruptioon. Rokotteiden, vasta-aineiden ja muiden lääkkeiden onnistunut antaminen bioaseiden käyttötapauksessa riippuu useasta tekijästä, kuten siitä miten monta ihmistä hyökkäys mahdollisesti vahingoittaa, liikennejärjestelmän vakaus hätätilassa, saatavilla olevien rokotteiden ja lääkkeiden määrä sekä julkisen terveydenhuollon valmiusaste kommunikoida ja saada rokotteet ja lääkkeet toimitetuksi niitä tarvitseville.
Ben Ouagrham, S. Biological weapons threats from the former Soviet Union. Working Paper Series on Russia and the Former Soviet States. Liechtenstein Institute on Self-Determination at Princeton University. August 2003.
Pelkään, että hänen kuolemansa 68 vuoden iässä 13. huhtikuuta 2021 oli ennenaikainen.
Paljastiko hän liian paljon?
Mark Mccandlish kirjoitti minulle Messengeriin 7. heinäkuuta 2020 koskien pastilli-UFOa jonka hänen ystävänsä oli nähnyt useamman kerran “Reddingin, täällä missä asun Pohjois-Kaliforniassa, ja Sacramenton, osavaltion pääkaupungin, välillä.”
Alla esitän hienon keskustelumme:
Keskustelu Mark McCandlishin kanssa 7. heinäkuuta 2020, Roswellin maahansyöksyn vuosipäivänä:
Bruce:
Hei Mark. Olemmeko me mielestämme lähellä paljastusta laivaston virallisesti tunnustettua UFOt?
Mark:
No, se todellinen “hattutemppu” tässä on, että “pastilli-UFOt” ovat “omiamme”. Joten paljastusprosessi joutuu käymään läpi useita syklejä.
Ensin tunnustetaan, että on olemassa tällaisia “aluksia”, mikä epäsuorasti myöntää, että on olemassa teknologiaa johon kuuluu työntövoimajärjestelmät, jotka kykenevät niinkutsuttuun “massan muokkaukseen”.
Katsos, massa fysiikassa on se asia joka aiheuttaa liikemäärän ja G-voimat kun kääntyy nurkan taakse autolla tai vielä suuremmat kun lennetään sotilaskoneita. Olen henkilökohtaisesti kokenut 9.3 G:t F-16 “Fighting Falconissa”.
Minulta meni taju.
Kokenut Arizonan kansalliskaartin ilmavoimien pilotti ei ollut moksiskaan siitä kokemuksesta. Jos voit “muokata massaa” lentokoneessa – (toisin sanoen) tehdä siitä jollain tavalla vähemmän (painavan), se tarkoittaa että alus ja sen pilotti kestävät paljon tiukempia käännöksiä ilman että heitä painetaan 9 G:n voimalla.
Jotkut koulutetut tarkkailijat ovat sanoneet, että nämä pastilli-UFOt ovat tehneet käännöksiä, jotka tuottaisivat yli 22 G:n voiman. (Kuolettavaa, mutta ei mikäli kykenee vähentämään massaa ja tekemään siitä vähemmän painavan.)
Toinen vaihe UFO-paljastuksessa on sen myöntäminen, että meillä on tuo teknologia, mutta se tarkoittaa taas kovasti sitä, että me olemme takaisinmallintaneet sen vuosikymmeniä sitten maahansyöksyneestä UFOsta. Olen nähnyt todisteita siitä, että meillä on ollut hallussamme ja ymmärrys sellaisesta avaruusolentojen teknologiasta ainakin 1960-luvun puolesta välistä lähtien (mikä kaikki on toki erittäin salaista).
Ja kolmas vaihe UFO/SSP (Secret Space Program, salainen avaruusohjelma) -paljastuksessa olisi, että kyllä, me takaisinmallinsimme teknologiaa maahansyöksyneestä UFOsta, ja kyllä, avaruudessa on elämää ”tuolla jossain” kosmoksessa ja se on tullut Maapallolla käymään vuosisatojen ajan — ehkäpä tuhansia vuosia. Ja osa siitä ei ole ystävällistä.
Mark jatkaa:
Saatat ihmetellä miten tiedän tämän kaiken.
No, sattuu niinkin, että minulla on hyvä ystävä joka ajaa puolirekkaa Reddingin, täällä missä minä asun Pohjois-Kaliforniassa, ja Sacramenton, osavaltion pääkaupunki, väliä. Kun hän oli palaamassa pohjoiseen aamun varhaisina tunteina, hän usein kohtaa aluksia jotka näyttävät juuri siltä kuin nuo pastilli-UFOt.
Tämä tyypillisesti tapahtuu silloin kun hän on Williamsin kunnan lähellä (valtatie 5:llä), ja se on ehkäpä 15 mailin päässä länteen Bealen ilmavoimien tukikohdasta, jossa SR-71 Blackbirdia ennen säilytettiin ja lähetettiin tarkkailulennoille entiseen Neuvostoliittoon, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaverini oli kohdannut yhden sellaisen, joka lensi suoraan tien yli hänen rekkansa edestä arviolta 3:30 aamulla (sillä puhuin hänen kanssaan puhelimessa silloin).
Bruce:
Kiitos Mark niin yksityiskohtaisesta selityksestä. Termi “Allianssi” on usein käytössä nykyään viittaamaan avaruusvoimien tukijoihin. Voisiko tämä Allianssi olla ihmisten ja ei-ihmisten välillä, jotka rakentavat ARV:tä sekä avaruusolentojen että sotilaiden käyttöön? He tarjoavat teknologian. Me valmistamme alukset. He elävät maan alla. Me elämme maan päällä.
Mark:
Ei ole epäilystäkään etteikö monia maanalaisia laitoksia olisi, ja kaikki vielä todennäköisesti kytketty yhteen laajan, sofistikoituneen tunnelijärjestelmän kautta. En ole nähnyt suoraa näyttöä ihmisten ja avaruusolentojen välisestä allianssista, tai siitä että me rakentaisimme laitteita Maan ulkopuoliselle asiakkaalle. Minulla oli henkilökohtainen ystävä ja entinen vihreä baretti, joka alkoi avautua siitä mitä hän tiesi ja mihin oli osallistunut, 1970-luvun puolivälistä eteenpäin sen jälkeen kun hän oli ottanut osaa Vietnamin sotaan.
Hän väitti, että 1970-luvulla Yhdysvaltain armeija oli keksinyt miten liikkua ajan ja avaruuden läpi; eräänlainen aika-avaruusteleportaatiojärjestelmä. He kykenivät siirtymään melkein minne vain kuviteltavissa olevaan paikkaan. He katsoivat kauas tulevaisuuteen (siitä hetkestä) ja näkivät Maapallon karrelle palaneena. Elottomana. Sitten he peruuttivat vuosi vuodelta kunnes he löysivät syyn. Avaruusolentojen armaada oli ilmestynyt ja alkanut hävittää kaikkea elämää ja kaivanut Maasta sen resursseja. Meillä ei ollut mitään (aseita) jolla vastustaa ylivertaista teknologiaa. Joten he käynnistivät ohjelman (Operation Pegasus) jossa osallistujat matkasivat ajassa taaksepäin 65 miljoonaa vuotta Marsiin — silloin kun planeetalla oli sula ydin, magneettikenttä ja ilmakehä, sekä rehevä, Jurassic Parkin kaltainen ekosysteemi.
Tarkoitus oli aloittaa asekehitysohjelma, joka olisi miljoonia vuosia ja tuhansia ihmissukupolvia edellä luomassa tulevaisuuden puolustusta Maapallolle. Jos ja kun teknologia olisi valmis käytettäväksi, se tuotaisiin takaisin ajassa (kyllä, “paluu tulevaisuuteen”) valmistelemaan Maan puolustusta.
Tämä ohjelma oli ja on suurelta osin vastuussa nykyisistä UFO-havainnoista meidän aikanamme. Voit huomata miten jopa UFOt näyttävät kehittyneen niiden toimintakyvyissä viimeisen 60 vuoden aikana. Se kuulostaa kuin ihmisten ohjelman sivutuotteelta. Et näkisi sellaista tulevan avaruusolentojen sivilisaatiosta, joka on tuhansia tai jopa miljoonia vuosia meitä edellä.
Mark MCCandlish puhui vaihtoehtoisten voimanlähteiden konferenssissa marraskuun 21. päivä 2020
Kaiken tämän keskellä armeija unohti yhden asian: että ihmiset, jotka menivät ajassa taaksepäin miljoonia vuosia kehittämään aseita, kehittyisivät itse myös ajan mittaan — muuttuisivat älykkäämmiksi, henkisemmiksi ja fyysisesti kyvykkäämmiksi olennoiksi. Telepatia, telekinesia, haavojen parantaminen — lista vain jatkuu. Lopulta se voi olla meidän ihmismielemme itsessään kaikkein kehittyneimmässä muodossa, joka on meidän kaipaamamme suurin ase.
Bruce:
Joten uskotko, että ei-ihmiset eivät tee yhteistyötä ihmisten kanssa?
Entäpä MILABit (sotilaiden tekemät abduktiot)?
Kuitenkin myönnät, että avaruusolennot vierailevat luonamme. Olen samaa mieltä siitä, että maahansyöksyneiden alusten takaisinmallintamisessa on tapahtunut merkittävää edistystä. Tarinoita tulee julki ihmisistä, joiden väitetään työskennelleen Area 51:llä ja S-4:llä, jotka ovat joko totta tai osa salaamisohjelmaa, jolla luodaan pelkoa ihmisiin avaruusolentojen läsnäolosta Maapallolla.
Toisin sanoen, ei mitään nähtävää. Kaikki UFO-havainnot ovat armeijan aluksia, ne on vain luokiteltu above top secret. Sitten on kysymys abduktioista ja telepatiasta. Gurdijeff sanoo, että on monia ulottuvuuksia ja maailmoja, jotka ovat päällekkäin ainakin osittain, tarpeeksi millä voi selittää kummitukset ja rinnakkaisten universumien kohtaamiset.
Onko sinulla ollut puuttuvia ajanjaksoja?
Mark:
En sanonut niin. Se mitä sanoin oli: En usko, että ihmiset rakentavat teknologisesti kehittyneitä aluksia Maan ulkopuolisille olennoille. Siinä on ero.
Kyllä, he saattavat työskennellä “yhdessä” useiden ohjelmien parissa, kaikkea biologisista ja ekosysteemin ongelmista kehittyneeseen teknologiaan. Sotilaiden tekemät sieppaukset ovat hyvinkin todellisia. Minulla on ystäviä, jotka ovat kokeneet niitä. Minä olen ollut avaruusolentojen abduktion aikana kontaktihenkilön seurassa joulukuussa 1989, ja koin puuttuvan tunnin mittaisen ajanjakson. Hänelle näytettiin tulevaisuuden tapahtumia, mm. World Trade Centerin hyökkäys syyskuun 11. päivä 2001, tuhoisa maanjäristys Banda Acehissa, Indonesiassa (9.0 Richter), joka aiheutti suuren ydintuhon Fukushimassa, Japanissa maaliskuun 11. päivänä 2011.
Ja hän näki “SUURIMMAN” maanjäristyksen mikä vielä odottaa tapahtumistaan San Andreasin siirroksella Kaliforniassa. Avaruusolennot kertoivat hänelle, että he tekisivät “massalaskeutumisen” lähelle Mojavea, Kaliforniassa tuon tapahtuman jälkeen.
Erikoisjoukoissa ollut ystäväni tiesi tiimeistä, jotka näitä operaatioita toteuttivat ja kädessä pidettävästä aerosolista, jota he käyttävät kohteelta tajun kankaalle saamiseen. Sitä kutsutaan nimellä “Kuoleman Enkeli Purkissa” tai sen kemiallisella nimellä Tryptometyylikloridi.
Se nostaa melatoniinituotantoa kehossa välittömsäti 85%, eli käytännössä nukuttaa. Liika määrä tappaa. Sen kemiallinen puoliintumisaika on alle 5 minuuttia, minkä jälkeen sitä ei havaita patologisessa tutkimuksessa.
En koskaan sanonut KAIKKIEN UFO-raporttien olevan erittäin salaisia aluksia. Sanoin, että suuri osa näistä havainnoista on (arviolta 85% on ihmisten rakentamia ja ohjaamia). Loput 15% on Maan ulkopuolelta tai toisesta ulottuvuudesta.
Telepatia on todellista. Jotkut kehittyneistä ihmisistä Marsin “Pegasus”-ohjelmasta ovat täysin kykeneväisiä tähän, ovat tuoneet geneettiset ominaisuutensa ajan halki ja hankkineet lapsia nykypäivänä. Sitten lapsilla on näitä kykyjä. Olen tavannut muutamia heistä.
Telepatia, parantaminen (tai tappaminen) etäältä, telekinesia. Ystäväni sai tehtäväkseen Pohjois-Korean viimeisen johtajan, Kim Jong Ilin, tappamisen pysäyttämällä tämän sydämen. hän kykeni työntämään tietoisuutensa ja arvioimaan henkilön terveydentilan lukemalla hänen ajatuksensa ja auttamaan tai vahingoittamaan. Hän ei kyennyt ymmärtämään Kimin ajatuksia, koska ne olivat hänen äidinkielellään. Sitten hän suuntasi Kimiin sydänkohtaushyökkäyksen. Viikkoja myöhemmin armeija tartutti ystävääni geneettisesti manipuloidun, erittäin virulentin MRSA-variaation, ja hän kuoli kolme kuukautta myöhemmin. Sillä tavalla he maksavat palkkion heidän palkkamurhaajilleen. Olen kokenut kummituksia, rinnakkaisuniversumeita ja tiedän rakennuksen, jossa on portaali taaksepäin ajassa 1600-luvulle. “Kummitukset” joita siellä nähdään ovat kaikki siirtomaa-ajan vaatteissa, vaikuttavat aidosti yhtä pelästyneiltä kuin nykypäivän asukkaat jotka niitä näkevät.
Yhtenä kertana asukkaat tulivat kotiin syntymäpäiville, miettivät miksi he eivät olleet kuulleet mitään hänen ystävistään. Hän astui keittiöön, laski ostoksensa alas ja katsoi olohuoneeseen “…täynnä miehiä ja naisia siirtomaa-ajan vaatteissa, tanssimassa jousikvartetin musikin tahdissa. Hän ei tunnistanut KETÄÄN.
Kun hän meni olohuoneen ovelle ja sanoi, “Keitä te kaikki ihmiset olette, ja mitä te teette kotonani?” Porukka käänsi katseensa häneen peljästyneinä, ja sitten he katosivat! Ja se ei ollut ainoa tuollainen tapaus.
Bruce:
Kiitos selventävistä lausunnoista. Arvostan. Minulla on ystävä Miamissa, joka on yksi näistä avaruusolennoista ihmisen bioasussa. Haluaisitko kuulla ensikäden tietoa avaruusolentojen puolelta? Voin saattaa sinut puheille hänen kanssaan. Tiedän, että häntä kiinnostaisi tarinasi.
Voinko jakaa keskustelumme hänen kanssaan?
Mark:
Toki. Mutta kysyn sinulta: Mistä tiedät että hänen väitteensä ovat totta?
Bruce:
Hän on joko aidosti hullu, tai informaatio, lajien nimet, planeettojen nimet, avaruusolentokontaktien nimet ja sadat piirrokset, sekä hänen koulutuksensa ja historiansa ydinenergian alalla tukevat hänen väitteitään valtion valvonnasta. Tämä korreloi oudosti sen kanssa mitä muut avaruusolentokontaktihenkilöt ja sisäpiiriläiset ovat paljastaneet, mutta henkilökohtaisten yksityiskohtien taso on sellainen, joka voi olla vain henkilöllä joka on lentänyt yöllä avaruusolentokäsittelijöidensä kanssa melkein viikottain.
Tarkkailijana hänen tarinansa on mielestäni huikea. George Filer suositteli häntä minulle. Hän väittää olevansa ainoaa laatuaan, ”sotilasvartija”, ja että hänet on pantu Maapallolle vartioimaan portaalia hänen kotonaan Miamissa, jossa hänellä on eksoottisia trooppisia kasveja ja kristalleja.
Mark:
En mieluusti sekaantuisi mihinkään sellaiseen. Lisäksi, minun pitää palata töihin… ehkäpä voimme jatkaa toiste.
Bruce:
O.K. Kiitos … Tehdään niin.”
Keskustelun loppu
Bruce Cornet, Phd.
Heinäkuun 7. päivänä 2020, Roswellin maahansyöksyn vuosipäivänä, 73 vuotta myöhemmin.
In Memoriam
Mark McCandlish
Päätoimittajan kommentti:
Mark McCandlish kuoli huhtikuun 13. päivä 2021 hänen kotonaan Reddingissa, Kaliforniassa, haulikon aiheuttamasta osumasta päähän.
Shastan piirikunnan kuolinsyyntutkijan raportti kertoo hänen kuolinsyykseen “itsemurhan” itseaiheutetusta ampumahaavasta.
Mark McCandlish puhui ystävänsä Rick Pricen kanssa myöhään tuona päivänä (huhtikuun 13.) ja Mark sanoi hänelle, että hän aikoi levätä ja soittaisi tälle myöhemmin. Mark puhui myös tyttöystävänsä kanssa myöhemmin ja sanoi tälle, että hän puhuisi tämän kanssa kun hän menee töihin tämän löytöeläintarhaan. Kun Mark ei tullutkaan töihin ja hän ei soittanut tyttöystävälleen takaisin, Markin tyttöystävä meni avaimillaan Markin kotiin etsimään häntä ja löysin tämän ruumiin, kuolleena haulikon osumasta päähän.
Mark McCandlishin kollega, UFO/SSP-paljastusryhmän jäsen jonka kanssa Mark teki hommia, kirjoitti toukokuun 10. päivänä 2021:
“Koskien Mark McClandlishin itsemurhaa haulikon osumasta hänen päähän. Hän aikoi todistaa senaatin UFO/UAP-tapaamisessa kesäkuussa. Hänen todistuksensa olisi tuhonnut “me emme ole saaneet aikaan paljoakaan edistystä”-narratiivin. Myös se video, jossa näkyi Tic Tac olikin itse asiassa ilmavoimien salaisen avaruusohjelman drone… Tuo tieto olisi myös tuhonnut tuon narratiivin, paljastunut ja se oltaisiin koitettu kumota ja sanoa että hän oli keksinyt sen päästään. Mark ei mahdollisesti halunnut leikkiä tuota leikkiä. Se on agenda. Se on todellakin monimutkaista.
*******
Robert D. Morningstar, UFO Spotlightin päätoimittaja, Mark McCandlishin ystävä ja kollega kesäkuun 2014 Secret Space program – Breakaway Civiliation Conferencen jälkeen, joka pidettiin San Franciscossa, sekä Rick Pricen läheinen ystävä (yli 20 vuoden ajan) joka oli viimeinen ihminen jonka kanssa Mark McCandlish puhui, pitää tuota johtopäätelmää kyseenalaisena, epäilee “virallista tarinaa” ja hylkää tuon päätelmän.
Viimeisenä, eräs viranomainen on raportoinut, että “useat liittovaltion viranomaiset tutkivat Mark McCandlishin kuolemaa.’ Mikäli Markin kuolema oli kuin olikin pelkkä “itsemurha”, päätoimittaja kysyy:
Miksi usean Yhdysvaltain hallituksen viraston lisätutkimukset ovat tarpeen?
Päivä autolautta Estonian uppoamisen jälkeen syyskuun 28. päivänä 1994 ruotsalaiset sanomalehdet raportoivat, että ”hirviöaalto” oli lautan uppoamisen todennäköisin syy. Siitä lähtien viranomaisten selitykset Euroopan pahimmalle meriturmalle toisen maailmansodan jälkeen ovat muuttuneet vain ”oudommaksi ja oudommaksi”.
Autolautta Estonia, matkalla Tallinnasta Tukholmaan kyydissään noin tuhannen matkustajaa sekä miehistö, upposi syyskuun 28. päivä 1994. Pian keskiyön jälkeen kaksi räjähdystä vavisutti alusta. Lautta nopeasti kallistui tyyrpuurin suuntaan ja upposi Itämereen alle 45 minuutissa olosuhteissa, joita voidaan kuvata vähintäänkin mystisiksi.
Vaikka 852:sta kuolleesta oli ruotsalaisia yli 500, Ruotsin hallitus on estänyt kaikki pyrkimykset saada noudetuksi kuolleiden ruumiit hylystä. Jopa norjalaisen sukellusfirman tarjous hakea ruumiit omaan piikkiinsä torjuttiin.
Huolimatta toistuneista lupauksista kahdelta peräkkäiseltä Ruotsin pääministeriltä, että ruumiit tultaisiin noutamaan ja hylky pelastettaisiin merenpohjasta, kolme kuukautta Estonian uppoamisen jälkeen Ruotsin hallitus ilmoitti, että minkäänlaista pelastusoperaatiota ei tehtäisi.
Ruumiiden noutamisen sijaan Ruotsin hallitus palkkasi hollantilaisen meripelastusfirman, Smit Tak BV, joka erikoistuu neutralisoimaan vedenalaista ydinjätettä. Hallitus käytti $350 miljoonaa epäonnistuneeseen yritykseen peittää alus betonilla. Hylky sijaitsee mutapohjassa 60-80 metrin syvyydessä.
Aselähetyksien olemassaolo vahvistettu
Ruotsin valtamedian tuoreiden paljastukset siitä, että lauttaa käytettiin salakuljettamaan neuvostoliittolaista sotateknologiaa, vahvistivat epäilyt Estonian selittämättömästä uppoamisesta ja sen mahdollisesta liittymisestä salaiseen avaruudessa käytettävien aseiden lastiin, jota lautta rahtasi.
Välittömästi sen jälkeen kun Estonia lähti Tallinnasta viimeiselle matkalleen, Carl Övberg, turmasta selvinnyt ja matkustaja joka saapui paikalle viime minuuteilla, raportoi että satama oli suljettu kokonaan kululta ja että armeijan saattue oli saattanut kahta suurta rekkaa lauttaan. Rekkojen lastaamisen jälkeen aluksen autoramppi ja jousivisiiri suljettuiin ja myöhästynyt lautta seilasi Tukholmaa kohti.
Ruotsin televisio (SVT 1) lähetti tutkivan journalismin ohjelman Uppdrag Granskning marraskuun 30. päivänä 2004, jossa entinen Tukholman tullijohtaja tunnusti, että Estoniaa oli kuin olikin käytetty kuljettamaan Neuvostoliiton aseteknologiaa länteen syyskuussa 1994.
Tullijohtaja Lennart Henrikssonin mukaan, kahtena kertana juuri ennen Estonian uppoamista, neuvostoliittolaista sotateknologiaa kuljettaneita autoja oltiin sallittu Ruotsin maaperälle ilman tarkastusta.
”Olen kävellyt kymmenen vuoden ajan ympäriinsä miettien mitä tapahtui”, sanoi Lennart Henriksson, Tukholman entinen tullijohtaja. ”Joka kerta Estonian nimen tullessa esiin olen ajatellut sitä että se vähä mitä tiedän asiasta pitäisi tuoda päivänvaloon. Haluan puhdistaa omatuntoni.”
Henriksson oltiin käsketty sallimaan tiettyjä venäläistä sotateknologiaa salakuljettaneita autoja pääsemään läpi tullista tarkastamatta syyskuun 14. ja 20. päivä 1993, mutta hän ei työskennellyt silloin kun Estonia upposi koska hän oli lomalla.
Henrikssonin tunnustus valaisee uudella tavalla Estonian uppoamista. Lautta oli yhteisprojekti yksityisen ruotsalaisfirman Nordström & Thulin:n sekä Viron valtion omistaman Estlinen välillä. Ennen SVT 1:n ohjelmaa raportit Neuvostoliittolaisen sotilasteknologian salakuljettamisesta lautalla oltiin sivuutettu ”salaliittoteorioina”.
Henriksson paljasti, että salainen sopimus oltiin solmittu, jonka perusteella armeijan salakuljetustavaraa päästettiin Ruotsiin ilman tullin tarkastusta.Tämä järjestely oltiin tehty Owe Wictorinin, silloinen Ruotsin armeijan ylipäällikkö, ja Ulf Larssonin välillä, silloinen Ruotsin tullin ylijohtaja. Sopimus oli valtion ja maanpuolustuksen kaikkein korkeimpien tahojen tiedossa.
Normaalisti Ruotsin tulli tarkasti jokaisen Virosta tulleen auton. Ilman tarkastusta Virosta päässyt auto oli jotain mitä Henriksson ei ollut nähnyt koskaan 38 virkavuotensa aikana.
Lautan saavuttua syyskuun 14. päivänä 1994, Henriksson puhui odotetun auton kuskille. Auto oli Volvo 745 farmariauto, jota ajoi Frank Larsson, väärennetty henkilöllisyys.
Kun Henriksson sanoi ”Larssonille” että tulli tarkastaisi autot, hän ”mulkaisi minua, mutta sanoi että tarkastus olisi feikki”, Henriksson sanoi. ”Me avasimme muutaman laatikon, ja sen mitä näin, siellä oli armeijan elektroniikkaa”.
Tullin lappu näytti auton kuuluvan yritykselle jota ei ollut olemassa, ”Ericsson Access AB,” fiktiivinen AB LM Ericsson Financen tytäryhtiö. Mitään osoitetta ei lukenut missään.
Henriksson sai myöhemmin selville, että auto oli vuokrattu. Ei ollut näyttöä siitä, että Ericsson olisi oikeasti ollut mukana salakuljetuksessa. Vaikka Ruotsin armeija oli antanut luvan salakuljetukselle, lopullinen neuvostoteknologian sijoituspaikka ei ollut tiedossa.
Viikkoa myöhemmin syyskuun 20. päivänä 1994 saapui paljon suurempi lasti salakuljetustavaraa, ja sen sallittiin päästä tullista tarkastamatta. Tällä kertaa se oli pakettiauto, ja jälleen kerran Henriksson pelkästään vilkuili laatikoita.
”Mitä mietit toisella kertaa?” toimittaja Lars Borgnäs kysyi.
”Pidin sitä omituisena proseduurina”, Henriksson sanoi. ”Mutta käskyt ovat käskyjä eikä sitä mieti niin kovasti miksi.”
Joulukuun 2. päivä 2004, kaksi päivää SVT 1:n ohjelman jälkeen, Ruotsin armeija vahvisti Ekot radiolle, että tämä salainen sopimus oltiin tehty ja että se oli edelleen voimassa.
Seuraavana päivänä Ruotsin pääministeri Göran Persson nimitti Johan Hirschfeldtin, Svean korkeimman oikeuden tuomarin, tutkimaan salakuljetussopimusta armeijan ja tullin välillä.
Hirschfeldtin raportti ei antanut tarpeeksi aikaa kunnollisille tutkimuksille. Gregg Bemis, meririkosteknisen paneelin jäsen, joka on meriarkkitehtien ja meri-insinöörien seuran alaryhmä, on amerikkalainen joka on sukeltanut hylyn luokse saksalaisen journalistin ja Estonia-tutkijan Jutta Raben kanssa. Bemis myös omistaa Lusitanian hylyn.
”Toivon todella, että tuomari Hirschfeldt tajuaa, että hänelle on annettu mahdollisuus tehdä merkittävä kontribuutio uhrien perheille”, Bemis sanoi. ”Se on mahdollisuus määrittää ovatko nämä toimet avittaneet Estonian traagista uppoamista. Koska on hyvin tiedossa, että JAICin [virallinen] raportti oli täynnä virheitä, Hirschfeldtin tulisi ottaa tämä mahdollisuutena rikosteknisesti tutkia koko rikospaikka kunnolla.”
Riippumaton meriturvallisuuden ja meriarkkitehtuurin asiantuntija Anders Björkman, useita kirjoja Estonian katastrofista kirjoittanut, muistelee JAICin kovasti huteraa raporttia ”merenkäynnin historian suurimmaksi huijaukseksi” lisäten että ”jokainen olennainen tieto loppuraportissa on väärä tai harhaanjohtava.”
Välittömästi turman jälkeen — ennen kuin myönnettiin että koko hylkyä oli edes löydetty — Ruotsin viranomaiset ja media tarttuivat yhteen uppoamisteoriaan. Syyksi pantiin aluksen keulavisiirin ja autorampin rakentaminen, jonka he sanoivat avautuneen kesken matkan aaltojen voimasta. Tämä oli mahdollistanut sen että merivesi tulvii autokannelle, he sanoivat, mikä aiheutti aluksen kaatumisen ja uppamisen. Muita syitä ei edes tutkittu.
”Tuon väitteen paikkansapitävyydelle ei löydy todisteita”, Björkman sanoo. ”Alus ei koskaan kaatunut. Se upposi kaatumatta.
”Kansalle kerrottiin että vedenalaiset hylkykuvaukset olivat vahvistaneet, että keulavisiiri puuttui”, hän sanoi, ja että se oli aiheuttanut aluksen uppoamisen.
”Ei ole mitenkään mahdollista, että 4 metrin aallot olisivat irroittaneet Estonian keulavisiirin”, Björkman kirjoitti. ”Tämä on koko peittelyoperaation keskeisin vale.
”Visiiri ei mitenkään liittynyt turmaan.”, Ruotsin laivaston insinööri Björkman sanoo, ”vaan se yksinkertaisesti irrotettiin hylystä veden alla myöhemmin — niin että uppoaminen voitaisiin panna visiirin irtoamisen syyksi.”
Viikko Estonian uppoamisen jälkeen Ruotsin viranomaiset sanoivat, että he eivät löytäneet hylkyä, vaikka laajoja pelastusoperaatioita oli tehty paikan päällä. Myöhemmin saatiin tietää, että ainoat alukset hylyn oikealla paikalla tuohon aikaan olivat Ruotsin laivastosta. Sininen poiju tarkoitti hylyn sijaintia, mikä oli tahallaan laitettu väärään paikkaan median ja muiden harhaanjohtamiseksi.
Valitettavasti Hirschfeldtin ”kunnollinen rikostekninen tutkimus” ei ollut Ruotsin hallituksen toivelistalla. Hirschfeldt sai äärimmäisen rajallisen toimeksiannon, sekä ajan että laajuuden suhteen. Hänellä oli vain muutama viikko aikaa tammikuun 21. päivään 2005 mennessä saattaa tutkimukset päätökseen, joka oli rajattu sen tutkimiseen kuljetettiinko sotateknologiaa Estonialla syyskuussa 1994 ja olivatko toimitukset räjähtäviä.
Kysymys siitä olivatko salakuljetustavarat räjähtäviä tuntuu olleen suunniteltu suojelemaan armeijaa kritiikiltä siitä, että nämä lähetykset olisivat asettaneet Estonian ja sen matkustajat vaaraan.
Hirschfeldtin raportti ei valaise sitä mitä kuljetettiin. Hän kirjoittaa, että sellaisia salaisia kuljetuksia yleensä toteutetaan varsin vähillä papereilla ja koska sellaiset kuljetukset, joita häntä oli pyydetty tutkimaan, tapahtuivat yli 10 vuotta sitten, relevantit dokumentit on jo tuhottu — sääntöjen mukaan.
Lisäksi Hirschfeldt raportoi, että materiaalin maahantuonnit ja tiedusteluaktiviteetit ovat lain suojaamia jopa 70 vuoden ajan. On myös olemassa laki, joka kieltää ja rankaisee niitä, joilla asiasta jotain tietoa on, kaikesta sellaisista salaoperaatioista puhumisen. Hirschfeldt väittää, että tämä laki estää häntä paljastamasta sitä mitä hän tietää kuljetuksista.
”Mestariteos”, Björkman sanoi Hirschfeldtin raportista. ”Maanpuolustusmateriaalia? Mitä se oli? Miten paljon? Tilavuus? Paino? Alkuperä? Arvo? Omistaja? Varastettua tavaraa? Miten se tullattiin? Pääsikö se läpi Viron tullista? Mitä autoa käytettiin? Oliko kapteeni ja laivan omistaja tietoinen?
”Me emme tiedä mitään”, Björkman sanoi.
Pentagonin ”ostoslista”
Kirjassa Die Estonia, Raben kirjassa katastrofista, hän vihjaa siihen että viimeisellä matkallaan Estonia kuljetti Neuvostoliiton avaruusteknologiaa.
Vaikka Rabe ei spekuloi sillä miksi sitä kuljetettiin, hän viittaa marraskuun 4. päivän 1991 William J. Broadin New York Timesissa ilmestyneen artikkelin ”ostoslistaan”.
Broad kuvaa teknologiaa, jota Pentagon on kiinnostunut hankkimaan itselleen Neuvostoliiton avaruusohjelmasta. Russell Seitz Harvardin yliopiston Olin Center for Strategic Studiesista kutsui sitä ”historiamme loppuhetkien pihakirppikseksi”.
Pentagon oli ilmoittanut aikeekseen vuonna 1991 käyttää $12 miljoonaa ostaakseen kehittyneen Neuvostoliiton ydinreaktorin voimanlähteeksi avaruuteen. Leonard Caveny, innovatiisiten avaruusteknologioiden apulaisjohtaja Pentagonin Strategic Defense Initiative Organization (SDIO) -ohjelmassa, matkasi Neuvostoliiton avaruuslaboratorioon Moskovan lähelle, jossa asiantuntijajoukko testasi pientä avaruusmoottoria, joka käytti magneettikenttiä liikuttamaan avaruusalusta polttoaineen sijaan.
Tämä ihmeellinen laite, jota avaruusohjelmissa tarvittiin, mahtui kämmenelle ja oli saatavilla alle $1 miljoonan hintaan.
”Se on varsin edullinen”, Caveny kertoi toimittajalle ennen vierailuaan Venäjällä. Hintaan kuului kaikki lentoon tarvittava muu laitteisto.
”Tällainen moottori on ollut paperilla tässä maassa 30 vuoden ajan, mutta ei koskaan avaruudessa”, Richard Verga SDIO:sta sanoi. ”Neuvostoliitto oikeasti lensi näillä laitteilla.”
Neuvostoliitolla oli plutonium-238 ja lämpökestäviä lejeerinkejä, joita lännessä ei tunnettu, mm. eräs palladiumista ja osmiumista tehty kykeni kestämään 3,600 Celsius-asteen lämpötiloja.
Ilmavoimat oli kiinnostuntut RD-170:sta, joka oli parasta rakettipolttoainetta maailmassa.
”Armeijan shoppailumania” pian sai usean liittovaltion viraston huomion heidän vieraillessaan Neuvostoliitossa 90-luvun alussa arvioimassa kehittyneitä teknologioita”, Broad kirjoitti.
Vuonna 1993 eläköitynyt Yhdysvaltain armeijan eversti Aleksander Einseln meni takaisin töihin ottaakseen komentoonsa kotimaansa Viron armeijan, joka oli saanut itsenäisyyden vuonna 1991.
Einseln raportoi NATOlle asemassaan vuoden 1995 alkupäiviin saakka.
Estonian uppoamisen päivänä NATOn 10-päiväiset ”Itämeren laivastoharjoitukset” alkoivat 10 NATO-liittolaisen ja 10 rauhankumppanivaltion kesken, joihin kuului Ruotsi, Suomi ja Baltian maat. 14 20:sta maasta toi mukanaan laivoja ja lentokoneita ”Cooperative Venture”-harjoitukseen, joka oli ”rauhanturva-, humanitaarinen ja pelastusoperaatioharjoitus”, joka väitetysti keskittyi Itämeren suulle Tanskan Skagerrakin alueelle. NATOn roolista tai sen reagoinnin puutteesta Estonian uppoamisessa ei ole kuitenkaan ollut mitään keskustelua.
Vaikka Einseln mahdollisesti tiesikin Estonian teknologialähetyksistä ja ilmeisesti antoi sotilaita käytettäväksi aluksen saattamiseksi satamaan, Rabe sanoi ettei hänen mielestään Einseln ollut siirto-operaation vastuuhenkilö.
Korkea-arvoinen sotilasattasea Saksan Bundesmarinesta sanoi Rabelle, että hän vieraili Einselnin luona hänen Tallinnan toimistollaan turmapäivänä.
”Se oli hyökkäys meitä vastaan”, Einseln sanoi.
Myöhemmin Einseln kielsi olleen Tallinnassa syyskuun 28. päivä ja sanoi toimittajille, mm. saksalaiselle Spiegel TV:lle, että hän oli ollut USA:ssa.
Johannes Johanson, Estlinen johtaja, lautan yksi omistajista sanoi, ”Estonia upotettiin hyökkäyksessä.”
Rabe selitti miten Ruotsin hallituksen palkkaamat sukeltajat käyttivät tunteja murtautuakseen hytteihin ja raivokkaasti etsien mustaa attaseasalkkua, jota venäläinen avaruusteknologian kauppias Aleksandr Voronin oli kantanut mukanaan.
Voronin omisti firman Tallinnassa nimeltään ”Kosmos Association”, kun taas hänen veljensä Valeri omisti samanlaisen firman Moskovassa, joka kauppasi aseita ja avaruusteknologiaa.
Viralliset sukeltajat työskentelivät Rockwaterille, Brown & Root Energy Servicesin (BRES) tytäryhtiölle, ja olivat allekirjoittaneet elinikäiset salassapitosopimukset.
BRES on Halliburtonin tytäryhtiö, jota varapresidentti Dick Cheney johti vuodesta 1995 lähtien.
Rabe sanoi, että Rockwater ei ollut halvin tarjoaja tarjouskilpailussa, mutta oli saanut sopimuksen Johan Fransonilta, Ruotsin merenkulkulaitoksen johtajalta.
Salailu oli kaikkein tärkeintä, Rabe sanoi.
Raben mukaan videokuvaa virallisesta sukelluksesta oltiin kuvattu ensimmäisenä neljänä päivänä joulukuussa 1994, mistä näkyy sukeltajat raivokkaasti etsimässä hyteistä mustaa nahkasalkkua.
Lopulta salkku löytyi hytistä numero 6130. Hyttiä oli käyttänyt kapteeni Avo Piht. Sukeltaja luki laukusta: ”Siinä lukee Aleksandr Voronin. Soittaako mitään kelloja?”
Rabe viittaa venäläisten nationalistien ryhmään Venäjän tiedustelupalvelujen joukosta, jotka ovat Estonian upottamisen taustalla. Raben lähteiden mukaan niinkutsuttuun Felix Groupiin kuului Vladimir Putin ja Igor Ivanov, jotka olivat kovasti Neuvostoliiton asearsenaalin ryöstösaalistukkumyyntiä vastaan.
Helppo pääsy Neuvostoliiton sotasalaisuuksiin lyötiin kiinni heinäkuussa 1998, kun Putinista tuli Venäjän turvallisuusjohtaja. Voroninin yhtiö likvidoitiin ja amerikkalaisfirmat, jotka niiden kanssa olivat tehneet bisnestä, menivät konkkaan.
Raben mukaan Estonian upottaminen voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: ”Se oli täydellinen kaappaus, jonka on voinut toteuttaa ainoastaan salaiset palvelut tai ryhmät, joihin kuuluu salaisten palvelujen entisiä jäseniä, kuten terroristiverkostot, niiden alkuperään tai motivaatioihin katsomatta.”
Hirschfeldtin 7-sivuinen raportti ei tarjoa vastauksia siihen mitä kuljetettiin. Yksityiskohdat ovat salaisia ja todennäköisesti pysyvät Ruotsin valtionsalaisuuksina 70 vuoden ajan, Hirschfeldt kirjoitti.
”Joten odotuksemme toteutuivat”, sanoi Bertil Calamnius, AgnEfinin puheenjohtaja. ”Tämä on vain yksi esimerkki Ruotsin viranomaisten reikien tukkimisesta Estonian tarinassa”.
Kadonneet virolaiset
Uponneen Estonian mysteeri, on kuitenkin vaikuttanut joihinkin enemmän kuin toisiin.
Vaikka selviytyjiä oli ja merelle jääneiden ystäviä ja sukulaisia surtiin, kolmas ryhmä jätettiin täysin tyhjän päälle, jossa he ovat edelleen.
Tähän kolmanteen ryhmään kuuluu kourallinen, tai enemmän, Estonian miehistöä, jotka alunperin raportoitiin pelastetuiksi, mutta he ovat kuitenkin mystisesti kadonneet turman jälkeisinä päivinä. Näiden 12:n Estonian miehistön jäsenen katoaminen viittaa kansainvälisestikin kiinnostavaan korkean tason peittelyyn.
Tuoreet paljastukset Ruotsin lehdistössä kahden egyptiläisen terroristiepäillyn vuonna 2001 tehdyistä ”kyydityksistä” voivat valaista kadonneiden Estonian selviytyjien kohtaloa.
Jokin aika sitten raportoitiin Ruotsin mediassa, että yksityinen Gulfstream 5 -suihkuhävittäjä, joka on rekisteröity USA:an, oli roolissa kahden egyptiläisen ”terroristiepäillyn” ”huikeassa palautuksessa” Ruotsista vuonna 2001.
Ruotsalaisjournalisti Sven Anérin mukaan, katoamiset Ruotsissa eivät ole uutta. On paljon näyttöä siitä, että samanlaisia abduktioita on tapahtunut Ruotsissa Estonian lauttaturman jälkeen.
Pian Estonian uppoamisen jälkeen, tusinan verran Estonian miehistöä katosivat jälkiä jättämättä, jotka kaikki olivat mitä ilmeisimmin selvinneet turmasta.
Dokumentit viittaavat siihen, että Amerikkaan rekisteröityjä yksityiskoneita käytettiin sekä 1994 että 2001 katoamistapauksissa.
Anérilla on dokumentteja Ruotsin ilmailuhallinnon dokumentteja koskien kahta tiettyä lentokonetta, jotka ovat olleet kadonneiden virolaisten sieppauksissa mukana.
Rooman vuoden 1998 säädöksen mukaan, pakotettu katoaminen
”tarkoittaa henkilön pidättämistä tai sieppaamista valtion tai poliittisen organisaation joko tekemänä tai sen tuella, mitä seuraa kieltäytyminen tunnustamasta tuota vapaudenriistoa tai antamasta informaatiota näiden henkilöiden olinpaikasta tai kohtaloista, aikeena poistaa heidät lainsuojan alaisuudesta pidemmäksi aikaa.
Pakotettu katoaminen, joka on kidnappaamisen muoto, on ”rikos ihmiskuntaa vastaan” Rooman säädöksen mukaan, jonka Ruotsi on ratifioinut kesäkuussa 2001.
Jopa 12 Estonian miehistön jäsentä, jotka virallinen selviytyjälista on merkinnyt uponneiksi, katosivat ilmeisesti valtion järjestämässä sieppauksessa ja pakotetussa katoamisessa.
Vaikka alkuperäisessä listassa lukee 146:n henkilön nimet, 12:n miehistön jäsenen nimet, jotka oli listattu selvinneiksi, poistettiin selittämättömästi Ruotsin ja Suomen viranomaisten ylläpitämästä listasta turman jälkeisinä päivinä.
Anér on löytänyt 15 eri selviytyjien listaa, joissa kaikissa on 11 Estonian miehistön jäsenen nimet, jotka myöhemmin poistettiin. Listalle pääsemiseksi selviytyjän piti antaa nimensä, syntymäaikansa, kansalaisuutensa ja siviilisäätynsä.
On näyttöä siitä, että jotkut selvinneet miehistön jäsenet siepattiin ja vietiin Tukholman Arlandan lentokentälle, josta heidät lennettiin pois Ruotsista kahdella yksityiskoneella.
Sieppaukset kadottivat keskeisiä silminnäkijöitä, jotka olisivat voineet todistaa laivan kunnosta, lastista ja uppoamisen syystä. Nimekkäimpinä listalla on laivan kapteeni Avo Piht, joka oli tuona päivänä kyydissä mutta ei töissä, sekä pääinsinööri Lembit Leiger.
On ajateltu, että muut miehistön jäsenet olivat samassa pelastusveneessä tai heidät pelastettiin Pihtin ja Leigerin kanssa samaan helikopteriin: Y-64.
Kidnapattu kapteeni
Uppoamista seuranneina päivinä raportoitiin laajalti, että kapteeni Avo Piht oli selvinnyt. Ruotsin televisio-ohjelma Aktuellt esimerkiksi, syyskuun 28. päivän iltana 1994, raportoi että Ronald Bergman, Nordström & Thulinin johtaja, saman firman joka omisti aluksen, oli informoinut mediaa, että aluksen kapteeni oli selvinnyt ja että häntä hoidettiin sairaalassa Suomessa.
Bengt-Erik Stenmark, Ruotsin merenkulkulaitoksen turvallisuusjohtaja, kertoi Reutersille, että kansainvälinen komitea oli jopa haastatellut kapteeni Pihtia. Ei kumpikaan, ei Stenmark eikä Reuters, koskaan korjannut tätä lausuntoa.
Saksan televisioverkko ZDF näytti videoklipin syyskuun 28. päivänä Avi Pihtista ja muista selvinneistä saapumassa Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Tämän videon myöhemmin takavarikoi Saksan tiedustelupalvelun agentit, Rabe sanoo.
Leigerin vaimo Kairi sai puhelinsoiton sukulaisiltaan Ruotsista, jotka sanoivat hänelle että Ruotsin poliisin yli-intendentti Hans Strindlund oli informoinut heitä, että hänen aviomiehensä oli selvinnyt. Lembit Leigeriä ilmeisesti hoidettiin Tukholmassa Huddingen sairaalassa, ja hän pääsi pois syyskuun 29. päivä, 24 tunnin jälkeen.
Rouva Leiger puhui seuraavana päivänä itselleen Strindlundille. Strindlund informoi häntä lennon tiedoista, jolla Leigerin oli määrä palata Tallinnaan — mutta hän ei koskaan saapunut perille.
Pihtin ja Leigerin lisäksi on ainakin seitsemän muuta ”kadonnutta” miehistön jäsentä, joiden nimet ovat pysyneet selviytyjien listalla: laivan lääkäri tri. Viktor Bogdanov, Kalev Vahtras, Kaimar Kikas, Agur Targama, Tiina Müür ja kaksossiskot Hannely ja Hanka-Hannika Veide.
Omituinen katoaminen
Tallinnassa keskipäivällä syyskuun 28. 1994 Eestin liikenneministeriö luki selviytyneiden nimet radiossa. Kalev Vahtras, laivan majoitusmestari, oli yksi heistä.
Silver Linde, selviytynyt merimies, kertoi Rabelle että hän oli ollut samassa huoneessa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Vahtrasin kanssa. Vahtras ja Linde olivat ystäviä ja kykenivät puhumaan keskenään sairaalassa. Vahtrasilla ei ollut päällepäin näkyviä vammoja, vaikka hänen kehonsa lämpötila oli matala ja hän oli kietoutunut viltteihin, Linde sanoi.
Linde meni vierailemaan toisten selvinneiden luona ja jätti Kalevin yksin huoneeseen. Kun Linde palasi toisen miehistön jäsenen kanssa, he huomasivat Vahtrasin lähteneen. Hänen koko sänkynsä oli poissa. Linde kysyi sairaanhoitajalta Vahtrasista ja hänelle sanottiin, että hänet oltiin siirretty toiseen sairaalaan. Turun sairaaloiden lista selvinneistä näyttää Vahtrasin nimen ja kehon lämpötilan.
Vahtrasin vaimo meni Turkuun ja hänelle sanottiin, että hänen aviomiehensä on lähetetty sairaalaan Ruotsiin. Lopulta tunnistamaton ja runneltu ruumis sanottiin olevan Vahtras, joka palautettiin Vahtrasin perheelle kuolintodistuksen kanssa, missä luki: ”Hukkunut Itämerellä”.
Linde on tällä hetkellä (vuonna 2007 suom. huom.) suorittamassa 9-vuotista vankilatuomiota Suomessa. Hänet on ilmeisesti lavastettu huumeiden salakuljettajaksi.
Sensuroitu pelastusoperaatio
Aftonbladet, ruotsalainen sanomalehti, raportoi uppoamispäivänä, että pelastustyöntekijä Kenneth Svensson, pelastusaluksella yhdessä ruotsalaisen Y-64 helikopterin kanssa, pelasti 9 ihmistä arviolta puoli neljän aikaan aamulla syyskuun 28. piävä. Puoli tuntia myöhemmin, Aftonbladenin mukaan, helikopteri vei pelastetut Huddingen sairaalaan Tukholmaan. He saapuivat perille arviolta puoli viiden aikaan aamulla, yhdeksän henkilöä, joista yksi oli kuollut. Ei ole kuitenkaan mitään tietoa siitä keitä nämä 9 ihmistä olivat.
Kenneth Svenssonin monet pelastetut, kuitenkin, sensuroitiin loppuraportista (JAIC), joka julkaistiin kolme vuotta myöhemmin.
JAIC-raportin mukaan Y-64 pelasti ainoastaan yhden henkilön kello 5:10 aikaan aamulla. Svensson sai mitalin urhoollisesta palveluksesta Owe Wictorinilta ja häntä pyydettiin olemaan puhumatta asiasta. Kuten ylempänä mainittu, Wiktorin oli alunperin antanut luvan salakuljettaa venäläistä aseteknologiaa Estonialla.
Jan Lindqvist, Ruotsin ilmailulaitoksen tietopäällikkä, tarjosi Anérille dokumentteja kahdesta yksityiskoneesta, jotka nousivat Tukholman Arlandan lentokentältä, joiden kyydissä oli 9 rekisteröimätöntä matkustajaa 28. ja 29. päivä syyskuuta.
Ensimmäinen kone, Boeing 727-200, silloin kirjattu VR-CLM, kuului yritykselle Larmag Aviation Cayman Ltd., bermudalaiselle yritykselle, jonka omistaa Lars-Erik Magnusson, ruotsalainen kasinon omistaja ja kiinteistömoguli, joka on investoinut paljon öljy- ja kaasuteollisuteen Turkmenistanissa vuonna 1994 rahoilla, jotka oli otettu toisesta Fermenta-nimisestä yrityksestä.
161-paikkainen Larmag 727 saapui Amsterdamista 27. päivän iltana kello 18:41 ilman matkustajia tai rahtia ja lähti kello 19:54 syyskuun 28. päivä kyydissään 4 rekisteröimätöntä matkustajaa kohti Amsterdamia.
Toinen kone, Gulfstream 4, kirjattu N971L, kuuluu yritykselle International Lease Finance Corp. (ILFC) Los Angelesissa, Kaliforniassa. ILFC:n, leasing-lentoyhtiö, on perustanut Leslie Gonda, syntyjään Lazlo Goldschmied Unkarissa. Nykyään Maurice R. Greenbergin American International Group (AIG) omistaa ILFC:n ja Greenberg istuu johtokunnassa Gondan kanssa.
ILFC Gulfstream saapui kello 21:56 28. päivä ilman matkustajia tai rahtia Amsterdamista ja lähti kello 17:13 29. päivänä 5 rekisteröimättömän matkustajan kanssa Bangoriin, Mainessa, USA:ssa.
ILFC kieltäytyy paljastamasta kuka konetta ohjasi syyskuussa 1994. April Rotondi ILFC:n pääkonttorista kirjoitti, että ”ei kukaan” yhtiöstä voi tarjota mitään informaatiota, ja löi luurin korvaan.
Anér sanoi, että Arlandalla käsitys oli, että lasku ILFC Gulfstreamista piti lähettää Yhdysvaltain suurlähetystöön Tukholmassa. Kirjassaan MaydayEstonian katastrofista, Anér kirjoitti, ”Olen vakuuttunut siitä, että nämä molemmat kummituslennot ovat yhteydessä Estonian katastroiin”.
Kun Anérin tiedoista kyseltiin, Lindqvist sanoi, ”Luotan Sven Anérille antamiini tietoihin.” Koskien Ruotsin television reportaasia siitä, että Gulfstream 5, tekaistuille amerikkalaisfirmoille rekisteröity lentokone, oli mukana kahden egyptiläisen ”pakotetussa katoamisessa” vuonna 2001, Lindqvist sanoi: ”Sisäisten lähteideni kautta tiedän, että kaikki ohjelmassa on oikein.”
Ruotsin vastarinta
Tähänkään päivään mennessä ei ole löydetty vastuullista suurelle ihmishenkien menetykselle Estonian katastrofissa.
”Ruotsin valtio tietää totuuden turman taustalla ja toimii epätoivoisesti estääkseen faktojen paljastumisen”, Rabe sanoi.
Uno Laur, JAIC-tutkimuksen Ruotsin johtaja, avoimesti sanoi että virallinen tutkimus ei aio löytää syyllistä hylkyyn. ”Ketään ei tulla syyttämään”, Laur sanoi.
Yli 1,200 Estonian matkustajien sukulaista ja selviytynyttä 14 maasta haluaa löytää syyn ja vastuuhenkilöt 852 ihmisen kuolemaan. He ovat kantajina ranskalaisen oikeusistuimen oikeusjutussa. Tämä ”Pariisin prosessi” on jäänyt jumiin juridiseen ryteikköön sen alkamisesta lähtien syyskuussa 1996 johtuen suuresta vastarinnasta ja esteistä. Tapauksen ydintä ei olla vielä edes kuultu.
Kun juttu käynnistettiin Ranskassa, Ruotsin hallitus ilmoitti sen aikeista käyttää diplomaattista vaikutusvaltaansa estämään kaikki mahdolliset tutkimukset uppoamisesta Ranskan oikeusistuimen juttua varten.
Ruotsin merenkulkulaitos oli yksi jutun osapuolista, kunnes Ruotsin valtio sai koskemattomuuden Pariisin prosessissa.
Vaikka hylky lepää kansainvälisillä vesillä, Ruotsi on kieltänyt sukeltamasta hylyn luo ja aktiivisesti lobannut muita maita liittymään kieltoon. Ruotsi on myös antanut pidätysmääräyksen Bemisistä ja Rabesta todisteiden keruun takia heidän sukelluksensa aikaan vuonna 2001. Heitä syytetään ”hautarauhan” rikkomisesta.
Helmikuun 8. päivänä 2002 Ruotsin korkein oikeus julisti, että Estonian uppoamisesta ei tulla koskaan käymään oikeusjuttua Ruotsin oikeusasteissa.
”Mielestäni on suuri pettymys, että se päättyy näin”, sanoi Mats Wikner, Svenska Dagbladetille kirjoittava juristi. ”Tuntuu siltä kuin kukaan ei haluaisi selvittää totuutta jutun taustalla ja nyt he yrittävät sinetöidä sen lopullisesti.”
Tätä blogausta ja tarinaa en halunnut kirjoittaa, enkä kuulla siitä koskaan. Tarina on jo muutaman viikon vanha, mutta siitä vaikuttaa olevan tarpeeksi infoa että blogipostaus on oikeutettu. Muutama päivä sitten, ystäväni ja kollegani Walter Bosley kysyi minulta oliko totta, että Mark McCandlish oli kuollut. Vastasin etten tiennyt, mutta piakkoin sain tietää että hän oli, mutta että tapauksen yksityiskohdat olivat hämärämpiä silloin kuin mitä ne ovat nyt.
Tämä iski epämukavan pahasti minuun, koska olen tuntenut Markin ja hänen UFO-työnsä, erityisesti koskien alustyyppiä, jonka hän teki tunnetuksi, niinkutsuttu ARV (alien recovery vehicle, tai joskus alien reconstruction vehicle, haltuun saadusta avaruusolentojen aluksesta takaisinmallinnettua teknologiaa käyttävä alus). Tapasin hänet ensimmäisen kerran kun hän oli yksi puhujista kanssani vuoden 2014 San Mateo Secret Space Program Conferencessa. Hänen esityksensä oli juurikin tuosta aiheesta, ja yksityiskohdat joita hän paljasti kiinnostivat minua suuresti, koska monet niistä sopivat yhteen omien spekulaatioideni kanssa salaisesta fysiikasta ja teknologiasta.
Voitte kuvitella miten kuullessani McCandlishin kuolemasta vähän yli kuukausi sitten, tulin kovin surulliseksi… ja välittömästi epäileväiseksi. Yksi asia josta hän puhui esityksissään konferenssissa oli se, miten monimutkaiseksi ja vaikeaksi hänen elämänsä oli muuttunut UFO-alalle lähdettyään hänen yksityiskohtaisten piirrosten kanssa.
Konferenssissa esiintyi myös Robert Morningstar, joka on nyt kerännyt ja esittänyt seuraavaa informaatiota (voit nähdä McCandlishin piirrokset ARV-aluksesta parempilaatuisina hänen esityksessään):
Morningstarin haastatteluissa ja artikkeleissa huomionarvoista on, että McCandlish ajatteli, että monet tuoreemmista UFO-havainnoista olivat itse asiassa salaista teknologiaa, jota ”meillä” ihmisillä on hallussamme. Kiinnostavaa on myös, että McCandlish uskoi, että Maan ulkopuolelta on älykästä elämää vieraillut tällä planeetalla erittäin pitkään — ”ehkäpä vuosituhansien ajan” — ja mielenkiintoista kyllä, osa siitä ”ei ole ystävällistä”, mielipide joka on samansuuntainen omien pohdintojeni kanssa oletettujen vierailijoiden ”ystävällisyydestä”. Mitä tulee ihmisten tukikohtiin, McCandlish uskoi myös, että suuri maanalainen infrastruktuuri on mukana tukemassa teknologian kehitystä ja ylläpitoa; näkökulma joka myös on samansuuntainen kuin omat spekulaationi ja kirjoitetut kirjat suurista maanalaisista tunneliverkostoista toisen maailmansodan ajalta, ja samanlaisten maanalaisten laitosten olemassaolosta jota kävin lyhyesti läpi kirjoissani, ehkä eniten kirjassa Saucers, Swastikas and Psyops and Covert Wars and Breakaway Civilizations.
Artikkelia lukiessa Robert Morningstar on laittanut siihen omia kommenttejaan, jossa meille kerrotaan seuraavaa:
Mark McCandlish kuoli huhtikuun 13. päivä 2021 hänen kotonaan Reddingissa, Kaliforniassa, haulikon aiheuttamasta osumasta päähän.
Shastan piirikunnan kuolinsyyntutkijan raportti kertoo hänen kuolinsyykseen “itsemurhan” itseaiheutetusta ampumahaavasta.
Mark McCandlish puhui ystävänsä Rick Pricen kanssa myöhään tuona päivänä (huhtikuun 13.) ja Mark sanoi hänelle, että hän aikoi levätä ja soittaisi tälle myöhemmin. Mark puhui myös tyttöystävänsä kanssa myöhemmin ja sanoi tälle, että hän puhuisi tämän kanssa kun hän menee töihin tämän löytöeläintarhaan. Kun Mark ei tullutkaan töihin ja hän ei soittanut tyttöystävälleen takaisin, Markin tyttöystävä meni avaimillaan Markin kotiin etsimään häntä ja löysin tämän ruumiin, kuolleena haulikon osumasta päähän.
Mark McCandlishin kollega, UFO/SSP-paljastusryhmän jäsen jonka kanssa Mark teki hommia, kirjoitti toukokuun 10. päivänä 2021:
“Koskien Mark McClandlishin itsemurhaa haulikon osumasta hänen päähän. Hän aikoi todistaa senaatin UFO/UAP-tapaamisessa kesäkuussa. Hänen todistuksensa olisi tuhonnut “me emme ole saaneet aikaan paljoakaan edistystä”-narratiivin. Myös se video, jossa näkyi Tic Tac olikin itse asiassa ilmavoimien salaisen avaruusohjelman drone… Tuo tieto olisi myös tuhonnut tuon narratiivin, paljastunut ja se oltaisiin koitettu kumota ja sanoa että hän oli keksinyt sen päästään. Mark ei mahdollisesti halunnut leikkiä tuota leikkiä. Se on agenda. Se on todellakin monimutkaista.
*******
Robert D. Morningstar, UFO Spotlightin päätoimittaja, Mark McCandlishin ystävä ja kollega kesäkuun 2014 Secret Space program – Breakaway Civiliation Conferencen jälkeen, joka pidettiin San Franciscossa, sekä Rick Pricen läheinen ystävä (yli 20 vuoden ajan) joka oli viimeinen ihminen jonka kanssa Mark McCandlish puhui, pitää tuota johtopäätelmää kyseenalaisena, epäilee “virallista tarinaa” ja hylkää tuon päätelmän.
Viimeisenä, eräs viranomainen on raportoinut, että “useat liittovaltion viranomaiset tutkivat Mark McCandlishin kuolemaa.’ Mikäli Markin kuolema oli kuin olikin pelkkä “itsemurha”, päätoimittaja kysyy:
Miksi usean Yhdysvaltain hallituksen viraston lisätutkimukset ovat tarpeen?
Minä hylkään ‘virallisen tarinan”.
En tuntenut McCandlishia hyvin. Tapaamisemme 2014 Secret Space Program -konferenssissa oli lyhyt, ja me olemme sen jälkeen tavanneet ainoastaan silloin tällöin ja lyhyesti. Mutta sen mitä hänestä tiesin, saa minut uskomaan, että hän vain ei ollut sellaista tyyppiä joka olisi tehnyt itsemurhan, varsinkaan ampumalla haulikolla itseään päähän.
Se mikä Morningstarin kommenteissa kiinnostaa on kuitenkin lausunto, että McCandlishin väitettiin olevan menossa todistamaan Yhdysvaltain senaatin ”tapaamiseen” UFOista ja UAP:sta ensi kuussa. Muistuu mieleen toinen samanlainen ”sopiva” kuolema, George De Mohrenschild, jonka myös väitetään tehneen itsemurhan haulikolla ampumalla päiviä ennen hänen sovittua esiintymistään 1970-luvulla komitean edessä todistaakseen Kennedyn salamurhasta (joka, jos kaivaa tarpeeksi, saattaa myöskin liittyä UFOihin).
Tämä ei osoita mitään McCandlishin tapauksesta todeksi, mutta Morningstar ottaa esiin relevantin kysymyksen: jos mitään epäilyttävää McCandlishin kuolemassa ei ollut, ”Miksi usean Yhdysvaltain hallituksen viraston lisätutkimukset ovat tarpeen?” Ehkäpä sellaiset tutkimukset ovat rutiininomaisia sellaisissa tapauksissa, mutta kun lukee McCandlishin viimeisistä tunneista, yksi asia selvästi käy selväksi: ne eivät ole itsemurhaa harkitsevan henkilön mielenlaatuisia.
Minä, myös, ”hylkään ’virallisen tarinan'”.
Miksi kukaan haluaisi murhata McCandlishin? En tiedä. Mutta yksityiskohdat Morningstarin artikkelissa osoittavat pariin suuntaan: (1) maanalaiseen ”breakaway-sivilisaatioon” itsessään, joka ahdistuneena halua pitää salaisuuksistaan kiinni, sekä (2) toiseen omituiseen yksityiskohtaan, joka paljastetaan artikkelisa, eli siihen että McCandlishin uskomus siitä että hän oli ollut yhteydessä jonkun kanssa, joka väitti olevansa ”avaruusolento keskuudessamme” ihmisen ”bioasussa”, naamioituneena niinkuin vanhoissa scifi-sarjoissa ”V” ja sen tuoreemmassa uusintaversiossa, sekä (3) McCandlishin lausunnot siitä, että ”telekineettinen murha” (paremman ilmaisun puutteessa) oli sekä mahdollinen että sitä oltiin käytetty Pohjois-Korean aiempaan johtajaan. Omituista tässä on se, että näistä vaihtoehdoista ensimmäinen on se josta julkisesti on eniten tietoa. Kaksi jälkimmäistä ovat kiinnostavampia, ja mikäli McCandlish olisi saanut haltuunsa yksityiskohtia, jotka olisivat tukeneet jompaa kumpaa, silloin mukanaolijoilla olisi ollut suuri motivaatio pitää nuo yksityiskohdat salassa; todellakin, olen spekuloinut konta kertaa toisesta mahdollisuudesta, ja muut ihmiset ovat esittäneet väitteitä kolmannesta.
Joten, jälleen kerran, minä myös ”hyölkään ’virallisen tarinan’.”
Hiljattain kaksi sisäpiiriläistä, jotka ovat sanoneet joidenkin UFOjen olevan amerikkalaisen ilmailualan korporaatioiden valmistamia takaisinmallinnettuja aluksia, on hiljennetty eri tavoin.
Tämä Exopolitics Today Podcast tutkii huhtikuun 6. päivän takinkääntöä, jossa entinen ilmavoimien elektroniikka-asiantuntija Mike Turber todisti vuoden 2004 Tic Tac -tapauksen olevan salaisia ilmavoimien omia aluksia, joita testattiin laivaston USS Nimitz -taisteluryhmää vastaan.
Viikkoa myöhemmin huhtikuun 13. päivä 2021 Mark McCandlish, joka tunnetaan paremmin hänen vuoden 2001 UFO Disclosure Projectin todistuksestaan kolmesta UFO-teknologiasta takaisinmallinnetusta ARV:sta (Alien Reproduction Vehicles), joita hänen mukaansa havaittiin vuonna 1988 Edwardsin ilmavoimien tukikohdassa, löydettiin kuolleena kotoaan päähän ammuttuna.
Podcast tutkii näitä kahta erillistä tapausta tulevan kesäkuun 2021 UAP-tiedusteluraportin valossa, jota tuotetaan Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitealle, ja sitä onko näiden välillä yhteys kun otetaan huomioon se, että nämä henkilöt uhkasivat syntyvää ”UFOt ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle”-narratiivia, jota valtavirran media tällä hetkellä kovasti koittaa ajaa sisään.
120 tuhannen vuoden takainen jalanjälki on löydetty muinaisen järven viereltä Saudi-Arabiasta. Se tarjoaa vilauksen ihmiskunnan muinaiseen menneisyyteen.
Pieni, nyt jo kuivunut järvi löytyy Nefudin autiomaasta. Siellä käy paljon eläimiä kuten kamerelita, buffaloita ja muita nisäkkäitä.
Yhteensä seitsemän jalanjälkeä identifioitiin anatomisesti moderniksi ihmiseksi. Jalanjälkien lisäksi paikalta löytyi satoja fossiileja.
MYSTERY WIRE — Elokuvantekijä Jeremy Corbell on julkaissut uuden videon, jossa tunnistamaton esine on laivaston henkilöstön tarkkailun kohteena USS Omahalla heinäkuussa 2019.
Tämä uusi video on kuvattu saman tapahtuman aikaan, josta Corbell on julkaissut aiemman laivaston videon, jossa näkyy tunnistamaton Tyyneen valtamereen katoava pallo.
Tuntien ajanjakson aikana miehistön jäsenet USS Omahalla, joka sijaitsee videolla tutkan keskipisteessä, tarkkailivat lähestyviä tunnistamattomia esineitä. Niitä oli ruudulla yhdessä vaiheessa niinkin monta kuin 14 kappaletta, kaikki sotalaivan ympärillä. Omahan kyydissä kaksi eri tutkajärjestelmää tarkkaili kappaleita ja estimoi niiden nopeuden.
Alla on transkriptio tallenteesta. jossa jonkun kuullaan päivittelevän tunnistamattomien 138 solmun vauhtia:
:01 “OOD if you can write a general lat/long of where we’re at.” :03 [faint voice] “We do have some X-band RADAR tracks…” :05 “Yes sir.” :06 “And then… the number of contacts you’ve got. Get the course and speed meters off ’em.” :09 “Copy.” :10 “You know what I mean? In relative position to us. And bearings. Might be helpful too.” :15 “Eyes up.” :16 “Eyes down.” :18 [intercom] “CSM TAO Maintain track, maintain track as best you can.” :24 “Track 781 just sped up to 46 knots. 50 knots. Closing in.” :33 “138 knots. Holy s***. They’re going fast. Oh, it’s turning around.” :36 “That one’s pretty much perfectly zero zero zero relative, right?” :39 “Yeah.” :40 “263 at 3 miles. 55 knots, speed.”
Corbell on kieltänyt nimeämästä videolähdettään. Pentagonin UAP-toimikunta pitää Omahan palloja oikeasti tunnistamattomina.
Alukset, joita tunnistamattomat tarkkailivat, eivät kyenneet jäljittämään sitä mistä ne tulivat tai minne ne katosivat.
Yhdessä kohtaa videota näkyy yhdeksän kappaletta Omahan ympärillä, mutta kaksi niistä jää pois, jollain tavalla näkymättömiin kahdelle tutkajärjestelmälle.
“Se tukee hypoteesia siitä, että nämä eivät ole vain veteen putoavia ilmapalloja tai jotain mikä voidaan helposti selittää”, Corbell sanoi. “Nämä ovat oikeasti tunnistamattomia, suuri joukko… ja nyt on tutkadataa, joka sopii FLIR-dataan.”
2019 US Navy warships were swarmed by UFOs; here's the RADAR footage that shows that. Filmed in the Combat Information Center of the USS Omaha / July 15th 2019 / this is corroborative electro-optic data demonstrating a significant UFO event series in a warning area off San Diego. pic.twitter.com/bZS5wbLuLl
— Jeremy Kenyon Lockyer Corbell (@JeremyCorbell) May 27, 2021