Alus ampuu laserilla Aurinkoa

NASAn Lasco C2 on välittänyt kuvia avaruusolentojen aluksesta lähellä Aurinkoa lokakuun 12. päivä 2020. Päivää myöhemmin mahdollisesti sama UFO kuvattiin jälleen, mutta paljon kauempana Auringosta.

UFO näyttää ampuvan laserilla ainoastaan yhdessä näkyvässä freimissä. Skippaa hidastukseen kohdassa 1.50 jos haluat nähdä selkeät kuvat UFOsta, kuvat tulevat vähän sen jälkeen.

Tiedetään, että korkeaenergiset hiukkaset osuvat kameraan ja joskus UFO voi olla pelkkä heijastus kamerassa, mutta viime vuosina on kerätty näyttöä siitä, että monet kappaleet lähellä Aurinkoa eivät ole aina pelkkiä heijastuksia tai korkeaenergisiä hiukkasia, vaan jättiläismäisiä aluksia älykkäässä kontrollissa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Ministeriön alihankkija näki UFOn jossa omituisia symboleja

Elokuussa 2013 silminnäkijät 1, 2 ja 3 ajoivat kaukaista mökkitietä Kanadan Ontariossa. He olivat juuri lopettaneet metsästyksen ja olivat menossa takaisin leiriin.

Seurasi mitä intensiivisin kohtaaminen tunnistamattoman lentävän esineen kanssa.

Pääsilminnäkijä oli insinööri, joka teki alihankintaa puolustusministeriölle. Tämän ovat varmentaneet tutkijat Phil Leech ja Robert Powell.

Me puhuimme Powellin kanssa, joka on nyt hommissa Scientific Coalition for UAP Studiesille (SCU), tästä tapauksesta ja siitä miksi hän pitää sitä niin uskottavana.

Pääsilminnäkijä ja muut silminnäkijät kertoivat omilla nimillään asiasta tutkijoille — heidän todistuksensa sekä heidän tallentamansa video käsitellään tässä jaksossa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

EU for UAP

Toimittaja kysyy Bideniltä UFOista, Biden kävelee pois

Haastattelun päivämäärä: toukokuu 21, 2021

Yhdysvaltain presidentti Biden sai vastattavakseen kysymyksen Etelä-Korean presidentin vierailua käsittelevän lehdistötilaisuuden lopuksi. Amerikkalaistoimittaja nosti kätensä ja kysyi, ”Jos teillä olisi vielä minuutti aikaa vastata kysymykseen hra presidentti?” Biden vastaa, ”Jos ette kysy pahaa kysymystä niinkuin normaalisti teette.” Toimittaja nousee seisomaan ja vastaa, ”Se on jotain kiinnostavaa.” Sitten hän jatkaa, ”Presidentti Obama sanoo, että on olemassa kuvamateriaalia ja dokumentteja esineistä taivaalla ja hän sanoo että me emme tiedä mitä ne ovat. Mitä te ajattelette?”

Biden yllättyy tästä… kurtistaa otsaansa ja avaa silmänsä yllättyneenä. Hänen oikeasta ohimostaan pullottava verisuoni kertoo, että hän ei halua puhua tästä asiasta. Biden vetää syvää henkeä ja vastaa, ”Kysyisin häneltä uudestaan, kiitos.” Sitten hän poistuu nopeasti välttääkseen vastaamasta enempää UFO-kysymyksiin.

On selvää, että presidentti Biden tietää UFOista, mutta että hänellä on hänen korvanappinsa sanomassa hänelle että välttele aihetta, että se on kansallisen turvallisuuden asia eikä presidentti saa puhua siitä. Siksi hän poistui niin hätäisesti. Jos hän olisi ollut asiasta mitään tietämätön ja olisi seissyt puhujanpöntössä, hän olisi voinut vastata seuraavaankin kysymykseen. Mutta hän pelkäsi… pelkäsi liian paljon paljastaakseen mitään sellaista mitä ei vielä saa paljastaa. Tämä haastattelu kertoo minulle, että Biden tietää UFOista ja avaruusolennoista ja että tieto painaa hänen omallatunnollaan ja se näkyy selvästi hänen naamastaan.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Rakettireppulentäjän mysteeri

Aiemmin The War Zone raportoi epätavallisesta tapauksesta Los Angelesin kansainvälisen lentokentän lähellä, jossa usean lentoyhtiön pilotit raportoivat nähneensä ”rakettireppulentäjän” laskeutuessaan maahan.

Lokakuun 14. päivänä LAX:n lähellä lentäneen koneen henkilökunta jälleen kerran spottasi jonkun lentämässä rakettirepulla arviolta parin kilometrin korkeudessa.

China Airlines 006: “Me näimme juuri kirkkaan kappaleen 2 kilometrissä”.

LAX-lennonjohtotorni: “006 ei kuulu voitteko toistaa?”

China Airlines 006: “Me näimme lentävän esineen kuin (tämä kohta vaikeaa tulkita, mutta se kuulosti kuin) rakettireppulentoasu olisi ollut 2 kilometrissä.”

LAX-torni: “Oliko se UAV vai rakettireppu?”

China Airlines 006: “Kuin rakettireppu. Liian kirkas. Liian kaukana.”

CBS This Morning raportoi rakettirepun mysteeristä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Bruce Maccabee: UAPTF tulee vahvistamaan elämän avaruudessa

Alla on (CIA:n leivissä työskennelleen) tri. Bruce Maccabeen kirjoittama artikkeli. Se julkaistaan täällä luvalla ja keskustelun nimissä.


LAIVASTON (EVP) FYYSIKKO TRI. BRUCE MACCABEE ENNUSTAA, ETTÄ USA:N LAIVASTON UAP-TOIMIKUNTA (UAPTF) VAHVISTAA SEN MINKÄ SIVIILITUTKIJAT OVAT JO KAUAN TIENNEET: JOTKUT UAP:T OVAT EI-IHMISÄLYJEN OHJAUKSESSA (NON-HUMAN INTELLIGENCE, NHI).

Yhteystiedot:

brumac@compuserve.com (email)
www.brumac.mysite.com  (verkkosivu)

Näiden NHI:n alkuperä on tuntematon, mutta ne voivat olla toisilta planeetoilta tulleita kuljetusteknologian avulla, joka perustuu erittäin kehittyneeseen fysiikkaan.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja muiden valtioiden johtajat saattavat pitää tarpeellisena kehittää yksittäinen, maailmanlaajuinen politiikka NHI:n kanssa yhdessä elämiselle. Politiikan tulisi olla maailmanlaajuinen, koska eri valtiot kehittävät omia käytänteitään, jotka voivat johtaa katastrofiin.

Jos LAIVASTON TOIMIKUNTA saa selville, että jotkut UAP:t ovat todisteita NHI:sta, toimikunta tulee, oletan, kirjoittamaan julkisen raportin (jonka liitteet voivat olla salaisia tarpeen mukaan). Kuitenkin, voi olla että hallinnon politiikan laatijat, kun heille lyödään UAPTF:n raportti kouraan, päättävät vetää kaikki tai osan julkistamattomasta raportista pois, koska he tulkitsevat sillä olevan negatiivista vaikutusta kansalaisiin USA:ssa ja muualla maailmassa.

”Kyllä tai ei”-politiikka raportin julkaisemiselle perustuisi, osittain, siihen onko toimikunta määrittänyt sen ”rakastavatko” ne meitä (esimerkiksi, mikäli ne ovat luoneet meidät tai jos me olemme niiden ”lemmikkejä”), ”vihaavatko” ne meitä (esimerkiksi, mikäli ne pitävät meitä uhkana heille tai heidän toiminnalleen) tai ovat täysin yhdentekeviä (esimerkiksi, ne tekevät mitä ne haluavat ja ovat välittämättä meistä niin kauan kuin me emme tule niiden väliin).

Julkaisupolitiikka voi perustua myös osittaiseen määritykseen siitä, että ”ne” ovat yhtä kiinnostuneita meistä kuin me olemme niistä. Esimerkki tästä mahdollisuudesta on tutkahavaintojen ja visuaalisten signaalien havainnot, joita tehtiin joulukuun 31. päivä 1978 noin 20 mailia Uuden Seelannin eteläsaaren itärannikolta.

Wellingtonin lennonjohdon tutka, joka sijaitsee pohjoissaaren eteläpäädyssä, havaitsi tunnistamattomia “kohteita” tutkalla (heijastavia kappaleita), jotka vaikuttivat matkaavan rahtilentokoneen vierellä, joka lensi etelään  Christchurchiin, kaupunkiin eteläsaaren itärannikolla, arviolta 160 mailia etelälounaaseen Wellingtonista. Yksi sellainen kohde lähestyi lentokonetta eräänlaisella askeltavalla tavalla, lopulta päästen niin lähelle konetta, että tutka ei erottanut tunnistamatonta lentävää esinettä lentokonekohteesta. Tutkaoperaattori sanoi koneelle,  “Teidän kanssa muodostelmassa on vahva kohde… se voi olla vasemmalla tai oikealla… kohteen koko on tuplaantunut.”  Tämä tutkatapaus on kuvattu alla yksityiskohtaisemmin, nimellä “Tuplakokoinen Kohde”. Arviolta 30 sekunnin päästä tunnistamaton kohde liikkui poispäin ja lentokone palasi normaalikokoiseksi. (Lisätietoja alla.)

Tuntemattoman toiminta, tilapäisesti päätyen erittäin lähelle konetta, vaikuttaa tahalliselta. Paljon tilaa oli mennä koneella. Joten tämä herättää kysymyksen miksi he menivät niin lähelle konetta? Mielenkiintoi voi olla yksi vastaus, aikomus pelotella koneessa olevia ihmisiä voi olla toinen. Kumpikin vastaus on yhdenmukainen sen kanssa, että NHI:t ovat tunnistamattomien kohteiden syy.

Taustaa

Lyhyt historiikki

1940-luvun lopun armeijan henkilöstö ja kansalaiset kaikissa maissa ja kaikista taustoista alkoivat raportoida epätavallisia esineitä taivaalla. Ne tunnettiin tunnistamattomien lentävien esineiden nimellä (UFOt). Kolme Yhdysvaltain ilmavoimien projektia, SIGN (1948), GRUDGE (1949 – 1951) ja tunnettu PROJECT BLUE BOOK (1952 – 1969) analysoivat satoja raportteja vuodessa vuosina 1947-1969.

Tutkittuani arviolta 13 tuhatta BLUE BOOKin raporttia, tulin johtopäätelmään, että useimmat voitiin selittää normaaleina ilmiöinä, jotka havaittiin väärin, mutta että 701 pysyi selittämättömänä johtuen niiden aerodynaamisesta muodosta (pallo, levy, sylinteri), johtuen niiden tunnistettavien ominaisuuksien puutteesta (siivet, vakaimet, runko, propellit, suihkumoottorit), johtuen niiden kyvystä leijailla ilman tunnistettavaa tukimekanismia (antigravitaatio?) ja äärimmäisestä dynamiikasta (erittäin suuri kiihtyvyys, mikä johtaa äärimmäisiin nopeuksiin — tuhansia maileja tunnissa — sekunnissa tai alle). BLUE BOOK sitten väitti, ilman todisteita, että näiden 701 havainnon raportit olivat vajavaisia tai epätäydellisiä ja että mikäli he (ilmavoimien tutkijat) olisivat saaneet enemmän informaatiota niistä, ne myös oltaisiin voitu selittää.

BLUE BOOKin sulkemisen jälkeen vuonna 1969 ilmavoimat vastasi kyselyihin jakamalla ”Tietolomakkeita”, joissa luki että tuhansien havaintojen tutkimusten jälkeen ei oltu löydetty mitään mikä uhkaisi Yhdysvaltoja ja että mikään ei viittaa siihen, että UAP:t olisivat todisteita kehittyneistä teknologioista tai ei-ihmismäisistä älyistä (NHI).

Tuoreemmat tapahtumat

Ilmavoimien pilotit ovat tuoreemmalti havainneet ja tarkkailleet UAP:ta moderneilla tutkilla ja optisilla laitteilla. Laivasto on vahvistanut, että UAP:t ovat tunnistamattomia kappaleita tai ilmiöitä. Uudet tutka- ja havaintodatat vahvistavat sen mitä on raportoitu aina ensimmäisestä UFO-havainnosta keväästä 1947 lähtien: että nämä kappaleet voivat sietää äärimmäistä kiihtyvyyttä huolimatta minkäänlaisen havaittavan keinon puutteesta kestää sellaista, kuten helikopterilla on pyörivät lapansa.

Kaikkein kiinnostavin kysymys on, voisivatko nämä kappaleet tai ilmiöt, ainakin osa niistä, olla näyttöä siitä että Maapallolla vierailee ei-ihmisälyjä (Non-Human Intelligences, NHI), jotka matkaavat erilaisten kehittyneiden liikkumisteknologioiden avulla (Alien Transportation Vehicles, ATV)?

Jotta vastattaisiin tähänk ysymykseen, Office of Naval Intelligence (ONI) joka vastaa kongressin viitoittamalla tavalla, on perustanut toimikunnan (Unidentified Aerial Phenomenon Task Force, UAPTF) keräämään ja analysoimaan UAP/UFO-raportteja ja valmistelemaan raporttia niistä julkisuuteen.

Laivasto voidaan kiittää “tarttumisesta härkää sarvista” ja ohjelman perustamisesta, joka ottaa kantaa yllämainittuun kysymykseen “suorilta”. Kuitenkin siviilien toimittamien monien julkisten raporttien tutkimukset ja analyysit viimeiseltä 70 vuodelta ovat jo johtaneet monien tutkijoiden johtopäätökseen, että ainakin osa näistä UAP-raporteista on näyttöä NHI:sta. Toimikunta todennäköisesti vahvistaa tämän johtopäätöksen perustuen heidän tutkimuksiinsa salaiseksi luokitelluista havainnoista.

Esimerkki tapahtumasta, jonka mahdollisesti on saanut aikaan NHI

Hyvä esimerkki siviilihavainnosta, joka voidaan selittää olettamalla UAP:n olleen NHI:n kontrollissa on “Tuplakokoisen kohteen” (Double Sized Target, DST) tutkahavainto, joka sattui Uudessa Seelannissa varhaisena sunnuntaiaamuna joulukuun 31. päivä 1978.

DST-tutkahavainto on yksi useamman tutka- ja visuaalisen havainnon sarjassa, jotka sattuivat 00:15 – 01:00 välillä paikallista aikaa, Argosy-nelimoottorikoneen lentäessä etelään hyvin tutulla lentoreitillä, rahtikoneen kuljettaessa sanomalehtiä Wellingtonista Christchurchiin. Nämä havainnot ovat uniikkeja määrältään ja saatavilla olevan datan laadultaan. Koneessa oli viisi silminnäkijää ja kaksi oli Wellingtonin lennonjohdossa (Wellington Air Traffic Control Center, WATCC). WATCC tallensi kaikki (ääni) viestit WATCC:n ja koneen välillä. Tämä mahdollisti ajaltaan tarkan havaintotapahtumien rekonstruktion, niinkuin se lennon aikana tapahtui.

Havaintoja oli useita, sekä tutkassa että silmin tehtyjä, lennon aikana. Kuitenkin vain DST-tapahtumaan liittyvät tutkahavainnot esitetään tässä. Muut tiedot ja moniin muihin havaintoihin liittyvät tiedot löytyvät sivuilta http://brumac.mysite.com jossa voit skrollata alas kappaleisiin 29, 30 and 41.

Tuplakokoisen Kohteen havainto sattui kun lentokone lensi etelään 4 kilometrin korkeudessa 215 solmun (arviolta 4 mailia minuutissa) nopeudella. Kone oli arviolta 90 merimailin (nm) päässä WATCC:sta etelään, joka seurasi konetta sen tutkassa, joka sviippasi kapeaa (arviolta 2 asteen levyistä) sädettä taivaalla 12 sekunnin välein (5 kierrosta minuutissa). Jos tutkaheijastava kappale, kuten lentokone, osuu säteeseen, reflektoitunut tutka voi saada aikaan valokaaren, eli “kohteen” ilmestymään pyöreälle tutkanäytölle. Seuraavan rotaation aikana tutkasäde jälleen tekisi valokaaren lyhyen matkan päässä aiemmasta, koska kone matkaa ainoastaan lyhyen matkan, arviolta 0.6 mailia aina 12 sekunnissa. Kun kirkas kaasi jälleen tulee ruudulle, sen kirkkaus hiipuu varsin hitaasti, niin että minä tahansa hetkenä tämä “kohde” näkyisi ruudulla viivana tai lyhyiden kaarien vanana, joka hiipuisi kirkkaudessa, mikä kertoisi missä kohdekappale oli kaikkein viimeisimmällä rotaatiolla ja niitä aiempina. Näin valokaarien sarja kertoo kohteen sijainnin ja suunnan.

Ylläoleva kuvaus on se miten tutka toimii normaaleihin kohteisiin (eli esim. lentokoneisiin). Kuitenkin tässä erityisessä tapauksessa tutkaoperaattori näki niinkutsutun  “omituisen kohteen”, joka ei luo valokaaria. Sen sijaan he näkivät seuraavaa: kun tutkan säde pyyhki ympyrää, se havaitsi kohteen ja loi kaaren aina johonkin kohtaan tutkan ruutua. Kun säde pyyhki aiemman sijainnin yli, esiintyi jälleen aiempi (hiipuva) kaari, eikä ollenkaan uutta kaarta, mikä kertoi siitä että kohde ei enä ollut sijainnissaan. Kuitenkin kaari oli jossain kohtaa uudessa paikassa aina monta mailia kauempana, missä se ei ollut aiemmin ollut, mikä kertoi siitä että kohde oli matkannut monta mailia uuteen suuntaan 12 sekunnin rotaatiolla.

Varhain vuonna 1979 alkuvaiheen analyysina aikaan, kohteet jotka olivat “kaaria ilman jälkiä” oletettiin olevan jonkinlaisia sääanomalioita  (“tutkaenkelit”) ja että nämä anomaliat ilmaantuivat satunnaisesti koneen ympärille. Vain vähän kiinnitettiin huomiota mahdollisuuteen, että nämä anomaliat olisivat oikeasti matkanneet suuria matkoja 12 sekunnin aikana, mikä tarkoittaisi että omituiset kohteet kykenivät sietämään suuria kiihtyvyyksiä ja saavuttamaan erittäin suuria nopeuksia, kyky jota millään sääanomalialla ei ollut.

Kuitenkin tuoreet laivaston havainnot tutkakohteista, jotka ovat saavuttaneet suuria kiihtyvyyksiä ja suuria nopeuksia, viittaavat siihen että tutkakohteet Uudessa Seelannissa tulisi arvioida uusiksi, sillä ne eivät olleet saman luonteisia kuin laivaston kohteet. Se tarkoittaisi, että me voisimme oppia laivaston raportoimista kohteista tutkimalla Uuden Seelannin kohteita.

Tuplakokoinen Kohde

00:15 – 00:27 välillä (keskiyön jälkeen), kun kone lensi etelään, WATCC raportoi kuusi omituista tutkakohdetta eri aikoina eri etäisyyksillä ja suunnissa suhteessa koneeseen. Sitten kello 00:27 WATCC raportoi koneelle, “Kohde on kello 12:ssa 3 mailin päässä.” (Suunnat annetaan kellotaulun mukaisesti.) Lennon miehistö vastasi välittömästi, “Kiitos. Me noudamme sen. Siinä on vilkkuva valo.” Tämä jo itsessään on merkittävää, sillä WATCC:n mukaan muita koneita ei ollut Wellingtonin etelätaivaalla ja muita valonlähteitä ei ollut koneen edessä. (Japanilaisen kalastusaluksen valot olivat muutaman sadan metrin päässä itään, mutta miehistö tunnisti ne.)

Arviolta kello 00:28 WATCC raportoi, että kohteita oli 10-15 nm päässä koneen takana. Toki miehistö ei niitä nähnyt. Arviolta 00:29.30 WATCC sanoi koneelle, että kohde oli kello 6:ssa 4 nm:n päässä (heidän takanaan). Kello 00:30 WATCC sanoi koneelle, että lisäksi oli “kauempana” kohde kello 3:ssa (oikealla)  4 nm:n päässä. (Jos tämä jälkimmäinen kohde oli sama kuin aiempi, sillloin se oli matkannut arviolta 5,5 nm 0,5 minuutissa, eli 660 solmun vauhdilla, eli 1222 kilometrin tuntinopeudella, kolme kertaa nopeampaa kuin kone.)

Sitten tuli yllättävin tutkatapahtuma, Tuplakokoinen Kohde. Arviolta 30 minuuttia ja 45 sekuntia puolenyön jälkeen WATCC raportoi koneelle seuraavasti:  “Teidän kanssa muodostelmassa on vahva kohde… se voi olla vasemmalla tai oikealla… kohteen koko on tuplaantunut.”Tutkaoperaattorien mukaan DST:n liike, niinkuin se näkyi tutkan ruudulla, oli tasan tarkkaan mitä odottaisi jos kaksi lentokonetta lentäisi vierekkäin samalla nopeudella ja lyhyen matkan päässä toisistaan (oikea etäisyys ei ole tiedossa; ehkäpä alle mailin).

Sekä tutkaoperaattorit että lennon miehistö odottivat vavisten nähdäkseen mitä seuraavaksi tapahtuisi!

Lopulta kello 00:31.30 (30 sek yli 0031) WATCC raportoi, “Kohteenne on palannut normaaliin kokoonsa”. (Nyt he saattoivat huokaista helpotuksesta.)

Johtuen tutkan pyyhintäajasta, 12 sekuntia per kierros, ei ole mahdollista määrittää tarkasti DST:n kestoa, mutta ainakin 36 sekuntia meni, tarpeeksi aikaa jolla sulkea pois mikä tahansa muu selitys kuin että hetken ajan koneella oli ilmassa matkaava seuralainen. (Kone lensi suoraan joten kohteen kasvu tutkassa ei johtunut sen orientaatiosta suhteessa koneeseen.)

Arviolta puolentoista minuutin päästä, kun koneelle oltiin kerrottu kohteen palanneen normaaliksi, kone raportoi WATCC:lle, “Kohde on kello kolmessa juuri meidän takana.” WATCC vastasi välittömästi, “Kyllä, ja menee ympäri nyt neljään, neljän mailin päässä.” Minuutin päästä myöhemmin WATCC raportoi kohteen kello viidessä 10 mailin päässä. Arviolta 40s myöhemmin WATCC raportoi saman kohteen kello kuudessa, suoraan koneen takana, 15 mailin etäisyydellä ja että kaksi muuta paikallaan olevaa kohdetta oli liittynyt seuraan! Pian tämän jälkeen kolme kohdetta korvasi yksi ainoa kohde, joka oli suurempi kuin lentokoneen kohde. Usean minuutin päästä kone alkoi laskeutua Christchurchiin ja enää ei etelän lennolla esiintynyt tutkahavaintoja. (Tutkahavaintoja oli myöhemmin lennolla pohjoiseen Blenheimiin, mutta tuplakokoista kohdetta ei ollut.)

DST-tapaus on uniikki, sillä se näyttää meille että nämä tutkakohteet ovat muutakin kuin pelkästään olemassa. Näiden kohteiden olemassaolo voisi jollain tavalla selittyä lyhytaikaisella ilmakehän ilmiöllä, ja itse asiassa skeptikot, jotka ovat tutkineet näitä havaintoja, ovatkin liittäneet “omituiset kohteet” ilmakehän turbulenssiin ilman puhaltaessa itään Uuden Seelannin eteläsaaren vuortenhuippujen yli. Mutta turbulenssia tuottavat tutkahavainnot ovat heikkoja kohteita, ne ilmaantuvat satunnaisina aikoina satunnaisiin sijaintipaikkoihin eivätkä ne liiku nopeasti, eikä varsinkaan yhtä nopeasti kuin lentokone.

Turbulenssia tuottaviten tutkakohteiden liikkeet eivät kerro aikomuksesta. Kuitenkin kohde, joka liikkui lentokoneen mukana vihjaisi aikomuksesta, kuten aikomus “liikkua lähemmäs paremmin tarkastelemaan lentokonetta.” Aikomus on ominaista älylle.

Tämän kohteen liikkeet kertovat myös mielenkiinnosta, joka on toinen älylle ominainen seikka.

Nämä omituiset tutkakohteet eivät olleet ihmisten kontrollissa. Me voimme täten todeta, että nämä kohteet, ja loogisesti, laivaston havaitsemat kohteet olivat ei-ihmisälyjen… tai avaruusolentojen… kontrollissa.

 

Artikkelin julkaissut The Black Vault

John Brandenburg: Yhdysvallat tietää, että Maan ulkopuolella on elämää

Yhdysvallat tietää, että älykkäitä lajeja on tuolla jossain, ja että jotkut niistä pyörivät Maapallolla.

Linda Moulton Howehaastattelee John E. Brandenburgia, tohtoria ja Kepler Aerospacen vanhempaa tiedemiestä.

Puolustusministeriön ylitarkastajan muistio UAP:sta:

– “Kongressin tutkijoita on hiljennetty…”

– “Haim Eshed sanoi, että Yhdysvallat on solminut sopimuksia …” avaruusolentojen kanssa

– ”avaruusolennot eivät ole enempää kuin 100 vuotta meitä edellä”

– “Vastassamme on uhka avaruudesta… jotkut haluaisivat vallata tämän planeetan”

– “Me emme ole yksin universumissa”

– “Yhdysvallat on katsonut toiseen suuntaan sieppausten ja karjansilpomisten tapauksessa”

– “Kaikkien on tuotava kaikki tietonsa esiin”

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Pilotti filmasi kirkkaan esineen 3km korkeudessa paikallaan taivaalla

Nämä kappaleet pysyvät paikallaan taivaalla ennen katoamistaan. Pilotti havaitsi sellaisen Iowassa.

Lensin omaa henkilökohtaista konettani elokuun 10. päivä 2020. Torstai oli kolmipäiväisen reissun viimeinen päivä. Nousin taivaalle aamulla kello 4. Se oli Iowan yllä.

Arviolta 30 minuutin päästä huomasin paikallaan olevan valon taivaalla. Se oli liian matalalla ollakseen tähti, siinä ei myöskään ollut vilkkuvaloja. Se pysyi vakioetäisyydellä koneestani edessäni ja yläpuolella.

Aamun edistyessä ja auringon noustessa horisontista valo näytti laskeutuvan matalammalle taivaalla. Se oli 1,6 kilometrissä, se on voinut olla 3 kilometrissä ja edessäni usean mailin päässä. Auringon noustessa valo katosi hetkessä.

MUFONin tapaus 111802

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Paljastaako Hillaryn sähköposti haudatun Nephilimin sijainnin?

Joulukuun 13. päivänä 2018, Denetra D Senigar lähetti sähköpostin seuraavalla otsikolla: ”Pyydetään dokumentteja jotka liittyvät Gilgameshin ylösnousemuskammioon, haudatun Nephilimin ja ruumiin sijaintiin”.

Miksi Hillary Clinton on niin kiinnostunut Nephilimin ylösnousemuskammiosta?

Mitä hän tietää näistä jättiläisistä?

Mitä hän oikein etsii?

Voit lukea mahdollisen vastauksen näihin kysymyksiin osoitteessa:

 

Gilgamesh-tarina on mahdollisesti vanhin kirjoitettu teksti Maan päällä. Se tulee muinaisesta Sumeriasta, ja se on alunperin kirjoitettu 12 savitauluun nuolenpääkirjoituksella. Se kuvaa historiallisen semimyyttisen Urukin Gilgamesh-kuninkaan seikkailuja (joskus vuosien 2750-2500 e.Kr. välillä).

Lisää Gilgameshista täällä ja täällä.

Linkki foia.state.goviin Hillaryn sähköposteista:

https://foia.state.gov/search/Results.aspx?searchText (collection=Clinton_Email)%20AND%20(nephilim

Aukeavasta dokumentista sivu 470 – CLOSED.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Mihin katosi mystinen tataarien maa?

Kirjoittanut Saruman

Johdanto

Tataarien maa (alunperin “Tataria”, kartoissa Tartaria) on nimi, joka on annettu mongolien imperiumia edeltäneelle valtakunnalle, joka sai alkunsa Pohjois-Aasiassa ennen koko mantereen kattavaksi laajenemista. Suur-Tataria oli suurin aikansa imperiumi ja se olisi edelleenkin suurin olemassaoleva imperiumi. Tataarien imperiumi kukoisti osittain sen takia, että se oli erittäin kehittynyt, sillä oli kehittynyttä teknologiaa, vapaata energiaa ja loistelias arkkitehtuuri.

Tartaria on myös kreikankielen sanan “Tartarus” alkuperä.

Kadotetut sielut joutuivat menemään maan alle Tartarukselle, koska Tatarian imperiumi oli hautautunut ja pyyhitty pois tulvan iskiessä. Tataarien maailma on kirjaimellisesti meidän maailmamme alla.

Tataarit olivat alkuperäiskansa (mahdollisesti Nooan poikien jälkeläisiä), jotka asuttivat Tataarien imperiumia. Tataarit olivat pitkiä ihmisiä, arviolta pari-kolme metrisiä. Heitä olisi pidetty jättiläisinä nykypäivänä, kun oma pituutemme on vajaa pari metriä. Kuitenkin menneisyydessä kolmen metrin pituus ei ollut tavaton. Sivilisaatiot ennen heitä olivat vieläkin pidempiä, joista jokaisella aiemmalla oli pidempi keskipituus kuin jälkeentulleella. Pituus kuihtui jokaisen tulvan myötä, ja aina jokaisen uuden astrologisen aikakauden koittaessa.

Nykyisen astrologisen aikamme (Kalat) sivilisaatiot ovat lyhyempiä kuin aikaisemmat (Oinas), ja tulevat olemaan pidempiä kuin tulevana aikana (Vesimies).

Tataareita pidetään “Breathariaaneina”, olentoina jotka eivät syö mitään tai saa kaloreita ruoasta tai vedestä, vaan sen sijaan saavat energiansa suoraan eetteristä. Eetteri on erittäin ohut avaruusajan jatkumo, jonka jotkut kytkevät elektroneihin, tuuleen, pyhään henkeen, ilmakehään ja ilmakehän kaasuihin kuten happeen, typpeen ja vetyyn. Koska tataarit mahdollisesti olivat muuttaneet ruoansulatusjärjestelmäänsä toisenlaiseksi, heillä ei ollut tarvetta vessoille kylpyhuoneissaan. Tämän takia vessat lähimenneisyydessä puuttuvat puuterihuoneista ja muista yhteisistä tiloista, jonne mentiin virkistäytymään ja kuuntelemaan juoruja.

Tataarit olivat mestarimuurareita, heidän teknologiansa oli steam punkin tyylistä, heillä oli vapaata energiaa ja loistelias arkkitehtuuri. Heidän roomalais/goottilaistyylistä arkkitehtuuriaan löytyy edelleen vesikouruina, kaupungintaloina, vedenottamoina, katedraaleina, kirkkoina, sairaaloina ja samanlaisina julkisina tiloina.

Tataarit ja vapaa energia

Kirkot, katedraalit, moskeijat ja muut palvontarakennukset olivat alunperin eetterivoimalaitoksia, vesilaitoksia ja ääntä resonoivia parannuskeskuksia.

Religionistien nykyään palvontapaikkoina pitämät rakennukset toimivat sairaaloina tataarien imperiumin aikaan.

Ympäri maailmaa löytyvät Tatarian rakennukset ovat toiminnoissaan pyramidien ja temppelien kaltaisia, eikä niinkään sitä mitä valtavirran tiede meille koittaa uskotella.

Nerokkaan insinööritaidon, yksityiskohtaisen arkkitehtuurin ja kehittyneen teknologian avulla tataarit muuttivat Maapallon eetterillä toimivaksi piirilevyksi. Aivan kuten muinaiset tekivät pyramidien ja temppelien kanssa.

Tataarirakennuksia käytettiin eetteriantenneina, jotka kytkettiin talon katon harjateräkseen.

Tataarien imperiumissa oli jokapuolella katuvaloja, jotka toimivat eetteriantenneina. Nämä katuvalot keräsivät eetteristä voimaa, mikä sai aikaan ylemmässä lampussa sisällä olevien kaasujen ionisoitumisen ja fluoresoitumisen.

Tataarien katulamppujen sekä heidän kodeissaan olevien valojen ylälamppu ei ollut itsessään tehty lasista, vaan mahdollisesti se oli eräänlainen kvartsikide. Jos Radium Girlsin populaarikulttuuri-ilmiö antaa yhtään osviittaa, silloin nämä lamput ovat mahdollisesti sisältäneet eri aineita kuten elohopeaa tai radiumia, jotka reagoivat eetterin kanssa, tai mahdollisesti oli täysin tyhjiä lamppuja ja kvartsikide itsessään reagoi eetterin kanssa.

Tataarien takat ja savupiiput

Tataarien takat olivat ornamentaalisesti yhtä hienoja kuin heidän asuttamansa rakennuksetkin. Nämä takat olivat eräänlainen omakehun aihe, ja niistä paljastuu talon omistajan maku.

Toisin kuin nykypäivän takat, takat itsessään eivät oltu suunniteltu minkään polttamiseen. Savupiippuja ei käytetty savun ohjaamiseen ulos takasta, ja kattoharja ei ollut siinä tarjoamassa minkäännäköistä rakenteellista tukea.

Kattoharja kytkettiin kattokupoliin (joka mahdollisesti oli täynnä erilaisia aineita kuten elohopeaa, radiumia tai kvartsia) ja metallinavat tököttivät rakennuksen reunoilta ulospäin. Kaikki tämä metalli sitten kytkettiin laatoitukseen, joka löytyy tataaritakan ja savupiippujen sisältä.

Kuten kirkkojen, katedraalien ja moskeijoiden huipulta löytyvät ristit, metallinavat törröttivät pystyssä sivulta ja huipulta tataarien kotien ja muiden rakennusten yllä, ja ne toimivat eetteriantenneina, jotka keräsivät eetterin voimaa ja keskittivät vapaata energiaa savupiippuun.

Huoneiden ilmantuuletus (ilma-aukot) kytkettiin myös savupiippuun.

Kattoharja, tornin huipulla oleva kattokupili ja metallinavat kotien sivuista toimivat eräänlaisena hämähäkinseittinä, joka veti eetteriä puoleensa ja keskitti eettterienergiaa ympäri kotia. Samalla tavoin kuin hämähäkit kykenevät kasvamaan ja selviämään ilman ruokaa ja vettä niin kauan kuin ne ovat seittiinsä kosketuksissa, tataarit kykenivät kasvamaan ja selviämään ilman ruokaa ja vettä niin kauan kuin ne pysyivät eetteriverkon alueella ja eetterivoimaisessa kodissaan.

Tataaritakat ei oltu suunniteltu polttamaan yhtään mitään. Savupiipun metallipinnoite eetterivoiman ja vapaan energian vaikutuksesta ionisoi savupiipun sisällä olevaa ilmaa. Tämä ionisoitu ilma, yhdessä nousevan ja laskevan lämpimän ja kylmän ilman virtausten kanssa loi paineistetun sähkövakuumin savupiipun sisään. Talvella savupiiput toimivat paineistettuina sähkövakuumeina, jotka säteilivät siepattua lämpöä takan, metalliveistosten ja tuuletuskanavien kautta ja imivät lämmön takkaan ja savupiipun sisälle kytketyistä tuuletuskanavista. Ja ionisoitu ilma, eetterisähköisesti varatun savupiipun metallipinnoitteen kautta, pakottaisi lämmön ulös piippua pitkin ja ulos talosta.

Mutavyöry ja sivilisaation kato

Eeppinen “Mutavyöry” (Mud Flood) on termi, joka on annettu kuvaamaan tapahtumaa, joka sattui ainoastaan muutama sata vuotta sitten Tatarien imperiumin lopulla.

Satoja vuosia vanhat rakennukset, joita löytyy ympäri maailman, vaikuttavat tulleen mudan ympäröimiksi usean kerroksen mitalta, ja joissain tapauksissa rakennukset ovat jääneet kokonaan mudan peittoon. Tässä kuvassa näkyy Helsingin tuomiokirkko 1800-luvulla, jonka edusta on täynnä mutaa (kuvasta puhutaan oheisella videolla).

https://www.youtube.com/watch?v=0JJKIPOn3u4

Voit löytää rakennuksia, joiden ikä on muutama sata vuotta, ja havaita niiden jääneen mudan keskelle. Ikkunat ja ovet monista kerroksista ovat usein hautautuneet mudan alle, josta on kuivuessaan tullut uusi maanpinta. Maatasosta löytyy kellarikerroksen ikkunoiden lisäksi myös kokonaisia tavallisen kerroksen ikkunoita, varsinkin jos lähtee kaivamaan maata kellarikerroksen ympäriltä.

Lisää videoita Tataarien imperiumista voit löytää täältä.

 

Artikkelin julkaissut Unariun Wisdom

Tyhjä tynnyri kolisee

Kirjoittanut Paul Kimball

Olitpa sitten samaa mieltä edesmenneen Stan Friedmanin kanssa tai ei, tai edesmenneen Dick Hallin, tai edesmenneen Errol Bruce-Knappin tai heidän kollegoidensa kanssa menneisyyden vuosilta, saatoit kuitenkin luottaa heihin siinä, että he olivat ajatuksiltaan vakavia, sivistyneitä, ja aina herrasmiehiä (josko sellaisia joiden intellektuaalinen olkapää osui aina välillä kaukalon reunaan, Gordie Howen tyyliin). Edesmennyt Mac Tonnies, joka oli uuden sukupolven tutkijoiden eturintamassa traagiseen yhtäkkiseen kuolemaansa asti, oli sekä älykäs että mielikuvituksellinen, kiinnostunut asioista ja sivistynyt.

Nuo päivät ovat aikaa sitten menneet. Nyt ufologiassa on sellaisia kuten Jeremy Corbell, joka ilmeisesti pitää törkyistä käytöstä arvokkuuden merkkinä. Ainoa hänen karkeaa viemärimäistä mentaliteettiaan kauheampi asia on se vastenmielinen slogan, jolle hän tämän kaiken rakentaa: ”aseista mielenkiintosi”, joka vetoaa epäilemättä tiettyyn rajattuun kohderyhmään. Loppujenlopuksi Corbell on pelkkä markkinointimies. Hän ei seiso edesmenneiden jättiläisten harteilla, jotka tulivat häntä ennen. Hän vain potkii heidän muistoaan, ja heidän saavutuksiaan, säärille.

Ja ihmiset vielä ihmettelvät miksi käänsin selkäni ufologialle vuosia sitten. Joka kerta kun palaan asiaan, se on muuttunut vain kauheammaksi.

Niin kauan kuin Corbellin kaltaisia ihmisiä näkyy kameroiden keiloissa, ”ala” ei ole mitään muuta kuin tyhjä tynnyri joka kolisee eniten, odottaen romuttamistaan.

 

Artikkelin julkaissut The Other Side of Truth