kirjoittanut Donald W. Scott, MA, MSc © 2001, julkaistu 30.12.2001

Mykoplasma: yhdistävä patogeenitekijä neurotaudeissa

Useita mykoplasmalajeja on ”suunniteltu” laboratoriossa ja pyritty tekemään vaarallisemmiksi. Nyt niitä syytetään AIDSista, syövästä, CFS:stä, MS-taudista, hullun lehmän taudista ja muista neurosysteemisistä taudeista.

Artikkeli julkaistu Nexus Magazinen 8. vuosikerran numerossa 5 (elokuu-syyskuu 2001), www.nexusmagazine.com

I Patogeeninen mykoplasma

Yleinen asekäytössä oleva taudinaiheuttaja

Mykoplasmaa on noin 200 eri lajia. Useimmat niistä ovat vaarattomia; ainoastaan neljä tai viisi ovat patogeenisia. Mycoplasma fermentans (incognitus-laji) todennäköisesti on peräisin Brucella-bakteerin tumasta. Tämä taudinaiheuttaja ei ole bakteeri eikä virus; se on mutatoitunut muoto Brucella-bakteerista, joka on yhdistynyt visna-virukseen.

Patogeeninen mykoplasma on aiemmin ollut vaaraton, mutta bioasetutkijat ovat tehneet vuodesta 1942 tähän päivään asti tutkimusta, joka on johtanut kuolettavampien ja tarttuvampien mykoplasman muotojen luomiseen. Tutkijat ovat keränneet tätä mykoplasmaa Brucella-bakteerista ja itse asiassa redusoineet taudin kiteiseen muotoon. He ”aseistivat” sen ja testasivat sitä pahaa-aavistamattomaan kansaan Pohjois-Amerikassa.

Tri. Maurice Hilleman, Merck Sharp & Dohme -lääkeyrityksen päävirologi, sanoi että tämä taudinaiheuttaja on nyt kehossaan jokaisella pohjoisamerikkalaisella ja mahdollisesti myös ympäri maailman.

Huolimatta raportoinnin epäselvyyksistä, selvästikin kaikenlaisten neurodegeneratiivisten sairauksien esiintyvyys on lisääntynyt toisesta maailmansodasta eteenpäin, ja erityisesti 1970-luvulta eteenpäin, kun aiemmin tuntemattomia tauteja kuten krooninen väsymysoireyhtymä ja AIDS on alkanut esiintyä ihmisillä.

Tri. Shyh-Ching Lo:n mukaan, joka on vanhempi tutkija The Armed Forces Institute of Pathologyssa ja joka on eräs Amerikan mykoplasmatutkimuksen huippuasiantuntijoista, tämä taudinaiheuttaja aiheuttaa monenlaisia sairauksia kuten AIDS, syöpä, krooninen väsymysoireyhtymä, Crohnin tauti, tyypin 1 diabetes, MS-tauti, Parkinsonin tauti, Wegenerin tauti, ja kollageenivaskulaarisia autoimmuunisairauksia kuten nivelreuma ja Alzheimerin tauti. Tri. Charles Engel, joka työskentelee US National Institutes of Healthilla, Bethesdassa, Marylandissa, esitti seuraavaa NIH:n kokouksessa helmikuun 7. päivä 2000: ”Olen nyt sitä mieltä, että kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian aiheuttaja on mykoplasma…”

Minulla on näyttää kaikki viralliset dokumentit, joista käy ilmi että mykoplasma on kroonisen väsymysoireyhtymän / fibromyalgian aiheuttaja, kuten myös AIDSin, MS-taudin ja monien muiden sairauksien. Näistä sairauksista 80% on Yhdysvaltain tai Kanadan valtion dokumentteja ja 20% vertaisarvioituja artikkeleita julkaisuista kuten Journal of the American Medical Association, New England Journal of Medicine ja Canadian Medical Association Journal. Tutkimukset ja dokumentit tukevat toisiaan.

Miten mykoplasma toimii

Mykoplasma toimii menemällä sisään yksittäisiin soluihin, riippuen geneettisestä alttiudesta.

Neurologisia sairauksia saattaa kehittyä mikäli patogeeni tuhoaa aivoista tiettyjä soluja, tai saattaa kehittyä Crohnin tauti mikäli patogeeni tunkeutuu ja tuhoaa suolen soluja.

Kun mykoplasma pääsee soluun sisään, se voi olla siellä tekemättä mitään joskus 10, 20 tai 30 vuotta, mutta jos esiintyy traumaa kuten onnettomuus, tai ottaa vaikka rokotteen, mykoplasma saattaa aktivoitua.

Koska kyseessä on ainoastaan bakteerin DNA, sillä ei ole omia solun osia joilla prosessoida omia ravinteitaan, joten se kasvaa imemällä muodostuneita steroleja isäntäsolusta ja kirjaimellisesti tappaa solun; solu murtuu ja jäljelle jäänyt tavara päätyy verenkiertoon.

II Mykoplasman syntyminen

Laboratoriossa luotu taudinaiheuttaja

Monet lääkärit eivät tiedä mykoplasman aiheuttamista taudeista, koska Yhdysvaltain armeija on kehittänyt sen biologisen sodankäynnin kokeissaan, eikä näitä ole julkistettu. Tämä patogeeni on Yhdysvaltain armeijan ja tri. Shyh-Ching Lo:n patentoima. Minulla on kopio patentista. [1]

Kaikki sotaa käyvät maat kokeilivat biologisilla aseilla. Vuonna 1942 Yhdysvaltain, Kanadan ja Britannian valtiot solmivat salaisen sopimuksen, jolla luoda kahden tyyppisiä biologisia aseita (sellaisia jotka tappaisivat aj sellaisia jotka vammauttaisivat) Saksaa ja Japania vastaan käydyssä sodassa, jotka myös kehittivät biologisia aseita. Eri taudinaiheuttajapatogeenien tutkimuksessa he keskittyivät pääosin Brucella-bakteeriin, ja alkoivat aseistaa sitä.

Heti syntymästään lähtien biologisen sodankäynnin ohjelmaa leimasi jatkuvat syvälliset arvioinnit ja kaikkein nimekkäimpien tiedemiesten, lääketieteen konsulttien, teollisuuden asiantuntijoiden ja valtion virkamiesten mukanaolo. Se oli luokiteltu huippusalaiseksi.

Yhdysvaltain kansanterveyslaitos myös läheltä seurasi biologisen sodankäynnin ohjelman edistymistä ja kehittymistä ja Centers for Disease Control (CDC) sekä National Institutes of Health (NIH) USA:ssa työskentelivät yhdessä armeijan kanssa näiden sairauksien asekäyttöön valjastamiseksi. Nämä ovat sairauksia, jotka ovat olleet olemassa satoja vuosia, mutta nyt niistä on tehty aseita — mikä tarkoittaa että ne ovat tarttuvampia ja tehokkaampia. Ja ne leviävät.

The Special Virus Cancer Program, jonka CIA ja NIH perustivat kehittämään kuolettavia patogeeneja joille ihmisillä ei ollut luontaista vastustuskykyä (AIDS), naamioitiin syövän vastaiseksi sodaksi, mutta se olikin itse asiassa osa MKNAOMIa. [2] Monet senaatin ja edustajainhuoneen edustajat eivät olleet tietoisia siitä mitä oli käynnissä. Esimerkiksi, Yhdysvaltain valtion reformoinnin komitea oli käynyt läpi arkistoja Washingtonissa ja muualla ja etsinyt dokumenttia nimeltä ”The Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, eikä kyennyt sitä löytämään. Jotenkin he olivat saaneet kuulla, että minulla oli se, he soittivat minulle ja pyysivät lähettämään sen heille. Kuvittele: eläkkeellä oleva luokanopettaja saa soiton senaattorilta ja häneltä pyydetään salaista dokumenttia! Yhdysvaltain senaatti, reformikomitean avulla, yritti lopettaa tällaista valtion tutkimusta.

Kiteinen Brucella

Senaatin tutkimuksen otsikkosivu, joka on julkaistu helmikuun 24. päivä 1977, näyttää, että George Merck, lääkefirmasta Merck Sharp & Dohme (joka nyt valmistaa lääkkeitä tauteihin joita se on itse tehtaillut aiemmin), raportoi vuonna 1946 Yhdysvaltain sotaministerille, että tutkijat olivat onnistuneet ”ensikertaa” ”eristämään taudinaiheuttajan kiteiseen muotoon”. [3]

He olivat tuottaneet kiteistä bakteeritoksiinia, joka oli eroteltu Brucella-bakteerista. Bakteeritoksiini kyettiin erottelemaan kiteisessä muodossa ja säilömään, kuljettamaan ja ottamaan käyttöön ilman että se menee huonoksi. Sitä voitaisiin lisätä muihin vektoreihin kuten hyönteisiin, aerosoleihin tai ruokiin (luonnossa se leviää bakteerina). Mutta se tekijä jonka parissa Brucellan kanssa työskenneltiin oli mykoplasma.

Brucella on taudinaiheuttaja joka ei tapa ihmisiä; se vammauttaa heidät. Mutta Pentagonin tri. Donald MacArthurin mukaan, joka tuli todistamaan kongressin komitean eteen vuonna 1969, neljä tutkijaa olivat saaneet selville, että mikäli heillä oli tietyn vahvuista mykoplasmaa — vahvuus 1010 — se kehittyisi AIDSiksi, ja henkilö kuolisi siitä suhteellisen lyhyessä ajassa, koska se menisi läpi ihmisen immuniteettipuolustusjärjestelmästä. Jos vahvuus olisi 108, henkilölle kehittyisi krooninen väsymysoireyhtymä tai fibromyalgia. Jos vahvuus olisi 107, henkilöstä tulisi kroonisesti masentunut; hän ei kuolisi eikä hän vammautuisi, mutta hän ei olisi kauhean kiinnostunut elämästä; hän kuihtuisi pois.

Useimmat meistä eivät ole kuulleet bruselloosista, koska se suuremmilta osin katoaa pastoröinnin mukana. Aiemmin se levisi maidon avulla. Yksi suolasirottimellinen puhdasta taudinaiheuttajaa kiteisessä muodossa sairastuttaisi koko Kanadan populaation. Se on absoluuttisen kuolettavaa, se ei niinkään tapa vaan tekee toimintakyvyttömäksi.

Koska kiteinen taudinaiheuttaja leviää vereen, tavalliset veri- ja kudoskokeet eivät paljasta sen läsnäoloa. Mykoplasma kiteytyy ainoastaan 8.1 pH:ssa, ja veren pH on 7.4. Joten lääkäri luulee, että kaikki oireet ovat ”päänsisäisiä”.

Kiteinen Brucella ja multippeliskleroosi

Vuonna 1998 Rochesterissa, New Yorkissa, tapasin entisen sotilaan, PFC Donald Bentleyn, joka antoi minulle dokumentin ja sanoi minulle: ”Olin Yhdysvaltain armeijassa, ja sain koulutuksen bakteerisodankäynnistä. Me käsittelimme pommeja, jotka olivat täynnä bruselloosia, eikä ainoastaan bruselloosia; se oli Brucella-toksiinia kidemuodossa. Me ruiskutimme sitä kiinalaisten ja pohjoiskorealaisten päälle.”

Hän näytti minulle todistuksensa hänen koulutuksestaan kemiallisessa, biologisessa ja radiologisessa sodankäynnissä. Sitten hän näytti minulle 16 sivua dokumentteja, jotka armeija oli lyönyt hänen kouraansa kun hänet vapautettiin palveluksesta. Ne liittivät bruselloosin MS-tautiin, ja yhdessä kappaleessa sanottiin: ”Veteraanit, joilla on MS-tauti, eräänlainen hiipivä halvaannus, joka vammauttaa 10% tai enemmän kahden vuoden sisällä aktiivipalveluksesta kotiutumisesta, voidaan olettaa saavan vammaistukea. Tukea maksetaan siihen oikeutetuille veteraaneille, joiden vammaisuus on aiheutunut palveluksesta.” Toisin sanoen: ”Jos sairastut MS-tautiin, se johtuu siitä että käsittelit Brucellaa, ja me annamme sinulle eläkkeen. Älä pidä tästä meteliä.” Näissä dokumenteissa Yhdysvaltain valtio paljastaa todisteet aiheuttamastaan multippeliskleroosista, mutta he eivät kerro siitä kansalle — tai edes lääkärillesi.

Vuonna 1949 tohtorit Kyger ja Haden esittivät ”mahdollisuuden sille, että multippeliskleroosi voi olla keskushermoston oireilua kroonisesta bruselloosista”. He tekivät kokeita arviolta 113 MS-potilaalla, ja saivat selville että melkein 95% sai positiivisen koetuloksen Brucellasta. [5] Meillä on lääketieteen julkaisun dokumentti, joka toteaa, että yksi 500:sta ihmisestä, jolla on bruselloosi, kehittäisi myös sairauden nimeltä neurobruselloosi, toisin sanoen aivoissa oleva bruselloosi, jossa Brucella asettuu selkäydinnestettä sisältäviin lateraaliventrikkeleihin — jossa MS-tauti periaatteessa sijaitsee. [6]

Camp Detrickin laboratoriotyöntekijöiden kontaminaatio

Vuonna 1948 New England Journal of Medicine raportoi otsikolla ”Akuutti bruselloosi laboratoriotyöntekijöillä”, josta käy ilmi miten vaarallinen taudinaiheuttaja on. [7] Camp Detrickin laboratoriotyöntekijät Frederickissa, Marylandissa, kehittivät biologisia aseita. Vaikka nämä työntekijät oli rokotettu, ja pitivät suojatyövaatteita, kumiasuja ja maskeja ja käsittelivät aineita suojalasin reikien läpi, monet heistä saivat tämän kauhean sairauden, koska se on niin absoluuttisen tarttuvaa.

Artikkelin oli kirjoittanut merijalkaväen luutnantti Calderone Howell, laivaston reservin luuutnantti Emily Kelly ja kapteeni Henry Bookman. He olivat kaikki armeijan henkilöstöä, jotka olivat tekemässä Brucellasta tehokkaampaa biologista asetta.

III Mykoplasman salaista testausta ihmisiin

Levittämismetodien testausta

Dokumentoitu näyttö osoittaa, että heidän kehittämänsä biologiset aseet testattiin kansalla eri yhteisöissä uhrien siitä mitään tietämättä tai siihen suostumatta.

Valtio tiesi, että kiteinen Brucella aiheuttaisi sairautta ihmisissä. Nyt heidän piti määrittää miten se leviäisi ja mikä olisi paras tapa levittää sitä. He testasivat levitysmetodeja Brucella suis ja Brucella melitensis -lajeille Dugwaynkoealueella, Utahissa, kesä- ja syyskuussa 1952. Todennäköisesti 100% meistä on nyt infektoitunut Brucella suis ja Brucella melitensis -lajikkeista. [8]

Toinen valtion dokumentti suositteli avoimia haavoittuvuustestejä ja salaista tutkimus- sekä kehitysohjelmaa armeijalle suoritettavaksi, jolle tukea antoi CIA.

Tuohon aikaan Kanadan valtio sai pyynnön Yhdysvalloilta tehdä yhteistyötä Brucellan asekäytön kokeissa, ja Kanada suostui yhteistyöhön. Yhdysvallat halusi määrittää levittäisivätkö hyttyset tautia ja leviäisikö se myös ilmassa. Valtion raportti sanoi, että ”avoimet tarttuvan biologisen taudinaiheuttajan kokeet on tulkittava olennaisen tarpeellisiksi ymmärrykselle biologisen sodankäynnin potentiaalista, johtuen monista tuntemattomista tekijöistä, jotka vaikuttavat mikro-organismien hajoamiseen ilmakehässä”. [9]

Hyttysvektorilla testausta Punta Gordassa, Floridassa

New England Journal of Medicinen raportti paljastaa, että ensimmäiset kroonisen väsymysoireyhtymän epidemiat olivat Punta Gordassa, Floridassa vuonna 1957. [10] Oli omituinen yhteensattuma, että viikkoa ennen kuin nämä ihmiset sairastuivat oireyhtymään, alueella parveili paljon hyttysiä.

National Institutes of Health väitti, että hyttyset olivat tulleet 30 mailin päästä metsäpaloa pakoon. Totuus oli, että tri. Guilford B. Reed oli infektoinut hyttyset Queen’s Universityssa Kanadassa. Ne oli jalostettu Bellevillessä, Ontariossa ja viety Punta Gordaan ja vapautettu siellä.

Viikon sisään ensimmäiset viisi kroonisen väsymysoireyhtymän tapausta raportoitiin Punta Gordan paikallisella klinikalla. Tapauksia alkoi tulla lisää, kunnes viimein 450 ihmistä sai sairauden.

Hyttysvektorilla testausta Ontariossa

Kanadan valtio oli perustanut Ontarion Bellevilleen Dominion Parasite Laboratoryn, jossa se kasvatti 10 miljoonaa hyttystä kuukaudessa. Näitä lähetettiin Queen’s Universityyn ja muihin laitoksiin infektoitavaksi kiteisellä taudinaiheuttajalla. Hyttyset sitten päästettiin irti tietyissä yhteisöissä keskellä yötä, niin että tutkijat voisivat määrittää miten moni sairastuisi krooniseen väsymysoireyhtymään tai fibromyalgiaan, joka oli ensimmäinen näkyvä sairaus.

Eräs kohteena olleista yhteisöistä oli St Lawrence Seawayn laakso, aina Kingstonista Cornwalliin, vuonna 1984. He päästivät satoja miljoonia infektoituja hyttysiä vapaaksi. Yli 700 ihmistä seuraavina 4-5 viikon aikana kehitti myalgisen enkefalomyeliitin eli kroonisen väsymysoireyhtymän.

IV Salaisia kokeita muilla taudinaiheuttajilla

Hullun lehmän tauti/Kuru/CJD Fore-heimolla

Ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, kuuluisalla Camp 731:lla Mantsuriassa, japanilaiset sotilaat kontaminoivat sotavankeja eräillä taudinaiheuttajilla.

He myös perustivat tutkimusleirin Uuteen Guineaan vuonna 1942. He tekivät kokeita Fore-intiaaniheimolla ja rokottivat heitä visna-viruksesta sairastuneiden lampaiden aivojen palasilla, mikä aiheuttaa ”hullun lehmän tautia” eli Creutzfeldt-Jakobin tautia.

Arviolta 5-6 vuotta myöhemmin, sen jälkeen kun japanilaiset oli ajettu pois, Fore-heimon köyhille tuli niinkutsuttu kuru, joka tarkoittaa ”kuihtumista”, ja he alkoivat täristä, menettää ruokahalunsa ja kuolla. Ruumiinavauksissa paljastui, että heidän aivonsa oli muuttunut kirjaimellisesti soosiksi. He olivat saaneet ”hullun lehmän taudin” japanilaisten kokeista.

Kun toinen maailmansota loppui, tri. Ishii Shiro — lääkäri joka toimi kenraalina Japanin armeijassa johtamassa biologisen sodankäynnin yksikköä — joutui vangiksi. Hänelle annettiin valinta loikata amerikkalaisten puolelle tai tulla teloitetuksi sotarikollisena. Ei-niin-yllättävästi Ishii Shiro valitsi työskennellä Yhdysvaltain armeijalle ja näyttää miten japanilaiset olivat antaneet hullun lehmän taudin Fore-heimon jäsenille.

Vuonna 1957, kun sairaus alkoi esiintyä Foren heimolaisilla, tri. Carleton Gajdusek USA:n NIH:sta suuntasi Uuteen Guineaan määrittämään sitä miten visnan tartuttamat lampaiden aivojenn palaset vaikuttivat heihin. Hän oli siellä pari vuotta, tutki Fore-heimon jäseniä ja kirjoitti laajan raportin. Hän sai Nobelin palkinnon kuru-taudin ”löytämisestä” Fore-heimon jäsenillä.

Karsinogeenikokeet Winnipegissa, Manitobassa

Vuonna 1953 Yhdysvaltain hallitus pyysi Kanadan hallitukselta voisiko se testata kemikaaleja Winnipegin kaupungin yllä. Se oli suuri puolen miljoonan asukkaan kaupunki mailien päässä muista paikoista. Amerikan armeija ruiskutti karsinogeenista kemikaalia 1000-prosentin laimennoksena, jonka he sanoivat olevan niin laimeata, että kukaan ei sairastuisi siitä; kuitenkin, mikäli ihmisiä tulisi klinikoille nenä vuotaen, kipeän kurkun tai korvien soimisen takia, tutkijat kykenisivät määrittämään kuinka suuri osa ihmisistä oli sairastunut syöpään mikäli kemikaalia olisi käytetty täysivahvuisena.

Me saimme selville näyttöä siitä, että amerikkalaiset oli kuin olivatkin testanneet tätä karsinogeenia — sinkkikadmuimsulfidia — Winnipegissa vuonna 1953. Me kirjelmöimme Kanadan valtiolle ja selitimme, että meillä oli vedenpitävää näyttöä ruiskutuksen tapahtumisesta ja pyysimme, että me saisimme tietää miten korkealla valtionhallinnossa ruiskutuspyyntöä oli käsitelty. Me emme saaneet vastausta.

Pian tämän jälkeen Pentagon piti lehdistötilaisuuden toukokuun 14. päivä 1997, jossa he myönsivät tekonsa. Robert Russo, Toronto Star11:n kirjeenvaihtaja Washington DC:ssa, raportoi Pentagonin myöntämisestä, että vuonna 1953 se oli saanut luvan Kanadan valtiolta lentää Winnipegin yllä ja ruiskuttaa tätä kemikaalia — joka oli osunut lapsiin koulussa, kotiäiteihin ripustaessaan pyykkiä ja töihin meneviin ihmisiin. Armeijan lentokoneet ja rekat vapauttivat kemikaalia 36 kertaa heinäkuun ja elokuun välillä 1953. Pentagonilla oli tilastot, joista kävi ilmi, että mikäli kemikaalia olisi vapautettu täysivahvuisena, arviolta kolmasosa Winnipegistä olisi saanut syövän seuraavien viiden vuoden aikana.

Eräs professori, lääketieteen tri. Hugh Fudenberg, MD, joka on kaksi kertaa ollut ehdolla Nobelin palkinnon saajaksi, kirjoitti lehtiartikkelin, jossa hän ilmoitti, että Pentagon oli tunnustanut tämän koska kaksi tutkijaa Sudburyssa, Ontariossa — Don Scott ja hänen poikansa Bill Scott — olivat tämän paljastaneet kansalle.

Yhdysvaltain armeija itse asiassa teki sarjan simuloituja biologisen sodankäynnin kokeita Winnipegin yllä. Pentagon valehteli kokeista pormestarille, sanoen että he testasivat kemiallista sumuverhoa kaupungin yllä, joka suojelisi Winnipegia ydinaseiskun koittaessa.

Yhdysvaltain kongressin toimeksiantama raportti, jota tri. Rogene Henderson veti, listaa 32 amerikkalaiskaupunkia, joita käytettiin myös koepaikkoina.

V Brucellamykoplasma ja sairaudet

AIDS

AIDS-patogeeni on luotu Brucella-bakteerista, joka on mutatoitu visnaviruksella; sitten toksiini on eroteltu DNA-partikkelina nimeltä mykoplasma. He käyttivät samaa mykoplasmaa kehittämään vammauttavia sairauksia kuten MS, Crohnin tauti, borrelioosi jne.

Aiemmin mainitussa kongressin dokumentissa kesäkuun 9. päivänä 1969 pidetystä tapaamisesta, [12] Pentagon toimitti raportin kongressille biologisista aseista. Pentagon sanoi: ”Me jatkamme vammauttavien aseiden kehittelyä.” Tri. MacArthur, joka oli tutkimusjohtaja, sanoi: ”Me kehitämme uutta tappavaa asetta, synteettistä biologista taudinaiheuttajaa jota ei ole olemassa luonnossa, ja johon ei ole olemassa luonnollista immuniteettia.”

Mietippä. Jos sinulta puuttuu immuniteetti, sinulla on immuunipuutos. Niin yksinkertaista. AIDS.

Laboratorioissa ympäri USA:aa ja joissain päin Kandaa, mm. Albertan yliopistossa, Yhdysvaltain hallitus veti AIDSin kehitystyötä populaationhallinnan tarkoituksiin. Kun tieteentekijät olivat siinä onnistuneet, valtio lähetti CDC:n lääkäriryhmiä — tri. Donald A. Hendersonin alaisuudessa, joka tutki vuoden 1957 kroonista väsymysoireyhtymän epidemiaa Punta Gordassa — vuosina 1969-1971 Afrikkaan ja joihinkin maihin kuten Intiaan, Nepaliin ja Pakistaniin, joissa he pitivät populaation kasvua uhkana muuttua liian suureksi. [13] He antoivat joillekin heistä ilmaisia rokotteita isorokkoa vastaan, mutta 5v rokotteen saamisen jälkeen 60% heistä sairastui AIDSiin. He yrittivät syyttää apinoita, mikä on hölynpölyä.

Arkansasin yliopiston professori esitti väitteen, että tutkiessaan kuolleiden simpanssien kudoksia, hän oli löytänyt merkkejä HIV:sta. Simpanssi jota hän oli testannut oli syntynyt USA:nssa 23 vuotta aiemmin. Se oli elänyt koko elämänsä Yhdysvaltain armeijan laboratoriossa, jossa se oli ollut koe-eläimenä näiden sairauksien kehittämisessä. Kun se kuoli, sen ruumis lähetettiin säilöön paikkaan, jossa se syväjäädytettiin ja säilöttiin mikäli sitä haluttaisiin analysoida myöhemmin. Sitten he päättivät, että heillä ei ollut tarpeeksi tilaa säilyttää sitä, joten he sanoivat, ”Haluaako joku tämän kuolleenn simpanssin?” ja tutkija Arkansasista sanoi: ”Kyllä. Lähetä se Arkansasin yliopistoon. Me otamme ilolla vastaan kaiken.” Joten he lähettivät ruumiin ja hän löysi siitä HIViä. Tämä virus oli tullut simpanssiin laboratoriosta, jossa sitä oltiin testattu. [14]

Krooninen väsymysoireyhtymä / myalginen enkefalomyeliitti

Krooninen väsymysoireyhtymä on toiselta nimeltään myalginen enkefalomyeliitti. Krooninen väsymysoireyhtymä sai nimensä NIH:lta sen takia, koska se halusi vähätellä sairautta.

Teini-ikäisen kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan tytön MRI-kuva näytti monia arpia ja leesioita vasemman etuaivokuoren alueella, jossa osia aivoista oli kirjaimellisesti kadonnut ja arpikudos oli ne korvannut. Tämä aiheutti kognitiivista heikkenemistä, muistin heikkenemistä jne. Ja mikä aiheutti arpeutumisen? Mykoplasma. Joten on konkreettista fyysistä näyttöä näistä traagisista sairauksista, jopa silloinkin kun lääkärit jatkavat inttämistään etteivät he tiedä mistä se on aiheutunut tai mitä sille tehdä.

Monet ihmiset kroonisen väsymysoireyhtymän, myalgisen enkefalomyeliitin ja fibromyalgian kanssa, jotka hakevat Kanadassa eläkettä, saavat kieltävän vastauksen koska he eivät voi osoittaa sitä että he ovat sairaita. Vuonna 1999 tein useita valituksia Kanadan eläkekassalle ja työntekijöiden korvauslautakunnalle (WCB, nykyään työpaikan turvallisuus- ja vakuutuslautakunta) niiden ihmisten puolesta, jotka olivat saaneet kieltävän vastauksen. Tarjosin dokumentoitua näyttöä näistä sairauksista, ja kaikki nämä ihmiset saivat eläkkeen tarjoamani näytön perusteella.

Maaliskuussa 1999 esimerkiksi valitin WCB:lle erään fibromyalgiasta kärsivän naisen puolesta, jolta oltiin evätty eläke vuonna 1993. Lautakunnan varapuheenjohtaja tuli Sudburyyn kuulemaan valitusta, ja näytin hänelle useita dokumentteja joista kävi ilmi, että nainen sairasti fibromyalgiaa. Se oli sairaus, joka aiheutti fyysistä vahinkoa, ja taudinaiheuttajana oli mykoplasma. Varapuheenjohtaja kuunteli kolmen tunnin ajan, ja sitten hän sanoi minulle: ”hra Scott, miten voi olla etten ole koskaan kuullut tästä aihemmin?”. Sanoin: ” Me toimme huippuasiantuntijan tällä alalla Sudburyyn puhumaan tästä aiheesta, eikä kukaan lääkäri tullut kuuntelemaan.”

VI Mykoplasman varalta testaaminen

Polymeraasiketjureaktiotesti

Informaatiota tästä taudinaiheuttajasta ei ole yleisesti saatavilla, koska, ensinnäkin mykoplasma on niin pieni taudinaiheuttaja. Sata vuotta sitten tietyt lääketieteen teoreetikot pohtivat, että täytyy olla olemassa bakteereita ja viruksia pienempi taudinaiheuttaja. Tämä patogeeninen organismi, mykoplasma, on niin pieni että normaali veri- ja kudostesti ei paljasta sen olemassaoloa taudin lähteeksi.

Lääkäri voi diagnosoida Alzheimerin taudin ja sanoa: ”Hitsi, me emme tiedä mistä Alzheimer tulee. Me tiedämme ainoastaan että aivot alkavat haurastua, solut murtua, myeliinikudokset hermojen ympärillä hajota jne.” Tai jos on krooninen väsymysoireyhtymä, lääkäri ei kykene löytämään syytä sairaudelle tavallisilla veri- ja kudostesteillä.

Mykoplasmaa ei voitu havaita ennen kuin vasta 30+ vuotta sitten, kun polymeraasiketjureaktiotesti (PCR) kehitettiin, jossa verinäytettä tutkitaan ja vaurioituneet partikkelit poistetaan ja altistetaan polymeraasiketjureaktiolle. Tämä aiheuttaa sen, että DNA-partikkelit alkavat hajota. Partikkelit asetetaan sitten ravintoon, mikä saa aikaan sen, että DNA kasvaa takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Mikäli ainetta tuotetaan tarpeeksi, muoto voidaan tunnistaa, niin että voidaan määrittää onko mykoplasman taustalla Brucella tai jokin muu taudinaiheuttaja.

Verikoe

Jos sinä tai kukaan perheestäsi sairastaa myalgista enkefalomyeliittiä, fibromyalgiaa, MS-tautia tai Alzheimeria, voit lähettää verinäytteen tri. Les Simpsonille Uuteen Seelantiin testattavaksi.

Näitä sairauksia sairastavien veren punasolut eivät ole normaaleita donitsinmuotoisia verisoluja, jotka kykenevät kompressoitumaan ja puristumaan kapillaarien läpi, vaan ne turpoavat kuin kirsikkatäytteiset donitsit, joita ei voi puristaa. Verisolut paisuvat ja pullistelevat, koska se on ainoa tapa jolla mykoplasma voi olla olemassa, imemällä ennalta muodostettuja steroleja isäntäsolusta. Eräs ennalta muodostettujen sterolien parhaista lähteistä on kolesteroli, ja kolesteroli on se mikä antaa verisoluille joustavuutta. Jos mykoplasma vie pois kolesterolin, veren punasolu turpoaa eikä mahdu enää läpi, ja henkilö alkaa tuntea kaikenlaisia kipuja (long covid -tyyliin?? suom. huom.) ja kaiken sen aivoille, sydämelle, vatsalle, jaloille ja koko keholle aiheuttaman vahingon, johtuen siitä että enää veri tai happi ei kulje.

Ja siksi fibromyalgiaa ja kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla on niin tuskallista. Kun veri ei enää kierrä aihvoihin, niihin aivojen osiin ilmestyy pistosleesioita, ja nuo aivojen osat alkavat kuolla. Mykoplasma pääsee sydänlihaksen tiettyihin osiin, erityisesti vasempaan ventrikkeliin, ja nuo solut alkavat kuolla. Eräillä ihmisillä on soluja aivojen lateraaliventrikkeleissä, joilla on geneettinen taipumus päästää mykoplasma läpi, ja tämä aiheuttaa lateraaliventrikkelien rapistumisen ja kuoleman. Tämä johtaa multippeliskleroosiin, joka edistyy kunnes henkilö on täysin vammautunut, monesti he kuolevat ennenaikaisesti. Mykoplasma pääsee myös suoleen, josta osa kuolee, ja näin aiheutuu koliitti. Kaikki nämä sairaudet aiheutuvat mykoplasman degeneroivista ominaisuuksista.

Vuoden 2000 alussa herrasmies Sudburysta soitti minulle ja kertoi, että hänellä oli fibromyalgia. Hän haki eläkettä ja se evättiin, koska hänen lääkärinsä sanoi että kaikki tämä oli hänen päässään eikä ulkoista näyttöä ollut sairaudesta. Annoin hänelle kunnon lomakkeen ja näytepullon, ja hän lähetti vertaan tohtori Simpsonille testattavaksi. Simpsonilta saamansa tulokset näyttivät, että ainoastaan 4% hänen verensä punasoluista olivat toiminnassa normaalisti ja kuljettivat happea normaalia määriä, kun taas 83% oli pullistunut ja kovettunut, eikä punasolut päässeet kapillaareista läpi ilman suurta painetta ja vaivaa. Tämä oli fyysistä näyttöä tapahtuneesta vauriosta.

ECG-koe

Voit pyytää lääkäriltä myös 24 tunnin Holterin ECG:n. Elektrokardiogrammi on sydämen toiminnan mittari, ja näyttää sen mitä vasemmassa ja oikeassa ventrikkelissä tapahtuu. Testi näyttää, että 100% kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian potilaista kokee sydämen rytmihäiriöitä. Eri hetkinä 24 tunnin ajanjaksolla, sen sijaan että sydän sanoisi iloisesti ”pa-PAM pa-PAM”, aina välillä sydän sanookin ”papapapapapapapapapapapa”. T-aalto (aaltoja kutsutaan kirjaimin P, Q, R, S ja T) on normaalisti huipussaan, sitten aalto tasoittuu ja P-aalto alkaa jälleen. Kroonisessa väsymysoireyhtymässä vasen ventrikkeli ei purista verta tarpeeksi aorttaan ja siitä eteenpäin kehoon.

Asiakkaani Sudburyssa teetätti kokeen, ja kuinka ollakaan, tulokset sanoivat: ”T- ja S-T muodot viittaavat siihen, että vasenta ventrikkeliä rasittaa jokin, vaikka jännite jne. on normaali.” Tohtorilla ei ollut ideaa siitä miksi T-aalto ei ollut normaali. Analysoin eläkettä hakeneen potilaan raportin ja lähetin sen takaisin heille. He kirjoittivat sanoen: ”Näyttää siltä että me olemme tehneet virheen. Me pidämme kuulemisen ja voit selittää meille tämän yksityiskohtaisemmin.”

Joten kyse ei ole pelkästä mielikuvituksesta. Sydän kärsii oikeaa vahinkoa. Vasemman ventrikkelin lihakset näyttävät arpikudosta. Siksi niin monilla todetaan sydänvika kun he saavat fibromyalgian, mutta se on vain yksi mykoplasman aiheuttamista ongelmista muiden joukossa.

Veren tilavuuskoe

Voit myös pyytää lääkäriltäsi veren tilavuuskoetta. Jokainen ihminen vaatii tietyn määrän verta per kilo elopainoa, ja on havaittu, että fibromyalgiasta, kroonisesta väsymysoireyhtymäst, MS-taudista ja muista sairauksista kärsivillä ei ole kehossaan normaalia määriä verta. Lääkärit eivät ole tästä tietoisia.

Tämä koe mittaa sen määrän verta mitä kehossa on ottamalla sitä 5 ml, sitten laittamalla siihen seuranta-ainetta ja laittamalla sen kehoon takaisin. Tuntia myöhemmin otetaan jälleen 5 ml kehosta ja mitataan seuranta-aineen määrä. Mitä paksumpaa veri on, ja mitä vähemmän veren tilavuus on, sitä enemmän seuranta-ainetta löytyy.

Eräs asiakkaistani sanoi: ”Tämä potilas sai lähetteen punasolujen massatutkimukseen. Punasolujen tilavuus oli 16.9 ml per kilogramma elopainoa. Normaali määrä on 25-35 ml per kg. Tällä kaverilla oli 36% vähemmän verta kehossaan kuin mitä keho tarvitsee toimintaan.” Ja lääkäri ei edes tiennyt, että tällaista koetta oli olemassa.

Jos menettäisit 36% verestäsi onnettomuudessa, mitä veikkaat sanoisiko lääkärisi sinulle että ookoo nyt perse ylös ja aletaan tanssimaan? Hän lähettäisi sinut lähimpään sairaalaan verensiirtoon. Nämä traagiset ihmiset kauheilla sairauksilla ovat tuolla liikenteessä arviolta 7%-50% vähemmällä määrällä verta kuin mitä heidän kehonsa vaatii.

VII Miten korjata vahingot

Keho korjaa vahinkoja itsessään. Aivojen arvet kroonista väsymysoireyhtymää ja fibromyalgiaa sairastavilla korjaantuvat itsessään. Solut korjaavat itseään kaiken aikaa. Mutta mykoplasma on siirtynyt jo seuraavaan soluun.

Sairauden alkuvaiheessa doksisykliini voi auttaa sairauden voittamisessa. Se on yksi tetrasykliineistä, mutta se ei ole bakteereja tappava; se on bakteriostaattinen — se pysäyttää mykoplasman kasvun. Ja jos mykoplasma on kasvanut tarpeeksi paljon, silloin immuunijärjestelmä ottaa tilanteen haltuun.

Mykoplasma-asiantuntija professori Garth Nicholson puhuu doksisykliinihoidosta. [15] Tri. Nicholson Institute of Molecular Medicinesta on ollut mukana $8 miljoonan mykoplasmatutkimusohjelmassa, jota Yhdysvaltain armeija on rahoittanut, ja jota NIH:n tohtori Charles Engel on vetänyt. Ohjelma tutki 450:tta Persianlahden sodan veteraania, koska on näyttöä siitä että Persianlahdensodan syndrooma on taaskin yksi mykoplasman aiheuttama sairaus.

Lähdeviitteet

1. ”Pathogenic Mycoplasma”, US Patent No. 5,242,820, hyväksytty syyskuun 7, 1993. Tri Lo on listattu ”keksijäksi” ja American Registry of Pathology, Washington, DC, on listattu patentin haltijaksi.

2. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, prepared by the National Cancer Institute, Viral Oncology, Etiology Area, July 1971, submitted to NIH Annual Report in May 1971 and updated July 1971.

3. US Senate, Ninety-fifth Congress, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, Biological Testing Involving Human Subjects by the Department of Defense, 1977; released as US Army Activities in the US Biological Warfare Programs, Volumes One and Two, 24 February 1977.

4. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings before Subcommittee of the Committee on Appropriations, House of Representatives, Ninety-First Congress, First Session, Monday June 9, 1969, pp 105-144, esp. pp. 114, 129.

5. Kyger, E. R. and Russell L. Haden, ”Brucellosis and Multiple Sclerosis”, The American Journal of Medical Sciences 1949:689-693.

6. Colmonero et al., ”Complications Associated with Brucella melitensis Infection: A Study of 530 Cases”, Medicine 1996; 75(4).

7. Howell, Miller, Kelly and Bookman, ”Acute Brucellosis Among Laboratory Workers”, New England Journal of Medicine 1948; 236:741.

8. ”Special Virus Cancer Program: Progress Report No. 8”, ibid., table 4, p. 135.

9. US Senate, Hearings before the Subcommittee on Health and Scientific Research of the Committee on Human Resources, March 8 and May 23, 1977, ibid.

10. New England Journal of Medicine, August 22, 1957, p. 362.

11. Toronto Star, May 15, 1997.

12. Dr Donald MacArthur, Pentagon, Department of Defense Appropriations for 1970, Hearings, Monday June 9, 1969, ibid., p. 129.

13. Henderson, Donald A., ”Smallpox: Epitaph for a Killer”, National Geographic, December 1978, p. 804.

14. Blum, Deborah, The Monkey Wars, Oxford University Press, New York, 1994.

15. Nicholson, G. L., ”Doxycycline treatment and Desert Storm”, JAMA 1995; 273:618-619.

Suositeltavaa luettavaa

¥ Horowitz, Leonard, Emerging Viruses: Aids and Ebola, Tetrahedron Publishing, USA, 1996.

¥ Johnson, Hillary, Osler’s Web, Crown Publishers, New York, 1996.

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Brucellosis Triangle, The Chelmsford Publishers (Box 133, Stat. B., Sudbury, Ontario P3E 4N5), Canada, 1998

¥ Scott, Donald W. and William L. C. Scott, The Extremely Unfortunate Skull Valley Incident, The Chelmsford Publishers, Canada, 1996

¥ The Journal of Degenerative Diseases (Donald W. Scott, Editor), The Common Cause Medical Research Foundation (Box 133, Stat B., Sudbury, Ontario, P3E 4N5), Canada

  Artikkelin julkaissut rense.com