Tehtaillaanko salaisessa alien-tukikohdassa moniraajaisia hybridejä?

Mitä salaliittoteorioihin tulee, Dulcen tukikohta on kärkisijoilla.

UFO-’uskovaiset’ sanovat tukikohdan, joka on maanalainen laitos New Mexicon erämaassa USA:ssa, olevan miehitetty avaruusolennoilla, jotka tekevät äärimmäisiä kokeita, mm. luovat kummia ihmisen ja avaruusolennon hybridejä.

UFO-totuudenetsijöiden kirjoissa on kuvattu tukikohdan olemassaoloa, ja mystisiä kyselytunteja tietoa vuotaneiden entisten työntekijöiden kanssa on pidetty, joista osa on paljastanut salaisuuksia kuolinvuoteellaan.

Edesmennyt kirjailija Commander X, oikealta nimeltään Milton William Cooper, kirjoitti vuoden 1990 kirjassaan The Ultimate Deception että avaruusolennot pyörittävät mystistä aavikkotukikohtaa.

Hän sanoi, ett Yhdysvaltain erikoisjoukot olivat yrittäneet napata tukikohdan kontrolliinsa, mutta 66 miestä oli kuollut erityisen verisen taistelun seurauksena ’Harmaina’ tunnettujen avaruusolentojen ja ihmisten välillä.

Cooper oli myös väittänyt, että tukikohdan alemmat tasot olivat sokkeloisia, joissa siepattuja piinattiin eikä palautettu. Lisäksi ihmis-DNA:ta pilkottiin karmivilla tavoilla uusiksi hybrideiksi.

Dulce Base is alleged to be in New Mexico in an area that looks like a rocky desertscape to the untrained eye (artist's impression)

Dulcen tukikohta on New Mexicossa alueella, joka näyttää kivikkoiselta aavikkomaisemalta harjaantumattomalle silmälle (kuva on taiteilijan näkemys, Getty Images)

Kirjassa Cooper väitti, että hänellä oli todistus mieheltä, joka oli työskennellyt tukikohdassa.

Hän paljasti jättiläismäisen maanalaisen laitoksen, joka ulottui mailien verran syvälle maan sisään, ja osat on yhdistetty toisiinsa nopealla sukkulakuljetuksella.

Gatwickin lentokentältä kuulostavalta alueelta ei löydä tax free -kauppoja, eikä matkailijoita imemässä tuoppia ennen lentoa.

Cooper kirjoittaa, “Dulcessa on ainakin seitsemän eri tasoa, kuudes taso tunnetaan  ‘Painajaishallina’. Tällä tasolla Harmaat tekevät eniten kokeitaan.”

The most vivid allegations about the 'secret base' come in Commander X's 1990 book, The Ultimate Deception

Ronskeimmat väitteet ’salatukikohdasta’ tulevat Commander X:n vuoden 1990 kirjasta The Ultimate Deception

Hän lisää, että yksi silminnäkijä oli “työskennellyt orjaleirillä Harmaiden loitsun alaisena”. Hänen onnistui saada parempi kuva siitä mitä paikan päällä tapahtui sen jälkeen kun hänen mielenhallintansa “haihtui”.

Hän sanoi: “Näin moniraajaisia ‘ihmisiä’ jotka näyttivät puoliksi ihmisiltä, puoliksi mustekaloilta.

”Myös reptiliaaneja, ja karvaisia otuksia joilla oli ihmisten kädet ja ne itkivät kuin vauvat. Myös suuria ihmisliskoja häkeissä.

“Siellä oli ḱarsinoita siivekkäille olennoille, kolmemetrisille jättiläisille ja olennoille, jotka olivat puoliksi ihmisiä, puoliksi linnunkaltaisia.

“Yhdestä kerroksesta tämän alta löytyi rivi toisensa jälkeen ihmisiä, jotka oltiin siepattu eikä heitä oltu koskaan palautettu maanpinnalle. Heitä pidettiin jäädytettyinä kylmäsäiliöissä.”

Few people have spoken about the alleged base or its inhabitants, but the few stories all involve aliens

Muutamat ovat puhuneet väitetystä tukikohdasta tai sen asukeista, mutta tarinoissa vilisee avaruusolentoja (kuva: Getty Images/Collection Mix: Sub)

Mutta Cooper ja hänen pakoon päässyt orjatiedonlähteensä eivät olleet ainoita, jotka ovat puhuneet tästä mystisestä avaruusolentojen keskittymästä.

Vuonna 2009 AlienHub.com-foorumilla, otsikolla ’Kuolemansairas Thomas Edwin Castello paljastaa tietonsa’, oli postaus jossa tukikohdasta puhui mies, joka väitti työskennelleensä siellä turvahenkilöstössä vuosikymmeniä aiemmin.

Ei niin yllättävästi paljon kysymyksiä esitettiin avaruusolennoista, mutta mystinen postaaja ei kertonut paljoakaan muita väitteitä.

Näihin kuului hänen muistonsa siitä, että avaruusolennot käyttivät omituista nestettä ravintonaan, että hän ei ollut varma pesivätkö he itsensä pysyäkseen puhtaina koska hän ei päässyt avaruusolentojen “yksityiskammioihin”, ja että ne pelkäsivät aseita.

Luonnollisesti monet pitivät tekstiä roskana.

Milton William Cooper, who wrote many books about aliens and conspiracy theories under the pseudonym 'Commander X'

Milton William Cooper, joka kirjoitti monia kirjoja avaruusolennoista ja salaliitoista pseudonyymillä ’Commander X’

Ufologi Leonard Stringfieldin sanotaan sanoneen Weekly World Newsin artikkelissa tukeneen väitteitä tukikohdan olemassaolosta. Hän myöhemmin kiisti tämän sanoen: ”En ole eläissäni kuullut tällaista faktojen vääristelyä.”

Valtiotieteilijä Michael Barkun sanoi kylmän sodan ohjusbunkkereiden antaneen alueella syytä huhuille, mutta kuvasi sitä ”houkuttelevaksi legendaksi”.

Hän sanoi puheiden siepatuilla tehdyistä kokeista ja taisteluista avaruusolentojen ja sotilaiden välillä olevan ”kaukana kaikkein härskeimmistä maanalaisista tukikohdista esitetyistä väitteistä.”

Jicarilla Apache Legislative Councilin puheenjohtaja Ty Vicenti, kuitenkin, ”oli hyväksynyt idean Dulcen tukikohdasta, osittain turismin piristämisen takia”.

 

Artikkelin julkaissut Daily Star

UFOja auringonnousun aikaan Meksikossa

Havaintopäivämäärä: tammikuun 13, 2021
Havaintopaikka: Alejadria, Meksiko

Meksikossa näkyy usein UFOja, ja uskon sen johtuvan avaruusolentojen tukikohdista, joita sinne on rakennettu tuhansia vuosia sitten tulivuorien alueille. Tulivuoret kuten Colima, Popocatepetl, Cofre De Perote, La Malinche, Nevado De Toluca, Pico de Orizaba (tosi isoja UFOja nähdään täällä) sekä Tacana. Kaikkien niiden luona on raportoitu UFO-havaintoja, kappaleita liikkumassa vuoren sisään ja sieltä ulos. 100-prosenttista näyttöä siitä, että UFO-havaintoja on tehty alueella johtuen siitä, että avaruusolennot ovat rakentaneet tukikohtiaan vuorien sisään… kaikki tuhansia vuosia sitten.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijän kertomaa:

Tervehdys, ne ilmaantuivat tyhjästä ja aluksi ne näyttivät ainoastaan kolmelta valolta, sitten ne pitenivät (liikkuivat) mutta erittäin hitaasti. Näyttää siltä että ne eivät liiku ja usko pois, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näen niitä. Niiden hehku kiinnostaa minua. Paikka on Jalisco, Meksikon ylämailla, paikassa nimeltä San Diego de Alejandria. Kello oli 7-8 aikaan aamulla, tammikuun 13. päivänä 2021.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO säntäilee pilvissä Brasiliassa

Havaintopäivämäärä: tammikuun 15, 2021
Havaintopaikka: Picos, Brasilia

Silminnäkijä Luan Silva huomasi jotain omituista taivaalla. Suuri valkoinen kappale liikkui pilveen ja sieltä ulos aina muutaman sekunnin välein, aivan kuin leikkien piilosta hänen kanssaan.

Silva otti kännykkänsä ja kuvasi 20 sekunnin ajan kiinnostavaa kohtaamista UFOn kanssa. Melkein kuin lapsi joka leikkisi. Omituista käyttäytymistä, mutta jotkut avaruusolennot ovat leikkisiä. Tämä voi myös olla tekoälyn ohjastama, mutta se näyttäytyy pikkuhiljaa jotta ihmiset eivät kuumottuisi sen näkemisestä. Joka tapauksessa… sitä on kiva katsella.

Scott C. Waring

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Jälleen UFO Kolumbiassa

Ensimmäinen havainto: tammikuun 29, 2020

Toinen havainto: lokakuun 6, 2020 klo 06:00

Havaintopaikka: Medellin, Kolumbia

Kolumbian havainnosta on julkaistu uudempi video. Tämä havainto oli minulle uusi. Silminnäkijä Diego Penagos sanoo, ”Kuvasin sen itse lokakuun 6. päivänä kello 6 aamulla Medellinissa, kun kiipesin korkeimmalle kukkulalle Medellinissa. Se on kolmen ristin kukkula. Yritin lähettää sitä eri medioihin, mutta kukaan ei vastannut minulle.”

Tämä on 100-prosenttinen varmistus aiemmalle tammikuun 29. päivän 2020 havainnolle, että se on aito. Uudempi Diegon video on näyttöä siitä, että tummanharmaa kuusikulmion muotoinen UFO käy toistuvasti pyörimässä Medellinissä, ja siellä voi olla jopa tukikohta… missä voi olla tuhansia avaruusolentoja tuhansista maailmoista!

Scott C. Waring, Taiwan

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Mies joka yritti ottaa yhteyttä avaruusolentoihin isoäidin olohuoneesta

Uusi dokumentti seuraa avaruusmies John Shepherdin 30-vuotista kosmista taivalta. Mikä ajoi hänet ampumaan säteellä viestejä ja musiikkia avaruuteen?

1960-luvun puolivälissä, kun hän oli poika Michiganin maaseudulla, John Shepherd alkoi pohtia tapoja saada yhteyttä avaruusolentoihin. “Se oli noihin aikoihin kun tuli sarja nimeltä The Outer Limits telkkarista”, hän muistelee. “Muistan aiheen kiehtoneen minua, idea siitä että rakentaisin omat tiedeinstrumenttini, joilla tutkia Maan ulkopuolisen elämän mystistä ilmiötä.”

https://www.youtube.com/watch?v=OBkV2pAwy-U

Vuonna 1972 hänen omien isovanhempiensa olohuoneesta hän alkoi seurata unelmaansa lähettää avaruuteen sähköisiä pulsseja “kohti tähtiä”. Niin sai alkunsa ainutlaatuinen 30-vuotinen matka, jota hän kutsuu nimellä  Project STRAT (Special Telemetry Research and Tracking). Pian se ottaisi otteen hänen elämästään, ja hänen isovanhempiensa elämästä, jotka löysivät itsensä omituisia, “kauniita ja epätavallisia instrumentteja”, muunmuassa kaksikanavaoskillaattori, katodisädeputki, jättiläisruudut joilla monitoroida saapuvia signaaleja ja matalataajuuslähetin, joka lähetti signaaleja miljoonien mailien päähän avaruuteen.

Vaikkei hänellä ollut paljoa rahaa, hän troolasi armeijan ylijäämämyyntejä ja sähköliikkeitä läheisessä Traverse Cityssa, keräsi materiaaleja joita hän tarvitsi. Puutarhaan hän pystytti “kaksikerroksisen 150,000 voltin ulostulon”, joka oli pystytetty kahden pitkän metallitornin varan, jotka oli tehty hylätyn hiihtohissin palasista. Olohuoneessa tiedelaitteet olivat pinottu lattiasta kattoon yhdelle seinälle.

“Usein ihmiset, jotka ajoivat ohi yöllä autollaan, näkivät vilkkuvia valoja olohuoneessa ja he pysähtyivät tuijottamaan niitä”, hän sanoo. “Ehkä he ovat myös katselleet The Outer Limitsia, ja he miettivät mitä oikein oli käynnissä. Muistan joidenkin jopa luulleen meidän rakentaneen venäläisen vakoilulaitteen.”

Shepherd rakensi lähettimiä ja vastaanottimia kierrätysmateriaaleista. Kuva: Matt Killip

Viime torstaina Netflix näytti mielenkiintoisen lyhytelokuvan nimeltä John Was Trying to Contact Aliens, joka aiemmin tänä vuonna voitti parhaan dokumentin palkinnon Sundance-festivaaleilla. Dokumentaristi Chris Killipin poika Matthew Killipin kuvaama, editoima ja ohjaama dokumentti käy läpi Shepherdin 30-vuotista taivalta vain 16 minuutin pituisella pätkällä.

“Halusin kertoa tarinan tiiviisti ja säästellen, mutta pitää samalla jotain mystisyyttä”, Killip sanoo. “John on ihana kohde, mutta hänessä on jotain mystistä ja salailevaa, joka voi olla peräisin hänen elämänsä alkuvaiheilta. Yritin tasapainottaa narratiivia hänen innollaan, joka on jossain tieteen ja ulkopuolisen taiteen välimaastossa. Mitä enemmän ajattelen sitä mitä hän teki, sitä enemmän se tuntui 30-vuotiselta taide-esitykseltä.”

1970-luvulla Shepherdin obsessio välillä toi paikalliset toimittajat hänen ovensa eteen. Vuonna 1989 hänelle annettiin hänen 15 minuuttiansa julkisuudessa hänen esiinnyttyään The Joan Rivers Show’ssa. YouTubessa hänet voi nähdä puristuneena kahden ufologin väliin, intensiivinen pitkätukkainen ja -partainen nuorimies, joka selittää tehtäväänsä jonkin verran skeptiselle juontajalle, joka huomauttaa että 16 vuoden jälkeenkään avaruusolennot eivät edelleenkään ole vastanneet hänen kutsuunsa.

Siihen mennessä hänen isoäiti Irenen säästöillä Shepherd oli rakentanut tilavan kaksikerroksisen laboratorion hänen isovanhempiensa talon viereen. “Vaikka kehoni oli paikalla pikkukylässä”, hän sanoo Killipille, “mieleni oli avaruudessa ja muissa maailmoissa, matkaten kosmoksessa.” Vilkkuvat kotivideokuvat paljastavat futuristisen sisustuksen täynnä ruutuja, konsoleita ja vilkkuvien valojen matriiseja: Tähtialus Enterprise ahdettuna michiganilaiseen pikkukaupunkiin.

Shepherdin isoäiti Irene avitti hänen intohimoaan löytää elämää Maan ulkopuolelta. Kuva: Vimeo

Käyttäen jättiläismäistä lähetintä puutarhassa hän alkoi lähettää musiikkia avaruuteen usean tunnin verran päivässä, artisteilta kuten Sun Ra, Ornette Coleman ja John Coltrane sekä saksalaisilta kokeilevilta artisteilta kuten Can, Cluster ja Harmonia. Yhdessä vaiheessa me näemme nuoren Shepherdin nojaavan tiukasti mikrofoniin ja tekevän ilmoituksen kosmokselle: “Nyt me aiomme soittaa teille afro-poppia iltanne ratoksi.”

Killip sai ensi kerran kuulla Shepherdista kun hän tutkaili kirjaa UFO-kulteista ja näki valokuvan “pitkätukkaisesta nuoresta miehestä, jota ympäröi koneiden kasat hänen isoäitinsä istuessaan hänen vieressään neulomassa”. Päivätyösään filmileikkaajana taiteilijoiden kuten Jeremy Deller kanssa Killip teki lyhytelokuvan nimeltä Master of Reality toisesta teini-ikäisestä ulkopuolisesta, Ronny Longista, jonka pakkomielteisiin kuuluu wrestling ja kauhuelokuvat. “Jotain samankaltaisuuksia heillä  oli siinä äärimmäisessä yksimielisyydessä”, hän sanoo.

Killipin hellässä muotokuvassa Shepherd tulee esiin herkkänä sieluna, tietoisena muiden toiseudesta, ja kuitenkin yhtenä sen kanssa. Narratiivi lyhyesti käsittelee hänen vaikeuksiaan lapsuudessa — isää joka pian jätti hänet hänen synnyttyään ja emotionaalisesti etäistä äitiään johon hänellä oli vain vähän yhteyttä. “Asiat olivat vaikeita alkuvuosina”, hän sanoo Killipille. “Isoäitini tunsi sääliä minusta ja otti minut hoteisiinsa.” 12-vuotiaana Shepherd tajusi olevansa homo, minkä hän sanoo jäljittelemättömän vähättelemättömään sävyyn, mikä osoittautui “varsin vaikeaksi” Michiganin maaseudulla 1960-luvun alkuvuosina.

“Mielestäni jos varhaiset vuodet ovat vaikeita, se tekee elämästä tutkailevampaa”, hän sanoo faktatyyliin. “Se ainakin teki minusta tavallaan riippumattoman ja rohkaisi minua laajentamaan ajatteluani.”

“Suurimman osa siitä mitä minä tein olin oppinut itse, mutta isoisäni, joka oli työskennellyt työkaluntekijänä Detroitissa, auttoi minua usein käytännön asioissa. Isoäitini oli kuitenkin se, jolla oli yhteinen kiinnostus, sanoisinko, eksoottisempia asioita kohtaan. Hän toi paljon inspiraatiota elämääni.” (Irene kuoli vuonna 1988 ja filmi on omistettu hänelle.)

Filmin pistelevän itsereflektion hetkenä Shepherd vertaa elämän matkaansa vaellukseen “yksinäistä vuoristoreittiä”. Se muuttui kun hän tapasi elämänkumppaninsa John Litrentan vuonna 1993. He elävät, hän sanoo, “hiljaiseloa järven rannalla kahden pikkukaupungin välissä”.

Vuonna 1998, johtuen rahanpuutteesta, Shepherd vastahakoisesti purki laboratorionsa ja pani kaiken varastoon, jossa tavarat ovat edelleen. Hän ohjaa Killipin sekasotkun keskelle taskulampulla, osoitellen hänen rakkaisiin laitteisiinsa — satelliittikommunikaatiolaitteisiin, korkeatehoisiin mikroaaltoputkiin, korkeajännitelähetinkiihdyttimeen. “Nämä ovat vain jäänteitä,” hän sanoo, “ylimääräisiä ajatuksia.”

“Kaipaan sitä”, hän kertoo minulle, “todellakin kaipaan, mutta säästin sen kaiken. Se on kuin kokoelma kauniita esineitä. Odottamassa siellä.”

Filmissä hän kuvaa pitkää, omituista, luovaa ponnisteluaan “eräänlaiseksi unitilaksi” joka antoi elämälle merkitystä. Ja Riversin show’n pätkässä, kun Rivers mainitsee menestyksen puutteen, hän vastaa: “Kuin artisti joka voi jatkaa maalaamistaan vaikkei hän myykään taulujaan, minä voin jatkaa laitteiden rakentamista ja ideoiden parissa työskentelyä.” Meinaako hän, nyt näin jälkikäteen, että hän oli konseptuaalinen taiteilija yhtä paljon kuin tiedemies? “Kaipa olin”, hän sanoo hiljaa. “Valo- ja ääni- ja sähkötaiteilija. Ja oman tien kulkija. Varmasti oman tien kulkija. Ja se olisi aika hyvä kuvaus.”

 

Artikkelin julkaissut  theguardian.com