Voivatko UFO-paljastusdebatin kaksi osapuolta olla molemmat samaan aikaan oikeassa ja väärässä? Vaikka meillä onkin oikeus saada tietää, kestämmekö me kuulla totuuden?
Minä olen yksi niistä ihmisistä, joka on puhunut UFO-todellisuuden paljastuksen puolesta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Se on keskeinen teema ensimmäisen käsikirjoittamani elokuvan Official Denial (Syfy Channel) juonessa, ja jopa 20 tuntisessa avaruusolentojen hyökkäysteemalla varustetussa sarjassa Dark Skies (NBC). Aivan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, minä kirjoitin yhdessä Richard Dolanin kanssa kokonaisen kirjan mitä paljastuksesta mahdollisesti seuraa yhteiskunnalle ja maallisille instituutioille, A.D. After Disclosure. Se on ollut pakkomielteeni jo neljännesvuosisadan ajan.
Et kestä totuutta
Elokuvassa A Few Good Men, Jack Nicholsonin esittämä eversti Jessep huutaa mielipiteensä Tom Cruisen luutnantti Daniel Kaffeelle. Jessep yksinkertaisesti uskoo, että demokratian pitää tehdä joitain asioita, jotka vaativat kovempia kansalaisia pitämään meitä muita turvassa millä tahansa keinolla, ja että meidän ei oikeasti tarvitse saada kuulla totuutta.
Tämä argumentti on selvästi ollut voitolla usean vuosikymmenen ajan, käytännössä siitä lähtien kun lentävät lautaset vuonna 1947 alkoivat lennellä taivaalla, joista Kenneth Arnold tuli tunnetuksi Washingtonin osavaltiossa, sekä myös ensin myönnetty mutta sitten kiistetty Roswellin maahansyöksy New Mexicon autiomaassa samana vuonna.
Ihmisillä on oikeus tietää
Oikeus tietää -näkökanta on otettu taas käyttöön selittämään kaikki mahdollinen Watergaten kuulemisista FOIA-lakiin. Idea on, että salaisuuksia ei tulisi saada pitää salassa ikuisesti, ja että portinvartijoiden tulee astua sivuun muulloin paitsi kansallisen turvallisuuden uhkien tapauksessa, ja silloinkaan asioita ei saa salata pitkään.
Ei ole epäilystäkään etteikö tämä argumentti olisi ollut tappiollinen toisen maailmansodan loputtua. Huolimatta tuhansista armeijan, poliisin ja tavallisten kansalaisten tekemistä havainnoista, sekä havaintoja tukevista tutka- ja valokuva-aineistosta, valtio ja media tuntuvat ottaneen käyttöön salailun kaksi pilaria — kieltämisen ja pilkkaamisen.
1990-luvulla minulla oli kaksi projektia — yksi kokopitkä elokuva, toinen taas oli koko kauden mittainen sarja TV-verkossa — jotka molemmat käsittelivät metaforallisesti ja konkreettisesti faktoja UFO-paljastusta vastaan sekä sen puolesta. Syvennyin aiheeseen sekä Official Denialissa että Dark Skiesissa.
Hollywoodissa ei voi vain kirjoittaa esseetä tällaisista asioista. On pakko rakentaa hahmoja ja antaa heidän sanoa se mitä oikeasti ajattelet. Minun tapauksessani molemmissa projektteissa minä konstruoin kaksi hahmoa, jotka tarkastelivat UFO-salailua kokonaan eri tavoin.
Official Denial
Tämän elokuvan perusajatus (ensimmäinen silloisen Sci-Fi Channelin tuottama oma elokuva) lähti käyntiin abduktiolla. Päähenkilö Paul Corliss oli nuorimies, joka pyöritti taimipuutarhaa ja koitti käsitellä sitä, että Harmaat olivat siepanneet häne. Hänen oma vaimonsa ei uskonut häntä, hänen terapeuttinsa ajatteli hänen olevan hullu, mutta Yhdysvaltain hallitus oli muuta mieltä. Armeijan leivissä olevat Majestic-12:lle työskentelevät miehet tiesivät, että Corliss puhui totta. Joten he piuhoittivat hänen kotinsa mikrofoneilla ja odottivat tämän tapahtumista uudestaan. Heidän suunnistelmansa oli nimeltään “Operation: Forced Encounter”, jossa heidän tarkoituksenaan oli ampua alas UFO, repiä se palasiksi takaisinmallintamista varten ja kuulustella eloonjääneitä, jos niitä oli yhtään.
Kuten osoittautui, yksi avaruusolento selvisi, mutta hän ei halunnut puhua kenellekään univormulliselle. Lopulta Majestic-12:n johtaja, kenraali Kenneth Spaulding (Chad Everett) päätti heittää noppaa ja tuoda Corlissin (Parker Stevenson) paikalle ja katsoa josko avaruusolento olisi hänen kanssaan juttutuulella, sillä avaruusolennot ovat olleet kiinnostuneet hänestä useammin kuin kerran.
Tämä kohtaus Spauldingin ja Corlissin kanssa tapahtui Majestic-12:n päämajassa. Avaruusolennon ruumiinavaushahmo on vanhanaikainen ja parhaimmilaankin marginaalinen erikoistehoste, joten keskitytään kuuntelemaan vuorosanoja:
Filmi on viihdyttävä monin tavoin, ei vähintään loppujuonen takia, jossa paljastuu että kyse ei ole siitä mistä nämä olennot tulevat, vaan milloin. Ne ovat meitä itsejämme tulevaisuudesta.
Filmi antaa Spauldingille armeijan näkökulman, esittää ideaa siitä että vaikka totuuden puhuminen voi kuulostaa hyvältä, kansa ei suhtautuisi siihen hyvin. Corliss ottaa sellaisen miehen näkökulman, jonka mielestä totuus tekee vapaaksi ja huolimatta siitä miten kamalia uutiset ovat, sen tietäminen on parempaa kuin salailun syövyttävän hinnan maksaminen. Tärkeä ero tässä on, että molemmat miehet käyttäytyvät omalla tavallaan hyvästä syystä. Spauldin on patriootti, joka uskoo tekevänsä parhaansa oman maansa puolesta. Corliss on tavan mies, joka tietää että sellaisen kohtelun saaminen viranomaisilta tai avaruusolennoilta on väärin.
Dark Skies
Useita vuosia Official Denialin lähetyksen jälkeen myin NBC:lle televisiosarjan yhdessä Brent Friedmanin kanssa. Dark Skies kertoo tarinan John Loengardista, naivista juuri yliopistosta valmistuneesta, joka tulee Washington, D.C.:een työskentelemään John Kennedyn “New Frontierin” parissa.
Hänen kongressiedustajapomonsa panee hänet etsimään budjettileikkauskohteita ja ehdottaa, että lentävät lautaset ja Project Blue Book voisivat olla hyvä paikka aloittaa. Loengard tekee hommansa hyvin, puskee eri salailun kerrosten läpi, ja löytää perukoilta Majestic-12:n.
MJ-12 -pomona toimii kapteeni Frank Bach, suoraan laivaston tiedustelupalvelusta. Bach sanoo Loengardille, että hän on nyt päässyt salaiseen organisaatioon, ja että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä salaisuuden säilyttämisen puolesta. Loengardista tulee Man-in-Black vuonna 1961.
Tämä kohtaus tapahtuu Kuuban ohjuskriisin aikaan vuonna 1962. Loengard yksinkertaisesti ei voi uskoa, että Amerikan JFK ja Neuvostoliiton Nikita Hruštšov aikovat räjäyttää koko maailman ilmaan, kun otetaan huomioon se uhka minkä valloittaja-avaruusolennot heihin kohdistavat. Hän tekee pahimman synnin, menee Bachin kotiin ja vaatii vastauksia. Silloin hän saa kuulla, että salaisuuden sisällä on toinen salaisuus:
Tämä kohtaus on puolivälissä kaksituntista pilottijaksoa (käsikirjoitus oli Writers Guild of American palkintoehdokkaana). Pilotissa Loengard saa käsiinsä UFOn palasen Roswellin maahansyöksystä, vie sen Bobby Kennedylle joka sanoo hänelle, että JFK aikoo kertoa Amerikan kansalle mitä tapahtuu heti kun hän voittaa vuoden 1964 vaalit. Pätkän lopussa Kennedy murhataan Dallasissa, ja samalla menevät myös UFO-paljastushaaveet.
Tämän jälkeisissä 18 tunnissa jaksoja Bach ja Loengard ovat eri mieltä ja tappelevat paljastusasiasta niin monin eri tavoin kuin vain on kuviteltavissa. Bach on täysin sinut salailun kanssa, kun taas Loengard aktiivisesti taistelee salailun lopettamiseksi ja totuuden tuomiseksi Amerikan kansalle ja maailmalle.
Meillä käsillämme oleva kysymys tänä päivänä on, kuitenkin, kykenemmekö me Yhdysvaltain (ja myös koko maailman) kansalaiset kestämään totuuden.
On sanottu, että yhteiskunta romahtaisi kun me kamppailemme tilasta kutistuvassa universumissa, samaan tapaan kuin alkuperäiskansat tuhoutuivat siirtomaavaltojen ja konkistadorien jaloissa. Silti me tiedämme kuitenkin niin vähän siitä mitä nämä Muut edustavat ja mitä he haluavat ja se on täysin mahdotonta selvittää. Tämä varmastikin voi olla ongelma. Mutta onko ratkaisuna epätoivoisesti pitää yllä valhetta, joka on hajoamassa käsiin? Vai tuoko se meidät yhteen niin, että me voimme avoimesti keskustella vaihtoehdoistamme?
Vaikka ymmärrän molempien osapuolten kantoja riittävästi kirjoittaakseni hahmon kuten kenraali Spaulding tai kapteeni Bach, on reilua sanoa että jopa he eivät todennäköisesti myöntäisi sitä, että vuonna 2021 maailma on muuttunut riittävästi ja että on aika päästää irti vanhoista kannoista.
Pointti on, että me emme tiedä miten ihmiskunta reagoisi saadessaan kuulla, että me emme ole yksin. Eikä ole oikein, että joku eliittiryhmä saa päättää koko Maapallon puolesta. Sympatiani ovat Paul Corlissin ja John Loengardin puolella.
Porukka, joka uskoo että me emme kestä totuutta, on aikansa elänyt. Ne, jotka uskovat että Me Kansa olemme oikeutettuja saamaan tiedon, tulisi päästää hoitamaan asiaa nyt.
Virginian Roanokessa asuva kameran omistaja: ”minulla on riistakamera öisin tarkkailemassa eläimien varalta, jotka saattavat eksyä takapihalleni.”.
”03:03 aikaan aamulla heinäkuun 30. päivä riistakamera kuvasi esineen, joka leijaili linssin edessä, joka näyttää tasan tarkkaan tyypilliseltä metalliselta UFOlta”.
”Kameran edessä ei ollut mitään, kamerasta noin 50 metrin päässä on metsänreuna eikä kamera havaitse sitä”.
Lisäksi videolla näkyy levymäinen esine, joka kiitää Manhattanilla, sikari-UFO Los Angelesissa sekä suuri hehkuva rengas, joka tulee esiin pilvestä. MUFONin havaintoja nämä.
Elokuun 8. päivä 2021 LASCO C2 -satelliitti kuvasi massiivisen räjähdyksen Auringossa, eikä se näytä auringonpurkaukselta.
Marraskuun 1. päivänä 2020 NASAn satelliitti EIT 304 kuvasi avaruusolentojen aluksen, joka ampuu suuren säteen Aurinkoon (kts. video) ja vaikka syy ei ole selvillä, sanotaan että älykkäät rodut saattavat elää keräämällä, säilömällä ja ottamalla käyttöön aurinkovoimaa.
”Vaikka Kaikki on KAIKKEUDESSA, on yhtä totta että KAIKKEUS on Kaikessa. Ken tämän totuuden ymmärtää, hänelle on tullut suuri tietous.” — Kybalion.
Miten usein suurin osa ihmisistä on kuullut toistettavan lausetta, että heidän Jumaluutensa (jota kutsutaan monilla nimillä) on ”Kaikki Kaikessa” ja miten vähän he ovat tarkastelleet näiden hätäisesti viljeltyjen sanojen sisäistä piilotettua totuutta? Tuo monesti kuultu ilmaisu on muinaisen Hermeettisen Maksiimin jäljelle jäänyt muoto. Kuten Kybalion sanoo: ”Ken tämän totuuden ymmärtää, hänelle on tullut suuri tietous.” Ja, kun asia on näin, etsikäämme tätä totuutta, jonka ymmärtäminen tarkoittaa niin paljon. Tässä totuuden ilmaisussa — tässä Hermeettisessä Maksiimissa — on piilossa eräs suurimmista filosofisista, tieteellisistä ja uskonnollisista totuuksista. Me olemme antaneet teille Hermeettisen Opetuksen koskien Universumin Mentaalista Luonnetta — totuus siitä että ”Universumi on Mentaalinen — se lepää KAIKKEUDEN Mielessä”. Kuten Kybalion sanoo yllä esitetyssä lainauksessa: ”Kaikki on KAIKKEUDESSA.” Mutta huomaa myös toinen lausunto: ”On yhtä totta, että KAIKKEUS on Kaikessa.” Tämä päällepäin ristiriitainen toteamus ratkaistaan Paradoksin Lailla. Se on eksakti Hermeettinen toteamus KAIKKEUDEN ja Mentaalisen Universumin välisistä suhteista. Me olemme nähneet miten ”Kaikki on KAIKKEUDESSA” — nyt tarkastelkaamme aiheen toista puolta.
Hermeettiset Opetukset sanovat vaikutuksesta niin, että KAIKKEUS on Läsnä sen Universumissa, ja jokaisessa osassa, partikkelissa, yksikössä tai yhdistelmässä Universumin sisällä. Opettajat yleensä kuvaavat tämän lauseen viittamalla Vastaavuuden Periaatteeseen. Opettaja ohjeistaa oppilasta muodostamaan Mentaalisen Kuvan jostain, henkilöstä, ideasta, jostain jolla on mentaalinen muoto, suosikkiesimerkki on kirjailija tai dramaturgi joka muodostaa idean hänen hahmoistaan; tai maalari tai kuvanveistäjä muodostamassa kuvaa ideaalista jota hän haluaa ilmaista taiteessaan. Tässä tapauksessa oppilas tajuaa, että vaikka kuvalla on olemassaolonsa, ja olemuksensa, ainoastaan hänen omassa mielessään, ja kuitenkin hän, oppilas, kirjailija, dramaturgi, maalari tai kuvanveistäjä on, tavallaan, myös läsnä mentaalisessa kuvassa. Toisin sanoen, todellisuuden koko hyve, elämä, henki mentaalisessa kuvassa on johdettu ajattelijan ”läsnäolevasta mielestä”. Mieti tätä hetki, kunnes idea selkenee.
Ottaaksemme modernin esimerkin, sanokaamme että Othello, Iago, Hamlet, Lear, Richard III olivat kaikki olemassa vain Shakespearen mielessä, niiden keksimisen tai luomisen aikaan. Ja kuitenkin Shakespeare myös oli olemassa jokaisessa näissä hahmoissa, antaen heille elinvoimaa, henkeä ja liikettä. Kenen ”henki” on kyseessä hahmoissa, jotka me tunnemme nimillä Micawber, Oliver Twist, Uriah Heep — onko se Dickens, vai onko jokaisella näistä hahmoista oma henkilökohtainen henki, luojastaan riippumaton? Ovatko Medicin Venus, Sistuksen Madonna, Appollo Belvidere omia henkiään ja todellisuuksiaan, vai kuvaavatko ne luojiensa henkistä ja mentaalista voimaa? Paradoksin Laki selittää, että molemmat kannat ovat totta, kun niitä katsotaan omista näkökannoistaan. Micawber on sekä Micawber että Dickens. Ja jälleen, vaikka Micawberin voidaan sanoa olevan Dickens, kuitenkaan Dickens ei ole identtinen Micawberin kanssa. Ihminen, kuten Micawber, voi älähtää: ”Luojani Henki on läsnä minussa — ja kuitenkaan minä en ole HÄN!” Miten tämä eroaa shokeeraavasta puolitotuudesta, jota niin kovaäänisesti jotkut puoliviisaat ovat huhuilleet, jotka täyttävät ilman heidän kovaäänisellä möykällään: ”Minä olen Jumala!” Kuvittele Micawber-parka, tai viekas Uriah Heep, huutamassa: ”Minä olen Dickens”; tai jotain muita Shakespearen näytelmien hahmoja, suureellisesti ilmoittamassa: ”Minä olen Shakespeare!” KAIKKEUS on kastemadossa, ja kuitenkin kastemato on kaukana KAIKKEUDESTA. Ja silti ihmetys pysyy, että vaikka kastemato on olemassa pahaisena olentoja, joka on luotu ja joka on ollut pelkästään KAIKKEUDEN Mielessä — ja kuitenkin KAIKKEUS on läsnä kastemadossa, ja niissä partikkeleissa joista kastemato koostuu. Voiko olla suurempaa mysteeriä kuin tämä ”Kaikki on KAIKKEUDESSA; ja KAIKKEUS on Kaikessa”?
Oppilas, tottakai, tajuaa että yllä esitetyt kuvaukset ovat väistämättä epätäydellisiä ja riittämättömiä, sillä ne esittävät rajallisten mielien mentaalisia kuvia, kun taas Universumi on Äärettömän Mielen luomus — ja kahden ääripään väliset erot ovat niiden välissä. Ja kuitenkin kyse on pelkästään määrästä — sama Periaate pätee molempiin — Vastaavuuden Periaate ilmenee molemmissa — ”Niin ylhäällä, kuin Alhaalla; niin Alhaalla, kuin Ylhäällä.”
Ja siinä määrin miten Ihminen tajuaa Sisällään Asuvan Hengen olevan läsnä hänen olemuksessaan, niin hän nousee henkisellä asteikolla elämässä. Tämä on se mitä henkinen kehitys meinaa — Hengen tunnistamista, tajuamista ja ilmenemistä meissä. Yritä muistaa viimeisin määritelmä — henkisen kehityksen määritelmä. Se sisältää Todellisen Uskonnon Totuuden.
Olemukselle on monia tasoja — monia Elämän alitasoja — monia olemassaolon asteita Universumissa. Ja kaikki riippuvat olentojen kehityksestä tuolla asteikolla, jonka asteikko on karkeimman materian alin piste, ja korkein piste eroaa ainoastaan ohuimmalla erotuksella KAIKKEUDEN HENGESTÄ. Ja ylöspäin ja eteenpäin kulkevat kaikki tällä Elämän Asteikolla. Kaikki on Polulla, joka päättyy KAIKKEUTEEN. Kaikki edistys on Kotiinpaluuta. Kaikki kulkee Ylöspäin ja Eteenpäin, huolimatta kaikista pintapuolisista ristiriidoista. Sellainen on Valaistuneiden Viesti.
Hermeettinen Opetus keskittyy Universumin Mentaaliseen Luomisprosessiin, joka on Luomissyklin alussa, KAIKKEUS on sen ”Olemisen” aspektissa ja projisoi Tahtonsa kohti sen ”Tulevaa” aspektia, ja luomisprosessi saa alkunsa. Opetetaan, että prosessi koostuu Värähtelyn madaltamisesta kunnes erittäin matala taso on saavutettu, jossa kohtaa karkein mahdollinen Aine manifestoituu. Tämä prosessi on nimeltään Involuutio, jossa KAIKKEUS ”sotkeutuu”, tai ”kietoutuu” luomukseensa. Hermeetikot uskovat tällä prosessilla olevan Vastaavuus taiteilijan, kirjailijan tai keksijän mentaalisen prosessin kanssa, joka kietoutuu niin kovasti mentaaliseen luomukseensa, että hän lähes unohtaa oman olemassaolonsa, ja joka siinä hetkessä lähes ”elää luomustaan”.
Tätä Involuntaarisen Luomisen vaihetta joskus nimitetään Jumalallisen Energian ”Ulosvirtaukseksi”, aivan kuten Evolutionaarista vaihetta nimitetään ”Sisäänvetäytymiseksi”. Luovan prosessin äärimmäinen napa tulkitaan olevan kauimmaisena KAIKKEUDESTA, kun taas Evolutionaarisen vaiheen alkua pidetään alkuna sille, että Rytmin heiluri kääntää suuntaansa paluuta kohti — ”kotiinpaluun” idea on läsnä kaikessa Hermeettisessä Opetuksessa.
Opetus sanoo, että ”Ulosvirtauksen” aikaan värähtelyt madaltuvat kunnes halu sille lakkaa, ja paluuheilautus alkaa. Mutta on ero siinä, että ”Ulosvirtauksen” aikaan tämä luova voima ilmenee kompaktina ja kokonaisuutena, ja kuitenkin Evolutionaarisen tai ”Sisäänvirtauksen” vaiheen alussa ilmenee Individualisaation Laki — eli taipumus erkaantua Voiman Yksiköiksi, niin että lopulta se mikä jätti KAIKKEUDEN epäyksilöidyksi energiaksi palaa takaisin lähteeseensä lukemattomina kehittyneinä Elämän Yksiköinä, jotka ovat nousseet asteikolla ylöspäin Fyysisen, Mentaalisen ja Henkisen Evoluution avulla.
Muinaiset Hermeetikot käyttävät sanaa ”Meditaatio” kuvaamaan Universumin mentaalista luomista KAIKKEUDEN Mielessä, sanaa ”Pohdiskelu” käytetään myös usein. Mutta idean tarkoitus vaikuttaa olevan Jumalallisen Huomion käyttö. ”Huomio” on sana, joka on johdettu latinasta, jonka alkuperäinen juurisana tarkoittaa ”ulottautumista”, ja niinpä Huomio on oikeasti mentaalista energian ”ulottamista” niin, että allaoleva idea ymmärretään kun me tarkastelemme ”Huomion” todellista merkitystä. Hermeettinen Opetus Evoluution prosessia koskien sanoo, että KAIKKEUS, kun se on meditoinut Luomisen alkua — ja näin se on luonut materiaalisen Universumin perustan — on ajatellut sen olevaiseksi — ja sitten asteittain herännyt Meditaatiostaan ja näin tekemällä aloittaa Evoluution prosessin ilmentämisen, materiaalisella, mentaalisella ja henkisellä tasolla, tässä järjestyksessä. Näin ulospäin pyrkivä liike saa alkunsa — ja kaikki alkaa liikkua Henkeä kohti. Aineesta tulee vähemmän karkeaa; syntyy Yksiköitä; alkaa muodostua kombinaatioita; Elämä syntyy ja ilmenee korkeammissa ja korkeammissa muodoissa; ja Mieli muuttuu näkyväisemmäksi — värähtelyt nousevat jatkuvasti. Koko Evoluution prosessi, kaikissa sen vaiheissa, alkaa ja etenee ”Sisäänvetäytymisen” prosessin Lakien mukaisesti. Kaikki tämä kestää Ihmisen ajanlaskussa ikuisuuksia ja ikuisuuksia, jossa jokainen ajanlasku sisältää lukemattomia miljoonia vuosia, mutta kuitenkin Valaistuneet kertovat meille. että koko luomakunta, mukaanlukien Universumin Involuutio ja Evoluutio, on pelkkä KAIKKEUDEN ”silmänräpäys”. Lukemattomien ajanlaskujen syklien lopussa KAIKKEUS siirtää Huomionsa — Universumin Pohdintansa ja Meditaationsa — Suuren Työn loppuunsaattamiseksi — ja Kaikki vetäytyy KAIKKEUTEEN josta se on syntynytkin. Mutta Mysteerien Mysteeri — jokaisen sielun Henki ei katoa mihinkään, vaan se laajenee äärettömästi — Luoja ja Luotu ovat sulautuneet yhteen. Sellaista kertovat Valaistuneet!
Yllä kuvattu KAIKKEUDEN ”meditaatio”, ja siitä seurannut ”meditaatiosta herääminen”, on toki pelkkä Opettajien yritys kuvata Ääretöntä prosessia äärellisellä esimerkillä. Ja kuitenkin: ”Niin Alhaalla kuin Ylhäällä”. Ero on pelkästään määrässä. Ja aivan kuten KAIKKEUS herättää itsensä Universumin pohdiskeluistaan, niin myös Ihminen (ajallaan) lakkaa ilmenemästä Aineen Tasolle, ja vetäytyy enemmän ja enemmän Henkeen, joka on todellakin ”Jumalallinen Ego”.
Vielä yksi asia on josta haluamme mainita tässä oppitunnissa, ja se pääsee aikalähelle Metafysiikan alan spekulointeja, vaikkakin tarkoituksenamme on pelkästään näyttää sellaisen spekuloinnin turhuus. Me viittaamme kysymykseen joka väistämättä nousee kaikkien ajattelijoiden mieliin, jotka ovat pyrkineet kohti Totuutta. Kysymys kuuluu: ”MIKSI KAIKKEUS on luonut Universumit?” Kysymystä voi kysyä sen eri muodoissaan, mutta yllämainittu on kysymyksen ydin.
Ihmiset ovat nähneet kovasti vaivaa kysymykseen vastaamiseksi, mutta edelleen mitään mainitsemisen arvoista vastausta ei ole. Jotkut ovat kuvitelleet, että KAIKKEUDELLA olisi ollut tässä jotain voitettavaa, mutta tämä on absurdia, sillä mitä KAIKKEUS voisi voittaa mitä sillä ei jo olisi? Toiset ovat pyrkineet vastaamaan kysymykseen odealla siitä, että KAIKKEUS ”toivoi jotain mitä rakastaa”; ja toiset sillä että luominen on tapahtunut mielihyvän tai viihdytyksen halusta; tai koska se ”oli yksinäinen”; tai ilmentääkseen valtaansa — kaikki ovat vajavaisia selityksiä ja ideoita, jotka kuuluvat lapsenaikaiseen ajatusmaailmaan.
Toiset ovat pyrkineet selittämään mysteerin olettamalla, että KAIKKEUS tajusi olevansa ”pakotettu” luomaan, oman ”sisäisen luonteensa” logiikan mukaisesti — sen ”luova vaisto”. Tämä idea on muita edellä, mutta sen heikko kohta on siinä ideassa, että KAIKKEUS olisi jonkin asian ”pakottama”, sisäisen tai ulkoisen. Jos sen ”sisäinen luonne” tai ”luova vaisto” pakottaisi sen yhtään mihinkään, silloin ”sisäinen luonne” tai ”luova vaisto” olisi Absoluutti, eikä KAIKKEUS, ja niinpä tämä propositio menee vikaan. JA kuitenkin KAIKKEUS kyllä luo ja ilmentää, ja näyttää saavan siitä jonkinlaista tyydytystä. Ja se on vaikeaa olla tulematta johtopäätökseen, että jossain äärettömässä määrässä sillä tulee olla jotain mikä vastaa ”sisäistä luonnetta” tai ”luovaa vaistoa”, ihmisessä, jolla on vastaava ääretön Halu ja Tahto. Se ei voisi toimia ellei se Tahtoisi Toimia; ja se ei Tahtoisi Toimia ellei se Haluaisi Toimia; ja se ei Haluaisi Toimia ellei se saisi jonkinlaista Tyydytystä siitä. Ja kaikki nämä asiat kuuluisivat sen ”Sisäiseen Luonteeseen” ja täten niiden voidaan postuloida olevan olemassa Vastaavuuden Lain mukaisesti. Mutta edelleen me mielimme pitää KAIKKEUTTA toimimassa täysin VAPAANA mistään vaikutteista, sisäisistä tai ulkoisista. Tämä on se ongelma joka on tämän vaikeuden syynä — ja vaikeuden joka on ongelman syy.
Rehellisesti sanottuna ei voida sanoa, että olisi minkäänlaista ”Järkeä” KAIKKEUDEN toiminnassa, sillä ”järki” viittaa siihen että olisi olemassa ”syy”, ja KAIKKEUS on Syyn ja Seurauksen yläpuolella, paitsi kun se Tahtoo muuttua Syyksi, jolloin tuo Periaate lähtee käyntiin. Joten, katsokaas, asia on Epäajateltava, aivan kuten KAIKKEUS on Tuntematon. Aivan kuten me sanomme KAIKKEUS pelkästään ”ON” — niin me olemme myös pakotettuja sanomaan että ”KAIKKEUS TOIMII KOSKA SE TOIMII”. Lopulta, KAIKKEUS on Kaikki Järki Itsessään; Kaikki Laki Itsessään; Kaikki Toiminta Itsessään — ja voidaan sanoa, todenmukaisesti, että KAIKKEUS on sen Oma Järki; sen oma Laki; sen oma Toiminta — tai edelleen, että KAIKKEUS; Sen Järki; Sen Toiminta; on Laki, on Yksi, kaikki ovat saman asian eri nimiä. Niiden mielestä jotka antavat sinulle näitä nykyisiä oppitunteka, vastaus on lukittu KAIKKEUDEN omaan SISÄISEEN ITSEEN, sen Olemuksen Salaisuuden kanssa. Vastaavuuden Laki, meidän mielestämme, saavuttaa ainoastaan tuon KAIKKEUDEN aspektin, josta voidaan puhua ”MUUTTUMISEN Aspektina”. Tuon Aspektin toinen puoli on ”OLEMISEN Aspekti”, jossa kaikki Lait katoavat LAKIIN; kaikki Periaatteet sulautuvat PERIAATTEESEEN — ja KAIKKEUS; PERIAATE; ja OLEMUS; ovat IDENTTISIÄ; YKSI JA SAMA.
Täten Metafyysinen spekulaatio tästä asiasta on turhaa. Me tulimme tähän asiaan pelkästään näyttääksemme että me tunnustamme kysymyksen, ja myöskin tavallisten metafysiikan ja teologian antamisen vastausten absurdiuden. Tiivistelmänä, oppilasta saattaa kiinnostaa oppia, että vaikka muinaiset ja modernit Hermeettiset Opettajat ovat taipuvaisia soveltamaan Vastaavuuden Periaatetta kysymykseen, josta seuraa päätelmänä ”Sisäinen Luonne” — silti legendat kertovat, että HERMES Suuri, kun hänen varttuneemmat oppilaansa kysyivät häneltä tätä kysymystä, vastasi heille PAINAMALLA HUULENSA TIUKASTI YHTEEN eikä sanonut sanaakaan, ilmaisten näin että VASTAUSTA EI OLLUT. Mutta, silloin, hän on saattanut aikoa soveltaa oman filosofiansa aksioomaa, että: ”Viisauden Huulet ovat sinetöidyt, paitsi Ymmärtäväisten korvilta”, uskoen että jopa hänen varttuneimmilla oppilaillaan ei ollut Ymmärrystä joka olisi pätevöittänyt heille Opetusta. Yhtä kaikki, jos Hermes tiesi Salaisuuden, hän ei kyennyt sitä kertomaan, ja mitä maailmaan tulee, HERMEKSEN HUULET OLIVAT SINETÖIDYT koskien asiaa. Ja missä Suuri Hermes ei halunnut asiasta mainita, mitä kuolevainen kehtaa siitä opettaa?
Mutta, muista, että mikä tämän ongelman vastaus sitten olikaan, jos siihen oikeasti löytyy vastausta — totuus on että: ”Vaikka Kaikki on KAIKKEUDESSA, on yhtä totta että KAIKKEUS on Kaikessa.” Opetus tässä kohtaa on selvä. Ja me voimme lopettaa lainaukseen: ”Ken tämän totuuden ymmärtää, hänelle on tullut suuri tietous.”
Video kuvattiin hetkellä, jolloin kirkas kappale oli putoamassa Izmirin kaupungin yllä Turkissa ennen sen törmäämistä maanpintaan heinäkuun 31. päivä 2021.
Huikea tapaus on herättänyt spekulaatioita. Monet ihmiset ovat vakuuttuneita, että kappale on voinut olla meteori, toiset taas vihjaavat, että kappale on avaruusromua, raketinpalanen tai jopa maahansyöksynyt UFO.
Juuri ennen kuolemaa esiintyy ilmiö, joka tunnetaan lopullisen selkeyden nimellä (engl. terminal lucidity), jossa potilaat juuri ennen kuolemaa kokevat täyden mentaalisen selkeyden.
Usein tänä hetkenä he saattavat puhua edesmenneiden rakkaiden ja sukulaisten kanssa samassa huoneessa, jotka ovat tulleet heitä hakemaan, tai tavoitella ja hymyillä näkymättömälle ihmiselle viimeisten henkäysten aikaan.
Tämä on sarjassaan ensimmäinen artikkeli, joka on syntynyt yli 50 haastattelun seurauksena. Haastatellut ovat joko tunteneet Bob Lazarin, heillä on ollut rooli hänen tarinassaan tai väitteissään, tai heillä on tietoa, joka liittyy Bobin tarinaan tai väitteisiin mikäli ne ovat totta.
Kaikki haastattelut tässä artikkelissa on kirjoitettu puhtaaksi nauhoitteista. Niiden keskusteleva tyyli on säilytetty — ne ovat suoraan haastateltavan suusta.
Bob Lazarin työ Los Alamos National Laboratoryssa
Bob on pitkään väittänyt, että hänet palkattiin fyysikoksi Los Alamosiin toukokuussa 1982.
Todisteeksi hänen työsuhteestaan fyysikkona Bob Lazar, George Knapp ja muut ovat maininneet Los Alamos Monitorissa kesäkuun 30. päivänä 1982 julkaistun artikkelin.
Artikkelin kirjoittaja, Terry England, kirjoitti seuraavaa:
Lazarille, joka on fyysikko Los Alamos Meson Physics Facilityssa, tärkeää on suihkumoottori. Se on jotain minkä parissa hän on työskennellyt vuosia.
Se, onko England yrittänyt yhtään selvittää oliko Lazar oikeasti fyysikkona Los Alamosissa, on ollut kiistelyn aiheena aina tuosta asti.
Heinäkuussa 2020 Joe Roganin haastattelussa Jeremy Corbellin ja George Knappin kanssa Corbell sanoi, että hän oli kysynyt Terry Englandilta tätä kysymystä suoraan:
Corbell: Viimein pääsin pari viikkoa sitten haastattelemaan miestä, joka kirjoitti tuon — Terry English [sic]. Lopultakin, kaiken tämän jälkeen, hän soitti minulle — kolme vuotta myöhässä — [ääni liian hiljaa] laittoi hänet leffaan — ja minä sanoin “Katsos, tässä on homman nimi, sinä sanoit että Bob Lazar oli fyysikkona Los Alamosissa. Niin mihin sinä perustat tuon? Kirjoitat tutkielmaa…” ja hän vastaa “joo,” — ja uutistoimisto AP bongasi tuon — hän sanoi “jos olisin tulkinnut väärin, että hän oli fyysikkona Los Alamosissa, kaikki Los Alamosissa olisivat varmasti antaneet kuulla siitä minulle. He ottavat sen vakavasti. Hän oli fyysikko. Minä raportoin sen. AP bongasi tuon, he toistivat saman. Kukaan ei sanonut minulle, etteikö hän olisi ollut fyysikko tuolloin Los Alamosissa.” (Joe Rogan Experience #1510)
Puhuin Terry Englandin kanssa elokuussa 2021 vahvistaakseni Jeremy Corbellin kertomuksen heidän keskustelustaan. England ei muistanut sanoneensa tällaista Corbellille.
Kirjoittaja: Selvititkö koskaan varsinaisesti hänen väitteitään siitä oliko hän fyysikko, vai uskoitko sen vain kun hän niin sanoi?
Terry England: Tavallaan uskoin sellaisenaan. Puhuin monille Los Alamosissa, jotka olivat ydinfyysikkoja ja hyväksyin sen mitä he sanoivat.
Kirjoittaja: Kysyitkö keneltäkään siellä oliko hän fyysikko?
England: En. Ehkä minun olisi pitänyt, mutta ei minulla ollut mitään syytä epäillä häntä silloin.
Kirjoittaja: Jeremy Corbellin tuoreessa dokumentissa hän sanoi puhuneensa kanssasi ja sinä olit vahvistanut hänen olevan fyysikko.
England: En muista sanoneeni niin. Se on mahdollista, mutta en muista sanoneeni niin. Koska en muista tehneeni niin.
Kirjoittaja: Hän sanoi, että olit sanonut että jos et olisi tarkistanut faktoja, muu yhteisö olisi “antanut kuulla siitä” sinulle.
England: Sanoiko hän niin?
Kirjoittaja: Joo.
England: Ei mielestäni.
Engladin muistikuvan siitä, että hän ei olisi yrittänyt varmistaa Bob Lazarin roolia Los Alamosissa, lisäksi Lazar itse antoi radiohaastattelun The Billy Goodman Happening -radioshowhun joulukuun 20. päivä 1989, jossa hän syventyy yksityiskohtaisemmin aikatauluihin ja hänen rooliinsa Los Alamosissa:
Minulla on kaksi maisterintutkintoa; yksi fysiikasta; yksi elektroniikasta. Kirjoitin graduni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden teknikkona ja sitten fyysikkona Protonipolarisointiosastolla siellä olevan kiihdyttimen parissa. (Billy Goodman Happening 12–20–89)
Tässä haastattelussa — kuukausi Knappin ensimmäisen haastattelun jälkeen — Bob väittää, että hänet palkattiin teknikoksi ja pysyi siinä roolissa “parin vuoden ajan” ennen kuin hänestä tuli fyysikko.
Kuitenkin, Bob vahvistaa Los Alamos Monitorin artikkelin, että hän oli juuri muuttanut Los Alamosiin kuukautta aiemmin. Los Alamos on erikseen myöntänyt, että hän on aloittanut työt labrassa toukokuun 18. päivä 1982.
Jos hän olisi aloittanut työt labrassa yli kuukauden ennen hänen haastatteluaan Terry Englandin kanssa Monitorin artikkelia varten, ja olisi ollut teknikkona labrassa “muutaman vuoden ajan”, hän ei olisi voinut olla fyysikko siihen aikaan, kun Los Alamos Monitorin artikkeli julkaistiin.
Minulla ei ole tiedossani yhtään labran työntekijää, jotka olisivat julkisesti tehneet jotain lausuntoja Bobin työstä Los Alamosissa. George Knapp on väittänyt, että hän on puhunut entisten Bobin kanssa työskennelleiden työntekijöiden kanssa jotka ovat vahvistaneet, että Bob on ollut fyysikko, ja kuitenkin nämä väitteet on tehty epämuodollisesti ja epävirallisesti. Knapp on sanonut, että nuo työntekijät olivat Lazarin ystäviä, ja hän on maininnut aivan erityisesti ainoastaan nimen Joe Vaninetti yhtenä niistä, jotka asian ovat vahvistaneet.
Vaninetti ei kuitenkaan ole sanonut yhtään mitään julkisesti Lazarin roolista labrassa.
On merkittävää näyttöä siitä, että Vaninettilla on ollut suuri kiinnostus UFOihin ja että hän on ollut mukana UFO-tutkimuksessa Bobin kanssa sekä ennen että jälkeen Bobin tekemien väitteiden hänen työskentelystään S-4:ssä. Esimerkiksi, Bob Lazar ja Joe Vaninetti olivat vierailleet Groom Laken (Area 51) läheisyydessä niinä kuukausina jolloin Bob oli väittänyt työskennelleensä siellä. Vaninetti myöhemmin oli mediahaastatteluissa Bobin mukana, ja hänellä on ollut jopa pieni rooli Bobin tarinassa, kun hän meni Bobin mukana Las Vegasin kasinolle salaiseen tapaamiseen Bobin entisen S-4:n esimiehen, Dennis Marianin, kanssa.
Alla näkyy ensimmäiset julkiset haastattelut entisen Los Alamos National Laboratoryn työntekijän kanssa, joka tunsi Bobin tai oli työskennellyt hänen kanssaan labrassa.
Fyysikko
Minun onnistui saada selville kaksi entistä labran työntekijää, jotka tekivät suoraan töitä Bobin kanssa ja jotka kykenivät puhumaan siitä mitä he tekivät Los Alamosissa sekä niistä olosuhteista, jotka vallitsivat hänen sieltä lähdettyään.
Ensimmäinen labratyöntekijä on fyysikko, joka pyöritti labraa, jossa Bob väitti työskennelleensä, Protonipolarisointiosasti. Tämän fyysikon nimi on John Jarmer.
Jarmer työskenteli labrassa yli kahden vuosikymmenen ajan Protonipolarisointiosastolla.
John Jarmerin, Bob Lazarin ja Joe Vaninettin merkinnät labran puhelinluettelossa:
Olen vahvistanut useilta entisiltä labran työntekijöiltä ja labran dokumentaatiosta, että Jarmer työskenteli Protonipolarisointiosastolla Bob Lazarin suorana esimiehenä.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta fyysikko John Jarmerin kanssa, joka on tehty heinäkuussa 2021:
Kirjoittaja: Soittaako [nimi Bob Lazar] kelloja?
John Jarmer: Kyllä.
Kirjoittaja: Yritin selvittää, että onko hän oikeasti ollut fyysikkona siinä [Protonipolarisointi] projektissa.
John: Ei. Ei fyysikkona — parhaan tietoni mukaan.
Kirjoittaja: Voitko kertoa minkälaisena muistat hänen roolinsa?
John: No, kun minä olin Los Alamosin labrassa töissä, hän teki jotain sähköteknikon töitä, joista minä tiesin. Koskaan ei ollut mitään viitteitä siitä, että hänellä olisi ollut fyysikon taustaa. Jos hänellä on, hän kykenee varmasti näyttämään paperinsa, mistä ne ovat.
Kirjoittaja: Voisitko kertoa minulle vähän siitä minkälaista työtä hän olisi tehnyt?
John: Mahdollisesti projektiin liittyviä sähkötöitä. Tarkoitan, se voi olla — en sano että tämä liittyy mitenkään siihen mitä hän väittää tehneensä tai mitä hän oikeasti on tehnyt — mutta esimerkiksi sähköteknikko tekee tukitöitä, joita tarvitaan kun suunnitellaan koetta ja tarvitaan käyttöliittymämoduuli käytettyjen havainnointilaitteiden väliin, joka kytketään tietokoneeseen, ja tuon systeemin kaapelointi. Se olisi esimerkki. Ei siis siitä mitä hän on tehnyt, vaan mitä teknikko tekisi.
John: Kyllä, pitää olla turvallisuusluokitus ja lätkä jotta pääsee sisään sinne missä minä työskentelin.
Kirjoittaja: Joten hänellä olisi ollut turvallisuusluokitus?
John: En tiedä minkään turvaluokituksen tilaa mikä hänellä olisi ollut, mutta henkilökorttia piti näyttää jotta sisälle pääsee.
Kirjoittaja: Oliko sinulla mitään kokemuksia hänen kanssaan? Mikä sinun tuntumasi hänestä oli?
John: Hän oli siellä lyhyen aikaa, eikä hän vakuuttanut minusta olevan penaalin terävin kynä tai mitään sellaista. Muuta en sano.
Kirjoittaja: Olitko siellä koko ajan kun hän oli siellä?
John: Lähdin eläkkeelle vuonna 2006, joten tuon ajan kun olin siellä olisi kattanut koko hänen sielläoloaikansa.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että syyt sille miksi Bob menetti työnsä liittyivät siihen, että hän käytti valtion omaisuutta omiin henkilökohtaisiin projekteihinsa.
John: Siihen minulla ei ole mitään kommentoitavaa.
Ja tämä jatkohaastattelu tehtiin tammikuussa 2022:
John: Kun työskentelin osastollani, en edes muista sitä aikaa mutta se ei ollut kauaakaan, mutta en voi kommentoida mitä silloin tapahtui sen jälkeen kun hän ei enää ollut meillä töissä. Kun sanon me, tarkoitan itseäni ja teknikoita, jotka kanssani työskentelivät.
Kirjoittaja: Mutta hän työskenteli sähköteknikkona sinun labrassasi?
John: Kyllä, pitää paikkansa.
Kirjoittaja: Olisko sinulla mitään syytä epäillä sitä, että hän olisi saanut ylennyksen?
John: Ei. Kuten sanoin, kun hän lopetti työnsä meillä, hän oli, käytän termiä “tilapäistyöntekijä”, meillä. Kun hän lopetti meillä, en seurannut enempää häntä, millään tavalla. Jatkoin oman osastomme työtä ja menin eteenpäin. Jos hän työskenteli labralla polarisointiosastolla, silloin hän kykenee kertomaan niiden ihmisten nimet, joiden kanssa hän työskenteli.
Kirjoittaja: Muistatko toisen Bobin kanssa työskennelleen teknikon nimeä? Uskon Joe Vaninettin olleen yksi heistä, mutta ymmärtääkseni heitä oli kolme.
John: Joe Vaninetti oli yksi, varmasti — joudun miettimään sitä hetken ennen kuin voin sanoa keitä muut teknikot olivat.
Byrokraatti
Toinen labran työntekijä, jonka olin selvittänyt työskennelleen Bobin kanssa, oli ollut useammassa roolissa labralla, mutta hän oli ollut Bobin kanssa tekemisissä hallinnollisessa roolissa. En voi sanoa tarkalleen missä roolissa, sillä hän ei halua nimeään julkisuuteen. Kutsun häntä nimellä “Fred”.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022.
Kirjoittaja: Soittaako nimi Bob Lazar kelloja?
Fred: Joo.
Kirjoittaja: Soittaa?
Fred: Kyllä.
Kirjoittaja: Puhuin John Jarmerin kanssa, hän muisti Bobin ja hän kykeni kertomaan minulle hiukan muistojaan, mutta toivon että kykenet kertomaan minulle hieman lisää.
Fred: Olen tolella haluton menemään siihen. Minä olin [kuvaa rooliaan Johnin laboratoriossa]. Niin että kyllä, tiedän henkilön, mutta en halua joutua mukaan mihinkään mikä liittyy häneen.
Kirjoittaja: Yritän oikeasti saada kuvaa siitä millainen ihminen Bob oli ja mitä hän teki siellä. Ja vaikka kertoisit kaiken minulle vain epävirallisesti, minua kiinnostaa suuresti kuulla versiosi tästä. Ja ymmärrän kyllä jos et halua.
Fred: OK. Lyhyt vastaus on, että Bob on erittäin välkky. Mutta ilkeä, paha ihminen. En usko että hänellä oli — en edes tiedä onko hän päässyt lukiosta läpi. Hänellä ei todellakaan ollut mitään korkeakoulututkintoa, eikä hän työskennellyt Los Alamos Laboratoriolle. OK. Hän oli Butlerin [Fred myöhemmin korjasi tarkoittaneensa Kirk-Mayeria] leivissä, joka toimitti sopimusteknikoita labraan. Ja tuon jälkeen, tiedätkö, olen kuullut niistä jutuista mitä hän on julkaissut, ja suurin osa siitä on fantasiaa. Hän työskenteli laboratoriolle lyhyen aikaa, joutui sanaharkkaan johdon kanssa koska hän käytti väärin labran puhelimia. Joten he potkivat hänet pellolle, mikä oli helppoa koska hän ei työskennellyt labrassa.
Ennen muinoin 70-luvulla ja 80-luvun alussa Yhdysvalloilla oli valtion tukema juttu nimeltä WATS — wide area telephone service, kaukopuhelinpalvelu. Ja jos löysit numeron siihen, pystyit soittamaan mistä päin maata ilman lisämaksua. Joten hän pyöritti jonkinlaista bisnestä tuota puhelinta käyttämällä.
Kirjoittaja: Nyt varmistaakseni asian, hän ei ollut fyysikko labrassa?
Fred: Ei.
Kirjoittaja: Tiedätkö miten pitkään hän oli töissä siellä?
Fred: Muutamia kuukausia. No, siitä on jo 40 vuotta… alle vuoden kuitenkin.
Kirjoittaja: Bobin vaimo työskenteli myös labralla, hänen nimensä on Carol Lazar.
Fred: Jep. Hän oli myös sopimusteknikko.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että hänellä oli sopimus alfa-mittareiden korjaamisesta. Tiedätkö mitään siitä?
Fred: Korjata mitä?
Kirjoittaja: Kaipa heillä oli sopimus alfa-säteilymittareiden korjaamiseen?
Fred: Kyllä, mitta-anturit, periaatteessa niissä oli ohut folioikkuna, joka vaurioitui helposti. Ja he joutuivat vaihtamaan noita rikki menneitä ikkunoita.
Kirjoittaja: Muistatko mitään mitä labrassa olisi tapahtunut sen jälkeen kun hän lähti sieltä.
Fred: No, hänellä oli tunnin kuva -bisnes. Jossain kohtaa hän lopetti sen ja lähti.
Kun kysyin sitä kenen kanssa Bob työskenteli ja jolle minun kannattaisi puhua, Fred viittasi minut Joe Vaninettin pakeille, sillä hän oli toinen kahdesta teknikosta Jarmerin labrassa siihen aikaan kun Bob siellä työskenteli.
Identifioin ja haastattelin yhtä toista entistä labratyöntekijää, joka työskenteli tieteellisessä roolissa Meson Physics -laitoksella ja tunsi Bob Lazarin, vaikkakin ainoastaan koska hän oli työskennellyt läheisesti John Jarmerin kanssa ja hän oli kuullut Bobista tämän ja muiden kollegoiden kautta “kahvihuone”-tyyppisesti. Hän ei halunnut tulla julki keskustelun luonteen vuoksi. Kutsun häntä nimellä “Henry”.
Seuraavassa on lainaus haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022:
Kirjoittaja: Tunnistatko nimen Bob Lazar?
Henry: Onko hän se lasvegasilainen kaveri?
Kirjoittaja: Kyllä, juuri hän.
Henry: Olen kuullut nimen. Olen kuullut hänestä juttuja.
Kirjoittaja: Olen puhunut muutamien kanssa labralta, jotka muistavat hänet, mietin että jos muistat siitä ajasta mitään kun hän oli siellä ja mitä hän teki?
Henry: Olin siellä, mitä, vuodesta ’72 kaiketi vuoteen 2008. No, suurimman osan aikaa olin lineaarikiihdyttimen parissa ja yleensä insinööriosastolla. Kuulin hänen nimensä mainittavan muutaman muun kanssa, mutta en todellakaan tiennyt hänestä mitään siellä.
Kirjoittaja: Muistatko kuulleesi hänestä mitään kun hän työskenteli labralla?
Henry: No, valitettavasti, yksi kaveri jonka tunnen, joka työskenteli hänen kanssaan hetken aikaa oli Joe King, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
Kirjoittaja: Oliko [Joe King] teknikko?
Henry: Kyllä.
Kirjoittaja: Tiedän, että siellä oli kolme teknikkoa, Joe Vaninetti, Bob, ja yksi muu.
Henry: Joo, tiesin Vaninettin. Toinen teknikko, joka siellä oli pitkän aikaa oli Joe [King], mutta Joe, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa, Jumala, en tiedä, 20 vuotta sitten kaiketi, tai enemmänkin jossain täälläpäin.
Kerroin Henrylle keskustelustani John Jarmerin kanssa, ja kysyin häneltä oliko John kertonut koskaan Bobista mitään.
Henry: Joo. Kuulin Johnin mainitsevan hänen nimensä, koska työskentelin Johnin kanssa pitkään.
Kirjoittaja: Tiedän, että John ei ajatellut Bobista kauhean hyvää.
Henry: Kyllä. Varmaan sanoisin itse niin. Uskoisin että se olisi Johnin mielipide.
Kirjoittaja: Sanoiko hän mitään erityistä vai yleisesti vain Bobin työstä?
Henry: Ei, ei. Ainoa mitä hän sanoi oli hänen työetiikastaan, joka ilmeisesti ei ollut kauhean korkea, ja John uskoi — John oli siellä monta tuntia joka päivä. Hän uskoi työntekoon.
Kirjoittaja: Bob kirjoitti kirjan pari vuotta sitten, ja hän puhui jekkujen tekemisestä labrassa. Mikä mielestäni olisi jotain sellaista, josta ei tykättäisi.
Henry: Joo, siellä oli paljon kaikkea mikä ei sopinut kauhean hyvin niihin… Siellä oli suhteellisen vakavaa jengiä. Ja, tiedätkö, he tekivät vakavaa työtä. Joten sellaista ei katseltu kauhean hyvällä.
Kirjoittaja: Siitä mitä minä ymmärrän, hän oli töissä siellä alle vuoden.
Henry: Joo, se oli lyhyt, varsin lyhyt aika. Kuulin muutamia juttuja, mutta se oli kaikkea sitä labran vanhaa juttua.
Kirjoittaja: Haluaisitko kertoa jotain kuulemaasi? Ihan vaikka pelkkää kahvihuonejutustelua?
Henry: Ainoa minkä muistan oikeasti kuulleeni oli, tiedätkö, se jätkä… Hän ei ilmeisesti tehnyt yhtään mitään kun hän oli siellä. Ja tiedän, että se oli se mitä John ajatteli, että hän oli täyttä ajanhukkaa.
Kirjoittaja: Puhuin erään toisen miehen kanssa, joka oli työskennellyt Bobin kanssa, ja hän sanoi minulle että jossain kohtaa Bob oli tehnyt kaukopuheluja labran puhelimista sivubisnestä pyörittääkseen, ja tämä vanha herrasmies sanoi, että Bob oli saanut potkut puhelimen väärinkäytöstä sivubisnekseen, kun se oli paljastunut johdolle.
Henry: Muistan sen, että labrassa oli joitain ihmisiä, jotka lähtivät vetämään sieltä samanlaisissa olosuhteissa. He ajattelivat, että sellainen olisi ookoo, että koska valtio maksaa, ihmisten mielestä se olisi ookoo.
Kirjoittaja: Tiedätkö, on hassua, labran puhelinluettelo mainitsee kaukopuhelut aivan erityisesti. Vaikuttaa siltä, että tämä olisi ollut ongelma aiemminkin.
Henry: Aivan varmasti oli. Siellä oli, muistan, paikkoja jossa oli puhelimia rakennuksissa joissa pidettiin kokeita, ja niin kauan kun systeemi oli tuollaisenaan käytössä, puhelimista tuli isot laskut, kaikkialle maailmaan. Ja tiedän että sellaista oli käynnissä siellä.
Jotain minkä kuulin monilta tieteentekijöiltä ja työntekijöiltä, jotka olivat työskennelleet Los Alamosissa Bobin aikoihin, oli että jos Bob oli ollut fyysikko, joka oli työskennellyt Protonipolarisointiosastolla, he olisivat tunteneet hänet. Jo se seikka, että he eivät tunteneet häntä oli minulle selvä todiste siitä, että Bob ei ollut siellä fyysikkona.
Los Alamosin fyysikko Earl Hoffman sanoi tämän, kun häneltä kysyttiin hänen muistoistaan Bob Lazaria koskien:
Minun muistikuvani on, että hän oli teknikko, mikä ei siis ole fyysikko. Olen varma, että hän ei ollut fyysikko, koska jos hän olisi ollut, olisin tuntenut hänet hyvin koska minä olin [fyysikko]. Ja otan askeleen taaksepäin. Hän työskenteli [ääni liian hiljaa] siksi me sitä kutsuimme, eli siis hiukkaskiihdytin — kun sain kuulla hänestä. Ja hän oli viereisessä rakennuksessa, joka on hieman erillään muista raknneuksista. Tiedän hänen olleen siellä johtuen hänen omituisesta nimestään, koska kun hän käynnisti sen autonsa, sen kuuli ympäri kaupunkia — mailien päähän. Ja mietin, että en koskaan tavannut häntä. Voisin lyödä aika paljon vetoa sen puolesta, että hän ei ollut fyysikko. Mielestäni hän oli jonkin sortin teknikko, mutta en kyennyt edes sanomaan sitä minkä sortin teknikko.
Toinen fyysikko, jolla oli erityisen tärkeä syy tuntea Bob, on Richard Evans Mischke, sillä Mischke työskenteli Meson Physics -laitoksen johdossa siihen aikaan kun Bob työskenteli labrassa ja hän oli vastuussa fyysikoiden palkkaamisesta.
Seuraavassa on lainaus hänen kanssaan pidetystä haastattelusta heinäkuulta 2021:
Mischke: Minä vuonna hänen pitikään olla Los Alamosissa töissä?
Kirjoittaja: Se olisi ollut vuodesta 1982 vuoteen 1985 maksimissaan. John [Jarmer] sanoi minulle, ettei hän olisi ollut siellä muutamaa kuukautta enempää, kuitenkin alle vuoden. Ja siellä on puhelinluettelo, jossa on hänen nimensä. Hän oli sopimustyöntekijä Kirk Mayerilla.
Mischke: Ai, eli hän ei siis ollut labralle suoraan töissä?
Kirjoittaja: Hän väittää aloittaneensa teknikkona ja sitten ruvenneensa fyysikoksi. Ainoa oikea dokumentaatio sanoo, että hänellä oli sopimus Kirk Mayerin kanssa. Se tukee sitä mitä John sanoi minulle.
Mischke: OK. Joten joo, voin sanoa varmasti. Olin johdossa tuona aikana. Ja jos hän olisi ollut fyysikko, minä olisin palkannut hänet. Joten, voin sanoa suoraan, se ei ole uskottavaa.
Tri. Krangle on saanut koulutuksen MIT:ssa, ja hän on konsultoinut Los Alamos National Laboratorya eri kertoina v. 1980 lähtien.
Haastattelussa Corbell ja Krangle puhuvat seuraavaa:
Corbell: Mikä oli ensimmäinen kohtaamisesi Lazarin kanssa?
Krangle: No, tämä ei ole mikään kohtaaminen, se oli näitä juttuja kuten turvatapaamiset. Sellaisessa joutui käymään kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ja he kertoivat yleisiä juttuja kuten “älä puhu siitä mitä teet, älä puhu siitä mitä näet.”
Joten Lazar, jos näet hänet — hän tavallaan erottuu joukosta. Suoraan sanoen hän näyttää vähän Hawkinsilta, hänellä on samat kasvonpiirteet.
Me emme työskennelleet yhdessä. Mutta kahvilan kaltaisissa tiloissa häneen törmäsi. Joissain komentajan koollekutsumissa tapaamisissa häneen törmäsi. Me emme työskennelleet yhdessä.
…
Corbell: Oliko mielikuvasi se, että hän oli myyntimies, vai oliko hän talkkari?
Krangle: Hän oli pukeutunut väärin ollakseen talkkari.
Corbell: Joten tiesitkö Bobin, missä määrin hän työskenteli siellä, sinun tietojesi mukaan — mikä hän oli?
Krangle: No, hän oli fyysikko — minä olen fyysikko — me tavallaan tunnemem toisemme, hän sopi siihen muottiin. Jos joku olisi sanonut minulle ettei hän ole fyysikko, no hän oli fyysikko. Hän oli nörttimäisen asianmukaisesti pukeutunut.
Corbell: Sanoiko kukaan sinulle, että hän on fyysikko? Selitettiinkö sitä sinulle?
Krangle: Joissain keskusteluissa, kun puhuttiin siitä mitä ihmiset tekivät, joku osoitti häntä sormella ja sanoi “ja joo siellä hän on.”
Corbell: Mikä oli mielikuvasi Bobista, että mitä hän teki Los Alamosissa 80-luvulla?
Krangle: Silloin kun minä siellä olin, en todellakaan tiennyt mitä Bob oikeasti teki. Me emme työskennelleet yhdessä. Me vain törmäsimme toisiimme. En tiedä mitä hän teki sen enempää kuin mitä hän tiesi mitä minä tein.
Corbell: Mutta tiesit kuitenkin, että hän oli fyysikko?
Krangle: Kyllä.
Corbell: Ja oliko se selvää sinulle, että hän oli fyysikko Los Alamosissa, eikä mikään talkkari?
Krangle: Joo.
Puhuttuani Bobin entisten Los Alamosin kollefoiden kanssa, otin yhteyttä tri. Krangleen varmistaakseni hänen Corbellille Bobista antamansa lausunnot.
Seuraavassa on lainaukset tuosta keskustelusta:
Krangle: Ulkonäöstä näki nokkimisjärjestyksen. Teknikot olivat yleensä sinihaalarityyppejä, ja näyttivätkin enemmän siltä. Insinöörit olivat tyypillisesti, erityisesti New Mexicossa, heidät tunnisti, ja New Yorkissakin heidät tunnisti sekunnissa. Valkoinen paita, kravatti. Se oli varsin samanlaista Los Alamosissa ja Sandia Labsissa. Insinöörit huomasi aina, teknikot huomasi, ja talkkarinkin tunnisti.
…
Kirjoittaja: Olen kiinnostunut, kun ottaa huomioon miten moni on sanonut, tiedätkö, että olisin tiennyt jos hän olisi ollut siellä fyysikko. Itse asiassa olen maininnut monia nimiä näille ihmisille. He tunnistavat nämä nimet. Onko mitään erityistä mikä antaa sinulle sen tason itsevarmuuden sanoa, että löisin vetoa että hän on fyysikko?
Krangle: Ei.
Kirjoittaja: Ei?
Krangle: Ei. Ei, en voi sanoa mitään kiistämättömästi “Voi, aivan varmasti hän oli fyysikko” — ei.
Kirjoittaja: Ja mitä tulee siihen että miksi olet valmis sanomaan [että hän oli fyysikko], sanoitko sen ainoastaan sen perusteella, että näit hänet siellä ja mitä hänellä oli päällään?
Krangle: Joo, kuten sanoin, nokkimisjärjestys näkyi pukeutumisesta. Ja valkoinen paita ja taskut täynnä kyniä, ei se ole kyllä mikään talkkari.
…
Kirjoittaja: Sinä olit listallani koska olit varma, että Bob oli fyysikko.
Krangle: Ei, olin varma että Bob oli siellä. Eräässä kommentissa sanoin kyllä hänelle [Corbell] että olin varma että näin hänet siellä, että hän varmastikaan ei ollut talkkari.
Kun kysyin häneltä hänen Corbellille antamistaan lausunnoista, tri. Krangle sanoi että hän ei muista sanoneensa sellaista että hänen mielestään Lazar oli varmasti fyysikko.
Krangle: En muista sanoneeni sellaista. Muistan varmasti sanoneeni, että hän todellakaan ei ollut talkkari. Jos sanoin kiistämättömästi, että hän on ollut fyysikko, sitten olen mielestäni ollut väärässä.
Näitä haastatteluja tehdessäni puhuin kymmenien entisten Los Alamosin työntekijöiden kanssa, ja kysyin heiltä oliko niin, että oli jokin “nokkimisjärjestys” tai tyypillinen tapa miten fyysikot ja teknikot pukeutuivat. Yksikään entinen labratyöntekijä ei myöntänyt sellaista. Päinvastoin, jokainen heistä jolle puhuin sanoi, että sellainen väite ei perustunut yhtään mihinkään ja että työntekijät rooleissaan pukeutuivat miten halusivat, ja eikä heidän ulkonäöstään ollut mahdollista erottaa sitä olivatko he teknikkoja vaiko fyysikkoja.
En ole kyennyt löytämään yhtään tuotetta tai alkuperäistä tutkimuspaperia Los Alamosin listasta, jossa Bob Lazar olisi mainittu tutkijana, enkä mitään dokumentaatiota LAMPF-ryhmän tapaamisista tai työryhmistä, joihin Bob Lazar olisi ottanut osaa — kykenin löytämään tällaisen dokumentaation melkein jokaisesta muusta haastattelemastani fyysikosta.
Tavoittelin tutkivaa journalistia George Knappia kertoakseni näistä Bobin entisten Los Alamos -kollegoiden haastatteluista hänelle ja olisin pyytänyt kommenttia.
Knapp vastasi puhelimeen, vaikka kun sanoin hänelle että olin puhunut useille entisille Bobin Los Alamos -kollegoille, mukaanlukien hänen suoralle esimiehelleen, hän sanoi että hänellä ei ole mitään intressiä asiassa, eikä hän suostunut puhumaan asiasta enempää ja löi luurin korvaan.
Haluan antaa erityiskiitoksen reddit-käyttäjä /u/jackfrost71:lle. Hän oli tärkeässä roolissa antamassa ohjeistusta ja tietoja, jotka mahdollistivat minun kehittää leadeja ja löytää monia lähteitä, joita haastattelin tätä artikkelia sekä tulevia artikkeleja varten. Tämä raportointi ei olisiollut mahdollista ilman hänen apuaan.
Video on kuvattu Glacier Bay National Parkissa. Luonnonpuisto postasi videon Facebook-sivuilleen ja selitti, että kyseessä on kangastus, ”Fata Morgana”.
Omituinen kupolinmuotoinen kappale videolla on itse asiassa vääristynyt kuva saaresta, jonka aivot tulkitsevat väärin.
Fata Morgana on kangastus, joka ilmestyy juuri horisontin yläpuolelle. Se voi merkittävästi vääristää kappaletta, joka esiintyy horisontissa. Glacier Bay National Park and Reserve selitti Facebookissa: ”Fata Morgana on kangastus, joka näkyy kapealla kaistalla Maapallon horisontissa.
Saaret jäätikkölahdella muuttuvat UFOiksi tai lentäväksi hollantilaiseksi pienellä mielikuvituksella ja ripauksella tiedettä. Kun eri tiheyksiset ilmamassat kohtaavat, ilma Maapallon ilmakehässä toimii taittavana linssinä, mikä luo näkemämme kangastuksen.
Mielenkiintoisessa haastattelussa, joka julkaistiin joulukuun 26. päivä 2021, tri. Michael Salla puhuu Jean-Charles Moyenin kanssa hänen palveluksestaan Ranskan salaisessa avaruusohjelmassa (1). Vahva suositus tälle paljastavalle haastattelulle.
Yksi asia, joka jäi mieleen, oli ikäregressio 20 vuodella. Salla sanoo hänen videon (1) johdannossa:
“Muodollisesti värväydyttyään Ranskan armeijaan, hän palveli kahdessa avaruusaluksessa Ranskan ja Yhdysvaltojen yhteisessä avaruuslaivastossa vuosina 1991-2011 ( Solaris ja Excelsior) ennen kuin hänet ikäregressoitiin ja palautettiin lähtöpaikkaansa.”
Syy sille miksi triggeröidyin tästä 20 vuoden ajanjaksosta salaisessa avaruusohjelmassa oli, koska olin kuullut tästä ilmiöstä toiselta sisäpiiriläiseltä nimeltä Michael Relfe. Hän ja hänen vaimonsa Stephanie kirjoittivat kirjan ‘The Mars Records’ vuonna 2000 (2). Sivulla 9 on nähtävissä seuraava aikalinja:
sivulla 83 PDF:stä (2)
Samankaltaisuus Jean-Charles Moyenin (JC) kokemuksiin verrattuna on häikäisevä. Tässä lainaus tri. Michael Sallan (MS) artikkelista (1):
“[MS] Selittäisitkö mitä tapahtui 20 and Back -ohjelman lopuksi.
[JC] Palveluksen loputtua 20 vuoden kuluttua sen alkamisesta lähetettiin takaisin vuoteen 1990, molekyyliregressoitiin (fyysisesti palautettiin 21-vuotiaaksi) ja muistot pyyhittiin eräänlaisella putkella, joka lähettää voimakkaita aaltoja aivoihin, joka saa unohtamaan kaiken. Herään sängystäni armeijan sairaalassa, mutta ennen kuin he veivät minut takaisin huoneeseeni, mistan kuulleeni jonkun sanovan: kaikki poistettu oikein tällä kertaa.“
Kuuntele lisää Jean-Charles Moyenin tarinasta youtubessa (3).
Artikkeln mukaan liitetyllä videolla keskusteltiin myös ikäregressiosta (4). Tässä on osa keskustelua:
Tony Rodriguez mainitaan myös keskustelussa. Katsokaa myös Eleena Danaanin haastattelu Tony Rodriguezin kanssa heinäkuun 14. päivältä 2021 (5)
