Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2023

Eksopolitiikka

AARO haastatteli ’UFOs and Nukes’-kirjan silminnäkijöitä

Kommentoi

Kirjoittanut Robert Hastings

Pentagonin uusi UAP-tutkimusryhmä keräsi todistuksia Yhdysvaltain armeijan veteraaneilta, jotka ovat kohdanneet UFOja ydinaseiden säilytys- ja koepaikoilla

Tammikuun 3. päivä 2023, sain yhteydenoton Sean Kirkpatrickilta, Pentagonin juuri perustetun UAP (UFO) -tutkintaryhmän johtajalta — All-domain Anomaly Resolution Officesta (AARO) — jonka kongressi oli valtuuttanut. Capitol Hillin tutkija, jota en identifioi tässä hänen pyynnöstään, oli lukenut kirjani UFOs and Nukes: Extraordinary Encounters at Nuclear Weapons Sites ja tuonut sen Kirkpatrickin tietoisuuteen, kertoen sen yli sadan UFO-tunkeutumistapauksen käsittelystä ydinasealueilla kylmän sodan aikana ja sen jälkeen, joista armeijan veteraanit todistivat itse henkilökohtaisesti niitä omin silmin nähneinä.

Vuodesta 1973 olen haastatellut 167:aa näistä veteraaneista koskien heidän kokemuksiaan. Kirkpatrick kysyi kykenisinkö ottamaan heihin yhteyttä, joista joidenkin kanssa olen edelleen yhteyksissä, saadakseen tietää olisivatko he valmiita kertomaan todistuksensa AAROn henkilökunnalle. Suostuin tekemään niin ja muutaman päivän ajan tavoittelin heitä.

Puhelinkonferenssi järjestettiin tammikuun 13. päiväksi Kirkpatrickin, kahden AAROn työntekijän ja kongressin tutkijan sekä minun kesken. Informoin muita osallistujia, että olin ottanut yhteyttä veteraaneihin — lähinnä entisiin/eläköityneisiin ilmavoimien työntekijöihin — ja että 11 oli suostunut todistamaan AAROn edessä. Tässä kohtaa minua pyydettiin priorisoimaan silminnäkijöitä heidän tärkeytensä mukaisesti. Kirkpatrick selitti, että hänen ryhmänsä oli jo ottanut yhteyttä moniin veteraaneihin, jotka halusivat todistaa UFO-kohtaamisistaan, ja että AARO kykenisi haastattelemaan kaikkia yhtätoista heistä vasta tietyn ajan kuluttua.

Vastineeksi sanoin, että vaikka jokainen heistä oli tärkeä, ehdotin Kirkpatrickin henkilöstölle, että ensin ottaisivat yhteyttä ilmavoimien ICBM-laukaisu-upseeri Bob Salasiin, joka oli ollut työssä Malmströmin ilmatukikohdan tapauksen aikaan maaliskuun 24/25 päivä 1967, kun oranssi levynmuotoinen UFO oli leijaillut lyhyen aikaa Oscar-laukaisukontrollilaitoksen (LCF) etuportin yllä. Maanalainen laukaisukeskus LCF:n alla kontrolloi kymmentä Minuteman-1 -ohjusta.

Sekunteja sen jälkeen, kun eräs Salasin sotilaspoliisivartijoista maanisesti soitti laukaisukapselille raportoidakseen UFOsta hänelle, kaikki kymmenen mannertenvälistä ohjusta menivät pois linjoilta, yksi toisensa jälkeen. Toisin sanoen, niitä ei voinut laukaista ja kesti useita tunteja korjata ja kohdistaa ohjukset uudelleen. Robert Jamison, toinen lähteeni, oli ollut ohjusten kohdistusupseeri Malmstromissa ja avustanut Oscarin mannertenvälisten ohjusten palauttamista täyteen toimintakykyyn. Jamison ja hänen tiiminsä saivat erikoisen ”UFO-briiffauksen” ennen lähtöään kentälle, jossa heitä ohjeistettiin mitä tehdä, jos UFO ilmestyisi heidän työskennellessään.

Tapauksen jälkeen Salas ja hänen ohjuskomentajansa, edesmennyt eversti Frederick Meiwald, saivat briiffausta ilmavoimien erikoistutkimusviraston (AFOSI) agenteilta, ja heitä vaadittiin allekirjoittamana kansallisen turvallisuuden salassapitosopimus, joka määräsoi ankarat rangaistukset mikäli he rikkoisivat turvatoimia.

Salas oli hiljaa vuoteen 1996 asti, jolloin hän kertoi julkisesti asiasta artikkelissa, joka on kirjoitettu yhdessä tutkija Jim Klotzin kanssa. Vuosia myöhemmin 27. lokakuuta 2010 Salas ja minä sponsoroimme yhdessä UFOs and Nukes -lehdistötilaisuutta Washington DC:ssa, jonka CNN livestriimasi. Tuossa tilaisuudessa hän ja kuusi muuta ilmavoimien veteraania, joita olin haastatellut vuosien mittaan, kuvasivat mukanaoloaan ydinaseisiin liittyvissä UFO-tapauksissa. Heidän paljastuksensa saivat laajamittaisesti media-aikaa ympäri maailman.

Toinen entinen ilmavoimien upseeri, jota suosittelin AAROlle korkean prioriteetin haastateltavana oli tohtori Bob Jacobs, joka oli mukana huikeassa tapauksesa Vandenbergin ilmatukikohdassa Kaliforniassa syyskuussa 1964. Jacobs oli ollut valokuvauslaitteistoupseeri, joka vastasi teleskooppikamerajoukkueesta, jonka tehtävänä oli kuvata ohjuskokeiden laukaisuja tukikohdassa. Sivukuvan saavuttamiseksi tapahtumista teleskooppialue sijoitettiin arviolta sata mailia luoteeseen VAFB:sta, Kalifornian rannikolle, kukkulalle Big Suriin.

Erään laukaisun aikaan syyskuun 15. päivä, filmiryhmä oli tahattomasti kuvannut UFOn filmille sen lähestyessä ja kiertäessä ohjusten irrallista toimintakyvytöntä ydinkärkeä, joka lensi Tyyneen valtamereen. Yhtäkkiä UFO — kupolimainen levyalus — suuntasi neljä kirkasta sädettä suoraan ydinkärkeen. Sekunteja osuman jälkeen ydinkärki alkoi vapista ja nopeasti tippui satoja maileja kauas kohteestaan.

Huikean tapauksen filmiä tarkasteli pian Vandennergin valokuvatulkintaupseeri, majuri Florenze J. Mansmann, luutnantti Jacobs ja kaksi CIA:n virkamiestä, jotka takavarikoivat sen ja turvaluokittelivat huippusalaiseksi. Jacobs viimein paljasti tapauksen lehtiartikkelissa vuonna 1982, saatuaan useita anonyymeja tappouhkauksia puhelimitse. Skeptikot eivät ole onnistuneet debunkata tapausta, heidän käyttämänsä informaatio on osoitettu epätarkaksi. Autoritatiivinen dokumentaatio löytyy kirjastani.

Jacobs todisti tapauksesta AAROn työntekijöille helmikuun 10. päivä 2023; Salas todisti vuoden 1967 kokemuksestaan Malmströmin ilmatukikohdassa helmikuun 15. päivä.

Olen luennoinut UFOjen ja ydinaseiden välisestä yhteydestä amerikkalaisissa yliopistoissa vuodesta 1981 lähtien. Mielipiteeni on, että ihmiskunnan tulee tietää siitä mitä mannertenvälisten ohjusten laukaisupaikoilla on tapahtunut, sekä USA:ssa että Venäjällä jo vuosikymmenten ajan. UFOjen ohjaajat saattavat antaa “raskaan vihjeen” ydinasevalloille, että lopettaa ydinaseiden käyttö kokonaan. Jos näin on, onko yhdelläkään valtiolla oikeutta pidättää faktoja loputtomasti?

Vuodesta 2017 lähtien Luis Elizondo, Pentagonin aiemman UFO-tutkimusryhmän (AATIP) johtaja on toistuvasti julkisesti viitannut UFOjen ja ydinaseiden väliseen yhteyteen televisiossa ja sanomalehtihaastatteluissa sekä podcasteissa. Eräässä hän sanoi, että Pentagonin ryhmä oli käyttänyt UFOs and Nukesia lähteenä, ja että olin tehnyt “fantastista työtä” aihepiirin tutkimuksessa.

Lisäksi AATIPin tiedekonsultti, tri. Hal Puthoff, on myös vahvistanut haastatteluissa pitkään jatkuneen ja laajalle levinneen UFO-aktiviteetin ydinasepaikoilla, niinkuin on myös tiedustelusta vastaavat apulaispuolustusministeri Christopher Mellon.

Lisäksi entinen senaattori Harry Reid, joka salaa oli turvannut AATIPin rahoitusaseman, julkisesti oli myös puhunut UFOjen ja ydinaseiden välisestä yhteydestä haastatteluissa. Journalisti George Knappin mukaan Reid oli lukenut kirjani ja oli hämmästynyt kirjassa esitetyistä veteraanien todistuksista. Reid, Elizondo, Mellon ja Puthoff ovat sittemmin muuttuneet paljastuksen puolestapuhujiksi, uskoen että Yhdysvaltain hallituksen tulisi kertoa kansalle enemmän UFO-asiasta.

Toivottavasti loput veteraanit, joita suosittelin AAROlle, pääsevät haastateltaviksi pian, ja vieläkin tärkeämpänä, heidän todistuksensa koskien ydinasepaikoille UFO-tunkeutumisten todellisuutta ja tärkeyttä tuotaisiin kongressin tietoon.

 

Artikkelin julkaissut theufochronicles.com

Eksopolitiikka

Tulivatko Venuksen avaruusolennot tapaamaan ihmisiä vuonna 1952?

Kommentoi

Kirjoittanut Michael Salla

Ranskalaistutkija Michel Zirger on kirjoittanut yksityiskohtaisen kirjan, joka kuvaa George Adamskin kohtaamisia väitettyjen Venukselta tulleiden avaruusolentojen kanssa. Kirjassa We Are Here: Visitors without a Passport (2017), Zirger esittää hyvän yleiskuvan valokuvilla ja todistuksilla, jotka tukevat Adamskin kuuluisaa marraskuun 20. päivän 1952 kohtaamista Desert Centerin lähellä Kaliforniassa. Zirger huomauttaa, että Adamskin kohtaaminen oli ensimmäinen dokumentoitu kontaktitapaus, jossa lentävää lautasta oli ohjannut matkustaja, jonka laajalti uskotaan olevan tullut Venukselta.

Kuusi silminnäkijää näki UFO-aluksen Adamskin kohtaamisen päivänä. Ensimmäinen oli suuri sikarinmuotoinen alus, joka lensi ilmassa, ja toinen oli pienempi lautasmainen partioalus, joka laskeutui. Partioaluksesta tuli ulos matkustaja, joka tapasi Adamskin. Hän väitti olevansa nimeltään Orthon ja tulevan Venukselta.

Kirjassaan Zirger on ottanut mukaan digitaalisesti ehostettuja kopioita alkuperäisistä Adamskin kohtaamisesta otetuista valokuvista, joissa näkyy sekä partioalus leijailemassa ennen laskeutumistaan että matkustaja, joka tuli ulos. Valokuvat on käsitellyt tanskalainen taiteilija Rene Erik Olsen, joka on tuonut Desert Landingin valokuvat saataville verkkosivuilleen.

(C) Rene Erik Olsen 2017

Seuraavassa valokuvassa on Orthonin hahmo, joka kävelee laskeutuneelta alukselta Adamskia kohti. Keskustelu ja lähikuvat ovat saatavilla kirjassa We Are Here.

Kuusi Adamskin lähikohtaamisen silminnäkijää allekirjoittivat valaehtoisen todistuksen, jossa he tukevat Adamskin tapahtumakuvausta, joka julkaistiin tämän jälkeen vuonna 1953 hänen ja Desmond Leslien kirjoittamassa kirjassa The Flying Saucers Have Landed. Zirger lainaa erästä silminnäkijää, George Hunt Williamsonia, joka todistettavasti sanoi luennollaan näin:

Haluaisin tässä sanoa, että kokemus niinkuin George Adamski on kertonut kirjassa Flying Saucers Have Landed, jossa minä ja vaimoni sekä muutama ystävämme olimme silminnäkijöinä tapahtumalle, tapahtui juuri niinkuin Adamski kuvaa kirjassa: näimme suuren aluksen, ja sitten kiikareilla näimme muita tapahtumia mailin päässä aavikolla… Me näimme Adamskin puhuvan jollekulle… etäältä. Me näimme suuren aluksen. Me näimme siitä tulevia valon välähdyksiä, jotka myöhemmin osoittautuivat olevan pienempi alus, joka oli tullut suuremmasta. Me näimme suuren aukon isommassa aluksessa, josta partioalus oli tullut… Me näimme pienemmän aluksen leijailemassa [katso kuva pienien kukkuloiden juurelta jossa Adamski seisoo]. (Kirjan Kindle-versio 5203-10)

Huolimatta uskottavasta näytöstä, Adamskin vuoden 1952 kohtaaminen debunkattiin laajalti. Zirger puhuu siitä miten Adamskin Desert Centerin laskeutumisen todisteet sivuutettiin, naurettiin maanrakoon tai vääristeltiin tuon ajan tieteentekijöiden keskuudessa. Heihin kuului mm. tri. Donald Menzel, tri. Jacques Vallee ja tri. Carl Sagan.

Useimmat UFO-tutkijat ovat sen jälkeen sivuuttaneet Adamskin huijarina, huolimatta uskottavasta näytöstä, joka sanoo toista. Adamskin kuvia lentävästä lautasesta ja sikarialuksesta 1950-luvulta ei koskaan ole täysin todistettu väärennöksiksi.

Adamski uskoi, että olento joka partioaluksesta tuli ulos vuonna 1952 oli Venukselta. Zirger pohtii Adamskin uskomuksen paikkansapitävyyttä tieteellisen datan valossa, jota on tullut esiin Venuksesta: elinkelvoton ilmakehä jossa liian suuret lämpötilat (462°C; 863° F) ja murskaava ilmakehän paine (92 kertaa Maapallon ilmanpaine).

Zirger käsittelee useita mahdollisuuksia sille miten avaruusolennot saattaisivat asua Venuksella. Hän esittää, että NASA on saattanut valehdella Venuksen elinkelvottomista oloista. Toinen mahdollisuus on, että avaruusolennot ovat rakentaneet sinne pelkän tukikohdan, ja ne ovat tulleet muualta galaksista.

Eräs toinen mahdollisuus on, että avaruusolennot elävät Venuksen pinnan alla, joka on mahdollista tieteellisen tutkimuksen valossa. Hän viittaa Sean McMahoniin, joka johti tieteellistä tiimiä Aberdeenin yliopistossa, joka väitti että elämä on saattanut kehittyä planeetan sisällä, kaukana pinnasta:

Kivisten planeettojen ja kuiden pinnat, jotka me tiedämme, eivät ole mitenkään Maapallon kaltaisia. Ne tyypillisesti ovat kylmiä ja asumattomia ja niissä ei ole minkäänlaista ilmakehää tai erittäin ohut ja jopa syövyttävä ilmakehä. Pinnan alle meno suojelee monilta epämiellyttäviltä olosuhteilta. Joten pinnanalainen asuttava alue voi osoittautua erittäin tärkeäksi. Maapallo saattaa olla jopa epätavallinen kun sillä on elämää pinnallaan.

Zirger vaikuttaa olevan “New Age”-selityksen kannalla, jossa korkeasti kehittynyt sivilisaatio, joka on “ylösnoussut” korkeammalle ulottuvuustasolle, on olemassa tänä päivänä Venuksen pinnan alla. Hän esittää, että Venuksen pinnalla nykypäivänä voi olla vain muutamia jäänteitä muinaisesta sivilisaatiosta, joka joskus kukoisti planeetan pinnalla.

Zirger lainaa lukuisia esoteerisia tekstejä ja lähteitä, jotka tukevat ideaa siitä, että Venuksella on kehittynyt sivilisaatio, mutta joka on piilossa moderneilta teleskoopeilta ja luotaimilta joita eri avaruusvirastot ovat lähettäneet. Esimerkkinä hän viittaa vuoden 1899 kirjaan A Dweller of Two planets:

Mikään teleskooppi ei tule koskaan paljastamaan Venukselta elämää: ei sillä etteikö sitä olisi siellä, vaan koska sen muodot ovat Yhtä Substanssia, johon vaikuttaa useat voimat, jotka tekevät siitä maallisille silmille näkymätöntä.”

Useat kontaktihenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa venuslaisia jotka ovat tulleet planeetan sisältä, kaukaa telekooppien ja avaruusluotaimien saavuttamattomista. Näihin kuuluu Frank Stranges, kirjan Stranger at the Pentagon kirjoittaja.

Vähän tuoreemmalti salaisen avaruusohjelman sisäpiiriläinen Corey Goode väittää, että hänet vietiin Venukselle, jossa hän näki joitain muinaisia rakenteita, joita hän kutsuu “rakentajarotujen teknologiaksi” planeetan pinnalla.

[M]e matkasimme Venukselle supernopeasti, kiitäen halki paksujen pilvien. Tuskin kykenin havaitsemaan kellertävää väriä, me menimme sinne niin nopeasti. JA sitten me pysähdyimme arviolta 300 metrin korkeuteen pinnasta, ja katselin alas ja näin tämän pinnan, joka näytti kuin tuulet ja sateet olisivat sen rapauttaneet, sillä tavalla kun näkee Maassakin. Pinta näytti siltä kuin se olisi ennen ollut vuoria ja sitten kulunut pois. Aivan kuin joku äly olisi kaivertanut ne pois. Huomasin tuon, ja yhtäkkiä katto ja lattia muuttuivat läpinäkyviksi… ja katsoin alas, ja kykenin näkemään suuren, jättiläismäisen H-muotoisen rakennuksen kraaterin sisällä.

Jättiläismäinen H-muotoinen kivirakennelma Venuksen kraaterissa Corey Gooden mukaan (kuva: Sphere Being Alliance)

Goode sanoo kohdanneensa muinaisen olennon nimeltään “Sentinel”, joka vahti muinaista rakennusteknologiaa että se on jonkinlaisen energiakilven suojassa. Hänen kertomuksensa on samanlainen kuin bolivialaisen kontaktihenkilön Luis Mostajo Fernandon väitetty vierailu Venuksella, joka sanoo käyneensä Venuksen hedelmällisellä alueella, joka on energiakilven suojassa.

Goode, Fernando ja muut kertomukset vierailuista Venukselle tukevat ideaa siitä, että muinainen sivilisaatio on joskus asunut sen pinnalla, ja että siellä on maanalaisia alueita, joissa voi elää.

Zirger käsittelee informatiivisesti ja laajamittaisesti Orthonin väitteitä hänen tulemisestaan Venukselta, vaikka planeetan elinolosuhteet ovatkin epäsuotuisat pinnalla.

Eräs toinen mahdollisuus, jonka Zirger ottaa esiin, voi tarjota tarkemman selityksen Adamskin vuoden 1952 kohtaamiselle. Zirger kysyy oliko Orthon syöttänyt Adamskille disinformaatiota Venuksesta ja olennon todellisesta alkuperästä:

Manipuloiko “pseudovenuslainen” Adamskia? Oliko tämä venuslainen osa jonkinlaista peitetarinaa avaruusolentojen “viestintäsuunnitelmasta”, jolla herättää tietoisuutemme idealle elämästä Maan ulkopuolella? … Tämän “viestintästrategian” allaoleva motto vaikuttaa olevan: Kerrotaan valheita, kerrotaan valheita, ja siltikin jää jotain jäljelle”. Adamskia ei pidetä muuna kuin disinformaation tai petkutuspelin välikappaleena.” (Kindle-versio, s. 1032 / 5403)

Zirger uskoo, että on mahdollista että disinformaatio on suojellut Orthonia ja hänen todellista alkuperäänsä. Zirger ilmaisi hämmästyksensä siitä miksi avaruusolennot toisesta aurinkokunnasta haluaisivat esittää olevansa kotoisin asumiskelvottomasta maailmasta omasta aurinkokunnastamme:

“Miksi sellainen säätö kun he olisivat yksinkertaisesti voineet sanoa olevansa T-planeetalta Y-aurinkokunnasta? (Kindle-versio, s. 1042 / 5403)

Zirger sivuuttaa ‘maakeskisen’ selityksen Adamskille mahdollisesti syötetylle disinformaatiolle. Tämä otetaan esiin eräässä kontaktitapauksessa, jonka Zirger mainitsee kirjassa We Are Here. Hän lainaa vuoden 1957 Reinhold Schidtin tapausta:

Haluaisin lainata lyhyesti viimeistä tapausta, eli Reinhold O. Schmidtin tapausta, joka tuohon aikaan oli 60-vuotias Kalifornian Bakersfieldissä asuva viljan ostaja. Marraskuun 5. päivänä 1957 hän väitti puhuneensa arviolta puoli tuntia suuren hopeisen sikarialuksen miehistölle, joka väitetysti laskeutui lähelle Kearneyta Nebraskan preerialla tekemään korjauksia. Puolitoistatuntisessa haastattelussa Schmidt esitti, että miehistö koostui “neljästä miehestä ja kahdesta naisesta.” He puhuivat hänelle “saksalaisella aksentilla amerikkalaista kieltä,” mutta ajoittain hänestä tuntui siltä, että hän kykeni kuulemaan heidän puhuvan keskenään “saksaa, erittäin hyvää saksaa.” (Kindle-versio, 526-531).

Schmidtin tapaus herättää kysymyksen oliko Orthon osa Saksan salaista avaruusohjelmaa ja esittikö hän vain olevansa Venukselta?

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Tiede

Nollapiste-energian hyödyntäminen

Kommentoi

Chas Blakemore
10. joulukuuta 2017

Kurssityö kurssille PH240, Stanfordin yliopisto, syksy 2017

 

Johdanto

Stargate Atlantiksen ja Marvel-sarjakuvien Realm of Kingsin fiktiivisestä maailmasta NASAn Eagleworks Propulsiolaboratorioon, nollapiste-energiaa, jota kutsutaan myös vakuumienergiaksi, pidetään potentiaalisesti rajattomana ja kaikkialla läsnäolevana energianlähteenä, jos löydetään vain keino ottaa se käyttöön. [1] Nollapiste-energia voidaan kuvata eri tavoin, mutta sen perusmuodossaan se on minimaalinen, mutta nollasta poikkeava kvanttimekaanisen systeemin energia. Kvanttikenttäteoriassa nollapiste-energia voidaan laskea nollafotonimoodin odotusarvoisena energiana. [2] Systeemissä, jossa ei ole fyysisiä rajoja, odotusarvoinen nollafotonimoodin energia eroaa nollasta! Ja kuitenkin, jos tämä energia on kaikkialla avaruus-ajassa läsnä, sitä ei pystytä suoraan havaitsemaan.

Kuva 1: Voima, joka syntyy vakuumitilojen välisistä eroista, ja näin reunoille vaikuttaa paine. (Lähde: Wikimedia Commons)

 

Konseptuaalinen viitekehys

Pedagogisista syistä tarkastelemme nollapiste-energian populaaria muotoilua. Kaikkein kiinnostavin ja relevantein viitekehys nollapiste-energialle voidaan ymmärtää kvanttielektrodynamiikan, fotonien ja elektronien kvanttikenttäteorian, avulla. Kaunistelemalla poikkeuksellista matemaattista ja konseptuaalista taustaa, kvanttikenttäteoriassa tilaenergia lasketaan Hamiltonin operaattorin. <H>, odotusarvona, joka kuvaa energiatilaa operaattorien avulla, joita sovelletaan aaltofunktioon. Lopullinen lasku yleensä vaatii tilassa olevien partikkelien liikemäärämomenttien yli integrointia.

Schwartzia mukaillen, me voimme laskea nollafotonivakuumitilan energian, jolla on äärettömät rajat, systeemi joka ei ole millään tavalla fysikaalinen, realisoitavissa tai kuvaukseltaan täydellinen, mutta yhtä kaikki pedagoginen. [2] Jälleen kaunistelemalla paljon matemaattista taustatietoa (jota myös rohkaisemme kiinnostuneen lukijan tutkimaan viitteestä [2]), huomaamme, että

Evac = <H> ∝ ∫ k3 dk → ∞.

Ja näin me voimme nähdä, että vakuumitilan odotusarvoinen energia divergoi! Tottakai tämä ei ole oikea fysikaalinen systeemi, sillä mitään hiukkasia ei ole läsnä, eikä ole myöskään rajoja, mutta se kuvaa ideaa tyhjässä avaruudessa läsnä olevasta energiasta.

Hollantilainen fyysikko Hendrik Casimir vei tämän formalismin pidemmälle ja tutki hieman fysikaalisempaa systeemiä vakuumissa, joka koostuu ontosta ja johtavasta kuutiosta, jonka sivun pituus on L. [3]  Kuution vieressä on neliön muotoinen johtava sivulevy, jonka pituus on L, yhdensuuntaisesti ja asetettu lähelle yhtä kuution sivua. Sitten hän laski kaksi energiaa: nollafotonitilan energian, eli sähkömagneettisen vakuumitilan energian, alueella joka on rajoitettu kahden toisiaan lähellä olevan tason väliin; sekä vakuumitilan energian muualla kuutiossa. Kaksi suuretta eroavat toisistaan, sillä rajoitusehdot sallivat ainoastaan tietyt moodit, eli seisovat aallot, kummassakaan alueessa.

Muodollisesti molemmat energiat divergoivat, mutta ero näiden kahden lausekkeen välillä on hyvin määritelty, ja sitä voidaan manipuloida voimien laskemiseksi. Casimir tulkitsi tämän interaktiona kahde toisiaan lähellä olevan levyn välillä, ja sai selville, että siinä esiintyy vetovoima, joka pienenee nopeasti levyjen välimatkan kasvaessa. Kahden levyn poikkileikkausgeometria ja siitä seuraava voima kuvataan kuvassa 1, jossa voima on ilmaistu varsin yksinkertaisella kaavalla F = (π2ℏc/240a4) L2 jollekin etäisyydelle a. Vaikka vaikutus on poikkeuksellisen pieni, hän ennusti, että ”kokeellinen vahvistus ei vaikuta mahdottomalta, ja se saattaisi olla jossain määrin kiinnostavaa”. [3]

Tässä laskennassa ei ole otettu mukaan useita merkittäviä muita asioita, kuten Casimirin laatikon metallien fyysisiä ominaisuuksia. Kuitenkin eri materiaalit, joko metallit tai epämetallit, yksinkertaisesti muuttavat lasketun voiman suuruutta, kun taas riippuvuus etäisyydestä ja pinta-alasta säilyy samana.

Kokeellinen vahvistaminen

Olemme nähneet, että on olemassa järkevä teoreettinen viitekehys energialle, joka liittyy sähkömagneettisiin vakuumitiloihin, ja että elektrodien tietyillä geometrioilla voidaan saada epäsuorasti keino havaita näitä vakuumienergioita. Voitaisiin kysyä, onko sellaista vahvistettu kokeellisesti. Vaikka vuonna 1958 M. J. Sparnaay teki mittauksen, hän sai ainoastaan selville, että hänen mittauksensa eivät olleet Casimirin ennusteen kanssa ristiriidassa, ja että ne olivat todella kaukana tarkoista lukemista. [4]

Tuoreemmalti vuonna 1997, Washingtonin yliopiston fyysikko käytti torsioheiluria mittaamaan kahden johtimen välistä voimaa: yksi levymäinen ja toinen puolipallon muotoinen. [5] Hän sai selville, että alle 1 mikronin etäisyyksillä, kahden levyn välillä oli verrattain merkittävä voima, jota ei voitu selittää Casimirin ennustamalla interaktiolla. Hän otti huomioon muutokset voimaan geometrian eroista, oikeiden metallien rajallisen johtavuuden sekä lämpö- ja sähköstaattiset taustavaikutukset. Tämä oli ensimmäinen suora havainto ja tilastollisesti eheä analyysi, jolla vahvistettiin voima, jonka Casimir oli postuloinut melkein 50 vuotta sitä ennen.

Vuodesta 1997 eteenpäin on ollut useita kokeita, jotka ovat tarkastelleet hienovaraisempia Casimirin ilmiön yksityiskohtia, sekä tutkimuksia, joissa on havainnoitu muita vakuumienergiaan liittyviä ilmiöitä, joita usein kutsutaan alkuperäisen Casimir-ilmiön korollaareiksi. Aiheesta kiinnostunut lukija voi tutkia plasmamallia vs. Drude-mallia eli dynaamista Casimir-ilmiötä.

Lopullinen tavoite: työntövoima ilman polttoainetta

Kahden metallilevyn välillä olevan voiman mittaaminen on ihan ookoo (itse asiassa poikkeuksellista), mutta pragmaatikot ihmettelevät mitä käyttöä tällä mittauksella on, mihin sitä edes voitaisiin soveltaa. Tällaisessa ajattelussa me palaamme ensimmäiseen viitteeseemme: väitettyyn ”Casimirin raketin” työntövoimaan, jota tutkittiin NASAn Eagleworks-laboratoriossa. [1] Tutkimalla suhteellisen uutta kvanttivakuumifluktuaatioiden havaittavaa maailmaa, ja käyttämällä avaruusinsinöörejä, NASA toivoo rakentavansa työntövoimajärjestelmän, joka ei vaadi polttoainetta, ainoastaan sähkövoiman muodossa olevaa energiaa.

Kuva. 2: Valokuva työntömoottorin ontelosta (kuparinen, vasemmalla), sen tukirakenteesta ja vakuumikammiosta, joka sitä ympäröi (taustalla). (Kuva: Wikimedia Commons)

 

Rakettien työntövoimaksi käytettäessä, nykyiset avaruusteknologiat riippuvat melkein täysin kemikaalien käytöstä polttoaineina, mm. nestemäinen happi, hydratsiini, kiinteät komposiittipolttoaineet ja paljon muuta. Kaikkein merkittävin haittapuoli sellaiselle polttoaineelle on kiinteä työntövoima suhteessa painoon. Jos haluaa enemmän työntövoimaa, tai pidempiä aikoja, silloin pitää tuoda enemmän polttoainetta. Olisi paljon kivempaa, jos voisi tuoda aurinkovoimakäyttöisen avaruusmoottorin, kiinteäpainoisen, ja antaa sen työntää avaruusalusta. Mutta mikä voisi tarjota työntövoimaa?

NASAn vastaus: kvanttivakuumifluktuaatiot. Ja näin Eagleworks sai alkunsa. Heidän tarkoituksensa on käyttää monimutkaisia ja erittäin erityislaatuisia johtavia onteloita generoimaan työntövoimaa, joka ”puskee” avaruuden vakuumia vastaan ohjaamalla virtuaalista elektronien ja positronien virtaa, jota syntyy seisovista radiotaajuuksisista aalloista, jotka ovat suljetussa ontelossa. Jos tämä on mahdollista, ainoa mitä tarvittaisiin on hieman sähköä ja silloin ainoa ihmiskunnan este päästä tähtiin olisi sinne matkaamiseen kuluva aika.

Eagleworks on julkaissut paperin, jossa kuvataan oletettu ja ylenpalttisen kiistanalainen mitattu työntövoima, jota syntyy sähkömagneettimoottorin (EM) prototyypistä kuvassa 2. [1] Heidän alkuvaiheen koetta vuonna 2014 ei tehty vakuumissa, mikä sai useat vastaväittäjät esittämään, että työntövoima johtui todennäköisesti lämpösiirtymästä, joka indusoitui sähkömagneettikentästä. Tuoreessa julkaisussa on tarkempi mittaus, joka on suoritettu vakuumissa, joka voi olla paljon ratkaisevampi. Suuren vuoden 2011 Superluminaalisen Kuumotuksen jälkeen, NASAn tulokset vaativat äärimmäisen tarkkaa syynäystä, ja jos mahdollista, kokeen toistamista.

Vastalauseet

Kuten aiemmin mainittua, tällä työntövoiman mittauksella, joka syntyy avaruusajan vakuumia vasten puskemisesta, on paljon vihamiehiä fyysikoiden yhteisössä, ja ihan aiheesta. Kaikkein ilmiselvin ongelma on liikemäärän säilymislain rikkominen. NASA on väittänyt rakentaneensa ”työntömoottorin”, joka ainakin teoriassa voi työntää itsensä lepotilasta ilman, että se sylkee ulos ainetta tai fotoneja. Triviaalisti ploppu ≠ palku joka on ongelma! On mahdollista, vaikkakin epätodennäköistä, että moottori tuottaa työntövoimaa sylkemällä jotain toisen tyyppisiä heikosti vaikuttavia hiukkasia, ehkä jopa mekanismilla, jota nykyhetken standardimalli ei edes tunnista.

Kaikki fysiikan argumentit sikseen, mittaus väitti oletettavasti havainneen kymmenien mikronewtoneiden työntövoiman ja hitaan  (1/f) ajelehtimisen kertaluokkaa satoja mikronewtoneita. [1] Puhtaan mittateknisestä katsantokannasta tämän tyyppinen mittaaminen on täynnä virhettä, vaikka käytettäisiin tekniikoita, joilla signaali identifioitaisiin spektrin ominaisuuksista. Ajan mittaan on mahdollista mitata paremmin.

Johtopäätökset

Energian ja työntövoiman kerääminen avaruuden tyhjiöstä voi olla kiistämättä hämmästyttävää, ja se on NASAn Eagleworks-laboratorion päätavoite. Sellaisen idean tulee noudattaa fysiikan lakeja kuten yksinkertainen liikemäärän säilyminen, ja olisi hyvä, jos se on tarkasti kuvattu mekanismi, vaikka se olisi pelkkä kuvaus.

Vuonna 2017, vakuumifluktuaatioiden on väitetysti osoitettu tarjoavan EM-prototyyppimoottorille työntövoimaa. Tämä posketon mittaus on tyypillisesti mahdoton, sekä fundamentaalisten argumenttien että mittateoreettisen katsantokannan näkökulmasta, niinkuin yllä esitetty lyhyt käsittely osoitti.

© Chas Blakemore. The author warrants that the work is the author’s own and that Stanford University provided no input other than typesetting and referencing guidelines. The author grants permission to copy, distribute and display this work in unaltered form, with attribution to the author, for noncommercial purposes only. All other rights, including commercial rights, are reserved to the author.

Lähdeviitteet

[1] H. White et al., ”Measurement of Impulsive Thrust from a Closed Radio-Frequency Cavity in Vacuum,” J. Propul. Power 33, 830 (2017).

[2] M. D. Schwartz, Quantum Field Theory and The Standard Model (Cambridge University Press, 2013).

[3] H. B. G. Casimir, ”On the Attraction Between Two Perfectly Conducting Plates,” Kon. Ned. Akad. Wetensch. Proc. 51, 793 (1948).

[4] M. J. Sparnaay, ”Measurements of the Attractive Forces Between Flat Plates,” Physica 24, 751 (1958).

[5] S. K. Lamoreaux, ”Demonstration of the Casimir Force in the 0.6 to 6 μm Range,” Phys. Rev. Lett. 78, 5 (1997).

 

Artikkelin julkaissut stanford.edu

Tietoisuus

Kortti maaliskuulle 2023: Initiaatio ja seremonia

Kommentoi

Kuukauden kortti — maaliskuu 2023

Kortti #74 | Vega (kolmas aikakausi, tuleviasuus) | Initiaatio ja seremonia

Tutkikaamme initiaation ja seremonian käsitteitä. Ensin puhumme seremoniasta. Useimmat ovat olleet mukana jonkinlaisessa seremoniassa omassa elämässään, joista kaikkein yleisin on avioliitto. Modernissa maailmassa seremonian todellinen kokemus ja ymmärrys usein unohtuu. Useimmat seremoniat modernissa maailmassa ovat usein pelkkiä tapahtumia, joiden läpi kuljetaan käyttämättä sellaisen tapahtuman voimaa omaan kasvuun ja heräämiseen. Erityisesti jos seremonia ritualisoidaan (niinkuin vaikka katolinen messu), saattaa käydä sen läpi mutta ajatella jo sitä mitä tekisi sen jälkeen kun tapahtuma on ohi. Tämä tarkoittaa, että ei olla läsnä. Mieli tai ego on varastanut kokemuksen ja vetänyt sinut pois nykyhetkestä, pyhästä nyt-hetkestä.

Todellinen seremonia on pyhä, mutta ei rituaalin takia. Se on pyhä, koska se antaa mahdollisuuden juurruttaa tietoisuus nykyhetkeen (tuomalla mielen, kehon, hengen ja tunteet yhteen). Se auttaa prosessoimaan voimakkaita energioita ja ideoita, joita seremonia kantaa mukanaan, ja voi johtaa perustavanlaatuiseen henkiseen avautumiseen. Seremoniat kuten saunat tai shamaanien rituaalit siirrettiin isältä pojalle aikana, jolloin ego/mieli ei ollut dominantti. Ne antavat kyvyn, tavallaan, pureutua ego/mielen muurien läpi ja auttaa pääsemään kiinni todelliseen tietoisuuteen fyysisen maailman tuolla puolen.

Kolmannessa tiheydessä näkee hyvin vähän pyhiä seremonioita johtuen mielen ylivallasta. Ja kuitenkin muutamana viime vuosikymmenenä on ollut kaipuu autenttiseen pyhyyteen. Tämä johtuu neljänteen tiheyteen siirtymisestä, ja ego/mieli ei voi enää olla kontrollissa. Todellinen olemus paistaa läpi ja kutsuu kääntymään jälleen kerran kohti pyhää. Lopulta neljännen tiheyden olennot elävät tavalla, jossa jokainen hetki on pyhä, ja jokainen hetki voidaan nähdä seremoniana. Me emme puhu muodollisista, ritualistisista seremonioista, joista puuttuu syvä henkinen merkitys. Me puhumme siitä mitä tapahtuu, kun oma pyhä tietoisuutenne liitetään tekoihin fyysisessä maailmassa. Tällä tavoin kaikki hetket potentiaalisesti voivat muuttua pyhyyden ilmaisuiksi.

Nyt siirrymme initiaation ideaan. Mitä me sillä tarkoitamme? Me viittaamme initiaation syvempään merkitykseen, joka on enemmän kuin pelkkä sarja tekoja, jotka tuovat sinut yhdeltä tasolta toiselle. Initiaatio on kuin portti tai käytävä. Kun tämän kynnyksen edessä seisoo, on valinta joko kävellä portin läpi tai ei. Todellista initiaatiota voi johtaa shamaani, guru tai opettaja, mutta sen ei ole pakko olla niin. Joskus elämä on guru, ja se tarjoaa haastavan polun, joka antaa mahdollisuuden kulkea reunalla ja siirtyä suhteeseen jumalallisen kanssa. Elämä on täynnä näitä mahdollisuuksia, jos niille vain on avoin. Vegalaiset esi-isänne navigoivat kolmannen ja neljännen tiheyden siirtymässään syleilemällä tätä opetustsa. He alkoivat määritellä tietoisuuttaan, juurruttaa iseään nykyhetkeen. Niin tekemällä he löysivät pyhyyden, joka oli ollut olemassa koko ajan. He alkoivat nähdä, että jokainen teko elämässä oli pieni initiaatio kasvun ja heräämisen polulla. Ego/mielen pikkumaiset kiintymykset alkoivat hitaasti vaipua pois.

Nyt kun olette alkaneet siirtymänne vegalaisten tavoin, me suosittelemme, että alkaisitte etsiä tapoja, ei ainoastaan löytääksenne vaan myös TUNTEAKSENNE pyhyyden joka hetki. Voitteko juurruttaa tietoisuutenne nykyhetkeen niin paljon kuin mahdollista? (Ja milloin tunnette itsenne herpaantuvan, palatkaa takaisin hengitykseen, joka on kaikkein yksinkertaisin tapa palata nykyhetkeen ja näin myös pyhyyteen.) Aina kun haasteita tulee vastaan, muistakaa, että se on myös initiaatio, joka voi viedä teidät kynnyksen luo ennen uuden tietoisuuden portista käymistä. Teidän muotoillessanne käsitteitä uudelleen, voitte käyttää niitä heräämisprosessissanne.

Me olemme sanoneet monta kertaa, että vegalaiset esi-isänne ovat kanssanne tässä prosessissa. He ovat todellakin. Johtuen siitä, että he ovat teidän toisia aspektejanne universaalissa hologrammissa, muisto tästä prosessista on syvällä energeettisessa DNA:ssanne. Intuitiivisesti osaatte navigoida tätä polkua kolmannesta tiheydestä neljänteen, silloinkin vaikka ego/mieli sitä vastustaa. Siksipä muistakaa vain yksi asia: Nykyhetken navigointi tietoisuudella, selkeydellä ja avoimuudella automaattisesti aktivoi pyhän luonteenne. Tästä eteenpäin joka hetki muuttuu itsessään seremoniaksi, kun teidän läsnäolonne annetaan avautua kokonaan. Tämä on se mikä teitä odottaa, ja me olemme innoissamme todistamassa sitä!

Germane — kanavoinut Lyssa Royal Holt
www.lyssaroyal.net | www.solischool.org

Lyssan Youtube-kanava https://www.youtube.com/channel/UCeuLbnOjJBUfqqm2KEqkpLA

 

Artikkelin julkaissut Lyssa Royal Holt

Paranormaali

Kolmemetrinen hahmo Tokyo Towerilla Japanissa

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 13. huhtikuuta 2022
Havaintopaikka: Tokio, Japani

Jättiläismäinen ihmishahmo nähtiin Tokyo Towerin vierellä Japanissa. Tumma hahmo lentää, mutta sillä ei näyt mitään näkyviä siipiä tai rakettimoottoria. Hahmo ei myöskään ole normaalin kokoinen, se on melkein kolmimetrinen. Jos tämä on jonkun stuntti, sellaista en ole ainakaan itse koskaan aiemmin nähnyt. Tämä näyttää aidolta, se näyttää jättiläismäiseltä avaruusolennon hahmolta, joka katselee kaupunkia aitiopaikalta. Itse videon on postannut tokiolainen UFO-tutkija, käyttäjänimellä Paranormal Research.

On mahdollista, että kyseessä oli avaruusolento jolla on voima lentää, mutta tarvittaisiin useampi video tämän varmistamiseksi. Kyseinen sijainti on suosittu paikka, jossa on paljon paikallisia ja turisteja kameroiden kanssa. Jos tämä on aito, silloin se on yksi kuumottavimmista videoita joita olen nähnyt. Kolme metriä pitkä laji, joka osaa lentää, voisi helposti saada planeetan haltuun ilman paljoakaan vaivannäköä.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFOt

Drone kuvasi UFOn Skotlannissa

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 30. tammikuuta 2019
Havaintopaikka: Fifth of Forth, Skotlanti

Silminnäkijä on henkilö, joka usein kuvaa kauniita videoita dronellaan. Tässä hän kuvasi raakakuvaa valkoisesta levystä, joka kiitää hänen dronea kohti ja menee sen alta uskomattomalla nopeudella. Kun videota hidastaa, minulle se näyttäytyy valkoisena lautasena.

UFO oli tulossa savupilvistä etäältä. Mielestäni UFO keräsi dataa saasteista, joita ihmiset päästävät ilmakehään. Kun se kiisi dronea kohti, se ei ollut mikään onnettomuus. UFO tutki dronen teknologiaa ennustaakseen milloin ihmiset joku kaunis päivä jättävät Maapallon taakseen ja perustavat kaupunkeja toisille planeetoille. Avaruusolennot ennustavat tulevaisuutta, ja vielä aika tarkasti.

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Eksopolitiikka

Entinen Area 51 -johtaja: USA:lla hallussa ‘lentävä lautanen’ ja ‘elävä olento’

Kommentoi

Kirjoittanut Christopher Sharp – 28. helmikuuta 2023

Alfred O’Donnell, ylempi johtaja EG&G:lla, Area 51:a hoitaneella puolustusalihankkijalla, väitti että “heillä oli lentävä lautanen, jonka he olivat saaneet haltuun New Mexicosta” sekä “elävä olento”, sanoo häntä useaan otteeseen haastatellut tutkiva journalisti George Knapp.

Knappin mukaan, puhuessaan ‘olennosta’ O’Donnell sanoi hänelle:

“Me emme tienneet mikä se oli… Totta puhuen, me emme osanneet kommunikoida sen kanssa. Alussa me emme tienneet mikä se oli, me emme tienneet mistä se oli tullut. Ja me emme tienneet mitä tehdä sille.”

Knapp lisäsi, että O’Donnell vertasi olennon ulkomuotoa entiseen presidenttiehdokkaaseen Ross Perot’n, eikä niinkään klassiseen harmaalta näyttävään avaruusolentoon.

Knapp kertoi myös tarinan entisestä naistyöntekijästä puolustusalihankkija Holmes & Narverilla, joka väitetysti tiesi jotain ”maahansyöksyneistä lautasista, haltuunsaaduista materiaaleista, Roswellin tyyppisessä tapauksessa.” Ennen kuin Knapp oli buukattu puhumaan hänen kanssa, naista uhkailivat tälle tuntemattomat agentit, mikä sai aikaan sen, että nainen peruutti tapaamisen. Kahden vuosikymmenen jälkeenkin hän jatkaa edelleen tapaamisesta kieltäytymistään.

Spekulaatiot haltuunsaadun aluksen ympärillä johtivat siihen, että kongressin työntekijä, joka valvoo erikoisohjelmia (Special Access Programs, SAP), nimeltään Richard D’Amato, tutki väitteitä.

1990-luvun alussa entinen senaatin enemmistöjohtaja Robert Byrd, joka johti senaatin budjettikomiteaa, sekä myöhemmin senaattori Harry Reid, joka samoin palveli enemmistöjohtajana, antoi D’Amatolle tehtäväksi tutkia asiaa.

Tutkittuaan ja vierailtuaan Area 51:lla, D’Amato ei kyennyt vahvistamaan väitteitä maahansyöksyneistä aluksista, mutta Knappin mukaan hän ajatteli sen olevan “täysin mahdollista, että tällaista UFO-salailua on yksityisessä yrityksessä”, yrityksessä kuten Lockheed Martin, EG&G tai Northrop Grumman.

Kuitenkin hänen julkinen kantansa asiaan on seuraavanlainen:

“Palvelin 1980- ja 1990-luvuilla senaatin demokraattijohtajan, senaattori Robert C. Byrdin, avustajana ja vastuullani oli auttaa häntä hoitamaan puolustusministeriön ja kansallisen ulkomaantiedusteluohjelman budjetointia. Tehtäviini kuului vastata senaattorin ja komiteoiden pyyntöihin saada tietoa, analyyseja ja lainsäädäntöä eri kansallisen turvallisuuden aiheista. Tässä kontekstissa vanhempi senaatin komitean puheenjohtaja pyysi minua tekemään alustavan tutkinnan väitteisiin, jotka hän oli saanut tietoonsa koskien tunnistamattomien lentävien esineiden maahansyöksyjä 1940-luvulla New Mexicossa.

“Tapasin useita ihmisiä, jotka olivat antaneet julkisia lausuntoja asiasta. Raportoin johtopäätöksistäni senaattorille, että pohja sellaisille väitteille ei vaikuttanut olevan niin vahva, että senaatin olisi kannattanut asiaa tutkia lisää. Tämän senaattorin puolesta tehdyn tutkinnan lisäksi minulla ei ole asiassa muuta henkilökohtaista mielipidettä, ja katson, että tutkinta on päättynyt yli 20 vuotta sitten.”

Knapp kertoi kollegalleen Jeremy Corbellille WEAPONIZED-podcastissaan, että D’Amaton ja O’Donnellin välille oli varattu tapaaminen, EG&G:n perustajan Herbert Grierin siunauksella. Mutta Knappin mukaan O’Donnell ei sanonut D’Amatolle mitään. Knapp viittaa tähän ajankohtaan hetkenä, jolloin O’Donnellin narratiivi alkoi muuttua.

Knappin mukaan, O’Donnell sai varoituksen olla puhumatta asiasta enää, mutta hän oli suostunut nauhoittamaan nauhan ennen kuolemaansa, jonka hän antoi myöhemmin journalistille. Knapp sanoi, että O’Donnell sen jälkeen vahvisti kuolinvuoteellaan faktan, jonka O’Donnellin poika, Bill O’Donnell, Knappin isälleen esitellyt entinen nevadalaispoliitikko, vahvisti myös.

Huolimatta ajan kulumisesta, mitään tunnustusnauhaa ei ole tullut julki tähän päivään asti. Jos O’Donnellin kuolinvuoteella annetun todistuksen nauhoite tuotaisiin julkisuuteen, joka vahvistaisi raportit maahansyöksyneestä lentävästä lautasesta ja elävästä olennosta, se antaisi uskottavuutta Bob Lazarin väitteille. Lazar muistelee kokemuksiaan Area 51:llä työskentelystä sen jälkeen, kun EG&G oli häntä haastatellut.

Vuosia Knappin kanssa käydyn keskustelun jälkeen, O’Donnell muutti tarinaansa ja kertoi eri version lentävästä lautasesta journalisti ja kirjailija Annie Jacobsenille. Tämä versio kosketti Roswellin UAP-tapausta vuonna 1947.

Kirjassaan ‘Area 51: An Uncensored History of America’s Top Secret Military Base’, Jacobsen kuvaa miten O’Donnell (vaikka hänen nimeään ei kirjassa mainitakaan) sanoi hänelle, että Roswellin tapaus ei ollut seurausta Maan ulkopuolelta tulleesta älystä, vaan itse asiassa venäläinen alus, jota lensi ”groteskit, lapsen kokoiset lentäjät”, joita natsitohtorit olivat ihmiskokeissaan kehitelleet.

Vierailtuaan Venäjällä kylmän sodan aikaan Knapp kiisti O’Donnellin version Roswellista. Venäjän kontaktiensa avulla, joihin kuului mm. professori Valeri Burdakov, ilmailualan tiedemies, jonka mentori oli Sergei Korolev, Neuvostoliiton avaruusohjelman isä, Knapp sai selville, että venäläiset olivat aivan yhtä ihmeissään Roswellin tapauksesta kuin amerikkalaisetkin.

”Korolev kertoi Stalinille, että ilmiö oli todellinen,” kommentoi Burdakov Knappin haastattelussa vuonna 1993.

”Korolev sanoi, että UFOt eivät olleet vaarallisia maallemme, mutta että niitä ei oltu rakennettu USA:ssa, tai missään muussakaan maassa. Stalin kiitti häntä ja sanoi, että hänen mielipiteensä oli sama kuin monien muidenkin asiantuntijoiden.”

O’Donnellin Knappille kertomat väitteet ovat totta, EG&G:n historiallinen mukanaolo UAP-asiassa voi olla merkittävä. Vaikka kyseessä ei enää olekaan yksittäinen yritys, EG&G oli keskeinen peluri Yhdysvaltain ydinaseohjelmassa, ja se pyöritti myös Area 51:a. Alihankkija avusti Nevadan ydinkokeissa, ja tämä kertoo syvistä yhteyksistä potentiaaliseen UAP-salailuun, jota pidetään Yhdysvaltain ydinteknologiaan kytkeytyneenä asiana.

Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) tällä hetkellä tutkii mahdollista ydinaseiden ja UAP:den välistä yhteyttä. Tämä tutkimus alkoi keräämällä lausunto kahdelta amerikkalaisveteraanilta, jotka väittivät, että UAP:t olivat kytkeneet ydinohjukset pois päältä ja ampuneet yhden testiohjuksen alas.

Knappin muistelut kohtaamisestaan O’Donnellin kanssa esitettiin sen jälkeen, kun presidentti Joe Biden oli saattanut voimaan lain, jossa annetaan todistajainsuojelua ilmiantajille, jotka ovat olleet mukana salaisissa ohjelmissa, joita ei ole raportoitu ‘selvästi’ ja ‘eksplisiittisesti’ asiaankuuluville kongressin komiteoille, jotka käsittelevät potentiaalisten Maan ulkopuolelta tulleiden alusten väitettyjä noutoja ja takaisinmallinnusta.

Lakiteksti mahdollistaa sekä valtion työntekijöiden että UAP-ohjelmissa työskennelleiden alihankintaa tehneiden yksityisten yritysten työntekijöiden astua esiin asiassa.

Vuonna 2021, senaattori Harry Reid, kertoi New Yorkerille, “Minulle sanottiin vuosikymmeniä, että Lockheedilla oli näitä noudettuja materiaaleja.”

Knappin kertomat väitettyjen todistajien pelottelut jatkuvat tähän päivään asti, Liberation Timesin lähteet kertovat.

Jeremy Corbell kommentoi:

‘Uskottavat ihmiset ovat vuosikymmenien ajan kertoneet Yhdysvaltojen armeijan talteen ottamista lentävistä lautasista. Lähtökohtaisesti nämä väitteet vaikuttavat epätodennäköisiltä, lähes koomisilta. Miten näin kehittyneet ja eksoottista alkuperää olevat alukset voisivat yhtäkkiä olla toimintakyvyttömiä tai kokea kriittisiä vikoja New Mexicon aavikoilla — ja lukuisissa muissa paikoissa?

‘Tämä jatkuva narratiivi on aina häirinnyt minua. Nämä kertomukset vaikuttavat kuitenkin yhä useammin tosilta ja tosiasioilta. Joka askeleella kohti asian ydintä — olen löytänyt todennettavissa olevia todisteita siitä, että juuri näin on todellakin tapahtunut. Että hallituksemme on ottanut käyttöön nopean toiminnan palautus- ja eristysryhmiä – ja hyvin muotoiltuja ja mobilisoituja ohjelmia myös pudonneiden UFOjen käsittelemiseksi. Jos ette ole tietoisia — on aika ottaa asioista kiinni.

‘Taivaallamme sukupolvien ajan liikkuneiden UFOjen läsnäolo on yksi aikamme tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Vaikutukset ja pelot, jotka aiheuttavat tätä salaisuutta ympäröivän salailun auran, liittyvät syntyneisiin johdannaisteknologian hyödyntämisohjelmiin sekä huoliin joukkotuhoaseiden kehittämisestä näiden Maan ulkopuolisten teknologioiden takaisinmallintamisen pohjalta.

‘Todellinen kysymys on — MIKSI näitä tapahtumia edelleen peitellään? MIKSI todistajat vaietaan rutiininomaisesti koston tai henkilökohtaisen vahingon uhalla?

‘Vastaus tähän on itse asiassa melko yksinkertainen. Kunnes tiedämme, mistä on kyse — tämä on uusi teknologinen kilpailu. Hiljainen ja näkymätön kylmä sota. Ja voittaja vie kaiken.

‘Tämä teknologia voi muuttaa maailmaa — mutta maailma muuttuu varmasti, kun konsensustodellisuus saavuttaa todellisen todellisuuden — ja on laajalti tiedossa, että näiden koneiden rakentajat ovat jostain muualta. Silloin, ja vasta silloin, alamme nähdä todellisuutemme todellisen luonteen hieman selvemmin.’

Liberation Times koitti tavoitella Bill O’Donnellia ja Richard D’Amatoa kommentoimaan.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

UFOt

UFO Las Vegasin yllä

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 18. huhtikuuta 2022
Havaintopaikka: Las Vegas, Nevada, USA

Tässä hieno video Nevadan Las Vegasista. Silminnäkijä kuuli jonkin kovan äänen, joka kuulosti kuin hävittäjältä. Hän otti puhelimensa ja alkoi kuvata, juuri ajoissa niin että kerkesi kuvata tämän omituisen kappaleen ylittämässä hänet ilmassa. Kappale kuulostaa hävittäjältä, mutta näyttää avaruusolentojen alukselta. Uskon, että tämä on yksi ilmavoimien huippusalaisen TR-3B:n uusista versioista. Se sai alkunsa kolmiona, mutta on voinut kehittyä uuden sukupolven palloalukseksi.

Nelliksen ilmatukikohta Las Vegasin laitamilla on tunnettu kokeilualue avaruusolentojen teknologialle. Katso video ja sen hidastettu lähikuva lopussa. En ole koskaan aiemmin nähnyt ihmisen tekemää alusta, joka näyttäisi tältä, ja olen työskennellyt B-1 -hävittäjien parissa Ellsworthin ilmatukikohdassa aikaa sitten.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily