Tunnistamattomista lentävistä esineistä kiinnostuneiden amerikkalaisten keskuudessa on jo lähes vuosisadan ajan ollut tapana väittää, että Yhdysvaltain hallitus tietää totuuden noista salaperäisistä valoista taivaalla ja salaa sen yleisöltä. Siitä lähtien, kun UFO-ilmiö puhkesi yleiseen tietoisuuteen pian toisen maailmansodan jälkeen, on laajalti katsottu, että Washington DC tietää enemmän kuin se kertoo: Totuus on tuolla jossain (mutta et näe sitä).
Riippuen siitä, mitä salaliittoteoriaa pidät parempana, Pentagon piilottelee kuolleita avaruusolentoja Wright-Pattersonin lentotukikohdassa Ohiossa sijaitsevassa hangaarissa tai se testaa Nevadan autiomaassa sijaitsevalla Area 51 -alueelle törmänneitä avaruusaluksia. Nämä hämärät tarinat on helppo jättää huomiotta, eikä vähiten siksi, että UFO-havainnot ovat usein tapahtuneet siellä, missä Yhdysvaltain armeija testaa huippusalaista ilmailu- ja avaruusteknologiaa — ja Pentagon antaa yleisön (ja vihollistemme) luulla uusia lentokoneita UFOiksi, joiden olemassaolo voidaan kiistää.
Mutta entä jos näissä tarinoissa on edes ripaus totuutta? Entä jos Pentagon ja tiedustelupalvelumme todella tietävät enemmän UFO-ilmiöstä kuin mitä ne ovat aiemmin kertoneet yleisölle? Tällä viikolla puolustusministeriö paljastaa järkyttävällä tavalla, että tällaiset salaliittoteoriat sisältävät todellakin totuuksia.
Muistakaa, että Pentagon on pyrkinyt kohti tällaisia paljastuksia jo useiden vuosien ajan. Viisi vuotta sitten tällä viikolla DoD paljasti, että se tutkii niin sanottuja tunnistamattomia ilmailmiöitä (Unidentified Aerial Phenomena, UAP) Advanced Aviation Threat Identification Program -ohjelman puitteissa. Pentagonin kiinnostuksen taustalla oli yhtä paljon huoli siitä, että Kiinan tai Venäjän kaltaisilla vihamielisillä valtioilla on hallussaan kehittynyttä teknologiaa, jota DoD ei pystyisi vastaamaan, kuin huoli avaruusolennoista.
Se, mitä Pentagon tarkalleen ottaen löysi AATIP:n avulla, on edelleen mysteeri. Kesäkuun 2021 lopulla tiedusteluyhteisö antoi UAP-asiasta julkisen arvion, joka jätti asian yhtä epäselväksi kuin ennenkin. IC:n arvion mukaan UAP-asiaan liittyy ”todennäköisesti useita erilaisia UAP-tyyppejä, jotka vaativat erilaisia selityksiä saatavilla olevissa raporteissa kuvattujen ulkoasujen ja käyttäytymismallien perusteella”, ja lisäsi, että ”UAP:t aiheuttavat selvästi lentoturvallisuusongelman ja voivat olla haaste Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle”, mutta ei tarjonnut mitään olennaista siitä, mitä UAP:t todella ovat.
Tunnetun lennokkiteknologian perusteella näyttää turvalliselta olettaa, että osa (ehkä suurin osa) sotilashenkilöstön kertomuksista, kuten havainnot UAP-parvista puolustusministeriön lentokoneiden ja alusten ympärillä, voidaan yhdistää ulkomaiseen teknologiaan, ei avaruusolentoihin. Kolme kuukautta sitten laivasto ilmoitti, että kaikki sen videot, joissa UAP:t esiintyvät (joista osa on ollut yleisön nähtävissä), ovat nyt salaisia ja kiellettyjä, koska niiden julkaiseminen ”vahingoittaa kansallista turvallisuutta, koska ne voivat antaa vastustajille arvokasta tietoa puolustusministeriön ja laivaston operaatioista, haavoittuvuuksista ja/tai kyvyistä”.
Tällä viikolla DoD on julkaissut tiedonvapauslain kautta uuden julkaisun, joka avaa aivan uuden rintaman loputtomassa ”Mitä Samuli-setä salaa tietää UFOista?” -keskustelussa. Heinäkuussa The Black Vault, joka on erikoistunut UAP:hin ja siihen liittyviin kummitusasioita koskeviin FOIA-pyyntöihin, pyysi Pentagonilta lisää UAP:hen liittyviä asiakirjoja. Joulukuun 12. päivänä DoD vastasi julkaisemalla seitsemän sivua asiakirjoja, jotka olivat suurelta osin sensuroituja ja jotka olivat peräisin U.S. Strategic Commandilta, ydinasearsenaalia valvovalta komentokeskukselta. Vaikka lähes kaikki sivut on salattu, se, mikä on näkyvissä, on tarpeeksi järkyttävää.
Julkaisu on peräisin STRATCOMin tiedusteluosastolta (J2), ja se koostuu kahdesta tiedusteluryhmän toimintakertomuksesta vuodelta 2020, jotka on päivätty 24. heinäkuuta ja 21. elokuuta. Nämä raportit ovat erittäin salaisia — siitä lisää hetken kuluttua — ja ne sisältävät paljastavia vihjeitä siitä, mitä Pentagon ja IC tietävät UAP:sta.
Ensimmäinen pätkä 24. heinäkuuta 2020 päivätystä STRATCOM J2 -raportista:
Koulutettu vakooja huomaa heti pari asiaa, lukuun ottamatta erittäin korkeaa luokittelutasoa (pidä tämä ajatus mielessä). Ensinnäkin UAP-termi sisältää tässä sanan Phenomenology, tarkoittaen siis ilmiöitä, jonka The Black Vault katsoi tarkoittavan, että UAP:t ovat todellisia, perustuen aiempiin AATIP-kommentteihin. Se on kiistanalaista ja lisäksi minun alaani kuulumatonta.
Se, mikä on minulle hyvin läheistä, on viittaus UAP JIATF:ään, koska se on DoD/IC:n termi Joint Interagency Task Force -ryhmälle, jonka Pentagon ja vakoilijat perustavat, kun heidän on puututtava vaikeaan haasteeseen liittovaltion ministeriöiden ja virastojen koko aakkoskeiton salamyhkäisen avun tuella. Yhdysvaltain hallituksessa on useita tällaisia ryhmiä, esimerkiksi JIATF West (joka toimii Hawaiilla ja vastaa huumausaineiden torjunnasta Tyynenmeren alueella) tai JIATF South (joka toimii Key Westissä ja vastaa huumausaineiden torjunnasta suuressa osassa Latinalaista Amerikkaa). On melkoinen paljastus, että Washington on pitänyt UAP-asiaa niin tärkeänä, että se edellyttää ”koko hallituksen” lähestymistapaa, ja perustanut siksi oman yhteisen täytäntöönpanoryhmän käsittelemään tätä arkaluonteista asiaa.
Sitten tapahtui outo käänne: kun The Black Vault pyysi DoD:ltä selvennystä UAP JIATF:stä, Pentagon selitti nopeasti, että kyseessä oli väärinkäsitys, eikä sellaista ollut olemassa (vaikka sen omassa huippusalaisessa asiakirjassa mainittiin se):
“Kyseessä oli yksinkertainen terminologinen virhe — sekä ”JIATF” että ”Phenomenology” — kun USSTRATCOMin henkilöstö laati sisäistä raporttiaan. UAP:tä koskevaa DoD:n JIATF:ää ei ollut olemassa”, sanoi Pentagonin tiedottaja Susan Gough The Black Vaultille lähettämässään sähköpostilausunnossa. ”Aloimme käyttää ’toimikuntaa’ tai ’UAPTF’ epävirallisesti sisäisesti hieman ennen kuin UAPTF:n perustamismuistio allekirjoitettiin 4. elokuuta 2020.”
Se on minulle aivan selvää. Katsotaanpa nyt STRATCOMin J2-tiedusteluryhmän toista toimintakertomusta, joka on päivätty 21. elokuuta 2020:
Huomaa jälleen viittaus oletettavasti olemattomaan UAP:n JIATF:ään. Mainittu ”amiraali Richard” on laivaston amiraali Charles Richard, joka johti STRATCOMia vuoden 2019 lopusta viime viikolle saakka. Tämä asia oli niin tärkeä, että ydinvoimapomo sai tiedotustilaisuuden yhdessä huippuväen kanssa. Samoin puolustusministeri, joka kesällä 2020 oli Mark Esper. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä tuo erittäin salainen UAP:n tiedotustilaisuus sisälsi, mutta se oli niin merkittävä, että ministeri Esperille ”luettiin” sen sisältö.
Korkea luokitus on kuitenkin oikeastaan se, joka kertoo. Molemmat pätkät on luokiteltu TS//SI//TK//NF-luokkaan, ja jos tiedät, mitä se tarkoittaa, ymmärrät sen merkityksen.
TS = TOP SECRET, Yhdysvaltain hallituksen korkein turvaluokitus, ”tiedot, joiden luvattoman paljastamisen voidaan kohtuudella odottaa aiheuttavan poikkeuksellisen vakavaa vahinkoa kansalliselle turvallisuudelle”, kuten vaaditussa jargonissa sanotaan.
SI = Special Intelligence, joka on signaalitiedustelusta tai SIGINT:stä johdetun tiedustelutiedon käsittelyä koskeva varoitusmerkki (tämän uutiskirjeen nimessä, Top Secret Umbra, Umbra on kuuluisa, nykyään entinen SI-käsittelyn koodisana); SI tulee NSA:lta, joka ”omistaa” SIGINT:n tiedusteluyhteisön puolesta.
TK = TALENT KEYHOLE, joka on valvontamerkintä tiedustelulle, joka on peräisin erittäin salaisista teknisistä tiedustelualustoista, yleensä vakoilusatelliiteista.
NF = NOFORN, eli tiedustelutietoja, joita ei saa luovuttaa ulkomaalaisille ja joita voidaan jakaa vain yhdysvaltalaisen henkilöstön kanssa (toisin kuin monia NSA:n tiedustelutietoja, joita jaetaan rutiininomaisesti ulkomaisten kumppaneiden, ennen kaikkea anglosfäärin tiedusteluallianssiin kuuluvan Five Eyes -järjestön kanssa).
Tiedämme siis, että UAP JIATF:n tiedotustilaisuus oli erittäin salainen ja perustui NSA:n vakoilusatelliittien keräämiin tiedustelutietoihin, joita Pentagon ei halua jakaa edes lähimpien liittolaistemme kanssa. Emme tiedä, minkälaisesta SIGINT-tutkimuksesta oli kyse. Se voi olla viestintätiedustelua eli COMINT, joka tarkoittaa eri viestintämuotojen sieppaamista, tai se voi olla elektronista tiedustelua eli ELINT, joka tarkoittaa erilaisten ei-inhimillisten viestien, kuten tutkalähetysten, sieppaamista. Yhdessä COMINT ja ELINT ovat SIGINT.
NSA tietää jotain tärkeää, mutta emme voi arvioida sitä STRATCOMin kahden lyhyen pätkän perusteella. Se voi olla muukalaisviestien tai tutkalähetysten kuuntelua. Ne ovat ufologien mielikuvituksen pieniä harmaita miehiä. Tai se voi olla vihamielisten sotilasjoukkojen testaamien kehittyneiden lennokkien viestien kuuntelua, joita yleisö luulee UFOiksi, mutta jotka todellisuudessa tulevat Kiinasta tai Venäjältä. Kummassakin tapauksessa kyseessä on suuri asia, josta yleisön on syytä tietää enemmän.
Kun työskentelin NSAlla, oli yleinen vitsi, että pudonneita UFOja säilytettiin viraston päämajan kellarissa Fort Meadessa Marylandin esikaupunkialueella. Kukaan ei uskonut, että tämä oli totta, ja se oli hauska vitsi, jota kokeiltiin kaikkiin, jotka kyselivät liikaa. Noin kolme vuosikymmentä sitten eräs viraston vanha tuttu vei minut lounaalle ja kertoi minulle, vasta-alkajalle, tarinoita NSA:n loistosta menneiltä ajoilta. Keskellä tarinoita venäläisten huijaamisesta ja salaisuuksien varastamisesta hän kertoi, että virastolla oli huippusalainen toimisto, joka käsitteli UFO-viestinnän kuuntelua. Hän kertoi jopa, että siellä oli supersalainen liike, joka käänsi avaruusolentojen kieliä. Unohdin sen vanhan, eläkeikää lähestyvän koiran vitsinä, jolla hän halusi järkyttää lapsia.
Nyt en ole niin varma.
Olisi kuitenkin hyvä, jos kongressin edustajat kysyisivät NSA:lta, mitä se tietää tästä asiasta. On kiistatta yleisen edun mukaista tietää, ovatko UAP:t peräisin Maan ulkopuolelta vai ovatko ne täysin maallinen uhka kansalliselle turvallisuudellemme.
Artikkelin julkaissut Top Secret Umbra