Näin NATO-jäsenyyden aikakautena voidaan kysyä: saadaanko kaikkea tätä herkkua myös Suomeen?

---

lainaus kirjasta Cosmic Top Secret, kirjoittanut William Hamilton II

Maanalaiset tukikohdat ja tunnelit

Onko jalkojemme alla outo maailma? Salaperäisestä luolamaailmasta ja sitä asuttavista yhtä oudoista olennoista on säilynyt vuosisatojen ajan outoja legendoja.

Useammat ufologit ovat pohtineet sitä mahdollisuutta, että ufot saattavat lähteä maanalaisista tukikohdista, että ufoalukset ovat rakentaneet nämä tukikohdat suorittaakseen erilaisia tehtäviä, jotka koskevat Maata tai ihmisiä.

Usko maanalaiseen maailmaan on periytynyt myytteinä, tarinoina tai huhuina sukupolvelta toiselle kaikkialla maailmassa. Jotkut näistä tarinoista juontavat juurensa muinaisiin aikoihin ja kertovat tarinoita fantastisesta kasvistosta ja eläimistöstä, joita löytyy muinaisten rotujen luolista. Sokrates puhui maan sisällä olevista valtavista onkaloista, joissa ihminen asuu, ja valtavista luolista, joissa virtaa jokia.

Lounais-Kaliforniassa sijaitsevan Kokoweef Peakin alapuolella väitetään olevan legendaarinen suuri luola. Earl Dorr, kaivosmies ja malminetsijä, seurasi intiaanien hänelle antamia vihjeitä. Hän tunkeutui Crystal Cave -luolaan kolmekymmentäluvulla ja seurasi Kokoweef-vuoren sisään johtavaa käytävää, kunnes hän saavutti noin kilometrin syvyyden. Siellä hän pääsi suureen luolaan, jota hän tutki kahdeksan mailin matkan ajan. Luolan pohjalla virtasi joki, joka nousi ja laski kuun vuorovesien mukana ja laski rannoilleen mustaa hiekkaa, jossa oli runsaasti malmikultaa. Eräänä päivänä Dorr käytti kuumeen vallassa dynamiittia sulkeakseen satumaisen luolastonsa sisäänkäynnin ja käynnisti legendan, joka yhä houkuttelee ihmisiä etsimään Kokoweefin alla sijaitsevia tarunhohtoisia rikkauksia.

Uskomus maanalaiseen maailmaan ei ole missään niin yleinen kuin Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa. Hopit uskoivat, että he nousivat maanalaisesta maailmasta San Franciscon huippujen juurella lähellä Flagstaffia sijaitsevan tunnelin kautta.

Myös Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevasta salaperäisestä Mount Shastasta on olemassa legendoja. Vuoren sanotaan majoittaneen eloonjääneiden lemurialaisten rodun, joka rakensi maan syvyyksiin turvapaikan paetakseen heitä kohdanneita katastrofeja. Nämä lemurialaiset liittoutuivat avaruusmatkailijoiden kanssa, jotka rakensivat lautasen tukikohdan vuoren sisälle.

Se, onko muinaisia kaupunkeja maan alla olevissa luolastoissa, on arvailujen varassa, mutta on tosiasia, että hallitukset ovat rakentaneet maanalaisia tunneleita ja tiloja monista eri syistä. Kiinalaiset, venäläiset ja vietnamilaiset ovat kaikki rakentaneet maanalaisia tunneleita ja tukikohtia. Ei pitäisi tulla yllätyksenä, että Amerikka on rakentanut omaa maanalaista maailmaansa.

U.S. News and World Report -lehden 7. elokuuta 1989 ilmestyneessä numerossa oleva salaperäinen raportti paljastaa salaisen suunnitelman hallituksen jatkamiseksi katastrofin sattuessa. Suunnitelman nimi on ”Continuity of Government” eli COG. Artikkelissa todettiin, että COG on hallituksen äärimmäinen vakuutussopimus, jos maailmanloppu joskus koittaa, edellyttäen, että ohjelma toimii moitteettomasti. Vuonna 1982 perustettiin uusi salainen virasto, Defense Mobilization Planning Systems Agency, joka raportoi presidentille. Ydinhyökkäyksen sattuessa sotasuunnitelmilla, sotilaskoodeilla ja muilla olennaisilla tiedoilla varustetut erikoisryhmät kulkisivat jokaisen presidentin seuraajan mukana salaisiin komentopaikkoihin eri puolilla maata. Presidentin lisäksi evakuoitaisiin 46 muuta JEEP-suunnitelmassa (Joint Emergency Evacuation Plan) mainittua keskeistä virkamiestä. Näitä maanalaisia komentokeskuksia on 50 kappaletta, jotka sijaitsevat 10 eri alueella ympäri maata, ja kukin niistä on yhteydessä toisiinsa satelliitti- tai maa-aaltoreleiden välityksellä.

Yhdysvaltain ilmavoimat sponsoroi maanalaisen syvärakentamisen tutkimusta jo vuonna 1958. RAND-korporaatio toteutti tämän tutkimuksen ja julkaisi symposiumien pöytäkirjat, joissa käsiteltiin rakentamismenetelmiä ja -laitteita, yleishyödyllisten laitosten asentamista ja ydinräjähdysten käyttöä maanalaisten onteloiden tuottamiseksi.

Maanalaisen rakentamisen insinöörejä huolestutti suuresti ilmanvaihtoon liittyvä ongelma. He katsoivat, että olisi suositeltavaa ottaa huomioon kaikenlainen ilmanvaihdon saastuminen, ei pelkästään radioaktiivinen laskeuma. Maanalaisiin töihin kuuluivat sisäänkäynnit, uloskäynnit ja majoitustilat. Kaksi ensimmäistä toteutetaan yleensä kuiluissa tai tunneleissa, kun taas kolmas edellyttää suurempia aukkoja, kuten saleja, kammioita, soluja, holveja tai muita avoimia tiloja. Monet suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvät ongelmat ovat kaikille kolmelle yhteisiä, mutta majoitustarkoituksiin tarvittaviin suurempiin kallioaukkoihin liittyvät ongelmat ovat yleensä monimutkaisempia ja vaikeampia kuin tunnelien tai kuilujen pienempiin aukkoihin liittyvät ongelmat. Maanalaisten laitosten käyttö ja kunnossapito voivat myös aiheuttaa erityisongelmia.

Tunneleiden rakentamisessa käytetään valtavia porakoneita, joissa on suuriläpimittaiset kiekkohiomakoneet. Tunneleita tarvitaan yhdistämään asuinalue toisiinsa tai laitokset toisiinsa.

Englannin Chunnel-hanke on Euroopan suurin insinöörityöhanke, joka yhdistää Ranskan ja Englannin kolmen tunnelin rautatien avulla. Hankkeessa käytettävät yksitoista porakonetta ovat niin suuria ja pitkiä, että ne koottiin maanalaisiin tiloihin 65 jalan korkeuteen. Kuusi konetta kaivaa Doverin salmen ja Pas de Calais’n välistä vedenalaista tunnelia ja viisi konetta kaivaa maanpäällisiä tunneleita, jotka johtavat kanaalista poispäin maanpäällisiin terminaaleihin. Porauskoneen etuosassa on volframikärkisiä hakkuja, joita työntekijät ohjaavat videonäytöillä näkyvien laserprojisointien avulla.

Nämä porakoneet ovat kuin valtavia, teräskoteloituja matoja. Jokaisessa koneessa on 35 miehen tiimi, joka vuoraa tunnelin ontelon betonilla ja ohjaa likaa rataa pitkin. Koneet poraavat reiän, poistavat maan ja päällystävät tunnelin sisäpuolen betonielementeillä. Koneen kaivupinta on 95 tonnin painoinen, halkaisijaltaan 28 jalkaa ja 6 tuumaa oleva kiekko, joka on jaettu leikkuuteriin. Porauslaite on 300 jalan pituinen.

Syyskuun 1983 Omni-lehdessä oli kuvajuttu ”Subterrenestä”, Los Alamosissa kehitetystä ydintunnelinporauskoneesta. Kone kaivautuu syvälle maanalaiseen kallioon kuumentamalla sen sulaan tilaan (magmaan), joka jäähtyy Subterrenen siirryttyä eteenpäin. Tuloksena on putki, jossa on sileä, lasitettu vuori, jota voidaan käyttää suurnopeuskuljetussukkuloita varten, jotka yhdistävät subterterrene-kompleksit.

Mielenkiintoista kyllä, keksijä nimeltä Charles Kaempen on keksinyt komposiittiputken, jolla on valtava vetolujuus. Kaempen on kehittänyt merenalaisen kuljetusputken, jossa käytetään hänen ainutlaatuista lukkoyhteysjärjestelmäänsä ja joka on vain laskettava merenpohjaan, jolloin tunnelien kaivaminen ei ole tarpeen. Hän on tehnyt Espanjalle ehdotuksen Espanjan ja Marokon yhdistämisestä uudella putkitekniikalla.

Wall Street Journalissa hiljattain julkaistun artikkelin (12. joulukuuta 1990) mukaan tunnelien poraus on noususuhdanteessa. Artikkelissa siteerattiin Amerikan maanalaisen tilajärjestön (American Underground Space Association) johtajaa Susan Nelsonia, joka totesi, että ”maailma on nykyään yksinkertaisesti paljon kiinnostuneempi tunnelinporauksesta ja maanalaisesta maankäytöstä yleensä”. Sen mukaan maan pinnan alinen tila on täynnä valtion rahoittamia megahankkeita ja ehdotettuja hankkeita. Espanjalaiset haluavat tehdä tunnelin Pryeneesin läpi ja porata tien Marokkoon Afrikan rannikolle. Norjalaiset haluavat kaivautua vuonojen alle. Japanilaiset leikkivät tunnelin rakentamista Etelä-Koreaan. Kanadalaiset rakentavat tunnelia New Foundlandista Prince Edwards Islandille. Amerikassa on suunnitteilla 87 julkista rakennushanketta pelkästään seuraavien kolmen vuoden aikana.

Muista, että nämä kaikki luokitellaan maarakennushankkeiksi. Sotatekniikka on mennyt jo eilen sinne, minne maarakennustekniikka menee tänään. Vuonna 1959 Rand Report -julkaisussa julkaistiin kuvia jättimäisistä tunnelien porauskoneista (TBM). Suurissa sotilaallisissa rakennushankkeissa näitä koneita on saatettu käyttää laajasti jo 50-luvulta lähtien.

Tunnelien rakentaminen on saamassa uutta vauhtia, koska maailmanlaajuinen maisema on yhä ahtaampi. Pohjois-Italian suunnittelijat hautaavat osia moottoritiestä tunneliin välttääkseen tien leikkaamisen historiallisesti merkittävien metsä- ja viljelyalueiden läpi.

Russell J. Miller Coloradon kaivoskorkeakoulusta ja Boulderissa, Coloradossa sijaitsevan avaruuskaivostoiminnan keskuksen johtaja työskentelee tutkimusten parissa, joiden tarkoituksena on selvittää, olisiko mahdollista sijoittaa avaruusasemia ja -kaupunkeja maan alle Marsiin ja Kuuhun. Tietenkin joku muualta on saattanut jo ehtiä Millerille.

Tietolähteet ovat kertoneet meille, että maanalaisissa laitoksissa käytetään kuljetusputkia työntekijöiden kuljettamiseen töihin ja takaisin. Tämä on enemmän kuin metro. Näissä putkijunissa käytetään huipputeknologiaa. Ei siis ole yllättävää kuulla, että Frank P. Davidsonilla Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta on suunnitelma ilmateiden tukkeutumisen poistamiseksi suunnittelemalla sähköisiä ”siivettömiä lentokoneita”, jotka kiidättävät maanosien ja valtamerten yli suljetuissa putkissa tai tunneleissa, jotka ovat pohjimmiltaan kitkattomia tyhjiökammioita. Ehkä hänen pitäisi tavata tohtori Kaempen ja harkita hänen komposiittiputkensa käyttämistä putkena.

Maanalaisilla kaivajilla on oma yhdistyksensä nimeltä ”Myyrät”, jotka pitävät tunnelien kaivamisesta ja tunneleista puhumista mausteisempana kuin useimmat meistä pinta-asukkaista.

Ei ole mikään salaisuus, että hallitukset ovat rakentaneet omia salaisia maanalaisia rautateitä ja tunneleita. Kiinan johtajat rakensivat Pekingin alle salaisia rautatietunneleita, joiden avulla he voisivat paeta kriisitilanteessa. Erään kiinalaisen virkamiehen mukaan tunnelit yhdistivät johtajien kodit, hallituksen rakennukset, keskuspankin ja armeijan tukikohdan. Kuulostaa hyvin harkitulta suunnitelmalta. Nappaa arvokkaat tavarasi, käteistä pankista, aseistettuja vartijoita tukikohdasta ja juokse kuin hullu! Verkosto rakennettiin 40 vuoden aikana puolustukseksi ulkomaisia hyökkääjiä vastaan. Voimme olla varmoja, että mitä Kiina on tehnyt, olemme tehneet mekin.

Japanissa, joka on tiheä ja ylikansoitettu, pohditaan vakavasti maan alla asumista. He suunnittelevat maanalaisten viemärilaitosten, maanalaisten rautateiden ja maanalaisten kaupunkien rakentamista. Omni-lehden tuoreen numeron mukaan Taisei Corporation suunnittelee maanalaisen ostoskeskuksen rakentamista nimeltä ”Alice City”. Siellä olisi maanalaisia kauppoja, toimistoja, hotelleja, teattereita ja urheiluareenoita. Kävelytilat kiemurtelisivat sisätiloissa, joissa olisi puita, lintuja, akvaarioita, siltoja ja vesiputouksia. Shimizu Corporationilla on suunnitelma maanalaisen verkoston rakentamiseksi Tokion alle, joka kattaisi 2 000 neliökilometriä. Ruutu sisältäisi useita kaupallisia keskuksia, joita yhdistäisivät metrojunat, jotka voisivat kuljettaa työntekijöitä töihin ja töistä pois.

Tieteiskirjailija Isaac Asimovin mukaan maan alla asumisessa on etunsa. Ensinnäkin kukaan ei olisi huolissaan säästä. Lämpötila voitaisiin pitää melko vakiona, 55-60 asteen välillä, ja lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettyä energiaa voitaisiin säästää paljon. Ilman auringon vuorokausisykliä kukaan ei erottaisi päivää yöstä. Ihmiset voisivat työskennellä ympäri vuorokauden tai leikkiä ympäri vuorokauden, riippuen heidän mieltymyksistään. Kaikki kuljetus, viestintä ja asuminen voisi tapahtua maan alla, mikä vapauttaisi pintamaailman ihmisten tallomiselta. Planeetan pinnalla olisi muutama mukava ravintola ja virkistyskeskus, joissa ihmiset voisivat tarkkailla kirkkaansinistä taivasta, palaavaa planeettaa ja eläimistöä, ja kaikilla olisi tilaa vaeltaa viikonloppuretkellä. Maanjäristykset aiheuttaisivat maanalaisille rakenteille vain viidenneksen siitä vahingosta, jonka ne aiheuttavat pintarakenteille.

Provosoivasti spekulatiivisessa kirjassaan Alternative 3 kirjailija Leslie Watkins esittää, että tiedemiehet ovat huolestuneet maapallon ilmakehän tilasta, mikä on nykyään paljon helpompi hyväksyä. Tutkijoiden salaisissa kokouksissa syntyy kolme vaihtoehtoa välittömän vaaran käsittelemiseksi.

https://www.youtube.com/watch?v=7YHrCAQ1Dlg

”Alternative 1” oli suunnitelma räjäyttää reikiä stratosfäärin läpi lämmön ja saasteiden vapauttamiseksi.

”Alternative 2” oli suunnitelma siirtää maapallon väestö massiivisiin maanalaisiin luoliin, jotka imevät raikasta ja viileää ilmaa maaperästä (ehkäpä todellinen vaihtoehto 2 on jo tekeillä).

”Alternative 3” oli pakeneminen Maasta ja siirtyminen Marsiin. Tarkastelemme vaihtoehtoa 3 myöhemmin. Tässä ei väitetä siitä, onko tällaisia vaihtoehtoisia suunnitelmia todella olemassa, mutta käsitteet ovat hyödyllisiä tutkittaessa salaisten hankkeiden tulevia suuntia.

Atomienergiakomissio käynnisti vuonna 1957 Plowshare-hankkeen, jonka tarkoituksena oli kehittää ydinräjähteiden rauhanomaista käyttöä. Se on tutkinut ydinräjäytysten käyttöä satamien, patojen, moottoriteiden ja kanavien rakentamiseen sekä öljyn ja maakaasun tuotannon edistämiseen jatkamalla laajalti käytettyä käytäntöä, jossa tavalliset kemialliset räjähteet räjäytetään öljy- ja kaasupitoisiin kerrostumiin. Tämän tekniikan ensimmäinen koe, joka tunnetaan nimellä Project Gasbuggy, tehtiin 10. joulukuuta 1967 New Mexicon San Juan Basin -nimisellä autiolla alueella, jossa 26 kilotonnin ”ydinkärkilaite” räjäytettiin suljetussa kaivossa.

Vaikka Gasbuggy oli vain yksittäinen kokeilu, A.E.C. aloitti myöhemmin yhdessä Houstonissa toimivan Austral Oil Companyn kanssa ensimmäisen kokeilun, jonka luvattiin olevan pitkä sarja vielä suurempia ydinräjähdyksiä, noin kaksi 100 kilotonnin laukausta vuodessa, vähintään 10 vuoden ajan. Ensimmäinen räjähdys, joka tunnettiin nimellä Project Rulison, oli 40 kilotonnin laukaus, joka tehtiin 10. syyskuuta 1969 noin 8 400 jalan syvyydessä Coloradon Riflen lähellä sijaitsevassa paikassa.

Menetelmä, jota on ehdotettu tukikohtien rakentamiseksi Kuuhun, saattaa olla jo käytössä Maassa. Hallittujen ydinräjäytysten avulla on mahdollista kaivaa onkaloita Kuun pinnan alle. Ohjuksella voitaisiin porata noin 15 metriä syvä reikä, ja toisella räjähdyksellä saataisiin aikaan halkaisijaltaan noin 15 metriä oleva onkalo. Reiän päälle rakennettaisiin iglu, ja muovipussi pudotettaisiin onteloon ja täytettäisiin ilmalla. Sen jälkeen rakennettaisiin työalue ja asuintilat.

Saattaa osoittautua tehokkaammaksi ja käytännöllisemmäksi ”majoittaa” tulevia kuun siirtokuntia keinotekoisiin tai luonnollisiin luoliin Kuun pinnan alla kuin yrittää rakentaa paljastuneita meteoriittikupoleita. Maan alle voitaisiin rakentaa asuintiloja, tilavia puistoja, järviä ja metsäalueita. Kuljetusputki yhdistäisi eri siirtokuntien asukkaat muihin satamiin ja kuun kaukaisiin osiin.

Maassa on raportoitu yhtä epäilyttävistä puistoista. Eräs entinen turvallisuusvirkailija, joka työskenteli aikoinaan maan alla Groom Laken alueella Nevadassa, kertoi nähneensä kerran baseball-timanttikentän ja olympiakokoisen uima-altaan eräässä luolastossa kilometrin syvyydessä Nevadan autiomaassa.

Mitä tapahtuu syvissä maanalaisissa tunneleissa Mercuryn tukikohdan alapuolella Nevadan testausalueella? Kuultuaan Bob Lazarin tarinan KVEG:n radiossa eräs rakennustyöläinen soitti Billy Goodmanille ja Bob Lazarille ja sanoi: ”Me olemme rakennustyöläisiä… me laitamme asioita yhteen ja puramme niitä… seitsemän ihmisen kokouksesta kaksi tulee esiin tukemaan teitä.” Tämä oli ensimmäinen tapaaminen, jossa oli seitsemän ihmistä. Tämä salaperäinen soittaja sanoi edelleen: ”Siellä alhaalla on muutakin kuin tunneleita. Siellä alhaalla on kaikkea, mitä voitte kuvitella. Tiedän sen, koska me laitoimme sen esille. Me asensimme. Me teimme kaiken.”

Tiedonantajat ovat maininneet maanalaisia tunneleita ja laitoksia New Mexicossa Dulcessa, Sunspotissa, Datilissa, Coronassa, Taos Pueblossa ja Albuquerquessa, Arizonassa Santa Catalina Mountainsissa, Coloradossa Deltassa, Grand Mesassa ja Colorado Springsissä, Kaliforniassa Needlesissä, Edwards AFB:ssä, Tehachapin vuoristossa, Ft. Irwinissä, Norton AFB:ssä ja Morongo Valleyssa; Nevadassa Blue Diamondin, Nellis AFB:n, Groom Laken ja Papoose Laken alueilla, Quartzite Mountainissa ja Tonopahissa.

Kiinnostuin mahdollisesta maanalaisesta laitoksesta Techachapin vuoristossa kesällä 1988. Nuori pariskunta, Ray ja Nancy, kertoi menneensä vuoristossa olevalle tasangolle Rayn Northropin tehtaalla tekemän työvuoron päätyttyä. Ray oli tarkastajana B-2-hankkeessa. Ylätasanko rajoittuu vuokrattuun Tejon Ranchiin, jonne Northrop on rakentanut salaisen maanalaisen laitoksen. Kello oli noin yksi yöllä, kun Ray ja Nancy huomasivat maasta nousevan loistavan pallon, joka väläytti valoa heidän suuntaansa. He eivät voineet selittää kahden ja puolen tunnin ajanpuutetta. Ray luuli, että he pitivät palloa tarkkailussaan noin tunnin ajan, mutta seuraava muisto on auringonnoususta! Hypnoosissa Ray muistaa, että hänet kaapattiin ja vietiin maanalaiseen tukikohtaan, jota kansoittivat pienet harmaat EBE:t sekä ilmavoimien ja turvallisuusjoukkojen henkilökunta. EBE:t tutkivat Nancyä, joka oli sidottu metallipöydälle. Rayn tunteet paisuivat hypnoottisessa muistelussa tapahtumasta.

Paikallinen mies väittää nähneensä lentävän lautasen nousevan ja lähtevän lentoon kiinteistöllä sijaitsevasta siilosta.

Eräs tyytymätön urakoitsija kertoi, että hän työskenteli maanalaisen alueen tunnelien rakentamisessa ja että häntä häiritsivät ilmavoimien luotaimet, jotka nähtiin usein leijumassa tunneleissa. Hän kuvaili näitä luotaimia pieniksi pallomaisiksi ja sanoi, että tämä laitos sai lempinimen ”The ANTHILL”, koska se muistutti maanalaisia muurahaispesäkkeitä. Tunneleissa on pyöreitä oviaukkoja ilman ovia. Oviaukkojen vieressä on turvapaneelit, joissa on punaiset ja vihreät valot. Oviaukkojen juuttumiin on upotettu jonkinlaisia sylintereitä, jotka suojaavat jonkinlaista energiakenttää.

Mustia helikoptereita on nähty Boyntonin ja Secret Canyonin lähistöllä Sedonassa Arizonassa. Long Canyonissa asuva mies on nähnyt paljon outoja asioita kanjonialueilla, ja asukkaat epäilevät, että hallituksen salainen laitos on perustettu, kaikista paikoista juuri Secret Mountainiin! Eräs tutkijani vaelsi Secret Canyoniin myöhään eräänä iltana, ja hänet pysäytti ääni kaiuttimesta ja lasertähtäinvalo rinnassaan. Hänelle kerrottiin, että hän oli tullut kielletylle alueelle ja että hänen oli käännyttävä ympäri ja poistuttava.

Olemme nyt havainneet ja valokuvanneet pieniä palloja ”muurahaiskukkulan” ympärillä. Näissä palloissa on ehdottomasti niitä erikoisia piirteitä, joista on raportoitu muissa ufohavainnoissa.

Sen jälkeen olemme paikallistaneet kaksi muuta salaista laitosta. Toinen on Mojave-aavikolla sijaitsevassa paikassa nimeltä Llano. Se on erittäin turvallinen laitos, mutta silminnäkijät ovat nähneet erittäin kirkkaan valon palavan pylvään päällä siirrettävän jättiläiskokoisen rakennelman sisällä. Tämä valo ei valaise rakenteen sisätiloja! Myös palloja on nähty tämän laitoksen läheisyydessä.

Voimme vain arvailla, millaisia salaisia ohjelmia siellä toteutetaan kaukana saalistavilta katseilta. Maan alla voi olla ja on kaikenlaisia salaisuuksia. Jotkut hämmästyttävimmistä paljastuksista siitä, mitä maanalaisissa hankkeissa tapahtuu, tulevat salaperäiseltä tiedonantajalta nimeltä Thomas, ja hän väittää, että Pohjois-New Mexicon mahtavien vuoristokorkeuksien alla on todellakin syvä ja pimeä salaisuus.

Dulcen pimeä, syvä salaisuus

Dulce on unelias pikkukaupunki Pohjois-New Mexicossa, jossa on noin 900 asukasta ja joka sijaitsee Jicarilla Apache -intiaanien reservaatissa yli 2,1 kilometrin korkeudessa. Kaupungissa on vain yksi suuri motelli ja muutama kauppa. Se ei ole lomakeskuskaupunki, eikä siellä ole vilkasta toimintaa. Muutamien ulkopuolisten mukaan Dulcessa on kuitenkin syvä, pimeä salaisuus. Salaisuus on kätketty syvälle Archuleta Mesan pensaskasvillisuuden alle. Salaisuuden sanotaan olevan hallituksen ja muukalaisten yhteinen biogeneettinen laboratorio, joka on suunniteltu tekemään outoja kokeita ihmisillä ja eläimillä.

New Mexicon osavaltion poliisi Gabe Valdez joutui Dulcen salaisuuksien keskelle, kun hänet kutsuttiin tutkimaan silvottua lehmää, joka oli löydetty laitumelta 13 mailia Dulcesta itään Manual Gomezin tilalla. Gomez oli menettänyt neljä nautaa silpomalla vuoden 1976 ja kesäkuun 1978 välisenä aikana, kun tutkijaryhmä, johon kuului myös Tom Adams, saapui Teksasin Parisista tutkimaan raatopaikkaa.

Valdez, Gomez ja eläkkeelle jäänyt tutkija Howard Burgess tekivät 5. heinäkuuta 1978 mielenkiintoisen kokeen, jossa halusivat tietää, miten salaperäiset silpoja valitsi karjan. He sitoivat noin 120 Gomezin lihanautaa ja kuljettivat ne puristuskourun läpi ultraviolettivalon alla. He löysivät ”kiiltävää ainetta kaulan oikealta puolelta, oikeasta korvasta ja oikeasta jalasta”. Vaurioituneista nahoista otettiin näytteitä sekä vertailunäytteitä samoista eläimistä. Albuquerquessa sijaitseva Schoenfeld Clinical Laboratories analysoi näytteet ja havaitsi merkittäviä kalium- ja magnesiumkertymiä. Kaliumpitoisuus oli 70 kertaa normaalia suurempi.

Jotkut tutkijat syyttävät silpomisista ufoista tulleita avaruusolentoja. Dulcen ympäristössä on nähty usein ufoja. Monilla alueilla, joilla lehmiä on löydetty silpomisen aikaan, on raportoitu havaintoja oudoista valoista ja muista ilmassa tapahtuneista ilmiöistä.

Saavuin Dulceen 19. huhtikuuta 1988 tapaamaan Gabe Valdezia ja tiedustelemaan havaintoja, mykkiä ja huhuja maanalaisesta muukalaistukikohdasta. Maassa oli vielä lunta. Kirjauduin Best Western -motelliin ja soitin Valdezille sopiakseni tapaamiseni kello 21.30. Huomasin Gaben olevan hyvin sympaattinen isäntä, joka tarjoutui näyttämään minulle Dulcen teitä sinä iltana ja osoittamaan minulle joitakin eri paikkoja, joissa hän oli löytänyt silvottuja lehmiä tai nähnyt outoja ilmavaloja. Hän antoi hämmästyttävän lausunnon, jonka mukaan hän näki edelleen tunnistamattomia lentokoneita joka toinen yö. Vilkaisimme Gomezin tilan, Navajo-joen varrella olevan tien ja mahtavan Archuleta Mesan. Gabe oli löytänyt laskeutumisjälkiä ja ryömintäjälkiä paikan läheltä, ja hän oli vakuuttunut siitä, että Albuquerquessa sijaitsevan Thunder Scientific Labsin tiedemies Paul Bennewitz oli ehdottomasti oikeilla jäljillä yrittäessään paikallistaa maanalaisen avaruusolentolaitoksen Dulcen lähistöllä. Kukaan ei tiennyt varmasti, missä laitos sijaitsi tai miten ihmiset tai avaruusolennot pääsivät salaa sisään laitokseen.

Olin kuullut Paul Bennewitzistä ensimmäisen kerran vuonna 1980, kun ystäväni Walter soitti minulle Albuquerquesta ja kertoi työskennelleensä Paulin kanssa elektronisten instrumenttien parissa. Walter kertoi minulle, että Paul ei ollut ainoastaan kuvannut ufoja, vaan myös luonut viestintäyhteyden niiden maanalaiseen tukikohtaan Dulcessa. Bennewitz oli tullut ensimmäisen kerran tunnetuksi elokuussa 1980 Kirtlandin ilmatukikohdan Manzanon asevarastoalueen yläpuolella tehtyjen havaintojen yhteydessä. Lokakuun 28. päivänä 1980 päivätyssä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumaraportissa mainitaan, että Bennewitz oli kuvannut Kirtlandin yllä olleita UFOja. Paul, joka oli Kirtlandin vieressä sijaitsevan Thunder Scientific Labsin johtaja, antoi Albuquerquessa tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi yksityiskohtaisesti, miten hän oli nähnyt avaruusoliot videonäytöllä. Tuolloin avaruusolennot lähettivät hänelle signaaleja Archuleta Mesan alapuolella sijaitsevasta tukikohdasta.

Tutkija William Moore väittää, että hallituksen agentit kiinnostuivat Bennewitzin toiminnasta ja yrittivät purkaa hänen tilaansa pumppaamalla hänen lävitseen niin paljon disinformaatiota kuin hän pystyi omaksumaan. On epäselvää, oliko Paulin yhteydenpito oletettuihin avaruusolentoihin Dulcen tukikohdassa osa tätä disinformaatiokampanjaa. Jos uskomme, että Paul on ainoa lähde Dulce-laitosta koskeville raporteille, Paulin tarinan hylkääminen ja hänen mustamaalaamisensa voisi olla taktinen manööveri. Varsinainen disinformaatio-operaatio johtaisi siihen, että yleisö saataisiin uskomaan, ettei Dulce-tarinassa ollut mitään perää.

Raportissa nimeltä ”PROJECT BETA” Paul toteaa, että hän oli käyttänyt kaksi vuotta muukalaisaluksen jäljittämiseen; että hänellä oli jatkuva videovastaanotto muukalaisaluksesta ja maanalaisen tukikohdan näkymänäytöltä; että hän oli luonut jatkuvan suoran viestinnän muukalaisten kanssa käyttämällä tietokonetta ja eräänlaista heksadesimaalikoodia, jossa oli grafiikkaa ja tulosteita; ja hän väittää käyttäneensä ilma- ja maavalokuvausta paikantaakseen muukalaisaluksen laukaisuportit, joihin oli ladattu sädeaseita. Paul väitti, että avaruusolennot olivat juonikkaita, käyttivät petosta eivätkä noudattaneet sopimuksia. Hän ja Walter työskentelivät aseen parissa, joka voisi torjua avaruusolentoja.

Olemmeko siirtyneet reaalimaailmasta tieteiskirjallisuuden maailmaan? Mutta outojen ilmiöiden juuret voivat olla outossa todellisuudessa. Kun jatkamme opintojamme, tieteiskirjallisuuden maailmasta tulee tieteellisen faktan maailma.

Paul Bennewitz oli tutkinut New Mexicosta kotoisin olevan Myrna Hansenin tapausta, joka kertoi joutuneensa maanalaiseen laitokseen toukokuussa 1980. Christa Tilton Oklahomasta väittää, että hänellä oli heinäkuussa 1987 kokemus kadonneesta ajasta, kun kaksi pientä harmaata avaruusolentoa oli siepannut hänet ja kuljettanut hänet aluksellaan kukkulan rinteeseen, jossa hän kohtasi punaisiin sotilaspukuihin pukeutuneen miehen. Hänet vietiin tunneliin tietokonepohjaisten tarkastuspisteiden läpi, joissa oli valvontakameroita. Hän kertoo, että hänet vietiin kulkuneuvolla toiselle alueelle, jossa hän astui vaa’ankielisen laitteen päälle, jonka edessä oli tietokonenäyttö. Kun tietokone oli antanut hänelle henkilökortin, opas kertoi hänelle, että he olivat juuri tulleet seitsemänkerroksisen maanalaisen laitoksen ensimmäiselle tasolle. Christa jatkaa kertomalla, kuinka hänet lopulta vietiin viidennelle tasolle, jossa hän kertoo nähneensä muukalaisaluksia ja pieniä harmaita muukalaisolentoja joillakin alueilla, joiden läpi hän kulki.

Yhdessä suuressa huoneessa hän näki tietokonemittareita, jotka oli kytketty suuriin säiliöihin, ja suuria käsivarsia, jotka ulottuivat letkuista alas säiliöihin. Hän huomasi humisevan äänen, haistoi formaldehydin hajun ja sai vaikutelman, että säiliöissä sekoitettiin nestettä. Hänelle ei näytetty säiliöiden sisältöä. Christa on tehnyt piirroksia paljosta siitä, mitä hän väittää nähneensä sieppauksen aikana.

Näitä säiliöitä kuvattiin myös kiistanalaisissa papereissa nimeltä ”Dulcen Paperit”, jotka väitettiin varastetun Dulcen maanalaisesta laitoksesta yhdessä yli 30 mustavalkoisen valokuvan ja videonauhan kanssa. Salaperäinen turvallisuusvirkailija, joka vei paperit, väittää työskennelleensä Dulcessa vuoteen 1979 asti, jolloin hän päätti, että oli tullut aika erota työnantajistaan.

Tämän luvun loppuosa kertoo, miten tämä turvallisuusvirkailija tapasi kollegani kertoakseen meille totuuden avaruusolennoista, Yhdysvaltain hallituksesta ja Dulcen tukikohdasta. Hänen tarkoituksenaan oli tulla esiin piilostaan ja esittää kovat todisteet väitteidensä tueksi.

Vuoden 1979 lopulla Thomas C. ei enää kestänyt sitä mahtavaa todellisuutta, jonka hän joutui kohtaamaan. Dulcen lähellä sijaitsevan muukalaisten ja Yhdysvaltain hallituksen yhteisen maanalaisen tukikohdan korkea-arvoisena turvallisuusupseerina hän oli saanut tietää ja nähnyt huolestuttavia asioita. Pitkän sisäisen ristiriidan jälkeen hän päätti jättää laitoksen ja ottaa mukaansa erilaisia esineitä.

Hän otti pienellä kameralla yli 30 kuvaa monitasoisen rakennuksen alueista. Hän keräsi asiakirjoja ja otti valvontakeskuksesta mukaansa turvavideonauhan, jossa näkyi erilaisia valvontakameranäkymiä käytävistä, laboratorioista, avaruusolennoista ja Yhdysvaltain hallituksen henkilökunnasta. Sitten hän sammutti hälytys- ja kamerajärjestelmän yhdessä yli sadasta uloskäynnistä pinnalle ja poistui laitoksesta valokuvien, videon ja asiakirjojen kanssa. ”Alkuperäiset” piilotettiin sen jälkeen, kun viisi kopiosarjaa oli tehty.

Thomas oli valmis piiloutumaan. Mutta kun hän meni hakemaan vaimoaan ja pientä poikaansa, häntä odotti pakettiauto ja hallituksen agentteja. Hänen vaimonsa ja lapsensa oli siepattu. K. Lomas (työtoveri) oli pettänyt hänet. Agentit halusivat sen, mitä Thomas oli ottanut laitoksesta saadakseen vaimonsa ja poikansa takaisin. Kun hänelle kävi selväksi, että heitä käytettäisiin biologisissa kokeissa eikä heitä aiottu palauttaa vahingoittumattomina, hän päätti häipyä. Siitä on yli kymmenen vuotta. Miten Thomas joutui mukaan tähän salaiseen juonitteluun?

Nyt viisikymppinen Thomas oli parikymppinen, kun hän sai huippusalaista valokuvauskoulutusta Länsi-Virginiassa sijaitsevassa maanalaisessa laitoksessa. Seitsemän vuoden ajan hän työskenteli ilmavoimien palveluksessa korkean turvallisuusluokan valokuvauksen parissa. Vuonna 1971 hän lähti Rand Corp:n palvelukseen Santa Monicaan, Kaliforniaan. Vuonna 1977 hänet siirrettiin Dulcen laitokseen. Hän osti kodin Santa Festä, New Mexicosta, ja työskenteli maanantaista perjantaihin. Hän kulki töihin syvällä maan alla sijaitsevalla putkikuljetusjärjestelmällä.

Samaan aikaan eräs tutkijakollega työskenteli Santa Fessä, N.M.:ssa, ja tutki yksityisesti ufohavaintoja, eläinten silpomista, vapaamuurari- ja wicca-ryhmiä alueella. Thomasilla oli yhteinen ystävä, joka tuli Santa Feen vuonna 1979 tapaamaan sekä tutkijaa että Thomasia. Tämä vierailija katseli myöhemmin Dulcen tukikohdasta otettuja valokuvia, videonauhaa ja asiakirjoja. Nähdyistä asioista tehtiin piirroksia, joita myöhemmin kierrätettiin ufotutkimusyhteisössä nimellä ”Dulcen Paperit”.

Thomas väittää, että Dulce-laitoksessa oli yli 18 000 lyhyttä ”harmaata” ja että hän näki reptiliaanihumanoideja. Eräs kollega oli kohdannut kasvokkain kaksimetrisen reptoidin, joka oli materialisoitunut hänen taloonsa. Reptoidi oli kiinnostunut seinällä olevista New Mexicon ja Coloradon tutkimuskartoista. Kartat olivat täynnä värillisiä painonappeja ja merkkejä, jotka osoittivat eläinten silpomispaikkoja, luolia, paikkoja, joissa oli paljon ufotoimintaa, toistuvia lentoreittejä, sieppauspaikkoja, muinaisia raunioita ja epäiltyjä muukalaisten maanalaisia tukikohtia.

Dulcen monitasoisessa laitoksessa on raportoitu olevan keskitetty keskus, jota tukikohdan turvallisuusyksikkö valvoo. Turvallisuustaso nousee, kun laskeudutaan alemmille tasoille. Thomasilla oli ULTRA-7-turvallisuusluokitus. Hän tiesi seitsemästä alatasosta, mutta niitä saattoi olla enemmänkin. Suurin osa muukalaisista on oletettavasti tasoilla 5, 6 ja 7, ja muukalaisten asunnot ovat tasolla 5. Ainoa englanninkielinen kyltti oli metroaseman käytävän yläpuolella, jossa luki ”Los Alamosiin”. Yhteydet kulkevat Dulcesta Arizonassa sijaitsevaan Pageen ja sieltä Area 51:n alapuolella Nevadassa sijaitsevaan maanalaiseen tukikohtaan. Putkisukkulat kulkevat Dulcesta Taosin, N.M.:n, Datilin, N.M.:n, Colorado Springsin, Coloradon, Creedin, Coloradon, Sandian ja sitten Carlsbadin, New Mexicon, alapuolella sijaitseviin laitoksiin.

Yhdysvaltojen alla näyttää olevan laaja putkijunayhteyksien verkosto, joka ulottuu maailmanlaajuiseksi tunnelien ja alikaupunkien järjestelmäksi.

Dulcen tukikohdassa useimmat ovien ja käytävien kyltit ovat muukalaisten symbolikielellä ja universaalilla symbolijärjestelmällä, jota ihmiset ja muukalaiset ymmärtävät. Thomas totesi, että toisen tason jälkeen kaikki punnitaan alasti ja heille annetaan univormu. Vierailijoille annetaan luonnonvalkoiset univormut; vetoketjulliset puvut. Henkilön paino merkitään tietokoneen henkilökorttiin joka päivä. Kaikki painonmuutokset kirjataan ylös; jos paino ylittää kolme kiloa, vaaditaan lääkärintarkastus ja röntgenkuvaus.

Vaa’at on sijoitettu kaikkien herkkien tilojen eteen ja rakennettu lattiaan oviaukkojen ja ovien ohjauspaneelien läheisyyteen. Henkilö asettaa tietokonekorttinsa oviaukkoon ja syöttää sitten numerokoodin näppäimistölle. Henkilön painon ja koodin on vastattava korttia, tai ovi ei aukea. Kaikki poikkeamat kutsuvat turvamiehet paikalle. Kukaan ei saa kantaa mitään arkaluonteisille alueille. Kaikki tarvikkeet laitetaan liukuhihnalle ja läpivalaisuun. Samaa menetelmää käytetään poistuttaessa arkaluontoisilta alueilta.

Kaikkia hissejä ohjataan magneettisesti; hissikaapeleita ei ole. Magneettijärjestelmä on hissikuilun seinien sisällä, eikä siellä ole normaaleja sähköisiä ohjaimia. Kaikkea ohjataan kehittyneellä magneettitekniikalla, myös valaistusta. Tavallisia hehkulamppuja ei ole, ja tunnelit valaistaan fosforiyksiköillä, joissa on laajat, rakenteettomat emissiokaistat. Joissakin syvissä tunneleissa käytetään jonkinlaista fosforipentoksidia alueiden tilapäiseen valaisemiseen. Muukalaiset eivät mene lähellekään näitä alueita tuntemattomista syistä.

Taso 1 sisältää kadun kunnossapidon varastotilan. Taso 2 sisältää junien, sukkuloiden, tunnelinporauskoneiden ja levyjen huollon varastotilan. Tason 4 tutkimuksiin kuuluu ihmisen auran tutkimus sekä kaikki telepatian, hypnoosin ja unien näkökohdat. Thomas sanoo, että he osaavat erottaa bioplasmakehon fyysisestä kehosta ja sijoittaa ”vieraan entiteetin” elämänvoimamatriisin ihmiskehoon sen jälkeen, kun ihmisen ”sielun” elämänvoimamatriisi on poistettu.

Taso 6 on yksityisesti nimeltään ”Nightmare Hall”. Siellä sijaitsevat geneettiset laboratoriot, joissa tehdään kokeita kaloilla, hylkeillä, linnuilla ja hiirillä, jotka ovat suuresti muuttuneet alkuperäisestä muodostaan. Siellä on monikätisiä ja -jalkaisia ihmisiä ja useita häkkejä (ja sammioita), joissa on jopa kaksimetrisiä lepakon kaltaisia humanoidisia olentoja. Muukalaiset ovat opettaneet ihmisille paljon genetiikasta; asioita, jotka ovat sekä hyödyllisiä että vaarallisia.

Harmaat ja reptoidilajit ovat erittäin analyyttisiä ja teknologisesti suuntautuneita. Niillä on ollut muinaisia konflikteja muiden avaruusyhteisöjen arjalaisten ihmisten kanssa, ja ne saattavat olla täällä näyttämönä tulevaa konfliktia varten. He ovat intensiivisesti kiinnostuneita tietojenkäsittely- ja biotekniikasta, ja heidät on johdatettu tekemään holtittomia kokeita välittämättä siitä, mitä me pidämme eettisenä ja empaattisena käyttäytymisenä muita eläviä olentoja kohtaan.

Tärkeimmät ihmisgenetiikan kartoittamiseen osallistuvat valtion organisaatiot, niin sanotut genomihankkeet, kuuluvat energiaministeriöön (joka on vahvasti läsnä Nevadan testialueella), National Institute of Healthiin, National Science Foundationiin, Howard Huges Medical Instituteen ja tietysti Dulcen maanalaisiin laboratorioihin, joita energiaministeriö johtaa. Thomas oli paljastanut, että Los Alamosin ja Dulcen geneettisten kokeiden johtaja on Larry Deaven.

Thomasin mukaan androgyyni avaruusolentolisääntyjä kykenee parthenogeneesiin. Dulcessa yleinen lisääntymismuoto on monisikiöisyys. Kukin alkio voi jakautua ja jakautuukin 6-9 yksilöksi, ”cunneiksi”. Kehittyvälle cunneille tarvittava ravinto saadaan ”soseesta”, joka koostuu yleensä plasmasta, deoksihemoglobiinista, albumiinista, lysotsyymistä, kationista, lapsivedestä ja muusta. Termiä ”genomi” käytetään kuvaamaan tietylle organismille (tai mille tahansa organismin sisällä olevalle solulle) ominaisten kromosomien kokonaisuutta, erotuksena genotyypistä, joka on näiden kromosomien sisältämää tietoa. Ihmisen geenit on kartoitettu tiettyihin kromosomipaikkoihin. Tämä on kunnianhimoinen hanke, jonka toteuttaminen vaatii vuosia ja paljon tietokonevoimaa.

Käytetäänkö avaruusolentojen ja ihmisten biotekniikkaa hoitamaan ja palvelemaan meitä, vai käytetäänkö sitä hallitsemaan meitä? Miksi ufosiepattuja on käytetty geneettisissä kokeissa? Kun Thomas kohtasi häkissä olevia ihmisiä Dulcen laitoksen 7. tasolla, asiat saavuttivat lopullisesti huippunsa. Kylmävarastossa säilytettiin riveittäin tuhansia ihmisiä, ihmisten sekoitusten jäänteitä ja humanoidien alkioita. Hän sanoo: ”Törmäsin usein häkissä oleviin ihmisiin, jotka olivat yleensä sekaisin tai huumaantuneita, mutta joskus he itkivät ja anelivat apua. Meille kerrottiin, että he olivat toivottoman mielenvikaisia, ja heidät otettiin mukaan riskialttiisiin huumekokeisiin mielenvikaisuuden parantamiseksi. Meitä käskettiin olemaan puhumatta heille lainkaan. Aluksi uskoimme tuon tarinan. Lopulta vuonna 1978 pieni joukko työntekijöitä sai selville totuuden. Siitä alkoivat Dulcen sodat.”

Thomas sanoo myös, että avaruusolennot eivät halua maata, kultaa, mineraaleja tai vettä, joita meillä on, eivätkä edes ihmis- tai eläinkuntaa. Sen sijaan he haluavat magneettisen voiman, joka virtaa maapallolla ja sen läpi. Muukalaiset keräävät tätä maagista voimaa meille tuntemattomalla tavalla. Thomas sanoo, että avaruusolennot pitävät tätä voimaa arvokkaampana kuin mitään muuta hyödykettä maapallollamme.

Thomasin tarinaa voi olla vaikea sulattaa tai uskoa. Itse asiassa se tuntuu olevan osa elävää painajaista. On todisteita siitä, että Dulcessa tapahtuu jotain outoa. Onko Thomasilla vastaus? Ufohavaintojen, sieppausten ja eläinten silpomisten jatkuvien ilmiöiden takana saattaa piillä kauhea totuus. Hallituksemme tiedustelupalvelut ovat jo vuosikymmenien ajan tarkkailleet jatkuvasti kaikkea ufotoimintaa. Tälle poikkeukselliselle ilmiölle on oltava poikkeuksellinen selitys. Saatamme olla vain yksi etuvartio valtavassa tähtienvälisessä imperiumissa.

Äskettäin tutkija John Anderson meni Dulceen, N.M.:n katsomaan, onko raportoidussa ufotoiminnassa perää. Hän kertoo, että kaupunkiin saapuessaan hän näki autojen asuntovaunun ja pakettiautossa olleen McDonell-Douglasin minilaboratorion ajavan maaseututietä pitkin kaupungin lähellä. Hän seurasi niitä aidatulle alueelle, jossa hän odotti tilanteen kehittymistä. Yhtäkkiä kuusi ufoa laskeutui nopeasti alueen ylle, leijui siellä niin kauan, että hän ehti ottaa kuvan, ja ampui sitten ylös ja pois näkyvistä. Kun hän myöhemmin pysähtyi eräässä kaupassa ja kertoi omistajalle ottamastaan ufokuvasta, kaupan omistaja kuunteli ja paljasti, kuinka hän oli ollut karjansilvontojen karjatilallinen uhri. Heidän keskustelunsa keskeytyi puhelinsoittoon. Kaupan omistaja käski Johnia lähtemään heti, sitten kun John oli mennyt autolleen, hän näki salaperäisen pakettiauton ajavan kaupan eteen ja miehen nousevan ulos ja menevän sisään. Kun John päätti lähteä Dulcesta, kaksi miestä seurasi häntä autossa, kun hän lähti kaupungista.

Vielä äskettäin tutkimusryhmä on käynyt Archuleta Mesassa tekemässä luotauksia maan alla. Näiden luotausten alustava ja alustava tietokoneanalyysi näyttää osoittavan, että Mesan alla on syviä onkaloita.

Kuinka kauan Dulcen salaisuus, jonka sisäpiiriläiset tuntevat nimellä Section D, pysyy lukittuna New Mexicon mykistävien vuorten sisälle? Ikuisesti?

 

Artikkelin julkaissut crowdedskies.com