Salaoperaatioita ja epäilyttäviä kuolemia: Valloittaako musta mönjä planeettamme?

18 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Useiden Marconi-ryhmälle työskennelleiden tiedemiesten outojen kuolemantapausten salaliitolla uskottiin olevan yhteys Yhdysvaltojen strategiseen puolustusaloitteeseen (Strategic Defence Initiative, SDI), joka tunnetaan myös nimellä Star Wars -ohjelma.

Onko jalkojemme alla todella “irrallaan” vierasta ainetta?

Viime vuosina on kuitenkin noussut esiin vieläkin oudompi salaliitto, jonka mukaan kuolemat olivat todellakin epäilyttäviä, mutta ne liittyivät huippusalaiseen työhön, johon liittyi älykäs muukalaisaine, jonka löytymistä pyrittiin peittelemään Falklandin sodalla. Väitteitä tutkivat tahot tuntevat tämän maan ulkopuolisen nesteen nimellä Musta Mönjä (Black Goo), ja nämä väitteet ulottuvat moniin kiehtoviin suuntiin.

Mustan Mönjän salaliitto kuulostaa tieteiskirjallisuudelta. Itse asiassa se, mitä aiomme nyt tutkia, on eräitä viime aikojen oudoimpia ja levottomuutta herättävimpiä väitteitä. Saatamme vain huomata, että tässä tapauksessa tosiasia on todellakin fiktiota oudompaa.

Ennen kuin menemme tähän hieman syvemmälle, aloitamme kuitenkin tutkimalla Marconin salaliittoa.

Marconi-tutkijoiden epäilyttävät kuolemat

Vuodesta 1982 alkaen alkoi joukko erittäin epäilyttäviä kuolemantapauksia, joissa oli mukana tiedemiehiä, joilla näytti olevan yhteys Marconiin sekä strategiseen puolustusaloitteeseen, joka tunnetaan myös nimellä Star Wars -ohjelma. Vuosien 1982 ja 1990 välisenä aikana yli 20 tiedemiestä löydettiin kuolleena enemmän kuin salaperäisissä olosuhteissa. [1] Seuraavassa on lyhyt yhteenveto vain joistakin näistä kuolemantapauksista.

Maaliskuussa 1982 esimerkiksi 45-vuotias professori Keith Bowden Essexin yliopistosta ajoi autollaan, kun se syöksyi sillalta, laskeutui hylätylle ratapihalle ja tappoi hänet välittömästi. Ehkäpä oudosti hänen kuolemansa todettiin tapaturmaksi, ja poliisi väitti, että hän oli kyseisenä iltana nauttinut alkoholia ja menettänyt ajoneuvon hallinnan. Hänen perheensä kuitenkin torjui tämän väitteen, samoin kuin monet niistä, jotka olivat olleet hänen kanssaan kuoliniltana ja jotka kaikki totesivat, ettei hän ollut käyttänyt alkoholia sinä iltana.

Vielä oudompaa oli se, että kun Bowdenin perhe palkkasi asianajajan tutkimaan Bowdenin kyseenalaista kuolemaa, selvisi, että hänen ajoneuvonsa renkaat — jotka olivat lähes aina uudet tai hiljattain vaihdetut — oli ilmeisesti vaihdettu renkaisiin, jotka olivat kuluneet ja vanhentuneet.

Monet Marconin tutkijat kuolivat oudoissa olosuhteissa

Hieman yli vuotta myöhemmin, huhtikuussa 1983, 49-vuotias puolustusasiantuntija, everstiluutnantti Anthony Godfrey, joka oli Kuninkaallisen sotilasakatemian työssäoppimisyksikön päällikkö, yksinkertaisesti katosi kuin tuhka tuuleen. Huolimatta toistuvista etsintäyrityksistä ja yrityksistä houkutella hänet piilopaikastaan valtavilla rahapalkkioilla, häntä ei ole sen jälkeen nähty.

Maaliskuussa 1985 49-vuotias tutkasuunnittelija Roger Hill otti tuntemattomista syistä aseen ja lopetti oman elämänsä, ainakin virallisesti. Kahdeksan kuukautta myöhemmin, marraskuussa 1985, 29-vuotias digitaalisen viestinnän asiantuntija Jonathan Walsh putosi näennäisesti hotellihuoneesta työskennellessään British Telecomin projektissa Norsunluurannikolla. Walshin kuolemasta tekee ehkä vieläkin kyseenalaisemman se, että hän oli ilmaissut huolensa turvallisuudestaan kuolemaansa edeltävinä viikkoina, ja lisäksi hän oli mukana työnantajansa salaisessa tutkimustyössä. Walshin kuolema on edelleen mysteeri.

Samanlainen kuolema tapahtui elokuussa 1986, kun 24-vuotias tietokoneohjelmistoinsinööri Vimal Dajbhai, joka työskenteli Marconi Underwater Systems -yhtiössä, löydettiin kuolleena Bristolin Clifton-nostosillan alta — pudotus oli yli 200 jalkaa. Mielenkiintoista tai ei, kuolemaa ei todettu itsemurhaksi ja se on edelleen avoin. Vielä oudommaksi Dajibhain kuoleman teki se, että hänen housunsa olivat nilkkojensa ympärillä ja hänen pakarassaan oli “neulan kokoinen pistohaava”, mikä saattaa viitata siihen, että hänelle oli annettu jonkinlaista lamauttavaa lääkettä.

Vain kaksi kuukautta myöhemmin, lokakuussa 1986, toinen tietokoneanalyytikko, tällä kertaa Marconi Defense Systemsin 26-vuotias Ashaad Sharif, löydettiin mestattuna autostaan. Tutkijoiden kohtauksen perusteella Sharifin väitetään sitoneen köyden läheiseen puuhun ja toisen pään kaulaansa, minkä jälkeen hän ajoi pois, mikä johti hirvittävään, kuolemaan johtaneeseen vammaan. Hänen kuolemansa todettiin itsemurhaksi.

Kun sukulaista kuitenkin pyydettiin tunnistamaan Sharifin ruumis, he huomasivat, että auton lattialla oli metallitanko aivan kaasupolkimen vieressä. Heistä näytti siltä, että tankoa oli käytetty polkimen painamiseen alaspäin, jolloin auto ajoi eteenpäin ja (todennäköisesti) tajuton Sharif oli sisällä.

Yhtäkkinen omituisten kuolemien lisääntyminen

Useita kuukausia tämän jälkeen, tammikuussa 1987, puolustusministeriön tietokonekonsultti Richard Pugh löydettiin kuolleena, ja hänen ruumiinsa ympärille oli kietoutunut köysi, joka oli myös neljä kertaa hänen kaulansa ympärillä. Hänen kuolemansa todettiin ilmeisen epäilyttävästä luonteesta huolimatta onnettomuudeksi, joka johtui pieleen menneestä seksuaalisesta kokeesta.

Samassa kuussa toinen puolustusministeriön työntekijä, John Brittain, löydettiin kuolleena autostaan, joka oli pysäköity autotalliin moottori käynnissä. Itsemurhan sijaan hänen kuolemansa todettiin tapaturmaksi, kuten oli odotettavissa.

Kuukautta myöhemmin, helmikuussa 1987, toinen Marconin palveluksessa ollut insinööri David Skeels löydettiin kuolleena autostaan, jonka väitettiin saaneen häkämyrkytyksen. Samassa kuussa ilmoitettiin vielä kahdesta muusta epäilyttävästä kuolemantapauksesta. Toinen näistä oli Victor Moore, joka kuoli ilmeiseen yliannostukseen. Toinen oli Peter Peapell, jonka kerrottiin Skeelsin tavoin kuolleen häkämyrkytykseen. Hänen kuolemansa vaikutti kuitenkin ystävistä ja perheestä sekä aamulla paikalle saapuneista poliiseista kaukana itsemurhasta.

Ruumiin löytymistä edeltävänä iltana Peapell oli viettänyt illan vaimonsa ja joidenkin heidän ystäviensä kanssa. Kun he saapuivat kotiin, Peapell jätti vaimonsa taloon, kun hän meni laittamaan auton autotalliin. Seuraavana aamuna, kun Peapellin vaimo oli huomannut, ettei hänen miehensä ollut tullut nukkumaan, hän löysi hänen ruumiinsa “jumittuneena” auton alle, suu lähellä pakoputkea. Ruumiin sijainti sai poliisin epäilemään, että hänet oli asetettu sinne eikä hän ollut itse asettunut sinne.

Useita viikkoja myöhemmin toisen Marconin työntekijän, John Whitemanin, todettiin hukkuneen vahingossa kylpyammeeseensa otettuaan lääkkeiden ja alkoholin sekoitusta (molempia löytyi hajallaan kylpyhuoneesta). Ruumiinavausraportit eivät kuitenkaan osoittaneet merkkejä lääkkeistä tai alkoholista hänen elimistössään.

Maaliskuussa 1987 jälleen yksi Marconin tiedemies sai äkillisen ja traagisen lopun. David Sands ajoi autollaan — joka tuntemattomasta syystä oli täynnä bensiinikanistereita — kun hän yhtäkkiä käänsi autonsa ja ajoi kohti hylättyä tienvarren kahvilaa. Auto räjähti välittömästi ja Sands tunnistettiin vain hammastietojen perusteella.

Seuraavassa kuussa 24-vuotias Mark Wisner löydettiin muovipusseihin käärittynä ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty tiukasti kelmua. Richard Pughin tapaan todettiin, että Wisner oli kuollut “seksuaalisen onnettomuuden” seurauksena. Touko- ja kesäkuussa 1987 Marconin hiljattain ostaman Plesseyn kaksi tiedemiestä, 22-vuotias Michael Baker ja 60-vuotias Frank Jennings, löydettiin kyseenalaisissa olosuhteissa.

Seuraavana vuonna tammikuun puolivälissä 1988 23-vuotias Russell Smith katosi kotoaan, jossa hän asui vanhempiensa kanssa. [2] Hänen autonsa löytyi lopulta jyrkänteeltä ja sen sisällä oli lappu. Hänen ruumiinsa löydettiin kallion pohjalta. Tuolloin ei kerrottu yksityiskohtia kuolinsyystä eikä siitä, mitä viestiin oli kirjoitettu.

Useita kuukausia myöhemmin, elokuussa 1988, tapahtui kaksi muuta outoa ja erityisen kauheaa kuolemaa. Ensinnäkin 50-vuotias tietokoneinsinööri Alistair Beckham vietti sunnuntai-iltapäivän puutarhassaan. Tämän jälkeen hän meni virallisen tapahtumaversion mukaan puutarhavajassaan ja kiinnitti sähköjohtoja rintaansa. Sitten hänen kerrotaan työntäneen nenäliinan suuhunsa ja kytkeneen virran päälle, jolloin hän ilmeisesti kuoli sähköiskuun.

Beckhamin vaimon mielestä hänen miehensä ei ollut riistänyt itseltään henkeä. Hän totesi, että mies oli muuttunut yhä salamyhkäisemmäksi työnsä suhteen kuolemaansa edeltävinä viikkoina ja että hänen löytymistään seuraavina tunteina hänen kotiinsa saapui useita miehiä, jotka väittivät työskentelevänsä puolustusministeriölle. He halusivat tutkia vajan ja lähtivät mukanaan useita Beckhamille kuuluvia asiakirjoja.

Samanlainen mutta vielä irvokkaampi kuolema odotti 60-vuotiasta John Ferryä, joka kiinnitti sähköllä ladattuja johtoja hampaidensa täytteisiin ennen kuin kytki ne päälle ja tappoi itsensä sähköllä.

Todella epäilyttäviä olosuhteita

Näiden tiedemiesten kuolemat ovat siis epäilemättä epäilyttäviä ja hämmästyttävän outoja. Voidaanko ne kaikki selittää pelkiksi salaliittoteorioiksi? Ja jos näin on, niin mikä oli se pimeä käsi, joka näennäisesti järjesti nämä ilmeiset murhat? Kenelläkään tiedemiehistä ei ollut (tiettävästi) mitään yhteyttä toisiinsa, ja silti jokin tappava säie yhdisti heidät toisiinsa. [3]

Monet tapausta tutkineet huomasivat, että useiden miesten väitettiin tehneen itsemurhan erityisen väkivaltaisilla tavoilla – varmasti käyttäen menetelmiä, jotka eivät olleet tavallisia niille, jotka päättävät lopettaa elämänsä. Lisäksi korostettiin, miten kuolemat, jotka selitettiin pieleen menneiksi seksileikeiksi, olivat vakoilumaailman suosikkeja, ja varmasti epäilyttäviä tässä yhteydessä muiden kuolemantapausten yhteydessä.

Vielä huolestuttavampaa oli se, että monet miehistä olivat valittaneet perheilleen ja läheisille ystävilleen työtehtäviensä epärealistisesta ja “epätieteellisestä” luonteesta. Ehkä vielä hälyttävämpää oli se, että useat tutkijat olivat virallisesti jättäneet työpaikkansa ja työskentelivät irtisanomisaikansa loppuun, kun he kuolivat.

Minkä parissa Marconin tutkijat työskentelivät?

Länsi-Saksassa kuoli myös epäilyttävissä olosuhteissa useita tiedemiehiä, joilla oli yhteyksiä strategiseen puolustusaloitteeseen, ja yksi tiedemies tapettiin hänen autoonsa sijoitetulla pommilla. Vielä oudompaa on, että useat tiedemiehet, joilla oli samanlaisia yhteyksiä SDI-ohjelmaan Italiassa ja Ruotsissa, kuolivat myös epäilyttävissä olosuhteissa.

Ison-Britannian viranomaiset omalta osaltaan torjuivat ajatuksen siitä, että jotain epätavallista olisi tapahtunut, ja eräs puolustusministeriön edustaja sanoi, että ajatus oli kuin suoraan James Bondista. Vaikka lehdistössä ei tuolloin juuri uutisoitukaan, eikä ainakaan juuri mitään, mikä liittäisi nämä salaperäiset kuolemantapaukset toisiinsa, jälkikäteen tarkasteltuna (kuten olemme korostaneet edellä) kuva muodostuu hyvin huolestuttavaksi. 1980-luvun loppupuolella, jolloin monet surmat olivat jo tapahtuneet, useat tutkivat sanomalehdet — sekä kansalliset että kansainväliset — alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa kuolemantapauksia ja tuoda esiin sellaisia yhteyksiä kuin strateginen puolustusaloite. [4]

Oliko heidän työnsä SDI:n parissa syynä heidän ennenaikaiseen kuolemaansa? On syytä huomata, että monet ovat väittäneet, että strategisen puolustusaloitteen teknologia oli tulosta takaisinmallinnetusta muukalaisteknologiasta. Tämä olisi epäilemättä asettanut sen parissa työskennelleet henkilöt epävarmaan asemaan. Marconi on aina kieltäytynyt kommentoimasta julkisesti outoja kuolemantapauksia, mikä sen sijaan, että se olisi ottanut etäisyyttä väitteisiin vilpillisestä toiminnasta, on melkeinpä sitonut yhtiön niihin entistä tiukemmin.

Jotkut tutkijat ovat kuitenkin sittemmin esittäneet, että näitä onnettomia tiedemiehiä ei yhdistänyt Star Wars -projekti, vaan pikemminkin heidän osallistumisensa johonkin, mitä ei ole koskaan virallisesti tunnustettu.

Marconi-tutkijoiden kuolemat ovat epäilemättä epäilyttäviä. Se, liittyivätkö ne SDI-ohjelmaan, on kuitenkin avoin keskusteluille. Joidenkin mielestä totuus on paljon oudompi ja vielä pahaenteisempi. Heidän työnsä SDI-ohjelman parissa saattoi nimittäin olla peite heidän työnsä todelliselle luonteelle. Seuraavaksi kiinnitämme huomiomme juuri näihin väitteisiin.

Mustan Mönjän salaliitto – Mitä sattui Falklandin sodan kulisseissa?

Yhteys, jota jotkut tutkijat ovat korostaneet, on ilmeinen vieras aine, joka löydettiin, sattumalta tai ei, vuonna 1982, samana vuonna kuin Marconin salaliitto alkoi.

Salaliiton perusteiden mukaan Falklandin konfliktin todellinen syy — tai ainakin jotain, joka tapahtui virallisten tahojen kulissien takana — oli älykkään muukalaisaineen löytyminen. Aineen sanottiin olevan syvän mustaa väriä, ja sittemmin tutkijat ovat nimittäneet sitä Mustaksi Mönjäksi (Black Goo).

Yksi Mustan Mönjän salaliittoa tutkinut ufotutkija on Miles Johnston, joka itse asiassa käytti Black Goo -nimeä ensimmäisen kerran väitteisiin liittyen, minkä jälkeen se jäi elämään. Hän väitti vuonna 2014 antamassaan televisiohaastattelussa, että Musta Mönjä oli “aistiva neste, joka reagoi sähköisiin ärsykkeisiin”.

Hän kertoisi, että tämä vieras aine on ollut Maassa miljoonia vuosia horroksessa ja odottanut kehittyvänsä uudelleen. On epäselvää, tuliko tämä laukaisija kaukaa, onko se ennalta ohjelmoitu sen geneettiseen rakenteeseen vai toimiiko katalysaattorina vuorovaikutus ihmisten ja ulkomaailman kanssa. Selvää kuitenkin on, ainakin Johnstonin mukaan, että Falklandin sodan aikana Britannian armeija otti hienovaraisesti haltuunsa tämän maan ulkopuolisen nesteen ja palautti sen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

Väitetään, että useat maailman tiedustelupalvelut ja armeijat olivat yrittäneet päästä käsiksi aineeseen, mutta Britannian armeija vain saapui paikalle ja varmisti sen ensimmäisenä. Väitetään, että suurin osa aineesta löydettiin Thulen saarelta, ja tähän paikkaan kiinnitämme seuraavaksi huomiomme.

Thule-saaren mysteeri

Thulen saari, eteläisin eteläisistä Sandwichsaarista, on ehkä yksi tärkeimmistä Mustan Mönjän salaliiton tapahtumapaikoista.

Väitetään, että juuri tänne oli perustettu ensimmäisen maailmansodan jälkeen eräänlainen salainen tukikohta syvälle maan alle. Maan ulkopuolinen rotu, jota kutsutaan nimellä Siniset, joiden ulkonäkö muistutti lähinnä harmaita avaruusolentoja, mutta joiden väri oli harmaan sijasta sininen. Joidenkin lähteiden mukaan jotkut korkea-arvoiset henkilöt Argentiinan armeijassa olivat täysin tietoisia tästä muukalaisesta läsnäolosta.

Ilmiantajien sekä tutkija Alec Newaldin — joka väittää olleensa suorassa yhteydessä näihin sinisiin avaruusolentoihin — mukaan he yrittivät deaktivoida tätä öljyistä avaruusolentojen ainetta Falklandin sodan puhkeamista edeltävinä vuosina. He olivat valinneet Thulen saaren erityisesti sen jäätävän kylmän ilmaston vuoksi, joka piti mustan mönjän lepotilassa.

Se, liittyikö tämä Argentiinan hallituksen päätökseen perustaa sinne tieteellinen sotilastukikohta vuonna 1976, on avoin keskusteluille. Jotkut kuitenkin uskovat, että se liittyy.

Erään Argentiinan ilmavoimissa palvelleen silminnäkijän, Juan Garcian, mukaan Argentiinan perustettua uudelleen sotilastukikohdan saarelle vuonna 1976 kyse oli muustakin kuin vain pullistelusta kansainvälisellä näyttämöllä. Hän kertoi ufotutkija David Griffinille, että vuodesta 1976 aina Falklandin sodan puhkeamiseen huhtikuussa 1982 asti “tuntui olevan näkymätön voima tai agenda, joka johti pimeämpiä osapuolia politiikkaan”. Uskotaan myös, että sekä Yhdysvallat että Yhdistynyt kuningaskunta olivat tietoisia tästä tukikohdan maan ulkopuolisesta näkökulmasta.

Varmaa on, että brittijoukot hyökkäsivät tukikohtaan käyttäen siihen erityisesti koulutettuja SAS-joukkoja. Lisäksi on sanottu, että samaan aikaan hyökättiin maanalaiseen laitokseen, joka näyttäisi olevan avaruusolentojen tukikohta, ja että se tuhottiin.

Mielenkiintoista on myös huomata, että Falklandin sotaan liittyvistä monista asiakirjoista ainoastaan Thulen saarella tapahtuvaa toimintaa koskevat asiakirjat ovat edelleen salaisia, vaikka ne olisi pitänyt julkaista yleisölle jo useita vuosia sitten.

Lisäulottuvuutta tähän oudohkoon salaliittoon tuovat ehkä väitteet, joiden mukaan tämä vieras aine tai ainakin jokin siihen liittyvä aine sijaitsee Antarktiksella. On mielenkiintoista, että Falklandinsaarilta pääsee helposti suurelta osin kielletylle Antarktikselle.

Pieleen menneitä kokeita

Kun aine oli brittiläisten hallussa, he palauttivat sen Britanniaan, jossa se kuljetettiin salaiseen laboratorioon. Heidän tavoitteenaan oli, että tiedemiehet tutkisivat tätä vierasta nestettä, oppisivat siitä ja mahdollisesti keksisivät tavan käyttää sitä aseena. Juuri tässä kohtaa jotkut tutkijat ovat ehdottaneet Marconin tiedemiesten astuvan kuvaan.

Yksi tällainen tutkija, joka on tutkinut Marconin kuolemantapauksia ja niiden mahdollisia yhteyksiä Mustan Mönjän salaliittoon, on aiemmin mainittu David Griffin. Hän uskoo, että he todennäköisesti työskentelivät huippusalaisen muukalaisaineen parissa ennen kuolemaansa.

Griffin korostaa myös sitä, että monet tutkijoiden kuolemat eivät olleet vain epäilyttäviä vaan myös erittäin outoja. Joidenkin Mustaa Mönjää tutkineiden mukaan sillä on kyky vaikuttaa niiden ihmisten tunteisiin ja ajatusprosesseihin, joiden lähellä se on — periaatteessa sillä on potentiaalisesti kyky ottaa haltuun ihmisen mieli ja päätöksentekoprosessi.

Tämän maan ulkopuolisen nesteen sanotaan jotenkin paenneen ympäristöstään. On epäselvää, oliko näin kirjaimellisesti, ja se käytti omaa älyään pakoon, vai päästettiinkö se jotenkin vapaaksi, tahattomasti tai muuten. Selvää on kuitenkin se, että kun se oli päässyt laboratorion rajojen ulkopuolelle, se lähti viemäriin ja vesiverkostoon tutkimaan jokaista bakteeria ja bakteeria ja “oppi” ja “kehittyi” sekunneissa.

Olisiko tämän vieraan nesteen ilmeinen vuotaminen muuhun maailmaan voinut olla se katalysaattori, joka johti Marconin tiedemiesten kuolemaan? Olisivatko he ehkä halunneet paljastaa tarinan maailmalle, vai oliko heidän kuolemansa vain vakuutus siitä, että väitetyt kokeilut pidettäisiin ehdottoman salassa?

Huippusalaisia projekteja ja ohjelmia

Yksi Mustan Mönjän salaliiton seurauksista oli useiden huippusalaisten ohjelmien luominen, jotka kuuluivat sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun, erityisesti National Security Agencyn (NSA), alaisuuteen. Tämän huippusalaisen eliittiviraston toimintaa ei täysin tunneta, mutta uskotaan, että se oli viime kädessä puhdistava salamurharyhmä, ja vieläpä salamurhaajia pahaa-aavistamattaan, joiden väitetään käyttäneen mielenhallintaa niihin, jotka “värvättiin” mukaan projektiin.

Käytettiinkö näitä ilmeisiä salamurhaajia neutralisoimaan ohjelmaan osallistuneita henkilöitä, joiden katsottiin olevan riski hankkeen salaisuudelle?

Yksi niistä, joiden sanotaan olleen yhteydessä yhteen näistä ohjelmista — Project Mannequin — oli edesmennyt salaliittoteoreetikko ja tutkija Max Spiers, jota olemme tutkineet aiemmin. Vaikka monet uskovat, myös hänen perheensä, että kyseessä oli vain traaginen onnettomuus, hänen kuolemaansa liittyi varmasti epäilyttäviä olosuhteita. Ei ehkä vähiten väitteet, joiden mukaan hän oksensi “mustaa nestettä” tunteja ennen kuolemaansa.

Siitä, oliko Spiersillä yhteys mustan liman salaliittoon, jopa ehkä hänen tietämättään, voidaan keskustella. Huhut kertoivat, että hän oli ennen kuolemaansa “jonkin suuren asian” jäljillä, ja hän myös lähetti äidilleen tekstiviestejä, joissa hän pyysi tätä tutkimaan hänen kuolemaansa, jos hänelle tapahtuisi jotain. Vain muutama päivä näiden tekstiviestien lähettämisen jälkeen Spiers oli tietenkin todellakin kuollut.

Pohdittavaa

Monilta tutkijoilta ei ole jäänyt huomaamatta, että tarinat “mustasta mönjästä” ovat yksi Salaisten Kansioiden monista tarinankaarista, ja toisinaan ne ovat kokonaisten jaksojen keskipisteenä. Lisäksi tämän mustan mönjän taustatarina ja sen ominaisuudet ja tavoitteet vastaavat lähes täysin Falklandin sotaan liittyvää mustaa mönjää koskevia väitteitä.

Olisivatko Salaisten Kansioiden käsikirjoittajat, ohjaajat tai tuottajat yrittäneet saada tietoa yleisölle fiktiivisen televisio-ohjelman kautta? Ehkä tällainen vaikutus oli hienovaraisempi ja epäsuorempi. Ehkä joku sarjaa lähellä oleva henkilö tai käsikirjoittajat istuttivat tällaisen ajatuksen ja rohkaisivat varovasti kirjoittamaan tällaisen tarinan.

Voisimme myös katsoa, että väitteet mustasta mönjästä ovat ainakin osittain misinformaatiota. Tämä ei tarkoita sitä, että tällaisia väitteitä esittäviin ihmisiin ei voisi luottaa, vaan pikemminkin sitä, että on olemassa mahdollisuus, että lähteet, joiden pitäisi olla luotettavia, ovat itse asiassa saattaneet välittää tarkoituksellisesti väärää tietoa.

Voimme muistaa 1950-luvun ufotutkija Frank Scullyn, joka oli merkittävä tutkija sekä aito ja uskottava. Ehkä juuri tämän vuoksi hän joutui kuitenkin sellaisten ihmisten väärän tiedon kohteeksi, joihin hänellä oli syytä luottaa. Lyhyesti sanottuna jokainen, joka on viettänyt jonkin verran aikaa tutkiessaan mitä tahansa UFO- ja avaruusolentokysymykseen liittyvää näkökohtaa, on enemmän kuin tietoinen siitä, että polut ovat täynnä tarkoituksellista misinformaatiota. Ja tämän vuoksi meidän pitäisi suhtautua useimpiin väitteisiin tietyllä varauksella.

Tässä on kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi syitä tutkia väitteitä tarkemmin ja vakavasti.

Omituinen ja karmiva mahdollisuus

Mustan Mönjän salaliittoon ja ilmeisiin yhteyksiin Marconin tiedemiesten epäilyttäviin kuolemantapauksiin on epäilemättä suhtauduttava varauksella. Ja ne ovat luonteeltaan pöyristyttäviä. Tästä huolimatta on ollut monia salaliittoja ja väitteitä, jotka ovat aluksi vaikuttaneet yhtä järjettömiltä, mutta jotka ovat osoittautuneet ainakin osittain totuudenmukaisiksi. Kun tämä pidetään mielessä, meidän ei ehkä pitäisi olla niin kiireisiä hylkäämään niitä kokonaan hölynpölynä ilman, että ainakin harkitsemme tarkemmin — vaikka vain sitä, mitä osittaisia totuuksia ne ovat itse asiassa voineet olla.

Miksi esimerkiksi Thulen saaren tiedostot ovat edelleen salassapidettäviä, vaikka kaikki muut ovat julkisia? On selvää, että siellä on tapahtunut tai sijaitsee jotakin sellaista, jota Yhdistyneen kuningaskunnan armeija ja hallitus pitävät vähintäänkin turvallisuusriskinä. Voisiko olla niin, että siellä on salattu jotakin paljon oudompaa kuin useimmat meistä ovat valmiita kuvittelemaan?

Jos mustaa mönjää ja sen mahdollista yhteyttä Marconin tiedemiehiin koskeva outo mutta huolestuttava salaliitto on totta, meidän on arvioitava, mitä ympärillämme tapahtuu milloin tahansa. Sekä sitä, missä tämä ilmeinen muukalaisaine saattaa olla nykyään, ja sitä, tapahtuuko muukalaisinvaasio jo nyt nenämme alla.

Alla olevalla videolla David Griffin puhuu pitkään Mustan Mönjän salaliitosta. Se on varmasti kiehtovaa kuunneltavaa.

Lähdeviitteet


↑1	Computer Magazine Says Scientists’ Deaths Don’t Add Up, Leslie Shepherd, AP News, April 14^th, 1988 https://apnews.com/article/a150a1b0d0403b57c2f44e6ab9503819
↑2	Mystery of the Dead Scientists: Coincidence or Conspiracy?, Marcus Eliason, AP News February 6^th, 1988 https://apnews.com/article/04395a065d2b0adf91105717cc57e897
↑3	Scientists’ Death Mystify British, Howard Writt, Chicago Tribune, April 17^th 1988 https://www.chicagotribune.com/news/ct-xpm-1988-04-17-8803090394-story.html
↑4	The Marconi Murders: Was there a plot to murder Marconi scientists in the 1980s, The Unredacted https://theunredacted.com/dead-scientists-the-marconi-murders/

Artikkelin julkaissut ufoinsight.com

Eksopolitiikka

NSA:n Cash-Landrum UFO-asiakirja

18 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Yhdysvaltain hallituksen UFO-asiakirjat ovat harvinaisia vuoden 1969 jälkeisistä tapahtumista. CIA:n ylläpitämästä tiedostokokoelmasta löydettiin äskettäin yksi, muistiinpanot Cash-Landrumin ufotutkimuksesta, josta keskusteltiin salaisessa kaukokatseluvakoiluohjelmassa.

Ennen asiakirjan tutkimista tutustutaan siihen osallistuneisiin henkilöihin ja virastoihin. Vuonna 2014 ilmestyneen The Invisible College -teoksen esipuheessa Jacques Vallee puhui ryhmästä, joka muodostettiin sivutuotteena hänen ja tohtori J. Allen Hynekin UFO-tutkimuksista 1960-luvun alussa:

”…pieni joukko omistautuneita tutkijoita… alkoi vaihtaa tietoja ja analyysejä säännöllisesti….. Tohtori Hynek kutsui tätä epävirallista verkostoa ”Näkymättömäksi kollegioksi”… Myöhempinä vuosina tämän ryhmän aloittama liike integroitui laajempaan, monikansalliseen vapaaehtoiseen tutkimustyöhön, johon liittyi monia yksilöitä… esiin nostamamme kysymykset ovat pysyneet ajankohtaisina: Mikä on tunnistamattomien ilmailmiöiden luonne?”.

Tiedusteluyhteisö

Syyskuussa 1972 Jacques Vallee työskenteli tietokonetutkijana Stanfordin tutkimuslaitoksessa Kaliforniassa. Hänen päiväkirjoissaan (Forbidden Science Vol. II) kerrotaan, kuinka Vallee tapasi tohtori Harold ”Hal” E. Puthoffin, joka myös työskenteli SRI:ssä, ja ”kutsui minut vierailemaan laboratorioonsa. Hän kertoi minulle paranormaaleista kokeista, joita hän oli aloittamassa hallituksen sponsoroimana…”. Puthoff oli teoreettinen fyysikko, jonka taustaan kuului muun muassa insinöörityötä ja kolme vuotta aktiivipalvelusta merivoimien tiedustelu-upseerina NSA:ssa. Hän ja Russell Targ olivat kehittämässä projektia, jonka tarkoituksena oli käyttää selvänäkijöitä tiedustelutiedon keräämiseen, jota myöhemmin kutsuttiin ”etänäkökulmaksi”.

Seuraavana päivänä ”SRI:ssä lounaalla sain selville, että sekä Ingo [Swann] että Hal olivat erittäin kiinnostuneita UFOista ja aiheeseen liittyvästä salailusta.” Marraskuussa Puthoff esitteli Valleen testaamalleen meediolle, Uri Gellerille. Vallee kannatti parapsykologista tutkimusta, mutta ei vakuuttunut, kun ”Uri kertoi minulle, ettei hänellä itsellään ollut voimia, kaikki tuli lautasilta”.

SRI: Puthoff ja Geller esiintyvät tämän videoleikkeen ensiminuutilla.

Puthoff jatkoi Valleen esittelemistä hallituskontakteille. Lokakuussa Vallee tapasi Howell McConnellin, jolla oli samankaltaisia kiinnostuksen kohteita (psyykkiset ilmiöt, mystiikka, UFOt) ja joka valvoi SRI:n meedioprojektia NSA:n puolesta. McConnell kertoi Valleelle NSA:n skeptisestä suhtautumisesta. ”Työskentelen joukolle byrokraatteja… Mutta meidän kaltaisemme virasto ei voi ottaa riskejä. Joten pidämme asioita silmällä. Jos jotain tapahtuu, he voivat sanoa, että he olivat tietoisia tilanteesta, että yksi heidän analyytikoistaan oli informoitu, hänen dokumenttinsa oli ajan tasalla…”.

Marraskuussa 1973 Puthoff kertoi Valleelle, että hän oli löytänyt ”UFO-kenttää tarkkailevan CIA:n ryhmän johtajan”. Vastikään ”biologi asetettiin johtoon”. Hal sanoo, että uusi mies ei halua vielä tavata minua”.” Helmikuussa 1974 Puthoff soitti ja ”kertoi minulle, että hänen tärkein tiedustelukontaktinsa oli hänen kotonaan… että tapaisin hänet…”.

Niinpä Vallee tapasi ”tohtori Christopher Greenin, lempinimeltään Kit, dynaamisen, silmälasipäisen, keskivartaloisen nuoren miehen, jolla oli valppaat ruskeat silmät. … Greenillä oli kollegoita jokaisella toimeenpanovallan haaralla. Howell McConnellin tavoin he toimivat pääasiassa ’henkilökohtaisista syistä’, korkeamman tason johtajien siunauksella. He vaihtoivat silloin tällöin tietoja, mutta hän väitti, että niillä ei juurikaan tehty mitään.””

Green työskenteli CIA:n tieteellisen tiedustelun toimistolle, ja pieni osa hänen tehtävistään oli pitää silmällä raportteja paranormaaleista väitteistä, jotka saattaisivat kiinnostaa hallitusta. He tapasivat uudelleen toukokuussa 1974 ja keskustelivat usein UFO-aiheesta, mutta Vallee oli turhautunut siihen, ettei Green pystynyt esittämään todisteita avaruusolentojen ruumiiden ja lentävien lautasten peittelystä. Samaan aikaan Green oli hiljaa solminut yhteyksiä kentällä. Huhtikuussa 1975 Vallee kirjoitti: ”Kit puhuu nyt jokaisen arvoisensa ufologin kanssa”. (Tästä huolimatta Kit Green onnistui pitämään nimensä poissa ufologian piiristä aina 1990-luvun alkuun asti). Kaksi Greenin 1970-luvun kontakteista kuului ryhmään, jonka kotipaikka oli Houstonissa, Texasissa.

Kit Green löysi ystävälliset lähteet kahdesta ufologista, lääketieteen tohtori Richard Niemtzow’sta ja John F. Schuesslerista, McDonnell Douglasin työntekijästä, joka työskenteli NASA:n Johnson Space Centerissä. Schuessler oli Mutual UFO Networkin (MUFON) perustajajäsen ja varajohtaja, mutta hän perusti myös oman eliittijärjestönsä vuonna 1976. Schuesslerin Project VISIT (Vehicle Internal Systems Investigative Team) koostui ”ammattijäsenistä, lääkäreistä, ilmailuinsinööreistä ja tiedemiehistä”, jotka keskittyivät ”tunnistamattomien avaruusajoneuvojen (USV) sisäisten järjestelmien ja näissä ajoneuvoissa liikkuvien olentojen fysiologian tieteelliseen ja tekniseen tutkimiseen”. (Selkokielellä: lentävät lautaset ja avaruusolennot.)

VISITin ilmoitettiin olevan epävirallinen yksityinen hanke, joka ei liity Schuesslerin työnantajaan tai Yhdysvaltain hallitukseen. Vallee kuuli jotain päinvastaista, että tohtori Green oli saanut CIA:lta tehtäväkseen tarkistaa heidän UFO-työnsä:

15. lokakuuta 1978: ”Kitillä on ystävä [tohtori Richard Niemtzow] Houstonissa… McDonnell Douglas jatkaa hiljaista mutta hyvin rahoitettua tutkimustaan John Schuesslerin kanssa, jota myös virasto valvoo. He näyttävät etsivän eksoottisia metalliseoksia.” Vuoden 1979 alkupuolella Vallee kertoi, että hän ja Green olivat keskustelleet ajatuksesta salaisesta Yhdysvaltain UFO-ohjelmasta. Green kertoi hänelle käyneensä hiljattain ”keskustelun John Schuesslerin kanssa, joka uskoo, että salainen projekti ei ole CIA:ssa vaan NRO:ssa…”.

CIA oli sanonut Greenille, ettei hallitus ollut enää kiinnostunut UFOista, mutta hän jatkoi kiinnostustaan aiheeseen. Vallee kirjoitti toukokuussa 1978: ”Kit on tiiviissä yhteydessä useimpiin UFO-ryhmiin, joten hänen kiinnostuksensa on luottamuksellista vain tietämättömien keskuudessa.”

1980-luku ja Cash-Landrumin UFO-tutkimus

Keväällä 1981 uutisoitiin merkittävästä UFO-tapauksesta, joka sattui Huffmanin lähellä Texasissa. Kesti lähes kaksi kuukautta ennen kuin se tuli ilmi, mutta kaksi naista ja poika, Betty Cash, Vickie Landrum ja hänen pojanpoikansa Colby, väittivät saaneensa vammoja massiivisesta tulisesta esineestä 29. joulukuuta 1980. Pelottava UFO oli tukkinut heidän ilta-ajelunsa, ja kun se lensi pois, sitä seurasi parvi sotilashelikoptereita. Cash sairastui sen jälkeen ja vietti suuren osan seuraavista viikoista sairaalassa. Heidän UFO-raporttinsa tehtiin vasta 2. helmikuuta 1981, mutta silloin tutkinta viivästyi kuun loppuun, jolloin John Schuessler aloitti todistajien haastattelun.

C-L:n tapaus sai valtakunnallista julkisuutta, ja sen uskottavuutta lisäsi Schuesslerin osallistuminen, jota todistajat ja tiedotusvälineet pitivät NASA:n tiedemiehenä. Koska kyseessä oli dramaattisin tapaus useisiin vuosiin, ufologit pitivät sitä kiehtovana. Niin teki myös tohtori Kit Green, jota kiehtoi lääketieteellinen puoli, raportoidut fysiologiset vaikutukset. Tuolloin ei julkaistu mitään, mikä dokumentoisi hänen kiinnostuksensa, mutta Jacques Valleen Forbidden Science Vol. III -kirjassa oli 26. syyskuuta 1981 tehty merkintä, joka antaa meille viitteitä:

”Kit… puhui Cash-Landrumin tapauksesta Teksasissa, jota John Schuessler tutkii jatkuvasti: Kolme todistajaa altistui leijuvan esineen aiheuttamalle säteilylle. Ensimmäistä kertaa on tehty todellinen lääketieteellinen tutkimus. Kit pelkää, että kaksi silminnäkijöistä saattaa kuolla kokemukseen.”

1982-1983: Armeijan tutkimukset ja oikeusjuttu

Vuonna 1982 armeijaministeriön ylitarkastaja (Department of the Army Inspector General, DAIG) määräsi everstiluutnantti George Sarranin selvittämään, olivatko armeijan helikopterit osallisina C-L-tapauksessa, mutta hänen tehtävänään ei ollut tutkia UFO-raporttia. Ollakseen perusteellinen Sarran otti yhteyttä useisiin ufologeihin, John Schuessleriin, joka oli päätutkija, hänen entiseen VISIT-kollegaansa kapteeni Richard C. Niemtzowiin, lääketieteen tohtoriin ilmavoimissa; ja tohtori Peter Rankiin, radiologiin. Vaikka John B. Alexanderia ei mainita asiakirjoissa, häntä ja hänen ystäväänsä, Yhdysvaltain laivaston kapteenia Paul Tyleria (kaukokatseluohjelman lääketieteellinen neuvonantaja) kuultiin myös. Raportissaan Sarran sulki armeijan pois epäiltynä, eikä hän löytänyt todisteita minkään muun Yhdysvaltain hallituksen yksikön — tai kenenkään muunkaan — lentämistä helikoptereista. Sarran oli kuitenkin haastatellut sekä rouva Cashia että Landrumia, ja hän kuvaili heitä nimenomaan ”uskottaviksi”.

Joulukuussa 1982 alkoi todistajien oikeudellinen toiminta Yhdysvaltain hallitusta vastaan. He pitivät edelleen kiinni siitä, että UFOihin liittyi sotilashelikoptereita, ja katsoivat, että heidän lääketieteelliset ongelmansa olivat seurausta siitä. Heidän asianajajansa jätti ilmavoimia vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa vaadittiin yhteensä 20 miljoonaa dollaria.

Tabloidiartikkeli C-L lakijutusta

Vuosi 1983 oli tapauksen kannalta vilkas vuosi, ja tiedotusvälineet uutisoivat paljon tapauksesta sekä 20 000 000 dollarin korvausvaatimuksesta ja mahdollisesta oikeudenkäynnistä. Ufologia uutisoi asiasta myös aggressiivisesti uutiskirjeissä ja kerholehdissä. C-L:n tapauksesta käytiin kuitenkin jonkin verran Yhdysvaltain hallitukseen liittyvää keskustelua, joka paljastui vasta noin 30 vuotta myöhemmin. Vuonna 2011 CIA julkisti asiakirjan, joka koski sen kaukokatseluohjelmaa. Se sisälsi käsinkirjoitettuja muistiinpanoja hallitukseen liittyvistä ufologeista, jotka osallistuivat UFO-tapauksen tutkintaan, ja ohjelmaan liittyvän lääkärin lähettämisestä tutkimaan todistajia.

“Star Gate” UFO-asiakirja

Yhdysvaltain hallitus tuotti 1980-luvulla vain vähän UFOihin liittyviä asiakirjoja. Yksi tuli kuitenkin esiin, kun CIA julkisti joitakin asiakirjoja 1. joulukuuta 2011 osana STARGATE-kokoelmaansa (kaukokatseluohjelma). Kyseessä oli päiväämätön NSA:n asiakirja, 6-sivuinen, käsinkirjoitettu, kirjoittajaa ei mainittu, ilmeisesti konferenssin aikana tehtyjä muistiinpanoja. Ensimmäisten sivujen aiheena olivat ihmiset aikajanalla ”Neuvostoliiton parapsykologinen tutkimus”. Sivun 5 puolivälissä aihe vaihtui yhtäkkiä, ja kirjattiin keskustelu Teksasissa sattuneesta UFO-tapauksesta, ikään kuin se olisi uutinen. Hosutut muistiinpanot ovat epäkieliopillisia lauseenpätkiä, ja monet sanat ovat lukukelvottomia. Alla on transkriptio joistakin keskeisistä otteista:

Kuuma toiminta UF[O]
CE3 Texas paljon lääketieteellistä tietoa niin hyvä menee Houstoniin katsomaan potilasta.
… matalan tason säteilyä… 52-vuotias [nainen] naapuri ja lapsenlapsi…
Kohde… valo… nousi ulos ja 15 tai 20 minuuttia pysähtyi…
Helikopterilaivue… Kohde niin kirkas… sairastuu pahasti palovammoja rakkuloita…
puhui Valleen kanssa… GM [isoäiti] verkkokalvon palovamma kaihi….
John Schuesslerin VISIT-ryhmä tutkii… naisen hiukset putosivat…
Kitillä on lupa puhua hänen lääkärinsä ja yhden hänen lääkärikonsulttinsa kanssa.
Nainen ei parane huonommin…
Kit soittaa tohtorille, joka etsii verta — matala ionisoiva säteily…
Paljon [sekopäistä teoriaa?] tästä —
Kit tarjoutui ottamaan [tapauksen, jos?] Schuessler saa rahaa…

Katso dokumentti PDF-muodossa CIA:n lukusalissa:

Handwritten Notes on Soviet Parapsychology Research (1930s – 1970s) and on Remote Viewing Research in the U.S.

NSA:n muistiinpanot viittaavat kiistatta Cash-Landrumin UFO-tapaukseen vuonna 1980. Muistiinpanojen kirjoittaja on tunnistettu NSA:n Howell McConnelliksi, mikä perustuu vertailuun hänen muihin Stargate-kokoelmassa oleviin asiakirjoihinsa. Hänen muistiinpanonsa on luultavasti tehty kaukokatselukokouksen aikana, jossa Hal Puthoff tai joku hänen työtoverinsa luki tai teki yhteenvedon Cash-Landrumin raportista ohjelman osallistujille. Keskustelussa viitattiin Jacques Valleen, mutta keskeinen hahmo oli ”Kit”, joka oli kiinnostunut lääketieteellisestä näkökulmasta ja saattoi henkilökohtaisesti tutkia asiaa. Kyseessä oli tohtori Christopher ”Kit” Green.

Miksi C-L-tapauksesta alettiin keskustella vuonna 1983 ja miksi asian käsittelyä pidettiin kiireellisenä? Valtavirran tiedotusvälineiden lisäksi ehkä tärkeimmät artikkelit olivat John Schuesslerin kirjoittamat ja yksi tohtori Richard C. Niemtzow’n kirjoittama artikkeli MUFON UFO Journal -lehdessä tammikuussa 1983, ”Radiation UFO Injuries”. Ei ole mitään viitteitä siitä, että hallitus olisi palannut NSA:n muistiinpanojen pariin. Se vähäinen virallinen dokumentaatio, joka liittyy C-L:n tapaukseen, liittyy kaikki (huonosti päättyneeseen) oikeusjuttuun.

Ei ole suoria todisteita siitä, että tohtori Kit Green olisi osallistunut tapauksen tutkimiseen tähän NSA:n muistioon kirjatun keskustelun vuoksi. Se kuitenkin dokumentoi Greenin, Puthoffin ja muiden kaukokatselutarinaan osallistuneiden henkilöiden vahvan kiinnostuksen, ihmisten, jotka jatkoivat keskustelua ja Cash-Landrumin tapauksen tutkimista siitä lähtien.

Jatkotutkimukset, vuodesta 1985 nykyhetkeen

Hal Puthoffin ja Jacques Valleen vuonna 1972 solmima yhteys kukoisti Näkymättömän Korkeakoulun pysyväksi laajentamiseksi, joka yhdisti kaukokatselun, UFO-tutkimuksen ja paranormaalien ilmiöiden kannattajien eliittijoukon. He pitivät Cash-Landrumin tapausta paitsi aitona myös tärkeimpänä UFO-vahinkotapauksena, joka ansaitsi lisätutkimuksia.

1985-88: The Advanced Theoretical Physics Project

Vuonna 1985 John B. Alexander kokosi Advanced Theoretical Physics -hankkeen. Tohtori Hal Puthoff oli ATP:n keskeinen jäsen, ja hän piti kollegansa Jacques Valleen ajan tasalla ryhmän toiminnasta. Vallee kutsui ATP:tä ”salaiseksi sipuliksi”, ja Forbidden Science Volume III (2016) sisältää hänen merkintänsä 24. heinäkuuta 1985:

”Washingtonissa pidettiin hiljattain kokous rajaseutuaiheista. Kun Hal [Puthoff] saapui paikalle, hän huomasi, että aiheena olivat UFOt ja että koko hanke oli jäsennelty monikerroksisesti kuin sipuli. Kokous oli luokiteltu huippusalaiseksi, koodisanalla. Viisitoista osallistujaa kävi läpi sellaisia tapauksia kuin Kirtlandin ilmatukikohta, Cash-Landrum ja Teheran. Mukana olivat Howell McConnell ja [Paul] Tyler. Kit [Green] oli kutsuttu, mutta ei voinut osallistua.”

The Advanced Theoretical Physics Project

Alexander kirjoitti kirjassa UFOs: Myths, Conspiracies, and Realities: ”Tutkimme Cash-Landrumin tapausta perusteellisesti, koska Yhdysvaltain hallitusta vastaan oli nostettu oikeusjuttuja olettaen, että tapauksen aiheutti meidän kokeellinen aluksemme, joka oli aiheuttanut vakavat vammat.”

McConnell, NSA:n C-L-asiakirjan kirjoittaja, oli osa ryhmää, ja useilla muilla toimijoilla oli yhteyksiä psyykkiseen vakoiluohjelmaan. Ed Dames oli suhteellisen uusi tulokas. Alexander aikoi käyttää kaukokatselua ATP:n ufotutkimuksissa.

Vaikka se ei virallisesti liitykään asiaan, Star Gaten tiedostoissa on 26. tammikuuta 1988 päivätty asiakirja ”GP:n” Gabrielle Pettingellin kaukokatseluistunnosta. Haastattelija oli ”ED”, Ed Dames, ja heidän kohteensa oli ”Cash-Landrum-objekti”. Se tuotti epämääräisen piirroksen ja kuvauksen mustasta kiiltävästä esineestä hangaarissa — jossain.

Samoihin aikoihin Kit Green ja John Schuessler tarkastelivat C-L-tapauksen todistajien lääketieteellisiä tietoja. He kirjoittivat yhdessä asiakirjan, johon tohtori Green myöhemmin viittasi nimellä: ”Green & Schuessler, julkaisemattomat havainnot parista hyvin dokumentoidusta ihmistapauksesta… Cash-Landrum 1987”.

1995-2004: NIDS

Vuonna 1995 Robert Bigelow perusti National Institute for Discovery Sciencen (NIDS), ”yksityisesti rahoitetun tiedeinstituutin, joka tutkii ilmailmiöitä, eläinten silpomista ja muita niihin liittyviä poikkeavia ilmiöitä”. Puheenjohtajansa tohtori Kit Greenin johdolla heidän tieteelliseen neuvoa-antavaan lautakuntaansa kuuluivat Colm Kelleher, Hal Puthoff, John B. Alexander, Jacques Vallee ja John Schuessler.

1997: Sturrockin paneeli

Vuonna 1997 Stanfordin yliopiston fyysikko Peter A. Sturrock johti kansainvälisen tutkijaryhmän tekemää riippumatonta tieteellistä tutkimusta ufotapauksista. Siihen osallistui kolme ”tavanomaista epäiltyä”: Hal Puthoff, John Schuessler ja Jacques Vallee. Sturrock julkaisi siitä vuonna 1998 artikkelin: ”Physical Evidence Related to UFO Reports: The Proceedings of a Workshop Held at the Pocantico Conference Center, Tarrytown, New York, September 29 – October 4, 1997”. Cash-Landrumin tapaus esiteltiin artikkelissa ”Physiological Effects on Witnesses”, joka esiteltiin myöhemmin luvussa 15 (s. 100-104.) Peter Sturrockin vuonna 1999 ilmestyneessä tutkimuskirjassa The UFO Enigma: A New Review of the Physical Evidence.

Palataksemme NIDSiin, he epäilemättä keskustelivat Cash-Landrumin tapauksesta, sillä Schuessler julkaisi siitä kirjan vuonna 1998. Lisäksi heidän verkkosivustollaan on kaksi artikkelia, joissa tapaus mainitaan, ja NIDS:iin liittyvässä vuoden 2005 Knapp-Kelleherin Hunt for the Skinwalker -kirjassa on läpikäynti C-L:n tarinasta. NIDS päättyi, kun Robert Bigelow ilmoitti, että NIDS lakkautetaan lokakuussa 2004. Kuten tulemme näkemään, historia viittaa siihen, että se oli suljettu muutostöitä varten.

2007-2012 BAASS – AAWSAP – AATIP

Vuonna 2007 Robert Bigelow’n NIDS syntyi uudelleen nimellä Bigelow Aerospace Advanced Space Studies (BAASS), joka ilmeisesti luotiin varmistamaan sopimus Advanced Aerospace Weapon Systems Applications Program (AAWSAP) -ohjelmasta, joka tunnetaan nykyään paremmin lempinimellä AATIP. Vuonna 2021 ilmestyneessä kirjassaan Skinwalkers at the Pentagon kirjoittajat ”tunnustavat Christopher Greenin, Hal Puthoffin, Jacques Valleen, Eric Davisin ja John Schuesslerin poikkeuksellisen älykkyyden, näkemyksen ja vuosikymmenten tietämyksen UAP:n historiasta, jonka he antoivat neuvomalla sekä BAASS:ia että DIA:ta AAWSAP:n muodostavien useiden hankkeiden suunnittelussa”.

Puthoff, Vallee ja Schuessler tammikuussa 2009 AAWSAP:n alihankinnan parissa.

BAASS-AAWSAP-sopimus naamioitiin tavanomaiseksi ilmailu- ja avaruustutkimukseksi, ja siinä käytettiin epämääräistä kieltä, jota voitiin soveltaa myös UFO-tutkimuksiin: ”työntövoima… voimantuotanto… vaikutukset ihmisiin… aseistus (RF [radiotaajuus]) ja DEW [suunnatun energian aseet]).”. BAASS:n tehtävänä oli tuottaa tieteellisiä julkaisuja 12 teknisestä aiheesta käytettäväksi puolustustiedustelun viiteasiakirjoina (Defense Intelligence Reference Documents, DIRD).

Puthoff teki sopimuksen tohtori Kit Greenin kanssa, joka piti esitelmän vuonna 2009 otsikolla ”Anomalous Acute and Subacute Field Effects on Human Biological Tissues”. Kun paperi myöhemmin julkistettiin, siitä tuli surullisen kuuluisa, koska se oli ainoa DIRD, jossa viitattiin nimenomaan UFOihin. Siinä mainittiin Cash-Landrumin kohtaaminen seitsemään otteeseen, ja sitä pidettiin UFO-vahinkotutkimusten vertailukohtana. John Schuesslerin vuonna 1996 julkaisema kirjanen UFOjen aiheuttamat fysiologiset vaikutukset ihmisille oli Greenin asiakirjan keskeinen viite. AAWSAP:lle vuonna 2009 laaditussa ”BAASSin kymmenen kuukauden raportissa” viitattiin tiettävästi Cash-Landrumin tapaukseen, kun siinä käsiteltiin keskeisiä historiallisia tapauksia ja suunnitelmia luoda ”lääketieteellisiä fysiologisia UAP-vaikutuksia koskeva ohjelma”.

AAWSAP lopetettiin vuonna 2012, kun Bigelowille myönnettyä valtion rahoitusta ei uusittu. Sitä, miten C-L:n tapaukseen liittyvää DIRD-tietoa käytettiin, ei ole julkistettu.

Vuodesta 2018 nykyhetkeen: UAPTF – AARO ja NASA?

Yhdysvaltain nykyinen UFO-tutkinta alkoi vuonna 2018 nimellä Unidentified Aerial Phenomena Task Force (UAPTF), mutta siitä on kehittynyt All-domain Anomaly Resolution Office (AARO). Osallistujiin sanotaan kuuluvan ”edustajia, joilla on kaikki asiaankuuluvat ja asianmukaiset turvallisuusluokitukset” eri haaroista ja virastoista, mukaan lukien CIA ja NSA. Tähän mennessä ohjelma on ilmoittanut olevansa kiinnostunut ainoastaan nykyaikaisista sotilastapauksista. NASA tekee kuitenkin myös oman riippumattoman tutkimuksensa, joka sisältää merkittäviä historiallisia tapauksia, kun se tarkastelee ”siviilihallinnon yksiköiden keräämiä tietoja, kaupallisia tietoja ja muista lähteistä saatuja tietoja”. Vaikka heidän tehtävänään ei olekaan tutkia asiaa, heidän tutkimukseensa sisältyy varmasti myös Cash-Landrumin UFO-tapaus.

. . .

Aihetta käsitelty aiemmissa artikkeleissa:

The US Government’s Cash-Landrum UFO Investigations (2019)

AATIP’s UFO Medical Study and the Cash-Landrum Case (2020)

Isaac Koi on kirjoittanut aiheesta myös:

Remote Viewing & UFOs: Stargate, Galactic Federation + the Aviary (2015)

Erikoistunnustus

Kiitos ystävälle, joka huomautti minulle NSA:n dokumentista, se auttoi identifioimaan kirjoittajan. Kaikkea hyvää sinulle omissa tutkimuksissasi.

Artikkelin julkaissut blueberrylines.com

Tietoisuus

Ihmiskuntaa odottaa massiiviset muutokset

17 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

∞9D Arcturuksen Neuvosto, Kanavoinut Daniel Scranton

“Tervehdys. Me olemme Arcturuksen Neuvosto. Me olemme mielissämme saadessamme yhteyden kaikkiin teihin.

Me odotamme suuria positiivisia muutoksia tapahtuvaksi kaikille teille siellä Maapallolla, koska me tiedämme miten pitkälle olette tulleet, ja me tiedämme, että teillä on ollut paljon liikemäärää mukananne. Me uskomme myös itseemme ja kaikkiin niihin auttajiin, joita teillä on. Me tiedämme, että me voimme auttaa teitä kaikilla niillä tavoilla, joita te tarvitsette. Me tiedämmä, että kaikki tämä on täydellisellä tavalla järjestetty, täydellisesti suunniteltu niin, että kaikki voivat näytellä osaansa ja saada aikaan niitä massiivisia muutoksia, jotka edelleen odottavat tulevaisuudessanne siellä Maapallolla.

Me tiedämme, että ette voi nähdä sitä miten paljon olette kehittyneet yksilöinä, johtuen siitä kun elätte siellä missä elätte, hetki toisensa jälkeen ja päivä toisensa jälkeen, mutta me voimme vakuuttaa teille, että kokemanne kasvu on valtavaa, ja me puhumme sekä yksilöistä että kollektiivista. Me olemme usein sanoneet teille, että fyysisellä maailmalla ottaa aikansa saada kiinni energeettinen maailma, ja että monet teistä vain tarvitsevat pitkää pinnaa. Se on enemmän kuin totta tällaisena aikana ja juuri tänä hetkenä. Energiat liikkuvat huikeilla nopeuksilla, ja fyysinen maailma jatkaa etanan vauhdilla kulkuaan. Siksi on niin tärkeää, että te tunnette nämä energiat.

Tuntekaa se mikä teille on saatavilla juuri nyt, jota ette mitenkään olisi kyennyt tuntemaan viisi tai kymmenen vuotta sitten. Te olette tietoisuuden evoluution keskipisteessä tässä universumissa, ja teille olisi paljon enemmän hyväksi tunnustaa itsenne, kuin olla jatkuvasti nöyriä. Te viette ihmiskuntaa seuraavalle tietoisuuden tasolle eturintamassa, Heränneiden Kollektiivina. Älkää kursailko.

Tämä on kaunista aikaa ja voimakasta aikaa teille kaikille keskittyä niihin massiivisiin muutoksiin, joita haluatte nähdä elämässänne ja ulkomaailmassanne, koska heti kun tunnustatte, että olette muuttuneet dramaattisesti tässä elämässä, voitte alkaa nähdä peilikuvan ulkopuolellanne muuttuvan. Se ei muutu heti kerralla; muutokset eivät keilaa teitä kumoon, mutta alatte huomata niitä yhä yksityiskohtaisemmin. Ja alatte kokea niitä päivittäisessä elämässänne.

Alatte lingota itseänne korkeampaan ulottuvuuteen ja viedä ihmiskuntaa muknananne, ja teillä on kaikki ne työkalut ja apulaiset, joita juuri tuohon tarvitaan. Jos vain kykenette tarpeeksi lopettamaan olemasta oman polkunne tukkeena, voitte kokea kaiken mistä me olemme teille puhuneet, juuri tässä ja nyt, ja me suosittelemme, että teettekin niin, koska me haluamme teidän nauttivan lingon irtoamisesta ja matkasta korkeampaan ulottuvuuteen.

Me olemme Arcturuksen Neuvosto, ja me olemme nauttineet yhteydestä kanssanne.”

UFOt

Useita valoja Idahossa

17 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 249.2022
Havaintopaikka: Post Falls, Idaho, USA

Post Fallsissa ollut jalkapallo-ottelu päättyi ja ihmiset lähtivät parkkipaikalle, kun eräs heistä huomasi omituisia valoja taivaalla. Valot olivat suorassa linjassa ja muutama niistä oli erittäin kirkkaita.

Jotkut väittävät tätä Starlinkiksi, mutta ei todellakaan! Se ei ole, nämä jättiläismäiset hehkuvat valot taivaalla eivät liiku mihinkään, vaan ovat paikallaan. Starlink liikkuisi eteenpäin suorassa linjassa. Tämä ei liiku mihinkään. Tämä on 100-prosenttista näyttöä UFOista Idahossa.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

14 valon sarja suuressa ympyrämuodostelmassa, joka hitaasti pyörii noin 30 asteen kulmassa.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFOt

Musta ovaalialus Alabamassa

16 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 22.9.2022
Havaintopaikka: Leeds, Alabama, USA

Tämä on hieno havainto tummasta UFOsta. UFO nähtiin paikallisen kauppaketjun yläpuolella, ja se liikkui hitaasti taivaalla. Kohde näyttää 747-koneen kokoiselta, mutta se ei ole tyypillinen lentokone, mitään lentovaloja ei näy. Tämä on harvinainen ja yksityiskohtainen video aidosta UFOsta Alabamassa.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Istuin autossani Walmartin parkkipaikalla tupakalla ja kuuntelin hyvää kappaletta. Ikkunat olivat auki ja kuulin aluksi hiljaista hurinaa, joka muuttui äänekkäämmäksi. En tiennyt mistä se tuli. Se kuulosti siltä, kuin se olisi ollut kaikkialla ympärillä. Jostain syystä katsoin ylöspäin suoraan siihen. Tiesin heti mikä se oli. Aloin videoida puhelimellani autosta, mutta en ollut tyytyväinen tarkkuuteen. Menin ulos, ulkona oli selkeää ja huminan pystyi todella kuulemaan. Katselin ympärilleni josko joku muu katselisi sitä, mutta kukaan ei niin tehnyt, joten kun käänsin päätäni siihen takaisin, se oli poissa. Niin katosi myös sen pitämä ääni. Tumppasin tupakan ja menin sisään kauppaan.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Eksopolitiikka

Analyysia Gruschista ja UFO-maahansyöksyistä

16 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Kevin Randle

Samaan aikaan kun Kanada palaa ja näyttää siltä, että tämän maan johtajia ja entisiä johtajia syytetään, joissakin tapauksissa erilaisten liittovaltion lakien rikkomisesta, jotkut ovat kiinnostuneempia pudonneista UFOista tai, kuten on tulossa oikeampi termi, UAP:ista. David Charles Grusch, jonka ansioluetteloa monet ovat pitäneet vaikuttavana, väitti, että Yhdysvaltain hallituksella on hallussaan avaruusolentojen aluksia ja avaruusmiehistön ruumiita. Tässä yhteydessä on jätetty huomiotta se tosiasia, että hän sanoi myös, ettei hän voi esittää mitään asiakirjoja tai kuvia kansallisen turvallisuuden vuoksi. Myönnän, että jos hänellä olisi kuvia avaruusolennoista tai avaruusaluksista, se olisi kansallinen turvallisuuskysymys.

Jopa ilman nimiä ja asiakirjoja suurin osa valtamedioista oli suhtautunut Gruschiin pikemminkin innostuneesti kuin epäilevästi. Vain harvat olivat huolissaan todennettavien lähteiden puutteesta, ja vielä harvemmat mainitsivat sen. Nyt Michael Shellenberger antoi oman lausuntonsa, jossa hän sanoi tietävänsä ainakin tusinasta pudonneesta avaruusaluksesta ja että viiden vuoden välein yksi tai kaksi avaruusalusta otetaan talteen syystä tai toisesta. Nimettömän lähteen väitettiin jakaneen tämän tiedon AARO:n kanssa, mutta AARO:n vastaus viittaa siihen, että heillä ei ole pääsyä näihin tietoihin.

Sean Kirpatrick senaatin kuulemistilaisuudessa. Hän sanoi, että hän ei ole nähnyt todisteita avaruusolentojen materiaalista.

Pentagon antoi tietenkin lausunnon. Susan Gough kertoi Fox Newsille: ”Tähän mennessä AARO ei ole löytänyt mitään todennettavissa olevaa tietoa, joka perustelisi väitteitä siitä, että Maan ulkopuolisten materiaalien hallussapitoa tai takaisinmallintamista koskevia ohjelmia olisi ollut olemassa aiemmin tai on olemassa tällä hetkellä.”

Samansuuntaisia lausuntoja annettiin 7. kesäkuuta pidetyssä NASA:n kokouksessa. Useat osallistujat sanoivat tästä väiteestä puhuessaan, että heillä ei ole tietoa tai he eivät ole nähneet mitään, mikä viittaisi siihen, että hallituksella tai armeijalla olisi minkäänlaista avaruusolentojen materiaalia tai talteen otettuja aluksia.

Kokouksen jälkeen Scott Kelly sanoi: ”Haluan korostaa tätä ääneen ja ylpeänä. Tunnistamattomiin objekteihin liittyvästä maan ulkopuolisesta elämästä ei ole minkäänlaista vakuuttavaa näyttöä.”

Ja sitten tulee tietysti se osa, jota rakastan. Useampi kuin yksi toimittaja käytti Roswellin UFO-onnettomuutta koskevaa vanhanaikaista repliikkiä ja väitti sen olleen ”Project Mogulin testipallo”. Näyttää siltä, että näille toimittajille ei ole tullut mieleen, että Mogulin selitys on vain yksi Roswellin UFO-tapausta koskevista valheista. Ilmavoimien julkaisemien, mutta tiedotusvälineiden huomiotta jättämien, asiakirjojen mukaan syyllinen tähän, Mogulin lento nro 4, oli peruttu. Se ei lentänyt, eikä tämä selitys myöskään pidä paikkaansa.

Mutta se vie meidät Roswelliin, josta suuri osa tästä kaikesta alkoi. Don Schmitt ja minä olemme haastatelleet monia korkea-arvoisia henkilöitä pudonneista UFOista, ja jotkut heistä ovat antaneet lausuntonsa. Yksi ensimmäisistä oli prikaatikenraali Thomas DuBose, joka oli vuonna 1947 ilmavoimien esikuntapäällikkönä ja jonka päämaja sijaitsi Fort Worthin armeijan lentokentällä, myöhemmin Carswellin lentotukikohdassa.

DuBose mainitsi vuonna 1991 nauhalle nauhoitetussa haastattelussa, että kenraali Rameyn toimistossa näytteillä olleet romut eivät olleet Roswellin ulkopuolella talteen otettua materiaalia. Skeptikot ovat osoittaneet kuvia kyseisestä romusta todisteena Mogul-selityksen puolesta. Yhdessä kuvista Thomas DuBose todistaa, että hän oli paikalla toimistossa, kun romuja esiteltiin ja ne tunnistettiin Roswellin ulkopuolelta löydetyksi materiaaliksi. Hän selitti, että oli tapahtunut vaihto ja että tämä ei ollut Roswellista tuotu materiaali. Hän sanoi: ”…itse asiassa se oli peitetarina, ilmapallo-osa siitä, että jäänteet oli otettu tästä paikasta ja Al Clark vei ne Washingtoniin… Se osa siitä oli peitetarina, joka meidän piti antaa yleisölle ja uutisille, ja se oli siinä.”

Koska Rameyn toimistossa näytteillä oleva materiaali on selvästi sääilmapallon ja rawin-tutkaheijastimen jäänteitä ja koska kenraali DuBose sanoi videonauhalla, että ne eivät olleet Roswellista tuotuja jäänteitä, näyttää siltä, että Mogul-selitys ei enää ole käytössä.

Kenraali Roger Ramey (vas.) ja eversti Thomas DuBose (oikealla) Roswellin väitettyjen jäänteiden kanssa. DuBose sanoisi, että tämä ei ole Roswellista tuotua materiaalia.

Armeijan ilmavoimissa oli heinäkuussa 1947 myös everstiluutnantti Arthur Exon, myöhemmin prikaatikenraali. Hänet sijoitettiin Wright Fieldiin, josta kehittyi lopulta Wright-Pattersonin lentotukikohta, jossa hän myöhemmin toimi tukikohdan komentajana. Exon myönsi useammin kuin kerran, että Wright-Pattersoniin oli saapunut epätavallista materiaalia. Hän kertoi Donille ja minulle ääninauhalla: ”Kuulimme, että materiaalia oli tulossa Wright Fieldille… Sitä tuotiin materiaalin arviointilaboratorioihimme. En tiedä, miten se saapui, mutta pojat, jotka testasivat sitä, sanoivat, että se oli hyvin epätavallista… [Osaa siitä] pystyi helposti repimään tai muuttamaan… Oli osia, jotka olivat hyvin ohuita ja hirvittävän vahvoja, eikä niitä pystynyt lommottamaan raskaillakaan vasaroilla… Se oli jossain määrin joustavaa, ja osa siitä oli haurasta ja helvetin kovaa ja melkein kuin folio, mutta vahvaa. Se sai heidät aika ymmälleen.”

Exon sanoi myös nauhalla: ”Metalli ja materiaali olivat tuntemattomia kenellekään, jonka kanssa puhuin. Mitä tahansa he löysivätkin, en koskaan kuullut, mitkä olivat tulokset. Pari kaveria ajatteli, että se voisi olla venäläistä, mutta yleinen yksimielisyys oli, että kappaleet olivat avaruudesta.”

Ja lainatakseni vielä yhtä upseeria, joka oli Roswellissa vuonna 1947, majuri (myöhemmin eversti) Edwin Easley kertoi minulle, että se oli jotain avaruudesta. Ei niin monin sanoin. Erään haastattelun aikana olin kysynyt häneltä, kuljimmeko oikeaan suuntaan arveluissamme.

Hän kysyi: ”Mitä tarkoitat?”

Sanoin: ”Uskomme, että se oli Maan ulkopuolista.”

Hän sanoi: ”Sanotaan näin, että se ei ole väärä tie.”

Tukikohdan turvallisuudesta vastaava upseeri, joka toimi sotilaspäällikkönä ja joka myöhemmin jäi eläkkeelle everstinä, sanoi, että se, mitä löydettiin, oli peräisin ulkoavaruudesta. Hän vastasi turvatoimista onnettomuuspaikalla ja materiaalin ja ruumiiden turvallisuudesta, kun ne tuotiin tukikohtaan.

Tässä on kolme upseeria, kaksi kenraalia ja yksi eversti, jotka ehdottivat, että Roswell oli salailua ja että meillä oli jotain avaruudesta. Project Mogul ei liity asiaan eikä tarjoa mitään todellista vastinetta näiden miesten tai muutaman kymmenen muun asiaan osallistuneen lausunnoille. Ja vaikka käytimme heidän nimiään ja annoimme kopioita nauhoista muille kiinnostuneille osapuolille, tarina ei saanut tuolloin kovinkaan paljon julkisuutta. Sen sijaan meitä vastaan hyökättiin huijareina, jotka uskoivat kaiken, mitä meille kerrottiin, ja jotka poimivat tietoja poimimalla ne, jotta saisimme asiamme esille.

Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena mainittakoon, että Don ja minä tapasimme erään Chicago Tribunen toimittajan 1990-luvun alussa. Tapasimme hänet käytävällä haastattelua varten. Hän oli harjoittelija, joka kertoi meille, että hänen päätoimittajansa ei uskonut UFOihin eivätkä he siksi olleet kovin kiinnostuneita saamistamme todistuksista, vaikka pystyimme nimeämään nimiä, antamaan yhteystietoja ja meillä oli jopa rajoitetusti dokumentteja. Hienostuneet toimittajat ja päätoimittajat eivät olleet kiinnostuneita, elleivät he halunneet todistaa, että he kaikki olivat liian hienostuneita uskoakseen UFOihin.

Tänä päivänä meitä pommitetaan tarinoilla pudonneista UFOista ja avaruuslentäjistä, ja valtavirran tiedotusvälineet näyttävät heittävän kuperkeikkaa kertoakseen nämä tarinat ilman kriittisiä kommentteja. Mitä eroa siinä on? Me voisimme nimetä nimiä, mutta he eivät tee sitä.

David Charles Grusch on sanonut puhuneensa useiden ihmisten kanssa, kunnioitettavien ihmisten, korkeassa asemassa olevien ihmisten, joiden olisi pitänyt tietää, että on tapahtunut useita UFO-onnettomuuksia ja että kuolleita avaruuslentäjiä on löydetty. Hän ei kertonut nimiä ja sanoi, että hän ei saanut antaa mitään dokumentteja. Hän saattoi vain kertoa, mitä oli kuullut.

Meille kerrotaan hänen ansioluettelostaan, joka on vaikuttava, mutta se ei kuitenkaan johda todisteisiin. Kyseessä on toisen käden todistus ilman mitään yksityiskohtia. Huomasiko kukaan sitä. Hän sanoi, että on ollut useita UFO-onnettomuuksia, mutta ei kertonut niistä mitään. Eikö olekin mielenkiintoista. Valtavirran media on antanut Gruschille alustan, mutta ei ole onnistunut saamaan mitään niistä yksityiskohdista.

On kuitenkin toinenkin pelaaja. Michael Shellenberger on nyt lavalla. Hän väittää tienneensä, että Yhdysvaltain hallituksen hallussa oli kaksitoista avaruusalusta. Hän väisti kysymykset avaruusolentojen löytymisestä. Hän mainitsi puhuneensa useiden lähteiden kanssa. Hän sanoi, että he olivat korkea-arvoisia sotilasvirkamiehiä, tiedustelu-upseereita ja siviiliurakoitsijoita, jotka vahvistivat Gruschin sanat. Mutta tässäkään tapauksessa hän ei esittänyt nimiä eikä asiakirjoja, vaan sanoi vain, että nämä tuntemattomat henkilöt olivat luotettavia.

Yksi toimittajista sanoi itse asiassa, että oli kiehtovaa, että hän oli jättänyt joitakin asioita pois jutusta. Oletan, että tämä tarkoittaa sitä, että Donin ja minun olisi pitänyt jättää asioita pois niistä tiedoista, jotka julkaisimme kolme vuosikymmentä sitten. Ehkä he olisivat silloin kuunnelleet meitä ja seuranneet Roswellin tapausta, kun todistajat, ne kymmenet todistajat, olivat vielä elossa kertoakseen tarinansa.

Shellenberger mainitsi onnettomuuden ydinaseiden testauspaikan ympäristössä. Tämä saattaa olla viittaus Roswelliin, mutta todennäköisemmin se viittaa Jacques Valleen mainitsemaan onnettomuuteen San Antoniossa, New Mexicossa, vuonna 1945. Jos kyseessä on Trinity-tarina, se heikentää Shellenbergerin sanojen luotettavuutta, koska Trinity-tarina on huijaus.

Koska meillä ei ole tietoa mistään tietystä onnettomuudesta, ja koska meillä ei ole aavistustakaan siitä, keitä kaikki nämä luotettavat lähteet ovat, olen huolissani tietojen paikkansapitävyydestä. Tässä on toinenkin asia, joka on otettava huomioon.

Useita vuosia sitten olin yhteydessä erääseen entiseen ilmavoimien upseeriin, joka kertoi, että 1950-luvun alussa hänet oli komennettu ilmavoimien viestintäkeskukseen. Hän kertoi minulle, että hän oli nähnyt keskuksen kautta kulkevia salaisia asiakirjoja, joissa mainittiin Skandinaviassa tapahtunut UFO-onnettomuus. Hän kertoi nähneensä asiakirjat henkilökohtaisesti ja tienneensä, että ne olivat totta. Hänellä ei ollut kopioita viesteistä, koska ne olivat tuolloin salaisia, joten hän ei saanut säilyttää niitä.

Ilmavoimien viestintäkanavien kautta lähetetty Spitzbergenin viesti. Se osoittaa, että upseeri oli oikeassa väittäessään nähneensä salaisen viestin, mutta se ei ollut koko tarina.

Uskon häntä, ja jos asiakirjat viittaisivat todelliseen tapaukseen, se olisi vielä vaikuttavampaa. Minulla on kuitenkin kopiot näistä asiakirjoista, ja ne julkaistiin samaan aikaan, kun Project Blue Book -hankkeen asiakirjat vapautettiin salassapidosta. Asiakirjassa hahmoteltiin tietoja Spitzbergenin UFO-onnettomuudesta vuonna 1952. Paras tällä hetkellä saatavilla oleva tieto on, että tarina on huijaus, eikä alkuperäistä sanomalehteä, johon lähteenä viitataan, ole olemassa. Se on vain yksi niistä tarinoista, joita UFO-maisemassa on pilvin pimein.

Tämä osoittaa, että on olemassa lähteitä, jotka voivat valehtelematta sanoa nähneensä virallisia asiakirjoja pudonneista UFOista. Ongelmana on se, että nämä asiakirjat ovat usein ensimmäisten joukossa, joissa tiedot mainitaan, ja totuus selviää vasta myöhemmissä asiakirjoissa. Se upseeri, jonka kanssa olin yhteydessä, kertoi totuuden. Hän ei vain tiennyt lopputulosta. En ole varma, että kun huijaus paljastui, että toinen viesti tai viestiryhmä olisi kulkenut tuon viestintäkeskuksen kautta. Jos niin kävi, upseeri ei ollut nähnyt niitä.

On vielä yksi seikka, josta olen juuri saanut tietää. Maanantaina 12. kesäkuuta National Press Clubissa Washingtonissa Grusch pitää viimeisen esitelmän. Tätä isännöi tohtori Steven Greer, jonka CSETI-organisaatiolla oli aikoinaan luettelo yli 300 UFO-onnettomuudesta. En ole onnistunut löytämään tuota luetteloa nykyään, vaikka se oli aikoinaan helposti saatavilla Internetissä.

(toim. huom. Randle myöhemmin oli lisännyt tekstiin huomautuksen, jossa Grusch oli ilmoittanut ottavansa etäisyyttä Greeristä ja toivovansa, että hänen nimeään ei mainittaisi tässä yhteydessä.)

Toukokuun 9. päivänä 2001 Greer järjesti toisen tilaisuuden National Press Clubilla. Mielenkiintoista oli, että hän jätti UFO-tutkimusrahaston jäsenet tilaisuuden ulkopuolelle, vaikka en tiedä, mikä oli sen syy. Greer oli kuitenkin tuolloin esittänyt monia hätkähdyttäviä väitteitä, kuten: ”Olemme saaneet tietää kolmesta erillisestä, toisiaan tukevasta lähteestä, että 1990-luvun alusta lähtien ainakin kaksi avaruusalusta on ollut kokeellisten avaruusasejärjestelmien kohteena ja tuhottu.”

Tohtori Steven Greer National Pressissä Clubilla vuonna 2013.

Yksi huomioni herättäneistä väitteistä oli: ”Useat uudet, toisistaan riippumattomat silminnäkijät kertoivat meille ET-avaruusalusten putoamisesta ja noutamisesta vuonna 1947 New Mexicossa ja vuonna 1948 Kingmanissa Arizonassa.”

Ensimmäinen viittaus viittaa selvästi Roswelliin, mutta toisesta en ole varma. Kingmanin lähellä tapahtuneesta maahansyöksystä on kerrottu jo vuosia, mutta se tapahtui vuonna 1953, ei vuonna 1948, ja se on huijaus.

Tässä on tämän lyhyen välikohtauksen tarkoitus. Greer pitää toisenkin lehdistötilaisuuden, ja kuten sanoin, siinä on mukana Grusch kertomassa tarinoitaan. Olin ihmetellyt Gruschin yhtäkkistä ilmestymistä UFO-aiheisiin kertomuksilla UFO-onnettomuuksista ja salatusta tiedosta. Tämä on tietysti samaa rummutusta, jota Greer on tehnyt jo vuosikymmeniä. Yhteys Greeriin herättää kyllä punaisia lippuja.

(toim. huom. Grusch ei loppujenlopuksi esiintynyt Greerin tilaisuudessa.)

Älkää käsittäkö väärin, uskon, että Grusch kertoo totuuden sellaisena kuin hän sen tietää, mutta ilman lisätietoja, joita emme näytä koskaan saavan, on ihmeteltävä sen paikkansapitävyyttä. Ilman lähteitä, tai kun muut, jotka ovat liikkuneet samoissa ufologisissa piireissä jo vuosia, antavat jonkinlaista vahvistusta Gruschille, on oltava skeptinen. Jos Grusch olisi lisännyt vain hieman enemmän tietoa, kuten onnettomuuspaikkojen sijainnin tai joidenkin silminnäkijöiden nimet, hänen paljastuksensa olisivat ainakin minun mielestäni olleet uskottavampia. Mutta ilman näitä tietoja olemme samassa tilanteessa kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Olemme tässä asiassa seuraavassa tilanteessa. Meillä ei ole uutta tietoa, vain uusia kasvoja. Meillä ei ole asiakirjoja, valokuvia tai lähteiden nimiä. Meidän pitäisi vain uskoa näitä nimettömiä lähteitä, mutta jos viime vuodet ovat opettaneet meille jotain, nimettömät lähteet ovat lähes hyödyttömiä. Heitä tai heidän tietojaan ei voida mitenkään tarkistaa, ja usein he puhuvat pikemminkin huhuja kuin tosiasioita.

Ne muutamat nimet, joita meillä on, ovat niitä, jotka ovat työskennelleet Gruschin kanssa ja tunteneet hänet vuosien ajan. He vahvistavat hänen luonteensa mutta eivät välttämättä hänen tietojaan, mikä on hienovarainen mutta tärkeä seikka. Ja yksi tarjotuista nimistä, Jonathan Grey, on kuulemma salanimi, mikä ei taaskaan mahdollista mitään tarkistuksia eikä tee mitään tietojen vahvistamiseksi.

Minun ajattelutapani mukaan, jos vain yksi näistä uusista väitteistä voitaisiin vahvistaa, se antaisi suuren sysäyksen omalle raportoinnilleni ja Don Schmittin, Tom Careyn ja monien muiden raportoinnille. Mutta vaikka me nimesimme nimet ja lähteet niille, jotka halusivat tarkistaa työmme, niin tässä ei ole tapahtunut. Joten ennen kuin saamme parempaa tietoa, en voi esittää lopullista mielipidettä. Pelkään, että tämä päättyy aivan kuten niin monet muutkin yritykset saada tämä kaikki päätökseen. Jäämme kysymysten äärelle, mutta kukaan ei pysty antamaan kunnollisia ja todennettavia vastauksia.

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Eksopolitiikka

Anu, Anunnakien johtaja

15 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Kirjoittanut Tyrone Ellington

Ne tutkijat (eivät kuitenkaan kaikki), joiden kirjoja olen lukenut, ovat yhtä mieltä siitä, että sumerialaiset uskoivat jumalaan nimeltä An, tunnetaan myös nimellä Anu, Nibirulta tullut jumala. An on sumerialainen nimi Anulle, Anu taas on akkadiaa. Kuvaukset Anu/An:sta ovat yhdenmukaiset läpi koko Mesopotamian.

www.britannica.com kirjoittaa, “An, perua Sumerian vanhimmalta kaudelta, vähintään niin vanha kuin 3000 eaa. Alunperin häntä on kuvattu suurena härkänä; muotona joka myöhemmin erotettiin jumalasta erilliseksi mytologiseksi olennokseen, Taivaan Häräksi, jonka An omisti.”

Anuun liittyvät uskomukset

Tiettyjen henkilöiden mukaan, jotka ovat saaneet opiskella ja kääntää nuolenpääirjoitustauluja muinaisen Mesopotamian ajalta, sekä muita historiallisia dokumentteja, kuvaavat Anua “jumalaksi” joka johti Anunnaki-pantheonia. Mielenkiintoista on, että varhaisimmat Sumerian nuolenpääkirjoitustekstit eivät mainitse yhtään sitä mistä Anu oli tullut tai miten.

Mielestäni tämä johtuu siitä, että se on vain tulkinta, joka käyttää eri lähteitä täyttämään aukot, joita Sumerian nuolenpääkirjoitustableteissa oli niiden hajotessa tai kadotessa tai kuluessa lukukelvottomiksi.

Anunnakeilla oli numerojärjestelmä, jonka kantaluku oli 60. 60 oli suurin luku Anunnakeille.

*kirjasta The 12th Planet, kirjoittanut Zecharia Sitchin*

Anulla oli monta lasta, koska hänellä oli monta vaimoa. Anunnakien lakien mukaan ainoastaan kahta siniverisen lasta sai pitää kruununperillisen, jotka tässä tapauksessa olivat Enki ja Enlil. Enlil päätyi Anun kruununperijäksi Enkin sijaan, koska Enlilin äiti oli Anun puolisisar.

Anu, Enki ja Enlil muodostavat niinkutsutun “pyhän kolminaisuuden.”

Anulla oli muitakin lapsia kuin Enki ja Enlil: Nikikurga, Nidaba, Baba, Inanna, ja mahdollisesti Anamelek. Anu oli enemmän taustahahmo verrattuna muihin Anunnaki-jumaliin, vaikka hän olikin koko pantheonin pää. Jotkut tutkijat uskovat Anun eläneen Nibirulla (missä se sitten sijaitsikaan), ja hän hallitsi sieltä. Oli aikoja, jolloin Anu vieraili hovinsa kanssa muinaisessa Mesopotamiassa, ja noina kertoina suoritettiin rituaaleja Anun saapumisen kunniaksi.

Taivas vai Maa

Monien eri tutkijoiden mukaan Anu oli Nibirun johtaja. Voitettuaan Alalun kamppailussa, hän astui valtaan ja hänestä tuli Nibirun hallitsija. Alalu pakeni ja muutti tuntemattomaan maahan. Jotkut tutkijat uskovat, että tuntematon maa oli Maapallo, toiset taas pitävät paikkaa vain uutena maana.

Voisiko Taivas ja Nibiru olla sama asia? Ensimmäiset kirjoitetut kuvaukset “taivaasta” ovat Sumerian ajoilta. Todisteet löytyvät täältä, mutta se ei tarkoita että Taivas olisi Maapallon ilmakehän ulkopuolella.

“Taivas: paikka jota monissa uskonnoissa pidetään Jumalan (tai jumalien), enkeleiden, ja hyvien ihmisten olinpaikkana kuoleman jälkeen, jonka usein kuvataan olevan taivaan yläpuolella.”

Olen lukenut kirjojsa, joissa sanotaan Nibirun olleen Anunnaki-jumalien planeetta, ja Nibiru kiertää Aurinkomme ympäri 3600 vuoden välein. Kun Nibiru on lähimpänä Maapalloa, se käynnistää Maapallolla mullistukset. Esimerkiksi kristityt tuntevat hyvin tulvatarinan.

Olen lukenut monia kirjoja Anuna/Anunnakeista. Suurin osa informattiosta on samaa; mutta tällä sivustolla, ETCSL, on tekstejä, joiden informaatio eroaa Nibiru-planeetasta puhuttaessa. Planeetta kirjoitetaan sivulla Nibru, eikä sivustolla pidetä sitä edes planeettana.

Enki ja maailmanjärjestys: c.1.1.3
“Ihailen sen vihreitä setripuita. Katsokoon Meluḫan, Maganin ja Dilmunin maat minun perään, Enkin perään. Lastattakoon Dilmunin veneet puulla. Lastattakoon Maganin veneet täyteen lastiin. Kuljettakoon Meluḫanin magilum-veneet kultaa ja hopeaa ja tuokoon ne Nibrulle Enliliä, kaikkien maiden kuningasta, varten.”

— Black, J.A., Cunningham, G., Ebeling, J., Flückiger-Hawker, E., Robson, E., Taylor, J., and Zólyomi, G., The Electronic Text Corpus of Sumerian Literature
(http://etcsl.orinst.ox.ac.uk/), Oxford 1998–2006.

Anun symbolimerkki oli 8-sakarainen tähti, ja Sumerian merkistössä tähti tarkoitti An’ia. Tämä tavallaan osoittaa mistä ensimmäinen ristisymboli on peräisin, jotkut uskovat. Anun asuinpaikka oli “taivas”. Se ei eroa mitenkään siitä missä Jumala asuu. Olen myös saanut tietää, että An tarkoittaa tähteä, taivasta ja jumalaa.

Sumerinkielen sana jumalalle tai jumalattarelle on Dingir.

Käännökset

Monia löydettyjä nuolenpäätauluja on käännetty, ja monet muut taulut pitäisi vielä kääntää. Kuten olen aiemmissa artikkeleissa maininnut, olen lukenut monia eri kirjoja ja katsonut dokumentteja Anunnakeista. Ja ne antavat yleiskuvan siitä “keitä” Anunnakit olivat. Mutta eri tulkinnoissa on paljon ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi käy vaikka sana jumala.

Alkuperä

Suurin osa lukemistani sumerialaisista kirjoitetuista kirjoista ei selittänyt mistä sumerialaiset olivat tulleet. Olen lukenut, että on olemassa mahdollisuus, että he tulivat idästä, mutta nuo selitykset on kasattu käyttäen muita historiallisia dokumentteja kuin Sumerian nuolenpääkirjoitusta.

Vasta sen jälkeen kun olin kuullut haploryhmä E1B1B:stä sain paremman kuvan sumerialaisten alkuperästä, ja se antoi paremman kuvan siitä keitä nämä jumalat olivat, Anu mukaanlukien.

Haploryhmä E1b1b (aiemmin tunnettu nimellä E3b) edustaa viimeistä suoraa maahanmuuttoa Afrikasta Eurooppaan. Uskotaan, että se ilmestyi Afrikansarveen arviolta 26 000 vuotta sitten ja levisi Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään myöhäispaleoliittisella ja mesoliittisella kaudella. E-M78 ja E-Z827 syntyivät 20 000 ja 24 000 vuotta sitten. E1b1b-perimyslinjat ovat läheisesti kytköksissä afroaasialaisten kielten leviämiseen.

Haploryhmä E1b1b (Y-DNA) – Eupedia (klikkaa tästä lukeaksesi lisää)

Ajoitus on tärkeää kun selvitetään historiaa ja alkuperää. Meidän tulee selvittää aikakausi käyttäen kaikkia saatavilla olevia lähteitä ja tutkimuksen aspekteja. Monet lukemistani Sumeriasta kirjoitetuista kirjoista eivät todella kuvaa sitä mistä he tulivat, ja se voi johtua Sumerin kielestä ja kirjoitustyylistä.

Sumerian varhaisimmat nuolenpäätekstit ajoittuvat välille 3500-3000 e.Kr. Vanhimmat Homo Sapiensin luut on löydetty Marokosta, Afrikasta, ja ne ulottuvat jonnekin 300 000 vuoden päähän. Mieti kaikkea sitä histofiaa vanhimpien Homo Sapiensin luiden ja Sumerian sivilisaation välissä, sekä ihmisten kehitystä noin yleensä.

Kun sain kuulla haploryhmistä ensikertaa, järkytyin kuullessani miten on mahdollista selvittää jokaisen ryhmän liikkeet ajallisesti. Toki siinä on virhemarginaali, mutta tuo kuitenkin auttaa sulkemaan pois vaihtoehtoja mahdolliselle alkuperälle.

Useita eri lähteitä tutkiminen auttoi minua paremmin ymmärtämään sumerilaisia ja Anunnakeja, sekä se ettei uskonut vain yhden henkilön olevan oikeassa. Jokainen lukemani kirja on palapelin palanen. Jokaisella henkilöllä on erikoisosaamisensa, ja se auttaa minua oman historiamme ymmärtämisen matkallani.

En koskaan keskity uskomaan pelkästään yhtä teoriaa. Se tekisi minusta jonkun toisen ideoiden seuraajan; kuuntelen, luen ja koitan oppia mahdollisimman paljon muilta, ja tällä tavoin opin myös paljon enemmän ymmärtämään ensimmäisiä “jumalia”.

Etsintä jatkuu.

Luettavaa

Artikkelin julkaissut rebirthoftheword.com

Tiede

Ihmiskokeet lääketieteessä, osa 3

15 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämä on kolmas osa sarjassamme lääketieteen ihmiskokeista. Sarjan kaksi edellistä osaa ovat osa1 ja osa 2.

”Keskitysleirejä käytettiin valtavana ihmiskokeiden laboratoriona”, sanoo Wolfgang Eckhart, historiallisen lääketieteen professori Heidelbergin yliopistossa Saksassa. Holokaustin aikana Bayer, Hoechst, BASF ja muut saksalaiset lääke- ja kemianteollisuuden yritykset yhdistyivät voimakkaaksi kartelliksi, joka tunnettiin nimellä Interessengemeinschaft Farbenindustrie Aktiengesellschaft (IG Farben). Sen lisäksi, että IG Farben valmisti kaikenlaista holokaustin uhrien tappamiseen käytetystä tappavasta kaasusta, sota-ajoneuvojen liikuttamiseen käytetystä bensiinistä ja räjähteistä, joita käytettiin vihollisten pommittamiseen ja Euroopan valloittamiseen, se yritti myös parhaansa mukaan tuoda markkinoille suuren määrän erittäin kannattavia uusia lääkkeitä ja käytti keskitysleirien vankeja ihmiskoekaniineina tähän tarkoitukseen.

Nyt, yli 60 vuotta holokaustin jälkeen, me kaikki haluaisimme ajatella, että yhteiskunta on tällaisen julmuuden yläpuolella, mutta todellisuudessa ihmiskokeet ovat edelleen yleinen käytäntö nykyaikaisessa lääketieteessä. Big Pharma toimii monien samojen sääntöjen ja motiivien mukaan kuin IG Farben, ja koehenkilöt ovat edelleen yhteiskunnan haavoittuvimpia jäseniä – köyhiä, maahanmuuttajia, vähemmistöryhmiä ja lapsia.

”Harva lääkäri kiistää, että lääkkeiden testaaminen ihmisillä on välttämätöntä. Mikään määrä laboratoriorotilla tehtäviä kokeita ei näytä luotettavasti, miten kemikaali vaikuttaa ihmisiin”, David Evans ym. kirjoittavat Bloombergin artikkelissa ”Drug Industry Human Testing Masks Death, Injury, Compliant FDA”. Lääkärit ovat tunnustaneet ihmiskokeiden merkityksen jo Hippokrateen ajoista lähtien, vaikka muinaiset kreikkalaiset käyttivätkin niitä yksittäisten potilaiden hyödyksi pikemminkin kuin itse tieteen tai voittoa tavoittelevan teollisuuden hyväksi. Vuonna 1833 William Beaumont, armeijan kirurgilääkäri, joka oli vatsalääketieteen uranuurtaja tutkimalla potilasta, joka oli saanut ampumahaavan, joka jätti hänen ruoansulatuskanavansa pysyvästi alttiiksi, vahvisti ihmiskokeiden merkityksen, kunhan ne tehdään koehenkilön suostumuksella.

Joskus on kuitenkin vaikeaa löytää koehenkilöitä, erityisesti tutkimuksiin, joihin liittyy kipua tai suuria riskejä. 1930-luvulla tutkijat löysivät ratkaisun vaikeuksiinsa löytää halukkaita koehenkilöitä: Heiltä ei kysytty suostumusta. Surullisenkuuluisassa Tuskegee-syfilistutkimuksessa Yhdysvaltain kansanterveyslaitos diagnosoi 200 mustalla miehellä syfiliksen, ja sen sijaan, että se olisi hoitanut heitä tai edes tiedottanut heille sairaudestaan, se käytti heitä ihmiskoekaniineina tutkiakseen taudin oireita ja etenemistä. Nykyään, kuten Virginian yliopiston terveysjärjestelmä kirjoittaa verkkodokumentissaan ”Bad Blood”, ”Tuskegeen syfilistutkimuksesta on tullut voimakas symboli lääketieteen rasismista, ihmistutkimuksen eettisistä virheistä ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytöstä hallituksen taholta”.

Holokaustin aikana IG Farben päihitti Tuskegee-syfilistutkimuksen moraalisen turmeltuneisuuden. Miksi käyttää ja pahoinpidellä vain 200:aa vastentahtoista koehenkilöä, kun voi valita natsien keskitysleireillä vangittujen joukosta? IG Farben käytti häikäilemättä kaikenikäisiä keskitysleirien vankeja tuskallisiin, invalidisoiviin ja usein tappaviin kokeisiin. Tämän vuoksi lääketieteellisistä kokeista on tullut epäoikeudenmukaisuuden, julmuuden, ennakkoluulojen ja ihmiselämän täydellisen halveksunnan synonyymi. Nykyään harva yrittää perustella tai tukea IG Farbenin lääketieteellisiä kokeita, mutta surullinen totuus on, että nykyajan lääketieteelliset kokeet ovat monin tavoin samankaltaisia kuin IG Farbenin tekemät kauhut.

Kokeelliset lääkeaineiden testauskeskukset

Nürnbergin oikeudenkäynnin aikana tohtori Waldemar Hoven, natsien lääkäri, joka antoi potilailleen tappavia injektioita Buchenwaldissa, antoi seuraavan selonteon hänen ja muiden keskitysleirien lääkäreiden suorittamista lääketieteellisistä kokeista: ”Yleisesti ja erityisesti saksalaisissa tiedepiireissä pitäisi olla tiedossa, että SS:llä ei ollut käytettävissään merkittäviä tiedemiehiä. On selvää, että keskitysleireillä IG:n valmisteilla tehdyt kokeet tapahtuivat vain IG:n etujen mukaisesti, joka pyrki kaikin keinoin selvittämään näiden valmisteiden tehokkuuden. He antoivat SS:n hoitaa – sanoisinko – likaisen työn keskitysleireillä. IG:n tarkoituksena ei ollut tuoda mitään tästä julki, vaan pikemminkin pystyttää savuverho kokeilujen ympärille, jotta … he voisivat pitää mahdolliset voitot itsellään. Ei SS vaan IG teki aloitteen keskitysleirikokeista.”

IG Farbenin tavoin Big Pharma ei tee omia kokeitaan. Sen sijaan se antaa ”likaisen työn” kokeellisten lääkkeiden testauskeskuksille, joista osa pitää koehenkilöt eristyksissä osan aikaa. Bloombergin artikkelissa ”Miami Test Center Lures Poor Immigrants as Human Guinea Pigs” argentiinalainen maahanmuuttaja Roberto Alvarez kuvailee kahdeksan päivää, jotka hän vietti eristyksissä Miamissa sijaitsevassa SFBC-testikeskuksessa: ”Sisällä voi olla outoa. Se on kuin vankila.”

Monella tavalla se on kuin vankila. Miamissa sijaitsevassa SFBC:ssä, joka on suurin laatuaan Pohjois-Amerikassa, koehenkilöt nukkuvat kuusi henkilöä huoneessa kaksikerroksisissa sängyissä. Heillä on jopa univormut yllään – purppuranpunaiset housut ja T-paidat, jotka muistuttavat keskitysleirien uhrien univormuja. Tohtori Hovenin kritiikki IG Farbenin kokeita natsien keskitysleireillä kohtaan voitaisiin helposti kohdistaa Big Pharman ihmiskokeisiin. Itse asiassa niin on tehty. ”FDA:n tietojen mukaan jotkut testikeskukset ovat käyttäneet huonosti koulutettuja ja luvatta toimivia lääkäreitä antaakseen osallistujille kokeellisia lääkkeitä. Keskuksilla … on joskus puutteelliset tai lukukelvottomat rekisterit”, David Evans ym. kirjoittavat.

Tietoinen suostumus?

Vaikka FDA on vaatinut koehenkilöiden tietoon perustuvaa suostumusta vuodesta 1981 lähtien, monet uskovat, että tutkijat eivät useinkaan selitä täysin riskejä ja mahdollisia sivuvaikutuksia, jotta he eivät pelottaisi mahdollisia koehenkilöitä. ”Ihmiskoehenkilöitä on hyvin vähän, joten ei ole yllättävää, että kasvavan paineen alla heidän löytämisekseen tapahtuu toisinaan hirvittäviä eettisiä rikkomuksia”, sanoo Marcia Angell, joka toimi New England Journal of Medicine -lehden päätoimittajana vuosina 1999-2000. Keskukset täyttävät tietoon perustuvaa suostumusta koskevat lakisääteiset vaatimukset antamalla tietoon perustuvan suostumuslomakkeen, mutta lomake saatetaan kirjoittaa kielellä, jota mahdolliset koehenkilöt eivät täysin ymmärrä, koska he ovat maahanmuuttajia, jotka muodostavat suuren osan ihmiskoehenkilöistä. Vaikka lomakkeet olisi kirjoitettu koehenkilöiden äidinkielellä, ne voivat olla pitkiä ja niissä voi esiintyä epäselvää teknistä jargonia. Artikkelissa ”Drug Industry Human Testing Masks Death, Injury, Compliant FDA” argentiinalainen maahanmuuttaja Roberto Alvarez myöntää: ”Asia, johon kiinnitän eniten huomiota, kun täytän tätä lomaketta, on tämä: Kuinka paljon se maksaa ja kuinka kauan se kestää. En lue niitä kovin tarkkaan”, hän selaa 12-sivuista suostumuslomaketta.

Natsi-lääkärit eivät edes vaivautuneet laatimaan suostumuslomakkeita. Miksi tuhlata aikaa, kun keskitysleirin vangeille voi vain syöttää väkisin pillerin tai ruiskuttaa kokeellista ainetta? ”Muistan, kuinka yksi SS-lääkäreistä piti leukaani auki ja pakotti pillerit kurkustani alas”, Auschwitzista selvinnyt Zoe Polanska Palmer kertoi BBC Radio 4:n toimittajalle Mark Handscombille It’s My Story -ohjelmassa. Myönnettäköön, että on parempi antaa mahdollisille koehenkilöille pitkät suostumuslomakkeet, jotka on kirjoitettu kielellä, jota he eivät täysin ymmärrä, kuin työntää pillereitä jonkun kurkusta alas, mutta se vaikuttaa silti epäeettiseltä ja voi edelleen vaarantaa ihmishenkiä.

Jopa Kenneth Lasseter, SFBC:n kokeellisen huumetestauskeskuksen lääketieteellinen johtaja, myönsi Bloombergin artikkelissa: ”Minulle on selvää. Ehkä sitä pitää selittää enemmän.” Lasseter puhui suostumuslomakkeesta kokeelliselle lääkkeelle, jolla voidaan hoitaa yliaktiivista virtsarakkoa. ”Tämän tutkimuksen tavoitteena on määrittää suurin päivittäinen TD-6301-annos, joka ei aiheuta ei-toivottua sykkeen nousua.” Kyllä, tuo sanamuoto voi olla selvä Lasseterille, mutta se ei ehkä ole selvä tavalliselle koehenkilölle. ”He sanovat sen väärinpäin väestölle, joka ei ehkä ole korkeimmalla koulutustasolla. Tutkimuksen todellinen tarkoitus on: ’Teemme teidät sairaiksi, jotta saamme selville, millä tasolla sairastutte, kun teille annetaan tätä lääkettä’. Ilmeisesti he eivät halua sanoa sitä”, Miamin yliopiston bioetiikan asiantuntija Ken Goodman sanoi David Evansille ja muille.

Maahanmuuttajien ja muiden köyhyydestä kärsivien ihmisten hyväksikäyttö

Holokaustin aikana natsit eristivät yhteiskunnan syrjäytyneet ryhmät – juutalaiset (myös lapset), mustalaiset, homoseksuaalit, mielisairaat ja kehitysvammaiset – leireille, joista tuli IG Farbenin kokeellisten lääketutkimusten koelaboratorioita. Syrjäytyneet väestöryhmät muodostavat yhä nykyäänkin suuren osan lääkekokeiden koehenkilöistä, mutta sosioekonomiset tekijät, eivätkä niinkään keskitysleiriviranomaiset, saavat heidät todennäköisemmin myymään ruumiinsa Big Pharmalle.

Ei ole sattumaa, että SFBC, Pohjois-Amerikan suurin kokeellinen huumetestauskeskus, sijaitsee Miamissa. St. Petersburg Timesin mukaan Miami-Daden piirikunta ”on maan ainoa piirikunta, jonka asukkaista yli puolet on ulkomaalaissyntyisiä”. Maahanmuuttajien tultua Miamiin esimerkiksi Kuubasta, Kolumbiasta, Haitista, Nicaraguasta, Jamaikalta, Argentiinasta ja Meksikosta he tarvitsevat rahaa, mutta kokevat kuitenkin työllistymisen rajoituksia, joita vähäinen tai ei lainkaan sujuva englannin kielen taito, vähäinen koulutus, tuntemattomuus, ennakkoluulot ja joissakin tapauksissa työluvan puuttuminen tuovat mukanaan. Koska muita vaihtoehtoja on vähän, nämä maahanmuuttajat löytävät yhden harvoista laillisista työpaikoista, jotka eivät vaadi minkäänlaista englannin kielen taitoa tai koulutusta ja saattavat jopa hyväksyä väärennetyn sosiaaliturvakortin: Ammattimainen koekaniini.

Monet maahanmuuttajat osallistuvat useisiin samanaikaisiin lääketutkimuksiin. Näiden kokeellisten lääkkeiden yhdistäminen on katastrofin resepti, ”koska tutkijat eivät tiedä, miten eri kemikaalit ovat vuorovaikutuksessa keskenään tai mitä sivuvaikutuksia yhdistelmällä voi olla ihmiselle”, Bloombergin artikkelissa ”Miami Test Center Lures Poor Immigrants as Human Guinea Pigs” todetaan. Ottaen kuitenkin huomioon, että joistakin tutkimuksista maksetaan vain 25 dollaria päivässä, mitä muuta todella syrjäytyneiden koehenkilöiden pitäisi tehdä? ”En valitsisi tätä työtä, mutta taloudelliset olosuhteet pakottavat joskus tekemään sitä”, venezuelalainen maahanmuuttaja Oscar Cabanerio sanoi Bloombergille.

Artikkelin julkaissut Natural News

UFOt

Orbeja Britanniassa

14 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 16.6.2022
Havaintopaikka: Teignmouth, Devon, UK

Silminnäkijä raportoi nähneensä kaksi UFO-orbia, kun hän oli kalastamassa joen suulla Britanniassa. Valot tulivat parinsadan metrin päähän silminnäkijästä ja vilkuttivat eri värejä. Ne liikkuivat jyrkänteeltä merelle. Uskon, että ne sukelsivat pinnan alle palatakseen vedenalaiseen tukikohtaan Teignmouthin lähellä.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Minä ja kaverini kalastimme illalla kesäkuun 16. päivä Teignmouthissa estuaarilla meren laidalla, kun me molemmat huomasimme kirkkaita valoja taivaalla, jotka näyttivät olevan meistä parin sadan metrin päässä. Ne eivät pitäneet mitään ääntä. Ne vilkkuivat eri väreissä ja leijailivat ilmassa hiljalleen. Ne kulkivat eteläiseltä jyrkänteeltä kohti kaakkoa. Valot alkoivat heijastaa meren värejä ja kaksi orbinkaltaista kohdetta erkanivat ja alkoivat liikkua toisiaan kohti. Se kesti arviolta 2-3 minuuttia ja pian molemmat kohteet olivat kadonneet pimeään.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFOt

UFO jahtaa hävittäjiä ilmailushow’ssa

13 kesäkuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 15.5.2022
Havaintopaikka: Fairchildin ilmatukikohta, Washington, USA

Tässä video UFOsta, joka havaitsi Thunderbird-hävittäjiä esiintymässä allaolevalle yleisölle ja päätti osallistua esitykseen myös itse ja näyttää miten paljon nopeampi se on hävittäjiin verrattuna. UFO näkyy lentämässä hävittäjiä kohden etäältä, sitten lentää niiden kanssa, ohittaa ne ja siirtyy niiden eteen.

Olen varma, että pilottien on ollut pakko nähdä tämän kappaleen kiitävän vierestä. Pilotille on mahdotonta olla näkemättä jotain mikä liikkuu heidän ympärillään.

Scott C. Waring, Taiwan

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Marconi-tutkijoiden epäilyttävät kuolemat

Yhtäkkinen omituisten kuolemien lisääntyminen

Todella epäilyttäviä olosuhteita

Mustan Mönjän salaliitto – Mitä sattui Falklandin sodan kulisseissa?

Thule-saaren mysteeri

Pieleen menneitä kokeita

Huippusalaisia projekteja ja ohjelmia

Pohdittavaa

Omituinen ja karmiva mahdollisuus

Lähdeviitteet

Tiedusteluyhteisö

1980-luku ja Cash-Landrumin UFO-tutkimus

1982-1983: Armeijan tutkimukset ja oikeusjuttu

“Star Gate” UFO-asiakirja

Jatkotutkimukset, vuodesta 1985 nykyhetkeen

1985-88: The Advanced Theoretical Physics Project

1995-2004: NIDS

1997: Sturrockin paneeli

2007-2012 BAASS – AAWSAP – AATIP

Vuodesta 2018 nykyhetkeen: UAPTF – AARO ja NASA?

Anuun liittyvät uskomukset

Taivas vai Maa

Käännökset

Alkuperä

Luettavaa

Kokeelliset lääkeaineiden testauskeskukset

Tietoinen suostumus?

Maahanmuuttajien ja muiden köyhyydestä kärsivien ihmisten hyväksikäyttö

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus