Marraskuun 16. 1974 SETIn tutkijat Arecibon radioteleskoopilla Puerto Ricossa lähettivät avaruuteen viestin. He suuntasivat viestin kohti Messier 13:a, Herkuleksen tähdistön klusteria, joka on 25 tuhannen valovuoden päässä.
Viestin oli koostanut tohtori Frank Drake, Carl Sagan ja muut tiedemiehet. Se lähetettiin käyttäen taajuusmoduloituja radioaaltoja (FM), ja viestistä muodoistui kolmen minuutin binäärikoodilähetys, jonka koko oli arviolta 210 tavua.
Lähetys tuotti dekoodattuna kuvan, ja viesti sisälsi seuraavaa informaatiota:
Numerot 1-10
Niiden alkuaineiden jaksollisen järjestelmän luvut, joista deoksiribonukleiinihappo (DNA) muodostuu
Sokerien ja emästen kaavat DNA-nukleotideissa
DNA-nukleotidien määrä DNA:ssa sekä kaksoiskierrerakenne
Ihmishahmo, keskimääräisen ihmisen fyysiset ulottuvuudet sekä Maapallon ihmisten lukumäärä
Esitys omasta aurinkokunnastamme
Graafinen esitys Arecibon radioteleskoopista ja lähetinantennin dimensiot
Signaali oli miljoona kertaa voimakkaampi kuin tyypillinen TV-lähetys. 27 vuotta myöhemmin vuonna 2001 me saimme vastauksen!
Elokuun 21. päivänä 2001 kaksi viljakuviota ilmestyi lähelle Chilboltonin observatoriota Hampshireen, Britanniaan.
Yksi muistutti ihmiskasvoja, mutta toista on sittemmin kutsuttu ”Arecibon vastaukseksi”, sillä se sisältää formaatin, joka on lähes identtinen alkuperäiseen vuoden 1974 lähetykseen verrattuna, joskin muutamin muutoksin.
Viljakuvio: ”Arecibon vastaus”
Vastaus, kun sen dekoodaa, eroaa muutamilla tavoilla.
Vieläkin kiinnostavampaa on kuitenkin, että toinen viljakuvioon koodattu vastaus (Crabwoodin muodostelma) ilmestyi vuonna 2002 myös Hampshireen. Tämä viljakuvio sisältää valokuvan avaruusolennosta levyn tai ympyrän vieressä, joka sisältää taas kerran yhden binäärikoodin.
Viesti on koodattu käyttäen 8bittistä ASCII-koodia.
Me olemme puhuneet monta kertaa vääristymistä, joita syntyy kun laji inkarnoituu erillisyystodellisuuteen. Nämä vääristymät usein näkyvät emotionaalisella tasolla ja niitä voidaan pitää taustalla olevina emotionaalisina kaavoina, jotka tuntuvat siltä kuin ne olisivat läsnä kaikkialla ihmiskokemuksessa. Jotkut tietyt emotionaaliset kaavat ovat olemassa fraktaalimuodossa — eli että ne toistavat itseään alkuperäisestä holografisesta fragmentaatiosta. Tarkastelkaamme esimerkkiä.
Tietoisuuden sirpaloituessa Ykseydestä, se hajautuu tietoisuuden ilmaisun spektriksi. Jotkut näistä ilmaisuista ovat enemmän integroituneita, toiset taas enemmän erillisiä. (Tämä on tiheyksien spektri, josta olemme puhuneet monet kerrat.) Seurataan äärimmäisen sirpaloitumisen kulkua ja sen emotionaalista tulkintaa. Tietoisuuden alkaessa inkarnoitua fyysiseen todellisuuteen, sen tietoinen muisto kokonaisuudesta unohtuu, ja yleensä on esiintyy tunne, että jotakin puuttuu. Usein tämä sirpaloitumisen prosessi alkaa tunteella, että universumi on hyljännyt — aivan kuin vanhempi olisi hyljännyt lapsen. Samoin kuin ihmislapsen hylkäämisen tapauksessa, tietoisuus sitten kääntää tuskan sisäänpäin, alkaen muodostaa uskomusjärjestelmää, joka sanoo kutakuinkin “Jos minut on hyljätty, minun on ollut pakko tehdä jotain väärin. En ole rakkauden arvoinen.”
Tämä taustalla oleva tunne väärinteosta muuttuu toistuvaksi kaavaksi, jonka sielu kokee reinkarnaatiosyklissä (ellei se tarkoituksella näe vaivaa sen parantamiseksi). Jos koko elämän kokemuksiin kuuluu olosuhteet, jotka vahvistavat tätä kaavaa (kuten fyysisen vanhemman hylkääminen), silloin tämä syvälle juurtunut “alkuperäinen sirpaloitumiskaava” uppoaa syvemmälle tietoisuuden energeettiseen merkkiin. Tuloksena syntyy elämä toisensa jälkeen, jossa tunnetaan syyllisyyttä, mutta ei nähdä kuitenkaan sitä selvästi, ollaan hämmentyneitä sen alkuperästä, tai ollaan halvaantuneita sen parantamisessa.
Lajin siirtyessä kolmannesta neljänteen tiheyteen (kuten teet juuri nyt), tämä taustalla pyörivä kaava tulee pinnalle puhdistettavaksi. Jos se jätetään sikseen, se lopulta luonnollisesti puhdistuu siirtymää tehdessä, mutta tämä voi olla pitkä ja epämukava prosessi. Tämän siirtymän helpottamiseksi voit alkaa työskennellä suoraan tämän syyllisyyden parissa. Jokainen voi työskennellä eri tavoin, mutta eräs tapa työskennellä tämän kanssa on ensin työstää syyllisyyden tunteita, jotka liittyvät tähän elämään. Vaikka olisikin oikeasti jotain, jonka takia tunnet syyllisyyttä, tiedä että tämä on oikeasti vain yksi iteraatio toistuvassa syyllisyyden kaavassa. Jos jäljität sen taaksepäin, voit alkaa tuntea saman kaavan toistuvan muissakin elämissä. Kun tulet hyväksi tällaisessa työssä, voit jäljittää sen alkuperäiseen sirpaloitumiseen Ykseydestä asti.
Meidän tulee olla selkeitä ja sanoa, että tämä ei ole mentaalinen prosessi. Me tiedämme, että ihmiset tykkäävät tehdä tällaista työtä mentaalisesti (ja jättää tuntemisen väliin), mutta sellaisenaan se on epätehokasta eikä se puhdista sitä. Tämä on todella EMOTIONAALINEN prosessi ja sellaisenaan se tarkoittaa, että sinun tulee antaa itsesi tuntea jokainen iteraatio (sen luonnollisesti noustessa pintaan omalla ajallaan), olla sen kanssa läsnä, rakastaa ja kunnioittaa itseäsi sen aikana, antaa itsellesi anteeksi ja olla avoin näkemään oma lopullinen viattomuutesi ja sirpaloitumiskokemuksen väärintulkinta. Et voi pakottaa itseäsi tämän läpi — sen sijaan sinun on annettava itsellesi tilaa istua sen kanssa, tuntea se kaikki ja antaa Korkeamman Itsesi navigoida sen läpi. Ainoa mitä sinun tulee tehdä on sallia tämän tapahtua. Tämä prosessi rankasti kasvattaa kykyä olla todistajana kokemuksille, jotka ovat egon tuolla puolen.
Monet teistä ovat kuulleet plejadilaisesta lajikriisistä muinaisilta ajoilta, joka liittyi kollektiivisen syyllisyyden ongelmaan. (Katso Golden Lake -kirja jos et ole kuullut asiasta.) Heiltä vaadittiin paljon sisäistä työtä päästä yli tästä haavasta, mutta kun he niin tekivät, he tekivät merkittävän loikan lajinsa evoluutiossa. Tämä on se piste missä olette nyt Maapallolla. On aika tehdä tämä sisäinen työ valmistelemaan tietä väistämättömälle loikalle korkeampaan tietoisuuteen. Olette niin lähellä! Ja tottakai, galaktinen perheenne on verhon takana hurraamassa teille. Teidän päästäessä irti, kykynne tuntea meidät paranee. Valmistautukaa!
Ensi kuussa julkaistava leffa valaisee salaista amerikkalaisryhmää, jonka UFO-tutkijat väittävät salanneen avaruusolentojen avaruusaluksen.
God versus Aliens -filmissä on haastatteluja asiantuntijoilta, jotka puhuvat ’Collinsin eliitistä’, oletetusta salaryhmästä Yhdysvaltain armeijassa, joka on auttanut salaamaan avaruusolentojen abduktioita ja maahansyöksyneitä avaruusaluksia 1950-luvulta lähtien.
Daily Mailille puhunut filmin brittiohjaaja Mark Christopher Lee sanoi: ’Monet ovat kuulleet Majestic 12:sta, oletetusta sotilasjohtajien ja poliitikkojen komiteasta, joka on ollut kiinnostunut UFOista. Se on pop-kulttuurissamme samalla tavalla kuin Area 51.
’Mutta molemmat haastateltavani uskovat, että tämä kaikki on savuverho, ja todellinen organisaatio on Collinsin eliitti, joka sijaitsee Wright Pattersonin ilmatukikohdassa [Ohiossa].
’Näiden ihmisten sanotaan työskentelevän yksityiselle organisaatiolle valtion puolesta, koska tiedonvapauslaki (FOIA) ei päde yksityisiin yrityksiin.’
Wright Pattersonin ilmatukikohta on Project Blue Bookin kotipaikka, UFO-tutkimusprojektin joka alkoi vuonna 1947 — ja tukikohdassa sijaitsevasta ’UFO-huoneesta’ on liikkunut useita huhuja.
Lee kertoi Daily Mailille, että hänen haastateltavansa — UFO-kirjailija Brian Allan ja väitetty siepattu Tony Topping — vihjaavat, että Collinsin eliitin jäsenet uskovat, että avaruusolennot ovat demonisia, tai ainakin haluavat kutsua niitä sellaisiksi.
Molemmat vihjaavat, että Collinsin eliitti on työskennellyt tukahduttaakseen UFO-informaatiota, väittäen UFOjen olevan demonisia tai saatanallisia alkuperältään.
Filmissä Brian Allan, joka tomii myös Phenomena Magazinen päätoimittajana, sanoo: ’Amerikkalaiset perustivat organisaation, Collinsin eliitin. Olen puhunut erään heidän jäsenensä kanssa, joka lähestyi minua, anglikaanipappi Ray Boeche.
’Puolustustiedusteluvirasto tutki tätä demonista elementtiä, ja he kutsuivat kaikkia avaruusolentojen kaltaisia olentoja ’ei-ihmisiksi’. He uskoivat, että UFO-ilmiöön liittyi demoninen komponentti: ne eivät valloita planeettaamme, kyse on raamatullisesta asiasta.’
Tony Topping uskoo, että ryhmän päätelmät ovat perua ryhmän oikeistokristitystä herätysliikkeestä, ja vihjaa, että ryhmällä saattaa olla pääsy maahansyöksyneeseen avaruusalukseen.
Topping uskoo, että ryhmän työ saattaa tarkoittaa, että avaruusolennot tullaan esittämään demonisina tai pahoina, jos Yhdysvaltain hallitus koskaan aikoo paljastaa informaation UFOista maailmalle.
Nigel Watson, UFO Investigations Manualin kirjoittaja, sanoo että Collinsin eliitin ideat ovat mahdollisesti motivoineet Pentagonin toimia.
Watson, joka ei ole ollut filmissä mukana, kertoi Daily Mailille, että Luis Elizondo, entinen AATIPin johtaja Pentagonilla, väittää, että nimetön korkea-arvoinen viranomainen on sanonut hänelle, että hänen tulisi lopettaa UFOjen tutkiminen, koska UFOt saattavat olla saatanasta.
Watson sanoi: ’Collinsin eliitti näyttää olleen epävirallinen ja epämuodollinen ryhmä Pentagonin sisällä, joka piti avaruusolentoja demonisina.
’Tällaisille ideoille ei ole mitään kovia todisteita, ja on huolestuttavaa, että tällä tavoin uskova pieni salamyhkäinen ryhmä Yhdysvaltain valtion sisällä voisi vaikuttaa politiikkaan ja lainsäädäntöön pelkästään huhujen ja spekulaatioiden perusteella.’
’Me olemme jo nähneet tällaisen painostuksen avaruusolentojen paljastamiselle perustuen pienen ryhmän uskomuksiin Yhdysvaltain hallituksen sisällä ja sen ulkopuolella.’
Watson sanoo, ’Uskovaiset todennäköisemmin pitävät UFOja saatanallisena ja pastori Paul Inglesby vuonna 1978 kirjoitti kirjan aiheesta: UFOs and the Christian, jossa hän varoitti, että aihe on täynnä valheellisuutta ja varomattomia ihmisiä.’
’Hän jopa varoitti kuningatarta, että tämän ei tulisi ottaa osaa Kolmannen asteen yhteys -elokuvan ensinäytökseen, koska siinä oli jumalattomia avaruusolentoja ja mielenhallintaa.’
Lee sanoo, että filmissä on sekä skeptisiä että enemmän ’sekopäisiä’ näkökantoja, ja siinä laitetaan Collinsin eliittiä käsittelevät teoriat järjestykseen.
Tällaisen ryhmän olemassaolosta ei ole olemassa asiakirjatodisteita.
Filmissä on mukana myös harvardilaisen professorin Avi Loebin haastattelu, joka on väittänyt pelastaneensa avaruusolentojen teknologiaa kappaleesta, joka putosi mereen vuonna 2014.
Loeb väittää, että filmin avaruusolennot todennäköisesti lähettävät tekoälydroneja Maapallolle, eikä niinkään miehitettyjä aluksia — mikä tarkoittaisi, että dronet tekevät ’ensikontaktin’ Maapallon tekoälyjärjestelmien kanssa.
Loeb snoo, että avaruusolentojen koneet saattavat tuntea ’sielunkumppanuutta’ Maapallolla kohtaamiin tekoälyihin.
Filmissä on myös SETIn Seth Shostakin haastattelu.
Shostak sanoo, että kehittyneet teknologiat — esim. tekoälyperusteiset kamerat — tarkoittavat, että avaruusolentoja löytyy vuoteen 2036 mennessä (hän on aiemmin lyönyt kuuluisan vedon, että näin tapahtuu).
Filmi tutkailee myös avaruusolentojen ’ensikontaktin’ vaikutusta maailman uskontoihin, ja Shostak ehodttaa, että avaruusolennot saattavat tuoda mukanaan jumalia, ja että jos ne ovat teknologisesti kehittyneempiä, Maapallon ihmiset saattaisivat alkaa palvoa avaruusolentoja jumalina.
Pocket Gods -bändin muusikko Lee on myös tuottanut TV-sarjaa Nub TV. Hän sanoo filmin olevan intohimoinen projekti, sillä hän on kristitty, jota kiehtoo paranormaalit asiat.
Hän uskoo projektin olevan ajankohtainen.
Lee sanoo, ’Amerikassa tapahtuu tällä hetkellä, kun Yhdysvaltain kongressi paljastaa tietoja ja ilmiantajat tulevat esiin, että jotkut hyvin uskottavat ihmiset, jotka työskentelevät Yhdysvaltain hallitukselle ja jotka ovat valmiita todistamaan valan alla siitä, että on olemassa jotain epätavallista, selittämätöntä.’
’God versus Aliens’ julkaistaan elokuun 10. päivä Sky Televisiolla Britanniassa ja maailmanlaajuisesti Nub TV:llä Ayozat.comilla.
Ryhmä edustajainhuoneen lainsäätäjiä vaatii kongressia ryhtymään lisätoimiin tutkiakseen ilmiantajien lausuntoja niiltä, jotka sanovat nähneensä tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä tai UAP-ilmiöitä, mikä merkitsee harvinaista kahden puolueen pyrkimystä nollata hallituksen avoimuus ja kansallinen turvallisuus.
Ryhmä vaati perjantaina puhemies Kevin McCarthylle (R-CA) lähettämässään kirjeessä, että edustajainhuoneen johtaja perustaa erillisen valiokunnan, jonka tehtävänä on tutkia näitä havaintoja sekä sitä, salaa Pentagon tahallaan UAP:hin liittyviä tietoja.
Pyyntö esitetään sen jälkeen, kun kolme entistä upseeria oli todistanut edustajainhuoneen valvontakomitean lainsäätäjille ja väittänyt, että hallitus tietää UAP:ista enemmän kuin aiemmin on ilmoitettu.
“Tämä asia on paljon suurempi kuin uutissykli: Se edustaa hallituksen toimien yhtymäkohtaa, joka kertoo Pentagonin ja tiedusteluyhteisön suoraselkäisyyden puutteesta”, lainsäätäjät kirjoittivat. ”Mikään hallituksen ohjelma, olipa se kuinka arkaluonteinen tahansa, ei voi jäädä kongressin ulottumattomiin. Silti toimeenpanovallan edustajat muokkaavat rutiininomaisesti ja pidättävät kokonaan tietoja muilta aloilta, joihin meillä on oikeus, ja tekevät niin nytkin.”
Pyynnössä McCarthya painostetaan erityisesti perustamaan komitea, jolla on valtuudet haasteen esittämiseen ja jonka avulla lainsäätäjät voivat kerätä Pentagonilta tietoja, minkä sotilasviranomaiset ovat aiemmin estäneet. Valiokunta pitäisi myös vapauttaa edustajainhuoneen muiden valiokuntien toimivallasta, jotta sen työtä ei estettäisi, he kirjoittivat.
Valiokuntaan nimettyjen lainsäätäjien tehtävänä ei olisi ainoastaan selvittää, aiheuttavatko UAP-havainnot turvallisuusriskin Yhdysvalloille, vaan ne tutkisivat myös ”merkittävämpiä hallituksen valvontaan liittyviä kysymyksiä”, kirjeessä todetaan. Näihin aloihin kuuluvat talousarvion avoimuuden puute, liiallinen turvaluokittelu ja yhteistyön puute kongressin tutkimuksissa.
Kirjeen on kirjoittanut edustaja Matt Gaetz (R-FL), ja sen ovat allekirjoittaneet myös valvontavaliokunnan jäsenet Anna Paulina Luna (R-FL), Tim Burchett (R-TN) ja Jared Moskowitz (R-FL). Pyyntö perustuu lainsäätäjien aiempiin ponnisteluihin tutkia UAP-ohjelmia, mitä Yhdysvaltain hallitus on jäsenten mukaan jarruttanut tietojen salaamiseksi.
Todistajien lausunnot ja Yhdysvaltojen virkamiesten tiedonpuute ovat herättäneet lainsäätäjien keskuudessa huolta paitsi kansallisesta turvallisuudesta myös hallinnon avoimuudesta ja vastuullisuudesta, josta tuli keskeinen kysymys tämän viikon kuulemisen aikana. Lainsäätäjien odotetaan myös esittävän lainsäädäntöä, joka edellyttäisi liittovaltion hallitukselta tietoja UAP-operaatioista ja painostaisi Pentagonia julkaisemaan kaikki tutkimustulokset yleisölle.
Kongressi määräsi puolustusministeriön perustamaan vuonna 2022 All-domain Anomaly Resolution Office -viraston, jonka tehtävänä on tutkia raportoituja UAP-havaintoja. Sen jälkeen hallitus ei ole julkistanut havaintojaan, mikä on herättänyt närkästystä lainsäätäjissä, joiden mukaan se aiheuttaa kansallisen turvallisuuden riskejä.
Marsissa oli muinoin ihmissivilisaatio, ja he ovat saattaneet tuhoutua ydinsodassa.
Mikä muutti Marsin?
Haastattelussa John E. Brandenburg, kirjan “Death on Mars” kirjoittaja .
Planeetanlaajuisen ydintuhon havaitseminen
Kepler Aerospacen konsultti
“Näyttöä suurista R-prosessitapahtumista Marsin menneisyydessä”
Vain kaksi tunnettua R-prosessitapahtumaa: supernova tai ydinräjähdys
Hypoteesina oli, että Marsissa sattui kaksi ydinräjähdystä
Antarktikselta löytynyt Mars-meteoriitti EETA79001 viittasi siihen, että tapahtumat ovat sattuneet 180 miljoonaa vuotta sitten
“Mars koki ydinholokaustin… miljardeja megatonneja”
“Enemmän näyttöä siitä, että Marsin pintaa pommitettiin”
“Argon 40:a on yltäkylläisesti Marsin pinnalla… sitä pommitettiin neutroneilla”
“Raportoin DIA:lle…. he halusivat, että tämä julkistetaan”
MASINT – mittaus ja merkkijälkitiedustelu on signaalin (pieniin) erityisominaisuuksiin perustuva teknisen tiedustelun alalaji
Fyysikko tri John Brandenburg sanoo, että Marsin pinnalla tapahtuneista kahdesta ydinräjähdyksestä on todisteita. Nämä mitä ilmeisimmin tuhosivat kaksi Marsin eliölajia: cydonialaiset ja utopialaiset.
Marsin ilmakehässä olevien ydinisotooppien sekä ohuen kerroksen havaitseminen, jossa on alkuaineita kuten uraania, toriumia ja radioaktiivista kaliumia, ovat todisteita näistä aiemmin tapahtuneista räjähdyksistä.
Brandenburgin mukaan todisteet ydinräjähdyshyökkäyksistä ovat edelleen nähtävissä. NASAn kuvissa näkyy kirjaimellisesti satoja rakennuksia, jotka ovat raunioina.
Hän sanoo, että lisäksi Mars on joskus ollut ilmastoltaan Maan kaltainen koti kasville ja eläimille sekä kahdelle muinaiselle humanoidisivilisaatiolle, Cydonialle ja Utopialle, joilla on ollut samankaltainen teknologian taso kuin muinaisilla egyptiläisillä Maan päällä.
Voidaan olettaa, että ydinsodan puhjettua Marissa siitä selvinneet marsilaiset muuttivat Maapallolle ja rakensivat pyramidit ja sfinksin kuvaamaan Marsin yhteiskunnan piirteitä.
Videolla käsitellään myös NASAn Artemis-kuuraketin laukaisua marraskuun 16. päivä Floridan Cape Canaveralista.
Keskiviikkona arvostettu Yhdysvaltain entinen tiedustelupalvelun virkamies kertoi kongressin valiokunnalle, että avaruusolentoja todellakin on olemassa.
Hän puhui valan alla ja ilman epäilyksen häivääkään. Hän väitti, että Yhdysvaltain hallitus on harjoittanut salaista ohjelmaa ei-ihmisten avaruusalusten löytämiseksi 1930-luvulta lähtien. Se oli jopa noutanut ruumiita. Hän tiesi ”useista kollegoistaan”, joita olivat ”fyysisesti vahingoittaneet” sekä ei-inhimilliset toimijat että hallituksen jäsenet, jotka pyrkivät peittämään niiden olemassaolon.
Harva voi esittää tällaisia väitteitä ja tulla otetuksi vakavasti. Upseeri David Grusch on kuitenkin ilmavoimien veteraani, joka on työskennellyt Pentagonin ryhmässä, jonka tehtävänä on tutkia selittämättömiä lentäviä kohteita. Hän ei ollut itse nähnyt mitään tällaisia esineitä, saati sitten avaruusolioiden ruumiita, mutta sanoi puhuneensa 40 asiasta tietävän henkilön kanssa. Vaikka Grusch kieltäytyi vastaamasta moniin kongressiedustajien kysymyksiin vedoten salaisiin tietoihin, hän sanoi voivansa paljastaa enemmän yksityisesti.
Gruschin vasemmalla puolella istui eläkkeellä oleva laivaston komentaja David Fravor, joka kertoi, että vuonna 2004 hän ja kolme muuta henkilöä olivat kohdanneet ”40 jalan pituisen lentävän Tic Tacin” muotoisen esineen, joka liikkui nopeasti ilman näkyvää käyttövoimaa. Tämä esine uhmasi fysiikan lakeja ”niin kuin me ne ymmärrämme”, Fravor sanoi.
Grusch ja Fravor löysivät halukkaan kuulijakunnan edustajista, jotka olivat taipuvaisia epäluottamukseen Pentagonia kohtaan. ”Teimme tänään historiaa”, sanoi Tim Burchett, republikaani Tennesseestä, todistajanlausunnon päätteeksi. Demokraattien Alexandria Ocasio-Cortez korosti valiokunnan sitoutumista ilmiantajien suojelemiseen.
Niille, jotka luulevat, että meidän luonamme on käyty, Gruschin ilmaantuminen on ollut paras uutinen vuosiin. Hän vaikutti uskottavalta. ”Luulin aluksi, että minua huijattiin”, hän kertoi australialaiselle toimittajalle Ross Coulthartille aiemmassa haastattelussa. ”[Mutta] emme todellakaan ole yksin.” New Mexicon Roswellissa järjestettävän vuosittaisen UFO-festivaalin — jossa järjestetään muun muassa avaruusolioiden baarikierros — osanottajat olivat riemuissaan. Coulthart sanoo, että tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt (kuten UFOja nykyään kohteliaasti kutsutaan) ovat ”aihe, jota ei enää voi pilkata tai leimata”.
Grusch jätti avoimeksi sen mahdollisuuden, että vierailijat eivät olleet varsinaisesti avaruusolentoja, vaan maallisia olentoja — jotka olivat aina eläneet kanssamme maan päällä — tai ulottuvuuksien välisiä olentoja toisesta fyysisestä ulottuvuudesta. Siitä huolimatta todisteet ei-inhimillisestä älykkyydestä (teknisesti ei-eläinälykkyydestä) olisivat massiivinen juttu, jopa suurempi kuin ilmastonmuutos tai entisen Brexit-kampanjoijan pankkiasioinnit. Coulthart sanoo, että muut lähteet ovat vahvistaneet törmäyksen palautus- ja takaisinmallinnusohjelman olemassaolon: ”Tämä on joko historian suurin tarina tai sitten on olemassa joukko korkea-arvoisia tiedusteluoperaattoreita, jotka kaikki ovat sairastuneet vakavaan mielisairauteen.”
Mahdollisiin avaruusolentoihin keskittyminen on ollut salaliittohenkisen marginaalin harrastus. Mutta tämän viikon kongressikuulustelu on merkki sen lisääntyneestä kunnioitettavuudesta. Tunnetut poliitikot — kuten edesmennyt demokraattisenaattori Harry Reid, demokraattien presidenttineuvonantaja John Podesta ja republikaanisenaattori Marco Rubio — ovat 1990-luvulta lähtien vaatineet enemmän tietoa. Vuonna 2020 Pentagon julkaisi videomateriaalia tunnistamattomista ilmailmiöistä (tai poikkeavista ilmiöistä), mukaan lukien Fravorin näkemä ”Tic Tac” -objekti. Edellisenä vuonna 33 prosenttia amerikkalaisista oli sanonut, että jotkut UFOt olivat olleet avaruusolentoja; vuoteen 2021 mennessä luku oli noussut 41 prosenttiin. Tämän vuoden toukokuussa Nasan asiantuntijapaneeli raportoi, että vaikka suurin osa UAP:ista voidaan selittää, joitakin ei vielä voida selittää. Senaatin enemmistöjohtaja Chuck Schumer ehdotti tässä kuussa toimikuntaa, jonka tehtävänä olisi vapauttaa lisää asiakirjoja salassapidosta.
Jo pitkään on erotettu toisistaan tutkijat, jotka etsivät elämää avaruudesta, ja harrastajat, jotka havaitsevat vierailijoita Maassa. Jopa tämä ero on hämärtymässä. Yksi arvostetuimmista kosmologeista, Harvardin tiedeprofessori Avi Loeb, joka toimi yhdeksän vuotta yliopiston tähtitieteen laitoksen puheenjohtajana, on ottanut käyttöön teorian avaruusolentovierailijoista. Loeb ei anna painoarvoa Gruschin todistukselle: ”Hän ei toimittanut mitään todisteita, eikä hän osoittanut väitteitä oikeiksi”, hän sanoo. ”Se on pelkkiä kuulopuheita. Tiedettä ei tehdä niin.” Loeb ei myöskään usko, että Pentagon salailee salaisuuksia: ”Jos minulta kysytään, hallitus on tieteellisissä asioissa epäpätevä.” Hän ei myöskään usko, että Pentagon varjelee salaisuuksia.
Loeb ehdottaa, että avaruusolennot ovat vierailleet aurinkokunnassamme — erityisesti ’Oumuamua-nimisen esineen muodossa, jonka reitti aurinkokuntamme läpi vuonna 2017 ei näyttänyt olevan selitettävissä auringon painovoiman avulla. Loeb väittää myös, että vuonna 2014 Papua-Uuden-Guinean lähistöllä mereen pudonnut meteoriitti saattoi olla toisesta aurinkokunnasta peräisin oleva ei-luonnollinen luomus. Tässä kuussa hän löysi merenpohjasta pieniä meteorin jäänteitä. ”Retkikunnan aikana sain Pentagonista muutaman sähköpostiviestin, jossa sanottiin ’hienoa työtä'”, hän sanoo.
Avi Loeb tutkimusmatkalla aiemmin tänä vuonna Papua-Uuden-Guinean rannikolla. . .
Akateemisessa maailmassa Loeb on poikkeusyksilö, mutta ei fantasisti: ”En pidä tieteiskirjallisuudesta. Vihaan sitä — koska se rikkoo fysiikan lakeja.” Hänen pätevyytensä on kiistaton. Useimmat hänen arvostelijoistaan ”eivät pystyisi sitomaan hänen tieteellisiä kengännauhojaan”, sanoo Manchesterin yliopiston astrofysiikan professori Michael Garrett.
Kun kerran esitti kysymyksen ”Olemmeko yksin?”, oli nopea tapa päätyä yksin. Mutta jos Gruschin ja Loebin kaltaiset uskottavat henkilöt ovat valmiita panemaan maineensa likoon tämän kysymyksen vuoksi, onko avaruusolentoja nyt lupa pohtia vakavasti?
Maan ulkopuolista elämää koskeva tieteellinen ajattelu perustuu Fermin paradoksiin. Vuonna 1950 fyysikko Enrico Fermi, joka oli avainhenkilö ydinpommin kehittämisessä, kysyi: ”Mutta missä kaikki ovat?” Jos elämä on niin todennäköistä muualla maailmankaikkeudessa, miksi emme näe siitä mitään todisteita? (Vuosi 1950 on myös joidenkin tiedemiesten valitsema vuosi antroposeenin aikakauden alkamisajankohdaksi. Ehkä maapallon tuhoamisemme ja halumme löytää merkityksiä maapallon ulkopuolelta on looginen yhteys).
Ulkoavaruudesta tulevien radiosignaalien etsinnät aloitettiin 1950- ja 60-luvuilla kylmän sodan aiheuttaman kilpailun innoittamana. Vuonna 1976 Nasa laski kaksi avaruusalusta Marsiin, mutta kumpikaan niistä ei havainnut merkkejä elämästä. Vuonna 1992 virasto aloitti 10-vuotisen, 100 miljoonan dollarin ohjelman radiosignaalien etsimiseksi, mutta kongressi perui rahoituksen seuraavana vuonna.
Elämän mahdollisuudet paranivat vuonna 1995, kun kaksi sveitsiläistä tiedemiestä löysi planeetan, joka kiertää aurinkomme kaltaista tähteä. Parempien teleskooppien ansiosta nyt on vahvistettu yli 5 000 eksoplaneettaa eli aurinkokuntamme ulkopuolista planeettaa. Tutkijat ovat myös havainneet, että elämä maapallolla voi selviytyä paljon äärimmäisemmissä olosuhteissa kuin aiemmin luultiin. Niiden ympäristöjen määrä, joissa voisi olla yksinkertaista tai älykästä elämää, on yhtäkkiä moninkertaistunut. Joidenkin arvioiden mukaan maailmankaikkeudessa on 2 triljoonaa galaksia. Voiko meidän galaksimme todella olla ainutlaatuinen?
Vuonna 2015 teknologiamiljardööri Juri Milner lupasi 100 miljoonaa dollaria Breakthrough Listen -hankkeelle, jonka tarkoituksena on muun muassa skannata 100 meitä lähintä galaksia. Nykyään muukalaiselämän etsintä ei ole pelkkää radiosignaalien etsimistä. Etsitään biosignaaleja, kuten elävien organismien tuottamia kaasuja. Tämä on aivan sen rajalla, mihin tehokkaimmat teleskooppimme, kuten James Webb -avaruusteleskooppi (JWST), pystyvät. Lisäksi etsitään teknosignaaleja eli merkkejä avaruusolentojen teknologiasta, kuten suurista rakenteista. Vaikka älyllisen elämän pitäisi loogisesti olla harvinaisempaa kuin alkukantaisen elämän maailmankaikkeudessa, se voi olla myös helpompi havaita.
”Ehkä avaruusolennot lähettävät jotakin, jonka voimme havaita, tai sitten emme”, sanoo Seth Shostak, SETI-instituutin vanhempi tähtitieteilijä. SETI-instituutti on kalifornialainen voittoa tavoittelematon järjestö, joka perustettiin vuonna 1984 ja joka käytti viime vuonna 24 miljoonaa dollaria elämän etsimiseen. ”Voidaan kuitenkin olettaa varmuudella, että jos tuolla on yhteiskuntia, ne tekevät jotain, joka muuttaa ympäristöä.”
70 vuotta kestäneiden etsintöjen jälkeen tulokset eivät ole vieläkään vakuuttavia. Kukaan ei ole löytänyt todisteita avaruusolentojen elämästä Marsista tai mistään muualtakaan. JWST on paljastanut, että yhdellä läheistä kääpiötähteä TRAPPIST-1c kiertävistä kiviplaneetoista ei ole ”paksua, CO₂-rikasta ilmakehää”, joka olisi otollinen elämälle.
Yksikään astrobiologi, jonka kanssa keskustelin, ei ilmaissut varmuutta siitä, että muukalaiselämää löytyisi. (Astrobiologia on niiden tutkijoiden yhteinen ala, jotka ovat kiinnostuneita elämän etsimisestä muualta.) ”Joskus olen skeptinen. Joskus olen optimistinen”, Garrett sanoo. Useimmiten hän on utelias. ”Koulutukseltani olen tähtitieteilijä. Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan usko, että mikään näkemäni — edes JWST:n avulla — on muuttanut täysin sitä, mitä ajattelin maailmankaikkeudesta ja paikastamme siinä… Tähtitiede on minusta hieman tylsää. Mutta tämä kysymys siitä, olemmeko yksin maailmankaikkeudessa, on minusta täysin kiehtova.”
Lontoon yliopiston Birkbeckin professori Ian Crawford on epäileväinen. ”Todisteiden puuttuminen kertoo meille itse asiassa jotain: teknologiset sivilisaatiot ovat todennäköisesti harvinaisia”, hän sanoo. Vieraanvaraisia planeettoja voi olla monia, mutta atomien järjestäytyminen molekyyleiksi ja sitten itsereplikoiviksi soluiksi on ”todella, todella, todella monimutkainen prosessi”.
Harvardin Loeb on poikkeus. Hän on tarpeeksi luottavainen spekuloidakseen elämän olemassaolosta tuolla ulkona. Tämänvuotisella valtameriretkellään hän keräsi ainakin 50 palloa: ”Kauniita metallisia marmorikuulia”. Hänen alustavan analyysinsä mukaan ne saattavat olla paljon aurinkokuntaa vanhempia, mikä viittaa tähtienväliseen kohteeseen. Hän aikoo siirtyä tarkastelemaan, onko esine ei-luonnollinen: ”Oletetaan, että tarkistat koostumuksen ja se näyttää sulaneilta sähköpiireiltä tai puolijohteilta.”
Hän on jo kirjoittanut bestseller-kirjan (Extraterrestrial), jonka jatko-osa julkaistaan ensi kuussa. Häntä seuraa dokumenttiryhmä, ja hänestä tehdään pian näytelmä, jossa häntä verrataan Galileo Galileiin.
Astrobiologit pitävät häntä liian pitkälle ekstrapoloivana. ”Hänestä on tullut nolo Harvardin kollegoilleen ja hän on ärsyttänyt meitä muita”, sanoo yksi. He ehdottavat, että ’Oumuamua, joka on nyt liian kaukana, jotta sitä voitaisiin analysoida tarkemmin, voisi olla komeetta, jonka pyrstö koostuu sulaneesta jäästä.
”Asiantuntijat haluavat säilyttää asemansa. Ja asiantuntijan aseman voi säilyttää väittämällä, että kaikki voidaan selittää aiemmalla tiedolla”, Loeb vastaa. Hän huomauttaa, että pimeästä aineesta on myös vain vähän suoria todisteita, mutta silti tämä käsite hyväksytään helposti.
“Yritän laittaa ruumiini piikkilangan päälle, jotta seuraava sukupolvi voi kulkea sen läpi”, Loeb sanoo. Hän väittää, että hänen kilpailijoidensa selitykset Oumuamua-ilmiöstä eivät täsmää. ”Tunnen itseni kuin lapseksi Hans Christian Andersenin tarinassa ’Keisarin uudet vaatteet’, sanon, etten näe mitään vaatteita tällä keisarilla.”
Skeptikot uskovat, että hän saattaa itse asiassa asua toisessa Hans Christian Andersenin tarinassa: ”Pieni merenneito”. ”Onko merenneitoja olemassa?” Crawford kysyy. ”Miksi sitten 1600-, 1700- ja 1800-luvuilla niin monet merimiehet kertoivat nähneensä merenneitoja?”
Corbell on kertonut tavanneensa David Gruschin vuosi sitten; hän istui ex-upseerin takana tämän viikon valiokuntakuulemisessa. Tämä yhteys asettaa kysymysmerkin Gruschin uskottavuudelle. ”Uskon, että UFO-kulttuuri on vaikuttanut häneen monin tavoin”, West sanoo.
Suorien todisteiden puute on aina ollut ongelma niille, jotka ovat kiinnostuneita avaruusolennoista. Kaikki alan toimijat — myös UAP-tutkijat, epäilijät ja astrobiologit — ovat yhtä mieltä siitä, että tutkimusta on lisättävä. ”Tieteen on otettava UAP:t paljon vakavammin”, sanoo Gruschia haastatellut toimittaja Coulthart. Coulthart lisää, ettei hän ole varma, että nämä kohteet edustavat Maan ulkopuolista älykkyyttä. ”En ole vielä varmuudella perillä. Itse asiassa epäilen, ettei se ole paras selitys.”
Mutta jossain vaiheessa, alkaako todisteiden puuttuminen merkitä jotain? Crawford sanoo, että jos elämä on yleistä maailmankaikkeudessa, meidän pitäisi alkaa löytää sitä. ”Jos UAP:t todella olivat vierailevia avaruusaluksia, meidän pitäisi löytää elämää Marsista, meidän pitäisi löytää elämää kaikilta läheisiltä eksoplaneetoilta.” (Ehkä. Tai ehkäpä, jos noin vuosikymmenen kuluttua mönkijä tuo Marsista kiviä, joissa ei ole jälkiä elämästä, optimistit sanovat yksinkertaisesti, että mönkijä valitsi väärän kiven.)
Toistaiseksi ilman todisteita meidän on käytettävä logiikkaa. Miksi UFO-havainnot keskittyisivät Yhdysvaltoihin? Olisiko Yhdysvaltain hallitus todella voinut pitää säännölliset avaruusolentovierailut salassa vuosikymmeniä? Jos näin olisi ollut, miksi Pentagon antaisi nyt Gruschin todistaa? Onko Grusch sekoittanut salaisen ulkomaisen teknologian takaisinmallinnusohjelman johonkin eksoottisempaan?
Jos avaruusolennot ovat vierailleet Maassa, ne ovat teknisesti kehittyneempiä kuin me. Onko uskottavaa, kuten Grusch väittää, että Yhdysvaltain hallitus olisi kyennyt kehittämään niiden teknologiaa? ”Luolamiehelle voisi antaa sähkökirjoituskoneen, enkä usko, että hän pystyisi kääntämään sitä”, Shostak sanoo.
Britannian kuninkaallinen tähtitieteilijä Martin Rees väittää, että ihmisten ja avaruusolentojen välinen ero on todennäköisesti suuri. Monet tähdet ovat meitä miljardeja vuosia vanhempia. Tämän etumatkan ansiosta avaruusolentojen elämä on todennäköisesti siirtynyt lihan ja veren kautta elektroniseen elämänmuotoon. ”Emme pysty ymmärtämään niiden motiiveja tai aikomuksia”, Rees ja astrofyysikko Mario Livio ovat kirjoittaneet.
Lordi Rees kannattaa maan ulkopuolisen älykkyyden etsimistä. Mutta minulle hänen esittämänsä on jo nyt uskottavin ja masentavin hypoteesi avaruusolennoista. Meitä ei odota maailma, jossa on olentoja, joiden kanssa voisimme olla tekemisissä, tai uutta teknologiaa, jota voisimme käyttää ongelmiemme ratkaisemiseen. Meitä odottaa vain lisää hämmennystä.
Ehkä on vastustamatonta kysyä vakavasti, onko avaruusolentoja olemassa. Mutta jos avaruusolennot vierailisivat Maassa, ne saattaisivat ihmetellä, miksi emme tee sen sijaan asioita, jotka voisivat todella auttaa sivilisaatiotamme.
Kolme sotilasveteraania todisti keskiviikkona kongressin odotetussa UFOja koskevassa kuulemistilaisuudessa, mukaan lukien entinen ilmavoimien tiedustelu-upseeri, joka väitti, että Yhdysvaltain hallituksella on ollut salainen ”usean vuosikymmenen” mittainen ohjelma, jossa on tehty käänteistä suunnittelua talteenotetuista aluksista. Hän sanoi myös, että Yhdysvallat on löytänyt väitetyiltä putoamispaikoilta ei-ihmismäistä ”biologista materiaalia”.
Vaikka ”pieniä vihreitä miehiä” käsiteltiinkin, suuri osa keskustelusta keskittyi kuitenkin tunnistamattomien ilmailmiöiden eli UAP-ilmiöiden – armeijan termi UFOille — raportointiprosessien parantamiseen (yhä useammin UAP-ilmiöillä viitataan ”poikkeaviin” ilmiöihin eikä ”ilmailmiöihin”, jotta voidaan ottaa huomioon sekä ilmassa että vedessä tehdyt havainnot).
On myös vaadittu, että UAP-havainnoista raportoivien lentäjien leimautuminen poistetaan ja että UAP-havaintoja tutkivien hallitusohjelmien valvonta varmistetaan.
Eläkkeellä oleva majuri David Grusch, joka siirtyi Pentagonin UAP-toimikunnan jäsenyydestä ilmiantajaksi, kertoi edustajainhuoneen valvontavaliokunnan kansallisen turvallisuuden alakomitealle, että häneltä on evätty pääsy joihinkin hallituksen UFO-ohjelmiin, mutta että hän tietää Yhdysvaltojen hallussa olevien UAP:iden ”tarkat sijainnit”.
Vastauksena yleisön kiinnostukseen ja poliittiseen painostukseen liittovaltion ja armeijan virastot ovat jakaneet runsaasti tietoa selittämättömistä lentokonetapaamisista — mutta monet havainnot ovat osoittautuneet joksikin muuksi, sääilmapalloista lennokkeihin, ilmassa oleviin roskiin ja lintuihin.
Ryan Graves, Americans for Safe Aerospace -järjestön toiminnanjohtaja (vasemmalla), eläkkeellä oleva ilmavoimien majuri David Grusch ja eläkkeellä oleva laivaston komentaja David Fravor vannovat virkavalansa keskiviikkona edustajainhuoneen valvonta- ja vastuuvelvollisuusvaliokunnan UFOja käsittelevässä kuulemistilaisuudessa.
Keskiviikkona puolustusministeriön tiedottaja Susan Gough antoi lausunnon, jossa sanottiin, että Pentagonin tutkimuksissa ei ollut löytynyt ”mitään todennettavissa olevaa tietoa, joka perustelisi väitteitä siitä, että maan ulkopuolisten materiaalien hallussapitoa tai käänteistä suunnittelua koskevia ohjelmia olisi ollut olemassa aiemmin tai että niitä olisi olemassa tällä hetkellä”, kuten Associated Press kertoo.
Grusch väitti myös, että Yhdysvallat on noutanut ”ei-ihmisperäistä” biologista materiaalia alusten lentäjiltä, ja lisäsi: ”Se oli niiden ihmisten arvio, joilla on suoraa tietoa [UAP]-ohjelmasta, joiden kanssa puhuin ja jotka ovat tällä hetkellä edelleen ohjelmassa.”
Vaikka hän pidättäytyi jakamasta lisätietoja julkisessa kuulemistilaisuudessa, Grusch tarjoutui paljastamaan yksityiskohtia suljettujen ovien takana.
Grusch sanoi, ettei hän ole itse nähnyt yhtään muukalaisajoneuvoa tai avaruusolentojen ruumista ja että hänen mielipiteensä perustuvat yli 40 todistajan kertomuksiin, joita hän haastatteli neljän vuoden aikana UAP:n työryhmässä.
”Todistukseni perustuu tietoihin, jotka minulle ovat antaneet henkilöt, joilla on pitkäaikainen kokemus laillisuudesta ja palveluksesta tälle maalle – monet heistä myös jakoivat vakuuttavaa todistusaineistoa valokuvien, virallisten asiakirjojen ja salassa pidettävien suullisten lausuntojen muodossa”, Grusch sanoi ja lisäsi, että todistusaineisto on tarkoituksella pidetty salassa kongressilta.
Useita kertoja kuulemisen aikana Grusch väisti lainsäätäjien kysymykset ja sanoi, että hän voisi kertoa yksityiskohtia vain SCIF-tietokannassa, joka on arkaluonteinen osastoitu tietolähde. Häneltä kysyttiin muun muassa, onko hallitus ollut yhteydessä avaruusolentoihin ja onko ketään murhattu ”maan ulkopuolista teknologiaa” koskevien tietojen salaamiseksi. Grusch sanoi, ettei hän voinut kommentoida asiaa.
Entinen tiedustelu-upseeri kertoi paneelille myös, että hän ja useat muut kollegansa ovat joutuneet ”hallinnollisen terrorismin” kohteeksi ja että hän on toisinaan pelännyt henkensä puolesta ilmoittauduttuaan asiasta.
”Se oli hyvin raakaa ja hyvin valitettavaa. Joillakin taktiikoilla he loukkasivat minua sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti”, hän sanoi ja lisäsi, että asiasta on tällä hetkellä vireillä tutkimus.
UAP-havainnot eivät ole harvinaisia tai yksittäistapauksia
Graves kertoi tapauksesta, jossa Virginia Beachin rannikolla oli lentävä esine vuonna 2014. Hän kertoi lentäessään F-18:lla törmänneensä lentokoneeseen, joka näytti ”tummanharmaalta tai mustalta kuutiolta kirkkaan pallon sisällä”, jonka hän arvioi olevan halkaisijaltaan 15 metristä 15 metriin ja joka ei muistuttanut mitään hänen koskaan näkemäänsä lentokonetta. Grave väitti, että UAP pystyi pysymään paikallaan hurrikaanituulesta huolimatta.
Hän kertoi lainsäätäjille, että hänen laivueensa jätti tuolloin turvallisuusraportin, mutta hän ei saanut virallista vahvistusta tapauksesta. Entisen lentäjän mukaan UAP-kohtaamiset kyseisellä alueella eivät olleet ”harvinaisia tai yksittäisiä”.
Graves on sittemmin perustanut Americans for Safe Aerospace -ryhmän, joka tukee lentäjiä, jotka ovat ilmoittaneet UAP-tapauksista. Hän totesi, että kohteet, joita sotilas- ja liikennelentäjät ovat tiettävästi nähneet, ”suorittavat manöövereitä, jotka ovat selittämättömiä nykyisen ymmärryksemme perusteella teknologiastamme ja kyvyistämme maana”.
Hän lisäsi: ”Jos kaikki voisivat nähdä todistamani anturi- ja videotiedot, kansallinen keskustelumme muuttuisi”.
”Uskomatonta teknologiaa”, jollaista meillä ei ole
Eläkkeellä oleva laivaston komentaja David Fravor kertoi paneelille oman karmivan kertomuksensa UAP:n kohtaamisesta, joka tallentui videolle vuonna 2004. (Pentagon julkisti videon vuonna 2020.)
Fravor kuvaili olleensa hämmästynyt, kun hän ja kolme muuta palveluksessa olevaa jäsentä näkivät valkoisen ”Tic Tacin” muotoisen lentävän esineen nousevan San Diegon rannikon yläpuolelle Kaliforniassa.
”Siinä ei ollut roottoreita, roottoripesua tai näkyviä ohjauspintoja, kuten siipiä”, hän kertoi UAP:stä.
Kun hän ja muut lentäjät yrittivät päästä lähemmäksi salaperäistä alusta, ”se kiihtyi nopeasti ja katosi suoraan lentokoneemme edestä”, eikä jättänyt havaittavia turbulensseja.
”Teknologia, joka meillä oli vastassamme, oli paljon parempaa kuin mikään, mitä meillä oli”, Fravor sanoi. ”En ole UFO-fanaatikko. Mutta se, mitä näimme neljällä silmäparilla — meillä ei ole mitään lähellekään vastaavaa. Se oli uskomatonta teknologiaa.”
Fravor sanoi, että kesti useita vuosia ennen kuin yksikään virkamies seurasi tuon päivän poikkeuksellisia tapahtumia, ja silloinkin, hän lisäsi, ”mitään ei tehty”.
Viereisessä tilassa haukottiin henkeä
Odotettu kuuleminen oli avoin yleisölle, ja ihmiset odottivat tuntikausia varmistaakseen paikkansa kuulemiseen.
Eräs 22-vuotias newyorkilainen, joka pyysi pysymään nimettömänä — ”koska aiheen ympärillä on edelleen leimautumista” — kertoi NPR:lle, että hän suunnitteli osallistuvansa kuulemiseen ”tietäen, että se voi olla historiallinen hetki”.
Hän seurasi noin sadan muun innostuneen katsojan seurassa, kun Grusch, Graves ja Fravor — miehet, joilla oli pitkä ura armeijassa – kertoivat kokemuksistaan.
Hän sanoi, että heidän tarinansa ”kuulostavat mielikuvituksellisilta”, mutta kun otetaan huomioon kaikkien kolmen todistajan pätevyys, hän sanoi uskovansa siihen.
Eikä hän ollut ainoa.
”Hän sanoi, että kaikki huokailivat ja olivat varmasti hieman järkyttyneitä, kun Grusch puhui ei-ihmisperäisistä biologisista materiaaleista.” Hän sanoi, että kaikki olivat hieman järkyttyneitä. Samanlainen reaktio syntyi, kun Grusch myöhemmin käsitteli miehen mukaan häntä kohdanneita henkilökohtaisia kostotoimia.
Miksi juuri nyt?
Kuulemistilaisuus on kongressin viimeisin yritys painostaa tiedustelupalveluja lisäämään avoimuutta UAP-tietojen osalta, koska ne ovat kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä.
”UAP:t, olivatpa ne mitä tahansa, voivat aiheuttaa vakavan uhan sotilas- ja siviililentokoneillemme, ja se on ymmärrettävä”, sanoi demokraattinen edustaja Robert Garcia Kaliforniasta. ”Meidän pitäisi rohkaista enemmän, ei vähemmän, raportoimaan UAP:ista. Mitä enemmän ymmärrämme, sitä turvallisempia olemme.”
Grusch, Graves ja Fravor toistivat samansuuntaisia näkemyksiä ja sanoivat haluavansa ”turvallisen ja avoimen” keskitetyn raportointijärjestelmän. Miehet lisäsivät toivovansa, että julkinen keskustelu on ensimmäinen askel kohti UAP-raportteihin liittyvän leimautumisen poistamista, jotta muutkin rohkaistuisivat ilmoittautumaan.
Entinen laivaston lentäjä Graves arvioi, että vain noin 5 prosenttia UAP-havainnoista ilmoitetaan All-Domain Anomaly Resolution Office -virastolle ja kansallisen tiedustelupalvelun johtajan virastolle.
”Kehotan meitä jättämään leimautumisen syrjään ja käsittelemään tämän aiheen aiheuttamaa turvallisuusongelmaa”, Graves sanoi. ”Jos UAP:t ovat ulkomaisia lennokkeja, se on kiireellinen kansallisen turvallisuuden ongelma. Jos se on jotain muuta, se on tieteellinen ongelma. Kummassakin tapauksessa tunnistamattomat esineet ovat huolenaihe lentoturvallisuuden kannalta. Yhdysvaltain kansa ansaitsee tietää, mitä taivaallamme tapahtuu. Se on jo kauan myöhässä.”
Washington, D.C. – Enemmistöjohtaja Chuck Schumer (D-NY) ja senaattori Mike Rounds (R-SD) johtavat kansallisen puolustuksen valtuutuslakiin tehtävää muutosta, jonka mukaan tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP) liittyviin hallituksen asiakirjoihin sovellettaisiin julkisuusolettamaa. Vuoden 2023 laki tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden julkistamisesta (Unidentified Anomalous Phenomena (UAP) Disclosure Act of 2023) perustuu vuonna 1992 annettuun lakiin presidentti John F. Kennedyn salamurhaa koskevien asiakirjojen keräämisestä (President John F. Kennedy Assassination Records Collection Act of 1992), ja sillä luodaan UAP-asiakirjojen kokoelma.
Enemmistöjohtaja Chuck Schumer (D-NY) ja senaattori Mike Rounds (R-SD), joka on asevoimien komitean kyberturvallisuuden alakomitean vanhin jäsen, johtavat yhdessä tiedustelukomitean varapuheenjohtajan, senaattori Marco Rubion (R-FL) kanssa lakimuutosta, joka koskee vuoden 2023 lakia tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) paljastamisesta; senaattori Kristen Gillibrand (D-NY), asepalveluskomitean uusia uhkia ja voimavaroja käsittelevän alakomitean puheenjohtaja, senaattori Todd Young (R-IN) ja senaattori Martin Heinrich (D-NM), joka lisäisi tunnistamattomien ilmiöiden avoimuutta ja edistäisi tieteellisen tutkimuksen avoimuutta. Lainsäädäntö, joka esiteltiin kansallisen puolustuksen valtuutuslain (National Defense Authorization Act, NDAA) muutoksena ja joka on senaatin käsittelyssä ensi viikolla, ohjaisi National Archives and Records Administration (NARA) -virastoa luomaan kokoelman, joka tunnetaan nimellä UAP-asiakirjakokoelma (UAP Records Collection), ja ohjaisi jokaista valtion virastoa määrittelemään, mitkä asiakirjat kuuluisivat kokoelmaan. UAP-asiakirjakokoelmaan sisältyisi oletus välittömästä julkistamisesta, mikä tarkoittaa, että arviointilautakunnan olisi perusteltava, miksi asiakirjat olisi pidettävä salassa.
Kongressissa ollessaan entinen enemmistöjohtaja Harry Reid tuki hanketta, jonka tarkoituksena oli tutkia UAP:hen liittyviä tapauksia. Hankkeen tultua julkiseksi senaattorit, kongressiedustajat, valiokunnat ja henkilökunta alkoivat tutkia asiaa ja löysivät laajan verkoston yksilöitä ja ryhmiä, joilla oli ideoita ja tarinoita jaettavaksi. Vaikka näiden tarinoiden uskottavuus vaihtelee, niiden määrä ja moninaisuus on saanut jotkut kongressin jäsenet uskomaan, että toimeenpanovalta on salannut UAP:ita koskevia tärkeitä tietoja pitkien ajanjaksojen ajan. Kongressi tunnustaa, että nämä tiedot — jos niitä on olemassa — on todennäköisesti salattu kansallisen turvallisuuden suojelun hyvässä uskossa. Näiden tietojen salaaminen sekä kongressilta että suurelta yleisöltä on kuitenkin yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä. Tavoitteenamme on tehdä yhteistyötä toimeenpanovallan kanssa, jotta nämä asiakirjat saataisiin vastuullisesti julkisuuteen ja jotta aihe saataisiin julkisuuteen prosessissa, johon amerikkalaiset voivat luottaa.
“Monet amerikkalaiset ovat vuosikymmenien ajan olleet kiinnostuneita mystisistä ja selittämättömistä kohteista, ja nyt on jo korkea aika saada vastauksia”, sanoi johtaja Schumer. ”Amerikkalaisilla on oikeus saada tietoa tuntemattomasta alkuperästä peräisin olevasta teknologiasta, ei-ihmisälyistä ja selittämättömistä ilmiöistä. Pyrimme paitsi vapauttamaan sen, mitä hallitus on aiemmin saanut tietää näistä ilmiöistä, myös luomaan putken, jonka kautta tuleva tutkimus voidaan julkistaa. Minulle on kunnia jatkaa mentorini ja rakkaan ystäväni Harry Reidin perintöä ja taistella avoimuuden puolesta, jota kansalaiset ovat jo pitkään vaatineet näiden selittämättömien ilmiöiden ympärillä.”
“Tavoitteenamme on taata uskottavuus tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin liittyvän aineiston tutkimisen tai kirjaamisen osalta”, senaattori Rounds sanoi. ”Asiaan liittyvät asiaankuuluvat asiakirjat on säilytettävä. Keskitetty keräyspaikka ja hyvämaineinen arviointilautakunta, joka ylläpitää asiakirjoja, lisäävät tulevien tutkimusten uskottavuutta.”
“Emme vieläkään tiedä paljoa näistä UAP-ilmiöistä, ja se on suuri ongelma”, sanoi varapuheenjohtaja Rubio. ”Olemme viime vuosina ottaneet tärkeitä askeleita avoimuuden lisäämiseksi ja leimautumisen vähentämiseksi, mutta lisää on tehtävä. Tämä on jälleen yksi askel tähän suuntaan, ja toivon, että se kannustaa toimeenpanevaa sektoria tekemään lisää yhteistyötä.”
“UAP:iden ymmärtäminen on kriittisen tärkeää kansallisen turvallisuutemme ja kaikkien toimialueiden tietoisuuden ylläpitämisen kannalta”, sanoi senaattori Gillibrand. ”Kun senaattori Rubio ja minä perustimme AARO-toimiston (All-domain Anomaly Resolution Office), pyrimme lisäämään avoimuutta amerikkalaisille ja vähentämään leimautumista tämän yleisen edun kannalta erittäin tärkeän asian ympärillä. Aiempien UAP:iin liittyvien asiakirjojen salassapidon poistaminen on osa tätä tehtävää, ja olen ylpeä voidessani tukea tätä tärkeää asiaa.”
“Yhdysvaltain kansa ansaitsee avoimuutta kaikissa UAP:hin liittyvissä asioissa. Kahden puolueen pyrkimyksemme suojelee ja organisoi paremmin hallituksen aineistoa, joka liittyy UAP:hin, ja edistää näiden tietojen julkistamista”, senaattori Young sanoi.
“Amerikan kansa ansaitsee avoimuutta. Liittovaltion hallituksen on pystyttävä selittämään, mitä taivaallamme tapahtuu”, sanoi senaattori Heinrich. ”Tässä lainsäädännössä osoitetaan todellisia resursseja ja omaksutaan yhtenäinen lähestymistapa tietojen keräämiseen, jotta UAP-ilmiöitä voidaan ymmärtää täysin ja käsitellä paremmin niiden vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen.”
Kun UAP-tietueiden kokoelma on luotu, lainsäädännöllä perustetaan UAP-tietueiden arviointilautakunta, joka on riippumaton elin ja joka harkitsee, voidaanko UAP-tietueiden luovuttamista lykätä. Lisäksi liittovaltion hallituksella on pakkolunastusoikeus kaikkiin talteenotettuihin tuntematonta alkuperää oleviin teknologioihin (technologies of unknown origin, TUO) ja biologisiin todisteisiin muusta kuin inhimillisestä älykkyydestä (non-human intelligence, NHI), joita yksityishenkilöt tai -yhteisöt voivat valvoa yleisen edun nimissä. Sen jälkeen kun arviointilautakunta on tehnyt virallisen päätöksen julkistamisesta tai lykkäämisestä, presidentillä on yksinomainen mahdollisuus kumota tällainen päätös tai yhtyä siihen. Jokainen UAP-tietue on julkistettava kokonaisuudessaan ja asetettava saataville kokoelmaan viimeistään 25 vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei presidentti vahvista, että lykkäyksen jatkaminen on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi.
Mies kuvasi ”kummitushahmon” kävelemässä hänen vierellään Lake Districtilla. Chris Randall, 45, oli patikoimassa, kun hän havatsi Brockenhaamun — suuren varjon, jonka jokin tarkkailijahahmo luo pilveen tai utuun — silmäkulmastaan. Chris oli telttailemassa yksin Red Piken alueella lähellä Wasdale Headia Cumbriassa, kun hän näki tämän ”kummitusmaisen” ilmiön.
Brockenhaamu, tai vuorikummitus, on suurentunut (ilmeisesti jättiläismäinen) varjo, joka on heijastunut Auringon suunnan vastaisen puolen pilviin tai sumuun.
Hahmon päätä ympäröi usein halonkaltaiset renkaat, jossa valo on sironnut spektrin kaikille väreille, ja tästä muodostuu loisto, joka näyttää Auringon suuntaan verrattuna vastakkaiselta, kun samankokoiset vesipisarat pilvessä tai sumussa taittavat ja sirottavat takaisin auringonvaloa.
Ilmiö voi näkyä kaikilla usvaisilla vuorenrinteillä tai pilvimuodostelmilla, se näkyy jopa lentokoneesta, mutta toistuvat sumut ja matalan korkeuden takia hyvä saavutettavuus Saksan Harz-vuorten Brocken-vuorella ovat luoneet paikallisen legendan, josta tämä ilmiö saa nimensä.
Brockenhaamun havaitsi ja kuvaili ensimmäisenä Johann Silberschlag vuonna 1780, ja se on siitä lähtien esiintynyt alueen kirjallisuudessa.
Alla kaksi muuta videota Brockenhaamun ilmiöstä, Video 1 – Video 2
Nimekkään amerikkalaisviranomaisen väittäessä, että meillä on kovia todisteita, jotka osoittavat ettemme ole yksin universumissa, tohtori Matthew L. Halsted kysyy: jos avaruuden elämää löydetään, eikö se uhkaa kristittyjen uskoa?
Vuonna 1938 amerikkalainen radiokanava CBS lähetti kuunnelmaversion HG Wellsin romaanista Maailmojen sota. Käsikirjoitusta muutettiin siten, että se esitettiin suorana uutisena. Se kuulosti niin realistiselta, että monet kuuntelijat todella uskoivat, että marsilaiset olivat hyökänneet maapallolle! Ne, jotka eivät olleet kuulleet ohjelman alkuilmoitusta, jossa kerrottiin, että kyseessä oli fiktiivisen romaanin dramaattinen sovitus, joutuivat kestämään 40 minuuttia kauhua ennen seuraavaa taukoa.
Olet ehkä kuullut tämän tarinan ennenkin. Mutta toisin kuin kaupunkien tarinat kertovat, tutkijat epäilevät, johtiko lähetys todella joukkohysteriaan. On todennäköistä, että monet kuuntelijat joutuivat paniikkiin, mutta suurin osa todennäköisesti tiesi koko ajan, että kyseessä oli fiktio. Ja siinä on järkeä. Loppujen lopuksi avaruusolentoja ei ole olemassa. Eikä kukaan vähäjärkinen uskoisi, että sellaiset olennot vierailisivat Maassa, eikö niin?
Olet ehkä kuullut tämän tarinan ennenkin. Mutta toisin kuin kaupunkien tarinat kertovat, tutkijat epäilevät, johtiko lähetys todella joukkohysteriaan. On todennäköistä, että monet kuuntelijat joutuivat paniikkiin, mutta suurin osa todennäköisesti tiesi koko ajan, että kyseessä oli fiktio. Ja siinä on järkeä. Loppujen lopuksi avaruusolentoja ei ole olemassa. Eikä kukaan vähäjärkinen uskoisi, että sellaiset olennot vierailisivat Maassa, eikö niin?
No, ei ihan niinkään.
Otetaan esimerkiksi tohtori Garry Nolan, Stanfordin yliopiston arvostettu professori. Hän uskoo, että on täysin totta, että jonkinlainen maan ulkopuolinen älykkyys on täällä – ja on ollut täällä jo pitkään. Ja sitten on tohtori Avi Loeb, Harvardin arvostettu professori, joka etsii ET-artefakteja, jotka ovat saattaneet jo saapua galaksimme kulmaan. Myös yhä useammat Yhdysvaltain hallituksen virkamiehet, joilla on korkean tason turvallisuusselvitys, mukaan lukien NASA:n johtaja Bill Nelson, sanovat melko mielettömiä asioita ufoista – jotka tunnetaan nykyään nimellä UAP (unidentified anomalous phenomena).
Viime aikoina korkea-arvoinen amerikkalainen tiedusteluvirkailija David Grusch, joka työskenteli Pentagonin UAP-työryhmässä, on esittänyt joitakin sensaatiomaisia väitteitä. Gruschin mukaan Yhdysvalloilla on kovat todisteet siitä, että maapallolla on vieraillut ei-inhimillinen älykkyys. Sillä on nimittäin hallussaan muukalaisten ruumiita tai hänen sanojensa mukaan ”ei-inhimillisiä” avaruusaluksia ja ”kuolleita lentäjiä”. Grusch väittää, että tätä salataan, ja hän on itse kokenut vastarintaa ja häirintää yrittäessään tutkia asiaa.
Voisi luulla, että Grusch on tullut hulluksi ja että hänen väitteensä voidaan läheltä katsottuna helposti hylätä. Mutta ilmeisesti näin ei ole. Grusch nousi ensimmäisen kerran otsikoihin kesäkuussa, kun kolme tutkivaa toimittajaa paljasti hänen tarinansa. Keskustellessani yhden näistä toimittajista, Ross Coulthartin, kanssa sain tietää joitakin mielenkiintoisia asioita. Ensinnäkin Gruschin pätevyystodistus on yhtä moitteeton kuin huomionarvoinenkin. Hänellä oli pääsy Yhdysvaltain hallituksen arkaluonteisimpiin salaisuuksiin, ja osa hänen tehtäväänsä oli auttaa valmistelemaan ja toimittamaan päivittäisiä tiedustelutiedotteita presidentille Valkoisessa talossa.
Tässä kohtaa tilanne muuttuu mielenkiintoiseksi. Paljastamiensa todisteiden ja sen jälkeen saamiensa vastatoimien vuoksi Grusch teki virallisen valituksen – väärästä valasta rangaistuna – tiedusteluyhteisön päätiedustelutarkastajalle (IGIC). Valituksessa Grusch ilmeisesti nimesi nimiä. IGIC käynnisti sittemmin oman riippumattoman tutkimuksensa ja haastatteli valan alla salaisessa UAP-ohjelmassa työskenteleviä henkilöitä. Tutkimuksen tuloksena IGIC toimitti kantelun kongressille ja piti Gruschin väitteitä (sekä häirinnästä että UAP:n salailusta ja siitä, että kongressi ei saanut harjoittaa ohjelman laillista valvontaa) ”uskottavina ja kiireellisinä”.
Kristittyjen ei pitäisi rinnastaa arvostusta ainutlaatuisuuteen.
Tämän jälkeen Grusch todisti valan alla väitteistään kongressin valiokunnille. Ja kongressi ottaa ne vakavasti. Esimerkiksi senaattori Kirsten Gillibrand suunnittelee, että Grusch (ja muut tietovuotajat) puhuisivat julkisessa kuulemistilaisuudessa, joka on osa UAP:n vuoden kestävää tutkimusta. Viime vuonna hyväksyttiin laki, jonka nojalla ilmiantajat voivat laillisesti jakaa kongressille kaikki tiedot, joita heillä saattaa olla UAP:n ”materiaalin hakemisesta” ja ”käänteisestä suunnittelusta”.
Kun laki hyväksyttiin ensimmäisen kerran, ihmettelin, mitä todisteita kongressi oli nähnyt perustellakseen näin omituista kielenkäyttöä. Nyt palaset alkavat loksahtaa kohdalleen. Ilmeisesti Grusch ja muut olivat antaneet panoksensa lakiin. Mielenkiintoista on, että senaattori Marco Rubio näyttää vahvistavan tämän, sillä hän kertoi hiljattain, että myös muut ilmiantajat – jotkut heistä väittävät, että heillä on omakohtaista tietoa UAP-aineistosta — olivat puhuneet suoraan kongressille.
Stanfordin yliopiston tohtori Gary Nolan (kuvassa vasemmalla) on todennut, että on ”100-prosenttisen” todennäköistä, että avaruusolennot ovat jo vierailleet Maassa. Samaa mieltä on israelilais-amerikkalainen astrofyysikko tohtori Avi Loeb (keskellä), kun taas Yhdysvaltain armeijan ilmiantaja David Grusch (oikealla) uskoo, että hänen hallituksensa hallussa on jo ”ei-inhimillisiä” avaruusaluksia.
Kristittyjen vastaus
Miten kristittyjen pitäisi vastata näihin hätkähdyttäviin — puhumattakaan suorastaan oudoista — väitteisiin?
Ensinnäkin meillä on erittäin hyvä syy olla varovaisia. Avaruusolennoista/ET:stä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, mitään fyysistä todistetta, jota olisi esitetty julkista, avointa ja vertaisarvioitua analyysia varten. Esillä ei ole aluksia, emme ole nähneet ruumiita. Ei mitään. Toisaalta emme voi jättää huomiotta sitä tosiasiaa, että erittäin uskottavat ihmiset, joilla on moitteettomat pätevyydet, esittävät vakavia väitteitä. Heidän maineensa on kärsinyt paljon, ja heillä ei näytä olevan juurikaan syytä valehdella.
Kuusi vuosikymmentä sitten Brookings-instituutti neuvoi NASAa avaruusolentojen/ET:n olemassaolon löytämisen ”vaikutuksista”. He väittivät, että yleisön reaktio tähän uutiseen riippuisi pitkälti ”kulttuurisesta, uskonnollisesta ja sosiaalisesta taustasta”. Olen samaa mieltä, vaikkakin eräällä varauksella. Kyse ei ole vain siitä, että uskonto voi olla se linssi, jonka läpi ET:n olemassaolo tulkitaan. Pikemminkin sillä on merkitystä, miten uskonto ymmärretään. Ihmisen käsitys tiedosta — olipa kyseessä sitten elokuva, raamatunteksti tai Westminster Abbeyyn laskeutuva avaruusalus – kulkee monimutkaisen ennakko-oletusten verkoston kautta.
Esimerkiksi jotkut kristityt ajattelevat, että ET:n olemassaolo on raamatullisen maailmankuvan vastaista. Mutta vaikka tällaiset argumentit väittävätkin olevansa Raamattuun perustuvia, ne perustuvat tyypillisesti Raamatusta tehtyihin epäedullisiin oletuksiin. Niillä on myös taipumus tulkita ET-kysymystä perusteettoman antroposentrisen (tai ihmiskeskeisen) ennakkoasenteen valossa, jolloin ei pystytä kuvittelemaan, miten teosentrinen (tai jumalakeskeinen) maailmankaikkeus jättäisi tilaa ET:n olemassaololle. Kaikki tämä saa aikaan sen, että tulkinnat lähtevät väärille raiteille ja monimutkaistavat tarpeettomasti itse kysymystä.
Tyypillisesti kristityt vastustavat ET:n olemassaoloa kolmella tavalla: raamatullisesti, antropologisesti ja soteriologisesti. Tarkastellaan näitä tarkemmin.
kuva: Patrick Ray Dunn / Alamy Stock Photo
Raamatullinen vastalause
“Raamattu ei sano mitään ET:stä, joten niitä ei ole olemassa.”
Tämä yleinen ajatus on, että koska Raamattu on kirkon totuuden lähde, siinä olisi sanottu, että ET:t ovat olemassa, jos ne olisivat todella olleet olemassa. Raamattu ei sano mitään sellaista, joten niitä ei ole olemassa.
Mutta miksi olettaa, että Jumala kertoisi meille kaikki salaisuutensa? Sitä paitsi, vaikka hän haluaisikin, miksi olettaa, että hän käyttäisi siihen Raamattua? Olisi virhe ajatella, että Raamattu on tietosanakirja, joka sisältää vastaukset kaikkiin todellisuutta koskeviin kysymyksiin. Raamattu opettaa teologiaa, ei kosmologiaa. Jos joku haluaisi oppia esimerkiksi kvanttikenttäteoriasta, Raamatun puoleen kääntyminen olisi kauhea ajatus.
Entä jos Jumala sen sijaan päättäisi, että meidän on parempi löytää totuus tarkan tutkimuksen kautta kuin kaataa se kaikki päällemme yhdellä kertaa? Tämä olettamus on enemmänkin hyvä. Kaikkialla Raamatussa Jumalan lapsia rohkaistaan kysymään, etsimään ja kolkuttelemaan – käyttämään viisautta, järkeä ja arvostelukykyä (Sananl. 26:4-5; Jer. 29:13; Matt. 7:7). Jos Jumala kutsuu meitä etsimään hengellistä totuutta, miksei voisi ajatella, että hän kutsuu meitä tekemään samoin tieteellisen totuuden suhteen? On totta, että Raamatussa ei mainita ET:tä. Entä sitten? Siinä ei myöskään mainita mustia aukkoja. Mutta niitä on olemassa.
Antropologinen vastalause
“Avaruusolentojen olemassaolo tarkoittaisi, että ihmiset eivät ole ainutlaatuisia.”
Raamatun mukaan ihminen kantaa Jumalan kuvaa maan päällä sen hoitajana (1. Moos. 1:27; Room 8:18-21). Ihmiset ovat siis Jumalan syvästi ja ainutlaatuisesti rakastamia (1. Moos. 9:6; Joh. 3:16; Jaak. 3:9). Voisiko ET:n olemassaolo heikentää kuvankantajan kutsumustamme ja siten asemaamme Jumalan rakastettuina lapsina?
Jumalan ainutlaatuinen rakkaus ihmiskuntaa kohtaan juontaa juurensa hänen äärettömään olemukseensa. Vaikka hänen rakkautensa on levinnyt koko maailmankaikkeuteen, se ei tarkoita, että se laimenee prosessissa. Kuten Nick Spencer totesi hiljattain The Big Conversation -ohjelmassa tieteestä ja uskonnosta käydyssä keskustelussa, kristittyjen ei pitäisi rinnastaa arvostusta ainutlaatuisuuteen. ”Se on vähän kuin pikkulapsi, jonka vanhemmat tuovat kotiin vastasyntyneen”, hän sanoi. ”Pitkään olet saanut vanhempiesi huomion yksin kotona, ja yhtäkkiä siellä on tämä kauhea pieni vauva… [Mutta] pikkulapsi ei ole vanhempiensa rakastama, koska hän on yksin. Heitä rakastetaan juuri siksi, että heitä rakastetaan.” (Katso keskustelu kokonaisuudessaan osoitteessa thebigconversation.show)
Ehkä ET-sivilisaatioilla on siis omat kutsumuksensa, jotka on kutsuttu tuomaan Jumalan kirkkaus esiin omalla ainutlaatuisella tavallaan, oman luonteensa mukaisesti. Voi vain kuvitella mahdollisuuksia tässä suhteessa, ja se on asian ydin: ET:n olemassaolo ei aiheuta ontologista uhkaa ihmisen kutsumukselle juuri siksi, että se on ihmisen kutsumus.
Jumalan rakkaus yksin takaa paikkamme maailmankaikkeudessa. Itse asiassa ET:n olemassaolo ei ehkä vaikeuta tätä totuutta niin paljon kuin täydentää sitä. Loppujen lopuksi toiseuden kohtaamisella on tapana kohottaa ja nöyryyttää itseymmärrystä. Se saattaa muistuttaa meitä usein unohdetusta totuudesta: maailmankaikkeuden keskipisteenä oleminen ei ole edellytys sille, että meitä rakastetaan ainutlaatuisesti.
Soteriologinen vastalause
“Evankeliumi ei jätä sijaa avaruusolentojen olemassaololle.”
Sekä pyhät kirjoitukset että perinne ovat yhtä mieltä siitä, että Jumala rakastaa kaikkia (Joh. 3:16). Tämän vuoksi lunastustarjous on yleismaailmallinen (2. Piet. 3:9; 1. Joh. 2:2). Ulottuuko tämä ET-sivilisaatioon? Tai koska Jumalan Poika tuli ihmiseksi (Joh. 1:14), jäisivätkö ET:t siksi lunastuksen ulkopuolelle?
Ensinnäkin, miksi olettaa, että ET:n hengellinen tila on syntinen? Syntisyys ei ole välttämätön edellytys luodun olemassaololle. Se, että ihmiset ovat langenneet syntiin, ei tarkoita, että muutkin olennot ovat langenneet tai tulevat langettamaan (mieleen tulee CS Lewisin Avaruus-trilogia). Ehkä ihmiskunta on tässä suhteessa ainutlaatuinen. Entä jos esimerkiksi maapallo olisikin syntinen poikkeus ja jos muualla maailmankaikkeudessa muut kuin ihmisälykkäät olennot kauhistuisivat kuullessaan meidän kapinallisesta tilastamme? Tämän pitäminen mahdottomana paljastaisi ehkä vain ihmiskeskeisen ennakkoluulomme syvyyden – ylimielisyydestä puhumattakaan.
Toiseksi, jos he ovat langenneet, on mahdollista, että lunastusta ei kuitenkaan uloteta heihin. Suuri osa kristillisestä perinteestä on ajatellut samalla tavalla hengellisistä olennoista. Tietojemme mukaan mitään tarjousta ei ole ulotettu kapinoineille enkeleille. Tämä ei johdu siitä, että Jumala olisi rakkaudeton. Ehkä heidän päätöksensä kapinoida oli luonteeltaan sellainen, että se tekisi lunastustarjouksen merkityksettömäksi.
Useimmat hmiset uskovat jo pitkään listaan ei-ihmisälyjä, enkeleistä elefantteihin
Oletetaan kuitenkin, että ET oli langennut ja että Jumala tarjosi heille lunastusta. Miten hän tekisi sen? Vaihtoehtoja on useita. Jumala voisi esimerkiksi päättää ruumiillistua niiden keskuuteen, kuten hän teki ihmiskunnan kohdalla. Missään Raamatussa ei kielletä tätä mahdollisuutta, ja kristillisessä perinteessä näyttää olevan tilaa tälle ajatukselle. Tuomas Akvinolainen väitti, että useat jumalalliset inkarnaatiot ovat mahdollisia. Hänen mukaansa tämä on ajateltavissa, koska Jumalalla on luojana ”ääretön” valta, eikä luomakunta voisi koskaan rajoittaa tai pitää häntä sisällään. Akvinolainen puhuu tietysti siitä, että Jumala omaksuu useita ihmisluontoja, ei ET-luontoa. Mutta loogisesti ei ole hyppy sinne päin. ”Jos tämä pätee jumalallisiin inkarnaatioihin Maassa”, kirjoittaa Paul Thigpen teoksessa Extraterrestrial Intelligence and the Catholic Faith (TAN Books), ”periaate näyttäisi pätevän myös inkarnaatioihin muilla planeetoilla”.
Toinen vaihtoehto on, että Jumala lunastaisi avaruusolennot ilman inkarnaatiota. Akvinolainen ei pitänyt Kristuksen inkarnaatiota ja intohimoa varsinaisesti välttämättöminä lunastukselle — vaikka ne olivatkin ”sopivia”. Voisiko olla niin, että Jumala valitsisi toisenlaisen, mutta yhtä tehokkaan tavan lunastaa syntinen ET? Ei ole kohtuutonta ajatella, että hän voisi.
On myös mahdollista, että Jumalan Pojan maanpäällinen inkarnaatio riittää lunastamaan kaikki langenneet luodut – niin ihmiset kuin ET:tkin. Tätä kantaa pohtivat CA McIntosh ja Tyler McNabb artikkelissaan Houston, Do We Have a Problem? Extraterrestrial Intelligent Life and Christian Belief. Oliver Crispin ja Jonathan Rutledgen teoksiin viitaten he esittävät mahdollisuuden, että Kristuksen inhimillinen inkarnaatio kykenee lunastamaan avaruusolennot, koska vaikka ET:llä on ”jyrkkiä eroja fyysisissä ominaisuuksissa”, ne eivät ole ”yhtään vähemmän inhimillisiä”, koska niillä on rationaalisuutta kuten ihmisillä. Thigpenin mielestä tämä kanta saattaa olettaa liikaa, koska ET:t eivät olisi Aatamin jälkeläisiä ja olisivat siksi luonteeltaan erilaisia. Ottaen huomioon kirkon opetuksen, jonka mukaan ”mitä ei oleteta, ei paranneta”, langennut ET vaatisi todennäköisesti aivan oman jumalallisen inkarnaationsa (jos Jumala päättäisi pelastaa heidät näin).
Tarkoitukseni ei ole puolustaa mitään tiettyä kantaa, vaan ainoastaan tuoda esiin keinoja, joiden avulla kysymyksiä voitaisiin pohtia. Raamatussa on tilaa maan ulkopuoliselle elämälle. Kysymykset ovat toki hermeneuttisesti haastavia, mutta vain siinä mielessä, että ne laajentavat teologisia näköalojamme, eivät riko niitä.
Suihkukone lentää värikkään ufonmuotoisen pilven ohi taivaalla Xiamenin kaupungin yllä Kiinassa.
Mystinen universumi
Olipa UAP-aiheesta mitä mieltä tahansa, sitä on vaikea sivuuttaa. Se, että se on noussut marginaalihuhuista etusivulle, on jo itsessään uutisarvoinen asia. Ehkä jonkinlainen ”ei-inhimillisen älykkyyden” hypoteesi on paras selitys tälle monitahoiselle, pilkalliselle ilmiölle. Toisaalta ehkä ei. Tiedämme liian vähän. Eihän koskaan voi olla liian varovainen, kun tuijottaa Jumalan salaperäisen maailmankaikkeuden kasvoja, sillä ihmisen tietämättömyyden muotokuvat säteilevät väistämättä takaisin.
Tämä artikkeli julkaistiin Premier Christianityn kansikuvajuttuna elokuulle 2023
ET-aihe on kuitenkin tullut jäädäkseen. Ja se on OK. Useimmat ihmiset uskovat jo muutenkin pitkään luetteloon ei-ihmisälyjä: enkeleistä ja demoneista norsuihin ja pääjalkaisiin. Kuka tietää? Ehkä jonain päivänä lista on vielä pidempi.
