Pentagonin UFO-virasto lähettää kryptisiä ’alienviestejä’

13 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Viime viikolla Pentagonin uusi UFO-virasto, All-domain Anomaly Resolution Office (AARO), esitteli kauan odotetun verkkosivustonsa. Aiemmin julkaistujen grafiikoiden, pöytäkirjojen ja videoiden joukossa on tärkeä uusi asiakirja, jossa hahmotellaan viraston tehtävää ja tavoitteita.

Muutaman tunnin sisällä sivuston avaamisesta tarkkasilmäiset nuuskijat huomasivat, että ”Mission Overview” -asiakirjan kulmissa oli kuva pallomaisesta esineestä, joka oli jaettu neljään osaan. Tarkempi analyysi osoitti, että kuva on arkistokuva, jonka otsikkona on ”avaruusolentojen teknologia metallisessa pallossa”.

Vaikka tällaiset ”avaruusolento-” ja ”metallipallo”-viittaukset saattaisivatkin muutoin olla karkeaa pilaa, tarkempi analyysi viittaa siihen, että tässä on muutakin kuin mitä silmä näkee.

AARO:n johtajan Sean Kirkpatrickin mukaan yleisimmät havainnot, joita hänen toimistonsa toukokuun loppuun mennessä saamissa 800 raportissa on esitetty, ovat ”palloja”, joiden halkaisija on 3-13 jalkaa ja väri ”valkoinen, hopeinen [tai] läpikuultava”. Viime vuosina on tullut esiin kaksi videota ja kaksi kuvaa tähän kuvaukseen sopivista esineistä, jotka kaikki ovat yhdysvaltalaisten sotilaiden tallentamia.

Toukokuussa pitämässään esitelmässä Kirkpatrick kuvaili näitä hämmentäviä esineitä yksityiskohtaisemmin ja esitteli samalla kuvamateriaalia ”metallisesta”, ”pallomaisesta orbista”, jonka valvontadrone oli kuvannut Lähi-idässä.

Viitaten videon esineeseen Kirkpatrick totesi: ”Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, mitä näemme eniten. Näemme näitä kaikkialla maailmassa ja näemme näiden tekevän hyvin mielenkiintoisia ilmeisiä manöövereitä.”

Mielenkiintoista on, että anturit ovat ilmeisesti havainneet tällaisten kohteiden liikkuvan nopeuksilla, jotka vaihtelevat paikallaan olosta Mach 2:een eli kaksinkertaiseen äänennopeuteen, ilman, että ”lämpöpäästöjä olisi havaittu.”

Kirkpatrickin mukaan tämä erittäin poikkeava ominaisuuksien kirjo muodostaa UFO-profiilin – ”kohdepaketin” – jota AARO ”metsästää”.

Tärkeää on, että monet ”metallisia palloja” koskevat raportit perustuvat ”hyvin pitkälti” ”monianturihavaintoihin” — tietojen ja todisteiden kultaiseen standardiin.

Tämä herättää ilmeisen kysymyksen: Miten pallomaiset esineet, joilla ei ole siipiä tai ilmeistä voimanlähdettä, voivat pysyä paikoillaan kovaa tuulta vastaan tai matkustaa äänen nopeudella? Lisäksi, miten ne voivat suorittaa näin merkittäviä manöövereitä ilman, että niistä lähtee lämpöjälkiä?

Erityisen huomionarvoista on, että Kirkpatrickin hahmottelemat UAP:den erikoiset suorituskykyominaisuudet ovat identtiset niiden ominaisuuksien kanssa, joita Yhdysvaltain laivaston entinen hävittäjälentäjä Ryan Graves kuvaili 26. heinäkuuta pidetyssä kongressin kuulemistilaisuudessa valaehtoisesti todistaessaan.

Graves ja ainakin 50-60 laivaston lentäjää havaitsivat päivittäin vuosina 2014 ja 2015 pallomaisia esineitä, jotka pystyivät pysymään paikallaan hurrikaanin voimalla puhaltavissa tuulissa tai liikkumaan äänen nopeudella. Lisäksi salaperäiset alukset pysyivät ilmassa äärimmäisen pitkään, paljon kauemmin kuin hävittäjät.

Kohtaamisia kohteiden kanssa, jotka kykenevät tällaisiin erittäin poikkeaviin lento-ominaisuuksiin, on tehty ainakin 80 vuotta sitten. Toisen maailmansodan aikana amerikkalaiset lentomiehistöt raportoivat havainneensa salaperäisiä ”hopeanhohtoisia palloja” ja ”hopeanvärisiä palloja”, jotka uusimpien raporttien tapaan näyttivät toisinaan ”puoliksi läpikuultavilta”. Yöllä havaittuina kohteet, joita 1940-luvun lentäjät kutsuivat ”foo-hävittäjiksi”, näyttivät usein hehkuvilta, tulenpunaisilta tai oransseilta palloilta.

Vuonna 1947 laaditussa ilmavoimien käänteentekevässä asiakirjassa, Twiningin muistiossa, todetaan, että UFO-ilmiö, josta on raportoitu, on todellinen eikä visionäärinen tai fiktiivinen.” Lisäksi muistion mukaan lentäjien havaitsemat UFOt esittävät ”äärimmäistä nousunopeutta, ohjattavuutta… ja toimintaa, jota on pidettävä väistöliikkeenä, kun ne havaitaan”. Tämä, asiakirjan mukaan, johtaa siihen, että ”on mahdollista, että joitakin kohteita ohjataan joko manuaalisesti, automaatilla tai kauko-ohjatusti.”

Twiningin muistion mukaan yleisimpiin UFO-kuvauksiin kuuluvat ”pyöreät tai ellipsinmuotoiset” kohteet, joissa on ”metallinen tai valoa heijastava pinta”. Samaan tapaan kuten viimeaikaiset kuvaukset pyöreistä, metallisista esineistä, joissa ei ole ”lämpökaasupäästöjä”, vuoden 1947 asiakirjassa todetaan erityisesti, että kohteilla ”ei ole [pakokaasupäästöjen] jälkiä.”

Vastaavasti CIA:n asiakirjassa vuodelta 1952 kuvataan yleisimmin havaittujen UFOjen ominaisuuksiksi ”pallomaisia tai ellipsinmuotoisia esineitä, yleensä kirkkaan metallinhohtoisia.”

Syyskuussa 1952 NATO järjesti ensimmäisen suuren merisotaharjoituksensa Atlantin valtamerellä. Kapteeni Edward Ruppeltin — Project Blue Bookin johtaja, joka johti Yhdysvaltain ilmavoimien kaksi vuosikymmentä kestänyttä UFO-analyysia ja lopulta myös UFOjen “debunkkaamista” — mukaan USS Franklin D. Roosevelt -lentotukialuksella ollut toimittaja ”näki ryhmän lentäjiä ja miehistöä katselevan jotakin taivaalla. Hän meni takaisin katsomaan, ja taivaalla liikkui hopeinen pallo.”

Toimittaja Wallace Litwin otti lopulta kolme valokuvaa esineestä. Aluksi sitä pidettiin sääpallona, mutta Ruppelt totesi, että ”merivoimien tiedustelupalvelu tarkisti, kolmeen ja neljään kertaan jokaisen laivan lentotukialuksen läheisyydessä, mutta he eivät löytäneet ketään, joka olisi laukaissut UFOn.”

Seuraavana päivänä Ruppeltin mukaan ”kuusi [brittiläistä] lentäjää, jotka lensivät hävittäjien muodostelmassa Pohjanmeren yllä, näkivät… kiiltävän, pallomaisen esineen.”

Kuten Ruppelt kertoo, lentäjät ”eivät tunnistaneet sitä ’ystävälliseksi’, joten he lähtivät sen perään. Mutta minuutissa tai kahdessa he menettivät sen. Kun he lähestyivät tukikohtaa, yksi lentäjistä katsoi taaksepäin ja näki, että UFO seurasi häntä. Hän kääntyi, mutta UFO kääntyi myös, ja jälleen se päihitti [lentokoneen] muutamassa minuutissa.”

Kolmantena peräkkäisenä päivänä Ruppeltin mukaan ”UFO ilmestyi laivaston lähelle”. Lentäjä ”lähetettiin paikalle ja hän onnistui saamaan suihkukoneensa melko lähelle UFOa, tarpeeksi lähelle nähdäkseen, että esine oli ’pyöreä, hopeanhohtoinen ja valkoinen’ ja näytti ’pyörivän pystyakselinsa ympäri ja tavallaan heiluvan’. Mutta ennen kuin hän ehti lähestyä sitä kunnolla, se oli kadonnut.”

Ruppeltin mukaan nämä päivittäiset kohtaamiset ”hopeanhohtoisten”, ”pallomaisten esineiden” kanssa ”saivat [Britannian kuninkaalliset ilmavoimat] virallisesti tunnustamaan UFOt.”

Vastaavasti joulukuussa 1953 julkaistussa CIA:n asiakirjassa kuvataan ruotsalaisessa sanomalehdessä julkaistua raporttia lentoyhtiön päälentäjästä ja lentokoneinsinööristä, jotka havaitsivat ”täysin epätavallisen, metallisen, symmetrisen, pyöreän esineen” lentävän suurella nopeudella.

Näiden kertomusten lisäksi Ruppelt kuvaili lukuisia tapauksia, joissa Yhdysvaltain armeija oli kohdannut tällaisia esineitä. Ruppeltin mukaan Korean sodassa palvelleet hävittäjälentäjät ”raportoivat nähneensä useaan otteeseen hopeanvärisiä palloja tai kiekkoja.”

UFO-kohtaamisten poikkeuksellinen johdonmukaisuus, toisesta maailmansodasta nykypäivään, on hämmästyttävää.

Ei siis liene yllätys, että hallituksen asiakirjaan salaa piilotetun ”avaruusolentojen teknologia metallisessa pallossa” -kuvauksen lisäksi viraston logossa on näkyvästi hopeinen metallipallo.

Ehkä kaikkein kiehtovinta on, että Kirkpatrick on hiljattain ollut mukana laatimassa tieteellistä artikkeliluonnosta, jossa hän esittää hypoteesin, että Maan ulkopuolinen ”emoalus” voisi vapauttaa ”monia pieniä luotaimia”, jotka ”tulisivat Maahan tai muuhun aurinkokunnan planeettaan tutkimuksia varten.”

Artikkelin julkaissut The Hill, videon News Nation

Eksopolitiikka

Reptiliaanit

13 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Yhteiskuntamme varjoissa lurkkaa ryhmä, jolla on Maapalloa varten pahantahtoisia aikeita. Ne tulevat toisesta maailmasta, ja niiden huhutaan puuttuneen ihmiskunnan olemassaoloon — ehkäpä jopa muuttaneen esi-isiemme geneettistä koodia.

Nämä mystiset olennot on kytketty lähes jokaiseen salaliittoteoriaan, josta olet koskaan kuullutkaan, ja niiden huhutaan soluttautuneen yhteisöihimme kaikkein korkeimmilla liiketoiminnan ja valtionhallinnon tasoilla. Mutta keitä ne ovat ja mistä ne tulevat?

Keitä reptiliaanit ovat?

Reptiliaanien oletetaan olevan avaruusolentojen laji, joka tuli Maapallolle muinaisten sumerialaisten aikaan. Itse asiassa sen mitä me tiedämme niistä on kirjattu sumerialaisten teksteihin. Me tiedämme, että jossain kohtaa Sumerian valtakautta Anunna (joka kääntyy suomeksi nimeksi jumalat) tulivat taivaista ja asettuivat Maahan. Nämä jumalat tunnettiin nimellä Anunnaki (jumalat jotka asuivat Maassa). Monet ihmiset yhdistävät reptiliaanit omituiseen Anunnan saapumiseen, johtuen liskojen palvomisen yhtäkkisestä syntymisestä sen jäljeen, kun Anunnakit asettuivat planeetalle.

On olemassa useita arguemtteja, jotka väittävät, että Sumerian tekstit eivät ole riittävää näyttöä kytkemään reptiliaaneja näihin omituisiin Anunnakeihin. Mitä ei kuitenkaan voida kiistää on se, että monet näistä reptiliaaniteorioista ovat tulleet valoon Sumerian tekstien myötä.

Yleisiä reptiliaaniteorioita

Reptiliaanien alkuperästä on kaksi teoriaa. Jotkut uskovat, että reptiliaanit kehittyivät Maapallola miljoonia vuosia sitten, kunnes ne kykenivät menemään avaruuteen. Niiden paluu Sumerian aikaan oli yksinkertainen päätös palata Maapallolle — ei mitenkään valloittaa uutta maailmaa.

Toiset uskovat, että reptiliaanit tulivat tänne Dracon tähdistöstä, ja matkustivat galaksin halki ennen Maapallon löytämistä. Sitten ne assimiloituivat Maapallon hallitukseen ja auttoivat tuomaan muinaisen maailman Valistuksen aikaan. Jotkut näistä reptiliaaneista lisääntyivät ihmisten kanssa ja saivat aikaan ristisiitosjälkeläisiä, joiden ansioksi esitetään mm. Egyptin pyramidien rakentaminen.

Teoreetikot kertovat, että reptiliaanit ovat humanoidilaji, joka näyttää ihmismäiseltä jaloista kaulaan, mutta joiden kasvot muistuttavat liskoa. Ne ovat paljon pidempiä kuin keskivertoihminen (ainakin siihen aikaan), ja niillä on tietoa, jonka ajatellaan auttaneen muinaisen maailman muokkaamista. Itse asiassa jotkut teoreetikot väittävät, että ne olivat vastuussa maailman valtauskontojen perustamisesta Lähi-Itään (juutalaisuus, kristinusko, islam).

Reptiliaanien motivaatiot

Mitä nämä omituiset olennot haluavat? Oletettavasti orjuuttaa ihmisrodun. Ja mikä muu ryhmä olisikaan syypäänä kaikkiin maailman salaliittoihin kuin ensimmäiset avaruudesta tulleet siirtokuntaa perustaneet, jotka saivat yhteyden esi-isiimme?

On monia eri variaatioita siitä miten nämä reptiliaanit ovat lähteneet orjuuttamaan ihmisiä. Joidenkin teoreetikoiden mukaan Anunnakit saivat tämän aikaan geneettisesti muokkaamalla kädellisten DNA:ta, jotta heistä tehtäisiin paremmin sopivia palvelijoita. Toiset väittävät, että reptiliaanit yksinkertaisesti muokkasivat ihmis-DNA:n lyhyttä palasta, jotta esi-isistämme tehtäisiin alistuivaisempia. Tästä teoriasta on olemassa variaatioita, joiden mukaan ihmisillä on käytössään vain pieni osa aivokapasiteetistaan, koska sillä tavoin reptiliaanit muokkasivat aivojemme rakennetta. Monet, jotka uskovat tätä teoriaa, huomauttavat että aivoistamme löytyy reptiliaanigeenejä, jotka ovat vastuussa suuresta määrästä aivojemme aktiviteettia.

Ihmisrodun pelastaminen

Sumerian tekstien mukaan tämän suunnitelman pilasi hahmo nimeltä Enki — jumala joka tuli Maapallolle eri paikasta kuin Anunnakit. Hän vapautti tiettyjä ihmisiä orjuudesta kertomalla heille salaisuuden — vaikka me emme enää olekaan varmoja siitä mikä tuo salaisuus voisi olla.

Ilmeisesti Enkin taktiikat eivät toimineet pitkässä juoksussa, koska monet uskovat reptiliaanien olevan edelleen hengissä. Itse asiassa jotkut uskovat maailman eri hallitusten ja liiketoimintojen koostuvat suurimmaksi osaksi reptiliaaneista. Suosittuja kandidaatteja reptiliaaneiksi ovat mm. kuningatas Elizabeth II ja George W. Bush. Reptiliaanijohtajat pitävät ihmiskuntaa kurissa myrkyttämällä ihmisten ruoat ja harhauttamalla heitä politiikalla ja sodalla.

Kaikkein suosituin uskomus reptiliaaniteoreetikoilla on, että tämä omituisten avaruusolentojen ryhmittymä toivoo yhdistävänsä kaikki maailman maat Uuteen Maailmanjärjestykseen, mikä antaa heille täydellisen hallinnan yhteiskunnistamme ja kaikesta.

Fyysinen ulkomuoto

Ei mitenkään yllättävästi on olemassa suhteellisen vähän kuvauksia siitä miltä reptiliaanit oikeasti näyttävät. Oletettavasti reptiliaaneja on ainakin kahdenlaisia — siivekkäitä draconilaisia sekä reptoideja. Draconilaiset ovat albiinorotu, jolla on siivet. Ne ovat reptiliaanihierarkiassa kaikkein korkeimmalla. Reptoidit ovat seuraavana nokkimisjärjestyksessä. Niiltä puuttuu siivet, mutta niillä on suomukas iho, jonka väri on hieman ruskehtava. Reptoidit ovat reptiliaanien sotilaita ja tieteentekijöitä.

Nämä reptiliaanit voivat olla mitä tahansa 1,5 metristä 4 metriin pitkiä (draconilaiset tuppaavat olemaan pidempiä kuin reptoidit) ja niillä on suomukas iho, liskomaiset silmät ja ne ovat epätavallisen voimakkaita. Ne eivät pidä ihmiskuorta päällään sopeutuakseen yhteiskuntaan, vaan ne käyttävät värähtelyjä muuttamaan sitä miten ihmiset ne havaitsevat.

Hybridit

Oletettavasti on olemassa hybridejä, jotka ovat ihmismuodossa, jotka eivät itse ole tietoisia siitä, että he ovat reptiliaaneja. Neljännessä ulottuvuudessa olevat reptiliaanit kontrolloivat näitä hybridejä, ja niitä käytetään edistämään Uuden Maailmanjärjestyksen agendaa. Nämä hybridit ovat olleet olemassa jo jonkin aikaa maailmassamme erilaisina johtajina, jotka ovat tehneet karmaisevia tekoja ihmiskunnan historiassa.

Miten sitten erottaa tällaiset reptiliaanit ja hybridit? Useimmat uskovaiset sanovat, että kaikkein yleisin tapa saada reptiliaani kiinni housut kintuissa on etsiä kameran häikkiä. Useimmat reptiliaanit ovat valkoihoisia tai vaaleita. Nillä on yleensä myös vihreät tai siniset silmät, jotka voivat muuttaa väriään. Useimmilla reptiliaaneilla on jonkinlainen naarmu tai muu syntymämerkki kasvoissaan, josta heidät erottaa. Teoreetikot uskovat, että tämä voi olla yritys peitellä niiden ihon karkeus.

Reptiliaanin havaitsemiseksi kannattaa tarkkailla niiden ulkonäköä valokuvissa ja videoilla. Uskovaiset väittävät, että reptiliaanin tai hybridin voi erottaa helposti ihmisestä muutaman tunnusmerkin avulla. Yksi kaikkein suosituin on niiden silmien värin näyttäminen punaisilta valokuvissa. Tämä on varsin yleinen ilmiö ihmisillä, jotka ottavat valokuvia huonolaatuisella kameralla, mutta oletettavasti tätä esiintyy varsin usein jos kohtaa reptiliaanin. Joskus esiintyy myös muutoksia reptiliaanien silmien ulkonäössä, kun niitä kuvataan. Muita muutoksia ovat suomuisen ihon ja sinivihreän ihonvärin hienovaraiset muutokset.

Reptiliaanien yleisiä piirteitä

Reptiliaanit ja niiden hybridit ovat yleensä empatiakyvyttömiä tai niillä on ainakin äärimmäisiä vaikeuksia tuntea tai ilmaista tunteita. Ne tyypillisesti eivät ole myötämielisiä ympärilläolijoidensa vaikeuksille ja kärsimyksille. Ne myös tuppaavat olevaan valtaanmeneviä, valta ajaa niitä eteenpäin.

Reptiliaanit ovat myös äärimmäisen älykkäitä. Niillä on syvä jano tiedolle, tieto ajaa niitä — erityisesti mitä tulee avaruuteen ja tieteeseen.

Monet uskovaiset väittävät, että reptiliaanit jatkuvasti työskentelevät kaaoksen ja tuhon luomiseksi ympärilläolevaan maailmaamme. Tämä yleensä esiintyy sellaisen väitteen kanssa, että reptiliaanit imevät negatiivisesta energiasta ravintoa, ja että ne tarvitsevat negatiivista energiaa elämäntyylinsä ylläpitämiseksi. toiset uskovat yksinkertaisesti, että reptiliaanit himoitsevat valtaa ja tekevät mitä tahansa oman otteensa säilyttämiseksi yhteiskunnasta.

Suosittuja reptiliaanisalaliittoteorioita

Paul Bennewitz

Harva maailmassa olemassaoleva UFO-salaliittoteoria on yhtä tunnusomainen kuin Paul Bennewitzin oletettu maanalaisen UFO-tukikohdan löytäminen New Mexicon Dulcesta.

Paul Bennewitz oli kunnioitettu fyysikko, joka sattui löytämään salaisen projektin, jota ilmavoimat ja NSA pyörittivät Kirtlandin ilmatukikohdassa New Mexicossa. Hän uskoi, että nämä projektit jotenkin liittyivät paikallisiin karjansilvontatapahtumiin ja avaruusolentojen sieppaukskertomuksiin, jotka olivat yleisiä alueella.

Hänen tutkimuksensa johtivat hänet Dulcen kaupunkiin. Siellä on tukikohta, jonka sanotaan olevan mistä ihmisille vihamielisten avaruusolentojen ryhmä pyörittää operaatioitaan, jotka käyttävät tukikohdan seitsemättä kerrosta geneettisen manipulaation kokeisiin. Nämä avaruusolennot yleisesti on identifioitu reptiliaaneiksi.

Bennewitz vei väitteensä UFO-yhteisölle, josta ne nopeasti levisivät ja monet uskovaiset hyväksyivät ne. Kuitenkin oli myös niitä, jotka eivät hyväksyneet hänen väitteitään totuutena, koska hän nopeasti ajautui hulluuteen ja myönsi, että armeija ja valtion agentit olivat levittäneet misinformaatiota.

Tästä huolimatta monet silti uskovat Bennewitzin teorioita tänäkin päivänä. Itse asiassa eräs entinen Dulcen tukikohdan turvallisuusupseeri, Thomas Castello, on vahvistanut tukikohdassa olevan seitsemän kerrosta. Castellon mukaan seitsemännessä kerroksessa on luonnollisia luolia, joissa hän uskoo useiden avaruusolentojen rotujen käyneen aiemmin.

David Icke

Mitä reptiliaaneihin tulee, suurin osa nykypäivän teorioista on peräisin nyt kuuluisalta David Ickelta. Icke alunperin oli ammattimainen jalkapallon pelaaja, joka joutui eläkkeelle ennenaikaisesti reuman takia. Hetken aikaa hän tyytyi urheilutoimittajan ja vihreiden puolueaktiivin hommiin, mutta pian hän joutui toisenlaiselle polulle, kun meedio kertoi hänelle, että hänellä oli erikoistarkoitus Maapallolla, ja että pian hän saisi viestejä henkimaailmasta.

Icke pian tunnettiin nimellä “Son of the Godhead” ja hän oli vakuuttunut, että maailmaa johtaa Babylonin Veljeskunta -niminen ryhmittymä — reptiliaanit, jotka muuttavat muotoaan ja sulautuvat muuhun yhteiskuntaan johtajina ja muina nimekkäinä henkilöinä. Tämän veljeskunnan tavoite on luoda Uusi Maailmanjärjestys.

Monet nykyään reptiliaaneihin uskovat ovat vahvasti saaneet vaikutteita Ickelta ja hänen opetuksistaan. On niitä, jotka käyvät debattia Icken metodeista. Jotkut uskovat hänen olevan vain seonnut salaliittohörhö, toiset taas pitävät hänen teorioitaan ei-älyköille annettuna rohkaisuna kyseenalaistaa nykymaailman yhteiskunta, mikä antaa heille linssin minkä läpi tarkastella maailman tapahtumia lähemmin.

Huolimatta siitä, mitkä Icken tavoitteet (tai hänen henkinen terveydentilansa) ovat, hän on aina yksi reptiliaanisalaliittoteorian pioneereista.

Herbert Schirmer

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, älkäämme unohtako kuuluisaa Hermert Schirmerin kertomusta kohtaamisesta UFOn kanssa tienposkessa Ashlandissa, Nebraskassa. Aluksi Schirmer muisti, että hän kohtasi omituisen aluksen, joka leijaili tien reunan yläpuolella. Myöhemmin hän suostui hypnoosiin, jotta hän muistaisi mitä hänelle oli tapahtunut.

Hän muisti, että hänet oltaisiin talutettu avaruusalukselle, ja että hän olisi ollut kanssakäymisessä olennon kanssa, joka ’näytti aivan kuin ihmisiltä’, mutta että heillä oli päällään harmaanvalkoiset univormut, joissa oli siivekkään käärmeen kuva heidän rinnuksissaan. Salaliittoteoreetikot joka puolella nopeasti liittivät tämän kertomuksen reptiliaaneihin, ja selittivät olentojen ihmismäisen ulkonäön johtuvan reptiliaanien muodonmuutoskyvyistä.

Epäiltyjä reptiliaaneja

Pitkin historiaa on ollut lukemattomia uskonnollisia ja myyttisiä hahmoja, jotka muistuttavat reptiliaaneja. Useimmat näistä oletetuista reptiliaaneista ovat yksinkertaisesti kansantaruja, jotka on kerrottu sukupolvelta toiselle muinaisista kulttuureista, mutta muutamat näistä ovat kryptozoologian tutkimuksen alaa.

Cecrops I

Legendan mukaan Ateenan ensimmäinen kuningas oli puoliksi ihminen, puoliksi käärme. Hänen kehonsa vyötäröstä ylöspäin oli ihmisen, ja alaosa oli käärmemäinen, tai kalan pyrstö. Cecrops I oli kuuluisa ateenalaisten keskuudessa, ja hänen sanotaan antaneen ateenalaisille paljon viisautta ja tietoa.

Hänen sanotaan opettaneen ateenalaisille naimisiinmenosta, sen sijaan että kumppanuudet olisivat lyhyitä yhden illan juttuja. Hänen sanotaan myös opettaneen kansansa lukemaan, kirjoittamaan ja hautaamaan kuolleensa seremoniallisin menoin.

Legendan mukaan Cecrops päätti, että Athenasta tulisi Ateenan nimikkojumalatar.

Cherufe

Cherufe on peräisin chileläisestä tarustosta, jossa kerrotaan tarina ilkeästä humanoidireptiliaanista, joka eli tulivuorten laava-altaissa. Cherugen ajateltiin aiheuttavan vahinkoa, kun tulivuoret ja meteoriitit iskivät. Cherufen lepyttelemiseksi tulivuoren suuaukosta heitettiin uhri. Sanotaan, että Cherufe halusi ihmislihaa, mutta erityisesti se piti nuorista ja neitsyistä.

Lohikäärmekuningas

Lohikäärmekuningas on vesiolento, jonka ajatellaan kontrolloivan säätä, meren olentoja sekä muita lohikäärmeitä. Se voi ilmestyä monissa eri muodoissa, mutta kaikkein yleisimmin se nähdään Keltaisena Lohikäärmeenä tai Neljän Valtameren Lohikäärmekuninkaana.

Echidna

Echidna on kreikkalaisen mytologian reptiliaaniolento, jota pidetään kaikkien hirviöiden äitinä. Vyötäröstä ylöspäin Echidna on vastustamaton nymfi, ja vyötäröstä alaspäin pelottava käärme. Echidnan kumppani on kuuluisa Typhon. Yhdessä ne ovat luoneet kaikkein pelottavimmat kreikkalaisen mytologian hirviöt.

Echidna on kuolematon eikä ikäänny, ja sen sanotaan syövän raakaa ihmislihaa. Onko Echidnan käärmekeho kuitenkin käärmeen pää?

Gorgonit

Kreikkalainen tarusto kertoo tarinan Gorgoneista — kolmesta sisaresta, joilla oli hiusten tilalla myrkyllisiä käärmeitä. Nämä pelottavat siskot tunnettiin kyvystä muuttaa heitä silmiin katsoneet ihmiset kivipatsaiksi, ja ne aiheuttivat tuhoa kaikkialla minne menivätkin.

Kaikkein kuuluisin Gorgoneista oli Medusa — reptiliaani, jonka Perseus tappoi, koska tämä ei ollut kuolematon niinkuin siskonsa Stheno ja Euryale.

Lamia

Kreikkalaisen mytologian mukaan Lamia oli joskus kaunis nainen, josta Zeus kiinnostui. Kun Hera sai tietää, että Lamia oli Zeuksen rakastajatar, hän tuhosi Lamian lapset. Sitten hän muutti Lamian karmaisevaksi hirviöksi, joka söi lapsia omien menettämisen suruunsa. Useat kertomukset sanovat Lamian olevan puoliksi nainen ja puoliksi käärme.

Lemurialaiset

Vaikka monet uskovat lemurialaisten jotenkin liittyneen kädellisiin (Lemuroidea), jotkut uskovat lemurialaisten olleen reptiliaanihumanoideja. Tämä uskomus saa tukea Helena Blavatskylta, teosofian perustajalta.

Ningizzida

Ningizzida on yksi Anun palatsin vartijoista Sumerian mytologian mukaan. Häntä kuvataan käärmeeksi, jonka pää on ihmisen pää. Ningizzidan ajatellaan olevan myös Elämän Puun herra.

Sobek

Sobek on muinainen egyptiläinen jumala, jolla sanotaan olevan ihmisen keho ja krokotiilin pää. Sen sanotaan ilmestyneen Niilin krokotiilin tai Länsi-Afrikan krokotiilin muodossa.

Sobek oli hedelmällisyyden ja sotilasvallan jumala. Sobekia pidettiin myös suojelijana — erityisesti mitä tuli Niilin joen vaaroihin.

Typhon

Typhon oli Echidnan kumppani ja pelottava hirviä, jota sekä kuolevaiset että kuolemattomat pelkäsivät. Se oli voimakas olento — puoliksi ihminen ja puoliksi käärme. Monet kirjoitukset kuvaavat sillä olleen sata käärmeen päätä, jotka törröttivät sen olkapäistä, jotka kykenivät kylvämään tulta ympäriinsä.

Typhon ja Echidna saavat kunnian olla kaikkein pelätyimpiä kreikkalaisen taruston hirviöitä. Jotkut kirjoitukset väittävät, että Hera synnytti Typhonin, koska hän oli vihainen Zeukselle siitä, että Zeus oli yksin synnyttänyt Athenan. Hän rukoili titaaneja, ja tuli raskaaksi ja synnytti Typhonin, jonka hän myöhemmin antoi Pythonille kasvatettavaksi.

Typhon myöhemmin haastoi Zeuksen saadakseen koko kosmoksen haltuunsa, mutta Zeus voitti tämän ukkosen salamoillaan.

Wadjet

Wadjet oli alemman Egyptin suojelusjumalatar, josta myöhemmin tuli koko Egyptin jumalatar. Häntä usein kuvattiin naisena, jolla oli käärmeen pää, vaikka joskus ilmestyikin kokonaan käärmeenä (yleensä Egyptin kobran muodossa).

Wadjet liitetään usein Ra:n silmään, joka on suojeleva jumaluus. Monet kuvaukset näyttävät Wadjetin kobrana, joka on kietoutunut Ra:n pään päälle tarjoamaan tälle suojelusta.

Myytin selittäminen

Monet jotka yrittävät valaista reptiliaanien mukaan ottamista salaliittojen joukkoon usein osoittavat kohti Robert E. Howardia. Howardin teos “Shadow Kingdom” ensimmäisenä esitteli idean käärmeihmisistä salaseurojen johtajina, jotka tavoittelevat maailman kontrollia. Kirja esittää idean siitä, että reptiliaanit ovat voineet kukoistaa menneissä Atlantiksen ja Lemurian maailmoissa, ja että ne olisivat vastuussa muinaisen maailman suurista teknisistä keksinnöistä. Itse asiassa monet David Icken teoriat ovat perua Howardilta tai Howardilta inspiraatiota saaneiden kirjoittajien teksteistä.

Toiset yksinkertaisesti osoittavat Sumerian teksteihin kaiken reptiliaanihysterian alkulähteenä. On kiistämätöntä, että nämä tekstit ovat toimineet monien kirjoittajien tekstien inspiraationlähteenä (mukaanlukien Howard), ja että on monia mytologisteja, jotka uskovat näiden tekstien olevan ainakin jollain tasolla totta.

On myös niitä, jotka yksinkertaisesti näkevät reptiliaanien tulevan esiin historiassa kuviteltuina olentoina, joilla selittää maailmaa tavalla, joka meidän esi-isillemme oli järkeenkäypää.

Artikkelin julkaissut mythology.net

Uutiset

Kaivostyöntekijät löysivät enkelipatsaan ikiroudasta

12 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Siperian Jakutiassa sijaitsevan Elgan hiilikaivoksen työntekijät kaivoivat ikiroudasta esiin patsaan, joka esittää naishahmoa, jolla on kilpi ja miekka, ja sen selässä näyttää olevan siivet, hieman kuin langenneella enkelilä.

Kaivostyöntekijät näyttävät tunteitaan ja innostustaan seistessään patsaan vierellä. Jos käännös menee oikein, he sanovat, että he eivät voi kuvata sitä mikä heillä on vierellään, ja että kohtapuoliin tiedustelupalvelut saapuvat paikalle helikopterilla viemään sen pois tuntemattomaan paikkaan.

Asiantuntijoiden lisätutkimuksia vaaditaan määrittämään tämän potentiaalisesti arvokkaan muinaisartefaktin merkittävyys, mutta koska tiedustelupalvelut ovat mukana hommassa, jää nähtäväksi kuulemmeko tästä löydöstä enää koskaan tulevaisuudessa.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

UFOt

Amerikkalainen vakoilukone kuvasi UFOn sota-alueella

11 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Tämän kuvan sanotaan olevan amerikkalaisen vakoilukoneen kuvaama Mosulin kaupungin yllä Irakissa huhtikuussa 2016. Kuvassa näkyy metallisen värinen orbi.

Jeremy Corbell ja George Knapp ovat julkaisseet kuvan samaan aikaan heidän lanseeratessaan uutta Weaponized-podcastiaan.

Corbell sanoo, että video on arviolta neljän sekunnin kestoinen, eikä sitä ole vielä julkaistu. Hän väittää myös, että kuvamateriaali otettiin mukaan Pentagonin UAP-toimikunnan pitämään turvaluokiteltuun briiffaukseen, ja että kohteen uskotaan olleen jonkinlaisessa älykkäässä ohjauksessa kuvauksen aikaan.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

UFOt

Webkamera tallensi mystisen valopallon Indonesiassa

10 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Mystinen taivaan läpi kiitävä valopallo tallentui webkameraan, joka tarkkailee Mount Merapin tulivuorta Indonesiassa tammikuun 24. päivä 2023.

Indonesian avaruustutkimuskeskus sanoi, että kyseessä oli Falconsat-3 -satelliitti, joka paloi ilmakehässä, kun toiset taas ovat selittäneet ilmiötä lentokoneeksi.

Orbin luonteesta on monenlaisia teorioita, mutta ilman konkreettista näyttöä mitään on vaikeaa sanoa varmaksi. Mutta jotkut ihmiset uskovat, että se voisi olla peräisin Maan ulkopuolelta.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Trinityn ydinkoealueen UFO-tapaus

9 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Trinityn koealue New Mexicossa on maailman ensimmäisen ydinpommin räjäytyspaikka heinäkuussa 1945. Kokeessa, koodinimellä ”Trinity”, räjäytettiin plutoniumpommi 30-metrisen tornin huipulla. Räjähdys oli 18.6 kilotonnia energialtaan, ja se välittömästi tuhosi tornin ja muutti ympäröivän maan vihreäksi lasiksi. Pentagonin väitetään yrittäneen pitää koe salassa, mutta viime vuosina informaatiota siitä on tihkunut julkisuuteen.

On myös erillisiä raportteja väitetystä UFOn maahansyöksystä lähellä Trinityn koealuetta vuonna 1945. Elokuun 16. päivä 1945, vain kuukausi Trinityn ydinkokeen jälkeen, kaksi poikaa, Jose Padilla ja Reme Baca, kuulivat törmäyksen melun. He sanovat nähneensä avokadon muotoisen aluksen, jonka sisällä oli kaksi rukoilijasirkan näköistä olentoa, joista yksi oli tuskissaan. Kappale osui kertoman mukaan viestintätorniin sen tullessa alas, ja kaksi poikaa näkivät USA:n armeijan yrittävän irroittaa sitä.

Kolmas silminnäkijä, pommikonepilotti everstiluutnantti William Brothy, oli laskeutumassa läheiselle Alamogordon ilmatukikohdan kentälle, kun lennonjohto pyysi häntä tutkimaan yhtäkkistä viestintätornin signaalin katkeamista. Brothyn raportti kuvaa tornin saamia vahinkoja, sekä munanmuotoisen kappaleen ja kaksi poikaa sen ympärillä.

Ydinkokeiden räjäytyspaikkojen sekä ydinteknologian laitosten ympärillä tapahtuneista UFO-havainnoista on raportteja läpi historian. Jonkin sortin yhteys UFOjen ja ihmisten ydinteknologian välillä näyttää olevan. On ollut tapauksia, joissa ydinohjukset ovat sammuneet yhtäkkisesti samaan aikaan, kun UFO on tullut ilmatukikohdan ylle näkyviin.

Tällä videolla Britannian puolustusministeriön entinen virkamies Nick Pope keskustelee lakiesityksestä, joka vaatisi Pentagonia käymään läpi UFO-havaintoihin liittyviä historiallisia dokumentteja Trinityn koealueen vuoden 1945 tapahtumiin liittyen ’Tucker Carlson Tonightissa’.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

Apollo 20: Salainen tehtävä jolla noutaa Kuusta muinainen avaruusolentojen alus

8 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Viewzonen mukaan tässä on kyse jättiläismäisestä avaruusaluksesta Kuussa, joka väittämän mukaan löydettiin ja valokuvattiin Apollo 15 -tehtävän aikana. Tarina tästä avaruusolentojen aluksesta on kiertänyt netissä noin vuodesta 2007.

Aluksen piti olla erittäin suuri avaruusolentojen alus, joka oli syöksynyt maahan tai muuten hylätty Kuuhun muinaisina aikoina.

Tämän aluksen olemassaolo on mysteeri ja sanotaan, että Kuuhun tehtiin ’turvaluokiteltuja NASAn avaruustehtäviä’, jotka tarkastelivat jättiläisalusta lähemmin.

Mysteeri jatkuu William Rutledgen esitettyä lausuntonsa. Eläkkeellä oleva Rutledge väittää, että hän oli erikoisella NASAn tehtävällä ja mukana NASAn toiminnassa 70-luvun lopulla.

Rutledge väittää työskennelleensä ainakin kahdessa viimeisessä kuutehtävässä, epäonnistuneessa Apollo 19 -tehtävässä sekä Apollo 20:ssa, jonka hän sanoo laukaistun elokuussa 1976 Vandenbergin ilmatukikohdasta.

Molemmat tehtävät, Rutledgen mukaan, olivat ’salaisia yhtestehtäviä avaruuteen’, jotka olivat seurausta Neuvostoliiton ja USA:n yhteistyöstä. Ne eivät ole missään NASAn tehtävien listoilla mukana, ja jos ne ovat totta, sille on hyvä syy.

’The Why Files’ on tehnyt huikean videon tästä mystisestä avauusolentojen aluksesta, ja saatat pohtia onko tämä kaikki oikeasti totta, mutta videon lopussa hän toteaa, niinkuin monet muutkin ihmiset ovat todenneet, että koko tarina salaisesta Apollo 20 -tehtävästä Kuuhun pelastamaan avaruusolentojen muinainen alus oli sepitettä.

Mutta… oliko se oikeasti sepitettä? Yllä näkyvä panoramakuva AS15-P-9630 (Apollokuvien Atlaksesta) tarjoaa näyttöä massiivisesta avaruusolentojen aluksesta Kuussa.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

ufologia

Amerikkalaisia UFO-maahansyöksytapauksia

7 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Monet UFO-fanaatikot ovat kuulleet kuuluisasta ”Roswellin UFO-tapauksesta”, joka on saanut paljon julkisuutta ja media-aikaa radiossa ja televisiossa. Jotkut ovat jopa kuulleet tai lukeneet kuuluisasta Kecksburgin tapauksesta Pennsylvaniassa sekä Shag Harborin tapauksesta Kanadan Nova Scotiassa. Kuitenkin, useimmat UFO-tutkijat ovat tuskallisen tietämättömiä muista UFOjen maahansyöksyistä, joita on tapahtunut. Tässä esitellään väitettyjä raportteja ”muista” UFO-maahansyöksyistä, joita on sattunut ympäri USA:a. Tämä lista ei ole läpikotainen — voi olla myös muitakin joista tässä ei ole mainintaa. Lisäksi jotkin raportit on tarkoituksella jätetty pois johtuen todisteiden puutteesta näille väitteille. Kuitenkin 20 ”sensaatiomaisempaa” tapausta esitellään.

Useimmista raporteista on olemassa vain anekdotaalista näyttöä, kun taas toisista on olemassa juurikaan ei mitään todisteita siitä, että mikään alus olisi koskaan syöksynyt maahan. On kiinnostavaa huomata, että vaikka tämä raportti ei ota kantaa muualla maailmassa esiintyneisiin tapauksiin (joka itsessään on aika pitkä lista), siltikin on olemassa laajalti näyttöä siitä, että UFOjen maahansyöksyjä on salannut jokin taho, joko hallitus tai jokin hämäräperäinen virasto. Tämä raportti keskittyy ainoastaan tapauksiin, joista on olemassa oikeita konkreettisia, fyysisiä todisteita, joko laitteistoa tai ruumiita, eikä niihin moniin tapauksiin, joissa on raportoitu avaruusolentojen kontaktista (mm. kun asevoimat ovat ottaneet yhteen muukalaisten kanssa).

Aurora, Teksas, 1897

Huhtikuun 17. päivä 1897 pienen teksasilaisen Aurora-nimisen kunnan asukkaat katselivat omituisen, ilmalaivan muotoisen lentävän koneen maahansyöksyä tuulimyllyyn, jonka omisti tuomari Proctor. Hylky heitettiin läheiseen kaivoon, mutta hylystä saatiin kerättyä avaruusolennon ruumis, joka haudattiin läheiselle hautausmaalle. Useita tutkimuksia on tehty tämän tarinan ja sanomalehtien kirjoittamien väitteiden joko vahvistamiseksi tai kumoamiseksi. Tähän päivään mennessä mitään todisteita romusta tai avaruusolentojen jäännöksistä ei ole löytynyt tarinan tueksi. Monet uskovat tarinan olevan keksitty, jotta Auroran kuntaan saataisiin houkuteltua liiketoimintaa. UFO Hunters -televisio-ohjelma teki erikoisohjelman alueelta. Jotkin väitteet koskien tarinan yksityiskohtia osoitettiin todeksi, vaikka absoluuttinen näyttö on parhaimmillaankin hataraa.

Samanlainen tarina on kerrottu toisesta ilmalaivan muotoisesta UFOsta, joka lensi USA:n halki ja jonka tuhannet näkivät vuonna 1909. Tarina pääsi otsikoihin useassa suositussa sanomalehdessä. Ilmalaivan raportoitiin syöksyneen maahan Chicagon länsipuolelle, mutta mitään hylkyä ei koskaan löydetty.

Cape Girardeau, Missouri, 1941

Tämä harvinaisen vähän tunnettu tapaus on saanut yllättävää tukea silminnäkijähaastatteluista, joita UFO-tutkija Leonard Stringfield teki alueella. Rva Charlette Mann sai isoäidiltään todistuksen tapahtuneesta tämän kuolinvuoteella. Hän kertoi, että isoisää, paikallista pastoria, pyydettiin suorittamaan viimeinen voitelu joukolle avaruusolentoja (lukumäärää ei tiedetä), jotka näyttivät ”Harmailta” (pieniä kooltaan, suuret päät, suuret silmät, pienet raajat). Kun isoäiti lähestyi tapahtumapaikkaa, siellä oli jo poliisi, palokunta ja lääkäreitä. Seurakunnan jäsen myöhemmin antoi pastorille valokuvan yhdestä kuolleesta avaruusolennosta, jota kaksi miestä piteli käsissään. Vaikka kaksi armeijan upseeria vannotti tätä pitämään asian omana tietonaan ja he takavarikoivat kaikki todisteet, Mannin isoisä ei kyennyt pitämään salaisuutta vaimoltaan ja kahdelta pojaltaan, vaikka pieniä tiedonjyviä tästä ”perhesalaisuudesta” olikin vuotanut julkisuuteen tämän jälkeen. Sitä ei kuitenkaan kuultu kokonaisuudessaan ennen kuin Charlotten isoäiti oli kertonut sen kuolinvuoteellaan vuonna 1984.

Roswell, New Mexico, 1947

Ehkäpä kaikkein tunnetuin tarina maahansyöksyneestä UFOsta on Roswellin tapaus, jossa UFOn kerrotaan kärsineen katastrofaalista vauriota myrskystä sen lentäessä hra Brazelin maiden yläpuolelta New Mexicossa. Seuraavana päivänä Brazel löysi hylyn, joka oli tehty omituisen kevyestä metallista, jota ei voinut leikata tai polttaa. Lisäksi hylystä löytyi aisoja, joissa oli omituisia hieroglyfejä joita ei osattu tulkita. Brazelin lisäksi maahansyöksyn näki omin silmin usea silminnäkijä. Myöhemmin armeija eristi alueen ja armeijan henkilöstö pidätti Brazelin ja komensi ettei hän saa kertoa tapauksesta kenellekään. Roswellin sanomalehti julkaisi dramaattisen jutun, jossa väitettiin, että armeija oli noutanut avaruusolentojen aluksen.

Silminnäkijöiden sanotaan vihjailleen, että törmäyspaikalla oli neljä avaruusolentojen ruumista sekä ”elävä alien”, ja kaikki vietiin paikalliselle ruumishuoneelle tutkittavaksi. Lopulta muitakin silminnäkijöitä astui esiin tapauksen 40-vuotisen historian aikana vahvistamaan tapahtuneen. Monet uskovat, että maahan syöksynyt UFO ja avaruusolentojen ruumiit vietiin armeijan salaisiin tutkimuksiin. On myös esitetty, että tämä tapaus oli motiivina salaisen kabaalin perustamiselle, jolle annettiin tehtäväksi noutaa, tutkia ja takaisinmallintaa maahansyöksyneitä avaruusaluksia ja avaruusolentojen ruumiita.

Tapauksesta on kirjoitettu useita raportteja ja kirjoja, ja sille löytyy paljon muutakin sitä tukevaa todistusaineistoa. Vuosien hiljaiselon jälkeen useita todistajia on astunut esiin (jotkut kuolinvuoteillaan) puhumaan yhteyksistään tähän tapaukseen. Valtio on sittemmin esittänyt neljä epätyydyttävää ja erillistä selitystä tapahtumalle.

Paradise Valley ja Cave Creek, Arizona, 1948

Kertomukset eroavat, mutta UFO joko syöksyi maahan Dreamy Drawin alueelle tai 10 mailin päähän Cave Creekin alueelle. Paikalla olleet silminnäkijät saivat talteen 2 avaruusolennon ruumista, joita he pitivät itsellään kunnes armeija vei ne. Salaliittoteoreetikoiden mukaan läheinen Dreamy Drawin pato rakennettiin piilottamaan maahan syöksynyt avaruusolentojen alus, josta ruumiit saatiin talteen.

Aztec, New Mexico, 1948

Tässä tarinassa kaksi miestä väittää nähneensä lautasaluksen, jonka läpimitta oli 99.99 jalkaa (30.47 metriä), törmäävän läheiselle kukkulalle lähellä Aztecia New Mexicossa. Myöhemmät väitteet esittävät, että armeija sai haltuunsa jopa 16 avaruusolentojen ruumista. Vaikka tarinaa on vähätelty sepitteeksi, tarinaa silti edelleen kuulee myöhäisillan talkshow-ohjelmissa, joissa useat ihmiset edelleen uskovat sen totuudenmukaisuuteen.

Laredo, Texas, 1948

Kaksi hävittäjää lähetettiin nopeasti kiitävän kohteen perään, jota oltiin seurattu sitä ennen tutkalla. Hävittäjät selvittivät kohteen sijainnin USA:n lounaisosissa ja raportoivat, että se oli hidastunut ja alkoi vaappua. Kun UFO katosi tutkasta, suoritettiin etsinnät ja UFOjen törmäyspaikka sijoitettiin arviolta 30 mailin päähän Teksasin Laredosta. Noutopartio hälytettiin, valokuvia otettiin ja hylky sekä yksi avaruusolennon ruumis vietiin salaiseen paikkaan.

Death Valley California, 1949

The Bakersfield Californian -sanomalehti kertoi sivulla 13, että kaksi kullankaivajaa, Buck Fitzgerald ja Mace Garney, näkivät UFOn, joka oli arviolta 7 metriä läpimitaltaan, kiitävän ohitseen arviolta melkein 500 kilometrin tuntinopeudella ja törmäävän autiomaahan. Sitten he näkivät kahden pienen humanoidiolennon kömpivän hylystä ja juoksevan autiomaahan. Kuuma ilma (138 F eli 59 Celsius-astetta) esti heitä jahtaamasta olentoja kovinkaan pitkään. Jokatapauksessa miehet väittävät, että he kadottivat olennot niitten juostua hiekkadyynin taa. Miehet kuvasivat olentoja ”kääpiömäisiksi”. Mitään yrityksiä kumota tarinaa ei ole ollut. Lisäksi mitään viitteitä siitä, että hylkyä tai olentoja koskaan olisi paikallistettu tai noudettu ei ole. Myöhemmät yritykset vierailla alueella ovat osoittuautuneet hedelmättömiksi, sillä maahansyöksystä ei ole mitään todisteita.

Birmingham, Alabama, 1955?

Tästä UFO-maahansyöksystä ei ole kovinkaan paljon yksityiskohtia. Oletettavasti se tapahtui Alabamassa joskus 1950-luvulla. Nimettömän Maxwellin ilmatukikohtaan avaruusolentojen ruumiita kuskanneen helikopteripilotin mukaan törmäyspaikan ympäristö eristettiin ja suljettiin. Muuta informaatiota tapauksesta ei ole, minkä perusteella se on parhaimmillaankin hatara.

Muu maahansyöksyt New Mexicossa, 1950-1974

New Mexico näyttää houkutelleen useita UFOja syöksymään maahan yllä esitettyjen lisäksi. Kaikki nämä tapaukset ovat sellaisia, joille on esitetty varsin vähän anekdoottien lisäksi niitä tukevaa näyttöä.

a) 3 avaruusolentojen ruumista väitetään saadun haltuun maahansyöksystä Albuquerquessa syyskuun 10. päivä 1950.
b) Carlsbadin alueelta noudettiin melkein täydessä kunnossa oleva avaruusolentojen alus ja neljä kuolleen avaruusolennon ruumista 7. heinäkuuta 1957.
c) Kaksi avaruusolentojen ruumista väitetään viedyn Hollomanin ilmatukikohtaan 12. kesäkuuta 1962.
d) Ilmavoimien noutotiimin kerrotaan vieneen suuren metallisen avaruusolentojen aluksen (18 metriä läpimitaltaan) törmäyspaikalta lähellä Chilin kuntaa ja toimittaneen sen Kirtlandin ilmatukikohtaan joskus toukokuussa 1974.
e) Maahan syöksynyt lautanen ja kolme avaruusolentojen ruumista oletettavasti vietiin Albuquerquen lähellä olevaan sijaintiin vuonna 1963 (Yksityiskohtaisempi kuvaus tästä on esitetty tässä raportissa).

Ely, Nevada, 1952

Tämä raportti tulee ilmi usein erilaisissa UFO-maahansyöksyjen listauksissa, mutta siitä on esittää kaikkein vähiten todistusaineistoa. Kuitenkin riittävästi anekdotaalista näyttöä saa aikan sen, että tapaus ei poistu kokonaan UFO-maahansyöksyjen tarustosta. Joskus kesällä 1952, hra Claude House, sheriffi ja hänen apulaisensa sekä useita silminnäkijöitä tarkkailivat kirkasta kohdetta, joka päästi matalaa huminaa ja valaisi alueen naapuruston. Seuraavana päivänä raportteja UFOn maahansyöksystä alkoi kiertää naapurustossa, ja muutama silminnäkijä meni Kennecottin alueelle Nevadassa tutkimaan raportteja mahdollisesta edellispäivänä tapahtuneesta UFOn maahansyöksystä. Kun he saapuivat paikalle, alue oli eristetty ja heille kerrottiin että kevytlentokone oli syöksynyt maahan alueelle. Mitään tallenteita maahansyöksyneestä koneesta ei koskaan löydetty, joka olis sopinut Elyn ja Kennecottin päivämääriin ja sijainteihin.

Toinen paikallinen asukki, Mary Sorenson, kertoi että hänen läheinen ystävänsä, joka työskentelee turvamiehenä paikallisella kuparikaivoksella, sanoi että hän oli nähnyt UFOn syöksyvän maahan alueen läheisyyteen UFO-havainnon aikaan, mutta valtio oli velvoittanut hänet olemaan hiljaa. Vartija on sittemmin kuollut eikä mitään kertomuksia tapauksesta enää kuultu.

Muut lähteet listaavat maahansyöksyn tarkaksi päivämääräksi elokuun 14. päivän 1952, ja että yhteensä 16 avaruusolentojen ruumista noudettiin törmäyspaikalta.

Lounais-Arizona, 1953

Useita kertomuksia mahdollisesta UFOn maahansyöksystä huhtikuun 18. päivä 1953 tälle alueelle on kuultu. Mitään ruumiita ei ilmeisesti saatu talteen. Kuitenkaan mitään tätä väitettä tukevaa dataa ei ole olemassa ja väitteet siitä ovat parhaimmillaankin kyseenalaisia.

Fort Polk, Louisiana, 1953

UFO-tutkija Len Stringfield kertoo kirjassaan UFO Crash Retrievals: Amassing the Evidence, Status Report III, että kersantti, jonka nimen alkukirjaimet ovat ”HJ”, muisti olleensa kierroksella eräänä kesäisenä yönä, että munanmuotoinen alus oli törmännyt hiekkaiseen maaperään lähelle hänen palveluspaikkaansa. Hän lisäksi sanoi, että korkea-arvoiset upseerit ja lääkintähenkilöstö veivät neljä avaruusolentojen ruumista hylystä — yksi oli kuollut ja muut elossa. Kuitenkin, hiukan sen jälkeen kun avaruusolennot oli viety, ne kaikki kuolivat eristykseen.

Kingman, Arizona, 1953

20. päivänä tammikuuta 1953 tapahtui väitetty UFOn maahansyöksy Kingmanin eteläpuolella Arizonassa. Useita anekdotaalisia kertomuksia tukee tätä tapausta, joita on kuultu jo vuonna 1964, mutta paras informaatio tapausta koskien julkaistiin huhtikuussa 1976 UFO Magazine -lehdessä.

Arthur G. Stancil työskenteli koneinsinöörinä armeijalle, ja valaehtoisessa todistuksessaan kertoi uskomattoman tarinan, jonka UFO Magazinen Ray Fowler julkaisi. Stancil sanoi, että hän ja 15 muuta alansa asiantuntijaa kuljetettiin miehistönkuljetusautolla, jonka ikkunat oli peitetty, neljän tunnin matka Kingmanin eteläpuoleiseen paikkaan. Kun he saapuivat paikalle, häntä pyydettiin määrittämään miten nopeaan maahan syöksynyt alus oli kulkenut sen törmättyä maahan. Stencil kertoo, että tutkimuksien aikana hänen onnistui nähdä aluksen sisään sen ohjaamoon. Hän sanoo, että hän näki tuoleja ja jonkinlaisen ohjauspaneelin. Yllättävää kyllä, Stencil väittää nähneensä ainakin kahden avaruusolennon ruumiit, joilla oli ylisuuri pää, ruskea iho ja tiukan ihomyötäiset hopeiset asut.

Muut tapauksen silminnäkijät väittävät nähneensä ainakin kolme ruskeaihoista avaruusolentojen ruumista toimitetun Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan kuivajään seassa. Muita silminnäkijöitä on sen jälkeen tullut esiin ja tarjonnut anekdotaalista tukea tälle tapaukselle. Jotkut näistä kertoivat tarinansa vasta kuolinvuoteellaan.

Länsi-Utah, 1953

Noin 170 mailin päässä Dugwayn koealueelta etelään Utahissa on omituinen maapala, joka näyttää olevan muodostunut jonkin suuren esineen maahansyöksyn seurauksena. Törmäys on mitä ilmeisimmin sattunut pienessä kulmassa ja suurella nopeudella. Maanpinnan muoto on kolmion muotoinen, ja siinä näkyy ilmeisesti erittäin suuri multainen kumpu, joka on raivattu aavikolle törmäävän ja eteenpäin liukuvan esineen edestä. Tutkijat uskovat, että läpimitaltaan muutamankymmenen metrin mittainen alus olisi törmännyt tähän paikkaan ja puhkonut läheisen kukkulan sen lähestyessä maanpintaa. Koska kohteen kerrotaan olleen erittäin suuri, se ilmeisesti oli todella vaikeaa saada noudetuksi tuon ajan laitteilla, ja että avaruusolentojen alus olisi jätetty haudattuna maan alle tämän suuren maa-anomalian sisään vuoteen 1958 asti (kts. Utahin autiomaa, 1958).

Tutkijat ovat esittäneet asiasta raportteja, että avaruusolennot sekä selvisivät törmäyksestä että menivät suojaan läheiselle alueelle, kunnes armeija otti avaruusolennot kiinni ohjelman alaisuudessa, joka on saattanut liittyä yllä kuvattuun Kingmanin tapaukseen. Alue on erittäin rajattu eikä kenenkään sallita pyöriä alueella.

Laredo, Texas, 1953

Mikään maahansyöksyneiden UFOjen lista ei olisi täydellinen ilman omituista raporttia kesäkuun 19. päivältä 1953 lähellä Laredoa, Teksasissa, josta väitetään saadun haltuun neljän avaruusolennon ruumiit. Omituista kyllä, tapaukselle ei löydy minkäänlaista todistusaineistoa, ei aineellista eikä anekdoottimuotoista, sitä tukemaan. Se, sattuiko tämä tapaus oikeasti, on erittäin kyseenalaista ja voi vain ihmetellä onko tämä raportti seurausta aiemman Laredossa tehdyn vuoden 1948 tapaukseen sekoittamisesta, vahingossa sen kopioimisesta uudelleen ja sitten sen levittelemisestä useille UFO-törmäyslistoille, joita internetissä on niin useita.

Brady & Dutton, Montana, 1953

Montanan Bradyssa joskus vuonna 1953 tapahtuneesta UFO-maahansyöksystä on olemassa ainoastaan yksi anekdoottimuotoinen raportti, joka tukee sen tapahtumia. Eräs herra Tienney ajoi Conradiin Great Fallsista, kun hän huomasi kirkkaan ovaalinmuotoisen kohteen ja valkoisia tulipalloja, jotka seurasivat hänen autoaan. Myöhemmin tuona päivänä hän sai soiton korkea-arvoiselta upseerilta Malmströmin ilmatukikohdasta. Upseeri pyysi häntä tulemaan tukikohtaan seuraavana päivänä. Kun hän saapui, häntä pyydettiin allekirjoittamaan salassapitosopimus. Tätä tehdessään hän näki kaksi miestä, jotka kantoivat avaruusolentojen ruumiita.

Montanan Duttonin maahansyöksylle ei löydy mitään todisteita. Tapaus oletettavasti sattui lokakuun 13. päivä 1953, jolloin neljä avaruusolentojen ruumista on mahdollisesti saatu talteen. Laredon tapauksen tyyliin tämä raportti on saattanut olla sekoitus Bradyn tapausta, joka sittemmin on alkanut elämään omaa elämäänsä. Tämä on toinen raportti, joka myös löytyy jokaisella maahansyöksylistalla, ilman minkäänlaista näyttöä, ei edes anekdotaalista, sen tueksi.

Mattydale, New York, 1954

Mattydale on Syracusen kaupunginosa. Arviolta kolmelta aamulla, paikallinen asukas ja hänen vaimonsa näkivät seitsenmetrisen kappaleen, jota tarkasteli maanpinnalla useita miehiä, jotka ottivat mittoja ja valokuvia siitä. Kun he kysyivät tapahtuneesta myöhemmin päivällä, poliisi sanoi heille, että se sotasalaisuus. Myöhemmin samalla viikolla poliisi muutti tarinaansa ja kiisti tilannetta koskaan tapahtuneen.

Carlsbad, New Mexico, 1957

Löytyy raportti, jonka mukaan Carlsbadin lähellä 18. kesäkuuta syöksyi maahan avaruusolentojen alus, ja alus pysyi suhteellisen vaurioitumattomana törmäyksessä. Aluksen kuntoa kiinnostavampaa oli, että oletettavasti noutotiimi haki talteen neljä avaruusolentojen ruumista tutkimuksia varten. Vaikka tämäkin tapaus mainitaan maahansyöksyjen listoilla, tälle tapaukselle ei löydy juuri yhtään todistusaineistoa.

Utahin autiomaa, 1958

Tämä raportti sopii hienosti vuoden 1953 Länsi-Utahin raporttiin, johon tässä viitattiin aiemmin. Vaikka alusta ei saatu haltuun aiemmassa tapauksessa sen koon takia, alueelta väitetään saadun alus haltuun merkittävän hyväkuntoisena. Tämä alus vietiin tutkittavaksi, ja siitä löytyi teknologiaa, jota ei kyetty ymmärtämäään. Raportit vaihtelevat, mutta joidenkin mukaan Project Snowbirdin rahoitusta (jonka väitetään yrittäneen saada avaruusolentojen alusta lentoon) siirrettiin tähän aluksen tutkimuksia varten. Alkuvaiheessa avaruusolennoista ei puhuttu mitään, mutta myöhemmässä päivityksessä 4. joulukuuta 2002 tutkijat väittävät, että neljä avaruusolentojen ruumista saatiin talteen tämän tapauksen yhteydessä.

Tämä tapaus vaikuttaa liittyvän Länsi-Utahin tapaukseen ja on olemassa näyttöä, jonka mukaan voitaisiin olettaa näiden olevan yksi ja sama tapaus, jossa jouduttiin odottamaan viisi vuotta, että saataisiin teknologiaa jolla kaivaa avaruusolentojen alus talteen. Kiinnostavasti tämä tapaus on antanut inspiraatiota X-Files -elokuvalle, jossa rakennus sijaitsi avaruusolentojen aluksen yläpuolella sen suojapeittona, kunnes alus saataisiin talteen.

Tämä tapaus sai julkisuutta väitetyn MJ-12 Aquarius -briiffauksen myötä, jota valmisteltiin tulevaa presidenttiä Jimmy Carteria varten vuonna 1977.

New Paltz, New York, 1960

Paikallinen poliisi oli partioimassa tässä pienessä New Yorkin kunnassa, kun he ilmeisesti pidättivät avaruusolennon, ja kaksi muuta muukalaista onnistuivat pakenemaan. Avaruusolento napattiin sen aluksen läheltä. Mitään raporttia aluksen haltuun saamisesta ei tullut esiin, mutta voidaan olettaa että mikäli tämä on aito, silloin alus olisi löytynyt ja se oltaisiin otettu talteen tutkimuksia varten. Kaapattu avaruusolento kuulemma vietiin CIA:lle, jossa se kuoli 28 päivää myöhemmin. Ainoastaan anekdoottitodisteita on olemassa tästä tapauksesta.

Albuquerque, New Mexico, 1960

Viranomaisten sanotaan noutaneen kolme avaruusolentojen ruumista ja avaruusaluksen tältä alueelta. Paikalliset lääkärit tutkivat ruumiita tarkasti. Tämän tapauksen silminnäkijöihin kuuluu osavaltion poliisi, sairaala ja ambulanssihenkilökunta. Pian havainnon jälkeen ilmavoimat takavarikoivat kaikki todisteet ja vannottivat silminnäkijöitä olemaan hiljaa asiasta. Budd Hopkins, tunnettu UFO-tutkija, myöhemmin juonsi ohjelman, jossa hänellä oli videonauhoitettuja haastatteluja monilta tämän tapauksen silminnäkijöiltä.

Las Vegas, Nevada, 1962

18. huhtikuuta 1962, erästä kohdetta seurattiin New Yorkista Nevadaan tutkassa. Armeijan hävittäjien raportoidaan tulleen väliin ja raportit kuvaavat kohdetta sylinterin muotoiseksi alukseksi, jossa on ikkunat, ja joka jätti jälkeensä tulen värisen vanan. Kohteen raportoidaan laskeutuneen lähelle Eurekaa, Nevadassa, ennen kuin se nousi jälleen. Myöhemmin aluksen sanotaan räjähtäneen sen ylittäessä Las Vegasin. Sadat silminnäkijät näkivät tämän aluksen ja sitä seurattiin tutkassa. Mitään sellaista kertomusta ei ole, jossa mainittaisiin romujen noutaminen. Mutta tämä kertomus pääsi Frank Edwardsin kirjaan Strange World. Se on näkynyt myös useissa aikansa sanomalehdissä.

Fort Riley, Kansas, 1964

Tämä tapaus on otettu mukaan pelkästään kytköksen takia, joka sillä on armeijan tukikohtaan, sillä tälle raportille ei löydy sitä tukevaa näyttöä. Tämä tapaus on mukana melkein kaikissa UFO-maahansyöksylistauksissa ja yhdeksän avaruusolentojen ruumista sanotaan noudetun törmäyspaikalta. Ainoastaan nimikirjaimet AK nimestä ”Aaron Kaback” mainitaan eräässä silminnäkijäkertomuksessa. Kabackin kerrotaan olleen vartija tehtävässään, kun häntä pyydettiin ajamaan jeeppiä ja auttamaan omituisen kohteen vartioinnissa. Paikalle saapuessaan hän huomasi suuren ovaalinmuotoisen kappaleen, jota siihen valolla osoittanut helikopteri vartioi. Kappale näytti olevan täysin sähkötön ja Kaback auttoi vartioimaan sitä kaksi ja puoli tuntia. Mitään mainintaa avaruusolentojen aluksen myöhemmästä olinpaikasta ei ole.

Kecksburg, Pennsylvania, 1965

Tämä tapaus on saanut lähes yhtä paljon julkisuutta ja palstamillimetrejä kuin Roswellin tapaus, ja se on mainittu useissa televisiodokumentaareissa ja UFO-kirjoissa. Joulukuun 4. päivänä 1965 useat silminnäkijät näkivät kiitävän tulipallon putoavan taivaalta. Sen sanottiin muuttaneen kulkusuuntaansa muutamaan otteeseen ja lopulta syöksyneen maahan läheiseen metsän peitossa olevaan laaksoon. Silminnäkijät myöhemmin raportoivat suuret määrät armeijan henkilöstöä ja monta armeijan kuljetusajoneuvoa poistuvan alueelta ja kuljettaen mukanaan suurta peitettyä kappaletta tasoperävaunulla.

Osa silminnäkijöistä raportoi nähneensä ”tammenterhon muotoisen” kappaleen hehkuvan sinistä, sykkivää valoa. Paikallisen radiokuuluttajan sanotaan ottaneen kuvan kappaleesta, mutta se takavarikoitiin. Hän joutui myöhemmin vaitiolovelvollisuuden alaiseksi, jonka rikkomisesta seuraisi ”vakavia seuraamuksia”. Tähänkään päivään mennessä ihmiset eivät ole yhtä mieltä tuon yön tapahtumista ja tapaus on eräs parhaiten dokumentoiduista UFO-maahansyöksyistä.

Whitewater Lake, Indiana, 1965

Tälle väitteelle löytyy vain anekdoottitukea. Henkilö, joka tunnetaan ainoastaan ”RM” nimikirjaimistaan, tapasi everstin Wrightin ilmatukikohdassa. Henkilö sai kuulla, että UFO oli syöksynyt maahan Indianassa, jossa pieni kahden miehen alus saatiin talteen avaruusolennot sisällään. Avaruusolennot olivat aluksen sisällä keinotekoisessa ympäristössä. Hän sanoi, että alus oli vaurioitunut sähkömyrskyn seurauksena

Luoteis-Arizona, 1966

Tästä ei ole muuta kuin hämäräperäistä anekdoottinäyttöä tukemaan UFO-maahansyöksyn väitetä tälle alueelle, jolloin kuulemma saatiin haltuun yksi avaruusolentojen ruumis. Kuten niin monet muutkin tämän tyypin raportit, tämä väite on mukana monilla lisoitlla, vaikka yksikään listoista ei esitä mitään tätä väitettä tukevaa näyttöä. Rannikkojääkärikorpraali, jolla oli Alpha Red Top Secret Crypto -turvaluokitus, kuulemma oli raportoinut, että hänen ollessaan palveluksessa Camp Pendletonissa, Kaliforniassa, hän ja hänen palveluskoiransa lennätettiin tälle paikalle avustamaan alueen vartioinnissa. Hän raportoi 10-metrisestä metallisesta lautasesta, jossa oli kupolikatto eikä yhtään ikkunoita. Hän tarkkaili suurta jääkaappia, jonne ruumispussit oli säilötty, sekä miesryhmän toimintaa, jotka ottivat mittauksia useilla eri instrumenteilla.

Kentucky, Ohio & Indiana, 1966-1968

Useita vahvistamattomia väitteitä on esitetty, että jopa 5 erillistä maahansyöksyä olisi sattunut tällä kolmen osavaltion alueella vuosina 1966-1968. Kaikissa kertoman mukaan saatiin talteen yksi ehjä avaruusolentojen alus sekä romua toisista aluksista, ja yksi avaruusolento. Kuitenkaan näissä raporteissa ei esiinny mitään niitä tukevia todisteita huolimatta siitä, että näistä maahansyöksyistä on olemassa useita eri kertomuksia.

Shag Harbor, Nova Scotia, Kanada, 1967

Vaikka mitään romua tai ruumiita ei koskaan tältä törmäyspaikalta saatukaan talteen, tämä raportti on mukana ainoastaan siksi, että se on hyvin dokumentoitu UFO-maahansyöksytapaus. Lokakuun 4. päivänä 1967 silminnäkijät soittivat Kanadan poliisille tutkiakseen valoja, jotka leijailivat satamassa. Myöhemmin rannikkovartiosto soitettiin tutkimaan, mutta he löysivät vain mielenkiintoisen filmin kellumasta veden pinnalta. Myöhemmin tutkimukset saivat selville, että venäläinen sukellusvene oli ollut alueella tarkkailemassa sitä, ja että tunnistamaton vedenalainen alus oli kuulemma liittynyt sen seuraan. Nämä kaksi alusta myöhemmin onnistuivat välttämään läheiset amerikkalaislaivat (sekä myöskin niitä seuranneen venäläisen sukellusveneen) ja ne olivat kiitäneet veden alla pakoon ennen pinnalle nousua ja siitä pois lentoa. Monet uskovat, että avaruusolentojen aluksella oli mekaanisia vaikeuksia, ja että toinen alus ”auttoi” sitä veden alla niin, että se pääsi lentoon. Samalla tavalla kuin Roswellin ja Kecksburgin tapauksissa, tämäkin tapaus on saanut paljon media-aikaa, ja se on otettu mukaan moniin eri televisiodokumentteihin.

Maritime UFO Files

Shag Harbourin tapaus

Luoteis-Arizona, 1973

Tälle raportille ei ole juurikaan muuta näyttöä kuin se, että se löytyy monista maahansyöksylistauksista. Oletettavasti heinäkuun 10. päivänä 1973 saatiin talteen viisi avaruusolentojen ruumista UFOn maahansyöksypaikalta Arizonan autiosta osasta.

Great Lakesin meritukikohta, Illinois, 1973

Tähän tapaukseen liittyy avaruusolentojen aluksen nouto, jonka amerikkalaisen taistelulaivan kerrotaan ampuneen ohjuksella alas. Alus laskeutui sadan metrin päähän veteen ja Glomar Explorer nouti sen, ja sitten se kuljetettiin rautatiellä Chicahoon ja sieltä laivaston tukikohtaan. Tukikohdasta vetovastuussa ollut tiedustelu-upseeri toimitti sinetöidyn viestin tukikohdan komentajalle (joka oli tukikohdan erittäin rajatulla alueella tuolloin). Koska erittäin rajatulla alueella ei ollut kaartinupseeria, tiedustelu-upseeri astui rakennukseen ja näki pisaran muotoisen, sinertävän aluksen. Se lepäsi puutukeilla ja alus oheni partaveitsen ohuiksi reunoiksi. Myöhemmin viranomainen väitti puhuneensa henkilökunnalle aluksen alas ampuneella laivalla sen jälkeen kun laiva oli saapunut San Diegoon Hawaiilta. Toiset kertomukset väittävät, että alusta katsellut henkilö oli ainoastaan tykistökouluun värvätty mies, jonka sotilasarvo oli E-4. Kuitenkin molemmat kertomukset sopivat kyseessä olevaan avaruusolentojen alukseen.

Carbondale, New Jersey, 1974

Kolme teiniä katseli hehkuvan kohteen putoavan maahan illalla taivaalta pienen järven lähistölle kaupungin laitamilla. Ennen poliisin saapumista paikalle, jolloin he nappasivat pojat ja laittoivat poliisiautoon, he katselivat kohteen emittoivan keltaisen valkoista hehkua ja liikkuvan veden alla arviolta kymmenen metrin päähän rannasta. Niinä kolmena tuntina, jolloin poikia pidettiin autossa, he näkivät useita autoja poistuvan paikalta. Spottivalojen valaistessa järveä nostokurki nosti lautasen muotoisen kappaleen vedestä ja asetti sen kuljetusauton perään. Seuraavana maanantaina viranomaiset saivat haltuunsa rautatielyhdyn ja patterin järvestä. Virallisesti tapausta pidettiin sepitteenä. Kuitenkin monet uskovat, että esineet laitettiin veteen salaamaan se mitä järvellä oikeasti oli tapahtunut.

Luoteis-Arizona ja Lounais-Ohio, 1977

Nämä kaksi raporttia vuodelta 1977 ovat monissa UFO-maahansyöksylistauksissa. Ensimmäisessä 11 avaruusolentojen ruumista kuulemma saatiin talteen törmäyspaikalta lounaisessa Ohiossa. Heinäkuun 6. päivä 1977 viisi avaruusolentojen ruumista kuulemma saatiin talteen törmäyspaikalta Luoteis-Arizonassa. Näiden kahden raportin todenmukaisuus perustuu ainoastaan siihen miten monessa riippumattomien tutkijoiden listauksessa ne ovat mukana. Kuitenkaan mitään aihetodisteita ei ole olemassa näiden raporttien tueksi.

Fort Dix, New Jersey, 1978

Nimekäs UFO-tutkija Len Stringfield kirjoitti syyskuun 16. päivänä 1980, että New Jerseyn McGuiren ilmatukikohdassa palveluksessa ollut kersantti oli sanonut hänelle, että lähellä Fort Dixissa vartioinut sotilaspoliisi oli ampunut ja tappanut avaruusolennon, joka yritti tunkeutua ilmavoimien maille 18. tammikuuta 1978. Mitään mainintaa kuolleen avaruusolennon kohtalosta ei esitetty.

Dayton, Teksas, 1980

Kaikkien aselajien kantahenkilökunnasta koostuvan ryhmän (koodinimi BLUEBOYS) sanotaan olevan vastuussa helikopterien lentämisestä, jotka vartioivat, noutivat, saattoivat ja lensivät mukana tunnistamattomien lentävien esineiden vierellä. Joulukuun 29. päivä 1980 BLUEBOYSin 23 Chinook- ja kuljetushelikopterin joukko saattoi matalalla lentävää UFOa. Tutkijat spekuloivat, että ryhmä oli matkalla kohti huippusalaista maanalaista laitosta Gray Armyn lentokentällä Teksasin Fort Hoodissa. Tutkijat myös raportoivat, että Teksasin turvallisuusviraston valittu joukkotyöskenteli läheisesti Gray Armyn lentokentän kanssa kaikkien UFO-noutojen ja testilentojen tiimoilta. Monet ovat myös spekuloineet, että viimeaikainen UFO-aktiivisuuden kasvu Teksasissa liittyisi tähän laitokseen.

Wright-Pattersonin ilmatukikohta, Ohio, 1989

Kuulemma elävä alien vietiin maahansyöksypaikalta toukokuussa 1989 (josta kaksi elävää alienia saatiin kiinni) C5a Galaxy -kuljetussuihkukoneella Etelä-Afrikasta Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan jatkotutkimuksia varten. Tapaukselle löytyy vain kyseenalaisia todisteita sen tueksi.

Moriches Bay, Long Island, New York, 1989

Syyskuun 28. päivä 1989 silminnäkijä havainnoivat neljän armeijan helikopterin ja kahden Suffolkin piirikunnan poliisihelikopterin yrittävän eristää ja saada talteen lautasen muotoista kappaletta, joka oli ilmeisesti laskeutunut Smith’s Pointin rannan dyyneille. Tämän ollessa käynnissä erittäin suuri UFO, arviolta 300-metrinen, leijaili vierestä. Helikopterien nähtiin ympäröivän suurempaa UFOa ja sitten näyttävän valonheitintä laskeutuneen UFOn suuntaan vuorotellen. Kertomuksen mukaan 48 valokuvaa otettiin tapauksesta ja luovutettiin Long Islandin UFO-verkostolle tutkittavaksi. Laskeutuneen UFOn kohtalosta ei tiedetä mitään, eikä tiedetä edes saatiinko sitä haltuun. Nauhoitettuja silminnäkijähaastatteluja kerättiin ainoastaan sen jälkeen, kun silminnäkijöille oli annettu valeidentiteetit.

Shirley, New York, 1992

Marraskuun 24. päivän iltana kello seitsemän aikaan silminnäkijät raportoivat nähneensä kirkkaasti valaistun kohteen syöksyvän maahan Southhaven Parkin alueelle. Heti tämän jälkeen piirikunnan ja puiston poliisit sulkivat koko puiston. Lähellä asuvat asukkaat raportoivat omituisia valoja ja möriseviä ääniä juuri ennen maahansyöksyä, ja he myöhemmin valittivat omituisista sähkökatkoista sekä omituisista puhelinsoitoista pian tapauksen jälkeen. John Ford, Long Islandin UFO-verkoston puheenjohtaja, myöhemmin vieraili alueella ja raportoi maan palaneen ja puiden vääntyneen. Hän sai myös videonauhan sekä valokuvia punertavasta kappaleesta, joka on arviolta 1,2 metriä läpimitaltaan, joka emittoi valkoista kaasua ja piti suhisevaa ääntä. Tapauksen jälkeen usean päivän ajan, ennen kuin puisto avattiin uudelleen, asukkaat raportoivat monien helikoptereiden lentäneen puiston alueella. Maahansyöksyneen romun sijainnista ei tiedetä mitään ja tapahtuman silminnäkijät haluavat edelleen pysyä anonyymeina.

Buffalo, New York, 1992

Temple Universumin nimeltämainitsematon professori kertoi tarinan koskien UFOa, joka syöksyi maahan lähellä Campbell Boulevardia, joka on osa Route 270:a, neljä mailia Lockportista länteen ja kymmenen mailia Buffalosta pohjoiseen. UFO ilmeisesti oli lentänyt Ontario-järvestä ja alkanut keikkua. Se alkoi tehdä siksakkia autojen läpi valtatiellä ennen maahan syöksymistään. Autokuskit pysäyttivät tehdäkseen tietä saapuvalle poliisille, armeijalle ja lääkintähenkilökunnalle. Mitään avaruusolentojen ruumiita ei raportoitu, eikä mitään tiedetä UFOn sijainnista. Silminnäkijöitä kertoman mukaan pyydettiin olemaan hiljaa tapauksesta. Tällä hetkellä tapauksesta on vain anekdoottitodisteita sen tueksi.

Pinedale, Arizona, 1996

Heinäkuun 23. päivä 1996 useat silminnäkijä Pinedalesta havaitsivat valkoisen valon tulevan alas taivaasta, hajoavan kolmeksi palaseksi ja syöksyvän maahan läheiseen metsään. Syttyi metsäpalo, joka levisi puolen mailin päähän paikalliseen lähiöön. Poliisi ja palomiehet lähetettiin nopeasti paikalle. Jotkut silminnäkijät muistavat nähneensä äljyrekan ja sementtiautoja sekä pressuilla varustettuja lava-autoja lähetetyn alueelle. Toimittaja (Roger Bollinger) myöhemmin sai kuulla, että öljyä käytettiin siivoamaan ydinjätemyrkkyvuotoja. Ydinonnettomuuden tapahtuminen oli kuitenkin spekulaatiota. Johtuen tilanteen reagoimisen tarkoituksenmukaisuudesta, monet uskoivat, että viranomaisia oli varoitettu etukäteen. Jokatapauksessa alue suljettiin kansalta, jopa toimittajilta. Vieressä asuvat asukkaat saatettiin suoraan kodeistaan turvahenkilöstön voimin. Kiinnostavaa kyllä, mitään raportteja armeijan läsnäolosta ei ole ilmennyt.

Needles, Kalifornia, 2008

Maaliskuun 14. päivän yönä 2008 silminnäkijät raportoivat kirkkaasti valaistun turkoosinvärisen kohteen lentäneen yläpuolelta ja syöksyneen maahan viereisen joen läheisyyteen. Se emittoi perässään vanan ja törmäsi maahan suurella metelillä. Välittömästi tämän jälkeen valonheittimillä ja tarttumakoukuilla varustetut helikopterit tulivat paikalle ja ottivat kappaleen talteen, joka hehkui edelleen. Läheisen kunnan asukkaat muistelevat nähneensä monia mustia maastureita valtion rekisterikilvillä menevän paikalle ja sieltä pois. Toiset tätä tapausta raportoineet kertoivat, että mustiin pukeutuneet miehet ”tarkkailivat” heitä autoistaan. Tämä tapaus pääsi uutisiin ja se on mukana monilla UFO-sivuilla.

Yhteenveto

Lukijaa pyydetään tutkimaan yllä esitetyn listan tapahtumia itsenäisesti. Kuitenkin, suuri määrä näyttöä on olemassa internetin sijaan kirjoissa, jotka on kirjoitettu puhtaasti maahansyöksyneiden avaruusolentojen alusten aiheesta. Jos näistä raporteista edes muutama pitää paikkansa, silloin valtio aktiivisesti salaa kansalta tietoa siitä, että emme ole yksin universumissa. Tämä raportti ei listaa kaikkia maahansyöksyneitä aluksia maailmalta, tai edes USA:sta. Mutta se tarjotaa silmäyksen siitä mitä silmiemme alla on ollut käynnissä. Pelkkä raporttien painoarvo antaa laatua, jonka vain määrä voi saavuttaa. Ainoastaan tämän aiheen syvällinen tutkiminen voi välittää sen vaikutuksen uskomattomuuden, mitä taivaallamme tapahtuu. On vain ajan kysymys ennen kuin maahansyöksyneiden avaruusolentojen alusten jatkuvat tapaukset jonain päivänä murtavat salaisuuden muurin ja saavat aikaan Täyden Paljastuksen. Toivottavasti valtion salailu ja harhaanjohdattelu ei aiheuta tarpeetonta yhteiskunnan epävakauttamista, kun tämä tieto lopulta tulee julki.

Artikkelin julkaissut Xpose UFO Truth

UFOt

UFO-havainnot jyrkässä kasvussa Amerikassa

6 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

Yhdysvaltain hallitus julkaisi raportin tunnistamattomien lentävien esineiden havaintojen lisääntymisestä. Pentagonin vuonna 2022 laatiman raportin mukaan raportoitujen tapausten määrä on kasvanut merkittävästi. Ufoihin liittyviä tapauksia oli viime vuoden aikana yli 300 miljoonaa.

Suurin osa ufoja koskevista ilmoituksista tuli Yhdysvaltain ilmavoimien ja laivaston lentäjiltä. Raportissa puhuttiin myös oudoista havainnoista transmedium-objekteista, jotka ovat ilmakehän ja avaruuden välillä liikkuvia esineitä. Huolimatta siitä, että raportoituja törmäyksiä yhdysvaltalaisiin lentokoneisiin ei ole raportoitu, raportissa todettiin, että tämäntyyppiset esineet aiheuttavat lentovaaran.

Vaikka raportissa ei yksilöidä esineiden luonnetta, se osoittaa, että hallitus suhtautuu asiaan vakavasti.

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Eksopolitiikka

Zodiac-ryhmä

6 syyskuun, 2023 paatoimittaja Kommentoi

kirjoittanut Keith Basterfield

Johdanto

Aika ajoin joku ottaa esille ”Zodiac”-teeman. Tällä he tarkoittavat joko sitä, että ”Zodiac” on yksi nimi MJ-12-peiteryhmälle, tai että ”Zodiac” on maahansyöksyneiden UAP:den nouto-ohjelman nimi. Tietoa on hajallaan useissa eri paikoissa, joten ajattelin, että olisi hyödyllistä koota yhteen ne tietolangat, joihin olen törmännyt tutkiessani ”Zodiacia”.

1998 UFO Magazine

”UFO Magazine” -lehden touko-kesäkuun 1998 numerossa (Vol.13 No.3) ilmestyi kiehtova artikkeli. Sen otsikko on ”Deep files Trans ’X’ Communique: Letter to a UFO Recruit”, ja se on osoitettu ”Greg Halifaxille”. Lehden päätoimittaja johdatteli artikkelin seuraavasti:

Sedge-Masters.pdf (richarddolanmembers.com)

”Se, mitä aiot lukea, on suurelta osin vahvistamatonta… Mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi totta. Se on sen tyyppistä ufotietoa, joka tyypillisesti haudataan syvälle, sitten tutkitaan huolellisesti ja lokeroidaan pienen ryhmän toimesta tiedusteluyhteisössä, kuten on soveliasta mille tahansa arkaluontoiselle mustalle operaatiolle. Sellaisenaan suoraviivainen vahvistus on parhaimmillaankin vaikeaa. UFO Magazinen etuna on kuitenkin yli vuosikymmenen ajan kerättyjen tietojen ja laaja-alaisten tosiasioiden määrä, jonka perusteella voidaan tehdä joitakin tasapuolisia ekstrapolaatioita, jotka on saatu useista eri lähteistä. Seuraava tapaus pohtii yhtä Yhdysvaltain mustimmista salaisista operaatioista – joka liittyy suoraan UFO-ilmiöön.”

Artikkeli

Artikkelissa kerrotaan hahmosta nimeltä ”Sedge Masters”, jonka CIA oli rekrytoinut ja joka sai tiedon tehtävästä Wright Pattersonin ilmavoimien tukikohdassa. Kirjeessä kerrottiin kahdesta Roswellissa vuonna 1947 löydetystä aluksesta, joissa oli sekä kuolleita että eläviä olentoja.

Yhdysvaltain silloinen presidentti määräsi erikoisryhmän, Majestic-12:n tai lyhyesti MJ-12:n, perustamisen. Suurimman osan aikaa ryhmälle ja ohjelmalle annettu koodinimi oli kuitenkin ”Zodiac”.

”1980-luvun alusta lähtien virasto piti Zodiacia täysin hallinnassaan…Vuodesta 1947 1980-luvun alkuun Zodiac löysi yksitoista muuta avaruusalusta…Ystävällismieliset valtiot, erityisesti Tanska, luovuttivat joitakin aluksia hallituksellemme…. Jatkuvia pyrkimyksiä oli löytää talteen otettujen alusten teknologisia salaisuuksia ja kehittää niitä tai niiden osajärjestelmiä, mutta toistaiseksi nämä pyrkimykset ovat tuottaneet vain vähän menestystä… 1960-luvun lopulla Zodiac on kyennyt rekrytoimaan jäseniä elitistiseen talteenottoryhmään kuusikymmentäseitsemän hyvin koulutettua miestä… Sinut on valittu osaksi vastaperustettua jälkipuintiryhmää…”

Tämä on siis yhteenveto artikkelista. Artikkelissa oli lehden huomautus — kirjoittaja Greg Halifaxin lyhyt elämäkerta. ”Greg Halifax on ollut kirjailija-tutkija yli 20 vuotta ja asuu Etelä-Kaliforniassa.”

Seuraava numero

UFO Magazine -lehden syyskuun 1998 numerossa (Vol. 13 No.5) kerrottiin Sedge Mastersin tarinasta ja siitä miten hän kuulusteli pelastustiimin jäseniä, jotka kaikki olivat menettäneet puolitoista tuntia pelastustehtävän aikana. Artikkelin lopussa oli huomautus:

”Yli 20 vuotta kirjailijana ja tutkijana toiminut Greg Halifax asuu Etelä-Kaliforniassa. Hänellä on useita hyviä ystäviä sotateollisuudessa.”

Kolmas numero

Joulukuussa 1998 ilmestyneen ”UFO Magazine” -lehden 13. vuosikerran numerossa 8 Masters kertoo pomolleen Mastersin havainnoista. Siinä kerrotaan kahden miehen, Mike Castillonin ja Bob Earnestin, tekemistä ufohavainnoista, jotka olivat muun muassa raportoineet ”suuresta USO:sta (vedenalainen upotettu esine) Palos Verdesin rannikolla lähellä Catalina Islandia”. Masters ja naispuolinen psykologi haastattelivat näitä kahta miestä. On olemassa erillinen tarina kahdesta muusta miehestä, jotka elokuussa 1971, ja joiden nimet olivat John Hodges ja Peter Rodriguez, ilmoittivat nähneensä kaksi ”aivoa” keskellä tietä edessään.

Sedge Mastersille näytetään myöhemmin WPAFB:ssä esine, ”ohjattu alus”. Noin vuonna 1972 Yhdysvaltain Keskilännestä löydetty alus. Sitten hänelle näytettiin suurempi ”soikea kiekko…”, joka löydettiin Tanskan rannikolta.

No, niin sanotaan ”UFO Magazine” -lehden artikkeleissa. Kukaan silloisessa ufoyhteisössä ei näyttänyt kiinnittävän huomiota artikkeleihin, ja niin tarina näytti kuolevan vuoden 1998 lopulla.

1999

Kuitenkin eräs, nimittäin Hal Puthoff, oli huomannut sen, mutta saimme tietää sen vasta, kun NIDSin sisäinen muistio julkaistiin vuonna 2019.

Tohtori Eric W. Davisin 23. maaliskuuta 2001 päivätty muistio Bob Bigelowille sisälsi kopion sähköpostiviestiketjusta. Yksi näistä sähköpostiviesteistä, 31. heinäkuuta 1999 päivätty, oli Puthoffilta Kit Greenille ja hänen kumppanilleen Kristin Zimmermanille.

Siinä luki:

”Halusin vain tarkistaa. Enkö lähettänytkin sinulle paketillisen UFO-lehden artikkeleita, jotka on kirjoittanut pseudonyymi (sp?) kirjoittaja ”Sedge Masters” ja jotka koskevat Zodiac-nimisen ryhmän tekemiä maahansyöksyjen noutoja. Jos näin on, toivon edelleen, että voisit lukea tästä, koska meillä on syytä uskoa, että artikkelit (muistaakseni 3) ovat vain hieman fiktiivisiä versioita erään lähteen kokemuksista, jotka hän on saanut WPAFB:n arkistoon, ja erityisesti, että hän on koskaan kuullut Zodiacista, jonka oletetaan olevan oikea nimi?”

Sähköpostiviestiketjussa ei ole merkintöjä vastauksesta.

2000/2001

Jacques Valleen kirja ”Fordbidden Science: Volume 5” valottaa Zodiacia lisää.

FS5 sivu 28, 22.3.2000

”Eric on hiljattain puhunut avoimesti CIPA:ssa NIDS:stä ja pyrkimyksistään jäljittää nainen, joka työskenteli TRW:llä Roswellin aikoina ja joka saattaa pystyä vahvistamaan UFO-maahansyöksytiedot.”

Huomioita:

1. CIPA on lyhenne sanoista California institute of Physics and Astrophysics.

2. NIDS on lyhenne sanoista National Institute for Discovery Science.

3. Northrop-Grumman omistaa vanhan TRW:n tällä hetkellä.

FS5 page 35 8 May 2000

Hal Puthoffin, tohtori Eric W. Davisin ja Jacques Valleen keskustelu.

”Ensimmäinen aihe koski TRW:n entisen työntekijän paljastusta. Hänen asianajajaystävänsä on kerännyt hänen todistuksensa. Hän oli mukana salaisessa takaisinmallinnusprojektissa nimeltä Zodiac. Eric on koonnut oman kansionsa, mutta se ei johda tarvitsemiimme todennettavissa oleviin, koviin faktoihin.”

FS5 sivu 77 3.3.2001

Yhdeksän hengen kokous Joe Firmagen luona.

”Eric Davis kertoi uudelleen Zodiacin tarinan, jossa on mukana oikeita ihmisiä, kuten Jerry Rosenberg, joka työskentelee tällä hetkellä IDA:ssa, ja Dale Graf, joka oli mukana Wright-Pattersonissa tehdyissä kaukokatselukokeiluissa. Ericille on kerrottu, että Wright-Pattersonissa on kymmenen Velobind-nidettä, joissa on Roswellin tietoja kahdesta maahan syöksyneestä Mantra Rayn muotoisesta aluksesta, talteen otetuista ruumiista, kalvotyyppisestä materiaalista ja TRW:n tekemästä erityistutkimuksesta.”

2002

Vuonna 2019 entisen astronautin Edgar Mitchellin kuolinpesästä löytyi kaksi asiakirjaa, nimittäin aiemmin mainittu Davis 2001 -muistio ja 16. lokakuuta 2002 päivätty asiakirja, joka tuli tunnetuksi nimellä Wilson/Davis -muistio. Muistiinpanojen joukosta löytyy viittaus mm:

”EWD…kertoi Wilsonille Mary Elizabeth Elliotista — TRW-tarina

TW: Palaute — Mary Elliot kuulostaa aidolta hänen tietojensa ja asianajajan (Jeffrey W. Griffith) kanssa käyttäytymisen perusteella.

– Todennäköisesti paljastaa kaiken vasta kuolinvuoteellaan 30 vuoden kuluttua.”

2020/2021

21. marraskuuta 2020 yhdysvaltalainen tutkija Richard Dolan julkaisi verkkosivustollaan artikkelin ”Zodiacista”.

Elokuun 5. päivänä 2021 yhdysvaltalainen tutkija James Iandoli haastatteli Richard Dolania Iandolin ”Engaging the Phenomenon” -podcastiin. Alla on joitakin Zodiacista esitettyjä huomioita.

* Dolan/Elizondo-podcastin aikana — kun häneltä kysyttiin Zodiacista, Elizondo vastais sanomalla ettei voi puhua siitä

* Dolan sanoo Zodiacin olevan kutakuinkin MJ-12:n verrattava salailuryhmä

* Vuoden 2001 muistio, jossa sähköpostikeskustelu esitettiin, oli sekä Davisin että Greenin mukaan aito

* Kolme artikkelia oli kirjoitettu fiktioksi

* Kun Iandoli kysyi siitä kuka Greg Halifx oli, Dolan sanoi ettei hän tiedä 100% varmasti. Ihmiset, jotka yrittävät tavoitella Halifaxia, saavat luurin korvaan. Hän on aika vanha nykyään. Hän on ”melkein varmasti TRW:n yritysasianajaja.” Varmasti ilmailualalla

* Dolan: Epäilen hänen viettäneen aikaa Kanadan Halifaxissa

* USOsta puhuttaessa: Edesmennyt Ann Druffel ilmeisesti tutki tuota tapausta ja kirjoitti löydöksistään MUFONille. Dolan ilmaisi uskomuksensa, että ”kirjoittaja Greg Halifax on joko suora todistaja tuolle kyseiselle UFO-tapaukselle, tai erittäin läheinen naiselle, jonka nimi oli mainittu Wilsonin muistiinpanoissa, joka oli mahdollisesti suora todistaja”

* Kirjoittaja oli ollut kiinnostunut UFOista ’70-luvulla tehdyn havaintonsa jälkeen

* Kolmen artikkelin jälkeen ei ole kirjoitettu mitään

* Zodiac: ”En ole saanut edes epävirallisesti, ja minun tulee painottaa tätä, yhtään mitään, minkäänlaista konkreettista myöntöä siitä mitä tämä on”

* Majestic-paperit, toisin kuin alkuperäiset MJ-12 -paperit, siirtyivät Timothy Cooperin haltuun

* Dolan: En usko, että Majestic-papereissa viitataan Zodiaciin.

important_memo.pdf (majesticdocuments.com)

Huom: Siitä on itse asiassa yksi maininta. Seitsemänsivuisessa kirjeessä, joka on päivätty 7. heinäkuuta 1999 ja lähetetty Timothy Cooperille, nimettömänä pysyttelevä kirjoittaja kirjoittaa peittelyryhmästä:

”Ryhmää on kutsuttu monilla nimillä. Viimeisintä käytettiin vuonna 1992, ja se tunnettiin nimellä JEHOVAH. Aikoinaan sitä kutsuttiin ZODIACiksi, ja se on saattanut muuttua vuonna 1995.”

* Dolan: ”Se on turhauttavaa, rehellisesti sanottuna, kaiken tämän ajan jälkeen. Mikään tästä ei todista, että kyseessä on todellinen Zodiac-ohjelma, ja meidän on vain todettava rehellisesti se”

* Dolan: ”Minulla ei ole todisteita siitä, että Zodiac on todellinen. Tarkoitan, että teillä on paljon savua, joka näyttää siltä, että siellä on tulipalo… ja teillä on varmasti ihmisiä, jotka uskovat, ihmisiä, joilla on enemmän tietoa kuin meillä on, jotka uskovat, että se on totta. Se on minulle täysin selvää”

2023

Zodiac-aihe kiinnostaa edelleen monia ihmisiä. Redditissä oli keskusteluketjuja Eräässä Reddit-ketjussa oli linkki David Gruschista kertovaan videoon. Videota koskevien kommenttien joukossa oli yksi, jonka väitetään tulleen ”USAF:n nykyiseltä ilmailuinsinööriltä”, joka kommentoi: ”…tämä nouto-ohjelma on TODELLINEN ja Yhdysvaltojen kaikkein salaisimmaksi luokiteltu ohjelma. Ohjelman nimi on ZODIAC.”

Kommentteja

1. Jos kaikki Eric Davisin Zodiacia koskevat maininnat kootaan yhteen, käy ilmi, että Mary Elizabeth Elliot -niminen nainen kertoi tarinansa asianajaja Jeffrey W. Griffithille. Elliot työskenteli TRW Inc:ssä, yhdysvaltalaisessa yrityksessä, joka toimi eri aikoina elektroniikan ja ilmailu- ja avaruusalan alalla. Kertomus näyttää keskittyneen vuoden 1947 Roswellin onnettomuuteen.

2. Dolan toteaa uskovansa, että ”Greg Halifax” on ollut TRW:n yritysasianajaja. Tämä sopii yhteen Davisin tutkimuksen kanssa.

3. Kaliforniassa toimii tällä hetkellä asianajaja Jeffrey W. Griffith, joka on syntynyt vuonna 1950. Hänen elämäkerrassaan on maininta, että ”hän toimi Hughes Aircraft Companyn lakimiehenä ja toisen Etelä-Kaliforniassa sijaitsevan yrityksen lakimiehenä”. Tietääkseni hän ei ole koskaan myöntänyt olleensa Mary Elizabeth Elliotin asianajaja eikä ole koskaan ilmoittanut olevansa kirjailija ”Greg Halifax”.

4. Entä Mary Elizabeth Elliot? Eräs Twitter-käyttäjä @inf3rence uskoi löytäneensä oikean Mary Elizabeth Elliotin. Eräässä Joe Murgian Zodiacia käsittelevässä twiitissä oli mukana @inf3rencen video, jossa hän perusteli, miksi hän uskoi löytäneensä oikean Mary Elizabeth Elliotin seuraamalla ilmailu- ja avaruusalalla työskentelevän Mary Ann Elliot -nimisen naisen jalanjälkiä. Tietääkseni kukaan ei kuitenkaan ole koskaan fyysisesti paikantanut ja haastatellut Mary Elizabeth Elliotia.

5. Kaiken kaikkiaan meillä ei ole vieläkään mitään lopullista todistetta siitä, että olisi ollut olemassa ”Zodiac” -niminen yksikkö — joko peittelyryhmänä tai onnettomuuden etsintäohjelmana. Palaan vielä Valleen 8. toukokuuta 2000 antamaan lausuntoon:

”Eric on koonnut oman kansionsa, mutta se ei johda tarvittaviin todennettavissa oleviin, koviin faktoihin.”

Kiitokset

Haluan kiittää walesilaista tutkijaa Jonathan Daviesia siitä, että hän on jakanut tietonsa ”Zodiacista” ja että hän on käynyt aiheesta innostavia keskusteluja.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Keitä reptiliaanit ovat?

Yleisiä reptiliaaniteorioita

Reptiliaanien motivaatiot

Ihmisrodun pelastaminen

Fyysinen ulkomuoto

Hybridit

Reptiliaanien yleisiä piirteitä

Suosittuja reptiliaanisalaliittoteorioita

Paul Bennewitz

David Icke

Herbert Schirmer

Epäiltyjä reptiliaaneja

Cecrops I

Cherufe

Lohikäärmekuningas

Echidna

Gorgonit

Lamia

Lemurialaiset

Ningizzida

Sobek

Typhon

Wadjet

Myytin selittäminen

Aurora, Teksas, 1897

Cape Girardeau, Missouri, 1941

Roswell, New Mexico, 1947

Paradise Valley ja Cave Creek, Arizona, 1948

Aztec, New Mexico, 1948

Laredo, Texas, 1948

Death Valley California, 1949

Birmingham, Alabama, 1955?

Muu maahansyöksyt New Mexicossa, 1950-1974

Ely, Nevada, 1952

Lounais-Arizona, 1953

Fort Polk, Louisiana, 1953

Kingman, Arizona, 1953

Länsi-Utah, 1953

Laredo, Texas, 1953

Brady & Dutton, Montana, 1953

Mattydale, New York, 1954

Carlsbad, New Mexico, 1957

Utahin autiomaa, 1958

New Paltz, New York, 1960

Albuquerque, New Mexico, 1960

Las Vegas, Nevada, 1962

Fort Riley, Kansas, 1964

Kecksburg, Pennsylvania, 1965

Whitewater Lake, Indiana, 1965

Luoteis-Arizona, 1966

Kentucky, Ohio & Indiana, 1966-1968

Shag Harbor, Nova Scotia, Kanada, 1967

Luoteis-Arizona, 1973

Great Lakesin meritukikohta, Illinois, 1973

Carbondale, New Jersey, 1974

Luoteis-Arizona ja Lounais-Ohio, 1977

Fort Dix, New Jersey, 1978

Dayton, Teksas, 1980

Wright-Pattersonin ilmatukikohta, Ohio, 1989

Moriches Bay, Long Island, New York, 1989

Shirley, New York, 1992

Buffalo, New York, 1992

Pinedale, Arizona, 1996

Needles, Kalifornia, 2008

Yhteenveto

Johdanto

1998 UFO Magazine

Artikkeli

Seuraava numero

Kolmas numero

1999

2000/2001

2002

2020/2021

2023

Kommentteja

Kiitokset

Eksopolitiikka, UFOt, Paranormaalit ilmiöt, Tietoisuus