Kuinka UFO-kuvaajat paljastivat kieltäymyksen kulttuurin

YouTubessa 31. heinäkuuta 2014 julkaistu uusi video vahvistaa entisestään Vancouverin Mount Pleasantin kaupunginosassa sijaitsevan ufokäytävän olemassaoloa, sillä se paljastaa valovoimaisia purkauksia, jotka syntyvät varhaisiltapäivisin pyörivän läpinäkymättömän kappaleen lennosta. Toinen 1. elokuuta 2014 julkaistu video osoittaa sen, mitä monet ovat epäilleet koko ajan: English Bayn yllä olevat kultaiset pallot tekevät dramaattisia käännöksiä ylittäessään keskiyön taivaan. Ainakin yksi väistämätön johtopäätös, joka tällaisista vapaasti saatavilla olevista välineellisistä havainnoista voidaan tehdä, viittaa julkisesti rahoitettujen liittovaltion laitosten hylkäämiseen, jotka ovat täynnä rituaalien väärinkäytön, kieltämisen ja salailun kulttimaista perintöä.

Vaikka on mahdollista, että UFOt tulevat näkyviin vain erikoisilmiönä, kun ne saavat kutsun nimetyiltä kontaktihenkilöiltään, tämän kesän paikallisten osa-aikaisten videokuvaajien antamat todisteet viittaavat toisenlaiseen skenaarioon. Tämä näkökulma iloitsee havaittavien lentojen mahdollisuudesta, jotka voivat tapahtua samalla tavalla kuin luonnonvaraisten eläinten näkyvät liikkeet, kuten kalju- ja merikotkien, sinihaikaroiden, muuttohaukkojen ja viirupöllöjen muinaiset paikalliset populaatiot.

Edward Snowdenin jälkeisenä laajalti julkistetun massavalvonnan aikakautena julkisesti rahoitetut liittovaltion laitokset ovat saattaneet jo dokumentoida ja luetteloida nämä ilmiöt perusteellisesti nykyaikaisilla tarkkuusvälineillä. Tietämyksen myöhemmän kehityksen ilmeisen dogmaattinen eristäminen on johtanut ajatusten markkinoiden häpeälliseen köyhtymiseen. Hyväksyisivätkö Brittiläisen Kolumbian asukkaat koskaan sen, mitä voidaan kohtuudella pitää teollisen mittakaavan ympäristökatastrofeina valmisteilla olevina Northern Gateway– ja Trans Mountain -putkistoina, jos he olisivat saaneet vankan käsityksen siitä, että näennäisesti ilmaisenergiset, ei-öljypohjaiset kuljetusmuodot ovat toimineet menestyksekkäästi paikallisella taivaalla tuhansien vuosien ajan?

Katso videot

Klikkaa tästä nähdäksesi Les Murzsan kuvaaman ”Summer Daylight Contact in Vancouver UFO Corridor”: ”Tämä uusin kuvamateriaali Mount Pleasantin ufokäytävästä jatkaa julkaistujen lähiökuvausten perinnettä, joka ulottuu ainakin jo vuoteen 1937. Kameran redundantti kolminkertainen sensoriryhmä yhdistettynä patentoituun tarkennusavustintekniikkaan tarjoaa selkeän teräväpiirtonäkymän siitä, mitä voidaan kuvailla vain anomalian lennoksi, joka on yksi tapahtumien sarjassa, joka on dokumentoitu tässä paikassa viime vuosina.”

Klikkaa tästä nähdäksesi ”Vancouver UFO-todiste WOW 1. elokuuta 2014”, jonka Charles Lamoureux on kuvannut YouTuben kautta: ”Katso koko video. Todiste siitä, että nämä pallot/alukset eivät ole arkipäiväisiä esineitä. Lentokuvio ei ole normaali. Kuvattu Luna Digital Night vision monokulaarilla. Vertailin videota ufosta 27. heinäkuuta 2014 tehtyyn havaintoon ja se on käytännössä identtinen; samat koordinaatit taivaalla ja aika hieman puolenyön jälkeen. Molemmat kohteet lähtivät Cypressin alueelta noin 30 astetta horisontin yläpuolella ja loppu on historiaa. Tämä on yleinen näky. Satuin vain tällä kertaa kuvaamaan sitä koko sen matkan ajan!”

Koukussa CIA-salailuun

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun Robertson-paneelin vuonna 1953 laatimassa tunnistamattomia lentäviä esineitä käsittelevässä Durantin raportissa mainitaan, että epäviralliset tutkijat, jotka kokoontuvat perustuslain suojaamaan keskusteluun, väittelyyn ja julkiseen valistukseen, voivat tehdä kumouksellisia toimia. Durant ennakoi laajalle levinneitä havaintoja ja näiden edistysmielisten ajattelijoiden joukkovaikutusta tyhjiössä, jonka ovat luoneet hylätyt instituutiot, joiden sitoutuminen julkiseen palveluun on peittynyt yritysten rahoittamien agendojen alle. Kuten 1900-luvun alun jazzmuusikko, nykypäivän riippumaton ufotutkimus on perinyt perintönä valtion tukeman McCarthy-taikojen noitavainon, jossa salaliittoteoriat mainitaan selvänä ja läsnä olevana vaarana.

Todisteita Kanadan antautumisesta CIA:n aloitteille löytyy McGillin yliopistossa tehdyistä, aikoinaan salaisista MK-ULTRA-kokeista, jotka mainitaan Guantanamon lahdella käytettävien kidutusmenetelmien (kuten presidentti Obaman myöntämät) esiasteina. Kanadan hallituksen ja CIA:n sanotaan rahoittaneen yhdessä nykyaikaisen psykologisen kidutuksen kehittämistä vuosina 1957-1964, ja McGill-kokeiden kerrotaan olleen perustavanlaatuisia vuonna 1963 laaditun Kubark Counterintelligence Interrogation Handbook -käsikirjan (lue ”CIA:n kidutuskäsikirja”) laatimisessa. Kun otetaan huomioon tunnetun Kanadan historian tosiasiat, tuntuisiko Durantin mainitsema vetoaminen ufojen kumoamiseen ja julkiseen indoktrinaatioon liioitellulta yhteiskunnassa, joka on valmis tukemaan kidutustutkimusta?

UFO-kontaktin turvallisuusviranomainen

Pilailiko hyvä tohtori vain, vai olivatko vuoden 2013 Contact in the Desertin raportoidut tapahtumat yleisön reaktioiden koeajoa ennen UFO-kontakti- ja koulutustapahtumien valheellisen lipputaklauksen perustelemaa turvallisuusteatteria, jonka valtio on pian asettanut? Kanadan ilmakuljetusten turvallisuusviranomaisen (CATSA) edustajien voi kuulla julistavan kovaan ääneen, kuinka matkustajat, jotka kieltäytyvät heidän kuolemansädepalvelustaan, suostuvat saalistushenkisiin läpivalaisutarkastuksiin YVR:ssä tänään. Sanovatko heidän kollegansa samaa myös niistä, jotka kyselevät ufokontaktien luonteesta?

Ironia siinä, miten yksi vapaaseen energiaan, kontaktiin ja paljastamiseen eniten panostavista osallistujista on viime vuosina ottanut käyttöön julkisissa tapahtumissa turvaprotokollia (joita voi kuvailla vain muistuttavan Transportation Security Administrationin väärinkäytöksiä matkustajia kohtaan lentokentillä), kutsuu harkitsemaan uusia aloitteita, joissa kontaktiin lähitulevaisuudessa pyrkivät kokijat joutuvat oletetun UFO-kontaktin kuljetusturvallisuusviraston agenttien väliintulon kohteeksi. 9/11-kultin (jonka rituaaleissa matkustajia pommitetaan Frankenscience-keksintöjen säteillä ja/tai invasiivisilla saalistustarkastuksilla) kautta tarkasteltuna ufokontaktitapahtuma nähdään joissakin piireissä ilmeisesti sopivana paikkana ihmisoikeuksien heikentämiselle entisestään planeetan apartheid-Israelin kaltaisessa skenaariossa.

Toivon siemenet

Hylättyjen instituutioiden tyhjä perintö on nyt selvempi kuin koskaan aiemmin, kun Les Murzsan ja Charles Lamoureux’n kaltaiset innovatiiviset teknologit matkustavat tänä kesänä valtion tukeman joukkotietämättömyyden jyrkänteen taakse ja paljastavat videolöytönsä verkossa. Vaikka nämä rohkeat yksilöt ovatkin karistaneet ufokontakteja koskevan tosi-tv:n levittämän petoksen harhakuvitelmat, voidaan todeta, että he myös yksinkertaisesti toistavat löydöksiä, joita julkisesti tuetut instituutiot ovat aiemmin saavuttaneet.

Tärkeä ero on se, että molemmat paikalliset videokuvaajat etenevät ilmeisesti valtavirtakulttuurista poikkeavalla tavalla korostamalla avoimuutta ja julkista kollegiaalisuutta. Tarjoaako heidän sitoutumisensa jatkuvaan työhön yhteydenpidon ja paljastamisen alalla ja heidän kaltaistensa sitoutuminen kaikkialla maailmassa toivon siemeniä tulevaisuuden paremmasta yhteiskunnasta?

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Digest

Pilotti kuvasi UAP:n Utahissa

Ammattilentäjä on jättänyt raportin, jonka mukana oli selkeä video tunnistamattomasta kohteesta lentämässä hänen lentokoneensa alapuolella.

Video on kuvattu arviolta 12 kilometrin korkeudesta Utahin Zion National Parkin yllä syyskuussa 2019. Video lähetettiin MUFONille.

Silminnäkijä kertoo:

Video on kuvattu ohjaamosta 12 kilometrin korkeudesta. Tunnistamaton kohde lentää matalalla maanpinnan yläpuolella. En ole varma mikä se on.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Tuomiopäivän pasuunat soivat Kolumbiassa

Ihmiset kuulevat ihmeellisiä törähdyksen ääniä taivaalta, mutta mikään näistä tapauksista ei ole lentokone. Linda Moulton Howe käsittelee kovaa ääntä, joka kuului Medellinin taivaalla Kolumbiassa elokuun 24. päivä 2020.

El Tiempo -sanomalehti Kolumbiassa kirjoitti: ”Mikä oli kova ääni, joka aiheutti pelkoa Medellinissa elokuun 24. päivä 2020?”

Eduardo de Grieff kuvasi kännykkävideon selittämättömästä, omituisesta, lentokoneen kaltaisesta äänestä kello 22:06 paikallista aikaa. Video lähti kiertämään Twitterissä elokuun 24. päivä 2020.

Iltataivas on pimeä ja pilvinen. Mitään lentokoneita ei näkynyt, ja omituinen ja hävittäjän kaltainen ääni hälytti ihmiset ja kirvoitti sosiaalisessa mediassa kommentteja “ulkoavaruudesta tulleista kummitusalieneista”.

Katso Lindan raportti Earthfilesista:

https://www.earthfiles.com/2020/08/25/another-strange-unexplained-invisible-jet-sound-in-colombia-south-america/ 

Alla on yksi Eduardo de Grieffin video:

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Saksalaisinsinööri: Natsi-UFOt ’olivat työn alla jo vuonna 1941’

“Saksalainen sanomalehti julkaisi George Kleinin haastattelun, joka on saksalainen lentokoneinsinööri ja ilmailuasiantuntija, joka kertoo hänen vuosina 1941-1945 tekemästään ‘lentävien lautasten’ suunnittelusta.” (Lähde CIA:n sähköinen asiakirja-arkisto)

CIA:n FOIA-sivustolta ei puutu omituisia dokumentteja. Monissa niissä kerrotaan lafkan toimista pitää kirjaa muiden maiden teknologisesta kehityksestä, erityisesti toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkeen.

Eräässä asiakirjassa puhutaan kuuluisasta saksalaisinsinööristä nimeltä Georg Klein, joka asiakirjan sanoi “vaikka monet uskovat  ‘lentävien lautasten’ olevan sodanjälkeinen keksintö, niitä suunniteltiin jo saksalaisissa lentokonetehtaissa vuonna 1941.”

Klein mainitsee myös kokeen:

“Lentävä lautanen” saavutti 12 400 metrin korkeuden 3 minuutissa ja 2200 kilometrin tuntivauhdin. Klein painotti, että saksalaisten suunnitelmien mukaan näiden “lautasten” nopeus saavuttaisi 4000 kilometriä tunnissa. Kleinin mukaan eräs vaikeus oli “lautasten” rakentamiseen vaadittujen materiaalien hankkiminen, mutta jopa tämänkin saksalaiset insinöörit ratkaisivat vuoden 1945 loppua kohden, ja alusten rakennus saattoi alkaa, Klein lisää.

Kleinin mukaan vuoteen 1944 mennessä saksalaiset olivat jo rakentaneet kolme lentävää lautasta koekäyttöä varten. Olivatko nämä amerikkalaispilottien havaitsemia “foo”-hävittäjiä? Asiakirja kuvaa kolme lautasalusta:

Yksi malli oli lautasen muotoinen, jossa oli sisätila, ja se rakennettiin tehtaissa, joissa valmistettiin myös V2-raketteja. Malli oli 42 metriä läpimitaltaan. Toinen malli oli sormuksen muotoinen, jonka reunat olivat korkeat ja sen pilotin ohjaamo oli pallomainen, renkaan keskellä . . . [ja] molemmat mallit kykenivät nousemaan pystysuoraan maasta ja laskeutumaan äärimmäisen rajatuille alueille, helikopterin tyyliin.

Insinöörien käskettiin tuhoamaan lautaset, myös kaikki piirustukset niistä. “Miten tehtailla Breslaussa, kuitenkin, insinöörit eivät saaneet tarpeeksi ajoissa varoitusta neukkujen tulosta, ja näin neuvostoliittolaiset saivat heidän materiaalinsa haltuun. Suunnitelmat ja erikoistuneet henkilöt lähetettiin heti Neuvostoliittoon tiukkojen vartiotoimien saattelemana.”

Kirjailija Nick Cook on eräs, joka tätä aihetta on tutkinut kovasti. Vuonna 2002 hän tuli päätelmään, että natsit olivat tehneet kokeita “tiedemuodolla, josta muulla maailmalla ei ollut mitään käsitystä” ja joka on tähänkin päivään asti sensuroitu. (lähde)

Täytyy vain ihmetellä mitä Yhdysvallat edes saivat, kun otetaan huomioon Operation Paperclip, jossa monia saksalaisia huipputiedemiehiä siirrettiin USA:n.

“[Italialainen tutkija] Renato Vesco esitti, että saksalaiset olivat kehittäneet antigravitaation. Levyn ja kellon muotoisia aluksia rakennettiin ja koeajettiin toisen maailmansodan loppupuolella, joka on hänen mukaansa foo-hävittäjille paras selitys. Amerikkalaiset ja neuvostoliittolaiset kehittelivät hänen mukaansa näitä konsepteja, jotka johtivat suoraan lentäviin lautasiin.” –- Richard Dolan

Tohtori David Clarke on tutkiva journalisti ja luennoitsija Sheffield Hallam Universityssa Englannissa. Hän on myös Britannian kansallisarkiston UFO-projektin kuraattori vuosina 2008–13, ja hän usein kommentoi UFOja kansalliselle ja kansainväliselle medialle.

Tri. Clarke sanoi The Daily Mailille,

Vaikka niitä onkin sensuroitu, he eivät voi salata sitä seikkaa, että Britannian armeija oli kiinnostunut UFO-teknologian haltuun saamisesta, mitä he itse kutsuivat viekkaasti ‘uudeksi aseteknologiaksi’… Ja tiedoista käy ilmi, että he epätoivoisesti halusivat tätä teknologiaa — mistä se sitten olikaan peräisin — ennen kuin venäläiset tai kiinalaiset pääsevät siihen käsiksi… Vaikka tämä oli 1997, Venäjää pidettiin edelleen tuhoamattomana vihollisena, jolla oli länttä uhkaava aseohjelma.

Joten, ehkäpä tämä takaisinmallintaminen alkoi kauan aikaa sitten? Tuore aiheeseen liittyvä tietovuoto viittaisi siihen.

Jutun juoni

UFO-aihe jatkaa suosion kasvattamista, erityisesti kun otetaan huomioon, että massamediassa asiaa legitimoidaan päivä päivältä enemmän. Tausta-aikeet ovat taasen toinen aihe, mutta yksi asia on varmaa, että  “Ilmiö on jotain todellista eikä vain fiktiota tai visionääristä.” — kenraali Nathan Twining  (lähde)

Ihmiskunnalla on historiansa kaikenlaisten asioiden uskomisessa, ja sitten paradigman hajottamisessa heti vähän perästä. Esimerkkinä mainittakoon vaikka fyysikko lordi Kelvin, joka sanoi vuonna 1900, että “Fysiikassa ei ole löydettävissä mitään uutta tällä hetkellä. Ainoa mitä tällä hetkellä tehdään, on vain tarkempia ja tarkempia mittauksia.” Pian tämän jälkeen Einstein julkaisi tutkimuksensa erikoisesta suhteellisuusteoriasta. Einsteinin teoriat haastoivat hyväksyttyä senaikaista tietoa ja pakottivat tiedeyhteisön avautumaan toisenlaisille maailmankuville.

Tällainen avautuminen jatkuu läpi koko ihmiskunnan historian, ja sitä tapahtuu nykyään vieläkin enemmän kuin koskaan ennen.

Elämme todellakin kiinnostavia aikoja.

Artikkelin julkaissut Collective Evolution

Mereen matkaava UFO ohittaa majakan

Havaintopäivämäärä: tammikuu 2021

Havaintopaikka: Hatteras Island, Pohjois-Carolina, USA

Silminnäkijä Wes Snyder, ammatiltaan valokuvaaja, kuvasi jotain mikä näyttää neliskulmaiselta avaruusolentojen alukselta. Se näyttää olevan menossa juuri mereen. Koska Maa on pinta-alaltaan 55-prosenttisesti vettä, käy järkeen että avaruusolentojen tukikohta olisi helpoin piilottaa veden alle, jopa merenpohjan alapuolelle. Majakka sijaitsee Hatterasin saarella Pohjois-Carolinan rannikolla ja tämä UFO oli selvästi kiitämässä mereen.

Kappale on suuri, kuin 747-jumbojetti, mutta niin nopea että se näkyy vain muutaman sekunnin ajan ja näyttää läpinäkyvältä. Läpinäkyvyys voi johtua sen omasta verhoutumisesta, mutta usein kameroiden suodattimet näkevät niiden läpi. Varsinkin jos infrapunafiltteri on poistettu kamerasta.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Vietin yön Hatterasin majakalla kuvaamassa time lapse -kuvia videotani varten. Kun kävin läpi kuvaamaani, huomasin jotain videolla mitä en kyennyt selittämään. Se on paljon suurempi kuin tyypillinen kone, ja liikkuu paljon nopeammin kuin pilvet. Voitko selittää sen mikä tämä kappale voisi olla? Se näkyy 10 sekunnin ajan, yhteensä 16 freimissä, tai 176 sekunnin ajan (11 sekunnin intervallit kertaa 16 freimiä). Jokainen freimi on 10 sekunnin valokuva. Kappale oli näkyvillä hieman alle 3 minuuttia yhteensä, joten epäilen että se ei ole meteori, sillä ne yleensä näkyvät vain muutaman sekunnin. Mitä mieltä itse olet?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kaksi aurinkoa Man-saarella

Havaintopäivämäärä: 2. helmikuuta 2021

Havaintopaikka: Man-saari, Englanti

Silminnäkijä on Youtubessa nimimerkillä GoldeNLemonZ. Hän postasi videon 2. helmikuuta kahdesta auringosta auringonlaskun aikaan. Video on kuvattu Man-saarella, Englannille kuuluvalla saarella. Uskon toisen auringon olevan pyöreä UFO, joka yrittää olla näkymätön ja kulkea merelle…. se sovittaa oman nopeutensa auringonlaskuun ja kaikki uskovat sen olevan heijastus, mutta se ei ole. Se on verhoutunut UFO, joka laskeutuu mereen. Se on myös näyttöä siitä, että tuossa sijainnissa on avaruusolentojen tukikohta vedenpinnan alla.

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO Floridassa

Havaintopäivämäärä: 29. huhtikuuta 2016
Havaintopaikka: St Petersburg, Florida, USA

Lähde: MUFON

Tässä on vanhempi tapaus jota halusin tarkastella. Pitkä sikarinmuotoinen UFO ohitti auringonlaskun Floridassa vuonna 2016. Mutta mikä se oli? Videon loppupuolella zoomaan kohteeseen, sitten toinen lähikuva jossa kontrastia on lisätty näyttää lisäyksityiskohtia. Myöskin kuvakaappaukset näyttävät sen todellisen muodon.  Se ei muistuta mitään tunnettua lentokonetta. Jättiläisalus oli kiitämässä Meksikonlahden yli, jossa sijaitsee avaruusolentojen tukikohta merenpohjassa. Tämä on näyttöä avaruusolentojen olemassaolosta ja heidän tukikohdistaan Maassa.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Kello oli arviolta 19:45. Talomme sijaitsee Tampa Bayn lähellä. Kävelin ulos taloni taakse päästämään koiran. Sitten huomasin omituisen sikarin muotoisen kohteen liikkuvan etelälounaaseen, jota en kyennyt tunnistamaan. Se oli täysin hämmentävää. Arviolta 45 sekuntia havainnon alusta oranssi orbi yhtäkkiä ilmaantui suoraan aluksen oikealle puolelle, sitten pimeni yhtäkkiä 2-3 sekunnin päästä. Tässä kohtaa otin esiin puhelimeni ja kuvasin arviolta 25 sekunnin mittaisen, varsin heiluvan videon. Siitä saa selvästi kuitenkin selvää kohteesta. Mitään normaaleja lentokonevaloja ei näkynyt, eikä alus pitänyt mitään ääntä. Videollani lintu lentää ohitse aluksen edestä, ja se antaa hyvin mittakaavaa havainnolle. Voit myös ehkä määrittää aluksen nopeuden, sillä se lensi erään pilven yllä, joka voi toimia kiintopisteenä nopeuden määrittämiseksi. Kohteen liikkuessa poispäin, lopetin videon kuvaamisen ja otin kiikarit esiin. Kun palasin muutaman sekunnin päästä, kohde oli kadonnut.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO-havainto Sacramentosta

Havaintopäivämäärä: 20. maaliskuuta 2021
Havaintopaikka: Sacramento, Kalifornia, USA

Noniin, viime kerralla kun näin tämän muotoisen UFOn se oli Chilessä armeijan julkaisema tallenne samanlaisesta esineestä jonka he olivat kuvanneet. Tämä esine liikkuu ja se on sen muotoinen ettei se ole leija, drone, lentokone, helikopteri, ilmapallo tai mitään mitä voisi luulla UFOksi.

Tämä on uniikki ja uskon, että se on älykkäässä avaruusolentopilotin ohjauksessa. Aluksen muoto on epätasapainoinen, mikä validoi teoriani siitä, että jotkut UFOt kasvatetaan orgaanisesti, koska se on helpompaa ja nopeampaa. Tämä on 100-prosenttista näyttöä siitä, että UFOja liikkuu Kaliforniassa omistajan elkein! Mutta niin, ehkä ne omistavatkin sen, meille vain ei kerrota.

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

190-metrinen alus törmännyt Marsiin

Vuonna 2000 Mars Global Surveyor otti monta kuvaa Medusae Fossae Formation -muodostelmasta. NASAn kuva-asiantuntija huomasi erittäin epätavallisen kappaleen puoliksi hautautuneena Marsin maaperään, joka ilmeisesti oli arviolta 190-metrinen avaruusolentojen alus, joka oli osunut planeetan pintaan matalassa kaltevuuskulmassa.

Huolimatta kovista yrityksistä tuoda tämä löydös julki, kuva mystisesti katosi monta kertaa NASAn verkkosivuilta, mutta yllättäen lokakuun 16. päivänä 2000 julkaistu kuva on edelleen NASAn palvelimilla.

Mutta uudelleentsekkauksen jälkeen alkuperäinen kuva on nyt poistettu, mikä on tietysti varsin omituista.

Osoite:

http://www.msss.com/moc_gallery/m07_m12/images/M11/M1101534.html

Onneksi vuonna 2016 UFOvni2012 tallensi alkuperäisen kuvan talteen, missä näkyy törmännyt UFO. Näet sen allaolevalla videolla.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Ehkä avaruusolennot ovat sittenkin täällä

Kirjoittanut John Gertz

SETI, modernina astronomisena projektina, on lähtöisin vuosilta 1959 (ensimmäinen tutkimus) ja 1960 (ensimmäinen havainto). Moderneja UFO-havaintoja on tehty 1940-luvun lopulta lähtien. Vaikka pinnallisesti nämä ovat samanlaisia, nämä kaksi alaa eivät käytännössä liity toisiinsa mitenkään. SETI yleensä vaatii astronomian loppututkinnon, ja tieteentekijät tuppaavat karsastamaan UFOilijoita, koska he eivät vaadi kameraa enempää, jolla saa sumeita kuvia.

Kuitenkin nämä kaksi leiriä ovat lähentymässä toisiaan.

Klassisessa SETI-paradigmassa tähdistä etsitään keinotekoisia signaaleja. Mutta tämä viestintästrategia on kovin vajavainen avaruusolentojen näkökulmasta. Jotta se onnistuisi, avaruusolentojen pitäisi ottaa kohteekseen potentiaalisesti miljoonia lähellä olevia lupaavia tähtiä (mukaanlukien omamme) jatkuvasti, ja tehdä niin miljardien vuosien ajan. Lisäksi heidän tulisi ylläpitää jokaiseen tähteen suunnattua tähän tarkoitettua vastaanotinta, jotta he eivät menettäisi yhtä ainuttakaan paluuviestiä jos ja kun sellainen saapuu. Tällaisen strategian kustannukset avaruusolennoille ajassa, energiassa ja materiaaleissa olisivat mittaamattomat. Lisäksi ilmoittamalla olemassaolostaan niin monelle tähdelle he kaivaisivat maata jalkojensa alta mikäli toisen pään sivilisaatio osoittautuisikin aggressiiviseksi. Tätä viestintäongelmaa pahentaa se, että kohdesivilisaatiosta ei tiedetä yhtään mitään. Mahdollisesti lähettävä sivilisaatio kommunikoi värien oskillaatioilla, kun taas vastaanottava sivilisaatio ymmärtää mehiläisenkaltaisia kehon värinöitä.

Toisten työhön perustuen olen hypotetisoinut, että avaruusolennot voisivat paremmin tehdä hommiaan lähettämällä robottiluotaimia. Suhteellisen yksinkertaiset luotaimet voisivat tarkkailla kehittyviä aurinkokuntia, esimerkiksi, 200 miljoonan vuoden intervallein. Tähtijärjestelmät, joilla on biogeenisiä planeettoja, olisivat useammin tarkkailun kohteina. Erittäin kyvykkäitä luotaimia voitaisiin sijoittaa pysyvästi sellaisten planeettojen läheisyyteen, jotka ovat saavuttaneet monisoluisuuden, kuten niiden happirikkaat ilmakehät tai muut biosignaalit osoittavat.

Kun pysyvästi sijoitettu luotain oli havainnut keinotekoisen sähkömagneettisen vuodon, joka osoitti, että jostakin monisoluisesta lajista oli tullut teknisesti älykäs, se yritti purkaa lajin koodin. Sesame Streetin, Khan Academyn ja YouTuben avulla Homo sapiensin kielten, tieteen, matematiikan ja kulttuurin tulkitseminen veisi vielä aikaa, vaikka luotain pystyisi käyttämään valtavia tekoälyominaisuuksiaan. E.O. Wilsonin ja muiden vuosikymmeniä kestäneen työn jälkeen tiedämme nyt jotain muurahaisten viestinnästä, mutta olemme vielä kaukana täydellisestä dekoodauksesta. Kuinka paljon vaikeampaa avaruusolennon olisi tulkita ihmisiä? Vaikka se olisi katsonut I Love Lucy -ohjelman jaksoja, jotka ovat vuotaneet avaruuteen siitä lähtien, kun ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran, se ei ehkä silti ymmärrä niitä.

Paikallinen luotain saattaa joutua lähettämään tietoja takaisin kotitukikohtaansa syvällisempää analyysia ja/tai jatkotoimia koskevia ohjeita varten. Jos luotain aloitti tietojen lähettämisen kotitukikohtaansa vuonna 1950 havaittuaan varhaiset televisiosignaalit ja jos kotitukikohta sijaitsisi vaatimattomalla 150 valovuoden etäisyydellä, aikaisintaan vuonna 2250 luotain voisi saada ohjeet yhteyden ottamiseksi Maahan.

Kun kuitenkin lopulta kuulemme paikalliselta luotaimelta sen jälkeen, kun se on tulkinnut meidät, sen lähetykset saattavat olla maanpäällisellä kielellä. Tästä seuraava vuoropuhelu tapahtuu lähes reaaliajassa, toisin kuin tuskallisen hidas vuoropuhelu meidän ja satojen tai tuhansien valovuosien päässä olevasta tähdestä lähettävän vieraan sivilisaation välillä. Muukalaisluotaimen ei tarvitse paljastaa kotitukikohtansa sijaintia, mikä estää kaikenlaisen vaaran esisivilisaatiolle. Täysin itsenäinen luotain pystyisi kommunikoimaan kanssamme, vaikka sen kantaisä sivilisaatio olisi jo kauan sitten kuollut sukupuuttoon.

Jos luotain todella kuuluu olemassa olevaan sivilisaatioon tai sivilisaatioiden verkostoon, jäljelle jää ongelma, miten se voisi kommunikoida niiden kanssa. Suora yhteydenpito vaatisi valtavan lähettimen. Parempi ratkaisu olisi nivoa viestintäsolmut toistensa läheisyyteen, ehkä yksi jokaisen tähden kiertoradalla ja ehkä riittävän kaukana tähdestä, jotta sitä voitaisiin käyttää painovoimalinssinä Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti. Auringon kohdalla tämä polttopiste alkaa 550 Maan ja auringon etäisyydeltä (AU), jolloin solmu saavuttaisi noin miljardin signaalivahvistuksen.

Suuri määrä avaruusolentojen sivilisaatioita voisi osallistua tähän solmupistejärjestelmään, ja tietovarasto vain kasvaisi ajan myötä riippumatta siitä, pysyvätkö osallistuneet sivilisaatiot hengissä vai ovatko ne kuolleet sukupuuttoon. Voisimme lisätä Aristoteleen, Shakespearen, Beethovenin ja Monet’n tähän Galactica-tietosanakirjaan. Emme kuitenkaan pysty vaihtamaan kulttuurimme; koska avaruusolento on todennäköisesti jo ladannut kaiken haluamansa, koska se on tarkkaillut televisiota ja internetiä ainakin 70 vuoden ajan. Siitä huolimatta avaruusolento saattaa haluta värvätä meidät galaktiseen kerhoon, jotta voisimme valmistaa luotaimia ja solmuja ja ottaa muutoin vastuun tähtienvälisen viestintäjärjestelmän ylläpidosta välittömässä tähtinäköpiirissämme. Se olisi neuvotteluvaltti.

SETI:n tähtihavainnoissa oletetaan hyvin heikko signaali, jonka havaitseminen edellyttäisi Maan tehokkaimpia teleskooppeja. Erittäin herkkien teleskooppien näkökentät ovat kuitenkin hyvin pieniä. Paikallisen robottiluotaimen havaitseminen edellyttää päinvastaista strategiaa. Koska luotain on lähellä Maata, sen signaali olisi paljon kirkkaampi kuin tähtienvälisen majakan signaali, vaikka sen lähetyksen voimakkuus olettaisi varovaisesti olevan vain muutaman watin luokkaa. Näin ollen SETI:n paras strategia olisi uhrata suuri herkkyys laajalle näkökentälle tai, mikä vielä parempi, koko ajan taivaalla tapahtuvalle havainnoinnille. Tällaisia järjestelmiä rakennetaan parhaillaan tai niitä suunnitellaan.

Sotilaslentäjien väitetyt havainnot esineistä, jotka uhmaavat kaikkea tunnettua aerodynamiikkaa äkillisissä ja jyrkissä kiihtyvyyksissään, voivat olla harhoja, huijauksia tai optisia harhoja. Monet SETI-tutkijat ovat nyt kuitenkin samaa mieltä ufoilijoiden kanssa siitä, että ensimmäinen avaruusolennon havainto voisi tapahtua omassa aurinkokunnassamme. Sekä ufoilijoiden että SETI-tutkijoiden pitäisi myös olla yhtä mieltä siitä, että jos jotkut UFO-havainnot ovat aitoja havaintoja avaruusolennoista, niiden on oltava robottiluotaimia eikä biologisten olentojen miehittämiä aluksia. Jos ei muuta, niin tällaiset olennot murskautuisivat niiden väitetyn, hyvin suuren kiihtyvyyden aiheuttamien g-voimien takia.

Vielä puuttuu todisteet, jotka yhdistäisivät täysin ufoilijat ja SETI-tutkijat — ja silti näiden kahden ryhmän välinen välimatka ei ehkä olekaan niin valtava.

Tämä on mielipide- ja analyysiartikkeli; kirjoittajan tai kirjoittajien esittämät näkemykset eivät välttämättä ole Scientific Americanin näkemyksiä.

Kirjoittajan muita tutkimuspapereita

J. Gertz, Nodes: A Proposed Solution to Fermi’s Paradox, JBIS, 2017, 70, 454-457.

J. Gertz, ET Probes, Nodes, and Landbases: A Proposed Galactic Communications Architecture and Implied Search Strategies, JBIS, 2018, 71, 375-381.

J. Gertz, ‘Oumuamua and SETI Scout Probes, JBIS, 72, pp. 182-186.

J. Gertz, There’s No Place Like Home (in Our Own Solar System): Searching for ET Near White Dwarfs, JBIS, 72, pp. 386-395.

J. Gertz, Strategies for the Detection of ET Probes Within Our Own Solar System, JBIS, 73, pp. 427-437.

 

Artikkelin julkaissut Scientific American