Kuten monet meistä UFO-yhteisössä ennustivat, valtamedia ei lukenut koko AARO-raporttia, vaikka he kommentoivat sen 64 sivun mittaa. Kuten tapahtui menneisyydessä, kuten Condon-komitean ”tieteellisessä tutkimuksessa”, he lukivat vain yhteenvedon. He eivät vaivautuneet kahlaamaan todisteita läpi, osa niistä melko teknisiä. Valtamedia päätti vain, että heidän ei tarvitse ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Heitä kiinnosti vain loppu, eivätkä he koskaan ajatelleet, ettei sisäinen dokumentaatio voisi tukea tekstiä.
kongressin kuulemistilaisuus UAP:sta
Kuten sanoin, me kaikki ennustimme, mitä tälle uudelle raportille tapahtuu. Satuin katsomaan erästä uutiskanavaa, kun ohjelman isäntä mainitsi viimeisimmät uutiset UFO-rintamalla. Isäntä esitti kysymyksen toimittajalle mainiten Pentagonin ja heidän arvionsa UAP:sta (joo, oikeasti UFOt). Tuo toimittaja uskoakseni mainitsi raportin pituuden ja sanoi sitten:
Toistaiseksi AARO ei ole löytänyt empiirisiä todisteita siitä, että kaikki UAP-havainnot edustaisivat planeetan ulkopuolista teknologiaa tai että olisi olemassa turvaluokiteltua ohjelmaa, jota ei olisi raportoitu asianmukaisesti kongressille. Tutkimuksissa selvisi, että useimmat havainnot olivat seurausta tavallisten esineiden ja ilmiöiden virheellisistä tunnistamisista. Vaikka monet UFO-raportit jäävät ratkaisematta, AARO arvioi, että jos laadukasta lisätietoa olisi saatavilla, useimmat näistä tapauksista voitaisiin myös tunnistaa ja ratkaista tavallisina esineinä tai ilmiöinä.
Tämä on tietysti AARO-raportin viimeinen lausunto. Raportin tarkkuutta ei tietenkään kommentoitu. Ei kommentteja triviaaleista asioista, kuten väite Kenneth Arnoldin havainnosta 23. kesäkuuta 1947, kun se itse asiassa oli 24. kesäkuuta. Ja analyysistä, että Mogul-selityksellä Roswellin lähistöltä löydetyistä romuista ei ollut mitään tekemistä ilmapallojen laukaisujen kanssa. Vain AARO:n raportin hyväksyminen.
Mutta todellinen pointti tässä on se, että näemme raportoinnin puutteen. Epäilen, ettei toimittaja edes lukenut raporttia, mutta sen sijaan hyppäsi loppusivuille ja luki johtopäätökset. Hän ei koskaan ajatellut, että tämä uusin AARO-raportti voisi olla samanlaista harhaanjohtamista, jota meille on syötetty yli 70 vuotta.
Kuinka vaikeaa olisi saada kommentteja toiselta puolelta? Täällä on kymmeniä ihmisiä, jotka olisivat voineet ehdottaa, että johtopäätöksellä ei ollut juurikaan tekemistä UFO-ilmiön historian kanssa. Puhelinsoitto tai sähköposti olisi saattanut tarjota kontekstia. Sen sijaan kuulemme raportista vain yhden lainatun kappaleen, jonka tarkkuudesta ei esitetä mitään kysymyksiä.
Kevin Randlelle tiedoksi, että YLE kaikista medioista kirjoitti juuri niistä asioista, joista Kevin syytti mediaa niiden käsittelemättä jättämisestä:
Tutkijat arvostelevat Pentagonin uforaporttia salailusta ja pinnallisuudesta
Yhdysvaltain kattavin uforaportti yli 50 vuoteen sivuutti ufohavaintojen erikoisimmat selitykset, vaikka tutkijoilla on yhä enemmän arvoituksellista dataa.
Yhdysvaltain puolustushallinnon mukaan ufohavainnot voidaan selittää luonnollisilla syillä, eikä mistään vieraan sivilisaation käynnistä ole todisteita.
Yhdysvaltain puolustusministeriön perjantaina julkaiseman raportin mukaan Yhdysvalloilla ei myöskään koskaan ole ollut ihmiskunnan ulkopuolelta peräisin olevaa teknologiaa, jota olisi yritetty salata julkisuudelta.
63-sivuinen uforaportti on perusteellisin mitä Yhdysvaltain viranomaiset ovat julkaisseet aiheesta yli puoleen vuosisataan.
Raportin sanottiin perustuneen tieteelliseen tutkimukseen ja tinkimättömään tiedusteluanalyysiin, mutta jotkut puolustushallinnosta riippumattomat tutkijat ovat toista mieltä.
Yle pyysi raportista arviota kahdelta akateemiselta tutkijalta sekä Luis Elizondolta, joka on tutkinut ufohavaintoja Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedusteluasiantuntijana 2010-luvulla.
Pentagonin entinen tiedusteluasiantuntija Luis Elizondo Capitolin rakennuksen edessä Washingtonissa. Kuva: Jennifer Elizondo
Jyrkimmin puolustusministeriön uforaporttia arvostelee Elizondo. Hänen mielestään raportti on tarkoituksella epärehellinen ja harhaanjohtava.
Elizondo on vuodesta 2017 lähtien esiintynyt tietovuotajana, joka halusi tuoda julkisuuteen Pentagonin väitetysti peittelemiä ufosalaisuuksia.
– Pentagon yrittää selvästi hämärtää ufoihin liittyvää tietoa. Olemme olleet tekemisissä tämän ilmiön kanssa jo seitsemän vuosikymmentä, Elizondo sanoo tuoreesta raportista Ylen puhelinhaastattelussa.
Raportti on Elizondon mielestä täyttä hölynpölyä, sillä hänen mukaansa ufoilmiön peittely tunnetaan hyvin siinä puolustushallinnon sisäpiirissä, johon hänkin aikanaan kuului.
Elizondon mielestä raportilla pyritään ehkä kiinnittämään huomiota pois ufohavainnoista, jotka ovat kiinnostaneet myös kongressin jäseniä.
– On täysin vastuutonta, että Pentagon yrittää tällä tavalla minimoida sekä kongressin että Yhdysvaltain kansalaisten Pentagoniin kohdistamaa valvontaa, Elizondo sanoo.
Fyysikot ovat mitanneet selittämättömiä ominaisuuksia
Fysiikan vinkkelistä ufohavaintoja tutkinut italialainen astrofyysikko puolestaan antaa sapiskaa raportin pinnallisuudesta.
– He varmaankin haluavat peitellä kyvyttömyyttään ymmärtää mistä on kyse, sanoo astrofyysikko Massimo Teodorani, jota Yle haastatteli videolinkin välityksellä.
Hänen mielestään ongelma ei ole siinä, että Yhdysvaltain viranomaiset piilottelisivat jotakin jo selvittämäänsä salaisuutta, vaan siinä, että raportin johtopäätökset eivät täytä mitään tieteellisiä kriteereitä.
– Yksittäisiä tapauksia ei ole analysoitu syvällisesti, ei yhtään taulukkoa eikä laskelmaa. Minua se ei vakuuta. Aiemmista tutkimuksista ja laskelmista ei kerrota mitään, Teodorani sanoo.
Italialainen astrofyysikko Massimo Teodorani kuvattuna helmikuussa 2024. Kuva: Susan Demeter
Teodorani on työskennellyt tutkijana muun muassa Italian astrofysiikan instituutissa sekä useissa yksityisissä tutkimusohjelmissa, joissa ufohavaintoja on analysoitu tieteellisesti.
Teodoranin mukaan tutkijat ovat jo tehneet eri puolilla maailmaa vertaisarvioituja mittauksia ja analyysejä ilmakehän ilmiöistä, joita ei toistaiseksi pystytä selittämään.
– Emme tiedä, johtuvatko ne maan ulkopuolisesta älystä vai jostain luonnollisesta ilmiöstä, joka on toistaiseksi tuntematon, Teodorani sanoo.
Esimerkiksi ilmassa havaittujen valopallojen on fyysikkojen mittauksissa arvioitu yltäneen jopa 5 000 G:n kiihtyvyyteen, erittäin suureen valotehoon ja 20-kertaiseen äänennopeuteen, Teodorani kertoo.
Ihmisen luoma tekniikka ei pystyisi lähellekään samaan. Tällaisille mittaustuloksille ei löydy sellaista tavanomaista selitystä kuten ilmapallot tai muiden suurvaltojen asekehittely, joita Yhdysvaltain puolustusministeriö on tarjonnut.
Valoilmiöiden mittaamiseen Teodorani on osallistunut Norjan Hessdalenissa, jossa ufohavaintoja on tehty poikkeuksellisen paljon jo vuosikymmenten ajan.
– Täysin hyödytön, summaa Teodorani käsityksensä Pentagonin raportista ja aikoo itse jatkaa tutkimuksia Hessdalenissa ensi syksynä.
Ydintukikohtien ufohavainnot jäivät avoimiksi
Yhdysvaltalaisen tutkijan Jensine Andresenin näkemys Pentagonin uforaportin onnistumisesta on valoisampi.
– Olin myönteisesti yllättynyt siitä, että he ottivat tehtävän vakavasti, Andresen sanoo Ylen videohaastattelussa.
Andresen kiinnitti erityistä huomiota siihen, että raportti jätti tulkinnanvaraa Yhdysvaltain ydinasetukikohdissa tehtyihin ufohavaintoihin, joita myös Andresen on tutkinut. Andresenin mukaan tapauksia ei vähätelty eikä kaunisteltu.
– Ydinasetukikohtien ja -laitosten tapauksia voidaan perustellusti pitää kaikkein tärkeimpinä ja niiden osalta raportti päätyi rehellisesti siihen, että moni niistä on jäänyt ratkaisematta, Andresen sanoo.
Yhdysvaltalainen tutkija ja tietokirjailija Jensine Andresen. Kuva: Jensine Andresen
Andresen on uskontotieteeseen ja asevalvontaan erikoistunut riippumaton tutkija, joka on kirjoittanut useita kirjoja ufoilmiöstä. Hän on aiemmin työskennellyt sekä yliopistoissa, liike-elämässä että liittovaltion viroissa.
Raportin ongelmaksi Andresen näkee sen, että selittämättömät ufohavainnot tarjoavat Pentagonille kielellisen porsaanreiän, jolla se voi väistää turvautumisen maan ulkopuoliseen selitykseen.
– Voidaan sanoa, että ei ole todistettu jonkin olevan alkuperältään maapallon ulkopuolelta, koska ei ole edes määritelty perusteita, joilla maan ulkopuolisen alkuperän voisi todistaa, Andresen sanoo.
Kuva Pentagonin julkaisemasta ns. Flir-videosta, joka on kuvattu marraskuussa 2004.
Samat alkuaineet Maassa ja muualla
Maan ulkopuolisen alkuperän todistamisen vaikeus näkyy raportissa muun muassa siinä, miten käsitellään ufohavaintojen yhteydessä tehtyjä konkreettisia löytöjä.
Esimerkiksi vuonna 1977 Iowan osavaltiossa Yhdysvalloissa poliisi keräsi ufohavainnon jäljiltä maahan pudonnutta sulaa metallia, jota on tutkinut muun muassa Stanfordin yliopiston patologian professorin Garry Nolanin johtama tutkijaryhmä.
Heidän tutkimuksensa mukaan näytteet metalliseoksista osoittivat, että sulanut aine oli valmistettu teollisesti, mutta sen esiintymiselle tässä paikassa ei löydetty yhtään luonnollista selitystä. Maan ulkopuolisen alkuperän todistaminen on kuitenkin eri asia.
Johtamansa säätiön seminaarissa Stanfordin yliopistossa viime marraskuussa Nolan kertoi myös muista näytteistä, joissa on mitattu poikkeuksellinen alkuaineiden tai isotooppien jakauma. Havainnot eivät kuitenkaan aukottomasti todista eksoottisesta alkuperästä.
Pentagonin raportissa viitataan yhteen metallinäytteeseen, jonka Pentagon selvitti olevan peräisin maapallolta. Nolan ei halunnut kommentoida uforaportin johtopäätöksiä Ylelle.
vaHallituksen ilmiantaja totesi jokin aika sitten, että viranomaiset ovat ymmällään siitä, miksi lukuisat avaruusalukset ovat telakoituneet kuun vastakkaiselle puolelle.
Tohtori Eric Norton, joka on ollut NSA:n ja NASA:n ulkopuolinen konsultti viimeiset 12 vuotta, palkattiin seuraamaan erilaisia kohteita avaruudessa, kuten meteoreja, komeettoja jne., mutta viime aikoina hän on seurannut useita tunnistamattomia lentokoneita, jotka olivat matkalla kohti Maata.
Tammikuun 22. päivänä 2012 tohtori Norton kutsuttiin MacDonaldin observatorioon Teksasiin ja hän näki “massiivisia, kolmiulotteisia mustia rakenteita avaruudessa, jotka etenivät suorassa linjassa kohti maapalloa. Kohde näytti säteilevän jonkinlaista voimakenttää, joka esti avaruushiukkasia koskettamasta niiden pintaa, melkein kuten magneettikenttä maapallon ympärillä. Kohteet olivat niin lähellä, että pystyimme teleskooppiemme avulla näkemään niiden rakenteelliset piirteet hyvin yksityiskohtaisesti. Ne olivat muodoltaan kolmiulotteisia L-kirjaimen muotoisia aluksia. Tammikuuhun 2013 mennessä kohteet oli jäljitetty noin 200 000 mailin päähän Mars-planeetan ohi. Kun ne olivat saavuttaneet tämän pisteen, esine katosi lähes hetkessä teleskooppiemme linsseistä, aivan kuin ne olisivat aktivoineet jonkinlaisen näkymättömyyssuojan kytkintä painamalla. Tiesin, että valtion ylemmät tahot olivat huolissaan näistä asioista, koska olin salaisen palvelun agenttien jatkuvassa ympärivuorokautisessa vartioinnissa. Lähes koko vuoden 2013 ajan katselimme taivasta epäuskoisina. Emme tienneet, mitä oli tekeillä tai missä nämä oliot olivat. Laskelmieni mukaan nämä oliot olisivat olleet jo niin lähellä meitä, että meillä ei olisi ollut mitään ongelmaa nähdä niitä yötaivaalla, jos ne olisivat pysyneet näkyvissä meille. Emme tienneet, olivatko ne yhä tulossa vai olivatko ne poistuneet aurinkokunnasta.”
Tohtori Norton lähetettiin kotiin ja hän odotti tarvittaessa lisämääräystä, mutta hän ei ollut kuullut tilanteesta mitään muuta noin 6 kuukauteen. Hallituksen toiminnan lopettamisen ja lukuisten avaruuden seurantaohjelmien lopettamisen aiheuttaman hälyn jälkeen tohtori Norton soitti lopulta läheiselle ystävälleen, jonka kanssa hän työskenteli luottamuksellisesti, ja tämä kertoi Nortonille, että ”esineet olivat ilmestyneet uudelleen ja sijoittuneet uudelleen kuun taakse” ympyränmuotoiseen linjaukseen, jonka ansiosta ne saattoivat telakoitua Kuun takapuolelle pysyäkseen näkymättömissä taivastarkkailijoille.
Norton lisäsi, että kaikkien avaruusseurantaohjelmien pimentäminen oli olennaisen tärkeää, jotta “tapahtumat pysyivät salassa.”
“Emme tiedä, mitä he ovat, mitä he tekevät tai mitä he aikovat tehdä. Tiedämme, että Maan painovoimakentässä ja painovoimakentässä, joka yhdistää Kuun ja Maan, on jo tapahtunut vaihteluita.”
Tohtori Nortonin mukaan, jos tämä tieto paljastuisi massoille, se aiheuttaisi kaikkien uskontojen hajoamisen sekä ”yhteiskunnan hajoamisen”.
Tuorein kysymys on 31. tammikuuta 2024, ja siinä Euroopan parlamentin jäsen Francisco Guerreiro (Verts/ALE, Portugali) viittaa suunniteltuun uuteen EU:n avaruuslainsäädäntöön, jossa säädetään ”yhteisistä EU:n säännöistä, jotka koskevat avaruustoiminnan ja -operaatioiden turvallisuutta ja kestävyyttä”. Guerreiro huomauttaa, että UAP:itä koskeva ilmoitusmenettely puuttuu, mikä on hänen mielestään turvallisuuskysymys. Hän on esittänyt Euroopan parlamentille seuraavan kysymyksen:
Miksi EU:n avaruuslainsäädännön (EUSL) valmistelutyöhön ei sisälly UAP:n seuranta- ja raportointijärjestelmää, kun otetaan huomioon, että UAP:t voivat muodostaa mahdollisen turvallisuusuhan ja että koulutettu henkilöstö on havainnut tällaisia ilmiöitä avaruudessa tarkkuuslaitteita käyttäen?
Katsooko komissio, että UAP:itä olisi nimenomaisesti käsiteltävä avaruusvalvonta- ja -seurantapalvelussa (SST), SST:n tutkimus- ja kehittämissuunnitelmassa ja Maan läheisiä kohteita (NEO) koskevassa palvelussa?
Suunnitellaanko EUSL:ssä (samaan tapaan kuin NASA:ssa) EU:n UAP-avaruustutkimusohjelmaa, jota johtaa tutkimusjohtaja?
Euroopan unionin avaruusohjelma[1] toteuttaa avaruustoimintaa muun muassa kaukokartoituksen, satelliittinavigoinnin ja avaruustilannetietoisuuden alalla.
EU:n avaruusohjelma toteutetaan tiiviissä yhteistyössä EU:n jäsenvaltioiden, Euroopan unionin avaruusohjelman viraston (EUSPA), Euroopan avaruusjärjestön (ESA) ja monien muiden sidosryhmien kanssa.
Asetuksessa (EU) 2021/696[2], jossa vahvistetaan EU:n avaruusohjelma vuosiksi 2021-2027, ja EUSPA:ssa säädetään ohjelman osatekijöistä ja tavoitteista. Tiedon kerääminen tai dokumentointi tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä ei kuitenkaan kuulu näihin tavoitteisiin.
Euroopan puolustusvirastolla (EDA) ei ole hallussaan asiakirjoja, jotka vastaisivat tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä (UAP).
Koska EDA ei ole koskaan työskennellyt UAP-aiheiden parissa, sillä ei ole hallussaan eikä se saa tässä kysymyksessä esitettyä kuvausta vastaavia asiakirjoja. EDA:lla ei myöskään ole erityisiä pöytäkirjoja tästä asiasta, koska se ei kuulu EDA:n ja jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön.
Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto (EASA) ja EU:n siviili-ilmailuviranomaiset voivat vastaanottaa turvallisuusilmoituksia tunnistamattomista ilmassa olevista esineistä, jotka voivat vaarantaa siviili-ilmailun turvallisuuden.
Kerätyt turvallisuusilmoitukset tallennetaan keskitettyyn arkistoon ja analysoidaan ainoastaan turvallisuustarkoituksiin. Siviili-ilmailun poikkeamien ilmoittamisesta, tallentamisesta ja analysoinnista säädetään 3. päivänä huhtikuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 376/2014[3].
Fransisco Guerreroa haastatellaan myös Thomas Fesslerin podcastissa:
Kysymys 28.7.2023
Toinen nykyinen pyyntö on peräisin viime vuodelta. EU-parlamentille esitettiin 28. heinäkuuta kysymys, jossa pyydettiin raportteja ja lokitietoja ilmoitetuista UAP-havainnoista. Kysymyksessä viitataan heinäkuussa 2023 pidettyyn UFO-paljastaja David Gruschin kuulemiseen, ja se sisältää kolme erityiskysymystä:
Onko komissiolla mitään tietoa tai dokumentaatiota UAP:istä, joita jäsenvaltiot tai EU-virastot, kuten Euroopan avaruusohjelmavirasto (EUSPA), olisivat keränneet?
Onko Euroopan puolustusvirastolla (EDA) yhtään raportteja UAP:ista ja onko EDA:lla sisäisiä protokollia UAP-raporttien vastaanottamiseksi jäsenvaltioilta läpinäkyvällä ja vastuullisella tavalla?
Onko Euroopan lentoturvallisuusvirastolla (EASA) mitään UAP-raportteja ja onko EASA:lla sisäisiä protokollia UAP-rapottien vastaanottamiseksi piloteilta ja tutkaoperaattoreilta läpinäkyvällä ja vastuullisella tavalla?
Euroopan Parlamentin istuntosali
Vastaus pyyntöön lähetettiin 9. marraskuuta. Siinä viitataan Euroopan avaruusohjelmaan, joka sisältää maatarkkailuun, satelliittinavigointiin ja avaruustilannetietoisuuteen liittyviä toimia. Siinä korostetaan tiivistä yhteistyötä avaruusohjelmassa EU:n jäsenvaltioiden kanssa ja siteerataan siihen liittyvää asetusta, joka sisältää osatekijät ja tavoitteet. Sen mukaan:
Tiedon kerääminen tai dokumentointi tunnistamattomista poikkeavista ilmiöistä ei kuitenkaan kuulu näihin tavoitteisiin.
Euroopan puolustusvirastolla (EDA) ei ole hallussaan asiakirjoja, jotka vastaisivat tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä.
Koska EDA ei ole koskaan työskennellyt UAP-aiheiden parissa, sillä ei ole hallussaan eikä se saa tässä kysymyksessä esitettyä kuvausta vastaavia asiakirjoja. EDA:lla ei myöskään ole erityisiä pöytäkirjoja tästä asiasta, koska se ei kuulu EDA:n ja jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön.
Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto (EASA) ja EU:n siviili-ilmailuviranomaiset voivat vastaanottaa turvallisuusilmoituksia tunnistamattomista ilmassa olevista esineistä, jotka voivat vaarantaa siviili-ilmailun turvallisuuden.
Kerätyt turvallisuusilmoitukset tallennetaan keskitettyyn arkistoon ja analysoidaan ainoastaan turvallisuustarkoituksiin. Siviili-ilmailun poikkeamien ilmoittamisesta, tallentamisesta ja analysoinnista säädetään siviili-ilmailun poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta 3. huhtikuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 376/2014.
Tämän mukaan EU:lla ei ole mitään asiakirjoja tai havaintoja UAP:istä. Mielenkiintoista on kuitenkin viittaus Euroopan lentoturvallisuusvirastoon ja maiden ilmailuviranomaisiin siinä, että tunnistamattomiin esineisiin liittyvistä turvallisuuteen liittyvistä vaaratilanteista voidaan tehdä raportteja ja että tällaiset raportit tallennetaan ja analysoidaan keskitetysti. Tarkemmin ei täsmennetä, onko tällaisia raportteja olemassa ja missä määrin. Asiaa voisi olla syytä tutkia tai tiedustella. Siviili-ilmailun raporttien keräämisen ja käsittelyn osalta viitataan vastaavaan EU:n asetukseen, jossa ei kuitenkaan nimenomaisesti mainita ilmatilassa olevia tunnistamattomia kohteita.
Saanko kysyä, silläkin uhalla, että saatan vaikuttaa epärehelliseltä, onko komissio sitä mieltä, että EU-viranomaisen, mahdollisesti yhteistyössä muiden kolmansien maiden (esim. Yhdysvaltojen ja Venäjän) virastojen kanssa, pitäisi tutkia tätä aihetta perusteellisesti? Onkohan komissio kanssani samaa mieltä siitä, että on tullut aika kiinnittää vakavasti huomiota siihen, onko UFOja olemassa vai ei?
Tunnistamattomia lentäviä esineitä koskeva kysymys ei kuulu komission toimivaltaan, eikä sillä ole aikomusta jatkaa asian käsittelyä.
Kysymys 22.1.2004
Euroopan parlamentin jäsenen Sebastiano Musumecin (UEN, Italia) kysymys tuntemattomia ilmakehän ilmiöitä tutkivan elimen perustamisesta esitettiin 22. tammikuuta 2004. Kysymyksessä Euroopan parlamentin jäsen toteaa, että EU:n avaruus- ja tutkimuskeskusten suorittama tuntemattomien ilmakehän ilmiöiden vakava tutkimus ansaitsee erityistä huomiota komissiolta, koska kyse on ilmiöistä, joita ei voida siirtää unionin yksittäisten jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. Euroopan parlamentin jäsen kysyi:
Eikö komissio katso edellä esitetyn perusteella aiheelliseksi edistää ja koordinoida selittämättömiä ilmakehän ilmiöitä koskevaa tutkimusta ja tiedottamista Euroopan laajuisesti ja mahdollisesti antaa tämä tehtävä jollekin erikoistuneelle ja kokeneelle elimelle, kuten SEPRA:lle (Service d’Expertise des Phénomènes Rares Aérospatiaux) Toulousessa tai Euroopan avaruusjärjestölle?
Maaliskuun 1. päivänä 2004 antamassaan vastauksessa komissio muistutti ensinnäkin, että se oli marraskuussa 2003 esittänyt julkaisun ”Space, a new European frontier for an expanding Union”. Komissio oli valmistellut julkaisun tiiviissä yhteistyössä tiedeyhteisön ja ESAn kanssa. Vastauksessaan parlamentin kysymykseen komissio viittasi erityisesti toimintasuunnitelmaan Euroopan avaruuspolitiikan toteuttamiseksi. Ja lopuksi:
Eräs erityistoimi, joka saattaa kiinnostaa arvoisaa parlamentin jäsentä erityisesti, koskee hiljattain käynnistettyä toimintaa tutkimuksen kuudennen puiteohjelman yhteydessä. Toimella pyritään edistämään Euroopan kansallisten tutkimusrahoituslaitosten ja kansallisten tutkimusorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Siihen sisältyy tehtävä, joka koskee erityisesti eurooppalaista maanpäällistä aurinko- ja ilmakehätutkimusta. Tämän pyrkimyksen pitäisi auttaa parantamaan ilmakehän ilmiöiden ymmärtämistä ja tarjoamaan avaruussääpalveluja.
Vastaus pysyy hyvin yleisenä kysymyksen osalta eikä siinä käsitellä erityisesti ufo-aiheita tai tällaisia ilmiöitä tutkivaa eurooppalaista tutkimuskeskusta.
Kysymys 17.3.1998
Vanhempi kysymys on peräisin 17. maaliskuuta 1998, ja sen on esittänyt Euroopan parlamentin jäsen Eryl McNally (PSE, Iso-Britannia) äänestäjän kirjallisen kysymyksen perusteella. Kirjeessä hän viittaa Britanniassa ja Belgiassa tehtyihin havaintoihin ja siihen, että kansallisten ministeriöiden vastaukset ovat hänen mielestään riittämättömiä. Kirjeessä viitataan myös mahdolliseen salailuun. Kirjeen kirjoittaja haluaisikin tiedustella Euroopan kantaa tunnistamattomiin lentäviin esineisiin. Euroopan parlamentin jäsenen kysymys:
Mitä toimenpiteitä komissio katsoo edellä esitetyn perusteella tarvittavan, jotta Euroopan kansalaiset voivat olla varmoja turvallisuudestaan tunnistamattomien lentävien esineiden suhteen? Onko olemassa UFOja koskevaa eurooppalaista politiikkaa tai onko olemassa olevaa politiikkaa syytä kehittää?
Komission vastaus tähän kysymykseen annettiin 15. huhtikuuta 1998, ja se oli hyvin lyhyt, eikä siinä käsitelty tarkemmin:
Komissio katsoo, että sillä ei ole toimivaltaa tässä asiassa.
EU ja UFOt Saksan Bundestagissa
Saksan liittopäivien tieteellinen yksikkö laati vuonna 2009 tilannekatsauksen ”Euroopan unioni ja sen suhtautuminen tunnistamattomiin lentäviin esineisiin”, joka sisältää EU:lle tuolloin tehdyt tiedustelut. Raportin alussa lainataan UFOjen yleistä määritelmää, jonka mukaan UFOt ovat ”… lentävä esine tai optinen ilmiö (…), jota tarkkailija ei voi tunnistaa”. Myös vaihtoehtoinen termi UAP mainitaan. Tämän jälkeen käsitellään Euroopan avaruuspolitiikkaa tuolloin, erityisesti Galileo-satelliittinavigointihanketta ja avaruuspohjaista tilannekartoitusta ja -arviointia. Ranskassa korostetaan UFO-ilmiön käsittelyä CNES:n osastona toimivan GEIPANin kautta.
Edellä lueteltujen EU:lle esitettyjen pyyntöjen jälkeen raportti päättyy Ranskan tutkimusministerin Valérie Pécressen 17. kesäkuuta 2009 antamaan tilannekatsaukseen Euroopan ja Ranskan avaruuspolitiikasta, jossa korostetaan avaruusneuvoston kuudennen kokouksen tuloksia.
Loppuhuomiot
Edellä mainituista tutkimuksista ja aloitteista käy ilmi, että EU toimielimenä on toistuvasti tehnyt tutkimuksia, jotka koskevat yleisiä toimintaperiaatteita, mutta jotka eivät ole toistaiseksi johtaneet pysyviin tuloksiin tai jotka on hylätty. Ainoastaan vuoden 1990 päätöslauselmaesitys osoitti, että aiheesta käytiin kattavaa ja asiantuntevaa keskustelua, eikä sen suositusta, jonka mukaan GEIPAN olisi otettava käyttöön keskitetyksi eurooppalaiseksi yhteyspisteeksi UAP-havaintoja varten, valitettavasti noudatettu. Nähtäväksi jää, mitä EU:n nykyisen avaruuspolitiikan yhteydessä tapahtuu ja otetaanko UAP-aihe edelleen huomioon.
Monet meistä ufoalan vanhan koulun konkareista, jotka ovat olleet alalla useampia vuosikymmeniä kuin haluamme myöntää, näkevät viimeisimmässä ja todennäköisesti viimeisessä AAROn raportissa monia puutteita, koska UAP:den osalta on olemassa uusi toimisto ja uusi tutkimus. Tiedämme, mitä puutteita kyseisessä arviossa on ja mitä toistuvia valheita se sisältää. Meillä on asiakirjoja, haastatteluja ja todisteita tämän väitteen tueksi.
Ennen kuin käsittelen monia puutteita, haluan tuoda esiin yhden myönteisen alueen. Kun työstin The Government UFO Files -teosta, mainitsin epävirallisen tutkimuksen, joka alkoi joulukuussa 1946. Tämä perustui Keith Chesterin, Wendy Connorsin, Michael Hallin ja Michael Swordsin työhön. Olin huomannut, että joka kerta, kun Yhdysvaltain hallitus osallistui salaperäisiä esineitä koskeviin tutkimuksiin alkaen toisen maailmansodan Foo Fightersista, sitten Skandinavian aaveraketeista ja lopulta amerikkalaisten palveluksessa olevien henkilöiden tekemistä oudoista havainnoista, yksi nimi tuli esiin. Eversti Howard McCoy.
Connorsin ja Hallin mukaan kenraali Nathan Twining oli antanut McCoylle käskyn perustaa epävirallinen projekti tutkimaan näitä raportteja oudoista esineistä. Suurin osa heidän ja minun saamistani tiedoista ei ollut täysin dokumentoituja. Connors ja Hall uskoivat, että suurin osa tämän varhaisen projektin tiedostoista oli haudattu yhden Wright-Patterson AFB:n golfkentän alle. Kenraali Arthur Exon, joka oli ollut tukikohdan komentaja siellä 1960-luvulla, melkein vahvisti tämän minulle, kun tapasin hänet Wright-Pattersonissa.
prikaatinkenraali Arthur Exon
Annoin tästä lisää tietoa The Government UFO Files -kirjassa, vaikka olisin toivonut, että olisi ollut jonkinlainen virallinen lausunto, joka vahvistaisi tuon varhaisen, ennen Kenneth Arnoldia kesäkuussa 1947 tapahtuneen havainnon, projektin. ”AARO Historical Report, Volume 1” -julkaisun myötä saamme tietää Project SAUCERista (1946/1947 – tammikuu 1948). (Kukaan ei näyttänyt ihmettelevän, miten sitä voitiin kutsua Project SAUCERiksi ennen Arnoldin havaintoa, mutta nyt karkaan aiheesta).
Taustoituksessa opimme:
AARO tarkasteli Yhdysvaltain hallituksen virallisia toimia, jotka liittyvät UFOihin/UAP:iin vuodesta 1945 lähtien… Tämän ensimmäisen toimen tarkka perustamisajankohta sekä sen virallinen ja epävirallinen nimi ovat epäselviä. Erään lähteen mukaan kenraali Nathan Twining, Air Technical Services Commandin komentaja, perusti Project SAUCERin 30. joulukuuta 1947 [uskoakseni tämän pitäisi olla joulukuun alussa (ehkä kuudentena päivänä 1946) keräämään ja arvioimaan kaikkea tietoa, joka liittyy UFO-havaintoihin, joiden voidaan katsoa olevan kansallisen turvallisuuden kannalta merkittäviä. Kapteeni Edward Ruppelt väitti, että Project SAUCER oli Project SIGNin epävirallinen nimi, ja se nimettiin erittäin tärkeäksi. Project SIGNin työntekijän haastattelussa työntekijä kuitenkin väitti, että projekti alkoi vuotta aikaisemmin, vuonna 1946, ja että Project SAUCER oli sen alkuperäinen epävirallinen nimi.
Raportin mukaan SAUCER-projekti ei löytänyt todisteita Maan ulkopuolisesta teknologiasta. Mutta se ei todellakaan ole asian ydin. AARO:n raportti vahvisti tiedot näiden outojen ilmiöiden tutkimisen varhaisista alkuajoista, ja se siirsi tutkimuksen alkua kuusi tai seitsemän kuukautta taaksepäin. Pistää miettimään, mitä oli tapahtunut, mikä sai Twiningin antamaan käskyn McCoylle ja miksi mitään noista tiedostoista ei siirretty ensimmäiseen virallisista projekteista.
Jätän väliin joitakin muita, aiempia raportteja hallituksen johtamista UFO-tutkimuksista, koska tästä tulisi aivan liian pitkä. Huomautan kuitenkin, että he niputtivat vihreät tulipallot yhteen UFO-raporttien kanssa. Kyseessä oli Project TWINKLE, jota tämä uusi raportti viittaa siihen, että ”kirjallisuudesta ei käy selvästi ilmi, tuettiinko Project TWINKLEa virallisesti alkuperäisestä Project GRUDGEsta, mutta sitä johti USAF:n Cambridgen tutkimuslaboratorio.” Tämä oli Project TWINKLE.
Raportin kohdassa ”Tulokset” sanottiin, että hankkeessa pystyttiin varmistamaan vain yksi kamera, jota ”siirrettiin usein paikasta toiseen tulipalloilmoitusten jälkeen, eikä tulipalloista koskaan otettu valokuvia.”
Ongelmana on se, että on olemassa asiakirjat, joiden mukaan tulipallosta otettiin yksi valokuva. Yksittäinen kuva, joka on otettu yhdestä paikasta, ei auta paljon muuta tietoa tulipalloista kuin osoittaa, että tulipalloja oli olemassa. Perimmäistä suunnitelmaa, jonka mukaan olisi pitänyt käyttää useita kameroita ottamaan kuvia useista eri kuvakulmista, ei koskaan toteutettu.
Aion hypätä useiden muiden raporttien, komiteoiden suositusten ja päätelmien yli päästäkseni ehkä törkeimpään esimerkkiin ilmavoimien ja amerikkalaisen yliopiston välisestä salaisesta yhteistyöstä.
Kun Project Blue Bookin asiakirjat julkaistiin julkisuuteen vuonna 1976, Bob Cornett ja minä saimme tutustua niihin, kun ne olivat vielä ilmavoimien arkistossa Maxwellin lentotukikohdassa. Löysimme asiakirjan toisensa jälkeen, jossa selitettiin, miten hallituksen ja ilmavoimien eri jäsenet yrittivät lopettaa Project Blue Bookia vuosien ajan. Tämä tapahtui hallituksen siviilipuolen huipulta, erilaisista tieteellisistä lautakunnista ja komiteoista sekä ilmavoimien korkeimmilta virkamiehiltä. He halusivat tekosyyn sulkea Blue Bookin.
Tätä varten ilmavoimat etsi Blue Bookin lopettamista koskevan suunnitelman mukaisesti yliopistoa, joka ryhtyisi ”tieteelliseen” UFO-tutkimukseen. Ilmavoimat löysi lopulta Coloradon yliopiston, joka hyväksyi heidän puolen miljoonan dollarin apurahansa (joka tämän uuden raportin mukaan oli vain 325 000 dollaria) ja että tohtori Edward U. Condon johtaisi työtä. Kyseessä olisi ”objektiivinen ponnistus” ratkaisun löytämiseksi UFOjen mysteeriin.
Tämän selventämiseksi everstiluutnantti Robert Hippler lähetti kirjeen niin sanotulle Condonin komitealle. Hippler kirjoitti, että ilmavoimat halusivat lopettaa Blue Bookin veronmaksajille aiheutuvien kustannusten vuoksi. Hän huomautti, että negatiivista väitettä oli vaikea todistaa ja spekuloi mitä vieras laji tekisi, jos se vierailisi Maassa, vaikka hänen mukaansa siitä ei ollut todisteita. Kirjeen tarkoituksena oli saada ilmavoimat pois kuopasta, johon ne olivat joutuneet. Painoin Hipplerin kirjeen tekstin The UFO Dossier -kirjaan. Voit lukea lisää kirjeestä sekä kommentteja niistä yrityksistä lopettaa ilmavoimien tutkimus täältä:
Tohtori Robert Low, Condonin komitean kakkosmies, kuittasi kirjeen ja kirjoitti vastaustekstissään: ”Toisella sivulla ilmoitatte mitä uskotte ilmavoimien haluavan meiltä, ja olen hyvin iloinen mielipiteestänne.”
Vastauksen teksti julkaistiin myös The UFO Dossier -kirjassa. Ilmavoimat halusi tutkimuksen, joka osoittaisi, että UFO-havainnoissa ei ole mitään tieteellisesti arvokasta, että niistä ei voi saada mitään tieteellisesti arvokasta tietoa ja että ne eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle.
Vaikka keskustelu saattaa vaikuttaa epämääräiseltä, vain kolme päivää kirjeen saamisen jälkeen Condon piti luennon tiedemiehille Corningissa, New Yorkissa, ja kertoi heille: ”Minulla on nyt taipumus suositella, että hallitus jättäytyisi pois tältä alalta. Asenteeni on juuri nyt se, että siinä ei ole mitään järkeä. Mutta minun ei pitäisi tehdä tätä johtopäätöstä vielä vuoteen.”
Vaikka Condonin komitea totesi, että ilmavoimat oli tehnyt hyvää työtä UFOjen tutkimisessa, huolimatta joihinkin havaintoihin liitetyistä naurettavista ratkaisuista (Lubbockin valot olivat lintuja huolimatta valokuvasta, jossa ei ollut lintuja; Levelland oli pallosalama huolimatta kaikista todisteista, jotka osoittivat, että se ei ollut sitä), että kansallista turvallisuutta ei uhattu (vaikka Malmstromin lentotukikohdan ympärillä tehdyt havainnot osoittivat muuta) ja että tutkimusten jatkaminen ei tuottanut mitään tieteellistä hyötyä (huolimatta siitä, että yksi havainnoista selitettiin niin harvinaiseksi luonnonilmiöksi, että sitä ei ollut koskaan ennen tai sen jälkeen nähty), komitea suositteli, että tutkinta lopetettaisiin. Vuonna 1969 ilmavoimat lopetti Project Blue Bookin. He jatkoivat toki joidenkin UFO-havaintojen tutkimista, ja oli olemassa Project Moon Dust, johon liittyi UFO-komponentti, joka jatkui aina vuoteen 1985 asti, jolloin sen nimestä luovuttiin. Tuolloin otettiin käyttöön uusi nimi, joka oli ilmavoimien mukaan asianmukaisesti salainen. Tämä tarkoittaa, että tutkimukset jatkuivat, mutta kaikki oli salassa pidettävää.
Todellinen ongelma AARO:n raportissa on tietenkin Roswellin UFO-onnettomuuden käsittely. En ole varma, miten joku, jonka pitäisi tutkia UFO-aiheita kiihkottomasti, voi hyväksyä Project Mogul -selityksen. Aion käyttää hieman enemmän aikaa Roswellista löydetyistä romuista tehtyjen johtopäätösten erittelyyn.
Tämä pätkä alkaa sanomalla: ”Presidentti Clinton antoi entiselle kansallisen turvallisuuden neuvonantajalle Sandy Bergerille tehtäväksi selvittää, oliko Yhdysvaltain hallituksella hallussaan avaruusolentoja tai avaruusolentojen teknologiaa. Presidentti Clinton sanoi: ’Tietääkseni Roswellissa, New Mexicossa, ei syöksynyt avaruusalusta vuonna 1947… jos USAF löysi avaruusolentojen ruumiita, he eivät kertoneet minulle siitä… ja haluan tietää.'”
Tämä ei olisi ensimmäinen tai ainoa kerta, kun presidentille tai presidenteille ei kerrota käynnissä olevista tiedusteluoperaatioista. Viittaan operaatio Soloon, jossa FBI:n New Yorkin toimisto ei kertonut useille presidenteille, että siellä oli vakooja, jolla oli pääsy Neuvostoliiton hallituksen korkeimmille tasoille. Operaatio toteutettiin New Yorkista käsin operaation eheyden suojelemiseksi ja vuotoihin menevän Washingtonin pitämiseksi poissa jakelusta. Tämä paljastui Neuvostoliiton romahdettua ja vakooja Morris Childsin kuoltua. John Barronin kirjoittaman kirjan nimi oli Operation Solo.
Tämä ei todista mitään muuta kuin sen, että on ollut aikoja, jolloin presidentiltä on salattu tietoja kansallisen turvallisuuden vuoksi. Sillä on merkitystä vain sen osoittamiseksi, että tällaisia asioita tapahtuu, erityisesti korkeimmilla tasoilla. UFOs and the Deep State -kirjassa mainitsen kyllä tavan, jolla byrokraatit pystyvät väistelemään presidentin tiedusteluja.
Tämän jälkeen raportti siirtyy kongressiedustaja Steven Schiffiin, joka aloitti GAO:n etsinnät useiden hallituksen ja sotilasorganisaatioiden Roswellin tapausta koskevista tiedoista. Tämä johti tietenkin siihen, että myös ilmavoimat tutki Roswellin tapausta. Tulokset olivat seuraavat:
Raportissa todettiin, että USAF:n tutkimuksissa ei löydetty tai kehitetty tietoja, jotka osoittaisivat, että Roswellin tapahtuma oli UFO-tapahtuma, eikä USA:n hallitus ollut ”peitellyt” tapahtumaa. Pikemminkin Roswellin läheltä löydetyt materiaalit sopivat yhteen sen tyyppisen ilmapallon kanssa, jota käytettiin tuolloin salaiseksi luokitellussa Project Mogul -hankkeessa. Missään asiakirjoissa ei ollut todisteita siitä, että USG olisi löytänyt avaruusolentoja tai Maan ulkopuolista materiaalia.
Käydään tämä läpi. Ensinnäkin Roswellissa oli useita todistajia, korkea-arvoisia upseereita, joita ei haastateltu. Monet meistä, Bill Moore, Stan Friedman, Don Schmitt, Tom Carey ja minä, muutamia mainitakseni, haastattelimme näitä miehiä, ja meillä oli sekä ääni- että videonauhoja näistä haastatteluista, jotta sitaattien paikkansapitävyys voitaisiin todeta.
Vaikka kerroin eversti Weaverin kanssa työskennelleelle luutnantti McAndrew’lle, että voisin antaa kaikki tiedot käyttöön, he eivät näyttäneet olevan kovinkaan kiinnostuneita. Tähän kuului myös eversti Edwin Easleyn, tukikohdan sotilaspäällikön vuonna 1947 minulle antama lausunto tapahtuman Maan ulkopuolisesta luonteesta. Erityisesti kysyin, seurasimmeko oikeaa tietä.
Easley kysyi minulta: ”Mitä tarkoitat?”
”Uskomme, että se oli Maan ulkopuolinen.”
”Sanotaanko näin. Se ei ole väärä tie.”
majuri Edwin Easley, Roswellin sotilasmestari
Itse asiassa jokainen eversti Blanchardin esikunnan jäsen (Blanchard oli Roswellin komentokeskuksen komentaja vuonna 1947), jota haastattelimme, johti meitä samaan suuntaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Minä ja muut olen esittänyt tämän useissa kirjoissa ja artikkeleissa, kuten Roswell in the 21st Century ja Understanding Roswell. Kyllä, tämä ei ole sellaista, mitä GAO olisi paljastanut, mutta se on todiste jostakin oudosta.
Ilmavoimien tutkimuksessa haastateltiin joitakin entisiä ja eläkkeellä olevia upseereita, mutta jätettiin huomiotta ne, jotka olisivat voineet antaa toisenlaisen näkökulman. Ajattelen kenraali Arthur Exonia, joka antoi Don Schmittille ja minulle hyvin mielenkiintoista tietoa siitä, mitä Roswellissa oli löydetty, mukaan lukien kuvaukset oudoista metallisista jäänteistä, jotka eivät vastanneet ilmapallomateriaalia, jonka oletettiin olevan sitä, mitä löydettiin. Ollakseni reilu, Exon ei nähnyt metallia itse, vaan kertoi sen, mitä hänelle olivat kertoneet ne, jotka olivat nähneet.
Voisin mainita tässä yhteydessä ylikersantti Bill Rickettin, joka määrättiin Roswellin vastavakoilutoimistoon vuonna 1947. Hän ei ainoastaan käsitellyt metallia vaan antoi kuvauksia useille UFO-tutkijoille, kuten Don Schmittille ja Mark Rodeghierille. Rickettin todistus on suorassa ristiriidassa kapteeni Sheridan Cavittin todistuksen kanssa, joka oli vastavakoilutoimiston päällikkö vuonna 1947.
Tämä tiivistyy nyt siihen ketä haluat uskoa. Huomautan tässä, että haastatteluissa, joita Don ja minä suoritimme Cavittin kanssa, hän valehteli meille toistuvasti ja kertoi, että hän oli Roswellissa heinäkuussa 1947. Kyllä, minulla on tuo lainaus nauhalla.
Mikä johtaa ”silloin salaiseen Project Moguliin”.Tähän liittyy monia ongelmia. Kävin tämän pitkästi läpi kirjassa Roswell in the 21st Century.Vaikka Mogul salattiin, New Mexicossa suoritettuja kokeita ei.Varusteet olivat uunituoreita neopreenisääilmapalloja ja rawin-tutkakohteita.Roswellin upseerit olisivat helposti tunnistaneet tämän materiaalin, ja se olisi ollut koko tarinan loppu.
Charles Moore tarkastelee toimittamiani tietoja. kuva: Kevin Randle
Valokuvia eräästä ilmapallorivistöstä julkaistiin sanomalehdissä 10. heinäkuuta 1947, mikä olisi vaarantanut Mogulin tarkoituksen, jos joku olisi kiinnittänyt niihin huomiota. Mutta New Mexicossa tehtyjä kokeita ei turvaluokiteltu, ja niitä suoritti New Yorkin yliopiston tiimi. Vaikka Charles Moore, yksi projektin parissa työskennelleistä miehistä New Mexicossa, kertoi minulle, ettei hän ollut koskaan kuullut nimeä ”Mogul”, sitä käytettiin tutkimuksesta vastaavan miehen tohtori Albert Craryn kenttämuistiinpanoissa. Se oli projektin tarkoitus joka turvaluokiteltiin, eivät New Mexicossa suoritetut kokeet.
Mutta tässä on todellinen ongelma. Väitettiin, että lento nro 4 oli syyllinen tähän. Sen oli määrä laukaista 4. kesäkuuta 1947, mutta kenttämuistiinpanojen ja lentojen tulosten myöhemmän analyysin mukaan lento nro 4 peruttiin. Se ei lentänyt. Myöhemmin iltapäivällä New Mexicossa asuvat laukasivat pienen ilmapallojoukon, joka ei mennyt Alamogordon armeijan lentokentän tai White Sandsin koekenttää ympäröivien lentokenttien rajojen ulkopuolelle. Se ei lähestynyt Brazelin (Fosterin) karjatilaa, josta ilmapallojen väitettiin löytyneen.
En ymmärrä, kuinka skeptikot ja tiedeyhteisö voivat edelleen vaatia asiakirjoja, mutta jättää huomiotta kirjallisen todistuksen, joka poistaa lennon nro 4 syyllisten luettelosta. Toisin sanoen, jos lento peruttiin, se ei voinut olla vastuussa Mack Brazelin löytämistä oudoista metalliromuista, joista osan majuri Jesse Marcel löysi.
Aioin lopettaa tämän pitkän analyysin tähän ja tarjota luettelon vaihtoehtoisista tietolähteistä, mutta minun on vain mainittava AARO-raportin viimeinen kohta. Siinä lukee:
Raportit sotilasyksiköistä, joiden väitettiin löytäneen lentävä lautanen ja sen ”miehistö”, olivat kuvauksia ilmavoimien henkilöstöstä, joka osallistui testinuken nouto-operaatioihin. Väitteet Roswellin armeijan ilmavoimien (RAAF) sairaalassa olleista ”avaruusolentojen ruumiista” olivat todennäköisesti seurausta kahden erillisen tapauksen yhdistämisestä: vuonna 1956 tapahtunut KC-97-lentokoneonnettomuus, jossa 11 ilmavoimien jäsentä menetti henkensä, ja vuonna 1959 tapahtunut miehitetyn ilmapallon onnettomuus, jossa kaksi ilmavoimien lentäjää loukkaantui.
Ongelma tässä on, että jotkut todistajat, joita Don Schmitt, Tom Carey ja minä haastattelimme vuosien varrella, eivät olleet Roswellissa näiden myöhempien tapahtumien aikaan. Lento-onnettomuuden tragedia tai muiden loukkaantuminen ei olisi ”huijannut” heitä raportoidun UFO-onnettomuuden jälkeisinä vuosina. Ei ole loogista tapaa, jolla monet heistä olisivat voineet yhdistää näitä kahta tapausta muistoihinsa siitä, mitä he olivat todistamassa heinäkuussa 1947.
Koko raportissa on muitakin näkökohtia, jotka voidaan kumota todisteilla, joiden yli olen hypännyt. CIA:n sponsoroima Robertson-paneeli vuodelta 1953 oli ilmeisesti kirjoittanut lopullisen raportin ennen ensimmäistä todistuspäivää. Michael Swords teki tästä syvällisen analyysin, mikä tekisi paneelin havainnoista merkityksettömiä kenellekään, joka ymmärsi sen perustamisolosuhteet.
Olen rajannut tämän analyysin raportin historiallisiin näkökohtiin. Muut, olen varma, hyökkäävät myöhempää materiaalia vastaan, mukaan lukien viime vuosien UAP-tutkimus. Niille, jotka ovat kiinnostuneita seuraamaan jotain tästä tai etsimään lisätietoja, voit lukea materiaalia tästä blogista kirjoittamalla avainsanaksi ”Mogul”. Muita lähteitä, mukaan lukien tämän blogin erikoisartikkelit, löydät täältä:
Niille, jotka ovat kiinnostuneita Levellandin havainnoista marraskuussa 1957, voisin ehdottaa, että etsisivät käsiiinsä kopion kirjasta, joka on taitavasti nimeltään Levelland. Se on minun analyysini tuosta havainnosta sekä katsaus näiden havaintojen historiaan.
Condon ja hänen komiteansa eivät koskaan perustaneet paljon Levellandin havainnoista. Niitä tuskin mainitaan. Tässä on uusi näkökulma asiaan:
Olen julkaissut useita tähän keskusteluun liittyviä kirjoja niille, jotka haluavat todella oppia mahdollisimman paljon. Suosittelisin, ei missään erityisessä järjestyksessä, kirjoja Understanding Roswell, Roswell in the 21st Century (joka sisältää pitkän analyysin koko Mogulin historiasta), Levelland, UFOs and the Deep State ja The Government UFO Files. Voit myös katsoa Careyn ja Schmittin kirjat, jotka alkavat tekstillä Witness to Roswell, ja saatat olla kiinnostunut eversti Weaverin kirjoittamasta kirjasta, joka johti ilmavoimien tutkinnan nimeltä Backstory: Roswell. Saatat myös haluta kopion ilmavoimien raportista, joka sisältää paljon tietoa Project Mogulista ja tohtori Albert Craryn pitämistä kenttämuistiinpanoista ja päiväkirjoista, jotka osoittivat, ettei lentoa nro 4 ollut.
On monia muitakin tietolähteitä, mutta olen varma, että tämä on paljon enemmän kuin useimmat ihmiset haluavat lukea. Mainitsen tämän kaiken tarjotakseni näytteen työstä, jota olen muun muassa tehnyt tämän parissa. Jos sinulla on muita kysymyksiä, käytä blogini hakukonetta kevinrandle.blogspot.com.
Havaintopäivämäärä: 20.4.2023
Havaintopaikka: San Antonio, Texas, USA
Tässä on hämmentävä video. Tällä videolla alus näyttää aluksi kuin lentokoneelta, mutta sillä ei ole siipiä, ei savuvanaa, eikä mitään ääntä. Ja myöhemmin se tulee näkyviiin ja se onkin kaksi orbia. Yksi orbi pyörii ympäri toisen orbin päällä. Sen rytmi on tasainen, toistuva ja tarkoituksellinen. Hieno bongaus Teksasista. Avaruusolennot rakastavat lämmintä ilmaa, joka on samanlainen kuin toisillakin planeetoilla. 100-prosenttista näyttöä avaruusolennoista San Antoniossa.
Scott C. Waring, Taiwan
Silminnäkijä kertoo:
Mitäpä mieltä? Kuvasin tämän luoteeseen päin matkatessani 👀🛸👽 Se näkyi kuuden minuutin ajan. Tripodin avulla näkee selvästi, että se matkasi tasaisen kontrolloituun tyyliin. Jossain kohtaa se alkoi laskeutua pois näkyviltä.
Nazcan viivat, mystiset geoglyfit jotka peittävät valtavan alueen karua Perun erämaata, ovat edelleen arvoitus. Kenelläkään ei ole todisteita siitä kuka ne on rakentanut ja mikä niiden funktio oli.
Niiden kuviot ovat selkeästi nähtävillä avaruudesta, täydellisen symmetriset, suorat viivat jotka ovat yli 50 kilometriä pitkät. Monet näistä Nazcan viivoista osoittavat kohtiin kuussa, auringossa ja tietyissä tähdissä tuhat vuotta sitten.
Seuraavalla UFOvni2012:n videolla me näemme alueen kuussa joka näyttää selittämättömät kuviot ja viivat, jotka ovat samanlaiset kuin Nazcan viivat Perussa.
Saattaa olla vain yhteensattumaa, mutta etsiessämme vastauksia Nazcan viivojen arvoitukseen, voisiko olla mahdollista että kuusta ja Perusta löytyvien viivojen välillä on yhteys?
Kysymys siitä, onko UAP-aihetta käsitelty tai onko (virallista) tietoa ja asiakirjoja saatavilla, ei rajoitu kansainvälisiin instituutioihin. Tunnetuin lienee Karibianmeren Grenadan YK:ssa vuosina 1975-1977 tekemä aloite perustaa YK:hon UFOja tutkiva osasto, joka ei lopulta johtanut mihinkään jatkotoimiin. Mutta myös Euroopan parlamentille on esitetty pyyntöjä ja aloitteita UFOista/UAP:ista. Tulevien europarlamenttivaalien yhteydessä eurooppalaiset UFO-tutkijat harkitsevat kysyvänsä vaaleissa ehdolla olevilta puolueilta ja ehdokkailta, miten he suhtautuisivat UAP-kysymykseen. On kuitenkin luultavasti epävarmaa, mitä tästä voidaan odottaa, koska aihe on todennäköisesti toissijainen Euroopan muiden nykyisten ongelmien ja haasteiden kannalta.
Tässä vaiheessa haluaisin antaa yleiskatsauksen aiemmista aloitteista ja EU:n komissiolle esitetyistä kysymyksistä sekä niiden tuloksista. Tiedossa on kaksi yksityiskohtaisempaa aloitetta ja neljä parlamentin kysymystä EU:n komissiolle. Vuoden 1990 aloite johti laajaan valiokuntamietintöön, jota tässä siteerataan tarkemmin.
Aloitteet
marraskuun 27. 2023 aloite
Alankomaalainen voittoa tavoittelematon siviilijärjestö UAP Coalitie Nederland (UAP Coalition Netherlands, UAPCN) teki 27. marraskuuta 2023 ehdotuksen parhaillaan tarkistettavan EU:n avaruuslainsäädännön laajentamisesta. UAPCN näkee läheisen yhteyden UAP-ilmiön ja EU:n avaruuslainsäädännön välillä ja ehdottaa UAP:iden etsinnän ja havaitsemisen sisällyttämistä siihen. UAPCN esittää huolensa monisivuisessa asiakirjassa. Siinä esitetään yleiskatsaus, joka koskee lähinnä Yhdysvaltoja, ja mainitaan useita esimerkkejä havainnoista ja videoista, jotka ovat ainakin heidän mielestään selittämättömiä tai vaikeasti selitettävissä.
UAPCN antaa myös konkreettisia suosituksia. Esimerkiksi UAP:istä olisi tehtävä tärkeä osa EU:n avaruusvalvonta- ja seurantapalvelua, ja tässä yhteydessä olisi myös tarjottava mahdollisuus analysoida ja kehittää edelleen anturivalmiuksia UAP:iden havaitsemiseksi. Myös olemassa olevia havaintotietoja olisi tutkittava poikkeamien varalta.
UAP:ista olisi myös tultava tärkeä uusi osa Maan läheisten kohteiden (NEO) palvelua, ja asiaan liittyvät NEO-tiedot olisi analysoitava ja julkaistava. Lisäksi astronauttien tai muiden avaruusjärjestöjen henkilökunnan tekemiä UAP-havaintoja olisi helpotettava huomattavasti ja niitä olisi kohdeltava ilman leimautumista.
UAP-raportointi olisi yhdenmukaistettava ja keskitettävä EU:n jäsenvaltioissa, minkä vuoksi EU:hun olisi perustettava keskitetty UAP-arkisto. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä suositellaan UAP-avaruustutkimusohjelman perustamista EU:n tai ESAn yhteyteen NASAn tapaan.
EU-komissio ei ole vielä antanut palautetta tästä aloitteesta.
Aloite/päätöslauselmaesitys 26. marraskuuta 1990
Belgialainen Euroopan parlamentin jäsen Elio Di Rupo (PSE, Belgia) jätti 26. marraskuuta 1990 päätöslauselmaesityksen Euroopan UFOjen seurantakeskuksen perustamisesta. Päätöslauselmaesitys siirrettiin vuonna 1991 asiasta vastaavalle energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnalle päätöslauselmaluonnoksen laatimista varten. Esittelijäksi nimitettiin Euroopan parlamentin jäsen Tullio Regge (PSE, Italia). Valiokunnan kokouksessa 29. marraskuuta – 1. joulukuuta 1993 päätöslauselmaesitys hyväksyttiin yksimielisesti ja jätettiin 2. joulukuuta 1993. Mietinnön sanamuoto oli seuraava:
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ehdotuksesta Euroopan UFOjen seurantakeskuksen perustamiseksi
Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Di Rupon päätöslauselman ”UFOjen eurooppalaisen seurantakeskuksen” perustamisesta (B3-1990/90)
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan
– ottaa huomioon energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnan mietinnön (A3-0389/93)
A. ottaa huomioon, että jo yli puolen vuosisadan ajan yleisö on ollut hämmentynyt tunnistamattomien lentävien esineiden jatkuvasta havainnoinnista
B. ottaa huomioon, että suurimmalle osalle näistä havainnoista on olemassa järkevä selitys, josta yleisö harvoin saa tietoa, ja katsoo, että tarvitaan luotettavampaa ja totuudenmukaisempaa tietoa
C. ottaa huomioon, että hallitsematon parasiittinen uskomus tällaisiin ilmiöihin on yleistymässä suurten kansanosien ja erityisesti koulutettujen ihmisten keskuudessa
D. ottaa huomioon, että SEPRA (Service d’Expertise des Phenomenes des Rentrees Atmospheriques), joka on CNES:n (Centre National d’Etudes Spatiales de Toulouse) osasto Ranskassa, on toiminut yli kymmenen vuotta; ottaa huomioon, että SEPRA on jo vuosikymmenien ajan toteuttanut järjestelmällisesti ja tiiviissä yhteistyössä Ranskan santarmin ja ilmavoimien kanssa tutkimus- ja seurantatoimia, jotka koskevat ”UFOjen” (”tunnistamattomien lentävien esineiden”) havaitsemista,
1. ehdottaa, että SEPRAa pidettäisiin pysyvänä yhteystahona UFO-kysymyksissä EY:ssä ja että sille annettaisiin asema, joka mahdollistaisi tutkimusten tekemisen koko yhteisön alueella. Varat SEPRA:n laajentuneesta tehtävästä mahdollisesti aiheutuviin lisämaksuihin voidaan hankkia Ranskan hallituksen ja muiden EY:n jäsenvaltioiden välisillä sopimuksilla tai tarvittaessa ja asianomaisten hallitusten suostumuksella suoraan SEPRA:n ja muiden EY:n tutkimuslaitosten tai -organisaatioiden välillä;
2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Ranskan edustustolle Euroopan yhteisöissä ja Centre National d’Etudes Spatiales de Toulouselle.
Yleinen huomautus vuoden 1993 raportin lainauksista: Sitaatit on otettu saksankielisestä käännöksestä. Lisäksi tuolloin yleisesti käytettyä lyhennettä ”EY” Euroopan yhteisöstä käytetään viittauksena ”EU:hun”, ja se on hyväksytty.
Jo esityksen tekstissä tuodaan esiin joitakin ilmiön keskeisiä kohtia, kuten ”että valtaosalle näistä havainnoista on olemassa rationaalinen selitys” tai ”puolitieteellisen uskomuksen” hallitsematon leviäminen, joka heijastuu vielä nykyäänkin joissakin UFO-yhteisön piireissä. Raportissa mainittu SEPRA on CNES:n osastona nykyisen GEIPANin edeltäjä.
Sen jälkeen seuraa monisivuinen aiheen perustelu, josta käy ilmi, että kirjoittaja on varsin hyvin perillä asioista, sillä UFO-aiheeseen liittyviä eri näkökohtia käsitellään erikseen. Tämä ei kuitenkaan ole yllättävää, sillä Tullio Reggellä on hyvät yhteydet italialaiseen UFO-ryhmään CISU:un, ja hän on myös saanut heiltä tukea erilaisilla tiedoilla.
Raportissa mainitaan erilaisia hypoteeseja, jotka myös kyseenalaistetaan kriittisesti, kuten kysymys maan ulkopuolisista vierailijoista, superteknologiasta tai sotilaallisista salaisuuksista.
Kriittisesti käsitellään myös joukkotiedotusvälineiden roolia, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi yleiseen mielipiteeseen ja aiheuttaa sekaannusta raportoinnillaan.
Merkittävä osa väestöstä, jopa teollisuusmaissa, uskoo avaruusolentoteoriaan. ET-teesin kannattajat muodostavat laajan mielipiteiden kirjon, joka vaihtelee ”kontaktiuskovaisista” eli niistä, jotka pitävät kolmannen lajin lähikohtaamisia vakiintuneena tosiasiana ja rutiiniasiana, vakavasti otettaviin UFO-tutkijoihin, jotka ovat kiinnostuneita ilmiöstä mutta lähestyvät kysymystä ilman ennakkokäsityksiä. ET-teesin kannattajat yhdistävät UFOt paranormaaleihin ilmiöihin ja muodostavat käytännössä mystisen yhteisön, joka välttelee kaikenlaista tieteellistä tarkastelua, joka ei ole valmis hyväksymään ennakko-oletuksia.
Tässä yhteydessä mainitaan Voronežin tapaus (Venäjä), jonka mukaan avaruusolennot laskeutuivat sikäläiseen puistoon, ja espanjalainen UMMO-tarina laskeutuneesta UFOsta, joista jälkimmäinen luetaan ”pahimpiin typeryyksiin”. Regge kirjoittaa raportissa:
Parlamentti ei voi kommentoida UFOja. Sen on kuitenkin puututtava asiaan hyvissä ajoin varmistaakseen, että yleisö saa asianmukaista tietoa. Jos toimiin ei ryhdytä ajoissa, seuraava vuosisata ei ehkä olekaan tieteellinen vuosisata, vaan se saattaa olla uuden Hollywood-tyylisen keskiajan alku. Todellinen vaara ei ole avaruusolennot, vaan huonosti perillä olevat ihmiset, joilla on liian vilkas mielikuvitus, ja poliitikot, jotka eivät ole tietoisia ongelmista, joita mystisiin ja loistieteellisiin ideologioihin takertunut hallitsematon yleinen mielipide aiheuttaa.
Lisäksi käsitellään elokuvan ja television yhteyttä myöhempiin UFO-havaintoraportteihin ja median vaikutuksiin. Olisi myös syytä tehdä historiallis-sosiologinen tutkimus siitä, miten yleisön mielikuvitukseen on vaikutettu.
Mietinnössä tuodaan esiin erilaisia mahdollisia selityksiä ja epävarmuustekijöitä, jotka voivat johtaa myös perinteisten kohteiden väärintulkintoihin, ja siinä lainataan ranskalaisen SEPRA:n tuloksia. Lisäksi mainitaan Belgian UFO-aalto, joka oli tuolloin vielä hyvin voimakasta. Regge kirjoittaa:
Sen sijaan Belgiassa vuoden 1989 lopusta lähtien esitetyt havainnot herättivät huomattavaa vastakaikua. Ilmiötä käsittelevä belgialainen yhdistys SOBEPS on tähän mennessä analysoinut noin 1 500 tapausta. Ilmiön eri ominaispiirteiden vuoksi on syytä noudattaa mahdollisimman suurta varovaisuutta, kun näitä tapahtumia yritetään käyttää todisteena ET-teesin puolesta.
UFOille ei ole olemassa yleispätevää selitystä, vaan tiettyihin havaintoihin voidaan löytää tyydyttävä ratkaisu vain, jos ymmärrämme, että näillä ilmiöillä voi olla hyvin erilaisia syitä, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, …
Toinen johtopäätös on, että muutamat jäljellä olevat selittämättömät havainnot (noin 4 prosenttia) on pidettävä UFOina (tunnistamattomina lentävinä esineinä) sanan varsinaisessa merkityksessä, vain siksi, että selitys puuttuu vielä toistaiseksi tai kenties sattumalta, emme voi pitää ilmiötä lopullisena todisteena emmekä myöskään osoituksena avaruusolentojen olemassaolosta, joilla on huomattavasti korkeammat tekniset kyvyt kuin meillä, mutta tieteen tehtävänä on jatkaa näiden prosessien tutkimista tyydyttävän selityksen löytämiseksi.
Belgian aalto mainitaan edelleen nimenomaisesti raportissa, ja sen arviointia kommentoidaan varovaisesti. Kirjoittaja kommentoi:
Koska suurin osa belgialaisista UFOista näyttää lentävän erittäin matalalla korkeudella ja pienellä nopeudella, ei ole tehty havaintoja, joihin vakavasti otettava keskustelu voisi perustua; yhtä vähän kuin Maasta tehtyjä havaintoja voidaan yhdistää suurinopeuksisiin tutkakontakteihin …
Alusta alkaen todennäköisyys yhteydenotolle avaruusolentoihin on varmasti paljon pienempi kuin selitys muista syistä, ……). On huomattavaa, että kaikki havainnot tehtiin Belgiassa, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (tietääkseni) Ranskassa (5. syyskuuta 1991), mutta hyvin lähellä Belgian rajaa.
Jossain vaiheessa Regge mainitsee yksittäisten henkilöiden tai organisaatioiden harkinneen tahallista petosta. Raportissa viitataan kuitenkin myös selittämättömiin havaintoihin, erityisesti valovoimaisiin kohteisiin, jotka liittyvät aiemmin tuntemattomiin ilmakehän ilmiöihin. Myös pallosalama-ilmiöön vedetään yhtäläisyyksiä.
Tämän jälkeen Regge kirjoittaa omista yrityksistään keskustella lentäjien kanssa siitä, missä määrin he olivat tehneet omia havaintojaan. Vain yksi todistaja löytyi:
Alitalian lentoemäntä oli sadoista haastateltavista ainoa, joka kertoi minulle kohtaamisestaan UFOn kanssa lennolla Rooma-Venetsia-reitillä. Koneen laskeutuminen Tesseran lentokentälle ei onnistunut voimakkaan pilvipoutaisuuden vuoksi, vaan koneen oli lennettävä Ronchin lentokentälle. Lähestymisvaiheessa lentokoneen mukana oli kolme kirkkaanvihreää palloa, jotka olivat arviolta noin 100 metrin päässä. Nämä pallot jättivät jälkiä myös maatutkaan, ja matkustajat näkivät ne.
Sääolosuhteiden vuoksi hän näkee yhteyden ilmakehän ilmiöön. Hän on saanut havaintoraportteja myös omalta tuttavapiiriltään:
Lopuksi Milanon lähellä kaksi toimittajan tuttavaa, intohimoisia tähtiharrastajia, tarkkailivat meteoriparvea yöllä. Yhtäkkiä taivaan pimensi hyvin suuri kappale, jonka takaseinästä nousi vihertäviä liekkejä ja joka liikkui hitaasti. Tämä havainto aiheutti aikoinaan melkoisen kohun alueella.
On mielenkiintoista huomata kertomuksen kohta, jonka mukaan kirjoittaja kirjoitti kaikille EU:n ilmavoimille, mutta sai yksityiskohtaisen vastauksen vain Italiasta:
Esittelijä kirjoitti kaikille EY:n jäsenvaltioiden ilmavoimille ja sai tyhjentävän vastauksen ainoastaan Italian ilmavoimien pääesikunnalta sekä luettelon kaikista viime vuosikymmenen aikana havaituista ilmiöistä, joista on tehty 32 havaintoa vuonna 1982, eikä niihin sovelleta sotilaallista salassapitovelvollisuutta. Yleisesti ottaen UFO-havainnot näyttävät lisääntyvän Italian rannikoilla. Esitteessä ei ole mitään selityksiä UFOjen luonteesta, eikä siinä missään tapauksessa kerrota sotilashenkilöstön tekemistä havainnoista, vaan kyseessä on pikemminkin luettelo Italian ilmavoimien keräämistä erilaisista todistuksista.
Ranskan ilmavoimat pyysi kohteliaassa kirjeessään toimittajaa ottamaan yhteyttä SEPRAan, jonka kanssa se on tehnyt aktiivista yhteistyötä jo pitkään.
Muut ilmavoimat joko eivät vastanneet tai kieltäytyivät pyynnöstä sillä perusteella, että nämä tiedot kuuluvat sotilassalaisuuden piiriin (Espanja) ja että ne eivät missään tapauksessa ole erityisen merkityksellisiä, tai sillä perusteella, että virasto, johon olin ottanut yhteyttä, ei ollut toimivaltainen tässä asiassa (Saksan liittotasavalta), mutta tarkentamatta kuitenkaan, mikä yksikkö oli toimivaltainen. Espanjan ilmavoimat kumosi äskettäin sotilassalaisuuden ja julkaisi luettelon huomautuksista, joista yksi muistuttaa jossain määrin edellä mainittua Alitalian tapausta. Kaikkien maiden ilmavoimat ovat vuosien ajan pitäneet UFO-havainnot salassa, koska pelättiin — mikä myöhemmin osoittautui täysin perusteettomaksi — että nämä ilmiöt liittyisivät Neuvostoliiton salaisiin aseisiin. Jälkimmäinen puolestaan piti hallussaan olevat tiedot salassa samoista syistä.
Johtopäätöksissä korostetaan Euroopan tasolla toimivan UFO-keskustoimiston hyödyllisyyttä:
Voisi olla hyödyllistä perustaa keskustoimisto, joka kerää ja koordinoi UFOja koskevia tietoja koko EY:n alueella. Ennen kaikkea se voisi torjua yleisöä huolestuttavien, hallitsemattomien huhujen tulvaa ja toimia keskuksena lukuisille tällaisille havainnoille, kuten äskettäisessä tapauksessa, jossa meteoriitti putosi Adrianmeren yllä. Lopuksi tällainen keskus voisi tarjota tärkeää tietoa harvinaisten ilmiöiden olemassaolosta ja luonteesta nykyisten organisaatioiden pohjalta. Koska SEPRA on hankkinut merkittävää kokemusta tällä alalla, looginen ja kustannuksiltaan edullinen seuraus olisi antaa sille eurooppalainen asema, jonka ansiosta se voisi suorittaa tutkimuksia ja tiedotustoimia koko EY:n alueella.
Mietintöön on liitetty liite, joka sisältää ehdotuksen vastaavaksi päätöslauselmaksi. Liite puuttuu käytettävissäni olevasta saksankielisestä käännöksestä, mutta pystyin kääntämään sen ranskankielisestä versiosta:
PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS (ВЗ-1990/90)
N. DI RUPOn työjärjestyksen 63 artiklan mukaisesti jättämä päätöslauselmaesitys Euroopan UFOjen tarkkailukeskuksen perustamisesta.
Euroopan Parlamentti
A. ottaa huomioon, että kansalaiset ovat useiden vuosien ajan väittäneet havainneensa selittämättömiä ilmiöitä useiden Euroopan maiden yläpuolisella taivaalla
B. ottaa huomioon, että viime kuukausina myös luotettavat henkilöt, tiedemiehet ja sotilashenkilöstö ovat havainneet selittämättömiä ilmiöitä, jotka on rinnastettu ”UFOihin” (tunnistamattomiin lentäviin esineisiin)
C. ottaa huomioon useista Euroopan yhteisön jäsenvaltioista marraskuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä 1990 saatujen todistajanlausuntojen suuren määrän
D. ottaa huomioon, että osa väestöstä on huolissaan näiden ilmiöiden yleisyydestä
2. ehdottaa, että tämä eurooppalainen ufohavaintokeskus kerää kaikki Euroopan kansalaisten ja laitosten (sotilaallisten ja tieteellisten) ilmoittamat hajanaiset havainnot ja järjestää tieteellisiä havaintokampanjoita;
3. ehdottaa, että keskusta hallinnoi Euroopan yhteisön komissio ja kahdentoista jäsenvaltion asiantuntijoista koostuva pysyvä komitea.
Ehdotuksen hyväksymisestä huolimatta Euroopan parlamentti ei antanut vastaavaa päätöslauselmaa, mikä johti myös keskusteluun sen syistä. Edoardo Russo Italian CISU:sta, joka tunsi Tullio Reggen henkilökohtaisesti, antoi tietoja keskustelun aikana:
Toimitin Tullio Reggen sihteerille joitakin asiakirjoja, ja meillä oli sen jälkeen hyvät suhteet, (…) olimme molemmat puhujina UFO-konferenssissa Torinon ammattikorkeakoulussa vuonna 2001, ja hän oli vierailevana puhujana kansainvälisessä kongressissamme Saint Vincentissä vuonna 2007.
Hän on toistuvasti kertonut (ja kirjoittanut), mitä oli tapahtunut: hän oli tarjonnut harkitun mielipiteensä, jonka mukaan EU:n komiteaa ei tarvita niin kauan kuin GEPAN on olemassa ja sille voidaan antaa eurooppalainen asema. Tämä päätelmä ei koskaan tullut yleiskokouksen käsiteltäväksi, koska parlamentin toiminta päättyi (vuonna 1994).
Hänen päätelmäänsä vastusti kaksi brittiläistä kansanedustajaa, mutta ei poliittisen vastustuksen vuoksi: he olivat työväenpuolueen jäseniä, eli samaa sosialistiryhmää, johon Tullio Regge kuului. He kävivät omaa (tyypillisesti brittiläistä) taisteluaan uusia EU:n aiheuttamia lisäkuluja vastaan. Hän oli peräänantamaton ja yhtä ironinen kuin aina, kun hän kertoi meille tämän: ”he eivät olleet ymmärtäneet asiasta mitään”.
Edoardo Russo antoi minulle kiitettävästi myös joitakin lisätietoa Tullio Reggen elämäkerrasta CISU-lehdessä aiemmin julkaistun artikkelin yhteydessä:
Tullio Regge on yksi Italian tunnetuimmista tiedemiehistä. Hän syntyi Torinossa vuonna 1931, valmistui fysiikan kandidaatiksi vuonna 1952 ja suoritti opintojaan Rochesterin yliopistossa (New York) vuosina 54-56. Hän on ollut Torinon yliopiston suhteellisuusteorian professori vuodesta 1962. Vuosina 1965-1979 hän teki tutkimusta Princetonin (Yhdysvallat) maineikkaassa Institute for Advanced Studies -instituutissa.
Hänen panoksensa suurenergiafysiikan alalla ovat perustavanlaatuisen tärkeitä, ja hän on tehnyt tärkeitä tutkimuksia törmäysten relativistisesta teoriasta, matalien ilmakehien ilmiöistä ja diskreetistä gravitaatiosta, joista hän on saanut useita tieteellisiä palkintoja (Amerikan fysikaalisen seuran Heineman-palkinto vuonna 1964, Einstein-mitali vuonna 1979, Euroopan fysikaalisen seuran Powell-mitali vuonna 1987).
Opetus- ja tutkimustyönsä lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita (vuodesta 1978 lähtien hän on tehnyt yhteistyötä La Stampa -päivälehden kanssa) ja kirjoja (…) ja osallistunut intensiivisesti tieteen popularisointiin (…) sekä erilaisiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin sitoumuksiin erityisesti vammaisten hyväksi.
Hänet valittiin PCI:n puolueettomana jäsenenä Euroopan parlamenttiin vuonna 1990, jossa hän on energia-, tutkimus- ja teknologiavaliokunnan jäsen. Hän on vannoutunut paranormaalien ilmiöiden skeptikko ja tukee Italian paranormaaleja väitteitä valvovan komitean (CICAP) aloitteita ja osallistuu sen toimintaan.
Saint Vincentissä vuonna 2007 pidetyn kansainvälisen konferenssin osallistujat (vasemmalta): Gian Paolo Grassino (CISU), tähtitieteilijä Guido Cossard, Paolo Toselli (CISU), entinen Euroopan parlamentin jäsen Tullio Regge, toimittaja Piero Bianucci (Kuvan oikeudet: Maurizio Morini, CISU).
Tullio Regge (oikealla) ja CISU:n puheenjohtaja Gian Paolo Grassino Saint Vincentissä vuonna 2007 (Kuva: Edoardo Russo, CISU).
Eksentrinen venäläinen poliitikko, joka on maailman shakkijärjestön puheenjohtaja, väittää että hänen luonaan on vieraillut avaruusolentoja. Hän harkitsee asettumista ehdolle FIFAn puheenjohtajaksi.
Kirsan Iljumzhinovin sanotaan harkitsevan Sepp Blatterin haastamista kun Venäjän Shakkifederaation presidentti Andrei Filatov kehoitti häntä hakemaan pestiin.
Tässä hänen tarinansa hänen omin sanoin.
Hämmästyttävää tässä tarinassa on se, että ihmiset eivät tuolloin välttämättä olleet paniikissa siitä, että avaruusolennot olisivat vieneet Iljumžinovin tai käyneet hänen luonaan, vaan siitä, että hän olisi saattanut paljastaa valtiollisia tai sotilaallisia salaisuuksia. Se todella osoittaa, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan samaan asiaan.
ABC:n Alexander Marquardt raportoi Moskovasta:
Muukalaiset tulivat hakemaan häntä 18. syyskuuta 1997. Kirsan Iljumžinov oli kotona moskovalaisessa asunnossaan, kun ne tulivat sisään ja kaappasivat hänet ja veivät hänet avaruusalukseensa, jossa ne kommunikoivat hänen kanssaan telepaattisesti.
Tällaisen tarinan Iljumžinov kertoi suositulle venäläiselle televisiojuontajalle viime viikolla esitetyssä ohjelmassa. Iljumžinov ei kuitenkaan ole vain yksi niistä tuhansista, jotka väittävät joutuneensa avaruusolentojen sieppaamaksi, vaan hän on myös Venäjän Kalmukian tasavallan kuvernööri ja Maailman shakkiliiton puheenjohtaja. Nyt eräs venäläinen parlamentin jäsen haluaa kuulustella Iljumžinovia, koska pelkää hänen antaneen avaruusolennoille ”salaista tietoa”, kertoo Moskovan Kaiku -radioasema. Eikä kuka tahansa kuulustele, vaan Venäjän presidentti Dmitri Medvedev.
Valtion duuman edustaja Andrei Lebedev esitti pyynnön presidentille kirjeitse, kertoo uutissivusto GZT.ru. Lebedev ei usko Iljumžinovin väitettä, jonka mukaan häntä vain esiteltiin aluksella ja päästettiin vapaaksi, joten hän on pyytänyt presidenttiä selvittämään, mitä muuta tapahtui, ja raportoimaan asiasta duumalle. Lebedev on erityisen kiinnostunut siitä, mitä Iljumžinov on mahdollisesti kertonut muukalaisille työstään ja onko sieppaus vaikuttanut kuvernöörin kykyyn hoitaa virkatehtäviään.
Iljumžinov sanoi, että avaruusolennot eivät ilmoittaneet itsestään muulle maailmalle, koska he eivät olleet valmiita, ja lisäsi, että hän kommunikoi heidän kanssaan telepaattisesti, koska happi ei riittänyt. ”Uskon, että puhuin heille ja näin heidät. En ehkä uskoisi sitä ilman kolmea todistajaa – kuljettajaani, ministeriä ja avustajaani”, jotka olivat ilmeisesti asunnossa tuolloin, Iljumžinov sanoi.
Kummitteleva ilmestys valokuvattiin Marble Fallsissa, Teksasissa. Se tuntuu kävelevän järviveden päällä.
Silminnäkijäraportti: Olimme yksityistilalla ottamassa valokuvia kukkuloiden ympäröimältä alueelta kun katsoimme jälkeenpäin ottamiamme kuvia ja näimme vihreänä hehkuvan esineen vedenpinnassa.
Olin ottanut muitakin kuvia ja missään muissa niistä ei näkynyt tätä esinettä.
En voi selittää mikä tämä hehkuva esine on ja toivon että te kykenisitte selvittämään mikä se on.
Voisiko se olla jotain kiinteää vai onko se vain heijastus? Veden pinnalla ympärillä näkyy varjo.
Hei ATS, tämä viestiketju koskee Dionisio Llancan sieppausta. Englanninkieliset tiedot, jotka on löydetty tästä sieppauksesta, eivät ole täydellisiä, ja tästä syystä käytän joitakin englanninkielisiä tekstejä, joihin on lisätty tietoja, jotka olen kääntänyt espanjasta. Lähteet löytyvät viestiketjun lopusta.
Dionisio Llanca oli kuorma-autonkuljettaja, joka syntyi 1. tammikuuta 1948 Ingeniero Jacobacciin kaupungissa Río Negrossa Argentiinassa.
– nuori Dionisio Llanca.
Dionisio Llanca nousi myöhään lauantaina 27. lokakuuta 1973, puki vanhat housut, paidan ja tumman villapaidan ylleen ja löhöili vaatimattomassa maalatussa mökissä Calle Chubutilla, vain kymmenen minuutin päässä Bahía Blancan keskustasta. Hän söi lounaan aikaisin ja nukkui siestan aikana päiväunia, koska hänen olisi ajettava koko yö.
Hän nousi kuuden aikaan iltapäivällä ja katsoi televisiosarjaa, joka oli tosin realistinen ja suora ilman fantastisia elementtejä. Noin kello 22.00. Hän söi enonsa Enrique Ruizin kanssa illallisen, joka koostui naudanlihasta, salaatista ja kahdesta lasillisesta Cepitaa, alkoholitonta juomaa. Muutama minuutti puolenyön jälkeen Llanca hyvästeli setänsä ja nousi kuorma-autoonsa, Dodge 600:een, joka oli lastattu rakennusmateriaaleilla, jotka oli määrä toimittaa Rio Gallegosiin, kahden päivän matkalle. 12 vuoden ajamisen jälkeen silmät ovat tottuneet tarkkailemaan olosuhteita, jopa kadunvarressa. Hän huomasi, että oikea takarengas oli tyhjä. Hän aikoi vaihtaa sen, mutta päätti sen sijaan lähteä. Kun hän lähti talosta, kello oli 12.30. Sunnuntai oli jo alkanut.
Kuorma-auto alkoi rullata reittiä nro 3 pitkin. Rengas painui alemmas, eikä ollut muuta tehtävissä kuin vaihtaa se. Dionisio katui, ettei hän vaihtanut sitä Calle Don Boscon ESSO-huoltoasemalla, jonne hän pysähtyi varttia vaille 01:00 hakemaan bensiiniä. Nyt hänen olisi lähdettävä pimeälle ja autiolle olkapäälle kylmänä aamuna ja vaihdettava se. Kello oli nyt 01:15, ja hän oli irrottamassa työkaluja, jakoavaimia ja tunkkia, eikä kukaan auttanut häntä. Hän alkoi vaihtaa rengasta. ”Jarrutin kuorma-auton olkapäälle, nousin alas, otin tunkin ja työkalut esiin ja aloin vaihtaa rengasta. Tie oli täysin autio. Yhtäkkiä tie valaistiin voimakkaalla keltaisella valolla, joka näytti olevan noin 2 000 metrin päässä. Värin vuoksi ajattelin, että ne saattoivat olla Pugeotin ajovalot ja jatkoin työtäni. Kului muutama sekunti ja pidin olkapääni valoa vasten, mutta siitä tuli niin kirkas, että se valaisi koko alueen. Nyt valo oli muuttunut sinertäväksi, joka muistutti sähkökaarihitsaajan väriä. Yritin nousta ylös, mutta en pystynyt nousemaan; minulla ei ollut voimia, ja outo asia – – jalkani eivät vastanneet. Olin polvillani. Halusin nousta ylös ja katsoa kohti metsää, joka kasvoi tien toisella puolella.
Sitten näin suuren, noin seitsemän metrin korkeudessa ilmassa roikkuvan lautasen muotoisen esineen ja kolme henkilöä olkapäilläni, jotka katsoivat minua. Yritin vielä kerran nousta ylös, mutta en pystynyt. Halvaantuminen muuttui täydelliseksi, enkä pystynyt edes puhumaan. Kolme olentoa seisoi katsomassa minua pitkään, ehkä viisi minuuttia. He olivat kaksi miestä ja yksi nainen. Nainen oli kahden miehen välissä. Uskoin, että se oli nainen, koska hänellä oli rintojensa muoto ja pitkät, vaaleat, hartioiden keskelle ulottuvat hiukset. Miehet olivat myös vaaleita ja heillä oli lyhyemmät hiukset takana. Kaikki kolme olivat suunnilleen samanpituisia, metrin ja 70 tai 75 senttiä, ja pukeutuneet samalla tavalla: yksiosaiset savunharmaat, hyvin vartaloon istuvat haalaripuvut, keltaiset saappaat ja pitkät, käsivarren keskelle ulottuvat, samanväriset käsineet. Heillä ei ollut vöitä, ei aseita, ei kypäriä eikä mitään muutakaan. Heidän kasvonsa olivat samanlaiset kuin meidän, lukuun ottamatta korkeaa otsaa ja pitkulaisia silmiä, jotka olivat japanilaisten tapaan hieman kallellaan. He puhuivat keskenään kielellä, jota minun oli mahdotonta ymmärtää. Heillä ei ollut mitään äänenpainoja, mutta ääni kuulosti kuin huonosti viritetty radio, jossa oli sirinää ja surinaa. Yksi heistä tarttui minua villapaitani kaulasta ja nosti minut tiukasti, mutta ilman väkivaltaa. Yritin puhua, mutta ääneni ei tullut ulos. Samalla kun toinen piti minua ylhäällä, toinen laittoi laitteen vasemman käden etusormeni tyvelle. He katsoivat laitetta tarkkaan. Se oli kuin partaveitsi, mutta siinä oli pieni putki. He käyttivät sitä minuun useita sekunteja. Se ei sattunut. Kun he lähtivät, sormessani oli kaksi pisaraa verta ja sitten sammuin.
– kuva Conocer y Saber -lehdestä.
– APROn työntekijän, taiteilija Norman Duken piirros Dionisio Llancan kohtaamisesta.
Tässä käännän lisää tietoa espanjaksi.
Dionisio ei muistanut, milloin hän heräsi, mutta sen uskotaan tapahtuneen kahden tai kolmen välillä aamuyöllä samana sunnuntaina. Kun hän avasi silmänsä, hän löysi itsensä autojen välistä Sociedad Rural de Bahía Blancan pihalta, noin yhdeksän kilometrin päästä paikasta, jossa kohtaaminen avaruusolioiden kanssa tapahtui. Hän oli muistinmenetyksen tilassa, sillä hän ei muistanut edes nimeään, kokemustaan, autoaan tai kotiaan. Hän lähti kävelemään tietä pitkin ja pyörtyi.
Kun hän heräsi uudelleen, hän jatkoi matkaansa 3-tiellä, ja kun hän saapui valtatie 35:n risteykseen, eräs kuljettaja löysi hänet hämmentyneenä kävelemästä kuin robotti. Kuljettaja otti hänet kyytiin ja vei hänet poliisiasemalle, josta hänet myöhemmin siirrettiin Hospital Españoliin, koska poliisi luuli häntä humalassa olevaksi.
Lääkäri Ricardo Smirnoff hoiti häntä Hospital Españolissa. Hän sanoi, että ”kohteella ei ole näkyviä vammoja, mutta hän kieltäytyy koskemasta päähänsä, ikään kuin hänellä olisi siellä sijaitseva syvä sairaus. Hänen vasemmassa silmäluomessaan on myös tuskin huomaamaton hiertymä.”
Sairaalassa hän ei vieläkään muistanut mitään menneisyydestään. Hän ei tiennyt, kuka hän oli, missä hän oli syntynyt tai edes sitä, keitä hänen vanhempansa olivat. Hän itki jatkuvasti kysyen, missä kaupungissa hän oli. Poliisille ilmoitettiin asiasta, ja hänet siirrettiin sen jälkeen kunnalliseen sairaalaan.
Lokakuun 30. päivänä kello 22.00, kun hän heräsi sängystään Bahía Blancan kunnallissairaalassa, hän sai muistinsa takaisin ja muisteli tapahtumia yksityiskohtaisesti siihen asti, kunnes hän pyörtyi. Hänen vaatteensa olivat ehjät. Hän tunsi tarvetta polttaa tupakkaa ja halusi tietää, mitä kello oli. Hänen kellonsa, sytytin ja savukkeet puuttuivat, mutta hänellä oli yhä 150 000 pesoa. Hän pyysi saada autonsa, sillä hän oli enemmän huolissaan autostaan kuin UFOsta ja sen matkustajista. Hänelle kerrottiin, että poliisi oli löytänyt sen pysäköitynä tien varteen Villa Bordeussa, noin 18 kilometrin päässä Bahía Blancan kaupungista.
Ensimmäinen hypnoosisessio
Iltapäivällä 29. päivä hän toipui ja suostui ottamaan pentotalia, ja yritti selvittää, mitä noina tunteina tapahtui. Hän kuitenkin lähti sairaalasta ja palasi setänsä taloon, joka sijaitsee Chubut-kadulla. Täynnä ahdistusta, koska joitakin painajaisia, hän meni tapaamaan psykiatri Eduardo Mata apua. Sinä yönä se kutsuu koolle ryhmän ammattilaisia, lääkäreitä ja psykologeja. Joitakin testejä tehtiin ja Dionisio piirsi oudot asukkaat lautaselle (UFO). Lopulta he tekivät elektrokardiogrammin ja Dionisio palaa setänsä kotiin, sitoutuen olemaan Eduardo Matan vastaanotolla myöhään 6. marraskuuta.
Dionisio ei sitoudu sopimukseen, ja ihmiset päättivät päästä hänen kotiinsa Chubut-kadulla. Dionisio oli syönyt raskaasti, mikä esti häntä ottamasta pentothaa, mutta sen sijaan ensimmäinen hypnoosisessio tehtiin. Ryhmää johtivat Eduardo Mata ja Eladio Santos.
He tekivät Dionisiolle kolme hypnoosisessiota, joista yksi tehtiin pentotalin avulla. Kaikki, mitä tapahtuman ainoa todistaja ja päähenkilö sanoi, on nauhoitettu useiden tuntien nauhoituksella, mutta ne ovat varattuja. Ensimmäistä istuntoa lukuun ottamatta Dionisio näyttää toistavan jokaisessa istunnossa täsmälleen samaa.
”Nousen kahden miehen kanssa ylös valonsäteen avulla. Lattia on kuin lyijyä, hopeaa, on vain yksi ikkuna, pyöreä. Se näyttää laivalta. Siellä on monia laitteita, monia, kaksi televisiota (hän taisi tarkoittaa näyttöjä), radio. Toisesta televisiosta näkee tähdet. Radio puhuu minulle espanjaksi ja sanoo, etten saa pelätä, että he ovat ystäviä, että he ovat tulleet jo kauan. He eivät sanoneet, mistä he tulivat, koska se oli heille salaisuus. He sanoivat, että he olivat puhuneet muiden Maan miesten kanssa vuodesta 1950 lähtien. He haluavat tietää, voimmeko elää maan päällä heidän kanssaan. Planeettanne joutuu kärsimään hyvin vakavista katastrofeista, jos käytöksenne jatkuu nykyisellään. Pöydän päällä on sytytin, kello ja savukeaski. Nainen ottaa mustan hanskan, jossa on peukalokynnet kämmenessä, lähestyy minua, koskettaa minua, putoan hitaasti valonsäteen karsinaan. He sanoivat minulle, että he tulevat takaisin hakemaan minut, koska olen hyvä poika. Minulla on kylmä. Lähden kävelemään… Kuka minä olen, kuka minä olen? ”.
– valonsäde.
– olennot aluksessa.
– toinen piirros olennoista.
Hän selitti hypnoosin aikana, että kun he lähestyivät kuorma-autoa, he tekivät koepalan, jossa hänen vasemmasta etusormestaan poistettiin pientä ihokudosta partaveitsen näköisellä laitteella. Sitten aluksesta tuli jonkinlainen kellertävä valonsäde, joka vei hänet aluksen sisälle.
Sisälle päästyään hän näki naisen käyttävän useita välineitä, jotka hän tunnisti lääketieteellisiksi ja kirurgisiksi välineiksi, ehkäpä valmistautumassa tutkimukseen. Yksi miehistä, jonka Dionisio uskoi olevan lentäjä, näytti istuvan aluksen hallintalaitteiden edessä ja piteli oikeassa kädessään jonkinlaista joystickiä. Toinen humanoidi katseli tähtitaivasta vahvasti muistuttavan lasipaneelin läpi, kuva, joka toistui Dionisiosta vasemmalla sijaitsevassa monitorisarjassa.
Yhtäkkiä ovi avautui, ja useita letkuja ja kaapeleita putosi aluksesta. Letkut upposivat pieneen puroon, ja kaapelit koskettivat lähellä sijaitsevaa korkeajännitemastoa.
Sairaanhoitajana toiminut nainen puuhaili instrumentteja suuren pöydän päällä. Hän vaihtoi oikean hanskansa mustaan, jonka kämmenessä oli lävistyksiä. Kun nainen lähestyi Dionisiota, hän teki viillon hänen oikeaan ohimolohkoonsa. Sitten hän vahingossa osui hänen vasempaan kulmakarvaansa ja aiheutti hänelle mustelman, jonka ihmislääkärit myöhemmin tutkivat ja hoitivat.
Kun he olivat tutkineet hänen päänsä, muukalaiset jatkoivat haavan nukuttamista.
Tuolloin hänet vapautettiin avaruusaluksesta täysin tajuttomana sen jälkeen, kun hänet löydettiin vaeltelemasta kaduilla muistinmenetyksen tilassa, ja hänen seuraava muistikuvansa tapahtumasta oli, kun hän heräsi Bahía Blancan kunnallissairaalassa.
– kuva UFOsta, joka käyttää sähköä.
– kuvaus olennoista.
Muutaman metrin päässä havaittiin, että yksi pylväs oli vaurioitunut. Kuultuaan kaupunkiin sähköä toimittavaa yhtiötä Fabio Zerpan (tunnettu argentiinalainen ufologi) johtama ryhmä oli vahvistanut, että sunnuntaina 28. lokakuuta 1973 kello 2:00 ja 3:00 välillä sähkönkulutus oli epätavallisen suurentunut, mikä oli yhteneväinen Dionision raportin kanssa. Ufotutkija Fabio Zerpa tutki tapausta ja julkaisi sen kirjassaan El Reino Subterráneo.
– The book of Fabio Zerpa.
Dionisio Llancan paluu 2013
La Nueva Provincia (sanomalehti) sunnuntai 8. joulukuuta 2013.
”Jos se tapahtuisi uudelleen, en kertoisi kenellekään. Se aiheutti paljon tuskaa, minua herjattiin ja käytettiin hyväksi. Näiden 40 vuoden aikana jouduin sairaalahoitoon erilaisten tunne-elämän ja terveysongelmien vuoksi Rawsonin, Mendozan ja Buenos Airesin sairaaloissa.”
Dionisio elää muka yrittäen, ettei kukaan saa tietää hänen menneisyydestään eteläisessä kaupungissa, jossa hän on työskennellyt neljä vuotta huoltoaseman johtajana.
Hänen incognito elämänsä vaikeutti yhteydenpitoa La Nueva Provinciaan. Itse asiassa useat hänen sukulaisensa eivät tienneet hänen olinpaikastaan tai siitä, oliko hän todella kuollut. Toiset sukulaiset mainitsivat, että tuon kokemuksen jälkeen miehestä tuli eräänlainen nomadi.
Totuus on, että hän vain piti puhelinkeskusteluja yhden veljensä kanssa, joka kirjasi ylös numeron, josta hän sai puhelun, ja kuultuaan Dionisiolta, oliko haastattelu mahdollinen. Ainoa henkilö, joka tuntee hänen menneisyytensä hänen nykyisessä ympäristössään, on hänen pomonsa.
”Jokin aika sitten hänen tyttärensä luki tapaukseni Internetistä ja kysyi minulta. Jouduin kertomaan kaiken lupauksella, että he eivät kerro kenellekään, koska totuus on, etten halua muistaa sitä.”.
”Vuonna 1976 kyllästyneenä siihen, että minuun ruiskutettiin pentotalia, jota kutsutaan totuusseerumiksi, ja sen aiheuttamiin ongelmiin kaiken muistamisen kanssa päätin paeta”, hän sanoo.
Pako nimettömyyteen vei hänet paikkoihin, joita hän ei osannut kuvitellakaan. Seuraavassa vaiheessa hän vietti kaksi ja puoli vuotta internoituna sairaaloissa Mendozassa, Buenos Airesissa ja Rawsonissa.
”Ihoni putosi ympäri kehoa, ja välillä molemmat silmäni punoittivat ja näytti siltä, että sokeudun. Lääkärit kertoivat minulle, että minulla oli indeksejä radioaktiivisuudelle altistumisesta, mutta pahinta oli se, että ajoittain hän näki ufon valon ” hän sanoo.
Vielä nykyäänkin, joka kerta kun pesen käteni, varmistaa, että voit edelleen nähdä pienen reiän sormessa hän väittää myös, että hänen vasemmassa silmäluomessaan on jälki, joka tulee selvimmin esiin, kun kasvot kastuvat.
”Kaikkina näinä vuosina tapahtui paljon. Jos kertoisin ne kaikki, en lopettaisi. Totuus on, että pidän sitä edelleen arvoituksellisena, itse asiassa oli vireillä tietää, mitä tapahtui noin 25 minuutin ajan, kun olin aluksessa, mutta en halunnut olla osa enempää kokeita”.
”No, kaveri”… voit kertoa ikään kuin, ettei hän halua jatkaa puhumista. Ennen kuin hän sulkee puhelimen, hän palaa sanomaan, että vaikka hän on saavuttanut 65 vuotta, hän ei ole vielä löytänyt järkeä, syytä tapahtuneelle, ja se pitää hänet hereillä öisin.
Lähetän tässä lisää kuvia tapauksesta.
– Dionisio Llanca.
– Dionisio paikassa, jossa hän näki UFOn ja olennot.
– Dionisio paikassa, josta hän heräsi sieppauksen jälkeen.
