kirjoittanut Kevin Randle

Tohtori Jacques Valleen ja Paola Harrisin odotettu kirja Trinity: The Best Kept Secret ilmestyi, ja nyt meillä on hyvä käsitys siitä, mitä se sisältää. Julkaisua edeltävässä julkisuudessa esitettiin, että saisimme tietää Roswellia kaksi vuotta edeltäneestä UFO-onnettomuudesta, joka perustui kahden miehen silminnäkijälausuntoihin, ja yllätyksenä tai erityisenä elementtinä saisimme tietää kolmannesta silminnäkijästä näille uskomattomille tapahtumille.

tri. Jacques Vallee

Tarina, joka kerrottiin ja esiteltiin tässä blogissa vain muutama viikko sitten, oli, että kaksi 7- ja 9-vuotiasta poikaa ei ainoastaan löytänyt maahan syöksyneen esineen, joka ei muistuttanut mitään Maapallon ilmailuteknologiaa, vaan he olivat myös nähneet onnettomuuden. Oli viitteitä siitä, että sen olisi saattanut pudottaa salama jossakin niistä voimakkaista ukkosmyrskyistä, joita New Mexicossa esiintyy usein loppukesällä, tai se olisi voinut törmätä torniin, joka aiheutti sen putoamisen. Ne, jotka haluavat nähdä tuon aiemman kirjoituksen, voivat lukea sen täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/05/the-san-antonio-ufo-crash.html

Pojat, jotka tunnistettiin Reme Bacaksi ja Jose Padillaksi, olivat lähestyneet aluetta varovasti ja nähneet raunioituneen aluksen lisäksi pieniä olentoja, jotka näyttivät teleporttaavan paikasta toiseen. Nämä olennot antoivat telepaattisia kuvia pojille, jotka viipyivät alueella kauemmin kuin olisi pitänyt.

Paola Harris

Takaisin tilalla San Antoniossa, New Mexicossa, he kertoivat perheelleen näkemästään. Välittömiä jatkotoimia ei ollut, mutta noin päivää myöhemmin isät ja New Mexicon osavaltion poliisi saapuivat onnettomuuspaikalle. Vaikka poikia kehotettiin pysymään kauempana, aikuiset lähestyivät alusta. Yksi tai kaksi heistä saattoi ryömiä sisälle. Nykyään sillä ei ole mitään merkitystä, koska kukaan näistä aikuisista ei ole elossa, jotta heitä voitaisiin haastatella tai vahvistaa tarina.

Pienistä otuksista ei ollut jälkeäkään, kun aikuiset pääsivät onnettomuuspaikalle. Spekulaatioiden mukaan armeija olisi voinut ottaa heidät kiinni, mutta yhtä hyvin on kai mahdollista, että muukalaiset pelastivat heidät. Joka tapauksessa olennot katoavat tarinasta, eikä niistä enää koskaan kuulla.

Armeija saapui jossain vaiheessa. Lopulta he pyysivät lupaa leikata aita ja asentaa portti sekä leikata tie tilan poikki onnettomuusalueelle. Pojat, jotka piileskelivät armeijalta, pitivät tätä silmällä. Pojat kertoivat sotilaiden yrityksistä siivota romut pois. Vaikka sotilaat keräsivät kaikki romut, näyttää siltä, että he potkivat palasia syrjään ja heittivät ne halkeamiin. He peittivät tämän ohuella kerroksella hiekkaa, mikä tarkoittaa, että sitä saattaisi löytyä maailmasta nykyäänkin… ehkä.

Vaikka armeija oli tarpeeksi kiinnostunut onnettomuudesta saadakseen aluksen talteen, se ei näyttänyt olevan kovin innostunut suojelemaan löytöä. Kun he olivat tuoneet kuorma-auton, jolla romuajoneuvo siirrettiin pois paikalta, sotilaat poistuivat ja menivät ilmeisesti kaupunkiin syömään. Toisin sanoen he jättivät kuorma-auton, avaruusaluksen, romut ja kaiken muun vartioimatta.

Pojat, jotka olivat vakoilleet sotilaita, ymmärsivät heidän rutiininsa, ja kun työmaa oli hylätty, he vaelsivat sinisellä pressulla peitetyn esineen luo, joka kökötti vartioimattomalla lavalla. Jose, ilmeisesti se seikkailunhaluisempi heistä, irrotti osan sinisestä pressusta ja ryömi ylös UFOn sisään. Hän varasti sisältä osan paneelista ja tutki osaa aluksesta. Nämä kuvaukset olivat liian yksityiskohtaisia, eivätkä ne olleet aivan sitä, mitä odottaisi jonkun tuolloin yhdeksänvuotiaan kertovan tarinaa vuosikymmeniä myöhemmin. Erittäin yksityiskohtainen, mutta ei luultavasti tarkka.

Pojat kantoivat suuren osan romuista pois. Jos ymmärsin tarinan oikein, osa näistä romuista, ohuita metalliliuskoja, jotka muistuttavat Roswellin Bill Brazelin kuvaamaa muistimetallia, jaettiin joulukuusen koristeeksi… melko huoleton tapa kohdella näytteitä toisella planeetalla syntyneestä metallista. Tässä vaiheessa, eli täällä vuonna 2021, kaikki tuo materiaali on kadonnut niin, ettei mitään testattavaa ja analysoitavaa ole enää jäljellä.

Lopulta armeija ajoi pressuun käärityn UFOn pois alueelta, ja elämä palasi normaaliksi, tai niin normaaliksi kuin se saattoi olla avaruusaluksen näkemisen jälkeen. Reme ja Jose eivät puhuneet asiasta paljonkaan seuraavina vuosikymmeninä.

Tai pikemminkin he mainitsivat sen silloin tällöin. Don Schmitt kertoi minulle äskettäisessä esiintymisessään A Different Perspective -Podcastissa, että hän oli tavannut Remen 1990-luvun lopulla Donin pitämän esityksen jälkeen. Don menetti mielenkiintonsa, kun Reme mainitsi San Agustinin tasangot onnettomuuspaikkana, mikä viittaa jonkinlaiseen vahvistukseen Barney Barnettin tarinalle.

Tämä ei ole ainoa huolestuttava osa poikien kertomaa tarinaa, ja se on armeijan välinpitämätön tapa toimia. En yksinkertaisesti usko, ettei armeija olisi nähnyt vaivaa alueen siivoamiseksi, vaan haudannut osan romusta paikan päälle sen sijaan, että se olisi kerännyt sen poisvietäväksi. En usko, että he olisivat jättäneet tapahtumapaikkaa vartioimatta lainkaan, mutta varsinkaan sen jälkeen, kun he olivat lastanneet aluksen lava-autoon… ja tietäen, että armeijan kuorma-autoissa, kuten useimmissa armeijan ajoneuvoissa, ei käytetä avaimia niiden käynnistämiseen. Voin uskoa, että pojat olivat tarpeeksi fiksuja välttääkseen sotilaiden havaitsemisen, kun he vakoilivat operaatiota etäältä, mutta en usko, että heitä päästettiin sisälle alukseen sen jälkeen, kun se oli lastattu kuorma-autoon. Päästämisellä tarkoitan sitä, että kuorma-auto jätettiin kentälle ilman vartijaa. Sotilaat eivät ehkä tienneet, että alus tuli toisesta maailmasta, mutta he olisivat tienneet, että se edusti teknologiaa, jota amerikkalainen tiede ei tuolloin tuntenut. Jo se olisi vaatinut ympärivuorokautista vartiointia.

Tässä yhteydessä on todettava kaksi seikkaa. Don ei ollut ainoa UFO-tutkija, jota lähestyttiin onnettomuustarinan kanssa. Kirjassa Vallee ja Harris huomauttavat, että Baca oli etsinyt myös Stan Friedmania, joka ei näyttänyt olevan yhtä kiinnostunut… ja toiseksi, Don on saattanut ymmärtää väärin paikan tasangolla. Näyttää siltä, että myös San Antoniossa asuvat kutsuivat kaupungin ympärillä olevaa aluetta tasangoksi. Joka tapauksessa Stan tai Don eivät seuranneet tätä outoa tarinaa.

Vallee/Harris-kirja kertoo kuitenkin muustakin kuin vain San Antonion onnettomuudesta. Kirjassa on osio, jossa käsitellään joitakin muita UFOihin ja onnettomuuksiin liittyviä tapahtumia. Ensimmäinen niistä on Auroran onnettomuus Teksasissa huhtikuussa 1897. Se on varsin huolestuttava siihen liittyvän historian vuoksi. Olen kirjoittanut tästä tapauksesta useita kertoja. Olin ensimmäisten joukossa, jotka vierailivat Aurorassa vuoden 1971 alussa. Siellä asuvien ihmisten konsensus oli tuolloin, että tarina oli huijausta. Wise County Historical Societyn työntekijät (Aurora sijaitsee Wise Countyssa) kertoivat minulle, että väitettyä onnettomuutta seuranneen vuosikymmenen aikana oli kirjoitettu kaksi piirikunnan historiikkia, mutta kumpikaan niistä ei maininnut onnettomuutta. Koska ilmavoimia tai CIA:ta ei ollut salailemassa tietoja, on ihmeteltävä, miksi, jos kyseessä oli todellinen tapahtuma, siitä ei mainittu mitään kummassakaan historiassa. Se ei lupaa hyvää Aurora-tarinan kannalta. Voit lukea lisää tutkimuksestani täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2005/03/aurora-texas-story-that-wont-die.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2018/12/jefferson-airship-vs-aurora-crash.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2013/09/ufo-crashes-fifty-years-before-roswell.html

On vielä yksi lisähuomautus. Vallee/Harris-kirjan mukaan erään lähihistorian retken aikana onnettomuuspaikalle Aurorassa poimittu metallinpala testattiin tieteellisesti. Testit osoittivat, että se oli tehty seoksesta, jota ei ollut olemassa vuonna 1897 ja jota ei olisi luotu ennen vuotta 1908. Vaikuttaa erikoiselta todisteelta, paitsi että sirpale löydettiin paljon myöhemmin kuin vuonna 1908. Mikään ei sido sitä vuoden 1897 tapahtumaan, paitsi että se löydettiin jostain Auroran lähistöltä. Ilmeisesti se unohdettiin joskus vuoden 1908 jälkeen.

On myös huolestuttavaa, että Vallee ja Harris pitävät Maury Islandin huijausta aitona. Tuo tarina, jota ilmavoimat ja monet muutkin tutkivat perusteellisesti, on myös huijaus. Vaikka Vallee/Harris tunnustavat huijausselityksen, he ihmettelevät myös, miten ”…raportoitujen tosiasioiden perusteella voidaan tehdä mitään tällaista väitettä”.

Tämä lausunto on virheellinen. Olen tutkinut Maury Islandin tapausta perusteellisesti, ja voit lukea siitä kirjasta Alien Mysteries, Conspiracies and Cover-ups. Useat tutkijat ovat tutkineet tarinaa hyvin. George Earley oli yksi heistä, ja hän raportoi havainnoistaan UFO Magazinen numeroissa 155, 156 ja 157. Earleyn mukaan Harold Dahlin poikaa Charlesia, jonka oletettiin loukkaantuneen havainnon aikana, haastateltiin vuosia myöhemmin ja hän sanoi, ettei sitä koskaan tapahtunut. Kun etsittiin sairaskertomuksia vamman todentamiseksi, niistä ei löytynyt mitään mainintaa.

Toisin sanoen Maury Islandin tapauksen raportoidut tosiasiat, kaikki ne, tukevat Ed Ruppeltin kirjassaan The Report on Unidentified Flying Objects esittämää väitettä. Ruppelt kuvaili Maury Islandin tapausta UFO-historian kauheimmaksi huijaukseksi. Mitään todisteita ei ole esitetty Ruppeltin havainnon kumoamiseksi.

Socorron UFO-laskeutumista koskevassa keskustelussa syntyy lisää ongelmia. Minua kiehtoi kuulla, että Lonnie Zamora oli sukua Padillon perheelle avioliiton kautta. Hänen serkkunsa meni naimisiin Zamoran kanssa, mikä yhdistää heidät toiseen suureen UFO-tapahtumaan New Mexicossa. Puhumattakaan siitä, että Socorro on noin viidentoista tai kahdenkymmenen kilometrin päässä San Antoniosta.

Tutkijat ovat jo vuosia ehdottaneet, että Zamora oli ainoa todistaja UFO-laskeutumiselle. Vallee ja Harris kirjoittivat, että oli yksitoista todistajaa, jotka näkivät esineen, ja kaksi, jotka olivat ”auditiivisia” todistajia, mikä tarkoittaa, että he olivat kuulleet jyrinän mutta eivät nähneet esinettä. Ongelmana on se, että ketään näistä todistajista ei ole tunnistettu Paul Kiesiä ja Larry Kratzeria lukuun ottamatta. Nämä kaksi miestä olivat kertoneet Dubuquessa, Iowassa, asuvalle toimittajalle, että he olivat ajaneet Socorron läpi samoihin aikoihin, kun Zamora oli ollut tekemisissä UFOn kanssa. He näkivät sen lähtevän lentoon pöly- ja savupilvenä.

Ongelmana on se, että heidän tarinansa eivät vain sovi Socorron skenaarioon. Kies kertoi, että aavikolla oli ollut suuri palanut alue ja että pakokaasu oli sulattanut limupullon. Hän ei olisi voinut nähdä näitä asioita, koska he olivat juuri ajamassa Socorron läpi eivätkä olleet pysähtyneet tarkastamaan paikkaa. Vielä tärkeämpää on se, että sulaneen limupullon kuvaus oli peräisin noin päivää myöhemmin New Mexicon La Maderan lähellä tehdystä havainnosta, joka sai myös jonkin verran kansallista huomiota.

Ralph DeGraw, iowalainen UFO-tutkija, haastatteli molempia todistajia joitakin vuosia myöhemmin. Vaikka heidän kertomuksensa olivat yleisesti ottaen yhteneväiset sanomalehden kertomuksen kanssa, DeGraw löysi joitakin merkittäviä ristiriitaisuuksia, muun muassa Kratzerin kuvauksen aluksesta. Hänen mukaansa se oli hopeanvärinen, ja siinä oli rivi tummia pyöreitä, peilimäisiä ikkunoita. Tämä poikkesi huomattavasti Zamoran kuvauksesta, jossa ei ollut ikkunoita ja joka viittaa todistajan keksintöön.

Yksi muista tapaukseen liittyvistä erimielisyyksistä on Zamoran näkemän symbolin kuvaus. Ray Stanford tunnisti Zamoran raportoiman ”oikean” symbolin. Ongelmana tässä on se, että symboli, kolme vaakasuoraa viivaa käännetyn V-kirjaimen läpi, ei ole se symboli, jonka Zamora piirsi armeijalle, eikä se, jonka hän piirsi paperilapulle hetki sen jälkeen, kun UFO oli lähtenyt. Vallee ja Harris kannattavat käänteistä ”V:tä”, mutta Zamora piirsi paperilapulle ”sateenvarjon” kaltaisen symbolin, jonka alla oli käänteinen ”V” ja nuolen varren kaltainen viiva ylöspäin ”V:hen”. Kyseinen paperilappu luovutettiin ilmavoimille, ja se on nähtävissä Project Blue Book -projektin tiedostossa.

Zamoran piirros paperinpalaselle minuuttia UFOn katoamisen jälkeen.

Ironista kyllä, alun perin Stanford hyväksyi kyseisen tunnuksen toukokuussa 1964 päivätyssä kirjeessä. Hän kirjoitti, että käänteinen ”V” oli väärennetty symboli. Kirjeen kirjoittamisen ja kirjan kirjoittamisen välisenä aikana hän muutti mieltään. Zamora piirsi kuitenkin havaintoyönä useita kuvia sekä FBI:lle että armeijalle, ja hän allekirjoitti ne. Sateenvarjo-symboli oli se, jonka hän allekirjoitti.

Lonnie Zamoran 24. huhtikuuta 1964 tekemä piirros aluksesta ja symbolista.

Lopussa Stanford sanoi, että Zamoran lisäksi todistajia oli yksitoista, mutta ei maininnut nimiä. Vallee ja Harris toistavat tämän ilman nimiä, lukuun ottamatta Kiesiä ja Kratzeria, joiden kertomus on diskreditoitu. Vallee kirjoitti, että yksittäinen todistaja ei ole todistaja. Väittäisin, että nimettömällä todistajalla tai jopa lähes tusinalla nimettömällä todistajalla ei ole mitään arvoa ja että se on vähemmän arvokas kuin tuo yksi todistaja. Vuonna 1964 kukaan ei vaivautunut hankkimaan nimiä tai yrittänyt löytää yhtäkään näistä todistajista. Nyt meitä taas hemmotellaan tiedolla UFO-havainnosta, mutta sillä tiedolla ei ole mitään todellista arvoa.

Kirjan viimeiset luvut on omistettu tälle Valleen ja Harrisin mainostamalle uudelle todistajalle San Antonion onnettomuudesta. Kirjan lopussa hänet tunnistetaan Padillon sukulaiseksi. Ongelma? Hän syntyi vuonna 1953 eli kahdeksan vuotta havainnon jälkeen. Hän puhuu käsitelleensä joitakin jäännöksiä, mutta pala tai palat, jotka hänelle oli annettu, ovat jo kauan sitten kadonneet. Hän puhui sukutarinoista, mutta hän ei nähnyt mitään muuta kuin suuren palaneen alueen, jolla ei ehkä ollut mitään tekemistä alkuperäisen onnettomuuden kanssa. Hän on uppoutunut sukuhistoriaan, hän on tietoinen UFO-historiasta, mutta ei voi antaa paljon arvokasta lisäarvoa tarinaan.

Tässä on yksi asia, joka tästä uusimmasta kirjasta kannattaa muistaa. Sekä Baca että Padillo puhuvat monista UFO-kentän näkökohdista. He kertovat tunteneensa ihmisiä Fosterin tilalla lähellä Coronaa, jossa Mack Brazel löysi nurmikentän täynnä metalliromua. Tässä on sukulaisuussuhde Zamoraan, mikä viittaa siihen, että UFO-materiaalia on lisätty sukutarinaan. Sitten tähän uuteen tarinaan on sisällytetty monia Roswellin tapaukseen liittyviä näkökohtia. UFO syöksyi maahan myrskyn aikana, kuten Roswellin tapauksessa esitettiin. Salama pudotti sen alas, kuten Roswellissa tapahtui, mutta ihmettelen, että jos jokin rotu pystyy rakentamaan tähtienvälisiä aluksia, se pystyy välttämään salaman aiheuttaman tuhon. Siellä oli muistimetallia ja jopa keskustelua valokuidusta, aivan kuten Roswellissa.

Suuri asia joka kiinnitti huomioni oli kuvaus joka ehdotti että avaruusolennot näyttivät jotenkin Jerusalem Cricketiltä… sama kuvaus jonka Frankie Rowe antoi puhuessaan Roswellin avaruusolennoista. Roswellin tapauksesta peräisin olevia kuvauksia on aivan liikaa. Minusta tämä viittaa pikemminkin saastumiseen kuin vahvistukseen. Se viittaa siihen, että molemmat miehet olivat hyvin tietoisia UFO-kentästä jo kauan ennen kuin he alkoivat puhua lapsuuden kokemuksistaan. Heillä oli keskimääräistä parempi tietämys siitä, mitä UFOista ja UFO-onnettomuuksista/noudoista oli raportoitu, ennen kuin he alkoivat puhua San Antonion lähellä tapahtuneesta UFO-onnettomuudesta.

Kaiken kukkuraksi, jos mahdollista, väitetään, että tämä tarina pudonneesta avaruusaluksesta on ensimmäinen nykyaikana. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Keväällä 1941 raportoidaan, että jokin putosi Cape Girardeaun lähellä Missourissa. Tarinan kertoo eräs nainen, joka ei itse nähnyt alusta ja ruumiita, mutta on tietoinen siitä, mitä hänen isoisänsä oli nähnyt ja tehnyt. Hän on perehtynyt hyvin suvun historiaan. Len Stringfield selvitti yksityiskohdat yhdessä vuonna 1991 julkaistussa päivityksessä, joka käsitteli onnettomuus- ja palautuslentoja. On muitakin silminnäkijöitä, jotka tuntevat tarinan, mukaan lukien paikallisen sheriffin veli, ja jopa raportti, jossa on kuva yhdestä avaruusolennosta. Tuo kuva on tietenkin kadonnut, mutta Cape Girardeaun onnettomuuden todisteet ovat yhtä vankat kuin Trinityn onnettomuuden todisteet. Jostain syystä sitä ei mainita Valleen ja Harrisin kirjassa. Mainitsen tämän vain siksi, että se viittaa siihen, että UFO-onnettomuustarinat perustuvat vähäisiin silminnäkijälausuntoihin ja perheenjäseniin, jotka kuolivat kauan ennen kuin heitä voitiin haastatella. Ja ne kerrotaan samalta aikakaudelta eli 1940-luvulta.

Enkä ole vielä edes käsitellyt kirjan rakennetta. Se on täynnä kauraleseitä. Tämä on kirjoitustermi, joka viittaa täyttöön, jolla tarinasta tehdään pidempi. Toki nautin lukiessani jostain atomipommin luomisen historiasta, mutta sillä ei ole mitään merkitystä tämän tarinan kannalta. Se, että ensimmäinen ydinräjähdys tapahtui Trinityssä, joka ei ole kovinkaan kaukana San Antoniosta, ei merkitse mitään… paitsi jos uskot, että avaruusolennot olivat tarkkailleet sitä välähdystä, josta kaikki puhuivat. Tietysti on ihmeteltävä, missä he olivat nähdäkseen sen ja tullakseen tänne niin nopeasti. Ei ole väliä mihin niiden teknologia pystyy, valonnopeus on rajoittava tekijä. Vaikka nämä avaruusolennot pystyisivät ylittämään valonnopeuden tai taivuttamaan maailmankaikkeutta salliakseen tähtienvälisen lennon, pommin välähdys kulkisi vain valonnopeudella. Jos avaruusolennot pystyisivät havaitsemaan tällaisen välähdyksen auringon taustaa vasten ja jos se tapahtuisi planeetan heitä vastapäätä olevalla puolella, he olisivat voineet havaita räjähdyksen nopeimmillaan noin neljä vuotta sen jälkeen, jos he asuisivat Alpha Centuri -tähtijärjestelmässä olevalla planeetalla. Jos he asuvat toisessa tähtijärjestelmässä, heidän reaktionsa kestäisi vielä kauemmin.

Jos tämä jätetään huomiotta, meillä on silti kirja, joka on täynnä sukuhistoriaa, joka ei vahvista tarinaa millään tavalla. Se on matkakertomus. Se on matka UFOjen suurimpiin hitteihin, joista monien tueksi on vain vähän todisteita. Ja vaikka nämä oheistarinat olisivatkin kaikki totta, se ei tee mitään tämän nimenomaisen tarinan vahvistamiseksi.

Se on täynnä tapahtumien ihmettelyä, mutta siinä on vain vähän analyysia. Se kertoo tarinan kahdesta pojasta, jotka näyttivät olleen viisaampia kuin ikäisensä, jotka pystyivät välttämään armeijan, joka epäonnistui edes vähäisimmässä turvallisuudessa. Meille kerrotaan sotilaista, jotka olivat laiskoja, eivät keränneet kaikkia roskia, vaan piileskelivät esimiehiltään. Nämä romut olisivat yhä siellä UFOnmetsästäjien löydettävissä, paitsi että niitä ei enää pystytä palauttamaan. Tulvantorjuntaprojektit, jotka muuttivat maastoa merkittävästi ja hautasivat romut parinkymmenen tai kolmenkymmenen metrin syvyyteen mudan ja lian alle. Niitä ei löydy enää mitenkään.

Tämä on varmasti paljon pidempi kuin odotin, mutta meidän on ymmärrettävä, mitä meillä on tässä. Kyse ei ole tieteellisestä todisteiden etsimisestä, vaan enemmänkin viihdyttäväksi kerrotusta tieteiskirjallisesta tarinasta. Fyysisiä todisteita ei esitetä, mutta puhutaan sellaisista todisteista, jotka ovat aivan ulottumattomissa. Tarinaa ei yritetä oikeasti todentaa tai väitteille ei esitetä lainauksia. Se on tarina, jossa on lainattu elementtejä muista tarinoista siinä toivossa, että se nähdään pikemminkin vahvistuksena kuin plagiointina. Ai niin, en tarkoita, että Vallee tai Harris olisivat varastaneet tarinan muilta, vaan ainoastaan sitä, että todistajat ovat saastuneet vuosikymmeniä jatkuneista UFO-tarinoista, joista on kirjoitettu, joita on lähetetty ja jopa sisällytetty elokuviin. On harmi, ettei kukaan kirjoittanut mitään ylös kirjeeseen tai päiväkirjaan vuonna 1945 tai 46, mutta sitä on vain liikaa toivottu. Jotenkin väitettyjä todisteita ei koskaan löydy, ja lopulta meille jää kahden vanhan miehen ja yhden vanhan naisen kertoma tarina, jonka he kertoivat kokeneensa nuorena.

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com