Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Tutkielma # 3

Julkaistu 27.3.2003, www.exopolitics.org

kirjoittanut Dr Michael E. Salla

Tiivistelmä

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Amerikan voitto ja Euroopan ahdinko — Salainen kisa kontrolloida Irakin avaruusperintöä

Azoreilla hätäisesti järjestetyn kokouksen jälkeen maaliskuun 16. päivänä presidentti George Bush eurooppalaisten liittolaistensa kanssa päätti hylätä diplomaattipyrkimykset saada YK:n turvallisuusneuvosto  tuomitsemaan Irakin edistyksen puute nykyisten turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täyttämisessä, jotka koskevat Irakin hallussa olevia joukkotuhoaseita. Televisioidussa puheessa maaliskuun 17. päivä presidentti Bush antoi Irakin presidentti Saddam Husseinille 48 tuntia aikaa pooistua Irakista yhdessä poikansa kanssa jos he haluaisivat, että Yhdysvallat ei hyökkää maahan. Maaliskuun 19. päivänä pian aikarajan umpeuduttua presidentti Bush komensi ilmaiskut Baghdadiin ja ’toinen Persianlahden sota’ oli muodollisesti alkanut.

Azorin tapaamisen jälkitunnelmissa osoiteltiin sormella syyllisiä diplomaattipyrkimysten epäonnistumisesta ylläpitää globaalia konsensusta siitä miten vastata Irakin toimiin. Eurooppa ja maailma katseli ahdistuneina, kun Yhdysvallat, Britannia ja Australia tekivät aseellisen hyökkäyksen Irakiin. (1) On tarpeen analysoida diplomatian epäonnistumisen ja siitä seuranneen sotilashyökkäyksen seuraamuksia ’eksopoliittisesta perspektiivistä’, sillä Irakilla on erikoismerkitys kansana, jossa joskus on elänyt kehittynyt avaruusolentojen rotu, jonka perintöä ei ole paljastettu yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. (2)

Tämä tutkielma tarkastelee sitä miten tarve saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoihin (ET) liittyvään perintöön on ollut kriittisessä roolissa vaikuttamassa Amerikan ulkopolitiikkaan Persianlahden alueella aina Carterin hallinnosta lähtien. Tutkielma analysoi sitä miten salaiset amerikkalaiset, eurooppalaiset ja venäläiset organisaatiot ovat historiallisesti temppuilleet keskenään saadakseen kaikkein suurimman strategisen edun Irakiin piilotetun avaruusolentojen teknologian käytöstä ja siihen pääsystä. Tutkielma esittää, että diplomaattisen ratkaisun tarve Irakin kriisiin sai alkunsa Euroopan ja Venäjän salaisten ryhmien halusta rajoittaa amerikkalaisten organisaatioiden pääsyä näihin paikkoihin, jotka ovat saaneet nopeasti valtaa ja näyttäneet imperialistisia taipumuksia, jotka johtavat niin suureen ahdistukseen eurooppalaisissa sisarjärjestöissään.

Tutkielma lisäksi väittää, että planeetalla koetaan ’eksoottisten aseiden’ käyttöä salaisten ryhmien välillä, jotka taistelevat keskenään siitä miten jakaa pääsy ja kontrolli Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologiaan samalla, kun salataan konfliktin todellinen luonne yleisöltä ja vaaleilla valituilta edustajilta. Tutkielma myös esittää, että sodan jälkeen tehtävä sopimus jälleenrakentaa Irak YK:n mandaatilla on uusi vaihe salaisten organisaatioiden pyrkimyksissä koordinoida Irakin avaruusolentoperinnön hyväksikäyttöpyrkimyksiä. Viimeisenä, tutkielma esittää, että amerikkalaisten voitto heidän hyökätessään Irakiin saa aikaan eurooppalaisissa salaisissa järjestöissä ahdistusta, joita huolettaa amerikkalaisten sisarjärjestöjen kasvanutn valta ja imperialistinen mahtailu.

Irakin avaruusolentoperintö ja salainen poliittinen agenda

Muinaisia sumerialaisia nuolenpäätekstejä tutkinut tutkija julkaisi vuonna 1976 ensimmäisen kirjansa The 12th Planet. (3) Hänen uraauurtavissa käännöksissään Sitchin kuvasi suurella tieteellisellä tarkkuudella muinaisen Sumerian sivilisaation teknologiset ihmeet ja tiedon. Hänen työstään teki kyseenalaisempaa se, että hän väitti sumerialaisten saaneen apua sivilisaationsa alkuvaiheissa kehittyneeltä avaruusolentojen rodulta nimeltään Anunnaki (sumeriaksi ’ne, jotka tulivat taivaasta Maan päälle’). Hän kuvasi Anunnakeilla olevan teknologisia ihmeitä, sekä Anunnakien faktioiden välistä sotaa, jotka lopulta poistuivat planeetaltamme joskus vuoden 1700 e.Kr. aikoihin. Lisäksi Sitchin kuvasi näiden olentojen kotimaailmaa mystiseksi planeetaksi, joka palaa aurinkokuntamme lähelle aina 3600 vuoden välein. Sitchinin käännökset, kun ne yhdistää raamatullisiin ja historiallisiin tietoihin avaruusolentojen olemassaolosta ihmisten keskuudessa, tekevät selväksi tämän muinaisen avaruusolentojen rodun roolin ihmiskunnan synnyssä. (4) Sitchinin käännökset osoittautuivat kiistanalaissiksi ja valtavirran arkeologit sivuuttivat hänen työnsä liian spekulatiivisena puhuttaessa sen määritelmistä, oletuksista ja johtopäätöksistä. (5) Kuitenkin, Sitchinin työn otti paljon vakavammin eräät salaiset organisaatiot.

Aina vuodesta 1947 lähtien amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat takaisinmallintaneet maahansyöksynyttä ET-alusta ja kommunikoineet eri ET-rotujen kanssa. (6) Kaikkein nimekkäin näistä organisaatioista liittyi salaiseen Majestic-nimiseen projektiin, jonka presidentti Truman loi salaisella vuonna 1947 allekirjoittamallaan muistiolla, jossa hän kirjoitti: ”Tässä asiaan viitataan ainoastaan nimellä Operation Majestic Twelve.” (7) Majestic alunperin koostui 12 jäsenestä, jotka olivat pääosin puolustus- ja tiedusteluyhteisöstä. Ajan mittaan salaiset organisaatio kasvoivat nopeasti johtuen avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta ja laajuudesta, ja ne pysyivät julkisena salaisuutena, eikä niiden olemassaoloa ja koostumusta paljastettu suurelle yleisölle eikä useimmille vaaleilla valituille virkamiehille. (8)

Kaikkein nimekkäin salaisten organisaatioiden takaisinmallinnusprojekti liittyi ET-rotuun nimeltä ’Harmaat’, jotka ulkoisesti näyttävät Steven Spielbergin kuuluisan Close Encounters of the Third Kind -elokuvan avaruusolennoilta. Harmaiden teknologia oli paljon kehittyneempää kuin ihmisillä, ja välittömästi luotiin suunnitelmat oppia siitä ja takaisinmallintaa tätä teknologiaa. (9) Sitchinin työ kuvaa muinaisen ET-rodun, joka on varmasti herrättänyt mielenkiintoa salaisissa organisaatioissa USA:ssa ja muualla. Mahdollisuus sille, että Sitchinin kuvaamat Anunnakit olisivat saavuttaneet vielä Harmaitakin korkeamman teknologian tason, oli jotain mitä tulisi vakavasti tutkia. Varmasti jättiläiskehoissa elävä muinaisten avaruusolentojen rotu, Anunnaki, viittasi siihen, että ne olivat saavuttaneet evoluutiossaan tason, joka oli geeniongelmista kärsiviä Harmaita kehittyneempi.

Jos Anunnakien teknologiset saavutukset olisivat heidän biologisen evoluution vertaisia, silloin Anunnakien teknologia ylittäisi kaiken mitä nykyään kenelläkään avaruusolentojen teknologiaa tutkimaan ja takaisinmallintamaan perustetulla salaisella organisaatiolla on hallussaan planeetallamme. Vieläkin hämmentävämpää näille organisaatioille oli idea siitä, että kehittynyt rotu voisi joku päivä palata Maapallolle ja jälleen olla tekemisissä ihmiskunnan kanssa niinkuin ne olivat muinaisessa menneisyydessä. Idea siitä, että Anunnakien kotimaailma toistuvasti palaisi aurinkokuntaamme on varmastikin saanut huomiota puhuttaessa ihmiskunnan aikalinjoista ja siitä, mitä se ihmiskunnalle merkitsee.

Eräs tapa varmistaa Sitchinin hypoteesi olisi käyttää ’kaukokatseluohjelmia’, joita on salaa käytetty 1970-luvulta lähtien useissa amerikkalaisissa valtion ja armeijan tiedusteluorganisaatioissa. (10) On todennäköistä, että nämä ja muut tiedustelutiedonkeruumenetelmät vahvistivat jotkut tai kaikki Sitchinin hypoteesit. Jos niin, silloin sillä olisi valtavia ulkopoliittisia seuraamuksia. Yhdysvaltain ja Euroopan salaisten organisaatioiden olisi epäilemättä tehtävä ykkösprioriteetti näihin eteläisen Irakin avaruusolentopaikkoihin pääsystä, jotta he voisivat mennä sinne oppimaan Anunnakien käyttämästä kehittyneestä teknologiasta. Lisäksi heitä kiinnostaisi saada tietää lisää Anunnakien kotiplaneetasta siltä varalta, että ne todellakin palaisivat aurinkokuntamme läheisyyteen lähitulevaisuudessa.

Ongelma on, että Sitchinin ensimmäisen kirjan julkaisun aikaan kylmä sota oli edelleen valloillaan ja Irak oli visusti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä. Vuoden 11958 vasemmistovallankaappauksen jälkeen, joka syrjäytti lännen suuntaan kallellaan olevan kuninkaan, Irak kansallisti öljyteollisuutensa ja siirtyi neuvostoliittolaisten leiriin. Vuonna 1968 radikaalisosialistinen Ba’ath-puolue tuli valtaan ja tiivisti välejään Neuvostoliiton kanssa kehittäen sosialistisen järjestlemän, joka oli sekulaari ja riippuvainen Varsovan liiton maista. Moskova olisi epäilemättä saanut tietää Sitchinin työstä ja vahvistanut Sitchinin hypoteeseja mikäli ne olisivat totta. Neuvostoliitolla oli voimakas poliittinen etu näihin avaruusolentojen paikkojen käsiksipääsyssä jos ja kun ne löydettäisiin ja niistä löytyvää mitä tahansa teknologiaa otettaisiin hyötykäyttöön.

Olisi epätodennäköistä, että Irak oli tehnyt yhteistyötä amerikkalaisten/eurooppalaisten salaisten järjestöjen kanssa päästääkseen ne näihin paikkoihin, ja salaisilla organisaatioilla USA:ssa ja Euroopassa oli häiritsevä poliittinen dilemma vastassaan. Jos kansainvälinen status quo pysyy, silloin jossain kohtaa Neuvostoliitto saattaisi löytää nämä avaruusolentojen paikat ja takaisinmallintaa mitä tahansa siellä olevaa teknologiaa ja näin kuroa umpeen lännen saamat kaikki edut. Lisäksi jos tämän rodun kotimaailma todellakin palaisi, silloin Neuvostoliitto olisi parhaassa paikassa vastaamaan kaikkiin tämän luomiin ennakoimattomiin tilanteisiin.

Yllä esitetty skenaario huomioonottaen olisi ollut vaikeaa kuvitella, että Yhdysvaltojen ja Euroopan salaiset organisaatiot eivät olisi kehittäneet huippusalaisia ulkopoliittisia tavoitteita, joiden tarkoituksena oli saada pääsy näille valtioille Irakin haudattuun avaruusolentoteknologiaan. Tämä saavutettaisiin ilman kylmän sodan konfliktin kärjistämistä Neuvostoliiton kanssa, joka olisi ollut tietoinen lännen tavoitteista ja vimmatusti vastustanut länsivaltojen pääsyä.

Salainen agenda päästä käsiksi Maan ulkopuoliseen teknologiaan Irakissa

Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset salaiset organisaatiot ovat ainakin toisen maailmansodan päättymisestä asti koordinoineet keskenään yhteispolitiikkaa, jolla saada pääsy ympäri planeettaa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan ja takaisinmallintaa sitä. Kaikkein nimekkäin kansainvälinen foorumi on epäilemättä Bilderberg-ryhmä, joka pitää salaisia vuosittaisia tapaamisia suljettujen ovien takana. (11) Nämä tapaamiset tarjoavat mahdollisuuksia eri länsivaltojen yritysjohtajille, poliitikoille, megiamoguleille ja sotilashenkilöille tavata ja koordinoida keskenään politiikkaa, jolla on kansainvälistä globaalia merkitystä lähtien talouspolitiikasta aina poliittisten tapahtumien vehkeilyyn, joilla saada aikaan suotuisia kansainvälisiä olosuhteita heidän eri agendoilleen. Vähemmän tunnettua on, että Bilderberg-ryhmä on ollut keskeisessä roolissa globaalin avaruusolentojen läsnäolon paljastamisen viivästyttämisessä ja avaruusolentojen ihmisasioihin puuttumisen todellisen laajuuden paljastamista yrittäneiden  henkilöiden ja organisaatioiden maineen pilaamisessa. (12)

Organisaatiot kuten Bilderberg-ryhmä ja muut salaiset ryhmittymät laativat ulkopoliittisia tavoitteita, jotka ovat ’salaisia’ siinä mielessä, että niitä ei paljasteta vaaleilla valituille edustajille, vaan ainoastaan niille, jotka ovat vannoneet pysyvänsä hiljaa avaruusolentojen läsnäolosta ja salaisesta politiikasta koskien pääsyä avaruusolentojen teknologiaan. Tällä tavoin on aivan oikein raportoitu, että salaiset organisaatiot ovat pitkään kyenneet vehkeilemään kansainvälisiä kriisejä, joilla saada aikaan heidän omat tavoitteensa tyydyttäviä poliittisia olosuhteita. (13)

Amerikan/Euroopan salaisten organisaatioiden salaisten ulkopoliittisten tavoitteiden menestys pääsyn saamisessa Irakin avaruusolentoperintöön ja valmistelemaan mahdollista Anunnakien paluuta perustuu kansainvälisten olosuhteiden edistämiseen, jotka mahdollistaisivat Amerikan/Euroopan saada rajoittamaton pääsy Irakiin provosoimatta Neuvostoliiton interventiota ja täysimittaista kriisiä kylmän sodan keskellä. Tapa jolla tämä voitaisiin saada aikaan on provosoida useita paikallisia kriisejä, jotka pakottaisivat Irakin vankkumattoman sekulaarin sosialistihallinnon hankkimaan sotilaallinen etu näistä kriiseistä. Lopputulemana olisi, että Irakista tulisi yhä enemmän riippuvainen länsivalloista ja se liukuisi pois Neuvostoliiton läheisyydestä, jolla olisi kädet täynnä omien alueellisten kriisiensä kanssa. Ratkaisu Yhdysvaltain/Euroopan poliittiseen dilemmaan on sponsoroida kansannousuja Irakin tärkeimmän kilpailijan ja alueellisen voimanpesän, Iranin sisällä, jotka väistämättä pakottaisivat Irakin sotilaalliseen konfliktiin sen voimakkaamman naapurin kanssa ja näin loisivat mahdollisuuksia suuremmalle Amerikan ja Euroopan vaikutusvallalle Irakista.

Tämän salaisen agendan pääfokus oli Iranin shaahin suistaminen vallasta ja korvaaminen fundamentalistisella islamilaisella regiimillä, joka saisi aikaan tuhoa ja epävarmuutta Persianlahden alueelle. Tämän radikaalin suunnitelman menestys perustui kaksiosaiseen strategiaan, jossa ensin vedettäisiin pois perinteinen Yhdysvaltain tuki Iranin shaahilta, joka piti tiukkaa otetta poliittisesta vallasta voimakkaalla salaisella palvelulla; ja toisena, lietsottaisiin islamilaista vallankumousta sallimalla johtavan maanpaossa olevan iranilaisen papin tuottaa vallankumousta kirjallisuutta Iraniin vietäväksi. Tämän kaksiosaisen strategian ensimmäisen osan mahdollisti Carterin hallinto, joka oli alkanut puhua ihmisoikeuksista tärkeänä Yhdysvaltain ulkopolitiikan periaatteena Carterin tultua valtaan tammikuussa 1977. (14) Carterin ihmisoikeusaloite asetti painetta shaahille suorittaa poliittisia reformeja, jotka heikensivät hänen tiukkaa otettaan poliittisesta vallasta ja estivät häntä käyttämästä sotilaallista voimaa pysyäkseen vallassa. Shaahin kyvyttömyys saada ajettua läpi sellaisia reformeja lepytelläkseen kasvavaa iranilaista keskiluokkaa johti poliittisen toisinajattelun nopeaan kasvuun.

Kaksiosaisen strategian toisessa osassa Ranska antoi turvapaikan lokakuussa 1978 maanpakoon joutuneelle islamilaiselle papille ajatollah Ruhollah Khomeinille, jolle annettaisiin vapaat kädet epävakauttaa aluetta ajamalla Iraniin radikaalia islamistivaltiota ja heikentää Iranin reformistien pyrkimyksiä luoda liberaalia, sekulaaria valtiota. Ranska suostui antamaan turvapaikan Khomeinille sen jälkeen, kun Irakin regiimi ajoi hänet maanpakoon Najafista, Irakista. Iran painosti Irakin hallintoa olemaan hiljaa äänekkäästä papista. Ranskan rooli oli antaa Khomeinille pääsy Ranskaan ja käyttää sitä tukikohtana, jossa tuottaa useita tulikivenkatkuisia nauhoja ja kirjoitettuja pamfletteja, joissa shaahin regiimin tuomitseminen osoittautui kriittiseksi kipinäksi, joka sytytti islamilaisen kiihkon ja heikensi edistysmielisten reformoijien pyrkimyksiä muodostaa sekulaari, liberaali hallinto shaahin alaisuuteen. (15)

Tämän salaisen kaksiosaisen strategian menestys lopulta johti shaahin regiimin romahtamiseen, joka joutui pakenemaan Iranista tammikuun 16. päivänä 1979. Edistysmielisten iranilaisten reformoijien pyrkimykset saada aikaan moderni liberaalivaltio olivat tuhoon tuomittuja Ranskan salliessa ajatollah Khomeinin palata Iraniin tänä kriittisenä aikana. Kolme päivää shaahin poistumisen jälkeen ajatollah Khomeini voitokkaasti lensi Ranskasta miljoonien ihastelevien tukijoiden keskelle Iraniin ilmoittamaan uuden hallituksen muodostamisesta ja muodollisesti Iranin vallankumouksen aloittamisesta. Iranin shaahi oli ’uhrattu’ ja liberaalit iranilaiset reformoijat ’petetty’ niin, että Yhdysvaltojen/Euroopan salaiset organisaatiot pystyivät vehkeilemään Persianlahden alueelle sarjan alueellisia kriisejä, joilla he saisivat strategisen otteen Irakista.

Iranin vallankumouksen vaikutus alueellisesti oli pahaenteinen ’sunnien’ hallitsemille alueille, jotka ympäröivät ’shiiojen’ hallitsemaa Iranin islamilaista tasavaltaa. (16) Sunnien hallinnoimalle Irakin sosialistihallinnolle (Irakin presidentti Al-Bakr joutui eroamaan heinäkuun 16. päivänä 1979 ja hänen seuraajansa oli voimakas varapresidentti Saddam Hussein) islamilainen vallankumous oli väijyvä uhka Irakin alueelliselle eheydelle ja jopa sen sosialistihallinnon eloonjäämiselle. Irak oli kaikkein kehittynein yhteiskunta arabimaailmassa, sen bruttokansantuote oli suurin henkeä kohden terveydenhuollossa, koulutuksessa ja julkispalveluissa. Irakin poliittista järjestelmää hallitsi sosialistiset periaatteet, mikä teki siitä erittäin sekulaarin ja edistysmielisen hallinnon alueella. Irakilla oli kuitenkin erittäin suuri shiia-populaatio maan eteläosissa (entisisten sumerian kaupunkien alueilla, joihin oli haudattu kaikki se, mitä muinaiset Anunnakit olivat jättäneet).

Irakin pyrkimykset saada sotilaallinen etu Iranin vallankumouksesta

Uusi Iranin islamilainen tasavalta oli suora uhka Irakin alueelliselle eheydelle, sillä se epäilemättä käyttäisi vaikutusvaltaa Irakin shiia-populaatioon, joka oli 60% koko Irakin asukkaista ja joka inhosi Irakia hallitsevia sunni-eliittejä (20%). (17) Lisäksi Iranin islamilainen valtio oli ideologinen kilpailija Irakissa olevalle Ba’ath-sosialistijärjestelmälle. Saddam Hussein vaistomaisesti ymmärsi vallankumouksellisen Iranin uhan Irakille, ja päätti toimia kun islamilainen regiimi oli edelleen lapsenkengissään ja Iranilla oli kädet täynnä sen regiimin rivien suoristamisessa. Saddamille vielä tärkeämpää oli, että Iranin armeija ja sen osaavimmat ja vanhimmat upseerit oli tuhottu vallankumouksessa joko ajamalla heidät pakoon uutta hallintoa tai Iranin uuden viranomaisten rivien siivouksella. Mahtavalla Iranin armeijalla, joka oli hetken aikaa sitten alueen kaikkein voimakkain, yhtäkkiä oli vaikeuksia löytää riittävästi koulutettuja pilotteja ja ylijäämäosia sen kehittyneille Yhdysvaltain antamille lentokoneille.

Uusi Irakin hallinto Saddam Husseinin alaisuudessa päätti hyökätä ja se teki tuhoisan iskun syyskuussa 1980 sen suurempaa ja voimakkaampaa naapuria Irania vastaan. Isku johti pitkään kahdeksanvuotiseen sotaan, joka nopeasti muuttui asemasodaksi. Länsivallat rikkaiden arabivaltojen kanssa alkoivat tukea Saddamin hallintoa teknologialla, rahalla ja salaisilla aselähetyksillä. (18) Neuvostoliitto, jolla oli kädet täynnä omien sotilasvaikeuksiensa kanssa Afganistanin islamilaista vallankumousta vastaan taistellessaan, ei kyennyt tarjoamaan riittävästi resursseja Irakille auttaakseen sen sodan kanssa. Iranin ja Irakin välisen sodan loppu vuonna 1988 oli melkein yhtäkkinen ja nopea muutos globaalissa poliittisessa ilmapiirissä. Varsovan liittoon kuuluneet itäblokin maat alkoivat romahtaa ja mahtava Neuvostoliitto oli myös sen hajoamisensa alkuvaiheissa 15 riippumattomaksi tasavallaksi. Moskovan nopeasti menettäessä globaalia vaikutusvaltaa, länsivallat saivat Irakissa paremman aseman. Tämä oli erityisen totta Saksan ja Ranskan tapauksessa, jotka molemmat olivat tärkeässä roolissa Irakin suorassa rahoittamisessa ja auttamisessa sen pitkän sodan aikana. Ranskalla oli suora rooli Osirakin ydinvoimalaitosten rakentamisessa, jotka israelilaiset pommittivat vuonna 1981. Irak ei enää kyennyt luottamaan Ranskan ja Saksan apuun, jotta se olisi voinut kuroa umpeen Neuvostoliiton hajoamisen vaikutukset.

Ranska, Saksa ja Neuvostovenäjä olisivat myös auttaneet Irakia rakentamaan hienostuneen tunneli- ja bunkkeriverkoston, jota Irakin johto käytti. Nämä rakentelut tehtiin pian Saddamin valtaantulon jälkeen ja niitä on motivoinut sekä Iranin ohjusiskun uhka että Saddamin tietoisuus Irakin muinaisesta avaruusolentoperinnöstä, joka on suurin osa haudattuna maan alla, joka on Saddamin avain hänen suureellisiin suunnitelmiinsa alueen hallitsemiseksi. (19) On erittäin todennäköistä, että jossain kohtaa näiden maanalaisten rakennelmien rakentamista ympäri Irakia todisteet Irakin maanalaisista avaruusolentojen sivilisaatioista löydettiin ensi kerran. Näiden avaruusolentojen varojen monimutkainen tutkimus- ja takaisinmallinnusprosessi oli alkanut. Näitä alkuvaiheen ponnisteluja kuitenkin on haitannut Iranin ja Irakin välinen sota, näiden teknologioiden kehittynyt luonne ja Irakin pyrkimykset saada mahdollisimman paljon myönnytyksiä neuvostoliittolaisilta/venäläisiltä ja eurooppalaisilta tutkia ja hyödyntää tätä teknologiaa. On syytä painottaa, että maat, jotka aktiivisesti avustivat Irakia tässä rakennusprosessissa, ovat niitä jotka kaikkein eniten vaativat diplomaattista ratkaisua kriisiin: Venäjä, Ranska ja Saksa.

Amerikkalainen ulkopolitiikka ja ensimmäinen Persianlahden sota

Huolimatta Irakille antamastaan hiljaisesta tuesta Irakin ja Iranin välisessä sodassa, Yhdysvalloilla oli selvä altavastaajan asema eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden puhuttaessa pääsyn saamisesta Irakin muinaiseen avaruusolentojen teknologian sijaintipaikkaan, joilla on pitkät historiansa Irakin sosialistihallinnon avustamisessa. Irakin sosialistinen järjestelmä, sen ihmisoikeusrikkomusten historia, Saddamin brutaalit säännöt, joihin kuului kilpailijoiden salamurhaaminen ja kemiallisten aseiden käyttäminen Irakin kurdivähemmistöä vastaan, Irakin vahvat siteet Neuvostoliittoon ja vahva Israelin valtion vastustus tekivät Yhdysvaltain muodollisesta lähentymisestä Irakin hallinnon kanssa vaikeaa. Yhdysvaltain kongressi, kuten useimmat vaaleilla valittujen edustajien instituutiot, eivät yksinkertaisesti tienneet amerikkalaisen ulkopolitiikan tarpeesta tehdä yhteistyötä Saddamin hallinnon kanssa, jotta he olisivat päässeet hyödyntämään Irakin avaruusolentovaroja. Kongressi olisi estänyt kaikki pyrkimykset avoimesti auttaa despoottisen hallitsijan johtamaa brutaalia valtiota. Tämä tarkoitti, että USA:n salaiset organisaatiot joutuivat ’vehkeilemään’ kansainvälisiä tapahtumia tavoilla, jotka tyydyttäisivät salaisen tavoitteen saada rajoittamaton pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Presidentti Bushin alaisuudessa Irak ja Kuwait ajautuivat diplomaattiseen kriisiin Kuwaitin öljyn ylituotannosta vuonna 1991. Kuwaitin ylituotanto tarkoitti, että maailman öljyn hinnat laskivat ja Irakin öljyntuotanto ei riittäisi tuottamaan tarvittavaa kassavirtaa Irakille aloittaa vaikea jälleenrakennusprosessi sen hintavan Irania vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämä johti siihen, että Irakista tuli riippuvaisempi länsivalloista ja salaisista organisaatioista, mistä Saddam ei olisi pitänyt, ottaen huomioon hänen varmuutensa siitä, että rahoituksellinen riippumattomuus antaisi hänelle maksimaalisen neuvotteluvoiman niistä, joiden hän antaisi tulla maahan hyödyntämään avaruusolentoresursseja hänen maillaan. Vieläkin kiusallisempaa Saddam Husseinin regiimille oli se, että Kuwait vaati takaisinmaksua sotalainoista, jotka se oli antanut Irakille kahdeksanvuotisen Irakin ja Iranin välisen sodan aikana. Saddamille tämä oli äärimmäinen loukkaus, kun otetaan huomioon että Irakin sota oli suoraan hyödyttänyt Kuwaitia ja muita sunnivaltaisia maita Persianlahdella. Mitä Saddamiin tulee, Kuwaitin olisi pitänyt osoittaa enemmän kiitollisuutta Irakin tekemistä uhrauksista rahallisten ja ihmisresurssien muodossa sen näännyttävässä sodassa Irania vastaan. On erittäin epätodennäköistä, että Kuwait olisi lähtenyt sellaiseen riskaabeliin politiikkaan sen voimakkaamman naapurin kanssa, ellei se olisi saanut vakuutusta sen pääsponsori Britannualta, että Kuwaitia ei hylättäisi konfliktissa Irakin kanssa.

Irakin pitkään kestänyt kauna Britanniaa kohtaan sen Kuwaitin sponsoroimisesta ulottuu vuoteen 1899, jolloin Britannia otti Kuwaitin ”suojelukseensa”. Ongelma oli, että Kuwait oli silloin osa Irakin Basra-aluetta, jota romahtava ottomaanien imperiumi hallinnoi. Kun Irak itsenäistyi vuonna 1932, Basra oli juuri itsenäistyneen maan tärkein satama, ja Kuwait ei siihen enää kuulunut. Joten Irak tunsi, että siltä oli huijattu sekä meriyhteys että vauraus, jonka Kuwaitin alue tarjoaa. Tämä Britannian politiikka oli niin vastenmielinen Irakin poliittiselle eliitille, että itsenäistymisestä lähtien Irakin johtajat ovat kieltäytyneet tunnustamasta Kuwaitin itsenäisyyttä ja jatkaneet peräänkuuluttamista sen liittämisestä Irakiin. Irakin poliittisen eliitin silmissä Kuwaitin öljyntuotannon kasvattaminen, sotalainojen takaisinmaksun vaatiminen ja sen kyseenalainen poliittinen historia saivat Kuwaitin toimimaan riskaabelilla ja vihamielisellä tavalla.

Pakottaessaan muutosta Kuwaitin ’vihamieliseen’ politiikkaan Irak päätti ottaa käyttöön brinkmanship-politiikan ja kutsui koolle suuren armeijan sen Kuwaitin rajalle. Tässä kriittisessä kohdassa, jossa Irak ilmaisi sen mahdollisesti miehittävän Kuwaitin jos se ei muuttaisi politiikkaansa, Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs April Glaspie teki ilmeisen ’kriittisen virheen’. Neuvoessaan Irakia Yhdysvaltain näkemyksestä tilanteeseen, hän sanoi seuraavaa:

”Meillä ei ole mielipidettä arabien välisistä konflikteista … kuten kiistastanne Kuwaitin kanssa. Ulkoministeri [James] Baker on määrännyt minut korostamaan ohjetta … että Kuwait ei ole yhteydessä Amerikkaan.” (20)

Kun otetaan huomioon Irakin historialliset suhteet Kuwaitiin, Saddam Husseinin henkilökohtainen ’riskinottamisen’ psykologia sekä Kuwaitin johdon vihamieliset kannat, Saddamin on voitu hyvin tulkita pitävän tätä vihreänä valona miehittämiselle. April Glaspie sai asianmukaisesti ’sapiskaa’ hänen ’kriittisestä virheestään’. (21) Mitä jos kuitenkin tämä senioridiplomaatin traaginen virhe ei ollutkaan virhe? Mitä jos ministeri Bakerin käsky olikin tarjota Saddamille uskomus siitä, että Yhdysvallat katsoisi vierestä, kun hän miehittäisi Kuwaitin ja lopulta pakottaisi diplomaattiratkaisun joihinkin Irakin historiallisiin epäkohtiin Kuwaitin kanssa. Saddam on hyvin voinut tulkita sellaisen politiikan Yhdysvaltain keinoksi mielistellä hänen hallintoaan saadakseen pääsyn Irakin strategisiin resursseihin ja löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam on hyvin voinut pitää tätä quid pro quona, jolla sallittaisiin Yhdysvaltain saada enemmän vaikutusvaltaa Irakissa ja pääsy piilotettuun/löydettyyn avaruusolentojen teknologiaan. Saddam luontaisena riskinottajana on hyvin saattanut tulla Yhdysvaltain virkamiesten hienovaraisten signaalien huijaamaksi ja uskoa, että hänen regiiminsä hyötyisi hyökkäyksestä.

Presidentti Bush oli entinen CIA:n johtaja ja täten tietoinen ja myös todennäköinen jäsen Yhdysvaltalaisissa salaisissa organisaatioissa, jotka on perustettu takaisinmallintamaan avaruusolentojen teknologiaa. On epäilemättä niin, että ministeri Baker presidentti Bushin läheisenä ystävänä ja entisenä esikuntapäällikkönä olisi myös ollut tietoinen Yhdysvaltain tarpeesta päästä Irakiin takaisinmallintamaan mitä avaruusolentojen teknologiaa siellä sitten olikin. Bushin hallinnon keskeiset hahmot olivat todennäköisesti tietoisia Anunnakien paluun aikalinjoista. Kuwaitin konflikti oli ideaalinen mahdollisuus houkutella Saddam ottamaan sotilasmiehityksen riski, jotta saataisiin aikaan haluttu Yhdysvaltain väliintulo, joka johtaisi Yhdysvaltain suurempaan pääsyyn ja kontrolliin avaruusolentojen teknologian sijaintipaikoista Irakissa. Näin yhdysvaltalaiset salaiset organisaatiot, jotka halusivat rajattoman pääsyn länsivalloille Irakiin, vehkeilivät Irakin ja Kuwaitin yllä vaanivan poliittisen kriisin, joka sai Saddamin ottamaan riskin miehittää Kuwait.

Vaikka sellainen ’ensimmäiseen’ Persianlahden sotaan vuonna 1991 johtanut kansainvälisten tapahtumien salaliittojen vehkeily onkin epäilemättä kyseenalaista, se on erittäin johdonmukainen sen tavan kanssa, jolla avaruusolentojen läsnäoloa on systemaattisesti siivottu kansan silmistä globaalisti. Avaruusolentojen läsnäolon medialle ja poliitikoille paljastamatta jättämisen politiikka on mahdollistanut salaisten organisaatioiden kontrolloida massamediaa manipuloimalla todisteita, uhkailemalla toimittajia UFOjen tutkimisesta ja varmistaa päätoimittajien ja median omistajien tietojen sensurointi. (22) Samoilla salaisilla organisaatioilla, jotka ovat vastuussa tästä globaalista paljastamattomuuden politiikasta, on valta vehkeillä kansainvälisiä kriisejä ja tapahtumia, joilla saadaan aikaan suotuisia poliittisia lopputulemia. Tämä kyky suurelta osin johtuu siitä, että viranomaiset näissä salaisissa organisaatioissa lähinnä nimitään, ei valita vaaleilla. Tämä antaa heille suuren vapauden muotoilla ja toteuttaa julkishallinnon politiikkaa ilman valvontaa ja vastuuvelvollisuutta, toisin kuin vaaleilla valitut viranhaltijat. Lisäksi salaiset organisaatiot operoivat paljon pidemmällä aikavälillä kuin vaaleilla valitut edustajat, jotka tyypillisesti toimivat lyhyiden vaalikausien sykleissä, mikä on tärkeä ehdollistamistekijä ulkopoliittisia tavoitteita laadittaessa. Tiivistettynä, kansainvälisten tapahtumien järjestäminen tärkeimpien ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi kuuluu hyvin niiden valmiuksien, resurssien, vastuuvelvollisuuden ja valvonnan puutteen sekä pitkien aikasyklien piiriin, jotka ovat luonteenomaisia salaisten valtionorganisaatioiden poliittiselle päätöksentekoympäristölle.

Mahdollisuus sille, että Irakissa on piilotettua avaruusolentojen teknologiaa, joka on paljon kehittyneempää kuin mitä me olemme kyenneet vuodesta 1947 eteenpäin takaisinmallintamaan, olisi tehnyt rajoittamattoman pääsyn saamisesta Irakiin kriittisen poliittisen tavoitteen amerikkalaisille salaisille organisaatioille. Tilanne olisi kärjistynyt entisestään mikäli olisi vahvistettu, että Anunnakien kotimaailma pian palaisi Maapallon lähettyville aurinkokuntaan. Tällaisten avaruusolentojen teknologian paikkojen olemassaolo ja sijainti, jonka irakilaiset todennäköisimmin ovat löytäneet 1980-luvulla heidän maanalaisten rakennusprojektiensa seurauksena, olisi myös mahdollisesti sellaisten valtioiden tiedossa, jotka ovat pitkään tarjonneet teknistä tukea Irakille: Venäjä, Ranska ja Saksa. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot olivat täten suhteellisessa altavastaajan asemassa suhteessa heidän eurooppalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihin puhuttaessa pääsystä avaruusolentojen teknologiaan. Amerikkalaiset salaiset organisaatiot ovat vehkeilleet ensimmäisen Persianlahden sodan tarjotakseen Yhdysvalloille heidän haluamansa pääsyn.

Tämän johdosta Hussein lähti sotaan Kuwaitia vastaan elokuussa 1990, ja toisin kuin Glaspien toimittama viesti antaa ymmärtää, hän sai selville, että Yhdysvallat vakaasti vastustivat Irakin hyökkäystä ja eivät suostuneet mihinkään kompromissiin Kuwaitin alueellisesta koskemattomuudesta. Pitkittyneessä diplomaattisessa keskustelussa Irakin vetäytymisen varmistamiseksi Bushin ensimmäinen hallinto sulki pois kaikki myönnytykset Irakille. Tämä tarkoitti, että venäläinen diplomatia, jota motivoi tietoisuus siitä, että sota varmastikin pienentäisi Venäjän vaikutusvaltaa Irakissa ja sen suhteellista etua saada pääsy avaruusolentojen teknologiaan ja päästä takaisinmallintamaan sitä, tulisi lopulta epäonnistumaan. Bushin hallinnon epäonnistuminen minkään kasvoja pelastavan kompromissin tukemisessa varmisti, että Kuwaitin ’vapauttaminen’ olisi täysimittainen sota. Yhdysvallat johti kansainvälistä sotilasinterventiota, joka alkoi tammikuussa 1991 ja se johti Irakin poisajoon Kuwaitista ja siihen, että Yhdysvallat sai ensikertaa strategisen jalansijan Irakissa useiden YK:n turvallisuusneuvoston päätelauselmien antaessa amerikkalaisten läsnäololle legitimiteettiä.

Yhdysvaltain strateginen sitoutuminen ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen

Valitettavaa ensimmäisen Bushin hallinnon salaisille politiikkatavoitteille oli, että se ei kyennyt saamaan väkipakolla aikaan hallinnon vaihtoa Irakissa. Tämä tarkoitti amerikkalaisten salaisten organisaatioiden olevan nyt strategisesti sidottuja puhuttaessa pääsystä hyödyntämään Saddamin hallinnon kontrollissa olevaa avaruusolentojen teknologiaa. Yhdysvalloilla ei ollut kansainvälistä auktoriteettia väkivalloin vaihtaa Saddamin hallintoa ja Saddam epäilemättä tunsi tulleensa Yhdysvaltain pettämäksi. Hänen saatettiin odottaa toimivan tämän jälkeen yhtä enemmän yhteistyössä Venäjän ja Euroopan salaisten organisaatiodien kanssa avaruusolentojen teknologian hyödyntämisessä ja näin aiheuttaa amerikkalaisille turhautumista. Salaiset eurooppalaiset ryhmät yhdessä Venäjän kumppaneidensa kanssa olivat vahvemmassa strategisessa asemassa amerikkalaisiin kumppaneihin/kilpailijoihinsa nähden saamassa pääsyä Irakissa sijaitsevaan avaruusolentojen teknologiaan. Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä kaikki pääsy.

Saddam oli aikeissa kostaa Yhdysvalloille ja Britannialle epäämällä heiltä pääsyn alueelle. Ottaen huomioon, että Yhdysvalloilla oli kehittynein takaisinmallinnusohjelma koko planeetalla ja oli nopeasti kehittelemässä ylivoimaa maailman ainoana supervaltana, tämä oli skenaario, joka häiritsi kovasti amerikkalaisviranomaisia, jotka olivat tietoisia Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian mahdollisista implikaatioista globaalin valtatasapainon muuttamisessa. Samaan aikaan Euroopan/Venäjän salaiset ryhmät olivat huolissaan amerikkalaisten mahdollisesta teknologisen ylivoiman ja globaalin ylivallan keskittymisestä jos se saisi pääsyn Irakin avaruusolentoteknologiaan.

Toinen este amerikkalaisten salaisten organisaatioiden suunnitelmalle saada pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan oli presidentti Bill Clintonin yllätysvoitto vuonna 1992. Toisin kuin ensimmäinen Bush, Clinton ei ollut etuoikeutettu saamaan informaatiota salaisista ohjelmista, joissa käsiteltiin avaruusolentojen teknologiaa. (23) On olemassa viitteitä siitä, että aina Kennedyn hallinnosta lähtien on ollut käytössä menettelytapa, että ei paljasteta kaikkia tietoja takaisinmallinnetusta avaruusolentojen teknologiasta istuvalle presidentille, koska tämä uhkaa avaruusolentojen paljastamattomuuskäytäntöä sekä amerikkalaisten salaisten organisaatioiden nauttimaa valvonnan puutetta. (24) Entisenä CIA:n johtajana presidentti Bush sai tietoonsa tämän informaation jo ennen presidenttiyttään. Clinton varhain urallaan esitti kiinnostusta avaruusolentojen läsnäoloa kohtaan, mikä uhkasi salaisten organisaatioiden paljastamattomuuspolitiikkaa ja heidän poliittista agendaansa saada täysi pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Ennustettavasti tänä Clintonin hallinnon aikana tapahtui vain vähän rajoittamattoman pääsyn saamiseksi Irakin avaruusolentoperintöön.

Nuoremman Bushin hallinnon vaalivoitto tarkoitti, että amerikkalaisten salaisten järjestöjen agenda saada pääsy Irakin avaruusolentoperintöön voisi jatkua. Monet entiset viranomaiset ensimmäisestä Bushin hallituksesta ja aiemmista republikaanihallituksista tukivat regiimin vaihtamista Irakissa, ja heidät nimitettiin uuteen hallitukseen. Heidän puolustusministeriön kytköksistään johtuen melkein kaikki heistä olivat tietoisia salaisista toimista avaruusolentoteknologian takaisinmallintamiseksi sekä todellisesta syystä, joka motivoi regiimin vaihtamista Irakissa. Näihin viranomaisiin kuului puolustusministeri Donald Rumsfeld ja hänen varamiehensä Paul Wolfowitz, varaulkoministeri Richard Armitage, Richard Perle, Pentagonille neuvoja antavan puolustuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja, ja viimeisenä varapresidentti Richard Cheney, joka oli puolustusministeri ensimmäisessä Bushin hallituksessa. (25) Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut tarjosivat keinon Bushin hallinnolle saada tuki hävittää globaali terrorismi kaikkialla, jossa sitä esiintyi. Kun Bushin hallinto kykeni esittämään uskottavan casen siitä, että Irak tuki globaalia terrorismia ja että se oli salannut joukkotuhoaseita, mikä oli uhka Yhdysvalloille, se kykeni saamaan tarvittavan julkisen tuen Irakiin hyökkäämiselle.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten salaisten järjestöjen välinen vaarallinen erimielisyys

Irakia vastaan käytävän ennaltaehkäisevän sodan varusteluaikana sattui useita tapahtumia, jotka viittasivat siihenm että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat konfliktissa amerikkalaisia vastaan. Saksa oli ensimmäinen maa, joka julkisesti asettui ennaltaehkäisevää sotaa vastaan, huolimatta asetarkastusprosessista, joka oli käynnissä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 annon jälkeen marraskuun 8. päivänä 2002. Saksan ’äärimmäinen kanta’ teki Ranskalle ja myöhemmin Venäjälle mahdolliseksi ottaa lievempi kanta, jossa peräänkuulutettiin aseellista interventiota vain, jos Irak ei noudattaisi päätöslauselmaa 1441. Ranska ja Venäjä käytännössä tekivät tyhjäksi Yhdysvaltain toimet saada aikaan uusi päätöslauselma, jossa peräänkuulutettaisiin sotilaallista interventiota Irakiin poistamaan kaikki massatuhoaseet. Jos diplomaattiset peliliikkeet liittyivät pelkästään massatuhoaseisiin, silloin olisi reilua sanoa, että Yhdysvallat käyttäytyi sotaisalla ja imperialistisella tavalla vaatimmalla, että YK:n turvallisuusneuvoston lisäpäätökset saisivat jotain merkittävää aikaan asetarkastusprosessissa. Kuitenkin, koska länsimaiden tunkeutumista Irakiin on jo pitkään motivoinut pääsyn saaminen Irakin avaruusolentoteknologiaan, Ranskan, Venäjän ja Saksan diplomaattinen käyttäytyminen tulee ymmärtää tässä kontekstissa.

Monet ovat pitäneet Ranskan, Saksan ja Venäjän trion diplomaattista vastustusta Yhdysvaltain ennaltaehkäisevälle Irakin sodalle maailmanyhteisön yksimielisenä vastustuksena tarpeettomalle sodalle, joka tuhoaisi Persianlahden alueen ja saisi aikaan lisää terrorismia Lähi-Itään ja muualle. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että näitä maita salaa motivoi tietoisuus siitä, että Yhdysvaltain pääsy Irakin avaruusolentoteknologiaan olisi uhka, kun amerikkalaiset salaiset järjestöt kasvattaisivat jo ennestään suurta valtaansa ja salaisia takaisinmallinnusohjelmiaan. Amerrikkalaisten teknologinen menestys avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisessa on varmastikin vähemmän teknisesti kehittyneiden ja rahoitusta saavien partneri/kilpailijoiden huolena Venäjällä, Ranskassa ja Saksassa. Lisäksi Saksan saama pääsy teknologiaan Irakissa antaisi heille jotain käsitystä tämän teknologian kyvykkyyksistä ja auttaisi tasapainottamaan amerikkalaisten teknologista etumatkaa. Vieläkin tärkeämpänä, eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot kykenivät työskentelemään Saddam Husseinin regiimin asettamien rajoitteiden piirissä saadakseen ennakkokäsityksen tämän teknologian kyvykkyyksistä. Ennaltaehkäisevä sota, joka johti Irakin ajautumiseen yksinomaisesti Yhdysvaltojen ja Britannian haltuun, oli jotain mitä eurooppalaiset/venäläiset organisaatiot eivät tukeneet, kun otetaan huomioon lisämahdollisuudet, jotka se antaisi amerikkalaisille kasvattaa teknologista etumatkaansa ja globaalia ylivaltaa. Eurooppaa ahdisti kovin jo valmiiksi dominantin Amerikan kasvu vieläkin voimakkaammaksi hankkimalla kehittynyttä avaruusolentojen teknologiaa.

On erittäin todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot olivat ’julkisesti signaloineet’ amerikkalaisille kollegoilleen, että Irakin yksipuolinen valloittaminen ei olisi hyväksyttävää. Avaruussukkula Columbian tuhoutuminen helmikuun 1. päivänä oli todennäköisesti seurausta salaisesta kamppailusta siitä kenellä olisi p  ääsy ja kontrolli Irakin avaruusolentoperinnöstä. (26) Columbian sukkulaturmaa tutkineen systeemivika-analyytikko Larry Parkin NASAlle tekemässä raportissa hän väittää, että turman aiheutti skalaarinen sähkömagneettinen energia mesosfäärissä, joka iski sukkulaan sen palatessa Maahan. (27) Parkin raportti vihjaa mahdollisuudesta käyttää ’skalaariaseita’ Columbian tuhoamiseen. Sellaiset aseet käyttävät innovatiivisia sähkömagneettisen energian muotoja, jotka eläköityneen Yhdysvaltain armeijan everstin ja tieteilijä Thomas Beardenin mukaan olivat käytössä myös Challenger-avaruussukkulan tuhoamisessa ja muissa USA:n ’ilmailuonnettomuuksissa’ viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin näitä skalaariaseita on käytetty ja kehitetty. (28)

Toinen kyseenalainen tapahtuma oli, kun NEAT-komeetta ohitti Aurinkomme helmikuun 18.-20. päivinä 2002, mikä tuotti satelliittikuviin ’silmän’ muotoisen kuvion melkein samoihin aikoihin kun maailmanlaajuiset Irakin sotaa vastaan pidetyt mielenosoitukset. (29) Ottaen huomioon ’Horuksen silmän’ symbolismin kuvissa, tämä voi olla julkista kommunikaatiota, jota on tuottanut joko Euroopan salaiset järjestöt ja/tai avaruusolennot, jotka varoittavat amerikkalaisia yksipuolisesta Irakiin hyökkäämisestä. (30)

Maaliskuun 5. päivänä alkoi esiintyä epätavallista seismistä aktiviteettiä planeetallamme. (31) Vaikka näiden seismisten anomalioiden vakavuudesta ja syntymekanismista onkin ollut paljon spekulaatioita, kannattaa kuitenkin tutkia ovatko nämä anomaliat saanut aikaan kehittynyt aseteknologia, jota joko kokeiltiin tai käytettiin laajalti planeetalla. Planeetallamme seismistä aktiviteettiam tulivuoria ja vakavia sään ääri-ilmiöitä aikaansaavien kehittyneiden aseiden olemassaolo tunnustettiin puolustusministeri William Cohenin puheessa vuonna 1997, jolloin hän keskusteli globaalin terrorismin uhasta: ”Muut [terroristit] suorittavat jopa ekologistyylistä terrorismia, jossa he voivat muuttaa sääolosuhteita, aiheuttaa maanjäristyksiä ja aktivoida tulivuoria etäältä sähkömagneettisia aaltoja käyttäen…” (32) Cohenin puheesta ei keskusteltu laajemmin ja se on poistettu puolustusministeriön keskusarkistoista (toim. huom. löytyy kuitenkin internetistä edelleen), mikä viittaisi siihen, että sellaisen teknologian käyttö ja kehittäminen on erittäin salaista edelleen. Useassa kirjassa ja tutkielmassa, jossa puhutaan ’skalaariaseista’, jotka kykenevät Cohenin kuvaamiin vaikutuksiin, Tom Beardon esittää, että entinen Neuvostoliitto ja muut valtiot ovat kehitelleet sellaista teknologiaa vuosikymmenten ajan. (33) Hän tarjoaa laajaa näyttöä siitä, että vimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana esiintyneet seismiset ja sään ääri-ilmiöt ovat usein aiheutuneet skalaariaseiden käytöstä. (34) Beardon uskoo, että sellaista teknologiaa saatetaan hyvin käyttää tulevassa Irakin sodassa urbaaneihin populaatiokeskuksiin. (35)

Jos anomaalinen seisminen aktiviteetti helmikuun 5. päivän jälkeen aiheutui skalaariaseiden käytöstä, silloin on hyvin todennäköistä, että salaisten ryhmien kesken käydään salaista sotaa Irakissa sijaitsevan avaruusolentojen teknologian kontrollista. On todennäköistä, että Euroopan/Venäjän salaiset organisaatiot ovat aktiivisia tällaisessa sodassa, jota käytetään häiritsemään amerikkalaisten toimia ottaa Irakin avaruusolentoperintö täysin itselleen haltuun. Jos salaista sotaa todella käydään, silloin on todennäköistä, että ennen uuteen sopimukseen pääsyä Irakin avaruusolentoteknologian kontrollista salaisten organisaatioiden välillä jatkuu tiukka kamppailu, joka pidetään salassa kansalta. Ottaen huomioon ’eksoottisten’ aseiden voiman, joita salaisilla ryhmillä on käytössään, tämä tarkoittaa, että planeetta on astumassa erittäin vaaralliseen aikaan. Niin kauan kuin näiden ryhmien välillä on erimielisyyksiä ja amerikkalaiset jatkavat omaa vallankäyttöään planeetalla, ei-amerikkalaisten salaisten ryhmien taholta on odotettavissa voimakasta vastustusta.

Loppusanat: Vaarallisia aikoja edessäpäin

Irakin kriisin diplomaattiratkaisun epäonnistuminen on tuonut mukanaan intensiivisen konfliktin amerikkalaisten salaisten organisaatioiden ja heidän eurooppalaisten ja venäläisten sisarorganisaatioiden välillä. On näyttöä siitä, että voimakkaita eksoottisia aseita, kuten skalaarisähkömagneettiaseita, on käytetty ympäri planeettaa varoittamaan amerikkalaisia toimien överiksi vetämisestä ja ’rohkaisemaan’ diplomaattiratkaisua nykyiseen kriisiin Irakin avaruusolentoperinnöstä. Kiristyneiden välien  ja Yhdysvaltojen Irakin hyökkäyksen aiheuttaman epävarmuuden kontekstissa voidaan esittää seuraavat politiikkasuositukset tulevien vaarallisten aikojen varalle.

• Täysi julkinen paljastus avaruusolentojen läsnäolosta ihmisten keskellä ja eri avaruusolentojen rotujen historiallisesta roolista heidän kanssakäymisessä ihmiskunnan kanssa.
• Täysi paljastus kaikesta astronomisesta datasta, joka vahvistaa onko aurinkokunnassamme olemassa kymmenes planeetta, jonka kiertorata on arviolta 3600 vuotta.
• Välitön täysi paljastus takaisinmallinnetusta tai avaruusolentoihin perustuvasta teknologiasta, joka on tällä hetkellä salaisten organisaatioiden hallussa.
• YK:n mandaatti sodanjälkeisen Irakin hallinnoinnille, jotta varmistetaan suurten pelureiden välinen yhteistyö ja konsensus siitä, miten Irakin avaruusolentoperintöä käytetään hyödyttämään koko ihmiskuntaa.
• Salaisten organisaatioiden nimittämien virkamiesten tulee olla täysin tilivelvollisia tekemisistään ja käytännöistään heidän oman maansa kansalliselle lainsäädännölle ja/tai valtion toimeenpanevalle haaralle.
• Vaaditaan amerikkalaisten salaisten järjestöjen toimeenpanevaa ja/tai kongressin valvontaa, jotta nämä organiisaatiot operoivat ohjeistuksen mukaan, joka on yhdenmukainen perustuslain proseduurien ja yhteiskunnan arvojen kanssa.

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa Bushin hallinto vaikuttaa pyrkivän yksimieliseen ulkopoliittiseen linjavetoon, jota tukee pieni joukko lojaaleja liittolaisia, globaalille konfliktille on korostunut todennäköisyys, kun otetaan huomioon amerikkalaisten salaisten organisaatioiden uhka heidän saadessaan strategisen edun eurooppalaisista/venäläisistä kilpakumppaneista. Jos ennustukset siitä, että Sitchinin kuvaaman kehittyneen avaruusolentojen rodun kotimaailma on saapumassa pian pitävät paikkansa, (36) tämä voi auttaa selittämään kärjistyneen konfliktin amerikkalaisten ja eurooppalaisten/venäläisten salaisten organisaatioiden välillä. Kaikki salaiset ryhmät saattavat tavoitella parasta asemaa kisassa avaruusolentojen teknologiasta ja tiedosta, jota saatetaan vaatia tulevassa kohtaamisessa avaruusolentojen kanssa, joka määrittää ihmiskunnnan tulevaisuuden. Amerikkalaisten johtama Irakin invaasio on vuosikymmenten ajan kestäneen salaisen politiikan menestys, jonka tarkoitus on ollut saada Yhdysvalloille pääsy Irakin avaruusolentoperintöön. Amerikkalaisten voiton hinta on Euroopan ahdinko siitä mitä Yhdysvallat aikoo tehdä strategisella edullaan, joka sillä pian on sen saadessa pääsy Irakin avaruusolentoperintöön.

Lähdeviitteet

1. Nimekäs presidentti Bushin kriitikko oli Yhdysvaltain senaatin vähemmistöjohtaja, senaattori Tom Daschle, joka sanoi pistävänä vastauksena, että hän oli ”surullinen siitä, että presidentti oli epäonnistunut niin pahoin diplomatiassa, että me joudumme nyt sotaan.” CNN:n raportti Daschlen kommenteista: http://www.cnn.com/2003/ALLPOLITICS/03/18/sprj.irq.daschle.gop/index.html. Sitä vastoin Henry Kissinger kuvasi Ranskan ja Saksan vastustusta uuden päätöslauselman tukemisessa, joka olisi asettanut virallisen määräajan sille, että Irak noudattaa täysimääräisesti nykyisiä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ”vakavimmaksi kriisiksi” Atlantin liiton historiassa. Kts. Henry Kissinger, ”The Atlantic Alliance in its Gravest Crisis,” helmikuu 9, 2003, http://globalresearch.ca/articles/STA303A.html

2. Johdanto eksopolitiikkaan, kts. Michael E. Salla, ”Tarve Eksopolitiikalle: Avaruusolentosalaliittoteorioiden vaikutukset politiikkaan ja globaaliin rauhaan”, Tutkimus #1, Exopolitics.org, tammikuu 20, 2003. http://www.exopolitics.org/Study-Paper1.htm

3. Zecharia Sitchin, The 12th Planet: Book 1 of the Earth Chronicles (Avon Books, 1976)

4. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

5. Kritiikkiä Sitchinin käännöksistä, kts. Michael S. Heiser, ”Sitchin’s Mesopotamian Rocket Ships: How to Ignore Ancient Mesopotamian Dictionaries”, http://www.facadenovel.com/sitchinsrockets.htm

6. Informaatiota salaisten organisaatioiden takaisinmallinnustoimista puolustusministeriön piirissä, kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997). Kuvaus eri valtion virastojen mukanaolosta näissä pyrkimyksissä, kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

7. ”President Truman to Secretary of Defense James Forrestal,” 24. syyskuuta 1947 http://www.majesticdocuments.com/documents/pre1948.html

8. Asiakirjatodisteita monista näistä organisaatioista:  http://www.majesticdocuments.com/ . Yksityiskohtainen analyysi amerikkalaisorganisaatioista, kts. Richard Boylan, ”The Shadow Government: Its Identification and Analysis,” http://www.drboylan.com/shadgovt2.html

9. Yksityiskohtainen analyysi takaisinmallinnusprojekteista, kts. Philip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

10. Yksityiskohtainen läpikäynti kaukokatselun tiedustelupotentiaalista, kts. Russell Targ & Harold Puthoff, Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability (London: Jonathan Cape, 1977).

11. Kuvaus Bilderberg-ryhmästä, kts. Armen Victorian, ”The Bilderberg Group – The Invisible Power House,” Nexus Magazine, 3:1 (Dec ’95-Jan ’96). http://www.nexusmagazine.com/articles/Bilderbergers.html

12. Bilderberg-ryhmän fokuksesta avaruusolentokysymykseen liittyen, kts. Richard Boylan, ”Bilderberg Council’s Internal Struggle over UFO Disclosure,” http://www.drboylan.com/bldrbg2.html

13. Kts. Jim Marrs, Rule By Secrecy (Harper Collins, 2000).

14. Kuvaus siitä miten ihmisoikeuksissa päästiin uuteen vaiheeseen Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, kts. Michael Salla, The Hero’s Journey Toward a Second American Century (Praeger Press, 2002).

15. Kuvaus Ayatollah Khomeinin toiminnasta Ranskassa ja sen vaikutuksista Shaahin regiimiin, kts. Mohsen M. Milani, The Making of Iran’s Islamic Revolution. (Westview Press, 1988).

16. Shiiat ja sunnit ovat eri mieltä siitä, kuka on profeetta Muhammedin legitiimi seuraaja, heidän välinsä on historiallisesti olleet vaikeat.

17. Verkkoanalyysi tekijöistä, jotka vaikuttivat Irakin päätökseen hyökätä Iraniin, kts. Federation of American Scientists – Military Analysis Network, ”Iran-Iraq War (1980-1988)”: http://www.fas.org/man/dod-101/ops/war/iran-iraq.htm

18. Kuvaus Yhdysvaltain tuesta Irakille sen sodan aikana, kts. Bruce W. Jentleson, With Friends Like These: Reagan, Bush, and Saddam 1982-1990 ( W.W. Norton & Company, October 1994). Läpikäynti länsivaltioiden tuesta, kts. Kathleen Knox, ”Iraq: Relations With The West Haven’t Always Been Contentious,” Radio Free Europe, maaliskuu 12, 2003: http://www.rferl.org/nca/features/2003/03/12032003160413.asp

19. William Henry kuvaa Saddamin kiinnostusta Irakin muinaiseen avaruusolentoperintöön kirjassaan Ark of the Christos: The Mythology, Symbolism and Prophecy of the Return of Planet X and the Age of Terror. Hänen pääteesinsä tiivistävä artikkeli, ”Saddam Hussein, The Stairway to Heaven and the Return of Planet X” on hänen kotisivuillaan http://www.williamhenry.net.

20. Haastattelun koko puhtaaksikirjoitus: http://www.whatreallyhappened.com/ARTICLE5/april.html

21. Kuvaus Glaspien ’rangaistuksesta’, kts. Andrew I. Killgore, ”Special Report: Tales of the Foreign Service: In Defense of April Glaspie,” Washington Report on Middle East Affairs (August 2002) 49 http://www.wrmea.com/archives/august2002/0208049.html

22. Lisäkeskustelua siitä miten media vääristää UFO/ET-läsnäolosta uutisointia, kts. Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation; 2001).

23. Todisteita siitä, että presidentti Clinton ei ollut täysin saanut tietoa avaruusolentojen läsnäolosta tai niiden läsnäoloon vastaamaan perustetuista eri amerikkalaisista salaisista organisaatioista, kts. Steven Greer, ”Who Are the Controllers?” CSETI Newsletter, 3:1 (May 1994): http://www.cseti.org/position/greer/who.htm. Katso myös Presidential UFOn tiedot koskien Clintonin tietoja avaruusolennoista: http://www.presidentialufo.8m.com/clinton.htm

24. Keskustelua näkemyksestä, että presidentti Kennedy aikoi paljastaa tietoja avaruusolennoista ja että tämä seikka oli yhtenä tekijänä hänen salamurhassaan ja sai aikaan hänen jälkeensä tulleen paljastamattomuuskäytännön, kts. Milton William Cooper, Behold a A Pale Horse (Light Technology Publications, 1991). Verkkosivu: http://www.williamcooper.com/william.htm.

25. Neokonservatiiviajattelijoiden noususta ja heidän Irak-mielipiteistään, kts. Steven Weisman, ”Pre-emption: Idea With a Lineage Whose Time Has Come,” New York Times; maaliskuu 22, 2003. http://www.nytimes.com/2003/03/23/international/worldspecial/23PREE.html

26. Kts. Michael E. Salla, ”Eksopoliittinen näkökulma Irakin sotaan”,  Tutkimus #2, www.exopolitics.org, helmikuu 3, 2003.  http://www.exopolitics.org/studypaper-2.htm

27. Marshall Masters, ”Failure Analyst Identifies Cause of Columbia Disaster,” YOWUSA.com, March 24, 2003. http://www.yowusa.com/Archive/March2003/scalar1/scalar1.htm

28. Kts. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 paper available online at: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm.

29. Grafiikkaa silmästä: http://www.exopolitics.org/Eye-Horus.htm

30. Lisäkeskustelua, kts. ”The ’Eye of Horus’ – A Celestial Warning Against War in Iraq?”, Eksopoliittinen kommentti #4, Exopolitics.org ( 03/09/03) http://www.exopolitics.org/Why-Neat.htm

31. Seismisistä anomalioista ja niiden mahdollisista juurisyistät: http://www.godlikeproductions.com/bbs/message.php?message=12344&mpage=1&topic=3 Esimerkki seismisistä tallenteista tältä ajalta: http://wrightworld.net/other2.htm

32. Lainaus William S. Cohenilta, ”Q&A at the Conference on Terrorism, Weapons of Mass Destruction, and U.S. Strategy – University of Georgia, Athens.” DoD News Briefing. Apr. 28, 1997.

33. Thomas Bearden, Katsaus Neuvostoliiton sähkömagneettisiin skalaariaseisiin, 2nd ed., Cheniere Press, 2001. Lisää Beardenista: http://www.cheniere.org/

34. T.E. Bearden, ”Historical Background of Scalar EM Weapons,” 1990 saatavilla verkossa: http://www.cheniere.org/books/analysis/history.htm

35. Kirjeenvaihdossa Bearden puhuu mahdollisesta terrori-iskusta käyttäen skalaariaseita http://www.cheniere.org/correspondence/021203.htm. Lisää skalaariaseiden käytöstä Irakissa, kts. Bill Morgan, ”Iraq: World’s First Scalar War?” saatavilla verkossa http://216.247.92.101/pub/bearden/iraq.htm

36. Kts. Mark Hazlewood, Blindsided: Planet X Passes in 2003, (Firstpublish LLC, 2001). Hazlewood pitää verkkosivua, jossa puhutaan salahallituksen tiedon salaamisesta koskien Nibirua, http://www.planetx2003.com/index.html

Artikkelin julkaissut exopolitics.net