Kaikki kirjoittajan paatoimittaja artikkelit

’Kerroin sinulle totuuden, en vain kaikkea sitä’

kirjoittanut Håkan Blomqvist

Otsikossa oleva lainaus amerikkalaiselta kontaktilta George Adamskilta löytyy Glenn Stecklingin kirjasta The U.F.O. Reality – Can Truth Prevail? (s. 145) Se on suurelta osin omaelämäkerta, jossa kerrotaan hänen osallistumisestaan George Adamski Foundationin (GAF) työhön. Glennin monet kokemukset avaruusolentovierailijoiden kanssa ja väitteet heidän toiminnastaan planeetallamme ovat tietysti kiistanalaisia, ja niitä tullaan varmasti kyseenalaistamaan ja kritisoimaan. Tämä ei ole tavallinen UFO-kirja.

Koska George Adamski ja kontaktihenkilöt yleensä ovat niin kiistanalainen aihe, pidän asianmukaisena ja rehellisenä esittää perustavanlaatuisen kannanoton koko aiheesta. Glenn Steckling on hyvä ystäväni, ja olemme käyneet kirjeenvaihtoa useita vuosia. Vaikka olemme eri mieltä monista asioista, hän on tietoinen näkemyksestäni, jonka mukaan George Adamski todella oli yhteydessä avaruusolentoihin. Vaikka katsonkin, että useisiin hänen kokemuksiinsa ja väitteisiinsä on suhtauduttava varauksella.

Glenn Steckling ja minä UFO-Swedenin kenttätutkijaseminaarissa 2018
Glenn Steckling ja minä UFO-Swedenin kenttätutkijaseminaarissa 2018

Tämä Adamskia koskeva tabu tekee minusta tietysti jonkinlaisen harhaoppisen UFO-tutkimusyhteisön harhaoppisten joukossa. Mutta yli 50 vuoden kenttätutkimus, UFO-ilmiön ja erityisesti kontaktihenkilöiden arvoituksen tutkiminen on johtanut seuraavaan johtopäätökseen:

Perustuen sekä empiiriseen todistusaineistoon että esoteerisuuteen paradigmana olen esittänyt teorian, jonka mukaan jotkut 1950-luvun ensimmäisen sukupolven UFO-kontaktihenkilöistä olivat mukana kulttuurisessa ja psykologisessa testissä. Kokeeseen, jonka toteutti ryhmä pitkälle kehittyneitä, hyväntahtoisia avaruusolentoja, maanpäällisiä tai Maan ulkopuolisia. Ryhmä, jolla oli pääsy ”vimana”-teknologiaan. Tähän kokeeseen osallistuivat muun muassa George Adamski, Orfeo Angelucci, Paul Vest, Rosemary Decker, Millen Cooke, George ja Dorris Van Tassel, Daniel Fry sekä Howard Menger.

335-sivuinen The U.F.O. Reality – Can Truth Prevail on jaettu kahteen osaan: 1) Glennin ja hänen vanhempiensa, Fred ja Ingrid Stecklingin, perhehistoria ja heidän yhteytensä George Adamskiin ja säätiöön. 2) Todellisuustarkastelu, joka koostuu osasta UFO-historiaa ja Glennin kriittisestä tarkastelusta UFO-liikettä ja sen virheitä kohtaan, joka perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin ja eri vierailijoiden antamiin tietoihin.

Osio 1 on erittäin arvokas panos UFO-historiaan, sillä se dokumentoi Adamski-liikettä Glenn Stecklingin ja hänen perheensä näkökulmasta. Heidän ensimmäisistä UFO-havainnoistaan Saksassa ja Yhdysvalloissa aina George Adamskin tapaamiseen vuonna 1963. Kokemus, joka muutti Stecklingin perheen elämän ikuisiksi ajoiksi ja johti lopulta siihen, että Fred Stecklingistä tuli George Adamski -säätiön johtaja. Tämä vastuu on vuodesta 1992 lähtien ollut Glenn Stecklingin harteilla, mikä on johtanut lukuisiin puhujavierailuihin konferensseissa ja kokouksissa eri puolilla maailmaa.

Glennin mukaan vierailijat olivat säännöllisesti yhteydessä Stecklingin perheeseen: ”Tällaisilla vierailijoilla on ohjelma, joka muistuttaa hyvin paljon Yhdysvaltain rauhanturvajoukkojen ohjelmaa, jossa heidät sisällytetään yhteiskuntaamme enintään kahdeksi vuodeksi…”. (s. 35) Vierailijat osallistuivat joskus Stecklingin luennoille, kuten vuonna 1981 Saksassa, jolloin Orthon-niminen vierailija istui eturivissä vaaleansinisessä puvussa. ”En osallistunut tuolle matkalle, mutta minun oli määrä tutustua seitsemään muuhun avaruusolentoon ollessani isäni kanssa Frankfurtin UFO-konferenssissa 1989.” (p. 81)

Brittiläinen kirjailija Timothy Good omistaa viimeisimmässä kirjassaan Earth An Alien Enterprise (2013) kokonaisen luvun huhulle, jonka mukaan presidentti Eisenhower olisi tavannut avaruusolentoja vuonna 1954 tai 1955. Huhu, joka on synnyttänyt valtavan määrän outoja tarinoita. Glenn Stecklingin mukaan näin todella tapahtui: ”Keskusteltiin kompromissista, jonka mukaan hallituksemme julkaisisi yleisölle todelliset tiedot avaruusvierailijoista. Vastineeksi saisimme teknologista edistystä, merkittävää etua ja edistystä sivilisaatiollemme. Hallituksemme kieltäytyi.” (p. 31)

Toinen osio sisältää UFO-havaintojen historian lisäksi joitakin hyvin olennaisia kommentteja ja kritiikkiä UFO-yhteisöä kohtaan. Vastaavissa luvuissa annetaan ankaraa selkäsaunaa kemikaalivanoihin uskoville ja sille, että emme koskaan käyneetkään Kuussa. Glenn ei myöskään kannata UFO-paljastusta, joka on saanut ufologit ympäri maailmaa juoksemaan eri hallitusten edustajien ja entisten ”sisäpiiriläisten” tarjoamien porkkanoiden perässä: ”… UFO-paljastus ei tule koskaan tapahtumaan vapaaehtoisesti julkisen painostuksen kautta”. (s. 265) Tässä olen täysin samaa mieltä Glennin kanssa. Tutkijat käyttävät suuria määriä aikaa, rahaa ja energiaa tähän pelleilyyn. Erittäin tehokas tapa saada UFO-tutkimusyhteisö harhautumaan haukkumalla väärää puuta. Todellinen paljastus tulee ihmisiltä.

Suuri osa toisesta osiosta on tietoa siitä, mitä Glenn on kutsunut nimellä ”poikkeava väärän tiedon ohjelma”, jonka CIA ja muut tiedusteluorganisaatiot aloittivat noin vuonna 1961. Täältä löytyy suuri osa abduktiotarinoista, jotka on toteutettu käyttämällä kehittyneitä mielen- ja muistinmuokkausmenetelmiä. Käyttämällä tätä pelko- ja kauhuagendaa ja saamalla ihmiset uskomaan, että sieppaukset ovat pahojen avaruusolentovierailijoiden aiheuttamia, todellinen ja hyväntahtoisten vierailijoiden ohjelma murskattiin tehokkaasti. George Adamski kutsui sitä ”idioottivarmaksi suunnitelmaksi”. (p. 269)

Tämä MILABS-teoria, pienin muunnelmin, saa yhä enemmän hyväksyntää vakavasti otettavien UFO-tutkijoiden, kuten Nick Redfernin ja Tanner Boylen keskuudessa. Teoriaa tutkivat ja dokumentoivat tohtori Helmut Lammer ja Marion Lammer kirjassaan MILABS: Military Mind Control and Alien Abduction (1999). Useiden vuosien tutkimusten perusteella Lammer päätteli, että jotkin sieppaustapaukset saattoivat itse asiassa olla erilaisten sotilastiedustelupalveluiden salaisia kokeita. Huhtikuussa 2011 kirjoitin tohtori Lammerille ja pyysin lisätietoja hänen tutkimuksestaan. Hän kertoi minulle ystävällisesti, että hän oli luopunut kaikesta sieppauksia ja mielenhallintaa koskevasta tutkimuksesta ja että hänen koko arkistonsa oli heitetty pois!

Tämä kysymys on entistäkin tärkeämpi, kun tutkitaan Alisonin, Arizonan Sedonan lähellä sijaitsevalla maatilalla asuvan naisen, sieppauskokemuksia. Nick Redfern dokumentoi tapauksen vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan On the Trail of the Saucer Spies. (s. 115-117) Alisonin sieppaukset alkavat aina huminasta, sähköjen katoamisesta talosta ja hänen koiriensa muuttumisesta hyvin ahdistuneiksi. Kirkkaat valot ympäröivät huoneen, ja hän on puoliksi tajuttomana tietoinen pienistä olennoista, jotka kuljettavat hänet talon ulkopuolella olevaan pieneen alukseen, jossa häntä tutkitaan ja sitten johdatetaan takaisin taloon. Viidennessä sieppauksessa tapahtuu jotain erikoista. Humiseva ääni loppuu äkillisesti, ja Alison saa hitaasti takaisin normaalit aistit. Pienet harmaat avaruusoliot katoavat, ja sen sijaan hän löytää huoneestaan joukon isoja ja kookkaita miehiä, jotka ovat pukeutuneet mustiin univormuihin. Alisonin mukaan yksi miehistä huutaa mikrofoniin ”mitä tapahtui”. Toinen mies lausuu hänen suuntaansa sanan ”anteeksi”, ja miehet lähtevät pois, eivät avaruusaluksella, vaan merkitsemättömällä mustalla helikopterilla. Epäonnistuivatko heidän psykotroniset laitteensa tällä kertaa?

Olisi tietysti helppo keino syyttää kaikista sieppauksista salaisia (mustia) projekteja ja tiedusteluryhmiä. Ilman pahaa tarkoitusta Glenn Steckling itse asiassa avaa Pandoran lippaan tässä asiassa, kun hän useissa luvuissa ja haastatteluissa toteaa, että on olemassa myös muita kuin hyväntahtoisia vierailijoita, jotka käyttävät hyväkseen pahaa-aavistamattomia uhreja: ”Oikeudenmukaisuuden nimissä, ei-niin-hyväntahtoisten yhteiskuntien ja ”rotujen” (EI lajien) vastakkaiset voimat vierailevat ja ovat olemassa myös planeettamme ulkopuolella.” (s. 49) Kun Anders Liljegren ja minä syyskuussa 2015 söimme illallista entisen CIA:n agentin Jim Semivanin ja hänen vaimonsa Deborah Stokesin kanssa, Jim kertoi meille, että hän ja hänen vaimonsa olivat joutuneet hyvin traumaattisen sieppauksen kaltaisen kokemuksen uhreiksi. Hän mainitsi myös, että useat hänen kollegansa CIA:ssa olivat kohdanneet miehiä mustissa. Jos sieppauksia käyttävät vain tiedusteluryhmät, miksi ahdistella CIA:n henkilökuntaa?

Jos meillä on myös muita kuin hyväntahtoisia vierailijoita, joiden kanssa meidän on selviydyttävä, ja jos salaiset tiedusteluryhmät ovat päätyneet samaan johtopäätökseen, se olisi varmasti hyvä syy salassapitoon. Kuvitelkaa laajalle levinnyttä vainoharhaisuutta ja pelkoa, jonka tällainen paljastaminen minkä tahansa hallituksen taholta aiheuttaisi. Valitettavasti omat tutkimukseni kontaktihenkilöistä ovat itse asiassa vahvistaneet Glennin väitteen. Ruotsalaisten kontaktihenkilöiden Jade Ekströmin ja Richard Höglundin kokemuksiin liittyi ehdottomasti ei-hyväntahtoisia vierailijoita. Tämä on erityisen ilmeistä Höglundin tapauksessa, jossa vierailijat toimivat enemmänkin maailmanlaajuisen rikollisjärjestön kuin planeettojen välisen rauhanturvajoukon tavoin. Richard pelkäsi syvästi vierailijoita, joiden kanssa hän työskenteli useita vuosia. Ehkäpä juuri näiden tunkeilijoiden toiminnasta amerikkalainen kontaktihenkilö Howard Menger sai varoitukseksi tietoja vierailijaystäviltään. Hänelle kerrottiin, että he olivat hyvin vaarallisia ja käyttivät ”kehittynyttä aivoterapiaa”. (From Outer Space To You, s. 143-144).

Lopuksi Glenn paljastaa yhden vierailijoidensa esittämän väitteen, joka, jos se pitää paikkansa, herättäisi varmasti laajaa suosiota yleisön keskuudessa. ”Auringon systeemisten muutosten” ja ”aurinkokunnan hidastuvan syklin” vuoksi voimme odottaa suuria katastrofeja Maapallolla. Siksi ”naapuriplaneettojemme asukkaat” on suurelta osin evakuoitu Alfa Centaurin aurinkokuntaan. Tähän uuteen aurinkokuntaan on myös kuljetettu kaksisataatuhatta halukasta Maan vapaaehtoista. (s. 87) Skenaario, jota on pidettävä varsin dystooppisena visiona planeetallemme ja kulttuurillemme. Toivottavasti tämä ”ennustus” epäonnistuu.

Tässä teoksessa ei selvästikään ole paljon uutta tietoa George Adamskin elämästä, sillä kyseessä on omaelämäkerta. Mutta sivulla 32 Glenn mainitsee erittäin tervetulleen hankkeen. Tämän kirjan jälkeen hän suunnittelee ”tarkkaa ja perusteellista” elämäkertaa George Adamskin elämästä ja historiasta, joka perustuu GAF:n laajan arkiston asiakirjoihin. Sitä kannattaa varmasti odottaa.

Ufojen arvoitus on kuin kiinalaiset laatikot. Suurin osa tieteellisesti suuntautuneista UFO-tutkijoista avaa vain laatikot yksi ja kaksi. Glenn Stecklingin erittäin kiehtova kirja on älyllinen haaste kaikille ufotutkijoille uskaltaa avata laatikko kolme ja neljä.

 

Artikkelin julkaissut ufoarchives.blogspot.com

Pyhä maantiede ja Agarthan legenda

Kansojen historia syntyy suurten maailmanmatkaajien ja pitkien reissujen tuloksena — historia joka alkoi kauan ennen Herodotosta tai Marco Poloa neoliittisella kaudella ja sitäkin ennen, ihmiskunnan jonain fantastisena aikana. Ehkäpä jopa alkukantaisen Kultaisen Ajan hämärissä, jääkauden tai tulvan iskiessä, ja ihmislajien kokiessa ensimmäiset katastrofinsa.

Sitten tuli kansainvaellusten aika. Jos meidän on Platonia uskominen, tämän jälkeen atlantislaiset olivat maailman ensimmäisiä siirtokuntalaisia, ja he tulivat lännestä. Toiset sanovat, että heidän esi-isänsä tulivat Hyperboreasta, pakenivat lunta ja jäätä Pohjoisessa olevalta mantereelta.

Tunnetun historian aikana kansat liikkuivat pohjoisesta etelään ja idästä länteen — mutta ei toiseen suuntaan. Tämä on heidän suuntansa läpi historian — ikääntymisen, rappeutumisen ja, ajoittain nopeammin ja toisina aikoina taas hitaammin, väistämättömän tuhon polku.

Tämä on se miten suuret valloitukset alkoivat, ne joissa otettiin haltuun valtavia alueita, kokonaisia maanosia, ja tämä on se miten suuret sodat alkoivat, sellaiset kuten Iliumin muureilla — vai oliko tämä pelkkä varjo jostain myyttisemmästä kauan aiemmin, Maapallon myyttisinä aikoina? Ehkäpä ajan alkuhetkillä, “in illo tempore.”

He eivät ryysineet heti tuntemattomiin ja eksoottisiin maihin, vaan kohti omaa kotimaataan, kohti myyttistä alkukotia, kohti Kultaisen Ajan rikkauksia. Kohti alkukantaista Eedenin yltäkylläisyyttä. Kohti Menetettyä Paratiisia, niinkuin raamatullinen esimerkiksi, jota me emme ole lakanneet etsimästä Maapallolla edes nykyaikana.

Eräs islamilainen mystikko, Suhrawardi, väitti että kuoleman jälkeen sielu palaa kotiin, sillä itse armollinen Allah on näin määrännyt, ja tämä ei olisi mahdollista ellei hän olisi siellä itse asunut aiemmin. Tämä myyttinen kotimaa löytyy jostain päin “henkistä Itää”. Jotta löytäisimme voimaa tätä varten, meidän tulee aloittaa henkisestä Lännestä, “maanpaon läntisiltä kaivoilta”.

Todellinen matka, todelliset hengen kulkijat, tämän sheikin opetuksen mukaan, lähtevät liikkeelle Lännestä. Tämä paikka on kuin hauta, monien viimeinen leposija. Tuntemattoman mantereen maaperälle saapuessaan Christopher Columbus ajatteli, että hän oli löytänyt Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjassa mainitun Uuden Maan.

Kuuluisa merimatkailija uskoi, että hän oli Parianlahdella, ja sen makeista vesistä löytänyt kadonneen taivaallisen puutarhan, Eedenin, neljän joen alkukohdan. “Jumala teki minusta sanansaattajan uudelle taivaalle ja maalle, josta me puhuimme Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjassa, ja ennen sitä Jesajan suulla”, Columbus väitti kuningas Juanille, ja “hän näytti minulle paikan mistä löytää sen.”

Ei ole mitään yksittäistä maata, saarta tai manteretta maailmassa, joka olisi pelkkä maantieteellinen varmuus. Koko Maapallo on pyhä teksti, pyhä kirja joka on kirjoitettu erikoismerkein — tai ainakin tämä on se mitä mystikot ja esoteerikot uskovat. Tämän tekstin sanoja pidetään Jumalan itsensä kirjoittamina.

Jokainen matka on itse asiassa pyhiinvaellus, sillä me aina kävelemme pyhällä maalla. Jokaisella maisemalla, kaukana ja lähellä, on salainen merkitys — henkinen, symbolinen, eskatologinen ja jopa perinpohjaisen myyttinen. Maisema joka on sekä fyysinen että henkinen todellisuudeltaan. Tämä on salaisen mysteeritieteen alaa — myyttisen ja pyhän maantieteen — jonka tieto, niinkuin osoittautuu, on kadonnut vuosituhansien aikana.

Maailman kuningas

Legendat väitttävät, että jossain, Maan syvyyksissä, pimeissä luolissa ja salaisissa käytävissä, edelleen elää yksi sellainen maa, jossa asuu salainen, mystinen kansa, piilossa muiden nähtäviltä, jonka vain harva maanpinnalla tuntee, ja tuota tietoa pidetään maanpinnalla erittäin visusti salassa. Vasta viime vuosiin saakka salassa. Tämä salainen kuningaskunta on nimeltään Agartha.

Tämä legenda on muinainen ja tulee kaukaisesta esihistoriasta. Agarthasta puhutaan monien kansojen legendoissa — valkoisten, punaisten ja keltaisten — sekä idässä että lännessä. Agartha on maan alle piilotettu kuningaskunta, jossa asuu ihmeellisillä voimilla siunattu kansa, kansa joka elää viisaudessa ja äärimmäisessä vauraudessa. Mutta Agartha on muutakin kuin tuo: se on ihmiskunnan henkinen keskus, jota johtaa salainen hallitsija, initiaattisen hierarkian huipulla. Hänen tittelinsä on “Maailman kuningas.”

Legendan mukaan tämä ihmiskunnan keskuksen henkinen ja metafyysinen johtaja, Agartha, ei aina ole ollut ihmiskunnalta piilossa, eikä se pysy piilossa ikuisesti. Tämä olotila vastaa ihmiskunnan langennutta tilaa, pimeyden ja sekaannuksen aikaa, joka on jatkunut viimeiset 6000 vuotta, sanotaan. Vuonna 1890 Maailman kuninkaan väitetään antaneen seuraava profetia Narabanchin luostarissa: “Tulee aika, jolloin Agarthin kansalaiset nousevat maanalaisista luolistaan maanpinnalle.”

Matkalaiset, jotka ovat asettaneet tavoitteekseen löytää sen, kuiskailevat siitä. Karavaanikauppiaat ovat kertoneet innoittavia tarinoita siitä tavernoissa ja vuoripoluilla, aavikoilla ja kaukaisissa kolkissa. Sen tietävät Tiibetin viisaat, joiden opetukset ruokkivat munkkeja ja laamoja. Rahvas, sen sijaan, nauraa ja ilkkuu sellaisille tarinoille kouluttamattomien ja hyväuskoisten taikauskona.

Tarut Agarthasta päätyivät länteen kahdesta riippumattomasta lähteestä. Vuonna 1910 julkaistussa kirjassa The Mission of India (tai The Mission of India in Europe), ranskalainen esoteerikko Saint-Yves d’Alveydre esitteli lännelle Agarthan buddhalaisena salaisena maailman keskuksen myyttinä, joka on piilossa jossain päin Himalajalla, Intiassa tai Afganistanissa.

ranskalainen esoteerikko René Guénon

D’Alveydren kertomusta kommentoi toinen ranskalainen esoteerikko, traditionalismin perustanut ajattelija René Guénon. Traditionalistisessa ajattelussa, René Guénonin tekstien kautta, esitettiin tämän myytin eksegeesi: sen syvin juuriajatus on idea korkeimmasta henkisestä keskuksesta, ihmiskunnan henkisestä keskuksesta ihmiskunnan aiemman syklin aikaan, eli rautakauden aikaan läntisten kansojen traditioissa.

Niinkuin Guénon havaitsi, tästä buddhalaisesta Maailman kuninkaan myytistä löytyy analogioita ja vertauskuvia ympäriinsä mitä moninaisimmista traditioista, hindulaisuudesta juutalaisuuteen, islamista kristinuskoon ja kelttiläiseen Pyhän Graalin maljaan, joka myöhemmin pintapuolisesti kristillistettiin.

Koko nimi “Aggartha” tai “Agarttha”, Guénon kirjoittaa, tarkoittaa “havaitsematonta” tai “saavuttamatonta” — “myöskin ‘tunkeutumatonta’, sillä se on Salem, ‘Rauhan tyyssija’” — mutta henkisen keskuksen nimi ennen nykyistä aikasykliä oli Paradesha (“korkein maa” sanskriitinkielellä), kun taas Kaldean Pardes tai Paradisus (“paratiisi”) oli tiedossa länsimaisille traditioille. Lisäksi Guénon yhdisti Agarthan ja islamilaisen esoteerisen tradition “Idän Valon”.

Legendaarisesta Agarthasta puhutaan samaan hengenvetoon unohdettujen maiden kuten Hyperborea kanssa. Kaksi keskeistä hahmoa auttoi tuomaan Agarthan tarun länteen: ranskalainen esoteerikko Saint-Yves d’Alveydre (vasemmalla) ja puolalainen matkaaja ja kirjailija Ferdynand Ossendowski (oikealla).

Absoluuttinen Napa

“Idän Valo” ei ole mitään muuta kuin “Pohjolan Valo”, “Pohjolan Kulta”, jonka klassiset kirjailijat mainitsevat. Toisin sanoen, Agartha on vain yksi monista Pohjoisnavan, Hyperborean tai Paratiisin projektioista, jotka ovat muuttuneet historian saatossa Pohjoisesta Länneksi ja Etelästä Idäksi. On olemassa myös Absoluuttinen Napa.

Agartha on Absoluuttisen Navan itäinen projektio. Me emme voi etsiä tätä mystistä Napaa Maapallon pinnalta, Meru-vuoren huipulta niinkuin se oli Kultaisena aikana tai Hyperborean aikaan, vaan ainoastaan maan alta — ei pohjoisnavan jääkentiltä, vaan Euraasian mantereen itäpäädystä. Emanuel Swedenborg esitti mystisen julistuksen siitä, että omana aikanamme “kadonnut sana” löytyy ainoastaan tataarien ja Tiibetin viisaiden keskuudesta, eli siis Idästä.

Jotkut kirjoittajat väittävät, että kontakteja olisi ylläpidetty tämän keskuksen kanssa melkein koko läntisen historiasyklin ajan. Tämä kontakti oli kaikkina aikoina suora ja realistinen. Mutta Pohjoisnavan viimeinen projektio — Maailman kuninkaan lepopaikka idässä — oli muuttunut saavuttamattomaksi ja mystiseksi. Vasta viime aikoina tilanne on muuttunut. Guénon esittää, että tämä tapahtui pian 30-vuotisen sodan jälkeen, tarkemmin vuonna 1648, kun “oikeat ruusuristiläiset”, joita on yhteensä 12, poistuivat Euroopasta ja vetäytyivät Agarthaan Aasiassa.

Nicholas Roerichin teos Svyatogor (jättiläissotilas), 1942

Toinen läntinen lähde Agarthasta oli puolalainen matkailija-kirjailija Ferdynand Ossendowski, joka kirjassaan Beasts, Men and Gods, joka julkaistiin vuonna 1924, raportoi myrskyisästä matkasta Keski-Aasian läpi vuosina 1921-1922. Ossendowski väittää, että oli hetki, jolloin tyyneys ottaa maailman haltuun, kun villieläimet lopettavat juoksemisen, hevoset pysähtyvät kuuntelemaan, linnut lopettavat lentämisen ja matkalaiset pysähtyvät paikoilleen.

Lampaiden ja jakkien ja karjan laumat kyykistyvät maahan, koirat lakkaavat haukkumasta. Tuuli tyyntyy hiljaiseksi hönkäilyksi. Aurinko lopettaa liikkeensä. Hetken ajan koko maailma on hiljaa. Tuntematon laulu läpäisee eläinten ja ihmisten sydämet. Tämä on hetki, jolloin Agarthassa oleva Maailman kuningas puhuu itse Jumalan kanssa, jolloin liekeissä olevat kielet Vattan kirjaimin syttyvät alttarilla tuleen.

Guénon kommentoi myös Ossendowskin kuvausta. Guénon selittää, että Ossendowski kirjoitti tämän maanalaisen kuningaskunnan nimen “Agharti”, kun taas Saint-Yves d’Alveydre käytti muotoa “Agartha”, “joista jälkimmäisen kanssa tiedetään olleen yhteydessä ainakin kaksi hindua.” Tämä idän mystisen legendan tulo länteen kahtena eri versiona selittyy sillä, että d’Alveydre sai inspiraatiota hindulähteistä, kun taas Ossendowski oli saanut tietoa Tiibetin lamojen lähteistä.

d’Alveydren, Ossendowskin ja Guénonin kertomukset eivät kuitenkaan käsittele läpikotaisin “Agarthan” jälkiä ja viitteitä. 1600-luvulla Leidenissa julkaistu kirja mainitsee kaupungin nimeltä “Agartus Oppidum”, joka kuulemma sijaitsi Niilin suistolla Egyptissä. Guénon ei tiennyt tätä seikkaa.

Lucius Ampelius, latinalainen 200-luvun kirjoittaja, väittää että tässä kaupungissa oli patsas, jonka kädet olivat norsunluuta ja sen otsassa oli kirkas smaragdi. Tämä patsas, kirjoitetun mukaan, herättää paniikkia ja pelkoa eläimissä ja ihmisissä, erityisesti barbaareissa. Latinan sana oppidum tarkoittaa kohoumaa, linnoitusta tai kukkulaa. Sanalla Agartus ei tiedetä olevan merkitystä latinassa.

On myös kirjoitettu, että kauan aikaa sitten Medeiassa, lähellä Kaspian meren rannikkoa, oli kaupunki nimeltään Asagarta. Ptolemaios lisäs, että tämän maan asukkaat kutsuivat itseään sargartialaisiksi, ja Herodotos väittää, että 8000 sargartialaista (kadonneen maan asukkia) taisteli Persian kuningas Dariuksen armeijassa. Asgard, myyttinen Aesirin kaupunki, oli sarmatialaisten ja Roxalanan pääkaupunki. Jotkut tutkijat pitävät Asgardia ja Agarthaa samana.

Toisten mielestä Agartha oli juurikin roomalaisen Luciuksen mainitsema kaupunki, joka lepäsi Niilin rannalla. Tämä on virhe — saman virheen ovat jotkut tehneet Atlantiksen ja Thulen kanssa. Agartha on itse asiassa Thulessa, tai pikemminkin yksi Thule monien sellaisten ketjussa, joka on eri aikoina eri meridiaaneilla. Sama pätee sen mystisiin asukkaisiin, jotka ovat aikoinaan tulleet Maan päälle.

Näin Agartha-nimi on ollut tiedossa muinaisista ajoista asti, aina historian alkuajoista, ja se löytyy kaikkialta, muinaisesta Egyptistä Bactriaan, sen projektioissaan, sen Maapallon representaatioissaan, sen kakkosmuodoissaan, aivan kuten jokainen Thule, mukaanlukien jopa Atlantis, on ainoastaan projektio alkuperäisestä Hyperborean Thulesta, siitä jonka ihmisjumalat pystyttivät omin käsin aikojen alussa.

Voitto (Gorynits -käärme), Nicholas Roerich, 1942

Agartha ja Amerikka

Se seikka, että kaikki tunnetut pyhän maantieteen keskusnimet, jotka vastaavat kosmisia syklejä ja tapahtumia — Hyperborea, Thule, Atlantis jne. — tulevat esiin tutkittaessa Agarthaa, ja että tämä tapahtuu modernina aikana, erityisesti Amerikan “löytämisen” aikaan, ei ole yhteensattumaa.

Jos Amerikan löytäminen, tai lähinnä Amerikan paluu sen historiaan, on saanut aikaan niin suurta levottomuutta, mitä sitten tapahtuisi jos lopun aikojen profetia toteutuisi ja Agarthan salaisuus paljastuu koko ihmiskunnalle?

On ennustettu, että Agarthan asukkaat nousevat jälleen kerran Maan pinnalle. Ja samoin, Paratiisi tai Eedenin puutarha, on piilossa jossain idässä. Itä on se missä “Tataarien viisaat”, niinkuin Swedenborg väitti, olivat ja josta meidän tulisi etsiä “kauan kadonnutta sanaa”.

Mikä on Amerikan ja Agarthan välinen yhteys? Onko se sama, joka kytkee yhteen kaikki mantereet? Voisiko niiden ilmestyminen, tai pikemminkin paluu, maailmanhistorian horisonttiin olla merkki “lopun ajoista”? Amerikan “salaisuus” oli viikinkien, egyptiläisten ja foinikialaisten tiedossa jopa tuhansia vuosia ennen portugalilaisia ja espanjalaisia merimiehiä.

Esoteerikot ja salaseurojen adeptit, mystikot ja velhot, astrologit ja neofyytit, kulttien jäsenet ja salaliittoilijat — kaikki edelleen kutovat verkkojaan Agarthan tämän maanalaisen kuningaskunnan piilottavien mysteerien ympärille.

Amerikka ei ole ainoastaan maailmanlopun maa — tarina joka kertoo maailmanlopusta ja viimeisestä ilmestyksestä. Ensimmäiset sinne saapujat pitivät Amerikkaa paratiisina, jossa jopa puut ja kasvit puhuivat “adaamisen tai primitiivisen tilan hieroglifykieltä”. Uusi Maailma oli heille projektio paratiisista Maan päällä, jonka avulla Jumala kastoi valittunsa — Uusi Israel.

Toiset pitivät Amerikkaa Atlantiksena, jonka romahtamisen Platon kuvasi. He eivät huomanneet, että kreikkalainen filosofi oli tarkka yksityiskohdissaan ja että Atlantiksen saaren lisäksi hän mainitsi myös ”lännessä sijaitsevan maan, jota meri ympäröi joka puolelta”. Tämä on epäilemättä Pohjois-Amerikan manner. Amerikka on ainoastaan sen varjo, sen projektio kaukaisena Läntenä, “vääränä Atlantiksena”.

Amerikka on, toki, ei mikään myyttinen Atlantis, joka katosi Atlantin valtamereen historian alkuhämärissä. Se on itse asiassa Vihreä Maa, Kuolleiden Maa, “Varjojen valtakunta” lännessä, joka mainitaan niin monien ihmisten legendoissa. Amerikka on Trans-Atlantis. Mikä on kuolleen, mereen vajonneen mantereen paluun merkitys maailmanhistoriassa?

Samalla tavalla Agartha on myös “kuolleiden maa”, joka profetian mukaan on edelleen löytämättä syvältä maan uumenista. Menneinä aikoina matkalaisten ja etsijöiden kerrotaan tajunneen tämän. Eräs heistä oli mongolialainen metsästäjä, joka ei voinut pitää salaisuuttaan, ja näin lamat katkaisivat häneltä kielen. Lama Djamsrap puhui tästä kirjassaan. Toinen oli lukutaidoton norjalainen seilori, joka väitti eläneensä Agarthassa useiden vuosien ajan.

Lukija huomaa, että nämä maininnat eivät ole perusteettomia, ja että Amerikka ja Atlantis ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa ilmankin Agarthaa, ikuiseen pimeyteen piilotettua mystistä valtakuntaa. Se liittyy läheisesti kuolleiden ja menneiden maailmoihin — menneisyyteen joka ei suostu kuolemaan. Ja se salaa monia ihmisrodun tarinoita.

Bogatyrit (sankarit) ovat nousseet, Nicholas Roerich, 1940

Ja kuitenkin idea maanalaisesta piilopaikasta pyhän, taivaallisen prinsiipin inkarnaationa on itsessään ristiriitainen. Pyhän logiikan mukaan henkisen auktoriteetin sijaintipaikat löytyvät vuorilta, eivät maan alta. Alinen maailma loogisesti ja luonnollisesti yhdistetään helvetilliseen.

Lisäksi arkketyypit ja ideat itsessään valitsevat kantajansa läpi koko historian, ja aina ei ole mahdollista erottaa tarkasti “todellisia” ja symbolisia mantereita, maita ja kaupunkeja, jotka mainitaan pyhissä teksteissä Veedoista Raamattuun.

Pyhissä teksteissä pyhät ja maalliset tasot, fyysinen ja pyhä geografia, fysiikka ja metafysiikka jatkuvasti leikkaavat. Mutta nämä ihmeelliset maat eivät ole pelkkää mielikuvituksen tuotetta: sen sijaan kyse on hatarasta muistosta, johon on edelleen tarpeen löytää omat avaimensa.

Tavallaan ja tämän logiikan mukaan “Pohjolan valo” tai “Idän valo” on kuin onkin “Agarthan valo”, joka ei ole sijoitettavissa minnekään maatasolla. Samalla tavalla kertomukset Agarthasta ja sinne tehdyistä matkoista eivät ole ainoastaan tai pelkästään maantieteellisessä tai historiallisessa mielessä, vaan henkimatkoja, matkoja “sisäiseen keskukseen” ihmisen sisälle.

Kuten Chandogya Upanishad sanoo, “Valo joka paistaa tätä taivasta kirkkaammin, jokaisen meidän päälle, kaikkien päälle, korkeimmissa maailmoissa, jota korkeampaa ei ole — se on totisesti sama valo, joka on täällä jokaisen sisässä”. Näiden “Agarthojen” ketjut ovat henkisten matkojen ketjuja. Matkaamalla Agarthaan me matkaamme myytin valoon.

Myytin herääminen on meissä piilotetun, mystisen sisäisen valon heräämistä. Tässä dimensiossa “löytötavara-” maat, saaret, mantereet ja valtakunnat kuten Agartha haluavat kertoa meille jotain, joka on jotain varsin erilaista verrattuna lähihistorian “positiivisiin maantieteellisiin löydöksiin” ja “tutkimukseen”.

 

Artikkelin julkaissut anomalien.com

EU for UAP

UFO-villityksen skeptikko kritisoi tunnettuja ’uskovia’ mediahuomion, ei tieteen, tavoittelijoiksi

Amerikkalainen kirjailija ja dokumentaristi Brian Dunning sanoi Fox News Digitalin haastattelussa, että UFOihin ”uskovia” ohjaavat mediahuomio ja sensaatiohakuisuus tieteen sijaan.

Dunningin kohteena oli äskettäinen kongressin kuulemistilaisuus UFOista, joita kutsutaan myös tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi (UAP), koska siinä esiteltiin kolme todistajaa, jotka ”ovat puhuneet UFO-konferensseissa jo vuosia”. Entinen laivaston lentäjä Ryan Graves, entinen laivaston komentaja David Fravor ja entinen Yhdysvaltain tiedustelupalvelun upseeri David Grusch todistivat heinäkuussa edustajainhuoneen ufoihin keskittyneelle alakomitealle.

”He ovat ensin UFOihin uskovia ja sitten vasta veteraaneja”, Dunning sanoi ja lisäsi, että ”on hyvin helppoa löytää UFOihin uskovia veteraaneja”. Dunning isännöi voittoa tavoittelematonta ”Skeptoid”-podcastia, joka tutkii urbaanien legendojen taustalla olevaa tiedettä.

Americans for Safe Aerospace -järjestön perustaja Ryan Graves ei vastannut Fox News Digitalin kommenttipyyntöön.

Amerikkalainen dokumentaristi Brian Dunning antoi Fox News Digitalin haastattelussa sapiskaa UFO-"uskovaisille", jotka hänen mielestään tavoittelevat vain mediahuomiota ja sensaatiomaisuutta eivätkä tieteellistä lähestymistapaa. (Fox News Digital / Prof. Avi Loeb)
Amerikkalainen dokumentaristi Brian Dunning antoi Fox News Digitalin haastattelussa sapiskaa UFO-”uskovaisille”, jotka hänen mielestään tavoittelevat vain mediahuomiota ja sensaatiomaisuutta eivätkä tieteellistä lähestymistapaa. (Fox News Digital / Prof. Avi Loeb)

Kun Dunningilta kysyttiin, miksi kongressin suuret vaikuttajat ovat vaatineet liittovaltion hallitusta luovuttamaan kaikki sen hallussa olevat tiedot UFOista, hän sanoi, että heidät oli helppo saada vakuuttuneiksi.

”Kongressissa on ihmisiä, jotka eivät ole tieteellisesti suuntautuneita, jotka eivät tunne hyvin astrobiologian ja astrofysiikan kaltaisia aiheita. Kun heille kerrotaan, että ’hei, tässä on joitakin sotilaslentäjiä, joilla on UFO-raportteja’, he ottavat sen hyvin vakavasti, kuten uskoakseni useimmat ihmiset ottaisivat”, hän sanoi.

Dunningin mukaan tämän keskustelun taustalla oli kuitenkin ”perusta uskolle avaruusolentojen vierailusta”.

Hän jatkoi: ”On hyvin helppoa ottaa seuraava askel ja sanoa, että meidän on parasta haastatella näitä ihmisiä ja ottaa asia vakavasti. Se ei tarkoita, että sillä olisi mitään tosiasioihin perustuvaa tai tieteellistä pohjaa”.

Dunning väitti, että UFO-kuulemiset kongressin edessä ja useat New York Timesin artikkelit ”ovat kaikki olleet saman UFOihin uskovien ydinryhmän vetämiä sen jälkeen, kun he saivat ensimmäisen suuren PR-menestyksensä julkaisemalla artikkelinsa New York Timesissa vuonna 2017”, minkä hän sanoi ajaneen yleisön uskomuksen avaruusolentoihin noin 50 prosenttiin joidenkin kyselyjen mukaan.

”On todella hämmästyttävää, miten helppoa UFO-ihmisten on ollut tavallaan ohjata yleisön uskoa tähän aiheeseen”, Dunning sanoi.

Entinen laivaston lentäjä Ryan Graves, entinen laivaston komentaja David Fravor ja entinen tiedustelu-upseeri David Grusch todistamassa edustajainhuoneen alakomitealle UFOista
Entinen laivaston lentäjä Ryan Graves, entinen laivaston komentaja David Fravor ja entinen tiedustelu-upseeri David Grusch todistamassa edustajainhuoneen alakomitealle UFOista

Kun Dunningilta kysyttiin joistakin tiedeyhteisön tunnetuimmista fyysikoista ja maan ulkopuolisen elämän puolestapuhujista, hän arvosteli erityisesti Harvardin professori Avi Loebia.

”Avi Loebin kaltaisia tyyppejä esiintyy lehdissä ja televisiossa kaikkialla. Harvardin fyysikko”, hän sanoi. ”Ja se kuulostaa hyvin vaikuttavalta. Mutta he eivät mainitse, että hän on täysin yksin uskomusjärjestelmänsä kanssa. Käytännössä kukaan muu koko astrofysiikan alalla ei ole samaa mieltä hänen sanomisistaan. Tätä näkökulmaa ei koskaan esitetä televisiossa, koska se ei ole kiehtova. Se ei ole sensaatiomaista.”

Dunning sanoi, että vaikka ”tähtitieteilijöiden ylivoimainen yksimielisyys” on, että muualla maailmankaikkeudessa on ”todennäköisesti elämää”, se ei ole sama asia kuin sen määrittäminen, onko tämä elämä saapunut Maahan.

Professori Loeb kertoi Fox News Digitalille, ettei hän ole ainoa, joka tutkii maan ulkopuolisen elämän mahdollisuutta. ”Johtamaani Galileo-hankkeeseen kuuluu noin sata tutkijaa, joten tuskin olen yksin tutkimassa, voisiko jokin Maan lähellä olevista kohteista olla teknologisesti Maan ulkopuolelta peräisin.”

”Se, että on mahdollista, että poikkeava tähtienvälinen kohde on teknologista alkuperää, ei ole villiä spekulaatiota, kun otetaan huomioon, että olemme lähettäneet Voyager 1 ja 2, Pioneer 10 ja 11 sekä New Horizonsin tähtienväliseen avaruuteen viimeisten viiden vuosikymmenen aikana, mikä on sadasmiljoonasosa Auringon ikään verrattuna”, hän sanoi. ”Pelkästään Linnunradan galaksissa on satoja miljardeja Auringon kaltaisia tähtiä, ja useimmat niistä ovat syntyneet miljardeja vuosia ennen Aurinkoa. Voyagerin kaltaiselta luotaimelta kestää alle miljardi vuotta ylittää koko Linnunradan kiekko puolelta toiselle. Siksi on ylimielistä ja epäviisasta väittää, että olemme yksin.”

Dunning esitti suoraan kysymyksen Maan ulkopuolisesta elämästä ja yhteydestä Maahan.

Alien ufo space

”Ovatko avaruusolennot vierailleet Maassa?” hän kysyi. ”Kaikki tuntemamme matematiikka, kaikki tuntemamme fysiikka ja kaikki meillä olevat todisteet viittaavat siihen, että ei, se ei luultavasti ole koskaan mahdollista, eikä sitä ole ainakaan ennen tapahtunut. Se ei ole mahdollista.”

Dunning, jota pidetään ”tieteellisenä skeptikkona”, koska hän kannattaa empiiristen todisteiden hankkimista ennen johtopäätösten tekemistä, sanoi kannattavansa ”tieteellisen menetelmän soveltamista uusiin uskomuksiin tai uusiin väitteisiin tai epätavallisiin havaintoihin, joita ihmiset tekevät”.

”Kun siis puhumme esimerkiksi avaruusolentojen vierailusta, skeptinen näkökulma olisi, että asiat ovat luultavasti niin kuin fysiikan lait sanovat, ellei löydy todisteita siitä, että avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla. Toistaiseksi emme ole löytäneet. Ja niinpä pysymme oletusolettamuksessa, joka on, että ei, asiat ovat niin kuin fysiikan lait kertovat meille, että ne todennäköisesti ovat, eikä meillä ole vierailtu.”

 

Artikkelin julkaissut Fox News

Valoja Montrealissa, Quebecissä

Havaintopäivämäärä: 2.3.2023
Havaintopaikka: Montreal, Quebec, Kanada
Lähde: MUFON

Minusta tämä oli kiintoisa. Alus on melkein kuin Phoenixin valot, havainto vain kestää vähemmän aikaa. Luulin sitä aluksi lentokoneeksi, selvästi se oli kuitenkin jotain paljon suurempaa. Jos tämä on lentokone, sen pitäisi olla 3-4 konetta vieri vieressä lentämässä kaikki synkassa. Se ei ole, se on UFO.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Tunsin huoneeni värähtelevän ja tunsin tämän matalan värähtelyn vatsassani ennen kuin katsoin ulos ja näin tämän totaalisen massiivisen kohteen ohittamassa ikkunani. Nopeasti kaivoin puhelimeni ja aloin kuvata. Seuraavan 12 minuutin ajan näin toisen massiivisen kohteen, mutta nyt se ei ollut bumerangin muotoinen, vaan suora diagonaalinen viiva, joka kulki samaan suuntaan ja murisi samalla tavalla värähdellen. Sen jälkeen näin tähden näköisen kohteen liikkumassa, ja kuvasin sen liikettä.

Valotyöntekijät: Tähän teitä valmistellaan

∞9D Arcturuksen Neuvosto, Kanavoinut Daniel Scranton

“Tervehdys. Me olemme Arcturuksen Neuvosto. Me olemme mielissämme saadessamme yhteyden kaikkiin teihin.

Me joskus etsimme, niinkuin tekin, jotain mikä tuo meidät lähemmäksi korkeamman värähtelyn tilaa. Se on totta, mitä ne sanovat. Niin alhaalla kuin ylhäällä. Me etsimme, me ihmettelemme. Meillä on halumme, ja meillä on jotain mitä emme saa tuotua täyttymyksenä kokemukseen asti, ja kaikki tämä tekee meistä aivan päteviä auttamaan teitä. Vaikka meillä ei olekaan fyysisiä kehoja, se ei tarkoita ettemmekö osaisi suhtautua teihin kaikkiin siellä Maapallolla, jotka olette fyysisyydessä. ME tiedämme mikä meitä ajaa eteenpäin, mikä eroaa teidän ajureistanne, koska meillä ei ole fyysistä nautintoa mitä tavoitella, mutta me näemme myös miten nuo nautinnot ovat tyhjiä, ja huomaamme kaikkien noita nautintoja tavoittelevien lopulta tuntevan tyhjyyttä, vaikka edes hetkellisesti.

Me huomaamme, että teillä kaikilla on taipumus etsiä itsenne ulkopuolelta niin kovasti, että te muututte riippuvaisiksi jostain fyysisen maailman aspektista, ja meillä ei ole täällä ei-fyysisyydessä mitään mihin jäädä riippuvaisiksi, mutta me sanoisimme, että se, mitä te koette enemmän kuin mikään mikä teitä haittaa jollain tietoisuuden tasolla, on tarkoituksettomuuden tunne. ME puhumme niille monille teistä, jotka näin tuntevat, ja me haluamme auttaa kaikkia teitä, jotka tuntevat tällä tavoin, ymmärtämään että joskus tarkoitus vain ei ole käynyt vielä ilmi. Kun odotatte inspiraatiota, että tuo tarkoitus voisi löytyä, on paljon mitä te voitte sillä aikaa tehdä. On paljon mistä voitte päästää irti. Sisällänne on paljon mitä siivota ja tehdä tilaa sille inspiraation hetkelle, tehdä tilaa niille energioille, jotka täyttävät teidät, jotka teitä kohti ovat matkalla.

Vaikka itsenne parissa työskentely ei vaikutakaan tarkoitukselta, eikä se ole mitään kauhean hienoa, se on silti osa tarkoitustanne Maapallolla. Jos kaikki vain alkaisivat juosta heti kun he oppivat juoksemaan, eläisitte todella erilaisessa ympäristössä. Joskus tylsyys on se mikä antaa teille kuvan elämästänne, että teillä ei olisi tarkoitusta. Kun ette tiedä mikä tarkoituksenne on, varmistakaa että teette tilaa sisässänne ja elämässänne uudelle tarkoitukselle. Toisin sanoen, siivotkaa, päästäkää irti se mikä teitä ei enää palvele ja se mikä teidän ei ollut alunperinkään, ja antakaa oman itsenne toimia tarkoituksenanne hetken aikaa.

Maailma jossa elätte juuri nyt muuttuu dramaattisesti. On niin paljon työpaikkoja, autoja, bisnestä tulevaisuudessa, ja jotkut teistä tulevat niitä luomaan. Mutta tämän me tiedämme todeksi — niitä teistä, jotka kokevat, että teillä ei tällä hetkellä ole tarkoitusta, valmistellaan omaa tarkoitustanne varten. Ja kun ette voi nähdä suurempaa kokonaiskuvaa siitä, teille voi olla vaikeaa luottaa, ja voi olla vaikeaa olla kärsivällinen, mutta nämä ovat asioita, joita teillä täytyy sitten jossain vaiheessa löytyä, jotta se insipiroitunut idea, joka teidät sitten vie mukananne, se impulssi pääsee sisään.

Me tiedämme myös, että teillä on taipumus liittää tarkoitukseenne jonkinlainen tekemisen tai uran idea, mutta se ei mene aina niin. Niin monet ihmiset pitävät siellä tilaa muille, pitävät korkeaa värähtelytasoa ja tasapainottaa energioita siellä. Niin monet ihmiset meditoivat, laulavat, mantroja toistelevat ja tekevät mitä tahansa nostaakseen värähtelyn ja tietoisuuden tasoa. Teidän pitää päästää irti ideasta, että tarkoituksenne on aina sama kuin tekemänne asiat, ja teidän tulee myös olla tietoisia siitä miten paljon sisällänne on sellaista, joka odottaa ulospääsyä.

Olkaa tietoisia siitä miten paljon sisällänne on, johon voitte tarttua juuri nyt, kun esittelette luottamustanne ja kärsivällisyytänne johonkin, joka on ulkomaailman ilmaisu siitä mitä sisällänne olevassa universumissa on. Me pyydämme teitä rentoutumaan enemmän, päästämään irti, ja lopulta päästämään sisään sen mikä inspiroi teitä olla se henkilö, se olento, se rakkaus joka teidän oli tarkoituskin olla ja joksi muuttuminen tässä elämässä on kohtalonne.

Me olemme Arcturuksen Neuvosto, ja me olemme nauttineet yhteydestä kanssanne.”

Kolme UFO-havaintoa Meksikosta Floridaan

Havaintopäivämäärä: 27.2.2023

1. havainnon sijainti: River Maya, Mexico
2. havainnon sijainti: Miami, Florida, USA
3. havainnon sijainti: Sarasota Florida, USA

Kolme silminnäkijää kuvasi videoita, ja ne ovat kaikki sama UFO, mutta eri paikoissa. Tämä on iso! UFO-tutkijana en ole 20 vuoteen nähnyt mitään tällaista.

Se on erittäin omituinen, se näyttää pilveltä, mutta se ei ole, se on kiinteä alus. Itse asiassa se on kaksi kiinteää alusta, jotka seuraavat toinen toistaan. Tajunnanräjäyttävää raakakuvaa! Tämä on 100-prosenttista näyttöä avaruusolennoista, jotka näkevät vaivaa tehdä itseään tykö yleisölle. Varsinainen kysymys on: miten Yhdysvaltain hallitus aikoo peitellä tämänkin?

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Meksikon presidentti kuvasi olennon puussa, postasi Twitteriin

Meksikon presidentti on julkaissut valokuvan Twitterissä omituisesta olennosta, joka kiipeää puussa. Piilotteleva olento näyttää ihmiseltä, jolla on päällään huppari. Valokuva muistuttaa muinaista kiveenhakattua Maya-jumalaa, mutta hän sanoi sen näyttävän tontulta. Ehkä, ehkä ei, mutta se on omituista, ja hän itse oli kuvannut tämän omituisen olennon. Uskon itse sen olevan avaruusolento, joka tarkkailee presidenttiä, seuraa häntä, koska hän tulee tekemään piakkoin jotain tärkeää.

Myös presidentti Ronald Reagan on havainnut samanlaisia, joka näki kahdesti UFOn lentäessään yksityiskoneellaan ollessaan Kalifornian kuvernööri. Myös presidentti Jimmy Carter sanoi häneensä hehkuvan valon taivaalla, kun hän tuli rakennuksesta ulos. Carter meni kotiin ja kirjoitti kaiken päiväkirjaansa. PResidentit ovat listan kärjessä kun avaruusolennot tarkkailevat, ja jopa vierailevat. Vuonna 1957 presidentti Eisenhower tapasi avaruusolennon Venukselta, kapteeni Val Thorin. Näin kertoi kaikista tapaamisista vastuussa ollut pappi.

Scott C. Waring, Taiwan

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Valoja arizonalaisen tukikohdan yllä

Havaintopaikka: 1.2.2023
Havaintopäivämäärä: Glendale, Arizona, USA

Silminnäkijä kuvasi laivueen hehkuvia UFOja Luken ilmatukikohdan yllä. UFOt hehkuivat voimakkaasti ja jokainen oli melkein saman kokoinen. UFOt usein tutkivat amerikkalaistukikohtia, niiden tiedetään jopa kytkevän ydinohjuksia pois päältä, mikä pakottaa armeijan poistamaan aseet kokonaan koska he eivät osaa enää niitä korjata (Ellsworth AFB, Etelä-Dakota).

Ellsworth oli minun oma tukikohtani ilmavoimille työskennellessä, ja se oli myös missä koin oman UFO-havaintoni, jossa 25 747-jumbojetin kokoista valopalloa lensi vuonna 1990, kun työskentelin B1 Lancer-pommittajien parissa. Ellsworthissa oli myös avaruusolentojen kanssakäymistä vartijoiden kanssa. Tämä havainto on kuitenkin Luken tukikohdassa, joten jätetään toiseen kertaan. Avaruusolennoilla on kiinnostus Yhdysvaltain armeijaa kohtaan, sekä ennustaa, että kontrolloida ja varoittaa maailman hallituksia Amerikan avaruusolentovoimista, joka on edelleen maailman ykkönen Maapallolla.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Se alkoi kolmella valolla, sitten hitaasti esiin tuli 5 muuta valoa, ja ne häipyivät samaan tapaan kuin tulivat esiinkin.

 

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Kirja: Saucers, Spooks & Kooks

kirjoittanut Jack Brewer

Adam Gorightlylta on tullut kirja Saucers, Spooks and Kooks: UFO Disinformation in the Age of Aquarius. Hän on UFOihin liittyviin hömppähuijauksiin perehtynyt kirjoittaja ja tutkija, ja suosittelen lukemaan hänen uusimman Daily Grail Publishingin kustantaman teoksen.

Kirjassa sukelletaan UFO-genren usein kyseenalaisiin tarinoihin, ja siinä käsitellään erityisesti New Mexicon Dulcessa sijaitsevan väitetyn maanalaisen avaruusolentotukikohdan olosuhteita. Adam jäljittää tarinat niiden alkulähteille ja kertoo näkemyksiään henkilökohtaisesta vuorovaikutuksestaan niiden henkilöiden kanssa, jotka elävät ja veistelevät näitä tarinoita.

Adam Gorightly: Saucers, Spooks & Kooks
Adam Gorightly: Saucers, Spooks & Kooks

Pyysin Adamia vastaamaan muutamaan kysymykseen blogikirjoitusta varten. Kysymyksiäni seuraa hänen vastauksensa alla. Hän toimitti myös oheiset kuvat.

Mikä sai sinut kirjoittamaan kirjan Saucers, Spooks and Kooks, ja mikä siinä sinulle itsellesi oli kaikkein tärkeintä?

Projekti kehittyi ajan myötä, ja se alkoi yli kymmenen vuotta sitten kirjoittamastani artikkelista ”My Breakfast with Tal”, jossa kerroin yksityiskohtaisesti, miten mursin leivän itse Tal Levesquen kanssa. Hän on arvoituksellinen ja hieman hämärä hahmo, ja hän oli avainasemassa Dulcen tukikohdan tarinan/myytin edistämisessä 1980-luvun lopulla.

Asioiden edetessä aloin syventyä Dulcen tukikohtaan liittyviin moniin väitteisiin, joista monet Tal ja kourallinen muita olivat näennäisesti kylväneet, ja joissakin tapauksissa, kuten näytti, luoneet ne täysin tyhjästä. Ajan myötä projektista kehittyi pidempi artikkeli, jonka työnimi oli ”Deconstructing Dulce”. Aloitin koko Dulcen tukikohdan tarinan purkamisen, pohjimmiltaan kaikkien osatekijöiden purkamisen, yrittäen erottaa faktat fiktiosta ja purkaa Dulceen liittyvien monien näennäisesti valheellisten tarinoiden mutkia. Monet ufologian piirissä ovat valitettavasti ottaneet nuo tarinat evankeliumina seuraavien vuosien aikana. Niinpä artikkeli kasvoi niin, että siitä tuli lopulta kirjan mittainen, jotta se voisi kattaa kaikki tarinan näkökohdat ja ne monet ufologian ja tiedusteluyhteisön toimijat, jotka olivat auttaneet Dulcen tukikohdan tarinan muodostamisessa.

Yksi Dulcen tukikohdan tarinan keskeisistä väitteistä koski reptiliaanien ja Yhdysvaltain hallituksen välistä salaista sopimusta, jossa ET-teknologiaa vaihdettiin vastineeksi koehenkilöistä, joita käytettiin avaruusolentojen ja ihmisten hybridien jalostusohjelmassa. Pitkään on liikkunut huhuja, joiden mukaan myös karjan silpominen liittyi jotenkin näihin kokeisiin, joiden perimmäisenä tavoitteena oli väitetysti luoda ihmis-alienhybridejä kuolevan avaruusolentojen rodun säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi.

Tarinan mukaan sankarillinen turvallisuusupseeri Thomas Castello johti kapinaa Dulcen tukikohdan avaruusolentopahiksia vastaan, ja lopputuloksena oli ammuskelu, jossa kuoli kuusikymmentäkuusi Dulcen tukikohdan työntekijää. Castellolla oli käytössään ”salama-ase”, jonka avulla hän pystyi tappamaan muutaman näistä ilkeistä muukalaisista ja häipymään Dulcesta, minkä jälkeen hänestä tuli pakeneva ilmiantaja. Tämä legendaarinen taistelu, joka oli kuin suoraan scifi B-elokuvan käsikirjoituksesta, tuli tunnetuksi nimellä ”Dulcen sota”.

Kirjassa Saucers, Spooks and Kooks selvittelet usean urbaanin myytin kaltaisen uskomuksen alkuperää liittyen Paul Bennewitziin ja Myrna Hanseniin ja heidän kohtalokkaisiin kohtaamisiin 80-luvulla. Miten paljon julkisesti hyväksytyistä avaruusolentoihin liittyvistä väitteistä sanoisit liittyvän suoraan Hanseniin sekä siihen vaikutukseen, joka hänellä oli Bennewitziin?

Myrna Hansen oli yksi ensimmäisistä niinsanotuista avaruusolentojen sieppaamista, paljon ennen kuin termi tuli muotiin. Hänen kohtaamisensa, tai miksi sitä haluaakin kutsua, tapahtui toukokuun alussa vuonna 1980, kun hän ja hänen poikansa Shawn, ajaessaan Eagle Nestissä, New Mexicossa, väitetysti näkivät, kuinka lehmä imettiin säteen avulla avaruusalukseen. Pian sen jälkeen heidätkin imettiin alukseen, jossa tapahtui kaikenlaista hulluutta, ensin avaruusolennot leikkelivät avutonta lehmää heidän kauhistuneiden silmiensä edessä, ja sitten Hansen joutui transsiin ja hänelle tehtiin jonkinlainen lääketieteellinen toimenpide.

Kohtaamisen jälkeen kauhuissaan oleva Hansen otti yhteyttä Cimarronin kaupungissa sijaitsevaan osavaltion poliisin toimistoon ja kertoi hullusta kohtaamisestaan veitsellä heiluvien lehmiä silpovien avaruusolentojen kanssa, ja Cimarronin toimistosta hänet ohjattiin New Mexicon osavaltion poliisille Gabe Valdezille. Hän työskenteli Dulcessa, ja hän oli jo saanut maineen, että hän oli oikea kaveri, kun oli kyse silvotuista lehmistä ja selittämättömistä valoista taivaalla. Valdez oli se, joka yhdisti Hansenin Paul Bennewitziin, ilmailutekniikkaan erikoistuneeseen yksityiseen valtion urakoitsijaan, joka oli muun muassa APRO:n jäsen. Bennewitzin APRO-yhteyksien kautta hän sai käyttöönsä Leo Sprinklen, Wyomingin yliopiston professorin, joka oli tutkinut UFO-tapauksia hypnoottisen regression avulla yli kymmenen vuoden ajan. Sprinkle suoritti useita hypnoottisia regressioita Hansenin kanssa Bennewitzin kotona ja erityisesti Bennewitzin Lincoln-auton sisällä, jonka ikkunat hän oli peittänyt alumiinifoliolla häiritäkseen avaruusolentojen säteilyä, jonka hän uskoi yrittävän häiritä Sprinklen hypnoottista regressiota Hansenin kanssa.

Kummallista kyllä, Sprinkle suoritti hypnoottisia regressioita vuonna 1973 toisen Judy Doraty -nimisen naisen kanssa, joka kertoi samanlaisen tarinan kuin Hansenin tarina avaruusolennoista ja avaruusalukseen imettävästä silvottavasta karjasta, joten se, kuinka paljon tässä oli ristipölytystä tai kontaminaatiota (eli tutkijat/regressiohoitajat johdattelivat väitettyjä todistajia tiettyyn johtopäätökseen), on edelleen avoin kysymys. On syytä huomata, että Bennewitz oli UFOihin kohdistuneen kiinnostuksensa lisäksi myös pysyvästi kiinnostunut karjansilpomisilmiöstä, joten nämä kaksi — UFOt ja karjan silpominen, voidaan olettaa — kietoutuivat yhteen hänen mielessään, ja tämä maailmankuva vuoti niihin, joiden kanssa hän oli tekemisissä.

Hansenin regressiot sisälsivät vakiomuotoisten avaruusolentojen sieppauskielikuvien kokoelman, kuten sen, että uhri imetään alukseen Star Trek -tyylisen vetosäteen avulla, minkä jälkeen hänet asetetaan transsiin ja hänelle tehdään lääketieteellisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät lisääntymiseen ja avaruusolennon ja ihmisen hybridien luomiseen koeputkessa. Hansenille väitettiin, että häneen oli istutettu seurantalaite, niin sanottu ”avaruusolentojen implantti”, kuten ne tunnettiin tarinoissa, eikä hän muistanut ”kadonnutta aikaa”.

Kun Sprinkle/Hansenin regressiot etenivät yhä syvemmälle hänen piinattujen aivojensa syvyyksiin, paljastui, tai hän muisti tai sekoitti muistoja (valitse itse), että hänet oli kuljetettu salaiseen maanalaiseen laitokseen. Lääketieteellisen tutkimuksen aikana hänen kallonpohjaansa oli väitetysti istutettu metallinen esine, jonka avulla avaruusolennot voisivat ilmeisesti myöhemmin jäljittää hänet ja lähettää hänelle pahansuopia viestejä, minkä vuoksi Bennewitz näki vaivaa rakentaakseen foliohupun, jonka hän asetti autonsa ikkunoiden päälle hypnoottisten regressiosessioiden ajaksi.

Jossain vaiheessa maanalaisen tukikohdan seikkailua Hansen muisteli paenneensa vangitsijoidensa kynsistä ja törmänneensä useisiin nestemäisiin sammioihin, jotka sisälsivät ihmisten ja eläinten ruumiinosien jäänteitä. Bennewitz päätteli jotenkin, että tämä maanalainen laitos, jossa Hansen näki kaiken tämän, sijaitsi lähellä Dulcea. Kaikki nämä tarinan osatekijät liitettiin lopulta osaksi UFO-lorea, kuten me sen nyt tunnemme. Sikäli kuin olen saanut selville, termi ”harmaat” avaruusolennot oli toinen kielikuva, joka tuli suoraan Bennewitzin tapauksesta.

Kuten selitit kirjassa, Bennewitzin tapaukseen liittyi Richard Doty ja William Moore. Arvostin erityisesti epäluotettavien Majestic 12 -asiakirjojen läpikäyntiäsi sekä niiden suhdetta Mooreen ja hänen seuralaiseen Jaime Shanderaan. Mikä sinun mielestäsi on ihmisille tärkeintä ymmärtää tässä tapahtumaketjussa?

Yksi kriittinen tekijä, joka on tärkeää ottaa huomioon, kun yritetään selvittää MJ-12 -papereiden alkuperää, oli se, että vuonna 1981, kolme vuotta ennen MJ-12 -papereiden ilmaantumista, Bill Moore työskenteli kirjaprojektin parissa yhdessä Bob Prattin kanssa, joka oli National Enquirerin toimittaja ja joka kirjoitteli lehteen lentävistä lautasista. Tämä kirjaprojekti, jonka alkuperäinen nimi oli MAJIK-12, oli fiktiivinen kertomus, joka perustui oletettavasti todellisiin UFOihin liittyviin tietoihin, jotka heille välitti kukas muukaan kuin AFOSI:n erikoisagentti Richard Doty, jolle Moore antoi kirjan luonnosversiossa nimen ”Ronald L. Davis”. MAJIK-12 tai vaihtoehtoisesti MJ-12 oli lyhenne Majestic 12:sta, joka, kuten useimmat lukijasi luultavasti tietävät, oli oletettavasti supersalainen hallituksen ryhmä, joka tutki UFO-havaintoja ja tutki pudonneita lentäviä lautasia ja avaruusolentoja, kuolleita ja eläviä.

Vaikka Mooren/Prattin kirjaprojekti jäi lopulta sivuraiteelle, ehdotettu nimi MAJIK-12 viittasi siihen, että Bill Moore oli tietoinen jostain nimeltä MAJIK-12 tai Majestic-12 ainakin kolme vuotta ennen kuin hänen tutkimuskumppaninsa Jaime Shanderan ovelle saapui salaperäinen kirjekuori, joka lähetettiin nimettömänä ilman palautusosoitetta ja jossa oli postileima New Mexicon Albuquerquesta. Tämä postileima vaikutti joidenkin mielestä valtavalta vihjeeltä siitä, että Richard Doty oli tämän tempauksen takana, sillä tuona aikana Doty oli sijoitettuna Kirtlandin ilmatukikohtaan Albuquerquessa. Kirjekuori sisälsi 35 mm:n filmirullan, joka kehitettynä paljasti kuvia siitä, mikä tunnettiin nimellä MJ-12 -paperit.

Ennen MJ-12 -papereiden ilmestymistä Moore ja toinen tutkimuskumppani Stan Friedman spekuloivat juuri tällaisen ryhmän kuin MJ-12 olemassaololla ja olivat jopa laatineet luettelon sen todennäköisimmistä ehdokkaista. Moore jakoi myöhemmin nämä nimet Dotyn kanssa siinä toivossa, että hänellä olisi tietoa, joka vahvistaisi heidän MJ-12 -kandidaattiluettelonsa. Kun MJ-12:n paperit tulivat esiin, ne todellakin sisälsivät luettelossaan joitakin näistä samoista MJ-12:n ehdokkaista, joiden Moore ja Friedman olivat aiemmin arvelleet kuuluvan ryhmään, kuten Roscoe Hillenkoetter, CIA:n ensimmäinen johtaja (1947-1950), ja James Forrestal, joka toimi puolustusministerinä samaan aikaan, mikä näytti antavan Moorelle ja Friedmanille vahvistuksen siitä, että he olivat olleet oikeilla jäljillä. Toisten mielestä Doty keksi koko jutun ja antoi Moorelle, Shanderalle ja Friedmanille palautesilmukan kautta juuri sen, mitä he etsivät, eli tietoja, jotka näyttivät vahvistavan Roswellin UFO-onnettomuuden, josta Bill Moore ja Charles Berlitz julkaisivat vuonna 1979 kirjan The Roswell Incident. On arveltu, että Moore oli mukana väärentämässä asiakirjoja, joko Dotyn avustuksella tai ilman. Koskaan ei kuitenkaan ole voitu lopullisesti osoittaa kuka väärensi asiakirjat, vaikka FBI totesi, etteivät ne olleet aitoja.

FBI toteaa MJ-12 -papereista: väärennös
FBI toteaa MJ-12 -papereista: väärennös

Samalla tavalla kuin MJ-12 -dokumentit ilmestyivät salaperäisesti Shanderan ovelle, samanlainen tapaus sattui vuonna 1994, kun UFO-tutkija Don Berliner sai nimettömänä lähetetyn kirjekuoren, joka sisälsi kehittelemättömän 35 mm:n filmirullan. Kun valokuvat oli kehitetty, niistä paljastui 29-sivuinen asiakirja nimeltä SOM 1-01, Majestic-12 Group Special Operations Manual, joka on väitetty lentävien lautasten onnettomuuspaikkojen etsintään liittyvä sotilasohje.

SOM-01-1 sisälsi myös viittauksen ”Kirtlandin ilmavoimien tukikohtaan New Mexicossa”, minkä jotkut epäilivät olevan silmänisku ja nyökkäys, että kyseessä saattoi olla toinen Richard Doty -lumityö. Siitä huolimatta SOM-01-1:tä ovat edelleen kannattaneet eräät ufologian merkittävimmät äänet, kuten Linda Howe, joka Citizens Hearing on Disclosure -tilaisuudessa (teeskennelty kongressin kuulemistilaisuus, joka pidettiin National Press Clubissa vuonna 2013) väitti, että SOM-01-1 oli ”kestänyt ajan testin”, vaikka se ei tietenkään ollut tehnyt mitään sellaista, ja se oli vain lisännyt pinon muita näennäisesti valheellisia MJ-12:een liittyviä asiakirjoja, jotka ovat vuosien varrella olleet täynnä ufologian roskia.

Kirjoitit useasta tapauksesta, joissa armeija antaa UFO-tutkijoille epäilyttävää informaatiota sekä lupauksia tulevaisuuden paljastuksista. Suuri paljastus ei lopulta tapahtunutkaan ja matto vedettiin tutkijoiden jalkojen alta. Kertoisitko jostain tällaisesta tapauksesta.

1970-luvun alussa elokuvatuottaja Robert Emenegger joutui kokemaan yhden tällaisen luvatun ”suuren paljastuksen” (joka osoittautui lopulta tyhjäksi), kun Yhdysvaltain ilmavoimien virkamiehet lähestyivät häntä ja hänen tuottaja-kumppaniaan Allan Sandleria tarjoamalla yhteistyötä ja tietojen jakamista ehdotettua UFOja käsittelevää dokumenttielokuvaa varten. Heidän ilmavoimien yhteyshenkilöidensä mukaan tämä olisi kaikkien osapuolten yhteinen hanke, jossa jokainen armeijan haara tukisi Emeneggeriä ja Sandleria, jotka antaisivat heille pääsyn UFO-tiedostoihin sekä luvatun kruununjalokiven: 16 mm:n materiaalia UFOjen laskeutumisesta avaruusolentojen kanssa, joka oli väitetysti kuvattu Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa vuonna 1971.

Käytettyään huomattavan paljon aikaa ja resursseja projektin kehittämiseen ja luvattuaan toistuvasti lautasen laskeutumista kuvaavaa materiaalia dokumenttielokuvaansa varten, matto lopulta vedettiin Emeneggerin ja Sandlerin jalkojen alta ja he jäivät tyhjin käsin, kun ilmavoimat eivät toimittaneet luvattua tavaraa, ja tämä niin sanotun ”UFO Disclosure” -projektin varhaisversio meni nurin. Emeneggerin ja Sandlerin UFO-dokumentti julkaistiin lopulta vuosia myöhemmin nimellä UFOs: It Has Begun, mutta sen vaikutus väheni selvästi huomattavasti uskottavuuden kannalta sen jälkeen, kun ilmavoimat vetäytyivät hankkeesta. Tämä tietenkin olettaen, että ilmavoimilla todella oli hallussaan elokuvaan luvattu materiaali.

Linda Moulton Howelle tapahtui samanlainen ”UFO-paljastuksen” päähämäys kymmenen vuotta myöhemmin, kun hänet vuonna 1983 palkattiin tuottamaan HBO:n erikoisohjelma, jonka otsikoksi ehdotettiin UFOja: The E.T. Factor. Tänä aikana Howe oli tutkinut Paul Bennewitzin väitteitä, jotta ne voitaisiin sisällyttää hänen dokumenttielokuvaansa, ja matkan varrella hän tuli Richard Dotyn tietoon, joka oli tuolloin komennuksella Kirtlandin ilmavoimien tukikohdassa. Doty otti Howen epäilyttävien siipiensä suojaan ja antoi hänelle vilauksen joistakin oletettavasti salaisista asiakirjoista, jotka liittyivät lentävien lautasten putoamisonnettomuuksiin ja hämmästyttävään paljastukseen, jonka mukaan jossain sotilastukikohdassa oli oikeasti vankina pieni avaruusolento. Doty ilmoitti Howelle, että jos hän pelaisi korttinsa oikein, hänellä saattaisi olla jopa mahdollisuus haastatella pikku kaveria. Lisäksi Doty kertoi Howelle, että hallituksen tiedusteluviranomaisilla oli hallussaan filmimateriaalia UFOn laskeutumisesta sotilastukikohtaan sekä muita valokuvia ja salaista materiaalia, joita Howe voisi käyttää. Kun Doty oli useita kuukausia vedättänyt Howea, Doty ilmoitti, että hänet oli poistettu tapauksesta, ja antoi Howen eteenpäin muille tiedustelukontakteille, jotka niin ikään vedättivät Howea useiden kuukausien ajan, mutta eivät koskaan tuottaneet luvattua UFO-materiaalia. Tämä viivästys sai HBO:n lopulta luopumaan hankkeesta, jolloin Howe jäi roikkumaan tuuliajolle.

Näiden tempausten pääasiallisesta motiivista voidaan spekuloida moniin eri suuntiin, joista yksi oli se, että Doty yritti mustamaalata ja harhauttaa Howen UFO-tutkimusta ja viime kädessä horjuttaa hänen HBO-dokumenttielokuvaansa sekä saada selville, mitä tietoja hänellä oli Bennewitzistä ja häntä vastaan suunnatusta vastavakoiluohjelmasta, johon Doty kuului.

Selitit myös paljon Dulcen myytistä ja sitä levitelleistä ihmisistä. Omien tutkimusten ja kokemustesi pohjalta, mikä sinusta siinä oli kaikkein mielenkiintoisinta?

Myytin kehittyminen ja se, miten se ylipäätään syntyi, on minusta kaikkein kiehtovinta. Tarinassa on erilaisia elementtejä, mukaan lukien se, mikä on tullut tunnetuksi UFO-uskomuksissa nimellä ”Dulcen sota”, jonka mainitsin aiemmin, ja jossa oletettavasti tukikohdan turvamies nimeltä Tom Castello auttoi vastarintaliikkeen muodostamisessa. Jotkut hänen työtovereistaan joutuivat sitten yhteenottoon avaruusolentojen kanssa ja hävisivät taistelun. Kun pöly oli hälvennyt, kuten legenda kertoo, kuusikymmentäkuusi Dulcen tukikohdan työntekijää kuoli, vaikka Castello pystyi pakenemaan luotettavan ”salamapistoolinsa” ansiosta.

Mistä tämä tarina on peräisin? Sikäli kuin pystyn sanomaan, se sai alkunsa 2. joulukuuta 1981 päivätystä kirjeestä, jonka Paul Bennewitz lähetti Yhdysvaltain New Mexicon senaattorille Pete Domenicille ja jossa todettiin, että ”joskus vuoden 79 lopulla tai vuoden 80 alussa syntyi riita aseista ja armeija hylkäsi [Dulcen tukikohdan]; miesten lopulliset olosuhteet ovat tuntemattomat…”. Syyskuun 11. päivän 1984 haastattelussa Bennewitz kertoi UFO-tutkija Jim McCampbellille, että: ”Vuonna 1979 tapahtui jotain ja tukikohta suljettiin. Siellä oli riita aseista ja meidän väkemme ajettiin ulos, yli 100 ihmistä oli mukana…”. Vaikka Bennewitz ei implisiittisesti väittänytkään, että Dulcessa olisi käyty varsinaista taistelua ihmisten ja avaruusolentojen välillä, hänen kommenttinsa jonkinlaisesta konfliktista tai siitä, että ihmiset hylkäsivät tukikohdan, näytti riittävän kylvämään siemenen, joka myöhemmin kasvoi ”Dulcen sodaksi”.

Vuoden 1981 kirje Bennewitzilta senaattori Domenicille
Vuoden 1981 kirje Bennewitzilta senaattori Domenicille

Lähes kymmenen vuotta myöhemmin ”Dulcen sodan” tarinaa täydennettiin Tom Castelloa ja hänen vastarintatovereitaan koskevalla yksityiskohtaisemmalla kertomuksella, joka ilmestyi kirjassa ”The Dulce Papers”. Tästä tarinasta on myös ilmestynyt muunnelmia, jotka koskevat samanlaista taistelua/konfliktia Area 51:ssä.

1990-luvun puolivälissä Dulcen sodan tarina nousi uudelleen pinnalle tai sitä käytti uudelleen henkisesti epävakaa kaveri nimeltä Phil Schneider, josta tuli jonkin aikaa patriootti- ja UFO-luentopiirin tähti, joka periaatteessa toisti Tom Castellon tarinaa siten, että hän itse oli Castellon sankarin roolissa, mukaan luettuna koko ampuminen häijyjen avaruusolentojen kanssa.

Näiden kaikkien tarinoiden, kuten Dulcen, Area 51:n, SERPOn ja Paul Bennewitzin tarinoiden välillä tuntuu olevan paljon yhteisiä teemoja. Kerrotko jotain omia ajatuksiasi tästä.

Lisäisin myös Roswellin ja MJ-12 -paperit tuohon mukaan, ja samat toistuvat hahmot, jotka kertoivat näitä tarinoita, jotka ovat esillä kirjassani, heidän joukossaan John Lear, Tal Levesque, Richard Doty, Bill Moore ja kourallinen muita, jotka muodostivat tämän ”vaikuttajien” verkoston. Bill Moore kiisti myöhemmin monet näistä väitteistä ja poisti itsensä näennäisesti tästä henkilöryhmien verkostosta, jonka hän sanoi ajavan vääriä tarinoita, jotka olivat lopulta tehneet Paul Bennewitzin hulluksi.

John Lear, jolla oli tosin yhteyksiä tiedusteluyhteisöön, oli innokas MJ-12 -papereiden puolestapuhuja, ja samaan aikaan 1980-luvun puolivälissä hän vuoti tiedotusvälineille tietoja Area 51:n salaisesta stealth-alusten testausohjelmasta. Häiveteknologian haamu väijyi ikuisesti näiden Dulcen tukikohtaan, Kirtlandiin ja Area 51:een liittyvien tarinoiden reunoilla, ja se oli osa pyrkimystä muokata yleistä kertomusta ja hämärtää tietoa siitä, mitä näissä sotilastestauspaikoissa todella tapahtui.

SERPOn osalta Richard Dotyllä oli suuri rooli tuon tarinan levittämisessä jo silloin, kun hän esiintyi ”Falconina” kansallisessa televisiossa vuonna 1988 esitetyssä erikoisohjelmassa nimeltä UFO Cover-up Live!. Dotyn (eli ”Falconin”) mukaan Yhdysvaltain hallitus oli osallistunut vaihto-ohjelmaan, jossa avaruusolennot olivat periaatteessa antaneet astronauteillemme avaimet yhteen lautasiinsa ja antaneet heidän matkustaa omalle planeetalleen, kun taas avaruusolennot jäivät vastineeksi Maahan useiksi vuosiksi jakamaan valtavaa galaksienvälistä viisauttaan Maan asukkaiden kanssa, mikä oli pohjimmiltaan sama tarina kuin SERPO.

Mitä sanoisit uusille UFO-tutkijoille, jotka yrittävät seilata näillä myrskyisillä vesillä?

Luulen, että ihmiset, jotka tarvitsevat sitä eniten, välittävät luultavasti vähiten siitä, mitä minulla on sanottavana, mutta jos he haluaisivat, ehdottaisin, että katsoisitte ufologian historiaan ja tutkisitte sen menneisyyttä. Tehkää se ennen kuin hyppäätte minkään tietyn UFO-hain kyytiin, koska mikään ei näytä olevan uutta auringon alla, kun on kyse monista näistä toistuvista teemoista, jotka toistuvat jatkuvasti UFO-tarinoissa.

Ufologialla on taipumus kerrata ja käyttää uudelleen monia samoja tarinoita tai samojen tarinoiden osia kerta toisensa jälkeen. Täydellinen esimerkki tästä on niin sanottu Silvermanin kuva, joka ilmestyi ensimmäisen kerran saksalaisessa Neue Illustrierte -sanomalehdessä 1. huhtikuuta 1950 otsikolla ”Der Mars-Mensch” ja joka näytti oudon näköisen, metrin mittarisen miehen, joka oli ilmeisesti Marsista. Muutamaa päivää myöhemmin Neue Illustrierte myönsi, että Mars-juttu oli aprillipila, mutta se ei estänyt kuvaa leviämästä UFO-alakulttuurissa tulevina vuosina.

Kuuluisa Silvermanin kuva
Kuuluisa Silvermanin kuva

UFO-historioitsija Isaac Koi on koonnut aikajanan Silvermanin kuvasta ja julkaisuista, joissa se on ilmestynyt. Ensimmäinen kirja, jossa kuva esiteltiin, oli majuri Donald Keyhoen Flying Saucers from Outer Space (1953), jossa ei mainittu Neue Illustrierte -huijausta, mutta väitettiin, että kuvassa oli Yhdysvaltain hallituksen agentteja saattamassa ”Alumiinimiehenä” tunnettua avaruusoliota, joka oli päällystetty alumiinisella avaruuspuvulla, joka suojasi häntä kosmisilta säteiltä. Kirjassaan Space-Craft from Beyond Three Dimensions (1959) W. Gordon Allen viittasi siihen, että Silvermanin valokuvassa esiintyvä olento oli ryöminyt ulos Mexico Cityn lähellä pudonneesta lautasesta.

Viimeksi Harold Povenmire kirjassaan UFO’s and Alien Abduction Phenomena: A Scientific Analysis (2016) julkaisi värillisen version Silvermanin valokuvasta ja mainosti sitä todellisena, vaikka on epäselvää, millaisen ”tieteellisen analyysin” hän teki. Povenmiren ansiosta tämä Silvermanin valokuvan uusi versio alkoi pian könytä sosiaalisessa mediassa, kun uusi uskovien sukupolvi klikkaili ja jakoi sitä sydämensä kyllyydestä.

 

Artikkelin julkaissut ufotrail.blogspot.com

Sykkivä orbi El Pasossa

Havaintopäivämäärä: 25.2.2023
Havaintopaikka: El Paso, Texas, USA

Silminnäkijä näki tämän kohteen tulevan vuorilta ja sitten näkyvän noin vartin ajan. Väreistä päätellen sanoisin tämän olevan aito, se hehkuu iloisesti. Orbi tiesi, että sitä tarkkaillaan eikä se halunnut aiheuttaa pelkoa. Kyllä, orbit voivat muuttaa väriään, näin pesäpallon kokoisen UFOn parin metrin päässä minusta täällä Taiwanissa ja se oli kuin hopeanvärinen pilvi, värit muuttuivat siinä hitaasti. Mutta myöhemmin se oli 50 metrin päässä ja valkoinen kuin tähti.

Orbit muuttavat väriään niin halutessaan, ne voivat lukea myös ajatuksia, ja jos avaudut niille ystävällisellä sydämellä, lupaan että näet sellaisen. Mutta ne ovat ovelia, se minkä näin tuli lähelle, se meni kamerani taakse. Se kykeni lukemaan ajatuksiani ja tesi minne mennä piiloon.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Orbi, jonka valot sykkivät. Näin kohteen tulevan vuorilta. Se pysyi alueella noin vartin.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily