Kongressiedustaja on ehdottanut lakia, joka velvoittaisi valtion julkisesti paljastamaan milloin pilotit ovat nähneet UFOja.
Edustaja Tim Burchett, Tennesseen republikaani, on ollut äänekäs liittovaltiollisten UFO-dokumenttien julkaisemisen tukija.
Edustaja Tim Burchett, tennesseelainen republikaani on ehdottanut uutta UFO-lakia (kuva: Getty)
Ehdotettu laki vaatisi liittovaltion ilmailuviranomaisia julkistamaan tehdyt UFO-havainnot (kuva: Twitter / @timburchett)
Edustajainhuoneen valvontakomissio suunnittelee pitävänsä kuulemisen UFOista heinäkuun 26. päivä 2023.
Sillä aikaa Burchett on ehdottanut lakia, joka estäisi FAA:ta piilottamasta kaupallisten lentoyhtiöiden pilottien tekemiä UFO-havaintoja.
”FAA:n johdon on julkaistava julkinen raportti kaupallisten pilottien tekemistä UFO-havainnoista”, lakitestissä lukee, jonka Burchett jakoi Twitteriin.
Viranomaisten tulisi myös ”ottaa kantaa ovatko tunnistamattomat ilmakohteet häirinneet, väliintulleet tai olleet tekemisissä lentokoneen instrumenttien kanssa” ja julkaisemaan kaikki havaintoon liittyvät dokumentit.
Witness list out for next week’s UAP hearing in House Oversight subcommittee — includes some who report UAP/UFO sightings + UAP whistleblower David Grusch pic.twitter.com/lrnNEjpfk6
”Raportin tuottamisessa ei saa olla mukana mikään muu liittovaltion organisaatio”, lakiehdotuksessa lukee.
Twiitissään Burchett sanoi, että hänen ehdotustaan on vastustettu.
”Jos UFOja ei ole olemassa, miksi ’tiedusteluyhteisö’ estää lakiehdotukseni läpimenoa?” hän kysyy.
”Ja miten niillä on valta estää se?”
Monet postauksen kommentoijat ovat rohkaisseet Burchettia pitämään painetta yllä.
”ÄLKÄÄ ANTAKO KOSKAAN PERIKSI, Tim!” eräs sanoi.
”Taistelu on niiden kanssa, jotka yrittävät kaikin keinoin estää paljastamisen. Mutta ”hammastahnaa” ei voi laittaa takaisin tuubiin, joten jatkakaa marssianne eteenpäin vakaasti ja päättäväisesti!!!!!”
UFOja on pitkään pidetty salaliittoilijoiden aiheena, mutta amerikkalaiset ovat alkaneet ottaa aiheen vakavammin viime vuosina, NPR raportoi.
FAAn ja puolustusministeriön edustajat molemmat kertoivat The Sunille, että he eivät kommentoi lakiehdotusta.
Tämä on salamyhkäinen ilmavoimien tukikohta, joka sijaitsee Mojaven autiomassa, joka saattaa olla avain eräisiin selittämättömiin UFO-havaintoihin.
Yhdysvaltain kongressi pitää kuulemisen UFOista ensi keskiviikkona, heinäkuun 26. päivä, kun sotilastodistajat kertovat siitä mitä he tietävät rajoitetun pääsyn ‘erityisohjelmista’.
Senaatin puheenjohtaja Chuck Schumer esitteli lainsäädäntöä, joka paljastaisi UAP-tiedot ja materiaalit kansalle.
“Kansalla on oikeus tietää tuntemattomista teknologioista, ei-ihmisälyistä ja selittämättömistä ilmiöistä”, Schumer sanoi.
Republikaanisenaattori Marco Rubio kuvasi omituista tilannetta, josta Amerikka ja muu maailma on itsensä löytänyt sen jälkeen kun ilmavoimien upseeri David Grusch sanoi viranomaisilla olevan hallussa maahansyöksynyt avaruusalus.
“Joko tietovuotajan sanomiset ovat osittain totta tai kokonaan totta, tai sitten meillä on erittäin älykästä, koulutettua porukkaa, joilla on korkeat turvaluokitukset ja erittäin tärkeät asemat omassa hallinnossamme, jotka ovat sekopäitä ja johdattelevat meitä harhaan.
“Useimmilla näistä ihmisistä on erittäin korkeat turvaluokitukset ja heillä on korkea asema valtionhallinnossa. Kysy nyt itseltäsi: Mikä insentiivi niin monella korkea-arvoisella ihmisellä olisi astua esiin ja keksiä päästään jotain tuollaista?”, Rubio kysyi.
Yhdysvaltain hallitus on vuosien ajan kiistänyt kaikki UFO-havainnot selitettävissä olevina, mutta vuonna 2017 kaikki muuttui hallinnon julkaistua kolme virallista videota, joissa näkyi aluksia.
Viranomaiset julkaisivat muistion vuonna 2021, mikä paljasti armeijan tehneen monia havaintoja.
NASA lähti mukaan touhuun viime vuonna ja loi paneelin tutkimaan aihepiiriä. NASA ilmoitti toukokuussa, että siltä puuttuu laadukasta dataa, ja että stigma haittasi prosessia.
Heinäkuun 26. päivän kuulemista odotellessa Tim Burchett twiittasi: ”Me olemme kyllästyneet salailuihin”.
“Siitä siinä puhutaan — avaruusolennoista”, Burchett sanoi viime viikolla. “Mielestäni kansalla on oikeus tietää.”
NASA kuvaa 2-5% UFO-havainnoista olevan ”mahdollisesti aidosti anomaalisia”.
Havaintopäivämäärä: 5.10.2022
Havaintopaikka: Mundelein, Illinois, USA
Tämä alus nähtiin kalastusreissulla Mundeleinissa. Kohde oli tumma, pyöreä molemmista päistä, mutta ohut keskeltä. Tummia UFOja nähdään usein vesialueiden lähellä, niinkuin tämäkin nähtiin. UFOt matkaavat veden alla yhtä helposti kuin ilmassa tai avaruudessa. Aivan selkeää näyttä avaruusolennoista Illinoisissa.
Scott C. Waring, Taiwan
Silminnäkijä kertoo:
Huomasin kahdelta paksulta vinyylilevyltä näyttävän jutun pyörimässä taivaalla. Aluksi me luulimme, että ne olivat ilmapalloja, mutta se pysyi niin paikallaan, että aloin kuvata sitä. Me olemme lentoreitin varrella ja useita lentokoneita näkyi nousemassa ja laskeutumassa tätä ennen. Kohde jatkoi pyörimistä eikä leijaillut niinkuin ilmapallo. Kohde ohitti pilven ja näytti hehkuvan.
Me olemme kuulleet edesmenneestä Kenneth Arnoldista ja hänen yhdeksästä lepakonmuotoisesta UFOstaan, jotka hän näki vuonna 1947. Luulen löytäeneeni samanlaisia aluksia Word Wide Telescope -sivuston teleskooppikuvista. UFO on samanmuotoinen, mutta sen koko on edelleen ratkaisematon kysymys. Sen koko voi olla asteroidin tai kuun kokoinen. Avaruuden laajuudesta sen koko on vaikea sanoa.
Kartalla on myös oranssi viiva, joka on toinen samanlainen alus, joka matkaa melkein valonnopeudella ja on menossa samaan suuntaan kuin tämä pysähtynyt on. Selvästikin alus on jättiläismäinen ja siihen voi mahtua kymmeniä tuhansia matkustajia. Monet ihmiset ovat sanoneet, että tällaiset koot ovat mahdottomia saavuttaa, johtuen rajoittuneesta maailmankuvastaan. Mutta universumi ei mahdu rajallisten ideoiden muottiin.
Havaintopäivämäärä: syyskuun 30. 2022
Havaintopaikka: Sacramento, Kalifornia, USA
Tämä silminnäkijä ajoi moottoritietä, kun hän huomasi kolme UFOa, jotka jakautuivat neljäksi ja lensivät moottoritien vierellä arviolta parinkymmenen minuutin ajan. Kuski halusi pysäyttää, mutta sanoi sitten, että ei ole mitään sopivaa paikkaa mihin pysäyttää tienlaitaan. Kalifornia ja avaruusolennot…. me tiedämme niiden olleen siellä.
This eyewitness was driving along the freeway when then noticed three UFOs which broke into four and flew along side the freeway for about 20 minutes. The driver wanted to stop, but said there was no place safe to pull alongside. California and aliens…we all knew they lived there.
Scott C. Waring, Taiwan
Silminnäkijä kertoo:
Lokakuun 30. päivänä 2022 kello 22.10 Sacramentossa, Kaliforniassa, ajoin kesäsäässä kohti moottoritietä. Ensimmäinen niistä suuntasi moottoritien suuntaan, sitten leijaili hetken ajan ja matkasi itään. Koko havainto kesti yhteensä noin 3 tai 4 minuuttia. Videota kuvattiin puolivälistä lähtien. En voinut pysähtyä ruuhkaiselle moottoritielle. Äänet eivät kuulu, koska ajoin autoa ja tuuli ulvoi. Havainto oli hullu.
Arviolta 20 minuuttia sitten, kello 22.10, aluksi näkyi kaksi valoa, sopivasti toisistaan etäällä. Ne olivat tavallaan limittäin, toinen toisen alla. Ne näyttivät kääntyilevän ja kolmas valo ”ilmestyi”. Ajoin noin 5 sekuntia ja sitten tajusin, että minunhan pitäisi kuvata tätä… joten video ei ole täydellinen. Sitten kolmas valo tuli näkyviin, sitten neljäs. Olisinpa pysähtynyt tienposkeen. Käännyin seuraavasta liittymästä, mutta menetin näköyhteyden valoihin. Hullua miten ne vain tulivat näkyviin. Olin tiellä numero 80, ”pengertiellä” jossa on riisipeltoja, ajoin Sacramentosta itään. Se oli hullua.
Ensimmäisessä videossa on ruudulta nauhoitus alkuperäisestä videosta. Toinen video on alkuperäinen video, valitettavasti koska takanani oli autoja, niiden valot näkyvät peilistä.
∞9D Arcturuksen Neuvosto, Kanavoinut Daniel Scranton
“Tervehdys. Me olemme Arcturuksen Neuvosto. Me olemme mielissämme saadessamme yhteyden kaikkiin teihin.
Meitä viehättää ihmiskunnan kyky mennä sinne minne muut ihmismuodossa Maapallolla eivät koskaan ole ennen menneet. Me olemme nähneet sen tapahtuvan monia kertoja evolutionaarisessa historiassanne, ja me huomaamme, että ne jotka niinkutsutusti rikkovat muotin tekevät niin, koska he tuntevat kutinan tehdä niin. Ja metiedämme, että ne teistä jotka lukevat näitä viestejä, että teillä on tuo kutina. Me teidämme, että te tunnette olevanne valmiita siirtymään ihmiskunnan nykytilan tuolle puolen, ja me haluamme teidän tunnustavan, että tuon kutinan ei ole pakko olla epämukavaa. Se voi tuntua kuin kutsulta; se voi tuntua lämpimältä, rakastavalta tunteelta, joka kutsuu kohti jotain tiettyä projektia.
Ehkäpä inspiroidutte jostain mitä joku toinen teille sanoo, ja se on teidän kutinanne. Tai ehkäpä tunnette, että hyppy tutemattomaan liittyy työhönne, uraanne, tai uuden yrityksen perustamiseen. Ja joskus huomaatte, että kutsumuksenne liittyy johonkin joka päällepäin ei tunnu tärkeältä, niinkuin vaikka tanssimiseen.
Katsokaas, kaikki merkkaa; jokaikinen hetki on mahdollisuus olla enemmän oma itsenne, ja ne teistä jotka käytätte hyväksi näitä hetkiä olette vaikuttamassa Maan asioihin eniten. Kaikkein tärkeimpänä, kuitenkin, te annatte itsellenne mahdollisuuden olla enemmän sitä mitä te olette Alkulähteen Energiaolentoina. Usein me kuulemme teidän ilmaisevan tuota kutinaa monilla eri tavoilla, mukaanlukien halu olla jossain muualla. Me tiedämme, että muut paikat galaksissa tuntuvat houkuttelevammilta kuin Äiti Maa tänä aikana. Ja kyllä, elämä on helpompaa toisissa paikoissa galaksissa ja universumissa, mutta te ette halunneet helppoa matkaa tässä elämässä… ette ainakaan alkuvaiheessa.
Kun tunnustatte, että teillä on kyky tehdä jotain mikä tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta ja muuttaa se hauskanpidoksi, iloiseksi kokemukseksi, silloin tiedätte että olette saavuttaneet mestaruuden. Kun otatte jonkin mikä tuntuu teille vaikealta ja muutatte sen joksikin mikä on helppoa, silloin tiedätte nousseenne sen tietoisuuden tason yläpuolelle, jota joskus piditte niin mukavana. Me tiedämme, että te olette valmiita kvanttihyppyihin, jotka ovat teille kaikille mahdollisia, ja me tiedämme, että teillä ei ole koskaan aiemmin ollut parempaa aikaa tehdä niin kuin nyt. Me myös luotamme, että mikä se sitten onkin mikä kutsumuksenne on, tuo kutsumus muuttuu kovaäänisemmäksi. Se ottaa haltuunsa, ja teistä tuntuu siltä että teidän pitää päästää irti ja antaa itsenne olla se mikä olette oikeasti, ilman kaikkia esteitä joita olette asettaneet todellisen itsenne ympärillenne tässä elämässä.
Ja teidän ei ole pakko eritellä niitä jokaista ja poimia ja tuhota niitä. Kun sitoudutte olemaan se itsenne joka todella olette, silloin kaikki esteet sulavat pois. Kaikki esteet yhtäkkiä muuttuvat avuiksi. Te muutatte kaiken muuttamalla yhden asian, ja tuo yksi asia on kutsumuksenne juuri nyt, jokin mitä ette voi enää kiistää sisällänne. Olette tulleet tähän pisteeseen, jossa teidän nyt tulee tehdä se mikä teidän pitää, tulee sanoa se mikä pitää, tulee muuttua siksi miksi teidän pitää tulla. Teillä on edelleen vapaa tahto, tottakai, mutta me näemme teidän harjoittavan vapaata tahtoanne kaikkein positiivisimmalla mahdollisella tavalla, tästä hetkestä eteenpäin, tässä elämässä Maapallolla. Me tiedämme sen; me tunnemme sen, ja me todistamme sitä joka päivä niillä teistä Maapallolla, jotka ovat valmiita tuohon hyppyyn tuntemattomaan ja menemään pidemmälle minne yksikään toinen ihminen ei ole koskaan mennyt aiemmin.
Me olemme Arcturuksen Neuvosto, ja me olemme nauttineet yhteydestä kanssanne.”
Tämä on viides ja viimeinen osa lääketieteen ihmiskokeiden sarjasta. Aikaisemmat osat: osa1, osa 2, osa 3 ja osa 4.
Vaikka New Yorkin ACS (Administration for Children’s Services) kiistää avoimesti kaikki väärinkäytökset, se ansaitsee tunnustusta siitä, että se on ryhtynyt tutkimaan aiempaa osallistumistaan lääketieteellisiin ihmiskokeisiin ja antanut Vera Institute of Justicen tehtäväksi tehdä riippumattoman tarkastelun. IG Farbenin ”tytäryhtiöt”, kuten nykyaikainen Bayer, ovat myös pyrkineet auttamaan ihmiskokeiden uhreja, vaikka ne kieltävätkin avoimesti yhteytensä IG Farbenin sotarikoksiin. Nämä yhtiöt ovat tehneet yhteistyötä Saksan hallituksen kanssa korvausrahaston perustamiseksi niille holokaustista selvinneille, jotka ovat joutuneet kokemaan kauhistuttavia lääketieteellisiä kokeita, joita heidän vangitsijansa tekivät heille.
Handscombin It’s My Story -ohjelmassa siteeratun Bayerin tiedottajan mukaan ”yhtiön rahoitusosuus tähän rahastoon oli yli 40 miljoonaa puntaa (yli 70 miljoonaa dollaria)”. Toisaalta, kuten Handscomb huomauttaa, jotkut holokaustin uhrit ovat joutuneet kampanjoimaan saadakseen rahaa tästä rahastosta vuosikymmeniä. Esimerkiksi Palmer taisteli korvausten saamiseksi 28 vuotta, mutta ei saanut viranomaisilta mitään, ennen kuin hänen tarinansa sai huomiota tiedotusvälineissä. Handscomb kirjoittaa: ”Viikkojen kuluessa siitä, kun BBC otti yhteyttä viranomaisiin, Zoe sai Saksan korvausrahastosta hieman yli 2 000 punnan (noin 3 500 dollarin) suuruisen shekin.”
Toisin kuin ACS ja Bayer, SFBC ei myönnä väärinkäytöksiä ja yrittää vaientaa koehenkilöt. Bloombergin alkuperäisen huumekokeilusta kertovan artikkelin kirjoittajien Evansin ja Michael Smithin 20. marraskuuta ilmestyneen Seattle Timesin artikkelin mukaan SFBC uhkaili kolmea koehenkilöä, joita he olivat haastatelleet Bloombergin sarjaa varten. Uhattujen, nyt nimettömänä pysyttelevien osallistujien mukaan SFBC laittoi heidät pian Bloombergin artikkelien julkaisemisen jälkeen erillisiin huoneisiin SFBC:n virkamiesten, kuten toimitusjohtaja Arnold Hantmanin, kanssa. Hantman käytti heitä eristyksissä pitäessään kirosanoja ja kertoi ulkomaalaissyntyisille osallistujille, että hän soittaisi Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriöön ja karkottaisi heidät, jos he eivät suostuisi allekirjoittamaan lausuntoja, joissa sanottiin, että heitä haastatelleet Bloombergin toimittajat eivät olleet selvästi sanoneet, että he julkaisisivat artikkelin tai käyttäisivät heidän valokuviaan, mikä heikentäisi Bloombergin paljastusten uskottavuutta. Vaikka koehenkilöt allekirjoittivat lausunnot, he kertoivat Smithille ja Evansille, että he tekivät niin vain pelätessään joutuvansa pidätetyksi ja karkotetuksi ja että he olisivat valmiita kertomaan tarinansa Yhdysvaltain senaatin tutkijoille.
Jos SFBC:n virkamiehet todella uhkailivat testitutkimukseen osallistujia, se on vääryys vääryyden päälle. Kuten Philadelphiassa sijaitsevan Pennsylvanian yliopiston bioetiikkakeskuksen johtaja Arthur Caplan selitti Seattle Timesin artikkelissa: ”On selvästi ylivoimaista kiusata ja pakottaa ihmisiä, koska he ovat ilmoittaneet eettisistä rikkomuksista. On yksinkertaisesti kauhistuttavaa yrittää peitellä väärinkäytöksiä näillä toimilla.”
Vaikka lääketieteelliset ihmiskokeet ovat arvokas osa tiedettä, niiden eettisyys on parhaimmillaankin kyseenalaista. Tästä syystä on tärkeää, että Office for Human Research Protections, Vera Institute of Justicen kaltaiset järjestöt ja ihmisoikeusaktivistiryhmät varmistavat, että koehenkilöitä ei käytetä hyväksi, varsinkin kun koehenkilöinä on lapsia, maahanmuuttajia, köyhiä ja muita ryhmiä, jotka ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle. Inhimillisyys ja yleinen etu olisi aina asetettava voiton tavoittelun edelle.
Historioitsijat viittaavat yleensä natsi-Saksan IG Farbeniin huonon lääketieteen ruumiillistumana, jossa tehtiin rutiininomaisesti kauhistuttavia lääketieteellisiä kokeita viattomilla siviileillä. Useimmat ihmiset hyväksyvät IG Farbenin historian todeksi, mutta samat ihmiset ovat haluttomia myöntämään, että nykypäivän lääketeollisuus ei ole vain suoraan IG Farbenin jälkeläinen, vaan se noudattaa edelleen monia samoja epäinhimillisiä käytäntöjä.Tässä vertailukaaviossa tarkastelemme lähemmin natsi-Saksassa tehtyjen lääketieteellisten kokeiden ja nykypäivän Big Pharman käytäntöjen yhtäläisyyksiä Yhdysvalloissa. Ajat ovat muuttuneet, ja lääketieteellisillä kokeilla on kauniimmat kasvot, mutta kyse on edelleen samasta kauhistuttavasta käytännöstä, jossa yhteiskunnan haavoittuvimpia kansalaisia käytetään hyväksi suoranaisiin rikollisiin lääkekokeisiin.
Silloin: Natsi-Saksa
On yhtä kuin
Nyt: Yhdysvallat
IG Farben
=
Big Pharma
The American Chemistry Council
Keskitysleirit
=
Kokeelliset lääkeaineiden testauskeskukset
New Yorkin lastenkodit (1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla) EPA:n ehdotettuun CHEERS-tutkimukseen: Terveyskeskukset Duvallin piirikunnassa, Floridassa.
SS-lääkärit
=
”Huonosti koulutetut ja lisenssittömät lääkärit”
New Yorkin lastenkotien työntekijät
Keskitysleirivangit (juutalaiset, lapset, mustalaiset, homoseksuaalit, mielisairaat ja kehitysvammaiset)
=
Huumausainetestien koehenkilöt (köyhät ihmiset – mukaan lukien köyhien perheiden lapset, orvot ja sijaishuoltolapset; maahanmuuttajat; mielenterveysongelmaiset ja mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt, jotka eivät pysty pitämään vakituista työpaikkaa).
CHEERS: Pienituloisiin vähemmistöperheisiin syntyneet lapset.
Keskitysleirien tieteentekijät, jotka pakottivat vankeja syömään pillereitä ja käyttämään pulvereita, tai yksinkertaisesti vain piikittivät heitä
=
Potentiaalisille koehenkilöille annetaan ”tietoon perustuvana suostumuksena” pitkiä lomakkeita, jotka on kirjoitettu kielellä, jota he eivät välttämättä ymmärrä (joko siksi, että he ovat maahanmuuttajia, tai siksi, että ne on kirjoitettu epäselvällä teknisellä jargonilla).
New Yorkin lastenkodeissa: Pakotettiin lapset, jotka eivät suostuneet ottamaan kokeellisia AIDS-lääkkeitä, syöttämällä heille lääkkeitä vatsaan asetettujen letkujen kautta.
Koehenkilöille ”maksettiin” heidän kehojensa käytöstä sillä, että he saivat elää
=
Bloombergin toimittajien Evansin ja Michael Smithin mukaan kokeellisiin huumekeskuksiin menevät koehenkilöt maksoivat kehonsa käytöstä ”niinkin vähän kuin 25 dollaria päivässä tai jopa 6900 dollaria seitsemältä kuukaudelta”.
IG Farbenin ”tytäryhtiöt” kuten Bayer ovat työskennelleet yhdessä Saksan valtion kanssa perustaakseen korvausrahaston keskitysleirien lääketieteellisistä kokeista selviytyneille, mutta jotkut selviytyjät ovat kokeneet vaikeuksia saada heille kuuluvia rahoja.
=
SFBC: Kolmea koehenkilöä, jotka paljastivat tiedotusvälineille mahdollisesti hyväksikäyttöä harjoittavan kokeellisen huumetestiteollisuuden yksityiskohdat, uhattiin karkotuksella, elleivät he allekirjoittaisi lausuntoja, joissa he kiistävät tuloksena syntyneiden artikkeleiden paikkansapitävyyden.
New York Cityn ACS: Vaikka ACS:n virkamiehet ovat avoimesti kiistäneet väärinkäytökset, he ovat analysoineet omia arkistojaan etsiäkseen tietoja sijaislapsille tehtyjen kokeellisten AIDS-lääkekokeiden laajuudesta ja eettisyydestä ja antaneet Vera Institute of Justicen tehtäväksi riippumattoman tarkastuksen.
Tämä on kolmas osa sarjassamme lääketieteen ihmiskokeista. Sarjan kaksi edellistä osaa ovat osa1, osa 2 ja osa 3.
Lapsiin kohdistuneet rikokset määrittelevät osan holokaustin moraalisesti halveksittavimmista kauhuista. It’s My Story -dokumentissa Palmer kertoi Handscombille 13-vuotiaana Auschwitzissa saamistaan pahoinpitelyistä. Auschwitzissa pakotettujen ehkäisylääkekokeiden aiheuttamien vaurioiden seurauksena hän joutui heti sodan jälkeen useisiin kivuliaisiin leikkauksiin, ja leikkausten jälkeenkin Palmer ei pystynyt synnyttämään lapsia koko loppuelämänsä ajan. Nykyään, 70-vuotiaana, Palmerilla on syöpä.
Kukaan ei voi sanoa varmasti, liittyykö Palmerin syöpä lääketieteellisiin kokeisiin, joihin hän joutui noin 60 vuotta aiemmin, mutta se on todennäköinen mahdollisuus. Altistuminen lääkkeille ja muille kemikaaleille aiheuttaa erittäin kielteisiä vaikutuksia lapsiin, erityisesti niihin, jotka ovat vielä nuorempia kuin Palmer oli kokeiden aikana.
Huhtikuussa 2004 ilmestyneessä Pediatrics-artikkelissa ”Trends in Environmentally Related Childhood Diseases” Tracey Woodruff ym. kirjoittavat: ”Lapset voivat olla erityisen alttiita altistuksille kohdussa tai varhaiselämän aikana, koska sikiön tai pikkulapsen fysiologia on nopeassa kehityksessä, kuten solujen nopea jakautuminen, muuttuva aineenvaihdunta ja kehittyvät hormonijärjestelmät.”
Näin ollen kokeellisten lääketutkimusten tekeminen lapsilla vaikuttaa erityisen vaaralliselta ja siten kauhistuttavalta, mutta se on silti yleistä jopa nyky-yhteiskunnassa. BBC Newsin 30. marraskuuta 2004 ilmestyneessä artikkelissa ”Guinea Pig Kids” ja myöhemmin samannimisessä dokumenttielokuvassaan Jamie Doran paljastaa New Yorkin lastensuojeluhallinnon (ACS) vähän tunnetun käytännön, jossa kaupungin orpokodeissa ja sijaiskodeissa pidettyjä HIV-positiivisia lapsia käytetään koe-eläiminä kokeellisten aids-lääkkeiden koekaniineina. Doran haastatteli dokumenttiaan ja artikkeliaan varten Jacklyn Hoergeria, lastenhoitajaa, joka työskenteli katolisen kirkon ylläpitämässä Incarnation Children’s Home -lastenkodissa Harlemissa. Hoerger väittää, että sosiaaliviranomaiset eivät koskaan kertoneet hänelle, että lääkkeet, joita hän ja muut Incarnationin työntekijät antoivat orvoille ja sijaiskotilapsille, olivat kokeellisia. ”Meille kerrottiin, että jos he oksentavat, jos he menettävät kävelykykynsä, jos heillä on ripuli, jos he kuolevat, kaikki tämä johtuu heidän HIV-tartunnastaan”, hän sanoi BBC:lle.
Todellisuudessa nämä oireet johtuivat kokeellisista lääkkeistä, joita työntekijät antoivat heille. Kun BBC kysyi häneltä mielipidettä New Yorkin orvoille ja sijaislapsille tehdyistä kokeellisista lääketutkimuksista, Berkeleyn yliopiston vieraileva tutkija tohtori David Rasnick selitti: ”Kyse on vakavista, vakavista sivuvaikutuksista. Näistä lapsista tulee aivan onnettomia. Heillä tulee olemaan kramppeja, ripulia ja heidän nivelensä turpoavat. He pyörivät maassa, eikä heihin voi koskea.” BBC:n toimittajan Doranin mukaan tohtori Rasnick kutsui edelleen lapsille annettuja kokeellisia AIDS-lääkkeitä ”tappaviksi”. Jos lapset kieltäytyivät ottamasta lääkkeitä suun kautta, Incarnationin työntekijät syöttivät heille lääkkeitä väkisin vatsaan työnnettyjen syöttöletkujen kautta.
Ei ole epäilystäkään siitä, että nämä HIV-positiiviset ja aids-oireiset lapset tarvitsivat lääkitystä. Kysymys kuuluukin, miksi heille annettiin kokeellisia lääkkeitä eikä samoja lääkkeitä, joita Upper East Siden kalliissa Brownstone-kodissa asuva lapsi olisi saanut? Alliance for Human Research Protection -järjestön tiedottaja Vera Sheravin sanoin: ”He testasivat näitä erittäin kokeellisia lääkkeitä. Mikseivät he antaneet lapsille nykyistä parasta hoitoa? Tämä on meidän kysymyksemme. Miksi he altistivat heidät riskeille ja kivulle, kun he olivat avuttomia? Olisivatko he tehneet näitä kokeita omilla lapsillaan? Epäilen sitä.” Lisäksi – kun otetaan huomioon, että BBC:n artikkelin mukaan 99 prosenttia New Yorkin lastenkotien lapsista on joko afroamerikkalaisia tai latinalaisamerikkalaisia – myös rotuun ja ennakkoluuloihin liittyvät kysymykset tulevat esiin.
Hoerger kertoi BBC:lle, että hän ei tajunnut, mistä oli kyse, ennen kuin otti myöhemmin kaksi Incarnationin lasta sijaislapsiksi. Koulutettuna lastensairaanhoitajana hän päätti ottaa kahdelta kotonaan hoitamaltaan lapselta pois lääkkeet, joita heille annettiin Incarnationissa ollessaan. Tämä johti BBC:n mukaan siihen, että ”heidän terveytensä ja onnellisuutensa paranivat välittömästi”. Pian hänen päätöksensä jälkeen ACS tuli kuitenkin hänen kotiinsa ja otti lapset pois hänen hoidostaan. Tämän jälkeen hänet leimattiin oikeudessa lasten hyväksikäyttäjäksi, eikä hän sen jälkeen enää koskaan nähnyt lapsia.
Lääketieteellisten kokeiden tekeminen lapsilla on vakava syytös. Doran ymmärsi tämän dokumenttielokuvaansa ja artikkeliaan työstäessään ja kysyi Incarnationilta, mikä on sen puoli, mutta Incarnation ohjasi hänet vain PR-yhtiönsä puoleen. Kallis manhattanilainen yritys kertoi hänelle, ettei se anna kommentteja siitä, mitä kodin sisällä tapahtuu. Näiden syytösten perusteella ACS:n entinen komissaari John B. Mattingly määräsi ACS:n kaikkien asiakirjojen kattavan tarkistuksen. Huhtikuun alkuun mennessä ACS:n henkilökunta paljasti tutkimiensa asiakirjojen perusteella, kuinka yleistä Hoergerin kuvaamat kokeilut Incarnationissa olivat koko kaupungissa:
Vuosien 1988 ja 2001 välillä 465 sijaiskotilasta ja orpoa käytettiin AIDS-lääkekokeissa.
Suurin osa näistä lapsista osallistui ennen vuotta 1996.
Suurin osa New Yorkissa asuvista HIV-positiivisista lapsista sai diagnoosin 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin.
Eniten aidsiin liittyviä kuolemantapauksia New Yorkin lasten keskuudessa oli vuosina 1990-1995.
Tutkimuksissa käytetyt 465 lasta olivat noin kahdessa kymmenessä eri riippumattomassa virastossa, jotka toimivat ACS:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.
Sitten 22. huhtikuuta 2005 ACS lähetti lehdistötiedotteen, jossa se ilmoitti, että se oli ”tehnyt Vera Institute of Justicen kanssa sopimuksen, jonka mukaan se tekee riippumattoman tarkastelun ACS:n politiikasta ja käytännöistä, jotka koskevat sijaishuollossa olevien HIV-positiivisten lasten osallistumista kliinisiin lääketutkimuksiin 1980- ja 1990-luvun lopulla”. Se väitti myös seuraavaa: ”Viimeinen lapsi, joka osallistui HIV:hen liittyvään kliiniseen lääketutkimukseen sijaishuollossa ollessaan, teki sen vuonna 2001. New Yorkissa ei ole meneillään hiviin liittyviä kliinisiä tutkimuksia, joihin osallistuisi sijaishuollossa olevia lapsia.” Tämä on suoraan ristiriidassa sen johtopäätöksen kanssa, jonka Doran kirjoittaa vuoden 2004 artikkelissaan: ”Kokeet jatkuvat edelleen New Yorkin köyhillä lapsilla.”
ACS väittää, että se tilasi tutkimukset HIV-positiivisten lasten parasta etua silmällä pitäen. ”Lääketutkimusten tarkoituksena oli kehittää tehokkaita hoitoja lasten aidsia varten aikana, jolloin ei ollut olemassa tunnettuja, FDA:n hyväksymiä lääkkeitä tautia sairastavien lasten hoitoon, ja monet lapset kuolivat”, lehdistötiedotteessa sanotaan. Todisteena aids-kriisin vakavuudesta, jonka ACS kohtasi kokeita tehdessään, lehdistötiedotteessa mainitaan seuraavat New Yorkin terveys- ja mielenterveysministeriön luvut:
Ennen vuotta 2003 (CDC:n arvioiden mukaan) valtakunnallisesti 13 927:stä alle 13-vuotiaasta HIV-positiivisesta lapsesta New York Cityssä HIV-positiivisten lasten prosenttiosuus oli ”ylivoimaisesti korkein kaikista maan alueista”.
Vuosina 1979-2003 New Yorkissa asui 3 634 alle 13-vuotiasta hiv-positiivista lasta.
Vaikka ACS uskoo, että sen päätös kokeellisten AIDS-lääkkeiden antamisesta 465 sijaislapselle ja orpolapselle ei ollut virheellinen, se kuitenkin tilaa Vera Institute -instituutilta riippumattoman tutkimuksen, jotta yleisö ja tiedotusvälineet saisivat varmuuden. Kuten komissaari Mattingly selitti: ”Ryhdymme tähän toimenpiteeseen, koska vaikka uskomme, että tuolloin käytössä olleet toimintatavat kuvastivat hyviä käytäntöjä, tunnustamme, että avoimuus on tarpeen kaikessa kanssakäymisessämme yleisön kanssa. Jotta voisimme tehokkaasti hoitaa tehtävämme New Yorkin lasten suojelemiseksi, meidän on voitava luottaa molemminpuolisesti niihin perheisiin, joita pyrimme palvelemaan.” Lehdistötiedotteen mukaan Vera Institute ”tutkii ACS:n toimintatapoja ja menettelytapoja sen varmistamiseksi, että ACS:n hoidossa olleet HIV-positiiviset ja aids-lapset on asianmukaisesti kirjattu oikeisiin kliinisiin lääketutkimuksiin”. Tähän sisältyy sen selvittäminen, onko:
ACS hankkinut lasten vanhemmilta tai muilta huoltajilta suostumuksen ennen kuin lapset otettiin mukaan kokeellisiin lääketutkimuksiin.
Tutkimuksiin osallistuneet lapset täyttäneet lääketieteelliset kriteerit.
ACS valvonut riittävästi ja asianmukaisesti tutkimuksiin osallistuneita lapsia.
Tutkimuksiin osallistuminen ollut ”tarkoituksenmukaista silloisen lääketieteellisen tietämyksen perusteella”.
Vera-instituutti ei ollut vieläkään saanut tutkimustaan valmiiksi, kun se päivitti analyysia koskevaa verkkosivustoaan 5. lokakuuta 2005. Se kirjoittaa, että se ”kokoaa neuvoa-antavaa lautakuntaa, joka koostuu lääketieteen, lastensuojelun, oikeusalan ja yhteiskunnan asiantuntijoista, jotta se voi tarkastella havaintojamme ja taata yleisölle tutkimuksemme riippumattomuuden”. Hankkeen kuvauksessa Vera Institute tunnustaa kiistan molemmat puolet:
”Vastustajat, jotka vastustavat sijaislasten ottamista mukaan kliinisiin tutkimuksiin – joissa riskit ja hyödyt ovat usein tuntemattomia – ovat huolissaan siitä, että tätä erittäin haavoittuvaa väestöryhmää saatetaan liian helposti laiminlyödä tai jopa käyttää hyväksi. Erityisesti värillisten lasten kohdalla he viittaavat historiallisiin esimerkkeihin, joissa terveydenhuoltojärjestelmä on toiminut syrjivästi ja ennakkoluuloisesti.
”Toisaalta ne, jotka kannattavat sijaislasten ottamista mukaan kliinisiin tutkimuksiin, väittävät, että ilmoittautuminen voi tarjota laadukasta hoitoa ja huippuluokan lääketiedettä lapsille, jotka muutoin saisivat vain rutiininomaisia lääketieteellisiä palveluja. Tämän näkemyksen mukaan sijaislasten poissulkeminen epäoikeudenmukaisesti estää heitä saamasta parasta, mitä lääketieteen ammattikunnalla on tarjota.”
On erittäin mielenkiintoista nähdä Vera Instituten tulokset, jotka instituutin itsensä mukaan ovat ”osa Veran tehtävää parantaa hallintojärjestelmiä”. ”Toivomme, että tarjoamamme tiedot edistävät julkista keskustelua, joka auttaa muokkaamaan tulevaa politiikkaa koskien kliinisiä kokeita ja valtion huostassa olevia lapsia”, sivustolla lukee. Kansallisella tasolla 12 000-13 000 alle 13-vuotiasta lasta on osallistunut National Institutes of Healthin rahoittamiin AIDS-lääkekokeisiin vuosina 1986-2005.
Vaikka Vera-instituutin tutkimustulokset eivät ole vielä valmiita, ympäristönsuojeluviraston (EPA) 8. huhtikuuta 2005 peruuttama lasten terveyttä koskeva ympäristöaltistustutkimus (Children’s Health Environmental Exposure Research Study, CHEERS) on osoitus siitä, mitä ympäristö- ja kansanterveysryhmien voimakas vastarinta (sekä kongressin pieni apu) voi saada aikaan köyhyydestä kärsiviin lapsiin kohdistuvien kokeiden lopettamiseksi.
EPA:n kokeet lapsilla
Lokakuussa 2005 American Chemistry Council antoi EPA:lle 2,1 miljoonaa dollaria sen tutkimiseksi, miten imeväisikäiset ja kolmevuotiaat lapset nielevät, hengittävät tai imevät kemikaaleja. Kuten IG Farben oli natsi-Saksan saksalaisille lääkeyhtiöille, American Chemistry Council toimii paljolti kemianteollisuuden suuryritysten, kuten Bayerin (joka oli muuten myös IG Farbenin jäsen), BP:n, Chevronin, Dow’n, DuPontin, Exxonin, Honeywellin, 3M:n, Monsanton ja Procter & Gamblen, peiteryhtiönä. Tutkimukset ovat jo osoittaneet, että näiden yritysten valmistamilla kemikaaleilla on pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin ja aikuisiin. CHEERSin kaltainen lyhyt kaksivuotinen tutkimus ei tietenkään paljastaisi näitä pitkäaikaisvaikutuksia, ja American Chemistry Council voisi sitten julkaista nämä tulokset ”todisteena” siitä, että sen kemikaalit ovat turvallisia.
Tämä on jo sinänsä eettinen ongelma, mutta ehdotettujen lasten koehenkilöiden demografinen koostumus pahentaa ongelmaa, etenkin kun otetaan huomioon, että sekä New Yorkin ACS:ssä että Tuskegeen syfilistutkimuksessa käytettiin sijaislapsia (joista suurin osa oli afroamerikkalaisia ja latinalaisamerikkalaisia). EPA:n alkuperäisen tutkimusehdotuksen mukaan, josta Organic Consumers Association on painanut osia uudelleen, koehenkilöt valittaisiin kuudesta terveysklinikasta Duvallin piirikunnassa, Flacassa. Näiden terveyskeskusten ominaispiirteet huomioon ottaen tutkimusehdotuksen sivulla 23 korostetaan, että koehenkilöt olisivat todennäköisesti pienituloisista perheistä peräisin olevia vähemmistölapsia: ”Vaikka kaikki Duvalin piirikunnan asukkaat ovat oikeutettuja käyttämään [terveydenhuollon] keskuksia, ne palvelevat ensisijaisesti pienituloisia henkilöitä. Vuonna 2000 seitsemänkymmentäviisi prosenttia klinikoiden käyttäjistä raskauskysymyksissä oli köyhyysrajalla tai sen alapuolella …”. Yhdysvaltain väestönlaskennassa mustiksi luokiteltujen henkilöiden synnytysten osuus on näissä kolmessa sairaalassa suurempi kuin koko piirikunnassa.”
Itse asiassa terveyskeskukset raportoivat, että 51 prosenttia niiden synnytyksistä on muiden kuin valkoihoisten äitien synnyttämiä ja että 62 prosenttia äideistä on saanut vain peruskoulun tai keskiasteen koulutuksen. Jos EPA olisi jatkanut CHEERS-ohjelman toteuttamista, näissä terveyskeskuksissa syntyneitä lapsia olisi käytetty ihmiskoekaniineina vain siksi, että he kuuluvat vähemmistöryhmiin ja köyhiin perheisiin. Vastineeksi siitä, että perheet olisivat antaneet lastensa altistua myrkyllisille kemikaaleille, perheet olisivat saaneet 970 dollaria, ilmaisen videokameran, t-paidan ja kehystetyn kiitostodistuksen.
Onneksi EPA päätti olla toteuttamatta CHEERSiä, kun Yhdysvaltain senaattorit Bill Nelson (D-Fla.) ja Barbara Boxer (D-Calif.) päättivät laittaa jalat alta ja estää presidentti Bushin nimityksen Stephen Johnsonin nimittämisestä EPA:n johtoon. Johnson kumosi 8. huhtikuuta antamassaan lausunnossa EPA:n aiemman päätöksen odottaa riippumattoman tieteellisen neuvoa-antavan paneelin raporttia ennen CHEERSiä koskevan päätöksen tekemistä. Hän selitti päätöksensä johtuvan siitä, että julkisuudessa ja tiedotusvälineissä oli esitetty tutkimuksesta virheellisiä tietoja:
”Viime syksynä tutkimussuunnitelmaan liittyvien kysymysten vuoksi määräsin, että kaikki tutkimustyöt on lopetettava välittömästi, ja pyysin riippumatonta arviointia. Sen jälkeen tutkimuksesta on esitetty monia vääristeltyjä tietoja. EPA:n johtavat tutkijat ovat kertoneet minulle, miten nämä vääristelyt ovat vaikuttaneet siihen, että tutkimusta on voitu jatkaa.
”Olen tullut siihen tulokseen, että tutkimusta ei voida jatkaa riippumattoman tarkastelun tuloksesta riippumatta. EPA:n on tehtävä laadukasta ja uskottavaa tutkimusta ilmapiirissä, jossa ei ole törkeitä vääristelyjä ja kiistoja.”
Boxer, joka sanoo vastustavansa jatkossakin myrkkyjen testaamista ihmisillä, kutsui CHEERS-ohjelmaa ”moraalittomaksi ohjelmaksi testata torjunta-aineita lapsilla” ja ”tuomittavaksi ideaksi, jonka ei olisi koskaan pitänyt päästä ulos neuvotteluhuoneesta” Associated Pressille antamassaan lausunnossa Johnsonin päätöksen jälkeen. Onneksi, toisin kuin Tuskegee-tutkimus, tutkimus lopetettiin ennen kuin kukaan loukkaantui.
Alain Juillet, Ranskan tasavallan ulkomaantiedustelupalvelun (DGSE) entinen johtaja, on yksi ensimmäisistä arvovaltaisista henkilöistä, jotka puhuvat avoimesti ufo-ilmiöstä ja muukalaiselämän olemassaolosta.
Hänellä on laaja kokemus tiedustelupalveluista, ja hän kannatti pragmaattista lähestymistapaa ja avointa mieltä ratkaista mysteeri, joka on liian tärkeä ollakseen vain siihen uskovien ihmisten ja skeptikkojen armoilla.
Alain Juillet toimi Yhdysvaltojen CIA:ta muistuttavan ulkoisen turvallisuuden pääosaston johtajana vuosina 2002-2003 sekä Ranskan pääministerin talousrikostiedustelusta vastaavana johtajana seuraavat kuusi vuotta.
Vaikka hän ei ollut aiemmin puhunut julkisesti ufo-ilmiöstä, entinen korkea-arvoinen virkamies käsitteli arvoitusta uudessa ranskalaisessa dokumenttielokuvassa aiheesta.
Paris Match -lehden haastattelussa Juillet kertoi esiintymisestään dokumentissa UFOs: A Matter of States.
Dokumenttielokuvan ohjaaja Dominique Filhol keskittyi elokuvassa ilmiön arvoituksellisuuteen – hän tunnusti kohteen toiseuden tekemättä kuitenkaan mitään varmoja johtopäätöksiä sen luonteesta.
”On olemassa termi, joka toistuu yhä useammin aiheen asiantuntijoiden keskuudessa; se on ajatus ’ei-inhimillisestä älykkyydestä’. Tämä termi on mielenkiintoinen, koska se ei hylkää avaruushypoteesia, mutta se sisältää muita teorioita ilmiön luonteesta”, Filhol sanoi.
”Ilmiöstä on tullut käsin kosketeltava. Minulla oli tilaisuus päästä kuvaamaan ufoja tiukasti ja tieteellisesti tutkivan SIGMA 2 -komission jäsenten kokousta tai tavata senaattori Harry Reid [Advanced Aviation Threat Identification Program (AATIP)] ufoja koskevan tutkimusohjelman alkulähteillä Yhdysvaltain puolustusministeriössä. Kaikki nämä haastattelut vahvistivat intuitiotani.”
”On olemassa myös ufologian virtaus, joka tutkii tietoisuuden ja ufo-ilmiön välisiä yhteyksiä, ja tätä kohtaa käsittelemme elokuvassa”, hän lisäsi. ”Yhä useampien tutkijoiden mielestä lähikohtaamisissa ilmiö näyttää olevan vuorovaikutuksessa todistajien tietoisuuden kanssa.
”Näin ovat kertoneet myös eräät näitä ilmiöitä havainneet Yhdysvaltain laivaston hävittäjälentäjät: nämä esineet näyttivät ennakoivan lentäjien reaktioita, ikään kuin ne olisivat voineet lukea heidän ajatuksiaan.”
Juillet yhtyi haastattelussa Filholin vakavaan tunnustukseen ufo-aiheesta.
”Olen alun perin tiedemies, ja kun näemme tänään selittämättömiä asioita, tiedämme, että voimme selittää ne huomenna. Meillä ei vain ole elementtejä kuvitella tai ymmärtää, mitä tapahtuu.
”Ufojen erityisalalla, puhumattakaan ihmisistä, jotka näkevät lentävän lautasen laskeutuvan pellolle, on hävittäjälentäjiä, astronautteja, ihmisiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin hauskoja ja raportoivat hyvin tarkoista havainnoista. Meidän ei pidä sanoa, että ne ovat hölynpölyä, vaan vain tunnustaa, että on olemassa asioita, jotka jäävät meiltä huomaamatta”, hän sanoi kiinnostuksestaan ufoihin.
Alain Juillet, Ranskan entinen ulkomaiden tiedustelupalvelun johtaja
Juillet sanoi, että elokuvassa hän puhuu ”toisesta näkökulmasta… jonka muut minua paljon vahvemmat ovat selittäneet: siirrymme perinteisen fysiikan mallintamasta maailmankuvasta toiseen, kvanttifysiikkaan pohjautuvaan näkemykseen”. Ja me ymmärrämme näitä ilmiöitä paljon paremmin kvanttifysiikan prisman läpi kuin nykyisen fysiikan prisman avulla.”
Ufo-ilmiö saattaa hänen mukaansa myös olla jollakin tavalla riippuvainen havaintokyvystämme.
”Kärpänen, jolla on fasettisilmät, voi nähdä muita ulottuvuuksia kuin meidän maailmamme, vaikka se elää meidän maailmassamme”, Juillet selitti. ”Ehkäpä on siis olemassa asioita, jotka ovat maailmankaikkeudessamme, mutta joita emme normaalisti näe, koska ne eivät kuulu näkökenttäämme.
”Mutta ehkä silloin tällöin tapahtuu jotakin, että ilmiö kulkee havaintokenttämme läpi ennen kuin se katoaa. En puhu nyt ’pienistä vihreistä miehistä’. Minulla on pikemminkin sellainen vaikutelma, että noudatan samaa lähestymistapaa kuin tietyt tiedemiehet ja tähtitieteilijät, jotka yksinkertaisesti sanovat itsekseen: ’jokin pakenee meiltä’.”
Viime kädessä, sanoi Juillet, ufoihin liittyvä salailu ei ole oikeastaan hyödyllistä.
”En usko, että salailu on todella hyödyllistä, ellei löydetä häiritseviä asioita”, hän sanoi. ”Mutta huomaamme, että ilmiö ei ole tähän mennessä osoittanut aggressiivista aikomusta. Joten ei ole syytä huoleen, emme ole kauhuelokuvassa […]
”En kuitenkaan usko, että siitä on tarpeen puhua liikaa, koska monet ihmiset sekaantuvat siihen fantasioidakseen hinnalla millä hyvänsä! Jos sanomme ’ufot ovat ehkä todellisuutta’ tai jos muistutamme kvanttifysiikan edistysaskeleista, kuulemme itseltämme vastauksen ’voi ihmisparka, hän on tullut hulluksi’. Kun pääsemme pois siitä klassisesta suhteesta, joka ihmisillä on tieteeseen, se ei ehkä mene ohi.
”Ja on tietenkin olemassa mahdollisuus, että gurut ottavat kysymyksen esille ja sanovat mitä tahansa. Teidän ei pitäisi ylikorostaa kaikkea tätä, vaan yrittää pysyä tieteellisenä ja sanoa itsellenne: on olemassa jotain, se on kiistatonta.”
Ja jos ufo-ilmiö tulee laajasti hyväksytyksi, Juillet sanoi uskovansa, että ”ihmiset sopeutuvat hyvin. Jos huomenna aamulla saamme vahvistuksen sille, että ufot tulevat rinnakkaisesta maailmasta, kaikki sanovat, että ’no niin, on olemassa rinnakkainen maailma’. Sinä päivänä, kun sanomme sen, viiden vuoden kuluessa kaikki ovat hyväksyneet sen vähäpätöisenä ilmiönä.”
Kuusikymmentäkuusi miljoonaa vuotta sitten asteroidi iskeytyi Maahan 10 miljardin atomipommin voimalla ja muutti evoluution kulkua. Taivas pimeni ja kasvit lakkasivat fotosyntetisoimasta. Kasvit kuolivat, ja sen jälkeen myös niitä ravintonaan käyttäneet eläimet. Ravintoketju romahti. Yli 90 prosenttia kaikista lajeista katosi. Kun pöly laskeutui, kaikki dinosaurukset kourallista lintuja lukuun ottamatta olivat kuolleet sukupuuttoon.
Mutta tämä katastrofaalinen tapahtuma mahdollisti ihmisen evoluution. Eloonjääneet nisäkkäät kukoistivat, mukaan lukien pienet proto-alkueläimet, joista kehittyi me.
Kuvitellaan, että asteroidi olisi jäänyt ohi ja dinosaurukset olisivat jääneet henkiin. Kuvittele, että pitkälle kehittyneet petoeläimet istuttavat lippunsa kuuhun. Dinosaurustutkijat, jotka löytävät suhteellisuusteorian tai keskustelevat hypoteettisesta maailmasta, jossa nisäkkäät uskomatonta kyllä valloittavat maapallon.
Tämä saattaa kuulostaa huonolta tieteiskirjallisuudelta, mutta siinä käsitellään syvällisiä, filosofisia kysymyksiä evoluutiosta. Onko ihmiskunta täällä vain sattumalta, vai onko älykkäiden työkalujen käyttäjien evoluutio väistämätöntä?
Aivot, työkalut, kieli ja suuret sosiaaliset ryhmät tekevät meistä planeetan hallitsevan lajin. Homo sapiens -ihmisiä on 8 miljardia seitsemällä mantereella. Painon perusteella ihmisiä on enemmän kuin kaikkia villieläimiä.
Olemme muokanneet puolet maapallon maasta ruokkiaksemme itsemme. Voisi väittää, että ihmisen kaltaisten olentojen oli pakko kehittyä.
Paleontologi Dale Russell ehdotti 1980-luvulla ajatuskokeilua, jossa lihansyöjädinosaurus kehittyi älykkääksi työkalujen käyttäjäksi. Tämä ”dinosauroidi” oli isoaivoinen, hänellä oli vastakkaiset peukalot ja hän käveli pystyasennossa.
Se ei ole mahdotonta, mutta epätodennäköistä. Eläimen biologia rajoittaa sen evoluution suuntaa. Lähtökohtasi rajoittaa päätepisteitäsi.
Jos keskeytät opinnot, sinusta ei todennäköisesti tule aivokirurgia, lakimiestä tai Nasan rakettitutkijaa. Mutta sinusta voi tulla taiteilija, näyttelijä tai yrittäjä. Elämässä valitsemamme polut avaavat joitakin ovia ja sulkevat toisia. Näin on myös evoluutiossa.
Mieti vaikka dinosaurusten kokoa. Jurakaudella sauropodi-dinosaurukset, Brontosaurus ja sen sukulaiset kehittyivät 30-50 tonnin painoisiksi jättiläisiksi, jotka voivat olla jopa 30 metriä pitkiä – kymmenkertaisesti norsun painoon verrattuna ja yhtä pitkiä kuin sinivalas. Tämä tapahtui useissa ryhmissä, kuten Diplodocidae-, Brachiosauridae-, Turiasauridae-, Mamenchisauridae- ja Titanosauria-ryhmissä.
Tämä tapahtui eri mantereilla, eri aikoina ja eri ilmastoissa, aavikoista sademetsiin. Muista näissä ympäristöissä eläneistä dinosauruksista ei kuitenkaan tullut superjättiläisiä.
Näitä eläimiä yhdisti se, että ne olivat sauropodeja. Jokin sauropodien anatomiassa – keuhkot, ontto luusto, jossa on suuri lujuus-painosuhde, aineenvaihdunta tai kaikki nämä asiat – avasi niiden evoluutiopotentiaalin. Sen ansiosta ne kasvoivat suuriksi tavalla, jota yksikään maaeläin ei ollut tehnyt ennen eikä ole tehnyt sen jälkeen.
Samoin lihansyöjädinosauruksista kehittyi toistuvasti valtavia, kymmenmetrisiä, monitonnisia saalistajia. Sadan miljoonan vuoden aikana megalosaurideista, allosaurideista, karharaodontosaurideista, neovenatorideista ja lopulta tyrannosauruksista kehittyi jättimäisiä huippupetoja.
Dinosaurukset tekivät isoja ruumiita hyvin. Isot aivot eivät niinkään. Dinosaurusten aivojen koon kasvaminen ajan myötä oli heikko suuntaus. Jurakauden dinosauruksilla, kuten Allosauruksella, Stegosauruksella ja Brachiosauruksella, oli pienet aivot.
Myöhäisliitukauden lopulla, 80 miljoonaa vuotta myöhemmin, tyrannosauruksilla ja ankkasyöjillä oli kehittynyt suuremmat aivot. Mutta koosta huolimatta T. rexin aivot painoivat vain 400 grammaa. Velociraptorin aivot painoivat 15 grammaa. Ihmisen keskimääräiset aivot painavat 1,3 kiloa.
Dinosaurukset pääsivät ajan mittaan uusiin markkinarakoihin. Pienet kasvinsyöjät yleistyivät ja linnut monipuolistuivat. Pitkäjalkaiset muodot kehittyivät myöhemmin, mikä viittaa kilpavarustelukilpailuun nopeajalkaisten saalistajien ja niiden saaliin välillä.
Dinosauruksilla näyttää olleen yhä monimutkaisempi sosiaalinen elämä. Ne alkoivat elää laumoissa ja kehittivät taidokkaat sarvet taistelua ja näyttämistä varten. Silti dinosaurukset näyttävät toistavan itseään ja kehittyneen jättimäisiksi kasvinsyöjiksi ja pieniaivoisiksi lihansyöjiksi.
Dinosaurusten 100 miljoonan vuoden historiassa on vain vähän sellaista, joka viittaisi siihen, että ne olisivat tehneet jotain radikaalisti erilaista, jos asteroidi ei olisi puuttunut asiaan. Meillä olisi luultavasti yhä jättiläismäisiä, pitkäkaulaisia kasvinsyöjiä ja valtavia tyrannosauruksen kaltaisia petoeläimiä.
Niillä olisi ehkä kehittynyt hieman suuremmat aivot, mutta ei ole juurikaan todisteita siitä, että ne olisivat kehittyneet neroiksi. Ei ole myöskään todennäköistä, että nisäkkäät olisivat syrjäyttäneet ne. Dinosaurukset hallitsivat ympäristöään aivan loppuun asti, kunnes asteroidi iski.
Nisäkkäillä puolestaan oli erilaisia rajoitteita. Ne eivät koskaan kehittyneet jättimäisiksi kasvinsyöjiksi ja lihansyöjiksi. Mutta ne kehittivät toistuvasti suuria aivoja. Massiiviset aivot (yhtä suuret tai suuremmat kuin meillä) kehittyivät valaille, siittimille, paaluvalaille, norsuille, leopardihylkeille ja apinoille.
Nykyään muutamilla dinosaurusten jälkeläisillä – linnuilla, kuten variksilla ja papukaijoilla – on monimutkaiset aivot. Ne osaavat käyttää työkaluja, puhua ja laskea. Nisäkkäillä, kuten apinoilla, norsuilla ja delfiineillä, on kuitenkin suurimmat aivot ja monimutkaisin käyttäytyminen.
Takaako dinosaurusten hävittäminen siis sen, että nisäkkäille kehittyisi älykkyys?
No, ehkä ei.
Lähtökohdat voivat rajoittaa päätepisteitä, mutta ne eivät myöskään takaa niitä. Steve Jobs, Bill Gates ja Mark Zuckerberg jättivät kaikki opintonsa kesken. Mutta jos opintojen keskeyttäminen tekisi sinusta automaattisesti miljardöörin, jokainen opintonsa keskeyttänyt olisi rikas. Vaikka aloittaisitkin oikeasta paikasta, tarvitset mahdollisuuksia ja onnea.
Kädellisten evoluutiohistoria viittaa siihen, että evoluutiomme oli kaikkea muuta kuin väistämätöntä. Afrikassa kädelliset kehittyivät isoaivoisiksi apinoiksi, ja 7 miljoonan vuoden aikana niistä syntyi nykyihminen. Muualla kädellisten evoluutio kulki kuitenkin hyvin erilaisia polkuja.
Kun apinat saapuivat Etelä-Amerikkaan 35 miljoonaa vuotta sitten, ne vain kehittyivät useammaksi apinalajiksi. Ja kädelliset saapuivat Pohjois-Amerikkaan ainakin kolme kertaa, 55 miljoonaa vuotta sitten, 50 miljoonaa vuotta sitten ja 20 miljoonaa vuotta sitten. Silti ne eivät kehittyneet lajeiksi, jotka tekevät ydinaseita ja älypuhelimia. Sen sijaan ne kuolivat sukupuuttoon syistä, joita emme ymmärrä.
Afrikassa, ja vain Afrikassa, kädellisten evoluutio otti ainutlaatuisen suunnan. Jokin Afrikan eläimistössä, kasvistossa tai maantieteessä johti apinoiden evoluutioon: maalla elävien, isokokoisten, isoaivoisten, työkaluja käyttävien kädellisten. Vaikka dinosaurukset olivat kadonneet, evoluutiomme tarvitsi oikean yhdistelmän tilaisuuksia ja onnea.
