Tämä on erään ulkoavaruuden kansan tietoisuuden kanavointi. Kanavointi tällä kertaa käsitteli tiedettä. Tämä on ensimmäinen osa kaksiosaisesta kanavoinnista.
Puhukaamme tässä työn toisessa kappaleessa alasta, filosofiasta, ideasta jonka tunnette tieteenä. Kaikki toiminta, filosofiat planeetallanne kanavoidaan perspektiivin läpi, jonka persoonanne on luonut niin, että nämä persoektiivit voidaan ottaa käyttöön niihin tarkoituksiin, joita varten olette nämä alat, nämä skenaariot luoneet sivilisaatiossanne.
Kaikki se mitä pidätte planeetallanne tieteenä on luotu 25-tuhatvuotisen erillisyyden syklin aikana Kaikesta Siitä Mikä On. Tämä historia jo itsessään on vastuussa sen näkökulman luomisesta, jonka pohjalta suurin osa tieteestänne lähtee liikkeelle. Eli, että universumi, siten kuin te sen tunnette, on jotain erillistä itsestänne. Tällä tavoin kovasti etsiskelette, kovasti koitatte luoda yhteyttä oman olemassaolonne ja ympärilläolevanne välillä. Samaan tapaan, idea tieteellisestä tutkimuksesta, idea tieteen kysymyksistä pohjautuu samaan näkemykseen: että universumi ei ole se mitä te olette, vaan jotain erillistä.
Kysymys on vastaus, joka on jo sisällänne, mutta joka nähdään erillisyyden perspektiivistä vastauksesta erillisenä, ja se heijastaa teille takaisin muistutuksen, erillisyyden näkökulmasta, että vastaus ei olisikaan sisällänne; mutta valitsette nähdä sen jonain joka on teidän ulkopuolellanne, ja niin luotte kysymyksen käsitteenä tunnetun kahtiajaon. Ymmärtäkää, että jos voitte kuvitella jonkin idean, silloin automaattisesti sen syntyhetkestä lähtien, sen havainnoinnista lähtien, tuon idean totaliteetti on se mitä te itse olette. Luomalla tieteenne erillisyyden aikakaudella olette luoneet itsellenne viitekehyksen, skenaarion, jossa teistä tuntuu siltä kuin olisi pakko kamppailla, vääntää, nähdä kovasti vaivaa, painia saavuttaaksenne nämä vastaukset, sillä uskotte niiden olevan jotain mitä ette voisi jo valmiiksi tietää. Me emme tuomitse teitä siitä, että tämä on ollut teidän metodologianne; yksinkertaisesti tämä on se menetelmä jota käytetään kun luotte idean itsenne tutkimisesta erillisyyden näkökulmasta.
Tämän kappaleen toisessa osiossa me puhumme siitä miten integroitu näkökulma mahdollistaa joillekin teidän fyysikoillenne tunnustaa, että se mistä olette puhuneet erillisenä universumina on osa teitä itseänne, se keitä te olette, ja teidän perspektiiviänne. Niitä ei voida erottaa toisistaan. Ja siinä osiossa me puhumme vaikutuksista, jotka syntyvät kun annatte itsenne integroitua enemmän ja enemmän universumiin. Erillisyyden ja tieteen idean avulla käsitelkäämme ensin evoluution ideaa.
Paljon on ollut puhetta tieteen ja metafysiikan ideoista, tai jopa uskonnon, ja tämä otetaan esiin uudelleen myöhemmässä ”Metafysiikka”-kappaleessa, siinä merkityksessä että tiede tavoittelee ”todistusta” siitä mihin se haluaa uskoa, kun taas metafysiikka ja uskonto tieteen näkökulmasta eivät vaadi todistuksen ideaa, vaan pelkkää uskoa.
Evoluution aihe on ollut yksi suurimmista mahdollisuuksista monille väittelyille koskien todisteiden, uskomusten ja uskon ideoita.
Ensinnäkin tunnustakaa, että tieteilijät ovat lukinneet itsensä tiettyyn näkökantaan, joka monta kertaa ei mahdollista heidän nähdä sitä lukkona, ja heillä on yhtä vahva usko sen todistusten luomiseen. Monet fyysikkonne ovat alkaneet tajuta, että on mahdollista saada aina sellaisia tuloksia kuin odottaakin saavansa, joka perustuu siihen, että omat uskomukset tilanteesta auttavat luomaan sellaisen koesuunnittelun jonka haluaa itse luoda saadakseen tietyt todisteet. Nämä liittyvät syvästi toisiinsa, ja te olette itse luoneet ”todistuksen” idean, mutta ette ole tajunneet että jopa idea todistuksesta monta kertaa on pelkästään kiinni näkökulmasta, eikä universumin muuttumattomista ”laeista”.
Massatietoisuudessa on sopimuksia tästä erityisestä universumista, jota nimitätte omaksenne, jotka näyttävät rakentaneen viitekehyksiä, joita te kutsutte fysiikan laeiksi. Tämä on saatu aikaan tietoisuuden ylätasolta, jonka me kuvaamme myöhemmässä kappaleessa, ja me tulemme puhumaan siitä tässä. Palatkaamme tieteen määritelmiin siten kuin ne pätevät evoluutioon.
Toisin kuin monet uskonnolliset ideanne, tunnustakaa että fyysinen universumi ”ottaa aikansa” salliakseen näiden tietoisuuden ideoiden ilmentymisen. Idea evoluutiosta fyysisessä muodossaan on enemmän tai vähemmän todellisuus. Evoluutiossa on joitain tekijöitä, joita ette vielä ole saaneet selville, jotka tulette selvittämään, joiden avulla teillä on mahdollista tietää miten tämä mekanismi tapahtuu fyysisesti. Ymmärtäkää kuitenkin, että vastoin tieteen mielipidettä, tietoisuus ei ole fyysisen evoluution tuotos. Kun olette fyysisyydessä, te olette luomakunnan projektio, olette päässeet tiettyyn värähtelytilaan, jolle on annettu tietoisuus, ei-fyysinen tietoisuus, joka antaa itsensä identifioitua aineeseen, tai projisoida itsensä fyysisyyteen. Näin kreationismin idea ja fyysisen evoluution idea ovat molemmat oikeassa, yleisessä mielessä. Evoluutio oli fyysistä tiettyyn pisteeseen asti. Tietoisuus oli jo luotu, projisoitu fyysisyyteen, ja sitten oli sulautuminen ja yhteenliittyminen.
Tämä oli miljoonia vuosianne sitten ajanlaskuanne, poislukien kuuden tuhannen vuoden vanha ihmiskunta. Nämä ovat vääristyneitä perspektiivejä. Tajutkaa, että voitte alkaa sekoittamaan näitä yhteen jos annatte itsenne tunnustaa, että lähteenne on aineen maailman ulkopuolella, ja että aine on yksinkertaisesti välikappaleenne. Jos annatte itsenne ymmärtää, että silmänräpäys teille on ei-fyysisissä maailmoissa ”luomisen kuusi päivää”, silti aineen luomisen mielessä se on mahdollista tulkita aikalinjaksi, joka teidän mittarein on paljon hitaampi kuin ei-fyysiset kiihtyvyysnopeudet. Samat ”kuusi päivää” voivat olla monia miljoonia vuosia; vaikka me emme sano että tämä olisi tarkka ajan määre. Se on edelleen allegorinen ilmaus, analogia.
Käsite on silti oikea. Tuolla tavalla luodut asiat ovat olemassa aineettomuudessa, ja niiden värähtelytaajuus on kiihtyvässä tilassa korkeammalla nopeudella kuin fyysinen universumi, ja se näkee oman itsensä korkeammalta ja näin esimerkillistää samaa luomisen tekoa. Tämän kappaleen jälkipuoliskolla me käsittelemme myös ideaa fyysisen todellisuuden määritelmästä: aika, avaruus ja polariteetti. Käsitelkäämme nyt astronomiaa.
Meidän ei tarvitse kertoa tätä teille, että olette katselleet tähtiä vuosien ajan. Jotkut tieteen ”paljastukset” ovat olleet seurausta sellaisesta toiminnasta. Tässä kohtaa astronomian tieteenne on edelleen suhteellisen rajoittunutta, kuten tiedätte, siinä millainen kyky sillä on läpäistä planeettanne ilmakehä. Monilla tavoilla jotkut gravitaatiotensorikentät, joiden avulla valo himmenee tai taipuu, joita ette vielä ole keksineet, tai vasta alatte tajuta niiden olevan olemassa, ovat myös roolissa teidän (rajallisessa) ymmärryksessä siitä mitä näette optisilla ja radioteleskoopeilla.
Yksi idea liittyy siihen elääkö toisilla planeetoilla muita ”älyjä”. Olette luoneet itsellenne monia tapoja, joilla havaita lähettääkö joku muista sivilisaatioista viestejä. Radioteleskooppi on tällaisen toiminnan keskeisin väline. Sallikaa minun todeta, että tänä aikana on epätodennäköistä, että koskaan vastaanottaisitte minkään lähisivilisaation viestejä radiotaajuuksilla.
Lähellänne on ollut muutama sivilisaatio, jotka aloittivat sähköisen kommunikaatiohistoriansa radion idealla; mutta lähin niistä lopetti radioviestinnän hieman ennen sitä kuin te aloititte omanne, ja näin heidän radiosignaalinsa ovat menneet ohi planeetastanne kauan sitten. Tajutkaa, että monet sivilisaatiot eivät käytä radiota eivätkä ole koskaan käyttäneet, vaikka tämä voikin teitä hämmentää, koska teidän mielestänne radiomelu on luonnollinen asia universumissa. Teidän historiassanne esiintyvät erillisyys ei ole mahdollistanut teidän tajuta, että viestintä tapahtuu mielestä mieleen, ja monille sivilisaatioille teknologinen viestintä ei koskaan tule tapahtumaan, tai jos se tulee, monta kertaa se tapahtuu kaapeleiden avulla, tai erittäin fokusoitujen energian säteiden avulla, jotka eivät säteile pallomaisesti ulospäin. Joten teille heidän sivilisaationsa ovat aina hiljaa.
Monet menetelmät käyttävät hyväksi hyperavaruutta, jossa viesti lähtee lähtöpisteestä ja vain yksinkertaisesti saapuu kohteeseen ilman, että se näyttää matkanneen mitään välissä olevaa avaruutta. Te saatte istua aika kauan kuuntelemassa radiotaajuuksianne ennen kuin kuulette yhtään mitään. Sallikaa minun todeta, että todennäköisesti sivilisaatioidemme välillä on sitä ennen fyysinen kontakti ennenkuin kuulette radioteleskoopeillanne yhtään mitään.
Tiede, yleisesti, planeetallanne ei edusta integraation ideaa ymmärryksessä itsen ja Kaiken Sen Mikä On välillä, ja siksi fysiikkanne, erityisesti kvanttimekaniikka, on alkanut nähdä miten olette tietoisuutenne avulla yhteydessä universumiin. Mutta silti, monta kertaa tieteen mielestä sen pitää todistaa jotain, jossa suljetaan usko ja uskomukset sen ulkopuolelle.
Mitä metafysiikkaan tulee, tämä idea fyysisistä todisteista ei tule koskaan kykenemään saamaan aikaan hyväksyttäviä todisteita parapsykologisista ilmiöistä ennen kuin ymmärrätte, että tuon alan määritelmänne ovat vääristyneet sen suhteen millainen teidän mielestä tuon alan pitäisi olla.
Kun yritätte pitää kirjaa parapsyykkisistä ilmiöistä, monta kertaa se tehdään erittäin steriileissä, tunteettomissa oloissa, että ette tajua että emotionaalisuus itsessään, elämän spontaanius itsessään, on yksi niistä asioista jotka tuon ilmiön synnyttävät. Tässä kohtaa tiede luo omat esteensä näiden ja monien muiden alojen välisten yhteyksien välille. Nämä muut alat voitaisiin sisällyttää tieteelliseen tietoonne, mutta sitä ei aina voida tehdä tieteellisillä metodeillanne, jotka te olette luoneet erillisyydellä.
Te alatte tajuta, vaikka tämä voi olla monille tieteilijöillenne vaikeaa hyväksyä, että jopa tiede, joka ei todellakaan ole sellainen kylmä, analyyttinen prosessi kuin olette sen tähän asti antaneet olla, voi olla jälleen yksi kokemuksellinen perspektiivi, eikä se ole teistä itsestänne erillään.
Sallikaa minun todeta, että tieteenne on perustanut itsensä skeptisisimin asenteelle. Vaikka persoonalta edellytetäänkin etsintää, jotta se ei törmäisi asiaankuulumattomaan informaatioon, skeptisismi itse luo kuitenkin fokuksen, joka monta kertaa on niin kapea, että se ei ole skeptisismiä vaan bias. Se kumoaa tieteentekijöiden kyvyn havaita mitään tieteen hyväksymien määrittelyjen ulkopuolista. Monta kertaa tämä voidaan ulottaa myös emotionaalisuuteen itseensä.
Me tunnustamme, että planeetallanne on monia tieteentekijöitä, jotka sallivat itselleen tunteet. Tällä tavoin me tiedämme, että monet näistä tieteentekijöistä antavat itselleen ainakin mahdollisuuden leikkiä sen kanssa, että tieteen kaikkein tiukimpien määritelmien hylkäämät asiat ovat nyt jotain sellaista mitä he voivat kokea, ja jotain mitä he usein kokevatkin, erityisesti perheenjäsenien kesken, sillä se on erittäin läheinen tunneside.
Kun nämä tieteentekijät ovat halukkaita sallimaan itselleen emotionaalisuutensa, me emme puhu irrationaalisuudesta vaan emotionaalisuudesta, antaa sen olla eräänlainen energia, joka sopii heidän yhtälöihinsä tavalla jonka he voivat ymmärtää, silloin he sallivat itselleen liikkumisvapauden, ja heille valkenee enemmän oivalluksia heidän yhteyksistään Kaikkeen Siihen Mikä On.
Tämä kappaleen toisessa osiossa me puhumme tämän idean integroinnista tietoisuuteen ja näkökulmiin ja tutkimuksiin, ja käsittelemme sen tekniikoita ajan, avaruuden ja polariteetin muuttuessa yhdeksi.
