Uusi asiakirjalöydös paljastaa, että CIA oli kiinnostunut tutkimaan Argentiinassa tapahtunutta väitettyä UFOn maahansyöksyä.
Redditiin postatussa ketjussa käyttäjä RozzGames postasi skannattuja papereita, jotka väitetysti olivat kirjeenvaihtoa Argentiinan suurlähetystöltä Yhdysvaltain turvallisuuspalvelulle vuonna 1962.
Liitteessä ’Report on Unidentified Flying Objects’ puhutaan siitä, että amerikkalaiset halusivat tietää mitä tapahtui Bahia Blancassa lähellä Puerto Belgranon tukikohtaa maan itäosassa.
Argentiinalaiset välittävän kirjeessä UFO-tietoa CIA:lle heidän pyynnöstään (kuva: Reddit)
Siinä puhuttiin raportista noin kuusi kuukautta sen jälkeen, kun ryhmä silminnäkijöitä väitti nähneensä valoisan kohteen liikkuvan taivaalla epätavalliseen tyyliin.
Kirjeessä lukee: ”Parahin hra Hall: Viitaten elokuun 29. päivän kirjeeseenne, me mielellämme laitamme tämän liitteeksi Buenos Airesin laivastotiedustelun raportin”.
”Toivon sen olevan käyttökelpoinen tekemässänne työssä. Olkaa kilttejä ja välittäkää virastollemme kaikki kiinnostavat päätelmänne, joihin olette päätyneet erikoistutkimusalallanne.”
Asiakirjassa väitettiin kahden kuolleen alienin löytyneen maahansyöksypaikasta (kuva: Getty Images/iStockphoto)
Raportti kerää eri silminnäkijöiden kuvauksia havainnoista taivaalta toukokuun 22. päivä. Silminnäkijöiden joukossa on mm. tykkimies, opiskelija ja lennonjohdon luutnantti.
Reddit-käyttäjän mukaan nämä asiakirjat tukisivat spekuloitua raporttia nimettömältä argentiinalaiselta ’ylemmältä upseerilta’, joka väitti, että UFO oli syöksynyt syöksynyt tukikohdan lähelle toukokuussa 1962.
Asiakirjoja ei vielä ole osoitettu viralliseksi kirjeenvaihdoksi CIA:n tai Argentiinan valtion välillä.
Komentaja sanoi, etttä kun armeijan henkilökunta etsi maahansyöksypaikalta, he löysivät kaksi avaruusolentojen ’ruumista’ aluksesta. Molemmat vietiin pois paikalta.
Kirjeenvaihtoa espanjaksi (kuva: Reddit)
Komentaja sanoi toukokuun 22. päivä, että laivaston lääkäri nimeltään Constantino Núñez kutsui hänet sotilassairaalaan. Miehen nimi näkyy käyttäjän lisäämissä asiakirjoissa.
Kaksi kuollutta ’alienia’ vietiin sairaalaan maahansyöksypaikalta. Olentoja kuvataan ’lyhytkasvuisiksi’ ja ’makrokefaalisiksi’, mikä tarkoittaa, että niiden päät olivat suuret.
Kun armeija oltiin kutsuttu toiselta puolelta maata tutkimaan epätavallista löytöä, argentiinalaiset tekivät järjestelyjä siirtääkseen sekä UFOn että löydetyt ruumiit USA:an.
Ei ole tiedossa mitä siirron jälkeen tapahtui ja kertoiko CIA koskaan löydöksistä edes.
The Daily Star on yrittänyt saada kommenttia CIA:lta.
On olemassa mahdollisuus, että avaruusolentojen emoalukset ja pienemmät luotaimet saattavat vierailla aurinkokunnassamme, kirjoitti Pentagonin tunnistamattomien ilmailmiöiden tutkimusviraston johtaja raportissa.
“Keinotekoinen tähtienvälinen kohde voisi potentiaalisesti toimia emoaluksena, joka päästää monia pieniä luotaimia sen kulkiessa Maapallon vierestä, joka on samankaltainen operationaalinen rakenne kuin mitä NASAn missioissa”, Sean Kirkpatrick, Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Officen johtaja, kirjoitti tutkimusraportissa yhdessä Abraham Loebin, Harvardin yliopiston astronomian laitoksen johtajan, kanssa.
(kuva: Getty)
Kirkpatrick, joka nimitettiin AAROn johtoon kun se perustettiin heinkuussa 2022, aiemmin toimi DIA:n ohjus- ja avaruustiedustelun päätiedemiehenä. AARO perustettiin tutkimaan tunnistamattomia kohteita sotilasalueiden ympärillä.
Loeb toisaalta on saavuttanut mainetta ehdottaessaan, että aurinkokuntaamme on saapunut ensimmäinen vierailija ulkoavaruudesta lokakuussa 2017. Tuolloin PanSTARRS-teleskooppi Hawaiilla havaitsi kohteen, joka liikkui aurinkokunnassamme nopeudella, joka sai tieteilijät ehdottamaan, että se oli toisesta galaksista. Kohteen kiertorata vihjaisi myös sitä, että Auringon gravitaatiovoiman lisäksi siihen vaikutti muita voimia.
Tieteentekijät kutsuivat kohdetta nimellä “Oumuamua”, joka on Hawaiin kielellä “partiolainen”, jota Kirkpatrick ja Loeb tarjosivat tutkimuspaperissaan esimerkiksi mahdollisesta emoaluksesta, jolla on kyky lähettää luotaimia.
“Asianmukaisella designilla nämä pienet luotaimet saavuttaisivat Maapallon tai jonkin muun planeetan tutkimusta varten, kun sen emoalus ohittaa planeetan Maan ja Auringon välisen etäisyyden murto-osan etäisyydeltä — aivan niinkuin ‘Oumuamuakin’ teki”, kirjoittajat selittävät. “Astronomit eivät kyenneet havaitsemaan miniluotaimien vapautusta, koska ne eivät heijasta tarpeeksi auringonvaloa nykyisten teleskooppien niiden havaitsemiseksi.”
Tutkimuspaperi otsikolla “Physical Constraints on Unidentified Aerial Phenomena” on julkaistu sen jälkeen kun tunnistamattomia lentäviä esineitä ammuttiin alas USA:ssa.
Helmikuun 16. päivänä senaattorit. Marco Rubio, R-Fla., Kirsten Gillibrand, D-N.Y., ja 12 muuta senaattoria lähettivät kirjeen apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks ja kansallisen tiedustelun apulaisjohtaja Stacey Dixon pyysivät rahoitusta AAROlle. Bidenin hallinnon aiempi rahoituspyyntö rahoiusvuodelle 2023 epäonnistui rahtoittamaan mitään muuta kuin viraston juoksevat kulut, lainsäätäjät esittivät.
“AARO on mahdollisuus integroida ja ratkaista Amerikkaa kohtaavat uhat ja vaarat, samalla kun tarjotaan läpinäkyvyyttä amerikkalaisille ja vähennetään stigmaa”, lainsäätäjien kirje sanoo. “AAROn menestys riippuu robustista rahoituksesta, jonka se saa aktiviteeteilleen sekä puolustusministeriön ja tiedustelupalvelujen kanssa tehtävälle yhteistyölle.”
Ensimmäisessä osassa otettiin esiin mahdollisuus, että George Adamskille oltaisiin uskoteltu, että hänen joulukuussa 1952 tapaamansa Orthon oli tullut lentävällä lautasella Venukselta. Adamskin vuoden 1952 kontaktitapauksessa on useita aspekteja, jotka vievät meidät kohti päätelmää, että Orthon olisi ollut osa saksalaisten salaista avaruusohjelmaa ja/tai kytköksissä avaruusolentojen liittoon, joka oli aktiivisesti auttanut natsi-Saksaa toisen maailmansodan aikaan.
Lentävät lautaset, joita Adamski oli valokuvannut, läheisesti muistuttivat Haunebun antigravitaatioalusta, jonka väitetään kehitetyn Natsi-Saksassa.
Tarkat Haunebu-aluksen speksit olivat SS-natsien tiedoissa, jotka Vladimir Terziski on julkaissut ensimmäisenä, insinööri ja entinen Bulgarian tiedeakatemian tiedemies. Natsitiedot julkaistiin Varsovan sopimuksen rikkouduttua helmikuun 25. päivä 1991, ja ne kulkeutuivat Terziskin haltuun sen jälkeen kun hän oli muuttanut USA:n vuonna 1984.
Alla on vertailtu vuoden 1943 Haunebu II -lautasaluksen designia, jonka natsien SS-joukot kehittivät sotaa varten, sekä Adamskin joulukuussa 1952 valokuvaamaa partioalusta.
Huomaa, että tärkein ero on, että natsien aluksessa oli jonkinlainen tykki, joka merkitsi pyrkimystä aseistaa lentävä lautanen sotaa varten. Vuonna 1950 ilmestyi artikkeleita sanomalehtiin ympäri maailman, jotka lainasivat haastatteluja nimekkäiden Italian ja Saksan tieteentekijöiltä, jotka vahvistivat että akselivallat olivat tehneet yhteistyötä aseistaakseen lentäviä lautasia.
Vuoden 1943 Haunebu-aluksen kokoonpano on niin samankaltainen Adamskin vuoden 1952 kuvan kanssa, että josko se ei olisikaan saman tyyppinen alus, niin kuka hyvänsä sen sitten onkin suunnitellut on ollut samanlaisella kehitysasteella kuin saksalaiset 1940-luvun puolivälissä.
Jos Orthon kuitenkin oli Venukselta, ja osa planeettainvälistä liittoa josta Zirger puhuu kirjassaan We Are Here: Visitors without a Passport(2017), niin miten ensimmäinen natsien lentävien lautasten sukupolvi voi olla melkein identtinen verrattuna siihen alukseen, joka on paljon teknologisesti edistyneemmällä planeettainvälisellä yhteiskunnalla?
Eräs selitys tälle on, että avaruusolennot antoivat aluksen natseille, jotta se voitaisiin takaisinmallintaa. Tätä ajatusta tukee entisen ilmailualan insinöörin William Tompkinsin tiedot, joka sanoo, että Yhdysvaltain laivaston vakoojat olivat raportoineet laivaston ilmatukikohdassa 1942-1946 pidetyissä salaisissa briiffauksissa San Diegossa, että saksalaiset olivat saaneet yli kymmenen erilaista toimivaa antigravitaatioaluksen mallia.
Natsit yrittivät vimmatusti takaisinmallintaa näitä sotaa varten, mutta lopulta eivät siinä onnistuneet, mitä heidän Euroopan ohjelmiinsa tulee.
Tompkinsin informaatio auttaa meitä ymmärtämään, että vuoden 1943 Haunebu II -piirustukset olivat natsien yritys aseistaa antigravitaatiolla toimiva lentävä lautanen, minkä avaruusolentoliittolaiset olivat antaneet Hitlerin kolmannelle valtakunnalle salaisen sopimuksen nojalla.
Orthon voikin siis olla vain esittänyt olevansa Venukselta, jotta hän salaisi saksalaisen avaruusohjelman olemassaolon, joka oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen.
Orthon viesti Adamskille sanattomasti käsimerkein vuoden 1952 Desert Centerin kohtaamisessa. Adamski selitti luennolla, että Orthon “puhui lähinnä omituista murretta, jota Adamski ei ymmärtänyt” (We Are Here, Kindle-versio, s. 903 / 5403).
Oliko “omituinen murre” saksaa, jonka, niinkuin ensimmäisessä osassa mainittiin, Reinhold Schmidt tunnisti avaruusalusten matkaajien puheeksi hänen vuoden 1957 kontaktikokemuksessaan. Schmidtilla oli saksalaistaustaa ja hän oli opiskellut saksaa myös koulussa, mutta Adamski ei kyennyt tunnistamaan saksalaismurteita. Hän oli puolalais-amerikkalainen.
Adamski on saattanut myös tietää, että Orthon puhui saksaa, mutta hänen ei annettu julkisesti paljastaa tätä kansallisen turvallisuuden syistä.
On pitkään huhuttu, että hänen kontaktikokemuksiensa jälkeen Adamski salaa lennätettiin Kaliforniasta Pentagoniin ilmavoimien koneella, jossa häntä briiffattiin hänen kontakteistaan. Toukokuussa 2009 julkaistiin harvinainen video, jossa oli silminnäkijöiden haastatteluja, jotka tiesivät Adamskista ja hänen salaisista briiffauksistaan Pentagonissa.
Silminnäkijät vahvistivat, että Adamskilla oli armeijan henkilötietokortti, jolla hän pääsi Pentagoniin. Armeijan henkilökortin oli omin silmin nähnyt useampi ihminen, jotka olivat työskennelleet puolustusministeriössä eri pesteissä.
Silminnäkijöiden joukossa oli William Sherwood, joka aiemmin oli työskennellyt Yhdysvaltain armeijan varusvarastolla ja hänellä oli oma passinsa varastolle. Sherwood näki Adamskin passin ja vahvisti sen aitouden.
Sherwoodin ja muiden todistukset antavat uskottavuutta huhuille siitä, että Adamski oli kuin olikin salaa saanut briiffausta Pentagonissa hänen kontakteistaan.
Vuonna 1952 Pentagon tiesi, että Saksan avaruusohjelma oli jäänyt toimintaan toisen maailmansodan jälkeen ja aloittanut toiminnan Amerikan mantereella. Korkea-arvoiset Pentagonin upseerit halusivat pitää tämän salassa. Tämän seurauksena on erittäin mahdollista, että Adamskille sanottiin, että hän ei saisi kertoa Orthonin puhuneen saksaa, jotta kansalle ei kerrottaisi totuutta.
On mahdollista, että Orthon oli osa Saksan salaista avaruusohjelmaa, joka toimi Etelänapamantereelta käsin, jota pyöritettiin Amerikan maaperällä. Tämä mahdollisuus on vieläkin todennäköisempi kun otetaan huomioon vuoden 1952 Washingtonin ylilennot. Tämä tapahtui ainoastaan kuukausia ennen Adamskin kohtaamista Orthonin kanssa.
Mark Domizion jätettyä hakemuksensa liittyä Yhdysvaltain laivastoon vuonna 1981, lähti käyntiin tapahtumaketju, joka kulminoitui siihen, että hänet pakotettiin kaksivuotiselle palvelukselle “Mustan Laivaston” pyörittämään erittäin salaiseen ohjelmaan. Ohjelmassa hänestä luotiin klooneja, jotka tuotiin eloon hänen oman tietoisuutensa osalla (nk. sielun sirpale). Hän väittää, että hänet vietiin Diego Garcian laivastotukikohtaan, jossa hän oli mukana abduktio- ja salamurhatehtävissä. Kun hän kieltäytyi salamurhaamasta hänelle annettua kohdetta, hänet pantiin maanalaiseen vankilaan, jossa häntä kidutettiin vuoden ajan. Sitten hänet vietiin Dulcen maanalaiseen laitokseen New Mexicossa, jossa Harmaat avaruusolennot tutkivat häntä 2 viikon ajan, ja jossa hän näki muita ihmisvankeja pidettävän häkeissä vankeina laitoksen alakerroksissa.
Mark Domizio kykeni identifioimaan sekä Diego Garcian laivastotukikohdan että maanalaisen Dulcen tukikohdan keskeisiä piirteitä, jotka tukevat hänen tarinaansa. Hänen kokemuksensa Dulcessa ovat samanlaisia kuin muiden silminnäkijöiden kokemat kauhut. Hän uskoo, että tämä härdelli oli osa korkeamman ulottuvuuden sivilisaation toteuttamaa salaoperaatiota, jolla kerättiin dataa turvaluokiteltujen Maan ohjelmien olosuhteista, mikä johtaa täyteen tilivelvollisuuteen kaikille ihmisille ja avaruusolennoille, jotka ovat olleet mukana sellaisisten ohjelmien kaltoinkohteluissa.
Tässä on taustatarina siitä, kuinka televisiosarjan kohtauksen salakuvaaminen ja turvaluokitellun tiedon jakaminen käynnistivät Yhdysvaltain armeijan tutkinnan. The Black Vaultin tutkittua asiaa vuoden ajan, Yhdysvaltain armeijan viralliset tutkintatiedot on viimein julkaistu tietopyynnön avulla. Faktojen vääristely on luonut kulisseihin aikamoisen kalabaliikin.
Mutta yksi kohtaus käynnisti tapahtumasarjan, joka johti Yhdysvaltain armeijan tutkintaan, ja tutkinnan juuri julkaistut tiedot paljastavat, että eräs tietty yleisöä kiinnostanut tarina ei ollut täysin totta, niinkuin ruudulla esitetään, ja se vääristi useita faktoja siitä mitä Pentagonissa oikeasti tapahtuu.
Kohtaus esitettiin ensimmäisen kauden episodissa 6, ja sen tarkoitus oli poistaa väitetyn UFO-tutkimusohjelman ympärillä pyörivää ristiriitaa, jonka sanottiin olevan edelleen käynnissä Pentagonissa. Tähän ennen on viitattu nimellä Advanced Aerospace Threat Identification Program, eli AATIP, ja Elizondon mukaan hän oli sitä vetämässä eroamiseensa asti, lokakuun 4. päivään 2017.
Tämä AATIPin ympärillä pyörinyt epätietoisuus syntyi useista Pentagonin lausunnoista, vuodesta 2018 eteenpäin, jotka väittivät, että “UFO-ohjelma” ei ollut oikeasti lainkaan mikään UFO-ohjelma, vaan sen sijaan se luotiin “tutkimaan ulkovaltojen kehittyneitä asejärjestelmiä, joilla on tulevaisuuden projektioita seuraaville 40 vuodelle.” Virallisten lausuntojen mukaan se päättyi vuonna 2012.
Pentagon lopulta myönsi vuonna 2019, että AATIP käytti “laajalti eri puolilta saatuja” UFO-raportteja tuona aikana, mutta tuonkin myöntämise jälkeen puolustusministeriön kanta oli, että “…UAP-havaintojen tarkastelu ei ollut AATIPin tarkoitus.” Elizondo edelleen kiistää nämä Pentagonin lausunnot.
Tämä “Unidentifiedin” kohtaus muuttui käännekohdaksi, jossa tarjottiin todisteita AATIPista, tai ainakin samanlaisen projektin, mutta joka toimii eri nimellä, joka oli edelleen toiminnassa ja Elizondo edelleen ryvettyneenä kaiken tämän keskellä.
Show’n mukaan kolme henkilöä, joiden identiteettejä ei paljastettu, olivat “uusia Pentagonin tiedustelu-upseereja, jotka tutkivat UFOja” ja jotka “vetivät tätä [UFO -tutkimus] projektia.”
He tapasivat Elizondon ja Tom DeLongen, Blink-182:n yhden perustajan, joka toimi “Unidentified”-sarjan tuottajana, hotellin aulalta näyttävässä tilassa. Elizondon mukaan hän tapasi tässä toimessa mukana olevia ihmisiä “toistuvasti.”
Tämä Elizondon, DeLongen ja kolmen “sotilastiedustelu-upseerin” välillä kuvattiin, ja näin väitteelle saatiin legitimiteettiä.
Mutta ainakin yhden pöydässä istuneen mukaan, he eivät olleet tietoisia siitä että heitä kuvattiin, ja kohtausta ei esitetty yleisölle näin asianmukaisesti.
Tämä henkilö on Yhdysvaltain armeijan vastatiedusteluagentti, ja johtuen siitä että hän edelleen työskentelee Yhdysvaltain leipiin, hänellä on huippusalainen turvallisuusluokitus, ja he ovat pyytäneet jäädä nimettömiksi tähän artikkeliin.
Original Post (excerpt) by the CI agent first appearing on Reddit
Joulukuussa 2021, tämä vastatiedusteluagentti kirjoitti henkilökohtaisen kertomuksen siitä miten kohtaus oikeasti meni, ainakin heidän perspektiivistään, ja se postattiin Redditiin. The Black Vault postasi pian sen jälkeen lisätietoja.
“Katsoin Unidentifiedia, ja kun pääsimme tuohon show’n kohtaan, jossa he olivat kuvanneet tuota tapaamista hotellissa, järkytyin”, tämä agentti sanoo. “Mielestäni se oli aika irvokasta Tom DeLongelta ja Luis Elizondolta antaa tapaamisen tapahtua ja piilottaa kameramies toisen kerroksen aulaan ilman että meille kerrotaan mitään.”
Osoittautuu, että vastatiedusteluagentti ei ollut mitenkään mukana AATIPissa, eikä mukana UFO-tutkimuksessa, niinkuin show asian esitti. Agentti oli yksinkertaisesti paikalla selvittämässä voisiko hän työskennellä ohjelmassa, johtuen hänen omasta kiinnostuksestaan aiheeseen, sen jälkeen kun hän oli kuullut Elizondon vastatiedustelutaustasta, joka johti siihen että hän oli päässyt ohjelman vetovastuuseen. Vastatiedusteluagentti piti omaa taustaansa samanlaisena kuin Elizondon, ja että hänestä voisi olla hyötyä kun kun asiasta puhuttiin mediassa.
Mutta tämä tapaaminen oli pelkkää moikkailua haastattelua varten, eikä “uusien Pentagonin tiedustelu-upseerien tiimi, jotka tutkivat UFOja”, niinkuin yleisölle asia esitettiin.
Tarina menee kuitenkin syvemmälle kuin pelkkään ihmisten väärin esittämiseen televisiossa. On totta, että kaksi muuta nimetöntä henkilöä työskentelivät Pentagonille, ja on mahdollista, vaikkakaan ei virallisesti vahvistettu, että he olivat mukana joidenkin UAP-tapausten tutkinnassa, mutta tämä näyttää olevan myös esitetty villisti väärin. Huom: The Black Vault on saanut tietää kahden muun pöydässä istuneen henkilöllisyyden, vaikka heitä ei tässä artikkelissa identifioidakaan yksityisyyden säilyttämiseksi.
“Ohjelma”, joka “tutki UFOja”, esitettiin sarjassa jonain muuna, jonka parissa nämä “Pentagonin upseerit” tällä hetkellä työskentelivät, ja että sillä oli “virallinen siunaus”, Elizondo sanoo. Mutta osoittautuu, että tämä “ohjelma” ei ollut edes käynnissä, eikä sillä ollut rahoitusta, vaikka “Unidentified”-show näin väitti. Tätä väitettä tukee virallinen dokumentaatio ja vastatiedusteluagentin lausunto, jotka kaikki on ladattavissa tämän artikkelin lopusta.
Tästä huolimatta, ohjelman epäaktiivinen status ei haitannut kahta Pentagonin upseeria viemästä vastatiedusteluagenttia, jolla on turvaluokitus, arkaluonteisen informaation laitokseen, ja näyttää tälle turvaluokiteltua informaatiota siinä toivossa, että ohjelma joskus aktivoitaisiin ja se saisi rahaa, että tämä agentti voisi siinä työskennellä. Tämä kaikki tehtiin sen jälkeen, kun salaa kuvattu tapaaminen oli näytetty ohjelmassa, mitä ei oltu koskaan tallennettu, eikä sitä ole kenellekään näytetty.
“Me puhuimme muusta asiasta, josta yhdestä en voi puhua koska se on SALAINEN//NOFORN, mutta kerroin sen siten kuin TS//SCI asian esitti”, vastatiedusteluagentti muistelee. “He kertoivat minulle tapauksesta, jossa UAP ampui alas italialaisen helikopterin ja se joutui tekemään pakkolaskun ja että he olivat saaneet tämän informaation italialaisilta. Ystäväni tuohon aikaan lähetti minulle kuvakaappauksen Tomin instagramista, jossa hän puhui samasta italialaisen helikopterin tapauksesta, ja [jos muistan oikein] se ei koskaan ollut missään Unidentifiedin episodissa mainittu. Vastaukseni tähän oli lähettää raportti paikallistoimistoomme.”
Vastatiedusteluagentin raportin konteksti oli, että turvaluokituksen haltijalla on velvoite jättää raportti, jos heidän mielestään turvaluokiteltua informaatiota on vaarassa vuotaa julki. “Tiedän, että tämä saa minut näyttämään ‘pahikselta’, mutta jos otat vastatiedusteluagentin mukaan ja sanot hänelle, että jokin on TS//SCI, sitten minä saan tietää rokkitähdeltä, että informaatiota levitellään sosiaalisessa mediassa JA telkkariohjelmassa? Olen aika pakotettu tekemään asialle tuossa kohtaa jotain.”
Raportti Yhdysvaltain armeijalle potentiaalisesta turvaluokitellun informaation vuotamisesta jätettiin nopeasti, mahdollisesti johtuen siitä, että Pentagonin upseerien agentille kertoman tiedon sanottiin olevan turvaluokiteltua, vaikka todennäköisesti se ei sitä ollutkaan. Ei ole tiedossa miksi vastatiedusteluagentti esitti informaatiota väärin.
Agentin käytöstä alettiin kuitenkin tutkia. Vastatiedusteluagentti vastasi verkossa esitettyyn kysymykseen, “Kun raportoin löydöksistäni koskien TS/SCI-tietoja, joita vuodettiin verkossa (tämä proseduuri ei ollut mitenkään henkilökohtainen), tutkimukset lopetettiin heti siihen paikkaan ja he muuttivat mieltään ja hyökkäsivät kimppuuni ‘kyseenalaisista työntekijän toimista’. Tälle väitteelle tottakai ei löytynyt mitään perää, sillä en ollut tehnyt mitään väärin ja minulla oli ennakointikykyä briiffata ylempää upseeriani sekä ylikersanttiani ennen näihin tapaamisiin menemistä.”
Nämä “kyseenalaiset työntekijän toimet” suurimmaksi osaksi liittyivät siihen oliko vastatiedusteluagentti käyttänyt virkamerkkiään tai töissä virantoimituksessa kysynyt asioita ulkopuoliselta työvoimalta, sekä lisäksi että oliko hän käsitellyt turvaluokiteltua informaatiota väärin puhuessaan DeLongen, Elizondon tai kahden “Pentagonin upseerin” kanssa.
Tutkinnan tavoitteiden täysi läpikäynti on käsitelty alkuperäisessä “Scope of Investigation/Specific Instructions”-ohjeistuksessa päivämäärällä 29.7.2019, muistiossa “Appointment of the Investigation Officer” (saatavilla tämän artikkelin lopussa).
Black Vaultilla kesti melkein vuoden saada tutkintatiedot tästä AR 15-6 -tutkinnasta. AR 15-6 on viittaus sotilassäädöksiin, Army Regulation 15-6, ja sen mukaan siinä “…laaditaan menettelyt alustavien kuulustelujen, administratiivisten tutkintojen ja upseerien lautakuntien varalle silloin, kun muut säädökset tai direktiivit eivät ole proseduureja laatineet.”
The Black Vault sai 64 sivua materiaalia tutkimukseen liittyen, jotka kaikki löytyy alta. Siinä on monia faktoja tapaukseen liittyen, mutta keskeiset elementit olivat vastatiedusteluagentin ja muiden silminnäkijöiden lausunnot; Elizondon ja vastatiedusteluagentin keskenään käymä kirjeenvaihto; sähköposteja kahden Pentagonin kohtauksessa esiintyneen upseerin sekä vastatiedusteluagentin välillä, sekä paljon muuta.
Ennen tietojen julkaisua Elizondo oli julkisesti ottanut kantaa tutkintaan johtaneeseen kohtaukseen. Helmikuun 19. päivä 2022 Elizondo postasi Twitteriin seuraavaa:
Tweetissä sanottiin, että vastatiedusteluagentti “EI sopisi” hommaan, ja sen takia “[AATIP:n] liittyvät henkilöt” valitsivat olla tuomatta agenttia mukaan.
Kuitenkin valaehtoisen lausunnon mukaan kaksi Pentagonin upseeria pyysi vastatiedusteluagenttia kirjoittamaan tiivistelmän “Armeijan vastatiedustelu/Lainvalvontatiimille raivaaman tietä UFO-raportoinnille.” Tätä faktaa tukee myös useat eestaas lähetetyt sähköpostit, jotka armeija on luovuttanut The Black Vaultille. Tämä on osa tarinaa, jonka myös tapauksen tutkija on esittänyt, ja alla näkyy faktat “Findings and Recommendations”-kohdassa armeijan tutkijan kirjoittamana:
Kuten ylhäältä on luettavissa, ja kuten dokumentit asiaa tukevat, vastatiedusteluagentti sai “laillisen käskyn” olla tarjoamatta mitään Pentagonin upseereille ja lopettaa yhteydenpidon. Tämä johtui huolista koskien sitä, että Pentagonin upseerien pyyätmä paperi esittäisi virallisen armeijan kannan väärin.
Lisäksi Yhdysvaltain armeijan löydökset kertoivat, ja yllä esitetty kuvakaappaus tämän myös vahvistaa, että kaksi Pentagonin upseeria olivat sitä mieltä, että AATIP ei ollut “toiminnassa”, vaan agentti laitettaisiin “odotuslistalle tutkijaksi jos ohjelma koskaan käynnistyisi uudelleen.”
Elizondon twiittaus puhuu mysö siitä, että agentti “esitti itsensä väärin.” Mitään tukea tälle väitteelle hän ei ole esittänyt, eikä armeijan tutkinta kertonut siitä mitään, että vastatiedusteluagenttikaan olisi esittänyt.
Kun häneltä kysyttiin “Unidentifiedissa” näytetystä kohtauksesta sekä AR 15-6 -tutkintaan johtaneista toimista, Elizondon mielestä oli paras puhua asianajajan, Todd McMurtry, kanssa, joka välitti Elizondon vastaukset The Black Vaultille.
“Tapaamisessa ei ole mitään väärin esittämistä”, Elizondo sanoi. “[Vastatiedusteluagentti] tapasi toimikunnan henkilöstön kanssa hänen pyynnöstään, kun he olivat Washingtonissa.” Hän myös lisää, että “Me emme olleet tietoisia, että tuolloin olisi kuvattu mitään. Kuitenkin, tuo tapaamisen osuus oli julkisessa tilassa ja kaikki tehtiin henkilöiden identiteettien suojelemiseksi. Se seikka, että häntä kuvattiin ei merkitse…. Tuotantotiimi käytti luovaa lisenssiään kertomaan tarinaa.” (Katso Elizondon KOKO vastaus tämän artikkelin lopusta.)
A&E Networkin (History channelin omistaja) viestintähenkilön mukaan, tuona samana kuukautena The Black Vaultille lähetetty lausunto sanoi yksinkertaisesti, “Tapaamisen olosuhteet esitettiin ohjelmassa niinkuin sarjan henkilöt ne tuottajillekin esittivät. Kiitos yhteydenotosta.” TV-yhtiö ei antanut enempää informaatiota.
Pentagon; vastaava tuottaja DeLonge; vastaava tuottaja Anthony Lappe; sekä To The Stars Media, Inc. (aiemmin To The Stars Academy of Arts & Science [TTSA]), ei kukaan vastannut kommenttipyyntöön.
Vastatiedusteluagentti, hänen viestiessään The Black Vaultille, myös puhui huolistaan asian esittämisestä, että hän oli yksinkertaisesti vain suuttunut siitä, että hänen työpaikkansa oli mennyt. “Tämä on täyttä potaskaa,” agentti selitti. “Yhdysvaltain hallitus ei tyypillisesti toimi periaatteella ‘Hei tää jätkä on kiva ja me käteltiin, muuttakaa sen koko työnkuvausta.’ Erityisesti näin ei toimita armeijan henkilöstön kanssa. Siihen liittyy paljon paperityötä. Pitää kirjoittaa hakemuksia. Dokumentteja pitää käsitellä palvelustiedoista. Yleensä useampi haastattelu pitää pitää. Ja niin edelleen. Tällä tavoin SAP:ien ja muiden suljettujen ohjelmien kanssa toimitaan tiedustelussa. Ei sinne vain kävellä ja sanota että joo mä tuun. Elokuvat ja televisio saavat sen näyttämään siltä maallikolle, mutta se ei ole lähelläkään todellisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, että ei olisi ‘erikoisolosuhteita’ jotka sellaisen mahdollistaisivat. Mutta aktiivipalveluksessa olevan ylemmän upseerin siirtäminen yhtäkkiä johonkin täysin toiseen tehtävään. Sellaista ei tapahtunut.”
On selvää, että Elizondo ja vastatiedusteluagentti ovat eri mieltä siitä oliko kohtaus oikeasti esitetty väärin, mutta he ovat samaa mieltä siitä, että kolme ihmistä istui pöydässä, DeLongen ja Elizondon lisäksi, ja heidän kasvojaan ei näytetty koska heidän kasvonsa oli jälkikäsittelyvaiheessa sumennettu.
Todellinen ongelma tässä kohtauksessa ei ole se kuvataanko jotain salaa ja voidaanko heidän henkilöllisyytensä saada selville. Sen sijaan, tämä oli ainoastaan ensimmäinen domino, joka kaatui, joka johti tapahtumasarjaan, mikä esitti tiedon väärin, ja tämä kaikki sitten johti armeijan tutkintaan vastatiedusteluagentin toimista.
Tämä faktojen väärin esittäminen “Unidentifiedissa” on osa paljon suurempaa narratiivia, joka alkoi vuonna 2017. Monia väitteitä tarinan elementeistä on esitetty, jotka liittyvät “Pentagonin salaiseen UFO-ohjelmaan” nimeltään AATIP, mutta viralliset lausunnot kiistävät edelleen monet näistä elementeistä, selkeitä ristiriitoja tarinassa, eikä asiassa esitetä mitään todisteita tueksi.
Elizondon rooli ohjelman “johtajana”; kolmen UAP-videon julkaisu NY Timesin ja TTSAn kautta; kuka vuosi ensimmäisenä videot Mellonille ennen niiden viemistä NY Timesille; AATIPin mission todellinen laajuus; kysymys siitä, oliko AATIP edes oikea ohjelma vai pelkkä kutsumanimi jollekin toiselle; idea siitä, että AATIP olisi oikeasti “salainen Pentagonin UFO-ohjelma”; sekä kysymyks oliko AATIP saanut edes rahoitusta, nämä kaikki ovat vain muutama kohta pitkässä listassa ongelmia AATIPista käydyssä keskustelussa.
The Black Vault julkaisee saamansa kommentit sensuroimattomina.
A&E Networksin viestintähenkilö
Julkaistu kokonaisuudessaan.
Luis ElizondoTodd McMurtry (asianajaja)
Mitään vääristelyä ei tapahtunut. Henkilö, jonka uskon olevan tarinasi lähde (”lähde”), tuli tietooni siviililtä. Siviilihenkilöllä oli ystävä (Lähde), joka oli E-7-virassa Yhdysvaltain armeijassa. Siviilin mukaan lähde halusi puhua kanssani työskentelystä uuden UAP-toimikunnan kanssa. Työryhmällä ei tuolloin ollut yhtään armeijan edustajaa, joten tarjosin mielelläni esittelyä. Erään kuvaustauon aikana Tom ja minä tapasimme Lähteen sekä kaksi UAP-toimikunnan jäsentä hotellimme aulassa. Kyseessä oli julkinen tila, ja kuvausryhmä oli ottamassa B-roll-kuvaa ympäri kaupunkia (kuten televisiotuotannoissa on tapana). Minulle ei kerrottu erikseen kuvauspaikoista, enkä tiennyt, että kukaan kuvasi kyseisenä aikana. En voi valvoa, mitä ja miksi Yhdysvaltain armeija suoritti 15-6-tutkimuksen, mutta missään vaiheessa henkilöä ei tunnistettu ohjelmassa. Tapaamista ei ole luonnehdittu väärin tai esitetty väärin. Hän tapasi työryhmän henkilökunnan hänen pyynnöstään, kun olimme Washingtonissa.
Emme tienneet, että kuvaus oli tuolloin käynnissä. Kyseinen osa kokouksesta oli kuitenkin julkisessa tilassa, ja kaikkien henkilöllisyyden suojaamiseksi toteutettiin toimenpiteitä. Sillä, että häntä kuvattiin, ei ole merkitystä. Se olisi voinut olla kuka tahansa. Lähdettä ei koskaan tunnistettu.
Lähteelle ei missään vaiheessa keskusteltu tai näytetty salaista tietoa. Olimme silloin julkisessa tilassa. Kukaan työryhmän jäsenistä tai minä emme missään vaiheessa antaneet, näyttäneet tai välittäneet salaisia tai arkaluonteisia tietoja kyseiselle henkilölle tämän kokouksen aikana. Lisäksi Delongella ei ole turvallisuusselvitystä, joten minä tai kukaan työryhmän jäsen ei ole koskaan antanut hänelle pääsyä salaisiin tietoihin. Kaikki väitteet siitä, että salaisia tietoja olisi jaettu, ovat todistetusti vääriä Mitä tulee siihen, mitä sosiaalisessa mediassa, Instagramissa, julkaistiin, en voi kommentoida, koska en nähnyt sitä. En käytä kyseistä alustaa.
Kokemukseni History Channelin henkilökunnasta ovat olleet myönteisiä, ja pidän työntekijöitä erittäin ammattitaitoisena. En näe kenenkään yrittävän tahallaan loukata ketään. Henkilö oli paikalla vapaaehtoisesti omasta pyynnöstään.
En ole lukenut tutkintaa enkä voi enkä aio puhua Yhdysvaltain armeijan puolesta. Minua ei pyydetty osallistumaan tähän tutkintaan, enkä siksi voi kommentoida aikomusta, tarkoitusta tai lopputulosta. Tämä on hallituksen virallinen asia, johon en ole perehtynyt. Ymmärtääkseni tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu mitään väärinkäytöksiä. En ole varma, miten tällainen havainto tukee väitettä, että väärinkäytöksiä olisi tapahtunut. Autoin vain lähdettä saamaan työryhmän haastattelun.
Kaksi muuta nimeämätöntä henkilöä olivat UAP-työryhmän nykyisiä jäseniä. Kyse oli samoista henkilöistä, jotka lähde tapasi alun perin hotellin aulassa ja joita hän pyysi tapaamaan. Mitä he tekivät tapaamisemme jälkeen, en saanut tietää, eikä minulla ollut mitään asiaa tietää. Koska tunnen nämä kaksi työryhmän jäsentä, voin vakuuttaa teille, että jos tiedot, joita näille henkilöille näytettiin, olivat salaisia, ne annettiin vain valvotuissa, asianmukaisesti salassa pidettävissä tiloissa. Ottaen huomioon, että henkilö oli
yritti saada työpaikan työryhmästä, on todennäköistä, että työryhmän kaksi jäsentä määrittelivät, sopiiko henkilö ryhmään. Olen varma, että kaikilla kolmella henkilöllä on TS/SCI-turvallisuusselvitys, ja siksi se, mitä työryhmän jäsenet jakoivat, on heidän harkintavaltaansa. En voi kommentoida sitä, mitä väitetään julkaistun Instagramissa, koska minulla ei ole kyseistä alustaa. Suosittelen, että kysytte asiaa Delongelta. Minä tai kukaan muu tuntemani henkilö ei kuitenkaan missään vaiheessa jakanut salaisia tietoja Delongen kanssa.
Oletuksesi on, että tapaaminen nauhoitettiin salaa. Näin ei ollut. Tämä oli B-rooli. Tuotantotiimi käytti luovaa oikeuttaan kertoakseen tarinan. Lähteen henkilöllisyyttä ei koskaan paljastettu. Näin ollen väärästä lähtökohdasta tehty johtopäätös on virheellinen. Et saa kaikkia yksityiskohtia lähteeltäsi. Päätätte kuunnella vain yhtä näkökulmaa ilman täyttä tietoa siitä, mitä tapahtui. Tosiseikat ovat edelleen selvät:
a. Lähteenne pyysi tapaamista työryhmän henkilöstön kanssa;
b. Minä järjestin sen;
c. Hän tapasi heidät (ilmeisesti useita kertoja);
d. Ensimmäinen tapaamisemme tapahtui julkisessa tilassa;
e. Hänet nauhoitettiin tavanomaisen tuotannon yhteydessä;
f. History Channel salasi hänen henkilöllisyytensä;
g. En koskaan keskustellut hänen kanssaan salaisista tiedoista (väite siitä, että keskustelin, on erittäin vahingollista maineelleni ja vaarantaa turvallisuusselvitykseni, jonka varassa elätän itseni); ja
h. Häntä ei valittu työryhmään erityisistä syistä.
Kaksi työryhmän jäsentä harkitsi kyseisen henkilön ottamista mukaan. Kun kuitenkin selvisi, että henkilö oli kirjoittanut vuosia aiemmin fiktiivisen kirjan avaruusolennoista ja armeijasta, työryhmän henkilökunta halusi jonkun objektiivisemman henkilön eikä sellaista, joka oli kirjoittanut fiktiivisen tarinan avaruusolennoista ja armeijasta.
Toimikunnan henkilökunta on vakavissaan, eikä se haluaisi ottaa ketään, jolla olisi ennakkokäsityksiä avaruusolennoista.
The Black Vaultin huomautus: Tohtori Travis Taylor, joka on raportoitu UAP-työryhmän ”johtavaksi tiedemieheksi”, on kirjoittanut noin 20 fiktiivistä tieteistarinaa, joista monissa on mukana erilaisia muukalaisrotuja. On epäselvää, miksi se, että CI-agentti kirjoitti yhden tarinan, oli ongelmallista ”ponnistelun” kannalta.
En usko, että olen väheksynyt tätä henkilöä. Olen tehnyt kaikkeni suojellakseni univormussa olevien miesten ja naisten koskemattomuutta ja arvokkuutta.
Vastatiedusteluagentti — nimi sensuroitu
Ennen kuin annan mitään vastauksia tai kommentteja, haluan toistaa, kuten tein Reddit-postauksessa ja sen jälkeisissä kommenteissa, että minulla ei ole eikä ollut mitään suoria ongelmia Elizondon kanssa. Selventääkseni, hän teki juuri sen, mitä hän sanoi tekevänsä, kun puhuimme ensimmäisen kerran, ja minut esiteltiin kahdelle Pentagonin tyypille, jotka olivat oletettavasti edelleen mukana ”AATIP:ssä”, ja minulla oli seurantatapaaminen heidän kanssaan. Kaikessa muussa, mitä tapahtui, Elizondolla ei ollut mitään osuutta eikä hän ollut siitä vastuussa.
Minun on vain tehtävä tämä selväksi, koska se vaikutelma, jonka sain Reddit-postauksen jälkeen vuonna 2021, oli, että tämä oli jonkinlainen vastakkainasettelu minun ja hänen, Tom DeLongen jne. välillä, ja näin ei ole. Jos minun pitäisi osoittaa joku henkilö, joka on osallisena tässä kaikessa, jonka voisi sanoa olevan ”riidoissa”, se olisi ne tyypit, jotka istuivat Pentagonin salaisessa kokoushuoneessa ja valehtelivat päin naamaa ja yrittivät sitten muuttaa tarinaansa jälkikäteen, ja agenttikollegani/agenttini, jotka – sen jälkeen, kun olin raportoinut TS//SCI-tietojen suorasta vuodosta Instagramiin – käänsivät koko asian minua vastaan ”kyseenalaisen työntekijän toiminnan” tutkinnan varjolla.
Mitä tulee salaisiin tietoihin. Elizondo on oikeassa siinä, että hotellin aulassa pidetyssä ensimmäisessä kokouksessa ei keskusteltu mistään salaisista tiedoista. Ei lainkaan. Kuukautta myöhemmin Pentagonissa ne kaksi henkilöä, joille hän esitteli minut, nimesivät kuitenkin nimenomaan ja selvästi kaksi aluetta kyseisessä kokoushuoneessa, joiden he väittivät olevan TS/SCI- ja S/NF-luokiteltuja. Näin todellakin tapahtui, ja sille, joka sanoi sen ääneen, jota en nimeä hänen yksityisyytensä kunnioittamiseksi, mutta jonka oletan todennäköisesti lukevan tämän: se, että istutte aktiivisen vastavakoiluagentin Pentagonissa huoneeseen, joka on hyväksytty jopa TS/SCI-luokiteltuja keskusteluja varten – ja sitten – katsotte häntä kasvoihin, sanotte, että jokin asia on salainen, ja sitten käännytte ympäri ja yritätte valehdella siitä?
Katsokaas.
Olin agenttina 15 vuotta 20:stä armeijassa viettämästäni vuodesta. Haluan ajatella, etten ole kovin helppo kohde ihmisille, jotka haluavat huijata minua, ja mitä tulee nimenomaan ja ainoastaan tuohon tapaamiseen Pentagonissa, silloin huijausilmaisimeni alkoi hälyttää. Se vahvistui, kun kysyin kyseiseltä herralta sähköpostitse, miksi hänen väittämänsä TS/SCI-tiedot olivat yhtäkkiä Instagramissa noin kuukautta myöhemmin, ja siellä hän sanoi: ”Emme ole koskaan sanoneet niin.”
Luulen, että hän yritti joko saada jutun kuulostamaan siistimmältä kuin se olikaan heittämällä siihen luokitustason, eikä ehkä tiennyt, mikä vastavakoiluagentti on, tai ei ehkä tajunnut, että olin agentti, kun puhuimme – tai – juttu oli oikeasti TS/SCI ja se vuoti Tom DeLongelle osana tätä suurempaa aloitetta tuolloin. Mutta minulla ei ole siitä todisteita, enkä osoita sormella.
Oli miten oli — peruskaava on, että TS pysyy SCIF-tiloissa ja selvitetyissä järjestelmissä. Jos se ilmestyy jonnekin muualle, siitä raportoidaan. Noudatin tätä kaavaa. Toinen asia, jonka hän väitti olevan S/NF, on pysynyt sen jälkeen salassa — koska en ole koskaan nähnyt sitä missään muualla julkisuudessa.
Mitä tulee ”työllisyyteen”, koska tämä tarvitsee oman kokonaisen vastauksensa.
Siellä on meneillään jonkinlainen narratiivinmuodostus, joka alkoi tuosta Reddit-postauksesta, joka koski tätä melko amatöörimäisessä yrityksessä maalata minut jonkinlaiseksi ”tyytymättömäksi kaveriksi, joka ohitettiin”. Tämä on typerää. Sallikaa minun selittää.
Ensinnäkin, kuten edellä totesin. Mitään toimivaa ohjelmaa ei ollut olemassa silloin, kun tämä tapahtui. Toistan sen yhä uudelleen ja uudelleen. Omat FOIA-yritykset, Pentagon ja jopa kokouksessa olleet kaverit olivat yhtä mieltä siitä, että se ei ollut toimiva rahoituksen puutteen vuoksi. Vahvistin sen itse omilla tutkimuksillani myös muista kanavista ennen kuin edes tapasin nämä ihmiset. Piste. ”AATIP” oli tuolloin olemassa vain siinä mielessä, että jotkut henkilöt, jotka olivat ehkä kuuluneet siihen sen ollessa toiminnassa, olivat edelleen kiinnostuneita aiheesta ja työskentelivät pitääkseen sen hengissä taustalla. AATIP ja sen toiminnot eivät olleet näiden kahden kaverin ensisijaisia tehtävänimikkeitä tai rooleja Pentagonissa silloin, kun me kaikki tapasimme. Ei lainkaan. Jälleen kerran — yksityisyyden kunnioittamisen vuoksi en mene tarkemmin yksityiskohtiin, mutta nämä olivat USG:n työntekijöitä, jotka tekivät normaaleja 9-5-työtehtäviä kahdessa toisistaan erillisessä osastossa.
Toiseksi minun on toistettava. En ollut enkä ole mikään Fox Mulder -tyyppi. En ollut innokas, en usko salaliittoteorioihin, en jahdannut mitään kokemusta. Pidin ufojen aihepiiriä ”mielenkiintoisena”, ja kun kanssani keskusteltiin siitä, että se olisi mahdollinen työmahdollisuus, jolla voisin hoitaa viimeiset palvelusvuoteni, ajattelin, että ”miksipä ei”. Niinpä — vaikka olisi ollut todellinen virka — jota ei ollut, en olisi ollut vihainen, suolainen, vihainen tai surullinen siitä, etten ”saanut sitä työtä”. Palveluksessa ja agenttina ei vietä niin kauan kuin minä, eikä saa raivokohtauksia tai hermoromahduksia siitä, ettei saanut paikkaa. Niin armeija vain toimii. Joitakin töitä saa, joitakin ei saa. Sinulla on silti sama palkka, sama arvo, sama eläkejärjestelmä jne. Monien ihmisten ei ole mitään järkeä kiihtyä mistään. Lisäksi, jos olisin niin kuumapäinen, en olisi istunut jutun päällä lähes kahta vuotta ja valittanut siitä sitten Redditissä.
Kolmanneksi, mitä tulee ”hakemisen” ”prosessiin”. Yhdysvaltain hallitus ei tyypillisesti toimi lähtökohtana ”oi, tämä kaveri on siisti ja me kättelemme häntä, vaihda koko hänen työpaikkansa”. Etenkään sotilaiden kanssa. Siihen liittyy paljon paperityötä. PCS-tilaukset on leikattava. Hakemukset on täytettävä. Henkilön asiakirjoja on tarkistettava. Yleensä tehdään useita haastatteluja. Ja niin edelleen. Näin se toimii todellisissa SAP-ohjelmissa ja muissa suljetuissa ohjelmissa kaikkialla IC:ssä. Et vain ”kävele sisään ja olet mukana”. Elokuvat ja televisio saavat sen näyttämään siltä maallikolle, mutta se ei vastaa läheskään todellisuutta. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että ei ole olemassa ”ainutlaatuisia olosuhteita”, jotka ”saattaisivat” sallia sen? Toki. Mutta ei silloin, kun aktiivipalveluksessa oleva vanhempi aliupseeri siirretään armeijasta yhtäkkiä työskentelemään ja raportoimaan jonnekin aivan muualle.
Mitään sellaista ei tapahtunut.
Henkilökohtaisia tapaamisia oli vain kaksi: Hotellin aulassa ja Pentagonin SCIF-konferenssihuoneessa. Siinä kaikki. Muita henkilökohtaisia tapaamisia ei ollut.
Muut yhteydenotot Pentagonissa olleiden kahden miehen kanssa hoidettiin SIPRNET-sähköpostin välityksellä.
Ainoa asia, joka oli ”yritys edetä”, oli pyyntö, että kirjoittaisin asiakirjan, jossa selitettäisiin joitakin keskeisiä asioita, jotka liittyvät UAP:n ja UAP:n raportointikanaviin Yhdysvaltain armeijassa. Kun tämä pyyntö esitettiin, ketjuni antoi minulle määräyksen, jonka mukaan minun on lopetettava tämä, koska oli huolestuttavaa, että ”puhuisin koko armeijan puolesta”, jos tämä asiakirja lähetettäisiin ylemmäs tai se olisi osa laajempaa pakettia, joka etenisi Pentagonissa, ja satunnainen SFC ei yleensä ole paras mahdollinen henkilö puhumaan ”koko armeijan” puolesta. Muistaakseni jopa selitin tämän herroille SIPRNET-sähköpostin välityksellä sen jälkeen, kun minulle oli annettu lopettamismääräys. Tämän jälkeen yhteydenpito loppui.
Jos minun pitäisi mainita yksi asia, josta olen kiihtynyt Elizondon suhteen, se on se, että hän näyttää yrittävän luokitella kaiken tämän niin, että minut ohitettiin ja suutuin tai että yritän kostaa. Tämä on täyttä hölynpölyä. Kuten aloitin, minulla ei ole mitään ongelmia hänen kanssaan, ei henkilökohtaisesti eikä ammatillisesti, ja Twitter-kommentit, joista sain tietää, ja Reddit-postauksessa näkemäni aktiviteetti ja myöhemmät jatkokierteet/keskustelut hänen vaihtoehtoisten sosiaalisen median tiliensä kanssa olivat hieman yllättäviä, kun otetaan huomioon, että en ole missään vaiheessa koskaan alentanut, loukannut tai asettanut häntä tai hänen tarinaansa vakavasti kyseenalaiseksi, edes tuossa Reddit-postauksessa vuodelta 2021.
Arvostan sitä, että työstät tätä asiaa edelleen, sillä aihe kiinnostaa minua edelleen. Kuitenkin sen jälkeen, kun tämä kaikki aiheutti paskamyrskyn alkuvuodesta 2019, menetin hitaasti kiinnostukseni tämän tiedon vakavaan etsimiseen lukuun ottamatta satunnaisten juttujen lukemista siellä täällä ja täällä ja kaiken sen seuraamista, mitä uutisiin tulee. Minusta tehtiin r/aliensin moderaattori pian tuon viestin jälkeen vuonna 2021. Vältän menemästä pohtimaan ajatuksiani siihen liittyen, mutta olen edelleen eri mieltä siitä, ovatko avaruusolennot täällä vai eivät.
Mitä tulee henkilökohtaiseen haastatteluun. Olen vilpittömästi pahoillani, mutta en ole vieläkään innostunut siitä, koska en välttämättä pidä siitä, että r/UFO:t tai r/Aliensit tietäisivät todellisen henkilöllisyyteni. Haluaisin epäsuorasti kiittää myös Elizondoa siitä, ettei hän paljastanut henkilöllisyyttäni. Se ei ole jäänyt huomaamatta. Minulla on edelleen aktiivinen luotettavuusselvitys, ja olen edelleen USG:n palveluksessa — en enää työskentele CI:n parissa eläkkeelle jäätyäni, mutta en kaipaa ketään soittamaan töihin tai ahdistelemaan ketään, joka voisi vaikuttaa palkkaani tai toimeentulooni. Voin kuitenkin nyt lähettää teille valokuvia eläkkeellä olevista CI B&C-tunnuksistani plaketeissa, joista on poistettu tunnistetiedot, jos se auttaa vahvistamaan henkilöllisyyteni tai uskottavuuteni.
The Black Vaultin huomautus: Katso valokuvat viitatusta tunnistuksesta näiden vasemmalla puolella.
Pentagonin uusi UAP-tutkimusryhmä keräsi todistuksia Yhdysvaltain armeijan veteraaneilta, jotka ovat kohdanneet UFOja ydinaseiden säilytys- ja koepaikoilla
Tammikuun 3. päivä 2023, sain yhteydenoton Sean Kirkpatrickilta, Pentagonin juuri perustetun UAP (UFO) -tutkintaryhmän johtajalta — All-domain Anomaly Resolution Officesta (AARO) — jonka kongressi oli valtuuttanut. Capitol Hillin tutkija, jota en identifioi tässä hänen pyynnöstään, oli lukenut kirjani UFOs and Nukes: Extraordinary Encounters at Nuclear Weapons Sites ja tuonut sen Kirkpatrickin tietoisuuteen, kertoen sen yli sadan UFO-tunkeutumistapauksen käsittelystä ydinasealueilla kylmän sodan aikana ja sen jälkeen, joista armeijan veteraanit todistivat itse henkilökohtaisesti niitä omin silmin nähneinä.
Vuodesta 1973 olen haastatellut 167:aa näistä veteraaneista koskien heidän kokemuksiaan. Kirkpatrick kysyi kykenisinkö ottamaan heihin yhteyttä, joista joidenkin kanssa olen edelleen yhteyksissä, saadakseen tietää olisivatko he valmiita kertomaan todistuksensa AAROn henkilökunnalle. Suostuin tekemään niin ja muutaman päivän ajan tavoittelin heitä.
Puhelinkonferenssi järjestettiin tammikuun 13. päiväksi Kirkpatrickin, kahden AAROn työntekijän ja kongressin tutkijan sekä minun kesken. Informoin muita osallistujia, että olin ottanut yhteyttä veteraaneihin — lähinnä entisiin/eläköityneisiin ilmavoimien työntekijöihin — ja että 11 oli suostunut todistamaan AAROn edessä. Tässä kohtaa minua pyydettiin priorisoimaan silminnäkijöitä heidän tärkeytensä mukaisesti. Kirkpatrick selitti, että hänen ryhmänsä oli jo ottanut yhteyttä moniin veteraaneihin, jotka halusivat todistaa UFO-kohtaamisistaan, ja että AARO kykenisi haastattelemaan kaikkia yhtätoista heistä vasta tietyn ajan kuluttua.
Vastineeksi sanoin, että vaikka jokainen heistä oli tärkeä, ehdotin Kirkpatrickin henkilöstölle, että ensin ottaisivat yhteyttä ilmavoimien ICBM-laukaisu-upseeri Bob Salasiin, joka oli ollut työssä Malmströmin ilmatukikohdan tapauksen aikaan maaliskuun 24/25 päivä 1967, kun oranssi levynmuotoinen UFO oli leijaillut lyhyen aikaa Oscar-laukaisukontrollilaitoksen (LCF) etuportin yllä. Maanalainen laukaisukeskus LCF:n alla kontrolloi kymmentä Minuteman-1 -ohjusta.
Sekunteja sen jälkeen, kun eräs Salasin sotilaspoliisivartijoista maanisesti soitti laukaisukapselille raportoidakseen UFOsta hänelle, kaikki kymmenen mannertenvälistä ohjusta menivät pois linjoilta, yksi toisensa jälkeen. Toisin sanoen, niitä ei voinut laukaista ja kesti useita tunteja korjata ja kohdistaa ohjukset uudelleen. Robert Jamison, toinen lähteeni, oli ollut ohjusten kohdistusupseeri Malmstromissa ja avustanut Oscarin mannertenvälisten ohjusten palauttamista täyteen toimintakykyyn. Jamison ja hänen tiiminsä saivat erikoisen ”UFO-briiffauksen” ennen lähtöään kentälle, jossa heitä ohjeistettiin mitä tehdä, jos UFO ilmestyisi heidän työskennellessään.
Tapauksen jälkeen Salas ja hänen ohjuskomentajansa, edesmennyt eversti Frederick Meiwald, saivat briiffausta ilmavoimien erikoistutkimusviraston (AFOSI) agenteilta, ja heitä vaadittiin allekirjoittamana kansallisen turvallisuuden salassapitosopimus, joka määräsoi ankarat rangaistukset mikäli he rikkoisivat turvatoimia.
Salas oli hiljaa vuoteen 1996 asti, jolloin hän kertoi julkisesti asiasta artikkelissa, joka on kirjoitettu yhdessä tutkija Jim Klotzin kanssa. Vuosia myöhemmin 27. lokakuuta 2010 Salas ja minä sponsoroimme yhdessä UFOs and Nukes -lehdistötilaisuutta Washington DC:ssa, jonka CNN livestriimasi. Tuossa tilaisuudessa hän ja kuusi muuta ilmavoimien veteraania, joita olin haastatellut vuosien mittaan, kuvasivat mukanaoloaan ydinaseisiin liittyvissä UFO-tapauksissa. Heidän paljastuksensa saivat laajamittaisesti media-aikaa ympäri maailman.
Toinen entinen ilmavoimien upseeri, jota suosittelin AAROlle korkean prioriteetin haastateltavana oli tohtori Bob Jacobs, joka oli mukana huikeassa tapauksesa Vandenbergin ilmatukikohdassa Kaliforniassa syyskuussa 1964. Jacobs oli ollut valokuvauslaitteistoupseeri, joka vastasi teleskooppikamerajoukkueesta, jonka tehtävänä oli kuvata ohjuskokeiden laukaisuja tukikohdassa. Sivukuvan saavuttamiseksi tapahtumista teleskooppialue sijoitettiin arviolta sata mailia luoteeseen VAFB:sta, Kalifornian rannikolle, kukkulalle Big Suriin.
Erään laukaisun aikaan syyskuun 15. päivä, filmiryhmä oli tahattomasti kuvannut UFOn filmille sen lähestyessä ja kiertäessä ohjusten irrallista toimintakyvytöntä ydinkärkeä, joka lensi Tyyneen valtamereen. Yhtäkkiä UFO — kupolimainen levyalus — suuntasi neljä kirkasta sädettä suoraan ydinkärkeen. Sekunteja osuman jälkeen ydinkärki alkoi vapista ja nopeasti tippui satoja maileja kauas kohteestaan.
Huikean tapauksen filmiä tarkasteli pian Vandennergin valokuvatulkintaupseeri, majuri Florenze J. Mansmann, luutnantti Jacobs ja kaksi CIA:n virkamiestä, jotka takavarikoivat sen ja turvaluokittelivat huippusalaiseksi. Jacobs viimein paljasti tapauksen lehtiartikkelissa vuonna 1982, saatuaan useita anonyymeja tappouhkauksia puhelimitse. Skeptikot eivät ole onnistuneet debunkata tapausta, heidän käyttämänsä informaatio on osoitettu epätarkaksi. Autoritatiivinen dokumentaatio löytyy kirjastani.
Jacobs todisti tapauksesta AAROn työntekijöille helmikuun 10. päivä 2023; Salas todisti vuoden 1967 kokemuksestaan Malmströmin ilmatukikohdassa helmikuun 15. päivä.
Olen luennoinut UFOjen ja ydinaseiden välisestä yhteydestä amerikkalaisissa yliopistoissa vuodesta 1981 lähtien. Mielipiteeni on, että ihmiskunnan tulee tietää siitä mitä mannertenvälisten ohjusten laukaisupaikoilla on tapahtunut, sekä USA:ssa että Venäjällä jo vuosikymmenten ajan. UFOjen ohjaajat saattavat antaa “raskaan vihjeen” ydinasevalloille, että lopettaa ydinaseiden käyttö kokonaan. Jos näin on, onko yhdelläkään valtiolla oikeutta pidättää faktoja loputtomasti?
Vuodesta 2017 lähtien Luis Elizondo, Pentagonin aiemman UFO-tutkimusryhmän (AATIP) johtaja on toistuvasti julkisesti viitannut UFOjen ja ydinaseiden väliseen yhteyteen televisiossa ja sanomalehtihaastatteluissa sekä podcasteissa. Eräässä hän sanoi, että Pentagonin ryhmä oli käyttänyt UFOs and Nukesia lähteenä, ja että olin tehnyt “fantastista työtä” aihepiirin tutkimuksessa.
Lisäksi AATIPin tiedekonsultti, tri. Hal Puthoff, on myös vahvistanut haastatteluissa pitkään jatkuneen ja laajalle levinneen UFO-aktiviteetin ydinasepaikoilla, niinkuin on myös tiedustelusta vastaavat apulaispuolustusministeri Christopher Mellon.
Lisäksi entinen senaattori Harry Reid, joka salaa oli turvannut AATIPin rahoitusaseman, julkisesti oli myös puhunut UFOjen ja ydinaseiden välisestä yhteydestä haastatteluissa. Journalisti George Knappin mukaan Reid oli lukenut kirjani ja oli hämmästynyt kirjassa esitetyistä veteraanien todistuksista. Reid, Elizondo, Mellon ja Puthoff ovat sittemmin muuttuneet paljastuksen puolestapuhujiksi, uskoen että Yhdysvaltain hallituksen tulisi kertoa kansalle enemmän UFO-asiasta.
Toivottavasti loput veteraanit, joita suosittelin AAROlle, pääsevät haastateltaviksi pian, ja vieläkin tärkeämpänä, heidän todistuksensa koskien ydinasepaikoille UFO-tunkeutumisten todellisuutta ja tärkeyttä tuotaisiin kongressin tietoon.
Ranskalaistutkija Michel Zirger on kirjoittanut yksityiskohtaisen kirjan, joka kuvaa George Adamskin kohtaamisia väitettyjen Venukselta tulleiden avaruusolentojen kanssa. Kirjassa We Are Here: Visitors without a Passport (2017), Zirger esittää hyvän yleiskuvan valokuvilla ja todistuksilla, jotka tukevat Adamskin kuuluisaa marraskuun 20. päivän 1952 kohtaamista Desert Centerin lähellä Kaliforniassa. Zirger huomauttaa, että Adamskin kohtaaminen oli ensimmäinen dokumentoitu kontaktitapaus, jossa lentävää lautasta oli ohjannut matkustaja, jonka laajalti uskotaan olevan tullut Venukselta.
Kuusi silminnäkijää näki UFO-aluksen Adamskin kohtaamisen päivänä. Ensimmäinen oli suuri sikarinmuotoinen alus, joka lensi ilmassa, ja toinen oli pienempi lautasmainen partioalus, joka laskeutui. Partioaluksesta tuli ulos matkustaja, joka tapasi Adamskin. Hän väitti olevansa nimeltään Orthon ja tulevan Venukselta.
Kirjassaan Zirger on ottanut mukaan digitaalisesti ehostettuja kopioita alkuperäisistä Adamskin kohtaamisesta otetuista valokuvista, joissa näkyy sekä partioalus leijailemassa ennen laskeutumistaan että matkustaja, joka tuli ulos. Valokuvat on käsitellyt tanskalainen taiteilija Rene Erik Olsen, joka on tuonut Desert Landingin valokuvat saataville verkkosivuilleen.
(C) Rene Erik Olsen 2017
Seuraavassa valokuvassa on Orthonin hahmo, joka kävelee laskeutuneelta alukselta Adamskia kohti. Keskustelu ja lähikuvat ovat saatavilla kirjassa We Are Here.
Kuusi Adamskin lähikohtaamisen silminnäkijää allekirjoittivat valaehtoisen todistuksen, jossa he tukevat Adamskin tapahtumakuvausta, joka julkaistiin tämän jälkeen vuonna 1953 hänen ja Desmond Leslien kirjoittamassa kirjassa The Flying Saucers Have Landed. Zirger lainaa erästä silminnäkijää, George Hunt Williamsonia, joka todistettavasti sanoi luennollaan näin:
Haluaisin tässä sanoa, että kokemus niinkuin George Adamski on kertonut kirjassa Flying Saucers Have Landed, jossa minä ja vaimoni sekä muutama ystävämme olimme silminnäkijöinä tapahtumalle, tapahtui juuri niinkuin Adamski kuvaa kirjassa: näimme suuren aluksen, ja sitten kiikareilla näimme muita tapahtumia mailin päässä aavikolla… Me näimme Adamskin puhuvan jollekulle… etäältä. Me näimme suuren aluksen. Me näimme siitä tulevia valon välähdyksiä, jotka myöhemmin osoittautuivat olevan pienempi alus, joka oli tullut suuremmasta. Me näimme suuren aukon isommassa aluksessa, josta partioalus oli tullut… Me näimme pienemmän aluksen leijailemassa [katso kuva pienien kukkuloiden juurelta jossa Adamski seisoo]. (Kirjan Kindle-versio 5203-10)
Huolimatta uskottavasta näytöstä, Adamskin vuoden 1952 kohtaaminen debunkattiin laajalti. Zirger puhuu siitä miten Adamskin Desert Centerin laskeutumisen todisteet sivuutettiin, naurettiin maanrakoon tai vääristeltiin tuon ajan tieteentekijöiden keskuudessa. Heihin kuului mm. tri. Donald Menzel, tri. Jacques Vallee ja tri. Carl Sagan.
Useimmat UFO-tutkijat ovat sen jälkeen sivuuttaneet Adamskin huijarina, huolimatta uskottavasta näytöstä, joka sanoo toista. Adamskin kuvia lentävästä lautasesta ja sikarialuksesta 1950-luvulta ei koskaan ole täysin todistettu väärennöksiksi.
Adamski uskoi, että olento joka partioaluksesta tuli ulos vuonna 1952 oli Venukselta. Zirger pohtii Adamskin uskomuksen paikkansapitävyyttä tieteellisen datan valossa, jota on tullut esiin Venuksesta: elinkelvoton ilmakehä jossa liian suuret lämpötilat (462°C; 863° F) ja murskaava ilmakehän paine (92 kertaa Maapallon ilmanpaine).
Zirger käsittelee useita mahdollisuuksia sille miten avaruusolennot saattaisivat asua Venuksella. Hän esittää, että NASA on saattanut valehdella Venuksen elinkelvottomista oloista. Toinen mahdollisuus on, että avaruusolennot ovat rakentaneet sinne pelkän tukikohdan, ja ne ovat tulleet muualta galaksista.
Eräs toinen mahdollisuus on, että avaruusolennot elävät Venuksen pinnan alla, joka on mahdollista tieteellisen tutkimuksen valossa. Hän viittaa Sean McMahoniin, joka johti tieteellistä tiimiä Aberdeenin yliopistossa, joka väitti että elämä on saattanut kehittyä planeetan sisällä, kaukana pinnasta:
Kivisten planeettojen ja kuiden pinnat, jotka me tiedämme, eivät ole mitenkään Maapallon kaltaisia. Ne tyypillisesti ovat kylmiä ja asumattomia ja niissä ei ole minkäänlaista ilmakehää tai erittäin ohut ja jopa syövyttävä ilmakehä. Pinnan alle meno suojelee monilta epämiellyttäviltä olosuhteilta. Joten pinnanalainen asuttava alue voi osoittautua erittäin tärkeäksi. Maapallo saattaa olla jopa epätavallinen kun sillä on elämää pinnallaan.
Zirger vaikuttaa olevan “New Age”-selityksen kannalla, jossa korkeasti kehittynyt sivilisaatio, joka on “ylösnoussut” korkeammalle ulottuvuustasolle, on olemassa tänä päivänä Venuksen pinnan alla. Hän esittää, että Venuksen pinnalla nykypäivänä voi olla vain muutamia jäänteitä muinaisesta sivilisaatiosta, joka joskus kukoisti planeetan pinnalla.
Zirger lainaa lukuisia esoteerisia tekstejä ja lähteitä, jotka tukevat ideaa siitä, että Venuksella on kehittynyt sivilisaatio, mutta joka on piilossa moderneilta teleskoopeilta ja luotaimilta joita eri avaruusvirastot ovat lähettäneet. Esimerkkinä hän viittaa vuoden 1899 kirjaan A Dweller of Two planets:
Mikään teleskooppi ei tule koskaan paljastamaan Venukselta elämää: ei sillä etteikö sitä olisi siellä, vaan koska sen muodot ovat Yhtä Substanssia, johon vaikuttaa useat voimat, jotka tekevät siitä maallisille silmille näkymätöntä.”
Useat kontaktihenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa venuslaisia jotka ovat tulleet planeetan sisältä, kaukaa telekooppien ja avaruusluotaimien saavuttamattomista. Näihin kuuluu Frank Stranges, kirjan Stranger at the Pentagon kirjoittaja.
Vähän tuoreemmalti salaisen avaruusohjelman sisäpiiriläinen Corey Goode väittää, että hänet vietiin Venukselle, jossa hän näki joitain muinaisia rakenteita, joita hän kutsuu “rakentajarotujen teknologiaksi” planeetan pinnalla.
[M]e matkasimme Venukselle supernopeasti, kiitäen halki paksujen pilvien. Tuskin kykenin havaitsemaan kellertävää väriä, me menimme sinne niin nopeasti. JA sitten me pysähdyimme arviolta 300 metrin korkeuteen pinnasta, ja katselin alas ja näin tämän pinnan, joka näytti kuin tuulet ja sateet olisivat sen rapauttaneet, sillä tavalla kun näkee Maassakin. Pinta näytti siltä kuin se olisi ennen ollut vuoria ja sitten kulunut pois. Aivan kuin joku äly olisi kaivertanut ne pois. Huomasin tuon, ja yhtäkkiä katto ja lattia muuttuivat läpinäkyviksi… ja katsoin alas, ja kykenin näkemään suuren, jättiläismäisen H-muotoisen rakennuksen kraaterin sisällä.
Jättiläismäinen H-muotoinen kivirakennelma Venuksen kraaterissa Corey Gooden mukaan (kuva: Sphere Being Alliance)
Goode sanoo kohdanneensa muinaisen olennon nimeltään “Sentinel”, joka vahti muinaista rakennusteknologiaa että se on jonkinlaisen energiakilven suojassa. Hänen kertomuksensa on samanlainen kuin bolivialaisen kontaktihenkilön Luis Mostajo Fernandon väitetty vierailu Venuksella, joka sanoo käyneensä Venuksen hedelmällisellä alueella, joka on energiakilven suojassa.
Goode, Fernando ja muut kertomukset vierailuista Venukselle tukevat ideaa siitä, että muinainen sivilisaatio on joskus asunut sen pinnalla, ja että siellä on maanalaisia alueita, joissa voi elää.
Zirger käsittelee informatiivisesti ja laajamittaisesti Orthonin väitteitä hänen tulemisestaan Venukselta, vaikka planeetan elinolosuhteet ovatkin epäsuotuisat pinnalla.
Eräs toinen mahdollisuus, jonka Zirger ottaa esiin, voi tarjota tarkemman selityksen Adamskin vuoden 1952 kohtaamiselle. Zirger kysyy oliko Orthon syöttänyt Adamskille disinformaatiota Venuksesta ja olennon todellisesta alkuperästä:
Manipuloiko “pseudovenuslainen” Adamskia? Oliko tämä venuslainen osa jonkinlaista peitetarinaa avaruusolentojen “viestintäsuunnitelmasta”, jolla herättää tietoisuutemme idealle elämästä Maan ulkopuolella? … Tämän “viestintästrategian” allaoleva motto vaikuttaa olevan: Kerrotaan valheita, kerrotaan valheita, ja siltikin jää jotain jäljelle”. Adamskia ei pidetä muuna kuin disinformaation tai petkutuspelin välikappaleena.” (Kindle-versio, s. 1032 / 5403)
Zirger uskoo, että on mahdollista että disinformaatio on suojellut Orthonia ja hänen todellista alkuperäänsä. Zirger ilmaisi hämmästyksensä siitä miksi avaruusolennot toisesta aurinkokunnasta haluaisivat esittää olevansa kotoisin asumiskelvottomasta maailmasta omasta aurinkokunnastamme:
“Miksi sellainen säätö kun he olisivat yksinkertaisesti voineet sanoa olevansa T-planeetalta Y-aurinkokunnasta? (Kindle-versio, s. 1042 / 5403)
Zirger sivuuttaa ‘maakeskisen’ selityksen Adamskille mahdollisesti syötetylle disinformaatiolle. Tämä otetaan esiin eräässä kontaktitapauksessa, jonka Zirger mainitsee kirjassa We Are Here. Hän lainaa vuoden 1957 Reinhold Schidtin tapausta:
Haluaisin lainata lyhyesti viimeistä tapausta, eli Reinhold O. Schmidtin tapausta, joka tuohon aikaan oli 60-vuotias Kalifornian Bakersfieldissä asuva viljan ostaja. Marraskuun 5. päivänä 1957 hän väitti puhuneensa arviolta puoli tuntia suuren hopeisen sikarialuksen miehistölle, joka väitetysti laskeutui lähelle Kearneyta Nebraskan preerialla tekemään korjauksia. Puolitoistatuntisessa haastattelussa Schmidt esitti, että miehistö koostui “neljästä miehestä ja kahdesta naisesta.” He puhuivat hänelle “saksalaisella aksentilla amerikkalaista kieltä,” mutta ajoittain hänestä tuntui siltä, että hän kykeni kuulemaan heidän puhuvan keskenään “saksaa, erittäin hyvää saksaa.” (Kindle-versio, 526-531).
Schmidtin tapaus herättää kysymyksen oliko Orthon osa Saksan salaista avaruusohjelmaa ja esittikö hän vain olevansa Venukselta?
Alfred O’Donnell, ylempi johtaja EG&G:lla, Area 51:a hoitaneella puolustusalihankkijalla, väitti että “heillä oli lentävä lautanen, jonka he olivat saaneet haltuun New Mexicosta” sekä “elävä olento”, sanoo häntä useaan otteeseen haastatellut tutkiva journalisti George Knapp.
Knappin mukaan, puhuessaan ‘olennosta’ O’Donnell sanoi hänelle:
“Me emme tienneet mikä se oli… Totta puhuen, me emme osanneet kommunikoida sen kanssa. Alussa me emme tienneet mikä se oli, me emme tienneet mistä se oli tullut. Ja me emme tienneet mitä tehdä sille.”
Knapp lisäsi, että O’Donnell vertasi olennon ulkomuotoa entiseen presidenttiehdokkaaseen Ross Perot’n, eikä niinkään klassiseen harmaalta näyttävään avaruusolentoon.
Knapp kertoi myös tarinan entisestä naistyöntekijästä puolustusalihankkija Holmes & Narverilla, joka väitetysti tiesi jotain ”maahansyöksyneistä lautasista, haltuunsaaduista materiaaleista, Roswellin tyyppisessä tapauksessa.” Ennen kuin Knapp oli buukattu puhumaan hänen kanssa, naista uhkailivat tälle tuntemattomat agentit, mikä sai aikaan sen, että nainen peruutti tapaamisen. Kahden vuosikymmenen jälkeenkin hän jatkaa edelleen tapaamisesta kieltäytymistään.
Spekulaatiot haltuunsaadun aluksen ympärillä johtivat siihen, että kongressin työntekijä, joka valvoo erikoisohjelmia (Special Access Programs, SAP), nimeltään Richard D’Amato, tutki väitteitä.
1990-luvun alussa entinen senaatin enemmistöjohtaja Robert Byrd, joka johti senaatin budjettikomiteaa, sekä myöhemmin senaattori Harry Reid, joka samoin palveli enemmistöjohtajana, antoi D’Amatolle tehtäväksi tutkia asiaa.
Tutkittuaan ja vierailtuaan Area 51:lla, D’Amato ei kyennyt vahvistamaan väitteitä maahansyöksyneistä aluksista, mutta Knappin mukaan hän ajatteli sen olevan “täysin mahdollista, että tällaista UFO-salailua on yksityisessä yrityksessä”, yrityksessä kuten Lockheed Martin, EG&G tai Northrop Grumman.
“Palvelin 1980- ja 1990-luvuilla senaatin demokraattijohtajan, senaattori Robert C. Byrdin, avustajana ja vastuullani oli auttaa häntä hoitamaan puolustusministeriön ja kansallisen ulkomaantiedusteluohjelman budjetointia. Tehtäviini kuului vastata senaattorin ja komiteoiden pyyntöihin saada tietoa, analyyseja ja lainsäädäntöä eri kansallisen turvallisuuden aiheista. Tässä kontekstissa vanhempi senaatin komitean puheenjohtaja pyysi minua tekemään alustavan tutkinnan väitteisiin, jotka hän oli saanut tietoonsa koskien tunnistamattomien lentävien esineiden maahansyöksyjä 1940-luvulla New Mexicossa.
“Tapasin useita ihmisiä, jotka olivat antaneet julkisia lausuntoja asiasta. Raportoin johtopäätöksistäni senaattorille, että pohja sellaisille väitteille ei vaikuttanut olevan niin vahva, että senaatin olisi kannattanut asiaa tutkia lisää. Tämän senaattorin puolesta tehdyn tutkinnan lisäksi minulla ei ole asiassa muuta henkilökohtaista mielipidettä, ja katson, että tutkinta on päättynyt yli 20 vuotta sitten.”
Knapp kertoi kollegalleen Jeremy Corbellille WEAPONIZED-podcastissaan, että D’Amaton ja O’Donnellin välille oli varattu tapaaminen, EG&G:n perustajan Herbert Grierin siunauksella. Mutta Knappin mukaan O’Donnell ei sanonut D’Amatolle mitään. Knapp viittaa tähän ajankohtaan hetkenä, jolloin O’Donnellin narratiivi alkoi muuttua.
Knappin mukaan, O’Donnell sai varoituksen olla puhumatta asiasta enää, mutta hän oli suostunut nauhoittamaan nauhan ennen kuolemaansa, jonka hän antoi myöhemmin journalistille. Knapp sanoi, että O’Donnell sen jälkeen vahvisti kuolinvuoteellaan faktan, jonka O’Donnellin poika, Bill O’Donnell, Knappin isälleen esitellyt entinen nevadalaispoliitikko, vahvisti myös.
Huolimatta ajan kulumisesta, mitään tunnustusnauhaa ei ole tullut julki tähän päivään asti. Jos O’Donnellin kuolinvuoteella annetun todistuksen nauhoite tuotaisiin julkisuuteen, joka vahvistaisi raportit maahansyöksyneestä lentävästä lautasesta ja elävästä olennosta, se antaisi uskottavuutta Bob Lazarin väitteille. Lazar muistelee kokemuksiaan Area 51:llä työskentelystä sen jälkeen, kun EG&G oli häntä haastatellut.
Vuosia Knappin kanssa käydyn keskustelun jälkeen, O’Donnell muutti tarinaansa ja kertoi eri version lentävästä lautasesta journalisti ja kirjailija Annie Jacobsenille. Tämä versio kosketti Roswellin UAP-tapausta vuonna 1947.
Kirjassaan ‘Area 51: An Uncensored History of America’s Top Secret Military Base’, Jacobsen kuvaa miten O’Donnell (vaikka hänen nimeään ei kirjassa mainitakaan) sanoi hänelle, että Roswellin tapaus ei ollut seurausta Maan ulkopuolelta tulleesta älystä, vaan itse asiassa venäläinen alus, jota lensi ”groteskit, lapsen kokoiset lentäjät”, joita natsitohtorit olivat ihmiskokeissaan kehitelleet.
Vierailtuaan Venäjällä kylmän sodan aikaan Knapp kiisti O’Donnellin version Roswellista. Venäjän kontaktiensa avulla, joihin kuului mm. professori Valeri Burdakov, ilmailualan tiedemies, jonka mentori oli Sergei Korolev, Neuvostoliiton avaruusohjelman isä, Knapp sai selville, että venäläiset olivat aivan yhtä ihmeissään Roswellin tapauksesta kuin amerikkalaisetkin.
”Korolev sanoi, että UFOt eivät olleet vaarallisia maallemme, mutta että niitä ei oltu rakennettu USA:ssa, tai missään muussakaan maassa. Stalin kiitti häntä ja sanoi, että hänen mielipiteensä oli sama kuin monien muidenkin asiantuntijoiden.”
O’Donnellin Knappille kertomat väitteet ovat totta, EG&G:n historiallinen mukanaolo UAP-asiassa voi olla merkittävä. Vaikka kyseessä ei enää olekaan yksittäinen yritys, EG&G oli keskeinen peluri Yhdysvaltain ydinaseohjelmassa, ja se pyöritti myös Area 51:a. Alihankkija avusti Nevadan ydinkokeissa, ja tämä kertoo syvistä yhteyksistä potentiaaliseen UAP-salailuun, jota pidetään Yhdysvaltain ydinteknologiaan kytkeytyneenä asiana.
Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) tällä hetkellä tutkii mahdollista ydinaseiden ja UAP:den välistä yhteyttä. Tämä tutkimus alkoi keräämällä lausunto kahdelta amerikkalaisveteraanilta, jotka väittivät, että UAP:t olivat kytkeneet ydinohjukset pois päältä ja ampuneet yhden testiohjuksen alas.
Knappin muistelut kohtaamisestaan O’Donnellin kanssa esitettiin sen jälkeen, kun presidentti Joe Biden oli saattanut voimaan lain, jossa annetaan todistajainsuojelua ilmiantajille, jotka ovat olleet mukana salaisissa ohjelmissa, joita ei ole raportoitu ‘selvästi’ ja ‘eksplisiittisesti’ asiaankuuluville kongressin komiteoille, jotka käsittelevät potentiaalisten Maan ulkopuolelta tulleiden alusten väitettyjä noutoja ja takaisinmallinnusta.
Lakiteksti mahdollistaa sekä valtion työntekijöiden että UAP-ohjelmissa työskennelleiden alihankintaa tehneiden yksityisten yritysten työntekijöiden astua esiin asiassa.
Vuonna 2021, senaattori Harry Reid, kertoi New Yorkerille, “Minulle sanottiin vuosikymmeniä, että Lockheedilla oli näitä noudettuja materiaaleja.”
Knappin kertomat väitettyjen todistajien pelottelut jatkuvat tähän päivään asti, Liberation Timesin lähteet kertovat.
Jeremy Corbell kommentoi:
‘Uskottavat ihmiset ovat vuosikymmenien ajan kertoneet Yhdysvaltojen armeijan talteen ottamista lentävistä lautasista. Lähtökohtaisesti nämä väitteet vaikuttavat epätodennäköisiltä, lähes koomisilta. Miten näin kehittyneet ja eksoottista alkuperää olevat alukset voisivat yhtäkkiä olla toimintakyvyttömiä tai kokea kriittisiä vikoja New Mexicon aavikoilla — ja lukuisissa muissa paikoissa?
‘Tämä jatkuva narratiivi on aina häirinnyt minua. Nämä kertomukset vaikuttavat kuitenkin yhä useammin tosilta ja tosiasioilta. Joka askeleella kohti asian ydintä — olen löytänyt todennettavissa olevia todisteita siitä, että juuri näin on todellakin tapahtunut. Että hallituksemme on ottanut käyttöön nopean toiminnan palautus- ja eristysryhmiä – ja hyvin muotoiltuja ja mobilisoituja ohjelmia myös pudonneiden UFOjen käsittelemiseksi. Jos ette ole tietoisia — on aika ottaa asioista kiinni.
‘Taivaallamme sukupolvien ajan liikkuneiden UFOjen läsnäolo on yksi aikamme tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Vaikutukset ja pelot, jotka aiheuttavat tätä salaisuutta ympäröivän salailun auran, liittyvät syntyneisiin johdannaisteknologian hyödyntämisohjelmiin sekä huoliin joukkotuhoaseiden kehittämisestä näiden Maan ulkopuolisten teknologioiden takaisinmallintamisen pohjalta.
‘Todellinen kysymys on — MIKSI näitä tapahtumia edelleen peitellään? MIKSI todistajat vaietaan rutiininomaisesti koston tai henkilökohtaisen vahingon uhalla?
‘Vastaus tähän on itse asiassa melko yksinkertainen. Kunnes tiedämme, mistä on kyse — tämä on uusi teknologinen kilpailu. Hiljainen ja näkymätön kylmä sota. Ja voittaja vie kaiken.
‘Tämä teknologia voi muuttaa maailmaa — mutta maailma muuttuu varmasti, kun konsensustodellisuus saavuttaa todellisen todellisuuden — ja on laajalti tiedossa, että näiden koneiden rakentajat ovat jostain muualta. Silloin, ja vasta silloin, alamme nähdä todellisuutemme todellisen luonteen hieman selvemmin.’
Liberation Times koitti tavoitella Bill O’Donnellia ja Richard D’Amatoa kommentoimaan.
Me elämme omituisessa maailmassa, ja kuten Neil Armstrong kerran sanoi, “suuria ideoita on vielä löytämättä, läpimurtoja jotka on niiden saatavilla jotka kykenevät kuorimaan totuudelta suojaavan kerroksen.”
Useat ihmiset ovat tulleet tietoisiksi siitä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Juuri siksi Freedom of Information Act (FOIA) on olemassa; se on liittovaltiollinen tiedon julkisuuslaki, joka mahdollistaa täyden tai osittaisen aiemmin julkistamattoman liittovaltion hallussa olevan tiedon julkistuksen.
Täyteen läpinäkyvyyteen on vielä jonkin verran matkaa, yksi esteistä on ‘kansallisen turvallisuuden’ käyttö keppihevosena, jolla pidetään informaatio turvaluokiteltuna ja salassa kansalta. Tämä on käynyt yhä läpinäkyvämmäksi Wikileaksin ja Edward Snowdenin paljastusten myötä, mutta ongelma on syvemmällä. Tiesitkö, että Yhdysvaltain hallitus turvaluokittelee arviolta viisisataa miljoonaa sivua dokumentteja joka vuosi? Se on täysin erillinen keskustelu itsessään, ja jos olet kiinnostunut saamaan tästä lisää tietoa, voit etsiä tietoa ‘mustan budjetin’ projekteista.
NASAn tieteentekijät ja mitä he sanovat Kuusta
Monet NASAn työntekijät ovat esittäneet varsin häkellyttäviä väitteitä Kuusta. George Leonard, NASAn tieteentekijä ja valokuva-analyytikko sai käsiinsä NASAn valokuvia Kuusta. Hän on julkaissut monet niistä kirjassa Somebody Else Is On The Moon.
Vaikka valokuvat ovat pieniä kooltaan ja niiden resoluutio ei ole ehkä nykypäivän standardia, niissä näkyy yksityiskohtia, jotka ovat suuria. Vaikka Leonard julkaisi valokuvien tunnistekoodit omien väitteidensä tukemiseksi, me emme edelleenkään voi sanoa varmaksi olivatko ne todellisia, ja huono resoluutio vain pahentaa asiaa. Paljon uskottavampaa ovat hänen väitteensä siitä mitä Kuusta löytyy, sekä hänen uskottava henkilötaustansa. Leonard ei ollut ainoa, jolla on uskottava profiili, joka on yrittänyt kertoa maailmalle totuuden Kuusta ja Apollo-tehtävien aikana otetuista valokuvista.
“Hyvät naiset ja herrat, minun valtioni, ja NASA, jonka nimestä monet USA:ssa sanovat sen tarkoittavanNever A Straight Answer, hävitti 40 filmirullallista valokuvia Apollo-ohjelmasta — lennosta Kuuhun, lennosta Kuun ympäri, kuulaskeutumisesta ja siellä kävelystä. He hävittivät herran tähden 40 filmirullaa noista tapahtumista. Me puhumme useasta tuhannesta yksittäisestä valokuvasta, joista niinkutsutut viranomaiset ovat todenneet että teillä ei ole oikeutta niitä nähdä. Niitä kutsuttiin ‘disruptiivisiksi’, ‘sosiaalisesti mahdottomiksi hyväksyä’, ‘poliittisesti mahdottomiksi hyväksyä’, Olen raivoissani. Olen komentava vääpeli. Minua ei tunnettu pitkästä pinnasta.” (lähde)
Ylläoleva lainaus on Bob Deanilta, joka puhui Euroopassa pidetyssä konferenssissa. Bob on eläköitynyt Yhdysvaltain armeijan vääpeli, ja hän on palvellut myös NATOn liittoutuneiden päämajassa (Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE) tiedusteluanalyytikkona.
Mitä tulee UFO-ilmiöön, meillä on nyt julkinen tuhansien dokumenttien paljastus ja satoja uskottavia silminnäkijätodistuksia.
On myös tärkeää panna merkille, että Venäjän hallinto jokin aika sitten pyysi kansainvälisiä tutkimuksia amerikkalaisten ensimmäisestä kuulaskeutumisesta koskien kadonnutta filmirullaa vuodelta 1969. He myös viittasivat (arviolta) 400-kiloiseen kuukiveen, joka saatiin haltuun useiden tehtävien aikana vuosina 1969-1972. (lähde)
Leonard esitti, että NASA tiesi avaruusolentojen aktiviteetista Kuussa ja että NASA yritti peitellä tuota tietoa. Hän ei ole ainoa, joka sellaista on väittänyt.
“Lukekaa kirjoja, lukekaa sitä tietoa, ymmärtäkää mitä oikeasti tapahtuu, koska ei ole epäilystäkään siitä etteikö luonamme vierailtaisi. . . . Universumi jossa elämme on paljon ihmeellisempi, kiinnostavampi, monimutkaisempi ja kauaskantoisempi kuin mitä olemme koskaan saaneet tähän mennessä tietää. . . . [Ihmiskunta on pohtinut] olemmeko yksin universumissa. [Mutta] inoastaan omana aikanamme olemme saaneet tästä todisteita. Ei, me emme ole yksin.” — Tri. Edgar Mitchell, ScD., NASAn astronautti (kuudes ihminen joka on kävellyt Kuussa)
Tässä on pätkä, jossa NASAn astronautti tri. Brian O’Leary sanoo samaa.
Leonard ei ole ainoa NASA-tieteilijä joka puhuu Kuusta omituisia. Plasmafyysikko tri. John Brandenburg sanoi samaa. Hän oli Clementinen kuumission varajohtaja, joka oli Ballistic Missile Defence Organizationin (BMDO) ja NASAn yhteisprojekti. Projekti löysi vettä Kuun navoilta vuonna 1994. (lähde: sivu 16)(lähde)(lähde)
Se oli (Clementinen) valokuvien keruutehtävä, jossa periaatteessa tarkistettiin oliko joku rakentanut tukikohtia Kuuhun joista me emme tienneet. Laajensivatko he niitä?
Hän jatkaa:
Kaikista Kuun pinnalla rakennuksia näyttävistä kuvista kaikkein vaikuttavin on mailin levyinen neliskanttinen rakenne. Se näytti erehtymättömän keinotekoiselta, ja sen ei pitäisi olla siellä. Avaruuspuolustuksen parissa työskentelevänä katselen jokaista sellaista rakennetta Kuussa huolella, koska se ei ole omamme. Ei ole mitenkään mahdollista, että me olisimme rakentaneet sen. Se tarkoittaa, että siellä on joku muu.
Jos menisit sanomaan keskivertojampalle, että kehittynyt sivilisaatio on kehittänyt kyvyn matkata avaruudessa, ollut Kuussa ennen meitä ja mahdollisesti edelleenkin siellä, epäilemättä saisit nyrpeitä katseita. Toisaalta jos keskustelukumppani päättäisi kuunnella sinua, todennäköisesti saisit hänen huomion aika nopeasti. Joillekin tämäntyyppinen informaatio voi olla hämmentävää, jopa kuumottavaa, ja se on ookoo. Monet ihmiset eivät ole valmiita avaamaan mieltään näille mahdollisuuksille, mutta totuus asiassa on, että se on jotain mikä meillä on vastassamme. Selvästikin olemme menossa kohti vääjäämätöntä todellisuutta avaruusolentojen kontaktista — eli jos siis pidämme huolta planeetastamme parhaan kykymme mukaan. Ehkäpä selviämme tarpeeksi pitkään jotta näemme tämän todellisuuden, tai ehkä se tulee nopeammin kuin kuvittelemmekaan.
On kuitenkin paljon näyttöä siitä, että avaruusolennot ovat jo meihin yhteydessä.
Eräs lukija osoitti minulle yhden oudoimmista artikkeleista, joka on koskaan ollut Wall Street Journalin sivuilla viime yönä. Holman W. Jenkins Jr. on WSJ:n toimituskunnan jäsen, joka raportoi liike- ja talousasioista. Hänen eilen käsittelemällään aiheella ei kuitenkaan ollut juuri mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Otsikko oli ”UFO-porukka haluaa avaruusolentojen hyökkäyksen jouluksi”. Vielä kummallisempi alaotsikko kuuluu: ”Pentagon huomaa, etteivät lentävät lautaset vaan niiden ihailijat ole todellinen turvallisuusuhka.”Pentagonin UFO-toimistosta säännöllisesti raportoivana henkilönä en voinut olla katsomatta, mistä tässä oli kyse. Näyttää siltä, että herra Jenkins oli järkyttynyt sähköpostista, jonka hän sai lukijalta nimeltä Lex Fridman. Fridman lähetti ilmeisesti loukkaavan viestin, jossa kritisoitiin Jenkinsin äskettäin julkaisemaa kolumnia, joka käsitteli myös UFOja. Nopeasti kävi selväksi, että WSJ:n päätoimittaja suhtautuu (lievästi sanottuna) hyvin epäilevästi ajatukseen, että jotkut UFOt saattaisivat olla ei-inhimillistä tai maan ulkopuolista alkuperää. Kerrottuaan yhteydenpidostaan Fridmaniin Jenkins käy läpi Pentagonin UFO-toimiston (AARO) historiaa ennen kuin hän aloittaa hyökkäyksen UFO-”uskovaisia” vastaan yleensä ja erityisesti Lue Elizondoa vastaan.
Hallitus on ehkä tehnyt löydön: Kaikkein häiritsevin ajatus, jonka UFO-huutosankarit ovat omaksuneet, ei ole se, että elämää on olemassa muualla maailmankaikkeudessa — mikä vaikuttaa todennäköiseltä — tai se, että ne saattavat vierailla luonamme. Se on se, että avaruusolennot ovat Jeesuksen sijaiskärsijöitä. Ne ovat pelastajiamme. Ne ja niiden sivilisaatiot ovat täynnä hyväntahtoista ymmärrystä ja myötätuntoa ihmiskuntaa kohtaan.
Yhdysvaltain puolustusalalla on vuosikymmenien ajan esiintynyt tällaista ajattelua, ja se on tuottanut useita tapauksia, joissa henkilökunta on väittänyt, että avaruusolennot ovat näpelöineet tai deaktivoineet ydinaseitamme, oletettavasti in loco parentis. Pentagonin ilmiantaja ja History Channelin juontaja Luis Elizondo, jonka mestarillinen median herkkäuskoisuus on ollut merkittävä UFO-kuplan puhaltaja, on luonnollisesti tämän teeman tyrkyttäjä….
Haluan sanoa nopeasti, että tähtienväliset etäisyydet huomioon ottaen näkemykseni on, että olemme kuolleet sukupuuttoon ennen kuin ”toiset” saavat tietää olemassaolostamme. Mutta ihmiskunnan ei pitäisi odottaa pelastusta avaruusolennoista. Näin ollen toivotan lukijoilleni, mukaan lukien kaikille yleisön Lex Fridmaneille, hyvää joulua.
Edellä mainittu sähköpostikeskustelu sai alkunsa Jenkinsin äskettäisestä kolumnista ”The UFO Bubble Goes Pop”. Jenkins oli jo ennestään skeptikko, ja häneen vaikutti selvästi Julian Barnesin laajalti arvosteltu New York Timesin artikkeli. Barnes väitti, että AARO:n tuleva, pitkään viivästynyt raportti kongressille hylkäisi ajatuksen avaruusolentohypoteesista (ETH) ja syyttäisi lähes kaikista havainnoista lennokkeja, ilmapalloja tai ilmassa lentävää roskaa. Jenkinsin henkilökohtainen näkemys, kuten yllä olevassa otteessa todetaan, on, että tähtien välinen valtava kuilu on liian suuri läpikulkuun, ja jos avaruusolennot joskus löytävät maailmamme, ihmiskunta on jo kauan sitten kuollut sukupuuttoon.
Aivan kuten me muutkin, Holman Jenkins on tervetullut omiin mielipiteisiinsä, eikä useimmilla meistä ole mitään keinoa todistaa hänen olevan väärässä. Jos joku syvällä hallituksen tai sotateollisuuskompleksin sisällä todella tietää koko totuuden UFOjen takana, he eivät tuo sitä tietoa julkisuuteen… ainakaan vielä. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka, jos kukaan, on noiden alusten sisällä. Ja sanon tämän henkilönä, joka on itse nähnyt viisi niistä viimeisen kahden vuoden aikana. Ehkä hallitus on tehnyt joitain huikeita läpimurtoja fysiikassa kertomatta meille siitä, jolloin tic-tacit, kolmiot ja pallot voivat tehdä asioita, joiden ei pitäisi olla mahdollisia. Tai ehkä se oli Kiina tai Venäjä. (Tosin jos se oli Venäjä, sen muukalaisteknologian täytyy olla aika surkeaa, jos Ukraina potkii heitä perseelle.)
Tai ehkä ne ovat todella avaruusolentoja muualta. Emme vain tiedä sitä vielä, mutta en ole hylkäämässä ajatusta. Kun Jenkins puhuu siitä, että avaruuden valtavuus on liian suuri ylitettäväksi, olen samaa mieltä siitä, että se on liian suuri meille ylitettäväksi, ainakin toistaiseksi. Mutta jos tuolla on sivilisaatio, jolla on miljoona vuotta etumatkaa meihin, kuka tietää, mitä he ovat voineet keksiä?
Mitä tulee siihen, että avaruusolennot ovat ”Jeesuksen sijaisia”, jotka ovat täällä kylvettämässä meitä rakkaudessa ja valossa, olen yhtä skeptinen kuin Jenkins. Mutta se ei myöskään tarkoita, että uskoisin välttämättä niiden olevan täällä aloittamassa hyökkäystä. Jos he ovat suunnitelleet sitä, mitä he odottavat? Emme voi voittaa heitä. (Pahoittelut Will Smithille.) Jos ETH osoittautuu ratkaisuksi, mikseivät he voisi olla vain tiedemiehiä, jotka tutkivat vihreää maailmaa täynnä elämää? Ne saattavat pitää meitä vain vähä-älyisinä apinoina, eikä niillä ole kiinnostusta auttaa tai valloittaa meitä. Mitä minuun tulee, jätän asian avoimeksi kysymykseksi ja pidän sitä mahdollisena ihmeenä, joka on vielä paljastamatta.
:quality(70)/cloudfront-us-east-1.images.arcpublishing.com/archetype/CI55IATKWNCW3FXRFJKGE2T2JI.jpg)
“
