Annunaki – 450,000 vuotta sitten esi-isämme laskeutuivat taivaista geneettisesti muokkaamaan ensimmäiset ihmisolennot. Meille he olivat jättiläisiä jotka hallitsivat ihmiskuntaa jumalina.
Nyt uutta tieteellistä tutkimusnäyttöä on tullut esiin heidän olemassaolostaan Maapallolla. Totuus heidän alkuperästään ja tarkoituksestaan on paljon kummallisempi ja ihmeellisempi kuin mikään aiemmin uskottu. Eedenin puutarhasta Suureen Tulvaan; Raamatun Jumalasta Eenokin salaisuuksiin, kaikki paljastetaan.
Neuvostoliiton aikaan avaruusolentojen uhka otettiin vakavasti. Niin vakavasti, että Nikita Hruštšovin johdolla erikoisosastolle annettiin rooli mahdollisen avaruusolentojen uhan hoidossa.
Venäläiset satelliitit, armeijan sotilaat, salaiset agentit ja monet muut operatiivit otettiin töihin kirjaamaan ja tutkimaan kaikkia havaintoja UFOista ja avaruusolennoista — ettei ihmiskunta lankeaisi pahantahtoisen vaikutuksen alle ja tulisi Maan ulkopuolisen sivilisaation hyväksikäyttämäksi.
Mitä UFO-tietoja Saksan valtio piilottelee? Saksan UFO-tietojen paljastustilannetta esitellään. Esitelmän pitää journalisti Robert Fleisher.
Me kaikki tiedämme hyvin, että UFO-paljastusta pidetään edelleen tabuna monissa paikoissa ympäri maailmaa. Saksassa, enemmän kuin missään, aihetta piilotellaan täydellisen salailun vallitessa sekä hallituksen että armeijan taholta.
FOIA-tietopyynnön avulla saati kirje maaliskuun 10. päivänä 2022 vahvisti, että UFO-tietoja tullaan tekemään julkiseksi 26 tuhannen tiedoston verran. Näin sanoo Barack Obama Presidential Library ja se tulee aiheuttamaan aikamoista mekkalaa UFO-totuutta etsivien keskuudessa. Tiedostojen sanotaan sisältävän UFO-tietoja, joita ei ole koskaan aiemmin paljastettu.
Tammikuun 23. päivä 2022 The Black Vaultin John Greenewald jätti FOIA-tietopyynnön. Tietopyynnön seurauksena tullaan mahdollisesti julkaisemaan tuhansia dokumentteja UFOista, jotka on säilötty Barack Obama Presidential Libraryyn.
Barack Obama Presidential Library kirjoittaa kirjeessään: “Me olemme käyneet läpi presidentillisiä arkistoja pyyntöänne koskien ja olemme identifioineet arviolta 3,440 sivua ja 26,271 sähköistä tiedostoa, jotka pitää prosessoida pyyntöönne vastaamiseksi.”
Ei-soveltuvien tiedostojen ja dokumenttien julkaisu evätään.
“Pitäkää mielessä, että nämä ovat kokonaisestimaatteja, ja että materiaali ei välttämättä sovellu pyyntönne aiheeseen”, Barack Obama Presidential Library jatkoi.
Black Vault on lähettänyt yli 10,000 tietopyyntöä ja saanut haltuunsa 3 miljoonaa dokumenttia. Yli 3000 sivua julkiseksi tehtyjä CIA-papereita on nyt jaossa sivuilla, kiitos Greenewaldin. Voit lukea lisää helmikuun 28. päivän postauksesta.
Jackpot.
The Obama Presidential Library just informed me they have approximately 3,440 pages and 26,271 electronic files that pertain to my request for #AATIP / #UFO / #UAP and #AAWSAP information.
UFOt eivät ole luokiteltu salaiseksi Yhdysvalloissa. UFOja pidetään ei-sotilaallisina, ja niitä tutkii myös SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence).
Paras tapa kuvata UFOja on tunnistamaton lentävä esine. Kuitenkaan UFOlle ei ole kunnollista kaikenkattavaa määritelmää. UFOt voivat olla mitä vain avaruusolentojen aluksista salaiseen sotilasteknologiaan.
Monet uskovat, että UFOt liittyvät Maan ulkopuoliseen elämään, ja että hallitukset piilottelevat tietojaan niistä.
Skeptisismiä hallinnossa
Yhdysvaltain hallinnossa esiintyy silti laajalle levinnyttä UFO-skeptisismiä.
Pentagonin UFO-ohjelma, joka muistutti DIA:n ja CIA:n salaisia tutkimuksia 1970- ja 1980-luvuilla, joissa tutkittiin voisivatko meediot käyttää mieltään Neuvostoliiton vakoiluun menetelmällä nimeltään kaukokatselu.
Aiemmat show’t kestivät 25 vuotta ja niitä on käsitelty faktapohjaisessa kirjassa “The Men Who Stare at Goats”, josta tehtiin filmikin vuonna 2009.
Federation of American Scientistsin mukaan, aloitteet lopetettiin vuonna 1995, koska niitä pidettiin tehottomina tiedusteluoperaatioissa.
Lacatski työskenteli läheisesti Colm Kelleherin kanssa, alihankkijan joka valvoi UFO-ohjelman päivittäistä toimintaa.
Kelleher oli koulutukseltaan biokemisti ja syöpätutkija Irlannissa, ja hän puhuu hienoisella aksentilla. Robert Bigelow, varakas lasvegasilainen kiinteistömiljardööri ja UFOista kiinnostunut ilmailuyhtiön omistaja palkkasi hänet vuosiksi.
Kelleher ja Bigelow olivat aiemminkin tutkineet UFOja ja paranormaaleja ilmiöitä, ja Bigelow Aerospace Advanced Space Studies oli pääalihankkija DIA:n ohjelmassa nimeltään Advanced Aerospace Weapon System Applications Program, eli AAWSAP.
Lacatski ja Kelleher puhuivat Military.comille työstään, ja he ovat aiemmin kirjoittaneet mm. kirjan “Skinwalkers at the Pentagon”, joka paljasti ohjelman.
Nämä kaksi miestä ihannoivat kaukokatseluohjelmaa, ja kirjassaan he käyttivät pseudonyymejä, jotka viittasivat erääseen ryhmän meedioon.
Kelleher haastatteli ohjelmajohtajaksi hakeneita Las Vegasin toimistolla vuonna 2008, juuri kun AAWSAP oltiin laitettu pystyyn. Työtä hakenut F/A-18 -rannikkojääkäripilotti muistelee huikeaa tarinaa.
“Haastattelun lopuksi hän tiputti pommin, että hän oli ollut mukana Nimitzin lentotukialusryhmässä”, Kelleher sanoi, “Ja tottakai, välittömästi kavahdin, koska se oli varsin mielenkiintoista.”
Pilotin tarina on tunnettu. Vuonna 2004 pilotit ja miehistö olivat harjoittelemassa Kalifornian rannikolla, kun he raportoivat nähneensä kappaleita tutkassa. Yksi niistä näytti kiitävän kovaa pois näkyvistä.
Komentaja Dave Fravor, laivaston pilotti, kuvaili tapahtumat julkisesti vuonna 20187. Hän sanoi, että hänet lähetettiin tutkimaan ja että hän kohtasi kasvotusten pitkulaisen valkoisen kappaleen, joka lensi ilman minkäänlaista näkyvää voimanlähdettä tai siipiä.
Se lensi samaa matkaa ennen katoamistaan hänen silmiensä edessä. Komentajakapteeni Alex Dietrich, tuolloin junioripilotti, tukee hänen sanomisiaan ja sanoo, että hän näki kappaleet noin 10 sekunnin ajan.
Fravor sanoi haastattelussa, että hän uskoo kappaleen olleen “jostain muualta kuin tästä maailmasta”, mikä herätti epäilyksiä.
“Jotkut mukana olleet pilotit olivat briiffaamassa senaatin asevoimakomitean jäseniä sekä senaatin tiedustelukomitean jäseniä”, Kelleher sanoi.
“Joten sitä pidettiin eräänlaisena merkkipaalutapauksena, jossa UFO-ilmiön uskottavuus tuotiin ilmi erittäin korkealla tasolla Valkoisessa talossa.”
Vuonna 2009, Lacatski ja Kelleher lähettivät merimiehen, jota he kuvasivat korkea-arvoiseksi laivaston tiedusteluinsinööriksi, nelikuukautiselle tutkimusmatkalle haastattelemaan Nimitzin tapauksen silminnäkijöitä ja tutkimaan todisteita. Se pidettiin salassa monta vuotta.
Nimitz-tutkimusten jälkeen merimies ja kaksi rannikkojääkäriä vietiin Skinwalker-ranchille Utahiin, jossa Bigelow, ranchin omistaja, piti omaa UFO-ilmiöiden ja paranormaalin toiminnan tutkimusprojektiaan.
Skinwalker sijaitsee Ballardin kunnan lähellä Koillis-Utahissa. On pitkään huhuttu, että paikan omituiset tapahtumat ulottuvat aina Ute- ja Navajo-heimojen legendoihin asti, jossa skinwalker-nimiset noidat kykenivät muuttumaan miksi tahansa eläinhahmoksi.
Ranchin fokus oli keskittyä paranormaaleihin ilmiöihin suuntautuneen realitysarjan tekoon.
Palvelusmiehet, joiden identiteetti salattiin, kuulemma näkivät mustan tyhjiön maassa, joka pelotti heitä.
Poistuttuaan ranchilta ja palattuaan koteihinsa Washington DC:n alueelle, Lacatski ja Kelleher väittävät nähneensä orbeja ja varjohahmoja sänkyjensä vieressä ja kuulleensa omituisia ääniä.
Kahtena erillisenä kertana Nimitziä tutkineen merimiehen vaimo ja kaksi teini-ikäistä lasta väittivät nähneensä suden kaltaisen hirviön kävelevän kahdella jalalla ja tarkkailevan heidän Virginian kotiaan.
Military.com kyseli paranormaalien ilmiöiden tutkimuksesta ja sai vastauksen Pentagonilta. Sue Gough, UFO-asioiden vastaava ministeriöllä, vastasi yksinkertaisesti “ei”. Hän painotti, että Lacatskin ja Kelleherin kirjan lauselmassa sanottiin, että ministeriön lupa julkaista jotain ei tarkoita, että julkaistu asia on totta.
UFOt ovat olleet intensiivisen tieteellisen tutkimuksen ja kansan kiinnostuksen kohteena vuosikymmeniä. UFOt tyypillisesti ovat muodoltaan pyöreitä, mutta raportit joskus puhuvat omituisemmistakin muodoista. UFOjen raportoidaan olevan hiljaisia, lentäen korkeilla nopeuksilla ilman minkäänlaista merkkiä moottoreista tai voimanlähteistä tai siivistä. Ne myös monesti emittoivat omituisia valoja.
Huolimatta lukuisista raporteista ja tutkimuksista, tiedeyhteisö ei ole kyennyt lopullisesti määrittämään mitä UFOt ovat tai mistä ne tulevat. Monet UFOihin uskovat sanovat, että valtio pitää informaation niistä salassa.
Näiden Obaman presidentillisen kirjaston tietojen julkaisu on mielenkiintoinen lisä kokoelmiin. Kirjasto ei ole vielä sanonut milloin se aikoo tiedot julkaista, mutta se on todella paljon odotettu tapahtuma. UFOt ovat suuren kiinnostuksen ja spekulaation kohteena, ja tiedostot aivan varmasti valaisevat ilmiötä lisää.
Exopolitics Todayn haastattelema John DeSouza puhuu mm. Maan ulkopuolisesta elämästä, UFOista, miehistä mustissa, Kuusta keinotekoisena rakenteena, sekä jättiläismäisten emoalusten aktivoinnista ja ilmestymisestä, jotka tunnetaan ”arkkeina”.
Hän ennustaa, että UFOt tulevat käyttäytymään aggressiivisemmin ja että tämä kaikki liittyy avaruusolentojen false flag -hyökkäysskenaarioon, jota nyt ollaan tuomassa esiin maailmaan.
John DeSouza on entinen FBI:n agentti, joka toimi 25 vuotta terrorisminvastaisessa työssä ja hän on myös tutkinut paranormaaleja ilmiöitä. Hänellä on tutkinto lakitieteestä ja hänellä on myös ollut Top Secret -turvaluokitus FBI-uransa aikana.
Erikoisagentti DeSouza koosti oikean elämän Salaisia Kansioita, joita käytettiin myös hittisarjassa Salaiset Kansiot. Hän on kirjoittanut useita menestyskirjoja ja puhunut paranormaaleista ilmiöistä ympäri maailmaa.
Avaruusalus (arkki) lepää jossain päin Bermudan kolmiota merenpohjassa. Michael Sallan eksopoliittinen informantti JP kuvaa monikansallisen pelastustehtävän, johon ottaa osaa sekä amerikkalaiset että kiinalaiset ja venäläiset sotilaat.
Tämän pelastustehtävän tarkoitus on pelastaa Aztec-intiaaneja Meksikosta, joita aiempi tehtävä ei pystynyt kaikkia pelastamaan.
JP selittää miten monikansallinen tiimi löysi Aztec-intiaanit sekä myös portaalin, joka yhdistää Atlantiksen aluksen toisiin arkkeihin, joita aurinkokunnassamme on.
Hän sanoo, että 15 sotilasta oli vahingossa käynyt portaalista heidän tutkiessaan samanlaista arkkia Kuussa.
JP kuvaa monikansallista pelastustehtävää, sitä miten kiinalaiset, venäläiset ja amerikkalaiset sotilaat tekivät yhteistyötä ja mitä kaikkea arkeissa on piilossa, joita löytyy eri puolilta aurinkokuntaamme.
Tämä teksti pyrkii tarkastelemaan ongelmia, joita liittyy planeetan pinnalla elävän lajin vaihtaessa elintapaansa avaruudessa eläväksi lajiksi. Osana tätä prosessia me alleviivaamme sitä seikkaa, että on saavutettu evoluution erkaantumispiste, ja näin suurena potentiaalisen vapauden hetkenä me tunnemme myös suurinta liikemäärämomenttia kohti muutosta. Tätä esimerkillistää niinkutsuttu “Obaman Arvoitus” — eli: poliitikot ja muut valtakerrostumien jäsenet jäävät kiinni klassiseen karteesiseen kahtiajakoon, jossa maanpäälliset asiat nähdään vastakkaisina avaruuteen muuttoon liittyville asioille. Tutkittuamme joitain ideoita siitä miksi sellainen tilanne on syntynyt, me jatkamme Roswellin jälkeiseen avaruusolentojen vaikutusvaltaan koskien avaruusfilosofiaa ja -tiedettä, ja keskitymme erääseen ajattelijoiden ryhmään 1970- ja 80-luvuilla. Me tarkastelemme kehittyneiden älyjen roolia tällä hetkellä avaruusongelmassa ja sitä miten avoin kontakti tulisi olla keskeinen ydinkomponentti tällaisessa siirtymässä. Tämä tutkielma tarjoaa myös näyttöä siitä, että avaruuteen muutto ei todellakaan ole mikään abstrakti tai hukkaan heitetty projekti, vaan se voi olla taloudellinen ja poliittinen katalyytti samanaikaiselle Maapallon nykyongelmien ratkaisulle sekä kollektiivitietoisuuden muutokselle meidän ottaessamme haparoivia askelia jättääksemme geostationaarisen kohtumme.
Meidän tulee pitää nykypäivän ongelmat niiden todellisessa mittakaavassa: ne ovat tärkeitä — todellakin äärimmäisen tärkeitä — koska ne voivat tuhota sivilisaatiomme ja tulevaisuutemme ennen syntymäämme. Avaruuteen siirtyminen voi kääntää monen mielen ulospäinsuuntautuneeksi ja pois nykyisistä heimokiistoista. Tavallaan raketti, joka on kaukana sivilisaation tuhoajasta, voi tarjota hätäuloskäynnin jota me tarvitsemme sen säilyttämiseen.
Obaman Arvoitus ja eksopolitiikka
Tehdessäni taustatutkimusta tälle artikkelille lopulta päädyin yllämainittuun kappaleeseen Institute for Cooperation in Spacen (ICIS) puheenjohtaja Arthur C. Clarken sanomana. Se esittää konkreettisen lausunnon käsillämme olevista ydinongelmista ja näyttää miksi eksopolitiikka alana on paljon muutakin kuin ‘alieneita’ tai metaforisia tai kirjaimellisia UFOja. Todellakin, eksopolitiikalla on tietoisuuden kohottaminen sen keskeisenä opinkappaleenaan, ja kuten Clarke vihjaa — jättämällä Maapallon painovoimakentän me itse asiassa suuremmalla todennäköisyydellä saamme rauhan Maahan kuin se näyttäisi muuten olevan saavutettavissa. Myönnetään, merkit siitä että olisimme kulkemassa tähän suuntaan tällä hetkellä eivät ole kauhean mairittelevia.
Hänen vaalikampanjansa aikaan toimittaja kysyi Barack Obamalta mitä hän ajatteli ‘UFO-asiasta’ — hän vastasi vähän liian kliseisesti niinkuin muutkin virkamiehet, jotenkin näin: “On parempi, että me keskitymme oikeisiin ongelmiin täällä näin ennen kuin me alamme ajatella niitä tuolla jossain…”. Tämä ajatus siitä, että avaruuden kolonisaatio tai korkeamman, planeetan ulkopuolisen älyn kanssa toimiminen on pakko olla poissulkeva Maapallon kehityksen kanssa, on sellainen asia mikä pitää arvioida uudelleen ja nopeasti jos me aiomme päästä kehittymään yhtään mihinkään suuntaan. Tietyssä mielessä standardi Obaman vastaus oli toki ison ‘P’:n Poliittinen taktiikka — miten senioripoliitikko voisikaan sano muuta, kun me olemme rakentaneet kulttuurin joka perustuu rahalliselle niukkuudelle ja mediaystävällisille äänenpainoille? Poliitikko on paljon todennäköisemmin pitämässä valta-asemansa rakentamalla sairaalan kuin rakentamalla avaruusaseman; ei ole kovinkaan todennäköistä että mielenosoittajat häntä piinaisivat jälkimmäisestä. Ongelma on myös enemmän kuin tuota — se on paljon perustavanlaatuisempi meille lajina ja se miten meidät on ehdollistettu näkemään oma itsemme. Tämä maallisen vs. ei-maallisen vastakkainasettelu on syvään juurtunut, semanttinen ansa, joka itse asiassa heijastelee klassista karteesista hengen ja ruumiin kaksinaisuutta — mutta se on sellainen joka on muuttumassa yhä käyttökelvottomammaksi ja voi aiheuttaa huomattavan paljon sekaannusta mikäli me jatkamme siitä kiinni pitämistä.
Eksopolitiikan roolin ja kaikkien tieteenalojen osa, jotka pitävät itseään katalyyttinä tulevaisuudelle, on informoida ihmisiä vaihtoehtoisista menetelmistä tai linsseistä joiden läpi nähdä maailma. Joten me voisimme ehdottaa, että päästäksemme yli niinkutsutusta “Obaman Arvoituksesta” me joudumme esittelemään ideoita, jotka ottavat kantaa niihin vastakkainasetteluihin jotka ovat reilumman tarkastelun esteenä maanjälkeiseen kulttuuriin siirtymisessä. Jos me tarkastelemme vaikka pelkkää rahoituselementtiä — me voimme nähdä että tämä ei todellakaan ole mikään saavutus. Itse asiassa maallinen talous on ehkäpä se mikä antaa meille suurimman liikemäärän: globaali rahajärjestelmä on muuttunut erottamattomaksi muista ajattelumalleista ja näin tulevaisuuden suunnittelusta. Globaalit talouden virrat voivat olla käytännössä virtuaalisia 21. vuosisadalla, mutta niiden suhteellinen asema ykkösinä ja nollina tekee rahoituksesta osan kaikkea mitä me näemme ja teemme. Kun me yhdistämme tämän kysynnän ja tarjonnan, niukkuuteen perustuvan [nimitetään sitä ‘vanhan maailman’] talouden meitä tarkkailevien älyjen suhtautumiseen liittyvään pääasiallisen poliittisen asenteen kanssa, me voimme nähdä käsillämme olevat koulutusongelmat.
Positiivinen kulma tässä on, että meillä on kasvava määrä akateemikkoja, tieteentekijöitä ja tutkijoita, jotka yleisesti ovat nyt muuttamassa tasapainoa ja varmistamassa, että ‘business as usual’ ei enää löydy geopoliittisesta valikoimasta. Vaikka eksopolitiikka keskittyykin pääosin UFO-paljastuksen ja avaruusolentojen kanssakäymisen ongelmiin — sen oletuksena pitää myös toimia monialaisesti tai hyperinformaatiolähtökohdista käsin ja ujuttaa löydöksensä rinnakkaisiin tieteenaloihin. Vain tällä soluttautumisen taktiikalla saavutetaan keskeiset tavoitteet, joita meistä monet ovat sille antaneet; tämän tulee lopulta olla maallisen ja ei-maallisen välisen juovan parantamista — kaikilla tasoilla joilla me konseptia käsittelemme.
Nauhoitetussa sessiossa tri. Michael Sallan kanssa joitain vuosia sitten me keskustelimme kausaalielementeistä, jotka saavat ihmiset ottamaan käyttöön eksopoliittisen tai ‘UFOlogisen’ viitekehyksen heidän kaikkein tuottavimmaksi sellaiseksi. Kuten niin monet alalla, Salla oli aiemmin ollut mukana erilaisissa akateemisissa ja siviilirauhanturvaamisen aloitteissa, ja tajunnut että tässä puhtaasti maakeskisessä lähestymistavassa politiikka tai konfliktinratkaisu ovat rajoittuneita. Vaaditaan hyvä määrä kokemusta päästä tähän pisteeseen, mutta tästä eteenpäin luonnollinen edistys tarkoittaa lähestyä globaaleja ongelmia Maan ulkopuolisesta viitekehyksestä käsin. Tässä kohtaa monet aiemmin jäykät ja ratkeamattomat tilanteet on mahdollista arvioida uudelleen uudesta näkövinkkelistä. Esimerkiksi iso osa syvemmistä poliittisista aspekteista, joista Berkeleyn professori Peter Dale Scott puhuu, muuttuvat helpommin prosessoitaviksi kun ottaa mukaan salaliittojen näkökulmia, kytkökset valtion tekemään rikollisuuteen, mustat projektit, tiedustelupalvelujen maailman sekä avaruusolentojen kanssa tehdyt kontaktit. Joten kun ottaa huomioon, että meillä on nyt yhä kasvava lukumäärä ihmisiä, jotka tällaista lähestymistapaa käyttävät — jolla voimme kontribuoida polkuumme, jolla saada oma lajimme ulos rajoittuneesta planetaarisesta tietoisuudesta galaktiseen tietoisuuteen — tuoko se mukanaan yllämainittuja hyötyjä ja vapaudummeko Obaman Arvoituksesta?
Sodanjälkeinen aikakausi ja avaruustietoisuus
Eksopolitiikan näkökulmasta sodanjälkeinen aikakausi nähdään eräänlaisena perustana kamppailulle avaruuden kolonisaatiosta ja siihen liittyvästä tietoisuudesta. Tälle jännitteelle olennaista ja maallisen hegemonisen kamppailun lisäksi ovat eri avaruusolentojen ryhmät, jotka kiihdyttivät interventiotaan atomiaseiden väärinkäytön seurauksena Trinityssä ja Hiroshimassa. Tästä ajasta eteenpäin olemme nähneet joitain UFOjen näyttäytymisiä ydinvoimaloiden ja ydinaseiden laukaisualustojen yllä, ja ne ovat tehneet aikeensa selviksi.[1] Vastaus heti sodan jälkeen tehtyjen UFO-havaintojen määrien kasvuun ja Roswellin tapauksen kaltaisiin tilanteisiin oli vuoden 1947 National Security Act ja nykyisen ‘Turvallisuusvaltion’ perustaminen. Alunperin kommunismiin keskittynyt modernimpi [ja realistisempi] tulkinta asettaisi UFO-ongelman myös yhdeksi tekijäksi tässä, ainakin armeijan ja tiedustelupalvelujen johdon piirissä.
1960-luvun yhteiskunnalliset mullistukset toivat mukanaan muutoksen siinä miten me näemme itsemme, kun rauhanliikkeet peräänkuuluttivat Vietnamin sodan lopettamista ja ihmisrodun edustajat katselivat omaa planeettaamme Kuusta. Tämä sukupolvi taas hylkäsi suuren osan muodollisesta ja paranoidista 1950-luvusta ja sen sijaan etsi uudenlaisia tapoja nähdä maailmaa. On mahdollista, että tämä johti avaruuteen liittyvien ideoiden ja tietoisuuden vahvistumiseen 1970-luvun puolivälistä eteenpäin.
Kirjassaan “The Intelligence Agents”, kirjan “Exo-Psychology” kirjoittaja tri. Timothy Leary kuvaa miten monialainen futuristien ryhmä alkoi kartoittaa siirtymää avaruuteen — sekä teoreettisesti että kirjaimellisesti tieteen ja tekniikan termein. Leary listaa nimet Barbara Marx Hubbard, Barry Goldwater, NASAn astronautti Brian O’Leary niiden joukossa, jotka ovat tehneet kontribuutioita aiheeseen liittyen [2]. Nämä henkilöt ottivat fiktion pois tieteiskirjallisuudesta ja tarjosivat avaruutta varteenotettavana paikkana jossa asua. Yksi Learyn työpareista oli Princetonin tekniikan professori Gerry O’Neil, joka vuoden 1974 paperissaan ehdotti seuraava [3]:
1. Me voimme kolonisoida avaruuden ilman, että ryöstämme tai vahingoitamme ketään ja ilman että saastutamme mitään.
2. Jos työ aletaan pian, lähes kaikki teollinen toiminta voidaan siirtää pois Maapallon herkästä biosfääristä ja alle vuosisadassa.
3. Tämänkaltaisen ihmisten ja teollisuuden avaruuteen siirtämisen tekniset imperatiivit todennäköisesti rohkaisevat omavaraisuutta, valtioyksiköiden pientä kokoa, kulttuurista monimuotoisuutta ja suurta riippumattomuutta.
4. Ihmisrodun kokorajoite uudessa asuinpaikassa on ainakin 20-tuhatkertainen nykyiseen verrattuna.
Nämä pointit osoittavat, että avaruuteen siirtymisen käytännön pohdinnat olivat 1970-luvulle tultaessa siirtyneet pois Clarken tieteiskirjallisuuden maailmasta ja valtavirran tieteen pariin. O’Neil oli entinen akatemiatiedemies, ja kuitenkin me voisimme pitää häntä ja muuta ryhmää josta Leary kirjoitti ensimmäisinä todellisina ‘eksopoliitikkoina’, kun otetaan huomioon ymmärrys avaruuteen siirtymisestä kokonaisvaltaisemmalla tasolla.
Toinen tietoisuuden 1960-luvun paradigmasiirtymän tuote oli syväekologian liikkeet. Organisaatiot kuten Earth First näkivät ympäristöhaasteet ‘syvän’ tai rinnakkaisen prosessointiviitekehyksen läpi. Me voimme nähdä ekologiakortin vaikutuksen O’Neilin yllä eritetyissä pointeissa, ja tämä on teema joka pysyy vahvana nykyään, jos ei ole vieläkin vahvempi. Siirtymä planeetalta pois voi jossain muodossa tarjota ekologisen ratkaisun sivilisaatiolle, joka kamppailee tasa-arvoisen resurssiallokaation kanssa ja jolla on vaikeaa päästää irti tai investoida kehittyneisiin vapaan energian järjestelmiin, joita valtion yläpuolella toimiva kabaali piilottelee osana laajempaa sateenvarjotermiä, jota Steve Bassett kutsuu UFO/ET-totuuskielloksi. [4]
70-luvun eksoteoreetikot jatkoivat pragmaattisten ideoiden kehittelyä muuttuvaan Maapallon tilanteeseen tarkastelemalla avaruuteen siirtymisen vaikutusta moniin aloihin, kuten henkilöpsykologia, sosiaaliset kollektiivit ja yleinen vapaus. Tämä kulminoitui L-5 Groupiin [5] joka tarkasteli tieteen, psykologian, politiikan ja kulttuurin laajempia perspektiivejä.
Futuristien ryhmä, kontaktit ja teknologian levittäminen
Lisäyksityiskohta tälle synkroniselle 1970-luvun [Learyn termein] ‘evolutionaaristen agenttien’ kokoontumiselle oli, että jotkut heistä kokivat omia avaruusolentokontakteja tuon vuosikymmenen aikana. Nämä Siriuksen tai tähtisiementen välittämät tiedot on hyvin dokumentoitu sellaisten henkilöiden kuten Philip K. Dick teksteissä. Oliko joku kehittynyt äly keskittynyt tähän futuristien ryhmään, ja tarkoittaako se että he olivat oikealla evolutionaarisella polulla? Oliko se Maan ulkopuolisten turistien pyrkimys ohjata ja katalysoida lajia käyttämään eri taktiikkaa? Minä ehdotan tätä alustavasti, sillä ilmeisesti on jonkin sortin ‘metarakenne’ tai prosessi jolla ottaa yhteys, mikäli me katsomme tuon ajan dataa. Tämä heijastelee sitä mitä pitkäaikainen kontaktihenkilö Jim Sparks ehdotti, että avaruusolennoilla on tietyt protokollat kehittyvien planeettojen interventiolle, joissa muodollisiin valtarakenteisiin otetaan yhteys alussa, ja sitten, riippuen lopputuloksesta, avaruusolentojen ryhmät siirtyvät suuren mittakaavan prosessiin jossa otetaan yhteys muihin henkilöihin. [6] On aika varmaa, että virallista ensikontaktia yritettiin useamman kerran 1940- ja 50-luvuilla alkaen Yhdysvaltain armeijasta ja presidentti Eisenhowerista. [7] Me näimme myös eräänlaisen siviilien massayrityksen saada kontakti Kalifornian erämaassa 1950-luvun ‘Avaruusveli’-aikakaudella, ja nimekkäiden henkilöiden joukko kommunikoi viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana heille lähtien aina Whitley Strieberin kovasti popularisoiduista kohtaamisista.
Läheisesti tähän liittyvä asia on jatkuvat huhut siitä, että avaruusolennot ovat vaikuttaneet maallisen teknologian kehitykseen — ei ainaoastaan Roswellin teknologian lähteenä kuten eversti Philip Corso kertoo, välittämällä sitä teollisuuteen kylmän sodan aikaan [8] vaan myös Belliin ja Motorolaan kytkeytyvien tieteentekijöiden todistukset siitä, että he olivat saaneet kehittyneellä elektroniikalla lähetyksiä, jotka veivät heidän omaa teollisuudenalaansa eteenpäin merkittäviä hyppäyksiä. Teslalla oli myös ideoita, joita ‘säteilytettiin’ hänen mieleensä hänen unissa ja päivätietoisuudessaan.
Mielenkiintoinen tapaus vuodelta 2009 näytti, että tämä taktiikka jatkui edelleen. Tri. Roger Leir ja Whitley Strieber kertovat meille huipputiedemiehen kertomuksen, joka oli itse myöntänyt olleensa mukana erittäin todellisessa kontaktitapaamisessa kehittyneen avaruusolentojen ryhmän kanssa. [9] ‘John Smith’ antaa täydellisen esimerkin tästä teknologianlevityksestä hänen suostuessaan tri. Leirin implantin poistoon. Kun sitä testattiin — tämä implantti sisälsi Maan ulkopuolisia isotooppeja ja kuitenkin se oli muotoutunut tiettyjen tuotantomenetelmien avulla, jotka olivat täysin sen tieteenalan mukaisia, joiden parissa tämä tiedemies työskenteli. Eli, avaruusolennot jälleen kerran näyttivät puolen jonka me näemme niiltä usein — ‘jekkujen tekijä’ mitä tulee meidän tietojemme katalysointiin “juuri sen verran” että se on käyttökelpoista, ilman että mennään liian pitkälle ja riskinä olisi jonkinlainen aika-avaruushäikkä.
Talouden resetointi ja muutto avaruuteen
Kehittyneemmässä yhteiskunnassa, toivottavasti sellaisessa joka ei ole meistä liian kaukana, Obaman Arvoitus voitaisiin helposti kääntää voitoksi. Ottaen huomioon, että me olemme keskellä globaalia talouslamaa, voisi luulla että radikaaleja vaihtoehtoja esiteltäisiin nyt käyttökelpoisina ratkaisuina. Kun siivoaa pois median misinformaation, asioista enemmän perillä olevat ekonomistit ja trendiennustajat osoittavat vuosien 2008/09 aikaan jolloin meidän vuosisatoja (hyväksi) käyttämämme vapaiden markkinoiden järjestelmä hajosi käsiin. Vapaat markkinat olivat muuttuneet täysin vastakkaiseksi petollisten kytkösten manifestoituessa valtioiden ja korporaatioiden välillä, puhumattakaan Peter Dale Scottin tutkimuksesta, joka näyttää ‘siviilisektorien’ ja rikossyndikaattien väliset kytkökset olevan nykyään hyväksyttäviä ja näkymättömiä suurimmalle osalle. [10]
Näin meidän on mahdollista ehdottaa, että Thatcherin/Reaganin aikakauden politiikan jatkaminen ei tule toimimaan pitkässä juoksussa, ja kuitenkaan ei suunnitelmatalouteen siirtyminen toimi myöskään, kun ottaa huomioon sellaisen järjestelmän kommunistiset äänenpainot. Siirtymää avaruustalouteen olisi mahdollista avittaa muodostamalla vaihtoehtoinen ja menestyksekäs polku tulevaan vaurauteen. Obaman Arvoitus ratkeaisi luomalla 21. vuosisadan New Deal, joka keskittyy laajentamaan uutta teknologiaa, työllistämällä ihmisiä uusille aloille ja rohkaisemalla kaikkia muita julkisia ja yksityisiä sektoreita tulemaan mukaan New ‘Space’ Dealiin T&K-strategian eturintamassa.
Arthur C. Clarke käyttää ensimmäisen todellisen avaruusteknologian — sääsatelliittien — analogiaa kuvaamaan vauraustekijää, kun hän on estimoinut että edistyksemme kyvyssämme ennustaa säätä on säästänyt viljelijöiltä niin paljon rahaa, että yksistään se tukisi koko avaruusohjelmaa. On kiinnostavaa huomata, että jopa tutkijat ja akateemikot, jotka ovat aiemmin olleet vastahakoisia lähestymään avaruuteen lähtöön liittyviä aiheita, ovat nyt ottamassa mukaan niitä tällä hetkellä käytäviin keskusteluihin johtuen taloushuolista. Kirjailija Webster Griffin Tarpley sanoo, että sekä modernin maallisen teknologian kuten maglev-junien että planeetan ulkopuolisten järjestelmien massiivinen rahoitus olisi ratkaisu sekä uuden presidentin taloushuoliin että globaaliin epävarmuuteen, jota me tällä hetkellä todistamme. [11] Entinen Forbesin Aasian osaston toimittaja Benjamin Fulford samalla tavalla osoittaa “Marsin maantamiseen” rakentavana vaihtoehtona regeneraatiolle ja käyttökelpoiselle huomion toisaalle suuntaamiselle Maassa tapahtuvasta sikailusta!
Eric Drexler käsitteli toista win-win -skenaariota [12] osana L-5 -tutkimusta. Hän huomautti mahdollisuudesta, että Maan ulkopuoliset resurssit “tarjoaisivat pääasialliset Maan ulkopuoliset markkinat avaruuspohjaiselle sivilisaatiolle…” sekä myöhemmin mahdollisuuden “jossa raaka-aineita palautetaan Maapallon markkinoille”. Jälleen tässä me näemme vaihtoehdon perinteisille rajoitteille, jotka planeetalta poislähtöä vastustavat mainitsisivat epäilemättä kun aihe muuttuisi vakavaksi harkinnan kohteeksi.
Eksopolitiikka ja resurssiallokaatio — Talouden uusi paradigma
Robert Anton Wilson vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin Obaman Arvoituksesta, eli ideasta että avaruuden tutkiminen veisi resursseja kotimaan asioilta:
Mielestäni ihmiset jotka tuon vasta-argumentin ottavat esiin eivät täysin ymmärrä miten paljon me olemme jo hyötyneet avaruuden tutkimisesta. Se on absoluuttisen huimaavaa kun miettii teknologista kehitystä jota NASA on saanut aikaan ja jota on sovellettu täällä Maapallolla.[13]
Poliittisen tarmon ja vision puskea avaruuteen muuttamisen agendaa eteenpäin sekä yllämainittujen hyötyjen lisäksi valtion instituutioiden tulee pohtia niukkuutta ja rahoitusta aiemmasta eroavalla tavalla. Standardi maallinen lähestymistapa talousprosesseihin on vikaantunut monella tasolla, vaikka yleisidea kysynnästä ja tarjonnasta vapailla markkinoilla tuottaa tehokkaasti ja maksimoi valinnan ja optimoi kulut. Nykyisen rahajärjestelmän systeemisiin ongelmiin kuuluu:
· varallisuuden kerryttäminen sen itsensä tähden eli koronkiskonta
· trendi kohti hedgerahastoja, mikä takaa sen että tuotanto on yhä vain enemmän abstraktia
· kaupan globalisointi tarkoittaa oikeutta tuottaa täysin turhia esineitä halvimmalla hinnalla
· yhä vain riskipitoisempi politiikka, jossa siirrytään pois arvometalleihin kytketyistä valuutoista
Avaruuteen suuntautunut talous tekisi parhaansa pienentääkseen monien näiden elementtien vaikutusta ja siirtäisi fokuksen tutkimukseen ja tuotekehitykseen perustuvaan järjestelmään. Hyödyllinen ja perustason perspektiivimuutos Venus Projectin ehdottamaan tapaan auttaisi sellaisen siirtymän kartoittamisessa:
Innovatiivisten lähestymistapojen soveltaminen sosiaaliseen tietoisuuteen, koulutusinsentiiveihin ja tieteen ja teknologian parhaiden antimien johdonmukaiseen soveltamiseen voi tarjota suoraan yhteiskuntajärjestelmälle jotain, mistä Venus Projectilla on kattava suunnitelma yhteiskunnan varalle, jossa ihmisolennot, teknologia ja luonto kykenevät olemaan olemassa pitkäikäisessä, kestävässä, dynaamisessa tasapainotilassa. [14]
Jacques Fresco, Venus Projectin perustaja, sanoo että meidän tulee julistaa Maapallon [sekä laajentaa myös lähiavaruuteen] resurssit yhteisiksi. Tästä näkökulmasta koulutuksen avulla meidän tulisi siirtyä rahaperustaisesta taloudesta resurssipohjaiseen talouteen. Fresco väittää, että vallankumous tässä on se, että me voimme lakata kysymästä kysymyksiä kuten “Onko meillä varaa tai tarpeeksi rahaa X:ään tai Y:hyn?” ja siirtyä enemmän ongelmiin kuten “Onko meillä resursseja X:ään tai Y:hyn?” Jälkimmäinen konteksti vaikuttaa yksinertaiselta siirtymältä ja kuitenkin se tarjoaa ‘kyllä’-vastauksen paljon useammin kuin rahakysymysten pohdinta.
UFO-paljastus tulevaisuuden katalyyttina
Keskeinen poliittisen paineen solmukohta eksopolitiikalle on muodollinen UFO-paljastus — jossa olennaisesti johtajat paljastavat avaruusolentojen läsnäolon. Vaikka tapaus on yksinkertainen myöntäminen tai tietyllä tasolla politiikan muutos — sillä on kytköksiä muihin asioihin, jotka tuotaisiin myös konsensustodellisuuteen kun perusprosessit on saatu valmiiksi. Iso osa tätä on jonkin sortin totuus- ja sovittelujärjestelmän luominen niille salassa työskennelleille projektityöläisille, jotka tällä hetkellä ovat tai aiemmin ovat olleet mukana prosesseissa, jotka ovat pitäneet kehittynyttä teknologiaa ja informaatiota piilossa kansalta ja jopa valtioilta. Avaruusolentojen ja mustien projektien koskemattomuuden tunnustaminen, mikäli sellainen saataisiin aikaan, kasvattaisi huomattavasti sitä nopeutta millä uusia ideoita kuten avaruuteen muuttoa voitaisiin harkita.
Me olemme jo tietoisia sekä teknologiasta, jota on takaisinmallinnettu Maan ulkopuolisesta laitteistosta, että myös siitä että on olemassa näyttöä suorasta ja epäsuorasta vaihdannasta avaruusolentojen kanssa. Jos tämä julkaistaan osana käynnissä olevaa ‘alienparadigman’ integraatiota , me olemme lyhyessä ajassa vuosikymmeniä edellä. Ottaen huomioon teknologian, tieteen ja kulttuurin näkymät, jotka ovat kaikki jossain määrin limittäisiä, on todennäköistä että eksponentiaalinen takaisinkytkentäluuppi rakentuisi lajin kollektiivitietoisuuden yhteyteen. Eli: niin kauan kun me varmistamme sen, että painopiste on vapauden mahdollisuuksilla, eikä niinkään ‘borgialaisilla’ tai orwellilaisilla aspekteilla, on mahdollista että se mikä meille näyttäää nykyään unelmalta on helposti saavutettavissa.
Tämä taas saisi vahvistusta siitä loogisesta jatkopäätelmästä, että käynnissä oleva paljastus tottakai on suorempaa kommunikaatiota ja konsultaatiota niiden olentojen kanssa, joita me olemme kollektiivisesti planeettana tunnustamassa. Tämä elementti on perustavanlaatuinen meidän keskustelullemme.
JJ Hurtak kuvaa sitä näin:
Kaikkein kriittisin vaihe ihmisten ja avaruusolentojen välisessä toiminnassa alkaa, kun ihmisrotu ohittaa kontaktin halkuvaiheen suhteessa muihin avaruusrotuihin. Pitkäaikaiset kontaktin realiteetit määrittelevät ‘uuden ihmiskuvan’ ja muuttavat kaikkien tieteenalojen merkityksen ja elämän arvostuksen pitkälle 21. vuosisalle. [15]
Hän lisää: “uudet tietoisuutemme kyvykkyydet yhdessä Maan ulkopuolisen tietoisuuden kanssa voivat auttaa järjestelemään elämämme uudelleen avaruuden uusien erämaiden rajoilla ja tarjota avaruuslain ja uuden kosmisen kansalaisuuden kokemuksen ulkoavaruuden uusilla laitamilla.”
UFO-kertomukset ovat jo täynnänsä viitteitä teknologianvaihdannasta [16] — joten kuvittele tämä tilanne mutta avoimeen, läpinäkyvään tapaan suoritettuna kaikkien hyväksi. Toiseksi on todennäköistä, että nykyisen avaruusolentoasian hyväksynnässä ja näin oletuksena myös avaruuteen muuton visiossa itsessään esiintyisi kääntöpiste. Aiemmat historialliset kokemukset kertovat, että ei vaadita läheskään ‘demokraattista’ yksimielisyyttä, kun halutaan saada aikaan muutoksen aalto. Kun jokaisen kulttuuriryhmän keskeiset jäsenet (poliitikot, tieteentekijät, insinöörit, taiteilijat jne.) olisivat mukana, minikokoinen ylittämisen ‘omegapiste’ saavutettaisiin, joka toivottavasti jatkaisi muutossykliä eteenpäin. Tärkeät evoluution läpimurrot saadaan usein aikaan kun ihmiskunta kohtaa yhä sekavia ja kaoottisempia aikakausia. Poislukien globaali sota tai meteori-iskun uhka, tuntuu olevan aika vähän vertailukohtia avaruusolentopaljastukselle, joka saisi aikaan sen että yhteiskunta syleilisi uusia ideoita ja työskentelisi läpi vaikeiden aikojen.
Avaruuteen muuttaminen ratkaisuna
Toinen Learyn eklektisen futuristien ryhmän jäsen 70-luvulla oli Robert Anton Wilson. Wilsonista tuli hänen omien lausuntojensa uhri, sillä hän oli aina ollut sitä mieltä, että tulevaisuutta suunnittelevat asettavat päivämäärät aina liian aikaiseksi. 1970-luvulla hän sanoi artikkelissa:
Mielestäni elinympäristöt avaruudessa ovat absoluuttisen väistämättömiä seuraavan 30 vuoden sisällä. Ainoa kysymys on, miten nopeasti? Kaikki suuret planeettaa uhkaavat ongelmat helpottuisivat tai ratkeaisivat heti kun me alamme rakentaa avaruussiirtokuntia. Vuoteen 2025 mennessä planeetalta lähtee enemmän ihmisiä pois kuin mitä sille syntyy. [17]
Vaikka vaikuttaakin epäuskottavalta, että sellainen prosessi tapahtuisi vuoteen 2025 mennessä, se kylläkin kertoo miten vahvaksi ongelma oli muuttumassa noina vuosikymmeninä. Todellakin, konkreettisia merkkejä siitä, että avaruusmatkailusta on tulossa arkipäiväistä on jo olemassa, jos näemme avaruusturismin avaruuteen muuton ja kolonisaation esiasteena. Brittiläinen bisnesguru Richard Branson on perustanut Burt Rutanin ja muiden kanssa Virgin Galacticin. Heillä on yksityistä teknologiaa, joka kykenee viemään maksavat matkustajat Maata kiertävälle radalle. Lisäksi suunnitelmissa on projekteja kuten The Ranch joka mahdollistaa uuden energian tutkijoiden työskennellä kehittyneessä ympäristössä, jonka lopullinen tavoite on antigravitaatio ja avaruusmatkailu. [18]
Monilla aloilla näemme nyt esimerkkejä asuinympäristöistä Maapallolla, joissa on monia elementtejä joita vaaditaan planeetan ulkopuoliseen elämiseen. Britannian Eden Project [19] ilmoitti uraauurtavasta uudesta energiajärjestelmästä, joka käyttää maalämpöä ja voi pyörittää jopa 5000 brittiläistä kotia. Kiertorata-asuntoihin tai -asuinympäristöihin tai suurempiin elämää tukeviin järjestelmiin siirryttäessä aurinkovoima voisi ratkaista yhden sen ongelmista joka sillä on maanpinnalla, mikä liittyy moniin ympäristöhuoliin. Tuoreessa Exopolitics Journalin numerossa tarkastelin eksopolitiikan ja populaatiokontrollin välistä yhteyttä. [20] Artikkelissa kävi ilmi, että toistuva avaruusolentoryhmittymien huoli oli miten pitää Maapallo terveenä, tukevana olentona — meidän tarvitsee nopeasti miettiä uusiksi se mitä tehdä nopeasti kasvaville ihmismäärille. Vaikka tämä aihealue on jonkin verran kiistanalainen, tutkimus kertoo että YK ja muut geopoliittiset agendat pohtivat tätä aihetta.
Tämän ongelman ratkaisemiseen liittyy se seikka, että on muutamia kontaktitapauksia, joissa Maapallon ekologia ja näin populaatiokysymykset eivät saaneet etusijaa. Eksopoliittinen yhteisö on kohdannut tapauksia, mm. laivaston upseerin jota voitaisiin kutsua sisäpiiriläiseksi, joka keskusteli siitä miten YK oli pitänyt salaisia tapaamisia liittyen suuren ET-liiton saapumiseen piakkoin. [21] Vaikka tässä asiassa on monia näkökulmia — meidän aiheellemme relevanttia on se seikka, että Pickering-veljeksille kerrottiin suunnitelmista viedä osa ihmisistä pois planeetalta mahdollisesti pian tapahtuvan sukupuuttoon johtavan tapahtuman takia. Kontaktitapauksen johdossa oleva johtava avaruusolentoryhmä esitti suoraan jollekin YK:n kokoukselle, että heillä oli käynnissä prosessi jolla luoda sopiva, erittäin monimutkainen biosfääri niille, jotka he ottaisivat mukaansa. Huomautettiin kuitenkin, että he ottaisivat vain edustavan ‘geneettisen’ otokse tai osan nykypopulaatiosta, ja että meidän tehtävämme oli löytää menetelmiä vähentää ihmismääriä planeetalla ennenkuin tämä oikeasti tapahtuisi.
Yllä kuvattu tilanne lisää yhden ulottuvuuden pitkän aikavälin avaruuteen muuton tapaukseen, ja meidän tulee tulla tietoisiksi tavoista välttää monet ‘kosmiset’ katastrofit, jotka tällä hetkellä voivat olla teemoja useissa Hollywoodin elokuvissa, mutta jotka loppujen lopuksi ovat kaikki kovinkin todellisia. Ehkäpä argumentti esittää kutsu Maan ulkopuolisille ryhmille viestiä meille avoimesti on juuri tästä syystä: avaruudessa matkaavat avaruusolennot ovat saattaneet kokea prosessin jossa sivilisaatio siirretään planeetan painovoiman piiristä omilleen ja näin se voi tarjota näkökulmia ja apua. Me tiedämme kontaktihenkilöiden todistuksista, että jotkut avaruuteemme saapuvista aluksista ovat henkeäsalpaavan suuria kooltaan ja näin niissä on elämää tukevia järjestelmiä. Billy Meier raportoi hänen vierailustaan Plejadien emoalukselle: “Komentosilta vaikutti olevan arviolta kaksi mailia pitkä ja alus oli arviolta 10 mailia läpimitaltaan ja noin 20 mailia korkea.” [22]
Vaikka skeptikkojen on helppo sivuuttaa tämänsorttiset kertomukset, me voimme osoittaa tapauksiin kuten Phoenixin valot ja Ray Bowyerin havainto Etelä-Englannissa aluksesta, joka oli “ainakin mailin pituinen”. [23] Näin meillä on enemmän näyttöä kuin pelkkä Star Trek tietääksemme, että täysin toimiva, liikkuva elinympäristö on todellisuutta ja todellakin mahdollisuus mikäli me päättäisimme pyytää jonkin verran avaruusolentojen apua tässä asiassa. Kyky lähteä pois emoplaneetalta pitkiksi ajoiksi voi olla joku päivä hyödyksi ellei jopa elintärkeää ja geneettinen vaatimus. Tämä voi kuulostaa dramaattiselta, mutta vain yksi suoraan Maapallon DNA:han vaikuttava ongelma on se miten paljon köyhdytettyä uraania tällä hetkellä saastuttaa planeettaa eri puolilla. Tämä on pelkkä jäävuoren huippu mitä tulee moderneihin teknologioihin, joiden pitkäaikaisvaikutuksista emme vielä tiedä mitään.
Avaruuteen muutto, tietoisuus ja vapaus
Läpi 1970- ja 80-luvun Leary erityisesti oli eturintamassa tutkimassa vaikutuksia, joita aiheutuu planetaarisen tietoisuuden siirtymisestä post-terrestriaaliseksi. Hän kirjoissaan kuten Exo-Psychology ja Neuropolitique käytti taustaansa Harvardin psykologina ja eri mielentilojen kokijana ja luojana luomaan sellaisia malleja kuten S.M.I²L.E: avaruuden muuton älykkyyttä kasvattava ja elämää laajentava vaikutus (Space Migration Intelligence Increase and life Extension) sekä tietoisuuden 8-piirimalli (8-Circuit model) [24], jossa oli 4 maallista ja 4 maallisen jälkeistä olemusta. Harvat ovat tarkastelleet sellaisen siirtymisen vaikutusta niin syvällisellä henkilökohtaisella ja kollektiivisesti psykologisella tasolla.
On myös mahdollista, että siirtymä pois planeetan pinnalta tarjoaisi uudenlaisia vapauden ja ilmaisun muotoja. Nykyisen globaalin terrorismin aiheuttaman paranoian ja lisääntyneen kaikenkattavan valvonnan kyvykkyyksien myötä uudet paradigmat tuovat uusia vapauksia, kun niitä käsitellään älykkäästi: vapaus löytyy aina yhteiskunnan reunoilta, laajenevalta aallolta. Tilanne on samanlainen kuin ryhmillä, jotka jättivät Englannin ja lähtivät Uuteen Maailmaan, pioneereilla jotka suuntasivat uusille maille tietäen että mitä kauemmas he menivät, sitä vähemmän minkään valvontaelimen vaikutus tuntuisi missään.
“Vapauden taito on pysyä liikkeellä laajenevan aallon mukana. Siksi kaikkein libertaareimmat ihmiset kerääntyvät Kalliovuorten tälle puolen tai Hawaiille. Teollisalueet on suljettu, joten seuraava suunta libertaareille on avaruus.”[25]
William S Burroughs kerran huomautti, että rauhanomaista ja tuottavaa tulevaisuutta palvelisi parhaiten, että annettaisiin ryhmien joilla on samat intressit ja filosofiat luoda omat elinalueensa. Avaruuteen muutto palvelee tätä parhaiten, kun ottaa huomioon paineen Maapallon maaresurssien kokeman paineen sekä ekologisilta ryhmiltä että yksityisiltä konglomeraateilta. On omituista katsoa historiaan 1800-luvulle ja tajuta, että tavallaan tuo aika tarjosi enemmän tilaa todellisten Utopioiden tutkimiselle [kts. Thomas Moore et al.] kuin mitä meillä on nykypäivänä. Amerikan rajaliikettä tarkastellessa tuohon aikaan oli yli 1000 uutta yhteisökokeilua. Monet näistä epäonnistuivat tai ne fuusioitiin tuleviin hallintorakenteisiin, mutta jotkut ovat olemassa edelleen, kuten Amishit. Näin ‘hyvän’ yhteiskunnan perustasolla avaruustouhut tarjoavat uudenlaisia energiamuotoja ja mahdollisuuden yhteiskunnallisille kokeiluille, jotka ovat kaksi nykyaikaisen maallisen elon keskeistä ydinongelmaa.
Uutta lääniä — uusia valtapelejä
Vaikka Learyn kaltaiset väittivätkin, että siirtyminen avaruuteen lopettaisi monet maalliset ongelmat ja kamppailut — olisi naivia olettaa että tällaiset loppuisivat — jopa korkeamman tietoisuuden myötä, joka epäilemättä seuraa sellaista uutta perspektiiviä. Itse asiassa, me saattaisimme nähdä joillain alueilla tällaisten aluekamppailujen kiristymistä, meillä on jo armeija joka tavoittelee ‘avaruuden omistamista’ [26] tulevina vuosikymmeninä ja siviiliaktivisteja, jotka yrittävät estää aseiden viennin avaruuteen. [27]
Meidän tulisi tavoitella yhteistä teknisiin kykyihimme sovitettua tietoisuutta. On kiinnostavaa, että me olemme esittäneet kaksi erittäin hyvin määriteltyä avaruusolentojen ryhmää, Harmaat ja nk. Pohjoismaiset, tieteen tai teknokraattisen kerrostuman kaksi eri päätyä ja kahteen eri henkiseen suuntaan kehittynyttä rotua. Tämä on oppitunti siitä miten hoitaa ja integroida kiihtyvä kulttuuri, joka on aikeissa astua hyperspatiaaliseen maailmaan. Sekä siviili- että valtion instituutiot joutuvat suojautumaan avaruuden ylivallalta tai kehittyneiltä, avaruuteen suuntautuneilta teknologioilta, joilla uhkailevat epädemokraattiset ryhmät ja kabaalit. Maallinen kokemus on varmasti ollut riittävä siihen, että olemme oppineet mitkä pelit ovat pelaamisen arvoisia ja mihin projekteihin kannattaa lähteä. Exopolitics.comin Alfred Webren tuore raportti alleviivaa sitä miten varovaisia meidän tulisi olla kun me yritämme käyttää avaruutta eräälaisena testialustana. Meillä on ollut jo todistus valtion työntekijöiltä kuten Karl Wolf siitä, että Kuuhun on rakennettu tukikohtia ja näin siellä voidaan asua. [28]
Jo mainitsemieni kaupallisten projektien lisäksi meidän tulisi käyttää hetki muutaman pienemmän kansalaisprojektin tunnustamiseen, jotka ovat ajaneet pääsyä avaruuteen kaikille. Brittiläinen keksijä John Searl sai rahaa kansalaisryhmältä 1960-luvulla Levity Discin tuottamiseen ja testaamiseen, ja hän saavutti joitain huikeita, vaikkakin huonosti dokumentoituja, tuloksia. [29] Searl paikansi uniikin tavan jolla sähköistää laitteensa, ja lennettyään laitteitaan menestyksellä Britannian, ja myös väitetysti Australian yllä, käyttäen amatööriradioita navigointiin, hän siirtyi kaupunkilaisjoukkoliikenteen järjestelmiin. Searl tuoda avaruusmatkailun kaikille tarjoamalla aluksi matkoja ilmakehälle ja lopulta Kuuhun ja takaisin. Hän tiesi tämän olevan mahdollista ja niin tiesivät NASA ja Britannian armeijakin. Tässä kohtaa häntä syytettiin jo “Kylmän sodan” vaaran synnyttämisestä [30] hänen testilennoillaan, ja häntä pyydettiin luovuttamaan teknologiansa armeijalle. Searl kieltäytyi ja pian hänet pakotettiin lopettamaan, kun hänet pidätettiin tekaistujen syytteiden perusteella, jotka liittyivät sähkön varastamiseen.
Toinen ryhmä joka aloitti Britanniassa 90-luvun puolivälissä oli AAA eli Association of Autonomous Astronauts. Wikipedian mukaan
Vaikka monet heidän aktiviteeteistaan oli kuvattu vakavaksi osallistumiseksi konferensseihin tai protesteihin avaruuden aseistamista vastaan, jotkut pohtivat myös taidepiloja, mediajäyniä tai pelkkää pitkälle vietyä parodiaa.[31]
…mutta heidän joukossaan oli joitain amatööritieteentekijöitä ja -teknikoita, joilla oli yhteyksiä ryhmiin ympäri maailman. Heidän lähestymistapansa oli tärkeä memeettisesti, mikäli siltä puuttui muuten resursseja tai kykä haastaa muodollinen pääsy avaruuteen käytännön tasolla. Heidän tehtäväkuvauksessaan luki:
Me olemme tulossa yhä vain tietoisemmiksi siitä, että avaruusmatkailua kontrolloidaan erittäin tiukasti valtion ja superrikkaiden kädellä. Avaruusmatkailu on ohjelmoitu DNA:jamme selviytymisviettinä sen jälkeen kun Aurinko joku päivä lopettaa toimintansa polttoaineen loppuessa ja ympäröi planeettamme. Ne meistä, jotka ovat tämän vaiston varassa, ovat muuttumassa yhä vain turhautuneemmiksi siitä miten avaruusmatkailu on järjestetty. [32]
Wilsonilta kysyttiin siitä miksi julkinen rahoitus tällä alalla on hidastumassa. Hän vastasi, että hän haluaisi nähdä yksityisten yritysten tulevan mukaan: “Mielestäni avaruuden kolonisointi ei tulisi olla valtion monopoli. Surullista kyllä, valtio on ainoastaan kiinnostunut avaruudesta sotilaallisessa mielessä.”
On olemassa merkittävää näyttöä siitä, että globaalit sotilaalliset rakenteet ovat läsnä planeettamme kiertoradoilla eri korkeuksilla — ja kaikki tämä on tehty salassa. Tällä hetkellä meille kerrotaan, että poislukien ISS ja muutama sukkulalento, ainoa maallinen teknologia joka Maapalloa kiertää on satelliitit. Viimeisen parin viime vuoden aikana eksopoliittinen yhteisö on tarkastellut kahta merkittävää todistetta, jotka osoittavat tämän vääräksi. Ensimmäinen oli Gary McKinnon, joka katsottuaan Disclosure Projectin lähetyksen vuonna 2001, tunkeutui NASAn servereille ja verkkoihin ja väitti löytäneensä dataa “Maan ulkopuolisesta” laivastosta ja “laivastojen välisistä kuljetuksista” — jälkimmäisessä ‘alusten’ nimet eivät sopineet mihinkään laivaston merellä kulkeneeseen alukseen, joista McKinnon kykeni löytämään tietoa. Tähän liittyy häikäisevä, korkean resoluution kuva John Leonard Walsonilta [nimimerkki] jonka astrovideokuvaus on tuonut hänelle mainetta akateemikoilta ja jopa NASAn työntekijöiltä. JLW:n kuvat näyttävät useita ‘koneita’ avaruudessa sekä alustoja, joista ei tähänkään päivään mennessä ole puhuttu mitään. Olivatpa nämä sitten maallisia ‘mustia’ projekteja, avaruusolentojen teknologiaa tai jonkin sortin sekajärjestelmä, se ei ole tällä hetkellä tiedossa, mutta ensimmäinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisimmältä. [33]
Avaruuteen muutto: Kohdusta poistumisen väistämättömyys
Tiettyyn pisteeseen asti, monet meidän käsittelemistämme ideoista ja tilanteista planeetalta muuttamiseen liittyen ovat jo ilmeisiä eri muodoissa. Nämä saattavat olla vähäpätöisiä verrattuna nykypäivän maalliseen ‘arkipäivän bisnekseen’ mutta meidän tulisi olla aliarvioimatta tilanteiden muutostaipuvaisuutta kun ympäristökysymyksistä puhutaan. Avaruuteen muutto ja sen mukanaan tulevat muutokset ja hyödyt eivät ole mitään abstrakteja ideoita, jotka ehkä saattavat jonain päivänä olla harvan eliitin hupi — se on paljon enemmän.
Monet historian mittaan ovat valmistelleet meille kulttuurimme perustaa. Jos katsot 1970-luvun futuristien ja L-5 ryhmän työtä, se on osa pitkäaikaisempaa geneettistä suunnitelmaa lajillemme, eli kyseessä ei ole mikään vaihtoehto. Ainoa kerta kun se voisi muuttua vaihtoehtoiseksi on, jos me saavutamme evolutionaarisen pohjakosketuksen ja räjäytämme itsemme kiertoradalla tai tuhoamme biosfäärimme niin pahoin, että me emme voi poistua kuolevalta planeetalta ajoissa.
Neil Freer tarkasteli uudestaan Zecharia Sitchinin työtä eksopoliittisessa kontekstissa ja totesi näin:
“Vaikka tieteelliset imperialistit ja uskonnolliset dogmaatikot ovat ajatelleet, että he ottavat keskustelun haltuun sulkemalla argumentit laatikoihin ja määrittelemällä kaksi valintaa josta valita, Sumerian tutkija Zecharia Sitchin on kehittänyt robustin ja koherentin paradigman syntytarinallemme ja historiallemme, joka, mikäli totta, on perustavanlaatuinen, kattava ja tarpeeksi syvällinen että se mahdollistaa meidän kirjoittaa uusiksi koko meidän ja planeetan alkuperä astronomisesti, evolutionaarisesti, paleontologisesti, arkeologisesti ja kirjaimellisesti määritellä itsemme ihmisinä. Toisin sanoen, alkuperällemme ja historiallemme on kolmas selitys. [34]
Jos nämä geeniteknologian osaajat tulivat Maapallolle, kehittivät lajimme ja jättivät meidät, se vaikuttaa olevan vihje siitä että me tulemme tekemään samoin — tai ainakin jatkamaan niiden rajojen tutkimista, joita me ympärillämme näemme. Syleilemällä omaa ‘alien’ aspektiamme, me alamme myös vapauttaa itsemme kohti rajoittamattomampaa olemista ja kyky romauttaa erillisyys on avain tuohon prosessiin. Me voimme auttaa tässä siirtymässä, koska olimmepa sitten tietoisia siitä tai emme, tämä apu on jo tapahtumassa. Työskentelemällä Obaman Arvoituksen siirtymässä problemaattisesta diskurssista pragmatismin ja vision diskurssiin ottamalla avaruusongelman mukaan, me lunastamme oman syntymäoikeutemme ja aloitamme matkamme tähtiin. Näin ilmeisesti meitä tarkkailevat sivilisaatiot ovat myös tehneet.
[10] Scott, Michael Ruppert ja entinen Bushin ekonomisti Catherine Austin Fitts osoittavat siihen seikkaan että huumeraha on nyt keskeisessä osassa globaaleja rahamaailman virtoja — niin paljon että tämän elementin poistaminen aiheuttaisi välittömästi romahduksen.
[11] Henkilökohtainen sähköposti Webster Tarpleyn kanssa 2008.
[16] Kiinnostava tapaus on Pitkät Valkoiset, jotka harjoittivat vaihdantaa Yhdysvaltain armeijan kanssa vastalahjaksi käyttöönsä saamastaan tukikohdasta. Hyvä lista täällä: http://www.exopolitics.org/charles-hall.htm
Kirjoittajasta: David Griffin – Syntynyt Englannin keskimailla, elänyt eri puolilla Britanniaa. Hänen taustansa ei ole ufologinen. Hän on työskennellyt virtuaalioppimisen ja NLP:n parissa maisterintutkintonsa jälkeen. Hän pyöritti artikkelin kirjoittamisen aikaan Britannian eksopolitiikkasivustoa osoitteessa http://www.exopolitics.org.uk
Voivatko UFO-paljastusdebatin kaksi osapuolta olla molemmat samaan aikaan oikeassa ja väärässä? Vaikka meillä onkin oikeus saada tietää, kestämmekö me kuulla totuuden?
Minä olen yksi niistä ihmisistä, joka on puhunut UFO-todellisuuden paljastuksen puolesta ikuisuudelta tuntuvan ajan. Se on keskeinen teema ensimmäisen käsikirjoittamani elokuvan Official Denial (Syfy Channel) juonessa, ja jopa 20 tuntisessa avaruusolentojen hyökkäysteemalla varustetussa sarjassa Dark Skies (NBC). Aivan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, minä kirjoitin yhdessä Richard Dolanin kanssa kokonaisen kirjan mitä paljastuksesta mahdollisesti seuraa yhteiskunnalle ja maallisille instituutioille, A.D. After Disclosure. Se on ollut pakkomielteeni jo neljännesvuosisadan ajan.
Et kestä totuutta
Elokuvassa A Few Good Men, Jack Nicholsonin esittämä eversti Jessep huutaa mielipiteensä Tom Cruisen luutnantti Daniel Kaffeelle. Jessep yksinkertaisesti uskoo, että demokratian pitää tehdä joitain asioita, jotka vaativat kovempia kansalaisia pitämään meitä muita turvassa millä tahansa keinolla, ja että meidän ei oikeasti tarvitse saada kuulla totuutta.
Tämä argumentti on selvästi ollut voitolla usean vuosikymmenen ajan, käytännössä siitä lähtien kun lentävät lautaset vuonna 1947 alkoivat lennellä taivaalla, joista Kenneth Arnold tuli tunnetuksi Washingtonin osavaltiossa, sekä myös ensin myönnetty mutta sitten kiistetty Roswellin maahansyöksy New Mexicon autiomaassa samana vuonna.
Ihmisillä on oikeus tietää
Oikeus tietää -näkökanta on otettu taas käyttöön selittämään kaikki mahdollinen Watergaten kuulemisista FOIA-lakiin. Idea on, että salaisuuksia ei tulisi saada pitää salassa ikuisesti, ja että portinvartijoiden tulee astua sivuun muulloin paitsi kansallisen turvallisuuden uhkien tapauksessa, ja silloinkaan asioita ei saa salata pitkään.
Ei ole epäilystäkään etteikö tämä argumentti olisi ollut tappiollinen toisen maailmansodan loputtua. Huolimatta tuhansista armeijan, poliisin ja tavallisten kansalaisten tekemistä havainnoista, sekä havaintoja tukevista tutka- ja valokuva-aineistosta, valtio ja media tuntuvat ottaneen käyttöön salailun kaksi pilaria — kieltämisen ja pilkkaamisen.
1990-luvulla minulla oli kaksi projektia — yksi kokopitkä elokuva, toinen taas oli koko kauden mittainen sarja TV-verkossa — jotka molemmat käsittelivät metaforallisesti ja konkreettisesti faktoja UFO-paljastusta vastaan sekä sen puolesta. Syvennyin aiheeseen sekä Official Denialissa että Dark Skiesissa.
Hollywoodissa ei voi vain kirjoittaa esseetä tällaisista asioista. On pakko rakentaa hahmoja ja antaa heidän sanoa se mitä oikeasti ajattelet. Minun tapauksessani molemmissa projektteissa minä konstruoin kaksi hahmoa, jotka tarkastelivat UFO-salailua kokonaan eri tavoin.
Official Denial
Tämän elokuvan perusajatus (ensimmäinen silloisen Sci-Fi Channelin tuottama oma elokuva) lähti käyntiin abduktiolla. Päähenkilö Paul Corliss oli nuorimies, joka pyöritti taimipuutarhaa ja koitti käsitellä sitä, että Harmaat olivat siepanneet häne. Hänen oma vaimonsa ei uskonut häntä, hänen terapeuttinsa ajatteli hänen olevan hullu, mutta Yhdysvaltain hallitus oli muuta mieltä. Armeijan leivissä olevat Majestic-12:lle työskentelevät miehet tiesivät, että Corliss puhui totta. Joten he piuhoittivat hänen kotinsa mikrofoneilla ja odottivat tämän tapahtumista uudestaan. Heidän suunnistelmansa oli nimeltään “Operation: Forced Encounter”, jossa heidän tarkoituksenaan oli ampua alas UFO, repiä se palasiksi takaisinmallintamista varten ja kuulustella eloonjääneitä, jos niitä oli yhtään.
Kuten osoittautui, yksi avaruusolento selvisi, mutta hän ei halunnut puhua kenellekään univormulliselle. Lopulta Majestic-12:n johtaja, kenraali Kenneth Spaulding (Chad Everett) päätti heittää noppaa ja tuoda Corlissin (Parker Stevenson) paikalle ja katsoa josko avaruusolento olisi hänen kanssaan juttutuulella, sillä avaruusolennot ovat olleet kiinnostuneet hänestä useammin kuin kerran.
Tämä kohtaus Spauldingin ja Corlissin kanssa tapahtui Majestic-12:n päämajassa. Avaruusolennon ruumiinavaushahmo on vanhanaikainen ja parhaimmilaankin marginaalinen erikoistehoste, joten keskitytään kuuntelemaan vuorosanoja:
Filmi on viihdyttävä monin tavoin, ei vähintään loppujuonen takia, jossa paljastuu että kyse ei ole siitä mistä nämä olennot tulevat, vaan milloin. Ne ovat meitä itsejämme tulevaisuudesta.
Filmi antaa Spauldingille armeijan näkökulman, esittää ideaa siitä että vaikka totuuden puhuminen voi kuulostaa hyvältä, kansa ei suhtautuisi siihen hyvin. Corliss ottaa sellaisen miehen näkökulman, jonka mielestä totuus tekee vapaaksi ja huolimatta siitä miten kamalia uutiset ovat, sen tietäminen on parempaa kuin salailun syövyttävän hinnan maksaminen. Tärkeä ero tässä on, että molemmat miehet käyttäytyvät omalla tavallaan hyvästä syystä. Spauldin on patriootti, joka uskoo tekevänsä parhaansa oman maansa puolesta. Corliss on tavan mies, joka tietää että sellaisen kohtelun saaminen viranomaisilta tai avaruusolennoilta on väärin.
Dark Skies
Useita vuosia Official Denialin lähetyksen jälkeen myin NBC:lle televisiosarjan yhdessä Brent Friedmanin kanssa. Dark Skies kertoo tarinan John Loengardista, naivista juuri yliopistosta valmistuneesta, joka tulee Washington, D.C.:een työskentelemään John Kennedyn “New Frontierin” parissa.
Hänen kongressiedustajapomonsa panee hänet etsimään budjettileikkauskohteita ja ehdottaa, että lentävät lautaset ja Project Blue Book voisivat olla hyvä paikka aloittaa. Loengard tekee hommansa hyvin, puskee eri salailun kerrosten läpi, ja löytää perukoilta Majestic-12:n.
MJ-12 -pomona toimii kapteeni Frank Bach, suoraan laivaston tiedustelupalvelusta. Bach sanoo Loengardille, että hän on nyt päässyt salaiseen organisaatioon, ja että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin työskennellä salaisuuden säilyttämisen puolesta. Loengardista tulee Man-in-Black vuonna 1961.
Tämä kohtaus tapahtuu Kuuban ohjuskriisin aikaan vuonna 1962. Loengard yksinkertaisesti ei voi uskoa, että Amerikan JFK ja Neuvostoliiton Nikita Hruštšov aikovat räjäyttää koko maailman ilmaan, kun otetaan huomioon se uhka minkä valloittaja-avaruusolennot heihin kohdistavat. Hän tekee pahimman synnin, menee Bachin kotiin ja vaatii vastauksia. Silloin hän saa kuulla, että salaisuuden sisällä on toinen salaisuus:
Tämä kohtaus on puolivälissä kaksituntista pilottijaksoa (käsikirjoitus oli Writers Guild of American palkintoehdokkaana). Pilotissa Loengard saa käsiinsä UFOn palasen Roswellin maahansyöksystä, vie sen Bobby Kennedylle joka sanoo hänelle, että JFK aikoo kertoa Amerikan kansalle mitä tapahtuu heti kun hän voittaa vuoden 1964 vaalit. Pätkän lopussa Kennedy murhataan Dallasissa, ja samalla menevät myös UFO-paljastushaaveet.
Tämän jälkeisissä 18 tunnissa jaksoja Bach ja Loengard ovat eri mieltä ja tappelevat paljastusasiasta niin monin eri tavoin kuin vain on kuviteltavissa. Bach on täysin sinut salailun kanssa, kun taas Loengard aktiivisesti taistelee salailun lopettamiseksi ja totuuden tuomiseksi Amerikan kansalle ja maailmalle.
Meillä käsillämme oleva kysymys tänä päivänä on, kuitenkin, kykenemmekö me Yhdysvaltain (ja myös koko maailman) kansalaiset kestämään totuuden.
On sanottu, että yhteiskunta romahtaisi kun me kamppailemme tilasta kutistuvassa universumissa, samaan tapaan kuin alkuperäiskansat tuhoutuivat siirtomaavaltojen ja konkistadorien jaloissa. Silti me tiedämme kuitenkin niin vähän siitä mitä nämä Muut edustavat ja mitä he haluavat ja se on täysin mahdotonta selvittää. Tämä varmastikin voi olla ongelma. Mutta onko ratkaisuna epätoivoisesti pitää yllä valhetta, joka on hajoamassa käsiin? Vai tuoko se meidät yhteen niin, että me voimme avoimesti keskustella vaihtoehdoistamme?
Vaikka ymmärrän molempien osapuolten kantoja riittävästi kirjoittaakseni hahmon kuten kenraali Spaulding tai kapteeni Bach, on reilua sanoa että jopa he eivät todennäköisesti myöntäisi sitä, että vuonna 2021 maailma on muuttunut riittävästi ja että on aika päästää irti vanhoista kannoista.
Pointti on, että me emme tiedä miten ihmiskunta reagoisi saadessaan kuulla, että me emme ole yksin. Eikä ole oikein, että joku eliittiryhmä saa päättää koko Maapallon puolesta. Sympatiani ovat Paul Corlissin ja John Loengardin puolella.
Porukka, joka uskoo että me emme kestä totuutta, on aikansa elänyt. Ne, jotka uskovat että Me Kansa olemme oikeutettuja saamaan tiedon, tulisi päästää hoitamaan asiaa nyt.
Tämä on sarjassaan ensimmäinen artikkeli, joka on syntynyt yli 50 haastattelun seurauksena. Haastatellut ovat joko tunteneet Bob Lazarin, heillä on ollut rooli hänen tarinassaan tai väitteissään, tai heillä on tietoa, joka liittyy Bobin tarinaan tai väitteisiin mikäli ne ovat totta.
Kaikki haastattelut tässä artikkelissa on kirjoitettu puhtaaksi nauhoitteista. Niiden keskusteleva tyyli on säilytetty — ne ovat suoraan haastateltavan suusta.
Bob Lazarin työ Los Alamos National Laboratoryssa
Bob on pitkään väittänyt, että hänet palkattiin fyysikoksi Los Alamosiin toukokuussa 1982.
Todisteeksi hänen työsuhteestaan fyysikkona Bob Lazar, George Knapp ja muut ovat maininneet Los Alamos Monitorissa kesäkuun 30. päivänä 1982 julkaistun artikkelin.
Artikkelin kirjoittaja, Terry England, kirjoitti seuraavaa:
Lazarille, joka on fyysikko Los Alamos Meson Physics Facilityssa, tärkeää on suihkumoottori. Se on jotain minkä parissa hän on työskennellyt vuosia.
Se, onko England yrittänyt yhtään selvittää oliko Lazar oikeasti fyysikkona Los Alamosissa, on ollut kiistelyn aiheena aina tuosta asti.
Heinäkuussa 2020 Joe Roganin haastattelussa Jeremy Corbellin ja George Knappin kanssa Corbell sanoi, että hän oli kysynyt Terry Englandilta tätä kysymystä suoraan:
Corbell: Viimein pääsin pari viikkoa sitten haastattelemaan miestä, joka kirjoitti tuon — Terry English [sic]. Lopultakin, kaiken tämän jälkeen, hän soitti minulle — kolme vuotta myöhässä — [ääni liian hiljaa] laittoi hänet leffaan — ja minä sanoin “Katsos, tässä on homman nimi, sinä sanoit että Bob Lazar oli fyysikkona Los Alamosissa. Niin mihin sinä perustat tuon? Kirjoitat tutkielmaa…” ja hän vastaa “joo,” — ja uutistoimisto AP bongasi tuon — hän sanoi “jos olisin tulkinnut väärin, että hän oli fyysikkona Los Alamosissa, kaikki Los Alamosissa olisivat varmasti antaneet kuulla siitä minulle. He ottavat sen vakavasti. Hän oli fyysikko. Minä raportoin sen. AP bongasi tuon, he toistivat saman. Kukaan ei sanonut minulle, etteikö hän olisi ollut fyysikko tuolloin Los Alamosissa.” (Joe Rogan Experience #1510)
Puhuin Terry Englandin kanssa elokuussa 2021 vahvistaakseni Jeremy Corbellin kertomuksen heidän keskustelustaan. England ei muistanut sanoneensa tällaista Corbellille.
Kirjoittaja: Selvititkö koskaan varsinaisesti hänen väitteitään siitä oliko hän fyysikko, vai uskoitko sen vain kun hän niin sanoi?
Terry England: Tavallaan uskoin sellaisenaan. Puhuin monille Los Alamosissa, jotka olivat ydinfyysikkoja ja hyväksyin sen mitä he sanoivat.
Kirjoittaja: Kysyitkö keneltäkään siellä oliko hän fyysikko?
England: En. Ehkä minun olisi pitänyt, mutta ei minulla ollut mitään syytä epäillä häntä silloin.
Kirjoittaja: Jeremy Corbellin tuoreessa dokumentissa hän sanoi puhuneensa kanssasi ja sinä olit vahvistanut hänen olevan fyysikko.
England: En muista sanoneeni niin. Se on mahdollista, mutta en muista sanoneeni niin. Koska en muista tehneeni niin.
Kirjoittaja: Hän sanoi, että olit sanonut että jos et olisi tarkistanut faktoja, muu yhteisö olisi “antanut kuulla siitä” sinulle.
England: Sanoiko hän niin?
Kirjoittaja: Joo.
England: Ei mielestäni.
Engladin muistikuvan siitä, että hän ei olisi yrittänyt varmistaa Bob Lazarin roolia Los Alamosissa, lisäksi Lazar itse antoi radiohaastattelun The Billy Goodman Happening -radioshowhun joulukuun 20. päivä 1989, jossa hän syventyy yksityiskohtaisemmin aikatauluihin ja hänen rooliinsa Los Alamosissa:
Minulla on kaksi maisterintutkintoa; yksi fysiikasta; yksi elektroniikasta. Kirjoitin graduni MHD:sta, eli magnetohydrodynamiikasta. Työskentelin Los Alamosissa muutaman vuoden teknikkona ja sitten fyysikkona Protonipolarisointiosastolla siellä olevan kiihdyttimen parissa. (Billy Goodman Happening 12–20–89)
Tässä haastattelussa — kuukausi Knappin ensimmäisen haastattelun jälkeen — Bob väittää, että hänet palkattiin teknikoksi ja pysyi siinä roolissa “parin vuoden ajan” ennen kuin hänestä tuli fyysikko.
Kuitenkin, Bob vahvistaa Los Alamos Monitorin artikkelin, että hän oli juuri muuttanut Los Alamosiin kuukautta aiemmin. Los Alamos on erikseen myöntänyt, että hän on aloittanut työt labrassa toukokuun 18. päivä 1982.
Jos hän olisi aloittanut työt labrassa yli kuukauden ennen hänen haastatteluaan Terry Englandin kanssa Monitorin artikkelia varten, ja olisi ollut teknikkona labrassa “muutaman vuoden ajan”, hän ei olisi voinut olla fyysikko siihen aikaan, kun Los Alamos Monitorin artikkeli julkaistiin.
Minulla ei ole tiedossani yhtään labran työntekijää, jotka olisivat julkisesti tehneet jotain lausuntoja Bobin työstä Los Alamosissa. George Knapp on väittänyt, että hän on puhunut entisten Bobin kanssa työskennelleiden työntekijöiden kanssa jotka ovat vahvistaneet, että Bob on ollut fyysikko, ja kuitenkin nämä väitteet on tehty epämuodollisesti ja epävirallisesti. Knapp on sanonut, että nuo työntekijät olivat Lazarin ystäviä, ja hän on maininnut aivan erityisesti ainoastaan nimen Joe Vaninetti yhtenä niistä, jotka asian ovat vahvistaneet.
Vaninetti ei kuitenkaan ole sanonut yhtään mitään julkisesti Lazarin roolista labrassa.
On merkittävää näyttöä siitä, että Vaninettilla on ollut suuri kiinnostus UFOihin ja että hän on ollut mukana UFO-tutkimuksessa Bobin kanssa sekä ennen että jälkeen Bobin tekemien väitteiden hänen työskentelystään S-4:ssä. Esimerkiksi, Bob Lazar ja Joe Vaninetti olivat vierailleet Groom Laken (Area 51) läheisyydessä niinä kuukausina jolloin Bob oli väittänyt työskennelleensä siellä. Vaninetti myöhemmin oli mediahaastatteluissa Bobin mukana, ja hänellä on ollut jopa pieni rooli Bobin tarinassa, kun hän meni Bobin mukana Las Vegasin kasinolle salaiseen tapaamiseen Bobin entisen S-4:n esimiehen, Dennis Marianin, kanssa.
Alla näkyy ensimmäiset julkiset haastattelut entisen Los Alamos National Laboratoryn työntekijän kanssa, joka tunsi Bobin tai oli työskennellyt hänen kanssaan labrassa.
Fyysikko
Minun onnistui saada selville kaksi entistä labran työntekijää, jotka tekivät suoraan töitä Bobin kanssa ja jotka kykenivät puhumaan siitä mitä he tekivät Los Alamosissa sekä niistä olosuhteista, jotka vallitsivat hänen sieltä lähdettyään.
Ensimmäinen labratyöntekijä on fyysikko, joka pyöritti labraa, jossa Bob väitti työskennelleensä, Protonipolarisointiosasti. Tämän fyysikon nimi on John Jarmer.
Jarmer työskenteli labrassa yli kahden vuosikymmenen ajan Protonipolarisointiosastolla.
John Jarmerin, Bob Lazarin ja Joe Vaninettin merkinnät labran puhelinluettelossa:
Olen vahvistanut useilta entisiltä labran työntekijöiltä ja labran dokumentaatiosta, että Jarmer työskenteli Protonipolarisointiosastolla Bob Lazarin suorana esimiehenä.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta fyysikko John Jarmerin kanssa, joka on tehty heinäkuussa 2021:
Kirjoittaja: Soittaako [nimi Bob Lazar] kelloja?
John Jarmer: Kyllä.
Kirjoittaja: Yritin selvittää, että onko hän oikeasti ollut fyysikkona siinä [Protonipolarisointi] projektissa.
John: Ei. Ei fyysikkona — parhaan tietoni mukaan.
Kirjoittaja: Voitko kertoa minkälaisena muistat hänen roolinsa?
John: No, kun minä olin Los Alamosin labrassa töissä, hän teki jotain sähköteknikon töitä, joista minä tiesin. Koskaan ei ollut mitään viitteitä siitä, että hänellä olisi ollut fyysikon taustaa. Jos hänellä on, hän kykenee varmasti näyttämään paperinsa, mistä ne ovat.
Kirjoittaja: Voisitko kertoa minulle vähän siitä minkälaista työtä hän olisi tehnyt?
John: Mahdollisesti projektiin liittyviä sähkötöitä. Tarkoitan, se voi olla — en sano että tämä liittyy mitenkään siihen mitä hän väittää tehneensä tai mitä hän oikeasti on tehnyt — mutta esimerkiksi sähköteknikko tekee tukitöitä, joita tarvitaan kun suunnitellaan koetta ja tarvitaan käyttöliittymämoduuli käytettyjen havainnointilaitteiden väliin, joka kytketään tietokoneeseen, ja tuon systeemin kaapelointi. Se olisi esimerkki. Ei siis siitä mitä hän on tehnyt, vaan mitä teknikko tekisi.
John: Kyllä, pitää olla turvallisuusluokitus ja lätkä jotta pääsee sisään sinne missä minä työskentelin.
Kirjoittaja: Joten hänellä olisi ollut turvallisuusluokitus?
John: En tiedä minkään turvaluokituksen tilaa mikä hänellä olisi ollut, mutta henkilökorttia piti näyttää jotta sisälle pääsee.
Kirjoittaja: Oliko sinulla mitään kokemuksia hänen kanssaan? Mikä sinun tuntumasi hänestä oli?
John: Hän oli siellä lyhyen aikaa, eikä hän vakuuttanut minusta olevan penaalin terävin kynä tai mitään sellaista. Muuta en sano.
Kirjoittaja: Olitko siellä koko ajan kun hän oli siellä?
John: Lähdin eläkkeelle vuonna 2006, joten tuon ajan kun olin siellä olisi kattanut koko hänen sielläoloaikansa.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että syyt sille miksi Bob menetti työnsä liittyivät siihen, että hän käytti valtion omaisuutta omiin henkilökohtaisiin projekteihinsa.
John: Siihen minulla ei ole mitään kommentoitavaa.
Ja tämä jatkohaastattelu tehtiin tammikuussa 2022:
John: Kun työskentelin osastollani, en edes muista sitä aikaa mutta se ei ollut kauaakaan, mutta en voi kommentoida mitä silloin tapahtui sen jälkeen kun hän ei enää ollut meillä töissä. Kun sanon me, tarkoitan itseäni ja teknikoita, jotka kanssani työskentelivät.
Kirjoittaja: Mutta hän työskenteli sähköteknikkona sinun labrassasi?
John: Kyllä, pitää paikkansa.
Kirjoittaja: Olisko sinulla mitään syytä epäillä sitä, että hän olisi saanut ylennyksen?
John: Ei. Kuten sanoin, kun hän lopetti työnsä meillä, hän oli, käytän termiä “tilapäistyöntekijä”, meillä. Kun hän lopetti meillä, en seurannut enempää häntä, millään tavalla. Jatkoin oman osastomme työtä ja menin eteenpäin. Jos hän työskenteli labralla polarisointiosastolla, silloin hän kykenee kertomaan niiden ihmisten nimet, joiden kanssa hän työskenteli.
Kirjoittaja: Muistatko toisen Bobin kanssa työskennelleen teknikon nimeä? Uskon Joe Vaninettin olleen yksi heistä, mutta ymmärtääkseni heitä oli kolme.
John: Joe Vaninetti oli yksi, varmasti — joudun miettimään sitä hetken ennen kuin voin sanoa keitä muut teknikot olivat.
Byrokraatti
Toinen labran työntekijä, jonka olin selvittänyt työskennelleen Bobin kanssa, oli ollut useammassa roolissa labralla, mutta hän oli ollut Bobin kanssa tekemisissä hallinnollisessa roolissa. En voi sanoa tarkalleen missä roolissa, sillä hän ei halua nimeään julkisuuteen. Kutsun häntä nimellä “Fred”.
Seuraavassa on lainauksia haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022.
Kirjoittaja: Soittaako nimi Bob Lazar kelloja?
Fred: Joo.
Kirjoittaja: Soittaa?
Fred: Kyllä.
Kirjoittaja: Puhuin John Jarmerin kanssa, hän muisti Bobin ja hän kykeni kertomaan minulle hiukan muistojaan, mutta toivon että kykenet kertomaan minulle hieman lisää.
Fred: Olen tolella haluton menemään siihen. Minä olin [kuvaa rooliaan Johnin laboratoriossa]. Niin että kyllä, tiedän henkilön, mutta en halua joutua mukaan mihinkään mikä liittyy häneen.
Kirjoittaja: Yritän oikeasti saada kuvaa siitä millainen ihminen Bob oli ja mitä hän teki siellä. Ja vaikka kertoisit kaiken minulle vain epävirallisesti, minua kiinnostaa suuresti kuulla versiosi tästä. Ja ymmärrän kyllä jos et halua.
Fred: OK. Lyhyt vastaus on, että Bob on erittäin välkky. Mutta ilkeä, paha ihminen. En usko että hänellä oli — en edes tiedä onko hän päässyt lukiosta läpi. Hänellä ei todellakaan ollut mitään korkeakoulututkintoa, eikä hän työskennellyt Los Alamos Laboratoriolle. OK. Hän oli Butlerin [Fred myöhemmin korjasi tarkoittaneensa Kirk-Mayeria] leivissä, joka toimitti sopimusteknikoita labraan. Ja tuon jälkeen, tiedätkö, olen kuullut niistä jutuista mitä hän on julkaissut, ja suurin osa siitä on fantasiaa. Hän työskenteli laboratoriolle lyhyen aikaa, joutui sanaharkkaan johdon kanssa koska hän käytti väärin labran puhelimia. Joten he potkivat hänet pellolle, mikä oli helppoa koska hän ei työskennellyt labrassa.
Ennen muinoin 70-luvulla ja 80-luvun alussa Yhdysvalloilla oli valtion tukema juttu nimeltä WATS — wide area telephone service, kaukopuhelinpalvelu. Ja jos löysit numeron siihen, pystyit soittamaan mistä päin maata ilman lisämaksua. Joten hän pyöritti jonkinlaista bisnestä tuota puhelinta käyttämällä.
Kirjoittaja: Nyt varmistaakseni asian, hän ei ollut fyysikko labrassa?
Fred: Ei.
Kirjoittaja: Tiedätkö miten pitkään hän oli töissä siellä?
Fred: Muutamia kuukausia. No, siitä on jo 40 vuotta… alle vuoden kuitenkin.
Kirjoittaja: Bobin vaimo työskenteli myös labralla, hänen nimensä on Carol Lazar.
Fred: Jep. Hän oli myös sopimusteknikko.
Kirjoittaja: Olen kuullut, että hänellä oli sopimus alfa-mittareiden korjaamisesta. Tiedätkö mitään siitä?
Fred: Korjata mitä?
Kirjoittaja: Kaipa heillä oli sopimus alfa-säteilymittareiden korjaamiseen?
Fred: Kyllä, mitta-anturit, periaatteessa niissä oli ohut folioikkuna, joka vaurioitui helposti. Ja he joutuivat vaihtamaan noita rikki menneitä ikkunoita.
Kirjoittaja: Muistatko mitään mitä labrassa olisi tapahtunut sen jälkeen kun hän lähti sieltä.
Fred: No, hänellä oli tunnin kuva -bisnes. Jossain kohtaa hän lopetti sen ja lähti.
Kun kysyin sitä kenen kanssa Bob työskenteli ja jolle minun kannattaisi puhua, Fred viittasi minut Joe Vaninettin pakeille, sillä hän oli toinen kahdesta teknikosta Jarmerin labrassa siihen aikaan kun Bob siellä työskenteli.
Identifioin ja haastattelin yhtä toista entistä labratyöntekijää, joka työskenteli tieteellisessä roolissa Meson Physics -laitoksella ja tunsi Bob Lazarin, vaikkakin ainoastaan koska hän oli työskennellyt läheisesti John Jarmerin kanssa ja hän oli kuullut Bobista tämän ja muiden kollegoiden kautta “kahvihuone”-tyyppisesti. Hän ei halunnut tulla julki keskustelun luonteen vuoksi. Kutsun häntä nimellä “Henry”.
Seuraavassa on lainaus haastattelusta, joka on tehty tammikuussa 2022:
Kirjoittaja: Tunnistatko nimen Bob Lazar?
Henry: Onko hän se lasvegasilainen kaveri?
Kirjoittaja: Kyllä, juuri hän.
Henry: Olen kuullut nimen. Olen kuullut hänestä juttuja.
Kirjoittaja: Olen puhunut muutamien kanssa labralta, jotka muistavat hänet, mietin että jos muistat siitä ajasta mitään kun hän oli siellä ja mitä hän teki?
Henry: Olin siellä, mitä, vuodesta ’72 kaiketi vuoteen 2008. No, suurimman osan aikaa olin lineaarikiihdyttimen parissa ja yleensä insinööriosastolla. Kuulin hänen nimensä mainittavan muutaman muun kanssa, mutta en todellakaan tiennyt hänestä mitään siellä.
Kirjoittaja: Muistatko kuulleesi hänestä mitään kun hän työskenteli labralla?
Henry: No, valitettavasti, yksi kaveri jonka tunnen, joka työskenteli hänen kanssaan hetken aikaa oli Joe King, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
Kirjoittaja: Oliko [Joe King] teknikko?
Henry: Kyllä.
Kirjoittaja: Tiedän, että siellä oli kolme teknikkoa, Joe Vaninetti, Bob, ja yksi muu.
Henry: Joo, tiesin Vaninettin. Toinen teknikko, joka siellä oli pitkän aikaa oli Joe [King], mutta Joe, hän kuoli moottoripyöräonnettomuudessa, Jumala, en tiedä, 20 vuotta sitten kaiketi, tai enemmänkin jossain täälläpäin.
Kerroin Henrylle keskustelustani John Jarmerin kanssa, ja kysyin häneltä oliko John kertonut koskaan Bobista mitään.
Henry: Joo. Kuulin Johnin mainitsevan hänen nimensä, koska työskentelin Johnin kanssa pitkään.
Kirjoittaja: Tiedän, että John ei ajatellut Bobista kauhean hyvää.
Henry: Kyllä. Varmaan sanoisin itse niin. Uskoisin että se olisi Johnin mielipide.
Kirjoittaja: Sanoiko hän mitään erityistä vai yleisesti vain Bobin työstä?
Henry: Ei, ei. Ainoa mitä hän sanoi oli hänen työetiikastaan, joka ilmeisesti ei ollut kauhean korkea, ja John uskoi — John oli siellä monta tuntia joka päivä. Hän uskoi työntekoon.
Kirjoittaja: Bob kirjoitti kirjan pari vuotta sitten, ja hän puhui jekkujen tekemisestä labrassa. Mikä mielestäni olisi jotain sellaista, josta ei tykättäisi.
Henry: Joo, siellä oli paljon kaikkea mikä ei sopinut kauhean hyvin niihin… Siellä oli suhteellisen vakavaa jengiä. Ja, tiedätkö, he tekivät vakavaa työtä. Joten sellaista ei katseltu kauhean hyvällä.
Kirjoittaja: Siitä mitä minä ymmärrän, hän oli töissä siellä alle vuoden.
Henry: Joo, se oli lyhyt, varsin lyhyt aika. Kuulin muutamia juttuja, mutta se oli kaikkea sitä labran vanhaa juttua.
Kirjoittaja: Haluaisitko kertoa jotain kuulemaasi? Ihan vaikka pelkkää kahvihuonejutustelua?
Henry: Ainoa minkä muistan oikeasti kuulleeni oli, tiedätkö, se jätkä… Hän ei ilmeisesti tehnyt yhtään mitään kun hän oli siellä. Ja tiedän, että se oli se mitä John ajatteli, että hän oli täyttä ajanhukkaa.
Kirjoittaja: Puhuin erään toisen miehen kanssa, joka oli työskennellyt Bobin kanssa, ja hän sanoi minulle että jossain kohtaa Bob oli tehnyt kaukopuheluja labran puhelimista sivubisnestä pyörittääkseen, ja tämä vanha herrasmies sanoi, että Bob oli saanut potkut puhelimen väärinkäytöstä sivubisnekseen, kun se oli paljastunut johdolle.
Henry: Muistan sen, että labrassa oli joitain ihmisiä, jotka lähtivät vetämään sieltä samanlaisissa olosuhteissa. He ajattelivat, että sellainen olisi ookoo, että koska valtio maksaa, ihmisten mielestä se olisi ookoo.
Kirjoittaja: Tiedätkö, on hassua, labran puhelinluettelo mainitsee kaukopuhelut aivan erityisesti. Vaikuttaa siltä, että tämä olisi ollut ongelma aiemminkin.
Henry: Aivan varmasti oli. Siellä oli, muistan, paikkoja jossa oli puhelimia rakennuksissa joissa pidettiin kokeita, ja niin kauan kun systeemi oli tuollaisenaan käytössä, puhelimista tuli isot laskut, kaikkialle maailmaan. Ja tiedän että sellaista oli käynnissä siellä.
Jotain minkä kuulin monilta tieteentekijöiltä ja työntekijöiltä, jotka olivat työskennelleet Los Alamosissa Bobin aikoihin, oli että jos Bob oli ollut fyysikko, joka oli työskennellyt Protonipolarisointiosastolla, he olisivat tunteneet hänet. Jo se seikka, että he eivät tunteneet häntä oli minulle selvä todiste siitä, että Bob ei ollut siellä fyysikkona.
Los Alamosin fyysikko Earl Hoffman sanoi tämän, kun häneltä kysyttiin hänen muistoistaan Bob Lazaria koskien:
Minun muistikuvani on, että hän oli teknikko, mikä ei siis ole fyysikko. Olen varma, että hän ei ollut fyysikko, koska jos hän olisi ollut, olisin tuntenut hänet hyvin koska minä olin [fyysikko]. Ja otan askeleen taaksepäin. Hän työskenteli [ääni liian hiljaa] siksi me sitä kutsuimme, eli siis hiukkaskiihdytin — kun sain kuulla hänestä. Ja hän oli viereisessä rakennuksessa, joka on hieman erillään muista raknneuksista. Tiedän hänen olleen siellä johtuen hänen omituisesta nimestään, koska kun hän käynnisti sen autonsa, sen kuuli ympäri kaupunkia — mailien päähän. Ja mietin, että en koskaan tavannut häntä. Voisin lyödä aika paljon vetoa sen puolesta, että hän ei ollut fyysikko. Mielestäni hän oli jonkin sortin teknikko, mutta en kyennyt edes sanomaan sitä minkä sortin teknikko.
Toinen fyysikko, jolla oli erityisen tärkeä syy tuntea Bob, on Richard Evans Mischke, sillä Mischke työskenteli Meson Physics -laitoksen johdossa siihen aikaan kun Bob työskenteli labrassa ja hän oli vastuussa fyysikoiden palkkaamisesta.
Seuraavassa on lainaus hänen kanssaan pidetystä haastattelusta heinäkuulta 2021:
Mischke: Minä vuonna hänen pitikään olla Los Alamosissa töissä?
Kirjoittaja: Se olisi ollut vuodesta 1982 vuoteen 1985 maksimissaan. John [Jarmer] sanoi minulle, ettei hän olisi ollut siellä muutamaa kuukautta enempää, kuitenkin alle vuoden. Ja siellä on puhelinluettelo, jossa on hänen nimensä. Hän oli sopimustyöntekijä Kirk Mayerilla.
Mischke: Ai, eli hän ei siis ollut labralle suoraan töissä?
Kirjoittaja: Hän väittää aloittaneensa teknikkona ja sitten ruvenneensa fyysikoksi. Ainoa oikea dokumentaatio sanoo, että hänellä oli sopimus Kirk Mayerin kanssa. Se tukee sitä mitä John sanoi minulle.
Mischke: OK. Joten joo, voin sanoa varmasti. Olin johdossa tuona aikana. Ja jos hän olisi ollut fyysikko, minä olisin palkannut hänet. Joten, voin sanoa suoraan, se ei ole uskottavaa.
Tri. Krangle on saanut koulutuksen MIT:ssa, ja hän on konsultoinut Los Alamos National Laboratorya eri kertoina v. 1980 lähtien.
Haastattelussa Corbell ja Krangle puhuvat seuraavaa:
Corbell: Mikä oli ensimmäinen kohtaamisesi Lazarin kanssa?
Krangle: No, tämä ei ole mikään kohtaaminen, se oli näitä juttuja kuten turvatapaamiset. Sellaisessa joutui käymään kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ja he kertoivat yleisiä juttuja kuten “älä puhu siitä mitä teet, älä puhu siitä mitä näet.”
Joten Lazar, jos näet hänet — hän tavallaan erottuu joukosta. Suoraan sanoen hän näyttää vähän Hawkinsilta, hänellä on samat kasvonpiirteet.
Me emme työskennelleet yhdessä. Mutta kahvilan kaltaisissa tiloissa häneen törmäsi. Joissain komentajan koollekutsumissa tapaamisissa häneen törmäsi. Me emme työskennelleet yhdessä.
…
Corbell: Oliko mielikuvasi se, että hän oli myyntimies, vai oliko hän talkkari?
Krangle: Hän oli pukeutunut väärin ollakseen talkkari.
Corbell: Joten tiesitkö Bobin, missä määrin hän työskenteli siellä, sinun tietojesi mukaan — mikä hän oli?
Krangle: No, hän oli fyysikko — minä olen fyysikko — me tavallaan tunnemem toisemme, hän sopi siihen muottiin. Jos joku olisi sanonut minulle ettei hän ole fyysikko, no hän oli fyysikko. Hän oli nörttimäisen asianmukaisesti pukeutunut.
Corbell: Sanoiko kukaan sinulle, että hän on fyysikko? Selitettiinkö sitä sinulle?
Krangle: Joissain keskusteluissa, kun puhuttiin siitä mitä ihmiset tekivät, joku osoitti häntä sormella ja sanoi “ja joo siellä hän on.”
Corbell: Mikä oli mielikuvasi Bobista, että mitä hän teki Los Alamosissa 80-luvulla?
Krangle: Silloin kun minä siellä olin, en todellakaan tiennyt mitä Bob oikeasti teki. Me emme työskennelleet yhdessä. Me vain törmäsimme toisiimme. En tiedä mitä hän teki sen enempää kuin mitä hän tiesi mitä minä tein.
Corbell: Mutta tiesit kuitenkin, että hän oli fyysikko?
Krangle: Kyllä.
Corbell: Ja oliko se selvää sinulle, että hän oli fyysikko Los Alamosissa, eikä mikään talkkari?
Krangle: Joo.
Puhuttuani Bobin entisten Los Alamosin kollefoiden kanssa, otin yhteyttä tri. Krangleen varmistaakseni hänen Corbellille Bobista antamansa lausunnot.
Seuraavassa on lainaukset tuosta keskustelusta:
Krangle: Ulkonäöstä näki nokkimisjärjestyksen. Teknikot olivat yleensä sinihaalarityyppejä, ja näyttivätkin enemmän siltä. Insinöörit olivat tyypillisesti, erityisesti New Mexicossa, heidät tunnisti, ja New Yorkissakin heidät tunnisti sekunnissa. Valkoinen paita, kravatti. Se oli varsin samanlaista Los Alamosissa ja Sandia Labsissa. Insinöörit huomasi aina, teknikot huomasi, ja talkkarinkin tunnisti.
…
Kirjoittaja: Olen kiinnostunut, kun ottaa huomioon miten moni on sanonut, tiedätkö, että olisin tiennyt jos hän olisi ollut siellä fyysikko. Itse asiassa olen maininnut monia nimiä näille ihmisille. He tunnistavat nämä nimet. Onko mitään erityistä mikä antaa sinulle sen tason itsevarmuuden sanoa, että löisin vetoa että hän on fyysikko?
Krangle: Ei.
Kirjoittaja: Ei?
Krangle: Ei. Ei, en voi sanoa mitään kiistämättömästi “Voi, aivan varmasti hän oli fyysikko” — ei.
Kirjoittaja: Ja mitä tulee siihen että miksi olet valmis sanomaan [että hän oli fyysikko], sanoitko sen ainoastaan sen perusteella, että näit hänet siellä ja mitä hänellä oli päällään?
Krangle: Joo, kuten sanoin, nokkimisjärjestys näkyi pukeutumisesta. Ja valkoinen paita ja taskut täynnä kyniä, ei se ole kyllä mikään talkkari.
…
Kirjoittaja: Sinä olit listallani koska olit varma, että Bob oli fyysikko.
Krangle: Ei, olin varma että Bob oli siellä. Eräässä kommentissa sanoin kyllä hänelle [Corbell] että olin varma että näin hänet siellä, että hän varmastikaan ei ollut talkkari.
Kun kysyin häneltä hänen Corbellille antamistaan lausunnoista, tri. Krangle sanoi että hän ei muista sanoneensa sellaista että hänen mielestään Lazar oli varmasti fyysikko.
Krangle: En muista sanoneeni sellaista. Muistan varmasti sanoneeni, että hän todellakaan ei ollut talkkari. Jos sanoin kiistämättömästi, että hän on ollut fyysikko, sitten olen mielestäni ollut väärässä.
Näitä haastatteluja tehdessäni puhuin kymmenien entisten Los Alamosin työntekijöiden kanssa, ja kysyin heiltä oliko niin, että oli jokin “nokkimisjärjestys” tai tyypillinen tapa miten fyysikot ja teknikot pukeutuivat. Yksikään entinen labratyöntekijä ei myöntänyt sellaista. Päinvastoin, jokainen heistä jolle puhuin sanoi, että sellainen väite ei perustunut yhtään mihinkään ja että työntekijät rooleissaan pukeutuivat miten halusivat, ja eikä heidän ulkonäöstään ollut mahdollista erottaa sitä olivatko he teknikkoja vaiko fyysikkoja.
En ole kyennyt löytämään yhtään tuotetta tai alkuperäistä tutkimuspaperia Los Alamosin listasta, jossa Bob Lazar olisi mainittu tutkijana, enkä mitään dokumentaatiota LAMPF-ryhmän tapaamisista tai työryhmistä, joihin Bob Lazar olisi ottanut osaa — kykenin löytämään tällaisen dokumentaation melkein jokaisesta muusta haastattelemastani fyysikosta.
Tavoittelin tutkivaa journalistia George Knappia kertoakseni näistä Bobin entisten Los Alamos -kollegoiden haastatteluista hänelle ja olisin pyytänyt kommenttia.
Knapp vastasi puhelimeen, vaikka kun sanoin hänelle että olin puhunut useille entisille Bobin Los Alamos -kollegoille, mukaanlukien hänen suoralle esimiehelleen, hän sanoi että hänellä ei ole mitään intressiä asiassa, eikä hän suostunut puhumaan asiasta enempää ja löi luurin korvaan.
Haluan antaa erityiskiitoksen reddit-käyttäjä /u/jackfrost71:lle. Hän oli tärkeässä roolissa antamassa ohjeistusta ja tietoja, jotka mahdollistivat minun kehittää leadeja ja löytää monia lähteitä, joita haastattelin tätä artikkelia sekä tulevia artikkeleja varten. Tämä raportointi ei olisiollut mahdollista ilman hänen apuaan.
Mielenkiintoisessa haastattelussa, joka julkaistiin joulukuun 26. päivä 2021, tri. Michael Salla puhuu Jean-Charles Moyenin kanssa hänen palveluksestaan Ranskan salaisessa avaruusohjelmassa (1). Vahva suositus tälle paljastavalle haastattelulle.
Yksi asia, joka jäi mieleen, oli ikäregressio 20 vuodella. Salla sanoo hänen videon (1) johdannossa:
“Muodollisesti värväydyttyään Ranskan armeijaan, hän palveli kahdessa avaruusaluksessa Ranskan ja Yhdysvaltojen yhteisessä avaruuslaivastossa vuosina 1991-2011 ( Solaris ja Excelsior) ennen kuin hänet ikäregressoitiin ja palautettiin lähtöpaikkaansa.”
Syy sille miksi triggeröidyin tästä 20 vuoden ajanjaksosta salaisessa avaruusohjelmassa oli, koska olin kuullut tästä ilmiöstä toiselta sisäpiiriläiseltä nimeltä Michael Relfe. Hän ja hänen vaimonsa Stephanie kirjoittivat kirjan ‘The Mars Records’ vuonna 2000 (2). Sivulla 9 on nähtävissä seuraava aikalinja:
sivulla 83 PDF:stä (2)
Samankaltaisuus Jean-Charles Moyenin (JC) kokemuksiin verrattuna on häikäisevä. Tässä lainaus tri. Michael Sallan (MS) artikkelista (1):
“[MS] Selittäisitkö mitä tapahtui 20 and Back -ohjelman lopuksi.
[JC] Palveluksen loputtua 20 vuoden kuluttua sen alkamisesta lähetettiin takaisin vuoteen 1990, molekyyliregressoitiin (fyysisesti palautettiin 21-vuotiaaksi) ja muistot pyyhittiin eräänlaisella putkella, joka lähettää voimakkaita aaltoja aivoihin, joka saa unohtamaan kaiken. Herään sängystäni armeijan sairaalassa, mutta ennen kuin he veivät minut takaisin huoneeseeni, mistan kuulleeni jonkun sanovan: kaikki poistettu oikein tällä kertaa.“
Kuuntele lisää Jean-Charles Moyenin tarinasta youtubessa (3).
Artikkeln mukaan liitetyllä videolla keskusteltiin myös ikäregressiosta (4). Tässä on osa keskustelua:
Tony Rodriguez mainitaan myös keskustelussa. Katsokaa myös Eleena Danaanin haastattelu Tony Rodriguezin kanssa heinäkuun 14. päivältä 2021 (5)
