Mickey Rourke on kertojana Bob Lazarista kertovassa dokumentissa. Lazar tunnetaan paremmin väitteistään Area 51:llä työskentelystä ja avaruusolentojen teknologian takaisinmallintamisesta. Mediamyräkkä hänen väitteidensä seurauksena teki hänestä kuuluisam, vaikka samaan aikaan laitoksen olemassaoloa ei valtio tunnustanut. Bob Lazar, Area 51 & Flying Saucers julkaistiin joulukuussa 2018.
Lazar on esiintynyt varsin vähän julkisesti aina siitä lähtien kun hän teki väitteensä KLAS TV:ssä Las Vegasissa vuonna 1989.
“Hänen paljastuksensa ovat kääntäneet hänen elämänsä päälaelleen, ja hän on yrittänyt pysyä poissa julkisuudesta”, dokumentin verkkosivuilla lukee. “Tästä syystä hän ei ole koskaan antanut kenenkään elokuvantekijän päästä hänen yksityiselämäänsä — ennen tätä.”
KLAS:n George Knapin haastattelujen ja International UFO Congressin esiintymisen vuonna 2015 lisäksi Lazar on ollut poissaoleva. Lazar on sanonut, että hänen mielestään hän on sanonut kaiken mikä pitää sanoa. Hän teki alkuvaiheen haastattelujen jälkeen videon, missä hän puhui löytämästään alienteknologiasta.
Elokuvantekijä Jeremy Corbell on käyttänyt päiviä Lazarin kanssa ymmärtääkseen hänen tarinaansa ja työskennellyt filmin parissa tehdäkseen Lazarin tutuksi yleisölle ja saadakseen heidät kuulemaan Lazarin fiiliksistä niin monta vuotta hänen kokemustensa jälkeen.
Vuonna 1989 anonyymi todistaja kertoi KLAS Las Vegasille hänen väitetystä työstään avaruusolentojen alusten takaisinmallinnuksessa salaisessa maanalaisessa sijainnissa Area 51:n eteläpuolella. Tarina silminnäkijän väitteistä levisi maailmanlaajuisesti ja teki Area 51:stä tunnetun, vaikka tuohon aikaan Yhdysvallat kiisti Area 51:n olemassaolon. Anonyymi todistaja myöhemmin identifioitui Bob Lazariksi. Nyt ensimmäistä kertaa vuoden 1989 jälkeen Lazar puhuu aiheesta Mickey Rourken kertomassa dokumentissa Bob Lazar: Area 51 and Flying Saucers.
Kun Den of Geek Rourkelta uskooko hän UFOihin, hän vastasi “En tiedä. Haluaisin.”
Hän jatkoi: “Kun olin nuorempi, ajattelin ettei sellaista olekaan; nyt kun olen vanhempi mietin — miksi tässä pitäisi olla kaikki mikä on?” Rourke jatkoi, “Täällä on niin epätäydellistä. Täällä on niin paljon kauhuja. Täällä on niin paljon pahaa. Haluaisin että on muita hieman parempia paikkoja.”
Filmin trailer on julkaistu ja siinä Rourken sorainen ääni sopii teemaan hyvin. Hän kuulostaa kuin Area 51:n videopelihahmolta, joka on joutunut kokemaan kovia.
Lazar on koittanut pysyä poissa julkisuudesta ja pyrkinyt jättämään huomion Area 51:n itseensä. Lazar teki videon teknologiasta, jonka parissa hän työskenteli. Hän on tehnyt parit haastattelut ja esiintyi vuonna 2015 UFO-konferenssissa. Muutoin hän on sitä mieltä, että hän on sanottavansa sanonut.
https://www.youtube.com/watch?v=Pr8xMTPE0dc
Ottaen huomioon hänen väitteidensä erittäin kiistanalaisen luonteen, monet olettavat hänen valehtelevan. Hänen väitteitään hänen koulutustaustoistaan ei ole voitu vahvistaa, ja Yhdysvallat on kieltänyt ottamasta häntä koskaan töihin. Lazar väittää, että kun hän jäi kiinni puhumasta supersalaisesta Area 51:n työstään, valtio siivosi hänen nimensä arkistoista. Jotkut tutkijat eivät usko, että sellainen olisi mahdollista ja huomauttavat, että yksikään hänen kanssaan koulussa ollut opettaja tai opiskelija ei ole astunut esiin sanomaan, että he tuntevat hänet hänen käymistään kouluista.
Kuitenkin Knappin onnistui löytää Lazar listattuna Los Alamos National Laboratoriesista. Area 51:n tapaan, Los Alamos National Laboratoriesin olemassaolo oli salaisuus vuosia sen rakentamisen jälkeen. Vaikka se aloitti työt ydinaseiden kehittämisen parissa vuonna 1942, sen olemassaolo paljastettiin vasta 1955. Santa Fe:stä luoteeseen New Mexicossa sijaitseva laitos on Yhdysvaltain energiaministeriön pyörittämä, ja se jatkaa huippusalaisten projektien kehitystä.
Kun Lazarin väitteet alkoivat tulla julki, Area 51:stä tuli USA:n salaisin paikka, ja lopulta kaikkein kuuluisin. CIA lopulta tunnusti sen olemassaolon vuonna 2013. Area 51:n olemassaolo oli monille shokki. Vaikka tukikohta oli supersalaisten lentokoneiden kuten SR-71 kehityspaikka, Lazarin väitteet liitettyinä avaruusolentoihin teki monille tukikohdan olemassaolosta fantasiaa.
(kuva: ExtraordinaryBeleifs.com)
Tähän päivään asti Lazar on pysynyt väitteidensä takana. Hän nykyään omistaa United Nuclear Scientific Equipment and Suppliesin, joka myy erilaisia tieteellisiä instrumentteja ja materiaaleja. Hänen asiakkaansa ovat kouluja ja tiedelaboratorioita, ja hänen väitetään saaneen myös valtiolta sopimuksia.
Jos etsit Area 51 United Nuclear Scientific Equipment and Suppliesin sivuilta, löydät “Restricted Area”-kyltin kuvan, sellaisen kuin Area 51:n lähellä on, ja julisteen jossa on erään avaruusolentojen aluksen speksit, joiden parissa Lazar työskenteli.
Lazar nauttii kulttimainetta UFO-piireissä. Hänen nimellään etsimällä löytää hakukoneista miljoonia osumia.
“Syy sille miksi tiedät yhtään Area 51:stä on että Lazar puhui siitä”, sanotaan dokumentin verkkosivuilla. “Hänen paljastuksensa ovat kääntäneet hänen elämänsä mullin mallin, ja hän on yrittänyt pysyä pois julkisuudesta. Tästä syystä hän ei ole koskaan antanut kenenkään elokuvantekijän päästä hänen yksityiselämäänsä — ennen tätä.”
“Tämä filmi on tärkeä — tärkeämpi tällä hetkellä kuin koskaan aiemmin historiassa — johtuen uudesta uljaasta maailmasta, jossa elämme” elokuvantekijä Jeremy Corbell kertoi Den of Geekille. “…se on maailma jossa valtiot tunnustavat olleensa tekemisissä UFOjen kanssa. Maailma jossa hyperkehittyneet koneet, alukset, autot tuntemattomista paikoista matkaavat ilmatilassamme koskematta.”
Corbell viittaa New York Timesin uutisiin siitä, että puolustusministeriöllä on ollut oma UFO-tutkimusohjelmansa. Ohjelman sanotaan lakanneen vuonna 2012, mutta nyt eläkkeellä oleva entinen ohjelmajohtaja sanoo, että projekti on jatkunut tähän päivään saakka.
New York Timesin jutun jälkeen UFO-bongarit on osoitett syyttömiksi ja aihe on saanut uskottavuutta.
“Maailma ei enää ole se mikä se ennen oli”, sanoo Corbell. “Lazarin tarina voidaan nyt kuulla paremmin.”
Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n ja MJ-12:n kanssa salaisista ET/UFO -tiedoista – osa II
kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.
Tiivistelmä
Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedy tiesi maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista, sekä hänen pyrkimyksiään saada pääsy salaisiin Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa koskeviin tietoihin. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.
Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.
Kennedy yhdisti USA-NL avaruustehtävät salaisiin UFO-tietoihin
Syyskuussa 1963 presidentti Kennedy käynnisti uraauurtavan aloitteen, jolla saada Neuvostoliitto ja USA tekemään yhteistyötä yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Tämän kylmään sotaankin vaikuttaneen julkisesti ilmoitetun aloitteen taustalla oli Kennedyn hallinnon salaisempi pyrkimys saada pääsy salattuihin UFO-tietoihin. Vuodetut dokumentit paljastavat, että Kennedy ohjeisti CIA:ta julkaisemaan salatut UFO-tiedot NASAlle osana avaruusyhteistoimintaa Neuvostoliiton kanssa. Jos Kennedy olisi onnistunut, olisi ollut yhteinen avaruustehtävä Kuuhun ja UFO-tietoja oltaisiin jaettu CIA:n, NASAn ja Kennedyn hallinnon välillä enemmän. Tämä olisi varmistanut sen, että UFO-tiedot jossain vaiheessa oltaisiin tehty julkisiksi sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa.
Huikeassa puheessa YK:n yleiskokouksen edessä syyskuun 20. päivä 1963, presidentti Kennedy sanoi:
Lopultakin, alalla jolla Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on erikoiskyvykkyys — avaruusalalla — on tilaa uudelle yhteistyölle, viedä eteenpäin yhteistoimintaa avaruuden sääntelyssä ja tutkimuksessa. Luen näihin mukaan mahdollisuuden yhteistutkimusmatkalle Kuuhun. [1]
Kennedy tarjosi avaruuskilvoittelun lopettamista ja yhteisiä tehtäviä neukkujen kanssa. Hruštšovin vanhimman pojan, tohtori Sergei Hruštšovin mukaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Kennedy oli ehdottanut yhteistä avaruus- ja kuututkimusohjelmaa Neuvostoliiton kanssa. Sergei Hruštšov paljasti, että kesäkuun 1961 Wienin kokouksessa, alle kymmenen päivää sen jälkeen kun Kennedyn kuuluisa toukokuun 25. päivän puhe kongressin edessä oli pidetty, jossa luvattiin viedä ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua, [2] Kennedy salaa ehdotti yhteisiä Kuu- ja avaruustehtäviä hänen isälleen. Hruštšov kieltäytyi, kuten hänen poikansa myöhemmin selitti: “isäni kielsi tämän, koska hän ajatteli että tämän avulla amerikkalaiset voisivat saada selville miten heikkoja me olemme, ja ehkä se ajaisi heidät sotaan.” [3]
Hänen syyskuun 1963 YK-puheensa jälkeen, Hruštšov jälleen kerran otti Kennedyn tarjouksen esiin — Neuvostoliiton hallitus ei virallisesti kommentoinut ja neuvostolehdistö sivuutti sen. [4] Samaan aikaan NASAlla ja kongressilla oli huomattavaa vastustusta Kennedyn aloitteille. Juuri ennen hänen YK-puhettaan, Kennedy briiffasi hänen NASA-johtajaansa, James Webbia, hänen aloitteistaan ja kysyi: ”Oletko riittävästi ohjaksissa estääksesi sen, että minut eristetöön NASAsta jos teen sen?” [5] Virallisen NASAn historian mukaan “Webb kertoi presidentille, että hän kykenisi pitämään hommat hanskassa.” [6] Richard C. Hoaglandin ja Mike Baran mukaan,
Idean myynti neukuille olisi jo tarpeeksi vaikeaa, mutta sen myyminen Amerikan kansalle ja kongressille mikäli “kansan syvät rivit purnaisivat” voisi olla lähes mahdotonta. Jos Webb ei kykenisi pitämään NASAa kurissa sen sisältä, silloin koko pyrkimys romahtaisi. [7]
Viikkoja hänen rohkean aloitteensa jälkeen, “vähäinen kansan tuki, jopa USA:ssa, tuntui latistaneen idean lopullisesti, ja Kennedy alkoi julkisesti perääntyä ehdotuksestaan.” [8] Jos Hruštšov olisi lopulta hyväksynyt hänen tarjouksensa, Kennedyn olisi pitänyt toimia nopeasti voittaakseen kongressin ja NASAn vastustuksen minkään yhteisen avaruusohjelman toteuttamiseksi.
Vuonna 1997 alkaneiden haastattelujen sarjassa Hruštšovin poika, tri. Sergei Hruštšov, sanoi että hänen isänsä aluksi kieltäydyttyä Kennedyn syyskuun 20. päivän 1963 tarjouksesta perustaa yhteiset avaruus- ja kuumissiot, “hänen kieltäytymistään seuraavina viikkoina hänen isänsä tuli toisiin aatoksiin”. [9] Yhdessä haastattelussa Sergei Hruštšov sanoi:
Kävelin hänen kanssaan joskus lokakuun lopulla tai marraskuussa, ja hän kertoi minulle näistä asioista. Hän kertoi minulle, että meidän tulee miettiä tätä ideaa uudelleen ja ehkä hyväksyäs se. Kysyin tietävätkö he kaiken, meidän salaisuutemme? Hän sanoi ettei se ollut tärkeää. Amerikkalaiset voivat suunnitella kaiken haluamakseen. Se on kehittynyt maa, mutta meidän pitää säästää rahaa. Se on kallista… Hän ajatteli myös näiden kaikkien saavutusten poliittisia puolia, että sitten he voisivat alkaa luottaa toisiinsa paljon enemmän Kuuban ohjuskriisin jälkeen hänen luottamuksensa presidentti Kennedyyn nousi erittäin korkealle. Hänen mielestään oli mahdollista tehdä asioita tämän presidentin kanssa, hän ei pitänyt häntä ystävänä, mutta hän todella halusi välttää sodan, joten tämän yhteistyön kautta he kykenisivät pallottelemaan ajatuksia näistä saavutuksista. [10]
Sergei Hruštšov vahvisti, että Nikita Hruštšov lopulta hyväksyi Kennedyn tarjouksen marraskuun alussa 1963 noin viikkoa ennen hänen salamurhaansa. [11] Hoaglandin ja Baran mukaan tarkka päivä on marraskuun 11., jolloin keskeinen Neuvostoliiton Mars-missio epäonnistui: “Marsiin suuntautunut miehittämätön avaruusalus koodinimellä ‘Kosmos 21’ vikaantui Maan alailmakehässä tarkalleen päivää ennen (marraskuun 11. päivä) ennen Kennedyn yhtäkkistä “Neuvostoyhteistyön direktiiviä James Webbille”. [12] Hruštšovin yhtäkkinen takinkääntö, kahden vuoden salailun ja julkisten kieltäytymisten jälkeen, johti sarjaan välittömiä presidentin toimeenpanoja heti seuraavana päivänä.
Presidentti Kennedy antoi issued kansallisen turvallisuuden toimeenpanomuistion (National Security Action Memorandum, NSAM) No. 271 marraskuun 12. päivänä 1963. Sen otsikko oli ”Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa ulkoavaruuden asioissa”, ja sen keskeinen kappale kuului:
Haluaisin teidän tekevän henkilökohtaisen aloitteen ja ottavan keskeisen vastuun valtiolla oleellisen Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön ohjelman kehittämisestä ulkoavaruuden alalla, mukaanlukien erityisten teknisten esitysten kehittäminen. [13]
Muistio jatkoi sanomalla, että yhteistyö oli suoraa seurausta Kennedyn syyskuun 20. päivän ehdotuksesta “laajentaa yhteystyötä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä ulkoavaruudessa, mukaanlukien yhteistyö kuulaskeutumisohjelmissa.” Muistio oli luokiteltu “Luottamukselliseksi” ja osoitettu James Webbille (NASAn hallintovirkamies). Se julkaistiin lokakuun 13. päivä 1981.
Merkittävää kyllä, muistiossa sanottiin myös: “Oletan, että te työskentelette läheisesti ulkoministeriön ja muiden asianmukaisten virastojen kanssa.” Kennedy identifioi ulkoministerin keskeiseksi henkilöksi, joka toteuttaisi prosessia jolla käytäisiin dialogia yhteistyöstä:
Odotan teidän [Webb] avustavan ulkoministeriä proseduuri- ja ajoitusongelmien selvittämisessä, jotka liittyvät Neuvostoliiton kanssa käytäviin keskusteluihin, ja avustavan minua ehdottamalla keskustelukanavia, jotka olisivat meidän näkökulmastamme kaikkein toivottavimpia.
Tämä varmistaisi sen, että ulkoministeriö ja muut Yhdysvaltain hallituksen tahot pääsisivät käsiksi informaatioon, jota jaettaisiin Neuvostoliitolle heidän avaruusyhteistyön nimissä.
Luottamuksellisen NSAM:in lisäksi Kennedy antoi salaisemmaksi luokitellun (“Top Secret”) muistion CIA:n johtajalle John McConelle. Samalla päivämäärällä marraskuun 12. 1963 päivätyn muistion otsikko oli: “Katselmus kaikista kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavista UFO-tiedustelutiedoista”. Huippusalaisessa muistiossa luki:
Olen ohjeistanut James Webbia kehittämään Neuvostoliiton kanssa yhteisen avaruus- ja kuututkimusohjelman. Olisi avuksi mikäli kävisitte läpi suuren uhan [UFO] tapauksia ja erottelisitte bona fidet salaisiksi luokitelluista ilmavoimien ja CIA:n lähteistä… Kun tämä data on käyty läpi, haluaisin teidän perustavan datan jakamisohjelman NASAn kanssa, jossa Tunnistamattomat [UFO:t] ovat tekijä. Tämä auttaa NASAn tehtäväjohtoa heidän puolustusvastuissaan. Haluaisin datan katselmuksesta väliraportin viimeistään helmikuun 1. 1964 mennessä. [14]
JFK CIA-johtajien Allen Dulles & John McCone kanssa vuonna 1962
On tärkeää huomata, että muistio CIA-johtajille viittaa Webbille samana päivänä annettuun NSAMiin. Vaikka CIA:lle lähetetyn vuodetun huippusalaisen muistion aitoutta ei olekaan virallisesti tunnustettu (sen autenttisuus on arvostettu keskisuuresta suureen), [15] NSAM 271:n legitimiteetistä ei ole epäilystäkään. [16] NSAM 271 selvästi näyttää, että Kennedy oli päättänyt tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa.”
Jos Kennedy olisi saanut varoituksen tulevan Neuvostoliiton kanssa koetun konfliktin vaaroista ja/tai Maan ulkopuolisesta elämästä, silloin salaisten UFO-tietojen jakaminen oli ilmiselvä tapa toteuttaa NSAM 271.
NSAM 271 ja siihen liittyvä huippusalainen CIA-johtajalle lähetetty muistio marraskuun 12. päivänä 1963 ovat todisteita siitä, että Kennedy piti yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa “ulkoavaruuden asioissa” salaisiin UFO-tietoihin liittyvänä. Tuntemattomista syistä Kennedy oli vakuuttunut siitä, että CIA oli johtava virasto, joka varmistaisi salaisten UFO-tietojen julkistamisen. Tämä viittaa siihen, että ilmavoimat ja muut asevoimien haarat olivat salaa velvoitettu ohjaamaan kaikkein tärkeimmät CIRVIS-järjestelmän (Communications Instructions for Reporting Vital Intelligence Sightings) kautta raportoidut UFO-tietonsa, jotka oli tuotettu Joint Army Air Naval Publicationin numeron 146 tiedusteludataa varten, CIA:lle. [17] Tämä vahvistetaan prikaatinkenraali C.H. Bolenderin muistiossa lokakuulta 1969. Hän sanoo: “raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen, on tehty JANAP 146:n tai Air Force Manual 55-11:n mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Book -järjestelmää.” [18]
Yksinkertaistaen, UFO-tietoja oli kahta sorttia, joita ilmavoimat oli kerännyt Kennedyn ja myöhempien hallintojen aikana. Näistä vähemmän kansallista turvallisuutta uhanneet tehtiin julkisiksi Projekt Blue Bookin kautta — ilmavoimien ‘virallisen’ julkisen UFO-tutkimusohjelman, joka virallisesti loppui vuonna 1970. [19] Tärkeämmät, ja salaiset, UFO-tiedot ohjattiin toiseen projektiin CIA:n alaisuuteen. CIA:n vastatiedusteluosasto kontrolloi niiden saatavuutta ja raportoi suoraan MJ-12 ryhmälle. Pyydettäessä CIA:ta jakamaan UFO-tietojaan NASAlle, se johtaisi siihen että tiedot päätyisivät myös ulkoministeriöön ja muihin virastoihin kuten NSAM 271:ssä esitettiin. Kennedy täten suoraan asettui vastahankaan CIA:n kanssa sen salaisten UFO-tietojen kontrollista.
Kennedyn kuuman linjan keskustelu Nikita Hruštšovin kanssa
Toinen vuodettu dokumentti näyttää sen laajuuden millä Kennedy oli valmis tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa tehtäessä UFO-tietoja julkisiksi. Tavoite oli välttää sotilaallista yhteenottoa väärin perustein UFOjen takia. Dokumentin väitetään olevan huippusalainen NSA:n puhelinkuuntelu “kuuman linjan” keskustelusta presidentti Kennedyn ja Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hruštšovin kanssa päivämäärällä 12. marraskuuta 1963. [20] Kuuma linja perustettiin vain kolme kuukautta aiemmin elokuun 1. päivä 1963, ja New York Timesin mukaan:
Suora yhteys, joka on olemassa 24 tuntia päivässä, mahdollistaa kahden valtion päämiesten vaihtaa keskenään viestejä minuuteissa. Kirjoitettujen viestien tarkistamisen jälkeen, Teletype-nauha syötetään Teletype-lähettimelle. Viestien lähtiessä se koodataan ”salauslaitteella”, jotta estetään muiden viestinluku välietapeilla 10 tuhannen mailin kaapelipiirin matkalla. Moskovassa viesti menee dekoodauslaitteen läpi ja ilmestyy Teletype-koneelle Kremlissä lähellä pääministeri Hruštšovin toimistoa. [21]
Vaikka onkin väitetty, että kuumaa linjaa käytettiin ensi kertaa kesäkuun 5. päivä 1967 Lähi-Idän kuuden päivän sodan aikaan, vuodettu NSA:n dokumentti puhuu siitä miten Kennedy ja Hruštšov pääsivät käyttämään sitä pian pystyttämisen jälkeen.
Kennedy ja Hruštšov vuonna 1961, kuva: US National Park Service
Väitetyssä marraskuun 12. päivän kuuman linjan keskustelussa Kennedy ja Hruštšov keskustelivat heidän omien UFO-työryhmiensä tärkeydestä UFO-ongelman ratkaisussa, jotta vältettäisiin tulevat konfliktit. Kennedy sanoi Hruštšoville: “Olen laittanut käyntiin aloitteen NASAmme kanssa vaihtaaksemme tietoja teidän Tiedeakatemian kesken siinä toivossa, että se vaalii yhteistä huoltamme tästä ongelmasta ja toivottavasti löydämme jonkin ratkaisun.” [22]
Kennedy varmasti viittasi tässä NSAM 271:n, joka julkaistiin samana päivänä, marraskuun 12. 1963. Kennedy sanoi myös, “Olen ohjeistanut CIA:ta antamaan minulle kaikki tiedot haamuilmiöstä ja salaisista ohjelmista, minkä myötä voin paremmin arvioita [UFO-] tilannetta.” [23] Vaikka NSA:n salakuuntelema puheli ei ole täysin osoitettu autenttiseksi (se on saanut keskisuuresta suureen autenttisuusarvion), [24] se on yhdenmukainen marraskuun 12. päivän NSAM 271:n kanssa.” [25]
Aihetodisteet kuuman linjan puhelun sisällön aitoudesta tulevat Sergei Hruštšovin myönnöstä, että hänen isänsä oli hyväksynyt Kennedyn tarjouksen päivää ennen marraskuun 11. Eli, tämä oli sama päivä kun Neuvostoliiton Mars-missio ‘Kosmos 21’ oli vikaantunut, mikä oli johtanut siihen, että Hruštšovin ääni kellossa oli muuttunut Kennedyn tarjouksesta tehdä yhteistyötä avaruusasioissa. Neuvostoliitolle avaruuskilvan jatkaminen olisi ollut erittäin kallista, ja imenyt heiltä resursseja tärkeämmistä asioista. Kennedyn tarjous oli kasvot pelastava tapa päästä pois Neuvostoliittoa uhkaavasta dilemmasta.
Kuuman linjan keskustelu näytti Kennedyn ja Hruštšovin pääsevän sopuun monista asioista UFO-informaation jakamisessa ja avaruusyhteistoiminnassa. Kuuman linjan keskustelun päivämäärä on yhdenmukainen sen sopimuksen kanssa, johon päästin kulisseissa tänä aikana Kennedyn ja Hruštšovin välillä. Tämä antaa luottamusta sille, että kuuman linjan dokumentti on aito. NSAM 271:n antaminen, mikä on autenttinen julkinen dokumentti, vahvistaa myös sen, että Hruštšov oli juuri hyväksynyt Kennedyn tarjouksen ja että kuuman linjan keskustelu Kennedyn ja Hruštšovin välillä oli juuri pidetty. [26]
Presidentti Kennedyn UFO-aloitteet johtivat salamurhadirektiivin toimeenpanoon
Marraskuun 12. päivänä 1963 presidentti John F. Kennedy oli päässyt laajaan yhteissopuun Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšovin kanssa yhteisista avaruustehtävistä ja UFO-tietojen jakamisesta. Tämä vaati molemmilta johtajilta heidän omien UFO-työryhmiensä ohjeistamista jakamaan informaatiota. Kennedy teki tämän huippusalaisella muistiolla CIA:n johtajalle, jolla pyydettiin häntä jakamaan UFO-tietoja NASAn ja Neuvostoliiton kanssa. Hänen marraskuun 12. päivän muistio välitettiin James Jesus Angletonille, CIA:n vastatiedustelun johtajalle. Angleton kontrolloi pääsyä suurimpaan osaan salaisista UFO-tiedoista USA:ssa, ja hän oli suorassa yhteydessä MJ-12:n kanssa — UFO-ryhmän, joka työskenteli “MJ-12 Special Studies Projectissa”. Vastauksena Kennedyn pyyntöön Angleton noudatti huippusalaisia/MJ-12 direktiivejä. Eräs salaisista direktiiveistä, joka paljastettiin osittain palaneessa Top Secret/MJ-12 -dokumentissa, joka on määritetty vuoteen 1961, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Mikäli kukaan ylempi Yhdysvaltain virkamies ei tekisi yhteistyötä MJ-12:n kanssa, direktiivi salli poliittisen salamurhan. Vuodettu dokumentti on pitävää näyttöä siitä, että entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli mukana luonnostelemassa ja hyväksymässä muiden MJ-12 jäsenten kanssa kryptistä “salamurhadirektiiviä”. Angleton toimeenpani myöhemmin MJ-12 “salamurhadirektiivin” vastauksena presidentti Kennedyn marraskuun 12. päivän 1963 pyyntöön CIA:lta julkaista salatut UFO-tiedot.
Ensimmäisessä osassa käsittelin palanutta dokumenttia ja sen syntyä Allen Dullesin viran viimeisinä kuukausina CIA:n johdossa. Dulles ja muut MJ-12 jäsenet vastasivat Kennedyn alkuvaiheen toimiin kesäkuun 28. päivänä 1961 saadakseen briiffausta MJ-12:n tiedusteluoperaatioista ja UFOista. Kennedy huippusalaisen muistion “Review of MJ-12 Intelligence Operations” mukaan pyysi Dullesilta lyhyttä tiivistelmää. [27] Vastauksena ja Kennedyn tietämättä, Dulles luonnosteli joukon direktiivejä juuri ennen eläkkeelle jäämistään marraskuussa 1961. Dullesin dokumenttiluonnokset oli osoitettu kuudelle muulle MJ-12 jäsenelle, joissa pyydettiin kommentteja ja heidän hyväksyntäänsä. Siinä oli selkeät ohjeet, että missään tapauksessa ei kukaan Yhdysvaltain presidentti tai hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstöstään tulisi saada briiffausta tai pääsyä salaisiin UFO-tietoihin.
Kaikkein esteellisin direktiivi, jonka Dulles oli luonnostellut ja ilmeisesti toiset kuusi MJ-12 jäsentä oli hyväksynyt, oli kryptinen salamurhadirektiivi. Kokonaisuudessaan, siinä lukee:
Luonnos – Direktiivi koskien projektin toimintaympäristöä – Kun olosuhteet muuttuvat epäsuotuisiksi ympäristön kasvulle ja Washingtoniin ei voida enempää vaikuttaa, kun toiminta ei enää kanna satoa… Kun säästä puuttuu sateita, pitäisi olla märkää. [28]
Tri. Robert Wood, joka on MJ-12 dokumenttien rikosteknisillä menetelmillä analysoinnin nimekkäin asiantuntija, on tullut johtopäätelmään, että poltettu dokumentti on salamurhadirektiivi. Poltettua dokumenttia käsittelevässä haastattelussa hän huomauttaa, että kryptinen viesti “pitäisi olla märkää” on peräisin Venäjältä, jossa fraasit ‘märkätyöt’ tai “märkähommat” tarkoittaa että joku on tapettu ja verissä. [29]
Koodisana ‘märkä’ on myöhemmin otettu Neuvosto-KGB:n käyttöön ja muualle tiedustelumaailmaan, tri. Wood sanoo. Ilmaisu “pitäisi olla märkää” on täten koodattu käsky tappaa joku. Tämän kryptisen direktiivin luonnostelussa Allen Dulles tavoitteli hyväksyntää kuudelta MJ-12 kollegaltaan, saadakseen oikeutuksen kenen tahansa vaaleilla valitun tai nimitetyn Washington DC:n viranomaisen, jonka politiikka oli “epäsuotuisaa kasvulle”, salamurhaan. Kryptinen direktiivi oli esivaltuutus kenen tahansa presidentin salamurhaan, joihin “ei voitu enempää vaikuttaa”.
Kennedyn vuoden 1963 pyrkimykset lopettaa kylmä sota, tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusmissioiden parissa ja jakaa salaisia UFO-tietoja Neuvostoliiton kanssa saivat aikaan MJ-12:n lopullisen ratkaisun. Liipaisin oli Kennedyn sopimus Hruštšovin kanssa marraskuun 12. päivä 1963 avaruustoiminnan yhteistyöstä, joka johti Kennedyn huippusalaiseen muistioon, jossa ohjeistettiin uutta CIA-johtajaa, John McConea, jakamaan UFO-tietonsa NASAn kanssa. [30] Johtuen NSAM 271:sta, joka samana päivänä annettiin, tämä olisi varmistanut että UFO-tietoja ei annettaisi ainoastaan Neuvostoliittoon vaan ulkoministeriölle ja muillekin virastoille. [31] Eli, kaksi Kennedyn antamaa muistiota marraskuun 12. päivä olisivat varmistaneet pääsyn salaisiin UFO-tietoihin useammallekin valtion virastolle, mikä olisi lopulta johtanut siihen että presidenttikin niitä näkee. Suora pääsy oli häneltä McConen edeltäjän, Allen Dullesin kieltämä, joka eläköityi kansallisen tiedustelun johdosta marraskuussa 1961, mutta todennäköisesti jatkoi MJ-1 tehtävissään.
Kennedyn räjähdysmäinen huippusalainen marraskuun 12. päivän 1963 muistio DIA-johtajalle annettiin William Colbylle, sitten CIA:n kaukoidän osaston (apulais) johtajalle, James Angletonille CIA:n vastatiedustelussa. Angleton oli se kenellä oli auktoriteetti panna toimeen Kennedyn huippusalainen muistio. Kennedyn CIA-muistion alareunassa allekirjoituksen vieressä näkyy käsin kirjoitettuna: ”Colbyn vastaus: Angletonilla on MJ direktiivi 20.11.63” Colby tunnusti tässä, että Angletonilla oli kaksi päivää ennen Kennedyn salamurhaa MJ direktiivit — poltettu dokumentti — ja hän käyttäisi niitä vastaamaan Kennedyn muistioon. Tämä käsinkirjoitus suoraan kertoo, että Angleton oli osallisena Kennedyn salamurhassa kryptisen MJ-12 salamurhadirektiivin perusteella.
CIA:n vastatiedustelun johtaja James Jesus Angleton.
Angletonin osuudesta Kennedyn salamurhaan on enemmänkin näyttöä. Lee Harvey Oswald oli mukana pienessä amerikkalaisryhmässä, joka oli loikannut Neuvostoliittoon vuonna 1959. Vaikka CIA myöntää alkaneensa kerätä Oswaldista tietoja kansioon vuonna 1960, Alan Weberman, ensimmäisiä Kennedyn salamurhasta kirjoittaneita, väittää että CIA:n vastatiedustelu tarkkaili Oswaldia jo aiemmin. Weberman siteeraa näyttöä siitä, että Angleton oli suoraan mukana välikäden kautta, Gerry Hemming, entinen merijalkaväen sotilas, joka tunsi Oswaldin ja CIA rekrytoi hänet. [32]
Huolimatta siitä, että Angletonin ja CIA:n Oswaldin rekrytoimista ja hänen matkaansa Neuvostoliittoon pidetäänkin kiistanalaisena, ei ole epäilystäkään siitä että amerikkalaisena loikkarina Oswald jäi Angletonin CIA-vastatiedustelun vastuulle. Hänen palatessaan USA:han kesäkuussa 1962, Oswaldin aktiviteetteja tarkkailtiin CIA:n vastatiedustelussa silmä kovana. Oswaldin tämän jälkeiset tekemiset useiden CIA-henkilöiden kanssa antoivat Angletonin vastatiedustelulle mahdollisuuksia sekä tarkkailla että manipuloida Oswaldia.
Clay Shaw – liikemies New Orleansista
Jim Garrisonin, New Orleansin yleisen syyttäjän, tekemien tutkimusten paljastama kytkös CIA:n ja Kennedyn välillä on kaikkein dokumentoiduin. Garrison piti suurinta osaa dokumenttitodisteista näyttönä siitä, että Lee Harvey Oswald oli mukana salaliitossa, jota Clay Shaw johti. Garrison sai selville, että Shaw’lla oli ”laaja kansainvälinen rooli CIA:n työntekijänä.” [33] Vaikka Garrison ei onnistunutkaan voittamaan langettavaa tuomiota Shaw’ia vastaan, House Select Committee on Assassinations puhdisti Garrisonin osittain epäilyksistä vuonna 1979. Komitea totesi: “Komitea uskoo, perustuen sille saataviin todisteisiin, että presidentti John F. Kennedy todennäköisesti salamurhattiin salaliiton johdosta. Komitea ei kyennyt määrittämään muita asemiehiä tai salaliiton laajuutta.” [34]
CIA:n kanssa yhteistyötä tehnyt henkilö, Clay Shaw, järjesteli Kennedyn salamurhan, mikä suoraan yhdistää CIA:n vastatiedustelun tapaukseen. Oswaldin osallisuuden varmistaminen Kennedyn salamurhaan, oli se sitten miten minimaalista tahansa, antoi tehokkaat perustelut estää läpikotainen Kennedyn salamurhan tutkinta. Entisenä kommunistiloikkarina Angleton ja CIA kykenivät vakuuttavasti argumentoimaan, että Oswaldin mukanaolo johtuisi suoraan Neuvostoliitosta. Tämä mahdollisti CIA:n menestyksellä esittää Warrenin komissiolle, jäsenenä olleen Allen Dullesin avulla, että perinpohjaiset tutkimukset olisivat liian vaarallisia ydinsodan uhasta johtuen, mikäli Neuvostoliiton osallisuutta epäiltäisiin.
Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [35] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa ja siksi hänet salamurhattiin. On kuitenkin uskottavampi syy sille miksi Kennedy haluttiin pois virasta — CIA:n rooli salaisten UFO-tietojen kontrolloinnissa, ja pääsyn eväämisessä muille valtion virastoille, mm. presidentinkanslialle.
Presidentti Kennedyn salamurha johtui suoraan hänen aikeistaan saada pääsy CIA:n salaisiin UFO-tietoihin. Kennedyn tietämättä salainen MJ-12 direktiivien joukko, jonka entinen CIA-johtaja Allen Dulles oli antanut, poissulki kaiken yhteistyön Kennedyn ja hänen kansallisen turvallisuuden tiiminsä kanssa UFO-asiassa. Dulles ja kuusi muuta tuntematonta MJ-12 nimeä olivat ne, jotka ajoivat direktiivit läpi, jotka löytyvät palaneesta dokumentista, mm. kaikkien yhteistyöstä kieltäytyvien Kennedyn hallinnon viranomaisten salamurha. Vaikka Dulles ja hänen kuusi liittolaistaan esivaltuuttivatkin Kennedyn salamurhan, CIA:n vastatiedustelujohtaja oli se joka antoi viimeisen käskyn, mikä kulminoitui Kennedyn salamurhaan. Niin tekemällä James Angleton järjesteli kommunisiloikkarin mukanaolon, jotta hänen niskoilleen voitaisiin sälyttää lopulta syy ja varmistaa, että liittovaltio tai kongressin viranomaiset eivät tekisi perinpohjaisia tutkimuksia.
Historioitsijat, jotka pitävät CIA:ta osallisena Kennedyn salamurhaan, huomauttavat CIA:n roolista Vietnamin salaisissa operaatioissa syynä sille miksi CIA halusi Kennedyn pois vallasta. Eversti Fletcher Prouty, hänen laajassa kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, paljastaa että Kennedy yritti lopettaa CIA:n päätäntävaltaa salaoperaatioihin. [36] Näistä suurimpiin kuului Yhdysvaltain eskaloituva mukanaolo Vietnamissa, jonka Kennedy halusi lopettaa, ja se oli hänen salamurhansa syy. On kuitenkin uskottavampi syy miksi ylemmät CIA-viranomaiset halusivat Kennedyn pois vorasta — CIA:n vastatiedustelun rooli UFO-informaation kontrolloinnissa ja salaperäisen MJ-12 ryhmän direktiivien toimeenpanossa.
Presidentti Kennedyn rohkea yritys pyrkiä saamaan NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa on historiallinen fakta. Vähemmän tunnettua on se, että tämä vaati laajaa UFO-informaation keskinäistä jakamista, jotta estettäisiin väärinymmärrykset UFO-havainnoista, jotka saattaisivat saada aikaan sotilaallisia konflikteja ja vaarantaa avaruusyhteistyön. Kennedyn strategia oli käyttää USA-NL:n yhteistä avaruustoimintaa keinona saada UFO-tiedot paljastettua NASAlle. Tämä olisi johtanut siihen, että niitä jaetaan Neuvostoliittoon, ulkoministeriölle ja muille Yhdysvaltain viranomaisille NSAM 271:n vaatimusten mukaisesti. Laaja datan jakaminen NSAM 271:n alaisuudessa olisi antanut Kennedylle ja hänen kansallisen turvallisuuden tiimilleen keinot lopulta päästä itse käsiksi salaisiin UFO-tietoihin.
Dokumentit vahvistavat sen, että marraskuun 12. päivänä 1963 Kennedy ja Hruštšov olivat päässeet sopuun UFO-tietojen jakamisesta juuri tästä syystä, ja Kennedy piti CIA:ta tämän toimeenpanevana johtavana tahona. Kennedyn tietämättä CIA:n vastatiedustelun johtaja, Angleton, toimeenpani joukon salaisia direktiivejä, jotka eväisivät Kennedyltä, hänen kansallisen turvallisuuden tiimiltään ja pääesikunnalta pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.
Salamurhadirektiivi oli salainen MJ-12:n vallankaappaus, joka CIA:n vastatiedustelun avulla oli keino kieltää kaikilta presidenteiltä pääsy UFO-tietoihin, ja lopulta pakottaa kaikki yhteistyöhaluttomat liittovaltion viranomaiset pois virasta. Tähän päivään asti ei ole löytynyt näyttöä siitä, että Dullesin ja kuuden muun MJ-12 jäsenen vuonna 1961 luonnostelemat ja hyväksymät MJ-12 direktiivit olisi koskaan kumottu. Dokumentit ja faktat puhuvat korkea-arvoisten CIA:n ja muiden nimeltämainitsemattomien virastojen syyllisyydestä Kennedyn salamurhaan. Kennedyn pyrkimyksille relevanttien vuodettujen MJ-12 dokumenttien vaikutukset vaativat läpikotaista julkista tutkimusta.
***
Viitteet
[1] YK:n 18. yleiskokouksen edessä pidetty puhe (20. syyskuuta 1963). Saatavilla verkossa:
Usein sanotaan, että mikäli me olisimme löytäneet elämää Maan ulkopuolelta, uskonnot olisivat tuhoutuneet. Kuitenkin useimmat uskonnot jo nyt puhuvat Maan ulkopuolisesta elämästä, ja ovat tehneet niin monta sataa vuotta.
Tässä esityksessä Alejandro Rojas keskustelee siitä miten monin eri tavoin Maan ulkopuolinen elämä esiintyy valtauskonnoissa, ja miten sitä tällä hetkellä käsitellään. Puhetta on myös tutkimuksista, jotka paljastavat oivalluksia siitä miten uskonnolliset johtajat, uskovaiset ja ne jotka eivät usko saattaisivat reagoida mikäli älykkään elämän olemassaolo Maan ulkopuolella viimein tunnustetaan. Lopuksi tarkastellaan tulevaisuutta ja sitä miten usko Maan ulkopuoliseen älykkääseen elämään on inspiroinut uusien uskontojen syntymistä.
Presidentti Kennedyn kuolettava yhteenotto CIA:n & MJ-12:n kanssa salatuista ET/UFO -tiedoista
kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.
Tiivistelmä
Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat mitä presidentti Kennedyn tiesi maahansyöksyneiden UFOjen noudo-operaatioista sekä hänen pyrkimyksistään saada pääsy salaisiin tietoihin koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologiaa. Kennedyn pyrkimyksissä on kaksi vaihetta. Ensimmäinen oli sarja toimeenpanoja, jotka hän aloitti helmikuun 19. päivä 1961, joilla pyrittiin asettamaan kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan alaisuuteen, ja myöhemmin kesäkuussa 1961 toteuttaa CIA:n salaisten operaatioiden presidentillistä valvontaa pääesikunnan kautta. Nämä toimeenpanot suoritettiin samaan aikaan kun Kennedy yritti saada pääsyä erittäin avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien salaisten projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project.
Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy lähti riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruusoperaatioiden parissa. Kliimaksi saavutettiin salaisten UFO-tietojen parista käydyn riidan kanssa. Tämä artikkeli käy läpi todistuksia, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedyn intressiä UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja siihen miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimeisenä kuukautena.
Johdanto
Varhaisessa vaiheessa presidenttiyttään John F. Kennedy oli erittäin kiinnostunut UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, joka suoraan vaikutti hänen politiikkaansa. Useat dokumentit ja todistajanlausunnot valaisevat hänen tietojaan erittäin salaisista maahansyöksyneiden UFOjen nouto-operaatioista ja pyrkimyksistä saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin. Jos vuodetut dokumentit ja todistajanlausunnot pitävät paikkansa, presidentti Kennedy matkasi syrjäiselle sotilasalueelle katselemaan noudettua avaruusolentojen alusta ja ruumiita; väitettyjä vastaanotettuja viestejä ja jopa tapasi ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa; ja painosti CIA:ta antamaan hänelle pääsyn salaisiin UFO-tietoihin.
Kennedyn pyrkimyksillä saada pääsy tietoihin avaruusolennoista ja teknologiasta oli kaksi vaihetta. Ensimmäisessä Kennedy suoritti toimeenpanojen sarjan hänen hallintonsa alkuvaiheessa. Helmikuun 19. päivä 1961 Kennedy komensi päiväkäskyllään siirtää kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmat hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa alaisuuteen. Tätä seurasi kesäkuun 28. päivä sarja presidentin muistioita, joilla toteuttaa pääesikunnan avulla valvontaa CIA:n salaoperaatioista. Nämä toimeenpanot tapahtuivat samaan aikaan kun Kennedy pyrki saamaan pääsyn erittäin salaisten avaruusolentoja ja UFOja käsittelevien projektien tietoihin – MJ-12 Special Studies Project. Kennedyn toimeenpanot johtivat katkeraan konfliktiin poislähtevän CIA-johtajan Allen Dullesin kanssa, joka vastusti Kennedyn aikeita.
Toinen vaihe alkoi syyskuun 20. päivä 1963, kun Kennedy ryhtyi riskaabeliin poliittiseen peliin, jolla koitettiin saada NASA tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa yhteisten avaruus- ja kuutehtävien parissa. Vähemmän tunnettu seikka on, että tämä toi salaisia UFO-tietoja käsittelevän CIA:n ja MJ-12:n kanssa käydyn yhteenoton kliimaksiinsa. Tämä artikkeli käy läpi todistajanlausuntoja, dokumentteja ja tapahtumia koskien Kennedy kiinnostusta UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään ja sitä miten se kulminoitui kuolettavaan kulissientakaiseen yhteydenottoon CIA:n ja MJ-12:n kanssa hänen elämänsä viimesenä kuukautena.
Briiffattiinko Kennedya Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta?
Vuodettu dokumentti heinäkuun 22. päivältä 1947 väittää, että John F. Kennedy, joka palveli silloin Yhdysvaltain kongressissa, oli saanut tietää Roswellin UFO-maahansyöksystä ja haltuun saaduista avaruusolentojen ruumiista. Interplanetary Phenomenon Unitin tiivistelmä:
CIC [armeijan vastatiedustelu, U.S. Army Counter Intelligence Corps] on saanut tietää, että joitain [Roswellin UFOn] nouto-operaatioita paljastettiin edustaja John F. Kennedylle, Massachusettsin kongressiin valitulle demokraattiedustajalle. … Kennedy oli osittaispalveluksessa laivaston upseerina, jonka palveluspaikka oli laivaston tiedustelu sodan aikaan. Uskotaan, että hän sai tiedot kongressin lähteeltä, joka on läheisissä tekemisissä ilmavoimien sihteerin kanssa. [1]
Kennedy oli ilmeisesti saanut epävirallisesti briiffausta Roswellin UFO-maahansyöksystä nimettömältä kongressilähteeltä, joka oli hyvissä väleissä Stuart Symingtoniin, joka tuohon aikaan oli ilmasodankäynnin apulaissihteeri. Symington varmasti sai infoa UFO-maahansyöksystä Roswellin lentokentän läheisyydessä heinäkuussa 1947, ja kaksi kuukautta myöhemmin syyskuun 18. päivä 1947 hänestä tuli ensimmäinen sihteeri juuri perustetuille Yhdysvaltain ilmavoimille. [2] Symington oli paljasjalkainen massachusettsilainen ja hän oli Kennedyn suosikki kakkosmieheksi vuoden 1960 presidentinvaaleihin. On erittäin todennäköistä, että Roswellin lentävän lautasen maahansyöksyn päästyä otsikoihin heinäkuun 6. päivä 1947, Symington otti siipiensä suojaan nimettömän kongressilähteen. Lähde sitten kertoi juuri valitulle Kennedylle, joka aloitti ensimmäisen kongressikautensa tammikuussa 1947 marraskuun 1946 kongressivaalien jälkeen. Entisenä laivaston tiedustelu-upseerina ja istuvana kongressiedustajana Kennedyn oletettiin olevan luotettava vastaanottamaan ja pitämään salaisena sellaista informaatiota. Vaikka kyseisen dokumentin, ”Interplanetary Phenomenon Unit Summary”, aitous onkin kiistetty, Yhdysvaltain armeija kuitenkin tunnusti vastauksena tietopyyntöihin, että Interplanetary Phenomenon Unit oli kuin olikin joskus olemassa ja se lakkautettiin 1950-luvun lopulla. [3] Tämä myöntö tukee vuodetun dokumentin legitimiteettiä.
Väite siitä, että Kennedyllä oli tietoa UFOjen nouto-operaatioista saa tukea brittiläiseltä UFO-tutkija Timothy Goodilta. Hänen kirjassaan Need to Know, Good lainaa luotettavia sotilaslähteitä, että Kennedy vietiin katselemaan avaruusolentojen ruumiita Roswelliin:
Arviolta 1961/1962 presidentti John F. Kennedy ilmaisi halunsa nähdä avaruusolentojen ruumiita, joita oli noudettu törmäyspaikalta. Hän selvästi oli saanut kuulla niiden olemassaolosta ja toivoi näkevänsä itse todisteet… Saadun informaation mukaan, avaruusolentojen ruumiita vietiin Floridaan kun Kennedy meni niitä katsomaan sairaalayksikköön. [4]
Tämä on yhdenmukainen vuodettujen dokumenttien kanssa koskien Marilyn Monroen kuolemaa ja hänen tietoaan presidentti Kennedyn avaruusolentojen ruumiiden näkemisestä Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdassa. Vuodettu salainen CIA:n puhelinkuuntelu Monroeta ja Kennedy-veljeksiä käsittelevästä keskustelusta on vaivihkaa CIA:n aidoksi myöntämä. [5] Transkriptiossa lukee:
Rothberg vihjasi niin monisanaisesti, että hänellä [Monroe] oli salaisuuksia kerrottavanaan, jotka epäilemättä johtuvat hänen sydänsuruistaan presidentin ja oikeusministerin kanssa. Yksi sellainen mainittu ”salaisuus” kertoo presidentin vierailusta salaiseen ilmavoimien tukikohtaan, jonka tarkoitus oli tarkastella ulkoavaruudesta tulleita asioita. Kilgallen vastasi, että hän tiesi mikä vierailun syy saattaisi olla [sic]. 50-luvun puolivälissä Kilgallen sai tietää, brittiläiseltä hallituksen edustajalta, Yhdysvaltain ja Britannian salaisesta yrityksestä identifioida maahansyöksyneiden avaruusalusten ja kuolleiden lähteiden alkuperää. Kilgallen uskoo, että tarina on saattanut juontua New Mexicon tarinasta [Roswell] 40-luvun lopulta. [6]
Merkittävää kyllä, CIA-dokumentin oli allekirjoittanut James [Jesus] Angleton, CIA:n vastatiedustelun johtaja. Kuten alempana mainitaan, tämä paljastaa miten Angletonin CIA-vastatiedustelu oli läheisesti mukana salaisiin UFO-tietoihin liittyvissä tapahtumissa. Dokumentti varmasti viittaa Monroen tietoon Kennedyn vierailusta ilmavoimien tukikohdassa nähdäkseen UFOn romun ja kuolleet avaruusolennot.
Harvinainen ensikäden todistaja sille, että Kennedyllä oli tietoa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, tulee entiseltä Air Force Onen perämieheltä. Bill Holden väittää, että Kennedy tiesi UFOjen tulleen Maan ulkopuolelta. Kesäkuun 2007 haastattelussa Holden selitti, että kesäkuussa 1963 lentäessään Saksaan Air Force Onella, hän asetti kaksi sanomalehteä Kennedyn eteen, joissa UFO oli selvästi kuvattu etusivulla. Vastauksena Kennedyn kysymykseen siitä mitä hän ajatteli UFOista, Holden sanoi: “On epäuskottavaa, että me uskoisimme olevamme ainoita älykkäitä olentoja maailmassa. Joten kyllä, uskon että on muitakin ihmisolentoja sekä UFOja.” [7] Kennedy vastasi: “Olet oikeassa, nuori mies.” Kennedyn vastauksen tinkimätön luonne paljastaa, että hänellä oli tietoa UFOjen ulkoplanetaarisesta alkuperästä. Merkittävämpää oli vihjaus siitä, että Kennedy tiesi miltä jotkut avaruusolennot näyttivät. Tämä vie meidät George Adamskin huikeisiiin väitteisiin, että presidentti Kennedy oli saanut viestejä avaruusolennoilta, ja jopa tavannut heitä.
Saiko Kennedy viestejä ja tapasiko hän avaruusolentoja?
George Adamskin väitteet siitä, että hän oli kuvannut lentäviä lautasia ja tavannut ihmiseltä näyttäviä avaruusolentoja ovat olleet pitkään ristiriitaisia huolimatta valokuva-, filmi- ja silminnäkijätodisteista. Useiden ensikäden todistajien ja Adamskia tutkineiden todistukset antavat tukea hänen väitteilleen salaisista tapaamisista eurooppalaisten arvohenkilöiden kanssa, mm. paavi Johannes XXIII:n ja Pentagonilaisten kanssa, joissa häntä briiffattiin salaa Maan ulkopuolisesta elämästä. Ristiriitaisempiin Adamskin väitteisiin lukeutuu esim. se, että hän olisi yksityisesti tavannut presidentti Kennedyn vuoden 1961 lopulla ja jälleen vuonna 1962. Adamski väittää, että ensimmäisellä vierailullaan hän välitti viestin avaruusolentokontakteilta tulevasta maailman kriisistä — tätä pidetään lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisinä.
Desmond Leslie, entinen Britannian ilmavoimien pilotti, irlantilainen loordi ja Winston Churchillin serkku tutki läheltä Adamskin väitteitä. Adamski väitti, että hän vieraili salaa paavi Johannes XXIII:n luona ja välitti viestin avaruusolennoilta hänelle juuri ennen paavin kuolemaa, toisen Vatikaanin neuvoston avaussession päätteeksi, joka kesti lokakuun 11. päivästä joulukuun 8. päivään 1962. Leslie tämän jälkeen kykeni vahvistamaan Adamskin tavanneen paavi Johannes XXIII:n ja hänelle annettiin paavillinen kultamitali hänen palveluksestaan.
Adamskin väitteet siitä, että hänellä oli kulkulupa, jolla hän pääsi Yhdysvaltain armeijan laitoksiin, myöhemmin vahvisti William Sherwood, joka tuohon aikaan työskenteli Eastman Kodakin optisena fyysikkona, sekä Madeline Rodeffer, joka työskenteli henkilökohtaisena sihteerinä ilmavoimilla. Sherwood oli aiemmin työskennellyt Yhdysvaltain armeijan kartoituslaitoksella, ja hänellä oli oma kulkulupansa. Sekä Sherwood että Rodeffer näkivät Adamskin kulkuluvan, mikä tukee Adamskin väitteitä siitä, että Pentagon briiffasi häntä salaa hänen avaruusolentokontakteistaan.
Jos Adamski toistuvasti briiffasi Pentagonia ja Euroopan arvohenkilöitä, silloin pääsemme hänen väitteeseensä siitä, että hän oli salaa tavannut presidentti Kennedyn lokakuun 1961 aikoihin ja välittänyt hänelle viestin “avaruusveljiltä”. Viesti sisälsi neuvoja maailmanlaajuisesta kriisistä, joka tulisi puhkeamaan noin vuoden päästä, joka myöhemmin osoittautui lokakuun 1962 Kuuban ohjuskriisiksi. Jos totta, viestin sisältö on voinut auttaa Kennedyä kehittämään oikean strategian konfliktin ratkaisuun, joka olisi muuten saattanut eskaloitua kolmanneksi maailmansodaksi. Avaruusolentojen viesti, ilmeisesti, myös sisälsi Kennedylle kutsun tavata heidät Kaliforniassa. Adamskin mukaan presidentti Kennedy hyväksyi kutsun.
Lou Zinstag, Carl Jungin sisaruksentytär, kuvaa sitä mitä Adamski sanoi kertoi hänelle koskien Kennedyn väitettyä tapaamista avaruusolentojen kanssa:
Muistan edelleen hänen [Adamskin] Valkoisen talon tarinan. Hän sanoi minulle, että hänelle oltiin uskottu haltuun presidentti Kennedylle osoitettu kirjallinen kutsu vierailla eräässä avaruusveljien jättiläismäisessä emoaluksessa salaisessa tukikohdassa Desert Hot Springsissa, Kaliforniassa, muutaman päivän ajan. Jotta tämä pidettäisiin absoluuttisen salaisena, Adamskin piti viedä kutsu suoraan Valkoiseen taloon sivuoven kautta. Innostuksesta puhkuen ja iloisesti hymyillen hän selitti miten rivi autoja, jossa hänen taksinsa matkasi, piti pysähtyä punaisiin valoihin juuri tämän tietyn oven eteen, jossa mies jonka hän tunsi — avaruusmies — seisoi päästämässä hänet sisään. Adamski myöhemmin sai tietää, että Kennedy oli käyttänyt useita tunteja ilmatukikohdassa sen jälkeen kun hän oli perunut tärkeän lennon New Yorkiin, ja että hän oli puhunut pitkästi aluksen miehistön kanssa, mutta että hän ei ollut saanut kutsua lennolle.”[8]
Silminnäkijälausuntojen, valokuva- ja filmitodisteiden laatu kaikki vievät samaan johtopäätelmään siitä, että George Adamski oli suureksi osaksi kertonut totta hänen lentävien lautasten havainnoista ja kohtaamisista ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen kanssa. [9] Ei ole kuitenkaan luotettavaa riippumatonta näyttöä siitä, että Kennedy olisi tavannut avaruusolentojen kanssa, joiden kanssa Adamski väittää olleensa kontaktissa. Ainoa todistaja Adamskin väitteille liittyy siihen kun presidentti Kennedy matkasi salaa paljastamattomaan ilmatukikohtaan katselemaan lentäviä UFOja. UFO-tutkija Timothy Cooperin mukaan luotettava lähde sanoi, että Kennedy ”lensi ilmatukikohtaan henkilökohtaisesti katsomaan tunnistamattoman aluksen seuraavan lentokonetta tiukkojen turvatoimien alaisuudessa joskus vuonna 1962, mistä ei kerrottu lehdissä.” [10] Tämä tapaus vaikuttaa olevan eri kuin Kennedyn vierailut katsomaan törmänneitä UFOja tai avaruusolentojen ruumiita. Jos Kennedy oikeasti matkasi salaiseen tukikohtaan katsomaan ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, kukaan muu kuin Adamski ei ole tällaista väitettä tehnyt.
Pres Kennedy saapuu ilmavoimien tukikohtaan Homesteadissa — 11/25/1962
Mikä olikaan totuus väitteissä Kennedyn epävirallisesta Roswellin UFO-maahansyöksyn briiffauksesta hänen ollessaan kongressiedustajana vuonna 1947; hänen henkilökohtaisesti näkemistään avaruusolentojen aluksista ja ruumiista hänen hallintokautensa alkuvaiheessa; vastaanottamistaan avaruusolentojen viesteistä; tai edes siitä että hän olisi tavannut ihmisiltä näyttäviä avaruusolentoja, ei ole paljoakaan epäilystä siitä etteikö hän olisi yrittänyt saada pääsyä virallisiin UFO-tietoihin. Laajamittainen määrä dokumentteja paljastaa, että Kennedy pyöritti voimakasta CIA:n vastaista vastarintaliikettä, kun hän yritti saada pääsyä UFOja ja avaruusolentoja varten luodun salaisen projektin tietoihin — MJ-12 Special Studies Project.
Kennedyn pyrkimykset saada pääsy MJ-12:n tietoihin
Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknolodiasta vastuussa olevan huippusalaiseksi luokitellun projektin olemassaoloa tukee kolme hallituksen virallista dokumenttia. Ensimmäinen oli vuonna 1985 löydetty dokumentti Yhdysvaltain kansallisarkistoista, joka erityisesti viittaa “MJ-12 Special Studies Projectiin”. Se löytyi julkisiksi tehtyjen ilmavoimien dokumenttien joukosta, jotka aktivisti Ed Reese kopioi kansallisarkistojen tiedoista. [11] Heinäkuun 14. päivä 1954 presidentti Eisenhowerin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Robert Cutler lähetti muistion Yhdysvaltain ilmavoimien esikuntapäällikölle, kenraali Nathan Twiningille, sopiakseen tapaamisen “MJ-12 Special Studies Projectin” briiffistä. “Cutler-Twining memo” on eräs kaikkein luotettavimpia dokumenttilähteitä tähän mennessä MJ-12 Special Studies Projectin olemassaolosta. [12]
Toinen dokumenttilähde, joka viittaa huippusalaiseen UFO-kontrolliryhmään, on huippusalainen muistio Wilbert Smithiltä, joka tuohon aikaan oli vanhempi radioinsinööri Kanadan liikenneministeriössä. Päivämäärällä marraskuun 21. 1951, Smith kirjoitti seuraavasti viestintäkontrollerille koskien lentävien lautasten teknologiaa, jota erittäin salainen ryhmä tutki salassa USA:ssa:
Asia on mitä salaisin Yhdysvaltain hallituksessa, salaisemmaksi luokiteltu kuin vetypommi,
Lentävät lautaset ovat olemassa,
Niiden modus operandi on tuntematon, mutta pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä tekee asialle jotain, ja että
Koko asiaa pidetään Yhdysvaltain hallinnossa erittäin merkittävänä. [13]
Smithin muistio vahvistaa sen, että vuonna 1951 pieni tri. Vannevar Bushin johtama ryhmä salaa tutki UFO-asiaan liittyviä teknologioita. Bush oli aiemmin johtanut Office of Scientific Research and Developmentia (1941-1947) sekä eri asevoimien haarojen yhteistä Research Development Boardia (RDB). [14] Smithin muistion aikaan Bush oli RDB:n valvontakomitean jäsen ja Trumanin johtava tieteellinen neuvonantaja. Bushin rooli on merkittävä toisessa vuodetussa dokumentissa, Truman Memossa, jota käsitellään alla.
Kolmas dokumentti liittyy kolmeen 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon otsikolla ”Yhteinen logistinen suunnitelma MAJESTICille.” Muistiot on tehty julkiseksi vuonna 1976 ja niissä lukee:
MAJESTICia tukevat suunnitelmat ovat nyt valmisteilla: psykologisen sodankäynnin suunnitelma, epätavallisen sodankäynnin suunnitelma, peitetoiminnan ja harhauttamisen suunnitelmat, siviiliasiain/sotilashallinnon suunnitelma, komentosuunnitelma, logistinen suunnitelma, logistiseen suunnitelmaan sisällytettävä kuljetusopas, kartoitussuunnitelma ja viestintäsuunnitelma.” [15]
Näiden muistioiden merkitys on, että niistä käy selväksi että vuonna 1952 oli valmisteilla Majestic-niminen projekti, ja siihen kuului merkittävää eri alojen tukitoimintaa, mitä voitaisiin odottaa joltain UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvältä: psykologinen sodankäynti, salaiset sotilasoperaatiot, siviiliasiat/sotilashallinto, logistiikka, viestintä, yms. Pääesikunnan muistiot tukevat vuoden 1954 Cutler Twining muiston kertomaa projektista nimeltä Majestic-12, ja sitä mitä Smith kuvasi Vannevar Bushin johtamasta UFO-ryhmästä.
Sihteeri Forrestal (toinen oikealta) muiden väitettyjen MJ-12 jäsenien kanssa
Kolme aiempaa virallista dokumenttia antavat tukea useille vuodetuille dokumenteille, jotka myös kuvaavat UFO-kontrolliryhmää nimeltä MJ-12, Majestic tai muu vastaava variaatio. Yhdessä vuodetussa dokumentissa on väitetysti huippusalainen muistio, jonka presidentti Truman on kirjoittanut puolustusministeri Robert Forrestalille syyskuun 24. päivä 1947. Viitaten hänen keskusteluun nimeltämainitsemattomasta asiasta [UFOt ja Maan ulkopuolinen elämä], Truman kirjoittaa: “[T]ästä eteenpäin tästä asiasta puhuttaessa tullaan käyttämään nimeä Operation Majestic Twelve.” [16] Muistio jatkaa: “tulevat pohdinnat tämän asian perimmäisestä luonteesta tulisi jättää täysin presidentinkanslialle, minkä jälkeen voitte käydä asianmukaiset keskustelut tri. Bushin ja keskustiedustelun johtajan kanssa.” Trumanin muistiota kuvattiin termillä Special Classified Executive (#092447) ja se oli liitteenä suurempaan vuodettuun dokumenttiin nimeltä Eisenhowerin briiffausdokumentti. Tuolloin vasta presidentiksi valittu mutta ei vielä tehtävissään aloittanut Eisenhower sai briiffausta 18. marraskuuta 1952, josta dokumentin väitetään olevan muistio. se kuvaa Majestic-12 -operaatioiden käyntiin saattamisen ja kaksitoista vastuuhenkilöä, joiden harteilla toimet olivat. [17] Eisenhowerin briiffausdokumenttia on tutkittu paljon, ja nimekkäät UFO-tutkijat pitävät sitä historiallisesti yhdenmukaisena muiden tapahtumien, dokumenttien ja viranomaisten kanssa tuohon aikaan. [18]
Cutler-Twining muistio, Smithin muistio, pääesikunnan muistiot, Trumanin muistio ja Eisenhowerin briiffausdokumentti näyttävät tyhjentävästi miten huippusalainen tieteellinen ryhmä on vastuussa Maan ulkopuolisen elämän ja teknologian käsittelystä tuohon aikaan — Majestic-12 tai jokin sen variaatio. Nämä dokumentit paljastavat, että MJ-12 toimi salaisesti, sille annettiin Pentagonista paljon logistista tukea, se liittyi läheisesti CIA:n salaoperaatioihin, ja se toimi piilossa presidentin valvonnalta. Kun presidentti Kennedy astui virkaansa vuonna 1961, hän oli tietoinen MJ-12:n olemassaolosta ja sen suhteesta UFO-informaatioon. Hän päätti selvittää lisää tästä salaisesta toiminnasta ja presidentin päiväkäskyllä saada se jälleen toimivaltansa alle.
Kesäkuun 28. päivänä 1961 presidentti Kennedy kirjelmöi seuraavaa Allen Dullesille, joka oli CIA:n johtaja:
Kansallisen turvallisuuden muistio Keskustiedustelun johtajalle Aihe: MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmus siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin Haluaisin lyhyen tiivistelmän teiltä heti kun vain teille sopii. [19]
Vuodettu kansallisen turvallisuuden muistio selvästi näyttää, että kesäkuussa 1961 Kennedy halusi saada tietää MJ-12:n toiminnasta ja sen suhteesta psykologiseen sodankäyntiin. Vaikka vuodettu kesäkuun muistio ei ole CIA:n tunnustama (se oli luokiteltu HUIPPUSALAISEKSI), toiset dokumentit samalta ajalta tukevat sen autenttisuutta. Varhaisessa kautensa vaiheessa presidentti Kennedy näytti, että hän halusi uudelleenstrukturoida kansallisen turvallisuuden neuvoston ja tuoda kaikki tiedustelun ja psykologisen sodankäynnin toiminnot presidentin toimivallan alaisuuteen. Helmikuun 19. päivä 1961 presidentti Kennedy antoi päiväkäskyn 10920 joka lakkautti Operations Coordinating Boardin. [20] Operations Coordinating Board oli pääasiallinen virastojen välinen taho, joka oli vastuussa kylmän sodan psykologisesta sodankäynnistä. [21] Sen vastuut annettiin Kennedyn kansallisen turvallisuuden neuvonantajan McGeorge Bundyn ja ulkoministeriön hoitoon.
Kennedyn päiväkäsyk EO 10920 näytti, että hän halusi saada hallintaansa kaikki psykologiseen sodankäyntiin liittyvät tiedustelutoiminnot. Operations Coordinating Boardin lakkauttaminen näytti, että hän oli halukas lakkauttamaan minkä tahansa valtiollisen toimielimen saadakseen psykologisen sodankäynnin toiminnot hänen tiiminsä alaisuuteen. EO 10920 auttaa osoittamaan todeksi hänen myöhemmän kesäkuun 28. päivän 1961 kansallisen turvallisuuden muistion koskien MJ-12:n toimien katselmusta, johon Kennedy oli saanut kuulla liittyvän psykologista sodankäyntiä. EO 10920 auttaa myös näyttämään todeksi sen todellisen huolen, josta puhutaan alempana, että Dulles uskoi MJ-12:n tulevaisuuden olevan vaakalaudalla.
Kesäkuun 28. 1961 muistion aitoutta tukee myös julkisiksi tehdyt kolme kansallisen turvallisuuden toimintamuistiota (National Security Action Memorandums, NSAM) jotka samana päivänä pääesikunta oli antanut, ja jotka myös Dulles oli saanut. NSAM:t 55-57 asettivat kylmän sodan operaatiot väkevästi pääesikunnan alaisuuteen. [22] Eversti Fletcher Proutyn mukaan ne olivat Kennedyn pääkeino saada kontrolli CIA:n salaisista operaatioista. Prouty kirjoitti:
… pian Sikojenlahden komitean kuulemisten jälkeen, Valkoinen talo antoi kolme mitä epätavallisimman ja vallankumouksellisimman luonteista NSAM:iaan. Ne säätivät suuresti rajoittavia määräyksiä salaisille operaatioille. NSAM #55 oli osoitettu JCS:n puheenjohtajalle, ja sen pääasiallinen teema oli ohjeistaa puheenjohtajaa siitä, että Yhdysvaltain presidentti piti häntä vastuullisena kaikista ”sotilastyyppisistä” operaatioista rauhan aikana, sillä hän olisi itse vastuussa niistä sodan aikana…. [T]ämän dokumentin aikeista ja painoarvosta ei ole väärinkäsitystä. Rauhanajan operaatiot, niinkuin siinä kontekstissa termiä käytettiin, olivat aina salaisia operaatioita… Tämä NSAM täten antoi puheenjohtajan käsiin vallan vaatia täysiä ja kattavia briiffauksia ja sisäistä roolia kaikkien salaisten operaatioiden kehittämisessä, joihin Yhdysvallat saattaisikin ryhtyä. [23]
Kesäkuun 28. päivän NSAM:t tukevat CIA:n muistion sisältöä, joka on annettu samana päivänä, jossa puhuttiin MJ-12:n kylmän sodan operaatioista. Kuten myöhemmin näytän vuodetun dokumentin avulla, kolme NSAM:ia selittävät miksi pääesikunta jäi MJ-12:n kaikkein salaisimman UFO-informaation ulkopuolelle.
Viittasin aiemmin kolmeen vuoden 1952 huippusalaiseen pääesikunnan muistioon ”MAJESTICin yhteinen logistinen suunnitelma”. Eri “MAJESTICia tukevien suunnitelmien” joukossa huomionarvoinen oli “psykologisen sodankäynnin suunnitelma.” [24] Jälleen kerran tämä näyttää MJ-12:n (Majestic) operaatioiden ja psykologisen sodankäynnin välillä olevan yhteyden. Kennedyllä oli täten hyvä syy antaa kesäkuun 28. päivän 1961 muistionssa Dullesille, jossa pyydettiin häntä katselmukseen MJ-12:n psykologisen sodankäynnin operaatioista.
Dullesin vastaus Kennedyn kesäkuun 28. päivän muistioon oli väitetysti huippusalainen kirje päivämäärällä marraskuun 5. 1961. [25] Dullesin kirje käy läpi MJ-12:n psykologisia aktiviteetteja. Se kuvaa UFOt osaksi “Neuvostopropagandaa”, jonka tarkoitus on “levittää epäluottamusta hallitusta kohtaan.” [26] Dullesin kirje tunnusti, että vaikka olikin mahdollista että osa “UFO-tapauksista ovat Maan ulkopuolelta”, nämä “eivät ole fyysinen uhka maanpuolustukselle.” [27] Dullesin kirje sanoi myös: “Turvallisuussyistä en voi paljastaa MJ-12 aktiviteettien arkaluonteisempia aspekteja.” [28] Mikäli aito, Dullesin kirje antoi presidentti Kennedylle ainoastaan minimaalisen määrän informaatiota vastauksena hänen kesäkuun 1961 NSAM-pyyntöön saada lyhyt tiivisitelmä MJ-12:n toiminnasta.
Dulles ja poltettu MJ-12 muistio
Kesäkuun 28. päivän 1961 muistio; EO 10920; NSAM:t 55-57; ja Dullesin marraskuun 1961 vastinekirje paljastavat, että kylmän sodan psykologisen sodankäynnin ohjelmien hallinnasta ja MJ-12:n salaisista toimista käytiin valtakamppailua. Hänen kansallisen tiedustelun johtotehtävistään eroamiseensa asti, marraskuun 29. päivään 1961, Dulles oli keskeinen hahmo valtakamppailussa Kennedyn kanssa MJ-12:n toimista ja salattujen UFO-tietojen kontrollista. Tämä valtakamppailu heijastuu vuodettuun ja osittain palaneeseen muistioon, jonka väitetään saadun talteen James Angletonin papereiden palaessa hänen kuolemansa jälkeen toukokuun 12. päivä 1987.
Angletonin entinen vastatiedustelukollega, joka väitti olleensa läsnä kun papereita poltettiin, lähetti sen kesäkuun 23. päivä 1999 Timothy Cooperille, joka parhaiten tunnetaan hänen roolistaan vuodettujen MJ-12 -dokumenttien julkituojana. [29] Tri. Robert Woodin ja Ryan Woodin mukaan palanut dokumentti on alkuperäinen hiilikopio, jonka kotkavesileima kertoo aitoudesta, mutta tähän mennessä laboratoriot eivät ole kyenneet jäljittämään sitä… Vaikka mitään päivämäärää ei annettu, sen sisältö puhuu suoraan syyskuusta. Vuoden arvioidaan olevan 1960-luvun alku, ja asiaa tutkitaan edelleen. [30]
Palanut dokumentti on perua Kennedyn ajoilta ja sillä on virallisen valtion dokumentin piirteet. [31] Mikäli sen sisältö on oikein, se on pitävää näyttöä valtakamppailusta Kennedyn ja MJ-12:n välillä pääsystä UFO-tietoihin.
Huippusalaiseksi luokiteltu dokumentti MJ-12 koodisanalla on sarja direktiivejä CIA:n johtajalta, joka yhtäaikaisesti oli MJ-12:n erikoistutkimusprojektin johdossa, jotka on osoitettu kuudelle muulle projektin jäsenelle. Kansilehdessä sanotaan:
Kuten varmasti jo tiedät, Lancer [Kennedyn salaisen palvelun koodinimi] on tehnyt joitain kyselyitä koskien aktiviteettejamme, mitä me emme voi sallia. Kertokaa mielipiteenne lokakuuhun mennessä. Toimintanne tässä asiassa on kriittistä ryhmän jatkumiselle. [32]
Dokumentti selvästi tunnustaa, että Kennedyn pyrkimykset saada pääsy UFO-tietoihin pian virkaan astumisen jälkeen tammikuun 20. päivä 1961 itse asiassa uhkasivat koko MJ-12 Special Studies projektin/ryhmän olemassaoloa.
Vaikka poltetulla dokumentilla ei ole päivämäärää, kirjoittajan auktoriteetti ja poliittinen konteksti kertoo, että se on kirjoitettu pian Kennedyn antaman kesäkuun 26. päivän 1961 NSAM:n jälkeen, jossa pyydetään “MJ-12 tiedusteluoperaatioiden katselmusta siten kun ne liittyvät kylmän sodan psykologisten operaatioiden suunnitelmiin”. [33] He polttivat dokumentin tiedostaen, että oli muuttunut “tarpeelliseksi katselmoida ja arvioida kenttätoiminnan päällekkäisyyksiä nykytilan valossa”. [34] Tämä vaikuttaa olevan viittaus kesäkuun 26. päivän NSAM-katselmukseen, joka Dullesin pyydettiin toimittamaan.
Poltettu dokumentti vaikuttaa olevan luonnostelma Allen Dullesin sarjalle MJ-12 direktiivejä, joka tiesi että hänen aikansa keskustiedustelun johdossa oli rajallinen johtuen huhtikuun 1961 Sikojenlahden fiaskosta. Hän tarvitsi vastauksen toisilta MJ-12 jäseniltä lokakuuhun mennessä, kuukautta ennen kuin hänen piti jäädä eläkkeelle keskustiedustelun johdosta marraskuun 29. päivä 1961. Poltettu dokumentti sisälsi useita direktiivejä siitä miten kontrolloida UFO-informaatiota ja varmistaa, että sitä ei päätyisi “Presidentille [Presidentti Kennedy), kansallisen turvallisuuden neuvston työntekijöille, ministeriöiden johtajille, pääesikunnalle tai ulkovaltojen edustajille”. Periaatteessa Dullesin salaiset direktiivit eväsivät Kennedyn kansallisen turvallisuuden tiimiltä pääsyn kaikkein arkaluonteisimpiin CIA:n ja MJ-12:n UFO-tietoihin.
Vaikka muiden MJ-12 tiimiläisten vastauksia ei vuodetuissa dokumenteissa luekaan, Dullesin marraskuun 5. päivän 1961 kirje Kennedylle kertoo, että hänen salainen MJ-12 direktiivien luonnostelma oli hyväksytty. Dullesin kirje lujasti viittaa siihen, että MJ-12 oli päättänyt olla tekemättä yhteistyötä Kennedyn kanssa. Näin Kennedyn pyrkimykset tuoda MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteetit hänen kansallisen turvallisuuden neuvonantajansa suoraan kontrolliin oltiin estetty.
Tiivistelmänä tähän mennessä presidentti Kennedyn toiminnasta MJ-12:n suhteen: dokumentit paljastavat, että vuonna 1961 Kennedy yritti saada kontrollia kylmän sodan psykologisen sodankäynnin tiedusteluoperaatioista. Tämä osoitetaan päiväkäskyssä 10920, joka siirsi psykologisen sodankäynnin suunnittelun McGeorge Bundyn kontrolliin. Tätä tukee lisäksi julkiseksi tehdyt muistiot pääesikunnalta vuodelta 1952, joissa luvataan logistista tukea MAJESTICin (MJ-12) psykologisen sodankäynnin ohjelmille, sekä kolme NSAMia, jotka on annettu kesäkuun 28. päivä 1961, joilla siirretään kylmän sodan aktiviteetit pääesikunnan alaisuuteen. Samana päivänä, kesäkuun 28., Kennedy otti yhteyttä Allen Dullesiin pyytääkseen katselmusta MJ-12:n psykologisen sodankäynnin aktiviteeteista. Dullesin marraskuun 5. päivän vastaus alleviivaa sitä, että näihin aktiviteetteihin kuuluu UFO-aihe, mutta siinä kieltäydyttiin julkaisemasta arkaluonteista informaatiota. Nämä tapaukset ovat yhdenmukaisia poltetun dokumentin kanssa, joka sisältää kahdeksan direktiiviä, jotka rajoittavat presidentin, hänen kansallisen turvallisuuden henkilöstön, ml. Bundyn, sekä pääesikunnan pääsyä UFO-tietoihin. Täten voidaan todeta, että Allen Dulles oli viranomainen, joka luonnosteli poltetun dokumentin.
Vähän hänen väitetyn marraskunu 5. päivän 1961 Kennedylle lähettämänsä kirjeen jälkeen, Dullesin luonnostelemat direktiivit olivat saaneet kuuden muun MJ-12:n jäsenen hyväksynnän. Vaikka Dulles ja MJ-12 tekivät tyhjäksi Kennedyn pyrkimykset saada pääsy salaisiin UFO-tietoihin vuoden 1961 lopulla, alle kaksi vuotta myöhemmin Kennedy tekisi jotain mikä pahentaisi hänen konfliktiaan MJ-12:n kanssa ja toisi sen tuhoisaan kliimaksiinsa.
Teksti jatkuu osassa II.
***
Viitteet
[1] “Counter Intelligence Corps/Interplanetary Phenomenon Unit Report” on arvioitu keskiverrosta erittäin autenttiseksi Majestic Documents -verkkosivulla. Saatavilla verkossa: http://www.majesticdocuments.com/pdf/ipu_report.pdf
[11] Vaikka dokumentti löytyi kansallisarkiston laatikosta täynnä virallisia dokumentteja, sillä ei ole arkistonumeroa. Tämä on saanut jotkut väittämään, että se on sijoitettu kansallisarkistoihin ja se on huijaus, mutta sellainen on epätodennäköistä ottaen huomioon kansallisarkistojen turvallisuusproseduurit. Katso: http://www.ufoforhumanrights.com/mj-12.php . Arkistojen lausunto muistiosta: http://www.archives.gov/foia/ufos.html#mj12
Usean vuoden ajan on ilmestynyt artikkeleita salaisista valtion tukikohdista, joissa eksoottisia avaruusaseita ja amerikkalaisten suunnittelemia lautasia rakennetaan ja testataan, mutta aina todistukset sellaisista ovat “epävirallisia” tai “lähteistä joita ei voida nimetä”. Joten päätin mennä itse paikalle katsomaan. Huhtikuun 9. päivä 1992 suuntasin S-10 Blazerini kuuden osavaltion suurelle kiertueelle lounaisiin salapaikkoihin. Todellisuus osoittautu paljon hämmentävämmäksi kuin mitä olin nähnyt missään kirjassa kuvatun.
Kiinnostuneille ja epäileväisille, minun taustani on tutkija ja minulla on kliinisen psykologian yksityispraktiikka Sacramentossa, Kaliforniassa. Minulla on ollut harrastuneisuutta UFOihin vuodesta 1947 lähtien, ja tutkimuskiinnostusta Tähtivierailijoiden kohtaamisiin vuodesta 1989. Muodollinen koulukuseni on psykologia (tohtori), opetusala (maisteri), sosiaalityö (maisteri) ja filosofia (kandi). Tietoni fysiikasta, astronomiasta, ydinfysiikasta, gravitaatiosta ja tiedustelupalvelujen ja armeijan salailusta on itseopittua lukemalla kirjoja kuten Intelligent Life in the Universe, Carl Sagan & I.S. Shklovskii, The Anti-Gravity Handbook, D. Hatcher Childress, The Puzzle Palace, James Bamford, The Cult of Counterterrorism, Neil Livingstone, ja Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists, sekä L. Fletcher Proutyn JFK: The CIA, Vietnam, and the Plot To Assassinate John F. Kennedy. En ole koskaan ollut armeijassa tai tiedustelutoiminnassa. Olen lojaali, mutta huolestunut amerikkalainen.
Valintani vierailukohteiksi perustui artikkeleista saatuun informaatioon pimeistä ja mustan budjetin projektien tukikohdista sekä tähtienvälisten aseiden tutkimus- ja kehityspaikoista, joita on mainittu sanomalehdissä kuten L.A. Times, sekä eri lehdissä kuten Aviation Week and Space Technology, Popular Mechanics, UFO MAGAZINE, ja MUFON Journal. Käytin monia käyttökelpoisia johtolankoja Howard Blumin loistavasta kirjasta Out There, sekä Timothy Goodin olennaisesta teoksesta Above Top Secret. Myös erottelin parhaani mukaan varmistettavissa olevaa informaatiota vahvistamattomasta William Hamilton III:n kirjasta Cosmic Top Secret. Toinen lähde oli marraskuun 26. päivän 1991 luento ”The Search for Extraterrestrial Intelligence”, jonka on pitänyt NASA Ames Research Centerin tohtori Jill Tarter, jonka varsin tiukka protestointi Blumin kirjaa Out There kohtaan ainoastaan lisäsi epäilyksiäni siitä, että Blum oli päässyt kiinni johonkin. Lisäinformaatiota tarjosivat kaksi keskustelua kahden CIA-viranomaisen kanssa, jotka olen tavannut, sekä vuoteni Kalifornian yliopistolla, jatko-opiskelijana ja opettajana.
Koostamiseni tein ilman muodollisia ohjeita tai sisäpiirin informantteja. Amerikan intiaaniviisauden kannattajana pyysin ja ilmeisesti sainkin opastusta ja varjelusta henkisiltä voimilta.
Ensimmäinen kohteeni oli Tonopah, Nevada, portti pimeän budjetin ilmailuprojekteihin. Jos piirtää viivan Kalifornian Lancasterista Arcoon, Idahossa, Denveriin ja Alamogordoin, New Mexicossa, useimmat pimeän budjetin ilmailuprojektit rakennetaan, testataan ja sijaitsevat tämän nelikulmion sisällä, minun tutkimuksieni mukaan. Vaikka Tonopah on pikkuriikkinen kunta, jonka suurin teollisuudenala on kaivosala, siellä sijaitsee ilmavoimien ilmapuolustuksen päämaja. Tämä on paradoksi, sillä Nelliksen ilmatukikohta (lähin ilmavoimien laitos) on 180 mailin päässä etelässä. Ellei sitten, siellä ole jotain salaista ilmavoimien toimintaa Nevadan testialueen pohjoispuolella, joka vaatii ilmapuolustusta. Mitä siellä onkin. Lisäksi näin ”Sukkulan Sandiaan”. Erittäin mielenkiintoinen, sillä Sandian laboratoriot ovat kahden osavaltion päässä Albuquerquessa. Ellei sitten Sandiaa ole läsnä lähempänä, mitä siellä onkin.
Tonopah’sta ajoin itään 15 mailia valtatie 6:a pitkin kääntyäkseni Tonopah’n testialueelle. Sisääntuloplakaati harhaanjohtavasti antaa kuvan siitä, että siellä testataan pieniä raketteja. Mutta 12 mailia etelään ajettuani saavuin suuren tukikohdan luo, jota ei operoi puolustusministeriö, vaan energiaministeriön Sandia National Laboratories. ”Sandia National Laboratories (SNL) on AT&T”, kertoo Sandian tiedottaja Joanne Pigg. (henkilökohtainen viesti, 04/20/92.) Kyllä, AT&T on korporaatio tähtienvälisten aseiden fysiikkatutkimuksen taustalla. Kun AT&T haluaa tykittää jotain, kyseessä voi olla heidän sähkömagneettiset pulssiaseensa.
Etuportilla on 30 jättiläismäistä kaksikerroksista rakennusta, jossa testialueen työntekijät asuvat. Kiikareilla (7X35 power) kykenin näkemään alueelle viisi mailia, jossa on yhtä suuri toinen rakennuskompleksi. Etelään ja itään ulottuu satoja neliömaileja energiaministeriön asetestialuetta, aseita kuten sähkömagneettinen pulssi, hiukkassäde, taktinen ydinase (Leonard Stringfield, The UFO Report, T. Good, ed.) sekä laser. Strategisia ydinaseita testataan 100 mailia etelämpänä toisessa energiaministeriön laitoksessa, Nevadan koealueella. Amerikkalaisten tekemiä lautasaluksia koelennätetään 100 mailia kaakkoon, Groom & Papoose Laken tukikohtien yllä.
Tonopah’n testialueen vartijat eivät olleet pukeutuneet armeijan tai poliisin asuihin, vaan heillä oli autiomaacamo-tyyliset kokovartaloasut, joiden kryptisissä olkamerkeissä luki ”ASI-SWAT”. Armeijan saattue päästettiin portilta ja se suuntasi kohti aluetta. Kun lähestyin pääporttia jalan, kaksi vartijaa olivat koppavan röyhkeitä ja aggressiivisia. Heillä oli omituisia aseita, joita en ollut koskaan nähnyt, vaikka olen tietoinen amerikkalaisten ja kansainvälisten joukojen, poliisin ja eliittiyksiköiden aseista, joita löytyy esimerkiksi Soldier of Fortune -lehdestä. Heidän aseensa näyttivät paksuilta, mustilta, sylinterimäisiltä kivääreiltä (arviolta 5 tuumaa halkaisijaltaan), arviolta metrin pitkiä, mutta ei minkäänlaista piippua tai piipun suuta. En halunnut kokea sitä että tällaisella aseella osoitetaan minua, joten hyväksyin heidän kieltonsa päästää minua ohi, ja peräännyin.
Arviolta 80 mailia itään Tonopah’n testialueelta State HWY 375 on pikkukylä Rachelissa, Nevadassa. Lähinnä siirrettävien kevytasuntojen kompleksi Area 51:llä työskenteleville ihmisille. Rachelin keskusta on Little A’Le’Inn -baari ja ravintola. Omistajat Joe ja Pat Travis ovat varsin perillä Area 51:sta ja useista ilmavoimien työntekijöistä, jotka tulevat sinne drinksuille töiden jälkeen. Little A’Le’Innin seinät ovat varsinainen ilmavoimien arvomerkkien museo, täynnä UFO-valokuvia, piirroksia, tuliaisia sekä allekirjoitettuja UFO-tutkijoiden ja tutkivien journalistien valokuvia. Joe kertoi minulle UFOsta, joka kerran yöllä laskeutui sulkemisen jälkeen ja valaisi koko ravintolan sisustan.
Sitten jatkoin 25 mailia kaakkoon Groom Laken hiekkatietä, jossa on kuuluisa musta postilaatikko. Käyttäen USGS:n topografisia karttoja (Pahranagat Range), ajoin huolellisesti länteen hiekkatietä kohti Groom Laken tukikohtaa. Vaikka olin edelleen viiden mailin päässä armeijan alueelta, kohtasin kaksi miestä camoasuissa kivääreillä aseistettuna, istumassa kilvettömässä Ford Broncossa, hätävalot katolla, parkkeerattuna tienpenkalle minua kohti. Kun ajoin heidän ohitseen, vasen takarenkaani puhkesi ja jouduin pysäyttämään. Rengas oli puhkoutunut sivuseinämästä, vaikka tiiviste oli ookoo. Hiekkatiellä mikään ei olisi voinut aiheuttaa sivuseinämän repeämän. Päättelin, että renkaaseen oltiin ammuttu reikä, jonkun näiden miesten aseella. Muutaman minuutin päästä camo-parivaljakko teki U-käännöksen, ajoi viereeni kun olin vaihtamassa rengasta, ja sarkastisesti kysyi ”Onko jokin huonosti?” Minulta kyseltiin oliko minulla virkamerkkiä, ja olinko ”menossa eteenpäin”. Kun sanoin ettei minulla ollut virkamerkkiä, he sanoivat että ”Ei kannata ajaa eteenpäin”. Sain tietää, että armeijan alueen reunalla oli vartioitu portti. Maavoimien everstiluutnantti James W. Hutchinson on laitoksen komentaja, joka vastaa Area 51:n toiminnasta. (USAF warning document, Area 51 issue, 1992.)
Koska oli myöhäinen iltapäivä, vetäydyin odottamaan pimeän tuloa, sitten käännyin ja parkkeerasin viisaasti neljännesmailia itään Broncosta ja otin kiikarini esiin tarkkaillakseni Groom Rangen harjannetta Area 51:n ja S-4:n yllä 21:00-22:30 välillä huhtikuun 9. päivä. Puolen tunnin päästä havaitsin kirkkaan oranssina palavan valon nousevan pystysuoraan Groom Mountainsin takaa. Se leijaili usean minuutin ajan, ajelehti hitaasti etelään noin 300 metrin verran, sitten hiljalleen laskeutui pystysuoraan vuorten taakse. Tämä kappale oli saman värinen ja muotoinen, ja se näkyi samassa suunnassa kuin Gary Schulzin kuvaama esine, joka suurensi ja tietokoneella käsitteli kuvaansa paljastaakseen lentävän lautasen, jonka päällä oli kupoli, jota ympäröi ionivalon häivä. Schulzin valokuvissa hän on tunnistanut HPAC:n (Human Powered Alien Craft, ihmisten ohjaama avaruusolentojen alus), joka roikkui Little A’Le’Innin seinällä, ja joka näkyy myös Cosmic Top Secretissa.
Pian toinen kirkkaasti valaistu pyöreä kappale nousi pystysuoraan ja leijaili arviolta 200 metriä harjanteen yläpuolella. Tämä esine vilkkui ja emittoi sinivalkoista intensiivistä valoa, ilmeisesti aluksen pinnasta. Sitten se aloitti sarjan uskomattomia, mahdottoman nopeita heilurimaisia liikkeitä, siksakkia ja edestakaisin siirtymistä sekunnin murto-osan intervalleilla, arviolta 300 metrin ”hyppyinä”. Kappale teki 180 asteen käännöksiä ja ilmaantui olevan melkein kahdessa paikassa yhtä aikaa. Tämän aerobatian jälkeen se asettui ja leijaili hetken, sitten jatkoi heilurimaista liikettä. Molemmat heiluntaliikkeet kestivät yli minuutin kumpainenkin. Lopulta kappale leijaili paikallaan liikkumatta, sitten alkoi lentää harjannetta pitkin etelään tasaisella korkeudella ja arviolta 80 mailin tuntivauhdilla. Seurasin sitä kiikareillani arviolta 30 mailin matkan ennenkuin se sulautui tähtitaivaaseen.
Arviolta puolen tunnin päästä katoamisesta, kolmas kirkas pyöreä esine ilmestyi, joka hehkui samaa kirkkaan oranssia väriä. Se nousi Groom Rangen ylle, leijaili, ajelehti hitaasti, sitten alkoi vilkkua. Sitten se alkoi liukua harjannetta pitkin vakiokorkeudella ja -nopeudella, mutta jonkin verran epätasaisesti, tehden ailahtelevia hyppyjä eteenpäin. Myös omituista oli aluksen vilkkuvalon muuttuminen. Yhdessä vaiheessa se oli kirkkaan tarkasti määrittyvä oranssina vilkkuva orbi, toisessa vaiheessa se oli sumea kultainen valomöykky. Se toisti tämän muodonmuutoksen kulkiessaan harjannetta.
Nämä alukset navigoitiin verkkaalla tavalla, eivätkä ne näyttäneet sellaista itsevarmaa liikettä tai äärimmäisen nopeita poistumistyylejä, joita niin usein raportoidaan UFOjen yhteydessä. Näin päättelin, että ne ovat Yhdysvaltain valmistamia levyaluksia, primitiivisen tasoista teknologiaa ja/tai pilotin osaamista. Toisaalta yhden aluksen äärimmäisen nopeat akrobaattiset liikkeet viittaisivat inertiaalisiin voimiin, ja täten gravitaatioon, jotka alus osaa voittaa.
Seuraava kohteeni oli Archuletta Mesa (Archulettan pöytävuori) juurikin Dulcen pohjoispuolella, New Mexicossa. Blumin Out Theressa ja Goodin The UFO Reportissa rapotoitu maanalainen tukikohta Archuletta Mesa sijaitsee New Mexicon ja Coloradon rajalla. Ajoin vuoren ympäri ja huomasin mystisen ”ranchin” pohjoislaidalla vuoren juurella. ”Redding R Ranch” on oletettavasti buffalon kasvatuspaikka. Kuitenkin ranchin edustalla kahden rakennuksen välissä oli neljä omituista, kahdeksanmetristä puujalkaista vartiotornia, jotka määrittelivät sisemmän maa-alan neljä nurkkaa. Mitään liikettä tai henkilöstöä ei ollut paikalla. Ranch ulottuu kaksi mailia tien vierustaa, siinä on neljä hienoa ja kallista raudasta työstettyä kaariporttia, joihin on työstetty teksti ”Redding R Ranch”, tasaisin välimatkoin aitaa pitkin. Kuitenkin kolme näistä porteista ei johda yhtään mihinkään, ne joko ovat rotkon seinämän laidalla tai tiiviin metsän laidalla, jonne ei mene mitään tietä. Vuonna 1992 haastattelemani tiedustelu-upseeriksi itsensä mieltänyt tri. John Alexander, joka työskenteli PSITECHin johtokunnassa (kaupallinen tiedusteluyritys, joka käyttää fysiikkaa kaukokatseluun), ilmaisi suurta kiinnostusta katsella valokuviani ”ranchista” ja sanoi että ”en ole koskaan kuullutkaan siitä”. Kerroin hänelle että kaukokatselija Sacramentossa, Kaliforniassa jota konsultoin, Nancy Matz, oli havainnut useita tasoja maasta kaivettuja kammioita pöytävuorella, mutta siellä oli ollut vuoren sisässä suuri häiriö, mikä sai aikaan eräiden kammioiden romahtamisen. Tri. Alexander vastasi tähän, ”me räjäytimme ydinpanoksen vuoren sisässä” (henkilökohtainen viesti, 06/16/92), mutta sitten hän lisäsi että ”etsimme sieltä öljyä”. Öljyä löytyy syvältä maankuoresta, ei maan yläpuolella olevasta hiekkakivisestä pöytävuoresta. Näin en päässyt kokonaan Archulettan pöytävuoren mysteerin (Dulce) sisään, mutta siellä tuntuu olevan enemmän kuin mitä pintapuolisesti silmälle näkyy.
Sitten suuntasin New Mexicoon tiedustelemaan Los Alamos National Laboratoriesia (LANL), jossa aseteknologian teoreettista tutkimusta tehdään energiaministeriölle University of Californialla. Yliopisto pyörittää Lawrence Livermore Laboratoriesia Kaliforniassa samoista syistä, joka erikoistuu laser- ja ydinfuusiotutkimukseen.) Jättiläismäinen rehottava kompleksi, joka peittää ison osan Los Alamosin piirikuntaa, Los Alamosin laboratoriot ovat 5 mailia kertaa 13 mailin alueella, ja John Alexanderin mukaan siellä on paljon maanalaisia laitoksia maanpäällisten lisäksi (henkilökohtainen viesti, 06/16/92.) LANL painottaa kovasti ydintutkimusta. Se auttaa selittämään miksi tämä maa ei edisty ydinjätteen turvallisen käsittelyn parissa, sillä vain yksi LANL-rakennus oli omistettu ydinjätteen käsittelyn tutkimukselle, kun taas sadat muut oli omistettu jätteen tuottamiselle. Energiaministeriön ”Ei läpikulkua”-kyltit, joissa lukee vakavista sakoista, ovat kaikkialla LANLissa, kuten on myös säteilyvaroitusmerkit. Joitain tiettyjä kiinnostavia anomalioita näkyi LANLissa. Rakennuksessa T10 on ihmisgeenejä tutkiva Center for Human Genome Studies, sekä(!) HIV (AIDS) tietokanta: kahden varsin omituisen projektin yhdistelmä joka on mukana asetutkimuksessa, eikä niinkään terveysministeriön tutkimuksessa. Ei voi kun muistella kaikkia niitä huhuja siitä miten AIDS on biologinen ase, joka on vapautettu maailmaan. Vieläkin omituisempia rakennuksia on LANLin teoreettisen biologian ja fysiikan tutkimuslaitos. Ehkäpä vähemmän mielenkiintoista mikäli huhut pitävät paikkansa on, että Coronan, New Mexicon lähelle syöksyneen UFOn avaruusolentojen ruumiita tuotiin Los Alamosiin tutkittavaksi. Los Alamosin teoreettisen biologian osasto voi olla kytköksissä NASAn Ames Research Centerin eksobiologian tutkimuksiin, joissa on luotu elävän näköisiä vaihtoehtoisen evoluution malleja, miltä älykäs elämä näyttäisi toisilla planeetoilla (Blum, H., Out There).
Ydinaseiden ja eksoottisen biologian lisäksi LANL tutkii myös suurtehomagneettikenttien sotilaskäyttöä National High Magnetic Field Laboratoryssa (gravitaatio/antigravitaatiotutkimuksen edellytys). Ja armeijan yhteys LANLiin ei ole mitenkään salamyhkäinen. Ilmavoimilla on ATAC teknisen tuen keskus siellä, vartioitu ja miehitetty 7 päivää viikossa.
Toinen anomalia Los Alamosissa on sen keskellä oleva ydinreaktori. Se on ainoa ”reaktori”, jonka ole nkoskaan nähnyt, jossa on työntekijöiden asuintiloja heti reaktorin vieressä, mikä rikkoo periaatetta että pidettäisiin optimiväli henkilöstön ja säteilylähteen välillä.
Los Alamosin ja Lawrence Livermore Laboratoriosin teoreettisen asefysiikan tutkimus kääntyy oikeiksi käyttöön otettaviksi kehittyneiden aseiden malleiksi Sandia National Laboratoriesissa, Albuquerquessa. Joten suuntasin Albuquerqueen, jonka sanotaan olevan mustan budjetin toiminnan keskus. Kaakkoiskulmassa kuntaa on Kirtlandin ilmatukikohta. Kirtland tarjoaa peitetarinan ja asumukset seuraaville: energiaministeriön lounaiselle toimistolle, Sandia National Laboratoriesille (SNL), Defense Nuclear Agencylle, Interservice Nuclear Weapons Schoolille ja energiaministeriön National Atomic Museumille. Energiaministeriön ja SNL:n matala profiili on vähättelyä. He eivät edes listaa itseään Albuquerquen puhelinluettelossa, vaikka muut liittovaltion virastot on listattu pitkästi puhelinluettelossa jopa vähäisempien osastojen työntekijöiden numeroilla.
Menin Kirtlandin ilmatukikohdan kompleksiin sen pääportista, sen jälkeen kun sain kulkuluvan joka annetaan jokaiselle siviilille, joka haluaa vierailla National Atomic Museumissa tai SNL:n Solar Research Power Towerissa. Jos ei saa lupaa päästä eri DOE:n, USAF:n, SNL:n tai DNA:n laitoksiin ja ampumaradoille, tilaisuus tekee varkaan.
Energiaministeriön katolla liehuu kolme lippua, Yhdysvallat, energiaministeriö ja AT&T! Kyllä, AT&T:n vaakaraidat pallologolla heiluu myös, koska AT&T on Sandia National Laboratories, missä suurin osa energiaministeriön touhuista lounaassa tehdään. Vaikka valtio tykkää brassailla sen ydinvoiman turvallisuushistorialla, energiaministeriö ei kykene pitämään edes omaa päämajaansa puhtaana kontaminaatiosta, kuten käy ilmi valokuvatodisteista. Kontaminoitunut tai ei, energiaministeriö on turvattu linnake, jonka tarkastuspisteillä ja henkilöstön tiloihin mentäessä joutuu lukitsemaan oven, antamaan koodin, sitten avaamaan toisen oven mentäessä päärakennukseen.
Koska en voinut mennä päärakennukseen tai SNL:n rakennukseen, matkasin neljännesmailin etäämmäs National Atomic Museum (NAM). Ydinfyysikot ja armeija Los Alamosissa ja Sandian labroissa ovat ylpeitä historiastaan ja ”saavutuksistaan”, joita he esittelevät, joiden oletin olevan salaista (ja voi ehkä edelleenkin olla muualla). Esimerkiksi Yhdysvalloilla on nyt vetypommeja, joiden koko on kutstettu RV-propaanitankin kokoiseksi, joka helposti mahtuisi armeijan duffelikassiin. Tai kuten Abu Nidal tietää, bussiterminaalin varastolokerikkoon. Vieläkin ihmeellisempänä Lawrence Livermore Laboratories jatkuvasti pyörittää disinformaatiokampanjaa, jossa ”me edelleen työskentelemme ydinfuusioreaktion rajaamiseksi”, mikä oli NAMin paljastus että Yhdysvalloilla on ollut vuodesta 1987 asti kontrolloitu ydinfuusio, ja että se pitää itseään käynnissä (!) ja että sitä säilötään supervahvalla magneettikentällä. He käyttävät lasereita räjäyttämään fissiomateriaalia ja tuottamaan fuusiota. Tämä on loppumaton lähde ja varsin kompakti energiamuoto ja voi olla painovoimaa uhmaavan aluksen voimanlähde, jonka näin Area 51:ssä. Toinen NAM-paljastus tähtiaseista oli, että SNL on saavuttanut partikkelikiihdytyskyvykkyyden, joka voi tuottaa 100,000,000,000,000 (100 biljoonan) voltin purkauksen käyttäen yhden tuuman paksuista litiumdiodia.
Tien toisella puolella National Atomic Museumista on Interservice Nuclear Weapons School, jossa asevoimien eri haarat voivat opiskella sitä miten käyttää ydinaseita. Ydinaseiden ei tule olla ymmärretty pelkkinä vetypommeina, vaan avaruusaseina, joissa käytetään ydinfuusiovoimaa voimanlähteenä.
Tämä johtaa meidät seuraavaan suureen kompleksiin Sandia National Laboratoriesilla. SNL ja sen koekäyttöalueet ulottuvat etelään ja itään energiaministeriön päärakennuksesta yli sadan neliömailin verran, ja ne vievät suurimman osan pinta-alasta alueella, jota nimitetään ”Kirtland Air Force Baseksi”. SNL:llä on projektirakennuksia aina puolen mailin välein joka suuntaan horisonttiin. Kyltissä lukeviin aktiviteetteihin kuuluu suurimmaksi osaksi asejärjestelmien tutkimusta ydin-, magneetti-, aurinko-, sähkömagneetti-, laser- ja hiukkassäde-energialla. Solar Power Tower -laboratorio SNL hehkuttaa heliostatia (aurinkovoiman keräin-keskityslaitetta) joka voi polttaa 1 tuuman paksuisen kovaan metallilevyn läpi 26 sekunnissa.
Mutta tähtien välisten aseiden tutkimuksen sovellutuksien helmi oli ”Project ARIES, kehittyneen sähkömagneettisen pulssin (EMP) simulaatioalue”, jossa Edgerton, Germhausen & Greer (EG&G) oli rakentanut kahden korttelin kokoisen laitteen Defense Nuclear Agencylle.
EG&G on hämäräperäinen korporaatio, joka on mukana (Wackenhut Corporationin kanssa) Area 51:n ja S-4:n turvajärjestelyissä (henkilökohtainen viesti EG&G:n ja Wackenhutin turvahenkilöstöltä 03/14/92), mustan budjetin aseoperaatioissa kuten Project ARIES, ja erilaisten ydinlaitosten ylläpidossa Yhdysvaltain hallitukselle (Wildfire, 6:1, Spring, 1992). EMP-ase koostuu 1 1/2 korttelin suuruisesta tynnyrimäisestä putkesta, joka on vaakatasossa asetettu puisen (ei-johtavan) pukin päälle 8 metrin korkeuteen, joka on kytketty kaksikerroksiseen tornirakennukseen, joka puolestaan on kytketty suureen sähkölaitteeseen jonka ulokkeet ja massiiviset kaapelit näyttävät suurelta Van de Graafin generaattorilta. Pitkään huhuttu sähkömagneettinen pulssiase on viimein havaittu! Fuusiovoimalla toimiva ja 100 biljoonan voltin purkauksia tuottava laite kykenee pimentämään jopa eksoottisimman UFO-teknologian. Se on selvästi aivan ylimitoitettu tuhoamaan pelkästään Venäjän ballistiset ohjukset, joita varten riittäisi pelkkä ohjuspuolustusjärjestelmä. Ajellessani ulos aurinkovoimalabrasta, kohtasin kuuluisan Manzano Mountain Weapons Storage -laitoksen, joka on kokonainen vuori täynnä tunneleita erilaisille korkean turvallisuuden esineille kuten ydinaseille, ja Timothy Goodin mukaan siellä on myös talteen noudettuja UFOja (Above Top Secret). Manzanoa ympäröi kolme erillistä piikkilanka-aitaa, joiden välissä on karua maastoa, oletettavasti myös liikesensoreita. Aseistettu henkilökunta kiertää jeepeillä alueen ympäri. Manzanon turvallisuus on niin överiä verrattuna varsin olemattomaan muuhun turvallisuuteen Sandialla. Manzanon pohjoispäässä on pahamaineinen Coyote Canyon -testialue, jossa äärimmäisen salaisia ilmavoimien, DNA:n, DOE:n ja SNL:n tutkimuskokeita tehdään. Sisäänkäynnillä on kyltti, jossa luki Defender Challenge project. Tämä on alue, jossa ilmavoimien henkilöstö on havainnut UFOja vuonna 1979 (Above Top Secret, T. Good). Coyote Canyonia kiikareillani väijyessäni näin omituisen 7 metrin kokoisen metallipallon, joka lepäsi maassa ohuen tinakatoksen alla, neljän paalun tukemana. Sen tarkoitus oli epäselvä. Mitä tutkimusta siellä sitten tehdäänkin, se on tehnyt alueen vedestä juomakelvotonta eikä siinä voi pestä edes käsiä. Kieltokylttien takia en kehdannut mennä alueelle, joten en voi raportoida mitä näissä Sandian paikoissa tapahtuu.
Sandiasta poistuessani suuntasin etelään, Alamogordoon, National Solar Observatoryyn (NSO) Sunspotissa, New Mexicossa. Sacramento Peakin huipulla, 2,8km Alamogordon yläpuolella, on NSO:n toinen matalan profiilin laitos. Sen henkilöstöön kuuluu ilmavoimien tiedeupseereita, jotka monitoroivat Auringon sähkömagneettisen säteilyn tasoja etsiäkseen geofyysisiä ja geomagneettisia häiriöitä, avaruusalusten liikkeitä ja satelliittien kiertoratoja, sekä avaruuslentotoimintaa (NSO pamfletti, 1992). Observatorion sisäänkäynnin luona on pieni kyltti, jossa lukee ”Umbra”, National Security Agencyn korkein turvallisuusluokitus (The Puzzle Palace, J. Bamford). 300 metriä itään NSOsta on Army Sacramento Peak Frequency Surveillance Station, jonka sisäänkäynnillä on useita kieltokylttejä ja uhkailuja seuraamuksista. Tämä asema monitoroi sähkömagneettista kommunikaatiota ja telemetriaa White Sandsin ohjusalueen yllä, Hollomanin ilmatukikohdassa ja NASAn salaisessa Johnson Space City -kompleksissa. Kaukokatselijakonsulttini huomauttivat maanalaisista laitoksista tarkkailuasemalla ja sähkömagneettisesta kenttägeneraattorista, joka voi selittää sen miksi mitään heinäsirkkojen sirinää tai metsän huminaa ei kuulunut lähellä tätä ELMINT (electromagnetic intelligence) laitosta, jota mahdollisesti pyörittää NSA.
Tutkin National Radio Astronomy Observatorya (NROA), jonka Very Large Array koostuu 27:sta jättiläismäisestä ”vastaanottavasta” satelliittilautasesta, jokainen 25 metriä halkaisijaltaan. Ne on tuettu torneihin, jotka liikkuvat rautatiekiskoja pitkin. Jokainen on korkea kuin kerrostalo. Lautaset kykenevät erilaisiin konfiguraatioihin, ja näin ne suunnattuina käänteisessä T-muodostelmassa, joista kumpikin varsi ulottui yhden mailin, ja pisin varsi osoitti pohjoiseen. Niiden tarkoitus on kerätä ”heikkoja signaaleja taivaallisista lähteistä”. Tämä kerrottiin ulkopuolisille keinona kartoittaa taivasta etsimällä tähtiä ja energisoituneita kaasukenttiä avaruudesta, jotka emittoivat radiotaajuuksista sähkömagneettista säteilyä. Kuitenkin, kuten muidenkin paikkojen kanssa, NROA ei ole tavallinen observatorio. Armeijan rekka oli parkissa vieressä NROA:n merkkeihin puettuna, ja kaksi ambulanssia NROAn merkeillä oli siinä myös. (Paikalla työskentelevät muutamat astronautit ovat ilmeisesti taipuvaisia onnettomuuksiin!) Lisätietoja siitä mitä täällä tapahtuu kertoi NASA Ames Research Centerin edustaja tri. Jill Tarter, jok paljasti (University of Californiassa, Davisissa marraskuun 26. päivänä 1991 pidetyssä esityksessä), että Yhdysvallat ilmoittaisi lokakuun 12. päivä 1992, että sen radioteleskoopit etsivät avaruudesta älykkään elämän merkkejä. Tämä kuuluisi Kolumbuksen Uuden Maailman löytämisen 500-vuotisjuhlallisuuksiin. Hienoa, eikö? Paitsi että tämä on kaikki disinfoa. Oikeasti Yhdysvallat on rahoittanut Search for Extraterrestrial Intelligencea (SETI) jo vuosikaudet (Out There, H. Blum). Voitaisiin spekuloida, että korkea-arvoisen valtion ilmoituksen tarkoitus on Tähtivierailijoiden kommunikaation ”löytämisilmoitus”, ja lopulta avoimesti myöntää että valtio on kontaktissa avaruusolentojen kanssa.
Se mikä ei ole spekulaatiota on todistusaineistoa, mm. fyysistä todistusaineistoa, jota sain haltuuni valtion NROA-lautasista. Niitä käytetään välittämään supertehokkaita signaaleja avaruuteen, erityisesti kohti pohjoishorisonttia. Yksi vihje jonka sain oli illallisella neljän astronautin kanssa Datil-ravintolassa NROAn lähellä. Yksi valitti siitä, että hän yritti saada radioaikaa tutkimuksiinsa. Mutta kun olin NROAlla, kaikki 27 osoittivat poispäin taivaan pääkohdista, ne oli suunnattu kohti pohjoishorisonttia. NROA-valokuva heidän päämajallaan jälleen näytti kaikki 27 lautasta suunnattuina samaan pohjoishoristontin suuntaan. Miksi tämä alue taivaasta, kun lautasten ajasta kilpaillaan niin kovasti? Toinen vihje oli NROAn sijainti San Augustinin tasangoilla, joka on tarkoituksella valittu hiljainen alue sen etäisen sijainnin takia kaukana kaupungeista ja radioasemista ja muusta säteilystä.
Sain fyysisiä todisteita kun poistuin NROAlta. Olin arviolta kaksi mailia satelliittilautasista, sekä FM- että CB-radiot päällä. Kuulin kaikkein intensiivisimmän kirkaisun mitä olen koskaan kuullut radiosta, joka tukki sekä FM- että CB-taajuudet yhtäaikaa ja tuskallisesti. CB-mittarini meni enemmän kuin punaiselle mitä olen koskaan nähnyt sen menevän. Tämä kirkuminen jatkuin usean minuutin ajan. En voinut uskoa korviani. Miten NROA antaisi niin voimakkaiden sähkömagneettisten signaalien esiintymisen, jotka voivat häiritä herkkiä radiolaitteita, jotka kuuntelivat avaruutta? Lopulta kytkin radiot pois päältä kunnes saavuin Pietowniin, 21 mailia luoteeseen. Sitten kytkin molemmat radiot päälle ja jälleen aloin kuulla kuurouttavan kirkunan, joka kesti jälleen pari minuuttia. Sitten jonkin armosta se lakkasi. Sen loppumisen jälkeen molemmat radiot toimivat normaalisti, lähettivät ja vastaanottivat hyvin, enkä ole sen jälkeen kuullut ääntä koskaan. Minulla tuli mieleen, että NROA ei ainoastaan vastaanota signaaleja avaruudesta, vaan lähettää niitä myös! Koska sähkömagneettisten kenttien vahvuus heikkenee algebraalisesti etäisyyden funktiona, NROA-lautasten lähetysteho on äärimmäisen suuri (CB ja FM-taajuuksien voittamiseksi 21 mailin päässä), kun signaalin pitää päästä ulkoavaruuteen. Kenelle valtio lähettää signaaleja? Ja miksi valtio valehtelee SETIstä?
Pietownissa, New Mexicossa, on neljä taloa ja yksi kiinni laudoitettu kauppa, ja valtion pitäisi rakentaa sinne paljon suurempi radioteleskooppikompleksi, Very Large Baseline Array, joka yhdistää radioteleskoopit Hawaiilta Länsi-Virginiaan, Puerto Ricosta New Mexicoon (NROA:n näyttelydata, 1992). Tämä luo ”antennin”, jonka ”lautasen koko” on lähes kahdeksasosan planeetan pinnasta. Very Large Baseline Array piti saada valmiiksi tänä vuonna, mutta en nähnyt mitään radioteleskooppeja. Ainoa rakennus jonka löysin oli suurten putkien (kolme metriä halkaisjaltaan) valmistelua maanalaiseen tunnelityöhön. Niiden tarkoitus on epäselvä, projektia ei selitetä missään kyltissä. Pietownin toiminnasta en voi sanoa mitään. Joten suuntasin länteen viimeiseen kohteeseeni, Kalifornian ilmailualan mustan budjetin Palmdale-Lancasterin alueelle.
60 mailia Los Angelesista pohjoiseen Tehachapi-vuorilla, Edwardsin ilmatukikohdasta itään, sijaitsee Tejon Ranch, joka ulottuu arviolta 600 neliömailin verran. Siellä Northrop Aircraft Corporationilla on salainen lentävien lautasten tehdas, sanoo William Hamilton III hänen kirjassaan Cosmic Top Secret. Bill oli oikeassa. Näin saman intensiivisesti kirkkaan oranssin kultaisena loistavan testialuksen lentävän, jonka olin nähnyt Area 51:n ja S-4:n yllä. Billin ohjeita seuraten jatkoin seitsemän mailia länteen Lancasterista valtatie 138:aa tie 190:lle, sitten kolme mailia pohjoiseen Kernin piirikunnan rajalle. Kiikareiden kanssa kolmen ja viiden välillä aamulla huhtikuun 15. havaitsin neljä ultrakirkasta oranssin kultaista orbia nousevan ja matkaavan puolentoista mailin testikierroksen. Arviolta puolen tunnin välein kukin orbi lähti kiitämään ja muutti suuntaansa. Ensimmäiset kolme nousivat lounaiselta hangaarialueelta Northropin konpleksista. Neljäs nousi koillisen lastausalueelta. Maassa jokainen alus oli aluksi hehkumaton, mutta näytti kuunvalossa kuin parkissa olevalta lentokoneelta, jonka takaosassa on ”hytin ikkunat” valaistu. Aluksen arvioitu leveys oli noin 15 metriä. Sitten se nousi ilmaan, se alkoi hehkua intensiivisesti, kuin koko runko (tai sen ympärillä oleva ionikenttä) emittoisi valoa. Sen intensiteetti kasvoi suhteessa voiman tarpeeseen joka vaadittiin nostamaan se pystysuoraan ylöspäin 60 metriä maasta. Tällä korkeudella ja maksimaalisen kirkkaana alus leijaili, sitten alkoi liukua arviolta 25 km/h nopeudella kaakon suuntaan, pysähtyi, sitten kääntyi ympäri ja paljasti alaosansa, joka emittoi vieläkin kirkkaampaa valoa. Sitten jokainen alus matkasi takaisin tasaisella nopeudella lastausalueell, leijaili, laskeutui pystysuoraan alas maahan. Laskeutuessa jokainen lakkasi emittoimasta kirkasta valoa, poislukien ”hytin ikkunat”. Neljäs alus kaarsi koillisen suuntaan. Nämä kaarrokset olivat lyhyitä ja varovaisia testiajoja, joilla varmistettiin että kone oikeasti lensi, ennen kuin ne lähetettäisiin S-4:n täyden kenttätoimintakuntoisuuden testaamiseksi ja liitettäisiin kasvavaan Yhdysvaltain lautasalusten laivastoon.
Nyt olin saanut loppuun kuuden osavaltion kiertueeni ja nähnyt Tähtien Sota -laitokset ja lentävät lautaset. Mitä se kaikki tarkoittaa?
Uskon, että UFOt, Tähtien Sota -aseet ja amerikkalaiset lautaset liittyvät toisiinsa kuin kolmijalkainen jakkara. Kuten tutkija Leonard Stringfield sanoo Timothy Goodin The UFO Reportissa (1989): ”Tähtien sota, joka mukamas on kehitetty Venäjän vastaiseksi ohjuspuolustusjärjestelmäsksi, on saattanut saada alkunsa ’sotateollisuuden’ UFO-yhteydestä.” Selvästikin kun otetaan huomioon Strategic Defense Initiative Officen dramaattisesti kasvanut rahoitus, (33% kasvu jokaisena viimeisen kolmen vuoden aikana (Missing the Target: SDI in the 1990’s, Union of Concerned Scientists)), vaikka neuvostoliiton ohjusuhka on dramaattisesti pienentynyt vuoden 1989 jälkeen Neuvostoliiton hajottua, Union of Concerned Scientists tuli päätelmään, että ”ei ole syytä niin suurelle SDI-järjestelmälle kuin ehdotettu on, ei kongressilla… eikä Bushin hallinnolla.” Tämä anomalia viittaa lisäksi agendaan, jossa SDI tekisi jotain muuta kuin puolustaisi kansaa ohjuksilta tai kolmannen maailman terroristeilta. Tuo agenda, uskoakseni, on aseellinen ”vastatoimikyvykkyys” Tähtivierailijoita ja heidän UFOjaan vastaan. SDI:n ”vastatoimiin” kuuluu ydinaseet, laser, sähkömagneettinen pulssi ja partikkelisädeaseet.
Dokumenttitodisteet sellaisesta agendasta vaikuttavat olevan tahattomasti NASAn meille antamia, kun Discovery-sukkulan astronautit välittivät Maapallolle videokuvaa UFOista matkaamassa Maapallon ilmakehän ulkopuolella. Yksi UFO yhtäkkiä tekee 90 asteen käännöksen oikeaan ja kiihdyttää pois syväavaruuteen, vain pari sekuntia ennen korkeaenergisen pulssin purkautumista Maapallolta kohti sitä kohtaa, jossa UFO oli ollut ellei se olisi radikaalisti muuttanut kurssiaan. Myös toisia UFOja nähdään ammuttavan sädeaseilla. Tämä videonauha näytettiin NBC:n Hard Copy -ohjelmassa kesäkuun 5. päivä 1992, ja kertojana toimi UFO Magazinen Don Ecker. Tähtien Sodan ase ampumassa UFOa Maapallon ilmakehässä? Se näytti siltä Don Eckerille, ja minun tutkimukseni perusteella myös minulle.
Amerikkalaisten lautasten laivaston kasaaminen Nevadaan liittyy ilmeisesti tavoitteisiin kehittää kyvykkyys taistella Tähtivierailijoiden UFOja vastaan. Uskottava näyttö puhuu sen puolesta, että korkean teknologian aseita haalitaan Tähtien Sodaksi sopivasti nimetyn ohjelman alaisuuteen tasan tarkkaan sodankäynnillisessä tarkoituksessa Tähtivierailijoita vastaan.
Mikä on Varjohallituksen motiivi käydä sotaa avaruusolentoja vastaan? Richard Hoagland, entinen Star & Sky -lehden päätoimittaja ja NASAn Goddard Spaceflight Centerin konsultti selittää. ”Ihmiset ovat kovin naiiveja sen suhteen mitkä voimat yhteiskunnassamme eivät halua tätä tietoa, edes erittäin käyttökelpoisen teknologian muodossa, julkiseksi.” Hän huomauttaa, että on ”toisiinsa kytkeytyviä instituutioita, joiden tehtävä on pitää heidät itsensä bisneksessä. Ja he eivät pidä tätä ET-teknologiaa kevyenä juttuna. Loppujen lopuksi, millä tavalla ihmiset pysyvät vallassa? Koska he itse määrittelevät universumin rajalliseksi, harvinaiseksi ja niukaksi ja sitten laittavat sille hintalapun. Jotkut ihmiset laitetaan johtoon jakamaan leivänmuruina niukkoja asioita; toiset ihmiset ostavat sitä minkä verran markkinoilta irtoaa. Ja sellainen systeemi on erittäin kätevä kontrolloimaan muita ihmisiä.” (Wildfire, 6:1, Spring, 1992).
Onko Varjohallituksen aggressiivinen ja paranoidi SDI-vastatoimi sellainen minkä me haluamme omissa nimissämme tehtävän älykkäille vierailijoille toisilta planeetoilta? Onko se hyvää käyttöä $80 miljardille verorahojamme? SDI Budget, 1993-2005, Union of Concerned Scientists:, op. cit.>. Kuten Edmund Burke sanoi, ”Ainoa mitä tarvitaan pahuuden pysymiseksi on se, että hyvät ihmiset eivät tee mitään.”
Jotain mitä me voimme tehdä paljastaaksemme ja vastustaaksemme tätä pahuutta on vaatia vaaleilla valituilta edustajiltamme, että Musta Budjetti avataan täysin kongressille ja kansan syynättäväksi ja debatoitavaksi. Siihen tulisi kuulua myös tiedustelubudjetit, erityisesti NSA, NRO, CIA ja DIA. Viimeisenä, meidän tulee vaatia, että kongressi puskee läpi lainsäädäntöä, jolla kielletään turmiollinen presidentin salaisten päiväkäskyjen (Executive Orders) käytäntö, täysin vailla tilivelvollisuutta Amerikan kansalaisille, kuten Trumanin salainen päiväkäsky 24. syyskuuta 1947, jolla perustettiin MJ-12 ja piilotettiin todisteet avaruusolentojen yhteydenotoista Amerikan kansalta (T. Good, Above Top Secret).
Homma on nyt meidän käsissäämme.
julkaistu 13. joulukuuta 1992
Tri. Richard Boylan on käyttäytymistieteilijä, emeritus yliopisto-opettaja, kliininen hypnoterapeutti ja Tähtivierailijoiden kohtaamisten tutkija.
Chrissy Newton juttelee Area51-sisäpiiriläisen ja entisen CIA-asiantuntijan kanssa, joka paljastaa salaisuuksia tukikohdasta.
Area51 on ollut joillekin pakkomielle jo yli 50 vuoden ajan. Keskustelu käsittelee salaisia valtion teknologioita, aluksia, takaisinmallinnusta, avaruusolentojen teknologiaa ja monia muita asioita. Area51 on nimi, joka on annettu salaiselle Yhdysvaltain ilmavoimien laitokselle Nevadan autiomaassa.
Entinen Area 51:n työntekijä ja CIA-asiantuntija TD Barnes keskustelee Chrissyn kanssa kokemuksistaan A-12 stealth -lentokoneen parissa, hänen mielipiteistään Bob Lazarista, hänen tiedoistaan koskien SR-71:a, millaista tukikohdassa oli olla, miten hän tiedusteli CIA:n leipiin sekä huhuista koskien rakenteilla olevaa SR-72:a.´
Are ‘Celestials’ assisting Humanity in Relations with Extraterrestrial Life?
Michael E. Salla, M.A., Ph.D.
Tiivistelmä
Useiden henkilöiden todistukset ja fyysisistä kontaktitapahtumista kertovat historialliset tiedot viittaavat korkeasti kehittyneisiin, eettisiin olentoihin, joita on usein havaittu avaruusolentojen yhteydessä. Toisin kuin avaruusolennot, nämä olennot eivät vaikuta olevan riippuvaisia teknologiasta viestinnässä tai matkustamisessa. Käytän termiä ‘selestiaali’ viittaamaan mihin tahansa elämänmuotoon, joka on saavuttanut korkean tietoisuuden tilan, jossa ne esittelevät useita uskomattomia kykyjä ilman teknologista apua. Kuvaan ‘selestiaalien’ historiallista roolia ihmisten ja avaruusolentojen välisiin suhteisiin puuttumisessa. Näytän miten lisääntynyt tietoisuus selestiaalien läsnäolosta voi auttaa ihmiskuntaa siirtymään kypsempään galaktiseen kulttuuriin, jossa avoin kontakti avaruusolentojen sivilisaatioiden välillä voi tapahtua. Tärkeitä poliittisia päätöksiä pitää tehdä siitä minkä avaruusolentojen ryhmittymien kanssa on luotettavaa työskennellä ja mitkä kehittyneet teknologiat ottaa ihmisten yhteiskuntaan käyttöön. Selestiaalit voivat auttaa minimoimaan turhaa stressiä ja konfliktia tässä siirtymässä ja varmistaa että ihmiskunnan evoluutio galaktiseen kulttuuriin on harmoninen ja rauhanomainen.
Johdanto
Useat yksittäiset todistukset ja historialliset tiedot, jotka kuvaavat fyysistä kontaktia Maan ulkopuolisen elämän kanssa, viittaavat erittäin kehittyneisiin eettisiin olentoihin, joita on usein havaittu avaruusolentojen yhteydessä. Toisin kuin avaruusolennot, nämä olennot eivät vaikuta olevan riippuvaisia teknologiasta kommunikaatiossa tai matkustamisessa. Nämä erittäin kehittyneet eettiset olennot on kuvattu enkeleiksi, ylösnousseiksi mestareiksi, Elohim tai samankaltaisilla termeillä, joita käytetään kuvaamaan erittäin kehittyneitä tietoisuuden tiloja taikka ‘henkistä tietoisuutta’. Käytän termiä ‘selestiaali’ (englannin celestial, suomeksi taivaallinen suom. huom.) viittaamaan mihin tahansa elämänmuotoon, joka on saavuttanut korkean tietoisuuden tilan, jossa he kykenevät monenlaisiin uskomattomiin tekoihin ilman teknologian apua.
Selestiaalit kykenevät matkaamaan läpi koko universumin pelkästään tahdonvoimallaan eikä niitä rajoita mikään fyysinen sijainti. Tämä erittäin kehittynyt kyky erottaa ne avaruusolennoista, jotka ovat riippuvaisia kehittyneestä avaruusmatkailuteknologiasta, kuten käy ilmi kaikkialla tehdyistä ‘lentävien lautasten’ ja muiden Maan ulkopuolisten alusten (extraterrestrial vehicles, ETVs) havainnoista. Tämä kyky matkata avaruusaikaa erottaa selestiaalit paranormaaleista olennoista tai ‘interdimensionaaleista’ joita John Keel ja muut ovat kuvanneet kummituksiksi, keijukaisiksi, haltijoiksi jne. jotka ovat rajautuneet spatiaalis-temporaalisesti Maapallolle mutta voivat liikkua ulottuvuudesta toiseen. [1]
Selestiaalit ovat myös saavuttaneet kehittyneitä tietoisuuden tiloja, joissa ne ovat saavuttaneet ykseystietoisuuden tai ‘kosmisen tietoisuuden’ universumin kanssa, eivätkä ne identifioidu yksinomaan oman tähtikuvionsa, sivilisaationsa, ajan tai paikan ulottuvuuden kanssa. Tämä kyky toisella tavalla erottaa ne avaruusolennoista, jotka yksinomaan identifioituvat tiettyn tähtikuvion, sivilisaation, ajan tai ulottuvuuden kanssa. Kolmanneksi, selestiaaleja ei rajoita mikään tietty fyysinen muoto, ja ne voivat muuttaa muotoaan niin halutessaan sopimaan mihintahansa olosuhteisiin. Tämä kyky jälleen erottaa ne avaruusolennoista, jotka ovat tietyn muotoisia tai joilla on tietyt geneettiset ominaisuudet, ja jotka vaativat teknologiaa muuttamaan fyysistä muotoaan tai sitä miltä he muille näyttävät.
Selestiaaleja on kuvattu useissa uskonnollis-historiallisissa lähteissä, ja tuoreemmalti kontaktikokemuksissa. Selestiaalit kuvataan näissä lähteissä olennoiksi, jotka palvelevat korkeampaa universaalia tahtoa, joka pysyy piilossa tavallisilta ihmisiltä. Selestiaalit on kuvattu usein tekemässä interventiota ihmiskunnan evoluution avustamiseksi, erityisesti konfliktiaikoina, joissa on mukana avaruusolentojen sivilisaatioita ja kehittyneitä teknologioita. Selestiaaleja on havaittu yhdessä avaruusolentojen kanssa, jotka pitävät selestiaaleja opettajina, “Viisauden mestareina” tai universaaleina viestintuojina, joiden neuvot kuullaan kunnioituksella, vaikkei niitä aina noudatettaisikaan.
Nykykirjallisuudessa avaruusolentojen on kasvavassa määrin tunnustettu olleen johtavassa roolissa ihmisrodun siementämisessä ja teknologisesti kehittyneiden sivilisaatioiden perustamisessa.[2] Vähemmän tunnettua on se rooli, joka selestiaaleilla on suhteessa avaruusolentoihin niiden monimutkaisessa interaktiossa ihmisten evoluutiossa. Tämä on valitettavaa, sillä evidenssi viittaa siihen, että selestiaalit ovat olleet merkittävässä roolissa historiallisesti ihmiskunnan evoluutiossa, varmistamassa että kehittyneitä teknologioita käytetään viisaasti ja tulemassa ihmisten ja avaruusolentojen välisten konfliktien väliin.
Selestiaalien historiallisen roolin ymmärtäminen on muuttunut erityisen tärkeäksi modernina aikana, jolloin kontakti avaruusolentojen sivilisaatioiden ja ihmiskunnan välillä on lisääntynyt. Avaruusolennot ovat olleet tekemisissä suoraan Yhdysvaltain hallituksen kanssa ja joissain tapauksissa ovat allekirjoittaneet sopimuksia. [3] Tämä on johtanut kehittyneiden Maan ulkopuolisten teknologioiden kehitykseen ja käyttöönottoon sotilaskorporaatiosektorilla, joiden on muutamassa harvassa tapauksessa annettu suodattua valtavirran yhteiskuntaan. [4]
Useissa muissa avaruusolentokontaktitapauksissa avaruusolennot ovat suoraan olleet tekemisissä yksityishenkilöiden kanssa, jotka ovat kuvanneet kokemuksien vaihtelevan inspiroituneesta transformaatiosta tungetteleviin rikkomuksiin. Tämä viittaa siihen, että avaruusolentoja on eri tyyppisiä, jotka ovat tekemisissä ihmiskunnan kanssa eri tavoin ja motivaatioin. [5] Näyttö viittaa ihmisten ja avaruusolentojen välisen kontaktin lisääntymiseen, mikä kulminoituu avoimeen kontaktiin, jossa Maapallosta tulee planeettainvälinen yhteisö. Tämä johtaa tärkeisiin poliittisiin valintoihin, jotka on tehtävä mikäli ihmiskunta jatkaa eri avaruusolentojen ryhmittymien kanssa toimimista ja niiden tarjoaman teknologian käyttöönottamista.
Tässä tutkimuksessa kuvaan selestiaalien historiallisen roolin niiden väliintulossa ihmisten ja avaruusolentojen asioihin. Näytän miten lisääntynyt tietoisuus selestiaalien läsnäolosta voi auttaa ihmikuntaa siirtymässä kypsäksi galaktiseksi kulttuuriksi, jossa tapahtuu avointa kontaktia avaruusolentojen sivilisaatioiden kanssa. Tärkeitä poliittisia valintoja tarvitsee tehdä siitä mitkä avaruusolentojen ryhmittymät ovat luotettavia kumppaneita joiden kanssa työskennellä, ja siitä mitkä kehittyneet teknologiat tulisi ottaa käyttöön ihmisten yhteiskunnassa. Selestiaalit voivat auttaa minimoimaan tarpeetonta stressiä ja konfliktia tässä siirtymässä, ja varmistamaan että ihmiskunnan evoluutio galaktiseksi kulttuuriksi on harmoninen ja rauhanomainen.
Selestiaalit ja Eenokin kirja
Selestiaaleja on kuvattu uskonnollis-historiallisissa teksteissä transsendenttisiksi olennoiksi, jotka ovat puuttuneet ihmissivilisaation toimintaan suojelijoina ja vartijoina. Selestiaalit ovat olleet johtavassa asemassa auttamassa ihmiskuntaa käsittelemään avaruusolentoja tai muita elämänmuotoja, joilla on merkittävää valtaa puuttua ihmisten asioihin. Ne vaikuttavat olevan kriittisessä roolissa auttamassa ihmiskuntaa ratkaisemaan kehittyneiden teknologioiden käytöstä aiheutuneita konflikteja. Joissain tapauksissa selestiaalit ovat suoraan puuttuneet avaruusolentojen toimintaan niiden rikkoessa universaaleja normeja kuten koskemattomuus ja kehittyneiden teknologioiden levittäminen valmistautumattomille populaatioille. Tässä ja seuraavassa osiossa tutkin juutalaiskristillisiä ja veedisiä uskonnollis-histroriallisia traditioita, jotka kuvaavat selestiaalien toimintaa avaruusolentojen ja ihmisten kanssa.
Apokryfinen Eenokin kirja elävästi kuvaa monimutkaista suhdetta selestiaalien, avaruusolentojen ja ihmiskunnan välillä. Eenokin kirjassa 200 avaruusolennon ryhmä nimeltään ‘Nephilim’, tai ‘langenneet enkelit’, tulevat Maapallolle ja joiden väitetään tuntevan vetoa ihmisnaisiin. Nephilim sen jälkeen alkaa toimia ihmisten keskuudessa lajien välisen parittelun parissa:
Ja tapahtui, kun ihmisten lapset olivat moninkertaistuneet, että niinä päivinä heille syntyi kauniita ja viehättäviä tyttäriä. Ja enkelit, taivaan lapset, näkivät ja himoitsivat heitä, ja sanoivat toisilleen: ”Tulkaa, valitkaamme vaimoja ihmisten lasten keskuudesta ja tehdään lapsia.” Ja Semjaza, joka oli heidän johtajansa, sanoi heille: ”Minä pelkään, ettette suostu tähän, ja minun täytyy yksin maksaa suuren synnin rangaistus.” Ja he kaikki vastasivat hänelle ja sanoivat: ”Vannokaamme vala, ja sitokaamme kaikki itsemme keskinäisillä kirouksilla, ettemme hylkää tätä suunnitelmaa, vaan teemme tämän asian.” Sitten he kaikki vannoivat yhdessä ja sitoivat itsensä keskinäisillä kirouksilla siihen. Ja heitä oli kaikkiaan 200, jotka laskeutuivat Jaredin päivinä Hermonin vuoren huipulle, ja he kutsuivat sitä Hermonin vuoreksi, koska he olivat vannoneet ja sitoneet itsensä keskinäisillä kirouksilla sen yllä. [6]
Ylläoleva lainaus viittaa avaruusolentojen ja ihmisten väliseen paritteluun, joka nähdään syntina tai universaalin lain rikkomuksena. Oletettavasti tämä on peräisin sellaisten liittojen jälkeläisten geneettisestä edusta, joka lopulta johtaisi siihen, että heistä tulisi johtajia tai että heillä olisi merkittävän suurta vaikutusta lukumäärään verrattuna. Lisäksi sellaiselle jälkikasvulle todennäköisesti jaettaisiin avaruusolentojen teknologiaa auttamaan heitä heidän ihmiskunnan johtamisessa.
On tärkeää huomauttaa, että Eenokin kirjan kirjoittajat olivat ammentaneet monista varhaisemmista sumerilaisten Anunnaki-tekstien elementeistä. Anunnakit olivat ryhmä avaruusolentoja, jotka tulivat Maapallolle ja joiden väitetään geneettisesti muuntelemalla luoneen ihmisrodun työläisiksi. Siinä prosessissa Anunnakit ovat auttaneet Sumerian sivilisaation perustamisessa kunnes sarja katastrofaalisia tapahtumia tuhosi sen kehittyneillä aseilla. [7] Ilmeisesti Anunnakit ottivat ihmiskunnan mukaan heidän veljeskiistoihinsa, joka johti useam Mesopotamian kaupungin tuhoon ja siitä syntyneeseen maanpakoon. Abraham oli pakolainen Ur-kaupungista, joka toi mukanaan riittävästi tietoa, vaurautta ja perheenjäseniä ja jopa teknologiaa, jolla perustaa juutalaisvaltion Palestiinaan. [8] Sumerilaisten nuolenpääkirjoituksissa kuvatut Anunnakit tunnetaan myös nimellä Nephilim Eenokin kirjassa, ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja muissa juutalaisissa teksteissä.
Ihmiskunnan ja Semjazan johtamien avaruusolentojen välinen suhde ei ole täysin negatiivinen, sillä jälkimmäinen opetti ihmisille monia teknologioita ja esoteerista tietoa, joita vaadittiin kehittyneen sivilisaation perustamiseen. Tämä kerrotaan nuolenpääteksteissä, kuinka Anunnakit auttoivat Sumerian sivilisaation perustamisessa Mesopotamiaan arviolta 3800 eKr. [9] Nephilimeilta peräisin oleva tieto ulottui metalliaseista kosmetiikkaan, koruihin, ennustamiseen, astronomiaan, sään tarkkailuun, maanviljelyyn ja herbologiaan:
Ja Azazel opetti ihmisiä tekemään miekkoja ja veitsiä, ja kilpiä ja rintakilpiä, ja teki heille tunnetuiksi maan metallit ja niiden työstämisen taidon, ja rannerenkaat ja koristeet, antimonien käytön, silmien kaunistamisen, ja kaikki arvokkaat kivet, ja kaikki väriaineet. Ja nousi paljon jumalattomuutta, ja he tekivät haureutta, ja heidät johdettiin harhaan, ja he turmelivat kaikki tiensä. Semjaza opetti lumouksia ja juurileikkauksia, Armaros lumouksia, Baraqijal tähtitiedettä, Kokabel tähtikuvioita, Ezeqeel tietoa pilvistä, Araqiel maan merkkejä, Shamsiel auringon merkkejä, ja Sariel kuun kiertoa. Ja kun ihmiset menehtyivät, he huusivat, ja heidän huutonsa nousi ylös taivaaseen… [10]
Siinä missä avaruusolennot kuvataan kehittyneen teknologian ja sivilisaatioiden opettajiksi, selestiaalit kuvataan universaalin tahdon välikappaleiksi. Ihmiskunnalle kehittyneiden teknologioiden opettamisen prosessissa avaruusolennot ovat lietsoneet paljon tuhoisaa sotaa ja kärsimystä, joka on saanut ihmiskunnan kerjäämään taivaasta helpotusta. Eenokin kirja kuvaa Nephilimin ja ‘oikeamielisten’ enkeliolentojen tai ‘selestiaalien’ välistä konfliktia:
Ja sitten Mikael, Uriel, Rafael ja Gabriel katsoivat alas taivaasta ja näkivät paljon verenvuodatusta maan päällä, ja kaikki laittomuus lisääntyi maassa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Maa joka on tehty ilman asukkaita huutaa heidän huutojaan ylös taivaan porteille.” Ja nyt teille, taivaan pyhät, ihmisten sielut sanovat: ”Tuokaa syymme Korkeimman eteen.” Ja he sanoivat aikojen Herralle: ”Herrojen Herra, Jumalien Jumala, Kuninkaiden Kuningas, ja aikojen Jumala, Kunniasi valtaistuin pysyköön kaikille aikojen sukupolville, ja nimesi pyhä ja kunnioitettu ja siunattu kaikille ajoille! Sinä olet tehnyt kaiken, ja Sinulla on valta yli kaiken: ja kaikki asiat ovat paljastettuja ja avoimia edessäsi, näet kaiken eikä mikään voi piiloutua Sinulta. Sinä näet mitä Azazel on tehnyt, kuka on opettanut kaiken, mikä ei ole oikeaa, maan päällä, ja on paljastanut ikuiset salaisuudet jotka olivat taivaassa, joita ihmiset kovasti halusivat oppia: ja Semjaza, jolle olet antanut määräysvallan. Ja he ovat menneet maan päälle ihmisten tyttärille, ja ovat maanneet naisten kanssa, ja ovat saastuttaneet itsensä, ja paljastaneet heille kaikenlaiset synnit. Ja naiset ovat synnyttäneet jättiläisiä, ja siksi koko maa on täytetty verellä ja sillä, mikä ei ole oikeaa. Ja nyt, katso, niiden sielut, jotka ovat kuolleet, huutavat ja asettuvat taivaan porteille, ja heidän valituksensa ovat nousseet: eivätkä voi tauota laittomien tekojen tähden, joita maassa tehdään. Ja Sinä tiedät kaiken, ennen kuin ne tapahtuvat, ja Sinä näet nämä asiat ja sinä laitat heidät kärsimään ja sanot, mitä meidän tulee tehdä näille asioille.” [11]
Ilmeisesti selestiaalit olivat huolissaan siitä tavasta millä kehittyneitä teknologioita on levitetty varomattomalle ihmiskunnalle, ja siitä miten ihmisten itsevaltius on Nephilim-jälkeläisten käsissä uhattuna. Erityinen valitus oli, että avaruusolennot olivat “paljastaneet ikuisia salaisuuksia, jotka olivat (säilössä) taivaassa, mitä ihmiset halusivat oppia.” Tämä kertoo samanlaisesta konfliktista, jota kuvataan Sumerian arkistotiedoissa, siitä miten ihmiskunnalle annettiin kehittynyttä tietoa ja teknologiaa. Selestiaalit kuvataan universaalin tahdon toteuttajiksi siinä kun ne puuttuvat Nephilimien vallan lopettamiseen (joita kuvataan myös nimellä ‘Katselijat’), jotka ovat saaneet aikaan epävakaan tilan planeetalla kehittyneillä teknologioilla ja vaikutuksella ihmistietoisuuteen.
Jokainen selestiaaleista tai arkkienkeleistä saa toteutettavakseet tietyt ohjeet miten toimia Nephilim/Katselijoiden kanssa transsendentaaliselta “Kaikkein Korkeimmalta”, mikä kuvataan Eenokin kirjassa. Arkkienkeli Rafael saa tehtäväkseen sitoa ja vangita eräs johtava Nephilim, jota kuvataan myös langenneeksi enkeliksi, ja parantaa maa. [12] Näissä ohjeissa selestiaalit ohjeistetaan tuhoamaan Nephilim lietsomalla sotaa niiden keskuuteen.
Ja Gabrielille Herra sanoi: ”Toimi kaikkia epäpyhiä ja haureuden lapsia vastaan: ja tuhoa Vartijoiden lapset ihmisten joukosta, lähetä heidät toisiaan vastaan niin että he tuhoavat toisensa taistelussa: sillä päivien pituutta he eivät saa. Ja heidän isänsä toivovat elävänsä ikuisesti, mutta jokainen heistä elää 500 vuotta.” [13]
Yllämainitussa lainauksessa selestiaaleilla on valta manipuloida avaruusolentoja tuhoamaan itsensä, paljon samalla tavoin kuin avaruusolennot tai Nephilim ovat lietsoneet sotaa ja eripuraa ihmiskunnan keskuuteen. Tutkijat Zecharia Sitchin ja Joseph Farrell kuvaavat muinaiset sodat, joita avaruusolentojen keskuudessa sodittiin, joissa käytettiin kehittyneitä aseita, jotka tuhosivat heidän kaupunkinsa. [14] Arkkienkeli Mikael saa tehtäväkseen siepata langenneiden enkelien johtajan, Semjazan, ja hänen kohorttinsa, ja vangita heidät salaisiin paikkoihin ympäri Maapalloa:
Ja Herra sanoi Mikaelille: ”Mene, sido Semjaza ja hänen toverinsa, jotka ovat yhtyneet naisiin ja saastuttaneet itsensä kaikella epäpuhtaudella. Ja kun heidän poikansa ovat tappaneet toisensa, ja he ovat nähneet rakkaidensa tuhon, sido heidät lujasti 70 sukupolveksi maan laaksoihin, heidän tuomionsa päivään saakka, kunnes ikuinen ja lopullinen tuomio on julistettu. Niinä päivinä heidät johdatetaan tulen syvyyksiin: ja kidutukseen ja vankeuteen josta he eivät vapaudu koskaan. Ja jokainen joka tuomitaan ja tuhotaan tästä lähtien, hänet tullaan sitomaan heidän mukaansa sukupolvien loppuun saakka. Ja tuhoa kaikki saastaiset henget ja Vartijoiden lasten henget, koska he ovat vääristäneet ihmisen. Tuhoa kaikki väärä maan pinnalta ja anna kaiken pahan työn kohdata loppunsa: ja anna oikeuden ja totuuden kasvin ilmestyä: ja se saa antaa siunauksen; oikeuden ja totuuden työt istutetaan totuudessa ja ilossa ikuisiksi ajoiksi. [15]
Ylläolevassa lainauksessa arkkienkeli Mikaelin johtamat selestiaalit kuvataan ihmiskunnan suojelijoiksi, jotka lopettavat epäoikeudenmukaisen ja väkivaltaisen sivilisaation, joita Nephilim ja heidän jälkeläisensä johtavat. Ilmeisesti avaruusolentojen suurin vika on ollut ihmiskunnan vokottelu kehittyneellä teknologialla ja tiedolla, kun ihmiskunta ei ollut valmis vastuullisesti integroimaan näitä. Tämä johti epätasapainoon ihmiskunnan tietoisen sofistikaation ja korkeampien tietoisuuden tilojen välillä. Selestiaalit siten näyttäytyvät Eenokin kirjassa ihmiskunnan äärimmäisinä suojelijoina. Ihmiskunta helposti eksyy harhaan avaruusolentojen manipulaatiosta, jotka käyttävät hyväksi ihmiskunnan kaipuuta kehittyneelle teknologialle ja tiedolle. Kehittyneen teknologian ja korkeampien tietoisuuden tilojen välinen epätasapainon korjaaminen tuntuu olevan selestiaalien päätavoite. Samanlainen dynamiikka esiintyy veedisissä kuvauksissa selestiaaleista, jotka ovat tekemisissä ihmiskunnan ja avaruusolentojen kanssa.
Veedinen sivilisaatio ja selestiaalit
Useat veediset tekstit viittaavat lentäviin lautasiin eli ‘vimanoihin’, jotka matkaavat Maapallon taivailla. Joissain tapauksissa nämä lentävät lautaset olivat niin suuria, että ne olisivat voineet olla kaupunkeja joissa asuu tuhansia. Näiden lentävien lautasten asukkaat, kaupungit, jne. saavat monenmoisia nimityksiä veedisten tekstien kirjoittajilta, esim. Asurat, Devat, Gandharvat, jne. Jotkut vaikuttavat olevat alunperin Maasta, sillä ne kontrolloivat tiettyä kaupunkia tai aluetta, kun taas toiset olivat vierailijoita muista maailmoista tai ulottuvuuksista, nimeltään ‘loka’. Jos veediset lähteet ovat luotettavia, silloin muinainen Intia oli avoin galaktinen yhteisö, jossa monenmoiset erilaiset olennot eri maailmoista tai ‘lokasta’ olivat tekemisissä ihmissivilisaation kehityksen kanssa. Sikäli kuin nämä olennot tarvitsivat kehittyneitä teknologioita liikkumaan ajan ja avaruuden läpi, heitä voidaan pitää avaruusolentoina. Tapauksissa jolloin nämä olennot liikkuivat maailmoista toisiin ilman teknologiaa, heitä voidaan pitää selestiaaleina.
Veediset tekstit kuvaavat konfliktia Asurojen ja Deevojen välillä, joita kuvataan pääosapuoliksi taistelussa Maapallon kaupunkien ja muiden planeettojen kontrollista. Asurat vaikuttivat haluavan suoraan kontrolloida ihmisten kaupunkeja ja sivilisaatioita, ja ne vaikuttavat olevan analogisia Nephilim-kuvauksen kanssa Eenokin kirjassa. Asurat käyttivät kehittyneitä teknologioita valloittamaan eri planeettoja ja saamaan ne suoraan kontrolliinsa kehittyneiden teknologioiden käyttöönotolla ja astuttamalla. Heidän arkkivihollisensa Deevat, kuitenkin, aikoivat ottaa käyttöön niinkutsutun Sanatana Dharman (ikuinen laki), jossa oikeamieliset ihmisjohtajat hallitsivat Maapallon eri kuningaskunnissa ja sivilisaatioissa. Deevat eivät vaikuttaneet olevan kiinnostuneita suoraan hallitsemaan Maapallolla, ja he olivat tyytyneet hallitsemaan heidän omaa maailmaansa nimeltä Devaloka. Aikoina jolloin Asurat olivat hyökänneet Maapallolle ja Devalokalle, Deevat pyysivät apua selestiaaleilta. Selestiaalit olivat tyypillisesti fyysinen ilmentymä tai inkarnaatio kolmesta hindujumalasta, Shiva, Vishnu tai Brahma, tai feminiinisistä olennoista nimeltään Devi. Puranat pitävät sisällään useita kertomuksia siitä miten selestiaalit kulttuurillisen taantumuksen aikaan puuttuivat asiaan ja palauttivat Sanatana Dharman ja auttoivat Deevoja heidän jatkuvassa konfliktissaan Asuroiden kanssa.
Yksi esimerkki, joka alleviivaa jatkuvaa konfliktia näiden kahden avaruusolentojen ryhmän välillä (Asurat ja Deevat), joissa heidän suunnitelmansa Maapalloa varten eroavat toisistaan, liittyvät selestiaaliin nimeltä ‘Krishna’. Aivan kuten Eenokin kirja kuvaa arkkienkeli Mikaelin ja Gabrielin kohentavan liekkiä avaruusolentojen lapsien välisessä konfliktissa puhdistaakseen maailman taantuneista sivilisaatioista, niin myös Krishna oli samanlaisessa asemassa Bhagavad Puranan mukaan:
Kun Vishnu inkarnoitui Krishnana… hän puhdisti Maapallon pahuuden painolastista, joka esiintyi miljoonina väkivaltaisiksi kshatrioiksi [sotilaat] maailmaan syntyneinä demoneina [Asurat]. Hän liekitti suurinta sotaa hyvän ja pahan voimien välillä, jossa Yuddishtiran Pandava-joukot tuhosivat Kauravat ja heidän massiivisen isäntänsä. [16]
Tässä on viittaus Mahabharataan, jossa suuri sota kehittyneitä teknologioita käyttäen johti Asurojen tuhoutumiseen, jotka hallitsivat muinaisen Intian kuningaskuntia. Useat viitteet Mahabharatassa viittaavat käytettyjen kehittyneiden aseiden tuhovoimaan, joista jotkut vaikuttivat ydinaseilta, kuten käy ilmi seuraavasta lainauksesta:
Gurkha ampui hänen nopealla ja tehokkaalla Vimanallaan kolmea Vrishien ja Andhakojen kaupunkia kohti yksittäisen ammuksen, joka oli ladattu kaikella Universumin voimalla. Hehkuva savupatsas ja liekit tuhannen auringon kirkkaudella nousivat kaikessa komeudessaan… kohtisuora räjähdys vyörytti savupilviä… savupilvi nousi ensimmäisestä räjähdyksestä, se muodosti laajenevan pyöreitä ympyröitä, kuin jättiläismäiset aurinkovarjot aukeaisivat… Se oli tuntematon ase, Rautainen Ukkosenjyrähdys, jättiläismäinen kuoleman viestintuoja, joka muutti tuhkaksi kokonaisen Vrishien ja Andhakojen rodun… Ruumiit paloivat tunnistamattomiksi. Hiukset ja kynnet irtosivat; vaasit hajosivat säpäleiksi, linnut muuttuivat valkoisiksi. Muutaman tunnin päästä kaikki ruokatarvikkeet olivat saastuneet… tästä tulesta pakoon pääsemiseksi sotilaat heittäytyivät jokiin pestäkseen itsensä ja varusteensa. [17]
Ylläoleva lainaus melkein varmasti kuvaa muinaista ydinsotaa, ja se kertoo siitä että kehittyneitä teknologioita käytettiin rutiininomaisesti Veedojan aikojen Intiassa tuhotarkoituksiin. Vaikuttaa siltä, että selestiaalit kuten Krishna tulivat väliin ja tuhosivat sivilisaatiot, jotka eivät olleet löytäneet oikeaa tasapainoa kehittyneiden teknologioiden ja korkeampien tietoisuuden tilojen välillä.
Kontaktihenkilöiden raportit
George Adamski oli ensimmäinen nimekäs kontaktihenkilö, joka tuli julkisuuteen kuuluisan Desert Landing -tapauksen takia marraskuussa 1952, jossa kuusi silminnäkijää näki Adamskin tapaavan avaruusolentoa nimeltä Orthon, joka tuli ulos lentävästä lautasesta. [18] Hän myöhemmin väitti, että hänet vietiin avaruusolentojen emoalukselle helmikuussa 1953. Hän kuvasi tapaamista Orthonin ja usean muun avaruusolennon kanssa oman aurinkokuntamme planeetoilta, mm. Venus, Mars ja Saturnus. Adamski kuvasi avaruusolennot ihmisiltä näyttäviksi, joilla oli kehittynyttä teknologiaa. Usein oli kuva tai muistutus kehittyneestä olennosta tai ‘mestarista’, jota avaruusolennot kunnioittivat universaalin viisauden ruumiillistumana. Adamski kuvasi istuneensa pöydässä avaruusolentojen aluksessa, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi erään heidän ‘viisauden mestareistaan’:
Meidän istuessamme pöydän ääressä, kaikki silmät olivat kääntyneet vanhempaan avaruusmieheen, joka alkoi puhua. Vaikka vasta myöhemmin hänen asemansa kaikilla planeetoilla selitettiin nimiulle, oli mahdotonta olla tajuamatta miten erittäin kehittynyt olento oli läsnä, ja kaikkien läsnäolleiden asenteesta kävi selväksi, miten sekä he että minä tunsimme itsemme nöyriksi hänen edessään. Sain tietää, että hänen ikänsä, hänen nykyisessä kehossaan, oli lähes tuhat vuotta. [19]
Adamski tapaamassa Orthonia
Adamski selvästi oli sitä mieltä, että olennolla oli erittäin korkea tajunnan taso, suurta viisautta. Adamski kuvasi kuvasi muita kontaktikokemuksiaan ‘viisauden mestareiden’ kanssa, joita muut avaruusolennot aluksella ja heidän kotimaailmoissaan kunnioittivat. Hänen kokemuksensa auttavat verifioimaan selestiaalien olemassaolon, jotka joissain tapauksissa tekevät yhteistyötä toteuttaen korkeampaa henkistä tehtävää avaruusolentojen kanssa.
Toinen kontaktihenkilö, Enrique Castillo Rincon, väittää olleensa suorassa fyysisessä kontaktissa Plejadeilta tulleiden avaruusolentojen kanssa. Hän kuvasi kolme kertaa, jolloin hänet vietiin heidän alukselleen ja lennätettiin eri paikkoihin ja annettiin paljon tietoa avaruusolentojen toiminnasta ja heidän ihmiskuntaa koskevasta agendastaan. Eräässä tapauksessa hän kuvaa sen miten avaruusolennot veivät hänet tapaamaan toista 24 kontaktihenkilön ryhmää kaukaisessa paikassa Andeilla. Rincon kuvaa miten hän ja muut saivat erikoisen ‘suurlähettilään’ koulutuksen valmistella ihmiskuntaa totuuteen Maan ulkopuolisesta elämästä. Hänen koulutuksensa loputtua hän kuvaa miten kontaktihenkilöiden ryhmä ja useat avaruusolennot vietiin tapaamaan “Viisauden Mestaria.” Rincon kuvasi Viisauden Mestarin ulkonäköä, joka astui ulos Andien huipulle rakennetusta tunnelista:
Kouluttaja [avaruusolento] lähestyi tunnelin sisäänkäyntiä, joka oli kaiverrettu elävään kiveen, ja taputti käsiään kahdesti. Hän siirtyi sivuun, ja mitä uskomattomin Olento tuli esiin. Me hämmästyimme sanoinkuvaamattomasti. Olento näytti aivan kuin Jeesukselta, se Mestari. Luulin välittömästi, että plejadilaiset olivat tuoneet meidät tänne tavataksemme Jeesus Kristuksen, joka jälleen kerran oli täyttämässä profetioita… [20]
“Viisauden Mestari” sitten hälvensi Rinconin uskon siitä että tämä olisi ollut Jeesus Kristus:
“En ole se jonka uskotte minun olevan. Nimeni on tuhat nimeä, anna minulle jokin, ja Se Minä Olen. Olen muinainen teihin verrattuna, en iältäni, vaan tiedoltani… Nimeni on Ikä, sillä minä olen Aika ja Aikakaudet. Minä olen Viisaus, ja minun nimeni on Viisaus. Minulla on on 35% kaikesta universaalista viisaudesta.” [21]
Viisauden Mestarin puhe viittaisi siihen, että hän oli selestiaali, joka oli saavuttanut uskomattoman korkean kosmisen tietoisuuden. Tämä oli antanut hänelle kyvyn nousta yli ajan ja avaruuden, ja tehnyt hänestä kunnioitettavan hahmon avaruusolentojen keskuudessa. Rincon snaoi, että “hänen kasvojnsa ilmaisivat älyä ja rakkautta, joka kuvasti mitä uskomattominta ja ihaninta rauhaa jota olin koskaan tuntenut.” [22] Rinconille jäi useita vastaamattomia kysymyksiä avaruusolennoille kohtaamisesta selestiaalin kanssa:
Mikä on tämän epätavallisen persoonan rooli, jonka me tapasimme Vortexissa? Miksi hänen sanansa olivat niin samanlaisia kuin Jeesus Kristuksen, ja kuitenkin hän oli joku toinen? Mikä on hänen suhteensa avaruusolentoihin? [23]
Vaikka avaruusolennot eivät vastanneet hänen kysymyksiinsä, Rincon tuli omaan johtopäätelmäänsä:
Kokemus avaruusolentojen, kouluttajan ja tuhatnimisen persoonan kanssa jättivät minut kvasi-mystiseen tilaan, josta tuskin meinasin päästä yli… Ei ole epäilystäkään siitä, mitä minuun tulee: Andien Korkea Olento oli Se sama, jota kutsuin, ja aivan oikeutetusti, “Viisauden Mestariksi.” [24]
Rinconin kohtaaminen Viisauden Mestarin kanssa näytti kvalitatiiviset erot selestiaalien ja avaruusolentojen kokemuksen luonteessa. Vaikka jälkimmäiset voivat johtaa erittäin positiivisiin ja inspiroiviin kohtaamisiin, kohtaamiset selestiaalien kanssa ovat elämää muuttavia. Tämä laadullinen ero näyttää olevan myös avaruusolentojen tunnusta, jotka antavat selestiaaleille paljon kunnioitusta ja arvostusta. Seuraava tapaus liittyy selestiaaliin, jonka väitetään elävän Venäjällä.
Anastasia on siperialainen erakko, jonka uskomattomat kyvyt ja opetukset takaisin-luontoon -elämäntyylistä ovat voimakkaasti vaikuttamassa Venäjällä ja muualla. Paljastukset hänen uskomattomasta elämästään Siperian ‘taigalla’, jossa hän kykenee elämään mitä karuimmissa olosuhteissa ilman mitään moderneja mukavuuksia, ovat johtamassa erääseen ruohonjuuritason pienviljelyä ja henkisyyttä ajavaan liikkeeseen, joka haluaa takaisin luontoon ja yhteyden maahan. Miljoonat Venäjällä ja muualla ovat pitäneet konferensseja ja kerhoja, joissa hänen opetuksiaan ja käytäntöjään tutkitaan. Hänen venäläisen keskustelukumppaninsa Vladimir Megren mukaan hänellä on voimakkaita telekineettisiä kykyjä, hän voi telepaattisesti kommunikoida eläimille ja ihmisille ja hän osaa vaikuttaa ihmisiin etäältä. Ehkäpä kaikkein kaikkein yllättävimpänä hän kykenee välittömästi teleporttaamaan minne tahansa. Hänen yllättävät kyvyt, mikäli Megren kertomukset pitävät paikkansa, viittaavat siihen että hän on selestiaali, sillä hän kykenee matkaamaan minne tahansa avaruusajassa ilman teknologista apua.
Megren kirjat kuvaavat useita tapauksia, joissa hän on tekemisissä avaruusolentojen ja heidän kehittyneiden teknologioiden kanssa. Anastasia on erityisen huolissaan mahdollisuudesta, että avaruusolentojen teknologiaa saatettaisiin käyttää Troijan hevosena, jolla voitetaan ihmiskunnan luottamus, ja näin se johtaisi ihmiskunnan suvereniteetin menetykseen. Hänen aikeenaan on näyttää Megrelle keskittyneen mielen voima, jolla voi vaikuttaa ympäristöön, joka voittaa avaruusolentojen teknologian.
Megren kuvaamassa eloisassa kuvauksessa Anastasia matkasi fyysisesti toiseen maailmaan käännyttämään avaruusolentoja siitä, että Maapalloa ei kannata valloittaa. Tämä tapaus sai alkunsa kaukokatselusessiosta, jossa sekä Anastasia että Vladimir näkivät avaruusolentojen suunnittelevan salaa ottavan Maapallon haltuunsa aluksi antamalla heille kehittyneitä teknologioita.
Anastasian mukaan,
[avaruusolento] vierailijat tarjosivat teknologiaansa, joilla jokaiselle maan kansalaiselle annettaisiin ravinnesekoitusta ja nopeasti rakennettaisiin asuntoja kaikille… Teille tarjotuissa asunnoissa kaikki teidän tarvitsemanne toimii äänikomennoilla, joita äänen eri sävyt ohjaavat… [T]ietokone asunnoissanne skannaa silmänne, hengitystänne ja muita parametreja ja määrittää fyysisen terveydentilanne ja määrää sitä vastaavan ruokayhdistelmän. [25]
Vastauksena Megren uskomukseen siitä, että sellainen teknologia olisi ihmiskunnalle siunaus, Anastasia sanoi:
Kaikki Maapallon ihmiset pakotetaan palvelemaan päivittäin niitä koneita, jotka heitä ulkoisesti palvelevat. Koko ihmiskunta tulee lankeamaan ansaan, luovuttaa pois omat vapautensa ja lastensa vapaudet keinotekoiselle teknologiselle täydellisyydelle. [26]
Vakuuteltuaan Megren kehittyneen teknologian vaaroista, joita avaruusolennot antaisivat heille, Anastasia vastaa Megren pyyntöön fyysisesti matkata planeetalle, jolla panna heidän suunnitelmilleen stoppi. Sitten hän kirjoittaa:
Ja jälleen kerran edessäni näin Anastasian omassa kehossaan… Hän seisoi lattialla jalat paljaina ja sitten yhtäkkiä hän alkoi kävellä verkkaisesti avaruusolentojen luo… He näkivät hänet… Yhtäkkiä, kuin käskystä, he kaikki nousivat ja tarttuivat medaljonkeihin heidän kauloillaan. Kaikki medaljongit välähtivät valosta, kaikki suunnattuina lähestyvää Anastasiaa kohti. Hän pysähtyi, menetti tasapainonsa hetkeksi, otti askeleen taaksepäin, sitten pysähtyi jälleen. Polkien jalkaansa hän hitaasti ja itsevarmasti lähti jälleen liikkeelle. Avaruusolentojen medaljongeista lähteneet säteet kirkastuivat ja kirkastuivat niiden liittyessä toisiinsa, keskittyen Anastasiaan. Se näytti siltä kuin heillä kestäisi vain hetken muuttaa hänen vaatteensa tuhkaksi. Yhtäkkiä hän ulotti kätensä eteensä. Jotkut säteistä heijastuivat hänen käsistään ja sammuivat. Sitten loputkin alkoivat sammua. [27]
Tehtyään heidän medaljongit toimintakyvyttömiksi, Megre kuvaa miten Anastasia vakuutteli avaruusolennoille, että hänen kykynsä ovat tehneet Maapallosta liian vaikean paikan valloittaa.
Megren kuvaus Anastasiasta on yhdenmukainen aiempien kuvausten kanssa siitä miten selestiaalit ovat huolissaan avaruusolentojen kehittyneiden teknologioiden käytöstä, joilla saatettaisiin alistaa ihmiskunta. Anastasian tapauksessa vaikuttaa siltä, että selestiaalit voivat joskus tehdä ehkäiseviä toimia estääkseen valloitusaikeet avaruusolentojen manipuloidessa ihmiskunnan haluamaan työmäärää vähentäviä laitteita.
Kuvaus Venuksen aurinkogeneraattorista
Viimeinen yksittäinen kontaktihenkilö, jonka haluan esitellä, on bolivialainen arkkitehti Luis Fernando Mostajo, jonka tapasin Earth Transformation -konferenssissa Hawaiilla toukokuussa 2008. Fernando väittää kokeneensa fyysisen kontaktin Venukselta Ganymedelta (Jupiterin kuu) tulleiden avaruusolentojen kanssa. Hän sanoo, että hänet vietiin fyysisesti Venukselle ja Ganymedeelle, jossa hän kohtasi kehittyneen, Maailmojen Liittoon kuuluvan, avaruusolentojen perustaman sivilisaation. Eräässä hänen kohtaamisistaan Ganymeden avaruusolennon kanssa nimeltään Xenon, hänet esiteltiin olennolle, jota kuvattiin ‘Ylösnousseiden Mestareiden’ Vanhimmaksi järjestössä nimeltä ‘Suuri Valkoinen Veljeskunta’. Luis Fernando kirjoittaa siitä miten Xenon-avaruusolento tutustutti tämän Vanhempaan:
Nyt tärkeää on alkaa soveltaa minun sinulle antamia opetuksia, jotta voisit ottaa jokaisen kehosi tietoiseen kontrolliin. Tämä mahdollistaa uudenlaiset kokemukset, jotka alkavat tänään Maapallon mestarin läsnäollessa Valkoisesta Veljeskunnasta. Hän on Soromez ja hän liittyy seuraamme piakkoin…. [28]
Tämän jälkeen Fernando kertoi lisää Suuren Valkoisen Veljeskunnan mestarien historiasta suhteessa heidän korkeampien tietoisuuden tiloihinsa tai jumalalliseen lakiin:
[V]anhimmat olivat odottaneet teitä aikojen alusta lähtien, koska he ovat aina olleet, ja tulevat aina olemaan… Tämä johtuu siitä, että vanhimmat ovat yhtä Syvyyden kanssa ja Syvyys on yhtä heidän kanssaan. Kun tämä planeetta syntyi, he syntyivät sen mukana, koska he ovat siellä missä kaikkialla läsnäolevan luojan työ on, pohtimassa Hänen luovaa direktiiviään… He suojelevat ihmisyyttänne valon kiihkolla heidän omassa työssään, antautuessaan halullae palvella, ja tiedolla elämän toiminnasta… He edustavat tässä maailmassa aktiivista Valkoista Veljeskuntaa, koska he ajavat kaikkia positiivisia muutoksia, joiden tarkoitus on ihmisrodun kehittäminen. [29]
Xenonin mukaan Valkoinen Veljeskunta “sijaitsee täysin eristäytyneissä paikoissa eri maailmanne maanosissa. Nämä paikat ovat kaukana urbaaneista keskuksista ja täysin saavuttamattomissa, ellei ole saanut kutsua sinne.” [30] Xenon lisäksi paljasti, että Valkoinen Veljeskunta pitää salaisia retriittejä, jotka on siirretty Tiibetistä Andien vuorille Peruun ja Boliviaan kiinalaisten takia. Hänen kirjassaan Luis Fernando kuvaa myöhemmin kuinka hänet vietiin Tiahuanaco-vanhimpien vedenalaiseen retriittiin Titicaca-järvelle.
Fernando on pitänyt useita seminaareja hänen rakentamallaan retriitillä Titicaca-järven rannalla, joista yhteen minä osallistuin lokakuussa 2008. [31] Seminaarin aikana meidät vietiin veneellä asumattomalle saarelle, jonka hän väittää olevan läheisin fyysinen piste sekä Titicaca-järven Valkoisen Veljeskunnan retriitistä että viereisestä Planeettojen Liiton tukikohdasta. Kokemukset hänen seminaarissaan antavat varmuutta hänen elämää muuttavalle viestilleen kontaktista sekä avaruusolentojen että selestiaalien kanssa Titicaca-järvellä.
Loppusanat
Historialliset tekstit ja fyysisen kontaktin kokeneiden antamat todistukset viittaavat selestiaalien olemassaoloon, jotka joissain tapauksissa työskentelevät suoraan avaruusolentojen kanssa. Selestiaalien työ ja filosofia vaikuttaa olevan keskittynyt ihmiskunnan auttamiseen suuntautumaan korkeamman universaalin tahdon mukaiseksi ja välttämään kehittyneiden teknologioiden tai avaruusolentojen ja heidän jälkeläistensä ylivallan aiheuttamat vaarat. Erittäin kehittynyt tietoisuus erottaa heidät avaruusolennoista, jotka joissain yllä tarkastelluissa tapauksissa alistuvat selestiaalien alaisuuteen, joita he nimittävät “Viisauden Mestareiksi”, “Vanhimmiksi” tai “Ylösnousseiksi Mestareiksi.” Joissain tapauksissa selestiaalien ja avaruusolentojen välillä on suora konflikti.
Selestiaalit ovat mitä ilmeisimmin erittäin sitoutuneita varmistamaan, että ihmiskunnan teknologinen kehitys ei ylitä sen eettistä kehitystä. Historiallisissa tapauksissa, joissa tämä on tapahtunut joidenkin avaruusolentojen tuella, selestiaalit ovat suoraaan puuttuneet sellaisen tilanteen lopettamiseksi. Usein tulokset ovat olleet kataklysmisiä ja kokonaisia sivilisaatioita on tuhoutunut. Tyypillisemmin vaikuttaa siltä että selestiaalit auttavat ihmiskunnan evoluutiossa verkkaisemmalla ei-interventionistisella tavalla. Sellaisissa tapauksissa he työskentelevät suoraan henkilöiden kanssa, joiden kiinnostus kehittää korkeampia tietoisuuden tiloja tekevät heistä soveliaita sellaiselle kontaktille, ja he levittävät selestiaalien heille antamaa informaatiota.
Tällä hetkellä ihmiskunta on suurten muutosten partaalla johtuen yli 60 vuoden takaisista salaisista sopimuksista avaruusolentojen kanssa, jotka ovat halunneet vaihtaa teknologiaa Maapallon resursseihin. [32] Joissain tapauksissa hybridisaatio-ohjelmat ovat nostaneet avaruusolentojen jälkeläiset valtaan, ja he ovat saaneet kohtuutonta valtaa ihmisyhteiskunnassa. [33] Kaikki nämä teknologianvaihdanta ja risteytysohjelmat ovat johtaneet erittäin salaiseen kansallisen turvallisuuden järjestelmään Amerikassa ja muissa maissa. On kehitetty edistynyttä teknologiaa, joka on paljon ihmiskunnan etiikan ja kollektiivisen tietoisuuden edellä.
Historiallisesti tämä on johtanut suoraan selestiaalien väliintuloon, jotka ovat yrittäneet korjata sellaisen epätasapainon pirstomalla kiusalliset liitot eliittiryhmien välillä, jotka ovat keskittyneet hankkimaan teknologiaa. Nykyinen planeetan tilanne on myös erittäin epätasapainoinen, jossa henkinen/eettinen tietoisuus on prioriteettilistassa matalalla verrattuna politiikkana, joka painottaa teknologista kehitystä kaiken muun hinnalla. Sellainen planetaarinen tilanne on historiallisesti osoitettu kestämättömäksi. Selestiaalit työskentelevät suoraan yhä useamman henkilön kanssa korjatakseen tilanteen nostattamalla niiden tietoisuutta, jotka ovat valmiina avustamaan Maapalloa sen evoluutiossa tasapainottamalla teknologisen kehityksen henkisellä kehityksellä.
On syytä olla optimistinen siitä, että selestiaalien väliintulo myötämielisten avaruusolentojen ja ihmisten kanssa auttaa korjaamaan yli 60 vuotta sitten salaisilla teknologisilla ohjelmilla aikaansaadun epätasapainon. Niille avaruusolennoille ja valtion virastoille, jotka ovat suoraan kontribuoineet kasvavaan epätasapainoon teknologan ja ihmiskunnan kollektiivisen tietoisuuden välillä, on tullut aika paljastaa sellaiset salaisuudet. 8. elokuuta 2008 globaali aloite, joka keskittyy sellaisten sopimusten paljastamiseen ja lakkauttamiseen, perustettiin. [34] Ajan mittaan voidaan odottaa, että sellaiset sopimukset tullaan paljastamaan ja asioista paremmin perillä oleva ihmiskunta arvioi paremmin hankittujen teknogioiden sopivuutta. Sillä aikaa ne, jotka ovat valinneet työskennellä selestiaalien kanssa, voivat olla rakentavassa roolissa sellaisten vaarojen välttelyssä, joita uhkaa syntyä edistyneiden teknologioiden varomattomasta käyttöönotosta kansallisen turvallisuuden virastoissa ja ylikansallisissa korporaatioissa.
Viitteet
[1] John Keel käytti termiä ”ultraterrestriaali” viittaamaan Maasta tulleisiin paranormaaleihin olentoihin, jotka kykenivät liikkumaan kahden ulottuvuuden välillä, mutta ei matkaamaan toisille planeetoille. Katso Keel, The Mothman Prophecies (Tor Books, 2002). Samalla tavoin Jacques Vallee kirjoitti paranormaaleista olennoista suhteessa UFO/avaruusolennoista tehtyihin havaintoihin kirjassa Passport to Magonia: On UFOs, Folklore, and Parallel Worlds (McGRaw-Hill, 1993). Tiivistelmä Keelin kannasta, kts. Ken Korczak, “Fairies and UFOs?” http://www.conspiracyarchive.com/UFOs/ufofairies.htm
[3] Kts. Michael Salla, “Eisenhower’s 1954 Meeting With Extraterrestrials: The Fiftieth Anniversary of First Contact?” Exopolitics.Org (February 12, 2004) saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-8.htm
[8] Tästä käydään akateemista debattia tuliko Abraham muinaisesta Sumerian Ur-kaupungista, joka sijaitsee nykyisen Etelä-Irakin alueella, vaiko Kaldean kaupungista, joka sijaitsee nykyisellä Kaakkois-Turkin alueella. Lisätietoja keskustelusta, katso Wikipediasta “Ur Kasdim”, http://en.wikipedia.org/wiki/Ur_Kasdim
[18] Adamskin aavikolla tapahtuneen laskeutumisen on kuvattu kirjassa Desmond Leslie ja George Adamski, Flying Saucers have Landed (The British Book Center, 1954).
[32] Michael Salla, “‘Tall White’ Extraterrestrials, Technology Transfer and Resource Extraction from Earth – An Analysis of Correspondence with Charles Hall,” Exopolitics.Org (Dec 16, 2004). Saatavilla verkossa: http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-25.htm
Michael Salla on julkistanut lyhytelokuvan, jossa esitellään Antarktiksen lähihistoriaa ja sitä miten saksalainen breakaway-siirtokunta perustettiin laajaan maanalaiseen luolastoon, miten se käytti luolastoa operaatioiden perustana ja rakentamaan avaruusolentojen aluksista takaisinmallinnetulla teknologialla omaa laivastoaan.
Saksalaisten ”pimeä laivasto” on kehittynyt vuosikymmenten aikana ja muuttunut voimakkaaksi Maapallon laajuisesti.
Opi kuinka pimeän laivaston olemassaolo paljastetaan ihmiskunnan astuessa uuteen galaktiseen aikaan, jossa me olemme tekemisissä erittäin kehittyneiden sivilisaatioiden kanssa, jotka jakavat omia elämää muuttavia teknologioitaan.
New MExicon syrjäisessä paikassa tapahtuneet tapahtumat heinäkuun 16. päivän varhaisina tunteina 1945 muuttivat maailman ikuisesti. Uskomattoman tuhoisat atomivoimat päästettiin valloilleen ensi kertaa; siihen astinen teoria oli muuttunut todeksi. Shokkiaallot levisivät Aurinkokunnan ulkopuolelle; kosminen viesti vavisutti valon yläoktaaveja; Maassa asuivat olivat löytäneet avaimet atomikelloon. Ihmiseltä näyttävät galaktiset viestintuojat hälytettiin paikalle, järkeilemään Maan hallituksen kanssa, jonka teknologia oli ylittänyt sen kyvyn turvallisesti käyttää tätä uskomatonta voimaa. Armeijan prioriteetit pysyivät pyhinä ja avaruusolennoille sanottiin ei, mikä pakotti heidät käyttämään kansalaisdiplomatiaa suoraan tavallisen kansan kanssa kommunikointiin. Pian nämä henkilöt tunnettiin Kontaktihenkilöinä. Huolellisesti järjestellyn vastatiedusteluohjelman alaisuudessa väitteet kontaktista avaruusolentojen kanssa naurettiin ja debunkattiin hiljaisiksi. Ylitsepääsemättömän suuri määrä empiiristä näyttöä osoitti ihmiseltä näyttävät avaruusolennot tosiksi, jotka olivat tulleet puhkomaan armeijan valheiden verkon kuplaa. Pilotit, valtion työntekijät, valokuva-asiantuntijat, optiikan alan fyysikot ja avaruusaluksista kuvattu kuvamateriaali auttoivat aikakausien kerrostumien kuorimisessa.
Johdanto
Tämä tutkielma alkaa katsauksella lordi Desmond Leslieen, karismaattiseen kaveriin joka on kirjoittanut Adamskin kanssa kirjan “Flying Saucers have Landed”. Sitä seuraa lyhyt läpikäynti Adamskin varhaisesta elämästä ja kiinnostavista tapahtumista, mitkä tekivät hänestä julkisuuden henkilön. George Adamskin ontaktikokemukset Kalifornian erämaassa käsitellään, silminnäkijäkuvauksia analysoidaan ja tämän jälkeen tarkastellaan empiiristä näyttöä, jonka mukana seuraa aina skeptikkojen hyökkäykset, jotka pyrkivät debunkkaamaan kontaktihenkilöiden kertomukset.
Adamski lähti maailmankiertueelle luennoimaan Maan ulkopuolisen elämän kannattajille, mm. kuninkaallisille. Mikä oli tässä miehessä niin erikoista? Oliko hän fyysisesti erilainen, mahdollisesti hybridi? Miksi hänet on haudattu Arlingtonin hautausmaalle? Tutkielma ottaa kantaa näihin ristiriitaisiin pointteihin ennen todisteiden esittämistä samanlaisista tapauksista. Adamski ei ollut ainoa ihmisolento, jonka tietoisuutta avaruusolennot nostattivat; se on käynnissä oleva ilmiö, jonka tarkoitus on varmistaa, että ihmiskunta tuo henkisyyden ja teknologian samaan linjaan universumin harmonian kanssa.
Dennis Leslie
Lord Desmond Leslie oli sir Winston Churchillin serkku, Spitfire-pilotti, Maan ulkopuolisen elämän kannattaja ja kokeellisen sähköisen musiikin keräilijä. [1] Irlantilaista sukujuurta oleva Leslie oli sir Shane Leslien poika, kolmas baronetti, joka eli Leslien linnassa Monaghanin piirikunnassa Irlannissa. [2] Marraskuun iltana 1934 ”valojen sammuttua”, hän väitti hänen makuuhuoneensa olleen ”yhtäkkiä kirkkaan vihreän hehkun valaisema ja hänen koulutoverinsa juoksivat ikkunaan katsomaan jättiläismäistä vihreää valopalloa, joka liikkui taivaan halki ja katosi Sussex Downsin taa”. [3]
Leslie pohti: “Miksi he riskeerasivat lakseutua julkisesti? Heidän aluksensa takavarikoitaisiin tullin haltuun. Heidän vaatteensa revittäisiin ja myytäisiin tuliaisina. Heitä pilkattaisiin sabotööreinä, antikristuksina ja rauhanrikkojina, saatanan lähettiläinä, ja kaikkea muuta.” [4] Leslie teki televisiohistoriaa, kun hän That Was The Week That Was:n suorassa lähetyksessä Bernard Levinin kanssa, joka oli antanut hänen vaimon Cabaret-ohjelmalle Savagery and Delight huonot arvostelut, Leslie tuli esiin yleisöstä ja oli lyömässä tätä turpaan. [5]
Kirjassaan “Flying saucers have landed”, kirjoitettu yhdessä kontaktihenkilö George Adamskin kanssa, Leslie käytti aikaa selittämään sitä mitä lentävät lautaset eivät olleet! [6] Niin monta havaintoa kirjaten ylös kuin vain kykeni, Leslie nauraa niille selityksille, joita establishment on näille antanut.
Aikansa Eric von Daniken ennen häntä, Leslie ammensi levitoivista pyhimyksistä, Atlantiksen myyteistä ja muinaisista lentokoneista kehittääkseen omaa teoriaansa planeettainvälisestä työntövoimasta, jonka hän pyrki kytkemään, Gaian kaltaisesti, Maapallon itsensä. ”Kun kirjoitan tätä, ajan suurella vihreällä avaruusaluksella… kiidän Avaruuden Meren halki.” Kirja huipentuu 50-sivuiseen kertomukseen Adamskin kolmannen asteen kohtaamisesta pitkien, pitkätukkaisten venuslaisten kanssa, jotka olivat pukeutuneet ”lasketteluhousujen kaltaisiin” asuihin. [7]
Tutkiessaan Veedoja (muinaisia tekstejä), mm. 50 Mahabharatan osaa, Leslie tuli tulokseen, että muinaiset rattaat tai lentävät koneet nimeltään Vimanat olivat itse asiassa antigravitaatiolaitteita, ja jotkut niiden aseista (Brahma-ase) voisivat olla ydinaseita tai kuolemansäteitä. [8] Kuvaukset Veedoissa niiden aikaansaamasta tuhosta muistuttivat Hiroshimaa. Nuo Dheivassa lukevat tapaukset olivat toki satuja, mutta Menusassa olleita pidettiin faktoina.
Leslie uskoi inkarnaatioon ja holistiseen Gaia-teoriaan, ja hän liittyi uskonlahkoon nimeltä White Eagle Lodge, jota eräs meedio pyöritti. Hän jatkoi lähes-messiaanista UFO-uskoaan, luennoi UFO-konferensseissa Laughlinissa, Nevadassa, ja vuonna 1998 ja niinkin myöhään kuin kesäkuussa 2000, samanlaisessa konferenssissa San Marinossa — todellinen ufologian synnyn todistaja. [9]
Leslie sai joitain Adamskin kuvia venuslaisten aluksesta, ja jottei hän pilaisi Adamskin työtä kirjan julkaisun eteen, Leslie päätti kirjoittaa yhdessä Adamskin kanssa kirjan “Flying Saucers have landed”. Aristokraattinen tausta tuo mukanaan uskottavuutta, ja voi olla että Leslie valittiin tehtäväänsä tai ainakin korkeammat voimat olivat mukana häntä ohjaamassa “Adamskin sanan levittämiseksi”.
Desmond Leslie viittaa kalifornialaisen Meade Laynen työhön, joka teki kokeiluja `kehittyneillä ja mystisillä fysiikan aloilla’ ja joka uskoi että `elämä Venuksella on seuraavassa oktaavissa kuin Maapallolla. Tri. Layne kuvaa venuslaisten aluksia, jotka sopivat monien havaintoraportteihin.
George Adamski
Adamski syntyi huhtikuun 17. päivä 1891 Puolassa. [10] Hän muutti perheen kanssa New Yorkiin Adamskin ollessa alle kaksivuotias. Hän kasvoi Dunkirkissa, New Yorkissa, jossa talousvaikeudet pakottivat hänet jättäytymään pois koulusta neljännellä luokalla. Myöhempinä vuosina Adamski ei koskaan kirjoittanut itse yhtään mitään, hän mieluummin saneli sihteerille, ja on mahdollista että hän oli hieman häpeissään hänen kyvyttömyydestään itse kirjoittaa englanninkielen sanoja.
Muutama vuosi ennen ensimmäistä maailmansotaa Adamski palveli K-joukoissa Yhdysvaltain 13. ratsuväkijoukossa Meksikon rajalla. Hänen hautakivensä listaa hänen ensimmäisen maailmansodan palvelusarvokseen sotamies; komppania A, 23. pataljoona, Yhdysvaltain kansalliskaarti. Hänen oletetaan menneen naimisiin Mary Shimberskyn kanssa vuonna 1917, mutta Marysta on vähän tai ei yhtään viitteitä hänen myöhemmässä historiassaan, vaikka hän vaikuttaa pysyneen Georgen parina kuolemaan asti, vuoteen 1954.
Naimisiinmenon jälkeen George teki huoltotöitä Yellowstonen kansallispuistossa. Hän työskenteli jauhomyllyssä Oregonissa, ja teki betonitöitä Los Angelesissa. 1920-luvun alkuvuosina hän on ilmeisesti altistunut Minä Olen -kultille (I AM) [11] ja Katherine Tingleyn [12] versiolle Madame Blavatskin pseudouskonnollisesta teosofiasta. [13] Arviolta vuonna 1926 hän alkoi perustaa useita teosofiaan perustuvia uskonnollisia järjestöjä itse, hänen parhaiten tunnettunsa on “Royal Order of Tibet”, [14] jonka “luostari” perustettiin Laguna Beachille joskus 1930-luvulla. Vuonna 1940 Adamski ja hänen kääntyneiden joukkonsa muuttivat Laguna Beachilta maaseudulle lähelle Mount Palomaria, Kaliforniassa, jonne he perustivat yhteisön nimeltä “Valley Center”, jossa he asuivat varsin alkeellisissa olosuhteissa.
Vuonna 1944 Adamski ja hänen seuraajansa rakensivat ja miehittivät pienen hampurilaiskioskin Palomar Gardensissa, Mount Palomarin matalammilla rinteillä, observatorioon vievän tien viereen. Edelleen primitiivinen kommuuni siirrettiin alueelle kahvilan taakse, tieltä katsottuna. Adamski alkoi vihjailla, että hän oli astronomien “konsultti”, joka teki tutkimusta Palomarissa, ja alkoi viitata itseensä tittelillä “Professori Adamski”. Hän henkilökohtaisesti aloitti pioneerityön liikkeen tekemiseksi tunnetuksi ja ihmisten kouluttamisen Maan ulkopuolisesta elämästä. Adamski tuki kokemuksiaan poikkeuksellisilla UFO-valokuvilla ja värillisellä liikkuvalla filmikuvalla. Hänen dokumentoidut kohtaamisensa ihmisten näköisten avaruusolentojen kanssa toisilta planeetoilta tekevät hänestä erään kiinnostavimman 1900-luvun hahmon.
Kohtaaminen autiomaassa
Marraskuun 20. päivänä 1952 kello 12.30 George Adamski kohtasi avaruusolennon nimeltä Orthon, pitkätukkaisen nuoren miehen Venukselta, kuuden todistajan läsnäollessa Kalifornian autiomaassa Mount Palomarin lähellä. Kissa oli nyt pöydällä, avaruusolennot olivat keskuudessamme eikä mikään ollut enää kuin ennen.
Adamskin elämä oli omistettu metafysiikalle, parapsykialle ja uskonnolle, ja hän oli varmasti monien hänen jälkeentulleiden 1960-luvun hippien esikuva. [15] Hänen muotoilemansa luonnonlait olivat kuin meidän “New Age”-konsepteja.
Adamskin kuvaus Orthonista muistuttaa monia muita sellaisia kohtaamisia, korkea otsa ja poskipäät, harmaanvihreät silmät, karvaton iho ja pitkät ohuet sormet ja valkoiset hampaat. Hän sanoi Orthonista, että mikäli tämä olisi ollut naiseksi pukeutuneena, hän olisi mennyt naisesta. Kirjassa “Flying Saucers have landed” Adamski kuvaa kohtaamista:
“Minun lähestyessäni häntä, minulle tuli omituinen tunne ja muutuin varovaiseksi. Samaan aikaan katsoin ympärilleni vakuuttaakseni itseni, että olin seurueeni näköyhteydessä. Ulkoisesti tälle tunteelle ei ollut mitään syytä, sillä mies oli kuin kuka tahansa muukin ja näin että hän oli hieman pienempi kuin minä ja huomattavasti nuorempi.
Yhtäkkiä mieleni päältä poistettiin varovaisuuden verho ja en enää ollut tietoinen ystävistäni. Ensimmäistä kertaa tajusin, että olin avaruusihmisen läheisyydessä — ihmisolennon toisesta maailmasta. Hänen muotonsa kauneus ylitti kaiken mitä olin koskaan nähnyt. Hänen kasvojensa miellyttävyys vapautti minut kaikista itseeni liittyvistä ajatuksistani. Tunsin oloni kuin lapseksi jonkun edessä, joka on erittäin viisas ja rakasti suuresti ja nöyrryin itse suuresti sisältä, sillä hän säteili äärettömän ymmärryksen ja lempeyden tunnetta suurella nöyryydellä.
Hän sai minut ymmärtämään, että he tulivat ystävällisin mielin. Hän myös ilmaisi, että he olivat huolissaan Maapallolta tulevasta säteilystä. Kysyin oliko tämä huoli johtunut pommiemme räjäyttämisestä ja siitä seuranneesta suuresta radioaktiivisuudesta. Hän ymmärsi tämän oikein ja nyökkäsi myöntävästi.
Eräässä kohtaamisessa Adamski ei kuullut varoituksen sanaa ja meni aluksen lähelle. Hänen kätensä tuskallisesti heilahti ylöspäin, kuin sähköshokin seurauksena. Orthon halusi ihmiskunnan tietävän heidän olemassaolostaan, tietävän että ihmiskunta oli astumassa avaruusaikaan. Adamski vietiin matkoille avaruuteen ja Kuun pimeälle puolelle, jossa hän kertoi nähneensä vettä ja kasvillisuutta. Opetukset koskivat vastuuta omasta itsestä ja universaalia rakkauden lakia; eräänlaista kosmista moraaliparadigmaa, joka sitoo yhteen eläin-, kasvi- ja kivikunnat universumissa.
Silminnäkijätodistus
Noin 50 vuotta myöhemmin, Adamskin tarinan totuudenmukaisuutta koskevat argumentit ovat edelleen pöydällä. Alan C Tolman (ilmailuinsinööri, joka esiintyi Fastwalkersissa) kuvasi Fastwalkersin esinäytöksen haastattelussa rakennetta ja aistinlaitetta, jotka esiintyivät äärimmäisen selkeässä valokuvassa venuslaisten sikarialuksesta, jonka Adamski oli ottanut. [16]
Tolman näytti kuluneita julisteita samaisesta partioaluksesta, jonka Adamski oli nähnyt, joka oli ilmaantunut Britannian ylle ja laskeutunut sinne. Tolman tapasi Adamskin ja näki omin silmin Adamskin 15 tuuman kaukoputken, ja hän inspiroitui niin kovasti, että hän pystytti oman kaukoputkensa, joka oli kytketty TV-monitoriin, ja otti sillä erittäin selkeitä kuvia Kuusta. Hän vahvisti miten ihmiset eri taustoista olivat tavanneet Adamskin, mm. sotilaat, kuunnelleet hänen puhuvat avaruusihmisistä ja heidän aluksistaan. Tolman mainitsi hänen oman kohtaamisensa aluksen kanssa; miten se nosti hänen värähtelytasoaan ja muuttui kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi ja sitten kiiti pois tähtiin. Ehkäpä tämä oli vihjaus siitä, että avaruusihmiset olivat vähemmän tiheitä ja korkeampaa värähtelyä.
Evp majuri Hans C Peterson Tanskan NATO-toimistolta Washington DCssa vuonna 1995 esitti, että valtiot ja tiede eivät yksinkertaisesti puhu totta. Saatuaan kuvat NATOlta, joissa näkyy kraaterista nousevaa savua, hän sanoi että Kuulla oli oma ilmakehänsä. Toisissa kuvissa näkyi peitettyjä vesivarantoja, kaksi neliömäistä tunnelin sisäänkäyntiä vuoren sisään ja jäljet kappaleesta, joka oli liikkunut mäkeä ylös. Majuri Petersonilla on ollut omat havaintonsa; yhdessä ruotsalainen kontaktihenkilö antoi hänelle informaatiota, joka vahvisti että 15 ihmisen näköistä avaruusolentoa eli ja työskenteli Ruotsissa. Odotellessaan lentokentällä Adamskin laskeutumista, hän näki lentävän lautasen seuraavan hänen lentokonettaan. [17]
Adamskin raportoimat ’miljardit ja miljardit tulikärpäset…. vilkkuvat kaikkialla’, kun hän vieraili Kuun pimeällä puolella eräässä Venuslaisten aluksessa, kuitenkin hän kahdeksan vuoden päästä sai sanomisilleen vahvistusta, kun amerikkalainen astronautti John Glen palasi avaruuslennolta ja sanoi nähneensä samat ’tulikärpäset’. [18]
Todisteet ja analyysi
Madeleine Rodeffer, valtion työntekijä ja Adamskin kollega, todisti ja kuvasi venuslaisten aluksen hänen talonsa yllä. Hän käytti 8millimetristä Bellingham-elokuvakameraa ja antoi Adamskin jatkaa kuvaamista. Hän myös tapasi joitain avaruusolentoja, jotka olivat saapuneet keskustelemaan Adamskin kanssa. Hän väitti, että ne näyttivät tavallisilta amerikkalaisilta; joillain oli tummat hiukset ja joillan vaaleat. [19]
Jim Dilettoso [20] on tunnettu ja kunnioitettu asiantuntija; hänen alansa on valokuvien ja videoiden analyysi. Dilettosolla oli tämä sanottavana Adamskin työstä, hänen omin sanoin hänen kirjoittama vastaus Adamskin kuviin. Jim sanoo seuraavaa:
Koskien Adamskin kuvia. Ei ole ’todisteita’ huijauksesta. Itse asiassa, ei ole fotogrammetrista tai tietokoneanalyysia Adamskin tapauksesta, joka viittaisi siihen että esine olisi pieni tai huijaus. Ihmiset sanovat mitä sanovat, lainaavat huhuja totuutena, tai muuttavat oman mielipiteensä tieteelliseksi faktaksi. Kuva-analyysi on tarkkaa. Pienillä esineillä on eri ominaisuudet kuin suurilla; erityisesti, reunat ja valon jakautuminen pinnalla.
Olen tutkinut yli 1000 valokuvaa (tuntematonta) 25 vuoden aikana, mm. 50 kontrolliesinettä (malleja). Käytän kehittyneitä työkaluja, kerään dataa tuntemattomasta ja vertailen sitä tunnettuun. Jos löytyy täsmäävä, sitä kutsutaan ”tunnetuksi”. Jos ei täsmää, se on ”tuntematon”. Adamskin aluksen ominaisuudet eivät sovi pienen esineen ominaisuuksiin, optiseen päällysteeseen tai huijaukseen. Teknisesti ottaen, ei ole viitteitä huijauksesta. Se on tuntematon. [21]
William Sherwood, Eastman Kodakin optinen fyysikko analysoi Rodifferin filmin. Sherwood meni suoraan tarkkaan sijaintipaikkaan, laski etäisyyden 90 jalaksi (30 metriä), trianguloi kuvan koon ja päätteli levyn olevan 27 jalkaa läpimitaltaan (8 metriä). Johtopäätös oli, että Rodefferin filmi oli aito. [22] Tämä näkökanta on myös Bob Oechlerilla, NASAn avaruuskeskuksen tehtäväjohtajalla, joka huomautti että sen ympärillä oli utua ja alus ja sen osat vaikuttivat muuttavan muotoaan johtuen jonkinlaisen säteilyenergian tai energiakentän vaikutuksesta. Oechler sanoi, että tämä yksistään ylitti jo minkään todistuksen mikä Adamskilla tai Rodifferilla on ollut antaa. [23]
Yksi Adamskin kohtaamisen silminnäkijöistä, George Williamson, joka on töissä Veterans Administration sairaalassa Whipplessa, Arizonassa, piirsi hahmotelman ja valokuvan venuslaisten jalanjäljestä, ja amatööriantropologina toi muottiainekset autostaan ja teki kipsivalun omituisesta jalanjäljestä. Valokuva jalanjälkien luonnoksesta julkaistiin Phoenix Gazetten marraskuun 24. päivän artikkelissa ”Alustava raportti ulkoavaruudesta tulleen miehen jättämän jalanjäljen symbolien analyysista”.
Nämä jalanjäljet näyttivät kaksi eri kuviota vasemmalle ja oikealle jalalle. Yhdessä kuviossa oli hakaristi, se kuvataan perustuvan universumin kiertoon, Otavan kiertäessä Pohjantähteä. Toisessa kuvassa Williamson kuvaa universaalien symbolien juuret, jotka perustuvat universumin tähtikuvioihin. [24]
Vuonna 1954 Desmond Leslien sanotaan nähneen usean UFOn Adamskin kanssa hänen vieraillessaan Kaliforniassa. Hän kuvaa yhtä niistä kirjeessään vaimolleen, kun hän oli San Diegossa: “kaunis kultainen alus auringonlaskussa, mutta kirkkaampi kuin auringonlasku… se hiljalleen vaipui pois, niinkuin ne tekevät“[25]
Debunkkaus
Avaruusveljien saapuminen on uhka armeijalle. Majestic-12, salainen kontrolliryhmä, joka tunnetaan myös varjohallituksena, komensi Psychological Strategy Boardin debunkkaamaan kaikki UFO-havainnot ja kontaktitapaukset ihmisten kanssa. Leslien mukaan he pelkäsivät, että kontaktit johtaisivat siihen, että kansa saisi tietää pääsystä vapaaseen energiaan, mikä johtaisi öljy-yhtiöiden mahdin romahtamiseen.
Robertsonin paneeli [26] oli CIA:n koolle kutsuma komitea vuonna 1952 vastauksena moniin raportteihin tuntemattomista lentävistä esineistä, erityisesti Washington DC:n alueella. Paneelia briiffattiin Yhdysvaltain sotilastoimista ja tiedustelusta, siksipä raportti oli alunperin luokiteltu salaiseksi. Robertsonin paneeli julkaisi raportin, jossa suositeltiin koulutusohjelmaa jolla debunkata lentävät lautaset. [27] Valtiot oli tehty tietoisiksi siitä, että avaruusolennot olivat kovasti ydinvoimaa vastaan, asekäytössä. Adamski oli puhunut vapaasta energiasta, joka säteilee planeettojen ympärillä.
Valtion propagandakoneisto laitettiin käyntiin ja Adamskiin suhtauduttiin kahdenlaisesti. Yhtäältä oli salaisen debunkkauksen ohjelma, kun taas toisaalta valtio liehitteli Adamskia ja antoi tälle kulkuluvan käydä missä tahansa valtion ministeriössä Washingtonissa. William Sherwood vahvisti tämän, jolla itsellään oli samanlainen lupa. [28]
Toki on aina mahdollista, että Adamskin tarinat olivat liian övereitä, ehkäpä värikynäiltyjä; jatkuvan todisteiden penäämisen seurauksena; täysin ymmärrettävää, kuitenkin tulee painottaa että Adamski raportoi “tulikärpästen” ilmiön avaruudessa paljon ennen John Glenin kertomaa vuosia myöhemmin?
Debunkkaus jatkui ja tarinoita ja syytöksiä veisteltiin siitä, että valokuvia partioaluksista oli otettu käyttäen puisia pienoismalleja. [29] Tämä siitäkin huolimatta, että tasan tarkkaan samat alukset oltiin nähty monissa muissa maissa, mm. laskeutumassa järveen Englannissa. Vaalean kauniin miehen poistuttua Adamskin hotellihuoneesta, häntä syytettiin homoseksuaaliksi. Toiset kriitikot huomauttivat, että hänen kirjansa “Inside the Spaceships” vuodelta 1955 oli kopioitu sanasta sanaan eräästä hänen aiemmasta novellista. Lopulta vuonna 1965 kun Adamski oli kuollut, alkoi levitä huhuja siitä, että hän kuoli rikkaana miehenä lähinnä saatuaan paljon rahaa luentokiertueistaan.
Luennot maailmalla
Adamski perusti ”Royal Order of Tibetin”, joka piti tapaamisia ”Tieteellisen Filosofian Temppelissä”. Hän piti luentoja, jonne osallistui ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, joihin kuului myös sotilaita. Adamski kiersi useassa maassa luennoimassa henkisistä asioista, jotka hän oli oppinut kontakteiltaan. Tavattuaan Hollannin kuningatar Julianan, Hollannin ilmailuyhdistyksen johtaja Cornelis Kolff sanoi, ”Kuningatar oli poikkeuksellisen kiinnostunut aiheesta”.
Adamski raportoi Leslielle, että hänet lähetettiin vierailemaan paavin luona ja toimittamaan sinetöity paketti avaruusolennoilta. Leslie sanoi, että hän myöhemmin kysyi Lou Zinsstagilta, jonka väitettiin vieneen Adamski Vatikaaniin. Zinnstag raportoi, että kun he lähestyivät Vatikaania ja yksityistä sisäänkäyntiä, ”purppurakaulainen mies” (ilmeisesti monsignor tai piispa) ilmaantui.
Adamski huusi, ”Siinä on mieheni!” tervehdykseksi paavin virkamiehelle, ja hänet johdettiin paavin luokse audienssille. Zinsstag sanoi, että kun hän ilmaantui uudestaan 20 minuuttia myöhemmin, Adamski vaikutti olevan samassa innostuksen ja ilmestyksen tilassa kuin silminnäkijät olivat hänen nähneen olevan autiomaassa kohtaamassa avaruusveljiä vuonna 1952. [30] Vahvistus hänen vierailustaan paavi Johannes XXIII:n luona oli hänen hallussaan oleva kultamedaljonki, jossa paavin pää oli painokuvana yhdellä puolella. Leslie kertoo miten hänen läheinen ystävä kardinaali Basel Hume selitti, että sellainen mitali ei ollut kaupan ja että Adamskin on ollut pakko tehdä jotain varsin merkittävää sellaisen lahjan saadakseen.
Adamskin vaikutus näkyi ympäri maailman. Elokuun 1978 Grenadan postimerkin oikeanpuolimmaisessa kuvassa näkyy George Adamskin UFO-havainto toukokuun 29. päivältä 1950. Sir Eric Matther Gairy oli Grenadan pääministeri 1967-1974. Häntä pidettiin diktaattorina ja mentaalisesti epävakaana johtuen hänen UFO-uskomuksistaan ja UFO-puheistaan YK:ssa (väitetään, että Grenadasta on löytynyt kuollut avaruusolento). Gairy alkoi lobata YK:ta vuonna 1977 luodakseen virastoa tai ministeriötä, joka aloittaisi tutkimuksen UFOista ja avaruusolennoista. Tämän seuraus oli, että YK:n päätöslaiselma (33/426) Maan ulkopuolisesta elämästä hyväksyttiin vuonna 1978. Oliko tämä puhtaasti sattumaa vai oliko Adamski jollain tavalla katalyytti näille tapahtumille? [31]
Adamski onkin hybridi
Leslie kertoo tapauksesta, jolloin Adamski oli kotonaan; hän nosti paitaansa paljastaakseen mahan ilman napaa. Sen sijaan hänellä oli ulkonevat viillot siinä missä navan tulisi olla. Huikaistuneena Leslie kommentoi “George, kuka sinä oikein olet?” johon Adamski vastasi, että hänet oltiin nelivuotiaana viety pois ja täysi muukalainen oli tuonut hänet takaisin vahingoittumattomana. Adamskilla ei ollut muistikuvaa siitä mitä tuolloin oli tapahtunut.
Kysymys pysyy ennallaan: oliko Adamski hybridi vai oliko tämä tarinan juonne pelkkää Leslien fantasiaa ennen muutaman kirjan julkaisua? Mielipiteeni on, että se on varsin hyvällä todennäköisyydellä totta. Karismaattinen Leslie oli osa avaruusolentojen tiedonvälitysohjelmaa, ja sellaisesta omituisuudesta kertominen todella vahvistaa tarinaa Adamskista, läpi sukupolvien.
Viimeinen lepopaikka
Alice Wells (piirtäjä) [Flying Saucers – 50 Years Later by C. A. Honey] vetosi asianmukaisiin virastoihin, jotta Adamski voitaisiin haudata Arlingtoniin johtuen hänen palveluksestaan Meksikon ja Amerikan välisessä sodassa. Tottakai mikään ei voisi olla kaukaahaetumpaa, sillä ainoastaan diplomaatteja ja upseereita haudataan Arlingtoniin. [32] Loppujen lopuksi sanotaan, että Adamski briiffasi Kennedyä Kuuban ohjuskriisissä. Ratkesiko se vai ei? Adamski joskus uskoutui Leslielle: “Sydämeni on salaisuuksien hauta” [33]
Samanlaisia tapauksia
George Adamskin (1891–1965), pioneerin, tapaukset ja hänen nopeasti nousussa olevat kilpailijansa, Truman Bethurum (1898–1969), George Van Tassel (1910–1978), Daniel W. Fry (1908–1992), Orfeo Angelucci (1912–1993), George King (1919–1997) ja Buck Nelson (1894–1982) ovat kaikki yhdessä asiassa samanlaisia: heidän viestinsä halusi nostaa ihmiskuntaa ylöspäin ja se puhui planeetan selviytymisen puolesta.
“Kontaktihenkilöiden” tai “avaruusveljien” aika päättyi yhtäkkisesti Betty Hillin (1920–2004) myötä, joka toi uudenlaisen paradigman jolla korvattiin Adamskin sanomiset.
Avaruusolennot elävät ja työskentelevät keskuudessamme. Oli se sitten Clarion, Suel Italiassa [34], pohjoismaiset avaruusolennot Ruotsissa tai Clarion, Aura Rhanes [35] Amerikassa, ihmisen näköiset avaruusolennot ovat täällä ja ovat aina olleet. Aiemmin heitä kuvattiin enkeleiksi. Teknologiamme ja tieteemme edistyessä, me aloimme nähdä nämä henkiset olennot korkeamman ulottuvuuden olentoina, jotka ovat tulleet tänne vihamieliselle Maapallolle auttamaan meitä tasapainottamaan teknologiamme universumin harmoniaan.
“Ihmiset eivät ole niin sinuja vain Maasta tulleiden kiinteiden värähtelyjen kanssa.”
Leslie tajusi, että nämä ja monet muut havainnot sattuivat ydinvoimaloiden lähellä. Mikä on elämän ja kontaktitapausten tarkoitus? Sielu on tietämättömän olennon olemus, joka elää materiaalisessa kehossa. Maapallo on koulu, jolla nostaa tietoisuutta. Adamski ja muut kontaktihenkilöt tapasivat opettajia.
***
Kirjoittajasta: Neil Gould on Exopolitics Instituten neuvonantaja. Neilin henkilökohtaisten kokemusten jälkeen avaruusolennot muuttuivat hänelle hänen elämäntehtäväkseen, ja hän haluaa olla mukana hajottamassa median totuuden salailua avaruusolennoista ja heidän läsnäolostaan täällä. Hän on luonut Exopolitics Hong Kongille verkkosivut osoitteessa: http://www.exopoliticshongkong.com/
Sotalaivojen yllä pörräävät ja pilottien raportoimat näköhavainnot näistä UFOista voivat olla peräisin Maan ulkopuolelta, sanoo Amerikan vakoilujohtaja huikeassa myönnössään.
Avril Haines, Yhdysvaltain tiedustelujohtaj (Director of National Intelligence, DNI), joka valvoo kuuttatoista tiedustelupalvelua, mm. FBI:ta ja CIA:ta, puhui Our Future in Space -tapahtumassa Washington National Cathedralissa.
Tiedustelujohtaja Avril Haines sanoi, että kohtaamiset ovat voineet olla avaruusolentojen kanssa.
Kuvakaappaus ’Gimbal’ -UFOvideosta, jonka aikana amerikkalaispilotit huudahtavat ’katso tuota juttua’
Hainesilta kyseltiin UFOista jotka ovat muuttuneet vakavaksi kansallisen turvalllisuuden keskustelunaiheeksi vuosien salaliittoleiman jälkeen.
Huikeassa UAP-toimikunnan raportissa, jonka Pentagon julkaisi kesällä, myönnettiin, että Yhdysvaltain armeijalla on ollut selittämättömiä kohtaamisia mystisten kappaleiden kanssa — kuten kuuluisat pastilli-UFOt.
Ja vaikka 144 kohtaamista analysoinut raportti ei suoraan sanonutkaan niiden olevan peräisin ulkoavaruudesta — se ei myöskään sulkenut tällaista mahdollisuutta pois.
Haines raotti mysteerin ovea lisää hänen puhuessaan tapahtumassa yhdessä NASA-johtaja Bill Nelsonin, professori Avi Loebin ja maailman rikkaimman miehen Jeff Bezosin kanssa.
Hän myönsi, että omituisissa kohtaamisissa on elementtejä, joita tiedustelupalvelut eivät ymmärrä — alleviivaten tarvetta tutkia ilmiötä lisää.
”Keskeinen ongelma on, että kongressi ja muut ovat huolissaan lentojen turvallisuudesta ja vastatiedustelun ongelmista”, Haines sanoi foorumilla.
”Aina on myös kysymys siitä onko ilmiössä jotain muuta mitä me emme ymmärrä, joka on saattanut tulla Maan ulkopuolelta?”, hän sanoi.
Haines vaikutti epäröivän kun hän mainitsi ”Maan ulkopuolisen”.
Mutta hänestä on nyt tullut tiedusteluyhteisön kaikkein korkein viranomainen, joka on viitannut avaruusolentoihin.
DNI tunnusti, että on tarve paremmin raportoida ilmiöstä niin, että UFOja/UAP:ta voidaan tutkia paremmin.
Amerikkalaisviranomaisten uskotaan olevan perustamassa pysyvää elintä näitä ilmiöitä tutkimaan.
Ilmiön kuvaukset ovat kehittyneet suttuisista valokuvista erittäin yksityiskohtaisiin tapauksiin, joissa amerikkalaissotalaivat ja lentokoneet ovat tallentaneet ilmiöitä huippulaitteistolla.
Suoraan sanoen me emme kykene ymmärtämään kaikkea tästä — Avril Haines
Haines sanoi: ”Me olimme aika varmoja, että me emme tulisi luokittelemaan jokaista näistä (UAP-raporteista) eri havaintokategorioihin, koska suoraan sanoen me emme kykene ymmärtämään kaikkea tästä.
”Suuri osa siitä perustuu siihen seikkaan, ettei meillä ole johdonmukaista tapaa raportoida tätä informaatiota — meidän tulee integroida mukaan paljon saamaamme dataa.”
Hän jatkoi: ”Meidän tulee petrata meille hyödyllisen informaation keräämistä eri sensoreiden avulla, joita meillä on käytössä.
”Ja meidän tulee syventää analyysiamme näillä aloilla, ja se on jotain mikä ei yllätä kun puhutaan meidän tiedustelutyöstämme.”
Hän myös ennustti, että ihmiskunnan ja avaruuden välinen suhde tulee kehittymään jättiharppauksin tulevalla vuosikymmenellä.
Hän vitsaili, että hän ”saisi potkut” jos hän kertoisi foorumilla mikä on ”coolein juttu” mitä tiedustelupalvelut tekevät avaruudessa.
Kuvakaappaus laivaston kuvaamasta ja Pentagonin julkaisemasta pastilli-UFOvideosta
Parituntisen tilaisuuden aikana muualla Haines varoitti, että Venäjän ja Kiinan kanssa voisi olla ”siirtomaakonflikteja” avaruudessa.
Hän sanoi, että Yhdysvallat on ”sitoutunut suojelemaan avaruustutkimusta ja avaruuteen pääsyä useiden maiden puolesta”.
Hän lisää: “Me tunnustamme miten tärkeää se on kollektiiviselle ihmisvauraudelle.”
Blue Originin ja Amazonin johtaja Bezos kertoi visiostaan ihmiskunnan tulevaisuudelle avaruudessa.
Hän sivuutti kritisismin hänen omista kiertoradalla käymisistä, joita on naurettu ”huviajeluina” hänen lähettäessään Star Trek -tähti William Shatnerin avaruuteen.
Bezos kuvasi vision, jossa ihmisestä tulee todella avaruusmatkaileva laji — varoittaen että jos me emme pyri tähtiin, Maapallo tullaan täysin ”avolouhimaan” sen resursseista.
Hän spekuloi, että jättiläismäiset aurinkofarmit avaruudessa voisivat ratkaista ihmiskunnan energiaongelmat ja mahdollistaa avaruuden asuttamisen.
Viimeinen raja-alue
Avaruusolennoista puhuttaessa Bezos ilmaisi epäilyksensä, että avaruusolennot olisivat käyneet Maapallolla.
Lainsäätäjät Amerikassa antoivat UFO-raportin toimeksi sen jälkeen kun Pentagonista oli vuotanut videoita, joilla näkyy armeijan kohtaamisia pastillin muotoisten kappaleiden kanssa.
Mutta se ei myöskään sulkenut pois avaruusolentoja, tai mahdollisesti edes olentoja muista ulottuvuuksista.
Debattia on käyty vuosikymmenten ajan, jonka aihepiiriä on pitkään pidetty sekopäiden huuruiluna ja vahingollisena julkisuudelle, mutta siitä puhutaan nyt avoimesti ja erittäin korkea-arvoisten ihmisten kesken.
