Viisi vuotta Project Blue Bookin sulkemisen jälkeen amerikkalaistiedustelu oli edelleen silmät auki ja korvat höröllä. Julkisiksi tehdyt tiedot vuodelta 1974 näyttävät jotain vieläkin omituisempaa — kolmannen asteen lähikontaktin tarkkailua tapauksessa, johon liittyi parimetrinen humanoidi lautasen muotoisessa aluksessa.
Tapaus sattui Länsi-Espanjassa Salamancan provinssissa. DIA:n analyytikko koosti kertomuksen tästä ja muista omituisista tapahtumista tuolta vuodelta, ja lähetti ne Euroopan päämajaan sekä muille ”kiinnostuneille osapuolille”.
Silminnäkijä Maxi Iglesias väittää amerikkalaisviranomaisten käyneen paikalla analysoimassa tapauksen todistusaineistoa, sanoen hänelle että he olivat ”NASAlta”. Vuosien ajan tämä sivuutettiin huvittuneena, mutta nyt me tiedämme, että viranomaiset todellakin tarkkailivat tapausta.
Pelkään, että hänen kuolemansa 68 vuoden iässä 13. huhtikuuta 2021 oli ennenaikainen.
Paljastiko hän liian paljon?
Mark Mccandlish kirjoitti minulle Messengeriin 7. heinäkuuta 2020 koskien pastilli-UFOa jonka hänen ystävänsä oli nähnyt useamman kerran “Reddingin, täällä missä asun Pohjois-Kaliforniassa, ja Sacramenton, osavaltion pääkaupungin, välillä.”
Mark McCandlishin piirtämä Lockheedin Lentävä Lautanen
Alla esitän hienon keskustelumme:
Keskustelu Mark McCandlishin kanssa 7. heinäkuuta 2020, Roswellin maahansyöksyn vuosipäivänä:
Bruce:
Hei Mark. Olemmeko me mielestämme lähellä paljastusta laivaston virallisesti tunnustettua UFOt?
Mark:
No, se todellinen “hattutemppu” tässä on, että “pastilli-UFOt” ovat “omiamme”. Joten paljastusprosessi joutuu käymään läpi useita syklejä.
Ensin tunnustetaan, että on olemassa tällaisia “aluksia”, mikä epäsuorasti myöntää, että on olemassa teknologiaa johon kuuluu työntövoimajärjestelmät, jotka kykenevät niinkutsuttuun “massan muokkaukseen”.
Katsos, massa fysiikassa on se asia joka aiheuttaa liikemäärän ja G-voimat kun kääntyy nurkan taakse autolla tai vielä suuremmat kun lennetään sotilaskoneita. Olen henkilökohtaisesti kokenut 9.3 G:t F-16 “Fighting Falconissa”.
Minulta meni taju.
Mark McCandlishin piirtämä F-16 Fighting Falcon
Kokenut Arizonan kansalliskaartin ilmavoimien pilotti ei ollut moksiskaan siitä kokemuksesta. Jos voit “muokata massaa” lentokoneessa – (toisin sanoen) tehdä siitä jollain tavalla vähemmän (painavan), se tarkoittaa että alus ja sen pilotti kestävät paljon tiukempia käännöksiä ilman että heitä painetaan 9 G:n voimalla.
Jotkut koulutetut tarkkailijat ovat sanoneet, että nämä pastilli-UFOt ovat tehneet käännöksiä, jotka tuottaisivat yli 22 G:n voiman. (Kuolettavaa, mutta ei mikäli kykenee vähentämään massaa ja tekemään siitä vähemmän painavan.)
Toinen vaihe UFO-paljastuksessa on sen myöntäminen, että meillä on tuo teknologia, mutta se tarkoittaa taas kovasti sitä, että me olemme takaisinmallintaneet sen vuosikymmeniä sitten maahansyöksyneestä UFOsta. Olen nähnyt todisteita siitä, että meillä on ollut hallussamme ja ymmärrys sellaisesta avaruusolentojen teknologiasta ainakin 1960-luvun puolesta välistä lähtien (mikä kaikki on toki erittäin salaista).
Ja kolmas vaihe UFO/SSP (Secret Space Program, salainen avaruusohjelma) -paljastuksessa olisi, että kyllä, me takaisinmallinsimme teknologiaa maahansyöksyneestä UFOsta, ja kyllä, avaruudessa on elämää ”tuolla jossain” kosmoksessa ja se on tullut Maapallolla käymään vuosisatojen ajan — ehkäpä tuhansia vuosia. Ja osa siitä ei ole ystävällistä.
Mark jatkaa:
Saatat ihmetellä miten tiedän tämän kaiken.
No, sattuu niinkin, että minulla on hyvä ystävä joka ajaa puolirekkaa Reddingin, täällä missä minä asun Pohjois-Kaliforniassa, ja Sacramenton, osavaltion pääkaupunki, väliä. Kun hän oli palaamassa pohjoiseen aamun varhaisina tunteina, hän usein kohtaa aluksia jotka näyttävät juuri siltä kuin nuo pastilli-UFOt.
Tämä tyypillisesti tapahtuu silloin kun hän on Williamsin kunnan lähellä (valtatie 5:llä), ja se on ehkäpä 15 mailin päässä länteen Bealen ilmavoimien tukikohdasta, jossa SR-71 Blackbirdia ennen säilytettiin ja lähetettiin tarkkailulennoille entiseen Neuvostoliittoon, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan. Itse asiassa kaverini oli kohdannut yhden sellaisen, joka lensi suoraan tien yli hänen rekkansa edestä arviolta 3:30 aamulla (sillä puhuin hänen kanssaan puhelimessa silloin).
Mark McCandlishin piirtämät ARV:n ohjauslaitteet
Bruce:
Kiitos Mark niin yksityiskohtaisesta selityksestä. Termi “Allianssi” on usein käytössä nykyään viittaamaan avaruusvoimien tukijoihin. Voisiko tämä Allianssi olla ihmisten ja ei-ihmisten välillä, jotka rakentavat ARV:tä sekä avaruusolentojen että sotilaiden käyttöön? He tarjoavat teknologian. Me valmistamme alukset. He elävät maan alla. Me elämme maan päällä.
Mark:
Ei ole epäilystäkään etteikö monia maanalaisia laitoksia olisi, ja kaikki vielä todennäköisesti kytketty yhteen laajan, sofistikoituneen tunnelijärjestelmän kautta. En ole nähnyt suoraa näyttöä ihmisten ja avaruusolentojen välisestä allianssista, tai siitä että me rakentaisimme laitteita Maan ulkopuoliselle asiakkaalle. Minulla oli henkilökohtainen ystävä ja entinen vihreä baretti, joka alkoi avautua siitä mitä hän tiesi ja mihin oli osallistunut, 1970-luvun puolivälistä eteenpäin sen jälkeen kun hän oli ottanut osaa Vietnamin sotaan.
Hän väitti, että 1970-luvulla Yhdysvaltain armeija oli keksinyt miten liikkua ajan ja avaruuden läpi; eräänlainen aika-avaruusteleportaatiojärjestelmä. He kykenivät siirtymään melkein minne vain kuviteltavissa olevaan paikkaan. He katsoivat kauas tulevaisuuteen (siitä hetkestä) ja näkivät Maapallon karrelle palaneena. Elottomana. Sitten he peruuttivat vuosi vuodelta kunnes he löysivät syyn. Avaruusolentojen armaada oli ilmestynyt ja alkanut hävittää kaikkea elämää ja kaivanut Maasta sen resursseja. Meillä ei ollut mitään (aseita) jolla vastustaa ylivertaista teknologiaa. Joten he käynnistivät ohjelman (Operation Pegasus) jossa osallistujat matkasivat ajassa taaksepäin 65 miljoonaa vuotta Marsiin — silloin kun planeetalla oli sula ydin, magneettikenttä ja ilmakehä, sekä rehevä, Jurassic Parkin kaltainen ekosysteemi.
Tarkoitus oli aloittaa asekehitysohjelma, joka olisi miljoonia vuosia ja tuhansia ihmissukupolvia edellä luomassa tulevaisuuden puolustusta Maapallolle. Jos ja kun teknologia olisi valmis käytettäväksi, se tuotaisiin takaisin ajassa (kyllä, “paluu tulevaisuuteen”) valmistelemaan Maan puolustusta.
3D-yhteisprojekti: Mark McCandlishin piirtämä lentävä alus, Vasemman siiven ja ruudun laajennuksen toteuttanut Robert D. Morningstar
Tämä ohjelma oli ja on suurelta osin vastuussa nykyisistä UFO-havainnoista meidän aikanamme. Voit huomata miten jopa UFOt näyttävät kehittyneen niiden toimintakyvyissä viimeisen 60 vuoden aikana. Se kuulostaa kuin ihmisten ohjelman sivutuotteelta. Et näkisi sellaista tulevan avaruusolentojen sivilisaatiosta, joka on tuhansia tai jopa miljoonia vuosia meitä edellä.
Mark MCCandlish puhui vaihtoehtoisten voimanlähteiden konferenssissa marraskuun 21. päivä 2020
Kaiken tämän keskellä armeija unohti yhden asian: että ihmiset, jotka menivät ajassa taaksepäin miljoonia vuosia kehittämään aseita, kehittyisivät itse myös ajan mittaan — muuttuisivat älykkäämmiksi, henkisemmiksi ja fyysisesti kyvykkäämmiksi olennoiksi. Telepatia, telekinesia, haavojen parantaminen — lista vain jatkuu. Lopulta se voi olla meidän ihmismielemme itsessään kaikkein kehittyneimmässä muodossa, joka on meidän kaipaamamme suurin ase.
Mark McCandlishin piirtämä Aurora Concept Vehicle
Bruce:
Joten uskotko, että ei-ihmiset eivät tee yhteistyötä ihmisten kanssa?
Entäpä MILABit (sotilaiden tekemät abduktiot)?
Kuitenkin myönnät, että avaruusolennot vierailevat luonamme. Olen samaa mieltä siitä, että maahansyöksyneiden alusten takaisinmallintamisessa on tapahtunut merkittävää edistystä. Tarinoita tulee julki ihmisistä, joiden väitetään työskennelleen Area 51:llä ja S-4:llä, jotka ovat joko totta tai osa salaamisohjelmaa, jolla luodaan pelkoa ihmisiin avaruusolentojen läsnäolosta Maapallolla.
Toisin sanoen, ei mitään nähtävää. Kaikki UFO-havainnot ovat armeijan aluksia, ne on vain luokiteltu above top secret. Sitten on kysymys abduktioista ja telepatiasta. Gurdijeff sanoo, että on monia ulottuvuuksia ja maailmoja, jotka ovat päällekkäin ainakin osittain, tarpeeksi millä voi selittää kummitukset ja rinnakkaisten universumien kohtaamiset.
Onko sinulla ollut puuttuvia ajanjaksoja?
Mark:
En sanonut niin. Se mitä sanoin oli: En usko, että ihmiset rakentavat teknologisesti kehittyneitä aluksia Maan ulkopuolisille olennoille. Siinä on ero.
Kyllä, he saattavat työskennellä “yhdessä” useiden ohjelmien parissa, kaikkea biologisista ja ekosysteemin ongelmista kehittyneeseen teknologiaan. Sotilaiden tekemät sieppaukset ovat hyvinkin todellisia. Minulla on ystäviä, jotka ovat kokeneet niitä. Minä olen ollut avaruusolentojen abduktion aikana kontaktihenkilön seurassa joulukuussa 1989, ja koin puuttuvan tunnin mittaisen ajanjakson. Hänelle näytettiin tulevaisuuden tapahtumia, mm. World Trade Centerin hyökkäys syyskuun 11. päivä 2001, tuhoisa maanjäristys Banda Acehissa, Indonesiassa (9.0 Richter), joka aiheutti suuren ydintuhon Fukushimassa, Japanissa maaliskuun 11. päivänä 2011.
Ja hän näki “SUURIMMAN” maanjäristyksen mikä vielä odottaa tapahtumistaan San Andreasin siirroksella Kaliforniassa. Avaruusolennot kertoivat hänelle, että he tekisivät “massalaskeutumisen” lähelle Mojavea, Kaliforniassa tuon tapahtuman jälkeen.
Erikoisjoukoissa ollut ystäväni tiesi tiimeistä, jotka näitä operaatioita toteuttivat ja kädessä pidettävästä aerosolista, jota he käyttävät kohteelta tajun kankaalle saamiseen. Sitä kutsutaan nimellä “Kuoleman Enkeli Purkissa” tai sen kemiallisella nimellä Tryptometyylikloridi.
Se nostaa melatoniinituotantoa kehossa välittömsäti 85%, eli käytännössä nukuttaa. Liika määrä tappaa. Sen kemiallinen puoliintumisaika on alle 5 minuuttia, minkä jälkeen sitä ei havaita patologisessa tutkimuksessa.
En koskaan sanonut KAIKKIEN UFO-raporttien olevan erittäin salaisia aluksia. Sanoin, että suuri osa näistä havainnoista on (arviolta 85% on ihmisten rakentamia ja ohjaamia). Loput 15% on Maan ulkopuolelta tai toisesta ulottuvuudesta.
Telepatia on todellista. Jotkut kehittyneistä ihmisistä Marsin “Pegasus”-ohjelmasta ovat täysin kykeneväisiä tähän, ovat tuoneet geneettiset ominaisuutensa ajan halki ja hankkineet lapsia nykypäivänä. Sitten lapsilla on näitä kykyjä. Olen tavannut muutamia heistä.
Mark McCandlishin piirtämä ARV & ilmatyynyalus
Telepatia, parantaminen (tai tappaminen) etäältä, telekinesia. Ystäväni sai tehtäväkseen Pohjois-Korean viimeisen johtajan, Kim Jong Ilin, tappamisen pysäyttämällä tämän sydämen. hän kykeni työntämään tietoisuutensa ja arvioimaan henkilön terveydentilan lukemalla hänen ajatuksensa ja auttamaan tai vahingoittamaan. Hän ei kyennyt ymmärtämään Kimin ajatuksia, koska ne olivat hänen äidinkielellään. Sitten hän suuntasi Kimiin sydänkohtaushyökkäyksen. Viikkoja myöhemmin armeija tartutti ystävääni geneettisesti manipuloidun, erittäin virulentin MRSA-variaation, ja hän kuoli kolme kuukautta myöhemmin. Sillä tavalla he maksavat palkkion heidän palkkamurhaajilleen. Olen kokenut kummituksia, rinnakkaisuniversumeita ja tiedän rakennuksen, jossa on portaali taaksepäin ajassa 1600-luvulle. “Kummitukset” joita siellä nähdään ovat kaikki siirtomaa-ajan vaatteissa, vaikuttavat aidosti yhtä pelästyneiltä kuin nykypäivän asukkaat jotka niitä näkevät.
Yhtenä kertana asukkaat tulivat kotiin syntymäpäiville, miettivät miksi he eivät olleet kuulleet mitään hänen ystävistään. Hän astui keittiöön, laski ostoksensa alas ja katsoi olohuoneeseen “…täynnä miehiä ja naisia siirtomaa-ajan vaatteissa, tanssimassa jousikvartetin musikin tahdissa. Hän ei tunnistanut KETÄÄN.
Kun hän meni olohuoneen ovelle ja sanoi, “Keitä te kaikki ihmiset olette, ja mitä te teette kotonani?” Porukka käänsi katseensa häneen peljästyneinä, ja sitten he katosivat! Ja se ei ollut ainoa tuollainen tapaus.
Bruce:
Kiitos selventävistä lausunnoista. Arvostan. Minulla on ystävä Miamissa, joka on yksi näistä avaruusolennoista ihmisen bioasussa. Haluaisitko kuulla ensikäden tietoa avaruusolentojen puolelta? Voin saattaa sinut puheille hänen kanssaan. Tiedän, että häntä kiinnostaisi tarinasi.
Voinko jakaa keskustelumme hänen kanssaan?
Mark:
Toki. Mutta kysyn sinulta: Mistä tiedät että hänen väitteensä ovat totta?
Mark McCandlishin piirtämä TR-3
Bruce:
Hän on joko aidosti hullu, tai informaatio, lajien nimet, planeettojen nimet, avaruusolentokontaktien nimet ja sadat piirrokset, sekä hänen koulutuksensa ja historiansa ydinenergian alalla tukevat hänen väitteitään valtion valvonnasta. Tämä korreloi oudosti sen kanssa mitä muut avaruusolentokontaktihenkilöt ja sisäpiiriläiset ovat paljastaneet, mutta henkilökohtaisten yksityiskohtien taso on sellainen, joka voi olla vain henkilöllä joka on lentänyt yöllä avaruusolentokäsittelijöidensä kanssa melkein viikottain.
Tarkkailijana hänen tarinansa on mielestäni huikea. George Filer suositteli häntä minulle. Hän väittää olevansa ainoaa laatuaan, ”sotilasvartija”, ja että hänet on pantu Maapallolle vartioimaan portaalia hänen kotonaan Miamissa, jossa hänellä on eksoottisia trooppisia kasveja ja kristalleja.
Mark:
En mieluusti sekaantuisi mihinkään sellaiseen. Lisäksi, minun pitää palata töihin… ehkäpä voimme jatkaa toiste.
Bruce:
O.K. Kiitos … Tehdään niin.”
Keskustelun loppu
Bruce Cornet, Phd.
Heinäkuun 7. päivänä 2020, Roswellin maahansyöksyn vuosipäivänä, 73 vuotta myöhemmin.
Mark McCandlsih & ARV
In Memoriam
Mark McCandlish
Päätoimittajan kommentti:
Mark McCandlish kuoli huhtikuun 13. päivä 2021 hänen kotonaan Reddingissa, Kaliforniassa, haulikon aiheuttamasta osumasta päähän.
Shastan piirikunnan kuolinsyyntutkijan raportti kertoo hänen kuolinsyykseen “itsemurhan” itseaiheutetusta ampumahaavasta.
Mark McCandlish puhui ystävänsä Rick Pricen kanssa myöhään tuona päivänä (huhtikuun 13.) ja Mark sanoi hänelle, että hän aikoi levätä ja soittaisi tälle myöhemmin. Mark puhui myös tyttöystävänsä kanssa myöhemmin ja sanoi tälle, että hän puhuisi tämän kanssa kun hän menee töihin tämän löytöeläintarhaan. Kun Mark ei tullutkaan töihin ja hän ei soittanut tyttöystävälleen takaisin, Markin tyttöystävä meni avaimillaan Markin kotiin etsimään häntä ja löysin tämän ruumiin, kuolleena haulikon osumasta päähän.
Mark McCandlishin kollega, UFO/SSP-paljastusryhmän jäsen jonka kanssa Mark teki hommia, kirjoitti toukokuun 10. päivänä 2021:
“Koskien Mark McClandlishin itsemurhaa haulikon osumasta hänen päähän. Hän aikoi todistaa senaatin UFO/UAP-tapaamisessa kesäkuussa. Hänen todistuksensa olisi tuhonnut “me emme ole saaneet aikaan paljoakaan edistystä”-narratiivin. Myös se video, jossa näkyi Tic Tac olikin itse asiassa ilmavoimien salaisen avaruusohjelman drone… Tuo tieto olisi myös tuhonnut tuon narratiivin, paljastunut ja se oltaisiin koitettu kumota ja sanoa että hän oli keksinyt sen päästään. Mark ei mahdollisesti halunnut leikkiä tuota leikkiä. Se on agenda. Se on todellakin monimutkaista.
*******
Robert D. Morningstar, UFO Spotlightin päätoimittaja, Mark McCandlishin ystävä ja kollega kesäkuun 2014 Secret Space program – Breakaway Civiliation Conferencen jälkeen, joka pidettiin San Franciscossa, sekä Rick Pricen läheinen ystävä (yli 20 vuoden ajan) joka oli viimeinen ihminen jonka kanssa Mark McCandlish puhui, pitää tuota johtopäätelmää kyseenalaisena, epäilee “virallista tarinaa” ja hylkää tuon päätelmän.
Viimeisenä, eräs viranomainen on raportoinut, että “useat liittovaltion viranomaiset tutkivat Mark McCandlishin kuolemaa.’ Mikäli Markin kuolema oli kuin olikin pelkkä “itsemurha”, päätoimittaja kysyy:
Miksi usean Yhdysvaltain hallituksen viraston lisätutkimukset ovat tarpeen?
Tätä blogausta ja tarinaa en halunnut kirjoittaa, enkä kuulla siitä koskaan. Tarina on jo muutaman viikon vanha, mutta siitä vaikuttaa olevan tarpeeksi infoa että blogipostaus on oikeutettu. Muutama päivä sitten, ystäväni ja kollegani Walter Bosley kysyi minulta oliko totta, että Mark McCandlish oli kuollut. Vastasin etten tiennyt, mutta piakkoin sain tietää että hän oli, mutta että tapauksen yksityiskohdat olivat hämärämpiä silloin kuin mitä ne ovat nyt.
Tämä iski epämukavan pahasti minuun, koska olen tuntenut Markin ja hänen UFO-työnsä, erityisesti koskien alustyyppiä, jonka hän teki tunnetuksi, niinkutsuttu ARV (alien recovery vehicle, tai joskus alien reconstruction vehicle, haltuun saadusta avaruusolentojen aluksesta takaisinmallinnettua teknologiaa käyttävä alus). Tapasin hänet ensimmäisen kerran kun hän oli yksi puhujista kanssani vuoden 2014 San Mateo Secret Space Program Conferencessa. Hänen esityksensä oli juurikin tuosta aiheesta, ja yksityiskohdat joita hän paljasti kiinnostivat minua suuresti, koska monet niistä sopivat yhteen omien spekulaatioideni kanssa salaisesta fysiikasta ja teknologiasta.
Voitte kuvitella miten kuullessani McCandlishin kuolemasta vähän yli kuukausi sitten, tulin kovin surulliseksi… ja välittömästi epäileväiseksi. Yksi asia josta hän puhui esityksissään konferenssissa oli se, miten monimutkaiseksi ja vaikeaksi hänen elämänsä oli muuttunut UFO-alalle lähdettyään hänen yksityiskohtaisten piirrosten kanssa.
Konferenssissa esiintyi myös Robert Morningstar, joka on nyt kerännyt ja esittänyt seuraavaa informaatiota (voit nähdä McCandlishin piirrokset ARV-aluksesta parempilaatuisina hänen esityksessään):
Morningstarin haastatteluissa ja artikkeleissa huomionarvoista on, että McCandlish ajatteli, että monet tuoreemmista UFO-havainnoista olivat itse asiassa salaista teknologiaa, jota ”meillä” ihmisillä on hallussamme. Kiinnostavaa on myös, että McCandlish uskoi, että Maan ulkopuolelta on älykästä elämää vieraillut tällä planeetalla erittäin pitkään — ”ehkäpä vuosituhansien ajan” — ja mielenkiintoista kyllä, osa siitä ”ei ole ystävällistä”, mielipide joka on samansuuntainen omien pohdintojeni kanssa oletettujen vierailijoiden ”ystävällisyydestä”. Mitä tulee ihmisten tukikohtiin, McCandlish uskoi myös, että suuri maanalainen infrastruktuuri on mukana tukemassa teknologian kehitystä ja ylläpitoa; näkökulma joka myös on samansuuntainen kuin omat spekulaationi ja kirjoitetut kirjat suurista maanalaisista tunneliverkostoista toisen maailmansodan ajalta, ja samanlaisten maanalaisten laitosten olemassaolosta jota kävin lyhyesti läpi kirjoissani, ehkä eniten kirjassa Saucers, Swastikas and Psyops and Covert Wars and Breakaway Civilizations.
Artikkelia lukiessa Robert Morningstar on laittanut siihen omia kommenttejaan, jossa meille kerrotaan seuraavaa:
Mark McCandlish kuoli huhtikuun 13. päivä 2021 hänen kotonaan Reddingissa, Kaliforniassa, haulikon aiheuttamasta osumasta päähän.
Shastan piirikunnan kuolinsyyntutkijan raportti kertoo hänen kuolinsyykseen “itsemurhan” itseaiheutetusta ampumahaavasta.
Mark McCandlish puhui ystävänsä Rick Pricen kanssa myöhään tuona päivänä (huhtikuun 13.) ja Mark sanoi hänelle, että hän aikoi levätä ja soittaisi tälle myöhemmin. Mark puhui myös tyttöystävänsä kanssa myöhemmin ja sanoi tälle, että hän puhuisi tämän kanssa kun hän menee töihin tämän löytöeläintarhaan. Kun Mark ei tullutkaan töihin ja hän ei soittanut tyttöystävälleen takaisin, Markin tyttöystävä meni avaimillaan Markin kotiin etsimään häntä ja löysin tämän ruumiin, kuolleena haulikon osumasta päähän.
Mark McCandlishin kollega, UFO/SSP-paljastusryhmän jäsen jonka kanssa Mark teki hommia, kirjoitti toukokuun 10. päivänä 2021:
“Koskien Mark McClandlishin itsemurhaa haulikon osumasta hänen päähän. Hän aikoi todistaa senaatin UFO/UAP-tapaamisessa kesäkuussa. Hänen todistuksensa olisi tuhonnut “me emme ole saaneet aikaan paljoakaan edistystä”-narratiivin. Myös se video, jossa näkyi Tic Tac olikin itse asiassa ilmavoimien salaisen avaruusohjelman drone… Tuo tieto olisi myös tuhonnut tuon narratiivin, paljastunut ja se oltaisiin koitettu kumota ja sanoa että hän oli keksinyt sen päästään. Mark ei mahdollisesti halunnut leikkiä tuota leikkiä. Se on agenda. Se on todellakin monimutkaista.
*******
Robert D. Morningstar, UFO Spotlightin päätoimittaja, Mark McCandlishin ystävä ja kollega kesäkuun 2014 Secret Space program – Breakaway Civiliation Conferencen jälkeen, joka pidettiin San Franciscossa, sekä Rick Pricen läheinen ystävä (yli 20 vuoden ajan) joka oli viimeinen ihminen jonka kanssa Mark McCandlish puhui, pitää tuota johtopäätelmää kyseenalaisena, epäilee “virallista tarinaa” ja hylkää tuon päätelmän.
Viimeisenä, eräs viranomainen on raportoinut, että “useat liittovaltion viranomaiset tutkivat Mark McCandlishin kuolemaa.’ Mikäli Markin kuolema oli kuin olikin pelkkä “itsemurha”, päätoimittaja kysyy:
Miksi usean Yhdysvaltain hallituksen viraston lisätutkimukset ovat tarpeen?
Minä hylkään ‘virallisen tarinan”.
En tuntenut McCandlishia hyvin. Tapaamisemme 2014 Secret Space Program -konferenssissa oli lyhyt, ja me olemme sen jälkeen tavanneet ainoastaan silloin tällöin ja lyhyesti. Mutta sen mitä hänestä tiesin, saa minut uskomaan, että hän vain ei ollut sellaista tyyppiä joka olisi tehnyt itsemurhan, varsinkaan ampumalla haulikolla itseään päähän.
Se mikä Morningstarin kommenteissa kiinnostaa on kuitenkin lausunto, että McCandlishin väitettiin olevan menossa todistamaan Yhdysvaltain senaatin ”tapaamiseen” UFOista ja UAP:sta ensi kuussa. Muistuu mieleen toinen samanlainen ”sopiva” kuolema, George De Mohrenschild, jonka myös väitetään tehneen itsemurhan haulikolla ampumalla päiviä ennen hänen sovittua esiintymistään 1970-luvulla komitean edessä todistaakseen Kennedyn salamurhasta (joka, jos kaivaa tarpeeksi, saattaa myöskin liittyä UFOihin).
Tämä ei osoita mitään McCandlishin tapauksesta todeksi, mutta Morningstar ottaa esiin relevantin kysymyksen: jos mitään epäilyttävää McCandlishin kuolemassa ei ollut, ”Miksi usean Yhdysvaltain hallituksen viraston lisätutkimukset ovat tarpeen?” Ehkäpä sellaiset tutkimukset ovat rutiininomaisia sellaisissa tapauksissa, mutta kun lukee McCandlishin viimeisistä tunneista, yksi asia selvästi käy selväksi: ne eivät ole itsemurhaa harkitsevan henkilön mielenlaatuisia.
Minä, myös, ”hylkään ’virallisen tarinan'”.
Miksi kukaan haluaisi murhata McCandlishin? En tiedä. Mutta yksityiskohdat Morningstarin artikkelissa osoittavat pariin suuntaan: (1) maanalaiseen ”breakaway-sivilisaatioon” itsessään, joka ahdistuneena halua pitää salaisuuksistaan kiinni, sekä (2) toiseen omituiseen yksityiskohtaan, joka paljastetaan artikkelisa, eli siihen että McCandlishin uskomus siitä että hän oli ollut yhteydessä jonkun kanssa, joka väitti olevansa ”avaruusolento keskuudessamme” ihmisen ”bioasussa”, naamioituneena niinkuin vanhoissa scifi-sarjoissa ”V” ja sen tuoreemmassa uusintaversiossa, sekä (3) McCandlishin lausunnot siitä, että ”telekineettinen murha” (paremman ilmaisun puutteessa) oli sekä mahdollinen että sitä oltiin käytetty Pohjois-Korean aiempaan johtajaan. Omituista tässä on se, että näistä vaihtoehdoista ensimmäinen on se josta julkisesti on eniten tietoa. Kaksi jälkimmäistä ovat kiinnostavampia, ja mikäli McCandlish olisi saanut haltuunsa yksityiskohtia, jotka olisivat tukeneet jompaa kumpaa, silloin mukanaolijoilla olisi ollut suuri motivaatio pitää nuo yksityiskohdat salassa; todellakin, olen spekuloinut konta kertaa toisesta mahdollisuudesta, ja muut ihmiset ovat esittäneet väitteitä kolmannesta.
Joten, jälleen kerran, minä myös ”hyölkään ’virallisen tarinan’.”
Hiljattain kaksi sisäpiiriläistä, jotka ovat sanoneet joidenkin UFOjen olevan amerikkalaisen ilmailualan korporaatioiden valmistamia takaisinmallinnettuja aluksia, on hiljennetty eri tavoin.
Tämä Exopolitics Today Podcast tutkii huhtikuun 6. päivän takinkääntöä, jossa entinen ilmavoimien elektroniikka-asiantuntija Mike Turber todisti vuoden 2004 Tic Tac -tapauksen olevan salaisia ilmavoimien omia aluksia, joita testattiin laivaston USS Nimitz -taisteluryhmää vastaan.
Viikkoa myöhemmin huhtikuun 13. päivä 2021 Mark McCandlish, joka tunnetaan paremmin hänen vuoden 2001 UFO Disclosure Projectin todistuksestaan kolmesta UFO-teknologiasta takaisinmallinnetusta ARV:sta (Alien Reproduction Vehicles), joita hänen mukaansa havaittiin vuonna 1988 Edwardsin ilmavoimien tukikohdassa, löydettiin kuolleena kotoaan päähän ammuttuna.
Podcast tutkii näitä kahta erillistä tapausta tulevan kesäkuun 2021 UAP-tiedusteluraportin valossa, jota tuotetaan Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitealle, ja sitä onko näiden välillä yhteys kun otetaan huomioon se, että nämä henkilöt uhkasivat syntyvää ”UFOt ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle”-narratiivia, jota valtavirran media tällä hetkellä kovasti koittaa ajaa sisään.
MYSTERY WIRE — Elokuvantekijä Jeremy Corbell on julkaissut uuden videon, jossa tunnistamaton esine on laivaston henkilöstön tarkkailun kohteena USS Omahalla heinäkuussa 2019.
Tämä uusi video on kuvattu saman tapahtuman aikaan, josta Corbell on julkaissut aiemman laivaston videon, jossa näkyy tunnistamaton Tyyneen valtamereen katoava pallo.
Tuntien ajanjakson aikana miehistön jäsenet USS Omahalla, joka sijaitsee videolla tutkan keskipisteessä, tarkkailivat lähestyviä tunnistamattomia esineitä. Niitä oli ruudulla yhdessä vaiheessa niinkin monta kuin 14 kappaletta, kaikki sotalaivan ympärillä. Omahan kyydissä kaksi eri tutkajärjestelmää tarkkaili kappaleita ja estimoi niiden nopeuden.
(kuva: @JeremyCorbell)
Alla on transkriptio tallenteesta. jossa jonkun kuullaan päivittelevän tunnistamattomien 138 solmun vauhtia:
:01 “OOD if you can write a general lat/long of where we’re at.” :03 [faint voice] “We do have some X-band RADAR tracks…” :05 “Yes sir.” :06 “And then… the number of contacts you’ve got. Get the course and speed meters off ’em.” :09 “Copy.” :10 “You know what I mean? In relative position to us. And bearings. Might be helpful too.” :15 “Eyes up.” :16 “Eyes down.” :18 [intercom] “CSM TAO Maintain track, maintain track as best you can.” :24 “Track 781 just sped up to 46 knots. 50 knots. Closing in.” :33 “138 knots. Holy s***. They’re going fast. Oh, it’s turning around.” :36 “That one’s pretty much perfectly zero zero zero relative, right?” :39 “Yeah.” :40 “263 at 3 miles. 55 knots, speed.”
Corbell on kieltänyt nimeämästä videolähdettään. Pentagonin UAP-toimikunta pitää Omahan palloja oikeasti tunnistamattomina.
Alukset, joita tunnistamattomat tarkkailivat, eivät kyenneet jäljittämään sitä mistä ne tulivat tai minne ne katosivat.
(kuva: @JeremyCorbell)
Yhdessä kohtaa videota näkyy yhdeksän kappaletta Omahan ympärillä, mutta kaksi niistä jää pois, jollain tavalla näkymättömiin kahdelle tutkajärjestelmälle.
“Se tukee hypoteesia siitä, että nämä eivät ole vain veteen putoavia ilmapalloja tai jotain mikä voidaan helposti selittää”, Corbell sanoi. “Nämä ovat oikeasti tunnistamattomia, suuri joukko… ja nyt on tutkadataa, joka sopii FLIR-dataan.”
(kuva: @JeremyCorbell)
2019 US Navy warships were swarmed by UFOs; here's the RADAR footage that shows that. Filmed in the Combat Information Center of the USS Omaha / July 15th 2019 / this is corroborative electro-optic data demonstrating a significant UFO event series in a warning area off San Diego. pic.twitter.com/bZS5wbLuLl
— Jeremy Kenyon Lockyer Corbell (@JeremyCorbell) May 27, 2021
Yhdysvaltain presidentti Biden sai vastattavakseen kysymyksen Etelä-Korean presidentin vierailua käsittelevän lehdistötilaisuuden lopuksi. Amerikkalaistoimittaja nosti kätensä ja kysyi, ”Jos teillä olisi vielä minuutti aikaa vastata kysymykseen hra presidentti?” Biden vastaa, ”Jos ette kysy pahaa kysymystä niinkuin normaalisti teette.” Toimittaja nousee seisomaan ja vastaa, ”Se on jotain kiinnostavaa.” Sitten hän jatkaa, ”Presidentti Obama sanoo, että on olemassa kuvamateriaalia ja dokumentteja esineistä taivaalla ja hän sanoo että me emme tiedä mitä ne ovat. Mitä te ajattelette?”
Biden yllättyy tästä… kurtistaa otsaansa ja avaa silmänsä yllättyneenä. Hänen oikeasta ohimostaan pullottava verisuoni kertoo, että hän ei halua puhua tästä asiasta. Biden vetää syvää henkeä ja vastaa, ”Kysyisin häneltä uudestaan, kiitos.” Sitten hän poistuu nopeasti välttääkseen vastaamasta enempää UFO-kysymyksiin.
On selvää, että presidentti Biden tietää UFOista, mutta että hänellä on hänen korvanappinsa sanomassa hänelle että välttele aihetta, että se on kansallisen turvallisuuden asia eikä presidentti saa puhua siitä. Siksi hän poistui niin hätäisesti. Jos hän olisi ollut asiasta mitään tietämätön ja olisi seissyt puhujanpöntössä, hän olisi voinut vastata seuraavaankin kysymykseen. Mutta hän pelkäsi… pelkäsi liian paljon paljastaakseen mitään sellaista mitä ei vielä saa paljastaa. Tämä haastattelu kertoo minulle, että Biden tietää UFOista ja avaruusolennoista ja että tieto painaa hänen omallatunnollaan ja se näkyy selvästi hänen naamastaan.
Alla on (CIA:n leivissä työskennelleen) tri. Bruce Maccabeen kirjoittama artikkeli. Se julkaistaan täällä luvalla ja keskustelun nimissä.
LAIVASTON (EVP) FYYSIKKO TRI. BRUCE MACCABEE ENNUSTAA, ETTÄ USA:N LAIVASTON UAP-TOIMIKUNTA (UAPTF) VAHVISTAA SEN MINKÄ SIVIILITUTKIJAT OVAT JO KAUAN TIENNEET: JOTKUT UAP:T OVAT EI-IHMISÄLYJEN OHJAUKSESSA (NON-HUMAN INTELLIGENCE, NHI).
Näiden NHI:n alkuperä on tuntematon, mutta ne voivat olla toisilta planeetoilta tulleita kuljetusteknologian avulla, joka perustuu erittäin kehittyneeseen fysiikkaan.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja muiden valtioiden johtajat saattavat pitää tarpeellisena kehittää yksittäinen, maailmanlaajuinen politiikka NHI:n kanssa yhdessä elämiselle. Politiikan tulisi olla maailmanlaajuinen, koska eri valtiot kehittävät omia käytänteitään, jotka voivat johtaa katastrofiin.
Jos LAIVASTON TOIMIKUNTA saa selville, että jotkut UAP:t ovat todisteita NHI:sta, toimikunta tulee, oletan, kirjoittamaan julkisen raportin (jonka liitteet voivat olla salaisia tarpeen mukaan). Kuitenkin, voi olla että hallinnon politiikan laatijat, kun heille lyödään UAPTF:n raportti kouraan, päättävät vetää kaikki tai osan julkistamattomasta raportista pois, koska he tulkitsevat sillä olevan negatiivista vaikutusta kansalaisiin USA:ssa ja muualla maailmassa.
”Kyllä tai ei”-politiikka raportin julkaisemiselle perustuisi, osittain, siihen onko toimikunta määrittänyt sen ”rakastavatko” ne meitä (esimerkiksi, mikäli ne ovat luoneet meidät tai jos me olemme niiden ”lemmikkejä”), ”vihaavatko” ne meitä (esimerkiksi, mikäli ne pitävät meitä uhkana heille tai heidän toiminnalleen) tai ovat täysin yhdentekeviä (esimerkiksi, ne tekevät mitä ne haluavat ja ovat välittämättä meistä niin kauan kuin me emme tule niiden väliin).
Julkaisupolitiikka voi perustua myös osittaiseen määritykseen siitä, että ”ne” ovat yhtä kiinnostuneita meistä kuin me olemme niistä. Esimerkki tästä mahdollisuudesta on tutkahavaintojen ja visuaalisten signaalien havainnot, joita tehtiin joulukuun 31. päivä 1978 noin 20 mailia Uuden Seelannin eteläsaaren itärannikolta.
Wellingtonin lennonjohdon tutka, joka sijaitsee pohjoissaaren eteläpäädyssä, havaitsi tunnistamattomia “kohteita” tutkalla (heijastavia kappaleita), jotka vaikuttivat matkaavan rahtilentokoneen vierellä, joka lensi etelään Christchurchiin, kaupunkiin eteläsaaren itärannikolla, arviolta 160 mailia etelälounaaseen Wellingtonista. Yksi sellainen kohde lähestyi lentokonetta eräänlaisella askeltavalla tavalla, lopulta päästen niin lähelle konetta, että tutka ei erottanut tunnistamatonta lentävää esinettä lentokonekohteesta. Tutkaoperaattori sanoi koneelle, “Teidän kanssa muodostelmassa on vahva kohde… se voi olla vasemmalla tai oikealla… kohteen koko on tuplaantunut.” Tämä tutkatapaus on kuvattu alla yksityiskohtaisemmin, nimellä “Tuplakokoinen Kohde”. Arviolta 30 sekunnin päästä tunnistamaton kohde liikkui poispäin ja lentokone palasi normaalikokoiseksi. (Lisätietoja alla.)
Tuntemattoman toiminta, tilapäisesti päätyen erittäin lähelle konetta, vaikuttaa tahalliselta. Paljon tilaa oli mennä koneella. Joten tämä herättää kysymyksen miksi he menivät niin lähelle konetta? Mielenkiintoi voi olla yksi vastaus, aikomus pelotella koneessa olevia ihmisiä voi olla toinen. Kumpikin vastaus on yhdenmukainen sen kanssa, että NHI:t ovat tunnistamattomien kohteiden syy.
Taustaa
Lyhyt historiikki
1940-luvun lopun armeijan henkilöstö ja kansalaiset kaikissa maissa ja kaikista taustoista alkoivat raportoida epätavallisia esineitä taivaalla. Ne tunnettiin tunnistamattomien lentävien esineiden nimellä (UFOt). Kolme Yhdysvaltain ilmavoimien projektia, SIGN (1948), GRUDGE (1949 – 1951) ja tunnettu PROJECT BLUE BOOK (1952 – 1969) analysoivat satoja raportteja vuodessa vuosina 1947-1969.
Tutkittuani arviolta 13 tuhatta BLUE BOOKin raporttia, tulin johtopäätelmään, että useimmat voitiin selittää normaaleina ilmiöinä, jotka havaittiin väärin, mutta että 701 pysyi selittämättömänä johtuen niiden aerodynaamisesta muodosta (pallo, levy, sylinteri), johtuen niiden tunnistettavien ominaisuuksien puutteesta (siivet, vakaimet, runko, propellit, suihkumoottorit), johtuen niiden kyvystä leijailla ilman tunnistettavaa tukimekanismia (antigravitaatio?) ja äärimmäisestä dynamiikasta (erittäin suuri kiihtyvyys, mikä johtaa äärimmäisiin nopeuksiin — tuhansia maileja tunnissa — sekunnissa tai alle). BLUE BOOK sitten väitti, ilman todisteita, että näiden 701 havainnon raportit olivat vajavaisia tai epätäydellisiä ja että mikäli he (ilmavoimien tutkijat) olisivat saaneet enemmän informaatiota niistä, ne myös oltaisiin voitu selittää.
BLUE BOOKin sulkemisen jälkeen vuonna 1969 ilmavoimat vastasi kyselyihin jakamalla ”Tietolomakkeita”, joissa luki että tuhansien havaintojen tutkimusten jälkeen ei oltu löydetty mitään mikä uhkaisi Yhdysvaltoja ja että mikään ei viittaa siihen, että UAP:t olisivat todisteita kehittyneistä teknologioista tai ei-ihmismäisistä älyistä (NHI).
Tuoreemmat tapahtumat
Ilmavoimien pilotit ovat tuoreemmalti havainneet ja tarkkailleet UAP:ta moderneilla tutkilla ja optisilla laitteilla. Laivasto on vahvistanut, että UAP:t ovat tunnistamattomia kappaleita tai ilmiöitä. Uudet tutka- ja havaintodatat vahvistavat sen mitä on raportoitu aina ensimmäisestä UFO-havainnosta keväästä 1947 lähtien: että nämä kappaleet voivat sietää äärimmäistä kiihtyvyyttä huolimatta minkäänlaisen havaittavan keinon puutteesta kestää sellaista, kuten helikopterilla on pyörivät lapansa.
Kaikkein kiinnostavin kysymys on, voisivatko nämä kappaleet tai ilmiöt, ainakin osa niistä, olla näyttöä siitä että Maapallolla vierailee ei-ihmisälyjä (Non-Human Intelligences, NHI), jotka matkaavat erilaisten kehittyneiden liikkumisteknologioiden avulla (Alien Transportation Vehicles, ATV)?
Jotta vastattaisiin tähänk ysymykseen, Office of Naval Intelligence (ONI) joka vastaa kongressin viitoittamalla tavalla, on perustanut toimikunnan (Unidentified Aerial Phenomenon Task Force, UAPTF) keräämään ja analysoimaan UAP/UFO-raportteja ja valmistelemaan raporttia niistä julkisuuteen.
Laivasto voidaan kiittää “tarttumisesta härkää sarvista” ja ohjelman perustamisesta, joka ottaa kantaa yllämainittuun kysymykseen “suorilta”. Kuitenkin siviilien toimittamien monien julkisten raporttien tutkimukset ja analyysit viimeiseltä 70 vuodelta ovat jo johtaneet monien tutkijoiden johtopäätökseen, että ainakin osa näistä UAP-raporteista on näyttöä NHI:sta. Toimikunta todennäköisesti vahvistaa tämän johtopäätöksen perustuen heidän tutkimuksiinsa salaiseksi luokitelluista havainnoista.
Esimerkki tapahtumasta, jonka mahdollisesti on saanut aikaan NHI
Hyvä esimerkki siviilihavainnosta, joka voidaan selittää olettamalla UAP:n olleen NHI:n kontrollissa on “Tuplakokoisen kohteen” (Double Sized Target, DST) tutkahavainto, joka sattui Uudessa Seelannissa varhaisena sunnuntaiaamuna joulukuun 31. päivä 1978.
DST-tutkahavainto on yksi useamman tutka- ja visuaalisen havainnon sarjassa, jotka sattuivat 00:15 – 01:00 välillä paikallista aikaa, Argosy-nelimoottorikoneen lentäessä etelään hyvin tutulla lentoreitillä, rahtikoneen kuljettaessa sanomalehtiä Wellingtonista Christchurchiin. Nämä havainnot ovat uniikkeja määrältään ja saatavilla olevan datan laadultaan. Koneessa oli viisi silminnäkijää ja kaksi oli Wellingtonin lennonjohdossa (Wellington Air Traffic Control Center, WATCC). WATCC tallensi kaikki (ääni) viestit WATCC:n ja koneen välillä. Tämä mahdollisti ajaltaan tarkan havaintotapahtumien rekonstruktion, niinkuin se lennon aikana tapahtui.
Havaintoja oli useita, sekä tutkassa että silmin tehtyjä, lennon aikana. Kuitenkin vain DST-tapahtumaan liittyvät tutkahavainnot esitetään tässä. Muut tiedot ja moniin muihin havaintoihin liittyvät tiedot löytyvät sivuilta http://brumac.mysite.com jossa voit skrollata alas kappaleisiin 29, 30 and 41.
Tuplakokoisen Kohteen havainto sattui kun lentokone lensi etelään 4 kilometrin korkeudessa 215 solmun (arviolta 4 mailia minuutissa) nopeudella. Kone oli arviolta 90 merimailin (nm) päässä WATCC:sta etelään, joka seurasi konetta sen tutkassa, joka sviippasi kapeaa (arviolta 2 asteen levyistä) sädettä taivaalla 12 sekunnin välein (5 kierrosta minuutissa). Jos tutkaheijastava kappale, kuten lentokone, osuu säteeseen, reflektoitunut tutka voi saada aikaan valokaaren, eli “kohteen” ilmestymään pyöreälle tutkanäytölle. Seuraavan rotaation aikana tutkasäde jälleen tekisi valokaaren lyhyen matkan päässä aiemmasta, koska kone matkaa ainoastaan lyhyen matkan, arviolta 0.6 mailia aina 12 sekunnissa. Kun kirkas kaasi jälleen tulee ruudulle, sen kirkkaus hiipuu varsin hitaasti, niin että minä tahansa hetkenä tämä “kohde” näkyisi ruudulla viivana tai lyhyiden kaarien vanana, joka hiipuisi kirkkaudessa, mikä kertoisi missä kohdekappale oli kaikkein viimeisimmällä rotaatiolla ja niitä aiempina. Näin valokaarien sarja kertoo kohteen sijainnin ja suunnan.
Ylläoleva kuvaus on se miten tutka toimii normaaleihin kohteisiin (eli esim. lentokoneisiin). Kuitenkin tässä erityisessä tapauksessa tutkaoperaattori näki niinkutsutun “omituisen kohteen”, joka ei luo valokaaria. Sen sijaan he näkivät seuraavaa: kun tutkan säde pyyhki ympyrää, se havaitsi kohteen ja loi kaaren aina johonkin kohtaan tutkan ruutua. Kun säde pyyhki aiemman sijainnin yli, esiintyi jälleen aiempi (hiipuva) kaari, eikä ollenkaan uutta kaarta, mikä kertoi siitä että kohde ei enä ollut sijainnissaan. Kuitenkin kaari oli jossain kohtaa uudessa paikassa aina monta mailia kauempana, missä se ei ollut aiemmin ollut, mikä kertoi siitä että kohde oli matkannut monta mailia uuteen suuntaan 12 sekunnin rotaatiolla.
Varhain vuonna 1979 alkuvaiheen analyysina aikaan, kohteet jotka olivat “kaaria ilman jälkiä” oletettiin olevan jonkinlaisia sääanomalioita (“tutkaenkelit”) ja että nämä anomaliat ilmaantuivat satunnaisesti koneen ympärille. Vain vähän kiinnitettiin huomiota mahdollisuuteen, että nämä anomaliat olisivat oikeasti matkanneet suuria matkoja 12 sekunnin aikana, mikä tarkoittaisi että omituiset kohteet kykenivät sietämään suuria kiihtyvyyksiä ja saavuttamaan erittäin suuria nopeuksia, kyky jota millään sääanomalialla ei ollut.
Kuitenkin tuoreet laivaston havainnot tutkakohteista, jotka ovat saavuttaneet suuria kiihtyvyyksiä ja suuria nopeuksia, viittaavat siihen että tutkakohteet Uudessa Seelannissa tulisi arvioida uusiksi, sillä ne eivät olleet saman luonteisia kuin laivaston kohteet. Se tarkoittaisi, että me voisimme oppia laivaston raportoimista kohteista tutkimalla Uuden Seelannin kohteita.
Tuplakokoinen Kohde
00:15 – 00:27 välillä (keskiyön jälkeen), kun kone lensi etelään, WATCC raportoi kuusi omituista tutkakohdetta eri aikoina eri etäisyyksillä ja suunnissa suhteessa koneeseen. Sitten kello 00:27 WATCC raportoi koneelle, “Kohde on kello 12:ssa 3 mailin päässä.” (Suunnat annetaan kellotaulun mukaisesti.) Lennon miehistö vastasi välittömästi, “Kiitos. Me noudamme sen. Siinä on vilkkuva valo.” Tämä jo itsessään on merkittävää, sillä WATCC:n mukaan muita koneita ei ollut Wellingtonin etelätaivaalla ja muita valonlähteitä ei ollut koneen edessä. (Japanilaisen kalastusaluksen valot olivat muutaman sadan metrin päässä itään, mutta miehistö tunnisti ne.)
Arviolta kello 00:28 WATCC raportoi, että kohteita oli 10-15 nm päässä koneen takana. Toki miehistö ei niitä nähnyt. Arviolta 00:29.30 WATCC sanoi koneelle, että kohde oli kello 6:ssa 4 nm:n päässä (heidän takanaan). Kello 00:30 WATCC sanoi koneelle, että lisäksi oli “kauempana” kohde kello 3:ssa (oikealla) 4 nm:n päässä. (Jos tämä jälkimmäinen kohde oli sama kuin aiempi, sillloin se oli matkannut arviolta 5,5 nm 0,5 minuutissa, eli 660 solmun vauhdilla, eli 1222 kilometrin tuntinopeudella, kolme kertaa nopeampaa kuin kone.)
Sitten tuli yllättävin tutkatapahtuma, Tuplakokoinen Kohde. Arviolta 30 minuuttia ja 45 sekuntia puolenyön jälkeen WATCC raportoi koneelle seuraavasti: “Teidän kanssa muodostelmassa on vahva kohde… se voi olla vasemmalla tai oikealla… kohteen koko on tuplaantunut.”Tutkaoperaattorien mukaan DST:n liike, niinkuin se näkyi tutkan ruudulla, oli tasan tarkkaan mitä odottaisi jos kaksi lentokonetta lentäisi vierekkäin samalla nopeudella ja lyhyen matkan päässä toisistaan (oikea etäisyys ei ole tiedossa; ehkäpä alle mailin).
Sekä tutkaoperaattorit että lennon miehistö odottivat vavisten nähdäkseen mitä seuraavaksi tapahtuisi!
Lopulta kello 00:31.30 (30 sek yli 0031) WATCC raportoi, “Kohteenne on palannut normaaliin kokoonsa”. (Nyt he saattoivat huokaista helpotuksesta.)
Johtuen tutkan pyyhintäajasta, 12 sekuntia per kierros, ei ole mahdollista määrittää tarkasti DST:n kestoa, mutta ainakin 36 sekuntia meni, tarpeeksi aikaa jolla sulkea pois mikä tahansa muu selitys kuin että hetken ajan koneella oli ilmassa matkaava seuralainen. (Kone lensi suoraan joten kohteen kasvu tutkassa ei johtunut sen orientaatiosta suhteessa koneeseen.)
Arviolta puolentoista minuutin päästä, kun koneelle oltiin kerrottu kohteen palanneen normaaliksi, kone raportoi WATCC:lle, “Kohde on kello kolmessa juuri meidän takana.” WATCC vastasi välittömästi, “Kyllä, ja menee ympäri nyt neljään, neljän mailin päässä.” Minuutin päästä myöhemmin WATCC raportoi kohteen kello viidessä 10 mailin päässä. Arviolta 40s myöhemmin WATCC raportoi saman kohteen kello kuudessa, suoraan koneen takana, 15 mailin etäisyydellä ja että kaksi muuta paikallaan olevaa kohdetta oli liittynyt seuraan! Pian tämän jälkeen kolme kohdetta korvasi yksi ainoa kohde, joka oli suurempi kuin lentokoneen kohde. Usean minuutin päästä kone alkoi laskeutua Christchurchiin ja enää ei etelän lennolla esiintynyt tutkahavaintoja. (Tutkahavaintoja oli myöhemmin lennolla pohjoiseen Blenheimiin, mutta tuplakokoista kohdetta ei ollut.)
DST-tapaus on uniikki, sillä se näyttää meille että nämä tutkakohteet ovat muutakin kuin pelkästään olemassa. Näiden kohteiden olemassaolo voisi jollain tavalla selittyä lyhytaikaisella ilmakehän ilmiöllä, ja itse asiassa skeptikot, jotka ovat tutkineet näitä havaintoja, ovatkin liittäneet “omituiset kohteet” ilmakehän turbulenssiin ilman puhaltaessa itään Uuden Seelannin eteläsaaren vuortenhuippujen yli. Mutta turbulenssia tuottavat tutkahavainnot ovat heikkoja kohteita, ne ilmaantuvat satunnaisina aikoina satunnaisiin sijaintipaikkoihin eivätkä ne liiku nopeasti, eikä varsinkaan yhtä nopeasti kuin lentokone.
Turbulenssia tuottaviten tutkakohteiden liikkeet eivät kerro aikomuksesta. Kuitenkin kohde, joka liikkui lentokoneen mukana vihjaisi aikomuksesta, kuten aikomus “liikkua lähemmäs paremmin tarkastelemaan lentokonetta.” Aikomus on ominaista älylle.
Tämän kohteen liikkeet kertovat myös mielenkiinnosta, joka on toinen älylle ominainen seikka.
Nämä omituiset tutkakohteet eivät olleet ihmisten kontrollissa. Me voimme täten todeta, että nämä kohteet, ja loogisesti, laivaston havaitsemat kohteet olivat ei-ihmisälyjen… tai avaruusolentojen… kontrollissa.
Olitpa sitten samaa mieltä edesmenneen Stan Friedmanin kanssa tai ei, tai edesmenneen Dick Hallin, tai edesmenneen Errol Bruce-Knappin tai heidän kollegoidensa kanssa menneisyyden vuosilta, saatoit kuitenkin luottaa heihin siinä, että he olivat ajatuksiltaan vakavia, sivistyneitä, ja aina herrasmiehiä (josko sellaisia joiden intellektuaalinen olkapää osui aina välillä kaukalon reunaan, Gordie Howen tyyliin). Edesmennyt Mac Tonnies, joka oli uuden sukupolven tutkijoiden eturintamassa traagiseen yhtäkkiseen kuolemaansa asti, oli sekä älykäs että mielikuvituksellinen, kiinnostunut asioista ja sivistynyt.
Nuo päivät ovat aikaa sitten menneet. Nyt ufologiassa on sellaisia kuten Jeremy Corbell, joka ilmeisesti pitää törkyistä käytöstä arvokkuuden merkkinä. Ainoa hänen karkeaa viemärimäistä mentaliteettiaan kauheampi asia on se vastenmielinen slogan, jolle hän tämän kaiken rakentaa: ”aseista mielenkiintosi”, joka vetoaa epäilemättä tiettyyn rajattuun kohderyhmään. Loppujenlopuksi Corbell on pelkkä markkinointimies. Hän ei seiso edesmenneiden jättiläisten harteilla, jotka tulivat häntä ennen. Hän vain potkii heidän muistoaan, ja heidän saavutuksiaan, säärille.
Ja ihmiset vielä ihmettelvät miksi käänsin selkäni ufologialle vuosia sitten. Joka kerta kun palaan asiaan, se on muuttunut vain kauheammaksi.
Niin kauan kuin Corbellin kaltaisia ihmisiä näkyy kameroiden keiloissa, ”ala” ei ole mitään muuta kuin tyhjä tynnyri joka kolisee eniten, odottaen romuttamistaan.
Blogin lukija otti yhteyttä ja kertoi minulle laajasta kehittyneen teknologian patenttien valikoimasta, jonka hän oli vaivalla koostanut osoittaakseen asiallisen mutta huolestuttavan seikan: Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina ovat kaikki luomassa teknologiaa, joka voidaan ainoastaan selittää viimeisimpien tieteiskirjallisuuden romaanien sivuilla, tai takaisinmallintamalla avaruusolentojen aluksia.
Tarkka ja huolellinen tutkija kun on, lukijani Aleksa Petrovic oli äärimmäisen kiltti ja antoi minulle listan näistä hyväskytyistä patenteista lajiteltuna maan ja tutkijan mukaan.
Vaikka tämä massiivinen ulkomaailman teknologialta vaikuttava patenttikasan vaikuttaakin jälleen yhdeltä asevarustelukierteeltä, voi vain miettiä miten monta miljardia, ellei biljoonaa, kulutetaan joihinkin näistä patenteista todellisuudessa — tai mahdollisesti ne ovat totta jo nyt.
Kiistäjät ja skeptikot
Vaikka pidän tätä todellisena mahdollisuutena, ja niin tekee myös Aleksa Petrovic, jotkut nauravat patenteille ja pitävät niitä pelkkänä scifinä ja quasiteorioiden päälle rakennettuina fantasioina, jotka ovat eksoottisia mutta eivät osoitettu tosiksi. Toiset ilkkuvat patenteille ja uskovat, että ne ovat vain hienovaraisia vedätyksiä, joita käytetään johtamaan harhaan eri vihollisvaltioita todellisesta teknologiasta.
Ainoastaan ajan myötä saamme tietää mikä teoria on oikein.
Toivotaan, että tämä teknologia ei päädy ihmiskokeisiin. Jotkut jo nyt sanovat, että sitä on jo käytetty ja käytetään. He osoittavat droneparvia, jotka ympäri maailman ovat sinnikkäästi varjostaneet eri maiden sotilasharjoituksia.
Tässä on lista linkeistä kehittyneen teknologian patentteihin, jotka Petrovic on meille koostanut. UFO-paljastuksista voi oppia tarkastelemalla näitä avoimin mielin:
Advanced Technology Patents U.S. Inventors
Nämä ovat USA:n laivastolta ja sen keksijältä Salvatore Pais’ilta
