Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Hollywood Disclosure Alliance haluaa paljastaa totuuden UFOista

Aikana jolloin tieteiskirjallisuuden ja tieteistodellisuuden välinen raja hämärtyy yhä enemmän, viihdeteollisuuden ytimestä nousee esiin uraauurtava aloite. Hollywood Disclosure Alliance (HDA) on koalitio, johon kuuluu tunnettuja Hollywoodin tarinankertojia ja johtavia UFO/UAP-tutkijoita ja -puolustajia. Heidän tehtävänään on purkaa Yhdysvaltain hallituksen ylläpitämä salaisuuden verho Maan ulkopuolisen elämän osalta ja raivata tietä Yhdysvaltain presidentin ennennäkemättömälle tunnustukselle UFO-todellisuudesta. HDA:lle myönnettiin hiljattain Kaliforniassa voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen asema, ja IRS on tunnustanut sen 501(c)3 -organisaatioksi, mikä on merkittävä askel kohti sen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista.

HDA:n perustaminen on ainutlaatuinen taiteen ja vaikuttamisen yhdistelmä. Liiton puheenjohtajan ja perustajan Dan Hararyn johdolla sen jäsenistöön kuuluu merkittäviä henkilöitä, kuten Shirley MacLaine, Whitley Strieber, Michael Ian Black ja Linda Moulton Howe. Tämä liittouma ei ole pelkästään samanhenkisten yksilöiden kokoontuminen, vaan se on voimakas symboli vakavasta sitoutumisesta ja korkeista tavoitteista, jotka ohjaavat heidän asiaansa. Harary korostaa työnsä merkitystä toteamalla: ”Toimintamme ei ole vain keskustelun herättämistä, vaan todellisen muutoksen aikaansaamista.” HDA:n perustaminen on käänteentekevä hetki meneillään olevassa vuoropuhelussa Maan ulkopuolisesta elämästä ja hallitusten avoimuudesta.

Yhdistys pyrkii hyödyntämään tarinankerronnan voimaa, jotta yleisön käsitystä ja ymmärrystä UFO/UAP-ilmiöstä voitaisiin muuttaa. Yhdistämällä kokeneiden UFO/UAP-tutkijoiden asiantuntemus Hollywoodin valioiden luovaan osaamiseen HDA pyrkii luomaan kiehtovia tarinoita, jotka haastavat vallitsevan tilanteen ja innostavat yhteiskuntaa hyväksymään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden laajemmin. Tämä viihteen ja vaikuttamisen strateginen yhdistäminen korostaa yhdistyksen innovatiivista lähestymistapaa UFO-paljastukseen.

HDA:n toiminnan käynnistyessä sen pyrkimys saada virallinen tunnustus korkeimmalta hallintotasolta on edelleen vankkumaton. Yhdistyksen uusi voittoa tavoittelematon asema ei ainoastaan legitimoi sen toimintaa, vaan myös parantaa sen kykyä vaikuttaa julkiseen keskusteluun suuressa mittakaavassa. Edessä oleva matka on täynnä haasteita, mutta HDA:n päättäväisyys pitää. Dan Hararyn sanoin: ”Tämä on enemmän kuin totuuden etsintää; se on liike kohti tulevaisuutta, jossa ihmiskunta voi kohdata ja hyväksyä tuntemattoman avoimin silmin ja sydämin.”

Artikkelin julkaissut BNN

Lehdistötiedote: Shirley MacLaine, Whitley Strieber, Michael Ian Black liittyvät Hollywood Disclosure Allianceen

Hollywood Disclosure Alliance on saanut lisää tähtivoimaa riveihinsä, mm. Oscarvoittaja Shirley MacLainen, näyttelijä/podcastaaja Dave Foleyn, Communionin kirjoittaja Whitley Strieberin; näyttelijä/journalisti Michael Ian Blackin ja Emmypalkitun UFO-tutkija Linda Moulton Howen.

Hollywood Disclosure Alliance tuo yhteen useita nimekkäitä Hollywoodin tarinankertojia ja UFO/UAP-tutkijoita ja -kannattajia. Tavoitteena on tarjota yhtenäisempi ääni mediaan, mikä johtaisi Yhdtysvaltain hallinnon kauan ylläpitämän totuussaarron purkamiseen koskien Maan ulkopuolista elämää. Tavoitteena on saada Yhdysvaltain presidentti julkisesti tunnustamaan UFOjen ja avaruusolentojen olemassaolo, eli “UFO-paljastus”.

HDA on saanut voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen statuksen Kaliforniassa, ja sen järjestäytymisilmoitus on jo käsitelty verohallinnossa.

“Me uskomme, että olemme mukana jossain erittäin tärkeässä Hollywood Disclosure Alliancen toiminnassa”, sanoi Dan Harary, hallituksen puheenjohtaja ja eräs perustajista.

 

Artikkelin julkaissut deadline.com

Imperiumin vastaisku

kirjoittanut Christopher Sharp, 2.2.2024

Amerikan virallinen tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) tutkinta on epäonnistunut.

Ja tiedotusvälineet ovat osallisia.

Sen entisen johtajan tohtori Sean Kirkpatrickin lausunnoissa on pyritty häpäisemään vakavia väitteitä, jotka koskevat mahdollisesti laittomia ohjelmia, jotka liittyvät ei-ihmisperäisiin materiaaleihin.

Tohtori Kirkpatrick esitti jopa, että tic tacin muotoiset esineet, kuten se, joka ohitti huippulentäjän vuonna 2004, voitaisiin selittää Floridassa valmistetulla ilmapallolla.

Älkää epäilkö, että kaikki kiireellisimmät huolenaiheet ja vakavat väitteet UAP-toiminnasta haudataan ja sivuutetaan.

UAPDA-lain (UAPDA, UAP Disclosure Act) kumoamisen jälkeen korppikotkat kiertelevät ympäriinsä ja pyrkivät laittamaan hengen takaisin pulloon.

Valtavirran tiedotusvälineet ovat vain kalpea varjo entisestä itsestään.

Monipuolinen syvällinen tutkimus, jossa etsitään totuutta, olipa se kuinka hälyttävää tahansa, on jo aikaa sitten lakannut olemasta.

Sen sijaan meitä pommitetaan mielipiteillä, jotka perustuvat tohtori Kirkpatrickin ja aloittelevan debunkkerin turmeltuneisiin näkemyksiin.

New York Times, joka on historiallisesti tunnettu arvostetusta journalismistaan, on siirtynyt aiheen käsittelyssä sävyyn, joka on sekä holhoava että muistuttaa iltapäivälehtien raportointia.

Mielipiteiden laukominen on helppoa.

Helpompaa kuin tutkia puolustusministeriötä, joka ei ole läpäissyt auditointia kuuteen vuoteen.

Helpompaa kuin tutkia tiedusteluyhteisöä, jonka aiemmat puutteet johtivat kalliiseen hyökkäykseen Irakiin epäluotettavien tietojen perusteella.

Nykypäivän journalismin aikakaudella kuka tahansa kirjoittaja voi vuodattaa huonosti informoituja näkemyksiään. Syvällisen tutkimustyön tekeminen vaatii aikaa ja kovaa työtä, mitä ei arvosteta nykyisessä mediamaisemassa.

Sen sijaan, että tiedotusvälineet edustaisivat tietovuotajia ja tutkisivat heidän väitteitään, ne ovat UAP:den tapauksessa muuttuneet puolustusministeriön ja tiedusteluyhteisön propagandakoneiksi (toim. huom. samaa menoa kuin UFOjen kanssa on ollut jo 80 vuotta).

Kun on kyse keskeisten ilmoitusten ja uusien raporttien muotoilusta, puolustusministeriö voi luottaa julkaisuihin, joita se voi patistaa kirjoittamaan miten lystää.

Mitä vähemmän hankalia kysymyksiä, sitä parempi.

Tohtori Kirkpatrick kehystää nyt yhden haastattelun ja yhden artikkelin avulla tulevaa historiallista raporttia, jonka hänen vanha toimistonsa, All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) julkaisee.

Epäilemättä raportti on nyt hänen näkemystensä ja epäonnistuneen tutkimuksensa tahraama, jossa hän ei ottanut yhteyttä avaintodistajiin. Se ei ole enää uskottava.

Puolustusministeriö vahvisti minulle, että DOPSR (Defense Office of Prepublication and Security Review) on tarkastanut hänen äskettäiset kommenttinsa.

Heidän mukaansa tohtori Kirkpatrick on nyt yksityinen kansalainen, vaikka hän on edelleen AARO:n palkaton konsultti.

Tohtori Kirkpatrick, joka edustaa toimeenpanevaa elintä palkattomana konsulttina, hyökkäsi kongressin jäsenten kriittisen ajattelun taitoja vastaan, lannisti heitä tutkimasta UAP-toimintaa ja väitti, että väärinkäytöksistä ilmoittaneiden tahojen tekemät tutkimukset perustuivat ”tarinoiden, tekaistujen sepustusten ja toisen tai kolmannen käden kertomusten pyörteisiin”.

Yksikään tervejärkinen ilmiantaja ei enää lähesty AAROa, varsinkaan kun tohtori Kirkpatrick on edelleen yhteydessä virastoon. Tämä tarkoittaa, että yksi osa sen tehtävästä, UAP:ita koskevien vakavien syytösten tutkiminen, on nyt kuollut.

UAPDA yritti estää puolustusministeriötä ja tiedusteluyhteisöä jääviysasiassa tarjoamalla riippumattoman kansalaisvalvontalautakunnan.

Joidenkin kongressiedustajien väitetään pysäyttäneen tämän pyrkimyksen, koska he olivat vahvasti sidoksissa sotilasurakoitsijoihin, jotka olivat osallisina mahdollisesti laittomiin UAP-ohjelmiin ja jotka olisivat voineet menettää kruununjalokivensä lähinnä lainsäädäntöön liitetyn pakkolunastuskäytännön vuoksi.

Puolustusministeriö ja tiedusteluyhteisö ovat nyt rohkaistuneet pysäyttämään UAP-keskustelun ja jättämään huomiotta epämukavat väitteet.

Tällaisia pyrkimyksiä on johtanut tohtori Kirkpatrick, jonka David M. Taylor, tiedustelu- ja turvallisuusasioista vastaavan apulaispuolustusministerin sijainen, on asettanut AARO:n johtajaksi — henkilö, joka lähteiden mukaan on ollut vihamielinen UAP-aihetta kohtaan. Tohtori Kirkpatrick paljasti tämän haastattelussa, jonka hän antoi Peter Bergenille, New America -ajatushautomon globaalin tutkimuksen ja -yhteisöjen vastaavalle varapuheenjohtajalle. New America on ajatushautomo, jonka rahoittajiin kuuluvat muun muassa Yhdysvaltain ulkoministeriö, energiaministeriö, Northrop Grumman ja Lockheed Martin — kaksi puolustusalan urakoitsijaa, joiden väitetään hallussapitävän ei-ihmisperäistä materiaalia.

AARO:n uskottavuutta on epäilty jo pitkään, ja se on ollut epäilyttävää jo silloin, kun se perustettiin AOIMSG:nä.

Siviilitiedustelun analyytikko Matthew Pines kommentoi X:ssä, että eräs puolustusministeriön lähde uskoi hänelle, että AARO on ”täyttä disinformaatiotoimintaa”, jonka tarkoituksena on ”peitellä ja harhauttaa”, eikä hän ”epäröi hetkeäkään, etteivätkö he olisi harhaanjohtamassa kongressia”.

Lokakuussa 2022 eräs nimetön tiedustelulähde kertoi Daily Mailille:

”On olemassa valtavasti salaisia videoita, jotka ovat melko syvällisiä ja selkeitä.”

”He eivät halua puhua näistä asioista, koska he eivät todellakaan tiedä, mitä helvettiä ne ovat. Se on totuus.”

Huolimatta järjestäytyneistä ponnisteluista, joita skeptisten kommentaattoreiden armeija ja puolustusministeriön julkaisut on tukenut, kongressi ei anna periksi.

Ensimmäinen syy? Yhdysvallat, maailman mahtavin valtio, ei hallitse taivaitaan. Tästä entinen kansallisen tiedustelun johtaja John Ratcliffe totesi:

”Kohteita, jotka demonstroivat teknologioita, jotka näyttävät uhmaavan fysiikan lakeja, ja kykyjä, joita meillä ei maailman supervaltana ole.”

Hän lisäsi:

”Meidän tehtävämme liittovaltion hallituksessa on huolehtia yhteisestä puolustuksesta, emmekä voi tehdä sitä, jos jollakin muulla on teknologioita, jotka ovat parempia kuin meillä.”

Toinen syy? Väitetään, että kongressilta salassa pidettyjä, ei-ihmisperäiseen materiaaliin liittyviä salaisia ohjelmia on salattu valtavasti.

Älkää olko harhakuvitelmissa, että toimeenpanovalta on nyt sodassa kongressia vastaan.

Joulukuussa 2023 senaattori Schumer antoi meille välähdyksen siitä, miksi puolustusministeriö ja tiedusteluyhteisö taistelevat vastaan. Schumer, joka on puhunut useiden uskottavien lähteiden kanssa ja on edelleen yhteydessä Valkoiseen taloon aiheesta, totesi:

“Yhdysvaltain hallitus on kerännyt vuosikymmenten aikana paljon tietoa UAP:ista, mutta kieltäytynyt jakamasta sitä amerikkalaisten kanssa. Se on väärin ja lisäksi se synnyttää epäluottamusta.

”Useat uskottavat lähteet ovat myös ilmoittaneet meille, että myös kongressilta on salattu tietoja UAP:ista, mikä, jos se pitää paikkansa, rikkoo lakeja, jotka edellyttävät täydellistä tiedottamista lainsäätäjille, erityisesti neljän kongressin johtajan, puolustusvaliokuntien ja tiedustelukomiteoiden osalta.”

Nämä kommentit ovat ristiriidassa tohtori Kirkpatrickin kommenttien kanssa, sillä hän kiistää ilmiantajien uskottavuuden ja väittää, että yleisöltä salataan vain muutama ilmapallo.

Kongressin seniorijäsenillä on omat lähteensä, joista he voivat tarkistaa väitteet, joita väitetystä laittomasta UAP-ohjelmasta ensikäden ilmiantajat ovat esittäneet — monet heistä eivät ole koskaan puhuneet tohtori Kirkpatrickille.

Tiedusteluyhteisön ylitarkastaja (ICIG), joka on paljon toimivaltaisempi viranomainen kuin AARO, ei ole antanut kongressin jäsenille mitään syytä epäillä UAP-ilmiantajan, entisen korkean tiedusteluviranomaisen David Gruschin, väitteitä.

ICIG:n kanssa viime kuussa pidetyn kokouksen jälkeen edustaja Moskowitz totesi X:ssä

‘Kuulemamme perusteella monet Gruschin[ väitteistä ovat perusteltuja!’

Ponnistelut eivät ole olleet vain puolustusvoimien ja tiedusteluyhteisön estettävissä. Puolustusalan urakoitsijat eivät toistaiseksi (ellei ratkaisua löydy) väitetysti halua kohdata oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia, jotka aiheutuvat todellisen omaisuutensa — ei-ihmisälyjen kehittyneiden materiaalien — paljastamisesta.

Puolustusministeriön, tiedusteluyhteisön ja puolustusalan alihankkijoiden vastustuksesta aiheutuvaa suurinta haastetta ei voi vähätellä.

Liberation Timesille on useista lähteistä kerrottu perusteltu huoli siitä, että Kiina ja Venäjä harkitsevat omia paljastusprosessejaan.

Etkö usko, että Kiina tai Venäjä ovat kiinnostuneita UAP:sta? Kiina on nyt perustanut oman UAP-virastonsa, ja vuonna 2019 Kiinan ja Venäjän UFO-ryhmät järjestivät kaksi tilaisuutta, jotka omistettiin kansainväliselle tutkimushankkeelle YK:ssa.

Jos näin tapahtuu, niin sanottujen vapaiden yhteiskuntien sijasta sulkeutuneet autoritaariset hallinnot ottaisivat johtoaseman avoimuudessa tässä paradigmaa muuttavassa aiheessa.

Amerikkalainen demokratia ajautuisi kriisiin, ja tiedotusvälineet, joiden tehtävänä on pitää hallitus tilivelvollisena, joutuisivat nöyryytetyksi, koska ne eivät täytä tehtäväänsä vallan vahtikoirana.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

Dulcen tukikohta: Thomas Castellon tarina

Thomas Edwin Castello väitti olevansa entinen turvallisuusteknikko, joka työskenteli RAND Corporationin palveluksessa Dulcen maanalaisessa laitoksessa. Rehellisesti sanottuna on epäilyttävää, oliko hän todella olemassa. Hänen väitetään varastaneen kiistanalaisia asiakirjoja, joita kutsutaan ”Dulcen papereiksi”, sekä yli 30 mustavalkokuvaa ja videonauhan. Castello kuoli (tai yksinkertaisesti katosi) noin vuosi sen jälkeen, kun hän oli antanut vastauksia hänelle esitettyihin kysymyksiin.

Castellon mukaan hän oli vuonna 1961 nuori kersantti, joka oli sijoitettuna ilmavoimien Nellisin tukikohtaan lähellä Las Vegasia, Nevadassa. Hänen työnsä oli sotilasvalokuvaaja, jolla oli huippusalainen turvaluokitus. Myöhemmin hän siirtyi Länsi-Virginiaan, jossa hän kouluttautui kehittyneeseen tiedusteluvalokuvaukseen. Hän työskenteli maanalaisessa laitoksessa, ja uuden tehtävänsä luonteen vuoksi hänen turvaluokituksensa korotettiin TS-IV-luokkaan. Hän työskenteli ilmavoimissa valokuvaajana vuoteen 1971 asti, jolloin hänelle tarjottiin työtä RAND Corporationin turvallisuusteknikkona, ja niinpä hän muutti Kaliforniaan, jossa RANDilla oli suuri laitos, ja hänen turvallisuusselvityksensä korotettiin ULTRA-3:een.

Vuonna 1977 Thomas siirrettiin Santa Feen, New Mexicoon, jossa hänen palkkaansa korotettiin merkittävästi ja hänen turvallisuusluokitustaan korotettiin jälleen… tällä kertaa ULTRA-7 -tasolle. Hänen uusi työnsä oli valokuvaturva-asiantuntijana Dulce-laitoksessa, jossa hänen työtehtävänsä oli ylläpitää, kohdistaa ja kalibroida videovalvontakameroita koko maanalaisessa kompleksissa ja saattaa vierailijoita heidän määränpäähänsä.

Saavuttuaan Dulceen Thomas ja useat muut uudet ”alokkaat” osallistuivat pakolliseen kokoukseen, jossa heille esiteltiin Iso valhe, että:

”…geneettisiin kokeisiin käytettävät koehenkilöt olivat toivottoman mielenvikaisia ja tutkimus on lääketieteellisiin ja humaaneihin tarkoituksiin.”

Tiedotustilaisuus päättyi ankariin rangaistusuhkauksiin, jos joku jäi kiinni puhumisesta ”hullujen” kanssa tai keskustelemasta muiden kuin senhetkiseen tehtävään suoraan osallistuvien kanssa. Oman työalueen ulkopuolelle meneminen ilman syytä oli myös kielletty, ja ennen kaikkea avaruusolentojen ja Yhdysvaltain hallituksen yhteisen tukikohdan olemassaolosta keskusteleminen ulkopuolisille aiheuttaisi vakavia ja tarvittaessa tappavia seurauksia. Aluksi hänen kohtaamisensa tukikohdan aikuisten oikeiden harmaiden ja reptiliaanien kanssa olivat innostavia, mutta pian hän tuli terävästi tietoiseksi siitä, että kaikki ei ollut sitä, miltä näytti.

 

Q = kysymys, A  = vastaus.

Thomas Castellon julistus — osa 1

Q — Milloin tarkalleen ottaen rakennettiin [Archuletan laitoksen ylempi, ihmisten asuttama taso]?

A — Kuulin, että armeijan insinöörit aloittivat Dulcen rakentamisen vuosina 1937-38, ja sitä laajennettiin vuosien mittaan, ja viimeisin työ saatiin päätökseen 1965-66 tunneleiden yhdistämiseksi Pagen [Arizonassa] tukikohtaan, jossa sijaitsi yksi vanhemmista maanalaisista laitoksista. Four Cornersin tukikohdan nimi on PERICA. Useimmat tuolla alueella asuvista intiaaneista ovat tietoisia tuosta tukikohdasta, ja he voisivat kertoa meille maanalaisista elämänmuodoista, joita usein havaitaan näiden yhteisöjen lähellä, Bigfooteista jne.

Q — Millä tavoin [ylä]laitokset rakennettiin? Oletteko perehtynyt Rand Corporationin väitettyyn kehitystyöhön erittäin tehokkaasta poraus- tai myyräkoneesta, joka kykenee sulattamaan kiveä ydinkäyttöisten volframi-grafiittikärkisten ”porakärkien” avulla?

A — Useiden vanhempien huoltotyöntekijöiden mukaan osa siitä räjäytettiin ydinräjähteillä 60-luvulla. Jotkut osat, kuten sukkulatunnelit, on muotoiltu edistyksellisellä tunnelointikoneella, joka jättää tunnelin seinämät sileiksi. Valmiit seinät näissä putkissa muistuttavat kiillotettua mustaa lasia.

Q — KENEN toimesta Dulcen laitos alun perin rakennettiin?

A — Luonto loi luolat. Dracot [reptiliaanit] käyttivät luolia ja tunneleita vuosisatojen ajan. Myöhemmin niitä laajennettiin toistuvasti RAND Corporationin suunnitelmilla. Alkuperäisiin luoliin kuului jääluolia ja rikkilähteitä, joita ”avaruusolennot” pitivät täydellisinä tarpeisiinsa. Dulcen luolat kilpailevat kooltaan Carlsbadin luolien kanssa.

Q — Mihin tarkalleen ottaen käytetään naudan [ja ihmisen] elimiä, kuten verta, peräaukon kudosta, silmiä, sukuelimiä, kieliä jne. — eli nautojen ja ihmisten silpomisen kautta saatuja elimiä?

A — Lue Dulcen paperit.

Q — Ovatko erilaiset sähkömagneettisesti ohjatut ilma- tai avaruusalukset — [joiden on nähty] lähtevän Archuleta-vuorelta ja saapuvan sinne — ihmisten, ”avaruusolentojen” vai molempien miehittämiä?

A — Archuleta Mesa on pieni alue… Alukset lähtevät [ja varastoidaan] viidellä alueella. Yksi on DULCEn kaakkoispuolella, yksi Durangon lähellä Coloradossa, yksi Taosissa, New Mexicossa ja päälaivasto varastoidaan LOS ALAMOSissa [alla].

Q — Toiset ovat ehdottaneet, että jotkut Dulcen alapuolella olevista entiteeteistä eivät ole ”avaruusolentoja” ja että ne itse asiassa polveutuvat sauruksista tai reptiloidiolennoista, kuten Velociraptoreista tai Stenonychosaurus Equalluksesta — ”käärmeellisestä” rodusta tai roduista, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joihin viitataan Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa?

A — Kyllä, jotkut ’reptoidit’ ovat kotoisin tältä planeetalta. Avaruusolentojen hallitseva kasti ON reptiliaaneja. Beigejä tai valkoisia olentoja kutsutaan Dracoiksi. Muut reptiliaanit ovat vihreitä, ja jotkut ovat ruskeita. Ne olivat muinainen rotu Maassa, joka eli maan alla. Se saattoi olla yksi draconilaisista olennoista, joka ”kiusasi” Eevaa Eedenin puutarhassa. Reptiliaanit pitävät itseään oikeutetusti ”syntyperäisinä terralaisina”. Ehkä ne ovat niitä, joita kutsumme langenneiksi enkeleiksi. Ehkä eivät, joka tapauksessa meitä pidetään Maan ”valtaajina”.

Q — Jotkut ovat ehdottaneet, että niin kutsutut maanalaiset ”E.T.”-tukikohdat ja -tunnelit saattavat suurelta osin olla kirjaimellisesti tuhansia vuosia vanhoja… tulvaa edeltäneen rodun rakennelmia, jotka olivat saavuttaneet huomattavan tieteellisen monimutkaisuuden tason ja jotka tuhoutuivat jumalallisesti käynnistetyssä katastrofissa, joka tapahtui sen jälkeen, kun he olivat yrittäneet yhdistää tieteensä okkulttisiin/yliluonnollisiin voimiin.

Jotkut ovat esimerkiksi esittäneet, että Bermudan kolmion ilmiöt saattavat olla seurausta hallitsemattomasta atlantislaisten kokeesta, joka johti aika-avaruuskatastrofiin, joka tuotti ”sähkömagneettista laskeumaa” kolmion alueella ja muualla sen jälkeen, kun he olivat vahingossa päästäneet maailmaan voimakkaita voimia ja energioita, joista he tiesivät hyvin vähän. Ovatko havaintonne taipuvaisia vahvistamaan vai kumoamaan tällaisen mahdollisuuden?

A — En ole varma jumalallisesta osasta, mutta nämä ”muukalaiset” pitävät itseään ”ALKUPERÄISINÄ TERRALAISINA”.

Q — Mihin pienet harmaat avaruusolennot sopivat?

A — He työskentelevät Dracoille ja ovat niiden valvonnassa. On muitakin harmaanahkaisia olentoja, jotka eivät ole liittoutuneet Dracojen kanssa.

Q — Puhuitko koskaan kenenkään tukikohdan muukalaisen kanssa?

A — Koska olin kyseisen tukikohdan vanhempi turvateknikko, minun oli oltava päivittäin yhteydessä heihin. Jos oli ongelmia, jotka liittyivät turvallisuuteen tai videokameroihin, he soittivat minulle. Dulcen alemmilla tasoilla fyysisen työn teki yleensä reptiliaanien ”työläiskasti”.

Päätökset, jotka koskivat tätä kastia, teki yleensä valkoinen Draco. Kun ihmistyöntekijät aiheuttivat ongelmia työläiskastille, reptiliaanit menivät valkoisen draconilaisen ”pomon” luo, ja Draco soitti minulle. Toisinaan tuntui siltä, että ongelma ei loppunut koskaan. Useat ihmistyöntekijät paheksuivat työläiskastin ”ei hölynpölyä” tai ”takaisin töihin” -asennetta.

Tarvittaessa interventiosta tuli elintärkeä väline. Suurin ongelma olivat ihmistyöntekijät, jotka hölmöilivät ”muukalaisosaston”  rajattujen alueiden läheisyydessä. Kai se on ihmisluontoa olla utelias ja ihmetellä, mitä on esteiden takana. Liian usein joku löysi keinon ohittaa esteet ja nuuski ympäriinsä. Sisäänkäynnin lähellä olevat kamerat pysäyttivät heidät yleensä ennen kuin he joutuivat vakaviin vaikeuksiin. Muutaman kerran jouduin aiemmin pyytämään ihmistyöntekijän paluuta.

Q — Onko ”sukkulaverkostoon” liitettyjä muita kohteita kuin mainitsemasi, ja jos on, missä ovat sisäänkäynnit?

A — MISSÄ!?! KAIKKI! NE KULKEVAT HALKI MAAILMAN LOPUTTOMANA MAANALAISENA VALTATIENÄ. Maanalainen valtatie Amerikassa on kuin moottoritie, paitsi että se on maan alla. Tuo valtatie on riippuvainen [kuorma-autojen, henkilöautojen ja linja-autojen] sähkömoottoreista päällystetyillä teillä, ja se on rajoitettua matkustamista varten.

Tavaraliikenteessä ja matkustajaliikenteessä on toinenkin tyyli, joka on nopeaa matkustamista. Tätä maailmanlaajuista verkkoa kutsutaan ”subglobaaliseksi järjestelmäksi”. Siinä on ”tarkastuspisteitä” jokaisen maan rajalla. Siellä ON sukkulaputkia, jotka ”ampuvat” junia uskomattomilla nopeuksilla magneetti- ja tyhjiömenetelmällä. Ne kulkevat nopeudella, joka ylittää äänen nopeuden. Osa kysymyksestäsi liittyy tuohon tukikohtaan johtavien sisäänkäyntien sijaintiin. Helpoin tapa vastata on sanoa, että niitä on jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa.

Usein sisäänkäynnit on naamioitu hiekkamontuiksi tai kaivostoiminnoiksi. Muita monimutkaisia portaaleja löytyy sotilastukikohdista. Eniten sisäänkäyntejä on Uudessa Meksikossa ja Arizonassa, jonka jälkeen tulevat Kalifornia, Montana, Idaho, Colorado, Pennsylvania, Kansas, Arkansas ja Missouri. Kaikista osavaltioista Floridassa ja Pohjois-Dakotassa on vähiten sisäänkäyntejä. Wyomingissa on tie, joka avautuu suoraan maanalaiseen moottoritiehen. Tämä tie ei ole enää käytössä, mutta se voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön, jos niin päätetään, ja kustannukset olisivat minimaaliset. Se sijaitsee lähellä Brooks Lakea.

Q — Onko Utahin osavaltiossa tukikohtia?

A — Salt Lake, Lake Powellin alue, Dark Canyon, Dugwayn koealue, Modena, Vernal. Kaikilla on uloskäynnit siellä. Muillakin.

Q — Onko Archuleta-vuoren ”sukkulajärjestelmä” yhteydessä sukkulajärjestelmään, jonka väitetään lähtevän Pohjois-Kaliforniassa sijaitsevalta Shasta-vuorelta?

A — Kyllä. Shasta-vuori on merkittävä paikka vanhimpien avaruusrotujen ja matelijarotujen ja ihmisten tapaamisille. Alkaen Clevelandista, Groverista jokainen Yhdysvaltain historian presidentti on vieraillut Telos Cityssä. Trumanin väitettiin käyneen alemmissa valtakunnissa Maan korkeana arkkonina. Hänen väitettiin tavanneen siellä Maailman Kuninkaan ja antaneen tälle ”USA:n avaimet”.

Q — Huomasitko korkean tason vapaamuurarien, ruusuristiläisten tai jesuiittojen osallisuutta maanalaiseen laitokseen ja/tai avaruusolentojen kanssa?

A – Kyllä, mutta tämä on johdatteleva kysymys, enkä kommentoi sitä enempää. En ole vapaamuurari enkä minkään muun salaisen veljeskunnan jäsen. On yksi järjestö, jonka jäsen olen [Yhdysvalloissa]. Tätä ryhmää kutsutaan yleisesti ”keskusyksiköksi”. On ilo kertoa teille, että OLEN Costa Rican ”Sub-Galaktisen Liiton” jäsen.

Q — Pitääkö paikkansa väitteet siitä, että CIA/”avaruusolennot” ovat perustaneet ”tukikohtia” Kuuhun ja myös Marsiin?

A — Minäkin olen kuullut tuon, mutta en ole nähnyt todisteita omin silmin. ”Avaruusolennoilla” väitetään olevan tukikohtia useilla Jupiterin ja Saturnuksen kuilla. CIA toimii muissa maissa, mutta en ole koskaan kuullut, että he toimisivat muilla planeetoilla.

Q — Oletteko kuulleet vihjeitä tai huhuja siitä, että Dulcen tukikohdan ULTRA-7-tason alapuolella saattaa olla alempia tasoja, ja myös siitä, mihin ne saattavat johtaa ja mistä ne saattavat koostua?

A — KYLLÄ. Arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun… Toki puhetta oli paljon, mutta se ei tarkoita, että se on siellä. Kerron kuitenkin, että näin hissejä, jotka olivat ”kiellettyjä”, ellei sinulla ollut UMBRA- tai korkeampaa turvallisuusluokitusta. Tuossa tukikohdassa minulle annetaan tietoa vain ”tarvitsee tietää” -periaatteella! [Minun turvaluokitukseni oli ULTRA-7]

Q — Jotkut väittävät, että Yhdysvaltain / salainen hallitus on kehittänyt oman lautasaluksensa, joka perustuu suurelta osin natsi-Saksan tiedemiesten toisen maailmansodan aikana tekemiin huippusalaisiin painovoiman kumoaviin kokeisiin. Oletko kuullut mitään tähän viittaavaa?

A — Kun työskentelin valokuvaturvallisuuden parissa, kuulin paljon puhetta, mutta en koskaan nähnyt todisteita, mutta kerran ilmavoimissa kehitin filmirullan, jossa näkyi ADAMSKIN kaltainen alus, jonka kyljessä oli SWASTIKA.

Q — Tom, pääsitkö käsiksi muukalaisalukseen? Olitko koskaan niiden sisällä?

A — Kyllä, olen nähnyt niitä usein varastoissa, niitä on aika paljon. Pääosa kalustosta on varastoitu Los Alamosiin. Kyllä, olen käynyt useissa aluksissa. Kaksi asiaa jäi mieleeni, lattioiden outo, sienimäinen tunne ja valaistuksen epätavallinen vaaleanpunaisen violetti väri.

Miehistön mukaan lattia muuttuu lennon aikana harmaaksi, ja valaistuksen violetti sävy muuttuu kirkkaan sinivalkoiseksi. Koko lentokoneen sisätilat ovat pienikokoisia verrattuna tavalliseen ihmiseen. Käytävät olivat kaarevat ja kapeat, mutta jollakin tavalla sisällä se näyttää suuremmalta kuin miltä se näyttää. Tietyt alueet, uloimmat osat, tuntuivat melkein eläviltä ja näyttivät eläviltä. Minua ei koskaan otettu mukaan sellaiseen.

Q — Voitko antaa minulle lisätietoja reptiliaanirodusta, mitä he tekevät kuudennella tasolla? [Alue nimeltään Painajaissali.]

A — Työläiskasti tekee päivittäiset askareet, moppaa lattiat, puhdistaa häkit ja tuo ruokaa nälkäisille ihmisille ja muille lajeille. Heidän tehtävänään on valmistaa sopiva seos ykkös- ja kakkostyypin olentoja varten, jotka Draco-rotu on luonut. Työläiskasti työskentelee laboratorioissa ja tietokonepankeissa. Periaatteessa reptiliaanirodut toimivat Dulcen tukikohdan kaikilla tasoilla. Kuudennen tason itäosassa työskentelee useita eri avaruusolentojen rotuja.

Tätä aluetta kutsutaan yleisesti ”avaruusolentoalueeksi”. Dracot ovat tasojen 5-6-7 kiistattomia mestareita. Ihmiset ovat näiden tasojen kakkosmiehiä. Jouduin usein riitelemään yhden suuren draconilaisen ”pomon” kanssa. Hänen nimeään on vaikea sanallistaa, Khaarshfashst [lausutaan kurkkumainen kkhhah-sshh-fahsh-fahsh-sst]. Kutsuin häntä yleensä ’Karshiksi’, ja hän vihasi sitä. Draconilaiset johtajat ovat hyvin muodollisia puhuessaan ihmisille. Nämä muinaiset olennot pitävät meitä alempana rotuna. Karsh kutsui minua ”johtaja Castelloksi”, mutta sitä käytettiin sarkastisesti. Työläiskasti on kuitenkin tarpeeksi ystävällinen, kunhan annat heidän puhua ensin.

He vastaavat, jos puhuttelet heitä. Ne ovat hyvin varovaisia olentoja, ja pitävät useimpia ihmisiä vihamielisinä. He vaikuttavat aina yllättyneiltä, kun he huomasivat monien ihmisten olevan avoimia ja luotettavia. Muukalaisten kanssa ei veljeillä työajan ulkopuolella. On kiellettyä puhua minkään muukalaisrodun kanssa [käytävillä tai hississä] ilman selkeää liiketoimintaan liittyvää syytä. Ihmiset voivat puhua ihmisten kanssa, ja avaruusolennot voivat puhua keskenään, mutta sen pidemmälle se ei mene. Työmaalla se on kuitenkin toisin. Laboratorioissa on ”sananvapaus”.

Laboratorioissa vallitseva toveruus ulottuu myös tietokonepankkien osastolle. Näillä alueilla kaikki puhuvat kenelle tahansa. Kaikki kuitenkin muuttuu heti, kun astut salin kynnyksen yli. Kaikki keskustelut muuttuvat välittömästi muodollisiksi. Niin vaikeaa kuin se olikin, jouduin useita kertoja pidättämään jonkun vain siksi, että hän puhui avaruusolennolle. Tämä on outo paikka.

Q — Mikä sai sinut ensimmäisen kerran huomaamaan, että Dulcessa oli jotain vialla? Minusta vaikuttaa siltä, että näin ilmeisen kauheassa paikassa ei tarvita Einsteiniä tietääkseen, että tämä on RIKOSPAIKKA! Mikä kesti niin kauan? Oletko sinä se tyyppi, joka puhalsi pilliin?

A — On joitain asioita, jotka sinun tulisi tietää. Vannoin kuolemanrangaistuksen uhalla valan, etten koskaan paljastaisi tietoja, mitä tahansa olisin nähnyt tai kuullut. Allekirjoitin myös luopumisvakuutuksen, jonka mukaan antaisin vapaaehtoisesti henkeni, jos minut todettaisiin syylliseksi ”maanpetokseen”.

Dulcen tukikohdassa maanpetosta on ”KAIKKI, jossa mainitaan tämän laitoksen päivittäisen toiminnan yksityiskohtia, kun se tapahtuu tämän tukikohdan ulkopuolella.” Kun saavuin paikalle, oli voimassa ”tarvitsee tietää” -politiikka. Tarina, jonka ”päämiehet” meille kertoivat, oli, että ”tämä on kolmibiosiirtolaitos, jossa on kehittynyttä teknologiaa ja jossa tehdään kehittyneitä seikkailumenetelmiä lääketieteellisten ja henkisten hyötyjen saavuttamiseksi.”

Se on hieno tapa sanoa, että he tekevät todella riskialttiita asioita ihmiselämän kanssa vain nähdäkseen, mitä tapahtuu. Jos lääketieteellinen parannuskeino saadaan aikaan, sitä kuulutetaan maan pinnalla ihmeellisenä uutena parannuskeinona ja sanotaan, että se löydettiin vuosien tutkimustyön jälkeen jossakin tunnetussa lääketieteellisessä laboratoriossa. Parannuksen todellista tarinaa ei koskaan selitetä.

Loppujen lopuksi Dulcen tukikohta ON SALAINEN LAITOS! Nämä ihmiset ovat erittäin hyviä työssään. He eivät kerro totuutta niistä onnettomista ihmisistä, jotka päätyvät ”Painajaissaliin”. Työskentelin avaruusolentojen kanssa. Sen perusteella teidän pitäisi saada käsitys siitä, miten salaista ja turvallista siellä on.

Tiedän, että tämä ei ollut tavanomainen sairaalatyyppinen työmaa, mutta alussa ”ostin” koko paketin. Minua muistutettiin päivittäin sisäpuhelimessa, hisseissä, että ”tällä työmaalla tehdään korkean riskin kehittyneitä lääketieteellisiä ja huumetestejä mielisairauden parantamiseksi, älkää koskaan puhuko vangeille, se voi tuhota vuosien työn.” Olen järkevä, kun lääkärit käskevät olla puhumatta heille, kuka minä olin tuhoamaan herkän tilanteen?

Mutta yksi mies kiinnitti jotenkin huomioni. Hän kertoi toistuvasti olevansa George S. — ja että hänet oli kidnapattu ja hän oli varma, että joku etsi häntä. En tiedä miksi hän jäi mieleeni, huomasin muistavani hänen kasvonsa ja ajattelin, ettei hän todellakaan näyttänyt tai kuulostanut hullulta, mutta monet vangit sanoivat niin. Seuraavana viikonloppuna suostuttelin ystäväni, joka oli poliisi, tarkistamaan kaverin, sanoin, että olin törmännyt häneen ja olin utelias.

En maininnut tukikohtaa lainkaan. Oli kuvottava tunne, kun tietokone vahvisti, että George S. oli kadonnut. Mikä pahempaa, poliisit luulivat, että hän oli vain tavallinen kaveri, joka kyllästyi arkeen ja häipyi. Se oli alku. Olenko minä se, joka puhalsi pilliin? En. Seuraavana maanantaina etsin Georgea, mutta hän oli poissa.

Ei ollut mitään tietoja, jotka selittäisivät, mitä hänelle tapahtui. Eräs toinen turvallisuusvirkailija tuli luokseni ja sanoi, että hän ja muutamat laboratorion työntekijät halusivat [epävirallisen] tapaamisen yhteen tunnelista. Uteliaisuus vei mennessään, ja sanoin, että hyvä on. Sinä iltana paikalle tuli noin yhdeksän miestä. He sanoivat tietävänsä, että he tiesivät vaarantavansa ilmiantoni, mutta he halusivat näyttää minulle asioita, jotka heidän mielestään minun pitäisi nähdä. Yksi kerrallaan he näyttivät asiakirjoja, jotka todistivat, että monet vangit olivat kadonneita ihmisiä.

Siellä oli lehtileikkeitä ja jopa valokuvia, jotka he olivat jollain tavalla salakuljettaneet tukikohtaan. He toivoivat voivansa salakuljettaa ne takaisin ulos ilman, että antaisin ne pomoille. Näin pelon heidän kasvoillaan, kun he puhuivat. Yksi mies totesi, että hän menettäisi mieluummin henkensä yrittämällä kuin menettäisi sielunsa olemalla tekemättä mitään. Se oli se huomautus, joka muutti mielipiteen. Kerroin heille Georgesta ja asioista, jotka sain selville hänestä. Muutaman tunnin kuluttua lupasimme yrittää paljastaa Dulcen tukikohdan.

Q — Nimi Painajaissali on kuvaava, mutta varmasti oli olemassa ”tavallinen” nimi, miksi sitä kutsuttiin käsikirjoissa?

A — Käsikirjoissa sen nimi oli ”Vivarium”. Se kuvaa Dulcen tukikohtaa ”turvallisena laitoksena, jossa hoidetaan kaikentyyppisiä biomuotoja”. Heidän raportissaan se kerrotaan uudelleen ”yksityisenä maanalaisena bioterminaalipuistona, jossa on majoitustiloja eläimille, kaloille, linnuille, matelijoille ja ihmisille”. Tämän ”puiston” näkemisen jälkeen nimi Painajaissali on paljon tarkempi kuin käsikirja. Painajaissalin vankien ’majoituspaikat’ eivät vastaa käsikirjassa kuvattua kaunista kuvaa.

Q — Mainitsitte yhden matelijoiden johtajan, Khaarshfashstin, tiedättekö hänestä mitään, kuten mistä hän on kotoisin? Onko hän Maasta vai joltain muulta planeetalta?

A — Hänen nimensä tarkoittaa ”lakien vartijaa”. He saavat nimensä saavutettuaan ”tietoisuuden iän”. Ne eivät tunnista aikaa tärkeäksi tekijäksi ”tietoisuudessa” samalla tavalla kuin ihmiset. ”Tietoisuuden iässä” he ovat tietoisia arvoasemasta, joka heidän on määrä täyttää. Tuolloin ne valitsevat tai antavat jonkun valita nimensä.

Heidän nimensä sisältää heidän asemansa ja useita henkilökohtaisesti valittuja kirjaimia. Jokaisella kirjaimella on henkilökohtainen merkitys, jonka tietävät vain avaruusolento ja hänen nimensä valinnut henkilö. Koska Karshin nimi tarkoittaa lakien vartijaa, hänen nimensä sisältää kaash [muisti tai vartija, perussana ’Akashan’ tallenteelle] ja fashst [laki, perussana kiinnittää tai sitoa]. Reptiliaanit valitsevat olla paitsi yksityisiä myös salaisia syntymäpaikkansa sijainnin suhteen. Heille syntymä tai elämän syntyminen on yksi elämän pyhistä riiteistä.

He pitävät Maata tai Terraa ”kotiplaneetanaan”, mutta useat reptiliaanit keskustelevat useista tähtikartoista. Useimmat näistä tähdistä olivat Linnunradan sisällä. Noiden tähtikarttojen sisällä sijaitsevat Uskollisuuden planeettojen tähdet ja planeetat.

Maa on yksi heidän kauppareittiensä planeetoista. Jos joku ihminen esitti selviä kysymyksiä Uskollisuudesta, avaruusolennot ohjasivat kysymykset Dracoille. Dracot puolestaan ohjasivat kysymykset esimiehelleen [minulle]. Minulla ei ollut kyseistä tietoa tähdistä, koska tiedot toimitettiin ”tarpeen mukaan”. Minä en ”tarvinnut” niitä tietoja.

Q — Liittyikö kukaan työläiskastista kapinaan? Voisitteko antaa minulle joitakin nimiä?

A — Muutamat reptiliaanien huoltomiehet kertoivat meille, että he tiesivät meidän yrittävän sabotoida kuudennella ja seitsemännellä tasolla meneillään olevia töitä. Yksi heistä, jonka nimi oli Schhaal, muodosti salaa pienen ryhmän reptiliaanien kanssa, joilla oli sama ajatusmaailma kuin minun ryhmälläni.

Sshhaal otti vastuulleen vaaran ilmoittaa minulle. Hän oli niin avoin kuin ainutlaatuisessa tilanteessa on mahdollista. Sinä päivänä, kun sain tietää asiasta, olin tarkastamassa kameraa poistumistunnelin lähellä.

Hän lähestyi, kumartui alas (pitkät reptiloidit ovat keskimäärin noin 2,5 metriä pitkiä useimpien silminnäkijöiden mukaan –Branton), näennäisesti raapien jotain olematonta pintaa, ja sanoi hiljaa: ”Muutamat meistä olivat yhtä mieltä siitä, että olet ainutlaatuinen kiinnostuksessasi kadonneiden ihmisten ilmoituksista. Jos se on totta, mene pois. Minä tavoitan sinut. Jos se ei ole totta, tuhoa henkeni nyt!

Sydämeni melkein hyppäsi rinnastani, mutta kävelin hiljaa kohti yhtä leveistä käytävistä.

Muistan nuo sanat koko loppuelämäni ajan! Se oli ensimmäinen kerta, kun TIESIN, että reptiliaaneilla voi olla yksilöllisiä ajatuksia ja mielipiteitä! Periaatteessa he muodostivat yhtenäisen rintaman, jolla oli pieni valikoima kiinnostuksen kohteita. Tai ainakin niin me olimme luulleet. Meni pari päivää ennen kuin kuulin hänestä uudelleen. Kun hän käveli vierelläni kuudennen tason surullisenkuuluisassa käytävässä, kuulin hänen sanovan: ”Astu työvuorosi jälkeen kuudennen tason pohjoispuolella olevaan poistumistunneliin.

Seuraavat tunnit olivat pitkiä ja täynnä ajatuksia petoksesta tai pahemmasta, mutta minun ei olisi pitänyt olla huolissani. Otin yhteyttä yhteen alkuperäisistä yhdeksästä [vastarintaliikkeen] miehestä ja kerroin hänelle kaiken varalta. Gordon halusi tulla mukaani, mutta sain hänet suostuteltua odottamaan muutaman metrin päässä uloskäynnistä ja teeskentelemään, että hänellä oli ongelmia kärrynsä [sähkökäyttöinen, kuten golfkärry] kanssa. Kun pääsin perille, heitä oli kolme.

SSHHAAL esitteli aiemmin FAHSSHHHAA ja HUAMSSHHHAA [nimen perussana on SSHHAA eli auttaa]. Sen jälkeen nappasin nopeasti Gordonin salista ja me viisi juttelimme ja kävelimme pimeissä tunneleissa kolmisen tuntia. Tuon päivän jälkeen mukaan liittynyt vastarintaryhmä tuli suuremmaksi ja rohkeammaksi. Lopulta se päättyi, kun sotilaallinen hyökkäys aloitettiin poistumistunneleiden kautta ja he teloittivat kaikki heidän listallaan olevat, ihmiset tai reptiliaanit.

Taistelimme vastaan, mutta kenelläkään työläiskastista ei ollut aseita, eikä ihmislaboratoriotyöläisillä. Ainoastaan turvajoukoilla ja muutamalla tietokonetyöntekijällä oli salama-aseet. Se oli verilöyly. Kaikki huusivat ja juoksivat suojaan. Käytävät ja tunnelit täyttyivät niin täyteen kuin mahdollista.

Uskomme, että se oli Delta Force [univormujensa ja käyttämänsä menetelmän vuoksi], joka päätti iskeä vuoronvaihdon yhteydessä, mikä tappoi yhtä monta kuin heidän luettelossaan oli mainittu henkilöitä.

Me emme tähän päivään mennessä tiedä, kuka meidät PETTI. Gordon Ennery juoksi vierelläni, kun juoksimme kolmannen tason poistumistunneleihin, ja hän kuoli, kun useita luoteja osui hänen selkäänsä. Höyrystin salamurhaajan ja jatkoin juoksemista. Ja juoksen yhä. Gordon tullaan muistamaan.

Lähde


Tarina jatkuu:

Thomas Edwin Castello asuu tällä hetkellä maanpaossa eräässä Euroopan maassa, jota ei ilmeisistä syistä voida nimetä. Hän elää henkilöllisyydellä, joka suojaa hänen hyvinvointiaan ja antaa hänelle mahdollisuuden elää normaalia elämää. Tapasin Thomasin muutama vuosi sitten ja olen tuntenut hänet vaihtoehtoisella henkilöllisyydellä aina noin kaksi viikkoa sitten. Thomasilla on hiljattain diagnosoitu kuolemaan johtava syöpäsairaus, ja hän on laatimassa niin sanottua loppudokumenttia, jossa hän kertoo yksityiskohtaisesti kokemuksistaan johtavana turvateknikkona Dulcen maanalaisessa laitoksessa New Mexicossa.

Tehdäkseni asian selväksi, en ole koskaan ollut kiinnostunut UFOista tms. Thomas on kertonut minulle tarinansa ja pyytänyt minua laittamaan viestiä kaikille tärkeimmille foorumeille ja ottamaan yhteyttä kaikkiin alan keskeisiin toimijoihin.

Hän on pyytänyt minua keräämään luettelon kysymyksistä, joihin ihmiset haluaisivat vastata hänen ajastaan Dulcen New Mexicon tukikohdassa. Hän on jo selvittänyt, mitä tällä hetkellä on saatavilla verkossa. Hän haluaa myös tehdä selväksi, että hän on valmistellut tukikohdasta salakuljettamiensa tietojen kopioimista ja toimittamista suurille tiedotusvälineille ennen vuoden 2010 alkua. Kaikki tiedon alkuperäiset vastaanottajat tai, jos he ovat kuolleet, nimetyt toissijaiset vastaanottajat ovat tietoisia tilanteesta ja käsittelevät asiakirjoja parhaillaan.

Thomas epäilee, etteivät valtamediat ota tietoa vakavasti aiheen vuoksi, mutta hänestä se on kokeilemisen arvoinen. Tiedot kootaan myös PDF-muotoon jaettavaksi internetissä. Minä vastaan tämän materiaalin jakelusta verkossa. Nykyisellään tietoa ei lähetetä foorumeille. Se säilytetään yksityisellä ja turvallisella palvelimella. Kun se on saatavilla, tiedot siitä, miten materiaalia voi tarkastella ja ladata, annetaan saataville. Haluan tehdä selväksi, että tämä tieto on vapaasti saatavilla.

Jos haluat lisätietoja, lähetä viesti alla. Älä unohda, että voit myös lähettää kysymyksiä Thomasille täällä. Kerään ne yhteen ja toimitan ne hänelle mahdollisimman pian.

Kiitos kuuntelemisesta.

Lue lisää >> Thread: A terminally ill Thomas Edwin Castello speaks out

 

Artikkelin julkaissut Auric Media

EU for UAP

Kirkpatrick, AARO, Project Mogul ja Moore

kirjoittanut Kevin Randle

Perjantaina Coast-to-Coast AM:n UFO-päivityksessäni mainitsin artikkelin, jonka on kirjoittanut AARO:n entinen johtaja, tohtori Sean Kirkpatrick, joka oli rustannut jonkinlaisen paasauksen ajastaan AARO:ssa. Hänen artikkelistaan kävi selvästi ilmi, että hän oli avaruusolentojen vierailujen vastustaja. UFO- tai tässä tapauksessa UAP-tutkimuksesta vastaavat henkilöt eivät ole koskaan pitäneet aiheesta ja olivat ennakkoluulottomasti vastaan ajatusta avaruusolentojen vierailusta.

Sean Kirkpatrick tiedottaa senaattoreille UAP:sta ja AAROsta.

Niille, jotka ovat kiinnostuneita toisenlaisesta näkökannasta, liitän tekstini loppuun tohtori David Rudiakin analyysin, jossa käsitellään Kirkpatrickin melko epätieteellistä uskoa siihen, että Mogul-projekti selittää Roswellin UFO-romut.

Ensin on tarkasteltava lyhyesti virallisten UFO-tutkimusten historiaa, joka on täynnä radikaalisti UFO-vastaisia johtajia. Se alkoi 1940-luvun lopulla, kun kenraali Hoyt S. Vandenberg kieltäytyi hyväksymästä tiedusteluanalyysiä, jonka mukaan jotkut lentävät lautaset olivat avaruusaluksia. Tutustuttuaan raporttiin, joka tunnetaan nimellä Estimate of the Situation (EOTS), hän määräsi asiakirjan salassapidon poistettavaksi ja sitten poltettavaksi.

Tämä häiritsi minua. Urani aikana ilmavoimien tiedustelu-upseerina olin koko ajan tekemisissä salaisen materiaalin kanssa. Tuhosin monia vanhentuneita asiakirjoja, jotka olisivat vain olleet kassakaapin täytteenä. Tässä ei ole mitään häijyä, ja jokainen tiedustelu-upseeri on rutiininomaisesti tuhonnut vanhentuneita asiakirjoja.

Heitin myös pois luokittelemattomia asiakirjoja tarvitsematta dokumentoida niiden tuhoamista. Mieleen tulee kysymys, miksi Vandenberg olisi määrännyt ensin EOTS:n salassapidon poistettavaksi ja sitten tuhottavaksi? Vastaus on se, että jos se olisi ollut salassa pidettävä, sen tuhoamisesta olisi pitänyt tehdä merkintä. Se todistaisi, että asiakirja oli ollut olemassa. Mutta jos se oli ensin poistettu turvaluokituksesta, tällaista merkintää ei tarvittaisi.

Project Blue Bookin Ed Ruppelt sanoi nähneensä yhden kappaleen. EOTS:n luonne ja tarkoitus huomioon ottaen niitä ei olisi voitu luoda kovin montaa. Niitä ei ollut enempää kuin kymmenkunta ja luultavasti vähemmän. Yksi säilyi siis jonkin aikaa, ja Ruppelt luki sen. Hän sanoi, että siinä todettiin, että jotkut lentävät lautaset olivat avaruusaluksia, eikä Vandenberg hyväksynyt tätä päätelmää.

Kapteeni Edward Ruppelt

 

Tämä on ensimmäinen tapaus, jossa korkea-arvoinen virkamies päättää, että tietyt tiedot on pidettävä salassa yleisöltä. En spekuloi, miksi Vandenberg uskoi niin. Sanon vain, että me kaikki voimme keksiä syyn.

Ja totean, että jos ilmavoimien esikuntapäällikkö ei hyväksynyt ajatusta avaruusolentojen vierailusta, niin ne upseerit, jotka arvostivat uraansa, tunsivat samoin. Kun Vandenberg teki selväksi, ettei lentäviä lautasia ollut, hänen alaisensa seurasivat hänen esimerkkiään. He eivät olleet kiinnostuneita löytämään todisteita, jotka olisivat olleet ristiriidassa ilmavoimien korkea-arvoisen upseerin kanssa.

Kun Ruppelt nimitettiin Project Blue Bookin päälliköksi, hän yritti tehdä siitä kunnollisen, puolueettoman tutkimuksen. Näin tapahtui noin 18 kuukauden ajan. Kun hänelle annettiin uusi tehtävä, vanha kaarti otti ohjat käsiinsä. Jossain vaiheessa Blue Bookin henkilöstö oli hyvin nuorta. Jerry Clarkin mukaan sitä seurasi joukko miehiä, jotka olivat raivokkaasti lautasvastaisia. Tutkimuksia ei juurikaan tehty, vaikka havaintoraportteja kerättiin ja useimmat ”tunnistettiin”.

Tammikuussa 1953 CIA kutsui koolle tutkijoista koostuvan paneelin tarkastelemaan Project Blue Bookin kerättyjä tietoja. Sekä tohtori J. Allen Hynek, Blue Bookin tieteellinen konsultti, että Ed Ruppelt olivat paikalla. Heidän lausuntojaan oli rajattu. Tutkimus kesti noin viisi päivää.

Paneeli päätteli, ettei avaruusalusten vierailuihin liittynyt mitään. Kyse oli vain väärin tunnistetuista esineistä, sää- ja tähtitieteellisistä ilmiöistä, hallusinaatioista ja huijauksista. Ongelmana tässä oli se, että loppuraportti kirjoitettiin ennen kuin paneeli edes kokoontui. Tohtori Michael Swords selvitti tämän sekä International UFO Reporter -lehdessä että kirjassa, jonka hän kirjoitti yhdessä Robert Powellin kanssa, UFOs and Government. Tutkin tätä kirjassa UFOs and the Deep State. Molemmissa kirjoissa on alaviitteitä ja lähteitä.

1950-luvun lopulla monet sekä ilmavoimissa että korkeammilla hallinnon tasoilla (uskallan sanoa, että kyseessä on deep state) pyrkivät pääsemään eroon ilmavoimien vastuusta tutkia UFOja. Project Blue Book -tiedostoista löydetyt asiakirjat kuvaavat tätä kaikkea. Lopulta ilmavoimat päätti löytää yliopiston, joka tekisi tutkimusta ilmiöstä. Tuloksena oli, että Coloradon yliopisto otti vastaan apurahan, jolla se sai tehdä tieteellistä tutkimusta UFOista. Ongelma tässä, kuten aiemminkin, oli se, että lopulliset johtopäätökset kirjoitettiin ennen kuin he aloittivat tutkimuksensa. Tämä on dokumentoitu Condon-komiteana tunnetun komitean jäsenten ja ilmavoimien välisen kirjeenvaihdon avulla. Olen kirjoittanut siitä tähän blogiin, ja voitte lukea sen täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2007/03/hippler-letter.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2019/01/moon-dust-robert-hippler-and-project.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2021/06/condon-committee-negated.html

David Rudiak keskittyi pääasiassa Kirkpatrickin Project Mogul -selitykseen Roswellin tapauksesta. Olisin luullut, että tiedemies, jonka kongressi on valtuuttanut tekemään tutkimuksen, olisi ollut tarpeeksi fiksu tehdäkseen kirjallisuuskatsauksen aloittaessaan hommansa. Kun opiskelin tohtorin tutkintoa varten, se oli ensimmäisten asioiden joukossa, joita tein. Vietin päiviä Iowan yliopiston eri kirjastoissa ja kävin läpi lehtiä, aikakauslehtiä ja tietolähteitä pyrkiessäni määrittelemään tarkkaan, mitä tutkimukseni olisi ja mitä muut olivat tehneet ja julkaisseet, jotta en toistaisi heidän tutkimuksiaan. Käytin sitä määrittelemään, mitä tutkimukseni olisi. Ilmeisesti Kirkpatrick ei viitsinyt paneutua tähän ennen kuin kirjoitti paasauksensa.

Kuten sanoin, David Rudiak tutki Kirkpatrickin kirjoittamaa tekstiä ja kommentoi sitä. Rudiak antoi linkin asiaa koskevaan haastatteluun ja kirjoitti sitten:

https://www.audible.com/pd/Episode-38-Is-The-Pentagon-Really-Hiding-Crashed-Alien-Spaceships-Podcast/B0BZ29R9CH?clientContext=130-5774271-3870223&loginAttempt=true

(20min. kohdalta eteenpäin)

Sean Kirkpatrick, AARO:n ”eläkkeelle jäänyt” johtaja, väitetysti ilmoitti CNN:n Peter Bergenin haastattelussa 23. tammikuuta, että AARO ”meni syvälle Roswellin asiassa”. Bergen toteaa sitten, että Roswellin lähellä tapahtui 1940-luvun lopulla ja 50-luvulla ”paljon outoja asioita”. ”Oli olemassa huippusalainen vakoiluohjelma nimeltä Mogul, joka laukaisi ilmaan pitkiä ketjuja oudon muotoisia metallisia vakoilupalloja. Samaan aikaan Yhdysvaltain armeija teki kokeita muilla korkealla lentävillä ilmapalloilla, jotka kuljettivat ihmisnukkeja, ja ainakin yksi sotilaslentokone syöksyi maahan, jossa kuoli 11 ihmistä. Kirkpatrick ja hänen AARO-tiiminsä päättelivät, että pudonneet Mogul-ilmapallot, nouto-operaatiot pudonneiden testinukkejen takaisinsaamiseksi ja välähdykset tuon todellisen lento-onnettomuuden jälkiseurauksista yhdistyvät todennäköisesti yhdeksi kertomukseksi, joka kuvastaa tunnelmaa sillä hetkellä.”

Sitten Kirkpatrick oikeasti sanoo jotain: ”Kaikki olivat vielä sodan repimiä, ja ihmiset yrittivät ymmärtää monia teknologisia kysymyksiä. Se vaikutti siihen, mitä ihmiset näkivät ja miten he raportoivat. Luulen, että sama pätee nykyäänkin.”

Joten periaatteessa Kirkpatrickin ja AARO:n oletettu ”syväsukellus” Roswelliin (ainakin Bergenin selostuksen mukaan) on oikeastaan vain täydellinen uudelleenmärehtiminen AFOSI:n vuoden 1995 Mogulpallo- ja vuoden 1997 törmäysnukke-raporteista (jotka sisälsivät myös lento-onnettomuuden), yhdistettynä jälkimmäisen ”aikapuristusteoriaan”, jonka mukaan 50-luvulla tehdyt nukketestit sekoitettiin vuoden 1947 tapahtumiin, jotta niistä tulisi avaruusolentojen ruumiita. Näin saamme tietää, että nämä tapahtumat todella tapahtuivat kaikki ”samaan aikaan” kuin Roswellin tapahtumat ja että yleisö jotenkin yhdisti ne yhdeksi tapahtumaksi, koska he olivat yhä traumatisoituneita toisesta maailmansodasta. (Trauma ilmeisesti antoi yleisölle tulevaisuuteen katsomiskykyjä niin, että he olivat tietoisia tulevista lento-onnettomuuksista ja törmäysnukkejen testeistä). Saamme myös tietää, että Mogul koostui ”oudon muotoisista metallisista vakoilupalloista”. Ilmeisesti siis myös foliotutkakohteita puristettiin pyöreillä kumipalloilla, jotta saatiin aikaan nämä oudon muotoiset metalliset ilmapallot, joita ihmiset luulivat lentäviksi lautasiksi. Psykologinen trauma tekee todella outoja asioita ihmisten mielissä.

Miksi en tajunnut tätä? Kirkpatrickin ja AARO:n nerokasta salapoliisityötä. Juttu on loppuunkäsitelty! Aika ripustaa kannukset naulakkoon ja yrittää myydä peltifoliohattuni eBayssä. Sinä myös Kevin.

Sain viime viikolla puhelun, ja eräs tiedetoimittaja antoi minulle vihjeen, että Kirkpatrick aikoi yrittää debunkata Roswellin Mogul-ilmapallona ja etsiä materiaalia kumoamiseen, jota minä toimitin sitten hänelle. En tajunnut, kuinka huono ja epätarkka siitä tulisi. Kirkpatrick on aina vaikuttanut minusta limaiselta hyväksikäytetyltä, mutta Bergen oli vielä pahempi. Koko episodi tihkuu ylenkatsetta ja pilkkaa, puhumattakaan siitä, että se on erittäin epätarkka jopa perustietojen osalta. Mitä tapahtui oikealle journalismille, joka yritti pitäytyä tosiasioissa ja sanoa asiat suoraan?

Opimme myös, että UFOt voidaan selittää uudeksi teknologiaksi, jota yleisö ei tunne, tai ulkomaan vihollisten vakoiluteknologiaksi. Eikö se ole todennäköisempää kuin avaruusolentojen tulo tänne? Kysyn teiltä. Ihan totta!

Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuli NY Postin skeptisen toimittajan Steven Greenstreetin haastattelusta. Hän haastatteli Brandon Fugalia, joka osti Skywalker Ranchin vuonna 2016. Fugal kertoi, että vuonna 2018 hänet kutsuttiin pitämään tiedotustilaisuus senaatin asevoimien ja tiedustelukomitean henkilökunnalle, mutta juuri kun hän oli aloittamassa, pöydän päässä istuva henkilö sanoi sanat: ”Ennen kuin jatkamme eteenpäin, haluan saada aikaan yhteisymmärryksen. Kaikki täällä olevat herrat, herra Fugal, joille pidätte esitelmää, ovat kaikki hyvin tietoisia UFO-ilmiöiden todellisuudesta. Joten olkaa hyvä ja luopukaa esityksenne kaikista sellaisista osista, jotka pyrkivät vakuuttamaan meidät todellisuudesta, koska me jo tiedämme sen.”

Greenstreet kysyy sitten: ”Kuka niin sanoi?” Fugal vastaa: ”Yksi keskustelua johtaneista henkilöistä.” Hän ei sano kuka.

Greenstreetin videolla näytetään sitten kuva Sean Kirkpatrickista ja kommentoidaan: ”Tapaamiseen perehtynyt lähde kertoi minulle, että tämä oli Sean Kirkpatrick.”

Jos tämä siis pitää paikkansa, ja epäilen vahvasti, että näin on, Kirkpatrick tietää paremmin ja on vain yksi hallituksen disinformaatioagentti. Vaikuttaa myös siltä, että AARO:n tutkimukset ovat pohjimmiltaan farssi. Mutta sitäkin olemme jo vahvasti epäilleet.

Rudiak ei maininnut useita seikkoja. Alamogordon ilmapallolaukaisut vuonna 1947 suoritti New Yorkin yliopisto, eikä niitä luokiteltu salaisiksi. Syyllinen tähän oli ilmapallokokonaisuus, joka oli tarkoitus laukaista 4. kesäkuuta 1947, mutta tohtori Albert Craryn tuolloin laatimien kenttämuistiinpanojen ja muiden asiakirjojen mukaan vahvisti, että laukaisu oli peruttu. Se ei olisi voinut pudottaa ”oudon muotoisia metallisia vakoilupalloja”.

Haastattelujeni perusteella Charles Moore, yksi New Mexicossa vuonna 1947 työskennelleistä insinööreistä, sanoi, että kun lento peruttiin, he eivät voineet laittaa heliumia takaisin pulloihin. He tekivät joskus muita kokeita ilmapalloryhmällä, joihin ei kuulunut koko joukkoa. Yksi tällainen rypäs laukaistiin myöhemmin päivällä 4. kesäkuuta, mutta se ei sisältänyt rawin-tutkakohteita, eli ”oudon muotoisia metallisia vakoilupalloja”.

Charles Moore tarkastelee toimittamiani tuulen voimakkuustietoja. Kuva: Kevin D. Randle Socorrossa, New Mexicossa.

On myös huomattava, että käytettävissä olevien tietojen mukaan New Mexicon ensimmäisiin laukaisuihin, jotka alkoivat lennon nro 4 yrityksestä, ei sisältynyt yhtään rawin-kohdetta. Tiedämme tämän, koska Moore kertoi minulle, että lento #4 oli tehty samalla tavalla kuin lento #5, eikä se sisältänyt rawin-kohteita. Asiakirjat todistavat tämän. Lento #5 oli ensimmäinen New Mexicossa onnistunut lento.

Huomautan vielä, että Moore sanoi tätä kiistaa koskevassa raportissaan, että lento nro 4 oli itse asiassa käynnistetty kahdelta tai kolmelta aamulla vastoin sääntöjä, joiden mukaan he toimivat. Puhumattakaan siitä, että Craryn mukaan lento peruttiin aamunkoitteessa. Mooren mukaan lento siis käynnistettiin ennen sen peruuttamista.

Voisin jatkaa tätä, mutta olen raportoinut siitä Roswell in the 21st Century ja Understanding Roswell -kirjoissa. Olen myös kirjoittanut useita blogeja tästä aiheesta. Pääset niihin kaikkiin käsiksi käyttämällä hakukonetta blogin vasemmalla puolella. Tässä on muutamia olennaisempia kirjoituksia:

http://kevinrandle.blogspot.com/2022/03/the-end-of-project-mogul.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2013/12/the-project-mogul-double-standard.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2015/02/oncein-while-okay-more-often-than-that.html

Kuten sanoin, kirjoita Project Mogul hakukoneeseen, niin saat esiin kaikki Mogulia koskevat artikkelit ja keskustelut. Niissä on tietysti päällekkäisyyksiä, mutta se on lukijan kannalta helpompaa, jotta hänen ei tarvitse etsiä aiempia kommentteja ymmärtääkseen tilannetta.

Mainitsen tämän kaiken Kirkpatrickin paasauksen näkökulmasta. Hän sanoi, että kongressi oli antanut hänelle tehtäväksi tuoda tieteeseen perustuvaa selvyyttä ja ratkaisua uskottavien UAP-havaintojen pitkäaikaiseen mysteeriin.

Tämän saman väitteen esittivät H. P. Robertson vuonna 1953 ja Edward Condon vuonna 1969. Ilmavoimat väitti samaa koko 1950- ja 1960-luvun ajan. Olemme kuitenkin saaneet kuulla samoja UFO-vastaisia mielipiteitä ja harhaanjohtavia kommentteja vuosien ajan, ja kaikki ne ovat uskottavien lähteiden esittämiä, joilla on tietty agenda. Kyse ei ollut totuuden tai puolueettoman katsauksen tarjoamisesta UFOihin ja nyt UAP:hin. Kyse oli aina tiedon piilottamisesta ja pyrkimyksestä estää riippumaton tutkimus. En näe tässä mitään sellaista, mikä viittaisi läpinäkyvään tutkimukseen, vaan lisää samanlaista kaksinaamaisuutta.

Kirkpatrick on harmissaan siitä, että hänen ponnistelunsa suistettiin raiteiltaan sensaatiomaisilla mutta perustelemattomilla väitteillä, joissa jätettiin huomiotta ristiriitaiset todisteet. Voin sanoa samaa hänen suljettujen ovien takana tekemästään tutkimuksesta, jossa jätettiin huomiotta ristiriitaiset todisteet. Hänen tutkimuksensa rajoittui virallisiin lähteisiin. Tämä on todella tapaus, jossa pata kattilaa soimaa. Jos hän olisi pyytänyt, olisin varmasti voinut toimittaa joitakin todisteita, joita hänen mukaansa ei ollut olemassa.

Hän sanoi, että ei ole olemassa tietoja siitä, että yksikään presidentti tai tiedusteluyhteisön elossa oleva jäsen olisi tiennyt jostakin erittäin salaisesta ohjelmasta, ja että jollekin hallituksen huipulla olisi jossain vaiheessa tiedotettu asiasta. Hän ei löytänyt siitä mitään merkintöjä. Toin esiin monia tuonkaltaisia tietoja kirjasssa UFOs and the Deep State.

Huomautan, että pätevyysvaatimuksena on elävä jäsen. On esimerkkejä siitä, että useat korkeassa asemassa olevat henkilöt puhuvat salaisista ohjelmista. Kenraali Bolender sanoi, että kansalliseen turvallisuuteen liittyvät havainnot eivät kuulu Blue Bookille. Allen Hynek sanoi, että todella hyvät tapaukset eivät koskaan päässeet Blue Bookiin, ja tiedämme, että hänen Socorron laskeutumista koskeva tutkimuksensa keskeytettiin, kun hän halusi jatkaa tutkimusta New Mexicossa.

Ja minä, kuten monet muutkin, voin osoittaa lähteitä, jotka eivät ole enää elossa ja jotka antavat hyvää tietoa UFO-ilmiöstä ja Roswellin tapauksesta. Tällaisia ovat esimerkiksi prikaatikenraali Thomas DuBose, prikaatikenraali Arthur Exon, eversti Edwin Easley ja eversti Patrick Saunders, vain neljä mainitakseni, joilla oli sisäpiirin ja läheistä tietoa Roswellin tapauksesta. Heidän todistuksensa ovat saatavilla ääni- ja videonauhalla.

Prikaatikenraali Arthur Exon. Kuva Tom Careyn suostumuksella.

Voisin jatkaa tähän tapaan, mutta tämä on jo pidempi kuin olin aikonut. Se on vain vastine Kirkpatrickin paasaukselle. Epäilen, etteivät vallanpitäjät halua vastaväitteitä. Se häiritsee heidän viestiään, joka on, ettei tässä ole mitään nähtävää. Menkää kotiin.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Hiljennetyt totuudenpuhujat: Phil Schneider

Philip Schneider oli entinen valtion rakennusinsinööri, joka oli mukana rakentamassa maanalaisia sotilastukikohtia eri puolilla Yhdysvaltoja, ja hän oli yksi kolmesta ihmisestä, jotka selviytyivät vuonna 1979 tapahtuneesta välikohtauksesta harmaiden avaruusolentojen ja Yhdysvaltain armeijan joukkojen välillä Dulcen maanalaisessa tukikohdassa.

Elämänsä kahden viimeisen vuoden ajan Schneider piti luentoja hallituksen salailusta, mustista budjeteista ja UFOista. Schneider ei koskaan pystynyt tai halunnut todistaa väitteitään (esim. näyttää Dulcen tukikohdan sisäänkäyntiä). Hänen väitteensä saivat vain vähän huomiota valtavirrassa, mutta aiheuttivat melkoista kohua ufoharrastajien piirissä.

Schneider löydettiin kuolleena asunnostaan 17. tammikuuta 1996. Joidenkin mukaan Schneider murhattiin.

Lähde

Ja sitten on surullinen osuus tarinasta, Philipin kuolema:

Al Pratt epäili, että hänen ystävällään Philip Schneiderilla oli jotain vialla. Al oli useana päivänä peräkkäin käynyt Philin asunnolla Willsonvillessä Oregonissa, nähnyt hänen autonsa parkkipaikalla, mutta ei saanut oveen vastausta. Lopulta 17. tammikuuta 1996 Al Pratt meni asuntoon yhdessä Autumn Park Apartmentsin johtajan ja Clackamasin piirikunnan sheriffin toimiston etsivän kanssa. Sisältä he löysivät Philip Schneiderin ruumiin. Ilmeisesti hän oli ollut kuolleena viidestä seitsemään päivää. Clackamasin piirikunnan kuolinsyyntutkijan mukaan Philip Schneiderin kuolema johtui aluksi aivohalvauksesta. Seuraavien päivien aikana hänen kuolemastaan alkoi kuitenkin paljastua huolestuttavia yksityiskohtia, jotka saivat jotkut uskomaan, että Philip Schneider ei ollut kuollut aivohalvaukseen, vaan hänet oli itse asiassa murhattu.

Lähde

Tässä on Philin ex-vaimon todistus hänen kuolemastaan:

perjantai, 26.5.2000 19:33:59

kirjoittanut Cynthia Drayer

Nimeni on Cynthia Drayer, asun Portlandissa, Oregonissa, ja olen Philip Schneiderin ex-vaimo. Tapasimme Philipin kanssa vuonna 1986, menimme naimisiin Carson Cityssä, Nevadassa, ja saimme tyttären, Marien, vuonna 1987. Me erosimme vuonna 1990 ja asuimme erillisissä asunnoissa. Philip asui asuntokompleksissa Wilsonvillessä, Oregonissa. 17.1.1996 sain puhelun, jonka mukaan Philip oli kuollut asunnossaan ja oli ilmeisesti kuollut jopa viikko ennen kuin hänen ruumiinsa löydettiin. Ruumista siirrettäessä hänen kuolinsyynsä oli aivohalvaus. Kun menin hautaustoimistoon, minulla oli epämukavia tunteita hänen kuolemastaan. Pyysin päästä katsomaan ruumista, mutta hajoamisen vuoksi hautausurakoitsija ehdotti muuta. Halusin omassa mielessäni olla varma, ettei Philip ollut kuollut ”luonnottomiin syihin”. Elämänsä viimeiset kaksi vuotta Philip oli ollut ”luentokiertueella” eri puolilla Yhdysvaltoja puhumassa hallituksen salailuista. Hän puhui siitä, mitä tahansa, hän puhui siitä: Avaruusolennot (sopimukset ja sieppaukset), UFOt, maailmanhallitus, mustat budjetit, maanalaiset tukikohdat, CIA:n osallistuminen siviilien murhiin ja huumeisiin, häiveteknologia, Philadelphia-koe, Operation Crossroads (Bikini Islandin A-pommikokeet), Dulcen tulitaistelu, Oklahoman pommi-isku, World Trade Centerin pommi-isku, kadonneet lapset, Gundersonin rahtivaunut, keskitysleirit ja hätätilalaki/ YK:n osallisuus, ihmisen tekemät virukset ja maanjäristykset, jne. jne. jne.

Päivää myöhemmin sain puhelun Clackamasin piirikunnan etsiviltä, että hautaustoimisto oli löytänyt ”jotain” Philipin kaulan ympäriltä.

Tohtori Gunson suoritti ruumiinavauksen Multnomahin piirikunnan oikeuslääkärin toimistossa (Portlandissa, Oregonissa), ja hän totesi, että Philip oli tehnyt itsemurhan kietomalla kumisen katetriletkun kolme kertaa kaulansa ympärille ja puolittaisella solmulla sen eteen. On useita syitä, joiden vuoksi uskon, että Philip ei tehnyt itsemurhaa, vaan hänet murhattiin:

1. Itsemurhaviestiä ei ollut.

2. Philip kertoi aina ystävilleen ja sukulaisilleen, että jos hän joskus ”tekisi itsemurhan”, he tietäisivät, että hänet oli murhattu.

3. Useiden lähteiden perusteella, mukaan lukien hänen nauhoitetut luentonsa (video ja ääni) ja lausunnot ystävilleen sekä 9 mm:n aseen lainaaminen, Philip koki, että häntä ja hänen perhettään uhattiin ja että he olivat vaarassa luentojensa vuoksi.

4. Kaikki hänen luentomateriaalinsa, UFO-metalli, edistyneemmän matematiikan kirjat, valokuvat Operaatio Crossroadin A-pommista nousevista UFOista ja muistiinpanot hänen avaruusolentoagendaa käsittelevää kirjaansa varten olivat kadonneet. (Kaikki muu asunnossa oli edelleen siellä, mukaan lukien kultakolikot, lompakko, jossa oli satoja dollareita, koruja, mineraalinäytteitä jne.).

5. Kukaan kuolinsyyntutkija ei koskaan käynyt hänen asunnossaan sen jälkeen, kun hänen ruumiinsa löydettiin (vastoin Oregonin lakia) — eikä poliisitutkinnassa koskaan otettu huomioon sitä, että hänen asunnostaan puuttui esineitä — sitä pidettiin yksinkertaisesti itsemurhana.

6. Oikeuslääkäri otti veri- ja virtsanäytteet ruumiinavauksessa, mutta KIELTÄYTYI analysoimasta niitä sanoen, että piirikunta ei ”tuhlaisi rahojaan itsemurhaan”. Vaikka minulle vakuutettiin, että näytteitä säilytettäisiin 12 kuukautta, kun pyysin, että näytteet lähetettäisiin riippumattomaan laboratorioon 11 kuukautta myöhemmin, ne olivat ”kadoksissa” ja oletettavasti ”tuhottu”.

7. Philipiltä puuttuivat sormet vasemmasta kädestä ja hänen hartioidensa liikkeet olivat rajoittuneet. Uskon, että Philipin oli fyysisesti mahdotonta pitää kumiletkua vasemmassa kädessään puuttuvien sormiensa kanssa ja sitten kietoa letku kolme kertaa hartioidensa avulla, joiden liike oli rajoittunut. Päätyäkseen sinne, missä hänen ruumiinsa oli, hänen oli istuttava sängyn reunalla, kiedottava letku kaulansa ympärille, kuristettava hitaasti ja tuskallisesti kuoliaaksi ja pudottava pää edellä pyörätuoliin.

8. Philip oli kemikaalien ja omien lääketieteellisten tarpeidensa asiantuntija. Hänellä oli käsillä useita pillereitä, jotka olisivat voineet lopettaa hänen elämänsä nopeasti ja kivuttomasti. Hänellä oli myös 9 mm:n ase, jonka hän oli lainannut suojellakseen itseään. Miksi kuristaa itsensä näin epätavallisella tavalla?

9. Philip oli hyvin uskonnollinen, eikä uskonut itsemurhaan. Hänellä oli voimakkaita kroonisia kipuja koko sen ajan, kun tunsin hänet. Kuolinhetkellä hän oli työkyvyttömyyseläkkeellä, hänellä oli taloudenhoitaja ja hänellä oli syöpä. Selkäkivun auttamiseksi tehty leikkaus ei lievittänyt kipua, ja hänellä oli osteoporoosi. Hän kamppaili joka päivä, ei kuollakseen vaan elääkseen.

Hänestä tuntui, että hänen luennoillaan oli merkitystä, ja hän odotti innolla, että hän voisi pitää lisää luentoja. Itse asiassa hänellä oli toinen luentokiertue, joka alkoi 16.1.1996 Tampassa, Floridassa. Hän oli juuri löytänyt ystävän, joka aikoi auttaa häntä kirjoittamaan kirjaa uudesta maailmanjärjestyksestä, ja hän nautti ajasta tyttärensä kanssa.

10. Philipille annettiin viikoittain ”injektioina” ”beetaseronia” kokeeksi, jonka tarkoituksena oli pysäyttää hänen MS-tautinsa. Hänen kuolemansa jälkeen otin yhteyttä ainoaan virastoon, joka suoritti näitä kokeita, saadakseni hänen sairauskertomuksensa (OHSU). He eivät olleet koskaan kuulleet hänestä, eikä hän ollut osa heidän kokeitaan. Tämä viittaisi siihen, että tuntemattomat ihmiset ruiskuttivat hänelle viikoittain tuntematonta ainetta. Hän soitti minulle usein näiden ”pistosten” jälkeen kertoakseen, että hän oli liian sairas, jotta hänen tyttärensä ei voinut tulla käymään. Uskon, että ne pistokset, joita Philip luuli annettavan hänen terveydentilansa palauttamiseksi, annettiin itse asiassa hänen sairastuttamisekseen.

11. Philip nähtiin ”tuntemattoman vaaleatukkaisen naisen” kanssa useita kuukausia ennen kuolemaansa. Sama henkilö nähtiin useita kertoja tai hänestä puhuttiin, ja hänen salaperäinen läsnäolonsa saa vain miettimään, oliko hänellä jotain tekemistä hänen ”itsemurhansa” kanssa.

12. Useat ihmiset, joilla on selvänäkijän kykyjä, ovat osoittaneet, että Philip ei tehnyt itsemurhaa, vaan hänet murhattiin (jotkut sanovat, että viisi ihmistä: neljä miestä ja yksi nainen, neljä suoraan ja yksi tekemällä ”sopimuksen”).

On ehkä tärkeää tietää, MIKSI Philip alkoi luennoida.

Ensinnäkin: hänen taustansa oli rakennusinsinööri. Hän oli räjähteiden ja niiden geologisille rakenteille aikaansaamien vaikutusten asiantuntija. Hän työskenteli kahdella sosiaaliturvatunnuksella. Suurin osa hänen varhaisesta työstään Morrison-Knudsenin kanssa maanalaisissa vuoristotukikohdissa tehtiin väärällä sosiaaliturvatunnuksella. Pystyin myöhemmin todistamaan, että hänellä oli kaksi numeroa sosiaaliturvatoimiston kautta, kun hain hänen tyttärensä kuolinavustuksia. Hän työskenteli Army Corps of Engineersin ja Yhdysvaltain laivaston palveluksessa samalla väärällä numerolla. Vasta sen jälkeen, kun hän sai SSI-tukea vuonna 1981, hänen ”oikea” numeronsa tuli käyttöön. Hän kertoi minulle aina, että hänellä oli Rhyolitic Clearance -lupa ja että hänen isällään oli Cosmic Clearance -lupa, joka oli peräisin hänen työstään Natossa. Ja tämä on toinen syy siihen, miksi Philip alkoi luennoida.

Toiseksi: Sen lisäksi, että hänellä oli ensikäden tietoa avaruusolentoagendasta (hän oli yksi Dulcen tulitaistelun selviytyjistä New Mexicossa avaruusolentojen kanssa), hänen isänsä oli myös mukana hallituksen mustissa hankkeissa. Kun Philipin isä, Yhdysvaltain laivaston kapteeni Oscar Schneider, lääketieteen tohtori, kuoli vuonna 1993, Philip löysi isänsä kellarista asiakirjoja ja valokuvia, jotka todistivat, että Oscar oli ollut mukana sekä Philadelphia-kokeessa että Operation Crossroadsissa. Philipillä oli nyt 1940- ja 1950-luvuilla kirjoitettuja kirjeitä, jotka osoittivat, että Oscar auttoi eristämään Philadelphia-kokeen miehistön jäsenet ja että Oscar myöhemmin teki heille ruumiinavauksen heidän kuollessaan. Hänellä oli myös valokuvia UFOista, jotka pakenivat sienipilvien läpi sen jälkeen, kun atomipommi pudotettiin Bikini-atollin laguunin yläpuolelle. Kyseessä oli ”Operation Crossroads”, ja Oscar osallistui pommin pudottamisen jälkeen säteilylle altistuneiden eläinten ja ihmisten lääketieteellisiin tutkimuksiin.

Kolmanneksi: Uskon, että pääsyy siihen, miksi Philip alkoi luennoida, oli hänen ystävänsä Ron Rummelin ”murha”. Ron löydettiin puistosta Portlandissa syyskuussa 1993. Poliisi uskoi, että hän oli tehnyt itsemurhan ampumalla itseään suuhun. Jos kuitenkin luette tutkintaraportin, Ronin kädessä on roiskunutta verta, mutta aseessa ei ole verta. Ainoa tapa, jolla näin voisi tapahtua, on se, että Ron olisi pyyhkinyt aseen sen jälkeen, kun hän oli ampunut itseään suuhun. Ron, Philip ja viisi muuta ihmistä olivat tehneet yhteistyötä pienen lehden nimeltä ”The Alien Digest” parissa. Se oli alkanut saada melko laajaa levikkiä, kun Ron löydettiin puistosta. Philip tunsi, että hänen ystävänsä oli murhattu, ja päätti, että oli aika saada kaikki julki, joten hän alkoi ”liverrellä tietojaan” ja repi turvaluokituskorttinsa.

PUFORI on Jeroen Wierdan välityksellä yksi monista virastoista ja henkilöistä, jotka ovat vaatineet oikeutta Philipin kuoleman johdosta.

Toiveeni ovat:

1. Että Philipin kuolintodistukseen merkitään lopulta hänen todellinen kuolinsyynsä: murha.

2. Että maailma saa tietää totuuden avaruusolennoista, UFOista, hallituksen salailusta, mustista budjeteista jne. ja siitä, miten ne vaikuttavat meihin.

3. Että hänen ainoalle perijälleen, Marialle, kuuluva omaisuus voidaan löytää ja luovuttaa hänelle.

4. Että Philipin todelliset työviikot voidaan todistaa, kun ihmiset ilmoittautuvat ja kertovat tunteneensa hänet ennen vuotta 1981, ja että hänen tyttärensä voi lopulta saada ansaitsemansa kuolinavustukset.

5. Että enää koskaan ei tapahdu ”itsemurhaa” toiselle henkilölle.

Tutustu tämän verkkosivuston sisältämiin tietoihin. Totuus on olemassa, ja se on täällä.

Ystävällisin terveisin, Cynthia Schneider Drayer.

Lähde

Tähän ei ole muuta lisättävää kuin lepää rauhassa Philip Schneider ja totuudenetsintä jatkuu. Phil, kuolemasi ei ollut turha.

Tässä Phil kertoo viimeiset sanansa:

Tässä on jotain koostettua tietoa Philin kuolemasta. Ensin lyhyt video Philin perinnöstä ja siitä miten maanalaiset tukikohdat rakennettiin:

 

Artikkelin julkaissut Auric Media

Majurin väite: sata avaruusolentojen rotua vieraillut Maassa, yksi näyttää ihmiseltä

UFO-harrastajat ovat jo pitkään keskustelleet ei-ihmisälyjen läsnäolosta maapallolla, ja jotkut väittävät, että Yhdysvaltain hallitus salaa totuuden suurelta yleisöltä. Monet hallituksessa työskennelleet virkamiehet ovat tukeneet näitä väitteitä kameran edessä tai sen ulkopuolella. Lisäksi jos Robert O. Deanin väitteet UFOista ja avaruusolennoista ovat totta, niillä on mahdollisuus kääntää maailma ylösalaisin.

Robert O. Dean, entinen Yhdysvaltain armeijan kersanttimajuri, paljasti järkyttäviä tietoja maan ulkopuolisten vierailuista. Kokemuksiinsa ja armeija-aikana saamiinsa tietoihin nojautuen majuri Dean kertoi kiehtovia yksityiskohtia erilaisista avaruusolentoryhmistä ja niiden vuorovaikutuksesta ihmiskunnan kanssa. Hänen paljastuksensa osoittavat, että maan ulkopuolisen elämän todellisuus ulottuu paljon pidemmälle kuin mitä olemme aiemmin kuvitelleet.

Hänen uskottavuuttaan ei voida kyseenalaistaa, sillä hän työskenteli Naton päämajassa vuosina 1963-1967. Hän väitti törmänneensä vuoden 1964 raporttiin nimeltä ”An Assessment”, Naton sotilaalliseen tutkimukseen, jossa tunnustettiin ja analysoitiin muukalaisten läsnäolon vaikutuksia maapallolla. Sotilasuransa jälkeen hän paljasti nämä tiedot Roswellin 50-vuotisjuhlassa.

Leedsin yliopistossa pitämässään UFOja käsittelevässä luennossa majuri Dean kertoi, että viranomaiset olivat hänen aktiivipalveluksensa aikana tietoisia neljästä erillisestä Maan ulkopuolisesta ryhmästä. Hänen jäädessään eläkkeelle tämä tieto oli kuitenkin laajentunut eksponentiaalisesti. Hän väitti, että Yhdysvaltain armeija ja todennäköisesti myös Britannian armeija olivat tietoisia ainakin 12 eri ryhmästä, jotka olivat vuorovaikutuksessa Maan kanssa.

Bob Dean NASA deleted UFO photos
kersanttimajuri Robert Dean

Hämmästyttävää kyllä, hän mainitsi kuulleensa luotettavista lähteistä, että tuntemattomasta alkuperästä tulevia ja meneviä avaruusolentoryhmiä saattaa olla reilusti yli sata. Tällainen paljastus kyseenalaisti perinteisen käsityksen avaruusolentojen vierailuista ja viittasi monimutkaiseen vuorovaikutukseen Maan ja erilaisten Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden välillä.

Neljästä ulkomaalaisten pääryhmästä yksi ryhmä kiinnitti korkea-arvoisten sotilasvirkamiesten huomion vuosina 1964 ja 1967. Tämä ryhmä muistutti ihmisiä siinä määrin, että ne pystyivät sulautumaan saumattomasti yhteiskuntaan ja istumaan ihmisten vieressä lentokoneissa, ravintoloissa tai jopa teattereissa herättämättä epäilyksiä.

Hämmästyttävä yhdennäköisyys huolestutti sotilasjohtajia syvästi, sillä heidän luonnollinen vainoharhaisuutensa sai heidät kyseenalaistamaan sen mahdollisuuden, että muukalaisten tiedustelupalvelu liikkui vapaasti vallan käytävillä, kuten Euroopan liittoutuneiden SHAPE:n (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) päämajassa tai jopa Pentagonissa. Ajatus siitä, että nämä olennot voisivat mahdollisesti soluttautua Valkoiseen taloon, herätti hermostunutta naurua ja huolta läsnä olleessa sotilashenkilöstössä.

Majuri Dean korosti kuitenkin, että näiden maan ulkopuolisten olentojen ja ihmisten välinen samankaltaisuus olisi tulkittava eri tavalla. Hän ehdotti, että juuri ihmiskunta jakoi samankaltaisuuden näiden kehittyneiden olentojen kanssa, mikä viittaa syvään yhteyteen näiden kahden välillä. Hän vihjasi, että tälle samankaltaisuudelle oli olemassa pakottava syy, jota hän ei valitettavasti luennon aikana tarkemmin selostanut.

Lisäksi majuri Dean paljasti, että avaruusolentojen vierailut ulottuivat paljon pidemmälle kuin pelkkä planeettojen välinen vuorovaikutus. Armeija, tiedemiehet ja suunnittelijat saivat tietää, että olimme tekemisissä tähtienvälisen ja jopa galaksienvälisen alkuperän olentojen kanssa. Yllättäen näillä kehittyneillä ei-inhimillisillä älyllisillä olennoilla oli moniulotteisia ominaisuuksia, joiden ansiosta ne pystyivät manipuloimaan sekä materiaa että aikaa. Näiden kykyjen toistuvien demonstraatioiden tarkoituksena oli kiinnittää ihmiskunnan huomio ja haastaa käsityksemme maailmankaikkeudesta.

Hän korosti, että nämä vieraat eivät olleet vain uteliaita tutkimusmatkailijoita muilta planeetoilta, vaan he olivat syvästi kiinnostuneita ihmiskunnasta itsestään. Heidän moniulotteinen luonteensa sekä ajan ja aineen hallitseminen asettivat mielettömän haasteen perinteiselle newtonilaiselle ja einsteinilaiselle fysiikalle.

Majuri Dean ilmaisi, että vain teoreettiset fyysikot, erityisesti kvanttifysiikkaan erikoistuneet fyysikot, kykenivät ymmärtämään moniulotteisten vierailujen monimutkaisuutta. Hän antoi tunnustusta Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kvanttifyysikoiden jatkuvalle yhteistyölle ja esitti, että he ovat eturintamassa tämän arvoituksen ratkaisemisessa.

Kuten majuri Dean myönsi, hän ei ole fyysikko tai tiedemies, joten hänen on vaikea selittää ulottuvuuksien monimutkaisuutta. Hän sanoi: ”En ole fyysikko enkä tiedemies. En voi alkaa kertoa teille, mikä ulottuvuus on. Minulle on kerrottu, että elämme kolmessa ulottuvuudessa, ja se on aika yksinkertainen maailma, joka on ympärillämme. Minulle on kerrottu, että aika ja avaruus ovat neljäs ulottuvuus.

Teoreettiset fyysikot ovat kertoneet minulle, että ulottuvuuksia on jopa kymmenen. En voi hetkeäkään käsittää, mitä se tarkoittaa. Hyväksyn kuitenkin, että se on luultavasti totta. Todisteet, joita olen nähnyt viimeisten 40 vuoden aikana, ovat kertoneet minulle, että tämä ei ole fantasiaa, tämä ei ole tieteiskirjallisuutta, tämä kaikki on totta. Ja, hyvät naiset ja herrat, tämä todellisuus, kun se tulee tunnetuksi ja kun se vaikuttaa maailmaamme, tulee muuttamaan maailmaamme ikuisesti. Puhutte paradigman muutoksesta, se on vähättelyä. Vanha maailma, jonka olemme tunteneet niin kauan, on kirjaimellisesti tulossa tiensä päähän, ja se on aivan nurkan takana.”

Barcelonan eksopoliittisen huippukokouksen aikana 25. heinäkuuta 2009 Dean julkaisi joukon hämmästyttäviä kuvia. Hän kertoi myös Apollo-lentueista ja siitä, mitä ennennäkemätöntä astronautit kohtasivat. Hän näytti yleisölle joukon kiehtovia kuvia, jotka Apollo 12 -lennon astronautit oletettavasti ottivat, mukaan lukien kuvan, jossa näkyy joitakin salaperäisiä avaruusaluksia, joiden halkaisija on useita satoja metrejä.

Yhdysvaltain liittovaltion palveluksessa 41 vuotta kestäneen uransa aikana Dean on kuullut paljon outoja asioita, mutta se, että ihmisrotu on hybridirotu, ällistytti häntä. Dean sanoi: ”Olen oppinut, ettemme ole yksin, mutta lisäksi emme ole koskaan olleet yksin. Meillä on ollut läheinen vuorovaikutussuhde kehittyneen Maan ulkopuolisen älykkyyden kanssa historiamme alusta lähtien. Ja saanen kertoa teille, että tuo intiimi vuorovaikutussuhde jatkuu edelleen.”

Hän jatkoi: ”Tämä rotu ilmeisesti muokkasi meidät lajina uudelleen noin 200 000 vuotta sitten. Se, mitä olemme täällä tänään, on se, mitä kutsumme homo sapiens sapiensiksi — olet suunniteltu olento. Genetiikkaanne on manipuloitu. Ette ole sama kuin mitä olitte, ettekä ole sama kuin mitä lapsenne, lapsenlapsenne ja lapsenlapsenlapsenne ja lapsenlapsenlapsenlapsenne tulevat olemaan seuraavien sadan vuoden aikana.” (Lue koko juttu klikkaamalla tästä)

Majuri Dean oli merkittävä hahmo ufologian alalla, ja hän antoi merkittävän panoksensa, ja hänet palkittiin kolmella elämäntyöpalkinnolla. Hän nautti laajaa kannatusta Internetissä, ja monet uskoivat hänen aitouteensa. Valitettavasti Dean menehtyi 11. lokakuuta 2018 89-vuotiaana Tucsonissa, Arizonassa.

 

Artikkelin julkaissut howandwhys.com

Lainsäätäjät saivat lisätietoja UFOista salaisessa SCIF-briiffauksessa

Yksi asia on selvä perjantaisen salaisen UFO-tiedotustilaisuuden jälkeen, joka pidettiin yhdessä Yhdysvaltain kongressitalon tietoturvallisista SCIF-tiloista: Molempien puolueiden lainsäätäjät — jotka ovat yhä turhautuneempia viivyttelyyn — ovat liittyneet yhteen vaatimaan lisää vastauksia sekä salaisissa tiedotustilaisuuksissa että julkisissa kuulemistilaisuuksissa.

Emme nähneet mitään lopullista tietoa avaruusolentojen olemassaolosta, mutta olimme ehdottomasti huolissamme siitä, jaetaanko eri virastojen välillä asioita, joita pitäisi jakaa”, edustaja Mike Waltz (R-FL) kertoi yksinoikeudella Ask a Polille poistuessaan SCIF-tiedotustilaisuudesta.

Yhdysvaltain kongressitalon kupoli SCIF-tiloihin johtavan portaikon yläpäästä katsottuna. kuva: Matt Laslo
Yhdysvaltain kongressitalon kupoli SCIF-tiloihin johtavan portaikon yläpäästä katsottuna. kuva: Matt Laslo

Waltz istuu sekä tiedustelu- että asevoimien komiteoissa, jotka valvovat kongressin perustamaa All-domain Anomaly Resolution Officea, eli AARO -virastoa, jonka tehtävänä on seurata UAP:itä (eli UFOja).

UFO-ilmiantaja David Grusch varoitti ylitarkastajaa ja kongressin jäseniä siitä, että kongressilta on salattu erityispääsyohjelmia eli SAP-ohjelmia. Waltz pelkää, että nämä ohjelmat saattavat olla piilossa myös AAROn virkamiehiltä.

“Haluan ymmärtää, onko kongressin valtuuttamalla työryhmällä todella pääsy asiaan. Tarkoitan, että se on mielestäni prosessin näkökulmasta meidän on tarkistettava”, Waltz sanoi. ”Se oli yksi hänen valituksensa keskeisistä näkökohdista, eikö totta? Se, että on olemassa siiloja.”

Molempien puolueiden jäsenet poistuivat perjantain SCIF-tiedotustilaisuudesta ja vaativat lisää vastauksia — sekä julkisissa että salassa pidettävissä tilaisuuksissa.

”Mielestäni julkisia kuulemisia pitäisi järjestää lisää. Mielestäni meidän pitäisi järjestää lisää salaisia tiedotustilaisuuksia”, edustaja Robert Garcia (D-CA) kertoi yksinoikeudella Ask a Polille, kun hän oli menossa äänestämään Yhdysvaltain edustajainhuoneen istuntosalissa perjantaina. ”Mutta mielestäni tärkeintä on ottaa tämä vakavasti, eikä tehdä siitä vitsiä eikä hylätä sitä marginaalisena.”

Vaikka jotkut Capitol Hillin vaikutusvaltaiset johtajat nauravat meneillään olevalle UAP-tutkimukselle, lainsäätäjät ovat ottaneet ohjat käsiinsä.

“Totuus on, ettemme tiedä, mitä UAP:t ovat. Se on kansallinen turvallisuusongelma, ja meidän pitäisi käsitellä sitä sellaisena”, Garcia lisäsi.

Vaikka monet lainsäätäjät kertoivat edistymisestä perjantaina SCIF:ssä pidetyssä tarkastusviraston tiedotustilaisuudessa, osallistujat sanovat, että heillä on edelleen avoimia kysymyksiä, ja he vannovat, etteivät he anna periksi lähiaikoina.

“Kohtalaisen mielenkiintoista” edustaja Andy Biggs (R-AZ) kertoi Ask a Polille salaisen briiffauksen jälkeen. “Kuten kaikissa hyvissä tapaamisissa, minulle jäi vielä enemmän kysymyksiä kuin aiemmin.”

Samaa mieltä ovat kongressin UAP Caucus -ryhmän jäsenet, erityisesti sen johtajat, kuten toinen puheenjohtaja, edustaja Anna Paulina Luna, jotka ovat turhautuneita viivyttelyyn, mutta jotka kertovat luottavansa Gruschiin yhä enemmän jokaisen salaisen tiedotustilaisuuden jälkeen.

“Jatkamme eteenpäin, jäljitämme ja teemme, mitä meidän on tehtävä”, Luna (R-FL) sanoi Ask a Polille viime viikolla. ”Mutta jos olen siinä vaiheessa, että tiedän, että todistajamme on hyvä, aion työskennellä hänen kanssaan suoraan, koska minusta tuntuu, että se on paras tapa, ei vain saada tietoa amerikkalaisille, vaan myös varmistaa, ettemme jahtaa haamuja.”

 

Artikkelin julkaissut askapol.com

Pentagonin tiedottaja kommentoi Corbellin avaruusalusväitteitä

kirjoittanut Christopher Sharp

Tutkiva journalisti ja elokuvantekijä Jeremy Corbell on kertonut Liberation Times -lehdelle, että Yhdysvalloilla ja puolustusalan urakoitsijoilla on hallussaan useita vahingoittumattomia ja toimivia ei-ihmisten aluksia.

Corbell kommentoi:

”Voin vahvistaa teille suorien tietojeni perusteella, että meillä on useita tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä koskevia ohjelmia käynnissä. Osa niistä on periytynyt aiemmista perintöyrityksistä, ja jokaisella on erikoistunut toimeksianto, joka liittyy ei-ihmisälyihin.

“Nämä ovat tällä hetkellä puolustusministeriön, useiden amerikkalaisten ja liittolaisten yhteisten tiedustelupalvelujen sekä puolustusalan alihankkijoiden, kuten Lockheed Martinin ja Northrop Grummanin, alaisuudessa.

“Näillä organisaatioilla on hallussaan useita vahingoittumattomia, toimivia ei-ihmisten aluksia, ja ne ovat olleet niillä jo pitkään. Ne ovat hyötyneet niistä johdannaisteknologioiden muodossa ja ne ovat asettaneet etusijalle Yhdysvaltain asekehityksen.”

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Corbell viittaa Northrop Grummaniin tällaisten väitettyjen ohjelmien yhteydessä. Liberation Times on ottanut yhteyttä yhtiöön kolmeen eri otteeseen sen mahdollisesta tietämyksestä tällaisista ohjelmista, mutta vastausta ei ole saatu.

Vastauksena väitteisiin Pentagonin ja sen UAP-toimiston, joka tunnetaan nimellä All-domain Anomaly Resolution Office (AARO), tiedottaja Susan Gough toisti ministeriön aiemman linjan:

“Tähän mennessä AARO ei ole löytänyt mitään todennettavissa olevia tietoja, jotka tukisivat väitteitä siitä, että Maan ulkopuolisten materiaalien hallussapitoa tai takaisinmallinnusta koskevia ohjelmia olisi ollut aiemmin tai että niitä olisi tällä hetkellä olemassa.”

Liberation Timesin lähteet ovat todenneet, että AARO on ”koordinoinut tuntemattomasta lähteestä peräisin olevan materiaalin keräämistä ja analysointia”.

Puolustusministeriö ei pysty kiistämään tätä Liberation Timesin toistuvista pyynnöistä huolimatta.

Liberation Times kysyi Pentagonilta myös, onko puolustusministeriössä tai jossakin sotilashaarassa tai taistelua tukevassa virastossa käytössä mitään tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP) liittyviä ohjelmia.

Susan Gough kommentoi:AARO hyödyntää tietoja koko puolustusministeriöstä ja sen yksiköistä.

“Monet organisaatiot ja joukko-osastot tukevat suoraan tai epäsuorasti AAROn pyrkimyksiä havaita, tunnistaa ja ratkaista väärinkäytökset.”

Kuten Gough totesi, muut organisaatiot tukevat AAROa epäsuorasti tai suoraan, vaikka ei ehkä tiedetä, onko jokin sotilashaara tai tukivirasto perustanut erityisen UAP-ohjelman.

Liberation Times ymmärtää, että Gough ei viitannut väitettyihin salaisiin ja laittomiin ohjelmiin, jotka liittyvät muihin kuin ihmismateriaaleihin.

On myös tärkeää korostaa, että sekä AARO että tiedusteluyhteisön ylitarkastaja tutkivat parhaillaan väitteitä salaisista ja laittomista talteenotto- ja takaisinmallinnusohjelmista, jotka koskevat muita kuin ihmisperäisiä aluksia ja biologisia materiaaleja. Viime viikolla tiedusteluyhteisön ylitarkastaja Thomas Monheimin kanssa pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen edustajainhuoneen valvontavaliokunnan jäsenet keskittyvät parhaillaan ottamaan asiat omiin käsiinsä.

Sen sijaan, että valiokunta luottaisi siihen, että AARO antaa tietoja väitetyistä UAP-ohjelmista, se pyrkii itsenäisiin toimiin ja järjestää esityslistalla mahdollisia julkisia kuulemistilaisuuksia, myös kenttäkuulemisia, joissa UAP:n todistajia kuullaan.

AARO on tällä hetkellä ilman johtajaa tohtori Sean Kirkpatrickin lähdettyä. Gough kuitenkin vahvisti, että entinen johtaja jatkaa toimintaansa palkattomana konsulttina.

“Virasto hyödyntää jatkossakin tohtori Kirkpatrickin asiantuntemusta (tarpeen ja saatavuuden mukaan) palkattomana konsulttina.”

Vaikka Kirkpatrickin korvaajasta ei ole saatu virallista vahvistusta, Liberation Times on ymmärtänyt, että virkaatekevä johtaja Timothy Phillips on valmis keskustelemaan enemmän UAP-uskovaisten kanssa, ehkä vastauksena laajalle levinneeseen kritiikkiin, joka kohdistui tohtori Kirkpatrickiin ja hänen suhtautumiseensa ilmiantajiin.

Liberation Times on saanut tietää, että lukuisat ilmiantajat, joilla on tietoa väitetyistä laittomista nouto- ja takaisinmallinnusohjelmista, joihin liittyy ei-ihmisolentoja, epäröivät tulla AARO:lle kertomaan todistuksistaan.

Heidän varauksensa johtuivat epäluottamuksesta tohtori Kirkpatrickia ja hänen esimiehiään kohtaan, huolista koskien muiden UAP-todistajien kohtelua ja luottamuksen puutteesta AARO:n salamyhkäisen teknisen neuvoa-antavan ryhmän (Senior Technical Advisory Group, STAG) jäseniä kohtaan.

On raportoitu, että STAG:n jäsenten epäillään suhtautuvan vihamielisesti UAP-ilmiantajiin. Liberation Times pyysi puolustusvoimille osoittamassaan tiedustelussa vahvistusta STAG:n jäsenten lukumäärälle sekä organisaatioiden ja virastojen edustukselle. Puolustusministeriö kuitenkin kieltäytyi pyynnöstä vedoten turvallisuus- ja yksityisyydensuojasyihin. Gough kertoi Liberation Timesille:

“Perustamisestaan lähtien yksi AAROn tärkeimmistä tavoitteista on ollut tiukan, tieteellisen ja tietoon perustuvan analyyttisen kehyksen luominen UAP-tapausten ratkaisemiseksi, mukaan lukien tulosten vertaisarviointi.

“Tekninen neuvoa-antava asiantuntijaryhmä (STAG) on teknisten ja analyyttisten asiantuntijoiden ryhmä, joka tukee tätä tavoitetta tarkastelemalla AAROn työtä ja siihen liittyviä puolustus-, tiedustelu- ja siviilikysymyksiä.

“Ryhmä suorittaa myös AAROn analyyttisen kehyksen vertaisarviointiprosessin analyyttisen luotettavuuden varmistamiseksi. Henkilöstön turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan liittyvistä syistä emme kommentoi STAG-ryhmään osallistuvia henkilöitä.”  

Useat tietovuotajat ovat valinneet kantelun tiedusteluyhteisön päätarkastajalle ja ohittaneet AARO:n, ja jotkut ovat tehneet niin STAGiin kohdistuvan epäluottamuksensa vuoksi.

Kun Goughia pyydettiin vastaamaan näihin huolenaiheisiin, hän totesi, että STAGilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että entiset ja nykyiset hallituksen työntekijät toimittavat tietoja AARO:lle.

Gough sanoi:

“STAG ei osallistu prosessiin, jossa nykyiset tai entiset valtion työntekijät toimittavat tietoja AARO:lle. AARO valvoo henkilökohtaisesti tunnistettavia tietoja liittovaltion lainsäädännön ja puolustusministeriön politiikan mukaisesti. AAROlle tietoja luovuttavien henkilöiden henkilöllisyys on suojattu.”

Gough vahvisti myös, että AARO:n toimeenpaneva neuvosto korvattiin varainhoitovuoden 2023 kansallista puolustusta koskevan valtuutuslain hyväksymisen jälkeen. Gough lisäsi, että AAROa valvova apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks ja kansallisen tiedustelupalvelun päävarajohtaja Stacey Dixon tapaavat rutiininomaisesti keskustellakseen AAROsta ja tapaavat myös ”muita UAP-sidosryhmiä tarpeen mukaan”.

Pentagonin edustaja kommentoi:

“Heinäkuussa 2022 perustettu AARO:n toimeenpaneva neuvosto korvattiin joulukuussa 2022 budjettikauden 2023 kansallisen puolustuksen valtuutuslain 1673 §:llä, jossa edellytetään AARO:n suoraa valvontaa apulaispuolustusministeriltä ja kansallisen tiedustelupalvelun varajohtajalta.

“Apulaissihteeri Hicks ja johtava apulaissihteeri Dixon tapaavat rutiininomaisesti AAROa ja tarvittaessa muita UAP:n sidosryhmiä.”

AAROn odotetaan joutuvan tänä vuonna kohtaamaan kasvavia paineita.

Edustajainhuoneen valvontakomitean tulevien julkisten kuulemisten ohella David Grusch on valmis julkaisemaan mahdollisesti räjähdysherkän mielipidekirjoituksen. Myös senaatin keskeisten UFO-uskovaisten uskotaan olevan päättäväisempiä kuin koskaan UAP-salaisuuksien paljastamisen puolesta.

 

Artikkelin julkaissut Liberation Times

Saksalaiset salaseurat kolonisoivat Marsin 1940-luvulla

Kirjoittanut Michael Salla

Viimeisimmässä haastattelussaan Gaia TV:n Cosmic Disclosure -ohjelmassa ilmiantaja Corey Goode kuvailee yksityiskohtaisesti Saksan salaisen avaruusohjelman yrityksiä perustaa tukikohtia Marsiin toisen maailmansodan aikana. Hän väittää, että myöhempien kolonisaatiopyrkimysten aikana saksalaiset kävivät kiivaita aluetaisteluita Marsissa asuvien lajien kanssa, jotka asuttivat suuria laavaputkia, jotka kulkivat pitkin Marsin maanalaisia alueita.

Goode kertoo, että 1940-luvun alussa, kun toinen maailmansota oli vielä käynnissä, saksalaiset salaseurat — Thule, Vril ja Musta Aurinko — olivat menestyksekkäästi perustaneet tukikohdan kuuhun ja käyttäneet sitä Marsiin suuntautuvien operaatioiden lähtöalustana. Kuun ja Marsin välinen matka-aika oli saksalaisille useita tunteja. Goode vertasi tätä nykyiseen salaiseen avaruusohjelmaan, joka on lyhentänyt matka-ajan muutamaan minuuttiin!

Goode kuvailee tietoja Saksan varhaisista kolonisaatiotapahtumista, jotka hän sai ”älylasityynyistä”, joihin hänellä oli pääsy avaruuspalveluksensa aikana ”intuitiivisena empaattina” vuosina 1987-2007. Hän sanoo, että saksalaiset asiakirjat ja valokuvat, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti näistä Kuu- ja Mars-lennoista, oli arkistoitu älylasityynyille.

Nazi Base on Mars

Goode kuvaili aiemmin saksalaisten salaseurojen valtaa Hitlerin Saksassa. Thule-, Vril- ja Black Sun -seurat olivat luoneet avaruusohjelman, joka oli täysin riippumaton natsien SS:n ponnisteluista aseistaa lentäviä lautasia sotatoimia varten.

Nämä saksalaiset salaseurat olivat perustaneet Etelämantereelle ja Etelä-Amerikkaan tukikohtia, jotka välttyivät suurimmalta osalta toisen maailmansodan taisteluista. Hyvin piilossa ja suojassa näissä syrjäisissä paikoissa saksalaiset olivat kehittäneet kehittynyttä avaruusmatkailuteknologiaa, jossa käytettiin painovoimanestoa ja aika-avaruusportaaleja.

Goode on aiemmin kuvannut Saksan salaisen yhteisön pyrkimyksiä perustaa rinnakkainen avaruusohjelma 20. toukokuuta 2015 tehdyssä sähköpostihaastattelussa, Cosmic Disclosure -ohjelman aiemmissa jaksoissa ja sitä on käsitelty yksityiskohtaisesti kirjassa Insiders Reveal Secret Space Programs (2015).

Cosmic Disclosure -ohjelman 10. marraskuuta 2015 ilmestyneessä jaksossa Goode antaa aiempaa enemmän tietoa haasteista, joita varhaiset saksalaiset siirtolaiset kohtasivat perustaessaan tukikohtia Marsiin ja Kuuhun.

Saavutettuaan aseman Marsin päiväntasaajan alueilla hän kuvailee, kuinka saksalaiset kohtasivat rajuja hiekkamyrskyjä, jotka olivat erittäin sähköisesti latautuneita. Ukkosmyrskyt tekivät tuhoa heidän teknologiansa elektroniikalle. Gooden todistusta tukee NASA:n tutkimus, joka on vahvistanut, että Marsin pölymyrskyjen aikana esiintyy valtavia salamapurkauksia.

Tämän vuoksi saksalaiset alkoivat etsiä muualta Marsista sopivampia alueita tukikohdilleen. He huomasivat, että pohjoiset ja eteläiset alueet 20. leveyspiirin yläpuolella tarjosivat tukikohtien rakentamiselle suotuisamman ympäristön, kaukana valtavista sähköisistä Marsin pölymyrskyistä. Saksalaiset löysivät muinaisen laavaputkijärjestelmän, joka oli noin 10 kertaa Maan laavaputkia suurempi, ja siirsivät tukikohtansa tänne.

Marsin laavaputket ja muut maanalaiset alueet eivät kuitenkaan olleet asumattomia. Saksalaiset kohtasivat kaksi älykästä asukaslajia, joita vastaan he joutuivat käymään kiivaita aluetaisteluja tukikohtia perustaessaan. Goode kuvaili näitä kahta lajia matelijoiksi ja hyönteisiksi. Nämä raa’at taistelut johtivat monien saksalaisten henkilöstön ja resurssien menetykseen aina 1950-luvun loppupuolelle asti, jolloin Yhdysvaltain sotateollisuuskompleksi alkoi auttaa saksalaisia salaseuroja Marsissa.

Vuoden 1952 puolivälissä saksalaiset olivat suorittaneet Washington D.C.:n yllä useita lentäviä lautaslentoja voimannäytöksenä. Tämä johti virallisten suhteiden alkamiseen saksalaisten salaseurojen kanssa. Eisenhowerin hallinnon aikana Yhdysvallat taipui saksalaisten keskeisiin vaatimuksiin, mikä johti sotateollisen kompleksin soluttautumiseen.

Kun Yhdysvaltojen teollinen voima oli nyt heidän takanaan, saksalaiset salaseurat pystyivät vihdoin vakiinnuttamaan Mars-tukikohtansa ja suojelemaan niitä Marsissa asuvilta marsilaisilta.

Onko Gooden uskomattomien väitteiden tueksi mitään todisteita? Voimme ensinnäkin tarkastella muita ilmiantajia, jotka myös väittävät viettäneensä aikaa Marsissa palvellessaan salaisissa avaruusohjelmissa.

Gooden todistuksessa on useita tärkeitä yhtäläisyyksiä aikaisemman Marsista kertoneen Randy Cramerin todistukseen, joka kertoo viettäneensä 17 vuotta Marsissa (1987-2004) eliittijoukkojen sotilasyksikössä, joka puolusti siviilisiirtokuntia Marsissa asuvilta marsilaisilta.

Huhtikuussa 2014 tehdyssä haastattelusarjassa (kuusi kuukautta ennen Gooden julkista esiintymistä syyskuussa) Cramer kertoi, että hänen yksikkönsä kävi säännöllisesti reviiritaisteluita kahden älykkään Marsilajin, matelijoiden ja hyönteislajien, kanssa – samojen kahden, jotka Goode on tunnistanut.

Cramer kuvaili Marsissa asuvia marsilaisia raivokkaiksi alueellisiksi asukkaiksi, jotka ryhtyisivät taisteluun, jos heidän aluettaan uhattaisiin. Toisinaan ne jättivät ihmissiirtolaiset rauhaan. Tämäkin vastaa Gooden väitteitä saksalaisten ja marsilaisten välisistä taisteluista.

Cramer ei maininnut mitään yhteyksiä Saksaan, mutta hän teki selväksi, että sotilasyksikkö, jossa hän palveli, oli alisteinen Marsin operaatioista vastaavalle yritykselle. Tämä sopii yhteen Gooden väitteiden kanssa Marsia johtavasta ”interplanetaarisesta konsernikonglomeraatista”, johon saksalaiset salaseurat ja niiden natsi-SS-tukijat olivat aiemmin soluttautuneet ja ottaneet sen haltuunsa.

SS oli ottanut käyttöön orjatyövoimakäytäntöjä, jotka olivat yleisiä natsi-Saksassa ja saksalaisten salaseurojen tukikohdissa Etelämantereella ja Etelä-Amerikassa. Natsi-Saksan asevarusteluministeri Albert Speerin mukaan natsi-SS:llä oli suunnitelmia jatkaa näitä orjatyökäytäntöjä vielä pitkään sodan jälkeen.

Cramerin ja Gooden todistukset avaruusohjelman salaisista taisteluista Marsin alkuperäiskansojen kanssa sopivat yhteen kolmannen ilmiantajan, Michael Relfen, kanssa, joka väittää viettäneensä Marsissa 20 vuotta (vuosina 1976-1996). Relfe kuvailee taistelleensa erilaisia alkuperäisväestön ja maan ulkopuolisten ihmisten aiheuttamia uhkia vastaan Marsin operaatioita pyörittävän salaisen avaruusohjelman toiminnassa. Gooden, Cramerin ja Relfen todistuksia verrataan ja vastakkain kirjan Insiders Reveal Secret Space Programs luvussa 13.

Cramerin ja Relfen todistajanlausuntojen lisäksi, jotka ovat yhdenmukaisia Gooden väitteiden kanssa, on myös tärkeää aihetodistusaineistoa. British Interplanetary Society järjesti 11.-12. kesäkuuta symposiumin, jonka aiheena oli ”Kuinka kaataa Marsin diktatuuri”.

Brittiläisen Interplanetary Societyn kuvaama skenaario oli yritysten johtama avaruusohjelma Marsissa, jota hallitsivat johtajat, jotka käyttäytyivät kuin diktaattorit, jotka riistivät työntekijöitä orjatyövoimana. Skenaariossa on paljon yhtäläisyyksiä Gooden ja Cramerin kuvaamien skenaarioiden kanssa, joissa Marsin toimintaa johtavat yritykset, jotka käyttävät sotilaallisia eliittijoukkoja avaruuden palkkasotureina taisteluissaan.

Symposiumista kertoi Britannian yleisradioyhtiön toimittaja Richard Hollingham, joka viittasi MI-6:n yhteyksiin. Symposium järjestettiin samaan aikaan kuin Goode raportoi 22. kesäkuuta tarkastuskäynnistään nykyisessä Mars-tukikohdassa, jota näytti johdettavan kuin diktatuuria. On enemmän kuin todennäköistä, että nykyisten Marsin tukikohtien yrityskäytännöt liittyvät niiden edeltäjiin, varhaisiin saksalaisiin tukikohtiin, jotka jatkoivat natsien käytäntöä käyttää orjatyövoimaa.

Näiden Cosmic Disclosure -jaksojen, joissa Goode puhaltaa pilliin suurelta yleisöltä salatuista keskeisistä historiallisista tapahtumista, jos ne ovat totta, on muutettava maailmankuvamme, jotta voimme suhtautua vastuullisesti tulevaisuuteen.

Kaksi muuta väitettyä salaista avaruusohjelman ilmiantajaa tukevat Gooden väitteitä, samoin kuin uskottavat aihetodisteet, joihin kuuluu NASAn tietoja, jotka tukevat hänen väitettään Marsin ohuesta hengittävästä ilmakehästä. Toistaiseksi on hyvä syy päätellä, että Goode paljastaa todellisen sisäpiirin näkökulman saksalaisten salaseurojen roolista tukikohtien perustamisessa ja Marsin asuttamisessa 1940-luvulla.

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Tarina avaruusolennosta nimeltä J-Rod

kirjoittanut Linda Moulton Howe

Kun ensi kertaa kuulin Bill Uhousesta, lasvegasilaisesta eläkkeellä olevasta koneinsinööristä, joka kertoi olleensa mukana takaisinmallintamassa avaruusolentojen teknologiaa valtion laitoksissa, olin sekä huvittunut että hämmentynyt. Olin huvittunut koska hän vihjaili, että projektin johtajana toimi Maan ulkopuolinen biologinen olento, joka tunnettiin nimellä J-Rod, joka oletettavasti oli saapunut Maapallolle vuonna 1953. Erään toisen lähteen mukaan, nimeltään BJ, josta tässä artikkelissakin alempana puhutaan, nimet ”J” ja ”Rod” ovat peräisin amerikkalaisten tiedemiesten aiemmista yrityksistä kommunikoida Maan ulkopuolisen biologisen olennon, EBEn, kanssa. Eisenhowerin MJ-12 -briiffausdokumentin julkaisun jälkeen 1980-luvun alkupuolella, termi EBE on popularisoitunut kuvaamaan pienikokoisia, harmaanvärisiä humanoideja, jotka liittyvät pudonneisiin lautasiin. Toinen tapa kirjoittaa nimi on Eben, jota on mm. käyttänyt fyysikko Paul Bennewitz ja muut. Jotkut ovat vihjailleet, että Ebens oli myös jonkin sortin EBE, jolla oli aivan tietynlainen fyysinen ulkomuoto, ja jonka on sanottu työskennelleen ihmisten kanssa tiedeprojekteissa. BJ:n mukaan EBEn kanssa ei ollut minkäänlaista kielellistä kommunikaatioyhteyttä vuonna 1953, joten keksittiin sarja symboleita joilla testata olennon reaktioita. Jotkut symbolit näyttivät kirjaimilta ja toiset taas geometrisiltä muodoilta. Ensimmäinen symboli, jota EBEN osoitti näytti kirjaimelta ”J”. Toinen oli ”inertiapalkki”, joka näytti sauvalta (engl. rod). Joten ihmiset kutsuivat Ebeniä nimellä ”J-Rod”. Olin hämmentynyt, koska mietin miksi hän paljasti informaatiota erittäin salaisesta operaatiosta, ja olin myös skeptinen jälleen toisesta ”sisäpiiriläisestä”, jolla oli kertoa tarinoita Area 51:sta ja S-4:sta.

Kingman, Arizona 1953

Insinööri Bill Uhouse väitti, että Ebenin ilma-alus oli syöksynyt maahan Kingmanin lähellä Arizonassa vuonna 1953, josta selvisi neljä olentoa. Tämä olisi ollut kuusi vuotta kuuluisien Roswellin törmäysten jälkeen, jossa noudettiin ”tuntemattomasta lähteestä tullut tähtienvälinen alus”. Kingmanissa, Uhousen mukaan, amerikkalaiset UFOjen noutoon erikoiskoulutetut joukot noutivat kaksi vammautunutta Ebensiä ja kaksi muuta hyvässä kunnossa olevaa olentoa erikoistehtävässä. Kahden hyvässä kunnossa olevan avaruusolennon annettiin mennä sisään alukseen, ja vammautuneet olennot vietiin tuntemattomaan sairaalaan. Hän myös sanoi, että noutoryhmä, joka meni alukseen sisään tarkastamaan sitä, sairastui omituiseen sairauteen. Alus lastattiin perävaunuun ja kuljetettiin Nevadan koealueelle Las Vegasin pohjoispuolelle.

Bill Uhouse väittää, että Kingmanin tapahtumat johtivat projektiin, johon hän meni töihin suunnittelemaan ja rakentamaan lentosimulaattoria, jonka avulla lentäjiä koulutettaisiin ohjaamaan lentävää lautasta. Bill väittää, että hän tapasi avaruusolentoja, jotka valvoivat tätä phojektia, joista eräs oli nimeltään J-Rod. Bill sanoo työskennelleensä Los Alamosissa ja Area 51:lla. Bill kertoo kiinnostavan tarinan, ja se olisi pysynytkin pelkkänä tarinana kunnes luin dokumentista, jonka väitettiin olevan tekninen tutkimuspaperi, joka käsitteli EBEstä kerättyjä kudosnäytteitä, jotka tunnetaan nimellä AQ-J-ROD. BJ sanoo, että ”AQ” tarkoittaa Aquarius-projektia, jonka alaisuudessa presidentti Harry Trumanin 1947 perustama Majestic-12 -ryhmä toimi, joka määrättiin tutkimaan maahansyöksynyttä lautasta ja avaruusolentojen ruumiita, jotka  olivat törmänneet USA:n 1940-luvulla.

J-Rod, tekninen neuvonantaja, Nevadan koealue

Vieraillessaan lentosimulaattorin luona Bill Uhouse näki joskus ultrasalaisessa projektissa toimineen teknisen neuvonantajan. Se oli J-Rod, tyypillinen harmaan värinen EBE, karvaton ja ilmeetön. Sillä oli suuret, mustat linssisilmät, jotka ovat näille olennoille tyypillisiä. Sen on sanottu olevan 200 vuotta vanha, kärsivän solujen hajoamisesta ja silti olevan Papoose Laken S-4:ssä, Nevadan Area 51:ssä. Mutta en voi vahvistaa tuota. Bill Uhousen mukaan, hauskaa oli se miten se pukeutui ihmisten housuihin ja löysään paitaan. Sen kengät olivat erilaiset, mutta en tiedä millä tavoin. Sen neljäsormiset kädet olivat pitkät.

Kun Yhdysvaltain ilmavoimien majuri näki Uhousen piirroksen J-Rodista, hän sanoi, ”Poislukien pitkät kynnet ja tukeva ruumiinraknenne, tämä näyttää aivan J-Rodilta. Se oli laiha eikä sillä ollut pitkiä kynsiä.”

EARTHFILESin päätoimittaja Linda Moulton Howen huomautus: Syyskuussa 1998, lähde jota haastattelin pitkästi, joka toivoo pysyvänsä tunnettuna nimellä ”Kewper”, kertoi minulle, että hän oli työskennellyt sekä CIA:lla että armeijan signaalitiedustelussa vuosina 1956-1960. Hän palveli armeijan koulutuslaitoksessa, joka opetti salaustekniikoita Kaakkois-USAssa. Hänen esimiehensä pyysi Kewperiä liittymään erittäin salaiseen CIA:n projektiin analysoimaan valokuvia, piirroksia, dokumentteja ja muita todisteita ympäri maailman, jotka kertoivat Maassa olevista ei-ihmisälyistä.

Kewper sanoi elokuussa 1958, että hän, hänen pomonsa ja viisi muuta CIA-kollegaa lensivät Nellisiin, Nevadaan tapaamaan ilmavoimien everstiä alueelle, joka oli rakennettu Papoose-vuorten viereen lähelle Groom Lakea, alueelle nimeltä S-4. Siellä ryhmä näki seitsemän pyöreää alusta ontoksi koverretulla alueella vuoren sisässä ja heidät vietiin toimistoon kommunikoimaan telepaattisesti harmaan avaruusolennon kanssa, joka työskenteli Yhdysvaltain valtiolle.

Allaoleva Kewperin piirros on olennosta, jonka hän näki elokuun 1958 tapaamisessa.

BJ, Dan Burisch ja J-Rodin kudosanalyysit

Lähetin kopion saamastani dokumentista, joka puhui J-Rodista Las Vegasissa asuvalle kontaktilleni, joka tunnetaan nimellä BJ. Hän oli työskennellyt ystävänsä, Dan Burischin, kanssa anomaalisten kohteiden parissa, joita tuli näkyviin Mars-kuviin, erityisesti alueella, jota kutsutaan nimellä ”Inca City.” Ilmeisesti Dan oli aiemmin työskennellyt salaisessa S-4 -laitoksessa niinkuin myös tri. Danny Benjamin Crain, mikrobiologi joka oli ottanut EBEltä kudosnäytteitä. Hänet oli nimetty saamassani dokumentissa nimellä Danny Benjamin Crain, Ph.D. (kapteeni, Yhdysvaltain laivasto, laivaston tutkimuslaboratorio) työryhmänjohtaja, Project Aquarius, R-4800, Papoose Site 4.

BJ:n sanoin, ”Kun tätä näyttöä tuotiin hänen eteensä, Burisch ryhtyi puolustuskannalle, mutta myöhemmin myönsi, että hän oli kuin olikin ollut mukana ’tuntemattoman luonteisissa’ kudosnäytekokeissa, jotka lopulta osoittautuivat näytteiksi ’Maan ulkopuolisesta’ lähteestä. Se myös vahvistettiin, että Maan ulkopuolinen materiaali oli saatu Maan ulkopuoliselta biologiselta olennolta, jota pidettiin maan alla tukikohdassa, turvallisessa laitoksessa joa muistutti puhdasta, täydellisen pyöreää palloa tai pallonmuotoista kammiota. Miksi? En tiedä. Tämä paljastus toi esiin paljon ongelmia: internetimme ja puhelinkommunikaatiomme yhtäkkiä joutuivat tarkkailun kohteeksi ja niitä häirittiin.  Tämän häirinnän suorittajiksi myöhemmin paljastuivat Burischin entiset työnantajat ”sieltä jostain”, jotka tarkkailivat kaikkea mitä Dan sanoi siinä pelossa, että hän paljastaisi joskus jotain arkaluonteista informaatiota. Hän sai uhkaavia vierailuja hänen entiseltä työnantajaltaan hänen kotiinsa ja uuteen työpaikkaansa varoituksena olla sanomatta asiasta yhtään mitään. BJ:n mukaan Burischin käsi jopa murrettiin ja lopulta hänen muistonsa muutettiin niin, että hän ei muistaisi mitään S-4:sta tai J-Rodista. Mutta Area 51:sta vuodetussa dokumentissa on Dan Crainin allekirjoitus, ja siinä kuvataan yksityiskohtaisesti niiden kokeiden luonne, joita Area 51:n alaisessa laboratoriossa tehtiin — niitä kokeita joista Dan ei puhu mitään. Tämä dokumentti kertoo, että Dan Burisch (joka muutti nimensä Burischista Crainiksi 1990-luvun puolivälissä) oli tieteentekijä, jonka vastuussa oli mennä sisään ’puhdastilapalloon’ ja ottaa yli 200 kudosnäytettä siellä pidetyistä avaruusolennoista ja auttaa koordinoimaan avaruusolentojen DNA:n tieteellistä tutkimusta. Tämän dokumentin sisältö on kylmäävää. Se kuvaa yksityiskohtaisesti kudosnäytteen ottamisen avaruusolentojen kudoksesta ja kuolleelta kerätyn ihmis-DNA:n käytön avaruusolennon kehossa, millä yritettiin korjata ’avaruusolentojen’ hajonneita hermosoluja, kun hajoamista pidettiin geneettisenä. Siinä keskustellaan myös ryhmän yksimielisestä paheksunnasta meneillään olevia geneettisiä takaisinkehityspyrkimyksiä kohtaan (kenen valtuuttamana?), joiden tarkoituksena voisi olla ihmisten ja avaruusolentojen ”risteyttämistarkoitus”, jolla ilmeisesti elvytettäisiin avaruusolentojen lajeja.

Lainauksia vuodetusta Area 51 -dokumentista, jonka on allekirjoittanut tri. Dan Crain alias Dan Burisch

”Tämä asiakirja (Q-94-109A) toimitetaan merivoimien avaruusjoukkojen asianomaisille MAGIC-tason johtajaviranomaisille UNOSTin (hyväksytty 19. joulukuuta 1966: vahvistettu 10. lokakuuta 1967)…… mukaisesti. Tämän raportin sisältöä on pidettävä päätutkijan, työryhmän johtajan (R-4800, Occupant Papoose Site 4) loppuraporttina (spesifikaatio K-24). ”NSA:n/NSC:n johtaman Project Aquarius -hankkeen (Subintegumental Neuronal Aspirative Avulsion Sampling Subsection King-35 {K-24, Extraterrestrial Biological Entity {EBE}, joka tunnetaan myös nimellä ’AQ-J-Rod’ {JR}) puitteissa tehtyjen IN VITRO -kokeiden tulokset ovat esitetty tässä.”

Raportissa sanotaan, että: ”….metodologia edellytti päätutkijan tuomista paineistettuun puhtaaseen palloon, joka muodosti I.G.A.:n julistaman ”Maan ulkopuolisen läheisen kohtaamisen (E.C.E.), luokka IV.c.”.” Kohdassa ”TILAUS” selitettiin koko tutkimuksen tarkoitus: ”Määrittää tieteellisesti varmat syyt, jotka aiheuttavat in vivo hermosolujen korjauksen epäonnistumisen dendriittisten päätepisteiden kohdalla solunäytteiden joukosta in vitro. Luokitellaan tällaiset syyt toiminnallisesti, jotta voidaan selvittää tällaisen epäonnistumisen mekanismit, ja eristetään sitten todennäköisimmät ennestään vallitsevat soluolosuhteet, jotka mahdollistavat asianmukaisen uudistumisen.” (Tämä näyttää viittaavan siihen, että tutkimus tehtiin sen selvittämiseksi, miksi ”muukalaisten” fysiologia ei korjannut itseään — ainakaan hermokudoksessa — niin kuin sen pitäisi). Raportti jatkuu….. [Kudosnäytteet, jotka otettiin EBE:stä, kasvatettiin agar-alustassa, joka koostui] ”Yhtäläisistä yhdistelmistä paineistettua diktostelium-desoksisykolaattiraseemia 10.000/100.000 (%) ja glukoosi-asetaattia”. Tämä väliaine tuotti suurimmat solujen ja fibrillisten kasvuluvut. Raportissa todettiin edelleen, että ”noudatettiin nimellisiä kontaminaatiota rajoittavia protokollia” ja viitattiin sitten ”ristikontaminaatioprotokollaan 6, N.R.L., asiakirjanumero Q-93-016B menettelyohjeisiin”.

Väitettyjen Eben-vierailujen lyhyt historia

EBE-1 väitetysti vietiin elävänä yhdestä maahansyöksyneestä lautasesta vuonna 1947, ja sitä pidettiin vangittuna maanalaisessa tukikohdassa Los Alamosin laboratoriossa New Mexicossa. EBE-1 kuoli tuntemattomaan sairauteen kesäkuun 18. päivä 1952.

J-ROD väitetysti vietiin Kingmanin lähelle Arizonaan syöksyneestä lautasaluksesta Nevadan koealueelle ja Area 51:n, S-4:n, Groom Lakelle ja Papoose-vuorten tutkimus- ja kehityskompleksiin. Jotkut sisäpiiriläiset ovat vihjanneet, että J-Rod saattaisi kuulua EBE-3:n tiimiin, mutta mielestäni se tuotiin erillään vuoden 1953 Arizonan Kingmanin syöksyn jälkeen.

EBE-2 saapui huhtikuussa 1964, ensimmäisen ”virallisen” laskeutumisen ja kontaktitapahtuman jälkeen. Paikka oli erittäin suojattu alue nimeltään Area 17 White Sandsissa (eikä niinkään Hollomanin ilmatukikohta), joka sijaitsi nykyisen sukkuloiden laskeutumispaikan eteläpuolella. EBE-2:n kuvattiin olevan metrin mittainen ja erittäin laiha, kun AFOSIn agentit haastattelivat sitä maaliskuun 5. päivänä 1983 Los Alamosissa. Se oli pukeutunut tiukasti ihomyötäiseen pukuun ja sillä oli vain neljä sormea eikä yhtään peukaloa. Haastattelun sanotaan tapahtuneen Los Alamosin laboratorioiden Site 30:ssa, TA49:n sisällä. EBE-2 kuoli vuonna 1984 kahden väitetyn CIA-muistion mukaan, jotka minulle näytti entinen Wright-Pattersonin ja Sandia Labsin työntekijä. EBE-3 oli vaihtotieteentekijä yhdessä kahden apulaisen kanssa. Yksi apulainen siirrettiin Groom Lakeen ja toinen Los Alamosin laboratorioihin. EBE-3 oli uros ja avustaja Los Alamosissa oli naaras. EBE-3 ja hänen avustajansa poistuivat vuonna 1994.

Siinä se on — hieno tarina ja provokatiivinen dokumentti, jonka voi lisätä kaikkien muiden MJ-12 ja Aquarius-projektin vuodettujen dokumenttien joukkoon. Voit väittää, että tämä on pelkkä fantastinen tarina tai CIA:n misinformaatiota (mikä on tarkoitus?), mutta totuus on, että me emme tiedä. Eri todistukset ja asiakirjat tulee tutkia ja analysoida. Me tarvitsemme myös ihmisiä, jotka ovat halukkaita astumaan esiin ja antamaan todistuksensa ja antaa heidän taustansa tutkittaviksi jos me haluamme lisäapua totuuden selvittämiseksi avaruusolentojen läsnäolosta. Jos sinulla on yhtään mitään lisätietoa J-Rodista tai Ebensistä, ota yhteyttä Bill Hamiltoniin: skywatcher22@hotmail.com

Artikkelin julkaissut Earth Files