Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Eksopolitiikka

Kuinka DoD pitää kirjaa UAP-tietopyynnöistä

Kommentoi

Viimeisten parin kuukauden aikana olen lähettänyt pari FOIA-tietopyyntöä  Naval Safety Centeriin (NAVSAFECEN) tapahtumista kuten ilmatilarikkomuksista ja raportoiduista tunnistamattomista/luvattomista lentokoneista. Tammikuussa lähetin uuden pyynnön ja pyysin saada sähköpostivaihtoa NAVSAFECEN ja puolustusministerin toimiston (Office of the Secretary of Defense, OSD) välillä koskien UAP:ta. Sain selville, että julkaistut dokumentit olivatkin kiinnostavampia kuin aiemmin odotin.

Naval Safety Center ylläpitää tietokantoja ja järjestelmiä, joihin on kirjattu kaikki vaaratilaraportit, jotka USA:n laivasto ja laivueet ovat jättäneet, mm. kohtaamiset dronejen, ilmapallojen ja UAP:den kanssa. Toukokuussa 2020 The Driven Tyler Rogoway ja Joseph Trevithick julkistivat 8 vaaratilaraporttia, jotka he olivat saaneet FOIA-tietopyyntöjen kautta lähikohtaamisista, joita USA:n laivaston piloteilla on ollut tunnistamattomien lentokoneiden ja dronejen kanssa Atlantin valtameren yllä vuosina 2013-2019. Kuitenkin tulisi huomauttaa, että vuonna 2019 laivasto julkaisi uudet ohjeet siitä miten raportoida kohtaamisia tunnistamattomien lentokoneiden kanssa, ja se onko  NAVSAFECEN-tietokannat edelleen UAP-raporttien tallennuspaikka ei ole selvitetty.

Tavoitteeni oli selvittää mahdollista koordinaatiota tai sovellettavia ohjeita kun NAVSAFECEN ja Office of the Secretary of Defense (OSD) kohtaavat UAP:ita. Sisäiset sähköpostit ovat yleensä hyvä tapa saada selkoa valtion virastojen päivittäisistä toimista. Tammikuun 13. päivänä 2021 jätin FOIA-tietopyynnön  Naval Safety Centeriin (FOIA # DON-NAVY-2021-002701) pyytäen sähköpostikirjeenvaihtoa NAVSAFECENin ja Susan Gough’n, Department of Defensen edustajan välillä, joka on myös strateginen suunnittelija lafkalla. Gough tunnetaan UFO-yhteisössä hyvin Pentagonin kasvoina kaikissa pyynnöissä UAP-aihetta koskien.

Kaksi viikkoa myöhemmin tammikuun 29. päivänä 2021, NAVSAFECEN FOIA -virkailija lähetti viimeisen vastauksensa ja julkisti tiedot. Laivastolta lähetetyt sähköpostit ovat luettavissa, mutta OSD:n viestit on täysin mustattu ja ne piti luetuttaa Office of the Secretary of Defensella. Lopulta maaliskuun 9. päivänä 2021 OSD julkisti DoD:n osuudet sähköpostikirjeenvaihdosta.

Päivämäärällä 10. heinäkuuta 2020 alkaa sähköpostiketju, jossa Jeff Jones, NAVSAFECEN:n varajohtaja turvallisuuspromootioissa, on lähettänyt viestin Navy Office of Informationille, pyytäen kontaktihenkilöä (point of contact, POC) jota haastatella UAP-asioista. Vastauksen lähetti laivaston uutistoimiston johtaja, joka kirjoitti että  Joseph Gradisher on laivaston POC kaikissa UAP-kyselyissä. Gradisher on eläköitynyt laivaston kapteeni, ja hän on merivoimien informaatiosodankäynnin apulaisjohtaja (Deputy Chief of Naval Operations for Information Warfare, OPNAV N2/N6).

(Huom: tämän artikkelin kirjoittaja on sensuroinut nimet, puhelinnumerot ja sähköpostit ylläolevasta)

Mitä tulee seuraavaksi on kaikkein kiinnostavin osuus tätä FOIA-julkistusta. Joseph Gradisher sanoo vastauksessaan merivoimien turvakeskukselle ja laivaston tietotoimiston johtajalle:

“…julkisten asiain hoitamisen perspektiivistä kaikki median UAP-kyselt menevät puolustusministeriön julkisasiainhoidon kautta, Sue Gough (cc’nä) … pidetään hänet mukana keskustelussa, sillä me temme läheistä yhteistyötä.

Tähän päivään mennessä, me emme ole antaneet yhdellekään medialle lupaa haastatella tästä aiheesta.

Älkää kommentoiko. Tämän asian nyanssit ovat sellaiset, että kaikki poikkeamat DOD:n tekemistä lausunnoista johtavat useisiin uutisjuttuihin ja uusiin FOIA-tietopyyntöihin eri tasoille.

Jos on tarpeellista, me koordinoimme teidän kanssamme tiettyjen pyyntöjen tiimoilta, riippuen kysytyistä kysymyksistä.”

Tämä on varmistus siitä, että OSD:n julkisasiainhoidon virasto on kuin onkin ainoa kontaktipiste kaikille UAP-kysymyksille, ja näin pidetään aiheeseen liittyvät PR-asiat tiukasti omissa käsissä. Seuraava osuus sähköpostista on kiinnostavampi:

“Lisäksi, yleisesti ottaen, me annamme normaalin FOIA-prosessin toimia niinkuin sen tuleekin, mutta me olemme pyytäneet, että FOIA-virastot koordinoisivat meidän kanssamme UAP-kysymyksissä ennen kuin he painavat “lähetä”-nappia niin, että uudenlaisia termejä/kieltä/jne. ei otettaisi käyttöön sekoittamaan viestintää kokonaisuutena.

Lisäksi, nyt on annettu Turvallisuusluokitusohjeistus (Security Classification Guidance)  (tasolla SECRET), joka ottaa kantaa UAP-kysymykseen ja siihen mitä saa ja ei saa kertoa julkisesti. Mielelläni toimitan sen teille jos teillä on sille tarvetta.”

Gradisher sitten varsin selvästi kirjoittaa, että on tulossa koordinoitu ponnistus jolla monitoroidaan kaikkia FOIA-tietopyyntöjä liittyen UAP-asioihin. Kaikki puolustusministeriön FOIA-virastot tekevät rästitöitä, ja voimme odottaa että he eivät halua pahentaa työtaakkaansa, mutta että tämä ilmiselvästi on tapa kontrolloida informaatiovirtoja. Se seikka, että turvallisuusluokitusohjeistusta sovelletaan tähän, vahvistaa sen että UAP-aihe on arkaluonteinen. Ei ole viitteitä siitä, että Gradisher olisi tehnyt jotain FOIA-tietopyynnöille; kuitenkin on selvää että hänen toimistonsa on jollain tavalla mukana läpikäynti- ja hyväksyntäprosessissa, millä estetään “uudenlaisten termien/kielen” käyttöönotto.

Tavoittelin Gradisheria ja Gough’ia sähköpostilla, ja pyysin molempia heitä, jos he vain kykenevät, selventämään lausuntojaan vuodelta 2020. He molemmat kieltäytyivät ja sanoivat ettei heillä ole mitään lisättävää.

Julkistetut sähköpostit herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja lähetin useita FOIA-tietopyyntöjä toiveenani saada lisää tietoa tästä arkaluonteisesta aiheesta.

Lähetä mitä tahansa kommentteja tai kysymyksiä sähköpostilla uapparallax(at)outlook.com

Viitteet

1. https://www.thedrive.com/the-war-zone/33371/here-are-the-detailed-ufo-incident-reports-from-navy-pilots-flying-off-the-east-coast

2. https://www.politico.com/story/2019/04/23/us-navy-guidelines-reporting-ufos-1375290

 

Artikkelin julkaissut Parallax UAP

Eksopolitiikka

Tilannearvio: Kosminen Watergate

Kommentoi

Kirjoittanut Bryce Zabel

UFO/UAP-todellisuuden muuttuessa valtavirtaisemmaksi, se tulee synnyttämään uutissyklikilpailun tutkivien journalistien keskuuteen, jotka tavottelevat yhä syväluotaavampia ja analyyttisempia juttuja.

Julkisen UFO/UAP-aiheen paljastuksen eteenpäin vievä voima on, toki, ilmiön itsensä luonne. Seuraavaksi tulee sotateollinen kompleksi, joka on tutkinut sitä seitsemän vuosikymmenen ajan. Heti perässä tulee kuitenkin journalismi, jolla on kyky ja historia muuttua voimaksi, joka saa homman oikeasti tehtyä.

Murto demokraattipuolueen toimistoon Watergate-rakennuksessa tapahtui melkein 50 vuotta sitten, ja monet lukijoista eivät olleet tuolloin edes syntyneet. Muistin virkistämiseksi pidätetyt murtautujat osoittautuivat Nixonin työntekijöiksi Valkoisesta talosta. Yksinkertainen murtautuminen muuttui poliittiseksi skandaaliksi, joka tuhosi presidenttiyden. Ensin kongressi raportoi asiasta, sitten se tutki sitä, ja lopulta Nixon oli matkalla virkarikossyytteeseen hänen erotessaan.

Tarinaa ei kuitenkaan voi kertoa ilman, että muistetaan skandaalin olleen erottamattomasti kytköksissä kahteen aiheesta kirjoittaneeseen nuoreen Washington Postin toimittajaan, Bob Woodwardiin ja Carl Bernsteiniin. He ovat synonyymi Watergatelle kun minä olin journalismia opiskelemassa Oregonin yliopistossa. He olivat sankareita kaikille meille, jotka halusimme korjata maailman ja tulla samalla kuuluisiksi. Tarinassa on kuitenkin koukku, ja se heijastelee suoraan UFO/UAP-todellisuudesta kertovien juttujen trendejä.

Woodward ja Bernstein julkaisivat jutun ensimmäisinä, raportoivat siitä sitkeästi, mutta he eivät pitäneet juttua omanaan kauaakaan kun kilpailijoita alkoi esiintyä. Kun Washington Post mursi jään, kaikki muutkin hyppäsivät mukaan, vaikka ainoastaan tukemaan alkuperäisten kirjoittajien sanomaa. Jokainen itseään kunnioittava media halusi kirjoittaa siitä, erityisesti New York Times.

Ja miksipä ei? Se oli herkullinen peli vallasta ja korruptiosta, jota pelattiin elämää suurempien persoonallisuuksien kesken jättiläispanoksilla. Kansa oli koukussa heti alusta lähtien Nixonin skandaalin sikailuihin, mutta pysyi kiinnostuneena uusien todistajien astuessa laumana esiin ja puhuessaan hämäräperäisestä käytöksestä, joka paljasti riettaan korruption maailman pinnan alla meidän silmiemme edessä. Se oli suuri saippuaooppera isolla näyttämöllä.

Kuvittele nyt sama prosessi, mutta UFO/UAP-aiheesta.

Edesmennyt UFO-tutkija Stanton Friedman otti käyttöön fraasin Kosminen Watergate vuosia sitten. On sääli, että hän ei ole näkemässä sitä miten kaukonäköinen se oli. Friedman määritteli sen mitä hän tällä tarkoitti vuoden 2008 kirjassaan “Flying Saucers and Science.”

“Tällä tarkoitetaan, että muutamat ihmiset suurten valtioiden hallituksissa ovat tienneet aina vuodesta 1947 saakka, että todellakin jotkut UFOt ovat älykkäässä ohjauksessa olevia avaruusolentojen aluksia. Se varmastikaan ei tarkoita sitä, että kaikki valtiolla tietäisivät mitä tapahtuu; salaisuuksia ei pidetä salassa kertomalla kaikille siitä mitä tapahtuu ja toivoen että kukaan ei lirkuttelisi. Salaisuuksia kontrolloidaan monimutkaisella turvallisuusluokitusjärjestelmällä ja asettamalla käsiksipääsylle tiukat kriteerit tietotarpeiden avulla.”

Toisin sanoen, täydellinen tarina tutkivalle journalistille johon uppoutua, jotain mikä mahdollistaa lähteiden kultivoinnin, oppia salaisuuksia ja kertoa näistä kansalle.

UAP-tapaukset ja -tutkimukset osoittautuvat uutisjutuiksi, jotka jatkavat antamistaan. Mitä tulee niiden pelkkään impaktiin, Watergate, pandemia, vaalitulosten kiistäminen ja kaikki muutkin lyödään samaan pinoon. Ja toimittajat, ainakin vuodesta 2017 lähtien, ovat alkaneet antaa itselleen luvan kirjoittaa aiheesta 2020-luvulla.

Siinä kaikki mitä vaaditaan. Totuuden julkituonti demokratiassa, aikana jolloin totuudesta on puutetta korkeilla tasoilla, on ihana kutsumusammatti.

Donald Trumpin toistuvat yritykset kategorisoida uutisia, joista hän ei pitänyt, feikeiksi ei ole auttanut UFO-paljastuksen asiaa. Kun USA:n presidentti katsoo faktoja ja pitää niitä valheina niinkin arkipäiväisissä asioissa kuin ihmisjoukkojen koossa, aina lääkehoitoihin ja vaalien laskentaan asti, on varsin helppoa nähdä miten todistustaakka tulee olemaan murskaava UFOista puhuttaessa.

On vahvoja merkkejä siitä, että taakkaa ei jakseta kantaa. Kaikki jotka ovat kiinnittäneet huomiota nykytilaan, tietävät että vaikka UFO-asia on kärsinyt huijauksista ja valehtelusta vuosikymmenten ajan, se on todellinen ilmiö.

Tiivistelmänä, tietoisuus on kasvussa siitä, että nämä raportoidut UAP:t ovat teknologiaa, jota meillä ei ole nykyään hallussamme, ja varmastikaan meillä ei ollut sitä 1940-luvulla, jolloin tämä kaikki alkoi. Lisäksi ne eivät ole historiallinen oikku kulttuurissa, sotilasvoimat kokevat niitä jatkuvasti arkipäivässä reaaliajassa. Kuka näitä sitten lentääkään (tai upottaa veden alle), on näyttänyt meille olevansa kiinnostunut ydinaseista.

Tämä on varsin helppoa ymmärtää perustasolla, vaikka ei syvennykään sen pahemmin yksityiskohtiin. Se on kiehtova tarina. Syy sille, ettei sitä käsitelty kunnolla vuosikymmeniin on salailun kaksoistornit — kieltäminen ja pilkkaaminen — tulivat yhteen täydellisesti, toimittajien penätessä vakavaa käsittelyä niille, sivuuttamaan toimittajia hulluina tai perättöminä.

Toimittajat ovat alkaneet käsitellä aihetta, ja nyt näkevät että he eivät välttämättä kärsi koko uran päättävästä maineen menetyksestä. Heidän pomonsa, päätoimittajansa ja julkaisijansa ovat oppimassa samaan aikaan että kansa haluaa oikeasti tietää faktat tästä asiasta.

Uusi “moderni” UFO-aika alkoi New York Timesin reportoidessa joulukuussa 2017, että Yhdysvaltain laivasto oli kohdannut UAP:ta ja että valtion virastot myös tutkivat asiaa. Times, Ralph Blumenthalin ja Leslie Keanen johdolla, on kirjoittanut lisää, tuoreimmassa artikkelissaan he vihjaavat että valtiolla saattaisi olla hallussaan myös törmäyksestä jäänyt hylky.

Ovatko he uudet Woodward & Bernstein? Olen varma, että Blumenthal ja Keane eivät pane pahakseen vertausta. Kuka tietää?

Jos he ovat, silloin tarina ei ole enää heidän hanskassaan. Muutama päivä sitten uusi tulokas, The Debrief, julkaisi pari omaa jymyjuttuaan. He eivät ole yksin. Me olemme lukeneet alkuperäistä raportointia tahoilta kuten Politico, Popular Mechanics, Scientific American, The Drive ja muut. Ja monet muut näiden lisäksi ovat liittyneet kuoroon vahvistamaan viestiä pelkästään raportoimalla jo julkaistuista jutuista.

En aina ole uskonut siihen, että journalismi kykenisi vastaamaan UFO-paljastuksen haasteeseen. Silloin kun Richard Dolan ja minä kirjoitimme kirjan A.D. After Disclosure, me kutsuimme sitä “ennen ylpeäksi ja nyt katoavaksi ammatiksi.”

Nuo sanat kirjoitettiin ennen journalismin shokkia hereille haasteesta vastata syytöksiin fake newsista. He alkoivat kultivoida omia lähteitään ja sitten käydä töihin. Kirjoitetut jutut olivat sekalainen soppa erilaisia ääniä.

Nyt on useampikin toimittaja, joka on opiskellut vanhanmallisten työkalujen kuten tutkiva journalismi käyttöä UFO-todellisuuden aiheessa. Se ei vaadi uudenlaista ajattelua siitä miten raportoida jutuista, ja se saa toimittajat keskittymään itse aiheeseen.

  • Hanki ystäviä yhteiskunnan jokaisesta kerroksesta.
  • Käytä anonyymeja lähteitä tarinan kertomiseen ja anna heidän ohjata sinut oikeaan suuntaan.
  • Pane niin monen muun nimi tekstiin kuin mahdollista.
  • Kasvata liikemäärää tasaisilla uutisjutuilla.
  • Brändää journalismisi.
  • Pelaa kilpailijat kebab-kioskille.
  • Älä koskaan lakkaa tsemppaamasta.
  • Yksi tarina johtaa toiseen.
  • Toista sama uudestaan.

2020 jarrutteli melkein kaikkea kuviteltavissa olevaa. Voit odottaa vuodelta 2021 uusia tulokkaita estradille UFO/UAP-jutuissa.

Palaamme A.D. After Disclosureen. Silloin me spekuloimme myös neljännen valtiomahdin tulevaisuuden toiveilla —

Jossain kohtaa jokaisen tutkijan on tehtävä valinta. Pysyäkö tutun ja turvallisen sisäpuolella vai hypätäkö tuntemattomaan. Jokainen hyppy tulee tehdä yksin, uuden paradigman pimeyteen. Menestynyt toimittaja, joka vartioi omaa mainettaan kaiken muun yli, ei pelkää mitään muuta enempää. Ja kuitenkin muutamat toimittajat tulevat tajuamaan. Muutamat tekevät hypyn. Sitten kun tarina tulee julki, se palaa kirkkaan valkoisena monia vuosia. Ensimmäisellä vuosikymmenellä paljastuksen älkeen tulee olemaan niin paljon käsiteltävää ja puhuttavaa kuin kukaan meistä koskaan kuvittelikaan mahdolliseksi.

Pointti tässä on, että voi olla vaikeaa saada mediaa käsittelemään aihetta, mutta sitten kun he sen tekevät, parasta varoa. Silloin raha, se aika jonka sillä saa, ja kovanahkaisten journalistien kokemukset tulevat keskittymään tarinan julkaisuun.

Tarina tässä on totuus. Mitä nämä taivaillamme ja merissämme lentävät UAP:t ovat? Mistä ne tulevat? Mitä nämä luonut äly haluaa meiltä?

Me olemme käyttäneet seitsemän vuosikymmentä, enemmän tai vähemmän, siihen että meille kerrotaan että jos haluatte totuuden tunnistamattomista lentävistä esineistä, silloin teidän on tehtävä se itse ja kärsittävä mainetappiot. Nyt me olemme suuren siirtymän vaiheessa, jossa media (valtavirta, ontuva virta, feikki, perinteinen media, uudet digitaaliset äänet ja kaikki muutkin) tulevat pääsemään peliin mukaan suurella tavalla.

He tulevat kilpailemaan keskenään jutusta johon kukaan heistä ei aiemmin ole koskenut. Se tulee olemaan ennennäkemätöntä.

Valmistautukaa ihmiset.

 

Artikkelin julkaissut medium.com

 

Eksopolitiikka

NASAn kadonneet UFO-raportit löydetty

Kommentoi

Condonin raportti, jota USA:n ilmavoimat rahoitti, julkaistiin vuonna 1968. Se ehdotti, että UFO-tutkimukset eivät tuota tieteellisesti merkittäviä uusia löytöjä. Raporttiin on haudattu kolme ”tunnistamatonta esinettä”, joita astronautit pitivät UFOina Maapallon kiertoradalla vuonna 1965.

Gemini 4:n ja 7:n astronautit näkivät kappaleet, ja läpikotaisen tarkastelun jälkeen jopa Condonin analyytikot tuntuivat hämmentyneen ja pitivät niitä tunnistamattomina.

Tämä on kiintoisaa kahdesta syystä. Yksi: astronauttien havaintoja käsittelevä kappale on mystisesti kadonnut monista raportin jaossa olleista versioista, kuten pääkopiosta joka löytyy puolustusvoimain teknisestä infokeskuksesta. Se puuttuu myös Internet Archiven versiosta. Ainoastaan kummallinen kauppa- ja teollisuusministeriön tietokanta sisältää tämän kappaleen.

Kaksi: NASAn omat kirjeet, joita he lähettivät UFO-kysymyksistä vuosikymmenten ajan, viittasivat Condonin raporttiin todisteina siitä, että heidän ei tarvinnut tutkia UFOja, ja jopa väittivät, että astronauttien havainnot eivät olleet mitään, mikä on Condonin raportin mukaista. Tämä siitä huolimatta, että sisäiset muistiot ovat sanoneet NASAn epävirallisesti keränneen UFO-romua operaatiossa nimeltä ”UFOHEAP.”

0:00 Intro

1:32 Carterin hallinto kirjelmöi NASAlle

3:25 NASA sanoo etteivät he tutki niitä

4:00 Condonin raportin puuttuva kappale

5:19 Gemini 4:n ensimmäinen UFO-havainto

6:50 Gemini 4:n toinen UFO-havainto

7:24 Gemini 7:n UFO-havainto

8:54 Loppusanat 

 

  Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Eksopolitiikka

That UFO Podcastin haastattelussa George Knapp

Kommentoi

Episodi 32 saapuu kuunneltavaksenne. Legendaarinen George Knapp saapuu puhumaan aiheista kuten:

  • Mikä sai hänet kiinnostumaan UFOista
  • Bob Lazarin katumukset
  • Hänen ajatuksensa TTSA-touhuista
  • UAPTF:n tulevaisuus
  • Miksi DeBriefin UFO-kuva EI OLE batman-ilmapallo
  • Georgen kokemukset ”Liftaajailmiöstä”
  • Kiinnostava tarina siitä kun Gerogelle oltiin tarjoamassa korkeaa turvallisuusluokitusta
  • Kuuntelijoiden kysymyksiä
  • paljon muuta

Patronin kautta tilaajille löytyy oma erikoisosio missä lisäkysymyksiä sekä Georgen suosikkitodisteet  UFOista ja Phoenixin valojen tapauksesta.

Nauttikaa!

-Andy

 

Eksopolitiikka

Harry Reid ja Nextgovin Critical Update -podcast puhuvat UFOista

Kommentoi

Voi olla vaikeaa puhua tunnistamattomista lentävistä esineistä, erityisesti valtiolla. Vaikka jotkut sivuuttavat raportit fantasiana, toiset sanovat että mitä sitten onkin meneillään, se voi olla uhka kansalliselle turvallisuudelle.

“Aiemmin pilotit pelkäsivät raportoida näitä omituisia tapauksia — sillä se vaikutti heidän ylenemiseensä kantahenkilökunnan riveissä”, entinen senaattori Harry Reid, D-Nev., sanoi Nextgoville tässä Critical Updaten episodissa. Kun hän oli kongressissa, Reid auttoi hankkimaan rahoitusta Advanced Aerospace Threat Identification Programille, hiljaiselle UFO-tutkimusohjelmalle joka tuli julki  vuoden 2017 lopulla. Tuota ryhmää pidetään nyt esiasteena Pentagonin UAP-toimikunnalle.

“Se mitä me saimme aikaan oli, että teimme selväksi että tuhansilla ihmisillä on ollut näitä kohtaamisia, ei kymmenillä tai sadoilla. Tuhannet ovat nähneet niitä”, Reid selitti. Ihmiset oat pitkään olleet kiinnostuneita  “pienten vihreiden miesten” ajatuksesta, ja entisen senaatin enemmistöjohtajan mukaan se on se mistä satunnaisesti hänen kohtaamansa ihmiset häneltä kysyvät.

Nykypäivänä ei tiedetä paljoakaan modernista UAP-toimikunnasta, salaisesta tutkintaelimestä, joka tutkii raportteja selittämättömien lentoalusten havainnoista Amerikan taivaalla. Mutta piakkoin, jotkut liittovaltion henkilöt joutuvat  antamaan selonteon tietyille kongressin jäsenille siitä mitä he tietävät UFOista — ja kuka saattaa olla niiden taustalla.

Huolimatta siitä mistä nämä havainnot ovat peräisin, kehittynyttä teknologiaa on kehitetty tutkimaan vaikeasti avautuvia, ilmeisen ulkoavaruudesta tulleita havaintoja.

Tri. Joseph Pesce, astrofyysikko ja ohjelmajohtaja National Science Foundationin astronomisten tieteiden divisioonassa antoi lyhyen katsauksen joihinkin ihmisten työkaluihin, joilla “ymmärtää ympärillämme olevaa universumia ja omaa osaamme siinä.” Pesce pohti todennäköisyyttä useille ei-tästä-maailmasta-peräisin-oleville mahdollisuuksille, mm. elämän olemassaololle ulkoavaruudessa ja UFOjen potentiaalille päästä Maahan.

“Avaruusmatkailu on vaikeaa — monista syistä”, hän sanoi. Silti, Pesce myöhemmin lisää, “en ole riittävän omahyväinen ajatellakseni että me tiedämme kaiken luonnosta ja universumista, ja luonnonlaeista.”

Alla on podcastin episodi, ladattavissa myös Apple Storesta, Google Playsta ja muilta podcast-alustoilta.

Artikkelin julkaissut Nextgov
Eksopolitiikka

Menisitkö töihin sinä päivänä?

Yksi kommentti

Kirjoittanut Kevin Brackley

Elämää UFO-paljastuksen jälkeen

Avaruusolentojen olemassaolon paljastaminen voi tapahtua monin tavoin. Olemmeko me, yksilöinä, valmistautuneet UFO-paljastustapahtumaan, jossa me emme voi kontrolloida narratiivia?

Tässä on skenaario: Pandemia on vaipunut pois. Ihmiset palaavat töihin. Itse asiassa, olet matkalla kotoasi töihin aamulla. Keräät kamppeesi, otat auton avaimet tai matkakortin, astut ovesta ulos ja yllätykseksesi näet äärimmäisen suuren sylinterimäisen aluksen leijumassa hiljaa kaupunkisi yllä. Se ei näytä mitään merkkejä aggressiosta. Se vain on siinä. On selvää, että tämä alus ei ole Maapallolta.

Kysymys kuuluu: menisitkö töihin sinä päivänä?

Avaruusolentojen elämän paljastaminen ei ole jokapaikan höyläämistä. Kaikkien mahdollisuuksien spektrillä on kirjaimellisesti satoja eri vaihtoehtoja sille mikä saattaa hajota käsiin. Kuitenkin kaikki ne näyttävät mahtuvan kahteen erilliseen kategoriaan: pehmeään paljastukseen ja kovaan paljastukseen.

Pehmeä paljastus

Kuvittele, että yksi tai useampi maailman hallitus julistaa, että avaruusolennot ovat todellisia ja että tästä on olemassa ne varmasti todeksi osoittavia valokuvia ja/tai videota. Tai se voi olla NASAn ilmoitus, että he ovat havainneet radiosignaaleja älykkäiltä olennoilta tuhansien valovuosien päästä. Tai että he ovat löytäneet jotain Marsista, aina mikrobeista artifakteihin tai muinaisiin sivilisaatioihin.

Yhtä kaikki, se on pehmeä tapa saada kansa hiljaa tottumaan ideaan siitä, että me emme ole yksin Universumissa. Narratiivia kontrolloi ilmoituksen tehnyt valtion virasto, ja se tulee todennäköisimmin olemaan “leivänmuru”-paljastus: yksi todiste esitetään, kansa saa aikaa prosessoida ja unohtaa sen, sitten toinen todiste esitetään, ja niin edelleen. Jotkut väittävät, että tämä on jo tapahtumassa.

Kova paljastus

Tämä on se tilanne, jossa avaruusolennot tekevät itsensä tunnetuiksi meille tavalla, joka on täysin kiistämätön ja narratiivia ei kontrolloi ihmiset ollenkaan. Olipa kyse sitten avaruusolentojen laskeutumisesta Valkoisen talon nurmikolle, tai sitten kuten elokuvassa  Arrival (2016) jossa massiiviset alukset taivaallamme leijailevat hiljaa paikallaan.

Välimuoto

Kun kesäkuun 25. päivä 2021 koittaa, senaatin tiedustelukomitea joutuu jättämään raportin UAP-todellisuudesta, jonka on valmistellut Yhdysvaltain kansallisen tiedustelun johtaja. Se voi olla pelkkää käsienheiluttelua, kyllä, mutta se voi olla myös jytky, joka kertoo meille sen, että nämä alukset ovat olemassa, että ne ovat paljon pidemmällä meitä teknologisesti ja että ei Yhdysvallat eikä mikään muu maa maailmassamme ole niitä valmistanut.

Selvästikään et aio jättää huomiotta jättiläismäistä emoalusta kaupunkisi yllä Independence Day -tyyliin ja vain jatkaa päivääsi niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan — tuijotat sitä pitkään ja käännät uutiset päälle. Ehkä jotkut meistä menevät paniikkiin ja keräävät kimpsunsa ja suuntaavat kukkuloille. Mutta jos alus ei käyttäydy vihamielisesti, miksi pitäisi panikoida? Miten ajattelet hyväksyväsi uuden todellisuuden? Pelkäämällä? Avosylin? Kiinnostuneena?

Historialla on esittää meille muutama varoituksen sana.

Lehtiartikkeli
The Boston Daily Globe, October 31, 1938. (Kuva: Wikimedia Commons)

Jäynä joka lähti lapasesta

Vuonna 1938 tieteiskirjailija H. G. Wells teki radiolähetyksen Marsista laskeutuneista vihamielisistä avaruusolennoista, ja ihmiset uskoivat sen todeksi ja menivät paniikkiin! Tämä lähetys on pitkään ollut esimerkki siitä miksi valtioiden ei tulisi kertoa meille tietojaan avaruusolennoista: koska se aiheuttaisi massapaniikin. Pidetään mielessä, että H. G. Wellsin “Maailmojen sota”-lähetys oli tarkoitettu pelottelemaan ihmisiä. Se oli Halloween-pila, joka lähti lapasesta. Jos Wells olisi kutsunut sitä nimellä “Uudet Ystävämme Saapuvat Visiitille” ja tarina olisi ollut ensikontaktista, asiat olisivat voineet mennä toisin.

Kansakunta varpaillaan

Helmikuussa 1942, tapauksessa joka tunnettiin myöhemmin nimellä “Los Angelesin taistelu”, alus ilmaantui taivaalle Los Angelesin ylle, ja ilmatorjuntatykit ampuivat sitä yli 1400 ammuksen edestä — ja kuitenkaan mitään konetta ei saatu ammuttua alas. Japanilaiset olivat juuri hyökänneet Amerikkalaisten kimppuun Pearl Harborissa, ja sen seurauksena maa oli hieman äreissään tuntemattomista asioista taivaalla. En ole yllättynyt siitä, että taivaalla ollut juttu, mikä se sitten olikin, aiheutti pelkoa ja paniikkia losangelesilaisten keskuudessa. Se oli sota-aikaa ja länsirannikko oli varpaillaan. Mikä tahansa tuntematon esine taivaalla tuohon aikaan on voitu olettaa japanilaisten vihamieliseksi lentokoneeksi.

Puhdasta aivopesua

Muistatko Heaven’s Gate UFO-kultin jonka mielestä Hale-Bopp -komeetta oli avaruusalus, joka oli tullut noutamaan heidät, joten he kaikki tappoivat itsensä? Jos avaruusolentojen alus näyttäytyisi taivaallamme, silloin varmasti muutama avaruusolento/UFO-kultti sekoaa.

Mutta entäpä sitten uskikset valtavirran uskonnoista? Näkevätkö he UFOt merkkinä Kristuksen toisesta tulemisesta, vai merkkinä maailmanlopusta?

Vuoden 2012 gallup (WIN/Gallup) sai selville, että ateismi on kasvussa, vaikka arviolta 7% maailman populaatiosta pitää itseään ateistina. Siihen jää 93% ihmisistä, joiden mielestä avaruusolennot voisivat olla jonkinlainen uskonnollinen tapahtuma. Mutta menisivätkö uskovaiset paniikkiin?

Ehkäpä jotkut äärimmäisen ortodoksiset uskovaiset panikoisivat ja yrittäisivät käyttää uskoaan tavalla selittää näkemäänsä. Silti useimmat heistä kykenisivät tajuamaan, että heidän jumalansa ei lentele jättiläismäisellä metallialuksella ja että tämä ei ole uskonnollinen tapahtuma, joka heidän silmiensä edessä aukeaa. Vaikka uskonnolliset yhteisöt näkevätkin saapuvat alukset merkkinä jumalaltaan, kun alusten matkalaiset astuvat ulos, he mahdollisesti tajuavat että nämä olennot eivät ole enkeleitä taikka demoneja.

Image for post
Kuva: Quilette.com

Alkutapahtuman aikana monet ihmiset mahdollisesti sekoaisivat — mutta se lopulta menisi ohi ja järki tulisi takaisin päähän. Jos ei-vihamieliset avaruusolennot tulisivat esiin perjantaina, vuokra/lainanmaksu menisi siltikin maksuun maanantaina. Ihmiset eivät todennäköisesti panikoisi sillä tavalla, että yhteiskunta romahtaisi. Useimmat ihmettelisivät alusta, pysyisivät nenä kiinni uutisissa, ja lopulta ihmiset puutuisivat ja tylsistyisivät siihen (kuten kaikkien uutisten kanssa). Esimerkiksi monet meistä ovat jo unohtaneet, että Amerikka oli sisällissodan partaalla muutama kuukausi sitten. Avaruusolennot näyttäytyvät, se on kaikkialla uutisissa, sitten poppitähti sanoo jotain tyhmää ja kaikki palaavat takaisin rutiineihinsa.

Paniikkeihin liittyy sellainen juttu, että ne eivät kestä. Kun näkee paniikin aiheuttavan asian olevan ystävällinen, paniikki menee aika nopeasti ohi.

Kun me pääsemme yli äärimmäisestä ihmetyksestä ja kunnioituksen tunteesta, me todennäköisesti yritämme auttaa meidän ympärillä olijoitamme saamaan selkoa uudesta todellisuudesta.

Artikkelin julkaissut medium.com

Eksopolitiikka

CIA-dokumentti paljastaa Venäjän saaneen haltuunsa UFOn

Kommentoi

Hienoa kun etsii tavallisten arkipäiväisten dokumenttien joukosta asioita ja törmää tällaiseen:

CIA:n marraskuun 22. päivänä 1989 julkaisema dokumentti sisältää äärimmäisen yksityiskohtaisen kuvauksen Venäläisten tiedemiesten noustamasta ja analysoimasta maahan syöksyneestä UFOsta. Yksityiskohdat tapauksesta ovat tarkkoja ja yllättävän puolueettomia.

Tieteentekijöiden päätelmät, kuvaukset “toisesta maailmasta tulleesta materiaalista” asettavat minut monien Roswell-todistajien asemaan, jotka sanovat että he myös noutivat maahan syöksyneen UFOn romua.

Teknologinen asevarustelukilpa

Venäläisten ja muiden Yhdysvaltojen vihollisten on huhuttu kuumeisesti puuhailevan “avaruusolentojen” teknologian parissa, jonka he ovat saaneet käsiinsä ja takaisinmallintaneet siitä superaseita. Mutta tämä on ensimmäinen kerta kun olen lukenut asian varmistavia raportteja Venäjältä.

Tässä se on:

Viitaten heinäkuun 1988 lehteen, jossa oli raportti “uskomattomasta tapauksesta joka sattui Kukkula 611:lla lähellä Dalnegorskin kylää Primorski Kraissa”, artikkeli huomautti, että tapaus oli edelleen tutkimusten alainen. Monet silminnäkijät näkivät lentävän pallon törmäävän toiseen kahdesta kukkulan huipusta, ja fyysikot ja muut tiedemiehet Neuvostoliiton tiedeakatemian Siperian divisioonasta ovat edelleen tutkimassa “hienoa verkkorakennetta”, “pieniä pallomaisia esineitä” ja “lasinpalasia”, joita pidetään pienimpinä ehjäksi jääneinä pallon palasina. Artikkelin mukaan väitetty avaruusalus lähes tuhoutui kokonaan törmäyksessä, mutta törmäyspaikalla oli ilmeisesti tarpeeksi materiaalia tieteentekijöille — UFO-“intoilijoiden” ja skeptikkojen lauma lopulta pääsi “sisään tähän mysteeriin”.

Törmäyspaikkaa tutkiessaan tieteentekijä A. Makejev raportoi löytäneensä kultaa, hopeaa, nikkeliä, alfa-titaania, molybdeeniä ja beryllium-yhdisteitä. Eräs Tomskin skeptisistä fyysikoista oli hypotetisoinut, että niinkutsutut pallot ovat olleet jonkinlainen “plasmoidi”, joka on muodostunut “geofyysisten voimakenttien vaikutuksesta”, minkä johdosta Makejevin löytämät alkuaineet ilmakehässä tarttuivat kiinni sen kulkiessaan kohti tuhoa kukkulan laelle.  Toiset tutkijat ovat hylänneet tämän selityksen, sillä eri tyyppisten metallien löytyminen paikalta tarkoittaisi, tämän “plasmoiditeorian” mukaan, että ilmakehässä tiivistyneiden metallien olisi pitänyt olla 4000-kertainen.

*Tässä on kopio dokumentista:

Lisää sivulla 2 

Jotkut tieteentekijät ovat tulleet tulokseen, että Kukkula 611:n törmännyt esine oli avaruusolentojen alus, jonka on rakentanut älykkäät olennot. Kemian tohtori V. Vysotski sanoi, että ilman muuta tämä on näyttöä korkeasta teknologiasta, eikä se ole mitenkään luonnollinen tai Maapallolta peräisin. Hän vetosi siihen seikkaan, että hieno verkkorakenne sisälsi ohuita lankoja, joiden läpimitta oli vain 17 mikronia, ja että nämä langat, taas omalta osaltaan, koostuivat vieläkin ohuemmista kuiduista, jotka oli kudottu leteille. Äärimmäisen ohut kultalanka löydettiin kietoutuneena kaikkein ohuimpien kuitujen keskeltä, mikä on todiste teknologiasta, joka on meidän saavuttamattomissa nykytasollamme, Vysotski sanoo.

Tässä on kopio dokumentista:

*Dokumentit artikkelissani sisältävät arkaluontoista informaatiota, jonka CIA:n mediaseuranta on saanut haltuunsa tuolloin pitääkseen läheisesti itsensä ajan tasalla siitä mitä maissa kuten Venäjä tapahtuu. CIA:n mediaseuranta lähetti CIA:lle tarinat, joista virasto olisi kiinnostunut, ja viraston johto sitten levitti niitä talon sisäisinä dokumentteina. Monet tarinoista olivat pienistä neuvostoliittolaisjulkaisuista peräisin, niinkuin tämäkin oli. Muistakaamme: Tämä oli ennen internetin aikaa ja ennen kuin sellaisia julkaisuja oli mahdollista lukea muualla. Toivon, että tämä vastaa kysymyksiin, joita minulla aina tulee vastaan koskien tutkimusteni lähteiden aitoutta. Lisäsin linkin alkuperäiseen PDF-artikkeliin, jonka tunnus on c0551622.

Tässä on koko dokumentti

 

Artikkelin julkaissut Unknown Boundaries

Eksopolitiikka

Tilannearvio: Amerikan ote UFO-asiassa lipsuu

Kommentoi

Amerikan valtionjohdon romahtaessa maa ei enää absoluuttisesti hallinnoi totuutta avaruusolentojen läsnäolosta. Sen totuuden vahvistaminen on nyt väistämätöntä.

Joskus pitkään salaisuutena pidetyt asiat paljastuvat omia aikojaan muiden tapahtumien johdosta. Nämä sekundääriset tapahtumat valaisevat seikkoja, joita kukaan ei koskaan odottanut tapahtuneen. Jotain ennen varjoissa pysynyttä vahingossa tai tahattomasti paljastuu. Tämä on tällä hetkellä käynnissä amerikkalaisen UFO-salailun kanssa, joka on nimetty uudelleen tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi (Unidentified Aerial Phenomena, UAP:t). Sapeleita kalistellaan jo.

Jopa termi UAP itsessään on tapa salata tietoa epäsuorasti.

Näitä ilmiöitä on havaittu merissä, liikkumassa vesillä samalla nopeudella kuin ne liikkuvat ilmassa. Niitä on raportoitu tulevan ulos maanpinnasta, sekä katoavan vuorten sisään ja meriin. Ne tuntuvat kykenevän liikkumaan minne tahansa ja milloin tahansa. Nämä ovat omituisia ja selittämättömiä esineitä, ja niitä tulee ihmisille näkyviin kaiken aikaa. Me yleensä tarkastelemme niitä oman ymmärryksemme kautta siitä mikä on mahdollista, mitä niiden näkeminen kovasti koettelee.

Sen tunnustaminen, että me tiedämme jonkin olevan tuolla jossain, mutta että emme tiedä mitä se on, auttaa meitä paremmin nimeämään nämä ilmiöt Presenssiksi.

Presenssi on maailmanlaajuinen. Monien vuosien ajan valtioiden lisätutkimuksia varten keräämät raportit ovat mahdollistaneet asian toteamisen. Jotkut, kuten Britannia ja Ranska, ovat tuoneet (väitetään että kaikki) heidän tietonsa saataville kansallisiin arkistoihin tai julkaisseet datan Internetissä kaikkien nähtäville. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ufologialle on suotu runsaudensarvi aiemmin salatuista dokumenteista sekä armeijan ja muiden viranomaisten todistuksista Venäjällä seurata, tutkia ja ymmärtää Presenssiä. USA on kulkenut polkua täydellisesti kieltäytyä toteamaan Presenssin olemassaolo, mikä näkyy enemmän kuin selvästi tästä kaikesta.

Epäilemättä Presenssin modernin historian paljastuessa tiedusteluagentit ovat syventyneet siihen mitä vihollisvaltiot saattavat asiasta tietää.

Millään muulla valtiolla ei ole mitään sellaista tietoa, jota Yhdysvaltain tiedustelupalvelut eivät pitäisi omana velvollisuutenaan saada selville. Muut ovat ottaneet samanlaisen näkökulman meitä kohtaan. Panttaavatko amerikkalaiset UAP-salaisuuksia? Kanadalaiset diplomaatit tulivat sellaiseen johtopäätökseen 1950-luvun alussa. Venäläiset olivat niin kyvykkäitä mörköjä Yhdysvalloille, että psyykkinen vakoilu, eli kaukokatselu, muutettiin hyvin rahoitetuksi CIA-tutkimusohjelmaksi nimeltä Project Stargate, joka kesti 25 vuoden ajan. Todennäköisesti psykonauteilla oli omat sisäiset silmänsä etsimässä jotain muuta kuin muita heidänkaltaisiaan. Kaikki etsivät äärimmäistä tietoa. Petkutus ja harhaanjohtaminen ovat keskeisiä työkaluja.

Yhdysvaltain valtion petkuttaminen Presenssistä puhuttaessa on paljastettu kerta toisensa jälkeen, aina uudella ei-mitään selittävällä “selityksellä”, jonka he ovat antaneet joka kerta kun he ovat jääneet kiinni. Nämä vastatiedusteluharjoitukset ovat innovatiivisia ja olettavat yleisönsä olevan hyväuskoisia. Debunkkaajat tulevat mukaan myös, joko ilmaiseksi tai valtion palkkalistoilla. Homma taputeltu, kunnes seuraavan kerran taas joku puhkaisee kuplan. Yhdysvaltain viranomaisilla on aikeinaan piilotella jotain joka on kovin tärkeää heille. He tarrautuvat tiukasti siihen, kuin jokin salaisuus josta kannattaa valehdella kaikille. Ja he ovat tehneet sitä yhden eliniän verran.

Viimeisen kahdeksan vuosikymmenen ajan Presenssi on pidetty kaikkein salaisimpana salaisuutena Amerikan viranomaisten keskuudessa. Robert I. Sarbacher, USA:n puolustusministeriötä konsultoinut fyysikko, vahvisti ennen kuolemaansa vuonna 1986 kanadalaisten projektimuistion, jossa luki amerikkalaisten luokitelleen UFOt “kaksi pistettä korkeammalle kuin vetypommi”. Tämä huippusalaistakin korkeampi luokitus on jotain mitä ei ole olemassa Pentagonin mukaan. Paul Hellyer, entinen Kanadan puolustusministeri, joka nyt on avoimena keskustelemassa avaruusolentojen vierailusta Maapallolla, huomauttaa myös Yhdysvaltain ylivallan ja kontrollin Presenssiä koskevasta informaatiosta. Kehitysavun ja rahallisen tuen ansa voi tulla salaisten lisäehtojen kanssa, joihin saattaa kuulua esim. hiljainen yhteistyö asioissa joista ei puhuta julkisesti.

Vaikka julkisesti saatavilla olevaa tietoa löytyy lukematon määrä tunnistamattomista aluksista, jotka kommunikoivat ihmisille, poistuvat planeetalta, joiden aluksia on saatu haltuun, kaikki tämä on suljettu pikimustan kieltämisen verhon taakse. Kaikkein ilmiselvin syy sanoa ei kaikelle on se potentiaalinen etu, jonka saa muista valtioista tutkimalla teknologisesti edistynyttä materiaalia ja uskomattomilla nopeuksilla liikkuvien alusten funktionaalisia osia. Mikä on niiden energianlähde, miten ne liikkuvat eteenpäin, miten niitä kontrolloidaan? Sitten kaikki tuo tieto voidaan aseistaa. Turvallisuus on kansallista puolustusta, ja hiljaisuus liittyy siihen mitä tietää ja mitä ei tiedä. Vakoojat ymmärtävät nerokkaita tapoja työstää tuota.

Mikään tästä virallisesta hiljaisuudesta ei ole pysäyttänyt Presenssiä näyttäytymästä. Joskus useita anomaalisia kappaleita tulee näkyviin NASAn videolla kansainvälisen avaruusaseman sukkulalennoilla, ja operaation johdosta annetaan jokin naurettava kommentti. Chicagon O’Hare-lentokentän yllä keskellä päivää leijaileva UAP, joka on kolmanneksi vilkkain lentokenttä USA:ssa, teki suuren pyöreän aukon pilveen sen yhtäkkiä poistuessa pystysuoraan ylöspäin vuonna 2006. Esimerkkejä uskottavista silminnäkijäraporteista ja hyvästä teknisestä dokumentaatiosta kertyy tasaiseen tahtiin. Presenssillä on avoimen salaisuuden status useamman kuin yhden ihmisen mielissä.

Tiedon kiistäminen tuntuu menettäneen uskottavuutensa. Laki velvoittaa meitä saamaan raportin kesän 2021 alkuun siitä mitä Pentagon ja muu vakoiluyhteisö tietää Presenssistä. Aiemmin me olemme saattaneet odottaa kumileimasimen kaltaista kieltämistä paljastaa mitään totuutta. Olosuhteet ovat muuttuneet.

Kieltäminen toimii niille joilla on varaa ylläpitää valhetta.

Poislukien korkea-arvoiset Yhdysvaltain hallituksen henkilöt, jotka kokevat jääneensä sivuun jostain mikä vaikuttaa heidän kykyynsä pitää virkavalansa (ainakin ne jotka edelleen jossain määrin välittävät tuollaisista asioista), tarve paljastukselle alkaa olla kriittinen johtuen maailmassa tapahtuvista ennennäkemättömista ja toisiinsa kytkeytyvistä muutoksista. Ironista kyllä, Amerikan valtio on ollut nimekäs globalisaationa tunnetun teollisen laajentumisen kannattaja. Tämä tutkimuksen ja tuotantokyvykkyyden transformaatio planeetalla on muuttanut valtioiden keskeistä vallan tasapainoa. Samaan aikaan kapitalistisen talousjärjestelmän eriarvoisuudet, jotka tätä muutosta ajavat, ovat tuottaneet varsin suuret määrät uskomattoman vauraita henkilöitä ja korporaatioita.

Mieti tätä tilannetta kuin tikuilla syömisenä, jossa yksi tikku on moderni teknologinen ja tieteellinen kehittyneiden valtioiden kehittäminen ja toinen on yksityisesti kontrolloitujen resurssien lisääntyminen, joita aiemmin valtiot ovat kontrolloineet. Amerikan kieltäymyksessä eläminen Presenssistä jää näiden kahden puristuksiin.

Useimmat maat ovat pahassa teknologisessa ja taloudellisessa altavastaaja-asemassa Yhdysvaltoihin verrattuna 50-luvulta 80-luvulle asti, mutta asia ei ole enää näin. Amerikan intressien ennen kohtaama kunnioitus on nykyään hälvennyt ympäri maailman. Yhdysvaltojen hallituksen vaikutusvalta on ehtynyt ja muiden, erityisesti Kiinan, on lisääntynyt. Intia, ydinasevalta, on nyt kehittämässä yliääniohjuksia Venäjän kanssa ja Kiina on myös tekemässä samaa. Joidenkin valtojen tekniset kyvykkyydet ovat hypänneet nyt samalle tasolle Yhdysvaltojen kanssa ja joissain tapauksissa ohittaneet sen. Mitä jos näillä valtioilla on oma luottamuksensa Presenssiin?

Jotkut ovat miettineet lentävän lautasen törmänneen Roswelliin, New Mexicoon vuonna 1947, mutta on myös toisia jotka ovat sanoneet sen tapahtuneen useasti tuon jälkeisinäkin vuosikymmeninä. Ilmeisesti kaikki niistä ei ole tapahtunut pelkästään USA:ssa,  jotkut ovat tapahtuneet paikoissa kuten Venäjä, Etelä-Amerikassa ja jopa Afrikassa. Tottakai Venäjä pitäisi tällaisen tapauksen omana tietonaan. Ennen globalisaation aikaa Amerikan lahjontabudjetti puhui kaikkein suurimmalla äänellä köyhille maille kaikista mahdollisesti taivaalta tippuneista asioista.

Ilman omaa tieteellistä osaamista, mitä esim. Venezuela tai Nigeria aikoisivat tehdä jollain minkä amerikkalaiset sanovat olevan peräisin salaisesta avaruusohjelmasta? Parasta avata vain sveitsiläinen pankkitili ja olla kysymättä mitään kysymyksiä, kun C130 rahtaa kaikki romut pois paikalta. Nyt asiat ovat eri tavalla. Tutkimustyökaluja ja uskomattoman tarkkoja analyyseja on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tuotu saataville moniin muihinkin maihin kuin Amerikkaan ja Eurooppaan. Lisäksi Amerikan taskurahojen merkitys pienenee kun on muita maita, jotka voivat luvata pidempiaikaisia hyötyjä. Kiinalaiset ovat erittäin taitavia tämänkaltaisissa neuvotteluissa (caveat emptor). Amerikka on menettänyt tieteellisen kyvykkyyden monopolin, joka teki kiistämisestä toimivaa. Toiset maat ovat kiireisiä uusien mahdollisuuksien parissa, kuten Kuun ja Marsin tutkimisessa.

Aivan yhtä tärkeä seikka on, että avaruustutkimus ja merenalainen kehitys ollaan yksityistämässä.

Tällä hetkellä on äärimmäisen rikkaita ihmisiä, joilla on kyky lähettää kiertoradalle yksityisesti miehitettyjä avaruusaluksia. Esimerkiksi Elon Musk pukkaa eteenpäin SpaceX:äänsä ja Jeff Bezos puhuu Blue Originista. Leffaohjaaja James Cameron (Avatar, Alien, The Abyss, The Titanic) vei hänen kustomoidun yhden miehen sukellusveneensä 6.8 mailin syvyyteen Mariaanien haudan alueelle, syvimpien merien syvyyksiin. Näissä yrityksissä on mukana monia käsiä. Teknologiamarkkinoiden kypsyessä useammat kykenevät menemään suoraan paikkoihin joissa Presenssiä on havaittu tai näkemään korkealaatuisia tallenteita sellaisista tapauksista. Jotkut näistä ovat erittäin motivoituneita, riippumattomia henkilöitä jotka eivät todennäköisesti halua pitää suutaan kiinni siitä mitä he saavat tietää.

Oletetaan, että rikas ja valtaa omaava henkilö, joka ei ole valtion salassapitosopimuksen alainen, kuvaa läheltä korkealaatuista videota Presenssistä kännykällään ollessaan Virgin Galacticin matkassa kiertoradalla. Miten kauan kestää, että miljardööri superjahdilla ottaa Triton Submarinesin kuuden hengen aluksen ja sukeltaa 1000 metrin syvyyteen kohtaamaan Presenssiä? Mahdollisuudet lisääntyvät jatkuvasti.

Presenssin salailun ympärille rakennettu korttitalo on romahtamassa.

Salaisuus ei ole enää tarpeeksi salainen.

Tuplavaara uhkaa meitä. Toinen valtio on saattanut saada haltuunsa, käyttää hyväkseen ja ottaa käyttöön Presenssin teknologiaa ennen muita (yliääniohjukset? Intia?). Sitä mahdollisesti pidettiin aina vaarana, mutta vähemmän todennäköisenä aiemman Amerikan tieteellisen edun aikaan. Toki me voimme aina toivoa, että on olemassa Yhdysvaltain salainen avaruusryhmä, joka oli merkitty papereihin kun hakkeri Gary McKinnon sen löysi. Se antaa opetuksen näille nousukasvaltioille. Pysykää poissa, Yhdysvallat on edelleen johdossa. Tai ehkäpä muutama Näkymättömän Yliopiston henkilö (mies tai nainen) käyttää miljooniaan erityisen tuottavalla tavalla, mikä tuo Presenssin ulos kaapista. Mutta silloin heidän pitäisi kertoa meille keitä he ovat, mikä on salaisuus paitsi heidän itsensä keskuudessa.

Mikä tahansa näistä lopputulemista haastaa Amerikan kiistämispolitiikan. Ainoa johdolle jäljelle jäävä vaihtoehto Presenssin läsnäolosta selvillä olevien lukumäärän lisääntyessä on astua esiin ja ottaa koko UFO-paljastuksen diskurssi omiin käsiin. Sen tekemiseksi heidän on pakko purkaa osa salailusta. Ehkäpä se olikin suunnitelma alunperinkin. Erittäin älykkäät ihmiset ovat käyttäneet vuosikymmeniä Presenssin olemassaolon kiistämiseen, ja he ovat todennäköisesti saaneet pelattua pois monia skenaarioita, jotka vaatisivat julkisen tunnustamisen ainakin jollain tasolla, tai mahdollisesti useilla tasoilla, riippuen siitä kuka kysyy.

UFO-paljastuksen kello on tikittänyt jo jonkin aikaa. On aika ensimmäiselle kellon kilahdukselle.

 

Artikkelin julkaissut medium.com

Eksopolitiikka

Miksi FBI:lle kerrottiin helmikuun 21. päivän lentävästä esineestä?

Kommentoi

Kirjoittanut Keith Basterfield

The Warzone

Artikkelissa päivämäärällä 24. helmikuuta 2021 the Warzonen Tylor Rogoway raportoi Yhdysvaltain ilmailuviranomaisten (Federal Aviation Administration, FAA) tekemästä lausunnosta koskien American Airlinesin lentoa 2292, jonka aikana tehtiin havainto nopeasti liikkuvasta sylinterin muotoisesta esineestä New Mexicon yllä 21. helmikuuta 2021. Lausunnossa sanottiin:

”Pilotti raportoi nähneensä esineen New Mexicon yllä hieman keskipäivän jälkeen paikallista aikaa sunnuntaina helmikuun 21. päivä 2021. FAA:n lennonjohto ei nähnyt mitään esinettä alueella omissa tutkissaan.”

Aiemmassa artikkelissa päivämäärällä 23. helmikuuta 2021 Rogoway  oli saanut seuraavan lausunnon American Airlinesilta:

”Oman lentoryhmämme kanssa tehdyn briiffauksen jälkeen saimme lisätietoja, ja voimme varmistaa että tämä on peräisin American Airlinesin lennon 2292 lähetyksestä  helmikuun 21. päivänä. Kaikissa lisäkysymyksissä me pyydämme teitä olemaan yhteydessä FBI:n.”

Lehdissä lukevia uutisia

”Albuquerque Journalin” helmikuun 25. päivän numerossa (kuvassa) T. S. Lastin kirjoittamassa artikkelissa raportoitiin, että he olivat ottaneet yhteyttä FBI:n tapauksesta, ja että FBI oli vastannut:

”FBI on tietoinen raportoidusta tapauksesta. Vaikka politiikkamme ei ole myöntää tai kieltää mitään tutkimuksen alaista, FBI työskentelee jatkuvasti liittovaltion, valtion, paikallistason ja (alkuperäiskansojen) heimotason kumppaneiden kanssa jakaen tiedustelutietoa ja suojellen kansaa.”

”Winnipeg Star” päivämäärällä 26. helmikuuta 2021 identifioi lausunnon antaneen FBI:n kenttätoimiston.

”Albuquerquen FBI New Mexicossa sanoi, että he olivat tietoisia raportoidusta tapauksesta, mutta eivät myöntäneet tai kieltäneet tutkimuksia Arizona Republicille lähetetyssä sähköpostissa.

Kysymyksiä herää

Kaiken tuon lukemisen jälkeen mieleeni heräsi kysymys. ”Miksi FBI on mukana raportoidussa UFO-havainnossa?” Tämä kysymys heräsi minulle ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020. Kesäkuun 17. päivänä 2020 senaatin tiedustelukomitean kirjoitti senaatin raportin  116-233. Tämä raportti oli vastaus lakiin S3905 ”Intelligence Authorization Act for fiscal year 2021.”

Tässä raportissa otsikolla ”Kehittyneet ilmauhat”, komitea kirjoittaa, että se

”…ohjeistaa DNI:a, yhdessä puolustusministeriön ja muiden samanlaisten virastojen kanssa, siten kuin johto ja ministeri yhdessä katsovat aiheelliseksi, jättämään raportin 180 päivän sisällä…. tunnistamattomista ilmailmiöistä…”

Samassa raportissa myöhemmin lukee, että komitea ohjeistaa ottamaan raporttiin mukaan:

”Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.”

Minulle tämä lausunto tarkoittaa, että FBI on tuoreeltaan lähtenyt mukaan drone- ja UAP-tutkimuksiin. Tämä selittäisi sen miksi heille raportoitiin helmikuun 21. päivän 2021 tapahtumista New Mexicossa. Tämä herättää vain lisäkysymyksiä, kuten sen että mikä on heidän mandaattinsa UAP-tutkimuksissa? Kuka pyysi heitä mukaan? Milloin?

Dronet

Vuonna 2020 raportoidut havainnot suurista droneista,  lentämässä muodostelmassa, Coloradossa, Nebraskassa ja Kansasissa, johtivat FAA:n mukaantuloon tutkivaan toimikuntaan. Amerikkalaistutkija Douglas D. Johnsonin haltuunsa saamat dokumentit, FOIA-tietopyyntöjen kautta, paljastivat että FBI haluaa olla mukana toimikunnassa.

Mikä on FBI:n oikea lailla säädetty tehtävä? Heidän omien verkkosivujensa mukaan heidän tehtävänsä on ”suojella amerikkalaisia ja ylläpitää Yhdysvaltain perustuslakia.” Heidän prioriteettinsa ovat:

  • Suojella USA:a terrori-iskulta
  • Suojella USA:a ulkovaltojen tiedustelulta, vakoilulta ja kyber-operaatioilta
  • Taistella merkittävää kyberrikollisuutta vastaan
  • Taistella kaikkea julkista korruptiota vastaan kaikilla tasoilla
  • Suojella kansalaisten oikeuksia
  • Taistella ylikansallisia rikollisjärjestöjä vastaan
  • Taistella merkittävää valkokaulusrikollisuutta vastaan
  • Taistella merkittävää väkivaltarikollisuutta vastaan

Takaisin kysymykseeni

Joten kysyn, mikä osa-alue FBI:n tehtävissä ja prioriteeteissa sopii UAP-ilmiön tutkimiseen? Tuntuu siltä, että ainoa relevantti kohta on ”Suojella USA:a ulkovaltojen tiedustelulta, vakoilulta…” ja mahdollisuus sille, että UAP-toimintaan saattaisi kuulua ulkovaltojen vihollisaktiviteettia.

Etsin kaikkia relevantteja kommentteja FBI:lta itseltään siitä miksi se saattaisi olla mukana UAP- ja dronehavaintotutkimuksissa ja löysin lausunnon kriittisen hätätoimiryhmän vara-assistentilta Scott Brunnerilta, joka oli tehty kesäkuussa 2018 senaatin Homeland Security and Government Affairs Committeelle koskien niinkutsuttuja ”miehittämättömiä ilmajärjestelmiä” (unmanned aerial systems, UAS).

”FBI on huolissaan siitä, että rikolliset ja terroristit käyttävät hyväkseen UAS:aa tavoilla, jotka uhkaavat amerikkalaisten turvallisuutta. UAS-uhka voi saada monia muotoja, mm. laiton valvonta…”

Joten takaisin alkuperäiseen kysymykseen. ”Miksi FBI on mukana taivaalla nähdyn tunnistamattoman kappaleen havainnon tutkimuksissa?” Tajuan järkeilyn koskien miehittämättömiä ilmajärjestelmiä, eli droneja, ja niiden potentiaalista käyttöä esim. huumeiden salakuljetuksessa; ja terroristit saattavat käyttää niitä räjäyttelemään asioita, mutta miksi heidän kiinnostuksensa herää nopeasti liikkuvaa sylinterialusta kohtaan New Mexicon yllä 10 kilometrin korkeudessa?

Tiivistettynä, en kykene saamaan selville tyydyttävää vastausta kysymykseeni.

Kiitokset

Kiitos bostonilaistutkija Barry Greenwoodille eri lehtileikkeiden toimittamisesta koskien helmikuun 21. päivän 2021 tapausta.

Päivity 2. maaliskuuta 2021

Sain sähköpostin amerikkalaistutkija Mark Rodeghierilta, joka muistutti minua vuoden 1997 lentotapauksesta.

R. J. Durantin kirjoittama raportti tapauksesta syyskuulta 1999 MUFON Journalissa kertoo yksityiskohtia Swissairin Boeing 747:n kohtaamisesta, joka ”…koki ’lähikohtaamisen’ sylinterimäisen ’hehkuvan valkoisen’ esineen kanssa, joka matkasi lähes kohtisuoraan ohjaamoa erittäin suurella nopeudella… 7 kilometrin korkeudessa… pilvettömällä taivaalla.” Lentokone matkasi Philadelphiasta Bostoniin USA:ssa.

Sivulla 4 Durant paljastaa, ”Tämän seurauksena FAA huomautti FBI:a ja kansallista liikenneturvallisuuselintä (National Transport Safety Board, NTSB) ja molemmat virastot nimittivät viranomaisia ottamaan osaa palavereihin Swissairin pilottien kanssa.”

Durantin raportti on hyvää luettavaa helmikuun 21. päivän tapauksen valossa.  http://www.nicap.org/970809swissair_dir.htm

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Eksopolitiikka

Stephen Bassett puhuu UFO-paljastuksen vuoden 2021 tilanteesta

Kommentoi

Tutkija ja aktivisti Stephen Bassett antaa päivityksen hänen toimistaan lopettaa valtion pakottama salailu avaruusolentoihin liittyvistä ilmiöistä.

”Paljastusjuna on erittäin lähellä lähteä asemalta”, hän julistaa. Vuoden 2017 tapahtumat (Pentagonin UFO-paljastukset) ovat päässeet framille ja asiat liikkuvat eteenpäin. Hän työskentelee kongressin kuulemistilaisuuden aikaansaamiseksi, jossa useat armeijan silminnäkijät todistaisivat.

”Niin paljon näyttöä on annettu valaehtoisina todistuksina”, hän sanoo. Valtio ei enää kykene piilottelemaan totuutta. ”Kuulemiset avaruusolentokysymyksessä antaisivat koko maailmalle…. jotain innostavaa ja jutun mihin uppoutua”, Bassett sanoo The Disclosure Wire -podcastin jaksossa.

Stephen Bassett on Paradigm Research Groupin (PRG) johtaja, joka on perustettu vuonna 1996 lopettamaan valtion pakottama totuuden salaaminen avaruusolentoihin liittyvissä asioissa. Hän on puhunut yleisöille ympäri maailman ”UFO-paljastuksen” vaikutuksista — että valtionjohtajat muodollisesti myöntäisivät, että avaruusolennot ovat meidän kanssamme ja tekemisissä ihmisrodun kanssa. Hän on antanut yli 1200 radio- ja TV-haastattelua ja laajasti käsitellyt aihetta mediassa, mm. CNN, Fox News, MSNBC, Washington Post, ja New York Times.

Vuonna 2013 PRG järjesti ”Citizen Hearing on Disclosure” -konferenssin National Press Clubilla Washingtonissa. Marraskuussa 2014 PRG käynnisti kaksivuotisen poliittisen aloitteen Washingtonista, joka toi avaruusolentokysymyksen mukaan presidentinvaaleihin. PRG on tuoreeltaan aloittanut uuden podcastin Washington DC:sta nimeltään DisclosureWire, jota tehdään National Press Buildingista kahden korttelin päästä Valkoista taloa.

https://www.facebook.com/DisclosureWire

 

Katso myös MUFONin virallinen podcast paria päivää aiemmin: