Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Charles Hall, Pitkät Valkoiset ja Richard Boylan

Kirjoittanut Michael Salla

Sain viestin eräältä Richard Boylanin listoista, jotka puhuivat hänen näkemyksistään Pitkistä Valkoisista, joista puhutaan Charles Hallin muistelmissa Millennial Hospitality, osat 1-3. (Viesti on kopioitu tänne).

Mielestäni on häiritsevää, että Boylan on nopeasti siirtynyt ilmeiselvästi promoamaan Pitkiä Valkoisia, joista Charles Hallin kirjoissa puhutaan, hänen eri sähköpostilistoillaan. Koska Boylanilla on suuret sähköpostilistat ja täten jonkin verran vaikutusvaltaa muokata ihmisten mielipiteitä eri ET-roduista, haluaisin puhua hieman lisää aiemmasta postauksesta keskustelufoorumilla, jossa puhuin Pitkistä Valkoisista ja Boylanin niiden mainostamisesta.

Sallikaa minun myös vahvistaa aiempi näkemykseni, että Hallin informaatio on tarkka kuvaus siitä mitä tapahtui Nellisin ilmatukiohdassa hänen palveluksensa aikana ja täten se ansaitsee vakavaa huomiota.

Tutkija Paola Harris on läpikotaisin käynyt läpi Hallin väitteitä ja pitää niitä uskottavina hänen esittäessään tämän tapauksen eksopoliittisen merkityksen.

Hall kuvaa Pitkiä Valkoisia varsin kuumottaviksi heidän käytöksensä suhteen ja sen miten he toistuvasti väijyivät armeijan henkilökuntaa palvelustehtävissä kaukaisessa aavikkosijainnissa, jossa Hall oli palveluksessa. Pitkät Valkoiset toistuvasti saivat aikaan voimakkaita pelon ja jopa kauhun tunteita armeijan sotilaissa, jotka eivät ymmärtäneet näitä avaruusolentoja ja jotka eivät olleet valmiita kanssakäymiseen niiden kanssa ystävällisesti.

Kuitenkin Pitkät Valkoiset kykenivät ilmaisemaan ystävyyttä ja toimivat jopa opettajina, kuten Hallin tapauksessa.

Olen nyt saanut luettua Hallin muistelmien kaksi ensimmäistä osaa ja tähän mennessä Pitkien Valkoisten käytös vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin abduktio/kokijaraportit avaruusolennoista, jotka menevät ’Pitkien Harmaiden’ kategoriaan.

Pitkien Valkoisten käytöksessä on ylimielisyyttä ja halveksuntaa niitä armeijan ihmisiä kohtaan, jotka eivät ymmärtäneet heitä tai pelkäsivät heitä. Tämä on samanlaista kuin miten ’Pitkät Harmaat’ valvovat monia abduktioita ja kontrolloivat/rankaisevat ihmisiä, jotka vastustavat geenikokeita.

Hall esimerkiksi kuvaa yhtä naispuoleista Pitkää Valkoista, joka halusi tappaa armeijan palvelusmiehen, joka tietämättään oli heittänyt hänen lastaan kivellä ja murtanut tämän käden. Palvelusmies heitti kiven kohti hahmoa, jonka hän luuli olevan häntä vahtaava valkoinen koira hänen majansa ympärillä.

Koska Pitkät Valkoiset usein väijyivät palvelusmiehiä, monet palvelusmiehet luulivat niden olevan villieläimiä ja he pelkäsivät niit äkovin. Tämä tapaus johti siihen, että Pitkä Valkoinen uhkaili palvelusmiestä kuolemalla jos hän ei lähtenyt välittömästi ja luvannut olla palaamatta koskaan.

Kyseessä oleva kuvasi tapauksen Hallille näin:

Yritin puhua hänelle järkeä. Sanoin hänelle että en ollut murtanut kenenkään pikkupojan kättä ja että tykkäsin leikkiä lasten kanssa. Hän ei kuunnellut. Hän sanoi minulle että olin liian tyhmä tajutakseni sitä mitä olin tehnyt. Sitten hän sanoi minulle, että amerikkalaiset kenraalit olivat pyytäneet, että minulle annettaisiin yksi varoitus ennenkuin hän ja hänen ystävänsä tappaisivat minut. Hän sanoi, että tämä oli se varoitus. Hän sanoi, että jos koskaan palaisin alueelle yksin, heidän kapteeninsa tappaisi minut. (osa 1, s. 247)

Toisilla palvelusmiehillä on ollut samanlaisia kohtaamisia ’Pitkien Valkoisten’ kanssa. Eräs tapaus erityisesti on erittäin paljastava, sillä siihen liittyi armeijan tukikohdan kokki, joka tahattomasti meni keittiöalueelle päivänä jolloin se oli suljettu. Häntä uhkailtiin kuolemalla, koska hän oli yksinkertaisesti pelästyttänyt joitain Pitkien Valkoisten lapsia. Mitään luita ei ollut murtunut tai heitä satutettu, hän yksinkertaisesti pelotti heitä.

Näin Charles ’Charlie Baker’ Hall kuvasi kokin kertomaa tapausta:

”Ne ovat tuolla takana, Charlie. Älä mene sinne. Pelästytät ne niinkuin minä tein. Ne tappavat sinut jos pelästytät ne. Ne sanoivat minulle niin. Tuo pitkä tuolla nurkassa, hän sanoi minulle niin. Hän sanoi että tappaisi minut jos koskaan pelästyttäisin heidän lapsiaan enää” (osa 1, s. 469).

Boylan esittää pointin hänen allaolevassa postauksessaan Pitkistä Valkoisista, jotka käyttävät 8 tuuman mikroaaltotainnutusaseita tekemään ihmisistä toimintakyvyttömiä. Ihmisten tainnuttaminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole Pitkien Valkoisten käytäntö, mikä käy ilmi seuraavasta kohdasta jossa naispuoleinen Pitkä Valkoinen puhuu ilmavoimien kenraalille siitä miten Charles Hall pelasti hänen tyttärensä:

”Tiedättekö kenraali, ennen tätä en koskaan olisi ajatellut sen olevan mahdollista. Jos minun tyttäreni olisi yrittänyt lähestyä muita, sillä tavalla jolla hän käveli Charlien luokse tänään, he olisivat panikoineet ja me olisimme joutuneet tappamaan heidät kaikki” (osa 1, s. 452).

Jos Pitkät Valkoiset ovat niin inhimillisiä tainnutusaseineen, miksi he joutuisivat tappamaan kaikki panikoivat sotilaat, sen sijaan että he vain tainnuttaisivat heidät niinkuin Boylan kuvaa?

Charles Hall pelasti Pitkän Valkoisen lapsen hengen, jonka äiti oli ’Opettaja’ ja tämän jälkeen hänet tunnettiin nimellä ’Opettajan Lemmikki’ hänen aloittamassa projektissa, jossa yritettiin saada Pitkien Valkoisten lapset tottumaan ihmisiin.

Tällä tavoin ’opettaja’ esitteli Charlien joidenkin Pitkien Valkoisten lapsien äideille:

”Tämä on ’Charlie Baker’ [Hall]”, opettaja sanoi ylpeänä. ”Hän on täydellinen pikku projektiini. Katsokaa miten lempeä hän on, ja katsokaa miten helposti me voimme kontrolloida häntä” (osa 1, s. 448).

Joten on selvää miten kontrolloivia nämä Pitkät Valkoiset avaruusolennot olivat, ja millainen on niiden ylimielinen asenne jopa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet heille palveluksen.

Siitä huolimatta Hallin rooli opettajan projektissa antoi hänelle tiettyä arvoa ”opettajan lemmikkinä”, mikä tarkoitti että Pitkät Valkoiset tappaisivat muut palvelusmiehet, jotka olisivat saattaneet uhata Charles Hallin elämää arkaluontoisessa turvallisuusympäristössä, joka Pitkien Valkoisten ympärillä oli tukikohdan operaatioissa.

Seuraavassa kappaleessa kersantti kertoo sotilaspoliisitoverilleen niistä seuraamuksista, joita Pitkän Valkoisen nimeltään ’Harry’ mukaan seurasi, jos he uhkailisivat ”opettajan lemmikkiä”. Ilmeisesti turvallisuusharjoituksissa he osoittivat aseensa johonkin, joka väitti olevansa ”opettajan lemmikki”:

Harry sanoi, että todellinen opettajan lemmikki oli liian arvokas, että häntä voitaisiin koskaan osoittaa aseella.
Hän sanoi, että jos todellinen opettajan lemmikki koskaan tapettaisiin, häntä ei voitaisi korvata. Vanha Harry sanoi, että jos Sam ja minä olisimme kohdanneet todellisen opettajan lemmikin, kun me osoitimme pyssyillä häntä, tai kun hän kaatui maahan, molemmat meistä oltaisiin tapettu heti, ennen kuin me olisimme edes ollleet tietoisia että meitä ammutaan. Hän sanoi, että ne olivat hänen saamiaan ohjeita suoraan Opettajalta. Hän sanoi, että sekä Sam että minä oltaisiin tapettu ilman varoitusta, ja että me emme olisi ehtineet edes ampua. (vol 2. 179).

Kuitenkin huolimatta siitä, että hän oli pelastanut opetajan lapsen ja oli ”opettajan lemmikki”, tämä ei olisi pelastanut Hallia jos hän olisi varomattomasti satuttanut lasta opettajan projektissa, niinkuin käy ilmi äidin puheista hänen Pitkälle Valkoiselle pojalleen Hallin läsnäollessa:

”Selvä”, vastasi hänen äitinsä, ”Voit liittyä opettajan lemmikkiprojektiin. Muista! Älä kuitenkaan mene liian lähelle häntä, ja muista, jos jotain menee pieleen, jos Charlie koskan koskee sinuun, minä pyydän setääni Harrya tappamaan hänet (vol 1, p.449).

Hallia myös uhkailtiin kuolemalla jos hän jollain tavalla häiritsisi Pitkien Valkoisten suunnitelmia, jotka on kuvattu seuraavassa heidän käymässään keskustelussa Hallin läsnäollessa:

Sitten Vartija sanoi tomerasti, ”Tiedätkö, että jos jokin menee pieleen tämän suunnitelman kanssa, me voimme tappaa sinut koska vain halutessamme.” Seisoin paikallani täristen pelosta ja vastasin, ”Kyllä, mutta en ole antanut teille syytä tappaa minua. Jokatapauksessa, ette ole tappaneet minua vielä, joten ette varmaan niin aiokaan tehdä.” Vartija hymyili ja vastasi, ”Olet aivan oikeassa. Me olisimme voineet tappaa sinut sänkyysi toisena yönä jos me olisimme niin halunneet tehdä.” Sitten hän kääntyi ja käveli valatilaisuuteen. Hetkeksi hän pysähtyi lyhyemmän naisen viereen ja sanoi: ”Näetkö. Nyt hän tietää varmasti, että me tapamme hänet jos jokin menee pieleen.” (vol 2, p. 113.)

Jos lukijan mielessä on mitään epäilystä siitä tappoivatko Pitkät Valkoiset oikeasti ihmisiä, jotka eivät totelleet heitä tai jotka uhkailivat heitä, tässä on se mitä eräs kersantti sanoi toiselle, jotka kuuluivat kenraaliluutnantin mukana oleeseen sotilasryhmään, jotka olivat tapaamassa Pitkiä Valkoisia:

”Sano heille (kersanttien ryhmä) että muistaa opettajan käskyn pysyä poissa näköpiiristä loungen takana. Muistakaa, että jos he niskuroivat opettajan käskyjä vastaan, hän tappaa heidän niinkuin hän tappoi toiset, eikä ole mitän mitä minä voin tehdä sille.” (vol 1, p. 447)

Joten meillä on käsillämme brutaali käskyjä rikkovien sotilaiden tappamisen doktriini, joka on ollut käytössä aiemminkin.

Nyt Pitkien Valkoisten identiteettiin. Hall osoittaa Arcturuksen heidän alkuperäkseen, mihin viitataan seuraavassa kappaleessa, jossa Hall puhuu ryhmälle Pitkiä Valkoisia:

Tunteiden aalto läpäisi yleisön minun mainitessani Arcturus-tähden, joka on noin 36 valovuoden päässä. Lyhyen paussin jälkeen vanha rouva kysyi yllätyneenä, ”Opettaja, tietääkö Charlie mistä me tulemme?” (vol 2, p. 147)

Pitkien Valkoisten häiritsevä käytös ei mitenkään ole yhdenmukainen niiden kuvausten kanssa, joita olen nähnyt arcturuslaisista. Jos jotain yhteyttä Arcturukseen on, se voi olla puhtaasti geneettistä, sillä Pitkät Harmaat ovat geneettisen materiaalin keräjän maineessa eri roduilta.

Yhteys Arcturukseen voi olla pelkkä ajanjakso, jolloin arcturuslaiset vietiin heidän tahtomattaan Harmaiden alukseen ja otettiin mukaan heidän geenikokeisiinsa paljon samalla tavalla kun Harmaat ovat vieneet ihmisiä. Näin ihmis-Harmaa hybridit voidaan viedä toisiin tähtijärjestelmiin ja heidn voidaan väittää olevan Maapallolta kotoisin, ja kuitenkin tämä on puhdas geneettinen yhteys.

Mitä tulee Pitkien Valkoisten pohjoismaiseen ulkonäköön, tämä on todennäköisesti perua kyseiseltä rodulta haetusta geneettisestä materiaalista.

Esimerkiksi, George Andrews kuvaa kirjassaan Extraterrestrial Friends and Foes (p. 153) sitä miten kontaktihenkilölle kerrottiin Harmaiden ottaneen haltuunsa pohjoismaisen maailman Procyonilta seuraavasti:

Harmaat alkoivat vierailla luonamme, ensin muutama suurlähettiläs, sitten asiantuntijoita eri aloilta, joilla oli meille käyttökelpoista asiantuntemusta, osanottajina eri ohjelmiin joihin liittyi vastavuoroista yhteistyötä, ja lopulta turisteina. Se mikä oli alkanut harmittomana häivähdyksenä muuttui virraksi, kun heitä tuli yhä surempia määriä, hitaasti mutta varmasti he soluttautuivat yhteiskuntamme kaikille tasoille, tunkeutuessaan jopa salaisimpiin valtaeliittiryhmittymiin… Aivan kuten teidänkin planeetallanne, he saivat haltuunsa keskeisiä CIA:n ja KGB:n jäseniä käyttämällä näille tuntemattomia tekniikoita kuten telepaattista hypnoosia, joka manipuloi liskoaivojen osia, niin myös Procyonilla he käyttivät samoja tekniikoita… he saivat johtajamme eräänlaisen telepaattisen hypnoosin valtaan. Johtajamme ja melkein kaikki meistä muista, koska se oli kuin me olisimme olleet loitsun alaisina, mikä johti meidän tuhoomme, aivan kuin meitä ohjelmoitaisiin eräänlaisela mustalla rituaalimagialla jonka olemassaolosta me emme tienneet mitään.”

Hall mainitsee kirjassaan, että Pitkät Valkoiset alkoivat siirtyä Nevadan alueelle vuonna 1954 (vol, p. 236).

Tuo oli sama vuosi kun Eisenhower tapasi ja solmi sopimuksen Orionin Pitkien Harmaiden kanssa. Minun päätelmäni on, että Pitkät Valkoiset läheisesti liittyvät Orionin Pitkiin Harmaisiin. Nämä todennäköisesti tulevat Orionin tähtijärjestelmästä nimeltään Rigel, joka oli entinen pohjoismaisten avaruusolentojen maailma ennen Harmaiden haltuunottoa. Olen kuvannut tämän tapauksen avaruusolentojen motivaatioita koskevassa raportissani.

Tämä selitää Pitkien Valkoisten pohjoismaiset piirteet, jotka Hall kuvaa, ja heidän Harmaa/Reptiliaani-piirteet kuten 4-sormiset kädet, joissa on parin tuuman kynnet ihmissormien sijaan.

Yleinen lopputulemani on sama kaikkien avaruusolentojen rotujen kansa, jotka ovat solmineet sopimuksia Yhdysvaltain hallituksen kanssa ja jääneet Maahan vaihdossa avaruusolentojen teknologiasta, ja jotka työskentelevät yhteisprojekteissa. Heitä tulisi pitää tarkasti silmällä ja suoraan sanoen nähdä samanlaisella epäluulolla heidän motivaationsa suhteen olla osapuolena sellaisissa sopimuksissa.

Ottaen huomioon sen Pitkien Valkoisten häiritsevän käyttäytymisen, jonka Hall kuvaa, olen suoraan sanoen tyrmistynyt siitä, etä Boylanin kaltainen tutkija voisi pitä sellaista rotua esimerkillisenä Tähteläisvieraana, jollaisten kanssa meidän tulisi kaveerata, niinkuin hän nyt esittää.

Kuten olen kuvannut Raportissani avaruusolentojen motivaatioista, on monia muita avaruusolentojen rotuja, jotka ovat kunnioitettavampia ja joilla on paljon ylevämpiä ominaisuksia. Kun lukee ’kontaktihenkilöiden’ raportteja avaruusolennoista Pleiadekselta, Andromedasta, Lyrasta, jne., ei jää epäluottamuksen tai epäröinnin tunteita. Päinvastoin usein tuntee suuresti rakkautta ja iloa, joka paistaa läpi.

Esimerkiksi muistan lukeneeni George Adamskin tekstiä ’Venuslaisista’ ja siitä miten he mieluummin antaisivat elämänsä pahassa paikassa kuin tekisivät vahinkoa toiselle itsetietoiselle elämänmuodolle.

Kuulostaa hyvin Kristusmaiselta, ja vaikka en henkilökohtaisesti ole samaa mieltä siitä, että sellainen asenne on mitenkään käytännöllinen, sillä on emotionaalinen vaikutus kun saa tietää, että jotkut avaruusolennot harjoittavat ylevää etiikkaa, sellaista jota suurin osa pitää Kristusmaisena. Kontrasti Hallin kuvaamiin ’Pitkiin Valkoisiin’ ei voisi olla suurempi.

Vielä tärkeämpänä kontaktihenkilöt kuten Billy Meier, Alex Collier, Enrique Castillo jne. sanovat, että Seulasten ja Andromedan avaruusolennot, joiden kanssa he ovat olleet kanssakäymisissä, varoittivat työskentelemästä Harmaiden kanssa, joilla on maine maailmoihin soluttautumisessa ja niiden valtaamisessa käyttäen kaapattua populaatiota geneettisen materiaalin lähteenä.

Tämä lopulta tuo minut Richard Boylaniin, joka nyt avoimesti ajaa tukijoillensa telepaattisen kommunikaatioyhteyden luomista Pitkiin Valkoisiin koesarjan avulla. Kuten hänen postauksestaan on mahdollista lukea, hän ei mainitse häiritseviä tapauksia, joita Hallin kirjassa on kuvattu, ja hän vain antaa hehkuvan arvion Pitkistä Valkoisista ja tarpeesta päästä yhteyteen heidän kanssaan.

Boylan on yhdenmukaisesti sivuuttanut kaiken näytön avaruusolentojen kuten Harmaat, Reptiliaanit ja muut negatiivisesta käytöksestä ja kritisoinut tutkijoita tai ’siepattuja’, jotka ovat huomauttaneet negatiivisesta käytöksestä. Olen kirjoittanut lyhyen tekstin jokin aika sitten Boylanin tutkimusnäkökulman virheistä, mutta hän ei ole ottanut vihjeestä vaaria vaihtaakseen kantaansa.(http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-11.htm)

Boylan käyttäytyy kuin propagandanlevittäjä Pitkien Valkoisten puolesta, sivuuttaen Pitkien Valkoisten negatiiviset tapaukset, joita Hall itse onkuvannut. Tämä on informaation väärintulkintaa, jotain mitä Boylan on harrastanut muiden sisäpiiriläisten kuten Michael Wolfin kanssa.

Paola Harris esimerkiksi haastatteli Wolfia ja sai selville, että hän vastasi kysymykseen pahan/hyväntahtoisten avaruusolentojen ongelmasta ja Maata ympäröivästä ’alienkilvestä’ seuraavalla tavalla:

”Negatiiviset avaruusolennot saattavat joskus päästä läpi, ja se on se mitä monet anti-alien ufologit aina huomauttavat.” (The Earth Must Survive! … – The Michael Wolf Tapes II – April 1999)

Nyt tri. Wolf on täällä tunnustamassa negatiivisten avaruusolentojen olemassaolon, joten varmastikaan se ei ole disinformaatiota puhua negatiivisista avaruusolennoista ellei tri. Wolf itse levitä disinformaatiota.

Ja kuitenkin Boylan on nähnyt vaivaa siinä ettei tunnusta tätä informaatiota tai salli sitä levitettävän hänen listoillaan. Hän on tehnyt samanlaisia asioita muiden sisäpiiriläisten kuten Robert Dean ja Clifford Stone kanssa, jotka viittaavat negatiivisiin avaruusolentoihin.

Tiivistääkseni, Boylan sivuuttaa Hallin kirjassa kuvatut negatiiviset tapahtumat ja antaa ylipositiivisen arvion interaktioista Pitkien Valkoisten kanssa. Boylan toimii nyt Pitkien Valkoisten propagandistina ja esittää heidät eräänlaisena esimerkkimallina ’Tähtivierailijoista’, joita meidän tulisi innokkaasti tavoitella tapaavamme. https://www.youtube.com/watch?v=UPGvfDanq2M

Pitkät Valkoiset ovat todennäköisesti Pitkien Harmaiden variaatio, ja todennäköisesti ne ovat kotoisin Rigelin tähtijärjestelmästä Orionista, josta useat kontaktihenkilöt ovat väittäneet että siellä sijainneeseen pohjoismaiseen maailmaan soluttauduttiin ja se kaapattiin. Tämä pohjoismainen maailma, jonka geneettistä materiaalia on käytetty useiden muiden rotujen kuten Arcturuslaisten ohella, on ollut käytössä hybridien tuottamiseksi, jotka lopulta näyttävät pohjoismaisilta avaruusolennoilta, mutta ovat paljon lähempänä ’Pitkiä Harmaita’ ja niiden kyseenalaisia agendoja.

Pitkiä Valkoisia tulisi käsitellä äärimmäisellä varovaisuudella ja epäilyksellä. Suosittelen valintaa luoda kontakti hyväntahtoisempien rotujen kuten Siriuslaiset, Plejadit, Andromedalaiset kanssa, joilla ei ole historiaa ihmisten sieppaamisessa tai heidän pelottelussa.

Richard Boylanin hänen jäsenilleen esittämät ajatuskokeet päästä yhteyteen Pitkien Harmaiden kanssa perustuvat Pitkien Valkoisten ’tähtivieraiden’ propagandaversioon.

Rauhaa.

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

Israelilaisen yliopiston tutkimus UAP:sta

Johdanto

Franc Milburn on geostrategia- ja turvallisuusanalyytikko, joka on erikoistunut UFOihin. Eräs hänen tavoitteistaan on tuoda mukaan keskusteluun geostrategian, kansallisen turvallisuuden ja aseteknologian vaikutukset eri ilmiöihin, valtavirran tieteessä. Hän on entinen tiedustelu-upseeri ja Sandburstin sekä London School of Economicsin alumni.

Milburn kysyy: ”Miksi strategian, kansallisen turvallisuuden ja modernin kansainvälisen historian kurssit yliopistoissa eivät käsittele UAP:ta kun ne selvästikin ovat olleet suurvaltojen kanssa tekemisissä vuosikymmenet?”

Milburn on aiemmin kirjoittanut Lähi-Idästä ja strategisista aiheista ja nyt hän on julkaissut UAP:ta käsittelevän paperin Begin-Sadat Center for Strategic Studiesissa (BESA-tutkimuskeskus) Bar-Ilanin yliopistossa, Israelissa.

Tutkimuskeskus

Verkkosivujensa mukaan BESA-tutkimuskeskus on ”…riippumaton, puoluepoliittisesti neutraali ajatuspaja, joka tekee politiikkatoimiin liittyvää tutkimusta Lähi-Idästä ja globaalisista strategisista kysymyksistä, erityisesti kun ne liittyvät kansalliseen turvallisuuteen ja Israelin ulkopolitiikkaan sekä alueelliseen rauhaan ja vakauteen.”

Tutkimuspaperi

Tutkimuspaperi on luetteloitu nimekkeellä ”Lähi-Idän Turvallisuus- ja Politiikantutkimuksen julkaisuja #183” ja sen otsikko on ”Pentagonin UAP-toimikunta”. Paperia valmistellessaan kirjoittaja on kommunikoinut useille eri henkilöille sekä UAP-kentällä (esim. tri. Jack SarfattiJohn B. Alexander) että akatemiassa (esim. tri. Lani Kass, vanhempi tutkija Mitchell Institute for Aerospace Studiesissa).

 

Se alkaa esittelemällä Pentagonin UAP-toimikunnan (UAP Task Force, UAPTF), ja kysyy miksi sitä johtava virasto ei ole USA:n ilmavoimat? Se käsittelee kesäkuun 17. päivän 2020 senaetin tiedustelukomitean raporttia UAP:sta ja UAPTF:sta.

Milburn sen jälkeen tutkii kysymystä siitä voisivatko UAP:t olla ”eksoottista amerikkalaisteknologiaa, vihollisen teknologisesti samantasoisia hyökkäysalustoja (near-peer adversary platforms), tai aivan jotain muuta.” Tätä seurasi keskustelu viidestä UAP-havaintomuuttujasta sekä lainaus Christopher Mellonilta, entiseltä varapuolustusministerin tiedusteluapulaiselta, että ”…nämä eivät ole amerikkalaisia tai venäläisiä tai kiinalaisia aluksia.”

Muita paperissa käsiteltyjä aiheita ovat maahansyöksyneiden UFOjen noudot; UFOjen uhka, tri. Eric Davisin sähköpostikommunikaatio, vuoden 2004 Nimitzin tic tac -kohtaaminen, Scientific Coalition for UFOlogyn Nimitz-raportti; vanhan koulun UFO-aseteoriat, joulukuussa 2000 julkiseksi tehty Britannian puolustustiedustelun United Kingdom Defence Intelligence 55 UAP -raportti, Hal Puthoffin Venäjään liitetyt tutkimukset, ei-inhimilliset olennot, Wilsonin/Davisin dokumentti sekä UFO-paljastus.

Milburn kirjoittaa vihollisen samantasoisesta teknologiatiedoista:

”Kiinalaiset seuraavat Davisin ja UAPTF:n työtä ja ovat ilmeisesti jo lähestyneet Jack Sarfattia, ja DI55 huomioi heidän kiinnostuksensa UAP:hin jo kaksi vuosikymmentä sitten.”

Kaiken kaikkiaan tärkeä paperi, joka tiivistää useita aiheita UAP-tutkimuksesta. Erityisesti siksi kun ottaa huomioon paperin lukijakunnan ja sen, että se on julkaistu tieteellinen dokumentti. Milburnia pitää onnitella tämän kirjoittamisesta; ja BESA-tutkimuskeskusta pitää kiittää sen julkaisemisesta.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Valtapolitiikan epäonnistuminen strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon

Valtapolitiikan epäonnistuminen strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon — Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen globaalina puolustusstrategiana

Tutkimus #7

.

Julkaistu tammikuun 1. 2004, www.exopolitics.org

Michael E. Salla, PhD

.

.

TIIVISTELMÄ

.

Tämä tutkielma analysoi valtapolitiikan strategisia vaikutuksia, jotka on mallinnettu Bismarckin Preussin/Saksan avulla, joka on sijoitettu vastaamaan paljastamattomaan avaruusolentojen läsnäoloon, salaisiin puolustusjärjestelmiin jotka ovat syntyneet sekä täydelliseen yleisön pimennossa pitämiseen avaruusolentojen tekemisistä tai siitä että niillä olisi mikään merkittävä rooli planeetan puolustamisessa. Sen sijaan, että yleisö nähtäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä menestyksekästä responssia avaruusolentojen läsnäoloon, päätöksentekijät ovat pitäneet yleisöä strategisena kustannuseränä, joka tarvii pitää avaruusolentojen läsnäolosta mitään tietämättömänä. Yleisön rooli muuttui passiiviseksi perusresurssien tarjoajaksi siiloutuneille mustien projektien laajalle verkostolle, joka on suunniteltu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon menestyksekkäästi.

Tämä tutkielma esittää, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu heikkous, joka antaa yleisölle passiivisen roolin kaikissa globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Tässä tullaan esittämään, että on tarve täydelle avaruusolentojen läsnäolon paljastamiselle niin, että globaali ihmisyhteisö voi olla aktiivisessa roolissa globaalissa puolustuksessa kehittämällä ihmiskyvykkyyksiä kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden nostattaminen’; galaktinen historia ja koulutus; terveys; köyhyys; sekä ympäristöystävällisen Maan ulkopuolisen teknologian käyttöönotto. Nämä alat, joilla avaruusolennot tarjoavat meille apuaan, ovat myös marginaalisen kiinnostavia mustien projektien kansallisen turvallisuuden viranomaisille. Tehdessään yhteistyötä avaruusolentojen rotujen kanssa, joita kiinnostaa avustaa globaalia ihmisyhteisöä ‘tietoisuuden nostattamisen’ ja ‘ystävällisen teknologian’ kyvykkyysalueilla, ruohonjuuritason organisaatiot ja henkilöt ovat strategisesti vaikuttavia siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan ja miten luodaan globaali puolustus. Tämä tulee lopulta mahdollistamaan ihmisyhteisön olla paremmin valmistautunut vastaamaan kaikkiin epävarmoihin ennustamattomuuksiin, joita ne avaruusolennot saavat aikaan jotka pyrkivät riistämään ihmisiltä itsevaltiuden ja vapauden.

Lisäksi esitetään, että strateginen doktriini, joka uhkaa globaalia planeetan puolustusta, on epätasapainossa ja vääristynyt sotilaallisen ja teknologisen reaktion suuntaan vastaamaan ilmiöön, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason ihmiskyvykkyyksien kehittämisellä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa päätöksentekijöiden ja yleisön käsitellä monenlaisia globaaleja ongelmia, jotka tarjoavat peitetarinan ihmisten toimintaan soluttautumiselle niille avaruusolennoille, jotka pyrkivät kontrolloimaan Maapallon populaatiota ja resursseja. Valtapolitiikan epäonnistumisen huomiotta jättäminen asianmukaisena strategisena vastauksena avaruusolentojen läsnäoloon tarkoittaa samanlaisten poliittisten virheiden tekemistä mitkä johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tällä kertaa interplanetaarisella tasolla, mikä olisi suora uhka ihmisten suvereeniudelle ja vapaudelle.

Valtapolitiikan epäonnistuminen strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon — Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen globaalina puolustusstrategiana

Johdanto*

Avaruusolentojen salassa pidetty läsnäolo Maapallolla on jatkunut ainakin toisen maailmansodan ajasta, mikä on ollut suurvaltojen kansallisen turvallisuuden organisaatioiden korkeimpien upseerien tiedossa, jotka ovat yrittäneet kehittää menestyksekästä strategista vastetta. On olemassa vakuuttavia tietovuotajien todistuksia siitä, että eri avaruusolentojen ryhmät ovat ilmaantuneet Yhdysvaltojen korkeampien kansallisen turvallisuuden viranomaisten eteen tarjoamaan monenlaisia teknologioita, ohjelmia ja avunannon muotoja. Nämä kansallisen turvallisuuden viranomaiset päättivät astua salaiseen sopimukseen avaruusolentojen kanssa, jotka tarjosivat sotilaallisiin sovelluksiin käyttökelpoista teknologiaa. Näitä sopimuksia solmiessaan Yhdysvaltain poliittiset päättäjät tahallaan ottivat käyttöön strategisen politiikan, joka oli samanlainen kuin 1800-luvun Preussilla/Saksalla. Voimakkaan kanslerin, Otto von Bismarckin alaisuudessa, Preussi transformoi itsensä keskisuuresta saksalaisesta osavaltiosta, joka oli haavoittuvainen voimakkaampien eurooppalaisten naapuriensa vierellä, yhdistetyksi saksalaiseksi keisarikunnaksi, josta nopeasti tuli johtava eurooppalainen valta. Samalla tavoin korkeat viranomaiset Yhdysvalloissa suunnittelivat emuloivansa Preussin/Saksan roolia luotaessa strategiaa Maapallon suvereenien valtioiden koordinointiin Yhdysvaltain johdolla, jotta asianmukaisesti vastattaisiin avaruusolentojen läsnäoloon.

Kieltäytyessään avaruusolentojen rotujen tarjoamasta teknologisesta avusta, joka keskittyi ruohonjuuritason ‘ihmiskyvykkyyksien’ ja ‘planeetan puhdistuksen’ kehittämiseen, avaruusolentojen kanssa tekemisissä olleet poliittiset päättäjät antoivat ymmärtää, että he näkivät tämän strategisesti vaarallisena valintana, ottaen huomioon avaruusolentojen läsnäoloa ympäröivän epävarmuuden. Tämän jälkeen on salaa työskennelty laajan, siiloutuneiden ‘mustien projektien’ verkoston kautta kehittyneen planeetanpuolustusjärjestelmän kehittämiseksi, joka kykenisi varmistamaan suurvaltojen kuten USA, Venäjä, Britannia, Ranska ja Kiina suvereeniuden, sekä yleisemmin globaalin ihmiskunnan suvereeniuden. Projektiverkosto on rahoitettu ‘mustasta budjetista’, jonka USA:ssa yksistään arvioidaan vuosittain olevan yli biljoona dollaria, ja joka käytännössä on toinen ‘Manhattan Project’. [1]

Tämä tutkielma analysoi valtapolitiikan strategisia vaikutuksia, joita on mallinnettu Bismarckin Preussin/Saksan avulla, salaista puolustusjärjestelmää joka on rakennettu vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon ja täydellistä kansan pimennossa pitämistä avaruusolentojen tekemisistä ja niiden merkittävästä roolista planeetan puolustuksessa. Sen sijaan että yleisö nähtäisiin strategisena voimavarana kehitettäessä menestyksekästä vastetta avaruusolentojen läsnäoloon, poliittiset päättäjät ovat nähneet yleisön strategisena kuleränä, joka tulee pitää avaruusolentojen läsnäolosta mitään tietämättömänä. Yleisön rooli muuttui passiiviseksi perusresurssien tarjoajaksi laajalle siiloutuneiden mustien projektien verkostolle, joka on suunniteltu tarjoamaan menestyksekäs vaste avaruusolentojen läsnäoloon.

Tämä tutkielma esittää, että valtapolitiikan strategiassa on sisäänrakennettu virhe, joka antaa yleisölle passiivisen roolin kaikissa globaaleissa puolustusjärjestelmissä. Sen sijaan tässä esitetään, että avaruusolentojen läsnäolo tulisi paljastaa täydellisesti, jotta globaali ihmiskunta voi ottaa aktiivisen roolin globaalissa puolustuksessa kehittämällä ihmiskyvykkyyksiä useilla kriittisillä aloilla: ‘tietoisuuden nostattaminen’; galaktinen historia ja koulutus; terveys; köyhyys; ja ympäristöystävällisten avaruusolentojen teknologioiden käyttöönotto. Nämä avunannon alueet, joita avaruusolennot ovat tarjonneet meille, ovat sittemmin saaneet vain marginaalisesti huomiota mustien projektien kansallisen turvallisuuden viranomaisilta. Tekemällä yhteistyötä avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita avustamaan globaalia ihmiskuntaa näillä ‘tietoisuuden nostattamisen’ ja ‘ystävällisen teknologian’ kyvykkyyksien aloilla, ruohonjuuritason organisaatiot ja henkilöt ovat merkittävässä strategisessa vaikutusasemassa siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallitaan ja globaali puolustus järjestetään. Tämä lopulta mahdollistaa ihmiskunnan olla paremmin valmistautunut vastaamaan kaikkiin epävarmoihin ennustamattomuuksiin, joita ne avaruusolennot saavat aikaan jotka pyrkivät riistämään ihmisiltä itsevaltiuden ja vapauden.

Lisäksi esitetään, että strateginen doktriini, joka uhkaa globaalia planeetan puolustusta, on epätasapainossa ja vääristynyt sotilaallisen ja teknologisen reaktion suuntaan vastaamaan ilmiöön, joka vaatii sotilaallisten/teknologisten projektien tasapainottamista ruohonjuuritason ihmiskyvykkyyksien kehittämisellä. Tämän tasapainon löytäminen mahdollistaa päätöksentekijöiden ja yleisön käsitellä monenlaisia globaaleja ongelmia, jotka tarjoavat peitetarinan ihmisten toimintaan soluttautumiselle niille avaruusolennoille, jotka pyrkivät kontrolloimaan Maapallon populaatiota ja resursseja. Valtapolitiikan epäonnistumisen huomiotta jättäminen asianmukaisena strategisena vastauksena avaruusolentojen läsnäoloon tarkoittaa samanlaisten poliittisten virheiden tekemistä mitkä johtivat ensimmäiseen maailmansotaan, mutta tällä kertaa interplanetaarisella tasolla, mikä olisi suora uhka ihmisten suvereeniudelle ja vapaudelle.

Strateginen dilemma — Strategisten liittolaisten löytäminen avaruusolentojen roduista

Viralliset tiedot avaruusolentojen läsnäolosta saatiin toisen maailmansodan aikaan, jolloin poliittiset päättäjät Yhdysvalloista ja liittoutuneiden joukosta saivat vastaansa vaikean dilemman miten reagoida parhaan mukaan. [2] He olivat lopullisesti saaneet tietää avaruusolentojen olemassaolosta, joilla on kaikkein menestyksekkäimpien liittolaisten asejärjestelmät sadoilla, ellei tuhansilla vuosilla ohittavaa kehittynyttä teknologiaa. Vieläkin järkyttävämpää oli, että avaruusolennoilla oli kehittyneitä mentaalisia ja psyykkisiä voimia, joilla oli potentiaali salakavalasti vaikuttaa jopa kaikkein sofistikoituneimpiin poliittisiin päättäjiin heille viestittäessä, puhumattakaan varautumattomasta yleisöstä. Esimerkki näiden rotujen mentaalisista kyvyistä tulee erään sisäpiiriläisen kuvauksesta, joka väitti että avaruusolentojen rodut kuten ‘Harmaat’ käyttävät ‘suggestiivista telepatiaa’, joka hienovaraisesti mahdollistaa ihmisten manipuloinnin kaikessa viestinnässä:

Harmaat, ja suurin osa avaruusolennoista muutenkin, kommunikoivat ihmisten kanssa ainoastaan eräänlaisen telepatian muodolla, jota me kutsumme suggestiiviseksi telepatiaksi, koska se vaikutti siltä että Harmaat kommunikoivat tavalla, jolla he yrittivät johdatella keskustelua tiettyyn lopputulokseen. Toisin sanoen, heillä oli aina agenda, ja me emme koskaan voineet olla varmoja olimmeko me heidän agendansa pelinappuloita vai olimmeko me päässeet lopputulokseen, joka oli aivan meidän omamme. [3]

Näiden teknologisesti ja mentaalisesti kehittyneiden avaruusolentojen näyttäytyminen mutkistui siitä seikasta, että ilmeisesti oli useita rotuja, jotka kilpailivat toisiaan vastaan Maapallon monitoroinnissa ja/tai sen kanssakäymisessä. Näiden avaruusolentojen rotujen aikeita, aktiviteetteja ja agendoja ei ollut mahdollista selvittää läpikotaisin. Jotkut vaikuttivat ystävällisiltä, jotkut epäystävällisiltä ja monet neutraaleilta. [4] Tämä oli kansallisen turvallisuuden viranomaisille valtava poliittinen dilemma, jotka yrittivät arvioida globaalia poliittista ympäristöä toisen maailmansodan lopulla. Minkä rotujen kanssa poliittiset päättäjät voisivat tehdä yhteistyötä oppiakseen enemmän avaruusolennoista yleensä ja kehittääkseen asianmukaisen strategisen vasteen? Poliittisten päättäjien tarvitsi ensin identifioida ja kategorisoida eri avaruusolentojen rodut sen suhteen keiden kanssa voidaan tehdä yhteistyösopimuksia; ketkä voidaan turvallisesti sivuuttaa niiden strategisten vaikutusten suhteen; ja keitä piti tarkkailla ja jopa vastustaa strategisina kilpailijoina Maapallon populaation ja resurssien kontrolloimisessa.

Avaruusolentojen rotujen keskuudessa oli suuria erimielisyyksiä politiikasta koskien avaruusolentojen teknologian vaihdantaa, jolla oli asesovellutuksia. Jotkut avaruusolennot olivat halukkaita vaihtamaan teknologiaa, jolla oli asesovellutuksia, vaihdossa luvasta suorittaa biologista ohjelmaa, jonka tarkoitus oli geneettisesti parantaa heidän omaa rotua. Tämä rotu yleisesti tunnetaan nimellä ‘Harmaat’, joiden väitetään tulevan Zeta Reticulumista ja joiden väitetään ylikäyttäneen kloonausprosessiaan niin paljon, että heidän geeniperimänsä on kärsinyt. [5] Sitä vastoin humanoidiavaruusolentojen rotu vaikutti olevan halukas auttamaan planeetan populaatiota ‘nostamaan tietoisuuttaan’ ja kehittämään ympäristöystävällisiä teknologioita. Nämä humanoidirodut eivät tarjonneet teknologiaa, jolla olisi ollut sotilaallista merkitystä, ja sen sijaan he vaativat ydinaseista riisuntaa, joita he pitivät äärimmäisen vaarallisina. [6]

Strateginen dilemma tässä päätöksessä poliittisille päättäjille paheni eri avaruusolentojen rotujen välisestä monimutkaisesta suhteiden verkosta, joista jotkut olivat ystävällisiä, toiset neutraaleja, ja jotkut vihamielisiä. ‘Tieteellisen kaukokatselijan’ tri. Courtney Brownin mukaan useat eri avaruusolentojen rodut, joilla on monia eri faktioita, teki vaikeaksi lopullisesti määrittää heidän pitkäaikaiset tavoitteensa ja agendansa. [7] Avaruusolentojen faktioiden monimuotoisuus ja heidän keskenään käymänsä sodat saavat historiallista tukea sumerilaisesta nuolenpääkirjoituksesta, joissa kuvataan muinaisten Anunnakien aktiviteetteja (avaruusolentojen rotu mystiseltä Nibiru-planeetalta), jotka olivat roolissa ihmissiirtokunnan perustamisessa Maapallolle. [8] Avaruusolentojen suhteiden ja faktioiden monimuotoisuus teki vaikeaksi arvioida mikä olisi strateginen vaikutus yhden tietyn rodun kanssa työskentelemisellä, sillä nämä avaruusolentojen suhteet vaikuttivat häilyviltä. Oli näyttöä siitä, esimerkiksi, että salainen ja Maapallolla alkuperäinen ‘Reptiliaanien’ rotu teki yhteistyötä dominantimman siivekkäiden Reptiliaanien rodun kanssa Alpha Draconikselta, joilla oli pitkä konfliktien ja yhteistyön historia Harmaiden kanssa. [9] Harmaiden suhteet näihin Reptiliaanirotuihin tuli ottaa huomioon kaikissa sopimuksissa, sillä teknologianvaihdanta vaikuttaisi suhteisiin ihmisten ja salaisen Maapallon alkuperäisrodun välillä.

Voidaan päätellä, että ennen geenikokeista sopimukseen pääsyä kansallisvaltioiden hallituksien kanssa teknologianvaihdannan suhteen Harmaat olivat tehneet sopimuksen pitkän aikaa Maapallolla asuneiden Reptiliaanien kanssa, joiden olemassaolon väitetään edeltävän ihmisiä planeetallamme. [10] Tämä tarkoitti, että kaikki sopimukset Harmaiden kanssa olisivat implisiittisesti ottaneet mukaan tai yhteistyöhön Reptiliaanirodun, jotka ovat historiallisesti olleet voimakkaassa asemassa, jos eivät salaisesti kontrolloineet, keskeisiä kansallisia instituutioita. [11]

Käänteentekevässä, vaikkakin salaisessa, poliittisessa päätöksessä koko planeetan puolesta kansallisen turvallisuuden organisaatiot Yhdysvalloissa ja muissa suurvalloissa päättivät muodostaa strategisen allianssin Harmaiden ja niiden Reptiliaanirotujen kanssa, jotka tekivät Harmaiden kanssa yhteistyötä. Tämän allianssin tavoite oli mahdollistaa salaiset kansallisen turvallisuuden organisaatiot, joilla tehokkaasti rakentaa laaja ‘mustien projektien’ verkosto, jonka tarkoitus oli tarjota asianmukainen puolustusinfrastruktuuri planeetalle käyttäen avaruusolentojen teknologiaa ja informaatiota. Nämä salaiset sopimukset ovat johtaneet useiden maanalaisten tukikohtien rakentamiseen ympäri planeettaa, jotka kytkeytyvät toisiinsa erittäin kehittyneellä liikennejärjestelmällä ja täysillä tukipalveluilla. [12] Jotkut näistä ovat ihmisten ja avaruusolentojen yhteisiä maanalaisia tukikohtia paikoissa kuten Dulce, New Mexico, ja Pine Gap Australia. [13]

Sisäpiiriläiset ovat väittäneet, että Dulcen tukikohdassa sekä Harmaat että Reptiliaanit työskentelevät rinta rinnan ihmisten kanssa eri korporaatioiden sopimuksilla, joita Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot valvovat, ja että tavalliset siviilit joutuivat monenlaisten ihmisoikeusrikkomusten kohteiksi. [14] Allianssi tarkoitti, että muut rodut, jotka olivat enemmän halukkaita auttamaan ihmiskuntaa ratkomaan yhteiskunnallisia ja ympäristön ongelmia, sysättiin sivuun johtuen niiden strategisesta merkityksettömyydestä avaruusolentokysymystä käsitteleville poliittisille päätöksentekijöille. Malli, jota kansallisen turvallisuuden organisaatiot USA:ssa käyttivät kehittämään ‘menestyksekkään strategian’ perustui Realpolitik-käsitteeseen eli ‘valtapolitiikkaan’. ‘Valtapolitiikkaa’ käytettiin menestyksellä 1800-luvun Preussissa kehittämään sen sotilaallista ja teollista kapasiteettia samalla kun yhdistettiin Saksan aateliskunnat ilman, että sen eurooppalaisnaapurit olisivat liittoutuneet yhteen estämään Preussin nopeaa vallan ja vaikutusvallan kasvattamista.

’Valtapolitiikka’, Yhdysvallat & avaruusolentojen läsnäolo

‘Valtapolitiikka’ viittaa käsitteeseen Realpolitik, jota eri kansallisvaltioiden johtajat ovat harjoittaneet sitten kardinaali Richeliun, joka oli Ranskan pääministeri vuosina 1624-42, mutta jota kaikkein menestyksekkäimmin on harjoittanut Otto Von Bismark, Preussin viimeinen pääministeri ja Saksan ensimmäinen liittokansleri (1862-90). [15] Bismarckin valtapolitiikka perustui kahteen oletukseen kansainvälisen politiikan luonteesta. Ensinnäkin valtiot käyttäisivät kaikkia mahdollisia käytössä olevia keinojaan edistämään kansallisia ‘interessejään’. Ja toiseksi, ‘vallan tasapaino’ oli keskeistä rauhan ja vakauden säilyttämisessä, ja valtioiden tuli kunnioittaa tätä kilpaillessaan omista kansallisista intresseistään. [16] Eettiset ja/tai universaalit periaatteet olivat parhaimmillaankin irrelevantteja valtapolitiikalle; tai pahimmillaan kansakunnan turmio. [17] Tällä tavoin ‘valtapolitiikka’ oli keskiajan italialaisen teoreetikon
Nicolo Machiavellin poliittisen filosofian jatke, joka oli suunniteltu laajentamaan Itsevaltiaan valtaa sinne missä moraalilla ei ollut mitään itseisarvoa, muuta kuin sen käyttökelpoisuus lopullisen tavoitteen, poliittisen vallan, saavuttamiseksi. [18]

Valtapolitiikka tarkoitti muiden valtioiden kilpailevien intressien keskellä navigointia tavalla, joka asteittain lisäsi omia kansallisia intressejä kilpailijoiden kustannuksella ilman, että kilpailijat liittoutuisivat estämään status quon muutosta. Preussin tapauksessa tämä tarkoitti Preussin vaikutusvallan laajentamista Euroopassa Itävallan ja Ranskan kustannuksella ilman, että Britannia tai Venäjä reagoisivat tavalla, joka johtaisi Preussin kansallisia intressejä uhkaaviin liittoihin. Suhteellisen lyhyessä ajassa virkaan astumisestaan Bismarckin Preussi menestyksekkäästi kukisti Itävallan (1866) ja Ranskan (1870-71) kahdessa lyhyessä sodassa. Preussi onnistui yhdistämään pohjoisen Saksan osavaltiot vuonna 1866 liittovaltioksi, jota Preussi johti, ja sitten absorboimaan kaikki läänit Saksan keisarikuntaan vuonna 1871 Preussin kuningas Wilhelm I:n johdolla Bismarckin toimiessa liittokanslerina. Bismarckin kyky pyörittää Preussin kilpailijoita tavalla joka asteittain kasvatti Preussin/Saksan intressejä ilman kilpailijoiden vastareaktiota muuttui malliksi siitä miten valtio voisi strategisesti käyttää sen varoja muuttuakseen dominantiksi peluriksi alueellisessa järjestelmässä.

Bismarckin valtapolitiikkaa on käytetty esimerkkimallina kehitettäessä strategiaa sille miten kansallisen turvallisuuden virastot Yhdysvalloissa ja muissa suurvalloissa voisivat vastata avaruusolentojen läsnäoloon. Eräs kaikkein eniten valtapolitiikkaa strategiana kehittäneistä henkilöistä oli tri. Henry Kissinger, joka oli tunnettu realpolitik:n kannattaja hänen ristiriitaisella urallaan. [19] Vähemmän tunnettua on, että Kissinger nousi nimekkääseen johtoasemaan salaisissa komiteoissa, joiden tehtävä oli hallita avaruusolentoasiaa, kuten Majestic 12/PI 40/Committee of the Majority Yhdysvalloissa, ja Bilderberg Group sekä Trilateral Commission kansainvälisesti. [20] Olennaisesti Yhdysvaltain valitsema strateginen vaste avaruusolentojen läsnäoloon oli valtapolitiikan versio, ja Kissinger oli suurelta osin vastuussa tästä. Tämä tarkoitti, että Yhdysvaltain poliittiset päättäjät näkivät muut valtiot ja eri avaruusolentojen faktiot strategisina liittolaisina ja/tai kilpailijoina Maapallon resursseista ja populaatiosta. Yhdysvaltain Kissingerin ohjauksessa käyttöön ottaman valtapolitiikan tavoite oli kasvattaa Yhdysvaltain toisen maailmansodan jälkeista statusta planeetan kaikkein voimakkaimpana valtiona, ja johtaa tietä salaa koordinoidussa globaalissa reaktiossa avaruusolentojen läsnäoloon. [21]

Valtapolitiikan harjoittajat yrittivät identifioida ne avaruusolennot, joiden kanssa he parhaiten voisivat tehdä yhteistyötä edistääkseen omia kansallisia intressejään, samalla kun he varmistivat vallan tasapainon joka estäisi ‘maailmojen sodan’ tai sodan suurvaltojen välillä avaruusolentokysymyksestä. Eettiset tai unversaalit periaatteet kuten ‘galaktinen veljeys’, ‘universaali rauha’ ja ‘kosminen laki’ olivat joko irrelevantteja, tai niitä pidettiin tuhoisina kansallisille intresseille ja globaalille puolustukselle. Ne avaruusolentojen ryhmät, jotka harjoittivat tällaisia eettisiä/universaaleja periaatteita, jätettiin huomiotta koska ne eivät edistäisi suurvaltojen kansallisia intressejä poliittisten päättäjien mielestä. Avaruusolentojen rodut, jotka olivat halukkaita solmimaan sopimuksia, joilla edistää suurvaltojen kansallisia intressejä, yhteisiä oikeuksia tukikohdille, vaihtaa avaruusolentojen teknologiaa, kokeilla ihmisten geneettisellä materiaalilla ja muokata käyttäytymistä eri tekniikoin, näin muuttuivat salaisiksi Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen liittolaisiksi.

Poliittiset päättäjät, jotka käyttivät valtapolitiikkaa heidän avaruusolentoja käsitellessään, näkivät ‘kansalliset intressit’ kapeakatseisen rajoittavasti sotilaallisina, teollisina ja tieteellisten kyvykkyyksien tekijöinä, jotka vaaditaan tehokkaan sotilaskapasiteetin rakentamiseksi estämään kaikki mahdolliset epähaluttavat avaruusolentojen interventiot ihmisten asioihin. Nähtiin, että tämä olisi paras keino suojella Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen kansallisia intressejä. Pitävää näyttöä tästä valtapolitiikan strategiasta tulee sisäpiiriläisten todistuksista, jotka osallistuivat aseita kehittäneisiin salaisiin takaisinmallinnusohjelmiin, joita ei saanut paljastaa yleisölle tai vaaleilla valituille edustajille. [22]

Kun puhutaan Yhdysvaltain noususta globaaliksi ylivallaksi, he tekivät sopimuksia niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka auttaisivat Yhdysvaltojen strategisten tavoitteiden toteutumista, ja sotilaskonflikteja esiintyi niiden kanssa, joilta piti voittaa strategisesti merkittäviä varoja. Useiden sisäpiiriläisten todistusten mukaan Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksia avaruusolentojen kanssa. Eversti Phillip Corso, erittäin palkittu upseeri, joka palveli Eisenhowerin National Security Councilissa, kirjoitti: “Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumisen niiden kanssa (avaruusolennot) niin kauan kuin emme taistelleet niitä vastaan. Ne sanelivat ehdot, koska ne tiesivät, että se mitä me eniten pelkäsimme oli paljastus.” [23] Tri. Michael Wolfin mukaan, joka on entinen National Security Councilin konsultti ja sisäpiiriläinen, Eisenhowerin hallinto solmi sopimuksen niinkutsuttujen Harmaiden avaruusolentojen kanssa Zeta Reticulumin neljänneltä planeetalta, mutta tätä sopimusta ei koskaan ratifioitu perustuslaillisesti. [24] Salaisen sopimuksen Eisenhowerin hallinnon ja avaruusolentojen rotujen välillä ovat paljastaneet useat muut ‘sisäpiiriläiset’, jotka väittivät päässeensä käsiksi tuolloin salaisiin dokumentteihin, jotka puhuivat tällaisen sopimuksen olemassaolosta. [25]

Molemmat puolet ilmeisesti rikkoivat näitä sopimuksia. Avaruusolentojen rodut salaa abduktoivat ja kokeilivat useammalla ihmiskkohteella kuin he paljastivat sotilastiedustelulle. [26] John Learin mukaan, joka on entinen CIA-kätyri ja kuuluisan Lear Jetin suunnittelijan poika,

...tehtiin diili, jossa kehittyneen avaruusolentojen teknologian vaihdossa me sallisimme niiden siepata pienen määrän henkilöitä, ja me tietyin ajoin saisimme listan niistä henkilöistä, jotka oli abduktoitu. Me saimme vähemmän kuin neuvotteluissa puhuttu teknologia, ja huomasimme että abduktioiden lukumäärä oli miljoonakertaisesti suurempi kuin mihin me olimme naiivisti suostuneet. [27]

Yhdysvaltain armeija sen jälkeen alkoi ampua avaruusolentojen aluksia kehittyneellä aseteknologialla ja kaapata heidän aluksiaan miehistöineen. [28]

On näyttöä siitä, että High frequency Active Auroral Research Program (HAARP) on itse asiasssa partikkelisädeprojektori, joka kykenee tuottamaan globaalin suojakilven. Se projisoi nopeita ioneja magnetosfääriin ja näin tuhoaa kaikkien Maapallolle yrittävien alusten sähköjärjestelmät. [29] Tämä salainen sodankäynti tunnistamattomien avaruusolentojen rotujen kanssa muuttui tavaksi saada avaruusolentojen teknologiaa, jota ei saatu neuvoteltujen sopimusten avulla. Kuten Bismarckin Preussi/Saksa, Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten valtapolitiikka samanaikaisesti etsisi vallan tasapainoa, joka varmistaisi ettei ajauduttaisi planeettainväliseen sotaan, mutta myös rajasi sotilaskonfliktit pois niiden avaruusolentojen rotujen tapauksessa, jotka vahvistivat Yhdysvaltain strategista asemaa.

Globaalilla tasolla on edelleen pyrkimyksiä koordinoida sotilasvoiman käyttöä multilateraalisten instituutioiden avulla, kuten YK:n sallima interventio Irakiin/Kuwaitiin vuonna 1991; tai NATOn sotilasinterventio Kosovoon vuonna 1999; tai multilateraalinen toiminta, jota USA:n johdolla toteutti ‘halukkaiden koalitio’ (Irak 2003). Valtapolitiikan strategia oli se, että globaali ihmiskunta Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen johdolla kykenisi käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa voima-asemasta. Lopullinen tavoite on rakentaa linnake planeetalle avaruusolentojen interventiota ja/tai kukistamisaikeita vastaan.

On selvää näyttöä siitä, että Yhdysvaltain ja sen liittolaisten toteuttamalla valtapolitiikalla reaktiona avaruusolentoihin on suurena komponenttina globaalin valvontajärjestelmän ja eksoottisten asejärjestelmien rakentaminen sekä planeetan taivaalle että meriin. Matalataajuisia aktiivisia ääniaaltoja on käytetty laivastossa näennäisesti monitoroimaan sukellusveneiden merenalaisia toimia, mutta tarkemmin avaruusolentojen aluksia, ja niillä on vahingoittava vaikutus planeetan mereneläviin. [30] USA:ssa on laitettu vireille oikeusjuttuja laivaston testaamisen lopettamiseksi, mutta on kyseenalaista haluaako laivasto omasta tahdostaan lopettaa sellaiset kokeet johtuen tarpeesta monitoroida avaruusolentojen aktiviteettia maailman merissä. Merivalvonnan lisäksi olisi planeetan ympärillä globaali sähkömagneettinen suojakenttä. Prototyyppi tällaisesta globaalista suojakentästä on High frequency Active Auroral Research Program (HAARP), jota voidaan käyttää hiukkasgeneraattorina ampumaan ioneita magnetosfääriin, jotka nopeasti ympäröivät Maapallon sähkömagneettisella suojakilvellä avaruusolentojen alusten saapumisen ehkäisemiseksi. [31] Maapallosta tulisi kaikin mittarein planetaarinen linnake. Strategiset ‘planetaarisen linnakkeen’ politiikan seuraamukset olisivat, että ainoastaan ne avaruusolentojen rotujen ryhmittymät, joiden sallitaan ‘näyttäytyä’ globaalille populaatiolle, olisivat ne, jotka palvelevat Yhdysvaltojen ja suurvaltojen ‘kansallisia intressejä’, kuten pieni määrä avaruusolentojen asioita hoitavien päätöksentekijöiden ryhmästä on määritellyt. Tämä rajaisi planetaarisen kontaktinjälkeisen maailman avaruusolentojen kanssa käytyjen interaktioiden määrää ja laatua niihin, joiden kanssa päätöksentekijät ovat sallineet solmia salaiset sopimukset. Näin voitaisiin ennustaa, että varsinaiset olosuhteet massakontaktitapahtumalle teeskenneltäisiin tai hämättäisiin tavalla, joka palvelisi eliitin poliittisia päättäjiä ja heidän kanssaan työskenteleviä avaruusolentojen ryhmittymiä. [32]

.

Valtapolitiikan epäonnistuminen & keskitetty globaali puolustusjärjestelmä avaruusolentojen interventiota ja kukistusaikeita vastaan

Preussin/Saksan historialliseen kokemukseen perustuva valtapolitiikka näyttää olevan ymmärrettävää ja jopa ansiokasta perusstrategiana säilyttää ihmiskunnan suvereenius ja itsenäisyys reaktiona teknologisesti kehittyneempiin avaruusolentojen rotuihin. Historialliset mallit kuten Amerikan valloitus ovat todistus perusteettomien oletusten tekemisen vaarasta teknologisesti kehittyneemmän vierailijan hyväntahtoisista aikeista. Kansallisten etujen ajamisen strateginen politiikka olemalla tekemisissä avaruusolentojen rotujen kanssa armeijan modernisaation ja suurvaltojen keskinäisen poliittisen koordinaation ohjelmien kautta saattaa näyttää järkevältä tavalta edistyä hoitamaan asioita monien tuntemattomien avaruusolentotoimijoiden keskuudessa ja hoitamaan niiden mahdollisesti aiheuttamia ongelmia ihmisten suvereeniudelle.

On näyttöä siitä, että kylmän sodan taustalla olevasta vihamielisyydestä suurin osa oli teeskennelty peittämään todellinen strateginen yhteistyö, jota suurvaltojen välillä tehtiin, sekä tarve pitää tämä salaisuutena kansalta. [33] Keskeinen oletus tämän yhteistyöstrategian taustalla oli, että globaali yleisö ei olisi kykeneväinen käsittelemään sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia seuraamuksia, joita avaruusolentojen läsnäolosta aiheutuu, ja että ennenaikaisesta paljastuksesta aiheutuisi yhteiskunnan infrastruktuurin hajoamisen riski. Tämä johti nopeaan modernisaatio-ohjelmaan, joka perustui avaruusolentojen teknologiaan, ja sopimuksista tuli erittäin suojeltuja valtionsalaisuuksia, mikä näin esti kansalta virallisten tietojen saannin avaruusolentojen läsnäolosta. Vaaleilla valituista edustajista sai tietoa vain keskeisten kabinettien tai lainsäädännöllisten asemien edustajat, jotka olivat kriittisiä lainsäädännön luomiselle siiloutuneiden mustien projektien verkoston sekä niitä rahoittaneiden mustien budjettien luomiseksi. [34]

Tämä oli samansorttista valtapolitiikkaa kuin mitä Bismarckin Preussissa/Saksassa, jossa Saksan keisarikunta oli demokraattinen vain nimen perusteella ja jossa parlamentti ei voinut saada läpi yhtään sitovaa päätöstä, eikä se kontrolloinut päätöksentekoprosessia. Saksan parlamentti ja kansa näin ei voinut toimia esteenä varomattomalle uudelle saksalaiselle keisarille Wilhelm II:lle, kun varovainen Bismarck pakotettiin eläköitymään vuonna 1890. Tämä lopulta osoittautui tuhoisaksi ja oli suoraan vastuussa eurooppalaisten jännitteiden kasautumisesta, jotka johtivat ensimmäiseen maailmansotaan ja paljastivat valtapolitiikan sisäänrakennetut virheet. Saksan kansan poissulkeminen todellisesta päätöksentekoprosessista tarkoitti sen ainoan kelvollisen varomattoman kansakunnan johdon esteen purkamista keskitetyssä poliittisessa järjestelmässä. Perinteinen selitys on, että ensimmäinen maailmansota aiheutui Wilhelm II:n huolimattomasta politiikasta, ja että varovaisempi Bismarck ei koskaan olisi antanut sodan tapahtua. [35] Tämä selitys peittää syvemmän synnyn, joka oli Bismarckin luoma keskitetty päätöksentekoprosessi, joka eliminoi kaikki kansakunnan tasolla esiintyneet vakausmekanismit valtapolitiikan tieltä. Vaikka sellainen systeemi voisikin toimia varovaisempien päätöksentekijöiden kuten Bismarck käsissä, se olisi tuhoisaa vastuuttomampien päättäjien kohdalla. Historia on osoittanut, että valtapolitiikka on sisäisesti rikki strategisena doktriinina, sillä se kannustaa keskitettyyn poliittiseen järjestelmään, jossa vastuuttomia johtajia ja heidän politiikkaansa ei rajoiteta paljoakaan.

.

Vaikuttaa siltä, että samanlainen tilanne on esiintymässä siinä miten Yhdysvaltain johto hoitaa avaruusolentojen läsnäoloa. Kissingerin varovaisemman tyylinen valtapolitiikka perustuu hänen omaan strategiseen ymmärrykseen eri avaruusolentotoimijoista, mitä haastaa uusien johtajien sukupolvi. Tämä uusi poliittisten päättäjien sukupolvi hoitaa avaruusolentojen asioita rohkeammin ja vähemmän riskejä välttelevästi kuin Kissingerin sukupolvi, joka hyvin muistaa toisen maailmansodan kauhut ja tarpeen estää sellaisen tapahtuminen koskaan enää. Sisäpiiriläiset kuten Michael Wolf keskustelevat johtamistyylistä ryhmässä, jota hän kuvaa ‘kabaaliksi’, joilla on xenofobinen viha avaruusolentovierailijoita kohtaan ja jotka haluavat armeijan väliintuloa. [36] Aivan kuten Bismarckin vaikutusvalta Saksan ulkopolitiikkaan sai väistyä uuden sukupolven riskinottajien tieltä Wilhelm II:n alaisuudessa, niin myös Kissingerin vaikutusvalta avaruusolentokysymyksessä on nyt väistymässä. Tämä johtaa vaaralliseen aikakauteen, jossa huono asiainhoito voi johtaa sotilasseikkailuihin niiden osalta, jotka vetelevät avaruusolentohallintajärjestelmän naruista, ja se uhkaa äärimmäisellä pitkän aikavälin tavalla ihmiskunnan suvereeniutta. Lyhyesti, valtapolitiikan strategia, joka on dominoinut avaruusolentohallintajärjestelmää, on luonut perustan tuhoisalle tavalle siinä miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan.

Valtapolitiikan epäonnistuminen koherenttina strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon johtuu asioista perillä olevan kansan roolin sivuuttamisesta avaruusolentojen läsnäolon hoidossa. Erityisen sivuutettu on idea siitä, että ihmiskyvykkyyksien kehittäminen olisi elintärkeä voimavara avaruusolentojen kanssa toimimisessa. Tämä avaruusolentovaltapolitiikan lähestymistavan sisäänrakennettu virhe perustuu oletukseen, että yleisö on ‘pehmeä kohde’, jonka avaruusolentojen rodut voisivat helposti kukistaa, ja näin uhata mitä tahansa käynnissä olevaa modernisaatio-ohjelmaa ja koordinoitua vastetta avaruusolentojen läsnäololle. Uskotaan, että salaisen siiloutuneen kansallisen turvallisuuden järjestelmän luominen olisi paras turva avaruusolentojen kukistusaikeita vastaan samalla kun kehitetään sotilaallisia, teknologisia ja tieteellisiä kyvykkyyksiä vastaamaan avaruusolentojen läsnäoloon. Lyhyesti, salainen siiloutunut kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa ‘kovan kohteen’ kukistusaikeille verrattuna yleisöön ‘pehmeänä kohteena’. On näyttöä siitä, että USA:ssa tämä salainen siiloutunut kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaa toisen ‘Manhattan Projectin’, joka ylittää ensimmäisen Manhattan-projektin ja ydinaseiden kehittämisen. [37]

.

Valitettavasti sisäpiiriläisten todistukset ovat näyttäneet sen oletuksen epäpätevyyden, että salainen siiloutunut kansallisen turvallisuuden järjestelmä muodostaisi kovan kohteen avaruusolentojen kukistusaikeille. Avaruusolentojen soluttautumista ja tuhotöitä on tapahtunut sotilastiedusteluyhteisössä, korporaatioissa jotka salaa toteuttavat avaruusolentojen läsnäoloon liittyviä sopimuksia sekä keskeisissä koulutus- ja tutkimusinstituutioissa. [38] Phil Schneider, entinen mustissa projekteissa maanalaisia tukikohtia rakentamassa ollut infrainsinööri, todisti yksityiskohtaisesti avaruusolentojen kukistusaikeiden laajuudesta sarjassa julkisesti pidettyjä luentoja ennen hänen löytymistään kuolleena epäilyttävissä olosuhteissa. [39] Sisäpiiriläisten lisätodistukset ovat tarjonneet informaatiota avaruusolentojen rotujen historiallisesta ja nykyisestä roolista ihmisten tekemisten horjuuttamisessa. [40] Sisäpiirin todistusten lisäksi on myös ‘salaliittoteorioiden tutkijoita’ kuten Jim Marrs, David Icke, Lynne Picknett ja Clive Prince, jotka kuvaavat sitä miten avaruusolennot ovat kyenneet kumoamaan poliittisten päätöstentekijöiden korkeimpien tasojen yhteisön sekä nykyaikana että historiallisesti. [41]

Avaruusolentojen horjuutustoimet nykyaikana on mahdollistanut salailu ja siilot, jotka on otettu käyttöön koskien kaikkea avaruusolentojen läsnäoloon liittyvää. Lisäksi on näyttöä siitä, että kehittynyttä teknologiaa, mm. mielenhallintaa, implantteja, huumeita ja psykotroniikkaa on käytetty kontrolloimaan ihmisiä. [42] Todistukset henkilöiltä, jotka ovat osallistuneet salaisiin siiloutuneisiin valtion projekteihin, kuten Preston Nichols, Al Bielek ja Stewart Swerdlow osoittavat näiden teknologioiden kaikkialle tunkeutuvan käytön ja jopa avaruusolentojen rotujen aikamatkailu- ja kloonausteknologioiden käytön. [43] Sellaiset teknologiat tarjoavat avaruusolennoille mahdollisuuden horjuttaa keskitettyä päätöksentekoprosessia, sillä vaaditaan ainoastaan muutaman keskeisen päätöksentekijän vaarantaminen koko kansallisen turvallisuuden viraston horjuttamiseksi. Todellakin voidaan sanoa, että avaruusolennot erityisesti rohkaisevat keskitetyn päätöksenteon prosessiin kansallisen turvallisuuden suhteen silloin kun ne haluavat sitä horjuttaa. Avaruusolentojen roduilla, jotka solmivat salaisia sopimuksia, voi olla lopullisena päämääränään koko kansallisen turvallisuuden järjestelmän tuhoaminen valtioissa kuten Yhdysvallat, ja ne voivat leikkiä tekevänsä yhteistyötä vaikka todellinen tarkoitus on kukistaminen eikä ihmisten avun saaminen niille tärkeissä aiheissa. Yhteistyön tekeminen siiloutuneiden mustien projektien verkostossa tarjoaa mahdollisuuden tälle avaruusolentojen kukistamiselle tapahtua hiljaksiin, ja sillä on pitkäaikaiset kustannukset ihmisten suvereeniudelle ja vapaudelle.

.

Avaruusolentojen päätöksentekoprosessin horjuttamisaikeiden ongelman käsittely vaatii laajaa sisäisen tarkastuksen toimien joukkoa, jotka ovat osa robustia demokraattista prosessia, joka perustuu läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja tilivelvollisuuteen, eikä niinkään salaiseen siiloutuneeseen kansallisen turvallisuuden järjestelmään. Läpinäkyvyys, avoimuus ja tilivelvollisuus, joita tarvitaan identifioimaan ja eliminoimaan avaruusolentojen kukistusaikeet ihmiskunnassa, eivät ole olleet mahdollisia johtuen jatkuvasta avaruusolentojen läsnäolon salailusta. Tiivistelmänä, sellaisia demokraattisia prosesseja, jotka ottavat käyttöön sisäisen tarkastuksen vastuuttomille valtion käytänteille, ei ole sallittu kehittää siinä mielessä miten kansallisen turvallisuuden organisaatiot vastaavat avaruusolentojen läsnäoloon. Demokraattisten prosessien puute on edistänyt, eikä niinkään suitsinut, avaruusolentojen horjuttamista ja soluttautumista kansallisen turvallisuuden järjestelmään, joka on luotu reagoimaan avaruusolentoihin.

Lisäongelma valtapolitiikan strategiassa on, että avaruusolentojen rodut, joilla ei ollut kiinnostusta antaa teknologioita, joilla olisi potentiaalia asekäytössä, tulkittiin strategisesti irrelevanteiksi eikä niille annettu lupaa avoimesti avustaa ihmiskunnan kyvykkyyksien rakentamisessa. Tämä käytännössä eliminoi avaruusolentojen rodut merkittävänä toimijana ihmisten tekemisistä. Avaruusolentojen periaatteellinen käyttäytyminen viittasi siihen, että ne aikoivat mieluummin kehittää ihmisten kyvykkyyksiä kuin antaa teknologiaa sotilaskäyttöön kansallisen turvallisuuden organisaatioille. Tämä on johtanut epäonniseen tilanteeseen, jossa ainoat avaruusolennot, joilla oli lupa toimia ihmisyhteiskuntien kanssa, ovat ne jotka osallistuivat kansallisiin sopimuksiin suurvaltojen kansallisia intressejä palvellen: sotilastoimintaa, teollisuutta ja tiedettä. Useiden ihmisabduktioista kertovien todistusten perusteella tästä seuranneet interaktiot ovat olleet ristiriitaisia. Jotkut tutkijat esittävät, että näillä on ollut hyödyllisiä vaikutuksia, kun taas toiset esittävät, että nämä yhdenmukaisesti rikkovat siviilien oikeuksia, jotka pakotetaan näihin avaruusolentojen ohjelmiin. [44] Lisäksi on uskottavaa näyttöä siitä, että avaruusolennot ovat laajalti rikkoneet ihmisoikeuksia valtion ja avaruusolentojen yhteisissä tukikohdissa, mikä viittaa viranomaisten ja korporaatioiden vahvaan mukanaoloon. [45]

.

Interaktiot avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka aikovat kehittää ihmiskyvykkyyksiä, ovat rajoittuneet erillisiiin tapauksiin, eikä niiden ole sallittu muuttua riittävän moninaisiksi vaikuttaakseen laajempaan yhteiskuntaan. Kaikkein parhaiten tunnettu näistä tapauksista on Billy Meier ja hänen laajat valokuva-, video- ja äänitodisteet, jotka hän on esittänyt Plejadeilta vierailevista avaruusolennoista. [46] Toinen esimerkki on James Gilliland Washingtonin osavaltiosta USA:sta, joka on myös esittänyt laajalti valokuva-, filmi- ja äänitodisteita vierailevista avaruusolennoista, sekä hänen kommunikaatioistaan heidän kanssaan. [47] Todellakin, Meierin ja Gillilandin interaktiot ovat esimerkki sen tyyppisestä tietoisuuden nostattamisesta ja kouluttamisesta, jota tämä avaruusolentojen ryhmä käyttäisi ihmisyhteiskunnan kyvykkyyksien kehittämisessä.

Avaruusolentojen läsnäolon taustalla oleva valtapoliitiikan strateginen reaktio on johtanut keskitettyyn, siiloutuneeseen, globaaliin puolustuspolitiikkaan, joka ei asianmukaisesti käytä parhaita voimavarojaan, eli asioista perillä olevaa ihmiskuntaa, avaruusolentojen interventio- ja kukistusaikeita vastaan. Sellainen voimaantunut ihmiskunta vaikuttaisi sekä siihen miten avaruusolentojen läsnäoloa hallinnoidaan että varteenotettavan globaalin puolustuksen luomiseen, jolla vastata mihin tahansa avaruusolennoista johtuvaan epävarmuuteen. Globaali ihmiskunta tarjoaa mahdollisuuksia tasapainoiselle globaalille puolustukselle, joka käyttää kaikkia saatavilla olevia strategisia voimavaroja, mikäli avaruusolentojen kukistusaikeet ja vastenmielinen interventio aiotaan ehkäistä. Valtapolitiikka näin epäonnistuu olemaan sopiva strateginen vaste avaruusolentojen läsnäoloon, ja vaihtoehtoa vaaditaan kiireisesti.

.

Vaihtoehtoisen strategian kehittäminen reaktiolle avaruusolentojen läsnäoloon

Tällä hetkellä Yhdysvalloilla ja muilla suurvalloilla on salaisia sopimuksia eri avaruusolentojen rotujen kanssa, mikä on johtanut teknologian vaihdantaan, jolla on sotilastiedustelullisia sovellutuksia. Kaikki kaupalliset sovellutukset on julkistettu tahdilla, jolla on ainoastaan marginaalinen vaikutus globaaliin populaatioon näennäisellä syyllä siitä, että avaruusolentojen teknologiat saattaisivat auttaa vihollisvaltioita alueellisissa konflikteissa. Eversti Phillip Corso, joka on entinen armeijan tutkimus- ja kehitysosaston ulkomaisen teknologian päällikkö, johti huippusalaista projektia, jolla takaisinmallinnettiin avaruusolentojen teknologiaa, jota saatiin haltuun Roswellin maahansyöksystä. [48] Hän kirjoitti, että hänen projektinsa menestyksekkäästi julkisti useita näistä takaisinmallinnetuista avaruusolentojen teknologioista sekä armeijan että siviiliväestön käyttöön. Corso väittää, että teknologian nopea kehittyminen viimeisen 50 vuoden ajan kuituoptiikassa, integroiduissa piireissä, yönäkölaitteissa ja superkuiduissa kuten Kevlar oli suoraa seurausta näistä salaisista projekteista.

.

Erittäin keskitetty ja salainen, siiloutunut järjestelmä on otettu käyttöön käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa ja teknologiaa, ja sitä rahoitetaan tuloista, jotka kulkevat normaalien budjettien tilintarkastusten ja valtiorahoitteisten projektien tilivelvollisuuden ohi. [49] Salaisten, keskitettyjen ja siiloutuneiden järjestelmien, jotka on luotu reaktioksi avaruusolentojen läsnäoloon, tarkoitus on kehittää tehokas puolustusjärjestelmä epähaluttavia avaruusolentojen interventioita vastaan, jotka uhkaavat kansallista tai ihmiskunnan suvereeniutta. Näin kannattaa tutkia mikäli on olemassa varteenotettava vaihtoehto sellaiselle salaiselle, keskitetylle ja siiloutuneelle puolustusjärjestelmälle, joka voi ehostaa ihmiskunnan suvereeniutta ja vapautta.

Eisenhowerin hallinnon alkuvuosina, kun ryhmä ‘palveluorientoituneita’ avaruusolentoja tapasi Yhdysvaltain hallituksen edustajia, jotka oltiin osoitettu käsittelemään avaruusolentojen läsnäoloa, avaruusolennot tarjoutuivat avustamaan useissa ympärisöllisissä, teknologisissa, poliittisissa ja sosioekonomisissa ongelmissa, joiden ainoa ehto oli, että Yhdysvallat riisuutuu ydinaseista. [50] Kun valtion virkamiehet kieltäytyivät, tämä avaruusolentojen ryhmä vetäytyi, eikä se ollut missään roolissa valtion salaisessa ohjelmassa takaisinmallintaa avaruusolentojen teknologiaa edistyneiksi aseiksi. On olemassa näyttöä siitä, että nämä ‘palveluorientoituneet’ tai ‘hyväntahtoiset’ avaruusolennot ovat sen jälkeen keskittyneet kansan tietoisuuden kasvattamiseen; varoittaneet ydinaseista ja ‘eksoottisista’ asejärjestelmistä, jotka on takaisinmallinnettu avaruusolentojen teknologiasta; rajoittaneet salaisten projektien ympäristövaikutuksia; kannustaneet kehittämään vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille energianlähteenä; ja valmistelemaan kansaa lopulliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastukseen. [51] Mikään näistä avustusalueista ei ollut strategisesti merkittävä poliittisten päättäjien mielestä, jotka avaruusolentojen asioita käsittelivät, perustuen heidän Kissingerin ja muiden ajamaan valtapolitiikkaan.

Esimerkiksi entiset armeijan ja valtion ‘sisäpiiriläiset’ ovat paljastaneet salaisten valtion virastojen aktiviteetteja ja kiinnostuksen kohteita, jotka ovat vastoin avaruusolentojen teknologian käyttöönottoa julkisuudessa. [52] Nämä ‘ruohonjuuritason’ avustuksen alat ovat kuitenkin strategisesti merkittäviä, kun puhutaan yhteiskunnallisen puolustuksen järjestämisestä epähaluttuja avaruusolentojen interventioita ja/tai kukistusaikeita vastaan ihmisten toimissa. Tämän muotoinen sosiaalinen puolustautuminen on vieläkin relevantimpaa ottaen huomioon erittäin keskeisen mahdollisuuden sille, että avaruusolentojen rodut ovat jo soluttautuneet/kukistaneet sotilastiedusteluorganisaatiot ja vakavasti uhanneet kansallisen turvallisuuden järjestelmiä. [53] Globaali populaatio, joka on täysin tietoinen eri avaruusolentojen roduista ja jolla on ruohonjuuritason teknologiaa, jolla tyydyttää omat tarpeensa, kykenisi tarjoamaan toisen planetaarisen tason puolustuksen. Lisäksi tiedostava ja voimaantunut kansa kykenisi tarjoamaan keinot demokraattisemmalle järjestelmälle, jolla on sisäinen tarkastusjärjestelmä sille miten avaruusolentoja hallinnoidaan.

.

Valtapolitiikan epäonnistuminen menestyksekkäänä strategiana vastata avaruusolentojen läsnäoloon on johtanut vastuuttomaan politiikkaan koskien avaruusolentoja. Tämä johtuu sisäisen tarkastusjärjestelmän puutteesta, joka sulkisi pois epähaluttavia avaruusolentojen vaikutuksia aidosti demokraattisella päätöksentekoprosessilla. Tiedostavan ja voimaantuneen ihmiskunnan kehittäminen vaatii, että globaali populaatio alkaa työstää niitä ‘strategisesti merkityksettömiä’ aloja, jotka kansallisen turvallisuuden organisaatiot ovat sivuuttaneet. Se mikä on kiireellisenä vaatimuksena on toimintaohjelma, jossa ruohonjuuritason kansalaiset alkavat työskennellä niiden avaruusolentojen rotujen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita ihmiskunnan kapasiteetin kehittämisestä. Ihmiskyvykkyyksien kehittyessä yhteistyössä sellaisten rotujen kanssa, syntyy suurempi tietoisuus koko avaruusolentojen läsnäolon monimutkaisuudesta heidän aktiviteetteihin ja agendaan liittyen. Ihmiskyvykkyyksien kehittäminen auttaa ehkäisemään vastuutonta poliittista päätöksentekoa tuottamalla rohkeamman johtajien sukupolven, jotka ovat saattaneet vaarantua keskitettyjen, siiloutuneiden kansallisen turvallisuuden järjestelmien käsitellessä avaruusolentojen toimia. Ruohonjuuritason sosiaalisen puolustuksen vahvistaminen epähaluttuja avaruusolentojen interventioita ja kukistusaikeita vastaan globaaleissa suhteissa on paras tapa ylläpitää ihmissuvereeniutta ja riippumattomuutta maailman hiljalleen herätessä totuuteen avaruusolentojen läsnäolosta.

VIITTEET

* Sydämelliset kiitokseni H.M.:lle hänen anteliaasta tuestaan tutkimukseni strategisia aspekteja kohtaan koskien avaruusolentojen läsnäoloa ja intellektuaalisesti stimuloivan ympäristön tarjoamisesta tämän tutkimuksen teolle.

[1] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” saatavilla: http://www.american.edu/salla/Articles/BB-CIA.htm

[2] Viittaus avaruusolentojen läsnäoloon toisen maailmansodan aikana, kts. Michael Salla, Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Foundations for Globally Managing Extraterrestrial Affairs – The Legacy of the Nazi Germany-Extraterrestrial Connection,” Exopolitics.org, July 27, 2003. Saatavilla verkossa: http://www.exopolitics.org/Study-Paper-6.htm

[3] Kts. Jamisson Neruda, “Neruda Interview – #1”. Saatavilla verkossa: www.wingmakers.com

[4] Avaruusolentojen lajien eri motivaatioista, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58. Alunperin julkaistu nimellä “The Need for Exopolitics: Implications of Extraterrestrial Conspiracy Theories for Policy Makers and Global Peace,” Exopolitics.org, Jan 21, 2003. Saatavilla verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm .

[5] Keskustelua Harmaista ja niiden aktiviteeteista, kts. Courtney Brown, Cosmic Voyagers (Onyx Books, 1997).

[6] Kts. William Cooper, Beyond a Pale Horse & Michael Wolf, Catchers of Heaven

[7] Informaatiota eri suhteista avaruusolentojen rotujen välillä, kts. Courtney Brown, Cosmic Explorers (Signet 2000).

[8] Kts. Zecharia Sitchen, The Wars of Gods and Men: Book III of the Earth Chronicles (Avon 1999)

[9] Näyttöä yhteistyöstä eri Reptiliaanien ja Harmaiden rotujen välillä löytyy sisäpiiriläistodistuksesta Dulcen maanalaisesta tukikohdasta. Kts. Branton, The Dulce Wars: Underground Alien Bases and the Battle for Planet Earth (Inner Light Publications, 1999); sekä Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Lisää verkossa: http://www.trufax.org/catalog/m2.html.

[10] R. A. Boulay, Flying Serpents and Dragons: The Story of Mankind’s Reptillian Past (Book Tree, 1999).

[11] Reptiliaanien läsnäolosta kts. Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); sekä David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, Bridge of Love Publications, 2nd ed. (January 1999).

[12] Kts. Richard Sauders, Underwater and Underground Bases (Adventures Unlimited Press, 2001).

[13] Kts. Michael Salla, “The Dulce Report: Investigating Alleged Human Rights Abuses at a Joint US Government-Extraterrestrial Base at Dulce, New Mexico,” www.exopolitics.org (September 25, 2003); sekä myös Whitley Streiber, “The Mystery of Pine Gap,” http://www.unknowncountry.com/mindframe/opinion/?id=64

[14] Kts. Salla, “The Dulce Report,” http://exopolitics.org/Dulce-Report.htm

[15] Valtapolitiikasta ja siitä miten se on historiallisesti kehitetty kardinaali Richelieun valtionpolitiikasta, kts. Henry Kissinger, Diplomacy (Touchstone Books, 1995)

[16] Hans Morgenthau, Politics among nations : the struggle for power and peace (Alfred Knopf, 1985)

[17] Henry Kissinger, Does America Need a Foreign Policy (Touchstone Book, 2001)

[18] Nicolo Machiavelli, The Prince (Bantam 1984).

[19] Hersh, Seymour M. The Price of Power: Kissinger in the Nixon White House (Summit Books, 1983).

[20] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 59-108. Alunperin julkaistu nimellä “Political Management of the Extraterrestrial Presence – The Challenge to Democracy and Liberty in America,” www.exopolitics.org (July 4, 2003).

[21] Kuvaus siitä miten suurvallat tekivät yhteistyötä toisen maailmansodan aikaan, kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä: “Foundations for Globally Managing Extraterrestrial Affairs – The Legacy of the Nazi Germany-Extraterrestrial Connection,” Exopolitics.org, July 27, 2003. Available online at: http://www.exopolitics.org/Study-Paper-6.htm

[22] Kts. Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997).

[23] Phillip Corso, The Day After Roswell (Pocket Books, 1997) 292.

[24] Kts. Richard Boylan, “Official Within MJ-12 UFO-Secrecy Management Group Reveals Insider Secrets,” http://www.drboylan.com/wolfdoc2.html

[25] Kts. William Cooper, “Origin, Identity and Purpose of MJ-12,” http://www.geocities.com/area51/shadowlands/6583/maji007.html; Kts. myös Phil Schneider, MUFON Conference Presentation, 1995, saatavilla verkossa: http://www.ufocoverup-conspiracy.com/20.htm ; Kts. myös Neruda Interview #1, http://www.wingmakers.com ; viimeisenä, Dr Richard Boylan antaa laajemman käsittelyn sopimuksen solmimisen tapahtumista teoksessa “Extraterrestrial Base On Earth, Sanctioned By Officials Since 1954,” http://drboylan.com/basespst2.html

[26] William Cooper, Behold a Pale Horse.

[27] “John Lear’s Disclosure Briefing,” Coast to Coast Radio (Nov 2, 2003) http://www.coasttocoastam.com/shows/2003/11/02.html

[28] Kts. Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf, http://www.drboylan.com/wolfqut2.html ; lisäksi Richard Boylan, “Colonel Steve Wilson, USAF (ret.) Reveals UFO-oriented Project Pounce,” http://drboylan.com/swilson2.html .

[29] Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[30] Verkkoartikkeli, joka puhuu LFA-sonarista ja sen tuottamasta vahingosta valaspopulaatioon, kts. John Roach, “Military Sonar May Give Whales the Bends, Study Says,” National Geographic News (October 8, 2003) http://news.nationalgeographic.com/news/2003/10/1008_031008_whalebends.html

[31] Kts. Brother Jonathan, “What Is HAARP? What it looks and Sounds Like,” Brother Jonathan News 12/15/00 http://www.brojon.org/frontpage/bj1203.html

[32] Keskustelua kontaktiskenaarioista, kts. Michael Salla, “The Race for First Contact – Shaping Public Opinion for the Open Appearance of Extraterrestrial Races,” www.exopolitics.org (December 8, 2003). http://www.exopolitics.org/Exo-Comment-9.htm

[33] Kts. Michael Salla, Exopolitics, 109-48. Alunperin julkaistu nimellä “Foundations for Globally Managing Extraterrestrial Affairs – The Legacy of the Nazi Germany-Extraterrestrial Connection,” Exopolitics.org (July 27, 2003) http://www.exopolitics.org/Study-Paper-6.htm

[34] Keskustelua mustan budjetin ja mustien operaatioiden verkostojen rahoituksesta, kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa: http://www.american.edu/salla/

[35] Kts. Kissinger, Diplomacy.

[36] Richard Boylan, “Quotations from Chairman Wolf,” http://www.drboylan.com/wolfqut2.html

[37] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa: http://www.american.edu/salla/

[38] Kts. M. Salla Exopolitics, 149-90. Julkaistu alunperin nimellä “Responding to Extraterrestrial Infiltration of Clandestine Organizations Embedded in Military, Intelligence and Government Departments,” www.exopolitics.org , May 30, 2003.

[39] Phil Schneider piti vuonna 1995 luennon, joka on saatavilla useilla verkkosivuilla otsikolla “A Lecture by Phil Schneider – May, 1995”. Eräs sivu on http://www.ufoarea.bravepages.com/conspiracy_schneider_lecture.html

[40] Kts. Val Valerian, Matrix II: The Abduction and Manipulation of Humans Using Advanced Technology (Leading Edge Research Group, 1989/90). Lisätietoa verkossa: http://www.trufax.org/catalog/m2.html

[41] Jim Marrs, Rule by Secrecy: The Hidden History That Connects the Trilateral Commission, the Freemasons, and the Great Pyramids (Perennial, 2001); David Icke, The Biggest Secret: The Book That Will Change the World, Bridge of Love Publications, 2nd ed. (January 1999); sekä Lynne Picknett & Clive Prince, The Stargate Conspiracy: The Truth About Extraterrestrial Life and the Mysteries of Ancient Egypt (Berkley Pub Group, 2001).

[42] Kts. Alex Constantine, Psychic Dictatorship in the USA (Feral House, 1995).

[43] Kts. Preston Nichols, Montauk Project: Experiments in Time (Sky Books, 1999); Al Bielak and Brad Steiger, The Philadelphia Experiment and Other UFO Conspiracies (Innerlight Publications, 1991); Stewart Swerdlow, Montauk: The Alien Connection (Expansions Publishing Co. 2002); Wade Gordon, The Brookhaven Connection (Sky Books, 2001). Al Bielekin verkkohaastattelu: http://psychicspy.com/montauk1.html .

[44] Positiivisista kohtaamisista kts. John Mack, Abduction: Human Encounters with Aliens (New York: Ballantine Books, 1994); sekä Mack, Passport to the Cosmos: Human Transformation and Alien Encounters (Three Rivers Press, 2000). Karmeammista kohtaamisista kts. David Jacobs, The Threat: Revealing the Secret Alien Agenda (Simon and Schuster, 1998). Budd Hopkins, Missing Times (Ballantine Books, 1990);

[45] Kts. Michael Salla, “The Dulce Report: Investigating Alleged Human Rights Abuses at a Joint US Government-Extraterrestrial Base at Dulce, New Mexico,” www.exopolitics.org (September 25, 2003);

[46] Kuuluisimmat näistä olivat Billy Meierin vierailut, joita tuettiin laajalla valokuvanäytöllä. Kts. Michael Horn, “Professional Skeptics Group Proves UFOs Real Organization expected to retract defamatory claims, facilitate $1,000,000 award to Swiss man,” http://www.rense.com/general45/org.htm

[47] Gilliland on kirjoittanut teoksen Becoming Gods II: Interdimensional Mind Earth Changes & The Quickening UFOs Their Origins and Intentions (Self-Mastery Earth Institute, 1997) verkkosivu: http://www.eceti.org/

[48] Corso, The Day After Roswell (Pocket Star, 1997).

[49] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project” (11/23/2003). Saatavilla verkossa http://www.american.edu/salla/

[50] Kts. Michael Wolf, Catchers of Heaven; sekä Bill Cooper, Beyond a Pale Horse. Cooper kirjoitti verkkoartikkelissa: Samaan aikaan ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen rotu otti yhteyttä Yhdysvaltain hallitukseen. Tämä avaruusolentojen ryhmä varoitti meitä avaruusolennoista, jotka kiersivät päiväntasaajaa, ja tarjosivat apuaan henkisessä kehityksessä. He ainoana suurena ehtonaan vaativat, että riisumme ja tuhoamme ydinaseemme. He kieltäytyivät vaihtamasta teknologiaa sanoen, että me emme olleet henkisesti kyvykkäitä käsittelemään teknologiaa, joka meillä silloin oli hallussa. He uskoivat, että me käyttäisimme mitä tahansa uutta teknologiaa tuhoamaan toisemme. Tämä rotu sanoi, että me olimme matkalla itsetuhoon ja että meidän tulee lopettaa toistemme tappaminen, lopettaa Maapallon saastuttaminen, lopettaa Maapallon luonnonvarojen raiskaaminen ja oppia elämään harmoniassa. Nämä ehdot herättivät suurta epäilyä, erityisesti ydinaseiden purkamisen vaade. Uskottiin, että tapaaminen näillä ehdoilla jättäisi meidät turvattomaksi avaruusolentojen uhkaa vastaan. Meillä ei myöskään ollut historiassamme mitään aiempaa joka olisi auttanut tässä päätöksessä. Ydinaseista riisuntaa ei pidetty Yhdysvaltain parhaana etuna. Tarjouksista kieltäydyttiin.
Verkkosivu: http://www.abovetopsecret.com/pages/mj12.html

[51] Yksityiskohtaisempi käsittely ‘auttaja-avaruusolennoista’, kts. Michael Salla, Exopolitics, 1-58.

[52] Kts. Steven M. Greer, Extraterrestrial Contact : The Evidence and Implications (Crossing Point Publications, 1999).

[53] Kts. M. Salla, Exopolitics, 149-90. Alunperin julkaistu nimellä Michael Salla, “Responding to Extraterrestrial Infiltration of Clandestine Organizations Embedded in Military, Intelligence and Government Departments,” May 30, 2003, www.exopolitics.org .

 

Artikkelin julkaissut exopolitics.org

CIA-johtajan lausunto oli kuin kaikuja 1960-luvulta

Kirjoittanut Keith Basterfield

John O. Brennan

Mediassa on näkynyt juttuja lausunnoista, joita CIA:n entinen johtaja John. O. Brennan on antanut, joka johti lafkaa neljän vuoden ajan Obaman hallinnon aikana. Journalisti Giuliano Marinkovic muistutti meitä, että amerikkalaisjournalisti Billy Cox julkaisi ensimmäisenä jutun Brennanin UFO-näkemyksistä jo vuonna 2018. Tulisi myös huomata, että vuonna 2013 Cox sai haltuunsa kommentteja entiseltä CIA-johtajalta Robert Gatesilta UFOja koskien.

1960

Kuitenkin kun netistä kaivelin Brennanin näkemyksiä, törmäsin erittäin samanlaiseen New York Timesin juttuun päivämäärällä 28.02.1960. Kyllä, vuodelta 1960. Se julkaistiin sivulla 30 tuon päivän numeroa. Näyttääkseni sen miten asiat usein tapahtuvat sykleissä, olkoonkin varsin pitkissä sykleissä, laitan koko jutun tähän alle.

Ilmavoimien käskyä lautasiin liittyen lainattiin
Ylitarkastajan pamfletti kutsui esineitä ’vakavaksi asiaksi’
WASHINGTON, helmi.27 (UPI.) Ilmavoimat on lähettänyt johdolleen varoituksen, että käsitellä Tunnistamattomien Lentävien Esineiden havainnot ”vakavina asioina”, jotka liittyvät suoraan kansalliseen turvallisuuteen, tänään saimme kuulla.
Ilmavoimien edustaja vahvisti käskyn annon sen jälkeen kun osia siitä tuli julkisuuteen siviilien ”lentävien lautasten” ryhmän kautta. Ilmavoimien ylitarkastaja saattoi uudet säännöt voimaan joulukuun 24. päivänä.
Säädökset, jotka uudistavat aikaisemmin samanlaisia aiemmin annettuja, kuvasivat prosessin ja niissä luki, että ”UFOista tehdyt tutkimukset ja analyysit liittyvät suoraan ilmavoimien vastuuseen puolustaa Yhdysvaltoja”.
Komitea paljastaa dokumentin
Dokumentin olemassaolon paljasti National Investigations Committee on Aerial Phenomena. Siviilien yksityistä rahoitusta nauttiva komitea syytti ilmavoimia kansan julkisesta petkuttamisesta kuvatessaan raportteja UFOista harhaisiksi ja huijauksiksi, samalla kun se lähettää johdolleen salaa nuhteet.
Vara-amiraalii R.H. Hillenkotter (evp), komitean jäsen ja entinen CIA:n johtaja, sanoi lausunnossaan, että ylitarkastajan varoituksesta oli lähetetty kopio senaatin ’tiede- ja avaruuskomitealle’.
”On aika tuoda totuus esiin avoimessa kongressin kuulemisessa”, hän sanoi.
Ilmavoimat vahvistivat, että dokumentti oli annettu tiedoksi. Edustaja sanoi, että kenraalimajuri Richard E. O’Keefe oli välittänyt sen muille, joka oli tuolloin virkaatekevänä ylitarkastajana, antaakseen tiedoksi ilmavoimien uudistetut säännökset koskien Tunnistamattomia Lentäviä Esineitä.
Lausunto oli liitetty ”operaatio- ja koulutus”-pamflettiin, joka jaellaan tasaisin väliajoin johdolle, jotta he pysyisivät ajan tasalla asioista.
Pentagonin edustajat sanoivat, että uudet säännöt olivat seitsemän painetun sivun mittaiset, eivätkä ne muuttaneet käytäntöjä juurikaan, mutta ne oltiin kirjoitettu uusiksi rutiininomaisesti.
Ilmavoimat on tutkinut 6132 raporttia lentävistä esineistä vuodesta 1947 lähtien, joista 193 raporttia vuoden 1959 viimeisen 6 kuukauden aikana. Viimeisin ilmavoimien lausunto annettiin kuukausi sitten, ja siinä sanottiin että ”mitään fyysistä tai materiaalista todistusaineistoa, ei edes pientä niinkutsutun lentävän lautasen palasta, ei ole koskaan löydetty.”
Amiraali Hillenkotter sanoi, että ”kulisseissa korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ovat aidosti huolissaan UFOista.”
”Mutta virallisen salailun ja pilkkaamisen kautta monet kansalaiset johdatellaan uskomaan, että tunnistamattomat lentävät esineet ovat pötyä”, eläköitynyt amiraali sanoi. Hän väitti, että ”faktojen piilottamiseksi ilmavoimat ovat hiljentäneet henkilöstönsä julkaisemalla säännöt.”

The UFO Investigator

Kaivoin esiin NICAPin ”The UFO Investigatorin” digitoituja numeroita, ja havaitsin että Vuosikerran 1 Numero 9, joka on julkaistu maaliskuussa 1960, kertoi etusivullaan ylläolevasta jutusta. Se vahvisti sen, että NICAP oli vuotanut valokopioita United Press Internationalille ja Associated Pressille. Dokumentti itsessään oli päivämäärällä 24. joulukuuta 1959, ja sen otsikossa luki ”UFOt ovat VAKAVA ASIA.” The UFO Investigatorin artikkelissa oli valikoituja lainauksia dokumentista.

NICAP lähetti kopion dokumentista senaattori Lyndon Johnsonille, senaatin tiede- ja avaruuskomitean puheenjohtajalle. Muita kopioita lähetettiin muille senaatin ja edustajainhuoneen komiteoille. Myöhemmin presidenttina Lyndon Johnson järjesteli ”salaisen” UFO-tutkimuksen toteutettavaksi. Sen yksityiskohdista voit lukea täältä.

 

  Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Vedenalainen tukikohta Tyynellä valtamerellä?

Upsweep on tunnistamaton ääni, joka on havaittu American National Oceanic and Atmospheric Administrationin päiväntasaajalla sijaitsevilla autonomisilla vesikuuntelulaitteilla.

Tämä ääni oli läsnä kun Pacific Marine Environmental Laboratory alkoi nauhoittaa sen SOSUS-äänitarkkailujärjestelmällä elokuussa 1991. Se on pitkä sarja kapeakaistaisia ylöspäin nousevia ääniä, joista jokainen on usean sekunnin pituinen. Äänilähde on sen verran kovalla, että se kuuluu ympäri Tyyntä valtamerta.

Upsweep on mahdollisesti jäljitetty eteläisen Tyynen valtameren vedenalaiseen vuoreen, jota ei aiemmin ole pidetty aktiivisena tulivuorena, vaikka tämä ei edelleenkään ole varmaa.

Nyt väitetty sijainti mystiselle äänelle on jättiläismäinen vedenalainen rakenne, ja vaikka kyseessä voikin olla pelkkä kivimuodostelma, se ei näytä ollenkaan luonnolliselta.

Mahdollisesti mystinen ääni tuli Tyynen valtameren vedenalaisesta rakenteesta, jossa on piilossa avaruusolentojen tukikohta?

Mahdollisen vedenalaisen tukikohdan sijainti: 54° 5’22.07″S 140°20’6.37″W

Katso myös lähikuva: 54° 5’46.75″S 140°20’24.13″W

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Luis Elizondo sanoo lähtevänsä TTSA:sta

MYSTERY WIRE / Duncan Phoenix — George Knapp aloitti sunnuntaisen haastattelunsa Coast to Coast AM -radiossa yksinkertaisella lausunnolla, “Tehdäänpä aaltoja.” On ihan reilua sanoa, että ‘tehtävä suoritettu.’

Knappin vieraana oli Luis Elizondo, entinen USA:n armeijan ja puolustusministeriön tiedustelu-upseeri, joka on ollut UFO-keskustelun keskiössä viimeisen kolmen vuoden ajan.

Luis Elizondo

Luis Elizondo on puhunut George Knappin kanssa usean vuoden ajan hänen mukanaolostaan salaisessa Pentagonin UFO-tutkimusohjelmassa.

Knapp on haastattellut Elizondoa monta kertaa, voit katsoa hänen haastattelunsa Elizondon ja muiden merkkihenkilöiden kanssa Mystery Wiren sivuilta.

Illalla tehdyn haastattelun pohjalta julkaistiin useita otsikoita mediassa:
  • Elizondo ilmaisi aikeensa, että hän, Chris Mellon ja Steve Justice tulevat lähtemään “To the Stars Academy”:sta (TTSA).
  • Elizondo ehdotti laajemman, pysyvän ja hyvin rahoitetun UFO-tutkimusohjelman luomista.
  • Elizondo ilmaisi, että nykyinen UAP-toimikunta on saanut haltuunsa kuvia useista tunnistamattomista ilmassa olevista kappaleista, mm. kirkkaan kuvan mystisestä kolmiosta, joka nousee ilmaan merestä, armeijan pilottien kuvaamina.
  • Elizondo vihjasi, että hän aikoo laajentaa UAP-tutkimuksia ja vaivannäköään UFO-paljastuksen eteen globaalille tasolle.

UFO-bloggaaja Danny Silva nopeasti julkaisi Knappin ja Elizondon keskustelun sisällöstä kertovan jutun, joka koski hänen suhdettaan TTSA:han.

George Knapp “Mitä TTSA:lla oikein tapahtuu? Huhuja liikkuu siitä, että tammikuussa tehdään ilmoitus joka tulee vavisuttamaan juttuja hieman. Mitä, jos yhtään mitään, voit sanoa tästä?”

 

Lue Elizondo “No, en voi puhua TTSA:n puolesta. Sinun pitäisi mennä TTSA:n kanavia pitkin ja kysyä heiltä TTSA:sta, voin kertoa omasta perspektiivistäni että rakastan ystäviäni TTSA:lla. He ovat uskomattomia ihmisiä, mutta minun pitää myös sanoa että tehtäväni on aina ollut erittäin selkeä, George, ja se on puskea UFO-paljastusta eteenpäin. Siinä kaikki. Mielestäni näiden kolmen vuoden jälkeen, tiedätkö, voin katsoa taaksepäin ja mielestäni me olemme saavuttaneet paljon siitä mitä ryhdyimme tekemään. TTSA, ei se ole mikään salaisuus, keskittyy myös omaan viihdeosastoonsa, ja tiedäthän, kaverit kuten Chris Mellon ja Steve Justice ja minä, me emme ole viihdetaiteilijoita. Me emme ole. Joten kuten History Channelin projekti, me olemme saavuttaneet tavoitteemme. Tehtävä suoritettu. Me olemme tehneet enemmän kolmen vuoden aikana kollektiivisesti kuin kukaan oli mielestäni odottanut meidän edes saavuttavan. Nyt on tullut aika siirtää katse… tiedäthän, se on niinkuin auto? Puhun autoista, olen eräänlainen harrastaja, joten mielestäni on tullut aika siirtyä ykkösvaihteelta kakkosvaihteelle. Meillä on tarpeeksi liikemäärää, tarpeeksi energiaa jossa voimme vaihtaa seuraavalle vaihteelle ja jatkaa eteenpäin ja sitä varten minunkaltaiseni kaverit etsivät uusia ja kiinnostavia tapoja laajentaa tuota keskustelua yhä vain laajemmalle yleisölle, samalla kun pysytään rehellisinä omalle UFO-paljastuksen ydintehtävällemme.”

 

George Knapp “Luulen ymmärtäväni mitä juuri sanoit.”

COAST TO COASTin haastattelu, puhtaaksikirjoittanut DANNY SILVA
Haastattelun puskiessa eetteriin monet ihmiset UFO-yhteisössä jakoivat ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa. Yksi niistä oli Joe Murgia, Twitterissä @UFOJoe11.
Twitter-ketjussaan Murgia käy läpi sitä mitä haastiksessa on puhuttu. Yksi kiinnostavista aiheista oli tuore F-18 -hävittäjän ohjaamosta kuvatun kappaleen paljastus ja julkaisu.
(Kuva: thedebrief.org)
Murgia twiittasi, että Elizondo oli sanonut, “Sen ei ole osoitettu olevan ilmapallo. Useilla ihmisillä on eriäviä mielipiteitä siitä mitä valokuva esittää.”
Toisessa twiitissä Murgia kirjoittaa, että Knapp oli kysynyt väitetystä kolmio-UFOsta, joka on nousemassa esiin vedestä. Elizondo vastasi sanomalla, että hän on vakuuttunut valokuvan olemassaolosta. Elizondo lisäsi myös, että se saattaa myös olla freimi videokuvasta.
Knapp ja Elizondo puhuivat siitä miten paljon on kolmen vuoden aikana asiat muuttuneet, että tarvitaan pitkää pinnaa kun puhutaan paljastuksesta, ja puhuttiimpa myös korkean tason briiffauksista joihin Elizondo oli osallistunut, joka oli heille suotu “kuuma peruna”.
Elizondo ylisti myös Floridan senaattoria Marco Rubiota hänen halukkuudestaan puhua UFOista julkisesti.
Sitten Murgia twiittasi Knappin kysyneen oliko tämä (UFO-)mysteeri ratkaistavissa “vain tarkastelemalla sitä miten armeija kohtaa UFOja vai pitääkö meidän laajentaa ajatusmallejamme (kuten AAWSAP teki) ja tarkastella muita aiheita kuten poltergeisteja & isojalkoja jotka tuntuvat olevan yhteydessä kohtaamistapauksiin.”
Tähän Elizondo vastasi sanomalla, että valtion ohjelmilla on rajoitteensa kuten kyvyttömyys puhua kaupallisten pilottien kanssa havainnoista.
Knapp kysyi sen jälkeen harkitsisiko hän koskaan palaavansa valtiolle töihin uuteen UAP-toimikuntaan (Unidentified Aerial Phenomena task force, UAPTF). Murgia twiittasi Elizondon sanoneen, että hän joutuisi olemaan erittäin tarkka perheensä kanssa ja yksimielinen siitä, ja jos hän koskaan menisi takaisin, hän vetäisi ohjelmaa eri tavalla kuin mitä Advanced Aerospace Threat Identification Programia (AATIP) Pentagonissa.
Elizondo sanoi, että hän tavoittelisi avoimuutta kansan parissa ja keskittyisi purkamaan niitä esteitä ja stigmaa, joita UFOt voivat aiheuttaa.

Artikkelin julkaissut Mystery Wire

Isopäiset avaruusolennot laskeutuivat Ranskaan

Richard ja Tracey Dolan puhuvat uskomattomasta UFOn laskeutumisesta Valensoleen, Ranskaan vuonna 1965, jonka Ranskan vastarintataistelija Maurice Masse todisti omin silmin. Huikeaan tapaukseen kuuluu näköhavainto kahdesta lyhyestä, suuripäisestä avaruusolennosta.

Ranskan Valensolen kylän lähellä maanviljelijä Maurice Masse poltti tupakkaa juuri ennen töihin käymistään kello 5:45 aamulla heinäkuun 1. päviänä 1965, kun kappale ilmaantui taivaalta ja laskeutui laventelipellolle 60 metrin päähän.

Ärsyyntyneenä ja olettaen helikopterin laskeutuneen hänen tiluksilleen luvatta, hän käveli sitä kohti. Kuitenkin pian hän näki, että kyseessä ei ollut helikopteri vaan ovaalin muotoinen rakenne, joka lepäsi neljällä jalalla. Sen edessä seisoi kaksi hahmoa, juuri ja juuri metrin pituisia, pukeutuneena tiukkoihin, harmaanvihreisiin vaatteisiin.

Niiden päät olivat ylisuuret ja poskipäät terävät, niiden silmät olivat suuret ja vinot, ja ne pitivät ”murisevaa” ääntä.

Yhden olennoista raportoitiin osoittaneen kynänkaltaisen laitteen Massea kohti, ja halvaannuttaneen hänet paikoilleen. Hahmot menivät UFOon ja lensivät pois, ja silminnäkijältä kesti 20 minuuttia saada liikuntakykynsä takaisin.

Kappale jätti syvän reiäan ja kostean alueen, joka pian kovettui kuin betoni. Kasvit ympärillä kuihtuivat, ja analyysi löysi suuremman määrän kalsiumia laskeutumisalueelta kuin muualta ympäristöstä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Rajatieto-TV:n haastattelussa Tapani Koivula

Hyvää joulua koko konkkaronkalle! Joulun antimien sulattelua voi jouduttaa vaikka tätä haastattelua kuuntelemalla.

Tapani Koivula esittelee Keitä me olemme kirjan. Kirjassa on 12 kirjoittajaa ja sen pohjana on erään sähköasentajan 12 vuoden aikana kanavoituja tekstejä. Lisäksi Tapani kertoo haastattelun toisen puolen aikana yhteistyöstä, jota hän aikoinaan kävi Tapani Kuninkaan ja Tapio Kaitaharjun kanssa Suomalaisen ufotutkimuksen tiimoilta.

Entinen CIA-johtaja: selittämättömät ilmiöt ’voivat… olla toisenlainen elämänmuoto’

Kukaan ei voi sanoa varmaksi mitä UFOt oikeasti ovat, mutta entinen CIA-johtaja sanoi, että viimeaikaiset selittämättömät ilmiöt ”voivat… olla toisenlainen elämänmuoto”.

Amerikkalaisen ekonomistin Tyler Cowenin podcastissa vieraillessaan John Brennan sanoi, että hän ei tiennyt mikä ilmiö oli tasan tarkkaan, ”Se on hiukan yliolkaista ja pöyhkeää meidän uskoa, että koko muussa universumissa ei ole mitään muuta elämää.”

”… Mielestäni osa näistä ilmiöistä, joita me tulemme näkemään, pysyy selittämättöminä ja saattaa, itse asiassa, olla jonkinlainen ilmiö joka on seurausta jostain mitä me emme vielä ymmärrä ja johon saattaa liittyä jonkinlaista toimintaa, joka saattaa olla toisenlainen elämänmuoto”, Brennan sanoi podcastissa.

Nick Pope, entinen UFO-tutkija Britannian puolustusministeriölle, sanoi Brennanin kommenttien olevan ”kiintoisia”, ottaen huomioon hänen entisen asemansa.

”Kun kuulin haastattelusta ensi kertaa, ajattelin että hän pelaisi varman päälle, ja hänen mainintansa sääilmiöistä vahvisti tuota mielikuvaa”, Pope kertoi Fox Newsille sähköpostilla. ”Mutta sitten hän alkoi spekuloida jostain jonka ihmiset ’saattaisivat sanoa olevan toisenlainen elämänmuoto’ ja se oli epätavallista. Vaikka se on voinut olla lipsahdus ja tahatonta, minusta oli kiintoisaa kuulla hänen puhuvan sekä USA:n laivaston UFO-havainnoista että ’ilmiöistä joita me tulemme näkemään’, ikäänkuin hän puhuisi tulevaisuuden tapahtumista.”

Brennan, CIA:n entinen johtaja Obaman aikaan maaliskuusta 2013 tammikuuhun 2017, puhui myös kolmesta ”tunnistamattomien ilmailmiöiden” videosta, jotka Pentagon virallisesti julkisti huhtikuussa.

”Olen nähnyt nuo laivaston pilottien videot, ja minun pitää kertoa teille, että ne nostattavat kovasti kulmakarvoja kun niitä katsoo”, Brennan selitti. ”On varmistettava, että on niin paljon dataa kuin mahdollista näköhavaintoina sekä teknisenä sensoridatana.”

Viitatut videot, jotka tunnetaan nimillä ”FLIR1,” ”Gimbal” ja ”GoFast”, olivat aiemmin laivaston pilottien kuvaamia, ja kuvamateriaali on kiertänyt julkisuudessa jo vuosia.

New York Times julkisti ne alunperin To The Stars Academy of Arts & Sciencen materiaaleista, joita Blink-182:n perustaja Tom DeLonge vetää. Videoiden tultua julki DeLonge sanoi, ”UFOt ovat todellisia” twiitissä, jonka hän on sittemmin poistanut.

Heinäkuussa New York Times raportoi, että pieni ryhmä hallituksen viranomaisia, mukaanlukien Harry Reid, sekä tieteentekijöitä uskoi, että ”tuntematonta alkuperää” olevat kappaleet ovat törmänneet Maapallolle, ja ne on sittemmin noudettu talteen. Julkaisussa lainattiin Eric W. Davisia, astrofyysikkoa joka on työskennellyt alihankkijana ja konsulttina Pentagonin UFO-ohjelmassa.

Davis, joka nyt työskentelee puolustusalihankkija Aerospace Corporationille, sanoi pitäneensä briiffauksen selittämättömien kappaleiden noudosta senaatin asevoimakomitealle ja senaatin tiedustelukomitealle lokakuun 21. ja 23. päivinä 2019.

Elokuussa  Pentagon loi toimikunnan tutkimaan UFOja, eli UAP:a, sen jälkeen kun USA:n armeija oli havainnut useita selittämättömiä tapahtumia.

 

Artikkelin julkaissut Fox News

Bigelow Foundation — UAP:t, abduktiot ja muuta

Johdanto

Varhaisin inkarnaatio Robert T. Bigelowin julkiselle kiinnostukselle koskien UAP:a ja muita aiheita oli Bigelow Foundation.

Angela Thompson Smith, PhD, jokin aika sitten ilmaantui vieraaksi Erica Lukesin radio-ohjelmaan ”UFO Classified.” Angela työskenteli Bigelow Foundationilla lokakuusta 1992 huhtikuuhun 1994. Hän oli kiltti ja lähetti minulle kopion hänen valmistelemastaan raportista säätiölle. Raportti julkaistiin konferenssijulkaisussa 4th Annual Crash Retrieval Conference Proceedings, 2006, Las Vegas, Nevada, s. 193-205.

Raportissa on paljon kiinnostavaa materiaalia, mutta tämän blogipostauksen tarkoituksiin kerään relevantit osat koskien UAP:ta.

 
 

Kirjasto

Angelan ensimmäinen tehtävä oli perustaa kirjasto Bigelow’n pääkonttoriin. Kirjasto koostui suuresta määrästä UAP-ilmiötä, abduktioita ja paranormaalia koskevaa työtä. Kiinnostavaa kyllä kirjastoon pääsi vakavat tutkijat. Kirjat, raportit, konferessipaperit ja muut dokumentit kerättiin ja luetteloitiin.

Abduktiotutkimus

Vaikka Roperin epätavallisten kokemusten gallup oli tehty ennen Angelan aikaa säätiössä, hän sai puheluja sekä terveysammattilaisilta että gallupin tutkimusaiheen kokijoilta.

Marraskuussa 1992 Angela ja Robert Bigelow ottivat osaa yhden päivän konferenssiin Los Angelesissa. Siellä noin 150 terveysammattilaista kuuli esityksiä keskeisiltä abduktiotutkijoilta.

UAP-tutkimus

Angela teki haastatteluja sellaisissa paikoissa kuten Caliente ja Pioche, Nevada, syksyllä 1992 ja keväällä 1993 määrittääkseen yksityiskohtia useisiin havaintoihin. Näihin raportteihin kuului kolmiomuotoisten esineiden havainneita. Aihe jota National Institute for Discovery Science (NIDS) tutkisi myöhempinä vuosina syvemmin.

Eräs aspekti, josta en ollut aiemmin tietoinen, oli Bigelow’n kiinnostus ”UFO-havaitsijoihin”. Näin siis lainaan Angelan raporttia aiheesta:

Aloitettuani työt Bigelow Foundationilla sain kutsuja moniin taivastarkkailuihin, erityisesti Blue Diamondin lähellä, Las Vegasin vieressä. David Smith, jonka olin tavannut juuri sen jälkeen kun aloitin säätiöllä, tuli mukaani matkoille. Robert Bigelow oli pyytänyt Davidia rakentamaan useita UFO-havaitsijoita. Koska Dave työskenteli valtion sopimuksella insinöörilafkalle, hän joutui tekemään tätä vapaa-aikanaan. David rakensi kaksi pientä laitetta, jotka kykenivät havainnoimaan tiettyjä taajuuksia. Rationaali näille taajuuksille tuli artikkelista Astronautic and Aeronautics Journalissa. Oli viitteitä tietyistä taajuuksista, jotka liittyivät UFO-havaintoihin.

’Lacey 17:n tiedusteluoperaattori #2, RB-47H alus tavoitettu arviolta Meridianissa, Mississippissä, signaali jolla on seuraavat ominaisuudet, tajuus 2995-3000mc; pulssin leveys 2.0 mikrosekuntia; pulssin toistotaajuus 600Hz; pyyhkäisy r rpm; vertikaalinen polaarisuus. Signaali liikkui D/F skoopilla, mikä kertoo nopeasti liikkuvasta signaalilähteestä.’

…minun tietojeni mukaan Davidin laitteita ei koskaan käytetty, sillä Robert Bigelow uskoi silloin, että UFOt kommunikoivat eräänlaisella semaforilla tai morsekoodilla.”

Mount Wilson Ranch

Robert Bigelow’n kiinnostuksen Koillis-Utahin ”Skinwalker ranchia” kohtaan lisäksi oli myös mainintaa Jacques Valleen ”Forbidden Science: Volume Fourissa” Bigelow’n vierailusta vuonna 1996 toisella ranchilla, jonka hän myöhemmin osti. Tämä ranch oli lähellä Piochea, Nevadaa, ja sitä kutsuttiin nimellä Mount Wilson ranch. Kirjoitin Mount Wilson ranchista blogipostauksessa 12. maaliskuuta 2019. Lisäksi mikä mielestäni on kiinnostavaa, on että Angela ja Bigelow olivat tietoisia tämän ranchin omituisista tapahtumista jo niinkin varhain kuin 1993.

”Maaliskuussa 1993 säätiö sai informaatiota toisesta ranchista, noin 50 mailia Piochesta pohjoiseen, jossa oltiin raportoitu UFO-havaintoja. Ranch oli historiallisesti ollut monien ammuskelujen tapahtumapaikka. Eräs ranchin asukas kertoi kiinnostavia tarinoita UFO-havainnoista.

Hän ja partnerinsa olivat pickupissaan eräänä iltana ja näkivät epätavallisia valoja, jotka saivat heidän huomionsa. Kahden miehen mielestä jokainen valo oli erillinen esine ja että valot liikkuivat yhdessä. Värit olivat valkea ja kellertävän valkoinen. Miehet arvioivat, että valot olivat noin jalkapallokentän verran etäällä heistä; mitään ääntä ei kuulunut eikä radiosta tullut kohinaa.

Myöhemmin heillä oli toinen havainto useasta valosta kuivan järven tasangolla. Tämä valo liikkui kaoottisesti ja nostatti paljon pölyä tasangolta. Kolmas havainto oli yksittäinen valo, joka näytti kiitävän ylös ja alas vuorenrinnettä.”

Fyffe, Alabama

”Huhtikuussa 1993 Bigelow pyysi minua matkaamaan Huntsvilleen, Alabamaan seuraamaan joitain UFO-havaintoja ja karjansilvontaa, jota oli alueella esiintynyt… Alabamassa tapasin pari paikallista sanomalehden omistajaa, Bakersit, jotka olivat raportoineet laajalti UFO-esiintymästä Fyffen, Alabaman yllä, sekä paikallisen poliisin joka tutki havaintoja… Hetken päästä hän avautui minulle ja puhuimme varsin suoraan UFO-havainnoista, karjansilpomisista ja abduktioista, joita Alabamassa tapahtui…

Viimeisenä vierailupäivänä Lake Gunterville Lodgessa minulla oli harvinainen UFO-havainto. Huoneeni parvekkeelta näin suuren, pyöreän, punaisen ja valkoisen valon nousevan pystysuoraan ylös. Se näytti nousevan pystysuoraan järvestä. Se ei vilkuttanut valojaan ja pian se katosi pilviin.”

Budd Hopkins

Keväällä 1993 Robert Bigelow pyysi Angelaa auttamaan abduktiotutkija Budd Hopkinsia menemällä New York Cityyn. Siellä hän oli kahden viikon ajan auttamassa Hopkinsia vastaamaan useisiin kirjeisiin sekä tekemässä muita tehtäviä.

Area 2000

Lisäksi keväällä 1993 Bigelow rahoitti radio-ohjelmaa, joka alkoi heinäkuun 4. päivä 1993. Ohjelman nimi oli ”Area 2000”. Se pyöri kuuden kuukauden ajan, kunnes Bigelow menetti kiinnostuksensa siihen. Angelan tehtävä oli etsiä relevantteja uutistarinoita ja antaa ne lasvegasilaiselle journalistille George Knappille luettavaksi lähetyksessä. Myöhemmin Linda Moulton Howe tuli radioasemalle uutistenlukijaksi. Show tuotti havaintoraportteja ja muita kokemuksia, ja ”Me kävimme läpi aika paljon UFO-havaintoja ympäri maata.”

Kaiken kaikkiaan hieno raportti, mikä tarjoaa näkemystä Bigelow Foundationin toiminnasta.

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com