Aihearkisto: Eksopolitiikka

Artikkeleja ulkoavaruuden politiikasta ja tietoisuuksista.

Eksopolitiikka

UFO-tiedon portinvartijat

Kommentoi

Artikkelin kirjoittanut James Carrion

New York Timesin tuore sensaatio-otsikko kiihotti ihmisiä ympäri maailman:  No Longer in Shadows, Pentagon’s U.F.O. Unit Will Make Some Findings Public.

En aio käydä läpi artikkelia tai Timesin jälkeen tehtyjä korjauksia tai sen aikaansaamaa hypeä UFO-piireissä paljastuksen partaalla. Sen sijaan haluan keskittyä, niinkuin olen tehnyt viimeiset kymmenen vuotta, UFO-aiheen inhimilliseen puoleen, erityisesti niihin jotka ovat roolissa puskemassa UFO-narratiivia massamediassa. Viimeisimmässä artikkelissa Leslie Kean ja Ralph Blumenthal, jotka kirjoittivat myös Timesin vuoden 2017 AATIP-jutun, jatkavat tic tac -tarinankerrontaansa nyt vieläkin sensaatiomaisempien toisista maailmoista tulleiden alusten noutojen parissa.

Jos monen vuosikymmenen UFO-aiheen kokemukseni minulle ovat mitään  opettaneet, se on yksi ainoa havainto. Modernia UFO-aihetta on dominoinut viimeisen seitsemän vuosikymmenen ajan ihmiset, jotka eksyttävät ihmisiä ja johtuen eksyttäjien kumppanuudesta kotimaisiin ja ulkomaisiin valtion virastoihin, se mikä todella on UFO-ilmiön ytimessä ei ole mahdollista yksiselitteisesti määrittää ennen kuin noiden virastojen rooli tuodaan täysin päivänvaloon. Iso lasi täytettäväksi totta vie.

En puhu miehistä mustissa, MJ-12:sta tai IPUsta, jotka kaikki ovat myyttisiä tai tuulesta temmattuja järjestöjä, joilla on nihkeästi perustaa todellisuudessa. Viittaan, ainakin omasta katsantokannastani, kulisseja pyörittäviin CIA:han, DIA:han ja männävuosien AFOSIin. Nyt kyseessä on ONI —  Office of Naval Intelligence — joka on ottanut keskeisen roolin vekkulan peilitalossa.

Meitä houkutellaan uskomaan, että piakkoin joku ONIn UFO-löydöksistä tullaan paljastamaan kansalle, vaikka en pidättele hengitystäni ätämän kanssa vaan kunhan hämmennän UFO-vesiä. Todennäköisesti kysyn vain enemmän kuin mihin saan vastatuksi. Odotan “löydösten” tulevan pala palalta kontrolloidusti esiin samojen puhuvien päiden kautta, jotka ovat palvelleet tarkoitustaan vuodesta 2017 tähän päivään aasti. Se ei ole ainoastaan Kean ja Blumenthal, vaan myös Mellon, Elizondo, de Longe ja Silva, jotka näyttelevät jo asemansa vakiinnuttaneina “portinvartijan” roolia. Heitä ennen tulleet, kuten Knapp ja Moulton-Howe ovat jo kauan sitten palvelleet tarkoitustaan väärien narratiivien julkistamisessa jutuista kuten Skinwalker Ranch. Portinvartijoiden uusi sukupolvi on syntynyt, mutta myytit joita he auttavat puskemaan on lannoitettu petoksella.

Portinvartijat

Saatat muistaa ikonisen Sormusten Herra -elokuvasarjan kohtauksen, jossa Gandalf estää Balrog-demonia ylittämästä siltaa; lyö sauvansa maahan samalla kun hän sanoo sanat: “You shall Not Pass!” Silta rytisee ja Balrog tippuu rotkoon. UFO-totuuden etsijät, jotka karttavat sensaatiomaista ja sen sijaan kriittisesti tutkivat ja etsivät faktoja, ovat yhtä tuomittuja ylittämään valistuksen UFO-siltaa, heidän matkansa katkenneena UFO-narratiivin portinvartijoiden esteistä.

Gandalfin roolissa UFO-maailmassa ovat UFO-edustajat, jotka julkaisevat ja promoavat omia sensaatiomaisia UFO-uutisjuttujaan, jotka usein ovat perua sisäpiirin lähteistä. Egomaanisina omasta “valitun” statuksestaan ja ennalta määrätyistä uskomuksista, he ovat enemmän kuin innokkaita apinoimaan sensaatiomaisia väitteitä, huolimatta ilmiselvistä punaisista lipuista. Faktat ja journalistinen suoraselkäisyys usein jäävät kakkoseksi heidän puskiessaan juttua ulos. UFO-narratiivit, jotka pääsevät massamediaan, virtaavat suoraan eksyttäjien suista portinvartijoiden läpi, eivätkä vaihtoehtoiset narratiivit saa sijaa. Salaliitot ja sensaatiomaisuus myyvät ja kaikki arkinen yksinkertaisesti putoaa syvänmustaan tyhjiöön.

Portinvartijat todennäköisimmin eivät tiedä, että heitä käytetään hyväksi, vaikka voisin lyödä vaikka vetoa että jotkut tietävät, mutta eivät välitä. Toiset yksinkertaisesti ovat vain naiiveja ja todella uskovat, että he ovat käsillä olevan paljastuksen lähettiläitä. Jotkut voivat ajatella, että he voivat roolipelata tiensä UFO-valistuksen sisäpiiriin, kun he itse asiassa eivät koskaan pääse sillan yli. Jotkut saattavat jopa olla tietoisia rooleistaan ja niistä mestareista, joita he lopulta palvelevat.

Kriittiset ajattelijat näkevät tämän kaiken vain samana vanhana välittömän paljastuksen höpöhöpönä, josta he ovat kuulleet jo vuosia. Jack Brewer puhuu tästä samasta omassa blogissaan otsikolla UFO Debris, Disclosure, and Congressional Investigations. Jos mielestäsi senaattori Marco Rubio on visionääri, joka puskee eteenpäin kongressiin briiffauksia, silloin sinun on aika lukea tämä vuoden 1988 dokumentti. Kongressilla on ollut kiinnostus UFO-asioihin siitä asti kun Kenneth Arnold käynnisti modernin UFO-ajan vuonna 1947. Siitä lähtien edes kaikkein vankkumattomimmat UFO-uskovaiset, jotka huusivat Kosmista Watergatea, tai virastot joilla oli UFO-tutkimukset valvonnassaan vuoteen 1969 asti, eivät kyenneet saamaan kasaan riittävästi konkreettista näyttöä tiedeyhteisöä motivoidakseen tai saadakseen poliitikkojen lyhytpinnaisen huomion edes hetkeksi. Kongressin kuulustelut eivät ole johtaneet mihinkään.

Ja meidän pitäisi uskoa, että siihen mennessä kun ilmavoimat lopettivat UFO-tutkimukset vuonna 1969 ONI oli jo UFO-ratissa ollut vuosikymmeniä. Jos ONI haluaa todella briiffata kansaa, he voivat aloittaa selittämällä mitä helvettiä he ovat tehneet UFO-tiedustelulla vuodesta 1947 eteenpäin.

UFO-portinvartijat tulevat ja menevät, mutta se mikä aina on aina käsittämätöntä meille on päivänselvä ja yksinkertainen UFO-totuus. Sen sijaan sen obfuskoi, hämmentää, rakentaa kusetukselle ja sitä näppäilee samat tahot, jotka kontrolloivat narratiivia itsekkäistä syistä. Samat portinvartijat näyttävät naamaansa aina vaan ja uudestaan UFO-piireissä monopolisoiden uutissyklin, rakentaen mediaroolia, heidän sensaatiomaiset äänet hukuttaen logiikan ja järjen. Näitkö Linda Moulton Howen cameoroolin History Channelin The Secret of Skinwalker Ranchissa?

Kun aika on ajanut ohi heidän käyttökelpoisuudestaan, UFO-portinvartijat sysätään sivuun, ja uudemman nimet ottavat heidän paikkansa. Mitä pikemmin hyväksyy sen, että UFO-paljastus on harhaluulo, sitä vähemmän pettymystä ja harmitusta joutuu kärsimään kun ONIn löydökset eivät ylläkään omiin odotuksiin. Mutta jos vaatimalla vaadit hyppimistä ja pomppimista UFO-paljastuksen sillan yli — muista vain, että kuten kaikki sinua ennen tulleet — You Too Shall Not Pass.

 

Artikkelin julkaissut historydeceived.blogspot.com

Eksopolitiikka

Eksopolitiikka: Tieteiden ykkösvalinta avaruusolentoja koskevissa poliittisissa linjauksissa

Yksi kommentti

Kirjoittanut Michael E. Salla, M.A., Ph.D.

Exopolitics Journal 2:4 (2008). ISSN 1938-1719

Johdanto [1]

Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on kauan ollut intensiivisen spekulaation ja vimmatun julkisen debatin aihe. Spekulaatio on keskittynyt yli 200 miljardiin aurinkokuntaan joiden tiedetään olevan Linnunradalla, sekä samanlaisiin lukuihin muissa galakseissa, jotka saattaisivat vaalia kehittynyttä Maan ulkopuolista elämää. Tämän esimerkkinä toimivat Project OZMAn (SETIn edeltäjä) tarjoamat estimaatit Maan ulkopuolisesta elämästä. Projektin vuoden 1961 kokouksessa päästiin sopuun Draken yhtälöstä. He määrittivät aluksi, että 10 tuhatta kehittynyttä teknologista sivilisaatiota on hajallaan galaksissa. [2] Sellaiset estimaatit ovat mahdollistaneet futuristeille ja tieteiskirjallisuuden kirjoittajille spekuloida sitä minkälaista sellainen elämä olisi ja miten se vaikuttaisi ihmiskuntaan jonain tulevana ajanhetkenä. Tieteelliset spekulaatiot ovat saaneet muodon, jossa arvioidaan mahdollisuuksia galaksissamme kehittyneelle Maan ulkopuoliselle elämälle, sekä niille tieteellisen kehityksen tasoille jotka nämä olisivat saavuttaneet. Venäläinen astronomi Nikolai Kardashev, esimerkiksi, spekuloi että kehittyneet avaruusolentojen sivilisaatiot erottautuisivat sillä miten paljon ne käyttävät energiaa. Tämä voisi esiintyä planetaarisella tasolla (Tyyppi I), tähtijärjestelmän tasolla (Tyyppi II) tai galaktisella tasolla (Tyyppi III). [3]

Julkinen debatti Maan ulkopuolisesta elämästä on keskittynyt moniin visuaalisiin havaintoihin, tutkahavaintoihin ja valokuviin tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFOt), jotka vaikuttavat olevan älykkäässä ohjauksessa. Valtio on tunnustanut monien UFO-havaintojen olevan mahdottomia selittää tunnettujen lentokoneiden tai luonnonilmiöiden avulla, ja niiden on raportoitu toimivan tehokkaammin kuin teollisten valtioiden kehittyneimmät lentokoneet. Esimerkiksi entinen USA:n pääesikunnan päällikkö kenraali Nathan Twining teki seuraavan julistuksen “lentävien levyjen” ilmiöstä syyskuussa 1947: “Raportoitu ilmiö on jotain todellista eikä visionääristä tai fiktiivistä.” [4] Sellaiset kommentit samanlaisilta korkeilta armeijan tai valtion virkamiehiltä ovat johtaneet avaruusolentohypoteesiin, että UFOt ovat peräisin ulkoavaruudesta, mahdollisena selityksenä. [5] Myöhemmin suuri määrä entisiä valtion, armeijan ja yrityisten viranomaisia on astunut esiin paljastamaan suorat kokemuksensa UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä, sekä valtion tätä tukevan todistusaineiston salailusta. [6]

Vaikka spekulointi ja debatti jatkuu Maan ulkopuolisen elämän ympärillä ja sen suhteesta UFO-havaintoihin, yhä enemmän hässäkkää on ollut siitä miten käsitellä kasvavaa julkisesti saatavilla olevien todisteiden määrää, joka pääosin löytyy internetistä. Data koostuu monista tuhansista kertomuksista sekä yksityishenkilöiltä että entisiltä korporaatioiden, armeijan ja valtion viranomaisilta; jotka ovat tuoneet julki henkilökohtaisia todistuksia, valokuvia, videoita ja dokumentaatiota koskien Maan ulkopuolista elämää. Valtioiden hallitukset ovat myös merkittävästi tuoneet oman panoksensa kasvavaan avoimen datan määrään. USA:n valtio, esimerkiksi, on tuonut Freedom of Information Actin alaisena saataville dokumentteja internetiin. Samalla tavoin sekä Ranskan että Britannian hallitukset vuosina 2007 ja 2008 julkistivat tuhansia UFO-tapaustietoja internetiin. [7]

Eräs lähestymistapa julkisiin tietokantoihin on ollut keskittyä pääosin evidenssiin UFOja koskien, sekä käydä näitä läpi yksityiskohtaisen tieteellisen analyysin avulla niiden uskottavuuden määrittämiseksi. Toinen, tuoreempi lähestymistapa joka on muuttunut suosituksi on keskittyä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovien todisteiden vaikutuksiin julkisen politiikan suuntaviivoihin. Nämä omat lähtökohtansa ovat yleisesti ‘ufologian’ ja ‘eksopolitiikan’ tiedossa. Molempien lähestymistapojen tukijat ajavat erillisiä metodologioita julkisesti saatavilla olevan datan käsittelyyn. Tässä tutkielmassa asetan rinnakkain nämä kaksi lähestymistapaa UFO-dataan kun puhutaan niiden sopivuudesta kattavasti ymäärtää Maan ulkopuolisen elämän aikaansaamat seuraamukset politiikan suunnalle.

Ufologia ja fyysisten todisteiden tieteellisen tutkimuksen painottaminen

Ufologian alan tunnustetaan saaneen alkunsa havainnoista, joita Kenneth Arnold aluksi nimitti ‘lentäviksi lautasiksi’ kesäkuussa 1947. Lentävistä lautasista tehtyjen havaintojen yleisyys USA:ssa nopeasti johti USA:n ilmavoimien toteuttamaan salaiseen tutkimukseen, jota FBI avusti vuonna 1948. Dokumentteja on noussut esiin, jotka vahvistavat sen että ilmavoimat antoivat teknisille ilmailuteknisen divisioonan asiantuntijoilleen Wright Pattersonin ilmatukikohdassa toimeksi suorittaa yksityiskohtaiset tutkimukset. Tämän seurauksena käytiin läpi noin 300 tapausta erittäin salaisessa tutkimuksessa nimeltä ‘Arvio Tilanteesta’ (The Estimate of the Situation) syyyskuussa 1948, jonka alkuvaiheen johtopäätökset tukivat avaruusolentohypoteesia. Arvio ja sen huomattava johtopäätös siirrettiin aivan ilmavoimien hierarkian yläpäätyyn pääesikunnan kenraalin Hoyt Vandenbergin pöydälle, joka varmistamattomien raporttien mukaan hylkäsi sen ja teki selväksi, että avaruusolentohypoteesi ei ollut hyväksyttävä johtopäätös kansallisen turvallisuuden syistä. [8] Kapteeni Edward Ruppeltin mukaan, joka oli vastuussa vuonna 1952 Project Blue Bookista ja sen perustamisesta, joka oli ilmavoimien virallinen UFO-tutkimus: “Kenraali sanoi että se aiheuttaisi kaaoksen…. Miten me voisimme vakuuttaa kansalle että avaruusolennot eivät ole vihamielisiä kun me emme tienneet itsekään? … kenraali komensi salaisen analyysin poltettavaksi. Yksi kopio jäi tuhoamatta — Majuri Dewey Fournet ja minä näimme sen vuonna 1952.” [9]

Jos tämä pitää paikkansa, Ruppeltin lausunto viittaa siihen, että avaruusolentohypoteesi ei ollut neutraali tieteellinen ongelma joka antaa teknisten asiantuntijoiden määritettäväksi, vaan kaikkein huolestuttavin kansallisen turvallisuuden kysymys. Selvästikin Maan ulkopuolisen elämän vaikutukset politiikan suuntaviivoihin ylittivät minkä tahansa neutraalin tietellisen tutkimuksen ilmiöstä. Ei oltaisi voitu olettaa, että minkään aidon UFO-tutkimuksen löydökset voitaisiin julkistaa kansalle. USA:n ilmavoimien virallinen myöhempi tutkimus UFOista, Project Blue Book, sai UFO-tutkijoilta kritiikkiä siitä, että se jätti tarkastelematta tärkeää evidenssiä. Kaikkein tunnetuin kriitikko oli majuri Donald Keyhoe, joka kirjoitti useita kirjoja ‘lentävistä lautasista’. [10] Hänestä lopulta tuli National Investigative Committee for Aerial Phenomenonin (NICAP) johtaja, joka luotiin vuonna 1956 käynnistämään siviilitutkimukset UFOista ja painostamaan ilmavoimia tekemään läpikotaisempia tutkimuksia. Keyhoe ja NICAP työllistivät hyvämaineisia tutkijoita, insinöörejä ja entisiä upseereita rakentaessaan huomattavaa tietokantaa, joka vahvisti todellisuuden UFOista ja tuki avaruusolentohypoteesia. Huolimatta Keyhoen ja NICAPin vaivannäöstä, ilmavoimat ja valtion viralliset asenteet olivat vähätteleviä, ja jopa suosittelivat debunkkaamaan UFO-raportit kansallisen turvallisuuden nimissä.

Vuonna 1953 CIA:n järjestämä Robertsonin paneeli julkaisi Durant’n raportin, joka suositti lentävien lautasten ilmiöiden ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden pilkkaamista kansallisen turvallisuuden syistä. Reportissa luki:

“Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [11]

Valtion ja armeijan aloittama debunkkaus kulminoitui siihen, että Keyhoe ja eräät muut UFO-tutkijat totesivat, että valtion salaliitto salailee informaatiota. Keyhoen vuoden 1955 kirja, The Flying Saucer Conspiracy, kuvasi yksityiskohtaisesti sitä laajuutta jolla USA:n armeija hiljensi henkilöstöä paljastamasta sitä mitä he olivat nähneet ja piti itsellään tätä tukevaa fyysistä todistusaineistoa. [12]

Toiset UFO-tutkijat, sitä vastoin, esittivät että valtio oli ainoastaan “tyrinyt” UFO-tutkimuksensa, ja että mitään valtion salaliittoa ei ollut. Konsensus kahden UFO-tutkijoiden ryhmän välillä oli, että pitäisi antaa enemmän painoarvoa UFO-evidenssin tieteellisen meriitin määrittämiselle, jolla kumottaisiin valtion viranomaisten ja yksityishenkilöiden debunkkaustoiminnan vaikutukset. UFO-todellisuuden varmentavan datan vaikutukset julkishallinnon suuntaviivoihin ja avaruusolentohypoteesin todennäköisyys sysättäisiin johonkin tuntemattomaan tulevaan hetkeen, jolloin evidenssiä olisi riittävästi siivoamaan kaikki mahdolliset epäilykset.

Tutkimusalana ufologia keskittyi täten UFOjen fyysisen datan tieteelliseen analyysiin, ja minimoi spekulaatiot UFOjen alkuperästä ja avaruusolentohypoteesista. Tämä parhaiten näkyy kuuluisassa tri. Allen Hynekin määritelmässä, joka määritteli UFOjen tieteellisen tutkimuksen seuraavasti:

Me voimme määritellä UFOn yksinkertaisesti raportoituna havaintona kappaleesta tai valosta, joka on nähty taivaalla tai maassa, jonka ulkomuoto, kulkusuunta ja yleinen dynamiikka ja valaiseva käytös eivät viittaa loogiseen, perinteiseen selitykseen ja joka on sekä mysteeri alkuperäisille havaitsijoille että tuntematon sen jälkeen kun on suoritettu läheiset tutkimukset kaikesta saatavilla olevista tiedoista henkilöiltä, jotka ovat teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista. [13]

Johtavat ufologit kuten tri. Hynek eivät olleet vastaanottavaisia sille idealle, että valtion elimet systemaattisesti värkkäilisivät todistusaineiston parissa ja häiritsisivät henkilöitä hiljaisiksi. Kaikki valtion ‘salailu’ rajoittui hiljaisuuden ylläpitoon todisteista, jotka varmentaisivat UFOt, eikä virallisen UFO-aiheesta tehdyn tutkimuksen sikailun myöntämiseen. Näin valtion ‘salailu’ tai ‘tyriminen’, ufologien mukaan, voitaisiin ohittaa yksityiskohtaisemmilla tieteellisillä tutkimuksilla.

Se näkemys, että oli olemassa ‘kova’ salailu systemaattisen todistusaineiston peukaloinnin ja silminnäkijöiden häiritsemisen muodossa dystooppisten turvallisuustekijöiden takia, on sivuutettu. Idea ‘kovasta salailusta’ vakavasti söisi tieteellisen menetelmän uskottavuutta, jota ufologit ajavat totuuteen kiinni pääsemiseksi. Ottaen huomioon, että johtavat ufologit olivat tieteilijöitä, joiden taustat olivat insinöörityössä, astronomiassa, meteorologiassa, fysiikassa ja/tai kuva-analyysissa, jotka olivat ”teknisesti kyvykkäitä tekemään maalaisjärkisiä identifikaatioita, jos sellainen on mahdollista”, ‘kovan salailun’ idea sivuutettiin salaliittoteoriana vailla todisteita. [14] Tämän seurauksena ei kumpikaan, UFO-data joka osoitti Maan ulkopuolisen elämän olevan olemassa taikka todisteet korkean tason valtion salailusta kansallisen turvallisuuden nimissä, tulisi keskustelun aiheiksi mitä niiden vaikutuksiin politiikan suuntaviivoihin tulee.

Ufologia tutkimusalana ei ollut vastaanottavainen analyyseille Maan ulkopuolisen elämän politiikan suuntaviivoille aikaansaamista vaikutuksista, joita pidettiin ennenaikaisina ja liian spekulatiivisina. Sen sijaan useita ad hoc politiikan linjausten toimenpiteitä otettiin käyttöön koskien valtion virkamiesten ja massamedian briiffauksia puhuttaessa tarpeesta vakavalle tieteelliselle UFO-tutkimukselle ottaen huomioon todisteiden laatu. Tämä asenne ei viranomaisilla eikä yksityistahoilla ole sanottavasti muuttunut yli 60-vuotisen UFO-tutkimuksen aikana. Parhaiten se käy ilmi dokumenteista kuten “The Best Available Evidence”, joka kiersi Laurence Rockefellerin luottamuksellisessa linjausaloitteessa jolla briiffata Clintonin hallintoa UFOista 1990-luvun alussa. [15] Vähän myöhemmin National Press Clubilla pidetty lehdistötilaisuus Washington DC:ssa, jota entinen Arizonan kuvernööri Fife Symington veti, keskittyi yksinomaan asiantuntijalausuntoihin UFO-havainnoista. [16] Symington ja järjestäjät jättivät avaruusolentohypoteesin tarkoituksella pois keskusteluista.

Brookingsin raportti ja Maan ulkopuolisen elämän vaikutus politiikan linjauksiin

Vaikka ufologit pidättäytyivät analysoimasta Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikan suuntaviivoihin, virallisia dokumentteja alkoi hiljalleen tulla julkisuuteen jossa sellaisia vaikutuksia kuvattiin. Epäilemättä kaikkein tärkein julkisuuteen noussut dokumentti on vuoden 1961 Brookings Instituten tutkimus, jonka NASA oli antanut toimeksi Yhdysvaltain kongressin puolesta. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookingsin raportti käytti useita lukuja käsittelemään Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksia politiikkaan. Brookingsin raportti toimitettiin USA:n kongressille huhtikuussa 1961, ja se kuvasi sitä potentiaalia joka Maan ulkopuolisen elämän tai ‘artifaktien’ löytämisellä on läheisiltä planeetoilta. Raportissa lukee:

Vaikka kasvokkain kohtaaminen sen (Maan ulkopuoleinen elämä) kanssa ei tapahdukaan seuraavaan 20 vuoteen; johonkin toiseen ajankohtaan näiden elämänmuotojen jättämät artifaktit saattavat mahdollisesti tulla meidän löytämiksi avaruustoimissamme Kuussa, Marsissa tai Venuksella. [17]

Raportti kuvasi yhteiskunnallisten reaktioiden arvaamattomuutta Maan ulkopuoleisten artifaktien löytämiseen:

Todisteita sen (Maan ulkopuolisen) olemassaolosta saattaa löytyä myös artifakteista, joita on jätetty Kuuhun tai muille planeetoille. Vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomat, mutta ne vaihtelisivat perustavanlaatuisella tavalla eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien eri ryhmien välillä; kriittinen tekijä tulisi olemaan kommunikaation luonne meidän ja muiden olentojen välillä. [18]

Raportti mainitsi myös, että tuhoisat yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat myös mahdollisesti seurausta kontaktista teknologisesti kehittyneemmän Maan ulkopuolisen yhteisön kanssa:

Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [19]

Brookingsin raportti jatkoi ottamalla esiin mahdollisuuden pidättää kansalta minkäänlainen julistus Maan ulkopuolisesta elämästä tai artifakteista kansallisen turvallisuuden syistä: “Miten voitaisiin sellainen informaatio, missä olosuhteissa, esittää tai evätä kansalta?” [20] Merkittävää on, että Brookingsin raportti huomautti, että “kaikista ryhmistä tieteentekijät ja insinöörit voivat mennä eniten hajalle suhteellisen ylivoimaisten olentojen löytämisestä, sillä nämä ammatit liittyvät selvästikin mestaruuteen luonnosta.” [21]

Brookingsin raportti esittää ensimmäisen virallisen Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytämisestä politiikan suuntaviivoille aiheutuvien vaikutusten analyysin. Raportti vahvistaa yhteiskunnallisten vasteiden arvaamattomuuden ympäri maailman, ja nostaa esiin mahdollisuuden yhteiskunnan romahtamiselle. Selvä lopputulos on, että Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien löytäminen olisi äärimmäinen kansallisen turvallisuuden huolenaihe. Lisäksi Brookingsin raportti viittasi mahdollisesti haluttavana pitää kansalta poissa mikä tahansa löydös koskien Maan ulkopuolista elämää ja/tai artifakteja kansallisen turvallisuuden nimissä. On huomautettava, että Brookingsin raportti itsessään, vaikka se ei ole salaiseksi luokiteltu, mystisesti pysyi poissa kansalta kunnes vuonna 1993 se löytyi Kansallisarkistosta Arkansasin Little Rockista. [22] Brookingsin raportin johtopäätökset ja sen saatavilla olemattomuus yli 30 vuoden ajan auttavat päättelemään, että virallisesti oli käynnissä yritys hiljentää keskustelu Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista politiikan suuntaviivoihin.

Brookingsin raportti yhdessä Durant’n raportin kanssa teki mahdolliseksi identifioida kymmenen merkittävää poliittisten linjausten kysymystä koskien Maan ulkopuolista elämää, jotka nostetaan esiin näissä virallisissa dokumenteissa:

  1. Onko Maan ulkopuolisen elämän virallinen salaaminen oikeutettua kansallisen turvallisuuden nimissä?
  2. Missä määrin virallinen Maan ulkopuolisen elämän paljastaminen epävakauttaisi globaalia yhteiskuntaa?
  3. Mitkä Amerikan ja globaalin yhteiskunnan osiot vaikuttuisivat eniten Maan ulkopuolisen elämän paljastamisesta?
  4. Missä määrin ovat psykologisen sodankäynnin työkalut kuten debunkkaus ja silminnäkijöiden mustamaalaaminen tarpeellisia käyttää Amerikan ja maailman kansaan vähentämään datan vakavuutta koskien UFOja ja Maan ulkopuolista elämää?
  5. Missä määrin massamediaa käytetään edistämään Maan ulkopuolisen elämän salaamista?
  6. Mikä on perustuslain kanta salaisiin presidentin päiväkäskyihin koskien Maan ulkopuolista elämää?
  7. Missä määrin kansan ‘oikeus tietää’ vaikuttaa virallisiin yrityksiin rajoittaa informaatiota Maan ulkopuolisesta elämästä perustuen ‘oikeuteen tietää’?
  8. Missä määrin informaation salaamiseen Maan ulkopuolisesta elämästä liittyisi julmia kansallisen turvallisuuden toimenpiteitä?
  9. Missä määrin tulisi jakaa kansalle tieteellisiä periaatteita tai teknologioita, jotka ovat peräisin Maan ulkopuoliselta elämältä?
  10. Tulisiko politiikan Maan ulkopuolista elämää tai teknologioita koskettavien linjauspäätösten olla tehty kansalta piilossa pidetyissä, salaa nimitetyissä komiteoissa vai tulisiko ne tehdä läpinäkyviksi erittäin näkyvässä julkisessa prosessissa?

Nämä politiikan linjakysymykset ja ongelmat, joihin ne ottavat kantaa, nousevat esiin suoraan virallisesti toteutetuista tutkimuksista, Durant’n raportista ja Brookingsin raportista. Näihin liittyvät politiikan linjakysymykset eivät vaadi Maan ulkopuolisen elämän todellisuuden vahvistavan datan hyväksymistä, ainoastaan mahdollisuuden sille että Maan ulkopuolista elämää on olemassa.

Tämän seurauksena on tärkeä tarve systemaattisesti tutkia sellaisia politiikan linjakysymyksiä käyttäen useiden tieteenalojen lähestymistapoja, jotka ottavat mukaan sekä kvantitatiiviset että kvalitatiiviset menetelmät käsitellä julkisesti saatavilla olevaa todistusaineistoa Maan ulkopuolisesta elämästä ja UFOista. Tämä tulee toteuttaa tavalla, joka tyydyttää kaksi valitsijakuntaa, jotka vahvasti eroavat mielipiteiltään siitä onko jo saatu minimimäärä Maan ulkopuolisesta elämästä kertovaa todistusaineistoa. Ensimmäisessä valitsijakunnassa on ihmisiä ja ryhmiä jotka eivät hyväksy, että normaalille skeptikolle ollaan saatu tarpeeksi todisteita osottamaan Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo. Nimekkäisiin esimerkkeihin kuuluu SETIn tukijoita, jotka esittävät että mahdollisuus Maan ulkopuoliselle elämälle on riittävä oikeuttamaan investoinnit kalliisiin laitteisiin joilla etsiä todisteita radiolähetyksistä. Sellaiset yksilöt ja ryhmät suurelta osin hyväksyvät Frank Draken ja hänen SETI-kollegoidensa pioneerityön heidän laskiessaan todennäköisyyksiä Maan ulkopuolisen elämän olemassaololle Linnunradalla. [23] Kuitenkin monet SETI-mieliset avoimesti haastavat kyseenalaistavat esitetyt todisteet, joita UFO-tutkijat ovat tuoneet eteemme Maan ulkopuolisen elämän todistukseksi. [24]

Toinen valitsijakunta on henkilöitä ja yksilöitä, joiden mielestä minimimäärä todisteita on saavutettu, mutta että kansa ja monet tieteilijät eivät ole niistä tietoisia. Tämä ryhmä uskoo, että tarvitaan silmät avaavia koulutusohjelmia valistamaan kansaa saatavilla olevista todisteist, joista suurin osa on sivuutettu massamediassa, yliopistoissa ja julkishallinnossa. Vielä tärkeämpänä tämä toinen vaalipiiri esittää, että politiikan suuntaviivojen analyysi tulee edistyä käyttäen saatavilla olevia todisteita.

Eksopolitiikka ja politiikan linjaukset Maan ulkopuolisesta elämästä

Historiallisesti on ollut useita yrityksiä ottaa kantaa keskeisiin politiikan linjakysymyksiin koskien todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä riittämättömien virallisten tutkimusten ja valtion UFO-todisteiden salailun perspektiivistä. [25] Nämä politiikan linjauskysymykset ovat syntyneet ad hoc -tyyliin ehdotettujen tai käynnissä olevien UFO-tutkimusten kontekstissa ilman minkäänlaista pyrkimystä systemaattisesti ratkaista näitä ongelmia. [26] Tämä on pääosin johtanut UFO-tutkijoiden yrityksiin saada kansallisvaltioiden hallitukset aloittamaan viralliset tutkimukset ja luomaan tarpeelliset valtiolliset elimet joilla suorittaa tämä tehtävä. Esimerkki tästä on vuoden 1978 YK:n yleiskokous, jossa piti perustaa YK:n virasto tutkimaan UFO-raportteja ja mahdollista Maan ulkopuolista elämää. [27] Vaikka tilaisuutta ylistettiin UFO-tutkijoiden keskuudessa suurena saavutuksena, tähän päivään asti YK ei ole toimeenpannut tätä päätöstä, eikä tehnyt mitään tutkiakseen politiikan linjakysymyksiä todisteisiin liittyen. Tämän seurauksena aivan viime päiviin asti ei ole ollut mitään systemaattista tutkimusta politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. ‘Eksopolitiikkaa’ on ehdotettu erilliseksi tieteenalaksi jolla pyrkiä tarjoamaan sellainen systemaattinen tutkimus.

Ensimmäinen viittaus ‘eksopolitiikkaan’ omana lähestymistapanaan tutkia politiikan linjakysymyksiä liittyen Maan ulkopuoliseen elämään esiintyi Alfred Webren vuoden 2000 käänteentekevässä tutkielmassa, jossa hän kirjoitti:

Yksikään valtavirran poliitikko ei ole määritellyt Maan ulkopuolista läsnäoloa nyt tehtävän politiikan tai sen suuntaviivojen kysymykseksi. Mikään merkittävä määrä kansalaisia mistään Maan valtiosta ei ole liikkeellä kutsumassa heidän paikallispoliitikkojaan tai poliittista prosessiaan mukaan ottamaan yhteyttä Maan ulkopuoliseen läsnäoloon, tai tutkimaan sitä, tai edes tunnustamaan sitä virallisesti… Eksopolitiikka on perustavanlaatuinen organisoiva, välittävä, sosiaalinen ja hallinnollinen prosessi planeettainvälisessä ja ulottuvuuksienvälisessä avaruudessamme. [28]

Tarve systemaattiselle keskustelulle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää perustamalla uusi tieteenala nimeltään ‘eksopolitiikka’ esitettiin muodollisemmin tammikuun 2003 tutkielmassa, jossa esitin että evidenssi Maan ulkopuolisesta elämästä:

… johtaisi uuden valtiotieteen alan syntyyn, ‘eksopolitiikka’, joka voidaan määritellä linjakysymysdebattina koskien valtion ja populaation valintoja, jotka ne joutuvat tekemään luonnostellessaan ja toteuttaessaan lainsäädännöllisiä ja poliittisia vasteita avaruusolentojen läsnäololle ihmisten yhteiskunnassa.” [29]

Tuoreemmalti on ehdotettu erästä määritelmää auttaa paremmin muotoilemaan eksopoliittista tutkimusta:

“Eksopolitiikka on Maan ulkopuoliseen elämään liittyvien poliittisten toimijoiden, instituutioiden ja prosessien tutkimusta.” [30]

Tämän määritelmän etu on, että se tekee mahdolliseksi eksopoliittisen keskustelun politiikan suuntaviivoista ilman että välttämättä hyväksytään sitä, että Maan ulkopuolista elämään on löydetty ja/tai että se on salattu kansallisen turvallisuuden syistä. Tämä auttaa vastaamaan kritiikkiin siitä, että eksopolitiikka tekee a priori oletuksia siitä, että Maan ulkopuolinen elämä on olemassa, mikä saattaa olla osoitettu eksopolitiikan vaihtoehtoisille määritelmille. Joten, esimerkiksi, Brookingsin raporttia voidaan lainata dokumenttina, joka esittää useita eksopoliittisia lausuntoja koskien politiikan suuntaviivojen vaikutuksia Maan ulkopuoliseen elämään, ilman että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän todellisuus. Samalla tavoin SETIn tutkijat, jotka spekuloivat protokollista joilla käsitellä kontaktia avaruusolentojen kanssa, analysoivat implisiittisesti eksopoliittisia teemoja. [31]

Useimmat eksopolitiikan tukijat hyväksyvät, että Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo on mitä suurimmassa määrin osoitettu laajalla ja jatkuvasti kasvavalla todisteiden määrällä, joita silminnäkijät, tietovuotajat, tieteentekijät, ”kokijat” ja vuodetut valtion dokumentit ovat pinonneet viimeisen 60 vuoden ajan. Tämän seurauksena useimmat eksopoliittisen analyysin edistäjät väittävät, että on viimein aika keskittyä julkishallinnon linjauksiin näissä kerääntyneissä todisteissa. Tämä näkyy esimerkiksi Paul Hellyerin, entisen Kanadan puolustusministerin, tapauksessa, joka on puhunut useissa eksopoliittisissa tapahtumissa siitä hän kuvaa erääksi “kaikkein perustavanlaatuisimmista linjakysymyksistä johon tulee ottaa kantaa.” [32]

Vaihtoehtoisesti on mahdollista, kuten jo mainittiin, analysoida Maan ulkopuolisen elämän polittiset aspekteja ilman, että hyväksytään Maan ulkopuolista elämää tukevat todisteet. Vaikka eksopoliittinen analyysi usein alkaa Maan ulkopuolisen elämän ja/tai artifaktien todellisuuden osoittavan todistusaineiston uskottavuuden hyväksynnällä, eksopolitiikka ei vaadi sellaista hyväksyntää vaadittavana ehtona. Riittävä ehto eksopoliittiselle tutkimukselle on, että hyväksytään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudella olevan merkittäviä vaikutuksia politiikan suunaan.

Suurin osa eksopoliittisista analyytikoista asettaa vastakkain heidän lähestymistapansa ufologien kanssa, jotka edelleen kannattavat sitä, että kerätään enemmän todisteita joilla esittää tieteellinen argumentti vankkumattomille skeptikoille, että UFOt ovat tosia ja että avaruusolentohypoteesi on legitiimi tieteellisen tarkastelun aihe. Eksopolitiikan analyytikot tulevat päätelmään, että iso osa UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvästä skeptisismistä siirtyy tuon käsitteellisen rajan yli, joka on objektiivisen kritisismin ja debunkkauksen välillä. [33] Tämä on johtanut väitteisiin, että kriitikoiden ufologiaa ja eksopolitiikkaa kohtaan esittämä kritiikki johtuu osittain Durant’n raportin suosittelemasta debunkkauksesta ja naurunalaiseksi saattamisesta. Lyhyesti, Maan ulkopuolista elämää koskettavien politiikan linjakysymysten debatointi on itsessään debunkkauksen kohteena, mikä käy ilmi Brookingsin raportin ja sen löydösten 30 vuoden salailusta. Tämä on estänyt eksopolitiikan alan kehittämistä yli viiden vuosikymmenen ajan, siitä lähtien kun UFO-tutkimus alkoi vuonna 1947.

Pyrkimys tuoda Maan ulkopuolisesta elämästä keskusteleminen politiikkaan on johtanut monenlaiseen debattiin ja halooseen. Eksopolitiikan tukijat ovat joutuneet kovan kritiikin kohteiksi ehdottaessaan vakavaa linjakysymyskeskustelua olemassaolevasta todistusaineistosta. Monet ‘ufologit’ pysyvät erittäin kriittisinä eksopolitiikkaa kohtaan nousevana tieteenalana, joka käsittelee Maan ulkopuolisen elämän poliittisia linjaukysymyksiä. Ufologeilla ja muilla skeptikoilla on vaikeuksia käsittää sitä, että eksopolitiikka on legitiimin akateemisen tutkimusalan edelläkävijä, jonka voidaan odottaa lopulta tuotavan jokaiseen suureen yliopistoon systemaattista valtiotieteellistä tutkimusta varten. Eksopolitiikan kriitikot usein tuppaavat keskittymään joihinkin eksopoliittisen ajattelun pioneerien metodeihin ja ideoihin, sen sijaan että identifioitaisiin niitä meriittejä joilla rajata konseptuaalisesti akateeminen lähestymistapa politiikan suuntaviivojen tutkimukseen koskien Maan ulkopuolista elämää. [34]

Eksopolitiikka tieteiden ykkösvalintana

Nykyinen historiallinen tilanne on jonkinverran analoginen 1800-lukuun, jolloin oli paljon keskustelua siitä miten valmistella henkilöitä tutkimaan politiikan linjakysymyksiä koskien kansainvälisen diplomatian uraa, poliittista uraa ja/tai yliopisto-opettajan uraa. Aristokraattiluokasta vedetyt herrasmiehet muodostivat uniikin amatööritutkijoiden joukon, joka painotti klassisia aineita parhaimpana valmisteluna politiikan kysymyksiin. He suosittelivat lukea teoksia historiankirjoittajilta kuten Cicero, Josephus, Herodotus, Thucydides ja muutama muu; ja opiskella latinaa, klassista kreikkaa tai samanlaista muinaista kieltä. [35] Amatööriherrasmiestutkijat, kuten heitä on kuvattu, omistivat ylenpalttiset määrät vapaa-aikaa politiikan linjakysymysten tutkimuksille, ja he kritisoivat niitä jotka vaativat rahat takaisin opinnoistaan. Siitä huolimatta suurimmaksi osaksi monien yliopistojen historianlaitosten perua, valtiotiede alkoi syntyä 1860-luvulla; laitoksilla oli palkkaa saavia ammattilaisia, joilla oli koulutus politiikan tutkimuksen ja pedagogian uusimmista metodeista. [36] Poliittinen tiede kehittyi akateemisena alana, sillä se tyydytti funktionaalisen tarpeen: tarve oli systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja sitä miten henkilöt voisivat saada ammatillisen koulutuksen näiden käsittelyyn.

Valtiotiede on nyt ykkösvalinta alaksi niille, jotka haluavat systemaattisesti tutkia politiikan linjakysymyksiä ja saada ammatillinen koulutus näiden parissa. Samalla tavoin eksopolitiikka tulee olemaan ykkösvalinta niille, jotka haluavat tutkia Maan ulkopuoliseen elämään liittyviä politiikan linjakysymyksiä, sillä se myös tyydyttää funktionaalista tarvetta. Tämä funktionaalinen tarve on ymmärtää miten Maan ulkopuolinen elämä vaikuttaa politiikkaan ja ammatillisesti kouluttaa henkilöitä käsittelemään näitä kysymyksiä. Eksopolitiikka tullaan ensin perustamaan valtiotieteiden laitoksille legitiimiksi alakseen, niinkuin nyt meillä on ‘kansainvälinen politiikka’, ‘ulkopolitiikka’, ‘vertaileva politiikka’, ‘poliittinen taloustiede’, jne. Sellaisten akateemisten tutkimusten esiaste on Exopolitics Certification Program, joka on luotu Exopolitics Instituten laitoksen avulla. [37] Lopulta eksopolitiikka tulee syntymään omaksi erilliseksi laitoksekseen, jolla on alojen välinen fokus poliittisten linjakysymysten parissa koskien ei ainoastaan valtiotiedettä, mutta myös eksotiedettä, eksouskontoa, eksodiplomatiaa, jne.

Debunkkaajat, ufologit, SETI-tutkijat ja muut eksopolitiikan kriitikot ovat huonoja historian opiskelijoita, kun eivät ole havainneet miten akateemiset tutkimusalat ja alateemat kehittyvät tyydyttämään funktionaalisia tarpeita. Sellaiset henkilöt ovat harhautuneet, kun eivät ole nähneet miten eksopolitiikka tulee täyttämään funktionaalisen tarpeen systemaattiselle tutkimukselle politiikan linjakysymyksistä koskien Maan ulkopuolista elämää. Sanan ’eksopolitiikka’ valinnalla edustamaan tätä syntyvää akateemista tutkimusalaa on pitkäaikainen strateginen arvo johtuen sen tyydyttämästä funktionaalisesta tarpeesta. Lisäksi eksopolitiikka on ykkösvalinta termiksi käsittelemään aiemmin mainittuja politiikan linjakysymyksiä sekä muita, jotka syntyvät dokumenteista ja todisteista koskien Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita.

Sekä ufologia että SETI muuttuvat redundanteiksi tutkimuskohteina, sillä niiden palvelemat funktionaaliset tarpeet nopeasti tyydyttyvät kun Maan ulkopuolisen elämän olemassaolo hyväksytään. UFO-todellisuus tulee olemaan tylsä heti kun he on julkisesti tunnustettu ‘Maan ulkopuoliseksi’, ‘ulottuvuuksienväliseksi’ tai ‘ekstratemporaaliseksi’ alkuperältään. UFOt joiden alkuperä on tähdissä eivät enää ole ainutlaatuinen konseptuaalinen kategoria tunnistamattomia lentäviä esineitä, vaan ne tunnustetaan Maan ulkopuolisina kulkuvälineinä (extraterrestrial vehicles, ETVs). Samalla tavoin jatkuva ponnistelu “Maan ulkopuolisen älyn etsimiseksi” muuttuu myös redundantiksi. Maan ulkopuolisen elämän olemassaolon määrittämisen tarve radiokommunikaatiosta lakkaa heti kun sellaisen elämän olemassaolo on varmistettu.

Ufologian ja SETIn pariin omistautuneet missaavat suuren mahdollisuuden antaa oman panoksensa legitiimien konseptuaalisten parametrien määrittämiselle eksopolitiikan tutkimusalaan. Molempien tutkimusalojen asiantuntijat voivat avittaa selkiyttämään politiikan linjakysymyksiä ilmiöstä, josta he ovat kiinnostuneita. Eksopolitiikka on tullut tänne jäädäkseen tieteiden ykkösvalintana, kun halutaan ymmärtää Maan ulkopuolista elämää koskevia politiikan linjakysymyksiä. Eksopolitiikka uutena tiedon alueena tulee mullistamaan akateemisen tutkimuksen ja maailman sellaisena kuin me sen tunnemme. Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Viitteet

[1] Paljon kiitoksia Dana Tomasinalle tekstin oikoluvusta.

[2] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” in First Contact: The Search for Extraterrestrial Intelligence, eds. Ben Bova & Byron Preiss (Bryon Preiss, 1991) 115-17.

[3] Kardashev, N. S. ”Transmission of Information by Extraterrestrial Civilizations,” Soviet Astronomy, 8:2 (1964) 217-21.

[4] Letter From General N.F. Twining to Commanding General, Army Air Forces, 23 September 1947, saatavilla verkossa: http://everything2.com/index.pl?node_id=679398

[5] Entisten armeijan ja valtion viranomaisten UFO-kommentteja koskien kts. Don Berliner, Marie Galbraith & Antonio Huneus, UFO Briefing Document: The Best Available Evidence (UFO Research Coalition, 1995) 153-208.

[6] Kts. Steven Greer, Disclosure: Military and Government Witnesses Reveal the Greatest Secrets in Modern History (Crossing Point Inc., 2001). verkkosivu: www.disclosureproject.com

[7] Ranskan UFO-tiedot verkossa: http://www.cnes-geipan.fr . Britannian puolustusministeriön UFO-tiedot verkossa: http://tinyurl.com/5jm398

[8] Yksityiskohtainen analyysi siitä mitä tapahtui “Tilanteen arvioinnissa”, kts.  Michael Swords, “Project Sign & Estimate of the Situation,” Journal of UFO Studies, 7. verkossa: http://www.ufoscience.org/history/swords.pdf

[9] Donald Keyhoe, Aliens from Space (Signet Books, 1973) 14.

[10] Donald Keyhoen ensimmäinen kirja oli The Flying Saucers are Real (Fawcett Gold Medal, 1950).

[11] Lainattu Robertsonin Paneelin verkkoversiosta: http://www.cufon.org/cufon/robertdod.htm

[12] Donald Keyhoe, The Flying Saucer Conspiracy (Henry Holt & Co. 1955).

[13] Allen Hynek, The UFO Experience: A Scientific Inquiry (Henry Regnery Company, 1972), 10.

[14] Allen Hynek, The UFO Experience, 10.

[15] Kts. Don Berliner, et al., UFO Briefing Document.

[16] Marraskuun 12. päivän 2007 lehdistön käsittelyä National Press Club Conference on UFO -tilaisuudesta löytyy: http://cficoverage.wordpress.com/

[17] Brookingsin raportti, 215. Tiivistelmä raportista löytyy: http://www.enterprisemission.com/brooking.html

[18] Brookings Report, 215.

[19] Brookings Report, 215.

[20] Brookings Report, 215.

[21] Brookings Report, 225.

[22] Kts. Richard Hoagland & Mike Bara, Dark Mission: The Secret History of NASA (Feral House, 2007) 81.

[23] Kts. Frank Drake, “The Drake Equation: A Reappraisal,” teoksessa First Contact, eds. Bova & Preiss, 115-17.

[24] Kts. Isaac Asimov, “Terrestrial Intelligence,” & Arthur C. Clarke, “Where Art They” teoksessa First Contact, eds., Bova and Preiss, 29 & 310.

[25] Kts. Donald Keyhoe, Aliens from Space.

[26] Evoluutionäkökulman käsittelyä politiikan linjakysymyksiin liittyen Maan ulkopuoliseen elämään, kts. Michael Salla, “The History of Exopolitics: Evolving Political Approaches to UFOs and the Extraterrestrial Hypothesis” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-1.htm .

[27] Kts. UN General Assembly Decision 33/426, 1978 . Verkossa: http://www.ufoevidence.org/documents/doc902.htm

[28] Ensin julkaistu kesäkuussa 2000 ja uudelleenjulkaistu Exopolitics Journal 2:2 (2007): 142-50. http://exopoliticsjournal.com/vol-2/vol-2-2-Exp-Webre.htm

[29] Kts., Michael Salla, “The Need for Exopolitics, Implications of Extraterrestrial Conspiracy Theories for Policy Makers and Global Peace,” www.Exopolitics.Org (January 2003): http://exopolitics.org/Study-Paper1.htm . Tutkielma julkaistu ensimmäisenä kappaleena kirjassa Exopolitics: Political Implications of Extraterrestrial Life (Dandelion Books, 2004).

[30] Tämä on uusittu versio standardimääritelmästä, jota ehdotin tutkielmassani vuonna 2005, ”The History of Exopolitics” Exopolitics Journal 1:1 (2005) 1-17.

[31] Kts. Michael Michaud, “A Unique Moment in Human History,” in First Contact, eds., Bova and Preiss, 243-61.

[32] Kts. Michael Salla, “Using Space Weapons Against ET Civilizations,” Nexus Magazine 14:2 (2006). Verkossa: http://exopolitics.org/Study-Paper-10.htm .

[33] Kts. Michael Salla, Corso’s Critics ”Colonel Philip Corso and his Critics: Crossing the Rubicon between Objective Criticism and Debunking” – Osat 1 & 2 Exopolitics Journal 1:2 & 1:3 Saatavilla verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-2.htm & http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-3.htm .

[34] Kts. esim. Kevin Randle, Exopolitics, verkossa: http://kevinrandle.blogspot.com/2005/11/exopolitics.html

[35] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[36] Kts. Michael Parenti, “Patricians, Professionals and Political Science,” American Political Science Review, 100:4 2006) 499. Saatavilla verkossa: http://www.apsanet.org/imgtest/APSRNov06Parenti.pdf

[37] Kts: http://exopoliticsinstitute.org/certificates/  

Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal  

Eksopolitiikka

Todisteet laivaston mukanaolosta UFO-ohjelmassa on saatettu tuhota

Yksi kommentti
Kirjoittanut John Greenewald, Jr. – The Black Vault – Alunperin julkaistu elokuun 24. 2020

Huhtikuussa 2020 puolustusministeriö järkytti maailmaa julkaisemalla kolme videota, joita he pitivät tunnistamattomina ilmailmiöinä eli UAP:na. Vaikka kolme videota oltiin jo vuodettu julki vuosia sitten, virallinen niiden julkistaminen edusti läpinäkyvyyden auraa, jota laivasto pitää yllä UFO-ilmiötä koskien, kun kaikki muut sotilasvoimien haarat ovat olleet asiasta hiljaa. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että läpinäkyvyys on muuttunut takaisin salaisuuden verhoksi. Sarja FOIA-tietopyyntöjä, joita Black Vault on lähettänyt, joista eräs meni valitusprosessin läpi, on saattanut täysin murskata toiveet siitä, että laivasto paljastaisi huikeaa uutta informaatiota koskien heidän yhteyksiään Pentagonin AATIP UFO-tutkimusohjelmaan. Tämä Black Vaultin kahden ja puolen vuoden vaivannäkö saattaa myös varjostaa tulevaa salailua, joka saattaa liittyä juuri ilmoitetun “UAP-toimikunnan” perustamiseen.

Viralliset puolustusministeriön / laivaston UAP-videoiden julkistukset huhtikuun 27. päivänä 2020

Laivasto ja AATIP

Laivaston mukanaolo Advanced Aerospace Threat Identification Programissa, eli AATIPissa, paljastettiin ensi kerran helmikuussa 2018. Luis Elizondon haastattelussa, miehen joka sanoo vetäneensä salaista UFO-tutkimusta, hän osoitti laivaston olevan erityisesti eräs UFO-tutkimustapausten lähteistä, joita hän tutki työskennellessään Pentagonilla.

Kuvakaappaus helmikuun 2018 haastattelusta Luis Elizondon kanssa OpenMinds TV:llä.

“AATIP saa tapauksia eri kanavia pitkin, joten siellä missä toimistomme oli puolustusministeriön yläpäässä, meillä oli monenlaisia lähestymistapoja”, Elizondo sanoi Open Minds TV:n videolla. “Joten oli, joissain tapauksissa, raportteja jotka tulisivat laivaston kanavista, toiset tapaukset tulisivat ilmavoimien kanavia pitkin, toiset taas tulisivat tiedustelupalvelujen kanavia pitkin, ja se oli keskipisteenä, niinkutsutusti, tälle toiminnalle, kaikki tiet johtavat Roomaan tässä tapauksessa. Kaikki tiet johtivat toimistoomme koskien näitä ilmiöitä.”

Käyttäen hänen todistustaan Black Vault lähetti FOIA-tietopyynnön DON-NAVY-2018-005476 maaliskuun 15. päivänä 2018 laivastolle. Muutaman viikon sisään pyyntö tuotti kiellon, että mitään papereita koskien AATIPia olisi olemassa. Kirje väitti, että yhtään valokuvaa, videota, raporttia, kirjettä tai muistiota ei ollut olemassa laivaston hallussa, joita oltaisiin tarjottu, lähetty tai vastaanotettu AATIP-ohjelmalta joka Pentagonin sisällä toimi.

Vaikka Black Vault ei lähettänyt mitään valitusta tuolloin, toinen todistekappale tuli ilmi syyskuussa 2019, jolloin ruotsalainen tutkija ja toimittaja Roger Glassel vastaanotti lausunnon laivastolta. “AATIP-ohjelmassa on mukana virastoja läpi puolustusministeriön, mm. laivasto”, edustaja Joseph Gradisher sanoi Glasselille. “Yksityiskohdat jäävät salaisiksi. Lisätietojen saamiseksi pyydämme olemaan yhteydessä puolustusministeriöön.”

Tämä lausunto oli toinen kiistämätön todiste, joka tuli laivastolta itseltään, että AATIP ja laivasto työskentelivät käsi kädessä jossain määrin ohjelman ollessa käynnissä. Joten muutama päivä Glasselin saaman lausunnon jälkeen Black Vault laittoi menemään tietopyynnön uudestaan, joka aiemmin oli evätty, johon oltiin lisätty laivaston edustajan lausunto liitteeksi todisteena siitä, että papereita on olemassa. Tämä FOIA-tietopyyntö sai tapausnumeron DON-NAVY-2019-011490.

Huolimatta todisteista, toinen tietopyyntö evättiin samalla tavoin kuin ensimmäinenkin.

Valitus

Toisella tietopyynnöllä kesti paljon kauemmin tulla evätyksi, mutta tämä pyyntö sai myös “ei tietoja”-määrityksen laivastolta. Kuitenkin tällä kertaa Black Vault lähetti valituksen päätöksestä tapausnumerolla NAVY-2020-003752.

Laivaston edustajan Gradisherin lausunto mukanaan, sekä Elizondon lisätodistus, näiden kahden välillä vaikutti olevan perustetta valitukseen siitä, että kunnollista arkistojen läpikäyntiä ei ollut tehty, ja että tietoja pitäisi löytyä.

Valitus prosessoitiin, ja aivan kuten aiemmat pyynnöt, se evättiin. Kuitenkin FOIA-valituksen suhteen eväämistä ei tehty yksinkertaisen “ei tietoja”-määrityksen perusteella. Sen sijaan he tarjosivat paljon enemmän yksityiskohtia, lainsäädäntöä ja lainauksia siitä miksi pyyntö evättiin. Tämä lisämuodollisuus johtui siitä seikasta, että seuraava askel valituksesta on oikeuteen meno, joten virastot, heidän lakimiestensä avulla, usein yrittävät tehdä hommansa hyvin kun tähän asti päästään.

Tämä on ensimmäinen sivu valituksen eväyskirjeestä. Vaikka kirje oli päivämäärällä maaliskuun 13. 2020, sitä ei oltu lähetetty kuin vasta heinäkuun 30. päivänä 2020.

Vaikka monet AATIPiin liittyvät FOIA-tapaukset ovat vetäneet vesiperän, ja monet ovat silti työn alla, tämä erityinen FOIA-valitus edustaa ensimmäistä AATIP-arkistojen läpikäyntiä, josta Black Vault on tietoinen. Sen avulla laivasto on todennäköisesti säätänyt juridisen ennakkotapauksen siitä miten tiettyjä tiedonpalasia tulee käsitellä kun ne on lähetetty puolustusministeriöön FOIA-tietopyyntötapauksessa. Ja ennakkotapaus ei tarjoa lupaavaa tulevaisuutta UAP-ongelman avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle.

“Valituksenne on virastolle esitetty pyyntö lopullisesti määrittää asia FOIAn alaisuudessa. Alla esitetyin perustein minun tulee evätä valituksenne.” E. J. Osterhues tuomarijulkisasiamiehen oikeuskäsittelyosaston kirjeessä luki.

Tästä seurasi brutaalin kuivat yksityiskohdat sille miksi valitus oli evätty, ja nämä yksityiskohdat tekevät selväksi sen mikä on uskomattoman relevanttia tulevalle AATIPiin liittyvän informaation haulle.

Valituksen eväämisen yksityiskohdat

Kun valitus lähetetään, siinä esitetään syyt sille miksi virasto ei ole toiminut lainmukaisten tehtäviensä puitteissa ja etsinyt tietoja (on muitakin syitä miksi valittaa, vaikka ne eivät ole tässä relevantteja). Tässä tietyssä tapauksessa tätä kutsutaan valitukseksi “haun riittävyydestä”. Black Vaultin luonnosteltua Elizondon todistusta yhdessä laivaston lausunnon kanssa valituspaperiin, tuomarijulkisasiamiehen toimisto sen jälkeen kävi läpi jokaisen kohdan ja kumosi nämä pointit omassa vastauksessaan.

Ensinnä käsitelty asia oli laivaston edustajan lausunto, joka sanoi että laivastolla oli rooli AATIPissa. Osterhues väitti, että he eivät kyenneet varmistamaan lausuntoa. “Saatuani valituksenne toimistoni tutki tuon lainauksen, eikä löytänyt näyttöä Gradisherin tekemälle lausunnolle”, kirje sanoi. “Vaikka he olisivat niin tehneetkin, laivaston AATIPissa mukanaolo ei muutoin vaaranna järkevää tiedonhakua, eikä se vaadi myöskään, että laivasto oikeasti olisi lähettänyt papereita AATIPia koskien.”

Tämän omituiselta näyttävä osuus on, että laivasto ei kyennyt edes vahvistamaan sitä minkä laivasto oli jo sanonut. Jotta varmistettaisiin ettei laivaston tai puolustusministeriön kanta ole muuttunut, koska näin on käynyt aiemmin, Black Vault kirjoitti Pentagonille varmistaakseen Glasselin saaman lausunnon olevan sekä aito että nykyinen viraston kanta.

Pentagonilta otti vain pari tuntia vastata. “Vaikka Joe Gradisher onkin poissa toimistolta, voin vahvistaa että hän antoi A5-vastauksen Roger Glasselille syyskuussa 2019 ja se on oikea lausunto”, edustaja Susan Gough sanoi heinäkuun 21. päivä 2020 päivätyssä sähköpostissa.

Ei ole selvää miksi laivasto ei kyennyt tekemään samaa varmistaakseen lausuntoa, mutta niin, vaikka he olisivat sen varmistaneetkin, he selvästikin olivat sivuuttaneet sen relevanssin.

Toiseksi, he ottivat kantaa Elizondon todistukseen. Tässä laivasto kävi läpi paljon kiistetyn ja erittäin ristiriitaisen aspektin koko tässä saagaassa. Puolustusministeriö kiistää Elizondon koskaan saaneen vastuuta ohjelmassa, ja että hän ei ollut ohjelman johdossa.

“Esitätte, että Luis Elizondo, oletettu entinen AATIPin johtaja, oli sanonut organisaation saaneen papereita eri sotilasvoimien haaroilta ja siksi laivastolla täytyisi olla tietoja”, kirje esitti. “Kuitenkin, puolustusministeriö erityisesti on sanonut, että Elizondo ei koskaan ole ollut AATIPin johtaja ja että hänen lausuntonsa ovat puhdasta spekulaatiota, jotka eivät muuten olisi esteenä IDA:n tiedonhaulle.”

Vaikka tämä ei ole uusi väite puolustusministeriöltä, ja Elizondo on ottanut tähän kantaa aiemminkin, Black Vault tavoitteli Elizondoa saadakseen toisen kommentin ja reaktion. Hänen kommenttinsa on esitetty tässä, kokonaan ja muokkaamattomina, varmistaaksemme hänen kuulluksi tulemisensa asiassa:

“Olen kovasti pettynyt mutta en yllättynyt. Kun Yhdysvaltain hallituksen viimeisenä keinona on viitata yksittäiseen lähteeseen, joka on mielipideartikkeli, silloin tietää heidän asemansa olevan epätoivoinen. Tämä vastaus on selvästi Pentagonin joidenkin tahojen yritys puhdistaa epäilyksistä ja kostaa minulle sekä muille totuuden puhumisesta Amerikan kansalle. Se on epäonnistuminen kaikille oikeille journalisteille olla tunnustamatta, että tämä on kahdeksas kerta kun valtio on muuttanut kantaansa tässä asiassa viimeisen kolmen vuoden aikana; jopa ollen ristiriidassa omien aiempien lausuntojensa kanssa. On useita korkeita entisiä ja nykyisiä valtion virkamiehiä, jotka ovat esittäneet virallisen kantansa minun roolistani AATIPissa, mm. senaatin enemmistöjohtaja Harry Reid (AATIP-ohjelman sponsori), puolustusministerin vara-assistentti tiedusteluasioissa Christopher Mellon, puolustusministeriön oma lehdistövastaava Dana White, useita vanhempia tieteentekijöitä, sopimustyöntekijöitä ja jopa toimikunnan nykyisiä jäseniä, muutama mainitakseni. Se mikä on kiinnostavaa on, että huolimatta ylenpalttisesta määrästä näyttöä ja dokumentaatiota, jota on olemassa sekä salaisena että julkisena, valtio jatkaa helposti varmennettavan informaation kieltämistä. Olennaisesti kaikkien näiden henkilöiden nimittäminen valehtelijoiksi on sekä halveksuttavaa että myös apinoivaa ja sen pitäisi panna miettimään onko jossain todellinen salaliitto, jolla salataan totuus siitä mistä me olemme tietoisia. Niille henkilöille, joitka jatkavat oman maineensa kiillottamista ja jotka ovat edelleen epärehellisiä, heidät tullaan lopulta asettamaan tilivelvollisiksi toimistaan.”

Tarkkuuden varmistamiseksi ja sen tarkastamiseksi, että laivasto on asianmukaisesti esittänyt nykyisen puolustusministeriön kannan, kuten huhuja on ollut liikkeellä puolustusministeriössä siitä että se olisi mahdollisesti muuttanut kantaansa koskien Elizondon roolia AATIPissa, Black Vault tavoitteli jälleen kerran Pentagonia varmistamaan.

“Koskien Elizondoa ja AATIP-ohjelmaa, ministeriön kanta ei ole muuttunut. Elizondolle ei annettu vastuuta AATIPissa kun hän oli OUSD(I)ssa”, sanoi Gough toisessa kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 31. 2020.

Laivaston oman edustajan sivuuttamisen tärkeys, sekä Elizondon todistus valituspaperissa, on asettamassa mahdollisesti tulevaisuuden juridista ennakkotapausta FOIA-pyynnöille, valituksille ja oikeusjutuille (seuraava askel FOIA-prosessissa on oikeudenkäynti valituksen jälkeen), jos jälkimmäinen koskaan tulisi toteutumaan. Tähän päivään asti ei ole käyty yhtään AATIPiin liittyvää FOIA-oikeudenkäyntiä, joka olisi tiedossa.

Kysymys muuttuu sitten siksi että jos laivasto ei aio pitää heidän nykyisen edustajan tai entisen puolustusministeriön työntekijän lausuntoa minään, joka sanoo olleensa ohjelman johdossa, kenen annetaan tarjota todistus jonka he hyväksyisivät?

Huolimatta ylläesitetystä vastauksesta valituskirjeessä on yksi läksy jonka jättää helposti huomiotta. Laivaston sivuutettua oman edustajansa ja Elizondon todistuksen samassa syssyssä, he sanovat yhden asian joka lopulta lopettaa koko yrityksen saada haltuun dokumentteja, valokuvia, videoita tai mitä tahansa mitä laivasto on AATIPille antanut.

“AATIP lakkautettiin vuonna 2012 ja täten kaikki etsimänne aineistot, jos ne ovat koskaan olleetkaan olemassa, on saatettu lopullisesti siirtää muualle, tuhota tai muuten olla IDAlta [Initial Denial Authority, alkuperäinen eväävä viranomainen] kadoksissa.”

Toisin sanoen, ottaen huomioon oletuksen siitä, että aneistot olivat olemassa perustuen valituksessa esitettyyn todistukseen — ne ovat vain kadonneet. Joko todisteet on revitty silpuksi tai sitten kaikki on siirretty salaiseen paikkaan, jota laivasto ei paljasta, ne yksinkertaisesti eivät ole olemassa FOIAn merkityksessä.

Elizondo vakuutti uudelleen tällä viikolla Black Vaultille, että laivasto kyllä, itse asiassa, antoi AATIPille jonkinlaista informaatiota, mutta lisäsi, “En voi kommentoida tai enempää käsitellä informaation luonnetta tai tyyppiä, jota AATIPille on annettu minun aikanani.”

Siirrettiinkö todistusaineisto puolustusministerin toimistolle?

Jos aineistot siirrettiin salaiseen sijaintiin, sen sijaan että kaikki kopiot olisi revitty kappaleiksi, olisiko sijainti voinut olla Pentagonissa?

Puolustusministerin toimiston organisaatiokaavio

Huolimatta Elizondon kannan taustalla olevasta sanaharkasta, eräs asia jota ei ole koskaan kiistetty on hänen työsuhteensa puolustusministeriöllä, erityisesti puolustusministerin tiedustelutoimistolla (Office of the Under Secretary of Defense for Intelligence, OUSDI), joka on OSD:n komponentti. OSD:n hierarkia ja rakenne tuppaa olemaan sekava, mutta on laajalti raportoitu, että AATIP, oli se sitten UFO-tutkimusohjelma tai sitten ei, toimi OSD/OUSDI:n sisältä Elizondon siellä työskennellessä.

Miksi tämä kaikki voisi olla vihje? No, toukokuussa 2019, hieman sen jälkeen kun KLAS-TV:n tutkiva journalisti George Knapp oli vuotanut dokumentteja, joista näkyy miten Pentagonin videot oltiin “julkaistu” kansalle (joka myöhemmin osoitettiin todennäköisesti virheellisesti raportoiduksi), Black Vault lähetti pyynnön laivastolle kolmesta videosta nimeltä FLIR1, Gimbal (muodossa “Gimble“) ja GoFast. Tämä FOIA-tapaus oli numerolla DON-NAVY-2019-006391.

Mikä oli laivaston vastaus kaksi viikkoa myöhemmin? Pyyntö piti lähettää OSD:lle, jotta videoihin voisi päästä käsiksi ja heiltä piti saada aineisto.

Pyyntö lähetettiin uudelleen välittömästi OSD:lle numerolla 19-F-1231.

Mikä oli OSD:n vastaus kuukautta myöhemmin? Pyyntö oli välitetty laivastolle vastattavaksi.

Executive Order 11652, jonka Richard Nixon saattoi voimaan huhtikuun 20. päivänä 1972, kuvasi “Kansallisen turvallisuuden informaation ja materiaalin salausluokitus ja julkiseksi tekeminen”, joka erityisesti nimesi “alkuperäisen salaavan viranomaisen”, johon viitattiin myös termillä “alullepanija”, jonka tuli tehdä määritys julkiseksi tekemisestä.

Puhelinsoitto Pentagoniin paljasti FOIA-ponnistelun FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoiden haltuunsaamiseksi muuttuneen pingismatsiksi, jossa palloteltiin edestakaisin kahden viraston väliä. Annettu vastaus oli, että laivastolla ei ollut videoita, ja ensimmäisen FOIA-tapauksen myötä määritettiin, että OSD:llä oli. Syy sille miksi OSD palautti bumerangina sen takaisin laivastolle oli, että OSD ei kyennyt määrittämään voitaisiinko videoita julkistaa, sillä ne eivät olleet heidän omia videoitaan. Sen sijaan OSD lähetti videot, jotka sillä oli hallussaan, laivastolle läpikäytäväksi. Tätä kutsutaan “Alkuperäiseksi salaiseksi luokitelleeksi viranomaiseksi” eli OCAksi (Original Classifying Authority). OCA on se, jonka on tehtävä päätös siitä voidaanko aineisto julkaista. Laivaston videot = laivaston päätös.

Siinä niin on eräs mahdollinen vinkki. Huhtikuussa laivaston julkaisemat kolme videota ovat laivaston videoita, ja siksi juuri laivasto julkisti ne NAVAIRin kautta. Kuitenkin se mitä alkuperäinen FOIA-tapaus DON-NAVY-2019-006391 osoitti oli, että vaikka nuo videot olivatkin laivaston aineistoa, laivastolla ei ollut niitä hallussaan. Ne oli “pysyvästi siirretty” (viittaus valituskirjeen kielenkäyttöön) OSD:lle, ja siellä ne olivat kunnes Black Vault sai Pentagonin etsimään ne käsiinsä ja lähettämään ne asianmukaiselle OCA:lle julkistamista varten. Tulisi huomauttaa — Black Bault sai lopullisen päätöksen tästä FOIA-pyyntöjen sarjasta arviolta tunnin sen jälkeen kun NAVAIR julkisti videot verkkosivuillaan. Lopputulos oli täysi myöntyminen FOIA-pyyntöön ja linkki videoihin annettiin heidän kirjeessään. Black Vault käytti lähes vuoden työskennellen näiden tapausten parissa varmistaakseen kolmen videon julkistamisen.

Teorian testaamiseksi Black Vault tavoitteli Elizondoa jälleen kerran koskien kolmea videota ja kysyi häneltä niiden käytöstä (mikäli niitä käytettiin yhtään mitenkään) AATIP-ohjelmassa.

“Kyllä ne olivat osa laivaston lähdemateriaalia, kuitenkin se luonne jolla ne saatiin alunperin haltuun jää vaille kommenttia muuten, kuin että ne tulivat virallisia kanavia pitkin.”

Vaikka Elizondo ei voinut kertoa enempää, voidaan varmaankin turvallisesti olettaa, että nuo kolme laivaston videota, jotka todennäköisesti oltaisiin todennäköisesti saatu alunperin laivastolta, on hyvä esimerkki materiaalista, joka on lähetetty OSD/OUSDI:lle, jota ei pidetä enää laivaston arkistoissa. Kun se on sinne kerran lähetetty, videot saatetaan tuhota laivastolla, mutta pitää OSD:llä, ja näin saadaan aikaan laivaston “ei tietoja”-vastaus.

Jos ylläoleva on totta — mitä muuta materiaalia on saatettu saman kohtalon alaiseksi laivastolla, mutta mikä vain odottaa löytämistämme OSD:n arkistoissa?

Black Vaultilla on useita avoimia FOIA-tietopyyntöjä OSD:lle vuodesta 2017 lähtien, mm. useita voitettuja FOIA-valituksia, jotka voivat olla roolissa tulevissa AATIP-julkistuksissa. Tästä tullaan raportoimaan myöhemmin kun niitä on saatavilla.

Lisää UAP-videoita

Huolimatta väitteestä että laivaston AATIPille lähettämä materiaali puuttuisi, Black Vault tutkaili myös “Unidentified Aerial Phenomena”-videonimitystä, joka oli annettu FLIR1-, Gimbal- ja GoFast-videoille, paljon laajemmassa merkityksessä.

Kuvakaappaus FLIR1 UAP-videosta, joka näyttää tunnistamattoman esineen Nimitz-lentotukialuksen hävittäjän kamerassa vuonna 2004 San Diegon rannikolla.

Laivaston huhtikuun 2020 virallisen videoiden julkistamisen jälkeen Black Vault laittoi menemään FOIA-tapauksen DON-NAVY-2020-007226, jossa pyydettiin muita videoita samalla “UAP”-nimikkeellä kuin mitä laivastolla on ollut hallussaan.

Valtion arkistojen maailmassa yleinen peukalosääntö on, että jos osumia löytyy yksi (tässä tapauksessa kolme), silloin niitä on enemmän. Siksi aikomus oli löytää lisää videoita, tai listauksia niistä, jotka paljastaisivat mitä muuta löytyy.

Heidän virallinen vastauksensa oli vastaisku, joka on yksi suurimmista pulmista FOIA-prosessissa. Kirjeessä päivämäärällä heinäkuun 15. päivä 2020 laivasto ampui pyynnön alas.

“Me emme kykene prosessoimaan FOIA-pyyntöänne. 32 C.F.R. § 286.5(a):n mukaisesti, pyynnön esittäjää edellytetään järkevästi kuvaamaan etsittäviä aineistoja ja tarjoamaan riittävästi yksityiskohtia, jotta henkilökunta voisi paikallistaa nuo aineistot kohtuullisessa ajassa.”

Tässä on pulma. Tiedetään, että on olemassa nimike “Unidentified Aerial Phenomena”. Black Vault paljasti sen syyskuussa 2019. Paljon ennen sitä laivasto “virallisesti julkaisi” videot, he kommentoivat vuodettuja versioita ja antoivat niille nimikkeen “UAP”. Kuitenkin laivasto sanoi, että tässä pyynnössä samalla nimikkeellä esiintyvien videoiden etsintä ei järkevästi kuvannut etsittyjä aineistoja. Ilmeisesti päivämäärä, aika, sijainti, laivaston haara jne. vaaditaan kaikki pyyntöön, jotta laivasto prosessoisi tietyn pyynnön etsiä muita UAP-videoita (tästä on laitettu menemään valitus).

Pulma on yksinkertaisesti kuvattuna seuraava: Lain mukaan sinulla on ”tiedonvapaus” tietää, mutta jos et tiedä tarkkoja yksityiskohtia, jotka saataisiin tosiasiallisesti hyödyntämällä tätä vapautta onnistuneesti ilman vastaan vänkäämistä, menetät lopulta kyseisen ”tiedonvapauden”, koska sinulla ei ole tarpeeksi tietoja päästä käsiksi informaatioon.

Tämä kaikki kuulostaa sekavalta, monimutkaiselta ja turhauttavalta, ja sitä se on.

Älä kuitenkaan liiaksi lannistu lukemastasi. Huolimatta vaikeuksista ja pulmista FOIA-prosessissa, Black Vaultin AATIP-totuuden tavoittelu ei ole lähelläkään ohi.

Black Vault on saanut kuulla, että UFOihin liittyvät dokumentit on tuhottu menneinä aikoina, ja vaikka se kestikin 17 vuotta, Black Vault lopulta löysi ne tutkimuksen, päättäväisyyden ja sen avulla, ettei koskaan sano “ei koskaan”.

AATIP-totuus tullaan saamaan selville samoin keinoin, huolimatta siitä miten kauan se saattaa kestää.

###

Valituskirje laivastolle kokonaisuudessaan

 

Lataa tästä

  Artikkelin julkaissut The Black Vault

Eksopolitiikka

Project Camelot haastattelee Dan Burischia

Kommentoi

Burisch väittää työskennelleensä S-4:n tiloissa Area 51:n alueella mikrobiologina. Burischin projekti etsi nk. Ganesh-hiukkasta yhdessä avaruusolentojen kanssa.

Nykypäivän ihmiset tutkimusprojektissa järjestivät konferensseja, joissa he neuvottelivat sopimuksia, ilmeisesti teknologianvaihdosta ja tutkimusprojektien edistymisestä. Haastattelu mukaan viimeisin konferenssi, johon Burisch itse osallistui, oli vuosina 2003-2004. Mukana toisina osapuolina olivat avaruusolennot, joiden oma normaali maailma, jossa he elävät on tulevaisuudessa. Avaruusolennot ovat siis aikamatkaajia. Avaruusolennot eivät ole sopeutuneet meidän ilmakehäämme tai olosuhteisiimme, joten heidän liikkuessaan tukikohdissa, he joutuvat liikkumaan Burischin mukaan eräänlaisten pyörien päällä, segwayn tyylisellä laitteella, eristettynä meidän ilmakehästämme.

Avaruusolentoja on kahdenlaisia, toiset ovat 45 tuhannen vuoden päästä (P45) tulevaisuudesta, toiset 52 tuhannen vuoden päästä (P52) tulevaisuudesta. Molemmat ovat ihmisen näköisiä, harmaita, toiset ovat kotoisin Burischin mukaan Orionin järjestelmästä. Orionilaiset ovat pitkiä pohjoismaalaisen näköisiä ihmisiä, joita voitaisiin meidän termein nimittää ”arjalaisiksi”. Molemmat avaruusolennot rotuina ovat alunperin kotoisin Maapallolta. Ne vain lähtevät avaruuteen matkaamaan eri aikoina.

Burisch kuvaa omaa abduktiokokemustaan. Vuonna 1973 hän oli puistossa Etelä-Kaliforniassa pelaamassa pesäpalloa isoisänsä kanssa. Oli kesäpäivä, ja hänen isoisänsä heitti pallon hänelle. Hän katsoi ilmaan palloa joka lensi auringon ohi, käänsi katseensa pois ja näki väläyksen nurmikosta, joka vaikuttu muuttuvan mustaksi. Sitten hän muistaa välähdyksen. Muistikatkosta seuraava muisto on, että hän näkee isoisänsä istuvan puun vierellä usean metrin päässä. Aurinko oli liikkunut taivaalla, joten aikaa oli kulunut. Hän juoksi isoisänsä luokse ja kysyi mitä tapahtui. Hän näytti pöllämystyneeltä ja sanoi ettei halua puhua siitä. He lähtivät välittömästi kotiin.

Kotona isovanhemmat ja vanhemmat joutuivat riitaan. Isovanhemmat ilmeisesti muuttivat pois tämän johdosta. Samoihin aikoihin Danilla oli omituisia unia. Hänen unessaan hän heräsi, meni huoneestaan vessaan joka oli välihuone josta pääsee pesuhuoneeseen. Pesuhuoneessa oli komero, jonne isoisä laittoi työvaatteensa. Hän työskenteli tehtaassa upottamassa tuotteiden osia emaliin. Hän avasi komeron oven, ja siihen uni loppuu. Myöhemmin Burischin työskennellessä S-4:ssä J-Rod, avaruusolento jonka kanssa hän työskenteli, näytti hänelle omasta näkökulmastaan sen mitä vuonna 1973 oli tapahtunut. Avaruusolennot olivat käynnet noutamassa hänet ja vieneet hänet alukseen. Hänen isoisänsä oli nähnyt tämän ja koittanut suojella häntä, mutta hän ei kyennyt johtuen paniikista.

Abduktio meni jotenkin mönkään, ja aluksella kuoli johtavan avaruusolennon poika. Burischin päälle laitettiin jonkinlaista laitteistoa, elektrodeja tai vastaavia, ja he yrittivät pelastaa toista lasta aluksessa. Nämä avaruusolennot eivät näe ihmisiä juuri muuna kuin eräänlaisina astioina, joihin voi tallettaa tietoisuutta. Avaruusolennot yrittivät tallettaa lapsen energian Burischiin laitteilla. Dan sanoo ettei hän ollut mitenkään maagisen hyvä matemaattisissa aineissa. Tämä tallennus aiheutti sen, että hänen omakuvansa muuttui. Hän kertoo miten tapauksen jälkeen hän ei enää millään muotoa ollut kiinnostunut ikäistensä mielenkiinnon kohteista. Dan kiinnostui lähes yhtäkkisesti tieteistä, laitteista, mikroskoopeista ja muista, mistä hän ei koskaan ollut mitenkään aiemmin kiinnostunut.

Dan kutsuu MJ-12:n johtohahmoa nimellä MJ1. Hänet Dan tapasi ensi kertaa 15-vuotiaana George C. Page -museon palaverihuoneessa Danin ollessa Los Angeles Microscopical Societyn jäsen. Mies tuli huoneeseen ja katsoi Dania pitkään. J-Rod, avaruusolento jonka kanssa Dan teki työtä oli samassa aluksessa joka tuli hakemaan Danin. Hänen abduktionsa jälkeen J-Rod matkasi menneisyyteen vuoteen 1953, jolloin heidän aluksensa törmäsi maahan. J-Rod oli ollut S-4 -laitoksessa vuodesta 1953 eteenpäin siihen saakka, kunnes Dan tapasi J-Rodin ensimmäistä kertaa vuoden 1993 lopulla.

J-Rod on juuri ja juuri metrin mittainen. Dan kuvaa miten hänestä sai kuvan miten tämä ei todellakaan kuulunut planeetallemme. Dan ensimmäistä kertaa J-Rodin tavatessaan pelkäsi niin paljon että kaatui selälleen. J-Rod tuli, ehkä huumorilla tai vitsinomaisesti, istumaan Danin rinnan päälle. J-Rod kommunikoi Danille telepaattisesti. Hän kuuli J-Rodin ajatukset omalla sisäisen monologin äänellään, mutta hän tajusi että ajatukset eivät tulleet hänestä itsestään. J-Rodin puheen hän erotti kielenkäytöstä, murteellisesta kielestä. J-Rod rauhoitti Dania ja aktivoi tämän aivoista tämän oman hermokeskuksen josta virtasi endorfiineja ja serotoniinia. Danin projekti J-Rodin kanssa loppuu joskus 1996 paikkeilla. Noin 5 vuotta tämän jälkeen Dan kutsutaan jälleen kommunikoimaan J-Rodille, joka on viety Egyptiin siellä olevan tähtiportin luokse. J-Rod sanoo Danille, että auta häntä menemään tähtiportista. J-Rod halusi kotiin, ja Dan päästi hänet kotiin Reticulumiin.

Dan kertoo myös hieman MJ-12:sta. MJ-12 joukoissa on paljon vapaamuurareita, jotka ovat hyväksyneet kyseiselle salaseuralle tyypillisen lusiferiaanisen materiauskon. Illuminati sen sijaan on puhdistanut tämän pahuuden uudelle tasolle. Dan sanoo, että MJ-12:n ”omistus”, salaseura jonka hallussa se on ollut, vaihtuu. Illuminati olisi halunnut, että kolme neljäsosaa ihmiskunnasta tuhoutuu suuressa onnettomuudessa vuonna 2012, jonka aiheuttaa galaksimme keskusauringosta lähtevä korkeaenerginen kosminen purkaus. Illuminatilla itsellään on suojapaikat Maapallolla, ja he voivat mennä tällaista katastrofia piiloon maan alle. Illuminati haluaa teknologian P45-avaruusolentojen negatiivisilta faktioilta käyttääkseen sitä itseensä ja kontrolliin. Heillä on suunnitelma, jolla ihmiskunnan kurssi on mahdollista suunnata kohti tulevaa, joka liikkuu kohti näiden P45-avaruusolentojen aikalinjaa. Suuren katastrofin sattuessa Illuminatin jälkeläisistä tulisi tämän P45-rodun kantaisiä.

Vielä kauempana tulevaisuudessa P52-avaruusolennot ovat jakaantuneet kahtia. Maapallolla tapahtuu suuri katastrofi ja planeetta muuttuu vaikeaksi asua. Planeetalta pitää muuttaa pois, vaikkakin usean tuhatta vuotta katastrofin jälkeen. Pohjoismaalaisen näköiset lähtevät Maasta avaruuteen ensiksi. Ne menevät ulkoavaruuteen Kuun kautta. Kuussa on (Liiton) Arkki. Pohjoismaalaiset muuttavat Kuuhun, jonne he perustavat yhdyskunnan. Kuusta he menevät Marsiin. Marsista he menevät Orioniin. Orionissa on sen jälkeen pohjoismaalaisen näköisiä arjalaisolentoja, ja Reticulumissa J-Rodin tyyppisiä harmaita avaruusolentoja. Puolessa välissä matkaa tulevaisuudessa, 24 tuhannen vuoden päästä, harmaiksi muuttuneet Maapallolla asuvat ihmiset matkaavat menneisyyteen ja tahallaan saavat aikaan Roswellin maahansyöksyn. Tämä tehdään ilmeisesti ihmisten herättämiseksi avaruusolentojen todellisuuteen ja yhteyden saamiseksi sen aikaisiin hallituksiin.

Tähtiporttiteknologiaa oli myös Irakissa, minkä takia USA hyökkäsi sinne. Saddam suoritti kokeita tähtiporteilla. Näitä tähtiportteja on ympäri Maapalloa paljon ihmiskuntaa aiemmin rakennettu. Niitä on Egyptissä, Irakissa ja ympäriinsä. Danin mukaan tämän tähtiporttiteknologian käyttö johtaa suureen ympäristökatastrofiin ja planeetan kuolemaan. Teknologiaa ei käytetä vastuullisesti.

Eksopolitiikka

JMP:n kirje Yhdysvaltain presidentille

Kommentoi
Seuraava dokumentti on ilmeisesti kiertänyt ympäriinsä viime syksystä lähtien. Sanotaan, että se on lähetetty yli 6000 tutkijalle, mikä on varsin kyseenalainen väite, sillä en usko että maailmassa edes on niin montaa UFO-tutkijaa; varmastikaan niin suurta postilistaa ei ole olemassa. Harvat tietävät, että minä olen saanut yhden, ja minä sain omani John Learilta. Ei ole mitään varmistusta siitä, että presidentti tai kukaan kongressin jäsen olisi saanut tätä myöskään. MUFON ei tiennyt kirjeestä ennen kuin Walt Andrus sai omansa, ja se on hieman enemmänkin epäilyttävää että kirjeen vastineet pyydetään kirjeessä lähettämään MUFON Journalille. Tähän mennessä kirjoittajien identiteettiä ei ole saatu selville; kukaan ei ole koskaan kuullutkaan eturyhmästä nimeltä ”Oikeutta Armeijan Henkilökunnalle” (Justice for Military Personnel, JMP), eikä ketään jäseniä ole astunut esiin kirjoittajana. Se on, kuitenkin, erittäin kiinnostava dokumentti, syistä joista keskustelemme myöhemmin.
  A N O M U S   P Ä I V Ä K Ä S K Y Ä   V A R T E N
    J.M.P. / kirje presidentti Ronald Reaganille
Printattuja kopioita kongressiedustajille ja lehdistölle 4.12.1987
President of the United States
The White House
1600 Pennsylvania Avenue
Washington, DC  20500
4.9.1987

Arvoisa hra Presidentti:

CIA on tehnyt perustuslaistamme vitsin. Valituilla edustajillamme ei ole mitään ideaa siitä mitä me armeijassa olemme tehneet ja teemme edelleen, siitä lähtien kun CIA päätti että ”heillä ei ole tarvetta tietää”, mikä pakottaa kaikki armeijassa ja valtiolla, sekä palveluksessa että eläkkeellä olevat, joilla on tietoa UFOista, todistamaan erityisen kongressin komitean edessä. CIA ei voi vastustaa, koska virallisesti ”UFOt eivät ole olemassa”.

UFO-salailu ei ole kansallisen turvallisuutemme etu. Se tulisi lopettaa, koska se vahingoittaa taistelumoraalia. Ryhmämme, Oikeutta Armeijan Henkilökunnalle (JMP), koostuu eläkkeellä olevista armeijan henkilöistä, jotka ovat olleet mukana eri asteisesti, tai jotka ovat olleet UFO-salailun vaikutuksen alaisuudessa. CIA:n käskystä, ”kansallisen turvallisuuden edun vuoksi”, me otimme osaa kansakunnan harhaanjohtamiseen tarkoituksella, manipuloiden lehdistöä, oikeusasteita ja suurinta osaa poliitikkoja.

JOHDANTO

CIA:n UFO-salailua toteutetaan Amerikan kansalaisia vastaan, ei mahdollisia vihollisiamme. Venäläisillä on kokonainen kaupunki omistettu pelkästään UFO-tutkimukselle. CIA:n mielestä UFO-salailua tulee suorittaa hinnalla millä hyvänsä, muutoin armeija ei ole tehokas. CIA aivan oikein on sitä mieltä, että armeijan henkilökunta jättää seuraamatta käskyjä kun he kohtaavat UFOja. Esimerkiksi Vietnamin sodan aikaan pilotit kieltäytyivät lentämästä yötehtäviä UFOja vastaan. Koska kuolettavat, UFOihin liittyvät onnettomuudet ovat suhteellisen harvinaisia (Vietnamin sota poikkeuksena), CIA haluaa jatkaa salailua.

Työntekijät virastoissa NSA, NASA, CIA, RAND ja AFOSI ovat informoineet meille, että UFOilla on monia alkuperiä. Jotkut selvästikin edustavat sivilisaatioita, tuhansia vuosia meitä edellä olevia. Lähes kaikki niihin liittyvä, niiden motiivit ja operaatiot ovat outoja ja käsittämättömiä meille. On vain vähän mitä voimme tehdä suojellaksemme itseämme niiltä. Ilmavoimat on täysin avuton käsittelemään tilannetta johtuen UFOjen uskomattomasta lentokyvystä. CIA ja Pentagon ovat hämmentyneitä UFOjen kyvystä sekoittaa kaikki sähkölaitteemme maassa ja ilmassa, tai välittömästi kytkeä pois päältä kaikki asejärjestelmämme. CIA on päättänyt yrittää ymmärtää ja replikoida UFOjen työntövoimajärjestelmän hinnalla millä hyvänsä. Tämä tarkoittaa, että pilottien elämä on uhrattu UFO-jahdeissa joilla saada ”UFO-näytteitä” tutkimusta varten, ja näin ”Tietämättömyys on Onni”.

RANDin mielestä CIA esittää arvauksen siitä että suurta katastrofia, kuten heinäkuussa 1952, jolloin monta UFOa ilmaantui Washington DC:n ja Valkoisen Talon ylle, ei tule enää tapahtumaan, niin että mitään ”selityksiä ei tarvita”. NORAD, monien meidän maavoimien henkilöiden lisäksi, katkerasti vastustaa tämän salailun jatkamista, ja huomauttaa kansan paniikkipotentiaalista vuoden 1952 tapauksessa. Me JMP:ssä olemme sitä mieltä, että liian moni armeijan henkilö kärsi tai kuoli sen seurauksena, että heille ei oltu kerrottu UFOista. On aika kertoa asevoimillemme totuus. ON OMATUNTOA VASTAAN jatkaa armeijan henkilöiden käyttämistä koekaniineina.

MEIDÄN CIA:N PAINOSTUKSESTA SUORITTAMAMME RIKOKSET

Neljäkymmentä vuotta sitten salailu rajoittui vain muutamaan harvaan henkilöön armeijassa ja valtiolla. Nykyään tuhannet ovat mukana tai vaikutuksen alaisina. Tämä petoksellinen CIA:n linjaus kylvää vihaa palveluspaikkoihin, sillä meidät käskettiin toimimaan laittomasti, kollegoitamme ja kansakuntaamme vastaan. JMP-ryhmässämme on monia armeijan henkilöitä ja muita, jotka odottavat pääsevänsä todistamaan. Seuraavat ovat muutamia niistä valheellisista toimista, joita suoritimme aktiivipalveluksessa:

  1. Me tarkoituksella käskimme pilottien ampua alas UFOja, siinä toivossa että saisimme UFOja tutkimustarkoituksiin. Nämä johtivat joskus välittömiin pilottien räjähtämisiin tai kuolemiin tai välittömään pilotin ja koneen ”katoamiseen”. UFOjen sisälläolijat näyttivät monitoroivan kaikkia pilottiemme toimia. Me analysoimme satoja kamerafilmejä UFOista ja näyttää siltä, kuin jotkin UFOista olisivat kauko-ohjattuja.
  2. Meillä on vaiennettuja armeijan pilotteja, jotka ovat raportoineet nähneensä UFOja. Me emme salli pilottiemme puhua UFOista EDES OMASSA KESKUUDESSAMME.
  3. Me kuulustelimme, häiritsimme ja ahdistelimme armeijan henkilökuntaa, joka näki UFOja, ”vakuuttaaksemme” heidät (poislukien pilotit ja astronautit) siitä, että he ”eivät nähneet” sitä mitä he näkivät; me pelottelimme heitä pitkillä vankeustuomioilla jos he kertoisivat kenellekään siitä mitä he näkivät; me siirsimme heidät yksin toisiin tukikohtiin maailman toiselle puolelle, jossa, jos he mainitsisivatkaan mitään, kukaan ei uskoisi heitä; me pakotimme osan heistä mielisairaaloihin; me vangitsimme heitä; me tuhosimme heidän sotilasuransa; me teimme kaiken mahdollisen pelolla häiritäksemme UFOjen nähneitä epäilemään itseään ja olemaan hiljaa.
  4. Me jakelimme väärää informaatiota käyttäen armeijan ja valtion edustajia tai tieteentekijöitä debunkkaamaan kaikki julkiset UFO-havainnot.
  5. Me pakotimme FAA:n, NASA:n ja muut valtion virastot toimimaan CIA:n UFO-linjausten mukaisesti.
  6. Me rikoimme Freedom of Information Actia piilottamalla dokumentteja.
  7. Me mustamaalasimme kaupallisten lentojen pilotteja, jotka julkisesti raportoivat UFOista ja pakotimme heidän yrityksensä hiljentämään heidät.
  8. Me emme myöntäneet mitään kun siviililentokoneet ympäri maailman myöskin hetkellisesti menettivät kontrollin tai täysin katosivat kun UFOja oli läsnä.
  9. Me pilkkasimme rumasti eräitä kaikkein loistavimpia ja kyvykkäimpiä kansalaisiamme, jotka kehtasivat raportoida UFO-havainnoista, samalla kun me koko ajan tiesimme että he puhuivat totta, sillä me seurasimme UFOja tutkasta.
  10. Me hiljensimme kongressiedustajia ja senaattoreita, jotka pyysivät UFO-tietoja heidän vaalipiiriensä puolesat. Nämä edustajat ovat nyt hiljaisia partnereita tässä salailussa ja sen seurauksena suoraan vastuussa kaikista meidän tekemistämme rikoksista.

LEHDISTÖ MUKANA

Kansainvälinen CIA:n vuonna 1953 tilaama UFOjen debunkkauskampanja julkaisi kirjoja ja ujutti satoja lehtiartikkeleita lehdistön kautta luodakseen naurunalaisuuden ilmapiirin UFOjen ympärille, ja valheellisesti tekaisi tyhjästä ”UFO-kontaktihenkilöitä” ja ”UFO”-huijauksia. Tämä kampanja, joka on edelleen tänäänkin käynnissä, on soluttautunut useimpiin siviilien UFO-ryhmiin pitämään heitä naurunalaisena tai suuntaamaan heidän huomionsa ”muihin selityksiin”. Tämä UFO-salailu on menestynyt yli CIA:n kaikkein korkeimpien odotusten, johtuen pääosin CIA:n taidokkaasta lehdistön manipuloinnista pilkkastrategialla. Asemansa vakiinnuttanut lehdistö, joka pelkää naurunalaiseksi joutumista, osoittautui hyväuskoiseksi hölmöksi uskoessaan kaikki ”viralliset lausunnot”.

Lehdistö, esimerkiksi, yrittäessään erottautua täysin UFO-datasta, ei kyseenalaistanut sitä miksi CIA kieltäytyi antamasta UFO-informaatiota sen aikaiselle senaattori Barry Goldwaterille, joka tuohon aikaan johti senaatin tiedustelukomiteaa. JOS SENAATTORI GOLDWATERILLA (JOKA ON TIETOINEN SALAILUSTA) EI OLE TARPEEKSI KORKEAA TURVALUOKITUSTA SAADA UFO-INFORMAATIOTA, KENELLÄ SILLOIN VALTIOSSAMME ON? Lehdistö epäonnistui kysymään, jos UFOt ”eivät ole olemassa”, miksi CIA sanoi senaattori Goldwaterille kaiken UFOihin liittyvän datan olevan luokiteltu ”korkeammaksi kuin huippusalainen” sekä ”korkeammaksi kuin mikään muu salaisuus USA:ssa”? CIA:n debunkkauskampanja, käyttäen eräitä tämän maan välkyimpiä aivoja, hiljalleen ”koulutti” suurimman osan journalisteista uskomaan että he voivat saada vain hyvää aikaan sillä kun he hylkäävät kaiken journalistisen etiikan mitä UFOista raportoimiseen tulee.

Eräs CIA:n kaikkein ilmiselvin valheellinen teko liittyi presidentti Carteriin (joka itse oli nähnyt UFOn), kun hän pyysi NASAa miettimään mahdollisuutta tutkia UFOja. Siihen hetkeen asti kaikki meistä, jotka olivat olleet mukana UFO-salailussa, olettivat että CIA kertoo presidentille UFOista heti kun hän astuu virkaansa ja että hän oli tietoinen suurista summista rahaa jota UFO-tutkimukseen oli upotettu vuodesta 1953 eteenpäin. Siihen hetkeen asti meille OLI TÄYSIN MAHDOTONTA että Yhdysvaltain presidentti pidettäisiin täysin pimennossa aiheesta.

Tuolloin NASAn tiedetiimi tuli tulokseen, että UFO-salailun tulisi loppua koska kansa jo tietää, että suurin osa astronauteista avaruudessa oli valokuvannut UFOja, tai tullut UFOjen seuraamaksi, tai että astronautit pakotettiin säädösten nojalla valehtelemaan lehdistölle. Pian sen jälkeen kun NASA oli julkistanut uutisensa lehdistölle, CIA vaati että salailua jatketaan ja painosti NASAa valehtelemaan kansalle. NASA näin julkaisi uuden lehdistötiedotteen, jonka CIA oli kirjoittanut, joka oli täysin ristiriidassa aiempien tieteentekijöiden johtopäätösten kanssa. Victor Marchetti (entinen CIA:n varajohtajan assistentti) avoimesti oli sitä mieltä, että presidentti Carter mahdollisesti oltiin pakotettu osallistumaan CIA:n UFO-salailuun.

Kaikkein ruokottomin ”selitys” UFOille syntyi CIA:n debunkkauspäämajassa, ja sitä levitettiin laajalti kansalle lähinnä instanssien kuten ilmavoimat, FAA, FBI, CIA, NASA, NORAD tai Pentagon edustajien suulla. Nämä järkyttävät, mieltä vääntävät ”selitykset” (suokaasu, tähdet, sääpallot jne.) yleensä julkistettiin pitkän viiveen jälkeen, ne tekivät usein pilkkaa amerikkalaisten älykkyydestä, eivätkä ne tarjonneet mitään selitystä. Näiden ”selitysten” avulla, jotka usein eivät olleet loogisia, tieteellisiä tai mitenkään faktoihin perustuvia, lehdistö pian hyväksyi heidät innokkaana, mikä oli helpotus heille kun he saivat ”jälleen yhden UFO-tarinan”. Näiden ”selitysten” ja pilottien sekä tutkankäyttäjien lausunnoissa oli yleensä räikeitä ristiriitoja, mikä harvoin tuntui lehdistöä haittaavan, joka väitti olevansa vallan vahtikoira.

TIEDEYHTEISÖ MUKANA

”Project Blue Book”, ”Condonin raportti” sekä monet nimekkäät tieteentekijät olivat kaikki osa CIA:n salailua. Condonin raportti on tieteellinen farssi, jonka edesmennyt professori James E. MacDonald (maailman tunnetuin ei-CIA UFO-auktoriteetti) välittömästi paljasti petkutukseksi. Kaikki muut pätevät tieteentekijät (jotka eivät ole töissä CIA:lle), jotka oikeasti kävivät raporttia syvällisemmin läpi, ovat rankasti kritisoineet Condonin raporttia siitä lähtien. Niin uskomatonta kuin se onkin, monet tiedeyhteisössä nykyään eivät ole tarkastelleet raporttia yhtään, ja edelleen pitävät ”Condonin raporttia” tasapuolisena tieteellisenä tutkimuksena. Tämä asenne on suuren huvittuneisuuden ja itsetyytyväisyyden lähde tiedusteluyhteisössä. CIA:n Amerikan julkisen mielipiteen manipulointi ja kehittyneen mielenhallintateknologian käyttö olivat erään ilmavoimien tohtorin mukaan ”Psykiatrista Fasismia, joka on minkään demokraattisen periaatteen vastaista”.

Nyt enemmän kuin koskaan, johtuen meidän erittäin kehittyneistä havaintajärjestelmistämme, UFOja havaitaan useammin tukikohtiemme ja ohjussiilojemme yllä ja ne ovat peukaloineet ydinohjuksiamme. Niitä valokuvataan rajatuilla alueilla valvomassa sotilaskokeitamme. Me seuraamme niitä visuaalisesti ja/tai tutkalla läpi USA:n ja Kanadan lähes päivittäin. Maailmanlaajuiset tiedusteluraportit kertovat erittäin samanlaisista havainnoista. Monet meistä vastustivat jo kauan sitten tätä mieletöntä UFO-salailua. Mutta me emme voineet tehdä mitään, koska CIA kontrolloi armeijan tiedustelupalveluitamme ja sillä on ylenpalttinen vaikutusvalta moniin valtion virastoihin.

JOHTOPÄÄTÖKSET

FBI:n työntekijät määrittelivät UFO-salailun suurimmaksi rikokseksi, joka kansaamme vastaan on koskaan tehty. CIA, ”kansallisen turvallisuuden edun” nimissä, on räikesti rikkonut lain kirjainta ja henkeä. Sotilasoikeuden lainsäädäntö EI ANNA sotilaillemme mitään suojaa tältä salailulta. JMP:n jäseninä meitä repii halumme ylläpitää armeijassa vannomaamme valaa ja etiikantuntomme vastuullisina ja lojaaleina kansalaisina tälle hienolle maalle. Ja kuitenkin me olemme täysin sitoutuneita lopettamaan UFO-salailun nykytilan tässä vapaassa maassa. Kun valtiomme pyytää meitä palvelukseen antamaan henkemme tämän maan puolesta, vähin mitä valtio voisi tehdä on kertoa meille ketä vastaan me taistelemme ja miksi. Meillä on oikeus tietää.

JMP:N SIVIILIVASTUU

Pätevien aiheesta kertovien uutisraporttien puute on johtanut JMP:n luomiseen. Me koemme vastuuksemme puhua kansalaisten puolesta, jotka edelleen ovat aktiivipalveluksessa. RANDin tutkimus kertoo, että ennustamattomista tilanteista johtuen CIA voi jatkaa salailua hamaan loppuun salailua. JMP:n jäsenet täten ovat valmistelleet ohjelman joka voi murtaa UFO-salailun. NSA:n työntekijä kommentoi meille: ”…kun maa saa tietää UFO-salailun laajuuden, se voi johtaa heräämiseen ja raivoon joka saa Bostonin teekutsuliikkeen näyttämään verrattain kalpealta, ja se voi johtaa CIA:n tuhoutumiseen.”

CIA:n romahtaminen ei ole aikeenamme, koska CIA on tärkeä kansallisen puolustuksen kannalta. On tarve säilyttää se selkäranka mikä CIA:lla vielä saattaa kansan silmissä olla. Tämän kirjeen aiheena ei ole CIA:n uskottavuus, vaan valtion uskottavuus. Tämä järjetön CIA:n UFO-salailu tulee loppua. Se on `Aikapommi’ jota ei voida purkaa.

Tämä `Aikapommi’ RANDin mukaan on saamassa tuulta purjeisiinsa ja sen tulee joskus räjähtää, ANTAKAAMME SEN RÄJÄHTÄÄ NYT JA PELASTAA LISÄÄ TARPEETTOMASTI MENETETTYJEN SOTILAIDEN HENKIÄ.

Tämä kirje tahallaan jättää mainitsematta mitä merkittävimpiä tapahtumia UFO-salailussa. JMP:n jäsenien mielestä presidentin itsensä on asianmukaisempaa, kun CIA on häntä informoinut, paljastaa nämä tapahtumat kansalle. Me pahoittelemme tämän kirjeen anonyymiutta, mutta meillä ei ole muuta valintaa, sillä CIA:lla on selvä politiikka eliminoida kaikki sisäpiiriläiset, jotka saattaisivat paljastaa UFO-salailun. Heti kun päiväkäsky annetaan, me astumme ensimmäisinä todistamaan. Pyydämme että vastaisitte MUFON Journalille.

Arvoisa presidentti, teillä on uniikki mahdollisuus ihmiskunnan historiassa. Kansallisen turvallisuuden ja ykseyden edut sydämissämme me kunnioitan odotamme toimianne.

                                    J.M.P.
                                    San Antonio, TX

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Vuosikymmenet valtion kaasuvalotusta paljastuu

Kommentoi

Artikkelin kirjoittanut Alejandro Rojas

USA:n ilmavoimat väittävät lopettaneensa UFO-tutkimukset vuonna 1969. Se on pointti, jonka toistelua he rakastavat kun asiasta on kyselty viime vuosikymmeninä, jopa silloinkin kun tutkijat esittävät valtion dokumentteja todisteiksi päinvastaisesta. Usein viimeisen parin viime vuosikymmenen aikana, sen sijaan että minun kysymyksiini UFO-dokumenteista olisi vastatta, minulle lähetetään ilmavoimien UFO-faktaesite. Kuitenkin ottaen huomioon viimeaikaiset paljastukset, ilmavoimien faktalehdykkä on väärässä, ja kuten moni on osoittanut, valtio on ottanut UFOt vakavasti jo erittäin pitkän ajan.

USAF UFO Fact Sheetin mukaan ilmavoimien UFO-tutkimusohjelma Project Blue Book lopetettiin, koska ”yksikään ilmavoimien raportoima, tutkima ja arvioima UFO ei koskaan tarjonnut viitteitä uhasta kansalliselle turvallisuudellemme”.

Muistiossa päivämäärällä lokakuun 20. vuonna 1969, jonka on kirjoittanut prikaatinkenraali Carroll H. Bolender, syyt Project Blue Bookin lakkauttamiselle esitettiin. Muistiossa Bolender huomautti, että ”raportit tunnistamattomista lentävistä esineistä, jotka voisivat vahingoittaa kansallista turvallisuuttamme, on tehty JANAP 146 eli ilmavoimien manuaali 55-11:n ohjeiden mukaisesti, eivätkä ne ole osa Blue Bookin järjestelmää.”

Hänen muistionsa viittaa siihen, että kaikkein kriittisimmät tapaukset eivät edes ajautuneet Project Blue Bookiin, mikä väkisinkin panee kysymään ”mitä hyötyä on tutkia UFOja ilman parhaita tapauksia?” Se myös viittaa siihen, että oli tapauksia jotka ”voisivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen”.

JANAP 146 kuvasi “Viestintäohjeet tärkeiden tiedustelutietojen raportointiin [eli CIRVIS].” “Tunnistamattomat lentävät esineet” olivat yksi listan kohta mitä tuli raportoida.

CIRVIS-raportointijuliste 1950-luvulta

Lopulta armeija korvasi CIRVISin Operaatioraportoinnilla (OPREP). Pääesikuunnan päällikön levittämä dokumentti vuonna 1993 sanoo, ”OPREP-3 raportit, jotka sisältävät informaatiota koskien tunnistamattomia lentäviä esineitä Yhdysvaltain armeijan tilojen lähellä, tulkitaan erittäin arkaluonteisiksi, eikä niitä näin voida julkaista.”

Totta tosiaan, UFO-tutkijat ovat löytäneet useita näistä dokumenteista. Tyypillisesti ne käsittelevät UFOjen tunkeutumisia asevarastoalueille, mm. niille joissa on ydinaseita.

Huolimatta todisteista, UFO-tutkijat niputetaan usein salaliittoilijoiden ryhmään. Nick Pope pyöritti puolustusministeriön ”UFO-osastoa”. Hän käsitteli näitä ongelmia Britannian valtiolla. Pope kertoi Huffington Postille, että “Me kerroimme kansalle ettemme ole kiinnostuneita, tämä oli kaikki kusetusta, mutta todellisuudessa me jahtasimme epätoivoisena omaa häntäämme ja seurasimme tilannetta yksityiskohtaisesti.”

“Jotta olisimme todella saavuttaneet tavoitteemme tahrata UFOjen maine, me jouduimme käyttämään ‘spinin ja likaisten temppujen’ yhdistelmää”, Pope väittää. “Me käytimme termejä kuten UFO-hörhö ja UFO-bongari — termejä jotka antavat ymmärtää näitten ihmisten olevan hulluja. Toisin sanoen, me vihjailimme, että tämä on vain ihmisten erittäin erikoislaatuinen harrastus eikä niinkään vakava tutkinnan kohde.”

Kuten monien asioiden laita, ilmeisesti USA ja UK käyttivät yhteistä PR-strategiaa UFOille.

Muistan ensimmäisen kerran kun sain hyvän tapauksen. Se oli turvallisuusviranomainen, joka oli jokin aika sitten palannut Irakin sodasta. Hän oli yliherkkä ympäristölleen ja havaitsi omituisen esineen leijailemassa vuoren lähellä normaalin lentoreitin tiellä. Hän sanoo, että hän yritti soittaa paikalliselle lentokentälle ja poliisille. Ketään ei kiinnostanut. Lopulta hän löysi numeron paikalliseen ryhmään, joka keräsi UFO-havaintoja ja se päätyi minulle. Kun soitin lentokentälle ja kuumottelin FAA:ta aiheesta, he eivät kiinnostuneet. He ohjasivat minut siviilien UFO-ryhmiin, kuten sellainen johon itse kuuluin.

Järkytyin ja huolestuin. Ilmeisesti UFO-tabu aiheutti valtion virastojen piittaamattomuutta potentiaalisesti vaarallisille tilanteille, jotka vaarantaisivat kansan. Silminnäkijäni raportoimat jutut ovat voineet olla joku joka lentää kauko-ohjattavaa lentokonetta lähellä kaupallisia lentoreittejä. Mutta FAAta ei kiinnostanut heti kun sana “UFO” lausuttiin.

Oli virkistävää kuulla senaattori Marco Rubion tuoreeltaan ilmaisseen samanlaisia huolia.

“Mutta homman nimi on, että asioita lentää tukikohtiemme yllä, ja me emme tiedä mitä ne ovat, koska ne eivät ole omiamme. Ja niillä on mahdollisesti teknologiaa, joita meillä ei ole käytettävissämme. Se on minulle turvallisuusuhka ja sellainen jota meidän tulisi tutkia”, Rubio sanoi CBS Miamille.

The Truth Is Out There.
And @marcorubio wants the answer.
As acting chair of the Senate Intelligence Committee, Rubio is pushing to have the military prepare a public report on “Unidentified Aerial Phenomenon” – better known to the rest of us as UFOs.
cc @CBSMiami pic.twitter.com/KctTUt6STa

— Jim DeFede (@DeFede) July 16, 2020

Rubio on senaatin tiedustelukomitean (Senate Select Committee on Intelligence, SSCI) puheenjohtaja. Ehdotetussa vuoden 2021 Intelligence Authorization Actissa (katso sanamuoto alla komitean raportissa: sivut 11 ja 12), SSCI pyytää että kansallisen tiedustelun johtaja (Director of National Intelligence) “yhdessä” puolustusministerin kanssa kasaisivat raportin “tunnistamattomista ilmailmiöistä” (unidentified aerial phenomenon, UAP). Raportin tulee ottaa mukaan informaatiota UAP-toimikunnalta.

Miksi hän olettaisi saavansa tämänkaltaista informaatiota? No, paljastuksista ilmi käyvät syyt ovat perua Luis Elizondolta, entiseltä tiedustelu-upseerilta, joka väittää vetäneensä Pentagonissa UAP:ta tutkinutta projektia. Hänen mukanaolonsa ohjelmassa käytiin läpi New York Timesin artikkelissa joulukuussa 2017. Elizondo väitti, että ohjelma jatkui vaikka hän oli poistunut muutama kuukausi ennen artikkelin julkaisua.

Vaikka puolustusministeriö jäätyi väitteistä aluksi, he myönsivät ohjelman olleen ja edelleen olevan olemassa. Puolustusministeriön edustaja jokin aika sitten kertoi ruotsalaiselle UFO-tutkija Roger Glasselille, että kyseessä oli “virastojen rajat ylittävä tiimi.”

Eräs SSCI:n UAP-raportissa mukana ollut nimi on FBI.

Elizondo kertoi tutkivalle journalistille George Knappille Coast to Coast AM:llä, että hän oli jokin aika sitten saanut selville aiemman ohjelman kuten tämä. Puhtaaksikirjoitus keskustelusta löytyy SilvaRecord.comista. Elizondo sanoo, että hänellä oli tuoreeltaan salainen keskustelu, kun eräs miehistä sanoi hänelle, että hän oli tehnyt samaa hommaa kuin Elizondo mutta 1980-luvulla.

“En ollut siellä kysymässä häneltä kysymyksiä”, sanoo Elizondo. “ Olin siellä, että he kysyisivät minulta kysymyksiä, mutta minulle oli selvää että AATIP ei ollut ensimmäinen laatuaan. 1980-luvulla oli erittäin organisoitu pyrkimys tehdä juuri samaa kuin nyt.”

Kysymys kuuluu, miten eri virastot, joilta SSCI pyytää saada tietoja, vastaavat? Kaasuvalotetaanko SSCI:a, kuten he ovat tehneet kansalle vuodesta 1969 lähtien?

Chris Mellon, entinen USA:n puolustusministeriön tiedustelun apulaispäällikkö ja entinen SSCI:n henkilöstöjohtaja työskenteli Elizondon kanssa saadakseen uskottavaa tietoa koskien Elizondon UAP-tutkimusta kansalle välitetyksi. Yhdysvaltain laivaston tapaukset, mukana myös ensikäden todistajia, johtivat laivaston myöntämään, että he ottivat UAP:t vakavasti ja tutkivat UAP-tapauksia.

Elizondo ja Mellon juontavat yhdessä History Channelin sarjaa Unidentified. Ensimmäisellä shown kaudella näimme miten kaksikko vei laivaston todistajia Washingtoniin briiffaamaan lainsäätäjiä. Politico käsitteli joitain näistä tapaamisista. Kaikki tämä johti SSCI:n UAP-raporttipyyntöön.

Tuoreessa haastattelussa Rojas Reportilla Mellon sanoo, että heillä oli useita ennennäkemättömiä armeijan tapauksia, joiden tulisi auttaa tulevien raporttien muotoilussa.

“Mielestäni he tulevat lisäämään tähän liikevoimaan ja kongressin tarpeeseen kysyä kysymyksiä”, sanoo Mellon. “Ja lisäksi ne alkavat alleviivata sellaisia asioita tai antaa enemmän syytä uskoa, että tuon luonteisen raportin tulisi kyetä tuottamaan erittäin kiinnostavia löydöksiä.”

Yksi sellaisista tapauksista on peräisin NORADilta, sanoo Mellon.

“Esimerkiksi toisella kaudella meillä on NORAD tarkkailemassa upseereita, jotka kertovat tarinan tapahtumasta johon hän osallistui itse, jossa NORAD yritti katkaista UFOn lentoradan”, sanoo Mellon. “Tämä [meni] aina ylimpään neljän tähden tasolle, ja he könysivät kaikki lentokoneet mitkä vain kykenivät ilmaan saamaan.”

Tämä tapaus tulisi päästä raportteihin mukaan. Vaikka OPREPin artikkelissa, johon viittasin ylempänä, tutkija John Greenewald sanoo NORADin sanoneen hänelle, “FOIAn hengessä he etsivät UFO-informaatiota, mutta eivät löytäneet siitä jälkiä.”

Nyt kansa tietää legitiimien ufotutkijoiden koettelemuksista ja ahdistuksista. Paljon villiä spekulaatiota pyörii netissä UFOista, mm. tuhannet jotka väittävät jo olleensa kontaktissa avaruusolentojen kanssa. Toivottavasti valtavirran tiede, media ja akatemia alkavat tajuta joitain näistä huolista siitä, että valtio on valehdellut meille sen suhteen mitä se tietää UFOista, ja että heillä on paperit näin osoittaa.

 

Artikkelin julkaissut openminds.tv

 

Eksopolitiikka

Virallinen ilmoitus UAP-toimikunnan luomisesta

2 kommenttia

Artikkelin kirjoittanut Keiht Basterfield

Elokuun 14. päivänä 2020 Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi tiedotteen otsikolla ”Tunnistamattomien ilmailmiöiden toimikunnan perustaminen”. Siinä luki:

”Elokuun 4. päivänä 2020 varapuolustusministeri David L. Norquist hyväksyi tunnistamattomien ilmailmiöiden (Unidentified Aerial Phenomena, UAP) toimikunnan (Task Force, UAPTF) perustamisen. Merivoimien osasto johtaa UAPTF:ää tiedustelun ja turvallisuuden puolustusministerin alivaltiosihteerin toimiston alaisuudessa.
Puolustusministeriö perusti UAPTF:n parantamaan sen ymmärrystä ja saamaan lisävaloa UAP:den luonteesta ja alkuperästä. Toimikunnan tehtävä on havaita, analysoida ja luetteloida UAP:tä, jotka mahdollisesti voisivat olla uhka Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle.
Kuten puolustusministeriö on aiemmin esittänyt, henkilöstömme ja operaatioidemme turvallisuus ovat päällimmäinen huolemme. Puolustusministeriö ja puolustusvoimain haarat ottavat kaikki luvattomien alusten tunkeutumiset koulutusalueille ja määrättyyn ilmatilaan erittäin vakavasti ja tutkii jokaisen raportin. Tähän lukeutuu myös tunkeutumisten tarkastelu, jotka on alunperin raportoitu UAP:nä silloin kun havaitsija ei ole välittömästi kyennyt identifioimaan sitä mitä hän on havainnut.”

Joitain kommentteja

1. Jos UAPTF:n perustaminen hyväksyttiin 4. elokuuta 2020, mitä monen viraston ryhmittymä (MAG), joka aiemmin mainittiin, AATIPin seuraaja, tehnyt sitä ennen? Lakkautetaanko MAG, vai tuleeko tämän jälkeen olemaan olemassa MAG sekä UAPTF? Tämä ei käy selväksi puolustusministeriön lausunnosta.

2. Nyt on täysin päivänselvää, että merivoimat johtaa UAPTF:a. Aiemmin mainittiin, että rityisesti laivaston tiedustelupalvelu ONI olisi johdossa.

3. Missä on Yhdysvaltain ilmavoimat kaikessa tässä? Oletettavasti ilmavoimilla on edustus UAPTF:ssa?

4. Blogipostauksessa päivämäärällä 27. heinäkuuta 2020, otsikolla ”Analyysia puolustusministeriön uusimmasta UAP-lausunnosta” pohdin useita eri termien käyttökohteita UAPTF:n missiossa, esim.

Tsekkasin UAPTF:n tehtävän eri aspekteja, esim. ”havainnoida” ja ”hyödyntää”. Eräässä kommentissa tuohon postaukseen lukija ”John Doe” muistutti minua siitä, että näitä termejä käytetään Yhdysvaltain armeijan perspektiivissä. John Doen tulkinta oli, että uhka on tuhottava, sitten tutkitaan teknologisen tiedon yksityiskohtia. Näin sanojen ”yhdistellä” ja ”hyödyntää” käyttö selittyy. Armeija käyttää sana ”hyödyntää” merkityksessä ”Ottaa kaikki hyöty irti mistä tahansa tiedosta, joka sen käsiin on ajautunut koskien taktisia, operationaalisia tai strategisia tarkoituksia”.

5. Kudosta To The Stars Academy of Arts & Sciencesille, ja erityisesti Luis Elizondolle, heidän työstään näyttämön kulisseissa, tehden kaikenlaista mikä on johtanut UAPTF:n muodostamiseen.

  Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com

Eksopolitiikka

Avaruusolennot keskuudessamme

2 kommenttia

Vol 1:4 (lokakuu 2006): 284-300. ISSN 1938-1719

Michael E. Salla, PhD

Johdanto

Useista riippumattomista lähteistä on saatu hämmästyttäviä todisteita siitä, että ‘ihmiseltä näyttävät’ vierailijat Maan ulkopuolelta ovat jo integroituneet ja eläneet suurimmissa asutuskeskittymissä, ja tämän tietävät useat valtioiden virastot ja armeijan osastot. Liuta erittäin salaisia valtiondokumentteja ja armeijan ohjelmia antaa tälle ilmiölle uskottavuutta, kuten monet sisäpiiriläiset ovat paljastaneet. Komentajamajuri Robert Dean, esimerkiksi, väittää, että huippusalainen hänen omin silmin näkemä NATOn dokumentti vuodelta 1964 kuvaa miten korkea poliittinen ja sotilaallinen johto on kokenut vierailuja ja olleet tekemisissä ‘ihmisiltä näyttävien’ avaruusolentojen kanssa, jotka helposti sulautuvat ihmisyhteiskuntaan. Se mikä todella huoletti NATO-johtajia, Deanin mukaan, oli että avaruusolennot saattavat käyskennellä keskeisten poliittisten ja sotilaallisten instituutioiden käytävillä. Sisäpiirin todistusten lisäksi useat yksityishenkilöt ovat väittäneet kohdanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyivät tavallisina kansalaisina monissa planeettamme suurkaupungeissa.

George Adamski oli ensimmäinen, joka kirjoitti ihmispopulaation keskuudessa elävistä avaruusolennoista. Toisessa tietokirjassaan Inside the Flying Saucers, joka kuvaa avaruusolentokontaktikokemuksia, Adamski käsittelee sitä miten ihmisiltä näyttävillä avaruusolennoilla on läsnäolo ihmispopulaatiossa. He ilmeisesti näyttävät niin paljon meiltä, että he kykenivät hankkimaan töitä, elämään naapurustossa, ajamaan autoa ja he sulautuivat muihin ihmisiin helposti. Adamski kirjoitti siitä, miten he ottivat häneen yhteyden pitääkseen tapaamisia jotka johtivat hänen kuuluisiin lentoihinsa avaruusolentojen aluksilla. Vaikka Adamskin kontaktikokemuksista ja hänen uskottavuudestaan käytävä debatti edelleen jatkuu, Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentoihin saivat tukea huomattavalta määrältä silminnäkijöitä, valokuvia ja elokuvia, joista useat riippumattomat tutkijat ovat sanoneet niiden olevan aitoja. [1]

Adamskin todistus tarjoaa tärkeitä näkökulmia siihen miten avaruusolennot voivat elää incognito ihmispopulaatiossa. Sen jälkeen kun olen käsitellyt Adamskin tapausta ja sen tärkeimpiä todisteita, käsittelen toisia kontaktihenkilöitä, jotka ovat samalla tavalla väittäneet kohdanneensa tavallaisen kansalaisen tapaan käyttäytyviä avaruusolentoja. Lopuksi tarkastelen useita tietovuotajia, jotka väittävät todistaneensa dokumentteja ja tapahtumia mitkä vahvistavat virallisen valtion tiedon siitä, että avaruusolennot elävät tavallisten kansalaisten keskuudessa.

Kontaktihenkilöiden todistuksia avaruusolennoista keskuudessamme

Adamskin kuuluisalla Desert Center -tapaamisella avaruusolennon kanssa, joka astui esiin ‘partioaluksesta’ marraskuun 20. päivänä 1952, on kuusi silminnäkijää, jotka kirjoittivat kirjallisen vahvistuksen Adamskin kertomukselle tapahtumista hänen sen jälkeen ilmestyneessä kirjassaan The Flying Saucers have Landed (1953). Itse asiassa neljä silminnäkijää välittömästi raportoi sen mitä oli tapahtunut lähimmälle sanomalehdelle, Phoenix Gazettelle, joka julkaisi jutun marraskuun 24. päivänä valokuvien ja piirrosten kera. Desert Centerin kohtaaminen oli Adamskin niiden avaruusolentojen tapaamista koskevien väitteiden joukossa, jotka UFO-tutkija Timothy Goodin mukaan olivat “tarkkaan raportoitu” ja “järkeviä ja varmistettavia”. [2] Ottaen huomioon selvät tukevat todisteet Adamskin ensimmäiselle tapaamiselle partioaluksessa matkanneen avaruusolennon kanssa, kannattaa tarkastella lähemmin hänen väitteitään sen jälkeen tapahtuneista tapaamisista Maassa asuvien avaruusolentojen kanssa.

Ensimmäisessä kirjan Inside the Flying Saucers kappaleessa Adamski käy uudelleen läpi tapaamisensa kahden avaruusolennon kanssa hänen istuessaan Los Angeles Hotellin aulassa helmikuun 18. päivä 1953.

Katsoin rannekelloani ja näin sen osoittavan puoli yksitoista. Illan myöhäisyys, kun mitään merkittävää ei ollut tapahtunut, lähetti lävitseni pettymyksen aallon. Ja juuri sillä masennuksen hetkellä kaksi miestä lähestyi, joista toinen kutsui minua nimeltä. Molemmat olivat minulle täysin vieraita, mutta heidän lähestymisessään ei ollut epäröintiä, eikä mikään heidän ulkomuodossaan kertonut heidän olevan muuta kuin nuoria keskivertoliikemiehiä… Huomasin molempien miesten kehon suhteet tasapainoisiksi. Yksi oli hieman yli kuusi jalkaa pitkä ja hän näytti olevan iältään kolmissakymmenissä. Hänen ihonsa oli punakka, silmänsä tummanruskeat, sellaisella kimalluksella joka viittaa suureen nautintoon elämästä. Hänen katseensa oli poikkeuksellisen läpitunkeva. Hänen mustat hiuksensa aaltoilivat ja ne oli leikattu tyylimme mukaan. Hänellä oli tummanruskea liikepuku, mutta ei hattua. Lyhyempi mies näytti nuoremmalta ja arvioin hänen korkeutensa olevan noin viisi jalkaa, yhdeksän tuumaa. Hänellä oli pyöreät poikamaiset kasvot, vaalea ihonväri ja harmaansiniset silmät. Hänen hiuksensa, myös aaltoilevat ja tyylimme mukaiset, olivat hiekkaväriä. Hän oli pukeutunut harmaaseen pukuun eikä hänelläkään ollut hattua. Hän hymyili, kun hän kutsui minua nimeltä. Kun tunnustin tervehdyksen, puhuja ojensi kättään ja kun se kosketti omaani, suuri ilo täytti minut. Signaali oli sama, jonka oli antanut mies, jonka olin tavannut autiomaassa tuona ikimuistoisena päivänä 20. marraskuuta 1952. (Kuvailtu kirjassa Flying Saucers Have Landed.) [3]

Merkittävää Adamskin kuvaukselle on se miten kaksi avaruusolentoa voivat esittää liikemiehiä. Läpitunkevan katseen lisäksi mikään heidän ulkomuodossaan ei vaikuttanut epätavalliselta. Adamski jatkaa selittämällä miten hän lähti heidän mukaansa heidän autoonsa kulkeakseen kaukaiseen erämaapaikkaan:

Yhdessä lähdimme aulasta, minä heidän keskellään kävellen. Noin korttelin päässä pohjoiseen hotellista he kääntyivät parkkipaikalle, jossa heillä oli auto odottamassa. He eivät sanoneet mitään tänä lyhyenä aikana, ja kuitenkin sisäisesti tiesin, että nämä miehet olivat todellisia ystäviä. En tuntenut pakkoa kysyä minne he aikoivat viedä minut, eikä se näyttänyt omituiselta että he eivät tarjonneet mitään informaatiota. Apupoika toi auton, ja nuorempi mies sujahti kuskin paikalle, viitaten minua hänen viereensä istumaan. Toinen istui myös etupenkille meidän kanssamme. Auto oli neliovinen musta Pontiac sedan. Mies, joka oli ottanut kuskin paikan näytti tietävän tasan tarkkaan minne hän oli ajamassa, ja hän ajoi osaavasti. En ole tietoinen kaikista uusista valtateistä, jotka Los Angelesista vievät pois, joten minulla ei ollut ideaa minne suuntaan olimme menossa. Me ajoimme hiljaisuudessa ja pysyin täysin tyytyväisenä odottaessani kanssamatkustajiani identifioimaan itsensä ja selittämään syyn tapaamiselleni. [4]

Tässä merkittävää on, että kahdella avaruusolennolla oli auto hallussaan ja he tiesivät miten navigoida juuri valmistuneilla Los Angelesin valtateillä. Tämä ei ole mitenkään helppoa ja viittaa siihen, että avaruusolennot olivat käyttäneet aikaa opetellakseen liikennessäännöt ja sen miten navigoida Los Angelesissa. Seuraava kappale on varsin häikäisevää Adamskin paljastamaa informaatiota:

Valot ja asunnot hälvenivät meidän poistuessamme kaupungin ulkopuolelle. Pidempi mies puhui ensimmäistä kertaa ja hän sanoi, “Olet ollut erittäin kärsivällinen. Me tiedämme miten paljon sinä pohdit sitä keitä me olemme ja minne me viemme sinua.” Tunnustin, että tottakai olen pohtinut, mutta lisäsin vielä että olin täysin tyytyväinen odottamaan tätä informaatiota kunnes he sen valitsivat minulle antaa. Puhuja hymyili ja viittasi kuskiin. “Hän on planeetalta jota te kutsutte nimellä Mars. Minä olen planeetalta jota te kutsutte nimellä Saturnus.” Hänen äänensä oli pehmeä ja englantinsa täydellistä. Huomasin, että nuorempi mies myös puhui pehmeästi, vaikka hänen äänensä oli hieman korkeampi. Aloin pohtia miten ja missä he olivat oppineet puhumaan kieltämme niin hyvin. [5]

Adamskin havainnossa tässä on kiinnostavaa, että kaksi avaruusolentoa kykenivät puhumaan englantia niin hyvin ilman mitään viitettä aksentista. Seuraava kappale on todella huikea sen paljastaessa sen laajuuden, jolla avaruusolennot todella ovat sulautuneet tavalliseen ihmispopulaatioon.

Ajatuksen lipuessa mielessäni, he tunnistivat sen välittömästi. Marsilainen puhui nyt ensimmäistä kertaa hotellitapaamisemme jälkeen. “Me olemme teidän termein ‘Kontaktihenkilöitä.’ Me elämme ja teemme työtä täällä, koska, kuten tiedätte, on Maassa on tarpeen tienata rahaa jolla ostaa ruokaa, vaatteita ja monia muita asioita joita ihmisillä pitää olla. Me olemme eläneet planeetallanne nyt useita vuosia. Aluksi meillä oli pieni aksentti. Mutta se on voitettu ja, kuten näet, meitä ei tunnisteta muiksi kuin Maan ihmisiksi. Työssämme ja vapaa-ajallamme me tapaamme ihmisiänne täällä Maassa, emmekä koskaan kerro salaisuutta että me olemme muiden planeettojen asukkeja. Se voisi olla vaarallista, kuten hyvin tiedät. Me ymmärrämme teitä ihmisiä paremmin kuin suurin osa teistä tuntee itsensä ja voimme helposti nähdä ne syyt niihin moniin epäonnisiin olosuhteisiin, jotka teitä ympäröivät.“ [6]

Tämä kappale on mitä merkittävin, sillä se kuvaa sen miten avaruusolennot ovat asuneet Maassa jo vuosia, opiskellen kieltämme, hankkien duuneja ja sekoittuen ihmispopulaatioon. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ihmisten keskuudessa elävät avaruusolennot saattavat työskennellä pareittain, eräänlaisessa työparijärjestelmässä joka olisi järkeenkäypää turvallisuuden ja kotimaailmaan lähetettävän kommunikaation mielessä jos koskaan sattuisi hätätila. Jos Adamski on muistoissaan tarkka ja avaruusolennot kertovat totuuden, silloin vaikuttaisi siltä että avaruusolentoja voisi olla merkittävä määrä, jotka elävät salaa normaalin populaation keskuudessa planeetan suurimmissa kaupungeissa. Toisia kontaktitapauksia ja tietovuotajien todistuksia tarkasteltaessa todellakin vaikuttaa siltä niinkuin asia olisi näin.

Adamski ei ollut ainoa kontaktihenkilöistä, joka väitti että avaruusolennot sulautuvat ihmispopulaatioon. Howard Menger myös väitti, että avaruusolennot ovat ottaneet häneen yhteyden ja esiintyneet tavallisina ihmisinä kun hän kouluttautui avaruusveljiemme edustajaksi. Eräässä tapauksessa avaruusolento esitti kiinteistövälittäjää ja pyysi Mengeriä mukaansa avaruusolentojen autoon, jossa hänet vietiin uuteen kontaktipaikkaan kohtaamaan tiettyinä aikoina avaruusolentojen aluksia. Menger kuvaa tapausta seuraavasti:

Syksyllä 1947 nuori mies, komeasti syysvaatteisiin puettu, astui liikkeeseen. Vaikka hän sanoi olevansa kiinteistövälittäjä, hänessä oli jotakin outoa. Ja hän ei käyttäytynyt kuin muut ekstrovertit, toisia selkään taputtelevat kiinteistövälittäjät joita tunsin… Hän kertoi minulle, että hän ajatteli laittaa joitain “Myytävänä”-kylttejä Pleasant Grove -nimisen paikan lähettyville, noin kahdeksan mailia kaupasta, ja haluaisi jotain neuvoja…. Suostuin lähtemään hänen matkaansa. Hän ei esitellyt minua nuorelle neidolle joka odotti autossa… Puolimatkassa keskustelu lakkasi ja tuli hiljaisuus. Erittäin yhtäkkisesti mies vaihtoi aihetta. “Howard, me tiedämme että pidät yhteytesi veljiimme salassa niinkuin sinulle on annettu ohjeeksi.” En tiennyt pitäisikö minun esittää yllättynyttä vaiko ei sillä olin havainnut jotain omituista heti alusta lähtien…. “Ai, te OLETTE…” ja minä naurahdin. Hän yksinkertaisesti otti leveän hymyn ja ajoi muutaman sata metriä sanomatta sanaakaan. ”Katsos, Howard, minulle on opetettu paljon kiinteistöistä, mutta ei paljoakaan näyttelemisestä.” [7]

Mengerin Maan ulkopuoliset ystävät kuvasivat salaisen sijainnin jossa he myöhemmin tapaisivat avaruusolentojen aluksia ennaltamäärättyinä aikoina. Mengerin kontaktikokemukset ja UFO-havainnot saavat tukea riippumattomilta silminnäkijöiltä, valokuvista, filmeistä ja jopa väitetystä Kuussa kasvatetun perunan tieteellisestä analyysista. Timothy Good teki läpikotaisen tutkimuksen Mengeristä ja tuli tulokseen, että jotkut hänen avaruusolentokontaktikokemuksensa ja valokuvat/filmit olivat aitoja. [8]

Se tapa jolla Mengeriin saatiin yhteys vuonna 1947 on se mikä herättää meidät avaruusolentojen sulautumiseen ihmispopulaatioon. Avaruusolennot olivat oppineet kiinteistönvälitystä, ajoivat tavallisia autija, ja heidän mukanaan oli nainen. Molemmat avaruusolennot olivat ottaneet kiinteistönvälittäjän identiteetin ja sillä tavoin voisivat välttää paljastumasta, samalla kun he oppivat ihmisyhteiskunnasta. Jälleen kerran, kuten myös Adamskin tapauksen kaksi avaruusolentoa, he työskentelivät pareittain mikä viittaa työparijärjestelmään.

Eräässä Howard Mengerin ‘kokouksista’ hänen kotonaan huhtikuussa 1957 kolme vierailijaa Venukselta väitetään valokuvatun. Useat valokuvista annettiin tri. Frank Strangesille, joka näytti valokuvia hänen UFO-luennoillaan. Eräällä näistä luennoista joulukuussa 1959 tri. Stranges väitti, että Pentagonin viranomainen oli lähestynyt häntä, joka tarjosi hänelle mahdollisuutta tavata erään näistä venuslaisista. Tri. Stranges sitten kuvaa yksityiskohtaisesti turvajärjestelyjä, jotka hänen oli läpikäytävä, sekä hänen tämän jälkeistä tapaamistaan Valiant Thorin kanssa Pentagonissa 30 minuutin ajan. Thor oli ilmeisesti USA:n hallituksen vieras kolmen vuoden ajan, ja hän toistuvasti tapasi ylempiä virkamiehiä, mm. presidentti Eisenhowerin ja varapresidentti Nixonin. Tri. Stranges väittää, että hänelle sanottiin ettei hän saa koskaan paljastaa mitä tapahtui. Hän kuitenkin tästä huolimatta kirjoitti kirjan avaruusolentokohtaamisistaan, Stranger at the Pentagon (1967). Hänen kirjassaan sekä tämän jälkeisissä haastatteluissaan hän kuvaa maailmanrauhan ja henkisyyden viestiä, jonka Thor heille ja amerikkalaisille viranomaisille välitti.

Arvattavasti Strangesin väitteitä pilkattiin laajalti UFO-tutkijoiden keskuudessa hänen todisteiden puutteestaan että sellainen tapaaminen olisi koskaan pidetty. Kuitenkin tri. Strangesin tausta poliisivoimissa, hänen koulutuksensa sekä hänen nimekkyytensä evankelisena teologina kaikki viittaavat henkilöön, jonka nuhteeton suoraselkäisyys ei antaisi myöden kehitellä päästään tällaista kusetusta. Jos tri. Strangesin kredenssit ja rehellisyys hyväksytään, silloin vaikuttaa siltä kuin Pentagonilla olisi ollut vierailija Venukselta kolmen vuoden ajan, jonka väitetään tavanneen korkeampia viranomaisia ja joka kykeni matkaamaan UFO-tapaamisiin kuten Mengerin oma. Voidaan todeta, että Valiant Thor (ja hänen kumppaninsa) kykenivät olemaan yhteydessä laajalti eri yksityisiin kansalaisiin tämän kolmen vuoden täälläolonsa aikana, tiedustelupalvelut valvoivat näitä interaktioita tarkkaan, ja henkilöitä patistettiin vannomaan salaisuuden puolesta.

Toinen kontaktihenkilö, joka on väittänyt tavanneensa avaruusolentoja, jotka esiintyvät tavallisina siviileinä, liittyy Mexicon yliopistion lääketieteellisen professoriin joka oli myös samalla Meksikon atomienergiakomission ylempi jäsen. Professori käytti pseudonyymiä ‘Prof Hernandez’ ja työskenteli meksikolaisen journalistin, Zitha Rodriguezin, kanssa kertoakseen hänen uskomattoman tarinansa. [9] Hän puhui siitä miten erittäin houkuttelevan näköinen avaruusolentonaaras, Elyense (professori kutsui häntä nimellä ‘Lya’), Andromedan tähtikuviosta esiintyi opiskelijana ja vieraili hänen luennoillaan useaan otteeseen vuosina 1972-1974. Tajutessaan että hän ei ollutkaan yksi tämän oppilaista, hän lopulta kohtasi tämän ja kysyi miksi hän tulee luennoille. Usean keskustelun jälkeen, joissa hän näytti omaavan uskomattomat tiedot fysiikasta sekä paranormaaleista kyvyistä, Hernandez lopulta sai kuulla Lyalta että hän on toisesta maailmasta. Vuonna 1975 tapahtuneiden lisätapaamisten jälkeen Lya sai puhuttua hänet mukaan toiseksi pilotiksi hänen avaruusalukselleen. Tämä on se miten Hernandez kuvaa tapausta 22. huhtikuuta 1975 hänen päiväkirjassaan:

Olin osallistunut konferenssiin anestesian tehokkaiden neutralisoijien aiheesta. Tuona iltapäivänä tunsin oloni erityisen väsyneeksi…. Kävellessäni parkkipaikalle, hätäisesti kuvittelin että Lya odotti minua autossa… “Hei”, hän sanoi tervehtien… “Oletko kiireinen?” “En, haluan vain levätä”, sanoin. “Haluaisitko tulla toiseksi pilotikseni?” … “Tänään on ollut erityisen raskas päivä… voisiko joku toinen päivä?” kysyin melkein anoen. “Se on tärkeää, en voi taata että sinulla on toista tällaista tilaisuutta….” “Olkoon….” sanoin lukitessani oven, “jos se ei ole liian kaukana, niin hyväksyn….” [10]

Tässä kohtaa Hernandez ajoi autonsa etäiseen paikkaan, jonka Lya osoitti. Sitten hän kuvaa sen miten he astuivat Lyan alukseen ja lähtivät Maan ilmakehästä.

Pyöreä kappale, enemmän tai vähemmän kolme metriä läpimitaltaan, oli edessämme. Lya otti metallisen laitteen joak oli kuin pieni tupakkarasia ja painoi nappia. Sillä hetkellä aluksen ovi avautui alapuolella, ja hän meni sisälle pienistä tikkaista… Hän kosketti pientä kahvaa jossa oli nappeja ja painoi yhtä. Alus nousi hiljalleen ilmaan…. Maapallo vetäytyi enemmän ja enemmän ja näin saatoin pohtia iltaa, tähtiä ja kymmeniä satelliitteja, jotka kaikki kiersivät Maata. [11]

Hernandezin tarinaa tutki everstiluutnantti Wendelle Stevens, joka kävi kirjeenvaihtoa Zitha Rodriquezin kanssa. Stevens löysi monia samankaltaisuuksia toisten kontaktitapausten kanssa, vaikka Hernandez ei olisi voinut olla kaikista näistä tietoinen. Hän päätti kääntää Rodriquezin kirjan Hernandezin kokemuksista ja lopulta tuli päätelmään, että Hernandez oli uskottava. Kuten Adamskin ja Mengerin tapauksissa, Hernandez paljastaa että avaruusolentokontakti kykeni helposti sulautumaan meksikolaisten keskuuteen. Adamskin ja Mengerin tapausten vastaisesti Lya oli yksin eikä hänellä näyttänyt olevan työparia. Vaikka hänellä ei ollutkaan autoa, hän tiesi miten navigoida Mexico Cityn tiejärjestelmää varmistaakseen, että Hernandez voisi saavuttaa hänen lentävän aluksen määränpäänsä. Hänen kykynsä kohdata Hernandez kaupungin eri paikoissa ja tietonsa siitä miten matkata maaseudulla, jälleen, viittaavat siihen että hän tiesi natiivin populaation paikoista ja tavoista. Kontaktihenkilöt eivät ole ainoita jotka ovat puhuneet keskuudessamme elävistä avaruusolennoista, on myös todistuksia erittäin uskottavilta sisäpiiriläisiltä, jotka ovat tehneet samanlaisia väitteitä.

Sisäpiiriläisten todistuksia keskuudessamme elävistä avaruusolennoista

Kontaktihenkilöiden väitteet siitä, että avaruusolennot elävät keskuudessamme, saivat merkittävän vahvistuksen majuri Robert Deanin todistuksesta. Dean työskenteli NATOn päämajassa vuosina 1963-1967, ja tänä aikana hän teki töitä operaatiokeskuksessa Cosmic Top Secret -turvaluokituksella. Hän väittää nähneensä salaisen NATOn tutkimuksen, joka analysoi UFOjen uhkaa NATOn operaatioille Itä-Euroopassa. Salaisen raportin otsikko oli “An Assessment: An Evaluation of a Possible Military threat to Allied Forces in Europe.” Se keskittyi UFOjen vaaroihin, jotka erehdyksessä identifioidaan Neuvostoliiton ballistiseksi ohjushyökkäykseksi. Dean väitti, että NATOn tutkimus identifioi neljä erilaista avaruusolentojen sivilisaatiota, jotka vierailivat Maapallolla. Hän sanoi, että se mikä NATOn johtoa todella huoletti oli, että jotkut vierailijoista näyttivät paljon meiltä, niin että heitä ei käytännössä voisi erottaa. Dean sanoo, että NATOn kenraalit olivat paranoideja siitä mahdollisuudesta, että jotkut Maan ulkopuoliset vierailijat voisivat kävellä NATOon tai Pentagonin käytävillä, tai jopa itse Valkoisen Talon. Haastattelussa hän sanoi:

Robert Dean
Oli ihmisten ryhmä joka näytti paljon meiltä, jotka todella ajoivat amiraalit ja kenraalit hulluuden partaalle, koska heidän mielestään, ja he olivat nähneet heitä usein, heillä oli ollut kontakti heihin… Nämä tyypit näyttivät niin paljon meiltä, että he voisivat istua vieressäsi lentokoneessa tai ravintolassa etkä tietäisi siitä mitään. Ja kenraalit ja amiraalit, koska he olivat armeijassa ja koska he olivat pääosin paranoideja, olivat tästä varsin huolissaan. Se seikka,että nämä älykkäät olennot voisivat olla tekemisissä kanssamme, kävellä SHAPEn ja Pentagonin käytävillä. Voi Jumala, pari näistä tajusi, että he saattaisivat olla jopa Valkoisessa Talossa! Tottakai, kuten sanoin, noiden vuosien paranoia sekoitti asioita hieman. [12]

Deanin todistus on keskeinen etsittäessä totuutta keskuudessamme elävistä avaruusolennoista. Hänen todistuksensa näyttää sen, että armeijan ja valtion virastojen viranomaiset ovat tietoisia tästä mahdollisuudesta, ja itse asiassa epäilemättä olisivat kehittäneet strategioita sellaiselle tapahtumalle. Vaikka NATO piti keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, salaisen UFO-arvioinnin kontekstissa, potentiaalisena turvallisuusuhkana, perustuen kontaktihenkilöiden todistuksiin, vaikuttaa siltä että Maan ulkopuoliset vierailijat sulautuvat joukkoomme oppiakseen ihmispopulaatiosta. Ihmisten arvoista ja sivilisaatiosta oppimisen lisäksi vaikuttaa siltä kuin vierailijat antaisivat ruohonjuuritason koulutusta edistääkseen tietoisuutta heidän läsnäolostaan rajatulle määrälle yksittäisiä ‘kontaktihenkilöitä’.

Toinen tärkeä sisäpiiriläisen todistus keskuudessamme elävistä avaruusolennoista on Ingo Swann. Swann oli ensimmäinen meedio, joka oli CIA:n vuonna 1975 alkaneessa kaukokatseluohjelmassa Project Star Gate. Swannin osuessa oikeaan niin useasti hänet palkkasi vuoteen 1975 mennessä valtion salainen operatiivi, “Mr Axelrod”, vakoilemaan avaruusolentoja. Swann kaukokatseli avaruusolentoja Kuussa, joilla oli tukikohtia pimeällä puolella. Myöhemmissä haastatteluissa ja hänen kirjassaan Penetration Swann väitti, että hän oli katsellut erilaisia rakenteita pinnalla ja havainnut avaruusolentoja niiden lähellä, jotka kykenivät hengittämään ilman apuvälineitä, mikä viittaa siihen että Kuussa on ilmakehä. [13] Axelrod vahvisti Swannin kaukokatselun, joka lähetti Swannille George Leonardin kirjan, joka kuvaa samanlaisia rakenteita joita hän kaukokatseli analysoimalla NASAn valokuvia. [14] Swannin ja Project Star Gaten menestys tarkan kaukokatselutiedon keräämisessä tiedustelupalveluille nopeasti johti siihen, että armeijan eri virastot pyysivät Swannia kehittämään tarpeelliset protokollat sotilaskaukokatselijoiden kouluttamiseksi. [15] Swannin mukanaolo “Mr Axelrodin” salaisissa tehtävissä tarjoaa arvokasta todistusaineistoa keskuudessamme elävistä avaruusolennoista.

Eräässä tapauksessa Swann kuvaa sitä miten Axelrod vei hänet kaukaiseen paikkaan, Alaskalta näyttävään, jossa he matkasivat järvelle katselemaan UFO-aktiviteettia. Swannin tavoitteena oli psyykkisesti saada informaatiota siitä mitä avaruusolennot tekivät siellä olleessa mitä ilmeisimmin salaisessa UFO-tutkikohdassa. Swann kuvasi yksityiskohtaisesti tapauksen, jossa UFO nousee järvestä, vetää sisään järven vettä, ja kasvaa suuremmaksi kooltaan pienestä pisteestä suureksi kolmioalukseksi. Hän antoi tiedot Axelrodille ennen kuin he nopeasti lähtivät alueelta jotteivat paljastuisi UFOlle. Swannin Axelrodille työstään antaman todistuksen huomattavin tapaus on supermarket-tapaus, jossa hän kohtasi häikäisevän hyvännäköisen naisen, jonka hän psyykkisesti aisti olevan avaruusolento.

Swann väittää, että hän oli kaupoilla Los Angelesissa supermarketissa, kun hän havaitsi erittäin puoleensavetävän, hyvinpukeutuneen naisen. Hän väittää, että häne kehonsa alkoi fyysisesti surista häne katsellessaan tätä silmäkulmastaan ja intuitiivisesti saadessaan informaatiota siitä, että nainen oli avaruusolento. Ensin hän sivuutti idean, mutta hän sai riippumattoman varmistuksen naisen identiteetistä tarkkailemalla naista kun Axelrodin operatiivit seurasivat tätä, jotka myös olivat supermarketissa. Axelrodin operatiiveista pelästyneenä Swann nopeasti lähti pois paikalta, sillä hän pelkäsi sitä mitä saattaisi tapahtua. Viimeisin varmistus siitä, että nainen oli avaruusolento, seurasi pian tämän jälkeen kun Axelrod soitti Swannille puhuakseen siitä oliko avaruusolentonainen telepaattisesti kommunikoinut hänelle. Hänen kaksi operatiiviaan olivat kertoneet Axelrodille, että Swann oli ollut avaruusolennon läheisyydessä, ja että tämä oli mahdollisesti kommunikoinut naiselle. Axelrod oli huolissaan tästä mahdollisuudesta ja Swann vakuutti hänelle, että mitään telepaattista kommunikaatiota ei ollut tapahtunut. Tutkiva journalisti Garry Bekkum kuvaa tapahtunutta:

Seuraava puhelinsoitto Axelrodilta ei ollut mitenkään tavallinen. Ensin Swann sai mystisen puhelinsoiton naisoperatiivilta, joka ohjasi hänet toiseen puhelimeen. Puhelu loppui hiljaisuuteen, mikä viittasi siihen että puhelinlinja oli leikattu poikki ja jokin muu oli tullut väliin. Kun hän pääsi osoitetulle puhelimelle, Swann kävi salatun keskustelun Axelrodin kanssa, joka kysyi häneltä seksikkäältä naiselta supermarketissa. Axelrod varoitti, ”Tunnen velvoitetuksi kertoa sinulle, että hän on todella vaarallinen.” Ilmeisesti Swann uskoi, että Axelrodin varoitukset olivat vahvistaneet hänen pahimmat pelkonsa. Avaruusolentoja oli ei ainoastaan Kuussa, vaan niillä oli operatiiveja myös täällä Maassa, tavallisen kansan keskuudessa. Jos Axelrodia oli uskominen, heitä tulisi välttää kaikin mahdollisin keinoin. [16]

Axelrodin yritykset tarkkailla avaruusolentonaista, hänen huolensa Swannin telepaattisesta yhteydestä naiseen, sekä hänen varoituksensa siitä että hän oli vaarallinen viittaisivat siihen, että Axelrodin yritykset olivat osa virallista linjausta jolla estää kaikkia tavallisia siviilejä veljeilemästä avaruusolentojen kanssa.

Ylläoleva supermarket-episodi auttaa vahvistamaan Deanin, Adamskin, Mengerin ja Hernandezin todistukset siitä, että avaruusolennot elävät ihmispopulaation keskuudessa. Vaikka he normaalisti ovat erittäin puoleensavetäviä, he voivat sulautua kansaan ilman että he pistävät sieltä pahemmin silmään. Yhtä kaikki, vaikuttaa siltä kuin varjohallituksen virastot kykenisivät identifioimaan heidät, jotka ilmeisesti yrittävät tarkkailla keskuudessamme eläviä avaruusolentoja. Swannin episodi näyttää, että avaruusolennot eivät ainoastaan sulaudu yleisesti populaatioon, vaan salaiset valtion virastot näkevät paljon vaivaa valvoakseen avaruusolentoja, ja estääkseen yksityisiä kansalaisia olemasta tekemisissä avaruusolentojen kanssa.

Toinen huomionarvoinen aspekti Swannin kohtaamisessa avaruusolennon kanssa on, että naista seurasi kaksi Axelrodin salaista operatiivia. Tämä auttaa vahvistamaan sen, että kansan keskuudessa käyskentelevät avaruusolennot joutuvat salaisen palvelun valvonnan kohteeksi, joita otetaan palvelukseen erilaisista erikoisjoukoista armeijassa ja tiedustelupalveluissa. Toinen tietovuototapaus, joka auttaa meitä kuvaamaan erikoisjoukkojen käyttöä tällaisessa valvonnassa on todistus väitetyltä entiseltä Britannian erikoisjoukkojen henkilöltä, joka tänen työssäoloaikanaan joutui pidättämään kaksi naista, joiden hän uskoi olevan avaruusolentoja. Näin hän sanoi kolmannen osapuolen muistinvaraisen keskustelun mukaan UFO-tutkijoiden luottamuksellisessa kokoontumisessa:

Hän väitti joskus olleensa S.B.S.:ssä, eli ’Special Boat Servicessa’, joka on vähemmän tunnettu tiedustelupalvelu kuten S.A.S. Britanniassa. Hänen käskettiin matkata Lontoon metrolla, South Kensingtonin asemalle, jos muistan oikein. Hän nousi metroon, ja hänen mukanaan ollut esimies näytti hänelle kaksi naista metrossa, jotka hänet komennettiin pidättämään. Nämä naiset olivat pitkiä, blondeja ja sinisilmäisiä, ja he näyttivät kaksosilta. Hän kuvasi heillä olevan varsin korkea otsa, ja että he olivat mitä kauneimpia naisia hän oli koskaan nähnyt, täydellisellä ulkomuodolla. Hän kuvasi sitä miten kaikki muut metrossa tuntuivat olevan jonkinlaisessa transsissa, eivätkä he reagoineet millään tavalla kahden ihmisen viemiseen julkisesta kulkuvälineestä. Hänelle ei kerrottu miksi heidät vietiin, ja häntä huoletti heidän turvallisuutensa. Hänen viedessään heidät mukanaan hän sanoi, että heistä heijastui turvallisuudentunne hänelle. Mies sanoi olleensa huolissaan siitä, että hän olisi saattanut olla epäsuorasti vastuussa näiden kahden naisen saattamisesta vaaraan. Noin viikon tai parin jälkeen hän istui ravintolassa Lontoon Canary Wharfissa, ja toinen hänen pidättämistään naisista tuli hänen pöydän luokse ja hymyili hänelle, ja yleisesti välitti hänelle tunteen siitä että naiset olivat turvassa eikä hänen tarvinnut huolehtia heistä. [17]

Ylläoleva tapaus antaa arvokkaan esimerkin siitä miten eri tiedustelupalvelut tarkkailevat keskuudessamme eläviä avaruusolentoja, mm. erikoisjoukkojen henkilöstö. Ilmeisesti avaruusolentoja voidaan ottaa haltuun saamaan heidän aktiviteeteista tiedustelutietoa, ja sen jälkeen vapauttaa. Sellainen linjaus viittaa siihen, että vastuulliset valtion auktoriteetit ovat päättäneet, että vaikka avruusolennot itsessään eivät ole uhka kansalliselle turvallisuudelle, heidän läsnäolonsa luvaton paljastaminen olisi turvallisuusuhka. Toisen naisista käyttäytyminen, joka vakuutti hänet pidättäneelle tiedusteluhenkilölle olevansa turvassa, auttaa kuvaamaan keskuudessamme elävien avaruusolentojen hyväntahtoista luonnetta ja sitä miten ne eivät ole suoraan kansallisen turvallisuuden uhka.

Axelrodin huoli avaruusolentonaisesta, joka oli saanut yhteyden Swanniin, viittaa siihen että avaruusolentoja on ohjeistettu olemaan kertomatta todellista alkuperäänsä yksityisille kansalaisille. Lisäksi Axelrodin ‘äärimmäinen huoli’ siitä että Swann oli saanut telepaattisen yhteyden kertoo siitä että ketä tahansa henkilö, joka saa selville avaruusolentojen oikean identiteetin, voidaan viedä kuulusteltavaksi tai muihin pakkokeinoihin. Täten on hyvä puhua valtion lakien ja säädösten tärkeydestä kun käsitellään kansalaisia, joilla on laiton kontakti avaruusolentoihin.

Extraterrestrial Exposure Law

Vuonna 1969 NASA saattoi voimaan liittovaltiollisen lain, joka liittyi “Maan ulkopuoliselle altistumiseen”. Laki maan ulkopuoliselle altistumisesta tarjoaa laillisen ennakkotapauksen kenen tahansa henkilön pidättämisestä ja määräajattomasta vangitsemisesta, joka kohtaa avaruusolentoja. [18] Kaikkein relevanteimmat kohdat käsittelevät NASAn johtajan, tai hänen nimittämänsä henkilön, valtaa tehdä seuraavaa:

Määrittää onko tietty henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto altistunut Maan ulkopuoliselle ja laittaa sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto karanteeniin. Karanteeni voi perustua ainoastaan määritykseen, joko kuulusteluilla tai ilman, siitä että on todennäköinen syy uskoa, että sellainen henkilö, kiinteistö, eläin tai muu elämän tai materian muoto on altistunut Maan ulkopuoliselle. [19]

Kaikkein häiritsevintä tässä liittovaltion laissa on se, että sellaisesta eristyksestä ei voi valittaa juridisen oikeusprosessin avulla, joka voitaisiin evätä kansalaisilta “todennäköisen syyn” perusteella että he ovat altistuneet Maan ulkopuoliselle. Ottaen huomioon sen, että yleisö ja valitut edustajat eivät ole tietoisia Maan ulkopuolisesta läsnäolosta, tämä NASAn säädös antaa vihreää valoa Maan ulkopuolisen altistuksen käytänteille ja päätöksille, jotka eivät kuulu kongressin tai median valvonnan alaisuuteen. Vaikka Laki Maan ulkopuoliselle altistumisesta “virallisesti kumottiin” ja laitettiin reservistatukselle vuonna 1991, yhtä kaikki se luo ennakkotapauksen jossa minkä tahansa valtion viraston tai armeijan haaran lakiosasto voi esittää mahdollisia pakkokeinoja henkilöitä vastaan, joilla on kontakti avaruusolentoihin. NASAn säädökset ja samankaltaiset lait tai säädökset toisissa maissa ovat tehokas keino hiljentää henkilöt, jotka kohtaavat populaatioon sulautuneita avaruusolentoja. Olennaisesti kuka tahansa, joka kohtaa sellaisia avaruusolentoja, voidaan pidättää määräämättömän pituiseksi ajaksi ilman lainsuojaa. Tämä ei ainoastaan estäisi sellaisia henkilöitä paljastamasta interaktioitaan avaruusolentojen kanssa, vaan se myös estäisi avaruusolentoja paljastamasta alkuperäänsä tavallisille kansalaisille.

Yhdysvalloissa ja muualla voimaansaatetut lait ja säädökset voidaan ottaa käyttöön juridisina keinoina pakottaa yksityisiä kansalaisia, jotka saavat selville keskuudessamme elävien avaruusolentojen todellisen identiteetin. Jos hyväksymme todisteet siitä, että avaruusolentoja valvotaan tarkasti ja että salaiset palvelut ovat vastuussa tämän informaation pitämisestä poissa kansalta, johtopäätöks on, että yksityiset kansalaiset ovat suuressa vaarassa jos he saavat yhteyden ja valtion virastot haluavat estää tämän. Yksityisiltä kansalaisilta voidaan evätä heidän perustuslailliset oikeutensa huolimatta sellaisten lakien tai säädöksien, jotka kieltävät luvattoman kontaktin avaruusolentojen kanssa, hyllyttämisestä ja reservistatukselle siirrosta.

Loppusanat

Yllä esitetyt todisteet eri kontaktihenkilöiden ja sisäpiiriläisten todistusten muodossa viittaavat siihen, että Maan ulkopuoliset vierailijat, jotka ovat käytännössä erottamattomissa ihmisistä, elävät keskuudessamme. Nämä Maan ulkopuoliset vierailijat vaikuttavat olevan puoleensavetäviä ulkoisilta piirteiltään, ja avaruusolentonaisia kuvataan mitä kauniimmiksi naisiksi joita mieshavaitsijat ovat koskaan nähneet. Avaruusolennot näkevät suuren vaivan oppiakseen heidän ympäröimänsä kulttuurin alkuperäisen kielen, oppiakseen miten ajaa ja navigoida valtateillä, ja ottaessaan perusduuneja useiksi vuosiksi. Se seikka, että nämä avaruusolentovierailijat joutuvat valvonnan kohteiksi ja jopa pidätetään ennen vapauttamistaan kertoo suuresta salaisesta valvontajärjestelmästä.

Keskuudessamme elävät avaruusolennot vaikuttavat operoivan taivaallisten rauhanjoukkojen tapaan heidän sulautuessaan kulttuuriimme. He oletettavasti haluavat oppia Maan kulttuurista ja tavoista; ja mahdollisesti avustaa informaationvälityksessä tietyille henkilöille. Se seikka, että näitä avaruusolentoja valvotaan ensin pidättämistä viittaa siihen, että vastuulliset valtion virastot ovat tehneet päätöksen sietää sellaista avaruusolentojen läsnäoloa. Valiant Thorin tapaus kertoo siitä, että tällainen valvontajärjestelmä ulottuu jopa VIP-statuksen antamiseen ja sallii toistuvasti tavata korkeampia virkamiehiä. Voidaan todeta, että sellaiset avaruusolennot eivät ole suora uhka kansalliselle turvallisuudelle, vaikka tieto heidän alkuperästään tulkitaan sellaiseksi, jolloin henkilöitä vannotetaan pysymään hiljaisina. Tämä tarkoittaisi suurta vaikeutta saada informaatiota avaruusolennoista, jotka ovat sulautuneet kansaan, kun otetan huomioon korkea turvallisuusluokitus, joka tähän ilmiöön liittyy.

Mitä “Maan ulkopuolista altistusta” koskeviin kansallisiin lakeihin ja säädöksiin tulee, ainoa tapa varmistaa ykstyisten kansalaisten suojelu jos he kohtaavat avaruusolentoja on, että heidän oikeutensa olla tekemisissä avaruusolentojen kanssa tunnustetaan muodollisesti. Vaikka tietoisuus tarpeesta tällaiselle oikeudelle kasvaakin, joka perustuu lopulta valtion tunnustukseen UFOjen olemassaolosta ja niiden avaruudellisesta alkuperästä, se voi vaatia yhteistyötä kansalta saada tämä oikeus taattua itselle. Tätä tavoitetta kohden on edistytty hieman kun Hawaiilla kesäkuun 11. päivänä 2005 tehtiin “Julistus Rauhallisista Suhteista Maan Ulkopuolisten Sivilisaatioiden Kanssa”, joka viittaa eksplisiittisesti sellaiseen oikeuteen. [20] Julistuksen kolmas artikla sanoo, että me allekirjoittajat ja tukijat: “Vakuutamme kaikilla kansalaisilla olevan luonnollinen oikeus avoimeen kontaktiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa kaikissa tapauksissa, ja osallistua epäviralliseen diplomatiaan.” Toinen aloite esittää Yhdysvaltain kongressin hyväksyttäväksi lakiluonnoksen Laiksi Kontaktista Avaruusolentojen Kanssa, joka suojelisi kansalaisia, jotka altistuvat Maan ulkopuoliselle. [21] On todennäköistä, että samanlaisia lakeja jossain kohtaa esitetään useimmissa kansallisissa parlamenteissa.

Se seikka, että useat avaruusolennot ovat valinneet sulautua kansan keskuuteen, tulee olemaan suuri yllätys monille jotka edelleen ovat epävarmoja UFO-ilmiön todellisuudesta ja avaruusolentohypoteesista. Vielä hämmentävä on mahdollisuus sille, että avaruusolentovierailijoille annettaisiin VIP-status ja että he tapaisivat USA:n korkeita virkamiehiä. Ihmisten kieliä, kulttuuria, politiikkaa ja tiedettä hiljaksiin tutkivien avaruusolentovierailijoiden läsnäolo tulee antamaan monille suuren vakuutuksen siitä, että ihmiskuntaa hiljalleen avustetaan valmistautumaan tulevaan avoimeen kontaktiin avaruusolentojen kanssa. Monille muille mahdollisuus löytää avaruusolentoja keskuudestamme motivoi ihmisiä hiljalleen tutkimaan tätä mahdollisuutta ystävien tai tuttavien kanssa, joiden käytös voi olla vihje toismaailmallisesta alkuperästä.

***

Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.

Lähdeviitteet

[1] Adamskin tapauksen tasapuolinen käsittely löytyy Lou Zinsstagin ja Timothy Goodin kirjasta George Adamski- The Untold Story (Ceti Publications, 1983).

[2] Timothy Good, Alien Base: The Evidence for Extraterrestrial Colonization of Earth (Avon Books, 1998) 154-55.

[3] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[4] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[5] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[6] Lainattu Inside the Flying Saucersin verkkoversiosta: http://www.rr0.org/Documents/Livres/Adamski/1955_InsideTheSpaceShips/chap01.html

[7] Howard Menger, From Outer Space (Pyramid Books, , [1959] 1974) 49-50.

[8] Timothy Good, Alien Base, 194-95.

[9] Tapaus on tiivistetty verkossa: http://www.beyond-the-illusion.com/files/New-Files/20000430/elyense_extraterrestial.txt ja kirjan kappale: http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/213 .

[10] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[11] Zitha Rodriquez Montiel & R.N. Hernandez, UFO Contact from Andromeda, kpl. 3 julkaistu teoksessa Ultimate UFO Series: Andromeda, ed., Robert Shapiro, 2004, 193-95

[12] Bob Hieronimus, “Transcript of Interview with Bob Dean, March 24, 1996,” julkaistu verkossa: http://www.planetarymysteries.com/hieronimus/bobdean.html ; haastattelu http://www.21stcenturyradio.com/index.html

[13] Ingo Swann, Penetration: The Question of Extraterrestrial and Human Telepathy (Ingo Swann Books, 1999) ja tri Bob Hieronimuksen haastattelu, 28 February, 1999.

[14] Leonard, Somebody Else is On the Moon (Pocket Books, 1977).

[15] Kts. Gary Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, Aug 3, 2006. Verkossa: http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[16] Garry Bekkum, “To the Moon and Back, With Love,” American Chronicle, August 3, 2006, http://www.americanchronicle.com/articles/viewArticle.asp?articleID=12104

[17] David Hughes Narborough kuvasi kertomuksen ja postasi verkkoon, http://groups.yahoo.com/group/prepare4contact/message/4624

[18] Informaatiota Extraterrestrial Exposure -laista: http://www.abovetopsecret.com/pages/etlaw.html ja http://groups.yahoo.com/group/exopolitics/message/187

[19] Title 14 National Aeronautics and Space section 1211.102 A3

[20] Kts.: http://www.etworldpeace.com

[21] Kts.: http://www.contactact.org/eca_bill.htm   Artikkelin julkaissut Exopolitics Journal

Eksopolitiikka

T. Scott Crain: MJ-12 -informantti

Yksi kommentti
Tämä on Scott Crainin vuonna 1989 kirjoittama teksti UFO-aiheisessa BBS-purkissa.
======================================================================
<> * 416-237-1204 * PC-Pursuitable * File Requestable * HST
             * 24 Hour Operation * Sysop - Tom Mickus * Toronto * FREE
======================================================================
======================================================================

INFORMNT.TXT - "MJ-12 -INFORMANTTI"
^^^^^^^^^
             - kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

======================================================================

 Huom:  Tämä artkkeli on lähetetty MUFON Journaliin julkaisua
        varten.  Se on kirjoitettu lokakuussa 1989.

======================================================================



          MJ-12 -INFORMANTTI
          ------------------


                     kirjoittanut T. Scott Crain, Jr.

Viimeisen vuosikymmenen ajan on kasaantunut todisteita siitä, että USA:n hallitus on ollut mukana noutamassa maahan syöksyneitä UFOja ja niiden sisälläolijoita. Suuri tämäntyyppisten tapausten suma paljastui kesällä 1978, kun ohiolainen tutkija Leonard H. Stringfield esitti 17:n eri tapauksen tiivistelmät käydessään läpi ’Retrievals the Third Kind’ -tutkielmaansa väitetyistä noudetuista haaksirikkoutuneista UFOista ja niiden sisälläolijoista, joita armeijalla on hallussaan, MUFONin vuosittaisessa symposiumissa, joka tuona vuonna pidettiin Ohion Daytonissa. Stringfieldin tutkielman kriitikot esittivät, että koska hänen informanttinsa halusivat pysyä anonyymeinä, oli käytännössä mahdotonta varmentaa näitä väitteitä. Hän jatkoi lisäyksityiskohtien kaivelua UFO-törmäysnoutokysymyksessä, ja julkaisi päivityksiä asiasta vuonna 1980 ja 1982. Mutta häikäisevät väitteet vaativat häikäiseviä todisteita, ja Stringfieldin anekdoottitodisteet eivät olleet riittäviä tapauksen osoittamiseksi.

Vuonna 1980 tunnettu kielitieteilijä Charles Berlitz ja UFO-tutkija William L. Moore julkaisivat kirjan ’The Roswell Incident’, joka kuvaa sitä miten armeija tuli väliin ja piti salaisuutena amerikkalaisilta törmänneen UFOn ja sen sisälläolijoiden haltuunoton New Mexicon Roswellista vuonna 1947. Tapausta käytiin uudestaan läpi syyskuun 20. päivää 1989 NBC-TV:n ’Unsolved Mysteries’-ohjelman episodissa, joka nosti esiin useita silminnäkijöitä tutkimukselle sekä yhden informantin. Informantti Sappho Henderson Kalifornian West Hillsista kertoi hänen edesmenneen aviomiehensä kapteeni Oliver Wendell Hendersonin olleen pilotti, joka lensi lautasen romua ilmavoimien tukikohtaan Daytoniin, Ohioon. Walter G. Haut, joka oli PR-viranomainen Roswellin ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947 oli myös mukana, ja vahvisti että ilmavoimat sai talteen lentävän lautasen romun.

Syyskuussa 1989 UFO-tutkija Jerome Clark esitti, että ainakin kolmisenkymmentä uutta informanttia on haastateltu, ja että ”Roswellin tapaus paljastaa enemmän sen salaisuuksistaan, myös suurimmista.” Tutkijat J. Allen Hynek Center for UFO Studiesille tekivät joitain mielenkiintoisia löytöjä, ja toivottavasti raportti heidän löydöksistään julkaistaan lähitulevaisuudessa.

Tukea sille, että UFO todellakin törmäsi Roswelliin, saatiin lisää vuonna 1987 kun englantilainen kirjailija Timothy Good julkaisi ensimmäistä kertaa virallisiksi väitettyjä USA:n valtion dokumentteja, joissa kuvataan sitä miten 12 USA:n valtiolle työskentelevää miestä vehkeilivät New Mexicon Roswelliin heinäkuussa 1947 törmänneen levyaluksen noudon ja arvioinnin. Samanlainen julkistus niinkutsutusta Eisenhowerin briiffausdokumentista ’Briefing Document: Operation Majestic 12’ tehtiin useita viikkoja myöhemmin. Tämän teki USA:ssa tutkijoiden William L. Moore, Jaime H. Shandera ja Stanton T. Friedman tiimi.

Dokumenttien mukaan MJ-12 on ryhmä tunnustettuja tiedemiehiä, armeijan ja tiedustelupalvelujen upseereita, jonka presidentti Harry Truman perusti kontrolloimaan UFOjen poiskeräämistä. Sanomalehdet ympäri maailman raportoivat väitteistä, että Yhdysvaltain hallitus oli salannut UFO-haaksirikon ja saanut talteen sen sisälläolijat. Mutta yksikään viranomaisten edustaja ei varmistaisi tällaisen totuutta. Miten voidaan osoittaa MJ-12:n olemassaolo ja se, että dokumentit olivat aitoja?

Kanadalainen UFO-tutkija ja ydinfyysikko Stanton Friedman sai $16000 apurahan Fund for UFO Researchilta tuon kysymyksen vastaamiseen, ja hän on tuottanut paljon informaatiota dokumenttien oikeellisuuden tukemiseksi. Valitettavasti Friedmanin ja koko UFO-tutkijayhteisön kannalta kaikki alkuperäiset MJ-12:n jäsenet ovat kuolleet, ja niin kaikki varmennukset täytyy tapahtua toisen käden informaatiolla tai paikallistamalla muita tukevia dokumentteja, joilla todistaa tapaus. Raportti tutkimusten edistymisestä annettiin vuoden 1989 MUFONin symposiumissa, joka pidettiin Nevadan Las Vegasissa. Friedman raportoi, että ”…ei ole viitteitä siitä, että dokumentit olisivat väärennettyjä ja joukko pieniä yksityiskohtia viittaa siihen että MJ-12 on legitiimi.”

Tämän oletuksen pohjalta lähtien, että Majestic-12 -dokumentit ovat mahdollisesti aitoja, kanadalainen UFO-tutkija Grant Cameron ja minä löysimme ankkurin johon kiinnittää omat tutkimuksemme. Me päätimme seurata ihmisiä, ei dokumentteja. Koska briiffausdokumentti selvästikin sanoo, että projekti on ”HUIPPUSALAINEN Tiedustelun Tutkimus- ja Kehitysoperaatio…”, joka vastaa Yhdysvaltain presidentille, Cameron ja minä menimme etsimään entisiä tutkimuslautakunnan jäseniä, jotka olivat aktiivipalveluksessa 1940- ja 1950-luvuilla. Jollain tuolla oli pakko olla tietoa tämän kokoisesta projektista.

Metsästyksen aikana me löysimme toisen tutkijan, joka oli tehnyt samanlaista etsintää, kalifornialaisen William Steinmanin. Steinman, kirjan ’UFO Crash at Aztec’ kirjoittaja, oli käynyt kirjeenvaihtoa Fred Darwinin kanssa, joka on entinen puolustusministeriön tutkimusjohdon Guided Missile Committeen puheenjohtaja vuosina 1949-1964. Steinman kysyi Darwinilta kuka olisi todennäköinen kandidaatti lentävien lautasten nouto-operaatioon, mikäli sellainen projekti olisi olemassa. Hänen vastauksensa oli huikea, ottaen huomioon sen että hän nimesi nämä ihmiset vuonna 1984, kolme vuotta ennen kuin Majestic-12 -dokumentit julkaistiin. Darwin listasi seuraavat nimet:

    1.)  tri. Vannevar Bush

    2.)  tri. Karl T. Compton

    3.)  tri. Lloyd Berkner

    4.)  tri. Robert F. Rinehart

    5.)  tri. Eric A. Walker

    6.)  tri. John Von Neumann

Bushin ja Berknerin nimet ovat vuoden 1987 Majestic-12 -listassa. Eräs nimi jota me pidämme kiinnostavana on tri. Eric Walker, entinen Pennsylvanian osavaltioyliopiston rehtori.

Se seikka, että Walker voi olla mukana, voi olla perua amerikkalaiselta fyysikolta tri. Robert I. Sarbacherilta. Sarbacher palveli konsulttina 1950-luvulla armeijan tutkimusjohdossa ja hän oli valvontaryhmän jäsen.

Syyskuun 15. päivänä 1950 kanadalaisen tiedemiehen Wilbert B. Smithin haastattelussa Sarbacher kertoi Smithille, että lentäviä lautasia on olemassa, että me emme ole kyenneet kopioimaan sen toimintaa, ja että lentävien lautasten aihe on ollut salainen kaksi astetta korkeammalla tasolla kuin vetypommi. Kun tämän vuoden 1950 haastattelun sisältö tehtiin julkiseksi Leonard Stringfieldin eräässä monograafissa ’UFO CRASH/RETRIEVAL: AMASSING THE EVIDENCE – STATUS REPORT III’ vuona 1982, Steinmanin onnistui löytää Sarbacher Floridan Palm Beachista ja kirjoittaa hänelle pyyntö lisäinformaatiosta.

Kirjeessään Steinmanille päivämäärällä marraskuun 23. 1983 Sarbacher vahvistaa, että hänet ”…kutsuttiin osallistumaan useisiin keskusteluihin, jotka liittyivät raportoituihin haltuunottoihin…” mutta että hän ei kyennyt osallistumaan näihin tapaamisiin. Sarbacher sanoo, että amerikkalaiset laboratoriot analysoivat materiaalia, jonka väitetään tulleen näistä haaksirikkoutuneista lentävistä lautasista, ja että laitteisto oli ”äärimmäisen kevyttä ja erittäin kestävää.” Sarbacher kuvasi olentoja, jotka kontrolloivat lentävää lautasta, Steinmanille. Hän kertoo:

”Oli raportteja siitä, että instrumentit tai olennot, jotka näitä laitteita käyttivät, olivat myös erittäin kevytrakenteisia, riittävän kevyitä kestämään erittäin suuria kiihtyvyyksiä, jotka näihin koneisiin liittyivät. Muistan puhuneeni joidenkin ihmisten kanssa toimistossa, että sain kuvan siitä että nämä ’avaruusolennot’ olivat rakentuneet kuin tietyt hyönteiset joita olemme havainneet Maapallolla, johtuen näiden instrumenttien käyttämisen vaatimasta vähäisestä liikemäärästä.”

Lokakuun 1985 Flying Saucer Review’n numerossa päätoimittaja Gordon Creighton antoi lisätietoja Sarbacherin mukanaolosta hänen artikkelissaan ’TOP U.S. SCIENTIST ADMITS CRASHED UFOs.’ Creighton kirjoittaa, että vaikka Sarbacher ei ottanut osaa, tapaamiset törmäysnoudoista pidettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa Ohion Daytonissa, jonne viranomaisten piti raportoida löydöksensä tieteentekijöille, joilla oli yhteyksiä puolustusministeriön tutkimus- ja kehitysjohtoon.

Puhelinhaastattelussa Standon Friedmanin ja Robert Sarbacherin välillä Friedman kysyi Sarbacherilta jos hän kykenisi muistamaan ketään joka otti osaa näihin tapaamisiin. Vaikka hän ei muistanut tämän nimeä, hän antoi tarpeeksi vihjeitä Friedmanille, että kun William Steinman kävi keskustelua läpi, kaikki todisteet viittasivat tri. Eric A. Walkeriin. 1950-luvun alussa Walker palveli tutkimus- ja kehitysjohdon puheenjohtajana, ja hän olisi ollut looginen kandidaatti jolta kysyä UFO-törmäysnoutotapaamisista, mikäli sellaisia oltiin pidetty. Kirjeessään Grant Cameronille Steinman sanoi, että kun hän teki löydön, hän soitti Sarbacherille ja kysyi oliko tri. Eric Walker se henkilö jonka nimeä hän etsi. Sarbacherin vastaus Steinmanin mukaan oli, että Walker oli mies joka otti osaa kaikkiin noihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa.

Jos nämä todisteet ovat tosia, me olemme silloin identifioineet tiedemiehen, joka oli asemassa vahvistaa tai kieltää Yhdysvaltain hallituksen törmänneiden UFOjen nouto-ohjelman olemassaolon. Steinman sanoo, että hän soitti Walkerille elokuun 30. päivänä 1987. Steinmanin ”sanasta sanaan” puhelinhaastattelun sisällön mukaan tri. Eric A. Walker myönsi ottaneensa osaa näihin tapaamisiin Wright-Pattersonin ilmatukikohdassa koskien ”armeijan lentävien lautasten sekä niiden sisälläolijoiden ruumiiden noutamista.” Steinmanin mukaan Walker tunnusti, että hän tiesi MJ-12:sta ja että hän oli ollut tietoinen heistä lähtien vuodesta 1947. Haastattelussa Walker sanoi Steinmanille että ”antaa olla” ja että hän ”oli menossa alueelle josta hänellä ei absoluuttisesti ollut mitään tietoa”. Steinman vastasi, että ihmisillä on oikeus saada tietää totuus, ja että hän ”…ei aio jättää tätä.”

Steinman on tutkinut Walkeria vuodesta 1984 lähtien, ja vastaanottanut useita kirjeitä Walkerilta, joista yksi puhuu alas ammutusta lautasesta. Crain ja Cameron yhdistivät voimansa syksyllä 1987 saadakseen tietää kaikki mahdollinen Walkerin mukanaolosta, ennen kuin hänen nimensä paljastettaisiin julkisuuteen.

Vaikka tri. Walker on vähemmän vastaanottavainen näitä kyselyjä kohtaan koskien hänen mennyttä mukanaoloa UFO-asiassa, Cameron ja minä uskomme, että me olemme saaneet kasaan tarpeeksi materiaalia tri. Walkerista näyttääksemme, että hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tietääkseen onko USA:n armeijalla hallussaan törmännyt UFO. Raportti löydöksistämme on koottu kirjaan ’UFOs, MJ-12 AND THE GOVERNMENT’, jonka me toivomme julkaisevan lähitulevaisuudessa.

================================= EOF =======================================


=============================================================================
=   IF YOU HAVE ANY UFO RELATED INFORMATION THAT YOU WOULD LIKE US TO SEE   =
=   OR HAVE DISTRIBUTED, YOU CAN NOW SEND IT VIA OUR NEW UFONET FAX LINE.   =
=============================================================================
=      ------>>> UFONET FAX HOTLINE - 24 Hrs - (414) 351-2075 <<<------     =
=============================================================================

Artikkelin julkaissut textfiles.com

Eksopolitiikka

Kenraali varoittaa Maata kiertävistä ’pahoista voimista’

3 kommenttia

Kenraali Douglas MacArthur oli amerikkalainen sotasankari ja eräs tunnetuimmista armeijan henkilöistä 1940- ja 1950-luvuilla.

Harva kuitenkaan tietää hänen vahvasta kiinnostuksestaan UFO-ilmiötä kohtaan, niin paljon että hän varoitti ”pahoista voimista” Maapallon ulkopuolella kolmeen eri kertaan julkisesti elämänsä viimeisten 15 vuoden aikana.

Kaksi näistä varoituksista annettiin puheiden aikana — harvoin kuultu ääniraita on tällä videolla.

Mitä mieltä olet? Oliko MacArthurin varoitus UFOista, että ne pyörivät Maapallon ympärillä hyökätäkseen tänne tulevaisuudessa, pelkkää paranoiaa? Vai olisiko se voinut olla varhainen avaruuden aseistamisen motiivi?

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot