Pitkään odotettu New York Timesin artikkeli valtion mukanaolosta UFO-tutkimuksessa on vihdoinkin julkaistu:
New York Timesin artikkelin kirjoittajat, Ralph Blumenthal ja Leslie Kean, kirjoittavat pitkästi informaatiosta, joka on kiertänyt UFO-piireissä jo vuosia, mutta joka on vain jätetty omaan arvoonsa tai sivuutettu kokonaan valtamediassa.
Mystery Wire on raportoinut osasta informaatiota aiemminkin ja aiheesta puhutaan tämän viikon Mystery Wire podcastissa.
Eräs uusista yksityiskohdista liittyy astrofyysikko Eric Davisiin. Times kertoo Davisin sanoneen, että hän on pitänyt salaisen briiffauksen puolustusministeriön virastolle maaliskuussa 2020, ja aihe käsitteli Maan ulkopuolelta tulleiden maahansyöksyneiden alusten noutoja.
Davis asui Las Vegasissa vuosia ja työskenteli Robert Bigelow’n National Institute for Discovery Science (NIDS) -organisaatiossa. Hän oli myös suoraan mukana Bigelow Aerospace Advanced Space Studiesissa (BAASS), joka oli luotu toteuttamaan Advanced Aerospace Weapon Systems Applications Programin (AAWSAP) sopimusta puolustusministeriön tiedustelupalvelulle (Defense Intelligence Agency, DIA).
Davis oli myös eräs päätutkijoista, joka tutki paranormaaleja ilmiöitä Skinwalker Ranchilla Utahissa.
Davis kertoi Timesille, että hän oli pitänyt salaisen briiffauksen samasta aiheesta senaatin asevoimakomitealle lokakuun 21. päivänä 2019, sekä senaatin tiedustelukomitealle kaksi päivää myöhemmin.
Senaatin tiedustelukomiteaa vetää senaattori Marco Rubio (R-FL). Sen. Rubio on päässyt otsikoihin myös viime aikoina puhumalla kameran edessä hänen pyynnöstään saada rahoitusta pyörittää tunnistamattomien ilmailmiöiden (Unidentified Aerial Phenomena, UAP) toimikuntaa Office of Naval Intelligencelle. Tämä paljastui kun Rubio oli laittanut pyynnön vuoden 2021 Intelligence Authorization Act -lakiesitykseen.
Times kirjoittaa, että se pyysi komitean jäseniltä kommenttia, mutta ei saanut vastausta.
Sen. Rubio oli tutkivan journalistin haastattelussa, joka työskentelee CBS-televisioyhtiölle Miamissa. Reportteri Jim DeFede kysyi senaattori Rubiolta “Olemmeko me yksin?” johon Rubio vastasi:
Sen. Marco Rubio (R-FL)
“Tässä on minulle mielenkiintoinen asia kaikessa tässä. Ja syy siihen miksi se on tärkeää, ok. Ja se on, että meillä lentää taivaalla tukikohtiemme yllä ja muualla paikoissa juttuja, missä me pidämme sotaharjoituksia, ja me emme tiedä mitä ne ovat, eivätkä ne ole omiamme. Joten se on legitiimi kysymys kysyttäväksi. Sanoisin suoraan, että jos se on jotain tämän planeetan ulkopuolista, se saattaisi olla parempi asia kuin että me näemme jotain teknologisesti kehittynyttä Kiinalta tai Venäjältä tai muilta vihollisilta, mikä sallii niiden tehdä tämänkaltaisia asioita. Mutta homman nimi on, että asioita lentää tukikohtiemme yllä, ja me emme tiedä mitä ne ovat, koska ne eivät ole omiamme. Ja niillä on mahdollisesti teknologiaa, joita meillä ei ole käytettävissämme. Se on minulle turvallisuusuhka ja sellainen jota meidän tulisi tutkia. Ja se on alkuoletuksemme.”
Times oli juurikin se media, joka toi valtion ohjelmat kaiken kansan tietoisuuteen vuonna 2017 sen julkaistessa artikkelin Advanced Aerospace Threat Identification Programista (AATIP).
AATIP sai osittain rahaa entisen senaatin enemmistöjohtajan Harry Reidin (D-NV) ansiosta.
Fmr. Senate Majority Leader. Harry Reid (D-NV)
Times ei puhunut Reidin kanssa uuteen artikkeliin. Reidia on siteerattu sanoneen, “Sen jälkeen kun tarkastelin tätä aihetta, tulin tulokseen että oli olemassa raportteja — jotkut olivat olennaisia, jotkut epäolennaisia — että oli olemassa itse asiassa materiaaleja, joita valtio ja yksityissektori piti hallussaan.”
Mutta ylemmässä kappaleessa kirjoitettu on se mikä sai yleisön huomion. Times kirjoittaa, että Reid sanoi uskovansa, että toisista maailmoista tulleita aluksia oli syöksynyt Maahan ja niistä oli noudettu materiaaleja, joita on tutkittu salaa vuosikaudet, usein ilmailualan yrityksissä, jotka tekivät hommia valtion sopimuksilla.
Osa tästä ansaitsee tulla toistetuksi uudelleen. Vaikka se ei ole painettu lainauksena, entinen amerikkalaissenaattori sanoo, että hän uskoo muista maailmoista tulleiden alusten syöksyneen alas Maahan.
Tämä menee nykyisen UFO-piirien keskustelun ytimeen. Todisteiden etsintä siitä, että valtiolla on materiaaleja Maahan syöksyneestä UFOsta. Todellakin tämä artikkeli vain lisää bensaa liekkeihin.
Reidin on myös sanottu sanonee, “On äärimmäisen tärkeää, että informaatio maahansyöksyneistä aluksista noudetuista materiaaleista tulee julki.”
Reid antoi Mystery Wirelle ensimmäisen haastattelunsa pian sen jälkeen kun ensimmäinen Timesin juttu tuli ulos joulukuussa 2017. Mystery Wire on raportoinut, että Reid yritti vuonna 2009 luoda salaisen erikoisohjelman (Special Access Program, SAP). Reid sanoo, että hän teki niin, jotta AAWSAP ja AATIP pääsisivät käsiksi “toisiin ohjelmiin ja materiaaleihin.”
Sen. Reid on ollut suuri puolestapuhuja siinä, että valtio julkaisisi lisää UFO-informaatiota julkisuuteen. Kun Mystery Wire tavoitteli senaattori Reidiä kommentoimaan UAP-toimikunnan tunnustamista, hän vastasi “Ylistän senaatin tiedustelukomiteaa tunnistamattomien ilmailmiöiden toistuvien havaintojen tutkimisesta.”
Valtion UFO-tutkimus, joita nykyään kutsutaan termillä UAP, näyttää olleen käynnissä vuosikymmenten ajan. Vuosien spekulaation jälkeen yksityiskohdat koskien Project Blue Bookia on julkaistu. Se pyöri vuodesta 1952 vuoteen 1969. Ennen Blue Bookia oli projektit Sign (1947) ja Grudge (1949).
Seuraava tunnettu projekti oli AATIP. Tämän projektin johtaja Luis Elizondo, entinen armeijan tiedustelu-upseeri, erosi lokakuussa 2017 10 vuotta projektissa palveltuaan.
Elizondo on avoimesti puhunut hänen mukanaolostaan ohjelmassa ja nyt työskentelee To the Stars Academylle (TTSA).
Elizondoa haastatteli George Knapp Coast to Coast radio-ohjelmaan. Ja hän muisti tapaamisen, joka hänellä oli Yhdysvaltain UFO-ohjelman aktiivin kanssa 1980-luvulla. Tämä oli ensimmäinen kerta jolloin Elizondo on julkisesti sanonut mitään tästä henkilöstä ja ohjelmasta. Alla on puhtaaksikirjoitus ohjelmasta:
“George, aion kertoa sinulle jotain ja muullekin Amerikalle. En ole koskaan kertonut sitä aiemmin. En aio mennä yksityiskohtiin, mutta ei niin kauhean kauan sitten minut tuotiin tapaamiseen Valkoiseen taloon ja eräät henkilöt, enkä sano ketkä, mutta istuin alas huoneeseen ja siellä oli herrasmies, vanhempi herrasmies istumassa nurkassa eikä hän esitellyt itseään ja en todellakaan aikonut kysyä häneltä koska sain kutsun tapaamiseen keskustellakseni salaisessa tapaamisessa, joten vastasin heidän kysymyksiinsä. Ja sitten henkilö astui esiin ja esittäytyi minulle ja sanoi, “Katsos, minulla oli sinun duuni”, ja minä sanoin, “Oliko? Mistä perspektiivistä?” koska minulla oli monta työtä valtiolla. En ollut kauhean varma siitä mitä hän tarkoitti ja hän sanoi, “Ei, minulla oli sinun duuni ja minulla oli sinun duuni (eräässä tietyssä haarassa, en sano missä)” ja hän sanoi, “ja minulla oli sinun duunisi 80-luvulla.” Ja se hämmensi minua. Siinä kohtaa… hän sanoi sen kaikkien muiden ihmisten läsnäollessa ja nuo tunnistivat jotenkin tai tunsivat hänet, TIESIVÄT että tämä äijä oli selvästikin varsin legitiimi ja hänellä oli salainen keskustelu juuri nyt minun ja monien muiden kanssa ja he tiesivät kuka hän oli. En tiennyt kuka hän oli. Se kertoo minulle, että on olemassa ainakin jonkinlainen perintö, että tätä aihetta on käsitelty aiemmin ja se on ollut jonkun korkea-arvoisen tutkalla. En halua spekuloida enempää, koska en tiedä. En aikonut kysyä häneltä enempää yksityiskohtia. En ollut siellä kysymässä häneltä kysymyksiä. Olin siellä, että he kysyisivät minulta kysymyksiä, mutta minulle oli selvää että AATIP ei ollut ensimmäinen laatuaan. 1980-luvulla oli erittäin organisoitu pyrkimys tehdä juuri samaa kuin nyt. Miten pitkälle he pääsivät? En tiedä koska minulle ei kerrottu, suora lainaus oli, “Me emme päässeet niin pitkälle kuin te.” En tiedä mitä hän tarkoitti sillä. En tiedä tarkoittiko hän sitä henkilöstön näkökulmasta vaiko poliittisen tuen näkökulmasta niinkuin me Harry Reidin ja Stevensin ja Inouyen kanssa, vai tarkoittiko hän sitä budjetin suhteen, vai tarkoittiko hän sitä löydösten perspektiivistä. En todellakaan tiedä, George, mutta että se oli totta ja sillä tapaamisella oli silminnäkijöitä. Joten se kertoo minulle, että ainakin jotkut ovat kiinnostuneita valtiolla aiheesta aina 1980-luvulla saakka, josta voin puhua faktana koska tapasin jonkun joka ilmeisesti teki sitä hommaa.”
Times kirjoitti myös tuoreesta presidentti Trumpin kampanjahaastattelusta, jonka hänen poikansa Trump Jr. teki.
Haastattelussa presidentti sanoi tietävänsä jotain “erittäin mielenkiintoisia” asioita Roswellista. Ja hän lisäsi häneltä kysyttäessä paljastaisiko hän mitään Roswell-tietoja, että hänen tulee miettiä sitä.
Vaikka vaikuttaa siltä, että tämä on pelkkä kampanjastuntti, se on silti istuva presidentti puhumassa avoimesti UFOista. Hän liittyy yhä vain kasvavaan joukkoon valittuja ja nimitettyjä valtion viranomiasia, jotka ovat astumassa esiin varjoista.
Esitetty Extraterrestrial Civilizations and World Peace Conferencessa
Exopolitics Instituten sponsoroimana
@ Kailua-Kona, Hawaii
11. kesäkuuta 2006
Kuka vastaa vaarassa olevan planeetan kutsuhuutoon? Ole varovainen sen suhteen keneltä pyydät apua — ensimmäinen vastaaja saattaa tulla korjaamaan satoa, ei parantamaan. Vai saako tuo kommentti aikaan pelkoon perustuvaa ajattelua, joka sokeuttaa meidät todellisten ongelmien rationaaliselta tarkastelulta, sekä itsemme vapauttavien strategioiden kehittämiseltä? Seuraavan tunnin aikana haluan tehdä kaksi asiaa. Ensimmäinen on jakaa joitain ideoita ja kokemuksia. Jotkut niistä ovat henkilökohtaisia, toiset ovat lähteistä jotka ansaitsevat huomiomme. Avauksen jälkeen käymme vakavaan, mukavaan työhön. Tarvitsen mielipidettänne eräästä projektista, joka yhdistää kaksi tämän konferenssin komponenttia: Maan ulkopuoliset sivilisaatiot, ja Globaalin rauhan.
Kirjansa Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence loppukappaleessa Michael Salla tekee havainnon, että “Sen sijaan että paljastamatta jättämisen politiikka olisi huono poliittinen päätös, jonka ovat valinneet valistumattomat julkiset virkamiehet mistään tietämättömän kansan puolesta, paljastamatta jättämisen politiikka on väistämätön poliittinen lopputulos ihmiskunnalle, joka ei ole valmistautunut kuulemaan totuutta Maan ulkopuolisten läsnäolosta. Jokaisella yksilöllä on valta muuttaa tämä.” [1] Lisäisin vielä, että sen lisäksi että on valta tehdä tämä muutos, jokaisella yksilöllä on vastuu ottaa osaa siihen muutokseen jos heillä on mitään odotuksia elää globaalisti kestävässä rauhassa. Tänä iltapäivänä jokainen teistä saa keskitetyn mahdollisuuden ottaa osaa tuohon muutokseen.
Paljon on sanottu ja kirjoitettu paljastamatta jättämisen ongelmasta, eikä minulla ole epäilystäkään siitä että salaisuuksia jätetään kertomatta. Kuitenkin, epäilen että useat salaisuudet liittyvät pelkoon, turhautumiseen ja nolouden tunteeseen kyvyttömyydestä todella kommunikoida sitä mikä on ollut käynnissä tuhansia vuosia.
Paljastukselle on olemassa peruslogiikka. Se on luonnollista seurausta kaikille kulttuureille yhteisestä tekijästä, joka määrittää erittäin kehittyneiden olentojen populaatiota. Yhteinen tekijä on: me olemme kaikki yhtä, ei ole erillisyyttä, kaikki on suhteessa kaikkeen. On kiinnostavaa, että tämä kuvaa sitä eetosta, joka monilla “primitiivisillä” alkuperäiskansoilla on. Se on myös rohkaisevaa, että nämä käsitteet ovat erilaisia “Kultaisen Säännön” toiminnallisen ytimen ilmaisuja, jotka kutovat yhteen kaikki kulttuurit, muinaiset ja modernit.
Vuosien ajan luulin, että paljastamatta jättäminen olisi valtion ongelma, mutta se ei ole. USA:n valtio mahdollisesti on tehnyt joitain huonoja valintoja koskien Maan ulkopuolisten kysymystä, mutta mahdollisesti se johtui heidän aiemmasta ymmärryksestään siitä mitä oikeasti tapahtui. Se on ja on aina ollut henkinen ongelma, jolla on alaviitteessä yhteytensä teknologiaan ja valtaan, viimeisimpien sukupolvien lemmikkeihin. Jos meillä olisi ollut Henkisten Suhteiden Ministeriö 1950-luvulla, tätä konferenssia ei tarvitsisi pitää.
Se mitä meidän tulee tehdä on herätä, muistaa keitä me olemme, mistä me olemme tulleet ja mikä on kohtalonamme. Tätä muistamista suuresti kiihdyttää oppiminen ja tutkiminen siitä mitä muut sivilisaatiot — kehittyneet sivilisaatiot — tekevät. Tämän opin ja tutkailun arvattava seuraamus on kestävä globaali rauha. Vierailevat Muut, joilla on Valkoiset Hatut asuvat kulttuureissa, jotka valaisevat tätä muistamisen polkua. Ehdotan, että emme olisi yllättyneitä kun tapaamme Vierailevia Muita, joilla on Mustat Hatut, sillä se mitä me teemme on näemme oman itsemme. Käytän termiä ‘Vierailevat Muut’ nimikkeenä tapaamillemme tahoille, sillä opin sen Amerikan intiaanikollegalta Turtle Woman Singing, jolta opin paljon tästä aiheesta. Eräs vielä ongelmallisempi kysymys on raportit mielenhallinnasta.
Kokijat ja mielenhallinta
Yleinen raportoitu ilmiö kokijoiden kirjallisuudessa on se, että aivot/mieli täyttyvät ajatuksilla ja visioilla Maapallon tuhoutumisesta. Tämä on erittäin dramaattinen esimerkki mielenhallinnasta ja mieleen vaikuttamisesta. Kokemus on voimakas, mutta mikä on sen viesti ja kuka sen lähettää?
Jos sen ovat raapineet kasaan Mustat Hatut, viesti voi olla, “Tee niinkuin sanon, tai muuten tapahtuu näin.” Jos se on peräisin Valkoisilta Hatuilta, viesti voi olla, “Hillitkää väkivaltaanne toisianne ja Maapalloa kohtaan, tai muuten tämä on se miten kaikki loppuu.” Kumpi tahansa, mikä voisi olla valtion vastaus tuollaiseen? Ehkäpä nihkeytemme ja purnaamisemme valtiota vastaan ei ole asianmukaista. Ehdotan, että meidän tulisi auttaa heitä.
Täytyy huomata, että toiset saattavat olla ja ovatkin mukana mielenhallinnassa. Ilmiselvä ryhmä, joka on melkein mahdoton välttää on mainosala TV:ssä ja radiossa. He ovat voimakkaita ja läpitunkevia. Ja sitten on myös muita. Me tiedämme, että mieli on herkistynyt tietyille mikroaaltotaajuuksille, ja että sellaisille altistuminen voi aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia, mm. hämmennystä sekä mielessä tapahtuvaa höpötystä joka on usein rietasta ja uhkaavaa. Olin todistamassa tällaista Washington DC:ssa FBI:n päämajassa, jossa he käyttivät sitä Michael Drosniniin pöyristyttävässä esityksessä heidän teknologiaosaamisestaan ja halukkuudestaan käyttää sitä lopettamaan eräs palaveri, jonka senaattori Pell oli pakottanut voidakseen keskustella heidän mukanaolostaan mielenhallintatutkimuksessa. Vanhempi FBI-henkilö tuossa tapaamisessa oli varatutkimusjohtaja Douglas Gow. Hän oli myös mukana helmikuussa ja huhtikuussa 1993 Wacon tragediassa Teksasissa David Koreshin kanssa.
En usko, että Vierailevat Muut käyttävät mikroaaltoja tai mitään teknologialaitteistoa saavuttamaan mielenhallinnan kaltaisia asioita. Niiden vuosien aikana jotka olen työskennellyt Amerikan intiaanien kanssa, jotka ovat ohjeistaneet minua että Vieraileville Muille kommunikointi on kuin isoäideille puhumista, esi-isille hengessä. Turtle Woman Singing (Paula Spencer) sanoi, että oli kuitenkin ero, “Isoäidit puhuvat yhden olan yli, ja Vierailevat Muut toisen olan yli.” Kuka tahansa joka on sinut telepaattisen viestinnän kanssa todennäköisesti osaa hoitaa sen mikä monille näyttää mielenhallinnan yritykseltä.
Keitä ovat Vierailevat Muut, miksi meidän tulisi heitä nimittää?
ET ei ole huono vaihtoehto. Se sanoo, “Ei kotoisin Maasta.” Jos me luulemme tietävämme heidän planeettansa tai alkuperäisen tähtijärjestelmänsä, se vastaa kysymykseen yhdellä tasolla, mutta miten me kutsumme heitä — sillä on väliä heidän asenteissaan ja suhteen syntymisessä. He eivät ole ihmisiä? Se on se mitä me olemme, ja monet kertomukset heidän ulkonäöstään ovat meistä varsin erilaisia. He ovat varsin vieraita ihmiskunnalle. Vieras on yleisin termi kuvaamaan avaruusolentoja, ja sillä on negatiivinen konnotaatio: “Ei ole yksi meistä!” Ehkäpä se on hyvä uutinen.
Lähtien ensimmäisestä julkisesta UFO-raportista Kenneth Arnoldilta vuonna 1947, ja siitä ilmiselvästä kysymyksestä että heidän mukanaan voisi olla miehistöä, meidän on pitänyt pohtia ovatko he ystävällisiä vai uhka. Meille oli esittänyt uhkahypoteesin Orson Wellsin radioesitys “Maailmojen Sota” lokakuun 30. päivänä 1938, jossa kuuluttaja realistisesti keskeytti lähetyksen raportoidakseen “oikeasta” marsilaisten laskeutumisesta New Jerseyyn ja heidän hyökkäämisestään New York Cityyn myrkkykaasulla. [2]
Kristinuskoisille kerrotaan mikä pääasiallinen uhka on ja kuka on vihollinen. 1. Mooseksen kirjassa käärme, paholaisen ja pahan metafora, on ikuisesti uhkalistan huipulla. Olisin ihmetellyt jos Orionin Reptiliaaneista kerrottaisiin heidän pitävän valkoista hattua. Intiaaniystäväni mielestä se on huttua. He näkevät käärmeen erilaisen kulttuurillisen linssin läpi.
On ehdotettu, että joillekin on hermostuttavaa jos vihollista tai uhkaa ei ole identifioitu. Tämän helpottamiseksi vihollinen joko valitaan tai se luodaan. Presidentti Reagan puhui avoimesti avaruusolennoista enemmän kuin kukaan muu presidentti. Poikkeuksetta hän liitti “uhkan” Vieraileviin Muihin. Se ei ole yllättävää, että hänen vastauksensa oli ison rahan Tähtien Sota -ohjelma. Sanon, että tikulla silmään sitä presidenttiä joka pelaa pelkokortin. Olen varsin iloinen, että sellaista ei ole käynnissä enää.
Rockefeller/Clinton-aloite
Vuonna 1992 Laurance Rockefeller pyysi minua suunnittelemaan strategian jolla rohkaista presidentti Clintonia korjaamaan politiikkaansa, jonka hän peri aiemmilta hallinnoilta koskien ET/UFO-informaation paljastamista. Me tapasimme Jack Gibbonsin, presidentin tiedeneuvonantajan, huhtikuun 14. päivä 1993, aloittaaksemme tuon steppailun. Me esitimme, että tavoitteemme oli vaatimaton; saada presidentti käymään uudelleen läpi nykyinen salailun käytäntö koskien UFO/ET-ilmiöitä ja tehdä tuoreempi päätös pitääkö kiinni nykyisestä käytännöstä vaiko muuttaa sitä. Me teimme selväksi, että henkilökohtaiset näkemyksemme olivat, että nykyinen politiikka ei palvele Amerikan kansan eikä maailman korkeimpaa etua, että kosmisten kulttuurien tapaamisen vaikutukset koskettavat jokaista sivilisaation aspektia. Otan tämän esiin kahdesta syystä. Ensimmäinen on, että me saimme tietää että Clintonille ei koskaan kerrottu näistä asioita. Ja toiseksi, se yksi kohta suunnitellussa strategiassa jota emme koskaan käyttäneet on edelleen arvokas.
Rockefellerin aloitteesta voitte lukea Grant Cameronin verkkosivuilta: www.presidentialufo.com. [3] Grant oli eräs ensimmäisiä, joka onnistuneesti käytti tietopyyntöä saamaan lähes tuhat sivua dokumentteja Gibbonsin toimistolta. Tässä kasassa oli kirjeitä Gibbonsin ja minun välillä, sekä Rockefellerin kirjeitä. Cameronin kommentaarien lisäksi se tarjoaa erään sydämellisen pyrkimyksen avata ovi UFO/ET-mysteeriin. Se mitä ei käsitelty oli kaikki infomaatio koskien sitä mistä Rockefeller ja Clinton puhuivat yksityisessä tapaamisessaan, joka heillä oli kun kävi ilmi että Clintonin hallinto ei saanut pääsyä siihen ohjelmaan joka kontrolloi informaatiota.
Tämän pyrkimyksen alkuvaiheissa Rockefeller ja minä odotimme, että tämä olisi todennäköinen lopputulema. Meillä oli B-suunnitelma jonka Rockefeller paljasti Gibbonsille, mutta lopulta hän ei päättänyt mennä siihen. Olen samaa mieltä tämän päätöksen kanssa. Se olisi suuresti nolannut Clintonin, mutta vielä tärkeämpänä se olisi saanut aikaan kaaosta ilman varmuutta siitä että siitä syntyisi mitään positiivista. B-suunitelman permutaatiota oltaisiin voitu käyttää rakastavalla aikeella, kuten myöhemmin esitän.
Mitä ihmiset ajattelevat?
Gallup toisensa jälkeen kertoo, että enemmistä amerikkalaisista “uskoo” toisilla planeetoilla olevan elämää, ja että UFOt ovat todellisia. Kun kysyt yksinkertaisen kysymyksen, saa ainoastaan yksinkertaisen vastauksen joka on helppo tuottaa vähällä ajatuksella. Luuletko, että enemmistö amerikkalaisista vastaisi “Kyllä” seuraaviin kysymyksiin:
UskotkoUFOjen olevan todellisia?
UskotkoJeesuksen palaavan Maapallolle?
Uskotko Jeesuksen palaavan Maapallolle UFOssa?
Mitä Vierailevat Muut aikovat?
Clintonin aloitteessa me emme ehdottaneet taksonomiaa mahdollisten voimien aikeille UFO/ET-ilmiön taustalla. Michael Salla on yksityiskohtaisesti puhunut aikomusten taksonomiasta: Tunkeilija, Manipulaattori, Auttaja ja Tarkkailija.[4] Tottakai tälle listalle voi olla erilaisia kombinaatioiden muotoja. Ensimmäinen joka tulee mieleen on tunkeilija (eli, ei kutsuttu), joka tulee auttamaan manipuloimalla ja leijailee ympäriinsä katsellen mitä tapahtuu.
Manipulaation ei tarvitse tarkoittaa pahaa aikomusta. Muista kulttuurin laajat vaikutukset. Kyynikko ja UFO-debunkkaaja, edesmennyt Phil Klass kysyi minulta kerran, “Kuinka moni ihminen joka väittää tulleensa avaruusolentojen “abduktoimaksi” on raportoinut sen FBI:lle?” Vastasin ettei minulla ollut hajuakaan vastauksesta, mutta että olin varma että maissa ja kulttuureissa, joissa morsiamen sieppaus on eräs heidän tavoistaan, prosenttiosuus olisi eri.
Mitä tapahtuu?
Jossain kohtaa selvä kertomus siitä mitä tapahtuu voi määrittää aikataulutuksen ja sen tyypin resurssit jotka tuodaan saataville vastaamaan niihin mahdollisuuksiin, joita kosmisten kulttuurien tapaaminen ja moniulotteisen todellisuuden kunnioittaminen tarjoavat.
Mitä resursseja meillä on tukea ymmärtämisen väitteitä, jotka olisivat uskottavia? Rehellinen skeptikko todennäköisesti vaatisi, että ensimmäinen todisteiden taso on pakko liittyä Maan ulkopuolelta peräisiin olevaan laitteistoon. Kun sellaisen laitteiston olemassaolo on julkista, portit ovat auki eikä niitä voi enää koskaan kunnolla. Moderneina aikoina tuhannet silminnäkijät ovat raportoineet heille UFOilta näyttäviä asioita, jotka ovat päässeet läpi jokaisesta viiden aistin testistä. Tunteja videomateriaalia on saatavilla. Kuitenkin kytköstä näiden havaintojen ja Maan ulkopuolisen alkuperän välillä ei ole koskaan onnistuneesti saatu aikaan. ET-laitteiden haltuunotto ja niiden pitäminen pois kansan silmiltä ja tiedosta on ollut erittäin korkean prioriteetin toimintaa USA:ssa ja muissa maissa. Halu näyttää sellaista laitteistoa avaisi dialogin sille mitä se tarkoittaa.
Kiinalaiset ja venäläiset ovat kertoneet minulle, että heillä on hallussaan laitteistoa. Kiinalaiset ovat kertoneet minulle, että kun USA tekee ilmoituksen, he seuraavat nopeasti perässä. Olen miettinyt tätä lausuntoa vuosia. Miksi Kiina peesailee USA:ta? Se tarkoittaisi, että USA:lla on paljastuksessa johtava asema. Miksi?
Ehkäpä joillekin teistä tämä voisi olla jatko-osa Dan Brownin Da Vinci -koodiin. Keskeiset komponentit tässä skenaariossa ovat Jumala, moniulotteinen todellisuus joka on täynnä monenlaisia kulttuureja, joista jotkut ovat äärimmäisen henkisiä ja teknologisesti kehittyneitä. Kaikki nämä komponentit ovat energeettisesti kytkeytyneet tavoilla, jotka ylittävät käsityksemme ajasta ja etäisyydestä.
Kaikki nämä komponentit ovat laajalti käsitelty pyhässä, tieteellisessä sekä UFO/ET-kirjallisuudessa. Uskossa vankasti olijat ottavat pyhän kirjallisuuden uskon asiana. Tieteiskirjallisuutta pidetään rationaalisena kun se perustuu hyväksyttyihin tieteellisiin tutkimusprotokolliin. UFO/ET-kirjallisuus perustuu mihin tahansa lähteisiin kirjoittaja onkin sitten päättänyt turvautua. Jotkut näistä lähteistä raivostuttavat sekä tieteellistä että uskonnollista leiriä, ja osa tästä raivosta on epäilemättä oikeutettua. Mutta jotkut perustuvat ylimieliseen tyytymiseen tieteen nykylaatikon kokoo, ja uskonnollisten hierarkioiden uskoon siitä että he kuulevat vain Jumalan äänen, ja että ainoastaan he ovat kykeneviä tulkitsemaan viestiä massoille.
Avoin kanava
UFO/ET-kirjallisuuden eräs rikas osa tulee kanavoidusta tiedosta. Erilaisia leimoja annetaan tälle tilanteelle. Jotkut tutkijat pitävät sitä nolottavana, mutta uumoilen että useimmat kunnioittavat sitä potentiaalisena aiheen valaisun lähteenä, joka näyttää sijaitsevan taivaallisessa Mustassa Aukossa, ja tuntemattomista syistä se on lisäksi valtioiden piilottama, joilla on kieltämättä aikamoinen kyky kerätä sähköistä ja valokuvamuotoista todistusaineistoa siitä.
Kanavointi tulee laajalta spektriltä monenlaisissa muodoissa ja varmasti se on ollut ihmiskunnalla matkassa tietoisuuden evoluutiossa. Pyhä kirjallisuus ei olisi olemassa ilman sitä. Tieteellisen löytämisen rynnistys on velkaa sille enemmän eri sen muodoissaan kuin se tunnustaa tai koskaan haluaisi myöntää. Se on kaikkialla läsnäoleva ilmiö. Jokaisella tässä huoneessa on henkilökohtainen kokemus kanavoinnista. Muutama tässä konferenssissa ovat tunnettuja tästä taidemuodosta.
Jon Klimo: Channeling
Jon Klimon kirja Channeling: Investigations on Receiving Information From Paranormal Sources on klassikko.Klimo havainnoi, että kanavointi ET-lähteistä ja koskien niitä alkoi Kenneth Arnoldin UFO-havaintojen jälkeen vuonna 1947.[5] Ehdotus on, että Arnoldin havainnot, jotka nähtiin ja raportoitiin fyysiseksi alukseksi, avasivat kanavoijien mielikuvituksen ja erittäin mahdollisesti energeettisen väylän kanavoinnille tästä aiheesta. Voi olla, että jokainen viiden aistin kohtaaminen tämän jälkeen on saanut aikaan ja edistänyt eri muotoista lisäkommunikaatiota.
Yli sadan sivun läpikäynnin jälkeen kanavoinnista modernina ja historiallisena ilmiönä, Klimo tiivistää näin:
Nämä viimeiset kaksi lukua ovat esittäneet rikkaan kokoelman esimerkkejä kanavoinnista, joka kattaa yli 5000 vuotta historiaa. Kuten olemme nähneet, kanavoidut viestit ovat pysyneet sekä iättöminä että ajankohtaisina niiden teemoissaan läpi vuosisatojen useiden eri kulttuurien.[6]
Avoin kanavointi
Kun aiemmin sanoin, että jokainen tässä huoneessa on kanavoinut informaatiota, viittasin erityisesti Avoimen Kanavoinnin kategoriaan. Klimo määrittelee Avoimen Kanavoinnin prosessiksi, joka käsittää paljon siitä mikä osuu perinteisten intuition, oivalluksen, inspiraation ja mielikuvituksen alueille. Se mitä “tulee mieleen” tuntuu tulevan laajemmasta maailmasta kuin ihmisen oma kokemusmaailma tai oma itse. Jonkinlainen itsensä ylittäminen tuntuu tapahtuvan, jonkinlainen tavallisten mahdollisten ylittäminen.[7]
Jos Ramtha olisi täällä, hän saattaisi sanoa nyt, “Todellakin. Mestarit, mitä mieltä olette siitä?” Ja se on se mitä me teemme kohta parin minuutin päästä.
Sir Isaac Newton on Avoimen Lähteen Kanavoijan huippuesimerkki. Paino sanalla “avoin,” mutta pidetään mielessä että myös vastakkainen voi tapahtua. Suljettu mieli varmistaa rajoitetun informaation virran. Mieti Newtonia, häntä pidetään eräänä tärkeimmistä modernin tieteen kehittäjistä. Fyysikko ja matemaatikko, hän oli myös filosofi, teologi ja paljon muuta. Jälkimmäisen osan hänen elämästään hän omisti paljon aikaa alkemian tutkimukselle etsiessään Viisasten Kiveä. Kemian ja tieteen termein ilmaistuna Viisasten Kivi on ainetta, joka voi muuttaa halvat metallit kullaksi ja luoda myös eliksiirin, joka tekisi ihmisestä nuoremman ja tekisi kuolemattomuuden unitodellisuudesta totta.
Verkkosivuillaan meedio Ellie Crystal tarjoaa elegantin esityksen siitä mikä oikeasti oli kysymyksessä:
Viisasten Kivi — se mikä sisältää luomakunnan tiedon — symboli joka esittää viimeistä lopputulosta ihmisen sisäisestä transformaatiosta, hänen ulkoisten piirteidensä perusmetallien muuttumisesta hänen korkeamman itsensä kultaisiksi ominaisuuksiksi. Kaikki liittyy tietoisuuden evoluutioon ajan alkemiassa.[8]
Kanavoidun tiedon käyttö
Usa:n tiedusteluyhteisö ja kaikkien muiden valtioiden vastaavat ovat aina käyttäneet Avointa Kanavointia informaation keräämisessä ja analyysissa. Muistetaan, että Avoimen Kanavoinnin määritelmään kuuluu intuitio, inspiraatio, oivallus, mielikuvitus, kaikki luovan prosessin aspektit. Pidän Kaukokatselun käyttöä, jonka on kehittänyt Ingo Swan, suurena onnistumisena ja erityisenä Avoimen Kanavoinnin muotona, ja on myös muita joista et välttämättä ole kuullut. Joitain vuosia sitten ehdotin CIA:lle koulutusohjelmaa jolla parantaa intuitiivisia kykyjä. He harkitsivat sitä vakavasti ja useiden kokoontumisten jälkeen he sanoivat, että ohjelma näyttää hyvältä, mutta että se ei näytä tarjoavan mitään lisää siihen mitä he jo nyt tekevät. Minulla oli hyvät henkilökohtaiset kontaktit Virastoon, ja kykenin saamaan tietoja heidän ohjelmastaan. Kaikkein mielenkiintoisin tarina josta kuulin siihen liittyen oli, että he olivat avanneet sen muutamalle analyysiosaston johtohenkilölle. Yllättävä tulos tästä oli, että johtohenkilöt ilman minkäänlaista kokemusta tai tietoa asiasta keksivät avuliaita oivalluksia käsiteltäviin ongelmiin. Tämä vahvisti intuition käytön tiedustelutyössä, ja osoitti sen paikan Avoimen Kanavoinnin piirissä.
Ja Jumala sanoi . . .
Tässä osassa esitystäni olen varmasti haavoittuvainen syytöksille, että olen valinnut parhaat kanavoinnit päältä, esittääkseni asian. Olen valinnut ne mitkä mielestäni ovat kiinnostavia, provokatiivisia, liittyvät käsiteltävään asiaan, ja tärkeimpänä, jotka minusta läpäsevät uskottavuustestin. Tämä testi, toki, on subjektiivinen ja jokaisen henkilön vastuulla toteuttaa itse.
Neale Donald Walsch on sanonut, että hänen kirjansa eivät ole kanavoituja, vaan että ne ovat Jumalan inspiroimia. Olen aiemmin huomauttanut, että inspiraatio on Avoimen Kanavoinnin käsite. Wasch on kuvannut prosessiaan hänen mielessään kuulemiensa Jumalan sanojen puhtaaksikirjoittamiseksi. Miljoonia kirjoja näitä puhtaaksikirjoituksia on myyty globaalisti. Ne on käännetty 37 kielelle. Keskipäivällä syyskuun 11. päivä 2011 Walsch julkaisi lausunnon traagisen aamun tapahtumista. Se mitä hän sanoi oli profeetallista ja perustavanlaatuista. Täydellinen lausunto löytyy Larry Jamesin verkkosivulta: www.celebratelove.com/nealewalsch.htm
Se ei löydy Walschin omalta sivulta. Se on arvokasta luettavaa. Lausunnon ydin on tämä:
Tämän päivän tapahtumiin voi reagoida kahdella mahdollisella tavalla. Ensimmäinen tulee rakkaudesta, toinen tulee pelosta. Jos me tulemme pelosta, me saatamme panikoida ja tehdä asioita — henkilöinä ja kansakuntana — jotka voivat aiheuttaa vain lisää vahinkoa. Jos me tulemme rakkaudesta, me löydämme pakopaikan ja voimaa, jopa silloinkin kun tarjoamme niitä muille. Keskusteluja Jumalan Kanssa keskeinen oppi on: Sen minkä haluat kokea itse, tarjoa muille.[9]
Tulivatko nuo sanat Jumalalta vaiko Walschilta? Vastaus on ilmiselvästi, kyllä.
Keskusteluja Jumalan Kanssa — Ensimmäinen Kirja
Vastauksena Walschin kysymyksiin, Jumala vahvistaa, että on elämää toisilla planeetoilla ja että se on vieraillut luonamme.[10]
Keskusteluja Jumalan Kanssa — Toinen Kirja
Jälleen tuodaan esiin kysymys muista olennoista avaruudesta. Jumala vahvistaa, että älykästä elämää löytyy läpi koko universumin. Osa siitä on alkeellisempaa kuin elämä Maapallolla, ja osa paljon kehittyneempää. Maapallolla on vierailtu monia kertoja tarkastamassa ja joissain tapauksissa kevyesti auttamassa, erityisesti teknologian alueella. Jumala esittää, että apua on myös annettu siirtymään tietoisuudessa, kasvattamaan henkistä tietämystä, mutta se on hidas prosessi. Se ottaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Elinikiä. Sukupolvia. “Joka päivä uusia ideoita, uusia ajatuksia, uusia konsepteja tuodaan eteesi.” Walsch kysyi miksi he eivät paljasta itseään suuremman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Jumala vastasi, että heidän tarkoituksensa on auttaa muutoksessa, joka heidän mielestään on se mitä suurin osa teistä kaipaa, ei luoda sitä, ei vaalia sitä, ei pakottaa sitä. Hän sanoi, että jos he paljastaisivat itsensä kansalle, pelkkä heidän läsnäolonsa voima olisi ylitsepääsemätön. Hän sanoi, että kun tietoisuutemme kasvaa, pelkomme hellittää ja he tekevät itsensä tunnetuiksi kaikille, ja lopetti sanomalla että jotkut ovat jo tehneet niin kouralliselle ihmisiä.[11]
Tämä tarkoittaa, että paras strategia on keskittyä kestävään rauhaan ja kehitykseen, ja tehdä työtämme meille annetuilla työkaluilla, ja odottaa että nämä pyrkimykset saavat henkistä ja teknologista tukea ja että ansaitsemme oikeuden avoimiin tapaamisiin ja kaikkeen siihen hyvään mitä siitä seuraa.
Jumala: Kyllä, joillakin on Mustat Hatut
Jumala tunnustaa, että jotkut Vieraileat Muut ovat pahantahtoisia, mutta muistutti ettei saa tuomita, että “Kukaan ei tee mitään asiatonta ottaen huomioon jokaisen mallin universumista.” (Tämä konsepti toistuu usein kolmessa Keskusteluja Jumalan Kanssa -kirjassa.) Mutta Jumala vakuutti, että meitä suojellaan, että meille annetaan mahdollisuus elää oma kohtalomme. “Teidän tietoisuutenne luo sen lopputuloksen.” “Niinkuin ajattelet, sitä saat.” “Vedät puoleesi sitä mitä pelkäät.”[12]
Minulle Jumalan havainnot ovat avaimia joilla selittää se miksi Mustat Hatut ovat ilmaantuneet, ja avaimia joilla lähettää ne pois. Ne ovat henkisesti vähemmän kehittyneitä olentoja, joita houkuttelee henkisesti vähemmän kehittynyt planeetta. Se mitä ne näkevät tapahtuvan Maassa on niille tuttua, ja he tulevat. Kun me nostamme tietoisuuttamme ja muutumme henkisesti kehittyneiksi olennoiksi, ne eivät ole täällä.
Keskusteluja Jumalan Kanssa — Kolmas Kirja
Jumala sanoo,
Kehittynyt teknologia ilman kehittynyttä ajattelua ei luo kehitystä, vaan tuhon. Te olette kokeneet jo sen planeetallanne, ja olette erittäin lähellä kokea sen uudelleen… Teillä oli aiemmin kehittyneempi sivilisaatio Maassa kuin se mikä nyt on. Ja se tuhosi itsensä. Ei ainoastaan tuhonnut itseään, se tuhosi lähes kaiken muun myös. Se teki sen koska se ei tiennyt miten käsitellä itse kehittämäänsä teknologiaa. Sen teknologinen kehitys oli niin edellä henkistä kehitystä, että se päätyi tekemään teknologiasta oman Jumalansa.[13]
Walsch kysyi Jumalalta miten voisimme estää tämän kaiken tapahtumasta uudelleen. Jumala sanoi, että on olemassa kirjoja, jotka ovat omistautuneet tälle asialle mutta jotka ihmiset sivuuttavat. Hän sanoi, että Thom Hartmannin kirja The Last Hours of Ancient Sunlight oli inspiroituneen viestintuojan kirjoittama.
Walsch esitti, että teknologinen edistys ja henkinen alkeellisuus ovat ongelma Maapallolle. Jumala vastasi yksityiskohtaisesti ongelman vakavuuteen:
Ja jos ette tapa itseänne ydinhulludella, tuhoatte maailman ympäristönne itsemurhalla. Olette tuhoamassa planeettanne ekosysteemin ja jatkatte sen sanomista, että ette ole tekemässä niin.
Niinkuin se ei riittäisi, räpelöitte elämän itsensä biokemian kanssa. Kloonaatte ja geneettisesti manipuloitte, ettekä tee sitä riittävällä huolella sen ollakseen hyödyksi teidän lajillenne, vaan se uhkaa olla kaikkien aikojen suurin katastrofi. Jos ette ole varovaisia, saatte ympäristön ja ydinaseiden uhan näyttämään lasten leikiltä.
Kehittämällä lääkkeitä tekemään sen työn mikä kehonne on tarkoitus tehdä, luotte viruksia, jotka ovat niin vastustuskykyisiä, että ne väistämättä pyyhkivät koko lajinne pois.[14]
Ja oppitunti on…?
Jumalan vastaukset eivät esitä kauhean iloista lopputulosta Maapallolle. Henkilökohtainen selviytyminen henkisessä mielessä ei ole ongelma. Toiminnallinen ongelma on sellaisen tietoisuuden kehittäminen, joka “saa aikaan tuloksia.”
Mikä jätettiin sanomatta, mutta varmasti ymmärrettiin, oli mitä seuraa siitä jos emme suostu hyväksymään itsemme muuttamisen haastetta. Mielestäni tämä on ollut se surullinen tie jolla tämä kansakunta ja maailma on ollut jo yli sadan vuoden ajan. Mutta Jumala on sanonut, että siirtymä tietoisuudessa “ottaa aikaa ja kärsivällisyyttä. Elinikiä. Sukupolvia.” Kuitenkin, jos me keskitymme viimeiseen kuuteen vuoteen, näkyy tuntematon tekijä.
Aivan kuin viimeiset ryhmät, jotka voivat todella herätä, ovat ne joilla nyt on hallussaan joukkotuhoaseita, ja kun puhutaan heidän halukkuudestaan käyttää niitä mitä tahansa muuta maata vastaan joka pyrkii samaan statukseen. Yhtä vaarallista on heidän tieteen väärinkäyttönsä ympäristön tuhoutumisessa ja ilmastonmuutoksessa. Kaikista vaarallisinta on “heidän perustansa” väärinkäytön potentiaaliset seuraamukset, Armageddonin lähestyessä. Kun heidän perustansa tajuaa, että sotateollista kompleksia ei kiinnosta paskaakaan Seitsemän Sinetin avaaminen, USA saattaa havaita että kristityt sotilaat kotona ovat oppineet paljon Lähi-Idän asymmetrisesta sodankäynnistä.
Meidän tulee keksiä strategia, joka osaa käyttää tietoa Vierailevien Muiden päätöksistä pysyä näkymättömänä kunnes me esitämme aikeemme ja saavutuksemme suuremmassa henkisessä tietoisuudessa, joka osaltaan auttaa tuota siirtymää.
C-suuunnitelma
Vaihe Nolla – raketin laukaisu, metafora heräämiselle, muistamiselle.
Vaihe Yksi luo perustan C-suunnitelmalle. Tämä tulee olemaan kasa intellektuaalista materiaalia henkilöiltä, yliopistoilta ja globaaleilta think tankeilta, jotka vastaavat kysymyksiin, oman alueensa ja kulttuurinsa puolesta, jotka perustuvat seuraaviin oletuksiin:
Kosmisten kulttuurien tapaamisen seuraamukset tulevat olemaan äärimmäisen perustavanlaatuisia. Jokainen yhteiskunnan osa-alue kokee vaikutuksen. Uskonto, politiikka, tiede, teknologia, koulutus, koko elämän spektri vapisee kiistämättömästä tiedosta koskien tätä suurempaa todellisuutta.
Sen miettiminen mikä impakti tulee olemaan eri kulttuureissa, ja todennäköinen vastaus noilta kulttureilta, on arvollinen projekti kaikkein parhaimmille mielille, jotka ovat halukkaita tällaiseen haasteeseen käymään.
Tapahtuipa sellainen kontakti tai sitten ei, ja mistä tahansa kansalta piilossa pidetystä syystä, on kiinnostava kysymys, mutta se ei ole a priori ongelma johon pitää vastata.
Tapaamiset käydään vastavuoroisen kunnioituksen ja arvostuksen olosuhteissa.
Kysymykset ja ongelmat joihin vastataan:
1. Mikä on näiden tapaamisten vaikutus teille tärkeimpiin kulttuureihin?
2. Mitkä teille tärkeimpien kulttuurien osa-alueet kokevat eniten vaikutusta?
3. Miten tämä vaikutus eroaa muitten kulttuurien vaikutuksesta?
4. Miten teille tärkeät kulttuurit vastaavat näiden tapaamisten seuraamuksiin?
5. Ovatko teille tärkeät kulttuurit odottaneet sellaisia tapaamisia?
6. Globaalisti, miten vastaus tulisi toteuttaa?
7. Kysymys primitiivisistä ja erittäin kehittyneistä kulttuureista tulee esiin. Jotta tähän voitaisiin vastata, missä Maapallo sijaitsee tässä jatkumossa?
Vaiheessa Kaksi Vaiheen Yksi materiaalit käsitellään ja jaetaan laajalti ympäri maailman.
Vaihe Kolme toteuttaa kansainvälisen kyselyn jossa mitataan kansan vastetta Vaiheen Kaksi materiaaleihin.
Vaihe Neljä pyytää kirjallisen vastauksen valtionpäämiehiltä, järjestäytyneiden uskontojen johtajilta, koulutusjohtajilta, tuhannen suurimman korporaation toimitusjohtajilta ja ylemmältä eläköityneeltä sotilas- ja tiedustelujohdolta koskien Vaiheen Yksi materiaaleja ja Vaiheen Kolme kansan vastetta.
Vaihe Viisi tulee olemaan loppuraportti C-suunnitelman löydöksistä, arvioinneista ja kommenteista.
Vaihe Kuusi annetaan Vierailevien Muiden määritettäväksi.
Toiminnan edistyminen:
Vaihe Nolla, tällä hetkellä käynnissä, odotetaan päättyvän vuoden 2006 loppuun mennessä.
Vaihe Yksi, vaikutusten arviointi ja todennäköinen vastaus – kuusi kuukautta.
Vaihe Kaksi, syntetisointi ja levittäminen – neljä kuukautta.
Vaihe Kolme, kansainvälinen kysely – kuukausi.
Vaihe Neljä, globaalien johtajien vastaus – kolme kuukautta.
Vaihe Viisi, C-suunnitelman raportti – neljä kuukautta.
Vaihe Kuusi, jää nähtäväksi
C-suunnitelma ja Vaiheen Nolla raketin laukaisu
Antaisin C-suunnitelmalle varsin pienen todennäköisyyden, että se koskaan toteutetaan ilman raketin laukaisua. Me voimme löytää jonkun kuten Laurence Rockefeller, jolla on resurssit ja visio rahoittaa C-suunnitelma, mutta kansainvälinen julkinen kiinnostus aiheeseen, joka ehdottomasti vaaditaan suunnitelman toimivuuden takia, ei tällä hetkellä ole olemassa.
On kuitenkin olemassa tapa luoda tuo kiinnostus, ja sen myötä rahoitus saataisiin äkkiä. C-suunnitelma vaatii alkuun raketin laukaisun. Termi “raketin laukaisu” on metafora toiminnalle, joka saa huomiota ja luo kiinnostusta raketin tehtävän tulevalle menestymiselle. Ei olisi kauhean tuottavaa jos “raketin laukaisu” olisi uhkaava. Maapallo ei kykenisi esimerkiksi käsittelemään sitä shokkia, kun Emoalukset ilmaantuvat jokainsen valtion pääkaupungin ylle. Raketin laukaisu tulee olla edistyvä tapahtuma, joka on mitä ilmeisimmin ihmisen tekosia, ja silloin voimme tajuta, että emme ole koskaan olleet yksin.
Tapahtumien kehitys, joka edeltää raketin laukaisua, on ollut käynnissä ainakin viimeiset neljä vuotta. Tähän liittyen kannattaa lukea Michael Drosninin kirja The Bible Code II: The Countdown. Kirjassaan Dronin esittää, että Raamattukoodi paljastaa oman koodinsa avaimen sijainnin. Sen on raportoitu olevan jonnekin Jordaniin, Lisan niemimaalle haudattu artifakti, jonka sinne on haudannut Vierailevat Toiset. Koodi on myös paljastanut, että sivilisaatio tuhoutuu piakkoin ellei ihmiskunnan epäinhimillisyyksiä pian lakkauteta Maapallolla. [15]
Drosnin on yrittänyt, onnistumatta, saada luvan Jordanin valtiolta etsiä ja löytää tämä artifakti. Tästä toiminnasta riippumatta ja kaikkien Lähi-Idän kollegoideni harmiksi Jordanin yliopisto oli ensimmäinen, joka otti käytöön Kestävän Rauhan ja Kehityksen ohjelman (SPD). Pian tuon päätöksen jälkeen Amerikan sota Irakissa käynnistyi ja antiamerikkalaisia opiskelijamellakoita esiintyi Jordanin yliopiston kampuksella. SPD-ohjelma nopeasti laitettiin hyllylle ennen kuin oli selvää miten sota ratkeaisi. Jordanian kuningasperhe on keskeinen hankittaessa lupa Raamattukoodin Avaimen muodolliseen arkeologiseen etsintään ja löytöön.
Vaihe Nolla on kuitenkin alkanut. Viimekertaisella vierailullani Jordaniaan vein tiimin Lisan niemimaalle, ja me onnistuneesti selvitimme Avaimen sijainnin. Me tiedämme sijainnin mistä artefakti löytyy kun sen löytäminen saa hyväksynnän erittäin kehittyneiltä olennoilta Maassa ja muualla.
Vaihe Nolla on suunnitelma jolla saada tämä raketti laukaistuksi, ja se tulee toimimaan. Olen varma, että tunnustatte että vaikka monet meistä odottavat saavansa käsiin mitä tahansa tuo Avain sitten onkin ja oppia sen mitä siitä voidaan, on toisia jotka suuttuvat tästä tapahtumasta. Sillä on potentiaali vaikuttaa nykyisiin valtasuhteisiin politiikassa ja teollisuudessa. Lääke Avaimen löytämisen ja hedelmällisen tutkimisen vastustukseen on avoimuus ja sen julistaminen että löydetyt asiat kuuluvat koko maailmalle. Me haluamme välttää toisen Jerusalemin luomista, joka oli joskus pyhyyden, inspiraation ja toivon symboli, joka on nyt pelon ja jakautumisen varjoissa.
Pyydän teiltä kolmea asiaa: ensimmäinen on ymmärtää miksi Vaiheen Nolla kaikkien yksityiskohtien paljastaminen kansalle voi häiritä sen menestystä. Toinen on kertoa se mikä teidän mielestänne Avain on ja miten se toimii. Lopuksi jos teidän mielestä C-suunnitelma on korkein kosminen intressi, pyydän rukouksianne jouduttaa sen laukaisua ja menestyksekästä loppuunsaattamista.
***
Kirjoittajasta
C. B. Scott Jones, Ph.D on Peace and Emergency Action Coalition for Earthin perustaja ja johtaja. Tätä ennen hän oli Human Potential Foundation johtaja ja yksi perustajista. Sitä ennen hän oli senaattori Claiborne Pellin erikoisasiantuntija tammikuusta 1985 maaliskuuhun 1991. Hän on laivaston evp komentaja, ja puolet 30 vuoden laivastourasta hän oli mukana tiedustelupalvelun ulkomaisissa projekteissa. Laurence Rockefeller rahoitti kansainvälisen konferenssin When Cosmic Cultures Meet, Washington D.C:ssa toukokuussa 1995. Marraskuussa 1998 Human Potential Foundation lakkautettiin ja sen keskeisin osa, rauhanaloite, siirrettiin juuri perustettuun Peace and Emergency Action Coalition for Earthiin. Verkkosivu: www.peaceroom.com
Tämä on Leo Sprinklen arvio Alfred Lambremont Webren kirjasta Exopolitics: Politics, Government And Law In The Universe by Alfred Webre, J.D. (Universebooks; Filament Books 2005) ISBN: 0-9737663-0-1
Mikä tahansa tutkivan teoksen arvio tulisi tarkastella kolmea kysymystä: Mikä on kirjoittajan esittämä tavoite? Miten hyvin kirjoittaja saavuttaa tuon tavoitteen? Miten kirja antaa oman panoksensa alalle?
Arvion lukijalle tulisi antaa sekä intellektuaalinen arvio kirjasta että joitain arvioijan oivalluksia kirjoittajan aikeista ja saavutuksista. Näin arvion lukija voi määrittää arvioijan puolueellisuuden ja sitten päättää ostaako ja/tai lukeako kirjan.
Kirjan Exopolitics kirjoittaja sekä kouluttaa että patistaa lukijaa hyväksymään rohkean ja optimistisen kuvan Maapallosta ja ihmiskunnasta. Hyvin kirjoitettu ja hyvin toimitettu kirja tutkii eristyksissä olevan planeetan statusta, joka on valmis liittymään kosmiseen yhteisöön — “Universumin yhteiskuntaan.”
Kirjan kirjoittajalla, Alfred Lambremont Webrella, on tutkinnot oikeustieteestä ja sovelletusta psykologiasta. Hän tarjoaa lukijoilleen monien ammatillisten toimien hedelmiä, mm. hänen työstään tulevaisuudentutkijana Stanford Research Institutessa. Vuonna 1977 hän veti projektia, jolla kehitettäisiin ehdotus Valkoiselle Talolle kommunikoida avaruusolennoille presidentti Carterin hallinnon aikaan.
Exopolitics tarjoaa viitekehyksen, tai mallin, arvioida ihmiskunnan nykystä ja tulevaa statusta. Esitetty tavoite on tarjota silta kahden käsitteen, nykyisen eristyksissä olevan Maapallon ja tulevan kosmisten kulttuurien osana olevan Maapallon, välille moniulotteisen Universumin yhteisössä.
Webre valmistelee lukijaa sekä muutoksiin poliittisessa “todellisuudessa” että muutoksiin myös tieteellisessä “todellisuudessa”. Hän painottaa holografisen Universumin periaatetta. Sekä henkiset että materiaaliset dimensiot ovat YHTÄ. Näin henkinen ja eettinen sekä tieteellinen ja tekninen kehitys ovat merkkejä planeetan yhteiskunnasta, joka on valmis universaaliin “yhteenliittymään” politiikan, hallinnon ja lain saralla.
Webre ottaa kantaa moniin kysymyksiin: Onko Eedenin Puutarhan tarina heijastusta ihmiskunnan alkujuurista kosmisessa kontekstissa? Onko Maa eristyksissä johtuen Maan ulkopuolisten yhteisöjen karanteenista? Onko ihmiskunnan väkivallan historia — ja nykyiset suunnitelmat aseistaa avaruus — merkittävä tekijä Maan ulkopuolisten yhteisöjen karanteenissa? Kapinoivat Maapallon “jumalat”, tai hallitsijat, suuremman kosmisen yhteisön hallintoa vastaan? Onko UFO-ilmiö merkki ET-ohjelman strategiasta? Onko Paljastusprojekti keino jolla ihmiskunta voi muodollisesti tunnustaa avaruusolentojen läsnäolon? Kirjoittaja ottaa käyttöön of “reflektiivisyyden” ja “dimensionaalisuuden” käsitteet metodeina joilla ihmiset tulevat tietoisiksi korkeammista ulottuvuuksista ja korkeammista totuuksista. Näin sekä ulkoiset (empiiriset) että sisäiset (intuitiiviset) metodit saavat painoarvoa tutkittaessa ja arvioitaessa totuutta. Esimerkiksi Webre käyttää erilaisia galluppeja todisteena kaksoishypoteesista: Useimmat aikuiset ovat tietoisia sekä avaruusolentojen läsnäolosta että UFO-salailusta. Arviolta puolet amerikkalaisista aikuisista ovat yhtä mieltä sen kanssa, että valtion virkamiehet panttaavat tietoja UFO-raporteista.
Webre sanoo: “Muutosvoimaiset Eksobiologia, Eksoarkeologia ja Eksopolitiikka rakentaisivat tiedon sillan ja suhteen kehittyneisiin sivilisaatioihin Universumissa.” Hän peräänkuuluttaa Kontaktin Vuosikymmentä (Decade of Contact) jolla valmistellaan yhteiskunta linjautumaan Universumin yhteiskunnaksi.
Arvioijan mielestä kirjoittaja on hyvin kuvannut tavoitettaan, joka on esittää malli Univerumin politiikalle, sekä lähestymistapa jolla ihmiskunta voi suunnata itsensä Universumin yhteiskunnan lakiin ja hallintoon. Onko kirjoittaja saavuttanut tuon tavoitteen hyvin? Arvioija tunnustaa, että voi olla monenlaisia tulkintoja, riippuen lukijan asenteista.
Yleinen lukija saattaa kysyä: Miten kirjoittaja on saanut tietää Universumin laeista ja hallinnosta? Havainnoimalla? Intuitiolla? Informaatiolla avaruusolentojen yhteiskunnista?
“Valistuneiden” henkilöiden mielipiteet (meditaatioiden, UFO/ET-kohtaamisten ja kehittyneen koulutuksen avulla) ovat todennäköisemmin sekä samaa mieltä että myötäilemässä Webreä. “Käytännön” kysymyksistä kiinnostuneet henkilöt (esim. huoli työpaikasta, skeptisismi avaruusolentoja kohtaan, “alienien” pelko) eivät ole todennäköisesti lukemassa kirjaa tai reagoimassa malliin. Henkilöt joilla on tiettyjä affiliaatioita tai “erikoisintressejä” (esim. tiedeusko, uskonnollisuus tai mukana salaisissa operaatioissa) todennäköisesti hylkäävät kirjan ja sen kuvaaman mallin.
Ehkäpä nykyinen “peli” jatkuu, jossa dominantti kulttuuri on sitä mieltä, että “looginen positivismi” on käytetty menetelmä ja “fyysiset todisteet” ovat sen menetelmän mittari. Jos nykyiset olosuhteet jatkuvat, silloin UFO-salailu jatkuu, ja dominantti kulttuuri jatkaa avaruusolentojen läsnäolon kieltämistä.
Webre esittää, että olosuhteet ovat kuitenkin muuttumassa. Maapallolla on monia olosuhteita (esim. saasteet, ilmastonmuutos, kasvien ja eläinten sukupuutto) ja moni ihmisten huolia (esim. sodat, kulttuurin ja uskonnon konfliktit, rikkaiden ja köyhien väliset erot, vapaan energian teknologioiden evääminen) jotka vaativat uudenlaista kuvaa Maapallosta ja uudenlaista kuvaa ihmiskunnasta.
Tarjoaako Eksopolitiikan malli tuon perspektiivin? Miten kirja Exopolitics antaa panoksensa Eksopolitiikan kirjallisuuteen?
Eksopolitiikan kirjallisuus voidaan ryhmitellä neljään kategoriaan:
Avaruusolennoilta (ET) tai toisesta ulottuvuudesta (extra-dimensional, ED) olevilta saatujen kanavoitujen viestien kirjoittajien esittämät asiat, jotka kuvaavat Maan ulkopuolisia tai moniulotteisia yhteiskuntia;
Raportit henkilöiltä, jotka kuvaavat kohtaamisia ET/ED-olentojen kanssa sekä heiltä heidän maailmoistaan saamiaan viestejä;
Raportit henkilöiltä, jotka kuvaavat matkanneensa toisille planeetoille tai ulottuvuuksiin, ja heidän havaintonsa niistä yhteiskunnista;
Muiden Eksopolitiikasta esittämien lausuntojen kommentaattorit (esim. “sci-fiä”, spekulaatiota, UFO/ET-kokemuksia).
Tämä arvio ei kykene tiivistämään suurta ET-kontaktikirjallisuuden määrää (ottaen huomioon veeda-traditiot, Zecharia Sitchinin tekstint, Vanha ja Uusi Testamentti), mutta se voi antaa muutamia esimerkkejä viimeaikaisista Eksopolitiikan kirjoituksista joihin verrata.
Nykyisen tiedeyhteisön jäsenet yleensä keskittyvät fyysisiin ja biologisiin olosuhteisiin, joita tarvitaan elämän syntyyn (kaukaisille) planeetoille. He saattavat tukea SETIä (Search for Extraterrestrial Intelligence), mutta he harvoin pitävät UFO-raportteja merkkinä avaruusolentojen vierailusta.
Juopa monien tieteentekijöiden ja useimpien UFO-tutkijoiden välillä voi olla eheytymässä. Esimerkiksi eräs artikkeli tutkii avaruusolentohypoteesia — “Inflaatioteoria: Sen merkitys Maan ulkoopuolelta tulleille vierailuille”, Journal of the British Interplanetary Society, vol. 58, 2005, pp. 43-50) jonka ovat kirjoittaneet James Deardorff, Bernard Haisch, Bruce Maccabee ja Hal E. Puthoff, jotka ovat sekä valtavirran tiedemiehiä että UFO-tutkijoita.
Muutamat psykologit ja psykiatrit ovat osallistuneet UFO-tutkimukseen. LT John Mackin kuolema vuonna 2004 kuitenkin sai palstatilaa useista pääkirjoituksista, mm. Stephen Bassettin “Exopolitics”-kolumnissa UFO magazinen joulu-tammikuun 2005 numerossa, s. 16-18. Tri. Mack, psykiatrian professori Harvardin yliopistossa, oli kirjoittanut kaksi kirjaa UFO-“abduktiohenkilöistä”, ja hän oli perustanut Program for Extraordinary Experience Research (PEER) -ohjelman.
Philip Krapf, entinen uutistoimittaja Los Angeles Timesissa, on kuvannut vierailuaan Maan ulkopuolisen sivilisaation aluksessa ja heidän suunnitelmistaan ottaa yhteys Maapallon maihin.
Courtney Brown, Ph.D., on poliittisen tieteen professori, joka on kuvannut kaukokatselusessioitaan, ja hänen analyysiaan Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden poliittisesta struktuurista.
C.B. “Scott” Jones, Ph.D. veti kansainvälisten puhujien ryhmää konferenssissa nimeltä When Cosmic Cultures Meet. Washington DC:ssa pidetyn konferenssin tarkoituksena oli valmistella julkisen puolen virkamiehiä mahdolliseen avaruusolentojen läsnäolon paljastamiseen.
The Disclosure Project, jota vetää LT Steven Greer, on videoinut satojen evp valtion ja armeijan viranomaisten todistuksia koskien heidän tietojaan UFO-salailusta.
Michael Salla, Ph.D., kirjan Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence kirjoittaja, on arvioinut kansainvälistä politiikkaa ja sitä miten avaruusolentojen läsnäolo on vaikuttanut siihen. Hän pyrkii arvioimaan todisteiden tasoja eri “Eksopolitiikan politiikan” aspekteilla.
Paul von Ward, kirjan Gods, Genes, and Consciousness kirjoittaja, analysoi todisteita eri lähteistä (arkeologiset, kulttuurilliset, geneettiset, historialliset ja tekniset tiedot) siitä, että AB:t (kehittyneet olennot, Advanced Beings) ovat auttaneet ihmiskuntaa perustamaan Maan sivilisaatiot. Hän keskittyy “uskonnollisiin” ja “tieteellisiin” perinteisiin, ja se tarjoaa analyysin tekijöistä, jotka ylläpitävät sotia ja muita konflikteja kulttuurien ja valtioiden välillä. Hän esittää lähestymistavan jolla helpottaa konflikteja eri kulttuurien välillä, joilla on eri “jumalat.”
Ida M. Kannenberg on kirjoittanut neljännen krijansa Reconciliation erittäin kehittyneiden olentojen, THOTH ja TRES, avulla. Hän analysoi argumenttia siitä miten ihmiskunta on henkisesti valmis arvioimaan uudelleen suhdettaan muuntasoisiin kosmisiin tietoisuuksiin.
Lisette Larkins on kirjoittanut kolme kirjaa hänen kommunikaatiostaan avaruusolentojen kanssa, painottaen sitä että kuka tahansa voi kommunikoida, telepaattisesti, Maan ulkopuolisten olentojen kanssa.
Nämä lyhyet esimerkit kertovat siitä, että on olemassa laajalti kirjallisuutta kenelle tahansa lukijalle, joka haluaa arvioida Webren ja hänen Eksopolitiikan mallinsa kontribuutiota.
Jos arvion lukijalla on epäilyksiä “totuuden” intuitiivisten prosessien suhteen, silloin LT David R. Hawkinsin kirja Power Versus Force voi tarjota empiirisen menetelmän millä arvioida tietoisuuden tasoja tai kalibroida totuuden tasoja. J
Jos sinulla on epäilyksiä UFO-salailuun liittyen, silloin Richard Dolanin kirja UFOs and the National Security State voi tarjota tarpeellista historiallista informaatiota avaruusolentojen läsnäolon ja UFO-salailun hyväksyntään.
Mielestäni tämän kirjan kirjoittaja Alfred Lambremont Webre on esittänyt lukijoilleen pienen paketin joka sisältää suuren lahjan — uuden vision ihmiskunnan paikasta Kosmoksessa. Useimmat kirjat Eksopolitiikasta on kirjoitettu ihmiskunnan perspektiivistä, tai yksittäisen kirjoittajan perspektiivistä. Webre on tarjonnut universaalin lain ja hallinnon perspektiivin joka nousee ihmiskunnan päiväpolitiikan yläpuolelle ja joka näkee ihmiskunnan Kosmisina Kansalaisina.
Kun lukija on valmis, hänen Eksopolitiikkansa tarjoaa yksittäisen ja kollektiivisen suunnitelman jolla kehittää yhteiskuntarakenne Maan päällä jolla auttaa ihmiskuntaa, Kontaktin Vuosikymmenessä, liittymään ja osallistumaan Universumin yhteiskuntaan.
***
Arvioija: R. Leo Sprinkle, Ph.D., on terapiapsykologi, emeritysprofessori Wyomingin yliopistossa, sekä tunnettu ufologi ja kirjailija. Hänen abduktiotutkimuksensa alkoi 1960-luvun puolessavälissä, ja hän on asettanut standardit tälle tutkimusalale. Hän on perustanut Rocky Mountain UFO Conference, joka pidetään joka kesäkuu Laramiessa, WY (now in its 23rd year). Lähde: http://tinyurl.com/39pqgb
Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.
Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:
Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.
Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.
(…)
On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?
Kirjoittanut Jonathan Andrews*
Eksopoliittisen liikkeen saadessa pontta se voi olla mahdollisuus kiinnittää huomiota työterveysvaaroihin, jotka tämän alan mukana tulevat. Eksopolitiikassa mukana olevat, ja erityisesti kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat, saattavat olla tietoisia valtion negatiivisista vasteista sellaisiin aloitteisiin. Kysymys herää tällöin mitä suojamekanismeja kansalaisdiplomaatit saattaisivat käyttää valtion negatiivisia responsseja vastaan.
Yleisesti ottaen kansalaisdiplomatiaa voidaan kuvata kaikkina epävirallisina kontakteina eri valtioiden kansalaisten välillä, verrattuna virallisiiin diplomaattikontakteihin valtioiden edustajien välillä. [1] Mutta vielä erityisemmin kansalaisdiplomatiaa käytetään usein erityisen epämuodollisen diplomatian tarkoitukseen, jossa epäviralliset edustajat (akateemikot, eläköityneet armeijan ja siviiliväestön edustajat, tunnetut julkisuuden hahmot ja yhteiskunnalliset aktivistit) ottavat osaa dialogiin, jonka tarkoituksena on konfliktin ratkaisu, tai luottamuksen rakentaminen. [2] Tässä merkityksessä siihen usein viitataan termillä “Radan II diplomatia.” (Track II Diplomacy) Toisen Radan diplomatia on osoittautunut hyödylliseksi tilanteissa, joissa viralliset, diplomaattiset kommunikaatioyhteydet maiden tai valtion ja kapinallisjoukon välillä ovat hajonneet. Näissä olosuhteissa epäviralliset kanavat voivat toimia usein tehokkaammin ja raivata tietä sitä seuraavalle ”ensimmäisen radan” diplomatialle. [3]
Kun kontaktihenkilöiden määrä kasvaa tasaisesti vuosien mittaan, niin tekee myös yksityisten kansalaisten aloitteiden määrä, joilla luoda yhteys avaruusolentoihin. Nämä pyrkimykset voidaan nähdä ensiaskeleena kansalaisdiplomatian alalla avaruusolentoihin, siinä että ne pyrkivät saamaan kommunikaatioyhteyden ja mahdollisesti tuomaan oman panoksensa luottamuksen rakentamiseen. Mutta miten valtiot reagoivat sellaisiin yksityisiin aloitteisiin? Tulisiko epävirallisten galaktisten diplomaattien olla varovaisia?
Kysymys siitä tulisiko avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavien yksilöiden olla varuillaan valtio negatiivisista vasteista ei ole akateeminen. Päin vastoin, kuten Michael Salla huomautti ECETI-konferenssissa vuonna 2006, on todellakin “laajasti todisteita siitä, että yksilöitä, joilla on kontakti tai kommunikaatioyhteys avaruusolentoihin, on vainottu. (…) Avaruusolentojen kanssa kontaktissa olevien yksilöiden ja organisaatioiden vainoaminen käy selväksi useista eri esimerkkitapauksista, joissa häiritään, ahdistellaan, käydään fyysisesti käsiksi tai vieläkin pahempaa.” [4]
Ennen kuin siirrymme eri tyyppisiin valtion negatiivisiin vasteisiin, joita saattaa tulla vastaan, voi olla hyödyllistä ottaa kantaa kysymykseen siitä miksi valtio reagoisi negatiivisesti mihinkään mikä liittyy avaruusolentojen läsnäoloon. Sellaisia reaktioita kuvataan useissa dokumenteissa, kuten esimerkiksi niinkutsutussa Eisenhowerin briiffausdokumentissa (tästä eteenpäin EBD) [5], Robertsonin paneelin löydöksissä vuonna 1953, [6] Brookingsin raportissa vuodelta 1961, [7] sekä, mikäli autenttinen, ensimmäisessä MJ-12:n vuosikertomuksessa. [8] Kaikkiin liittyy päällimmäisenä syynä kansallinen turvallisuus.
Kiinnostavaa kyllä, uhkana kansalliselle turvallisuudelle näissä dokumenteissä ei ole UFOt tai niiden matkaajat itse, vaan mahdollinen kansan reaktio niihin. Todellakin, vaikka oli huolta siitä, että “näiden vierailijoiden motiivit ja lopulliset aikeet pysyvät tuntemattomina” (EBD), yleiskuva on että UFOt ja niiden matkustajat eivät ole osoittaneet minkäänlaista vihamielisyyttä tai tehneet mitään vihamielisiä tekoja. [9] Sen sijaan yllämainitut keskittyvät:
Massahysteriaan ja “tarpeeseen välttää julkinen paniikki” (EBD), [10] joka nähdään “uhkana poliittista toimintaa suojelevien elinten järjestäytyneelle toiminnalle.” [11]
Mahdolliseen yhteiskunnan hajoamiseen. Brookingsin raportti sivulla 215 varoittaa, että
“Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena.” [12] Ennen tuota MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa oli jo varoitettu samasta asiasta. [13]
Mahdollisuuteen, että ulkovallat voisivat yrittää käyttää avaruusolentojen uhasta kertovaa informaatiota psykologisen sodankäynnin tarkoituksiin. Tämä oli eräs Robertsonin paneelin päähuolenaiheista, joka eksplisiittisesti suositti sen johtopäätöksissään, että 4 “Että tiedustelupalvelut ryhtyvät välittömiin toimenpiteisiin riistääkseen Tunnistamattomilta Lentäviltä Esineiltä niiden erikoisstatuksen, joka niille on annettu, ja mystisyyden auran, jonka ne valitettavasti ovat saaneet.” [14]
Toinen kansallisen turvallisuuden syy liittyy teknologiaan, joka on saatu haltuun, ja sen kansainvälisiin vaikutuksiin. Meidän tulee pitää mielessä, että kaikki tämä on laitettu liikkeelle kylmän sodan aikaan. Maan ulkopuolinen teknologia nähtiin Amerikan mahdollisuutena varmistaa sen dominanssi. Todellakin, MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa pidetään avaruusolentojen teknologian rekonstruktion etuja ‘mittaamattomina.’ [15] USA:n dominanssin varmistamiseksi oli tärkeää, että muut maat, ja erityisesti Neuvostoliitto, eivät saisi minkäänlaista pääsyä näihin avaruusolentojen teknologioihin. USA:n dominanssin varmistamiseksi informaatio Maan ulkopuolisesta teknologiasta tuli pitää salassa.
MJ-12:n ensimmäisessä vuosikertomuksessa liitetään Majestic-operaatiole, joka käsitteli avaruusolentojen presenssiä Maassa, salassapito-ominaisuus joka ylittää vetypommin kehityksen. [16] Vielä tärkeämpänä dokumentti eksplisiittisesti sanoo: Kotimaiset ja perustuslailliset kysymykset: Käsiteltäessä selkeitä kansaa koskettavien lakien rikkomuksia ja perustuslaissa määriteltyjä takeita, on MAJESTIC TWELVEn jäsenten keskusteluissa tultu tulokseen, että sellaisten kansalaisoikeuksien suoja on vähemmän tärkeä kuin tämän uhan luonne.[17] (Korostus lisätty).
Se ehdottaa lisäksi:
Eräs kaikkein vaikeimmista kansan mielipiteen valtionkontrolloinnin aspekteista mitä tulee kiistämiseen ja tietämättömyyteen — on lehdistön tosiasiallinen kontrollointi. (…) presidentin Erikoispaneelin suositus yhdessä MAJESTIC TWELVEn tukemana on, että jyrkkä kiistämisen politiikka kaikista julki tulevista New Mexicon Roswellin tapahtumista, ja mistään muusta saman kaliiperin tapahtumasta, tulee pakkokeinoin ylläpitää. Kontrolloidusti medialle annettujen julkaisujen interaktiivinen ohjelma, sellaiseen tapaan jossa mustamaaltaan kaikkia siviilien tutkimuksia, tulee ottaa käyttöön aiemman vuoden 1947 National Security Actin mukaisesti. [18] (Korostus lisätty).
Jos tämä dokumentti on aito, se eksplisiittisesti varmistaa Valtiolla oleva käytänteen mustamaalata mikä tahansa avaruusolentokysymyksen siviilitutkimus, kansallisen turvallisuuden nimissä.
Nyt kun me tiedämme miksi, me voimme siirtää huomiomme siihen minkä tyyppisiä negatiivisia reaktioita voidaan odottaa. Seuraavassa on satunnainen valikoima dokumentoituja tapauksia.
Ensimmäinen mahdollinen reaktio on sensuuri, jossa avaruusolentoja ja niiden aktiviteetteja kuvaava informaatio yksinkertaisesti sivuutetaan. James Gilliland, esimerkiksi, tähän mennessä on yli 60 tuntia kuvamateriaalia interaktioista avaruusolentojen kanssa, ja kuitenkin media kieltäytyy kiinnittämästä häneen mitään huomiota. [19] Tai otetaan esimerkiksi Disclosure Press Conference, jonka tri. Steven Greer järjesti, jossa kymmenet uskottavat silminnäkijät julistivat olleensa mukana Valtion avaruusolentoja käsittelevissä projekteissa. Jonathan Kolber aivan oikeutetusti ihmettelee miksi tällainen tapahtuma ei ole saanut massamediassa mitään huomiota, ja tuli päätelmään siitä, että tämä on osaltaan tarkoituksellinen strategia. [20]
Sensuurin lisäksi naurunalaiseksi saattaminen on yleinen vaste. Jonathan Kolberin epäilys siitä, että tämä on hyvin suunniteltu strategia, on myös muiden mielipide: “Perustuen [Robertsonin paneelin] suosituksiin, PR-suhteiden komitea kokoontui vähentämään kansan kiinnostusta UFOihin. Sellaisiin käsitteisiin uskovat esitettiin julkisesti typerinä ja irrationaalisina. Tämä yritys hyödynsi tunnettuja tiedemiehiä sekä julkkiksia ja massamediaa. Jopa vaikutusvaltainen Disney-korporaatio oli mukana debunkkauksessa. Tästä eteenpäin ufologia nähtiin huonomaineisena akateemisissa piireissä, ja UFOt ovat muuttuneet sekopääyhteisöjen aiheeksi.” [21]
Tyypillinen esimerkki tästä on Dana Milbankin kirjoittama juttu Washinton Postissa 17. syyskuuta 2007 X-Conferencesta sekä lehdistötilaisuudesta, jonka Paradigm Research Group piti 16. syyskuuta 2007 National Press Clubilla. [22] Milbank esitti asiat irti kontekstista niin, että ne näyttivät naurettavilta ja X-Conferencen lehdistötilaisuus farssilta.
Avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa toteuttavat henkilöt voivat odottaa myös joutuvansa valtion valvonnan alaisiksi. “Lopultakin [Robertsonin] komitean ehdotuksien johdosta valtion agentit ja vakoojat valvoivat UFOja tutkivia ryhmiä estääkseen heitä vaikuttamasta massojen ajatteluun. Niinkin myöhään kuin 1976 löydettiin CIA:n muistio, joka kertoi UFO-ryhmiin kohdistuneista aktiviteeteista.” [23] UFO-tutkija Nick Redfern kirjoitti kirjan UFO-silminnäkijöiden ja -tutkijoiden valtionvalvonnan historiasta. [24] Sellainen valvonta voi esiintyä jopa kaukokatselun muodossa. [25]
Valtion valvonnan lisäksi avaruusolentojen kanssa kansalaisdiplomatiaa harjoittavat USA:n kansalaiset voivat kohdata myös juridisia toimenpiteitä. Tässä kontekstissa relevantteja ovat Logan Act sekä niinkutsuttu Extraterrestrial Exposure Act, joka voi tarjota valtiolle joitain oikeuslähteitä joille rakentaa keissi.
Logan Actin tarkoitus on estää yksityisiltä kansalaisilta kansainvälisen diplomatian häiritseminen / väliintulo, tekemällä siitä rikos.
§ 953. Yksityinen kirjeenvaihto ulkovaltojen kanssa.
Kuka tahansa USA:n kansalainen, missä hän sitten onkaan, joka, ilman USA:n valtuutusta, suoraan tai epäsuorasti aloittaa tai jatkaa minkäänlaista kirjeenvaihtoa tai keskustelua minkään ulkomaisen valtion tai viranomaisen tai agentin kanssa, aikeenaan vaikuttaa minkään ulkomaisen valtion tai minkään ulkomaisen virkailijan tai agentin toimenpiteisiin tai käytökseen, suhteessa mihinkään kiistoihin USA:n kanssa, tai kumoten USA:n toimet, voidaan tuomita tämän lain nojalla sakkoon tai vankeuteen korkeintaan kolmeksi vuodeksi, tai molempia. (…) [26]
Logan Acti ei mainitse Maapallon ulkopuolisia suhteita. Se sanoo, että yksityiset kansalaiset, jotka ovat tekemisissä ulkomaisten valtioiden kanssa virallisten kanavien ulkopuolella, voivat saada sakkoa tai vankeutta. Kuitenkin on järkevää olettaa, että jos ratio legis kieltää USA:n kansalaiselta ilman auktoriteettia mikä tahansa väliintulo USA:n valtion ja ulkomaiden hallitusten välisiin suhteisiin, silloin a fortiori USA:n valtio ei halua kansalaistensa tulevan väliin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden suhteisiin.
Toinen laillinen oikeutus voisi johtua niinkutsutusta ‘Extraterrestrial Exposure Actista,’ joka virallisesti on nyt kumottu. Tämä laki teki kontaktista USA:n kansalaisen ja avaruusolennon tai niiden aluksen kanssa suoraan laitonta. “Jo kirjoissa olevan lain mukaan: (Osio 14, Kohta 1211 Liittovaltion Lainsäädännössä, joka on otettu käyttöön heinäkuun 16. 1969, ennen Apollo-kuutehtäviä), kuka tahansa sellaiseen kontaktiin syyllistynyt automaattisesti muuttuu rikolliseksi, joka saa vankeutta vuodeksi ja sakkoa $5,000. NASAn johtajalla on valtuus määrittää joko kuullen tai kuulematta tätä henkilöä että hän tai esine ovat ”maan ulkopuolisesti altistuneet” ja asettaa määrämättömän pituisen aseellisen karanteenin, jota ei voida lopettaa millään oikeuden päätöksellä.
Henkilöiden määrälle ei ole minkäänlaista rajaa kuinka monta heistä voidaan näin asettaa karanteeniin mielivaltaisesti.
”Maan ulkopuolisen altistuksen” määritelmä jätetään täysin NASAn johtajan tehtäväksi, joka näin saa täyden diktatorisen vallan, joka on täysin epäperustuslaillinen.” [27]
Ihmiset kokevat myös rahallista sabotaasia ja/tai estämistä. Wendelle Stevens, eläköitynyt everstiluutnantti USA:n ilmavoimista, joka ensimmäisenä todisti UFO-sataa palvellessaan Alaskassa 1947, mainitsee miten tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka halusi tulla tapaamaan häntä. “Hän sanoi pakkaavansa ja hyppäävänsä bussiin iltapäivällä. sain soiton kaksi tuntia myöhemmin, ja hän sanoi että hän oli mennyt pankkiin nostamaan rahaa matkaansa varten ja hänen pankkikorttinsa ei toiminut. Hän koitti Visaa ja Mastercardia, ja nekään eivät toimineet. Kaikki hänen rahoituslähteensä oltiin pantu poikki.” [28] Tämä tuntuu olevan ‘standarditoimenpide’: “Kaikki potentiaaliset tietovuotajat tai muuten ongelmana nähdyt pian huomasivat miten CIA käytti sen suhdettaan muihin valtion virastoihin (kuten verotoimistoon)… ja että hänen luottokelpoisuutensa oli huonontunut, työhistoria pilattu, pankkitili jäädytetty, saapuneet postit avattu ja urat pilattu.” [29]
Toinen yleinen ilmiö on tietokonesabotaasi. Verkkosivut kuten Project Camelot,[30], joka on omistautunut tietovuotajien todistuksille, joutuu usein DDOS-hyökkäysten (‘dedicated denial of service’) kohteeksi eikä sinne pääse. Julkisella BBS:llä, joka on osittain omistautunut UFO-asialle, kontakti- ja abduktioilmiön tutkimukselle, useat jäsenet selittävät miten he ovat kokeneet tietokoneidensa ja kovalevyjensä kaatumista, hakkerointia ja hakkerointiyrityksiä.[31]
Monet kuvaavat eri tyyppistä häirintääja ahdistelua. Tri. Karla Turner [englanninkielen professori josta tuli avaruusolentojen abudktioilmiön asiantuntija] elokuvassa Taken, kertoi seuraavista esimerkeistä häirinnästä, jota hänen tuntemansa abduktoidut kokivat:
“Kun Amy lähti ajamaan kotiin, häntä seurasi valtion partioauto, joka pysyi muutaman tuuman päässä hänen puskuristaan tai hänen autonsa vierellä maileja.”
“armeijan helikopterin häirintä,”
“puhelujen häirintä,
ja muut tapaukset jotka tuntuvat enemmän olevan ihmisperua kuin perua avaruusolennoilta.”[32]
Jotkut Serpo-tarinaa tutkineet — joka kertoo väitetystä vaihdantaohjelmasta USA:n valtion ja maan ulkopuolisen planeetan nimeltä Serpo välillä — kokivat asuntomurtoja. [33]
Pahamaineisia myös ovat vierailut niinkutsutuilta “miehiltä mustissa”, jotka usein mutta eivät aina esittävät valtion viranomaisia. Useat ovat todistaneet miten heidät altistettiin näiden mustapukeisten henkilöiden väijymisen “terrorille”.[34]
Joskus ihmiset kokevat laittomia pidätyksiä. Mack Brazel, joka löysi ja raportoi viranomaisille kuuluisan Roswellin tapauksen, pidätettiin laittomasti ja pidettiin ilmatukikohdassa kolme päivää.[35]
Tähän läheisesti liittyen on tapauksia joissa ihmisiä abduktoidaan. Karla Turner esimerkiksi kuvaa useita abduktiotapauksia, jotka avaruusolentojen abduktiotapauksensa jälkeen joutuivat armeijan abduktoimiksi. Hän lainaa Leah Haley’n tapausta ‘ilmiselvänä.’[36] Tätä ilmiötä on laajalti tutkinut tri. Helmut Lammer, joka kirjoitti kirjan ja useita artikkeleja siitä. [37] Hän otti käyttöön termin ‘MILABs’ (armeijan abduktioista tai armeijan henkilöistä jotka on abduktoitu) sitä varten. Toiset kirjailijat abduktioilmiöstä, esim. Katharina Wilson, myös kuvaavat näitä ‘MILABs’-tapauksia.[38]
Abduktioiden ja laittomien pidätysten aikaan monien väitetään joskus altistuneen muistin muokkaukselle ja indoktrinaatiolle.[39] Tämä ei tapahdu vain siviileille: valtiolle työskennelleet ja Maan ulkopuolista materiaalia tai olentoja käsitelleet ihmiset usein kärsivät samasta kohtalosta.[40] Eräs pahamaineisempi (ja kiistellympi) tapaus tässä suhteessa on väitetty Dan Burischin tapaus, jossa hänen väitetään olleen mikrobiologi ja työskennelleen useissa “syvän pimeissä” avaruusolentoihin liittyneissä projekteissa, kuten Bill Hamilton raportoi.[41]
Samalla tavoin, joskus, häirintään ja ahdisteluun liittyy muita psykologisen sodankäynnin menetelmiä. Eräs tunnettu tapaus on Paul Bennewitzin tapaus, jossa sähkölaitteiden asiantuntija purki salaisia kommunikaatioita väitetystä avaruusolentojen tukikohdasta.[42] Monet kirjoittajat ovat sitä mieltä, että Bennewitz tahallaan ‘henkisesti murennettiin.’ Useat abduktiohenkilöt raportoivat, että heidät altistetaan toisenlaisille mielenhallintatekniikoille, ja on väitetty, että he eivät ole tässä yksin: eräässä haastattelussa terapeutti Stephanie Relfe mainitsee miten tämä on tapahtunut hänelle ja hänen aviomiehelleen, ja miten heidät altistettiin eri tyypin psyykkisille hyökkäyksille.[43]
Usein ihmisiä uhkaillaan fyysisellä väkivallalla.[44] Mutta pahimmissa tapauksissa kohde eliminoidaan. Todellakin, jos kaikki muu epäonnistuu, vallassaolijat eivät epäröi sortua murhaamaan, niinkuin professori Schellhorn huomauttaa: ampuma-aseen laukauksesta johtuva kuolema. Mahdollisesta myrkytyksestä johtuva kuolema. Mahdollisesta kuristamisesta johtuva kuolema. Tappavien virusten käyttämisestä johtuvat mahdolliset kuolemat. Kukaan ei elä ikuisesti. Kuitenkin viimeaikaiset UFO-tutkijoiden Phil Schneider, Ron Johnson, Con Routine, Ann Livingston ja Karla Turner epäilyttävät kuolemat, sekä usean aiemman tutkijan kuolemat tuntuvat vain lisäävän painoarvoa todellisuudelle, josta monet muut ufologit ovat tietoisia: UFO-tutkimus ei ainoastaan ole potentiaalisesti sekä vaarallista, mutta että keskimääräisen vakavan tutkijan elinikä on paljon lyhyempi kuin valtakunnan keskiarvo.[45] (korostus lisätty)
Haastattelussa Wendelle Stevens, joka yllä mainittiin, myöntää että tietovuotaja otti häneen yhteyttä, joka väitti olevansa tällainen palkkamurhaaja.[46] Se, että tällaisia käytänteitä on olemassa, saa usealta muulta tutkijalta vahvistusta: “CIA harvoin likaa itse omia käsiään johonkin niin sotkuiseen ja vaaralliseen kuin palkkamurha. Usein palkkamurhaajat ja sopimusagentit pidetään listoilla tällaisia toimia varten. Kun CIA ei henkilökohtaisesti ole mukana, se yrittää saada kohteen kuoleman näyttämään niin paljon ’vahingolta’ kuin mahdollista…” [47] Vivienne Legg viittaa tähän myös ‘kuolettavana häirintänä.’[48]
Project Camelotin verkkosivulla on monia‘tribuuttisivuja’ ihmisille, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa.[49] Artikkelissan prof. Schellhorn mainitsee käytännössä saman listan ihmisistä, jotka ovat kuolleet epäilyttävissä olosuhteissa. Listaan kuuluu mm. tri. John Badwey, Paul Bennewitz, tri. Eugene Blass, Ron Bonds, Mae Brussell, Danny Casolaro, tri. J. Clayton, William Cooper, tri. Cooperson, Ruth Drown, Frank Edwards, Don Elkins, James V. Forrestal, tri. Max Gerson, Harry Hoxsey, Morris K. Jessup, tri. Milbank Johnson, Ron Johnson, Todd Kauppila, Jim Keith, tri. David Kelly, John F. Kennedy, Dorothy Kilgallen, tri. William Koch, George Lakhovsky, Ann Livingston, Brian Lynch, tri. Eugene Mallove, tri. James McDonald, Stanley Meyer, tri. Wilhelm Reich, Royal Rife, Ron Rummel, Phil Schneider, Leonid Strachunsky, Jose Trias, Karla Turner, Gary Webb sekä 25 Marconin tieteilijää, jotka kaikki kuolivat mystisissä olosuhteissa vuosina 1982-88. [50]
Esitetyt esimerkkihenkilöt yllä ovat kaikki altistuneet valtion negatiivisille vasteille, ja olennaisesti johtopäätös on, että kuka tahansa millä tavalla tahansa Maan ulkopuolisen presenssin kanssa tekemisissä oleva voi muuttua kohteeksi, oli kyseessä sitten UFO-tutkija, abduktiohenkilö, kontaktihenkilö, tieteentekijä tai valtiolle työskentelevä.
Yllämainitut tapaukset paljastavat myös, että nämä negatiiviset valtiolliset vasteet ovat olleet käynnissä erittäin pitkän aikaa. Professori G. Cope Schellhorn viittaa vuoden 1971 Otto Binderin artikkeliin, joka tutki 137:ää epäilyttävää kuolemantapausta vuodesta 1961. Mystiset ja epäilyttävät kuolemat UFO-tutkijoiden keskuudessa eivät ole mitään uutta. Vuonna 1971 tunnettu kirjailija ja tutkija Otto Binder kirjoitti artikkelin Saga-lehden erikoisraporttiin UFOista otsikolla “UFO-tutkijoiden likvidointi.” Binder oli tutkinut kuolemantapauksia ”ei vähempää kuin 137 lentävien lautasten tutkijoiden, kirjailijoiden, tieteentekijöiden ja silminnäkijöiden keskuudessa, jotka olivat kuolleet viimeisen 10 vuoden aikana, joista monet olivat kuolleet mitä mystisimmissä olosuhteissa.”
Binderin esittämät valitut tapaukset olivat täynnä sydänkohtauksia, epäilyttäviä syöpiä ja esimerkkejä suorista murhista. [51]
Häirintätapaukset alkoivat paljon tuota ennen: Alan Benderin luona kävivät “miehet mustissa” vuonna 1954.[52] Ja jopa ennen tuota Roswellin aikaan vuonna 1947 Mack Brazelia pidettiin laittomasti pidätettynä monta päivää.[53]
Näitä negatiivisia valtion vasteita kohdatessaan, mitä suojamekanismeja voivat kansalaisdiplomatiaa avaruusolentojen kanssa harjoittavat keksiä? Mahdolliset suojamekanismit toimivat kolmella tasolla. Ensimmäinen mekanismitaso voisi koostua toimista, jotka ovat osoitettu suoraan tietyn tyyppisiin vasteisiin. Toisen tason mekanismi voisi olla yleisempiä suojamekanismeja negatiivisia vasteita vastaan. Molemmat näistä eivät kuitenkaan tarjoa pitkäaikaista menestystä, sillä ne hoitavat vain oireita (negatiiviset vasteet), sen sijaan että ne hoitaisivat syytä (miksi valtio reagoi negatiivisesti). Kolmannen tason mekanismien täten tulisi etsiä ratkaisuja, jotka vastaavat negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Sekä syyhyn että seuraukseen vaikuttaminen todennäköisemmin tarjoaa paremmat mahdollisuudet pitkäaikaisemmalle menestykselle. Tarkastellaan nyt tarkemmin näitä kolmea tasoa.
Ensimmäisen tyypin mekanismi koostuu tietyistä vastatoimista erityisiin vasteisiin. Sensuuri, esimerkiksi, on osoittautumassa vaikeammaksi ja vaikeammaksi uusien kommunikaatioteknologioiden myötä. Internet tarjoaa ihmisille mahdollisuuden levittää tietoa paljon helpommin kuin ennen. Informaatiota voidaan julkaista verkkosivuilla tai uutiskirjeenä, keskustelupalstoille ja uutisryhmiin, tai lähettää sähköpostilla suuria määriä. Useat vastaanottajat voivat edelleen levittää viestiä eteenpäin useille ihmisille.
On myös varsin helppoa suorittaa ehkäiseviä toimenpiteitä erilaisia tietokonesabotaasin muotoja vastaan, sillä teknisiä ratkaisuja on saatavilla. Palomurin asentaminen voi estää hyökkäykset ja hakkerointiyritykset. Palvelunestohyökkäyksiä voidaan ehkäistä yhdistämällä palomuuri ja kuormanjakosofta. Eräs Open Minds -foorumin jäsenistä esimerkiksi raportoi miten yritykset murtautua hänen tietokoneelleen epäonnistuivat, koska hänellä oli asianmukaiset suojaavat ohjelmistot asennettuna.[54] Joitain toimenpiteitä voidaan suorittaa myös vähentämään rahallisen sabotaasin mahdollisuuksia, kuten vähentää korttiostojen määrää ja pitämällä transaktiot kontrollissa.
Nämä vastatoimet ovat aina yksittäistä negatiivista vastetta varten mietitty. On selvää, että suorat vastatoimet tiettyjä negatiivisia vasteita vastaan ovat vaikeampia joissain tapauksissa. Miten esimerkiksi estää valvonta? Myöskään abduktioille ei tunnuta kykenevän tekemään paljoakaan ehkäisevästi (ilman että joutuu sijoittamaan paljon rahaa, esim. palkkaamaan henkivartijat). Monet MILABin kokeneet abduktiohenkilöt ovat raportoineet, että heidät on tahtonsa vastaisesti huumattu ja usein heidän tietämättään ennen abduktiota.[55]
Toisen typpinen suojamekanismi negatiivisia vasteita vastaan on siis yleisluontoisempi. Julkisuus, esimerkiksi, toimii hyvin monille tietovuotajille. Vetämällä itseensä huomiota he ehkäisevät negatiivisia vasteita, koska valtio ei halua heille enempää huomiota, ja negatiiviset vasteet tuntuisivat lisäävän uskottavuutta heidän väitteilleen. Julkisuus on osoittautunut onnistuneeksi monien tietovuotajien tapauksessa, kuten esim. Bob Lazar.[56] Se ei kuitenkaan ole täysvarma mekanismi, sillä jotkut tietovuotajat ovat kadonneet. John Maynardin, kuuluisan tietovuotajan Disclosure Projectista, tapaus tulee mieleen.[57] Maynard mystisesti katosi paljastettuaan salaista informaatiota koskien avaruusolentoja, jonka hän oli löytänyt palvellessaan puolustustiedustelupalvelu DIA:n leivissä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänet vapautettiin liittovaltion kuritushuoneelta vuonna 2003 salassapitovalansa rikkomisesta.[58]
Läheisesti julkisuuteen liittyvä vastakeino on verkostoituminen, sillä negatiiviset vasteet todennäköisemmin paljastuisivat verkostolle.
Toinen mekanismi on käyttää ‘uskottavan kiistettävyyden’ suojaa kun levittää informaatiota, sillä tämä vähentää informaation ‘uhkaavuustasoa’. Viimeisenä oikeusturvavakuutus on mahdollisesti hyvä idea, sillä tapauksia viedään usein oikeusasteiden käsiteltäväksi.
Kolmannen tyypin mekanismit pureutuvat suoraan negatiivisten vasteiden juurisyihin ja vastaavat kysymykseen “miksi” näitä vasteita esiintyy. Se mitä vastassamme on, on ilmeinen intressiristiriita, ja näin konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan soveltaa. Nykyisissä olosuhteissa on tärkeää yrittää ja löytää win-win -lopputuloksia kontaktihenkilöiden ja tiedustelupalveluiden välillä avaruusolentoja koskevan tiedon levittämisessä. Tämä voidaan saavuttaa keskittymällä yhteisiin etuihin (vastakkaisten kantojen sijaan), sillä sellaiset yhteiset edut ovat keskeinen win-win -ratkaisuissa.[59] Tämä edellyttää tasapainoista ja vastuullista lähestymistapaa, joka välttää minkäänlaisten negatiivisten reaktioiden synnyttämisen. Tässä kontekstissa on tärkeää kehittää konfliktinratkaisukeinoja ja avata kommunikaatiokanavat.
Ensimmäinen askel tuohon suuntaan kansalaisdiplomaateilla on lähettää selvä signaali siitä, että he eivä ole vihollisia, ja että he eivät ole uhka, ja että päinvastoin he etsivät yhteistä ratkaisua joka on kaikille hyväksyttävä. Useisiin ongelma-alueisiin, jossa kansallisen turvallisuuden uhka havaitaan, löytyy ratkaisuja. Kansaa voidaan esimerkiksi valistaa siitä etteivät he reagoisi massahysterialla asteittaiseen tiedonjulkistamiseen. Näyttää siltä kuin siedätysohjelma olisi käynnissä, ja kansalaisdiplomaatit voivat olla aktiivisessa roolissa avustaessaan sen edistämisessä. Toinen tärkeä aspekti voi olla puhua koskemattomuuden mahdollisuudesta niille, jotka ovat kokeneet negatiivisia valtiollisia vasteita. Yhä useampi pyytää sellaista koskemattomuutta, [60] ja jopa ‘Totuuskomissiota’.[61] Samalla tavoin voidaan tutkia ratkaisuja muilla alueilla. Kaikki näistä, kuitenkin, ovat tämän tutkielman skoopin ulkopuolella.
Johtopäätös: Valtion negatiiviset vasteet ovat todellisuus, jonka kansalaisdiplomaateiksi haluavat joutuvat ottamaan huomioon. Nämä vasteet voivat vaihdella yksinkertaisesta häirinnästä ja sensuurista aina kohteen eliminointiin silloin kun kohde nähdään uhkana. Esimerkit yllä näyttävät, että sellaiset negatiivset vasteet ovat olleet käynnissä vuosikymmeniä ja että kukaan ei ole a priori suojassa sellaisilta vasteilta.
Vastatoimet näille negatiivisille vasteille, jotka todennäköisimmin tarjoaisivat pitkäaikaisen menestyksen mahdollisuuden, ovat niitä jotka ottavat kantaa negatiivisten vasteiden juurisyyhyn. Soveltamalla konfliktinratkaisun tekniikoita voidaan saavuttaa pitkäaikainen win-win ratkaisu, joka keskittyy kaikkien osapuolten yhteisiin etuihin. Me voimme toivoa, että niin tekemällä kansalaisdiplomatia avaruusolentojen kanssa seuraa samanlaista polkua kuin kansalaisdiplomatia kansainvälisissä suhteissa, jossa sitä alunperin vastustettiin, sitten vastahakoisesti sopeuduttiin, ja nyt sitä virallisesti käytetään diplomaattiyhteisössä.
* * *
*HUOM: Jonathan Andrews on pseudonyymi kirjoittajalle, joka haluaa pysyä nimettömänä. Kirjoittaja on tiedossa Exopolitics Journalin päätoimittajalle, joka on suostunut julkaista tämän artikkelin pseudonyymillä johtuen legitiimistä huolesta, että kirjoittajaa vastaan hyökättäisiin.
[6] Robertsonin paneelin löydökset ja ehdotukset ovat osa niinkutsuttua Durant’n raporttia, joka on yksityiskohtainen raportti paneelin mietinnöistä. Sen virallinen nimi on Report Of Scientific Advisory Panel On Unidentified Flying Objects Convened By Office Of Scientific Intelligence, CIA. Se löytyy verkosta: http://www.cufon.org/cufon/robert.htm.
[7] Brookingsin raportti, s. 215; lainattu sivulla http://www.enterprisemission.htm/brooking.htm, jossa on myös useita skannattuja sivuja alkuperäisestä raportista. Raportin nimi on Proposed Studies on the Implications of Peaceful Space Activities for Human Affairs.
[8]Majestic Twelve Project: 1st Annual Report. Tämän dokumentin aitous on kiistetty, jossa jotkut asiantuntijat, kuten Wood (www.majesticdocuments.com) pitävät sitä aitona, ja toiset kuten Stanton Friedman pitävät sitä kollaasina, joka on kopioitu muista dokumenteista. Raportti on verkossa: http://www.geocities.com/Athens/Crete/9923/mj12i1.html, sekä muilla sivuilla.
[9] Mainittu esim. Robertsonin paneelin löydöksissä.
[25] Kontaktihenkilö / abduktiohenkilö Jeanine Marie Steiner kuvaa sitä miten häntä monitoroivat kaukokatselijat. Jeanine Marie Steiner, The Masquerade Party at Secret Canyon, omakustanne, Denver (CO), USA, 1998.
[26] 1 Stat. 613, January 30, 1799, codified at 18 U.S.C. § 953 (2004).
[33] Bill Ryan myöhemmin vahvisti tämän yksityisessä sähköpostikeskustelussa. Bill Ryan on entinen Serpo-julkaisujen verkkosivun ylläpitäjä, www.serpo.org.
[34] Miehistä mustissa on monia dokumentoituja tapauksia. Hyviä artikkeleita: Anne Jablonicky, “Men in Black: The UFO Terrorists,” UFO Universe Magazine, Vol.1, No.3, Nov., 1988. Saatavilla verkossa at: http://www.totse.com/en/fringe/men_in_black/ufoterr.html
[35] Thomas J. Carey ja Donald R. Schmitt, Witness to Roswell. Unmasking the 60-year Cover-Up, New Page Books, 2007, p. 67-76.
[38] Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, saatavilla verkossa: http://www.alienjigsaw.com.
[39] Yllämainittu haastattelu Wendelle Stevensin kanssa antaa esimerkkejä tästä, kuten myös Steve Mirzachin artikkeli.
[40] Kts. esim. yllämainittu Steve Mirzachin artikkeli. Toinen kiinnostava tapaus, jossa henkilön muistoja muutettiin on kuvattu yksityiskohtaisesti tekstissä “The Mars Record Interview,” http://www.surfingtheapocalypse.com/mars_records.html.
[55] Kts. esim. Katharina Wilson joka mainitsee kymmeniä tapauksia joissa hänet on huumattu ja abduktoitu: Katharina Wilson, I forgot what I wasn’t supposed to remember, e-book, 2007, Saatavilla: http://www.alienjigsaw.com.
[57] Tätä kirjoitettaessa, syyskuussa 2007, John Maynard on ollut kateissa useita kuukausia. Hänen katoamisestaan raportoiti UFO-tutkijoiden yhteisöön sähköpostilla Randy Kitchur elokuussa 2007. Maaliskuussa 2003 John Maynard oltiin pidätetty rikkomasta hänen salassapitovalaansa, mutta vapautettu pian tämän jälkeen. http://www.virtuallystrange.net/ufo/sdi/program/backgrounders/234bg.html. Sitten vuonna 2007, hän mystisesti katosi uudelleen.
Seuraavassa esitetään parhaat palat Corey Gooden kahdesta esitelmästä, jotka pidettiin Cosmic Waves -seminaarissa Kealakekualla, Hawaiilla huhtikuun 9. ja 11. päivä 2019. Goode teki tärkeitä ennustuksia koskien paljastusprosessia joka on käynnissä, miten valmistautua Auringon välähdykseen (eli mikronovaan) joka olisi luokkaa X-100 auringonpurkaus, sekä meidän astuminen Lopun aikaan.
On avuksi kirjata tällaisia ennustuksia hieman ylös, jotta voitaisiin varmentaa eräitä Gooden toisia töitä, kuten todistusta salaisista avaruusohjelmista, jolla on paljon suurempi impakti kuin pelkästään UFO-yhteisö ja eksopolitiikan piirit. Vaikka monet huomauttavat, että Goode on tehnyt ennusteet jo aiemminkin, esitettiin uutta informaatiota joka valaisee tuoreita tapahtumia, erityisesti hänen 11.4. tehdyssä esitelmässään. Ensimmäinen esitys oli tarkoitettu tiivistelmäksi Gooden kokemuksista.
Käyn läpi ydinkohdat Goodelta, joille aihe ei ole niin tuttu, ja kommentoin hieman uutta tietoa. Ennen Gooden esitystä Elizabeth Wilcock (tutkija David Wilcockin vaimo) teki muutamia yllättäviä paljastuksia koskien Gooden aiempaa informaatiota Maan sisällä asuvien Anshar-nimisten olentojen sivilisaatiosta. Shamaanisen kommikaatiomenetelmän avulla hän kykeni kohtaamaan näitä olentoja ja varmentamaan Anshar-papittaren nimen, Ka Aree, jonka Goode oli aiemmin kuvannut hänen pääasialliseksi lähteekseen koskien Anshar-olentoja, jotka olivat näyttäneet hänelle mahdollisia aikalinjoja Maan tulevaisuudesta.
Ka’ Aree, Ansharien korkea papitar, jonka kanssa Goode on työskennellyt vuodesta 2015 lähtien. Lähde: SBA
Hän huomautti, että Anshar-papitar työskenteli hänen kanssaan tuodakseen massatietoisuuteen ideoita ”pyhästä soturista” ja ”pyhästä feminiinisyydestä”, ja että hän opettaa miten saavuttaa ne.
Wilcockilla on myös ollut shamaanikohtaaminen Olmec-ryhmän kanssa, jotka aiemmin asuivat Etelä-Amerikassa ja lähtivät mystisesti pois, kuten Mayat, vuosisatoja sitten. Shamaanikohtaaminen tapahtui samana päivänä kuin Goodella oli oma kokemuksensa Mican kanssa, joka on kuvannut itseään Olmecien jälkeläiseksi, joka on palannut kotimaailmaansa vapauttamaan sen negatiivisten tahojen kontrollista.
Aiemmin Goode on kuvannut muita maailmoja, jotka ovat negatiivisten tahojen kontrollissa. jotka käyvät läpi planetaarisen vapautusprosessin, joissa henkilöillä on roolit kuten Eenokin kirjassa on kuvattu Raamatussa, missä toimitaan välittäjänä konfliktin molempien osapuolten välillä.
Goode aloitti esityksensä tunnustamalla hänen ja Wilcockin informaation toisiansa täydentävän laadun, jossa jumalallinen feminiinisyys pitää tasapainottaa osana ylösnousemusprosessia.
Hän sanoi, että sinisillä olennoilla, joiden kanssa hän oli alunperin ollut yhteydessä ja jotka kuljettivat hänet planeetan ulkopuolelle, ei ollut teknologiaa vaan he olivat korkeamman ulottuvuuden olentoja jotka voivat morffautua monenlaisiin muotoihin eri tarkoituksia varten.
Goode kuljetetaan pois planeetalta sinisessä pallossa. Kuva: SBA
Goode kuvasi avaruusohjelmaan liittymisen kun hänet identifioitiin kuusivuotiaana erikoisista geneettisistä ominaisuuksista, ja hänet otettiin mukaan ohjelmaan hänen koulussaan. Hänelle myöhemmin annettiin paljon koulutusta avaruusohjelmaa varten seuraavan kymmenen vuoden ajan. 16-vuotiaana lukioiässä hän oli joululomalla koulusta, kun hänet muodollisesti vietiin avaruusohjelmaan mukaan. Hän joutui allekirjoittamaan paperit vaikka alaikäisen on laitonta liittyä armeijan palvelukseen.
Goode sitten vaihtoi aihetta tuoreempiin aiheisiin ja puhui Sigmundin kuukomennon operaatiosta. Sigmund oli hänen entinen armeijan abduktiohenkilö salaisesta avaruusohjelmasta, jota pyöritti ilmavoimat/DIA/NRO/NSA, joka lopulta liittyi avaruusohjelmien allienssiin jonka parissa Goode on työskennellyt sitten vuoden 2015. Sigmund oli vahvistanut Gooden todistuksen oikeellisuuden ja tajunnut, että syvävaltio oli huijannut avaruusohjelmaa koskien muiden ohjelmien olemassaoloa ja niiden kehittyneitä teknologioita.
Goode kuvasi miten sähkömagneettinen pommi, joka vapauttaisi lyhyen kuolettavan säteilypurkauksen, asetettiin huoneen kattoon ja räjäytettiin, kun Sigmund ja muut tapaamiseen osaa ottaneet tapettiin ilman minkäänlaista vauriota LOC:lle.
Goode jatkoi mainitsemalla joitain korkea-arvoisia Maa-allianssin lähteitä, vanhempia upseereita joiden kanssa hän on työskennellyt, jotka David Wilcockille, Jordan Satherille ja minulle on esitelty. Voin vahvistaa, että olen tavannut korkea-arvoisen sotilastiedustelu-upseerin NATO-maasta, jonka Goode esitteli minulle, ja jonka kanssa kävin keskusteluja.
Kykenin saamaan selville hänen sotilasarvonsa kenraalina, mutta minua on pyydetty olemaan paljastamatta enempää hänen identiteetistään. Sen mitä voin kertoa on, että kenraali oli vakuuttunut Gooden salaista avaruusohjelmaa koskettavasta informaatiosta, ja hän aktiivisesti auttoi tätä keräämään tiedustelutietoa, joka tukisi hänen tehtäväänsä.
Goode huomautti, että henkilöt jotka antoivat hänelle kaksi puolustustiedustelun referenssidokumenttia, kykenivät tulostamaan dokumentit suoraan DIA:n tietokannasta. Tämä oli merkittävä ele, sillä se näytti että hänen kontakteillaan on edelleen ne turvaluokitukset, joita vaaditaan pääsyyn erittäin salaisiin dokumentteihin.
Se seikka, että Goode oli ensimmäinen joka julkisesti julkaisi nämä dokumentit, on merkittävää, sillä se auttaa varmistamaan hänen statuksensa aitona sisäpiiriläisenä, jota DIA:n henkilökunta auttaa paljastamaan avaruusohjelmat.
Gooden mukaan QAnon on tiedusteluoperaatio, jota Maa-allianssi tukee (maailman armeijoiden valkohatut). Tämä viittaa siihen, että jossain kohtaa tulevaisuudessa QAnon tulee puhumaan lisää aiemmista postauksista, jotka liittyivät salaisiin avaruusohjelmiin ja maan ulkopuoliseen elämään.
Goode kuvasi samankaltaisuuksia hänen kontaktikokemustensa sekä Eenokin kokemusten välillä — joka oli patriarkka ennen Suurta Tulvaa. Hän huomautti, että tämänkaltainen katastrofinen tapahtuma on jotain mikä tapahtuu jokaisen syklin päätteeksi. Nämä syklit kuvataan Yhden Lain kirjasarjassa, jossa planeetan populaatiolla on mahdollisuus ylösnousta 25 tuhannen vuoden periodin jälkeen.
Kirjassani Antarctica’s Hidden History selitän joitain Gooden ja Eenokin välisiä samankaltaisuuksia, ja sen miten nämä liittyvät avaruusolentojen sivilisaatioihin, jotka valitsevat työskennellä henkilöiden kanssa Lopun Aikojen skenaariossa planetaaristen tapahtumien silminnäkijänä.
Hän painottaa, että salaisten avaruusohjelmien ja Maan ulkopuolisen elämän täydeltä paljastamiselta ei voida välttyäjohtuen paljastuksista, jotka ovat jo tähän mennessä tapahtuneet Gooden ja muiden todistuksien kautta. On yksinkertaisesti liian monta ihmistä, jotka kysyvät kysymyksiä tukikohdista Marsissa, Maan ulkopuolisesta elämästä, laivaston avaruusohjelmasta jne., jotta rajoitetun paljastuksen skenaario toimisi, niinkuin syvävaltio on sen alunperin visioinut.
Goode esitti, että vaikka hän pyrkii olemaan niin uskollisesti tarkka kuin mahdollista näistä tapahtumista ja kontaktikokemuksista raportoidessaan, hänen informaationsa vaikuttaa hänen henkilökohtaiset havaintonsa ja vääristymänsä. Tämä heijastelee sitä mitä Yhden Lain materiaali sanoo Ra:n välittämästä informaatiosta.
Hän vakuutti, että Maapallo on sekoituspiste suuresti erilaisille kolmannen tiheyden sieluille, jotka matkaavat tänne monien eri tehtävien ja tarkoitusten vuoksi. Inkarnaatio Maapallolle on kiihdytetty mahdollisuus yksittäisille sieluille ylösnousta planeetan, Maapallon, käydessä läpi omaa ylösnousemusprosessiaan.
Goode kuvasi entistä super-Maata “Maldekia”, jonka jäänteet nykyään muodostavat asteroidivyöhykkeen Marsin ja Jupiterin välillä. Hän huomautti, että suuri osa Maldekin tuhoutumisesta johtui Auringon toiminnasta ja sen välähdyksestä/mikronovasta.
Merkittävä lukumäärä maldekilaisia pakeni Kuuhun (joka oli Maldekin kiertolainen ennen sen tuhoutumista), joka tämän jälkeen siirtyi tänne pakolaisaluksena. Goode huomauttaa, kuitenkin, että suurin osa maldekilaisista kuoli, ja heidät siirrettiin tänne kuoleman ja reinkarnaation prosessin avulla.
Goode painotti, että Maapallo on historiallisesti ollut pakolaisplaneetta entisten Maldekin ja Marsin populaatioille, jotka olivat joutuneet pakenemaan planeetan laajuisia katastrofeja. Hän myös sanoi, että Maa on ollut pakolaisplaneetta monille Maan ulkopuolisille roduille historian mittaan. Olmecit ja Mayat ovat esimerkkejä Maan ulkopuolisista sivilisaatioista, jotka pakenivat Maapallolle oman kotimaailmansa tuhoa tai tyranniaa, ja lopulta he palasivat.
Kuva salaisen avaruusohjelman Maya-edustajista. Kuva: SBA
Hän sanoi, että Mayat viettivät tuhansia vuosia Maassa ennen kotiinpaluutaan. Kaikki puhdasveriset Mayat palasivat takaisin kotimaailmaansa, ja he jättivät taakseen sekaveriset. Tämä ryhmä on nykyinen Keski-Amerikan natiivi Maya-populaatio.
Gooden informaatio sivuaa monien alkuperäiskansojen traditioita, mukaanlukien alkuperäisten hawaijilaisten, jotka uskovat polveutuvansa tähtikansoista kuten Seulaset, jotka vierailivat täällä, perustivat sivilisaation, ja sitten mystisesti katosivat.
Goode huomautti, että Planeettojen Liitossa on arviolta 60 ihmisen kaltaista avaruusolentojen rotua, jotka ovat olleet suoraan yhteydessä ihmiskunnan kanssa. Suurin osa näistä näyttää ulkoisesti monikulttuurisilta, ja vain harvat ovat valkoihoisia.
Hän tapasi näiden eri avaruusolentojen ryhmien edustajia kun hän toimi salaisen avaruusohjelman palveluksessa intuitiivisena empaattina Liiton tapaamisissa.
Hän puhui niistä 22 geeniohjelmasta, joita nämä 60 ihmisen kaltaista avaruusolentojen rotua ovat pyörittäneet. Ne ovat olleet toiminnassa arviolta 500 tuhatta vuotta. Goode esitti, että nämä ovat kilpailevia ohjelmia toistensa kanssa, ja että avaruusolennot sabotoivat toisten ohjelmia luomalla viruksia, sotia ja muita keinoja haitata kilpailevia geeniohjelmia. Planeettojen Liitto on edustava elin, joka historiallisesti on säännellyt eri avaruusolentoryhmittymien käyttäytymistä, jotka näitä ohjelmia toteuttavat.
Hän painotti, että geeniohjelmat ovat sosiaalisen ehdollistamisen taki vahvasti siiloutuneet, jotta ne pysyisivät toisistaan erillään. Tekijät kuten uskonnolliset/henkiset uskomukset, kulttuurin käytännöt, genetiikka, jne. ovat kaikki käytössä etnisten ryhmien erottelemiseksi toisistaan planeetalla.
Goode puhui myös lisää aiemmasta paljastuksesta, jonka hän oli tehnyt. Seuraavan aurinkovälähdystapahtuman jälkeen ihmiskunta tulee ottamaan täyden vastuun omasta evoluutiostaan. Tämä viittaa siihen, että huolimatta laajalle leviästä tuhosta, ihmiskunnasta ja sen infrastruktuurista tulisi selviämään tarpeeksi suuri osa niin, että voimme ottaa paikkamme galaktisen yhteisön täysivaltaisena jäsenenä.
Goode luonnosteli sitä miten “osittainen paljastusprosessi” toteutuisi USA:n avaruusvoimien perustamisen myötä. Avaruusvoimien pääasiallinen tavoite on paljastaa lentävien kolmioiden, lentävien neliöiden ja stealth-avaruusasemien olemassaolo, joita on salaa rakennettu ja otettu käyttöön MIC-avaruusohjelmassa. Eräs minun lähteeni, JP, on valokuvannut joitain näistä, jotka ilmavoimien henkilökunta on rohkaissut paljastamaan.
Space Force mahdollistaa ilmavoimien ottaa mukaan armeijan teknologioita, joita avaruuteen on otettu käyttöön, yhden auktoriteetin alaisuuteen. Tästä huolimatta Gooden mukaan tämä tulee olemaan osittainen paljastus, sillä laivaston Solar Warden -ohjelma ei ole tässä mukana.
Hän vakuutti, että Antarktiksella olevat sivilisaation rauniot tullaan paljastamaan osana paljastusprosessia. Lopulta nämä rauniot tullaan yhdistämään avaruusolentoihin, jotka saapuivat tänne emoaluksilla, joihin Goode on aiemmin viitannut termillä Esi-Adamiitit.
Hän huomautti, että 13 illuminatin verilinjaa yrittävät identifioida itsensä Antarktikselta peräisin olevien avaruusolentojen geneettisiksi perillisiksi. Hän uskoo, että tämä yhteys suurelta osin on fiktionaalinen ja että eliitille on valehdeltu heidän geeniperimästään. Yhtä kaikki, globaali eliitti on hyväksynyt sellaiset valheet, koska se erottaa heidät tavallisesta rahvaasta, ja auttaa heitä oikeuttamaan heidän poliittisen ja taloudellisen dominanssinsa.
Lisäksi Goode sanoi, että muinaisen sivilisaation, joka on hautautunut mereen Australian ja Etelänapamantereen väliin, tullaan myös paljastamaan. Nämä sivilisaatiot muodollisesti sijaitsivat saarilla, jotka ovat vajonneet mereen viimeisen suuren tulvan aikaan noin 9600 eKr.
Goode sanoi, että hän näki joitain kaikuluotauskuvia sivilisaatiosta Etelänapamantereen ja Etelä-Amerikan välissä. Sukellusveneiden kehittynyttä kaikuluotausta on käytetty hankkimaan yksityiskohtaisia kuvia raunioista, joita tieteilijät ovat tarkastelleet.
Hän sanoi, että uudet sisäpiiriläiset saavat tällä hetkellä opastusta paljastusta varten muinaisista sivilisaatioista, joita löytyy Grand Canyonista. Goode kuvasi maanalaiset kaupungit sekä avauusolentojen artifaktit, jotka tulevat tukemaan Hopien ja Zunien perinteisiä tarinoita. Sisäpiiriläiset puhuvat avaruusolentojen ruumiiden löytämisestä, jotka sopivat Hopi/Zunien kertomukseen Ant-kansasta.
Goode tiivisti hänen aiemmat paljastuksensa Marsista löydetyistä raunioista, joihin kuuluu myös pyramideja. Hän vakuutti, että Marsissa on tällä hetkellä elämää kasvien ja eläinten muodossa. Kaikkein tärkeimpänä hän huomautti, että salaisen avaruusohjelman tieteentekijät ovat löytäneet jäänteitä aurinkovälähdystapahtumasta Marsissa.
Kyselytunnun aikaan hän kuvasi sitä miten salaisen avaruusohjelman tieteentekijät saivat tietää mikronovan legendoista, jotka kertovat tapahtumasta joka on tuhonnut suuren osan aurinkokuntaa syklisesti. Salainen avaruusohjelma lähetti tehtävän vahvistamaan tämän ja löysi todisteita Marsista ja Kuusta.
Valmistellakseen ihmiskuntaa shokkiuutisiin siitä, että Aurinko periodisesti tuottaa suuria välähdyksiä (mikronova), jotka pyyhkivät kaiken sivistyksen eri planeetoilta, NASAn kanssa saatiin lähetetyksi alus etsimään Kuuhun ”mustaa lasia”. Tämä on jäänteitä suuresta plasmapurkauksesta, joka on vahvasti vaikuttanut Kuuhun ja Marsiin aiempien aurinkovälähdysten aikaan.
Tieteelliset tutkimukset ovat myös löytäneet mustaa lasia Kuusta, joka on jäänteitä jättiläismäisistä Auringon koronamassapurkauksista.
Kaikkein tärkeimpänä Goode esitti, että kollektiivinen tietoisuutemme voi vaimentaa sitä miten aurinkovälähdys tapahtuu. Hän painottaa, että meillä on valta vaikuttaa ympäröivään todellisuuteemme omilla ajatuksillamme. Täten massatietoisuutemme voi vaikuttaa Aurinkoon sen käydessä läpi välähdystapahtumaa. joka tulee tapahtumaan suhteellisen lyhyessä ajassa.
Henkilökohtaisessa keskustelussa hän sanoi, että aikaikkuna tälle tapahtumalle on arviolta 13 vuotta. Se tulisi tapahtumaan auringon aktiviteetin minimissä, kun Auringon heliosfääri olisi tarpeeksi heikko aurinkovälähdyksen käynnistymiselle kosmisista aalloista. Nykyinen aurinkosykli 24 on siirtymässä sen minimiinsä, jonka on ennustettu alkavan arviolta 2019/2020, ja tämä aikaikkuna loppuisi seuraavan aurinkominimin myötä (joka aloittaa syklin 26) joskus vuonna 2031/2032.
Auringonpilkkujen ja kosmisten säteiden välinen suhde
Hän sanoi, että aurinkovälähdyksen jälkeen tulee olemaan suuri tietoisuuden muutos planeetalla. Auringosta lähtevä sähkömagneettisen plasmaenergian seinämä saa aikaan ylösnousemuksen, mikä on Gooden mukaan tietoisuuden laajentumista.
Tämä tekee paljon helpommaksi ihmiskunnalle ratkaista ikuisuuden vanhat ongelmansa. Tämä kirjaimellisesti aloittaa tuhatvuotisen rauhan ajan Maapallolla. Hän sanoo, että tämä prosessi tapahtuu jokaisella planeetalla, joka käy läpi ylösnousemusprosessin.
Goode esittää, että kaikki teknologia tulee tuhoutumaan aurinkovälähdyksessä Ansharin hänelle näyttämällä aikajanalla. Tällä aikajanalla avaruusolennot näyttäytyvät ihmiskunnalle suurin joukoin. Monet aurinkovälähdyksen aikaansaamissa katastrofeissa kuolevat kierrätetään toisille planeetoille.
Hän painottaa sen tärkeyttä, että tekee valmisteluja aurinkovälähdystä varten, sekä fyysisiä että henkisiä. Goode mainosti “preppaajien” suosituksia elää vuoristoalueilla, kaukana matalista merialueista, ja että on tarpeeksi ruokaa ja vettä joiden avulla selvitä sähköverkon romahduksesta. Hän esitti, että henkiset valmistelut ovat kaikkein tärkeimmät, ja että se vaikuttaisi suoraan siihen miten aurinkovälähdys itsessään tulisi toteutumaan.
Luento 2 – huhtikuun 11. 2019
Gooden toinen esitys Cosmic Waves -seminaarissa keskittyi informaatioon, jota hän oli saanut koskien Lopun Aikojen ennustusta, ja sitä mitä hänelle olivat eri avaruusolentojen rodut näyttäneet mahdollisista katastrofaalisista tapahtumista liittyen eri historiallisiin Maan ja Auringon sykleihin.
Goode aloitti ensin tunnustamalla David Wilcockin ja minut hänen salaisen avaruusohjelman paljastuksensa tukemisesta, huolimatta eri tahoilta tulevasta painostuksesta. Wilcock erityisesti on ollut paljon häirinnän ja rahallisen painostuksen kohteena, jotta hän sanoutuisi irti Goodesta, mutta hän on kieltäytynyt kaikista rahallisista insentiiveistä tehdä niin. Omassa tapauksessani olen saanut paljon painostusta jättää Goode ja hyväksyä rajoittuneempi narratiivi salaiselle avaruusohjelmalle niiden taholta, jotka ajavat tiedeperustaista ufologiaa, joka sivuuttaa sisäpiiriläisten todistukset.
Goode sitten kävi esityksensä pääaiheen kimppuun koskien lopun aikojen ennustusta. Hän aloitti huomauttamalla, että hänen isoisänsä oli pappi, joka oli puhunut Lopun Ajoista, ja että monia ilmestyksiä tulisi tapahtumaan näinä aikoina. Goode määriteli “maailmanlopun” suurena ilmestyksenä, jonka voimme ymmärtää modernein termein täytenä UFO-paljastuksena.
Hän huomautti, että planeetan sivilisaation tuhoavan aurinkovälähdystapauksen aikaan on kosmisen lain alaisuudessa avaruusolennoille sallittua avoimesti paljastaa itsensä ja olla kanssakäymisessä populaation kanssa.
Goode viittasi hindujen, buddhalaisten, muslimien ja kristittyjen profetioihin, jotka viittaavat massiiviseen aurinkovälähdykseen lopun aikoina. Lisäksi hän viittasi Hopien profetiaan Sinisestä Tähdestä (Kachina), joka tulee edeltämään suurta Aurinkoon liittyvää.
NASA on luotu tutkimaan massiivista Auringon katastrofia, Goode sanoo. Lajin jatkuvuus on porkkana, jota on käytetty tuomaan yhteen eri alojen tieteellistä tutkimusta mahdollisen aurinkovälähdystapahtuman / mikronovan tapahtuessa, joka voisi pyyhkiä niinkin paljon kuin puolet planeetan populaatiosta ja infrastruktuurista.
Tieteilijät puhuvat nyt aurinkominimistä — jolloin auringonpilkkuaktiviteetti on heikointa, ja näin aurinkotuulien ja heliosfäärin antama suoja kosmisia säteitä vastaan on heikoin — kuten kaikkein todennäköisimmän massiivisen aurinkotapahtuman aikaan. Tällä hetkellä olemme aurinkosykli 24:n lopulla, ja odotamme syklin numero 25 alkua.
Tieteilijät epätoivoisesti yrittävät ennustaa sen milloin auringon minimi alkaa, jotta he voisivat paremmin ymmärtää sitä aikaikkunaa, jolloin mikronova on kaikkein todennäköisimmin tapahtumassa.
Goode viittasi geofyysisten napojen siirtymään, joka Marsista on jokin aika sitten havaittu.
Kaikki suuret maat, joilla on avaruusteollisuutta, ovat päättäneet antaa osuuden bruttokansantuotteestaan monikansalliselle salaiselle avaruusohjelmalle, jota Goode on aiemmin nimittänyt “Globaaliksi Galaktiseksi Kansainliitoksi”. Elokuva 2012 oli pehmeän paljastuksen aloite, sillä se näytti monikansallisen yhteistyön jolla yritetään säilyttää laji rakentamalla massiivisia arkkeja, ja se miten tämä kaikki on pidetty salassa ihmiskunnalta.
Triljoonia dollareita menee vuosittain monikansallisen avaruusohjelman rahoittamiseen ja massiivisten alusten rakentamiseen, Goode sanoo.
Hän selitti, että toiset tähtijärjestelmät ovat kokeneet aurinkovälähdyksiä, jotka ovat vaikuttaneet heidän planetaarisiin järjestelmiinsä. Goode sanoo, että jättiläismäiset sähkömagneettiset filamentit (eli Birkeland-virtaukset), jotka kytkevät eri tähdet Kosmiseen Verkkoon, luovat takaisinkytkentäluupin, joka liipaisee muita tähtiä, mm. oman Aurinkomme, kokemaan aurinkovälähdyksen.
Sähköisen Universumin malli on se, jota eri avaruusohjelmat pitävät tarkimpana, ja konseptit kuten “pimeä aine” ja “pimeä energia”, joita on käytetty selittämään standardimallin puutteita universumin massan ymmärtämiseksi, tullaan pian osoittamaan vääriksi.
Salaisen avaruusohjelman tieteilijät ymmärtävät, että jokaisen eri tähden välillä on energeettinen suhde jättiläismäisten filamenttien kautta. Avaruusohjelma käyttää tätä energeettistä suhdetta matkaamaan ympäri galaksia.
Goode esittää, että kosminen verkko, joka koostuu jättiläismäisistä filamenteista tähtien välissä, on tärkeällä tavalla yhteydessä ihmistietoisuuteen. Tietoisuus on kytkeytynyt samalla tavoin kuin nämä sähkömagneettiset filamentit.
Hän sanoo, että meitä totutellaan sähköisen universumin malliin ihmiskunnan valmistelemiseksi vastaanottamaan uusia teknologioita, jotka pian esitellään yhdessä avaruusohjelman paljastamisen kanssa.
Hän ennustaa, että kosmiset säteet pian osuvat yhä enemmän Maahan, mikä saa aikaan suuria maanjäristyksiä. Supertulivuoret kute Yellowstone todennäköisesti liipaistaan kosmisilla aalloilla, jotka saapuvat planeetallemme auringon minimin ja Maapallon heikkenevän magnetosfäärin takia.
Goode lainasi Aatamin ja Eevan dokumenttia, josta puhuttiin Ben Davidsonin Earth Catastrophe Cycle -sarjassa. Tieteentekijät esittävät, että aina 200,000 – 300,000 vuoden välein Maapallon fyysiset navat kääntyvät. Navat yrittivät kääntyä 40 tuhatta vuotta sitten, mutta eivät onnistuneet.
Hän sanoo, että navat siirtyivät 11 tuhatta vuotta sitten. Tämä vastaa Atlantiksen katastrofia 9600 eKr.
Esi-Adamiittien sivilisaatio, jota Goode aiemmin kuvasi, laskeutui Etelänapamantereelle 55,000 vuotta sitten, ja joka on sen jälkeen perustanut erittäin teknologisesti kehittyneen sivilisaation, jolla on siirtokuntia ympäri planeettaa (Atlantis), koki katastrofaalisen tapahtuman ennen sitä tapahtumaa joka tuhosi Atlantiksen. Hän vahvisti, että tämä on tapahtumassa uudelleen.
Hän lainasi vuoden 1986 tieteellistä tutkimusta, jonka on julkaissut Royal Astronomical Society ja kirjoittanut professori James Deardorff otsikolla “Mahdollinen Maan ulkopuolinen strategia Maapallolle”, joka tarkasti kuvaa sitä miten avaruusolennot ovat valinneet työskennellä yksittäisten kontaktihenkilöiden kanssa optimitapana vaikuttaa planeettamme evoluutioon.
Galaktisen Superaallon teorian, Goode selittää, julkaisi Paul LaViolette vuonna 1983. Eri salaisen avaruusohjelman faktiot alkoivat tarkastella tätä evidenssiä vuonna 1987, ja he ovat lähettäneet tutkimusryhmiä tutkimaan aurinkokuntaamme lähestyvää energian seinämää.
Goode kuvasi sitä miten saapuvat kosmisen aallot vaikuttavat ihmisiin tiedetehtävissä. Ihmiset, jotka ovat tempperamentiltaan rentoja, muuttuvat vieläkin rennommiksi, kun taas tempperamentiltaan kireät muuttuvat aggressiivisiksi ja väkivaltaisiksi. Tämä johti ideaan ”Lopun Aikojen hulluudesta”, joka tulee Gooden mukaan vain lisääntymään, kuten on ennustettu eri uskonnollisissa ja alkuperäiskansojen traditioissa.
Eri avaruusohjelmat tietävät, että aurinkokuntamme on siirtymässä tähän galaksin osaan. Hän huomauttaa, että aurinkomme, kosmisten aaltojen ja muiden tähtijärjestelmien välillä on linkki kosmisen verkon kautta.
Goode vakuutti, että jättiläismäiset Siniset Pallot ovat viime aikoina avustaneet energioiden puskuroinnissa näistä kosmisista aalloista, aivan viime päiviin asti. Ne ilmaantuivat ensi kerran 1930-luvulla, ja ne puskuroivat aurinkokunnan energioita tuolloin, mikä olisi muuten voinut johtaa sellaiseen Auringon käyttäytymiseen johon ihmiskunta ei ole valmistautunut. Hän uskoo, että ihmiskunta olisi tuhoutunut jos siniset pallot eivät olisi puskuroineet kosmisia ja Auringon energioita.
Mandela-efekti, Gooden mukaan, viittaa moniin eri aikalinjoihin jotka ovat yhdistymässä meidän aikanamme. Eliitti loi nämä aikalinjat halutessaan muuttaa ihmiskunnan historiaa, mutta ne ovat tuomittu epäonnistumaan, sillä aika on elastista.
Goode kuvasi sitä mitä Ansharit näyttivät hänelle. Asteroidi, tai mahdollisesti koronamassapurkaus, osuu Maan ilmakehään juuri ennen napasiirtymää, tsunameita, äärimmäisiä tuulia ja globaaleja tulipaloja. Vaikutus esiintyy Tyynen valtameren yllä, mikä luo keskikokoisen tsunamin, ja se on merkkinä siitä mitä on tulossa. Sitten hän näki tähtiä tulevan taivaalta, jotka olivat itse asiassa avaruusolentojen aluksia, jotka saapuvat auttamaan pinnalla elävää populaatiota.
Avaruusolennot ovat vedonneet eri avaruusohjelmiin edistyneen teknologiansa jakamiseksi lopun ihmiskunnan kanssa, jotta maksimoitaisiin tulevasta aurinkovälähdystapahtumasta selviävien ihmisten lukumäärä. Tämä auttaa selittämään sen miksi USA:n ilmavoimien avaruusohjelma on sallinut näyttää yhä enemmän sen antigravitaatioalusta julkisesti.
Goode käytti jonkin aikaa kertoakseen miten ihmiskunta voi itse valmistautua aurinkovälähdykseen. Hän sanoo, että meidän tulee paastota ja puhdistaa keho raskasmetalleista niin, että me emme reagoi lisääntyvään auringon plasmaan, joka puskee planeetallemme. Spontaanit tulipalot ovat hyvin mahdollisia aurinkovälähdyksen aikaan johtuen eri metallien kertymästä kehoihimme.
Hän suositteli kasviksia kuten selleri, varsiselleri, korianteri, lehtikaali, jne. kehon puhdistukseen. Kasvisruokavalio auttaa myös puhdistamaan kehoa ja on muutenkin puhtaampi.
Lisäksi meidän tulee selvittää karmamme ja traumamme anteeksiannolla ja sisäisellä työllä. Tämä on erityisen tärkeää negatiivisten emootioiden takia, jotka ovat varastoituneet kehoomme massaksi, joka reagoi Auringon aktiivisuuteen ja kosmisiin säteisiin. Hän painottaa, että tulevat kosmiset energiat saavat aikaan sen, että tuomitsemme itseämme, joten kannattaa alkaa harjoittaa anteeksi antamista itselle ja muille.
Hän puhui joistain muista lisätavoista, millä voimme fyysisesti ja mentaalisesti valmistautua aurinkovälähdyksiin: olla pelkäämättä; mennä mukaan massameditaatioihin; ja rakentaa nykyverkosta irti olevia (off-grid) yhteisöjä. Hän mainitsi korkealla olevat vuoristoalueet kuten Boulder, Colorado ja Ozark-vuoret hyvinä paikkoina joissa selviytyä tulevista maanmuutoksista.
Kyselytunnilla Goode kuvasi sitä miten zululta näyttävät asukkaat planeetalta, jossa harjoitetaan shamanismia, eivät koskaan tulleet liskojen valloittamiksi, ja he kykenivät tietoisesti romauttamaan fyysiset kehonsa ja käyttämään mikro-madonreikiä kehoissaan matkustamaan minne vain halusivatkin. Tämä oli esimerkki siitä miten voi oppia käyttämään fyysistä kehoaan tähtiporttina, jotain mistä olen puhunut aiemmin omassa esityksessäni. Aurinkovälähdystapauksen jälkeen ne, jotka ovat riittävästi nostaneet tietoisuuttaan ja kehittäneet kykyjään, tulevat kykenemään käyttämään omaa fyysistä kehoaan samalla tavalla tähtiporttina.
Vastauksena kysymykseen QAnonista Goode sanoi, että hän saa samat briiffaukset kuin mitä QAnon-kanavalla, ja että hän saa myös briiffejä QAnon-koodeista. Kuten aiemmin mainittua, Goodea ohjeistaa ryhmä armeijan tiedustelu-upseereita, joista eräs on NATO-maan kenraali jonka tapasin vuonna 2017.
QAnon on suoraan sidottu presidentti Trumpiin, ja kolmeen kenraaliin, jotka taivuttelivat hänet ryhtymään presidentiksi. Vaikka kenraalit ovat eläkkeellä, heillä on silti vahvat siteet sotilastiedusteluyhteisöön. Goode sanoo, että hän on ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat olleet suoraan kytköksissä QAnoniin pitkän aikaa.
Julkaistaan tässä muutama artikkeli tiedustelupalveluista ja niiden roolista yhteiskunnassamme ja tietojen salailussa. Tapani Koivula kirjoitti Suomen UFO-tutkijoiden UFO-raportti -julkaisussa numerolla 22-23 siitä miten Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli äärimmäisen paranoidi kaikkea tiedustelutoimintaa liittyvää kohtaan. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena kertoa yleisesti siitä miten Rauni-Leenan luulot tiedustelupalveluja kohtaan ovat jossain mielessä faktoihin perustuvia.
Tapani Koivula kirjoitti UFO-raporttijulkaisussa nro. 22-23:
Tapani Kuningaskin huolestui 1990-luvun lopulla Rauni-Leenan salaliittoväitteistä. Rauni-Leena oli mukana elvyttämässä Iso-Syötteen ufoseminaareja vuonna 1997. Muita aktivisteja seminaarissa olivat Suomen Ufotutkijat sekä Helsingin Ufoyhdistys — Interplanetaristit. Kaikkien yllätykseksi Rauni-Leena karkasi seminaarista ennen ufopaneelia, saatuaan selville, että Syötteen hotelli on salaisen palvelun koulutuskeskus… Ja Suomen kaupungeissa katuvaloihin oli muutettu infrapunasäteilijät ihmisen aivotoiminnan hämärtämiseksi. Tapanin aloitteesta erilaisten rajatiedon tilaisuuksien järjestäjät pitivät palaverin Ekbergin kahvilassa Helsingissä. Yritimme tehdä sopimuksen, että sekä Rauni-Leenan että koko rajatiedon suojelemiseksi skeptisiltä toimittajilta Rauni-Leenaa ei kutsuttaisi esitelmöijäksi vähään aikaan. Kokouksessa oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo ehtineet kutsua hänet puhujaksi, eivätkä halunneet perua tilaisuutensa yleisömagneettia.
Itse olen aina kannattanut suvaitsevaisuutta ja erilaisten mielipiteiden sallimista. Yllättäen Rauni-Leena oli saanut tietää palaveristamme. Lisäksi hän väitti saaneensa avaruusolennoilta automaattikirjoituksella tiedon, että minä olin salaisen palvelun maksettu agentti. Niinpä hän sanoi ystävyytemme irti. Kun kyseinen automaattikirjoitus oli tullut, paikalla oli ollut Rauni-Leenan paras rajatiedon ystävätär, jonka kanssa ystävyyteni on jatkunut ensi kohtaamisestamme lähtien 1990-luvulta alkaen, ja jatkuu edelleen. Hän oli saanut tarkistaa tekstin, mutta todellisuudessa siinä ei ollut sanaakaan minusta. Myös toisen suomalaisen, erään kontaktihenkilön ja reiki-kouluttajan, Rauni-Leena oli leimannut maksetuksi agentiksi. Täytyy sanoa, että minun oli vaikea ymmärtää hänen jatkamisensa myös Ultrapäivien kassamagneettina. Kun kysyin sitä järjestäjiltä, hekin vetosivat siihen, että ”yleisö haluaa”. Siis esitelmöijiksi valitaan sen mukaan kuin he tuovat rahaa, olivat väitteet kuinka vainoharhaisia ja pelottelevia tahansa? No, en suinkaan hylännyt upeita Ultrapäiviä yhden ristiriidan vuoksi. Viiden vuoden ajan olen järjestänyt Ultrapäivillä ufoiltoja, useimmiten Olli Pajulan kanssa.
(…)
On aikamoinen mysteerio, kuinka vapaasti Rauni-Leena sai toimia sekä Suomessa että ulkomailla hurjine ja pelottavine väitteineen ilman, että sitä suoranaisesti estettiin. Hän tosin joutui samanlaiseen CIA:n uhkailuun, kuten esimerkiksi englantilainen ufotutkija Anthony Dodd. Moni, joka olisi voinut kiistää Rauni-Leenan pahimmat väitteet, vaikeni julkisuudessa. Näitä olivat Tapani Kuninkaan ohella Pekka Suominen ja john E. Mack, jopa James Hurtak. Monet tietysty vetävät tästä sen johtopäätöksen, että minä olen ollut väärässä kritisoidessani Rauni-Leenaa. Itse koen, että kyseiset henkilöt kokivat aiheen liian kiusalliseksi ja mieluummin vaikenivat. Voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, poikettiinko rehellisen totuuden tieltä, kun suvaitsevaisuuden ja yleisömenestyksen nimissä sallittiin Rauni-Leenan vainoharhaisimmatkin väitteet (1997-2015). Onko IsoSyötteen hotelli Syötekeskus edelleenkin salaisen palvelun koulutuskeskus — koska parvekkeilla on sadeveden poistoreikiä, tai naisten vessojen käsienpesualtaista tulee myrkkykaasuja? Tai minä olen suurvaltojen maksettu agentti?
1950-luvun alussa eräs tietty ryhmä henkilöitä alkoi julkisesti esittää väitteitä suorasta fyysisestä kontaktista ‘ihmisiltä näyttävien’ eri Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa. Nämä ‘kontaktihenkilöt’ väittivät saaneensa tietoa Maan ulkopuolisista kehittyneistä teknologioista, filosofisista uskomuksista ja heidän pyrkimyksistään avustaa ihmiskuntaa muuttumaan osaksi galaktista yhteiskuntaa jossa avoin kontakti muiden planeettojen sivilisaatioiden kanssa tapahtuisi. Kontaktihenkilöt kuvasivat avaruusolentoja hyväntahtoisiksi, erittäin kunnioittavaisiksi ihmisten vapaata tahtoa kohtaan sekä olevansa muinaista sukua ihmiskunnalle (näin he saivat nimen “avaruusveljet”). Lisäksi kontaktihenkilöt paljastivat, että avaruusolennot, jotka olivat monissa tapauksissa erottamattomasti ihmisen näköisiä, olivat salaa integroituneet ihmiskuntaan. [2] Heidän tavoitteenaan oli paremmin sopeuttaa itsensä eri kansallisiin kulttuureihin ja/tai osallistua koulutusohjelmaan jolla valmistella ihmiskunta galaktiseen statukseen. Kontaktihenkilöt alkoivat levittää kansalle tietoa heidän kokemuksensa luonteesta ja heidän kontaktin aikana saamistaan tiedoista.
Kontaktihenkilöiden paljastama tieto on kiistämätön kansallisen turvallisuuden kriisi poliittisille päättäjille USA:ssa ja muissa suurissa valtioissa. Tämä kriisi syntyy kahdesta pääelementist. Ensinnäkin kehittyneet avaruusalukset ja teknologiat, joita Maan ulkopuolisilla sivilisaatioilla on, ovat paljon sofistikoituneempia kuin kehittyneimmät lentokoneet, aseet ja kommunikaatiojärjestlemät kansallisvaltioiden hallituksilla. Tämä on kiireellinen teknologinen ongelma, joka vaatii laajoja kansallisia resursseja joilla sillata yhteen teknologinen juopa avaruusolentoihin. Se on johtanut toiseen Manhattan-ohjelmaan, jonka olemassaolo ja salainen rahoitus on tiedossa vain niillä, joilla on “tarve tietää.” [3] Manhattan II, yhtessä todisteiden kanssa avaruusolentojen vierailuista ja teknologioista, pidettäisiin salassa kansalta ja medialta sekä suurimmalta osalta valittuja kansanedustajia.
Toiseksi Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ottivat yhteyttä yksityishenkilöihin, ja jotkut heidän edustajistaan jopa integroituivat ihmiskuntaan. [4] Tämä oli rohkaisi useita henkilöitä osallistumaan salaiseen avaruusolentopyrkimykseen valmistella ihmiskuntaa “galaktiseen statukseen” — jossa avaruusolentojen olemassaolo virallisesti tunnustettaisiin ja avoin kontakti voisi tapahtua. Lisäongelmana oli ydinaseriisunta. Kymmenet tuhannet henkilöt tukivat kontaktihenkiöitä, jotka levittivät uutiskirjeitä, puhuivat konferensseissa ja matkustivat laajalle levittämään informaatiota rauhanomaisesta planeetan transformaatiosta, ja peräänkuuluttivat välitöntä ydinaseiden kehittämisen lopettamista. Ydinaseet uhkaavat enemmän kuin pelkästään ihmiskunnan tulevaisuutta, sanovat avaruusolennot. Jokainen räjäytys häiritsi avaruuden rakennetta, joka voi myös vakavasti vahingoittaa heidän omia maailmojaan tuhoisilla tavoilla.
Jokaisen suurvallan politiikkaa vastaan käytiin suoraan, sillä ne aktiivisesti kehittivät ydinaseita. Massiivista vallankumouspotentiaalia levitettiin koko planeetalle. Näin kontaktihenkilöit olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle, ja heitä varten tuli kehittää vastatiedusteluohjelma. Avaruusolentoje opetusten ja heiltä saatujen kokemusten pohjalle rakentunut kontaktiliike piti estää muuttumasta globaalien muutosten katalyytiksi. Tämän johdosta toeutettiin huippusalainen ja julma vastatiedusteluohjelma, joka otti suoraan kohteikseen kontaktihenkilöt ja heidän tukijansa.
Sarja salaisia tiedusteluohjelmia toteutettiin, jotka pyrkivät neutralisoimaan kontaktiliikkeen vallankumouksellisen potentiaalin. Nämä ohjelmat kehittyivät kolmessa vaiheessa, joka joti lopulliseen vastatiedusteluohjelmaan, joka otettiin käyttöön eliminoimaan mikä tahansa kontaktihenkilöiden esittämä uhka.
Ensimmäisessä vaiheessa kontaktihenkilöitä tarkkailivat tiedusteluviranomaiset, jotka yrittivät selvittää ihmisten ja avaruusolentojen välisen kanssakäymisen laajuuden ja sen seuraamukset.
Toisessa vaiheessa aktiivisesti debunkattiin ja pilattiin kontaktihenkilöiden sekä heidän tukijoidensa maine.
Lopulta kolmannessa vaiheessa se integroitiin FBI:n COINTELPRO:n, joka tarjosi tarpeellisen peitteen jolla neutralisoida mikä tahansa uhka kontaktihenkiöistä saattaisi aiheutuakin, mikäli he liittyisivät muihin politiikan muutosta ajaviin ryhmittymiin.
Kaikkia kolmea kontaktihenkiöiden vastaista vaihetta salaisista ohjelmista pyörittivät CIA, ilmavoimien erikoistutkimusvirasto (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) sekä NSA, jonka kenttäagentit olivat suoraan tietoisia Maan ulkopuolisen elämän todellisuudesta sekä kontaktista ja kommunikaatiosta joka tapahtui yksityisten kansalaisten kanssa.
Tämä tutkielma keskittyy salaisiin vastatiedusteluohjelmiin, jotka USA:n kansalliset turvallisuusvirastot ovat ottaneet käyttöönsä, jotka ottivat kohteekseen kontaktihenkilöt lähtien 1950-luvulta, joiden aikeena oli mitätöidä, pilkata ja debunkata todisteet, jotka vahvistaisivat sen että yksityiset kansalaiset olisivat olleet yhteydessä Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin, sekä se vallankumouksellinen potentiaali joka näillä oli transformoida tämä planeetta.
Vaihe Yksi: Tiedusteluviranomaiset valvovat kontaktihenkilöitä
On olemassa laajalti dokumentaatiota jolla osoittaa, että FBI läheisesti monitoroi kontaktihenkilöitä, ja että he olivat vimmaisen kiinnostuneita määrittämään heidän toimiensa laajuuden, joka seurasi avaruusolentojen kanssa käydystä kommunikaatiosta ja interaktiosta. [5]Salaiset FBI:n dokumentit esittävät, että tunnettuja kontaktihenkilöitä tarkkailtiin tutkimalla heidän lausuntojaan ja tekemisiään, ja kenttäagentit raportoivat suoraan FBI:n johtajalle J. Edgar Hooverille. Kenttäagenttien raportit viittaavat siihen, että FBI:n johtaja oli vakavasti yrittämässä saada selkoa kontaktihenkilöiden vallankumouksellisesta potentiaalista ja uhasta USA:n kansalliselle turvallisuudelle. Tämä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon dokumentit, joista käy ilmi että FBI oli suurelta osin jätetty sivuun avaruusolentojen teknologioita koskevasta tiedustelupiiristä. [6] Hoover mahdollisesti luotti kontaktihenkilöiden valvontaan saadakseen selvyyden todellisesta avaruusolentotilanteesta.
George Van Tassel [vasemmalla kuvassa] väittää, että elokuussa 1953 hänellä oli fyysinen kohtaaminen ihmiseltä näyttävän avaruusolennon kanssa Venukselta. Hän tämän jälkeen piti yhteyttä tasaisin väliajoin ‘telepaattisesti’ heidän kanssaan, jolloin hänelle annettiin tietoa jonka hän välitti monille hänen tukijoilleen ja julkisen puolen virkamiehille. Van Tasselin suosio kasvoi nopeasti, ja hänen uutiskirjeellään oli tuhansia lukijoita ja tuhannet tulivat kuuntelemaan hänen julkisia luentojaan. Tuhannet ottivat myös osaa Van Tasselin vuosittaiseen Giant Rock Flying Saucer -kokoontumiseen Mojaven aavikolla, joka alkoi vuonna 1964 ja 23 vuoden ajan oli keskeinen kokoontumispaikka kontaktiliikkeelle.
FBI:n kiinnostus Van Tasselia kohtaan on perua marraskuulta 1953 kun hän lähetti kirjeen ilmavoimien tiedustelukeskukseen (Air Technical Intelligence Center, ATIC) Wright Pattersonin ilmatukikohtaan ‘Komentaja Ashtarin’ puolesta välittämään “ystävällismielisen” varoituksen koskien tuhoisia aseita, joita tuolloin kehitettiin. [7] Tämä johti tapaamiseen ilmavoimien erikoistutkimusviraston (Air Force Office of Special Investigations, AFOSI) majurin S. Avnerin (yhdessä FBI:n) kanssa. Kaikki tämä huipentui siihen kun Van Tasselia haastatteli kaksi erikoisagenttia marraskuun 16. päivänä 1954. Agentit lähettivät laajan muistion J. Edgar Hooverille, jossa käytiin läpi Van Tasselin väitteet avaruusolentojen vierailuista. [8] Muistiossa paljastui Hooverin erikoiskiinnostus siihen mitä avaruusolennot olivat sanoneet ydinaseista, tulevasta kolmannesta maailmansodasta sekä heidän kyvystään telepaattisesti kommunikoida Van Tasselin kanssa. Kiistämättä FBI tarkkaili Van Tasselia läheisesti, kuten käy ilmi huhtikuun 12. päivän dokumentista 1965, jossa lukee: “Van Tassel on tunnettu Los Angelesin FBI:n toimistossa vuodesta 1954 lähtien. [9]
Toinen paljon huomiota saanut kontaktihenkilö on George Adamski. Adamski tuli tunnetuksi vuonna 1947 hänen lentävien lautasten ja emoalusten valokuvistaan, jotka oli otettu amatööriteleskoopilla Mount Palomarilla, Kaliforniassa. Kuvat saivat laajalti huomiota. Hänestä tuli kaikkein tunnetuin kontaktihenkilö johtuen hänen kansainvälisestä myyntihittikirjastaan, jossa hän kuvasi kohtaamisia avaruusolentojen kanssa. Hänen ensimmäinsen kirjansa Flying Saucers Have Landed (1953) perustui hänen marraskuun 20. päivänä 1952 Desert Centerissä tapahtuneeseen kohtaamiseen venuslaisen ‘Orthonin” kanssa, joka saapui partioaluksella. Orthon kertoi Adamskille ydinaseiden vaaroista ja mahdollisuudesta sille, että kaikki elämä tuhoutuisi kontrolloimattomassa ydinreaktiossa. Neljä kuukautta myöhemmin helmikuussa 1953 Adamski väitti jälleen kokeneensa kohtaamisen. Kaksi avaruusolentoa nouti hänet Los Angeles -hotellin aulasta, ja ajoi salaiseen paikkaan jossa hän jälleen tapasi Orthonin ja hänet vietiin venuslaisen emoaluksen kyytiin. [10] Adamskin UFO-havainnot ja kontaktit avaruusolentojen kanssa saivat tukea merkittävältä joukolta todistuksia, valokuvia ja filmejä, joista useat riippumattomat tutkijat totesivat että ne eivät voineet olla väärennöksiä. [11]
FBI:n kiinnostus Adamskia kohtaan heräsi syyskuussa 1950 kun luottamuksellinen lähde alkoi välittää informaatiota FBI:n San Diegon toimistolle. Lähteen mukaan Adamski selitti, että avaruusolentojen yhteiskuntajärjestys muistutti kaikkein läheisimmin kommunismia. Tämä “nostatti kulmakarvoja FBI:ssä ja johti jatkuvaan, syvään tarkkailuun.” [12] Lisäksi FBI:n lähteen mukaan Adamski väitti, että “tämä maa on hallintomuodoltaan korruptoitunut ja kapitalistit orjuuttavat köyhiä.” [13] Ennustettavasti sellaiset kommentit johtivat Adamskin tarkkailuun “turvalisuuskysymyksenä.” [14] FBI ei koskaan paljastanut lähdettä ja niin ei ole keinoa arvioida lähteen objektiivisuutta sellaisen ennakko-oletuksia sisältävän informaation suhteen. Adamskin väitteet siitä, että avaruusolennot näkivät ydinaseiden kehittämisen uhkana ihmiskunnan tulevaisuudelle oli viranomaisille syvä huolenaihe. Sellaiset mielipiteet saivat FBI:n pitämään häntä Van Tasselin lisäksi tahona joka vaati jatkuvaa tarkkailua. Tämä käy ilmi vuoden 1952 dokumentista. [15]
Adamskin pitämä luento Kalifornian Lions Clubilla maaliskuun 12. päivänä 1953 sai palstatilaa paikallisessa sanomalehdessä, jossa raportoitiin että Adamskilla oli FBI:n ja ilmavoimien virallinen suostumus esittää materiaalia kansalle. Adamskin mukaan sanomalehden raportti oli ‘väärin’, mutta se johti FBI:n ja ilmavoimien edustajien vierailuun, jotka ilmeisesti olivat huolissaan viittauksista viralliseen lupaan. [16] Edustajat vaativat, että Adamski allekirjoittaisi dokumentin, jossa sanotaan että hänen materiaalillaan ei ole virallista suostumusta. J. Edgar Hooverin toimisto sai FBI:n ja ilmavoimien edustajien raportin ja allekirjoitetun paperin. Suosio ja Adamskin kansainvälinen matkailu saivat FBI:n ja muut tiedusteluvirastot kiinnittämään häneen sekä hänen lausuntoihinsa ja julkisiin reaktioihinsa läheistä huomiota. Adamski väitti tavanneensa yksityisesti Paavi Johannes XXIII:n, Alankomaiden kuningatar Julianan ja muita VIP-henkilöitä. [17] Helmikuussa 1959 Adamski matkasi Uuteen Seelantiin ja puhui täysille saleille. Yksisivuinen Foreign Service Dispatchin dokumentti Adamskin keskeisistä pointeista kiersi FBI:ssa, CIA:ssa, ilmavoimissa ja laivastossa, mikä näin vahvistaa Adamskin jatkuvan valvonnan.
Muut kontakihenkilöt, joita FBI monitoroi julki tuotujen dokumenttien mukaan ovat Daniel Fry, George Hunt Williamson ja Truman Bethurum. [18] Kontaktihenkilöiden välittämä informaatio koskien avaruusolentojen yhteiskunta- ja talousjärjestelmiä, yhdessä kritiikin kanssa koskien ympäri maailmaa tapahtuvaa ydinaseiden kehittämistä, johti siihen että heidät ja heidän tukijansa nähtiin turvallisuusuhkana. Ottaen huomioon kansallisen kommunismia koskevan hysterian McCarthyn aikaan USA:ssa, tämä johti kontaktihenkilöitä vastaan toteutettuihin vastatiedusteluohjelmiin. Kontaktihenkilön väitteiden debunkkaus ja pilkkaaminen olivat merkittävimpiä esiintyneitä toimenpiteitä.
Vaihe Kaksi: Kontaktihenkilöiden debunkkaaminen ja maineen pilaaminen
CIA:lla oli aktiivinen rooli tarpeellisen juridisen, poliittisen ja sosiaalisen ympäristön luomisessa lentävien lautasten raporttien debunkkaamiseksi ja kontaktiväitteiden mustamaalaamiseksi. Tämän se saavutti kuvaamalla raportit lentävistä lautasista kansallisen turvallisuuden uhkana jos ulkovaltojen viholliset käyttäisivät massahysteriaa niistä hyväkseen. Sellaisten psykologisten ohjelmien oikeutus rakennettiin tunnetun vuoden 1938 Orson Wellesin radio-ohjelman päälle. Tri. Hadley Cantril lähetti radiossa tunnettuun H. G. Wellsin kirjaan perustuvan lähetyksen, joka keskittyi paniikin psykologiaan, ja myöhemmin kansallisen turvallisuuden ammattilaiset laajalti siteerasivat sitä aina kun puhuttiin kansan kiinnostuksesta lentävien lautasten raportteihin. [19] Tämän seurauksena CIA pyöritti salaisia psykologisia operaatioita, jotka ‘kouluttaisivat’ Amerikan kansaa ‘paikkansa pitävillä faktoilla’ lentävien lautasten raporteista ja kontaktiväitteistä. Eräs CIA:n suorittamista toimista oli luoda virastojen välinen ryhmä nimeltä Psychological Strategy Board, joka käsittelisi kansallisen turvallisuuden uhkia salaisten psykologisten operaatioiden kautta.
Heinäkuun 18. 1951. Gordon Gray (oikealla) vannoo valan ensimmäisen Psychological Strategy Boardin johtajana Frank K. Sandersonin avustamana (vasemmalla), kun presidentti Harry S. Truman (keskellä) todistaa tapahtumaa. Lähde: Truman Library Collection.
Presidentin päätöksellä 4. huhtikuuta 1951 luotiin Psychological Strategy Board ”valtuuttamaan ja toteuttamaan tehokkaampaa suunnittelua, koordinaatiota ja toteuttamaan hyväksyttyjen kansallisten päätösten viitekehyksen mukaisesti psykologisia operaatioita.” [20] Gordon Grayn, presidentti Trumanin huippuneuvonantaja tuohon aikaan (myöhemmin myös Eisenhowerin), perustama Psychological Strategy Board oli virastojen välinen organisaatio joka alunperin sijaitsi CIA:n sisällä, mutta raportoi kansalliselle turvallisuusneuvostolle (National Security Council). Organisaation oli tarkoitus johtaa salaisia psykologisia operaatioita, jotka käsittelisivät kylmän sodan uhkaa.
Kylmän sodan uhka oli peite jolla salattiin todellinen toiminta. Todellisuudessa Psychological Strategy Board luotiin käsittelemään lentävien lautasten raporttien ja kontaktiväitteiden aiheuttamaa kansallisen turvallisuuden uhkaa, jotka voisivat saattaa USA:n valtion auktoriteetin vaaraan. Valtion dokumenttien todisteiden mukaan Gray kuvataan salaisen kontrolliryhmän perustajajäsenenä, jonka väitetään olevan nimeltään Majestic-12 Special Studies Group (MJ-12), joka otti avaruusolentoaiheen hoitoonsa. [21] Erään vuodetun Majestic-12 -dokumentin mukaan presidentti Truman loi Psychological Strategy Boardin MJ-12:n johtajan suosituksesta. [22] Grayn johto ja rooli MJ-12:n luomisessa auttaa varmentamaan sen, että Psychological Strategy Board luotiin pyskologisia operaatioita varten, joilla muokata kansan mielipidettä avaruusolentokysymyksessä.
Psychological Strategy Boardin menestys yhdessä sen seuraajan Operations Coordinating Boardin kanssa, sekä kaikkien muitten Maan ulkopuolista elämää käsittelevien salaisten operaatioiden myötä näkyi siinä miten totuus oli tarkoitus paljastaa vain niille joilla oli “tarve tietä.” [23] Tämä vaati sopivan kansallisen turvallisuuden peiteprojektin luomista psykologisille operaatioille, joita suoritettiin Amerikan kansaa vastaan. Voitto saavutettaisiin muodostamala asiantuntijapaneeli, joka muokkaisi valtion politiikkaa ja tiedustelutoimia niitä vastaan, jotka ovat mukana Maan ulkopuolisissa asioissa. Tämän seurauksena CIA salaa kokosi julkisen paneelin ‘mukanaolleista’ asiantuntijoista, jotka keskustelisivat saatavilla olevasta fyysisestä todistusaineistosta.
Puheenjohtajan tri. Howard Robertsonin mukaan nimetty Robertsonin paneeli kävi läpi tapauksia lentävistä lautasista neljän tunnin ajan yhteensä 12 tuntia, eivätkä he pitäneet yhtäkään niistä uskottavana. Paneelin johtopäätökset julkaistiin dokumentissa nimeltä Durant’n raportti. Se suositti ‘lentävien lautasten ilmiön’ ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden saatamista naurunalaiseksi, kansallisen turvallisuuden nimissä. Raportti on keskeinen kun halutaan ymmärtää institutioiden suorittamaa Maan ulkopuolisen elämän todisteiden debunkkausta ja mustamaalausta. CIA:n johtavan roolin varmentaminen paneelissa ja asiantuntijoiden valinnassa näkyy myös Durant’n raportissa itsessään, huolimatta kaikista niistä yrityksistä joilla CIA yritti salata oman roolinsa ensimmäisissä raportin sensuroiduissa versioissa. CIA:n tiedusteluneuvonantajakomitea oli sopinut, että “Keskustiedustelun johtaja tulee… [r]ekrytoimaan valitut tiedemiehet käymään läpi ja tekemään selko saatavilla olevista todisteista hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden valossa…” [24]
Raportti keskittyi lähes yksinomaan ulkovaltojen aiheuttamaan kansallisen turvallisuuden uhkaan, jos ne hyväksikäyttäisivät Amerikan kansan uskoa lentävien lautasten ilmiöön. Se julisti: “Kansan alistaminen massahysterialle ja suuremalle haavoittuvuudelle mahdollisen vihollisen psykologiselle sodankäynnille… [ja] jos raportoidut kanavat ovat saturoitu väärillä ja huonosti dokumentoiduilla raporteilla, kykymme havaita vihollistoiminta heikkenee.” [25] Tämän seurauksena Robertsonin paneeli ehdotti ‘koulutusohjelmaa’ jolla poistaa vihollisvaltioiden uhka väärinkäyttää kansan uskoa lentäviin lautasiin:
Paneelin konsepti laajemmasta koulutusohjelmasta, jolla integroitaisiin kaikkien asiassa mukana olevien virastojen pyrkimykset, oli että sillä tulisi olla kaksi tavoitetta: kouluttaminen ja “debunkkaus.” “Debunkkauksen” tavoite johtaisi kansan kiinnostuksen laantumiseen “lentäviä lautasia” kohtaan, jotka nykypäivänä saavat aikaan vahvan psykologisen reaktion. Tämä koulutus tulisi suorittaa massamedian avulla, kuten televisio, elokuvat ja suositut artikkelit… Sellaisen ohjelman tulisi onnistua vähentämään nykyistä kansan hyväuskoisuutta ja sen seurauksena heidän alttiuttaan uskoa nerokasta vihamielistä propagandaa. [26]
CIA:n koolle kutsuma paneeli, jossa CIA:n valitsemat asiantuntijat istuvat, käyvät läpi raportteja lentävistä lautasista yhteensä 12 tunnin ajan neljän päivän mittaisella ajanjaksolla, ja toteavat että kansan psykologinen reaktio lentäviin lautasiin on mahdollisen turvallisuusuhan peruste. Kylmä sota tarjosi tarpeellisen turvallisuusympäristön CIA:lle ja muille yhteistoimintavirastoille kuten Psychological Strategy Board väittää, että Neuvostoliitto voisi käyttää lentäviä lautasia psykologisen sodankäynnin tekniikoissa. Tämän johdosta tulisi suorittaa psykologisia operaatioita massamedian ja virastojen avulla joilla debunkata raportit lentävistä lautasista ja poistaa mahdollinen uhka. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteistä siitä, että he ovat kohdanneet avaruusolentoja, tämä tarkoitti että kansan mahdollinen reaktio lentäviin lautasiin ja Maan ulkopuoliseen elämään oikeutti kaikkien kontaktikertomusten debunkkaamisen. Debunkkaustekniikoita, joita käytettäisiin konktaktihenkilöiden mustamaalauksessa, olivat mm. kontakihenkiöiden väitteiden pilkkaaminen, raportoitujen tapausten liioittelu mediassa, se että kriitikot sivuuttavat kaikki fyysiset todisteet, toistuvasti nimekkäiden auktoriteettihahmojen siteeraaminen jotka pitivät näitä väitteitä harhaluuloina ja petoksena, sekä tiedemaailman kiinnostuksen puute näitä kontaktiraportteja kohtaan.
Durant’n raportti loi tarvittavan juridisen oikeutuksen debunkata todisteita, jotka kontaktihenkilöt esittivät, huolimatta heidän väitteidensä meriitistä. Tämä käy ilmi siitä aasta, jolla FBI ja muut tiedusteluvirastot yksityisesti kommunikoivat kontaktihenkilöille, ja sitten he antoivat julkisia lausuntoja tai vuodettua informaatiota medialle tavoilla jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden rehellisyyden. Esimerkiksi Adamski oli kommunikoinut FBI:n, AFOSI:n ja Pentagonin kanssa materiaalin sisällöstä, jonka hän aikoi laittaa kirjoihinsa, sekä dokumenteista jotka hän esittäisi julkisesti. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon sen, että monet kontaktihenkilöt Adamskin lailla olivat entisiä armeijan työntekijöitä, jotka ymmärsivät sen tärkeyden ettei tehtäisi mitään millä uhataan kansallista turvallisuutta. Adamski johdateltiin uskomaan, että hänellä oli lupa levittää tiettyä dokumenttia, ja hän teki julkisen lausunnon tästä. Tämä sai FBI:n PR-osaston johtajan Louis B. Nicholsin ohjeistamaan erikoisagentti Willisiä tapaamaan Adamski ja puhumaan tästä dokumentista. Tämän jälkeinen FBI:n dokumentti 16. joulukuuta 1953 kertoo:
Willisia komennettiin antaa San Diegon agenttien, joiden seurana oli OSIn edustajia mikäli he halusivat lähteä mukan, soittaa Adamskille ja lukea mellakkalaki ja päivänselvästi osoittaa hänelle, ett ähän on käyttänyt tätä dokumenttia valheellisella, epäasianmukaisella tavalla, jota tämä Virasto ei ole tukenut, hyväksynyt tai valtuuttanut hänen puheissaan tai kirjoissaan käyttämään. [27]
FBI teki julkiseksi mielipiteensä Adamskin käytöksestä tavalla, joka “kolhaisi Adamskin uskottavuutta suuresti”. [28] Aikana jolloin kansa kyseenalaistamatta uskoi julkisten virkamiesten tekemien lausuntojen tarkkuuteen, sellaiset negatiiviset kommentit olivat rittäviä viemään henkilöltä uran tai uskottavuuden. Todellakin monet kansasta, jotka uskoivat lentäviin lautasiin ilmiönä, pitivät Adamskia nyt huiputtajana. Tämä oli erityisen merkittävää nille, jotka ajoivat lentävien lautasten tieteellistä tutkimusta. Se mitä kansa ei tajunnut oli, että tiedustelupalvelut kuten FBI ja AFOSI aikoivat debunkata kontaktihenkilöt politiikan vuoksi johtuen heidän esittämästän uusresta uhasta kansallisele turvallisuudelle. Näin kontaktihenkilöitä pystyttiin helposti “jallittamaan” uskomaan johonkin jota sisäpiiriläiset heile kertoivat, ja siten julkisessa kohtaamisessa viranomaisten kanssa he olivat esittäneet valheellisia väitteitä kun he eivät kyenneet varmentamaan sitä mitä heille oltiin kerrottu.
The World Weekly News (National Enquirerin sivujulkaisu) ilmestyi vuosina 1979-2007
Toinen tapa jolla kontaktihenkilöidet väiteet voitiin debunkata oli antaa tabloidilehden kuten National Enquirer julkaista sensaatiomaisia raportteja, jotka vääristelivät kontaktihenkilöiden väitteitä tai olivat kokonaan toimituskunnan päästään tekaisemia. Mikä tahansa tutkimus, joka tämän jälkeen esittäisi sellaisia väitteitä, olisi täysin liioiteltu tai perusteeton, ja näin kontaktihenkilöiden ja UFO-tutkimuksen laajemmin maine tahriintui. Se mitä ei yleisesti tiedety oli, että National Enquirer CIAn juoksupoikien perustama ja pyörittämä, jonka salainen toimeksianto oli saattaa naurunalaiseksi koko lentävien lautasten ilmiö. Gene Pope pyöritti New York Enquireria vuonna 1953, ja hän julkaisu nimettin uudelleen The National Enquireriksi vuonna 1954. Pope oli nimetty hänen omassa Who’s Who -elämänkerrassaan entiseksi CIA:n tiedustelu-upseeriksi joka oli ollut mukana “psykologisessa sodankäynnissä.” [29] Salaisten psykologisten operaatioiden keskeinen työkalu joilla debunkata kontaktihenkilöiden väitteet ja raportit lentävistä lautasista oli The National Enquirer sen sensaatiomaisella tabloidityylillään. Lehti yhdessä muiden medialähteidn kanssa, jotka kirjoittivat kontaktihenkilöistä, olivat osa koulutusohjelma joka vaati lentävien lautasten raporttien debunkausta. Ennustetavaa kyllä, sensaatiomaisen tabloidilähestymistavan lopputulos oli, että vakavat raportoijat ja tutkijat välttelivät lehden tarinoita.
CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden psykologisen sodankäynin muotoihin kontaktihenkilöitä vastaan kuului The National Enquirer, joka oli suurmenestys. Se menestyi niin hyvin, että vaikutusvaltaiset UFO-tutkijat, joilla oli tieteellistä meritiä UFO-raporttien käsitelyssä, muuttuivat tietämättään salaisen psykologisen ohjelman liittolaisiksi joilla kumota kontaktihenkilöiden väitteet. Tämä käy ilmi erään johtavan UFO-tutkijan kuten majuri Donald Keyhoen kommenteista, joka painotti tarvetta erottaa aidot UFO-raportit “suuresta joukosta villejä kertomuksia ja yleensä naurettavia ’kontaktihenkilöiden’ väitteitä”. [30] Keyhoe yhdessä muiden UFO-tutkijoiden kanssa oli suuresti huolissaan kontaktihenkilöiden väitteistä, joita lehdistö liioitteli, “valitetavasti lehdistyö lyttää yhteen kaikki raportit ’avaruusmiehistä’, mikä saa aikaan sen etä monet hylkäävät kaiken UFO-aineiston.” [31] Keyhoe piti kontaktiraportteja häpeänä, joka piti erottaa tieteellisemmin suuntautuneesta UFO-tutkimuksesta. Muut UFO-tutkijat seurasivat Keyhoen tyyliä ja näin saatiin aikaan suuri skisma niiden kesken, jotka olivat vakuutuneita siitä etä Maan ulkopuolinen elämä vieraili Maassa. Menestyksekkään debunkkaukset raporteista koskien lentäviä lautasia ja Maan ulkopuolista elämää mahdollistivat CIA:n, FBI:n ja armeijan tiedustelupalveluiden siirtyä kolmanten vaiheseen psykologisia operaatioitaan. Seuraavaksi täyden rintaman vastatiedustelusodankäynnin tekniikat joilla häiritä ja neutralisoida kontaktihenkilöliike.
Vaihe Kolme: Galaktinen COINTELPRO
COINTELPRO oli vastatiedusteluohjelma, joka perustettiin vuona 1956 tiettyjä poliittisia mielipiteitä vastaan, jonka raportoidaan loppuneen vuonna 1971. Se oli pääosin FBI:n pyörittämä; toiset tiedustelupalvelut kuten CIA ja NSA avustivat tietyissä salaisissa toimissa. COINTELPRO oletti, että väärien poliittisten mielipiteiden edustajat USA:sa olivat ulkovaltojen vaikutusten alla tavoilla, joista tuli uhka USA:n kansalliselle turvallisudelle. On syytä kerrata COINTELPRO:n käyttämiä tekniikoita. Sekä kontaktihenkilöiden että väärien poliittisten mielipiteiden omaavien tapauksessa “ulkovaltojen” vaikutuksen ajateltiin oikeuttavan sotilastyyliset vastatiedusteluohjelmat, joilla häiritä ja neutraloida näitä ryhmiä. Näiden “ulkovaltojen” “Maan ulkopuolinen” luonne, avarusolennot, eivät nähtävästi muutaneet vastatiedustelun sekä “kontaktihenkilöihin” että väärien poliittisten mielipiteiden kannattajiin käyttämien menetelmien luonnetta. Molemmissa tapauksissa näiden ryhmien aktiviteteja pidettiin uhkana USA:n kansallisele turvallisuudelle.
Oli kaksi merkittävää eroa siinä miten COINTELPRO toimi väärien poliittisten mielipiteiden kannattajia ja kontaktihenkilöitä vastaan. Ensimäinen oli, että vaika tiedusteluagenteja briiffattiinkin “ulkovaltojen” vaikutuksesta poliittiseen toimintan, on epätodennäköistä että he saivat tällaista briiffausta kontaktihenkilöiden tapauksessa. Toiseksi, vaika COINTELPRO väärien poliittisten mielipideiden kannattajien tapauksessa paljastui ja ilmeisesti lopetettiin vuonna 1971, COINTELPRO kontaktihenkilöitä vastaan ei koskaan paljastunut. Se lähes varmasti jatku nykypäivänä.
Vuonna 1975 USA:n senaatin komitea, jota johti senaattori Frank Church, tutki COINTELPROn menetelmiä ja kohteita, ja julkaisi yksityiskohtaisen raportin vuonna 1976. [32] Churchun komitea kuvaa COINTELPRO:ta seuraavasti:
COINTELPRO on FBI:n akronyymi sarjalle salaisia toimenpideohjelmia, jotka on suunnattu kotimaan ryhmiä vastaan. Näissä ohjelmissa Virasto teki muutakin kuin keräsi tiedustelutietoa, ja siirtyi suorittaman salaisia toimenpiteitä ”disruptoidakseen” ja ”neutraloidakseen” kohderyhmiä ja henkilöitä. Tekniikat otettiin käyttöön selaisinan sodan aikaisesta vastatiedustelusta… [33]
Vastatiedustelu, siten kuin Churchin komitea sen märittelee, koostuu “niistä tiedustelupalvelun toimista joiden tarkoitus on suojella sen oma turvallisuutta ja hyökätä vihamielisiä tiedusteluoperaatioita kohtaan.” [34] Komitea kuvasi miten “tiettyjä Viraston tekniikoita, joita oltiin käytetty vihamielisiä ulkovaltojen agentteja vastaan, käytettiin kotimaisia uhkia vastaan, joiden koettiin uhkaavan vakiintunutta poliittista ja yhteiskunnallista järjestystä.” [35] Komitea kuvasi COINTELPRO:ta sarjaksi salaisia toimenpiteitä, joita toteutettiin Amerikan kansalaisia vastaan, ja se oli osa “rankkaa, kovaa ja likaista peliä” FBI:n johtaja William Sullivanin mukaan. [36] Komitea sai kuulla, että: “Ryhmiä ja henkilöitä on ahdisteltu ja häiritty johtuen heidän politisista mielipiteistään tai heidän elämäntyylistään…” [37]
Komitean mielestä COINTELPRO oli “suunnattu eri rotujen edustajien ja naisten oikeuksia puolustavia vastaan, väkivallattomuuden ja rotujen välistä harmoniaa äänekkäästi ajavia apostoleja vastan; asemansa vakiinnuttaneita politikkoja vastaan; uskonnollisia ryhmiä vastan; sekä uudenlaista elämäntyyliä ajavia vastaan.” [38] Vuosina 1960-1974 käynnistettin yli 500 tuhatta tutkimusta USA:n valtiota mahdollisesti vastaan olevista henkilöistä, mutta yhtään syytteitä ei koskaan nostettu vedoten mihinkään lakiin jotka käsittelivät vallankaapausta tai USA:n hallinnon syrjäyttämistä. [39] Komitea ryhmiteli COINTELPRO:n toimenpiteet seuraavasti:
Yleiset yritykset mustamaalata;
Median manipulointi;
Valtion politiikkaa tai kansan käsityksiä koskettavan datan vääristely;
Ensimmäisen perustuslain lisäyksen takaamien oikeuksien ”höllentäminen” sekä
Komitean mielestä: “Tiedustelupalvelujen viranomaiset tunnustivat, että tiety aktiviteetit olivat laittomia, .. [ja] että laki, ja Perustuslaki yksinkertaisesti sivuutettiin.” [41] Mikä järkyttävämpää, Churchin komitea totesi, että “Julmia ja ruokottomia taktiikoita on käytetty.” [42]
Churchin komitea ei puhunut COINTELPRO:sta suhteessa UFO-kysymykseen tai kontaktihenkilöiden väitteisiin. Huolimatta asiaan liittyvästä hiljaisuudesta, todisteet selvästi osoittavat siihen, että COINTELPRO:ta käytetään kontaktihenkilöitä vastaan, ja se oli viimeinen hyvin vehkeillyn vastatiedusteluohjelman vaihe, jolla ”disruptoida” ja ”neutralisoida” kontaktihenkilöliike. Kuten aiemmista Van Tasselin ja Adamskin väitteistä käy ilmi, kontaktihenkilöiden väitteet, jotka koskevat eri sosioekonomisia ja sotilaallisia päätöksiä koskien Maan ulkopuolista elämää, nähtiin suorana uhkana USA:n kansalliselle turvallisuudelle.
Täysi sen uhan luonne, jonka Maan ulkopuolisen elämän todellisuus ja teknologiat aiheuttavat, kävi elävästi selväksi vuoden 1961 Brookings Instituten raportista, jonka NASA oli antanut USA:n kongressin puolesta toimeksi. Otsikolla “Ehdotetut tutkimukset rauhallisen avaruustoiminnan vaikutuksista ihmisten asioihin” Brookings Instituten raportti keskusteli Maan ulkopuolisen elämän vaikutuksista sekä ‘artifakteista’ joita löydettäisiin läheisiltä planeetoilta. Raportti kuvasi yhteiskunnan arvaamattomia reaktioita sellaiseen löydökseen:
Todisteita [Maan ulkopuolisesta] elämästä voidaan löytää myös artifakteista, joita on jäänyt Kuuhun tai muille planeetoille. Tämän vaikutukset asenteisiin ja arvoihin ovat arvaamattomia, mutta ne vaihtelisivat huomattavasti eri kulttuureissa ja monimutkaisten yhteiskuntien ryhmien välillä; kriittinen tekijä olisi meidän ja muitten olentojen välisen kommunikaation luonne. [43]
Raportin mukaan kontaktista teknologisesti kehittyneempiin Maan ulkopuolisiin yhteisöihin voisi syntyä tuhoisia yhteiskunnallisia vaikutuksia:
Antropologiset havainnot sisältävät monia esimerkkejä yhteiskunnista, jotka tietävät paikkansa universumissa, mutta jotka ovat hajonneet kun ne ovat joutuneet käsittelemään aiemmin tuntematonta yhteiskuntaa, jolla on erilaisia ideoita ja eri elämäntyylejä; toiset jotka selvisivät sellaisesta kokemuksesta tekivät sen yleensä maksamalla hinnan omien arvojensa ja käyttäytymisensä muutoksena. [44]
Brookingsin raportti esitti mahdollisuuden jättää kertomatta mistään Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta tai artifakteista kansallisen turvallisuuden nimissä: “Miten sellainen infromaatio, missä olosuhteissa, voitiaisiin esittää tai vetää pois kansalta?” [45] Tämän johdosta on selvää, että virallinen pelko yhteiskunnan vasteista mihinkään viralliseen julkistukseen Maan ulkopuolisesta elämästä on suuri kansallisen turvallisuuden huoli. Oltiin löydetty COINTELPRO:n kontaktihenkilöiden vastaiseen käyttöön oikeuttava selitys.
Eräs COINTELPRO:n yleisimmistä käyttämistä taktiikoista oli häiritä väärän poliittisen mielipiteen omaavia ryhmiä luomalla hajaannusta ja epäilyä heidän tukijoidensa keskuuteen. COINTELPRO:n ‘Galactisessa’ versiossa hajaannus syntyi asettamalla vastakkain ne jotka hyväksyivät Maan ulkopuolisesta todellisuudesta kertovan todistusaineiston. Hajaannus puhtaan tieteellisen lähetymistavan UFO-asiaan valinneiden ja kontaktihenkilöiden todistuksia tukevien välillä oli COINTELPRO:n operatiivien kierosti vehkeilemä. Voitto saavutettaisiin vakuuttelemalla teknisesti suuntautuneemmille puhtaan tieteelisen maailmankuvan tukijoille, että kontaktihenkilöliike aiheuttaisi “vakavammille” tutkijoille heidän maineensa tahraantumista. Tieteellisen lähestymistavan tukijoiden vakuuttelemiseksi siitä, että heidän pyrkimyksensä kantaisivat hedelmää, käynnistettiin ilmavoimien virallinen tutkimus vuonna 1952. Project Blue Book ei ollut paljoa muuta kuin ilmavoimien PR-harjoitus jolla vakuutellaan kansalle ja UFO-tutkijoille, että se käsitteli UFO-raportteja vakavasti. Todellisuudessa Project Blue Book ei tarjonnut vakaville UFO-tutkijoille paljoakaan tukea ja pääosin se toimi elimenä jolla laimentaa julkinen kiinnostus UFO-raportteja kohtaan.[46]
Eräs Project Blue Bookin pääasiallisista funktioista oli toteuttaa ensimmäinen Durant’n raportin “koulutusohjelman” toimista. Se “kouluttaisi” kansaa siitä miten asianmukaisesti arvioida UFO-dataa tavoilla, jotka laimentaisivat kansan ja median kiinnostuksen sellaisia raportteja kohtaan. Lyhyesti Project Blue Book oli keskeinen osa salaista psykologista operaatiota jolla vakuuteltiin kansaa ja mediaa siitä, että UFO-raportit eivät olleet tärkeitä, eikä maksanut vaivaa pohtia niitä. Yhtä kaikki, Project Blue Bookin asema virallisena ilmavoimien tutkimuksena rohkaisi UFO-tutkijoita siitä, että huolelliset ja riittävät menetelmät ja tutkimus lopulta kantaisi hedelmää. Sellaiset toiveet lytättiin vuoden 1969 Condonin komitean loppuraportissa, joka julkisesti lakkautti ilmavoimien tutkimukset ja Project Blue Bookin.
Toinen pääasialline Project Blue Bookin funktio oli neutralisoida kontaktihenkilöliike kuvaamalla henkilökohtaiset kontaktikertomukset avaruusolentojen kanssa epätieteellisinä. Esittämällä erittäin näkyvästi julkisen tutkimuksen, Project Blue Book tarjosi tarpeellisen ‘koulutuksen’ tieteelliselle tutkimukselle joka systemaattisesti sulkisi pois kontaktiraportteja. UFO-tutkijat rohkaistuisivat hyökkäämään kontaktiraportteja vastaan epätieteellisinä, harhaluuloille tai petkutukselle alttiina sekä loukkaavana ‘vakavalle’ UFO-tutkimukselle. Johtavien UFO-tutkijoiden kuten J. Allen Hynek, joka oli entinen Project Blue Bookin konsultti, lausunnottarjoavat todisteita siitä että sellainen prosessi oikeasti oli olemassa. Kirjassa, jonka tarkoitus on esittää UFO-tutkimuksen tieteellinen perusta, tri. J. Allen Hynek sivuutti kontaktihenkilöiden kertomukset, joita hän piti “pseudouskonnollisina fanaatikkoina” joilla oli “vähäinen uskottavuus”:
Minun tulee painottaa sitä, että kontaktiraportteja ei luokitella Kolmannen asteen kohtaamisiksi. Se on valitettavaa, vähintäänkin, että raportit sellaisista kuten nämä ovat saattaneet koko UFO-ongelman naurunalaiseksi tiedeyhteisössä ja kansan piirissä, joka pitää yllä suosittua kuvaa “pienistä vihreistä miehistä” ja fiktionaalista ilmapiiriä tuon aihepiirin aspektin ympärillä. [47]
Kuten Hynekin lausunnoista käy ilmi, UFO-tutkijat hyökkäsivät kontaktiraporttien kimppuun suurella vimmalla purkaakseen sen mitä he pitivät suurena haasteena vakavalle julkiselle UFO-raporttien tarkastelulle. Rohkaisemalla UFO-tutkijoita siitä, että puhtaan tieteellinen lähestymistapa johtaisi siihen että totuus UFOista ja avaruusolennoista lopulta tehtäisiin julkiseksi, Galaktinen COINTELPRO onnistui luomaan suuren skisman niiden keskuudessa, jotka hyväksyivät todellisuuden UFOista ja Maan ulkopuolisesta elämästä. 1960-luvun loppuun mennessä kontaktiliike oli niin läpikotaisin debunkattu ja mustamaalattu UFO-tutkijoiden suulla, että COINTELPROn ei enää tarvinnut jatkaa Project Blue Bookia. UFO-tutkijoista oli tullut tietämättään tiedustelupalveluiden käsikassara, joka salaa toteutti erilaisia psykologisia ohjelmia joista Galaktinen COINTELPRO koostui.
Galaktisella COINTELPRO:lla oli myös pahantahtoisempi puolensa, kun puhutaan niistä “julmista ja ruokottomista taktiikoista joita on käytetty” kontaktihenkilöitä vastaan, jotka sivusivat vääriä poliittisia mielipiteitä kannattavia vastaan käytettyjä menetelmiä. [48] Mystinen Miehet Mustissa (Men In Black, MIB) -ilmiö on useiden tutkijoiden kuvaama, jotka saivat selville, että henkilöitä, joilla oli kokemuksia avaruusolennoista, usein uhkaili ja ahdisteli hyvin pukeutuneet miehet mustissa liikemiesvaatteissa, jotka antoivat kuvan siitä että he olisivat julkisia virkamiehiä. Todisteita siitä, että eliittitiedusteluryhmille on annettu toimeksi uhkailla, häiritä ja jopa “neutraloida” kontaktihenkilöitä tai muita joilla on suoria kokemuksia avaruusolennoista tai heidän teknologiastaan, löytyy vuodetussa dokumentissa, jota useat veteraanitutkijat pitävät aitona. [49] Special Operations Manualissa lukee:
Jos mitenkään mahdollista, silminnäkijöitä pidetään hiljaisina kunnes on määritetty se mitä he tietävät ja mikä heidän mukanaolonsa laajuus on. Silminnäkijöitä tulee patistaa olemaan puhumatta siitä mitä he ovat nähneet, ja uhkailu voi olla tarpeen heidän yhteistyönsä varmistamiseksi. [50]
USA:n ilmavoimat on myös tehnyt tutkimuksia, jotka liittyivät huoleen siitä että MIB:t ovat imitoineet ilmavoimien upseereita. Maaliskuun 1. päivän 1967 muistiossa, jonka on valmistellut pääesikunnan varajohtaja, kuvataan tapauksia joissa siviileihin on ottanut yhteyttä henkilöt, jotka väittävät olevansa NORADin jäseniä ja vaatineensa silminnäkijöillä hallussaan olevia todisteita. [51]
MIB:n hämäräperäiset operaatiot ja SOM1-01 -dokumentti viittaavat siihen, että he ovat osa vastatiedustelun “pakottavaa” siipeä, joka koostuu FBI:sta, ilmavoimien OSI:sta, laivaston tiedustelupalvelusta ja jopa CIA:sta. On erittäin mahdollista, että MIB liittyy vieläkin salaisempiin virastoihin kuten National Security Agency (NSA) ja National Reconnaissance Office (NRO), joilla on korkeammat turvallisuusluokitukset käsitellä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. [52]
Tämän seurauksena tiedustelupalveluilla on nokkimisjärjestys Galaktisessa COINTELPRO:ssa, jossa jokainen suorittaa omaa tehtäväänsä. FBI:n, ilmavoimien OSI:n (sekä muiden armeijan haarojen yksiköiden kuten laivaston ONI:n) leivistä otetut agentit olivat pääosin mukana tiedustelutiedon keräämisessä ja läheisesti kontaktihenkilöiden aktiviteettien valvonnassa, kuten käy ilmi tietopyynnöillä saaduista dokumenteista. CIA oli mukana koordinoidussa debunkkauksessa ja mustamaalaamisessa, joka oli osoitettu kontaktihenkilöitä vastaan Durant’n raportin ehdottaman koulutusohjelman avulla. NSA ja NRO ovat mukana seuraamassa kommunikaatiota ja interaktioita Maan ulkopuolisen elämän kanssa, ja heillä on tiimejä joilla vetää pois julkiseksi tehtyä todistusaineistoa ja häiritä kontaktihenkilöitä hiljaiseksi. Galaktinen COINTELPRO voi näin minimoida avaruusolentoja koskevan informaation, joita eri tiedustelupalveluilla on, kun agentteja käskettiin toteuttamaan erikoistehtäviä. Kaikkein eniten ulkona Maan ulkopuolisia asioita koskevista tiedustelupiireistä oli FBI. Toisaalta NSA ja NRO vaikuttivat olevan eniten piirin sisällä johtuen heidän toteuttamistaan avaruusolentojen valvontatoimista sähköisillä valvontalaitteilla ja satelliittikuvilla. Armeijan tiedustelupalvelut vaikuttivat olevan sivuroolissa, jossa he tukivat Galaktista COINTELPRO:ta ilman että he saivat pääsyä kaikkeen informaatioon koskien Maan ulkopuolista elämää ja projekteja. Tämä käy ilmi kun vara-amiraali Tom Wilson, pääesikunnan tiedustelupäällikön (J-2), vuonna 1998 oli jätetty ilmeisesti pois Maan ulkopuolisia projekteja koskevien tietojen jakelusta. [53]
Loppusanat
Galaktisen COINTELPROn kontaktihenkilöitä vastaan tarkoitus on minimoida ihmisiltä näyttävien avaruusolentojen ilmentämä uhka niille päätöksillle, jotka on tehty salaa valituissa komiteoissa koskettaen Maan ulkopuolista elämää ja teknologioita. Pääasiallinen avaruusolentojen uhka oli se, että kontaktihenkilöt onnistuisivat vakuuttamaan suuren osan Amerikkaa ja globaalia populaatiota muuttamaan politiikkaa suuresti valmisteltaessa ihmiskuntaa galaktisen yhteisön jäseneksi. Sellainen politiikan muutos on tulkittu olevan suora uhka kansalliselle turvallisuudelle USA:n ja muiden maiden taholta, jotka ovat saaneet briiffauksia Maan ulkopuolisen elämän olemassaolosta. Galaktinen COINTELPRO käsittää kolme vaihetta, jotka kulminoituvat kattavaan vastatiedusteluohjelmaan, jolla neutralisoida ja disruptoida kontaktiliikkeen uhkia. Ensimmäinen on FBI:n vetämä valvontaohjelma, joka läheisesti monitoroi kontaktihenkilöiden julkisia luentoja, interaktioita ja kommunikaatioita. Tietopyyntöjen kautta saadut dokumentit ovat vahvistaneet, että FBI harjoitti laajaa tunnettujen kontaktihenkilöiden valvontaa, ja työskenteli muiden tiedustelupalveluiden kuten ilmavoimien OSI:n kanssa.
Toinen vaihe Galaktisessa COINTELPRO:ssa oli debunkkaus- ja mustamaalausohjelma, jota CIA salaa veti, joka kutsui koolle Robertsonin paneelin ja joka julkaisi Durant’n raportin vuonna 1953. Sen tärkein löydös vastatiedusteluohjelmille oli oikeuttaa koulutusohjelma, joka sisälsi kansan ‘kouluttamista’ ja silminnäkijöiden kertomusten “debunkkaamista”, mukaanlukien kontaktihenkilöiden, sillä perusteella että ne olivat uhka kansalliselle turvallisuudelle koska kansan uskoa UFOihin saattaisivat vihollisvaltiot käyttää hyväkseen. Huolimatta kontaktihenkilöiden väitteiden meriitistä tämä tarkoitti, että todistet ja lausunnot debunkattaisiin ja mustamaalattaisiin kansallisen turvallisuuden nimissä. Tiedusteluammattilaiset joutuivat ei-niin-kadehdittavaan hommaan debunkata ja mustamaalata niitä, joilla heidän mielestään oli yksityisesti todettu olevan aitoja kokemuksia. FBI:n dokumentista käy ilmi, että FBI:n agentit ja tietolähteet olivat aktiivisessa roolissa nimekkäiden kontaktihenkilöiden mustamaalauksessa osana kontaktihenkilöitä vastaan luotua CIA:n psykologisen sodankäynnin ohjelmaa. Galaktisen COINTELPRO:n viimeinen vaihe on luoda skismaa niiden välillä, jotka hyväksyvät todisteet Maan ulkopuolisesta elämästä. Ryhmä UFO-tutkijoita, jotka ajavat tieteellistä menetelmää, saivat rohkaisua etäännyttää itsensä kontaktihenkilöiden väitteistä, joita pidettiin epätieteellisinä, ja jotka epätodennäköisesti saiisvat julkista tukea akateemikoilta, byrokraateilta ja kongressiedustajilta. Project Blue Book luotiin rohkaisemaan UFO-tutkijoita pitämään kiinni virheellisestä uskomuksesta, että tiukan tieteellinen metodologia riittäisi kääntämään valtion politiikan jolla salattiin todellisuus Maan ulkopuolisesta elämästä. UFO-tutkijat täten olivat itse eturintamassa vastassa kun kontaktihenkilöiden väitteitä tarkasteltiin vakavasti. Project Blue Bookin tutkimusten avustuksella kansaa koulutettiin siitä minkälaiset UFO-todisteiden kategoriat tulisi tulkita legitiimeiksi. Mikään näistä kategorioista ei sisällä kontaktihenkilöiden väitteitä.
Galaktinen COINTELPRO ei olisi ollut menestys ilman UFO-veteraanitutkijoiden apua, jotka kaikki olivat liian innokkaita sivuuttamaan kontaktihenkilöiden väitteet epätieteellisinä ja alttiina harhaluuloille tai petkutukselle. Sellaiset tutkijat epäonnistuivat pahasti näkemään, että Galaktinen COINTELPRO olisi suunniteltu häiritsemään ja neutralisoimaan kontaktihenkilöiden väitteitä, ja he innokkaasti hyväksyivät viralliset lausunnot, jotka kyseenalaistivat kontaktihenkilöiden lausuntojen todenperäisyyden. Todellakin, se innokkuus millä FUO-tutkijat asemoivat itsensä vakavan tieteellisen UFO-tutkimuksen portinvartijoiksi ja debunkkasivat kontaktihenkiöiden väitteet on mitä traagisin aspekti kuudessa vuosikymmenessä UFO- ja Maan ulkopuolisen elämän tutkimusta.
Toinen keskeinen tekijä Galaktisen COINTELPRO:n menestymisessä tähän päivään mennessä on ollut avaruusolentoihin liittyvän informaation siilouttaminen. Tämä on mahdollistanut tiedustelupalvelujen suorittaa tiettyjä tehtäviä Galaktisessa COINTELPRO:ssa ilman, että agentit saavat koko totuutta kontaktihenkilöiden väitteistä. Kontaktihenkilöiden debunkkaamisen ja mustamaalaamisen onnistumisen on täytynyt riippua siitä uskovatko tiedusteluagentit kontaktihenkilöiden olevan aidosti turvallisuusuhka. Tämän seurauksena Maan ulkopuolisia asioita koskevan tiedon tekeminen saataville vain silloin kun siihen on tarve on varmistanut sen, että vain tietty ryhmä henkilöitä eri tiedustelupalveluista saa briiffauksen yleensäkään.
Tiivistelmä keskeisistä tiedustelupalveluista ja niiden tehtävistä Galaktisessa COINTELPRO:ssa, sekä niiden avaruusolentoja koskettavan informaation tiedonsaantiluokituksesta löytyy taulukosta 1. Taulukko 1. USA:n tiedustelupalvelut ja Galaktinen COINTELPRO
Virasto
Toimenpiteet
Pääsy avaruusolentoinformaatioon
Federal Bureau of Investigations, FBI
Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen kenttäagenttien avulla.
Ei mitään. FBI:n johtaja Hooverilta evättiin pääsy eikä hänellä ollut kapasiteettia valvoa Maan ulkopuolisia aktiviteetteja.
Air Force Office of Special Investigations, OSI (yhteistyössä muiden armeijan tiedustelupalvelujen kuten Office of Naval Intelligencen kanssa, ONI)
Tiedustelutietojen kerääminen, todisteiden piilottaminen ja kontaktihenkilöiden mustamaalaaminen Project Blue Bookin avulla. Skisman luominen UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.
Osittainen. Armeijan tiedustelupalvelu tarkkailee Maan ulkopuolisia aktiviteetteja, mahdollisia kontaktitapauksia siviilien kanssa, ja välittää tiedon näistä muille virastoille.
Central Intelligence Agency, CIA
Vetää julkista koulutusohjelmaa kouluttamalla kansaa ja debunkkaa kontaktihenkilöiden raportteja. Luo skismaa UFO/ET-tutkijoiden keskuuteen.
Osittainen. Koordinoi virastojen välistä yritystä varmistaa, että avaruusolentoinformaatio ei pääse julkisuuteen.
National Security Agency, NSA & National Reconnaissance Organization, NRO
Tarjoavat tiimit joilla vetää pois todisteet ja häiritä kontaktihenkilöt hiljaisiksi.
Täysi. Tarkkailee Maan ulkopuolista elämää ja sen interaktioita yksityisten kansalaisten ja valtioiden välillä.
Psychological Strategy Board / Operations Coordinating Board (tätä seurannut virasto toimii yhdessä kontrolliryhmän MJ-12 kanssa)
Koordinoi virastojen välisiä salaisia psykologisen sodankäynnin ohjelmia, joilla petkutetaan kansaa Maan ulkopuolisesta elämästä.
Täysi. Sillä on pääsy kaikkeen informaatioon, jota muut tiedustelupalvelut ovat keränneet, jotta voitaisiin kehittää strateginen vastaus avaruusolentojen toiminnalle.
Lopputiivistelmänä monet pioneerinaiset ja -miehet, jotka ovat tarkasti kertoneet fyysisestä kontaktistaan avaruusolentojen kanssa, ovat joutuneet systemaattisen maineen ja uran pilaamisen uhriksi julkisten virkamiesten, massamedian ja UFO-tutkijoiden taholta. Vaikuttaa siltä kuin sellainen lopputulema oli tarkoituksella haluttu saada aikaan virallisella Galaktisella COINTELPRO:lla, joka jatkuu tähän päivään asti. FBI:n lakkauttaman poliittisen COINTELPRO:n vastapainoksi on erittäin todennäköistä, että henkilöt julkisissa viroissa, massamediassa ja UFO-tutkijoiden keskuudessa voivat olla aktiivisia agentteja käynnissä olevalle COINTELPRO:lle, joka on perustettu kontaktihenkilöitä vastaan. Toiveena on, että Galaktisen COINTELPRO:n paljastaminen auttaisi hälventämään jatkuvaa kontaktitodistusten parjaamista, joka on tähän päivään asti estänyt objektiivisesti arvioimasta suoraa fyysistä kohtaamista aaruusolentojen ja yksityisten kansalaisten välillä.
***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exopolitics Instituten.
***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Viitteet
[1] Olen kiitollinen Angelika Sareighn Whitecliffille hänen tyylillisistä parannuksistaan tälle artikkelille.
[3] Kts. Michael Salla, “The Black Budget Report: An Investigation into the CIA’s ‘Black Budget’ and the Second Manhattan Project,” Scoop Independent News (30 January 2004): http://www.scoop.co.nz/stories/HL0401/S00151.htm
[4] Kts. Michael Salla, “Extraterrestrials Among Us,” Exopolitics Journal 1:4 (2006) 284 -300. Verkossa: http://exopoliticsjournal.com/Journal-vol-1-4.htm
[6] Kts. FBI:n (FOIA-tietopyynnön) documenttijulkaisu 06/09/1986 koskien J. Edgar Hooverin väitteitä siitä, että FBI:ltä on evätty pääsy talteen noudettuun lentävään lautaseen: http://www.cufon.org/cufon/foia_001.htm .
[11] Osittainen arvio Adamskin tapauksesta, jonka on kirjoittanut Lou Zinsstag ja Timothy Good kirjassa George Adamski- The Untold Story(Ceti Publications, 1983).
[12] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,35.
[13] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.
[14] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies,36.
[15] Kts. Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 33.
[24] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects Convened by Office of Scientific Intelligence, CIA, Jan 14-18, 1953” (Released November 16, 1978) 1. Verkossa: http://www.ufologie.net/htm/durantreport.htm
[25] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 15.
[26] “Report of the Meetings of Scientific Advisory Panel on Unidentified Flying Objects,” 19-20.
[27] Lainattu kirjassa Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 39.
[28] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 38-39.
[29] Keskustelua siitä miten paavi ja CIA liittyvät the National Enquireriin, katso Terry Hansen, The Missing Times (Xlibris Corporation, 2001) 231-46.
[32] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities together with additional, supplemental, and separate views, April 26 (Legislative Day, April 14), 1976. Verkossa: http://www.icdc.com/~paulwolf/cointelpro/
[38] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.2.
[39] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.
[40] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.6.
[41] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.4.
[42] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.
[48] USA:n senaatti, Final Report of the Select Committee to study Governmental Operations with respect to Intelligence Activities, Book II, Section 1.C.
[49] Kts. Ryan Wood, Majic Eyes Only: Earth’s Encounters with Extraterrestrial Technology (Wood Enterprises, 2005) 264-67; & Stanton Friedman, TOP Secret/MAJIC, 161-84.
[50] “SOM1-01: Majestic-12 Group Special Operations Manual,” The Majestic Documents, eds. Robert Wood & Ryan Wood (Wood & Wood Enterprises, 1988) [ch. 3.12b.] 165
[51] Redfern, On the Trail of the Saucer Spies, 57.
Tämän Aquarius-projektia käsittelevän tekstin on kirjoittanut Christian P. Lambright. Se havainnollistaa Richard Dotyn osuutta UFO-tutkijoiden harhaanjohtajana aikana, jolloin elektroniset kommunikaatiovälineet mahdollistivat keskustelufoorumien pitämisen ensi kertaa ja tiedon levittämisen tätä kautta 1980-luvulla, ja jolloin kertoman mukaan Richard Dotyn aktiivinen rooli väärän tiedon levittäjänä on ollut suurimmillaan.
On sanottu, että on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka saavat asioita aikaan, niitä jotka katsovat kun ne tapahtuu ja niitä jotka miettivät mitä tapahtui. Suntuu siltä, niinkuin mikään ei kuvaisi paremmin UFO-aiheesta kiinnostuneita. Viimeaikainen haloo koskien väitettyä projektia nimeltä ”AQUARIUS” sekä kontrolliryhmää nimeltä ”MJ-12” tuntuvat loistavilta esimerkeiltä siitä hämmennyksestä, joka seuraa kommunikaation puutteesta osapuolten välillä. Onko UFOja käsittelevää projektia nimeltä AQUARIUS olemassa? Kuka ensinnä sai tietää, että sellainen on olemassa? Jos on olemassa dokumentaatiota, joka tukee ”MJ-12” ryhmän olemassaoloa, niinkuin jotkut esittävät, silloin miksi se tuntuu olevan täynnä ristiriitoja? Nämä ovat kysymyksiä joihin tulee vastata ennenkuin yritetään arvioida ongelmaa.
Kuten kuka tahansa salapoliisi voi kertoa, motivaatio on avuksi selvitettäessä mitä tahansa rikosta tai mysteeriä. Kuka saisi etua tilanteessa? Ehkäpä hieman tämänkaltainen ajattelu auttaisi ratkomaan nykyistä AQUARIUS/MJ-12:n mysteeriä. UFOihin liittyvän AQUARIUS-nimisen projektin paljastus ensi kerran ilmaantui niinkutsutussa ”NASA-telexissa” [AQUARIUS.DOC]. Tämän väitetään olevan aito dokumentti, joka kuvaa useita valokuvafilmejä, jotka liittyvät Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtuneisiin asioihin sekä Paul Bennewitzin tapaukseen. Kuten asioista eniten tietoiset ihmiset tietävät, tämä dokumentti kertoo varsin paljon mielenkiintoista tietoa liittyen viranomaisten UFO-kiinnostukseen, ja mainitsee projektin nimelt AQUARIUS sekä jotain nimeltä ”MJ-12”. Kuitenkin useita keskeisiä osia tästä dokumentista poistettiin joko alkuperäisen lähettäjän tai vastanottajan kädellä. On kiinnostavaa huomata, että dokumentista on olemassa uudelleenkirjoitettu versio, joka kiertää ympäriinsä ja jossa poistetut osat ovat tallella, mutta mitään selitystä ei anneta sille kuka kirjoitti dokumentin uudelleen tai miten aiemmin poistetut osat saatiin tietoon.
On raportoitu, että Peter Gersten on näyttänyt tämän dokumentin vuonna 1983 ja niin vaikuttaisi siltä, että se on ollut liikenteessä ainakin useita vuosia. Mutta jos Gersten oli alkuperäinen vastaanottaja, hän ei ole paljastanut sitä mistä hän on saanut sen tai keneltä. Tämä dokumentti näyttää olevan läheisessä yhteydessä Kirtlandin ilmatukikohdan tapahtumiin vuonna 1980 siten kuin Bennewitz ja ilmavoimien kiinnostus UFO-havaintoihin tukikohtien yllä siinä mainitaan. Voisiko tämän dokumentin julkaisiu liittyä Kirtlandin tapauksesta kertovien dokumenttien julkaisuun? [KIRTLND1.DOC, KIRTLND2.DOC] William Moore on sanonut, että hänelle annetoi nimetön lähde ensimmäiset Kirtland-dokumentit ensimmäisenä Washington DC:ssa alkuvuonna 1982. Ja että monia huhuja on liikkunut Mooren ja Gerstenin välisistä kiivaista kiistoista liittyen siihen miten Gersten sai nämä dokumentit haltuunsa. Huhut sikseen, jos Moore sai dokumentit vuosi sen jälkeen kun tapaukset sattuivat, silloin kenellä tahansa joka hänelle ne antoikin on pakostakin ollut pääsy joko AFOSIn tietoihin Washingtonissa tai alkuperäisen lähettäjän tietoihin Kirtlandissa. On viitteitä siitä, että William Moore sai kopionsa Richard Dotylta, AFOSIn erikoisagentilta Kirtlandissa. Toiset lähteet ovat myös raportoineet, että Doty oli mukana pyrkimyksissä saada tämänluonteista informaatiota ulos tietyille henkilöille tuntemattomista syistä. Ja niin vaikuttaa mahdolliselta, että Doty oli vastuussa Kirtlandin dokumenttien lähettämisestä ja mahdollisesti ”NASA-telexin” lähettämisestä, sillä hän olisi ollut asemassa saada käsiinsä sellaista informaatiota. Kaikesta huolimatta jäisi vakavien UFO-tutkijoiden käsiin pyrkiä varmentamaan josko dokumenteissa esitetty informaatio on validia, tai väärää.
Kiinnostuksen lisääntyessä AQUARIUSta ja MJ-12:ta kohtaan, useita tietopyyntöjä lähetettiin eri valtion virastoille joilla saada informaatiota näistä aiheista, mutta niinkin myöhään kuin 1986 johtavat ufologian alan henkilöt ovat olleet vakuuttuneita siitä, että dokumentti oli väärennös ja AQUARIUS-projektia ei ollut koskaan olemassa. Vuonna 1985 olin lähettänyt useita tietopyyntöjä valtion virastoille ja pyytänyt informaatiota kolmesta projektista: Sigma, Snowbird & Aquarius; sekä mitä tahansa informaatiota MJ-12:n tai Majestic-12:n sitten liittyikään. Erityisesti en maininnut mitään yhteyttä tai kiinnostusta UFOihin näissä pyynnöissä. Poislukien NSA, jokainen saamani vastaus kielsi minkäänlaisen informaation näistä aiheista. Vaikka niissä sanottiinkin, että Sigma ja Snowbird ”eivät olleet tämän viraston projekteja”, ja että heillä ei ollut tietoa MJ-12:sta, he arvioivat, että etsintäkulut kaikelle informaatiolle AQUARIUS-projektiin liittyen olisivat $15,000! Vaikuttaisi siltä, että kyseessä oli varsin suuri projekti. Useiden selventävien tietopyyntöjen, sekä pyynnön saada pelkästään ensimmäinen dokumentti jossa projekti laitettiin käyntiin, jälkeen NSA sanoi että projekti ei käsitellyt ”UFOja” ja että koska en maksaisi kuluja, he eivät tekisi pyynnölleni mitään. Tämän jälkeiset vetoomukset ainoastaan selvittivät sen, että AQUARIUS oli luokiteltu Huippusalaiseksi ja että minkään osan julkistaminen voisi olla ”suureksi vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle”. [AQUANSA.DOC]
Useat henkilöt ovat pitäneet NSA:n lausuntoa siitä, että AQUARIUS ei käsittele UFOja pelkästään rehellisenä, ja mahdollisesti tämä onkin totuus. Kuitenkin uskon, että jos olisi odottanut NSA:n ”kääntävän kelkkansa” ja avoimesti paljastavan kaiken olisi vähintäänkin naiivia. Tuntuu paradoksaaliselta, että jotkut ”tutkijat” sekä odottavat näiden virastojen olevan petollisia että suoraan hyväksyvät niiden lausunnot täysin oikeellisina. Uskon, että on riittävät syyt olettaa, että NSA:n projekti voi itse asiassa olla se projekti, josta ”NASA-telexissä” puhutaan ja joka mainitsi myös MJ-12:n.
Ylläolevan dokumentin verifioimisen prosessissa olin jo kirjoittanut sarjan kirjeitä 7602 Air Intelligence Groupille (7602 AINTELG), joka on vuodesta 1983 tunnettu nimellä Air Force Special Activities Center. Osana ilmavoimien tiedustelupalvelua, 7602 AINTELG käsittelee HR-tiedustelua, paljon samaan tapaan kuin 4602 AINTELG, joka tunnetusti on auttanut Edward Ruppeltia hänen tutkimuksissaan useita vuosia sitten. Tämä voi olla sattumaa tai sitten ei ja se voisi olla mielenkiintoinen lisätutkimusten suunta. Yhtä kaikki, prosessissa yrittäessäni saada informaatiota tältä ryhmältä sain jonkin verran välttelevän vastauksen AFISilta. Keskusteluissa ilmavoimien lähteen kanssa, jossa mainitsin ongelmistani saada informaatiota tästä ryhmästä, minulle sanottiin että ehkäpä tämä johtuu siitä että ”he ovat NSA:n haara!” Tämä ensimmäistä kertaa oli viite siitä, että NSA saattaisi olla jollain tavalla mukana, ja oli jo ennen kirjeitäni NSA:lle itselleen. Muutamassa kuukaudessa sain tietää toisesta kiinnostavasta seikasta, joka osoitti NSA:n suuntaan.
Tunnetun tutkijan Thomas Adamsin avulla sain tietää henkilöstä, joka oli raportoinut kuulleensa kiinnostavan väitteen koskien ensimmäistä AQUARIUS/MJ-12 -dokumenttia. Puhuttuani tämän herrasmiehen kanssa henkilökohtaisesti, vakuutuin siitä että hänen kertomansa informaatio oli oikein ja että se oli kerrottu hänelle. Hän kertoi, että hänelle oltiin henkilökohtaisesti kerrottu, että tämä dokumentti oli peukaloitu kahdella tavalla, ja että hänelle tämän oli kertonut henkilö joka muutokset oli tehnyt. Vaikka kumpaakaan muutosta ei paljastettu, hänelle oltiin kerrottu, että viittaus dokumentissa ”NASAan” oli alunperin ollu ”NSA”! Ja se kuka tämän oli tehnyt, oli kukapa muukaan kuin William Moore. Lyhyessä keskustelussa Mooren kanssa tämän jälkeen kysyin häneltä oliko hänellä tietoa tästä, ja hän yksinkertaisesti sanoi ”En kommentoi.”
JUST CAUSEn tuoreessa numerossa oli myös lausunto Larry Fawcettilta ja Barry Greenwoodilta siitä, että heille oltiin kerrottu että tämä dokumentti on itse asiassa uudelleenkirjoitettu versio. Tämä seikka paljastettiin vuonna 1983 Peter Gerstenille ilmavoimien upseerin suulla ja se joko oli unohtunut tai jätetty sikseen aivan viime päiviin asti. Kuitenkin siteeratuksi ilmavoimien lähteksi on ilmoitettu kukapa muukaan kuin Richard Doty itse.
Tämän seikan valossa, että on hiljattain muuttunut yleiseksi tiedoksi että Moore (omista syistään) muokkaa saamiaan dokumentteja, ja että hän on varsin aggressiivinen tutkimuksissaan, uskon että Moore itse asiassa kirjoittikin uusiksi tämän dokumentin, tai on joskus tehnyt niin. Mutta vähentääkö tämä dokumentin arvoa, vai kertooko se siitä että se on väärennös? Ehkäpä tämä selittää sen miksi kukaan ei voi varmistaa dokumentin olevan aito, koska teknisesti se on väärennös. Vaikuttaa siltä, että Mooren tehtävänä on nyt paljastaa selvä, tarkka versio siitä ja lopultakin paljastaa faktat sen saamisesta.
Elokuvatuottaja Linda Moulton Howen mukaan hänellä on riippumaton varmistus MJ-12:sta ja hänelle on kertoman mukaan näytetty liuta dokumentteja, joissa on samanlainen, ellei identtinen, informaatio. Kuitenkin kyseessä olevan ryhmän oikea nimi ei ollut ”Majestic” vaan samanlaiselta kuulostava nimi, jossa oli kirjaimet M ja J. Voisiko olla, että termi ”Majestic” on substituutti, joka välkyllä tavalla yrittää siivota pois informaatiota, jonka joku ainoastaan sisäpiirin todellisella informaatiolla kykenisi identifioimaan?
Jos on syy kyseenalaistaa alkuperäisessä AQUARIUS/MJ-12 -dokumentissa sekä myöhemmissä sitä koskevissa papereissa esitetyn informaation tarkkuutta, tarkoittaako tämä loogisesti sitä, että vuoden 1980 Kirtland/Bennewitz-tapauksia tulisi aina pitää kyseenalaisina? Mikä tahansa yksittäisen silminnäkijän UFO-havainto on aina jonkinverran kyseenalainen, tämän takia me etsimme useita silminnäkijöitä ja muuta tukevaa todistusaineistoa. Jos Richard Doty, tai Paul Bennewitz olivat yksin raportoidessaan näitä tapauksia, silloin Kirtlandin tapaukset eivät koskaan olisi muuttuneet niin suuriksi kysymyksiksi kuin ne ovat. Silloin oli useita henkilöitä mukana sekä dokumenteissa kerrotuissa tapahtumissa että dokumenttien valmistelussa itsessään. Lyhyt tiivistelmä tapauksesta kuuluu seuraavasti:
Alkuvuonna 1980 Paul Bennewitz tarkkailee ja filmaa kappaletta, jonka hän on havainnut maassa ja ilmassa Kirtlandin ilmatukikohdassa sekä Manzanon koealueella. On raportoitu, että hänen vaimonsa oli myös mukana näkemässä omin silmin ensimmäiset laskeutumiset, jotka Paul näki ja kuvasi Coyote Canyonin alueella. Tämän jälkeen Paul otti yhteyttä Earnest Edwardsiin Kirtlandin turvallisuuspoliisissa, joka seuraavan muutaman kuukauden ajan huolestui ja pyysi Manzanon asevaraston alueen vartijoita raportoimaan hänelle kaikista ilmassa näkyvien valojen epätavallisista havainnoista. Elokuussa 1980 kolme vartijaa raportoivat havainneensa ilmavaloja, jotka laskeutuivat Sandian sotilasalueelle. Tämä on ensimmäinen havainto, joka on kuvailtu Richard Dotyn allekirjoittamassa valituslomakkeessa. Edwards raportoi havainnon Dotylle tietämättä siitä, että Doty oli jo kuullut siitä Russ Curtisilta (Sandian turvallisuuspäällikkö), että Sandian vartija havaitsi levynmuotoisen kappaleen erään rakennuksen lähellä minuutteja sen jälkeen kun kolme Manzanon vartijaa tekivät havainnon. Doty otti nämä raportit ja useita muita hänen valituslomakkeeseensa ja lähetti raportin AFOSIn päämajaan Washingtoniin.
Tästä eteenpäin monia muita henkilöitä tulee mukaan. Bennewitz kutsuttiin tapaamiseen Kirtlandin ilmatukikohtaan, jossa useat korkea-arvoiset ilmavoimien upseerit ja Sandian viranomaiset olivat paikalla. Heihin kuului mm. prikaatinkenraali. Earnest Edwards on varmentanut, että kolme vartijaa hänen komennossaan ovat raportoineet kuvatun tapauksen, ja että tapaaminen pidettiin. Bennewitz varmensi, että Doty ja Jerry Miller tulivat hänen kotiinsa katselemaan materiaaleja, ja että tämän saattoi varmentaa myös Thomas A. Csehin allekirjoittamalla dokumentilla, joka on tukikohdan tutkimusosaston johtaja. Lopuksi mainittakoon, että on olemassa kokonainen dokumenttipino, jonka AFOSIn päämaja on julkaissut ilmavoimien peiteidentiteetillä, joka kuvaa näitä tapahtumia.
Näyttää siltä, että on vain kaksi mahdollisuutta. Yksi: että tämä on yksi syvimmälle menevistä petoksista joita ilmavoimat ovat koskaan suorittaneet, jossa mukana on myös siviili, tarkoituksia varten joita voidaan vain arvailla. Toinen: että kuvatut tapahtumat ja välissä olevat vuodet, sen jälkeiset kehityskulut ja harhaanjohdetut tutkijat ovat vain sekoittaneet faktoja. Ehkäpä oli myös jonkin sortin yritys virallisella tasolla peitellä tapahtumien arkaluontoisuutta.
Olisiko Richard Doty ajanut tekaistua asiaa, ottanut mukaan viranomaisia häneen petkutukseensa, lähettänyt tekaisun AFOSIn päämajaan, ja sitten levittänyt tiettyä informaatiota siviili-UFOtutkijoille? Mitä tarkoitusta varten? Ja olisiko hän silti ilmavoimissa jos hänet paljastettaisiin, tietäen sen PR-katastrofin joka seuraisi AFOSIn julkistaessa Washingtonissa lisädokumentteja? Tuntuu käsittämättömältä, että tukikohdan tutkimusosasto ja ilmavoimien osasto eivät olisi nopeasti ja helposti saaneet selville petkutusta ja pian tämän jälkeen nimenneet koko asiaa sellaiseksi, tietäen heidän aiemmat edesottamuksensa tehdä juuri niin.
Muutama yksinkertainen puhelu on auttanut selventämään paljon totuutta alkuvaiheen tapahtumista. Meidän tulee välttää ajoittaista houkutusta ”ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sitten”, joka voi johtaa väärän informaation levittämiseen. On suotavaa pitää pää kylmänä lähestyessään silminnäkijöitä, sillä meillä ei ole Jumalan suomaa oikeutta soittaa tuntemattomille henkilöille ja vaatia heitä vastaamaan kysymyksiin, etenkään kun asiaan saattaa liittyä arkaluonteisia yksityiskohtia. Onko yllätys, että jotkut näistä ihmisistä eivät halua tulla jokaisen henkilön vaivaamaksi, jolla olisi tälle esittää kysymyksiä?
Erittäin omituinen mutta kiinnostava kirje lähetettiin APROlle joko vuoden 1980 lopulla tai 1981 alussa, ja siihen yleisesti viitataan lähettäjän nimellä, Craig Weitzel. Tämä kirje viittaa sarjaan tapahtumia, jotka sattuivat puolivälissä vuotta 1980 sekä Kirtlandissa että Pecosin lähellä olevalla alueella New Mexicossa, ja se esittää useita väitteitä että UFO-tutkimuksen sivuosasto on asettunut Kirtlandiin tai sen lähelle. Kirjoittaja mainitsee myös, muun muassa, että ainakin yksi ”esine” on tallessa Manzanon varastoalueella. Sen, että kirjeen on ainakin legitiimisti vastaanottanut APRO, voi varmentaa Jim Lorenzenin vimmatusta kirjeestä joka lähetettiin sättimään herrasmiestä, joka tämän kirjeen oli julkistanut ilman virallista lupaa APROlta. Voimmeko kuitenkaan määrittää onko tämä kirje täysin tekaistu vai onko siinä edes vähänkään totuuden siementä sen välittämässä informaatiossa? Käymässäni keskustelussa Craig Weitzelin kanssa hän väitti, että hän ei tiedä mitään kirjeeseen liittyvistä yksityiskohdista, ja hän kiisti ottaneensa yhtään valokuvaa. Omituista kyllä, kuitenkin hän kyllä esitti, että hän ja muut näkivät omituisen hopeisen kappaleen leijailevan korkealla taivaalla, joka sitten poistui alueelta, hänen sanojensa mukaan, ”eksponentiaalisesti”! Hän oli ollut koulutuksessa vuoripelastustoiminnasta ja hän sekä muut esittivät S-O-S merkin vuorenrinteessä käyttäen laskuvarjoja ja odottivat helikoptereiden löytävän heidät. Etsiessään näitä helikoptereita he havaitsivat hopeisen ”UFOn”. Jos tämä on kaikki mikä tapahtui, mikä olisi syy tuulesta temmata sellainen kirja ja kuitenkkin antaa silminnäkijän nimi ja osoite, joka varmasti tulisi tällaiset väitteet kiistämään? Oliko kyse hämärästä teekkarijäynästä? Anonyymin kirjeen kirjoittaja väittää, että sen jälkeen kun Weitzel oli puhunut AFOSIn agentille nimeltä Dody (sic), hän ei halunnut liittyä asiaan enää mitenkään ja siitä eteenpäin Dodyn hahmo kiisti, että mitään valokuvia oli koskaan ollutkaan. Oliko tämä olosuhde, jota oltaisiin voitu odottaa perustuen aiempaan kokemukseen ilmavoimien tällaisten asioiden hoitamisesta? Monet valtion ja armeijan silminnäkijät usein kieltäytyvät puhumasta heidän kokemuksistaan tuntemattomille joko johtuen virallisesta painostuksesta, tai yksinkertaisesti oman yksityisyytensä säilyttämiseksi. Motiovaatiota jälleen pitää tarkastella löytääksemme lopullinen totuus.
Lokakuun alussa 1987 minulla oli omituinen keskustelu henkilön kanssa, joka on minulle muuten tuntematon kuin etunimeltä ja joka aluksi ei tiennyt mitään UFO-kiinnostuksestani. Puhelinkeskustelussa, joka sattui aivan vahingossa, ydinaseiden aihe tuli esiin tämän henkilön antaessa ymmärtää tietävänsä siitä jotain, koska hän tuolloin oli ollut ilmavoimissa. Vitsaillen pyysin häneltä saada tietää kaiken mitä Kirtlandin ilmatukikohdassa tapahtui, ei siksi että olin kiinnostunut ydinaseista vaan jostain muusta jonka ajattelin olevan Manzanossa varastossa joka ”ei ole ydinase”. Hetken naureskeltuaan tämä henkilö sanoi, ”kyllä… UFOja!” Hämmästyneenä pyysin saada hieman lisäselvitystä, ja kerrottuani kiinnostuksestani minulle sanottin että kaksi ”esinettä” oli tallessa Manzanon alueella perustuen keskusteluun, jonka tämä henkilö oli kuullut ilmavoimien henkilöiden välillä Saksassa. Jotain keskustelua oli ollut UFO-tapaukseen liittyen, joka oltiin laajalti raportoitu sanomalehdissä Saksassa vuonna 1981, joka olisi samanlainen kuin jotain mikä ”heillä” oli ”siellä”. Johtuen olosuhteista joiden alaisuudessa tämä keskustelu käytiin sekä siitä seikasta etten ollut millään muotoa viitannut aiheeseen, uskon tämän olevan jonkinlaista tukea joillekin väitteille, joita on esitetty anonyymissä ”Weitzelin” kirjeessä.
Viimeinen kiinnostuksen kohde esiintyi juuri julkaistussa kirjassa, joka kertoo ”lentävistä bumerangeista” joita on raportoitu viime vuosina New Yorkin osavaltiossa [NIGHT SIEGE, Ballantine 1987]. Näiden ilmiöiden tutkimusprosessissa Hynekiin ja Imbrognoon otti yhteyden eräs henkilö, joka väittää työskennelleensä NSA:lle. He ilmeisesti varmensivat tämän itsensä takia, ja vaikka henkilö väitti että hänen kiinnostuksensa oli ainoastaan henkilökohtaista, he yllättyivät tämän henkilön siitä epätavallisen suuresta kiinnostuksen määrästä heidän tutkimuksiaan ja heidän löytämiään todisteita kohtaan. On jopa viitteitä siitä, että heidän puhelimiaan salakuunneltiin. Vaikka ei olekaan tiedossa oliko tämän henkilön kiinnostus laajempikin kuin pelkkä henkilökohtainen kuriositeetti, on selvää että tutkijat tunsivat siinä olevan jotain epätavallista. Yhtä kaikki, tässä on toinen tapaus jossa NSA tuntuu olevan hiipinyt mukaan kuvioihin.
Heittävätkö tässä esitetyt faktat epäilyksen varjon NSA:n ylle sen osuudesta virallisten etujen varjelussa koskien UFOja? Uskon, että ne niin tekevät ja että on oikeutetusti aihetta epäillä, että AQUARIUS-projekti, joka (ainakin jollain tavalla) liittyy UFOihin, on mahdollisesti NSA:n oma tai siihen liittyvä projekti. Silti tuntuu siltä huolimatta dokumentteja koskevasta hämmennyksestä ja argumenteista, että nimitystä ”MJ-12” tulee pitää, jos nyt ei varmuutena, niin ainakin potentiaalisesti kelpona. Ne jotka ovat käyttäneet aikaa saadakseen yhteyden silminnäköihin ja heiltä lausunnot ja apua, ovat parhaassa asemassa muodostaakseen mielipiteensä itse, huolimatta sekaannuksesta koskien dokumenttien muokkausta, joka tuntuu olevan vimmatusti käynnissä. Me emme halua heittää lasta pesuveden mukana yksinkertaisesti siksi, että faktat näyttävät hämmentäviltä. Ehkäpä hämmennystä joku jopa ohjailee jossain. Meidän tulisi pitää katseemme kiinnitettynä suuriin kysymyksiin ja faktoihin jotka me voimme osoittaa tosiksi pyrkiessämme saamaan selville totuuden.
LOPPU
Kiitos kaikille lähteille, sekä nimetyille että nimettömille, jotka ovat auttaneet tässä esitettyjen faktojen selvittämisessä.
Tämä tieto on peräisin tutkija Melinda Leslieltä, joka omistaa Sedona UFO Sighting Toursin Arizonassa. Haastattelin häntä ensimmäisen kerran koskien MILAB-ilmiötä 90-luvun lopulla Tampa Public Access Televisionin show’huni “The UfoJoe Show.” Hänen bionsa mukaan Melinda on tutkinut henkilöitä, jotka ovat olleet mukana UFO-”salailussa”, jo yli 28 vuoden ajan.
Koska Melinda ei nauhoittanut haastattelua, kysyin häneltä hänen muistiinpanojensa tarkkuudesta. Hän sanoi minulle, ”Nuo olivat aika tasan tarkkaan suorat lainaukset. Kirjoitin ylös kun hän puhui, ja puhtaaksikirjoitin ne heti puhelun lopettamisen jälkeen.”
Verkkosivujensa mukaan Semivan on yksi perustajajäsenistä, hallituksen jäsen ja varatoiminnanjohtaja “To The Stars Academy of Arts and Sciencessa.” Hän on ollut 25 vuoden ajan urastaan CIA:n operaatiojohdossa. Hän on myös tiedustelumaailman ja CIA-toiminnan konsultti ja työskentelee massatuhoaseita vastaan.
Semivan eläköityi vuonna 2007 25 vuoden uran jälkeen CIA:n salaisessa palvelussa. Hänen eläköitymisensä aikaan hän oli jäsen CIA:n ylemmässä tiedustelussa. Jim palveli ulkomailla ja kotimaassa CIA:lla ylemmän johdon tehtävissä. Hän on saanut CIA:n Career Intelligence Medalin.
Tämä on toinen julkinen kommentti Wilson/Davis-dokumenteista joltain, joka on ollut tekemisissä TTSA:n kanssa. Hal Puthoff, PhD, oli ensimmäinen.
Jos haluat tietää miksi Semivan on kiinnostunut UFO/UAP-aiheesta, suosittelen lukemaan hänen esipuheensa Tom Delongen ja A.J. Hartleyn kirjaan “Sekret Machines: Chasing Shadows.”
Pitäen mielessä hänen CV:nsä, tässä on lainaus siitä mitä pidän tärkeänä hänen esipuheessaan:
“Mitä tulee muodolliseen tähän ilmiöön tutustumiseeni, niinkuin me sen tunnemme nykypäivän kontekstissa, se tuli yllättäen ja yhtäkkiä. En yritä mennä sisään kokemukseen tässä, mutta sanon, että se oli yksi elämän muutostekijöistä sekä minulle että vaimolleni. Kokemus oli samaan aikaan pelottava, hämmentävä, turhauttava ja absurdi. Se oli sekä fyysinen että emotionaalinen, vaikka en osaa päättää oliko siinä lisänä vielä spirituaalinen komponentti. Melkein 30 vuotta myöhemmin, en edelleenkään tiedä mitä kokemuksesta pitäisi ajatella. Sen mitä tiedän, kuitenkin, on että tämä tapaus muutti näkökantani siitä mitä kollektiiviseen todellisuutemme versioon kuuluu.”
Melinda Leslie
Kirjoittanut Melinda Leslie
Minulla oli 43-minuuttinen puhelinkeskustelu Jim Semivanin kanssa koskien Wilson/Davis-dokumentteja. Se oli olennaisesti 43 minuuttia kestävä, harkitun sanamuotoinen epäkiistäminen. Annoin hänelle keskustelumme aikana monia mahdollisuuksia kiistää ne ja niiden sisältö, mutta hän ei koskaan tehnyt niin. Hänen tarinaansa tarkastellessani tuntuu siltä kuin tämä olisi osa sitä samalla tavalla kuin muiden vastaukset, joilta on kysytty samasta aiheesta. Jimin äänensävy, intonaatio ja tarve selittää (överin) läpikotaisesti turvallisuusvalat sekä hänen toistuva ”ei kommenttia” tai ”ei kantaa” selityksensä koko keskustelun ajan kertovat paljon minulle siitä, että he ovat itse asiassa erittäin huolestuneita ja että he ovat kierrelleet sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Vaikka en tehnytkään paljoa muistiinpanoja haastiksen aikaan (minun mokani), tässä on se mitä minulla on, jotka ovat eksakteja lainauksia. Nämä eivät ole missään järjestyksessä. Minusta ensimmäsiet ovat tärkeimpiä.
Jim Semivan – JS
Melinda Leslie – ML
JS: “Meidän täytyy sanoa ei kommenttia, johtuen edelleenkin turvallisuusluvista. Valat sitovat meitä. Meillä on nuo valat kuolemaamme saakka.”
JS: “Vaikka vain yksi lause dokumentissa olisi salainen, tai käsittelisi jotain joka on salaista, me emme voi kommentoida koko dokumenttia.”
JS: “Me olemme ystäviä monien mainittujen henkilöiden kanssa. Me emme halua luoda ongelmia, vaikeuksia heille. (Kertoo omin sanoin) Se olisi nöyryyttävää heille, aiheuttaisi heille murhetta, syntyisi juridisia ongelmia, se olisi kohtalokasta heidän työlleen, asemalleen, projekteilleen.”
ML: “Mikä on TTSA:n kanta Wilsonin dokumenttiin?”
JS: “Meillä ei ole kantaa. Me emme voi yksinkertaisesti kommentoida johtuen salassapitovalasta, me emme saa vaikka me tietäisimmekin jotain tai haluaisimme sanoa.”
ML: “Mikä on TTSA:n toimintasuunnitelma (koskien dokumentteja)”
JS: “TTSA:lla ei ole mitään suunnitelmaa. Me katsomme mihin tämä johtaa.”
ML: “Kirjoittiko Eric sen?”
JS: “Ei kommenttia”
ML: “Nauhoittiko hän sen?”
JS: “En tiedä”
ML: “Mitä Eric sanoi tästä?”
JS: “En ole puhunut hänelle, oletan että Hal on.”
(Annoin Semivanille toistuvasti mahdollisuuden kiistää kaiken, eikä hän tehnyt niin milloinkaan. Yksi esimerkki:)
ML: “Haaskaako ufologia aikaansa?”
JS: (pitkän paussin jälkeen) “Taaskin, ei kommenttia”
Faktat tiskiin; on OK olla jonkin verran huolestunut kun mennään kentälle ensimmäistä kertaa. Kurssin asettaminen avaruusolentojen alukseen luomaan yhteys kansalaisdiplomaattisessa tehtävässä vieraileviin avaruusolentoihin ei ole jotain mitä pääsee tekemään joka päivä elämässään. Se ei ole jotain minkä oppii kotona tai koulussa tai yliopistossa. Ei voi katsoa telkkarista ”tee-se-itse”-videota (toivottavasti tämä muuttuu tulevaisuudessa), eikä kyse ole aktiviteetista joka on vain puhtaan ”intuitiivisesti selvää”, joka johtaa ”kaikki toimii”-tyyppiseen lähestymistapaan.
CSETIn kontaktiprotokollien noudattaminen voi olla äärimmäisen paljon avuksi yksinkertaisesta syystä. Ne todella toimivat! Kymmenet menestyksekkäät Viidennen Asteen Kontaktit on onnistuttu muodostamaan CSETIn Työryhmissä Pohjois-Amerikassa ja Englannissa noudattamalla näitä periaatteita, ja niin me pyydämme teitä seuraamaan esimerkkiämme ja katsomaan voisitteko tuoda oman kokemuksenne tähän kasvavaan kokemusten joukkoon. Muistattehan, että nämä protokollat eivät ole kiveen hakattuja. Ne ovat kehittyneet jatkuvasti ja ne kaikki perustuvat siihen, että pyritään saamaan yhteys. Ilman muuta ne jatkavat kehittymistään, toivottavasti teidän kontribuutioillanne. Kuten CSETIn johto on painottanut, tässä hommassa ei ole todellisia asiantuntijoita. Ei ole tieteenalan professoreita suurissa yliopistoissa opettamassa ”Lautastutkimusta”, jotka olisivat saatavilla vastaamaan kysymyksiin jos teillä on kysyttävää. Ottaen huomioon nykyisen yhteiskunnallisen kieltäymyksen määrän avaruusolentojen läsnäolosta, todennäköisesti et ole saamassa suurta määrää rahoitusta tämän aiheen tutkimukseen. Siitä huolimatta saatat hämmästyä miten menestyksekkäästi voi saada yhteyden heti tämän harjoittamisen aloittamisen jälkeen (tämä kenttätyöläinen ainakin hämmästyi), ja voit aloittaa homman minimivarustuksella yhdistettynä oikeanlaiseen asenteeseen. Käydään läpi ensimmäinen askel, joka on ryhmän muodostaminen, mutta osana tuota keskustelua meidän tulisi käydä läpi se miten alkuvaiheen CSETI-tutkimustiimit ovat järjestäytyneet. Jos sinulla on jo joukko ystäviä jotka tuntevat toisensa hyvin ja ovat valmiita lähtemään kentälle, saatat skipata tämän CSETIn historiikin ja mennä seuraavaan kohtaan “Pelko ja sen käsittely”.
CSETIn työryhmät on muodostettu monin eri tavoin. Ensimmäiset yritykset tehdä toistuvaa kenttätyötä tapahtuivat Pohjois-Carolinassa, jossa CSETIn kansainvälinen johtaja Steven Greer asui. Hän meni kentälle useiden paikallisten tukijoidensa kanssa vuonna 1991. Siellä Appalakian vuoristossa saivat alkunsa nämä kontaktiprotokollat, perustuen hänen aiempiin tutkimuksiinsa. Tämän alkuvaiheen jälkeen tri. Greer teki kolmen vuoden työn, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, joilla fasilitoida muiden CSETI-työryhmien perustamista. Koulutusprosessi sisälsi yleensä julkisen luennon perjantai-iltana ja sen jälkeen kokopäiväisen työpajan seuraavana päivänä. Niissä kuvattiin Center for the Study of Extraterrestrial Intelligencen toimintaperiaatteet. (Yksityiskohtaisempi kuvaus näistä perusperiaatteista löytyy Tri. Greerin monografista.) Lisäksi työpajoihin osallistuneille opetettiin ohjattuja meditaatiotekniikoita, jotka muodostavat perustan Koherentille Ajatusten Sekvensoinnille (Coherent Thought Sequencing, CTS). Kenttätyön protokollat käytiin myös läpi, jotta CSETIn jäsenet voisivat aloittaa CE-5 -tutkimuksensa samana iltana kuin työpaja pidettiin. Tähtitaivaan alla tri. Greer demonstroi miten kontaktiprotokollilla saatiin joskus aikaan uskomattomia tuloksia. Useammin kuin ei nähtiin havaintoja anomaalisista valoista, jotka hämmästyttivät monia mukanaolijoita, ja erään kerran oli eräs todella historiallinen tapaus.
Se tapahtui maaliskuun 15. päivänä 1992 kokopäiväisen CSETIn työpajan jälkeen Gulf Breezessa, Floridassa, kun neljä avaruusolentojen alusta oli interaktiossa 50 osallistujan kanssa 15 minuutin ajan. (Yksityiskohtaisempi kuvaus löytyy täydellisestä reportaasista tri. Greerin monografista.) Tämä häikäisevä tapaus kuvattiin useilla kotivideokameroilla. Niistä näkyy miten kolme alusta, jotka näkyivät kiikareissa levyinä, rikkoivat löyhän muodostelmansa ja ottivat tasasivuisen kolmion muodon. Tämä liike tehtiin vastauksena CSETIn valotyöhön, joka koostuu kolmioiden piirtämisestä taivaalle voimakkailla signaalilampuilla. Videot antoivat CSETIlle dramaattista dokumentaatiota, mikä auttoi rekrytoimaan lisää jäseniä ryhmiin. (Tämän työryhmän koordinaattori, tri. Joe Burkes Los Angelesin CSETI-kontaktiryhmästä, liittyi CE-5 -aloitteeseen koska hän vakuuttui näistä videoista.)
Huolimatta alkuvaiheen innostuksesta, joka seurasi tästä kenttätyöstä, työryhmillä oli vaikeuksia organisoitua itse tekemään toistuvaa kenttätyötä. Usein ryhmät koostuivat ihmisistä, jotka tapasivat ensimmäistä kertaa työpajassa, ja heidän piti käydä läpi monimutkainen sosialisaation ja kouluttautumisen prosessi ennen kuin he saattoivat työskennellä tehokkaasti tiiminä. Pieni määrä huikeita poikkeuksia kuitenkin löytyy. Näissä tapauksissa tiimit muodostuivat ryhmistä, jotka olivat tehneet jo kontaktityötä omalla tahollaan, ja he tulivat CSETIin vasta sen jälkeen kun he olivat jo saaneet aikaan tehokkaan ja positiivisen työsuhteen keskenään. Näillä valmiilla ryhmillä oli paljon suurempi todennäköisyys onnistumiselle kuin niillä ryhmillä, jotka koostuivat alunperin toisilleen tuntemattomista ihmisistä, tai mahdollisista tutkijoista jotka tiesivät toisensa vain nimeltä.
Tri. Greerin alkuvaiheen organisointitoimien seurauksena, johon kuului kymmeniä luentoja ja työpajoja vuosina 1991-1994, ainoastaan puolet alkuvaiheen ryhmistä kykenivät tekemään kontaktityötä pysyvämmin. Vaikka jokainen kontaktiryhmän muodostamisen onnistuminen ja epäonnistuminen voidaankin analysoida jokaisen ryhmän historian perusteella, useita oppitunteja saatiin tästä kokemusten sarjasta. Seuraavat ehdotukset tarjotaan siinä toivossa, että ne auttaisivat maksimoimaan menestyksekkään CE-5 Työryhmän muodostamisen.
Liiketapaamiset ovat tärkeässä esittelyroolissa uudelle CE-5 -tiimille. Ensimmäisten muutaman tapaamisen aikana, sen lisäksi että käydään läpi perusprotokollat, mahdolliset kenttätyöläiset joutuvat jakamaan joitain yksityiskohtia itsestään, erityisesti koskien sitä miksi heitä kiinnostaa kontaktityö. Työryhmän koordinaattori saattaa haluta panna muistiin tämän tärkeän informaation, sillä mitä paremmin työryhmän koordinaattori tuntee tiiminsä, sitä paremmin hän kykenee vetämään kenttätyötä. Tutkijoiksi hiukoilevien motivaatioita tulee tarkastella huolellisesti, ja aina pitää mielessä CSETIn ideaali saada aikaan molempia tahoja hyödyttävä, rauhallinen suhde minkä tahansa ja kaikkien Maapallolla vierailevien avaruusolentosivilisaatioiden kanssa. Ne, jotka ilmaisevat pelkoon perustuvia oletuksia vierailijoiden aikeista, voivat tarvita erikoisapua ja tukea muulta ryhmältä. Työryhmän koordinaattori, jolla on suurin vastuu tiimin yhtenäisyyden ylläpidossa, todennäköisesti on aktiivisessa roolissa näissä alkuvaiheen keskusteluissa. Tulisi aina tunnustaa, että CE-5 -kontaktityö ei ole kaikkia varten, ja työryhmät ovat pääosin tutkimusryhmiä, jotka keskittyvät tekemään toistuvaa kenttätyötä, jolla tutkia Maan ulkopuolista älyä ja Maassa vierailevia aluksia. Me emme ole tukiryhmä niille, jotka uskovat olevansa kontaktihenkilöitä, “abduktoituja” tai sellaiseksi kaipailevia.
Lyhyiden liiketapaamisten jälkeen ehdotan, että tiimin tulisi välittömästi mennä kentälle. Suosituksena on kolmesta neljään ulkoilukertaa ensimmäisessä kuussa, ja se voi auttaa rakentamaan sellaisen yhtenäisyyden ja toveruuden, joka on tarpeellista menestyksekkäälle tiimille. Älä ylläty jos tiimin kokoonpano muuttuu huomattavasti ensimmäisen parin kerran aikana. Odotus on, että ehkäpä 50% niistä, jotka tulevat työryhmään tai alkuvaiheen tapaamisiin, jättäytyvät pois. Joillekin se on yksinkertaisesti niin, että kenttätyöstä fantasiointi on houkuttelevampaa kuin oikeasti sen tekeminen. Jotkut henkilöt haluavat vain puhua UFOista, sen sijaan että tekisivät jotain niiden eteen. Loppujen lopuksi, yöllä valvominen huonossa säässä, jonkin niinkin oudon, ihmeellisen ja kummallisen asian tekeminen kuin avaruusolentojen aluksen vektorointi, voi olla liian vaikeaa sohvaperunoille. Toisille mahdollisille kenttätyöläisille ongelmat voivat olla henkilöiden välisiä. Ollaan rehellisiä, kaikki eivät ole tiimipelaajia. UFO-alalla on enemmän kuin riittävästi outolintuja, joilla ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja joilla työskennellä tehokkaasti ryhmässä. Mitä tasapainoisempi ja vakaampi henkilö on sen suhteen, että hänellä on tulonlähteet ja perheen tuki tehdä CSETI-tutkimusta, sekä riittävästi vapaa-aikaa omistaa tälle tärkeälle työlle, sitä todennäköisemmin hän pysyy ryhmässä. Kenttätyön sivuuttaminen alkuvaiheessa ja keskustelutyyppiseen toimintaan jääminen ryhmän muodostusvaiheessa on ollut fataalia useille työryhmille, jotka eivät vain kyenneet muotoutumaan. Kun heidät altistetaan lakkaamattomalta näyttävälle sarjalle teoreettisia keskusteluja, mahdolliset CSETI-tutkijat, jotka olisivat innokkaita lähtemään kentälle, ymmärrettävästi menettävät kiinnostuksensa. Tämä tapahtuu valitettavasti liian usein UFO-yhteisössä, jossa jatkuvasti spekuloidaan sen sijaan että esitettäisiin raakoja faktoja, jotka perustuvat tieteelliselle tutkimukselle. CSETI on käynnistänyt CE-5 -aloitteen korjaamaan tämän surullisen tilanteen. Näin kenttätyölle voidaan saada monipuolinen aikataulu heti ryhmän muodostuksen alkuvaiheessa, ja se auttaa erottelemaan suupaltit tekijöistä ja samaan aikaan antaa tärkeitä kokemuksia ja tieteellistä tutkimusta CSETIn kasvavaan tietokantaan. Ei mitenkään yllättävästi äänekkäimmät suupaltit voivat yksinkertaisesti jättäytyä ulos kun kenttätyön aktiivista aikataulua aletaan toteuttaa ja tiimin identiteetti muotoutuu kaikkein motivoituneimpien tutkijoiden ympärille.
Nyt hyvät naiset ja herrat, on aika puhua suuresta CSETIn työn ja mahdollisesti koko lentävien lautasten alan möröstä, ja se on nimeltään “pelkojen käsittely”. (Saattaa olla avuksi käydä läpi tri. Greerin artikkelit otsikoilla “The Case for Non-Hostility” sekä “A Harvest of Fear”. Ne ovat numeroilla X ja XI hänen monograafissaan. Editoitu versio abduktioilmiötä koskevasta artikkelista voi myös auttaa asettamaan tämän aiheen laajempaan perspektiiviin.)
Kuten teini-ikäiset tyttäreni ja poikani saattaisivat ilmaista CSETIn lähestymistavan avaruusolentojen pelkäämisen ongelmaan, “Hei chillaa, kaikki ookoo”. Käännökseni ja kommenttini tähän yleiseen neuvoon on seuraava: On ookoo olla jonkin verran vastahakoinen kun lähdetään kentälle ensimmäistä kertaa. Avaruusaluksen vektorointi tulee olemaan uutta suurimmalle osalle teitä jotka luette tätä manuaalia. Ensimmäisissä liike/ryhmätapaamisissa saatte jonkinlaisen idean siitä missä jokainen henkilö on pelkojensa kanssa. Meidän tulisi kaikkien olla tietoisia siitä seikasta, että muitten ihmisten sosiaaliset kasvot eivät useinkaan heijastele heidän todellisia tunteitaan. Toisin sanoe saatatte joutua olemaan enemmän huolissanne niistä mahdollisista tutkijoista, jotka vaikuttavat minimoivan pelkonsa, niiden sijaan jotka ovat avoimempia keskustelulle. Macho, joka hakkaa rintaansa ja kovaan ääneen esittää “Ei hätiä! Tulee olemaan iisi piisi”, saattaa vain peitellä suurta ahdistusta. Hollywoodin sosialisoivaa tyyppiä oleva saattaisi julistaa, “Beibi meitsi hoitaa tän. Me vaan kutsutaan ETIä ja syödään yhdessä ja sitten on bileet”, saattavat oikeasti pelätä vierailijoita. Vastakkaisella puolella samaa kolikkoa ovat ne, jotka eivät vain tunnu lakkaavan huolehtimasta siitä mitkä saattaisivat olla ETIen “todelliset aikeet”. Sellaisille henkilöille olisi ehkä hyvä jättäytyä kenttäytyöstä siihen asti kunnes he voivat hyvällä omatunnolla perustaa toimintansa CSETIn oletuksiin koskien avaruusolentojen väkivallattomuutta. Jos kenttätyön tekijä todella ei kykene hyväksymään sitä, että avaruusolentoja voi lähestyä, siloin he eivät kykene antamaan omaa panostaan kauhean positiivisin tavoin.
Meidän tulisi pyrkiä pitää mielessä, että ei ole olemassa absoluuttista standardia sille mikä määrittelee pelkoa olevan liikaa CE-5 -tiimin muodostamisessa. Suurin osa siitä riippuu ryhmän kokonaiskuvasta. Jotkut yksilöt ryhmässä saattavat joutua käsittelemään tätä ongelmaa enemmän kuin toiset. Koordinaattorin vastuulla on olla herkkä jokaisen yksilön tarpeille vastata pelkokysymykseen niin, että mahdolliset CSETI-tutkijat lähestyvät ryhmän normia ja kykenevät menestyksellä integroitumaan kenttätyötoimintaan.
Ryhmäkeskustelujen tulisi painottaa CSETI-periaatetta, että ellei selvästi ole toisin osoitettu, ilman epäilyksen häivääkään, me oletamme että avaruusolennot eivät ole millään tavalla vihamielisiä. Selvästikin joidenkin ryhmien tulee käsitellä tätä ongelmaa enemmän kuin toisten, mutta jos mahdolliset tutkijat eivät kykene hyväksymään oletusta ei-vihamielisyydestä, silloin he todennäköisesti jättäytyvät pois työryhmästä omin neuvoin. Jos he pysyvät työryhmässä, mutta eivät kykene osallistumaan täysin kaikkiin toimiin pelkojen takia, silloin heitä tulisi rohkaista jäämään pois. Liika avaruusolentojen pelko ilmenee liiketapaamisissa useilla tavoilla. Kuten yllä on mainittu, se voi ilmetä henkilön jatkuvana kysymyksen “mitkä avaruusolentojen todelliset aikeet ovat?” esittämisenä. Toisella puolella samaa kolikkoa pelkäävä henkilö saattaa pysyä omituisen hiljaa vaikka näyttääkin äärimmäisen mukavalta keskusteluissa avaruusolentojen motiiveist. On avuliasta huomauttaa, että avaruusolentojen näkökantilta tänne väkivaltaiselle planeetalle katselu saattaa antaa heille hyvän syyn kyseenalaistaa sen mitkä meidän todelliset aikeemme voivat olla heitä kohtaan. Onhan UFO-kirjallisuudessa kuvattu useita tapauksia joissa ihmiset ovat hyökänneet heidän kimppuunsa. Monet avaruusolentojen pahantahtoisiksi toimiksi raportoidut asiat eivät ole muuta kuin yksittäisten ihmisten projisoimaa vihamielisyyttä.
Työryhmä ja erityisesti sen koordinaattori tulisi olla tietoinen siitä, että joskus mahdolliset CSETI-tutkijat saattavat peitellä todellista agendaansa. He saattavat osallistua kenttätyöhön, mutta vain houkutellakseen vain tiettyä valitsemaansa avaruusolentojen ryhmittymää. Mytologia “pahoista harmaista, ihmisiä abduktoivista avaruusolennoista” on niin juurtunut lentävien lautasten faneihin, että CE-5 -työryhmä voi pitää sellaisia ennakkoluuloisia käsitteitä työryhmän toimintaa häiritsevinä. Painottamalla CSETIn perusperiaatetta, että toivotetaan tervetulleiksi kaikki Maapallolla vierailevat avaruusolennot, toivottavasti nämä negatiiviset asenteet voidaan kumota ja ne mahdolliset jäsenet, jotka todella eivät voi päästä liioista peloistaan yli, saavat viestin ja jäävät pois ryhmästä. Jos he eivät jää pois omin nokkineen, heidät tulee taivutella jättäytymään pois koska sellaiset pelkoon perustuvat ja ennakkoluuloiset mielipiteet vaarantavat koko tiimin työskentelyn. Joskus ylitsepääsemätön pelko saattaa nousta pintaan hienovaraisemmin. Työryhmän kuumottunut jäsen saattaa ottaa osaa liiketapaamiseen, mutta jää pois suurimmasta osasta kenttätyötä. Tällaisessa tilanteessa ryhmän ykseyttä ja kurinalaisuutta tulisi vahvistaa painottamalla kaikkien täydellisen osallistumisen tärkeyttä. Avaruusolentoihin kansalaisdiplomaattisen aloitteen saamisen tärkeys ei ole kevyttä hommaa. Niille, jotka ovat halukkaita tarttumaan haasteeseen, mahdollisuudet onnistua ovat suuret, mutta ne, jotka eivät täysin osallistu joko pelon tai omistautumisen puutten vuoksi, saattavat haitata tai jopa pilata kaikkein omistautuneimpien jäsenten työtä.
Kyse on oikeasti vain luottamuksen rakentamisesta. Jos tiimin jäsenet eivät ansaitse toistensa luottamusta kollektiivisilla tekemisillään yhdessä toteuttaen CE-5 -aloitteen protokollia, on todennäköistä että he eivät kykene ansaitsemaan avaruusolentojen luottamusta ja jatkuvaa yhteistyötä, jotka epäilemättä tarkkailevat tekemisiämme. Kamppailu saada aikaan ja ylläpitää ykseys CSETIn CE-5 -tiimissä on erittäin käytännöllisin tavoin heijastusta siitä millä tavoilla rakennamme suhteen avaruusolentoihin. Tämä kamppailu, saada aikaan ykseys, on mahdollisesti mikrokosmos siitä tavasta jolla ihmiskunta joutuu opettelemaan tekemään yhteistyötä tietoisten ja älykkäiden olentojen planeettana, joka voi sitten liittyä suurempaan ja valistuneempaan planeettainväliseen yhteisöön.
Seuraavassa osiossa Shari Adamiak, [tuolloinen] CSETIn työryhmien vetäjä, kuvaa vakiintunutta ohjeistusta ja koulutusta kenttätyölle. Perus CSETIn kolmiovalo, äänet ja tietoisuus on hänen CE-5 -tiiminsä kehittämiä. Hänen sinnikkäät ponnistelunsa Denverin alueella ovat olleet inspiraatio kaikille myöhemmille CSETI-työryhmille. Hänen tietonsa ja kokemuksensa ovat elintärkeitä resursseja CSETIn missiolle. Hän on sekä auttanut muita kontaktiryhmiä ottamaan haltuun protokollat että työskennellyt läheisesti CSETIn kansainvälisen johtajan tri. Steven Greerin kanssa muodostaessaan nopean tutkimuksen tiimejä (Rapid Mobilization Investigative Team, RMIT). Tämä työryhmä ilman maantieteellisiä rajoja on onnistunut fasilitoimaan Viidennen Asteen Yhteyksiä ympäri maailman.
