Jonkin verran debattia on ollut viimeaikoina UFO/ET-yhteisössä kokonaisuutena ja eksopolitiikassa erityisesti koskien yhteistyötä valtavirran median kanssa, joka näennäisesti vetämää UFO/ET-paljastusprosessia. Jotkut uskovat, että heidän tulee tyynnytellä avaruusolentokulmaa, jotta mentäisiin massamedian paljastuksen tai propagandatoiminnan mukana, joka olisi alkuvaiheen askel kohti eksopoliittisen todellisuuden julkista tunnustamista.
Toiset taas uskovat yhteistyön massamedian kanssa olevan samanlaista kuin yhteistyö valloittajamahdin kanssa, ja että yhteistyö ainoastaan vahvistaa valloittajan asemaa ja heikentää vastarintaliikettä. Minulle muistutetaan toisen maailmansodan ajan Ranskasta, jossa vastarintaliike ja natsit tekivät yhteistyötä. Jotkut ranskalaiset päättivät tehdä yhteistyötä natsien kanssa ja he hyväksyivät valloittajat todellisuutena joka oli jäämässä sinne, ja päättivät tehdä yhteistyötä helpottaakseen kärsimyksiään valloituksen aikana. Toiset ranskalaiset argumentoivat vastaan ja loivat vastarinnan joka lopulta vapautti heidän maansa natsien tyrannialta.
Useiden viime kuukausien aikana tuntuu tapahtuneen siirtymä taktiikassa jolla valtavirran uutisten ja viihteen propagandistit puhuvat UFOista ja avaruusolennoista. He edistävät avoimempaa hyväksyntää sille että UFOt ovat kuin ovatkin totta ja että ne ovat vain tuntemattomia.
Tämä olisi muutos propagandapolitiikkaan, joka on otettu käyttöön valtion korkeimmilla tahoilla ja jota tukee valtiota käsissään pitävät erityisintressit. Nämä uudet kehityskulut rohkaisevat ihmisiä alalla tekemään yhteistyötä kaikkien niiden kanssa, jotka ylläpitävät UFO/ET-salailua, siinä toivossa että tämä olisi ensiaskel kohti lopullista paljastusta.
Propagandalehdistön taktiikan muuttaminen suorasta kieltämisestä ja naurunalaiseksi tekemisestä hyväntahtoisempaan UFOjen hyväksyntään on jatkamassa ja laajentamassa keskustelua yhteistyön tekemisen puoltajien ja vastustajien välillä. On todellakin askel oikeaan suuntaan kun suurin osa massamediasta tuntuu vähentävän teksteissään salaliitoista puhuvaa kielenkäyttöä ja termejä kuten UFO-sekopää, uskovaiset, amatöörit, salaliittoilijat, todisteiden puute, uskottavuuden puute jne. Propagandapeli tulee liikkumaan kieltämisestä spinnaamiseen, jossa valloittajat jatkavat vallassa pysymistä ja saavat lisää valtaa kun yhteistyön tekijöitä tulee lisää mukaan.
Monet kansasta ovat nyt tulleet tietoisiksi ja ymmärtävät, että erikoisedut ovat saaneet salaisen hallinnan maailman valtioista, valtavirran mediasta ja rahoituksesta. Tätä salaista eliittijoukkoa voisi myös hyvällä syyllä nimittää valloittajavallaksi. Vieläkin häiritsevämpää ja kuitenkin vaikeampaa kansalle on ymmärtää niitä raportteja, joita nyt nousee esiin salaisista liitoista ja sopimuksista avaruusolentojen ja salaisten eliittifaktioiden välillä.
Ilmeisesti salaisia liittoja on tehty enemmän kuin yhden avaruusolentojen rodun kanssa, jotka operoivat samalla tavalla suljettujen ovien takana.
Mikäli yllä esitetty on todella totta, silloin voimme sanoa että nyt on tapahtumassa salainen ja peitelty vallankaappaus meille vielä tuntemattomien Maan ulkopuolisten voimien laskuun, meidän kotikutoisten elitistiemme meidät pettämänä. Tämä olisi todella korkeimman asteen valtiopetos mikä asettaa koko ihmiskunnan alttiiksi orjuudelle ja valloitukselle.
Monet miettivät miten kamppailla tällaista edistynyttä teknologista ja psykologista hyökkäystä vastaan. Onneksi on toivoa, sillä universumi tuntuu olevan täynnä evolutionaarisia kilpailun ja yhteistyön prosesseja, jotka voivat esiintyä yhtä lukemattomin tavoin kuin meillä Maapallolla. Olen ottanut asiakseni identifioida ja keskittyä niihin Maan ulkopuolisiin rotuihin, jotka suosivat yhteistyötä mieluummin kuin kilpailua ja petomaisuutta. Olen tietoinen petomaisista Maan ulkopuolisista roduista ja heidän maanpetturimaisista autokraattiliitoistaan. Kuitenkin tunnen toivoa ja pelastuksen löytyvän yhteistyöstä eettisten rotujen kanssa, erityisesti taivaallisten ihmisten, joiden kanssa meillä tuntuu olevan paljon yhteistä.
Paras minkä voin sanoa on, että jotkut taivaalliset ihmiset, samat joista puhutaan muinaisissa lännen ja idän teksteissä, eivät ole mukana eivätkä osallistu ihmiskunnan salaiseen orjuuttamiseen. Ehkäpä uskonnolliset ihmiset saavat ensimmäisenä vihiä käynnissä olevasta kulkusuunnasta, sillä Raamattu mainitsee kamppailun taivaallisten älyjen, sekä petomaisten että yhteistyötä tekevien, välillä.
Lopun aikojen saapuessa petomaiset sekä paljastetaan että lyödään.
Ongelma on, että Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja avaruusolentojen todellisuus nähtiin tuolloin primitiivisemmin kuin modernina tiedeaikanamme. Raamattu tuntuu osuneen oikeaan mutta nyt se tarvitsee päivitystä päästäkseen modernien tieteellisten löydösten tasolle. Entisaikojen taivaallinen sotajoukko voisi nykyään kuvautua paremmin termillä modernien aikojen avaruusolennot. Aivan kuten ennenkin, kamppailu hyväntahtoisten ja pahantahtoisten avaruusolentorotujen välillä jatkuu kun ihmiskunnan kohtalo pysyy tasapainossa.
Jokaisen meistä on tehtävä yksilöllinen päätös joko tehdä yhteistyötä tai antautua orwellilaisen valloituksen kohteeksi.
Meidän tulee tuota varten ymmärtää sitä ympäristöä jossa toimimme, ja valita sen mukaan. Yhteistyön tekemisen julkisen paljastusprosessin kanssa, jota vetää valloittajamahti, ja sen miten omat tekomme vaikuttavat välillä on veteen piirretty viiva. UFO/ET-paljastuksen ja sen liittyvän spinin edetessä me joudumme jatkuvasti tarkkailemaan tilannetta ja muuttamaan tekojamme sen mukaan.
Michael Sallan esitys 4th Annual UFO Crash Retrieval Conferencessamarraskuun 10. 2006, Las Vegas, Nevada [1]
Johdanto
Todisteet Maahan törmänneistä UFOista, jotka ovat tulleet Maan ulkopuolelta, ja niiden salaisesta noutamisesta eritoistiimien avulla, joihin kuuluu armeijan ja valtion henkilökuntaa, ovat laajat ja vakuuttavat. Todisteita ovat keränneet UFO-törmäystutkimuksen pioneerit kuten Leonard Stringfield, ja sittemmin tri. Robert Wood sekä Ryan Wood. [2] Erittäin salaisten prosessien ymmärtäminen törmänneiden UFOjen noutamiseksi on saanut huomattavasti huomiota, kun julkisuuteen ilmestyi Special Operations Manual – SOM1-01 vuonna 1994. [3] SOM1-01 tarjoaa tärkeän analyyttisen viitekehyksen ymmärtää ja vastata kysymyksiin salaisista proseduureista, joita käytetään törmänneiden UFOjen paikallistamiseen, eristämiseen ja haltuunottoon. Merkittävää kyllä, SOM1-01 kuvasi salaisen valtion entiteetin, joka on luotu hallinnoimaan törmäysoperaatioita. Tämä tunnetaan nimellä Majestic-12, joka on syntynyt “Majestic 12 Operationista”, jonka presidentti Truman loi syyskuun 24. päivä 1947. [4]
SOM-01:n lisäksi on useiden sisäpiiriläisten todistuksia, jotka ovat osallistuneet UFO-nouto-operaatioon tai osallistuneet useisiin erittäin salaisiin avaruusolentoprojekteihin. Keskityn näissä kahteen sisäpiiriläiseen, Clifford Stone ja Dan Sherman, joiden todistukset tarjoavat tärkeitä oivalluksia ‘pimeiden projectien’ luonteesta, jotka on suunniteltu helpottamaan UFO-törmäysnoutoja, sekä proseduureja joita henkilökunnan rekrytoinnissa käytetään projekteihin, jotka koskettavat Maan ulkopuolisia asioita.
Tässä tutkielmassa käytän sekä SOM1-01:a että sisäpiiriläisten Stone ja Sherman todistuksia kuvaamaan UFO-törmäysnoudoissa käytettyjä pääproseduureja; ja identifioimaan niitä elementtejä joilla henkilökuntaa salassa hallinnoidaan kun heitä rekrytoidaan Maan ulkopuolisia asioita koskeviin projekteihin. Asetan Stonen todistuksen vastakkain SOM1-01:n todisteiden kanssa, jotta paremmin ymmärtäisin sitä miten SOM1-01:a sovelletaan käytännössä, ja jotta pohjustettaisiin Stonen todistusta siitä miten hän oli salaa töissä UFO-törmäysnouto-operaatioissa telepaattina. Käytän myös Shermanin todistusta koskien hänen pestiään “intuitiivisena viestijänä” toisessa avaruusolentoprojektissa todistamaan Stonen väitteet koskien salaista koulutusta ja UFO-törmäysnoutotehtäviä. Lopuksi esitän 10 periaatetta Stonen ja Shermanin todistuksista joilla ymmärtää sitä miten henkilöitä rekrytään, koulutetaan ja hallinnoidaan Majestic-12:n avaruusolentoprojekteissa yleisesti, sekä erityisesti törmäysnouto-operaatioissa.
Vuoden 1954 SOM1-01 -dokumentin autenttisuus
Jatkuvasti on keskustelua siitä onko SOM1-01 aito dokumentti. Eräs lähtökohta on analysoida sitä historiallisena dokumenttina, jota voidaan autentikoida vertaamalla muihin 1950-luvun dokumenttien keskeisiin elementteihin ja identifioida mahdolliset anakronismit. Idea on, että jos kyetään näyttämään että SOM1-01 luotiin vuonna 1954 ilman mitään modernia anakronismia, silloin on äärimmäisen epätodennäköistä että sen esiintulo 40 vuotta myöhemmin olisi modernin huijarin tekosia. Todennäköisempää olisi, että se on aito dokumentti, joka on vuodettu valtion tai armeijan henkilökuntaan liittyvistä syistä, kun he ovat tyytymättömiä virallisen Maan ulkopuolisen presenssin paljastuksen tahtiin. Sekä tri. Robert Wood että Ryan Wood ottavat tämän tulokulman. He ovat esittäneet useita uskottavia argumentteja SOM1-01:n autenttisuudesta. [5] Heidän mielestään siitä puuttuu modernit anakronismit, eivätkä he ole löytäneet yhtään todisteita sen puolesta että se olisi väärennös. Viimeisimmässä kirjassaan Top Secret/Majic, Stanton Friedman on samaa mieltä Woordien analyysin kanssa, ja ehdottaa että SOM1-01 olisi autenttinen vuoden 1954 dokumentti. Friedman uskoo, että nyt on aika analysoida sitä verrattuna muihin vuodettuihin “Majestic-dokumentteihin” jotta lopullisesti määritettäisiin sen aitous. [6]
Vastakkaisen tulokulman on ottanut UFO-tutkija Jan Aldrich, entinen USA:n armeijan adjutantti. Aldrich huomauttaa merkittävistä eroista perinteisistä armeijan manuaaleista, jotka kirjoitetaan tarkkaan tyyliin erojen eliminoimiseksi. Vuonna 1996 Aldrich identifioi 50 virhettä SOM1-01:ssa jotka hänen mielestään kertoivat juuri sellaisesta ”lepsuilusta” joita väärissä dokumenteissa on. [7] Hän spekuloi sivuuttavasti, että SOM1-01:n oli tuottanut “ilmavoimien märkäkorvakersantti, joka oli saanut koulutusta armeijan tiedustelusta” yhdessä joidenkin ystävien kanssa jotka leikkasivat ja liimasivat armeijan manuaaleista. [8]
Täten hän tulee päätelmään, että on erittäin epätodennäköistä, että SOM1-01 on aito. Aldrichin mielestä sellaiset virheet eivät ole todisteita väärennöksestä, vaan todisteita merkittävästä poikkeamisesta normaalista proseduurista jolla tuollaisia manuaaleja luodaan. Sellainen poikkeama voi olla sellaista “lepsua” ladontaa ja virheitä jotka (entiset) armeijan ammattilaiset, jotka ovat asiantuntevasti muita dokumentteja luonnostelleet, huomaisivat. Poikkeamat SOM1-01:n ja standardimanuaalien välillä voidaan selittää erittäin salaisilla turvallisuusproseduureilla, jotka on luotu sekä UFO-törmäysnoutojen hallintaan että luomaan manuaaleja kuten SOM1-01 itse. Tulen esittämään, että on olemassa perinteiselle armeijalle rinnakkainen organisaatio, joka lainaa armeijan henkilökuntaa erilaisiin ad hoc -tehtäviin joita salainen SOM1-01:ssa mainittu ryhmä — Majestic-12 — valvoo. SOM1-01 kuvaa ryhmän historiaa seuraavasti:
4. Operation Majestic 12 perustettiin supersalaisella presidentin käskyllä 24. syyskuuta 1947 puolustusministeri James V. Forrestalin ja tutkimuskomitean puheenjohtaja tri. Vannevar Bushin suosituksesta. Operaatiot toteutetaan huippusalaisesti. Majestic-12 ryhmä on suoraan vastuussa ainoastaan USA:n presidentille.
Dokumentit kuten Eisenhowerin briiffaus, Trumanin muistio ja Cutler-Twining muistio vahvistavat, että Majestic-12 [tai MJ-12] ryhmä luotiin presidentin käskyllä osana erittäin salaista valtion toimeenpanoelintä, joka rekrytoi laajasti armeijasta, mutta joka ei itsessään ole armeijan osasto. [9] Majestic-12 ryhmä on laajan valtio-armeija-korporaatioverkoson keskellä ja on mukana salaisissa toimissa yhteisprojekteissa koskien Maan ulkopuolisia teknologioita ja Maan ulkopuolisia elämänmuotoja. Tärkein näistä salatoimista on valvoa Maan ulkopuolelta tulleiden, törmänneiden UFOjen paikallistamista, noutamista ja takaisinmallintamista. Tämä laaja salaisten organisaatioiden ja projektien verkosto voidaan kuvata toiseksi Manhattan-projektiksi. Manhattan II:sta rahoittaa sarja salaisia mekanismeja, jotka ovat luonteeltaan perustuslain ulkopuolella, ja niiden arvioidaan olevan yli biljoona dollaria vuosittain. [10]
SOM1-01:n kaltaisten manuaalien kehittäminen ei välttämättä ole armeijan ammattilaisten rutiininomainen tuote. Sen sijaan tällaisia manuaaleja todennäköisesti tuottavat armeijan henkilöt, jotka on otettu mukaan MJ-12:n salaisiin projekteihin ad hoc -perusteella johtuen heidän kyvyistään, jotka sitten palaavat takaisin normaaliin palvelukseensa. Näin voidaan tarjota Aldrichille SOM1-01:n luomisesta tietoisempi spekulaatio. SOM1-01 todennäköisesti on syntynyt ‘vanhemman kersantin’ ja muiden tarpeellisten turvallisuusluokitusten omaavien yksilöiden kynästä, joilla on kokemusta UFO-törmäysnoudoista, kun heidän yläpuoliset Majesti-12:n tahot ovat heitä pyytäneet valmistelemaan törmäysnoutomanuaalin käyttäen olemassaolevia armeijan manuaaleja pohjana.
Tämä selitys ottaa huomioon ne useat SOM1-01:sta löydetyt erot kun sitä vertaillaan normaaliin standardimanuaaliin armeijassa, mutta se ei kumoa SOM1-01:n autenttisuutta valtion manuaalina vuodelta 1954. Jos tämä on asian laita, silloin SOM1-01:sta löydetyt erot voidaan selittää sillä omalaatuisella tavalla jolla tällaisia dokumentteja luodaan. Tämä selitys tarjoaa vastauksen SOM1-01:n aitousongelmaan, jonka Woodien tiimi ja Friedman ovat vahvistaneet; vaikka se sisältääkin useita Aldrichin ja muiden identifioimia eroja. Lyhyesti, erot SOM1-01:ssa viittaavat siihen, että se on aito salaisen järjestelmän luoma dokumentti, eikä todiste modernista väärennöksestä. Käytän SOM1-01:a referenssityökaluna auttamaan sisäpiiriläisen, Clifford Stone, todistuksen vahvistamisessa, joka väittää osallistuneensa omakätisesti UFO-törmäysnouto-operaatioon ja Project Moon Dustiin.
Vääpeli Clifford Stone palveli USA:n armeijassa 22 vuoden ajan vuodesta 1969 vuoteen 1990. Hän väittää, että hänet rekrytoitiin eliitti-UFO-törmäysnoutojoukkoon johtuen hänen luonnollisesta telepatiakyvystään kommunikoida Maan ulkopuolisille biologisille olennoille (extraterrestrial biological entities, EBEs). [11]
Hän väittää, että USA:n armeija iski häneen silmänsä lapsena ja ilmavoimien kapteeni kävi hänen luonaan viikottain, joka rohkaisi Stonea seuraamaan kiinnostustaan UFOja kohtaan, ja lopulta vaikutti hänen uravalintaansa. Armeijaan liittymishetkellä Stone päätyi varsin epätyypilliselle uralle erittäin salaisessa projektissa, jonka hän oppi myöhemmin tuntemaan nimellä Project Moon Dust. [12]
Stone sanoo, että hänelle aluksi annettiin koulutusta ydinaseista, biologisesta ja kemiallisesta sodankäynnistä Fort MacCallumissa Alabamassa; ja sitten hänelle annettiin normaaleja toimeksiantoja kunnes hänet kutsuttiin toteuttamaan UFO-törmäysnoutoja käskystä. Mystinen ‘Eversti’ oli henkilö, joka valvoi Stonea hänen suorittaessaan salaisia tehtäviään. Stone väittääm, että kun hänet pantiin noutamaan UFOja, hänet tyypillisesti komennettiin komennukselle palvelemaan kolmesta päivästä viikkoon, mutta joissain kansainvälisissä tapauksissa saattoi kestää kauemmin, kuukauden ollessa pisin aika. Hänen palvelustodistuksensa viittaa ainoastaan tavallisiin tehtäviin typistina; eikä hänellä ole mitään mainintaa saamastaan koulutuksesta tai komennuksista osana UFO-noutotiimiä. Stone kuvaa myös miten hänen aikeensa eläköityä armeijasta vuonna 1989 (20 palvelusvuoden jälkeen) koki vastarintaa ‘Everstin’ taholta, joka sanoi että hänen noutopalveluksiaan kaivattiin edelleen.
Jotain tukea Stonen väitteille UFO-noutoprojekteissa työskentelystä tarjoaa laaja Stonen löytämä dokumentaatio joka kertoo salaisista UFO-noutotiimeistä liittyen Project Moon Dustiin ja törmäysnouto-operaatioista eri maissa. [13]
Stone alkoi 1970-luvun lopulla käyttää tietopyyntöjä paljastamaan tietoa Project Moon Dustista, joka oli luotu noutamaan UFOjen palasia. Lisäksi Stonen palvelusta karakterisoi hänen päättäväisyytensä paljastaa UFO-informaatiota vaikka se oli erittäin epätavallista jollekin joka oli täyspäiväisesti palveluksessa. Hänen tekojaan ei katsottu hyvällä ja jopa vastustettiin armeijan johdon taholta. Hänen tietopyyntönsä johtivat rangaistuksiin kuten sensuuriin, esapekkaan, siirtoon ulkomaiseen amerikkalaistukikohtaan sekä kyvyttömyyteen edistyä pidemmälle uralla kuin vääpeli. Stonen konflikti armeijan upseerien kanssa hänen tietopyynnöistään sekä Project Moon Dustia koskevasta dokumentaatiosta ovat todistusaineistoa hänen väitteistään siitä, että hänet oli salaa rekrytoitu salaiseen UFO-noutotiimiin ilman hänen ylempiensä tietoa.
Stonen tietopyyntöjen käyttö oli tärkeää, koska tämä on laillinen dokumentti, jota käyttää henkilö joka haluaa paljastaa tämänluonteiset aktiviteetit ilman laittomasti salaisen tiedon vuotamista. Stonen tietopyyntötutkimus johti tunnustukseen UFO-tutkijoiden kuten majuri Kevin Randlen taholta, joka kuvasi hänen “pioneerityötään;” [14] sekä Stanton Friedmanilta joka kuvasi häntä “omistautuneeksi tutkijaksi” joka toi julkisuuteen “useita valtion dokumentteja, joista monet ennenjulkaisemattomia.” [15]
Sekä Randle että Friedman tämän jälkeen etäännyttivät itsensä Stonesta kun hän julkisesti ilmoitti työskennelleensä UFO-törmäysnoutotiimissä, eikä hänellä ollut dokumenttia jolla vahvistaa tätä. Stonen väitteiden tukemiseksi tutkin nyt niitä suhteessa SOM1-01:n ja etsin yhtäläisyyksiä koskien proseduureja ja käytänteitä. Jos Stonen väitteet ovat yhdenmukaiset SOM1-01:n kanssa, silloin se auttaa vahvistamaan hänen todistuksensa. Lisäksi sellainen yhdenmukaisuus auttaisi identifioimaan turvallisuusprosesseja joita käytettiin henkilöstön rekrytoinnissa salaisiin UFO-törmäysnoutoprojekteihin.
Stone väitti, että hän oli osa erittäin salaista, kehittynyttä törmäysnoutotiimiä, joka tutkisi alueen biologisen tai radioaktiivisen kontaminaation varalta. Tämä yhdistettiin hänen kaikkein tärkeimpään tehtäväänsä, joka oli olla telepaattisessa yhteydessä mikäli kommunikaatiota vaadittaisiin törmäyspaikalta löydetyn EBEn kanssa.
Stone väiti, että näitä operaatioita johti henkilö jolla oli siviilivaatteet, jonka sotilasarvoa ei koskaan kerrottu mutta jota nimitettiin ’Everstiksi’ johtuen hänen tavastaan ottaa nouto-operaatiot johtoonsa ja vetää briiffauksia. Tämä vaikuttaa omituiselta ottaen huomioon armeijan henkilöstöä sisältävien operaatioiden tavan olla armeijan oman henkilökunnan johtamia, sotilasarvon mukaisesti. Kuitenkin tämä ‘Eversti’ ja muu salainen tiimi johon Stone rekryttiin oli eräs “Erikoistiimeistä”, joita SOM1-01 kuvaa seuraavasti:
4.a. Tieteellistä tutkimusta varten kaiken materiaalin ja laitteiston noutaminen, joka on tuntematonta tai Maan ulkopuolista alkuperää, joka saattaa olla saatavilla… 4.b. Tieteellistä tutkimusta varten kaikkien olentojen ja niiden jäänteiden noutaminen, jotka ovat alkuperältään Maan ulkopuolelta, jotka saattavat olla saatavilla… 4.c. Erikoistiimien perustaminen ylläolevien operaatioiden suorittamiseksi. Nämä erikoistiimit eivät vaadi mitään univormuja niiden tunnistamiseksi, joista kävisi ilmi sotilasarvo, sillä heillä on “Huippuprioriteetti” UFO-törmäysnoutokohteissa: 24d. OPNAC-tiimin henkilöstölle annetaan huippuprioriteetti kaikkina aikoina huolimatta heidän sotilasarvostaan tai statuksestaan. Kenelläkään ei ole auktoriteettia tulla väliin OPNAC-tiimin suorittaessa tehtäviään Yhdysvaltain Presidentin erikoiskäskystä.
Lisäksi Stone väittää, että hän joskus matkasi ulkomaille suorittamaan törmäysnoutoja, joita ‘Eversti’ veti. Tämä on yhdenmukaista Stonen ulkomaankomennusten kanssa, sekä seuraavan SOM1-01:n kohdan kanssa:
4.e. Salaisten operaatioiden perustaminen ja hallinta, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä Keskustiedustelun kanssa avittamaan USA:n puolesta Maan ulkopuolisen teknologian ja olentojen noutamista, joka voi tapahtua ulkovaltojen alueella tai joka voi joutua ulkovaltojen käsiin.
Stonen todistus hänen ‘erikoistiimistä’, jota johtaa siviili joka ottaa törmäysnouto-operaation johtoonsa huolimatta mahdollisuudesta korkean arvonimen armeijan henkilökunnalle paikalla, on yhdenmukainen SOM1-01:n kanssa.
Stone lisäksi väitti, että ‘Eversti’ antoi hänen lukea kolmen tuuman paksuisen kirjasen jossa oli informaatiota 57 tunnetusta Maan ulkopuolisesta biologisen olennon tyypistä (EBE):
Tuo informaatio oli peräisin pienestä julkaisusta joka heillä oli, jota henkilö jota nimitän Everstiksi aina kantoi mukanaan… se oli pieni kirjanen jota hän kantoi, itse asiassa pieni paksu kirjanen, muistikirjan tapainen. Mutta sen tarkoitus oli kirjata eri lajit niin, että he voisivat antaa niille parhaan tyyppistä ensiapua kun he tunnistaisivat mikä laji oli kyseessä. [16]
Stone väittää, että hän näki Heinz 57:n ”EBE Guidebookin” vuonna 1979 ensikertaa, ja hän sanoi että se sisälsi paljon informaatiota jokaisesta EBE-ryhmästä koskien niiden fysiologiaa, ruokavaatimuksia ja lääketieteellistä informaatiota. Hän väittää, että hän saattoi lukea ohjekirjaa noutotiimissä palvellessaan vuoteen 1989 asti. Stone sanoo, että ohjekirjaa käytettiin silloin jos EBE tarvitsisi ensiapua kun se löydetään törmäyspaikalta. Me voimme nyt verrata hänen väitteitään SOM1-01:n kohtaan:
24. b. OPNAC-tiimin terveydenhoitohenkilöstö hoitaa loukkaantuneet tai haavoittuneet olennot. Jos henkilöstöä ei ole heti saatavilla, ensiapua antaa lääkintäsotilaat paikalla. Koska EBE:n biologisista toiminnoista ei ole paljoakaan tietoa, apu rajoittuu verenvuodon lopettamiseen, haavojen ja ruumiinosien sitomiseen. Minkäänlaisia lääkeaineita ei saa antaa, sillä Maan lääkkeiden vaikutuksia ei-ihmisiin ei ole mahdollista ennustaa.
Stonen todistus on yhdenmukainen SOM1-01:ssa kuvatun ensiavun kanssa. Osana noutotiimiä Stonen “tarvitsee tietää” milloin ensiapua saa antaa loukkaantuneille EBE:lle. Stonen todistus kuitenkin viittaa siihen, että tieto EBE-fysiologiasta on huomattavasti lisääntynyt sitten vuoden 1954, jolloin mitään lääkkeitä ei saanut antaa.
Vuoteen 1979 mennessä oli tuotu saataville lääketieteellinen manuaali siitä mitä aineita sai ja ei saanut antaa. Tämä viittaa siihen, että 25 vuotta SOM1-01:n julkaisun jälkeen on saatu suuri määrä tietoa EBE-fysiologiasta. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa miten paljon törmäysnouto-operaatioita on arvioitu tapahtuneen vuosien mittaan ja miten paljon tietoa niistä on arvioitu saaduksi.
Kesäkuussa 2005 tekemässäni Stonen haastattelussa hän kuvaa koodisanaa, jonka hän sai kun hän jätti normaalit tehtävänsä nouto-operaatiolle lähteäkseen:
Koodisana oli “kenraali lähettää terveisensä”. En tiedä oliko kenraali mukana vaiko ei sillä en koskaan nähnyt kenraalia. Minulle sanottiin että “pakkaa lähtöä varten”, ota DA-50 -kassisi, kaikki laitteesi pakataan ja suutele vaimoa ja lapsia ja sitten mentiin. Koskaan ei tiennyt näkikö heitä enää. Siellä tapahtui onnettomuuksia joista ihmisiä ei palannut. [17]
Tämä paljastaa sen miten noutotoimet tehtiin ilman hänen ylempien tietoa. Mitä heihin tuli, Stone kutsuttiin toteuttamaan palveluksia tai koulutusta, ja sitten hän palasi takaisiin normaaleihin tehtäviinsä. Seuraava lainaus kuvaa Stonelle annettua turvaluokitusta kun hänet kutsuttiin tehtävään.
Aina kun tarvitsin turvaluokitusta, minulla oli mikä tahansa tarvittava luokitus tehdä mitä tahansa he halusivatkaan minun tekevän. Minulle kerrottiin jälkikäteen ja kirjoitin salassapitosopimuksen, mutta sen ei pitäisi toimia tuolla tavalla. Sen pitäis toimia niin, että he antavat sen kertaluonteisena “tarpeeseen tietää” ja se loppuu siihen, poislukien varsinaisen luokituksen saaminen ja tehtävään briiffauksen saaminen. [18]
Me voimme arvioida Stonen väitteitä koskien tehtävään kutsua salaisella kodilla ja tilapäisen turvaluokituksen saamista SOM1-01:n mukaan: “Armeijan henkilökunnan kontakti EBE:n kanssa, jolla ei ole MJ-12 tai OPNAC-turvaluokitusta rajoittuu täysin tarpeellisiin toimiin joilla varmistetaan, että OPNAC-tiimi saattaa EBEn tutkittavaksi.” [19]
Tämä tukee Stonen väitteitä turvaluokituksen kertaluonteisuudesta, jossa hänelle ei annettu MJ-12:n korkeaa turvaluokitusta. Koodien käyttö Stonen kutsumiseksi salaisiin tehtäviinsä tarkoittaisi “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämistä niin kuin kohta 4.f SOM1-01:ssa vaatii: “Kaikkia yllä esitettyjä operaatioita koskien tulee säilyttää absoluuttinen huippusalaisus.” Stonen viittaus “varsinaisen turvaluokituksen saamiseen ja tehtävään briiffauksen saamiseen” tarkoittaa koulutuksen saattamista lopun siinä mitä hän kuvaa “kouluksi:”
Minä en tiennyt missä se oli, mitä siellä opetettiin. Tapasin joitain ihmisiä jotka sinne menivät ja minusta he olivat pelottavia. Se oli ikään kuin, tiedätkö, jopa palveluksessa olevat ihmiset olisivat saavuttamattomissa. Tarkoitan, se oli kuin “asemasi elämässä on matalampi kuin minun koska minä tiedän salaisuuksia joita kukan muu ei tiedä.” Sitä on vaikea selittää, mutta niissä ihmisissä oli jotain pahaenteistä kun he tulivat koulusta takaisin. [20]
“Koulu” oli jotain niille, joita kiinnosti sitoutua työskentelemään MJ-12:n kanssa syvemmin ja kokea urakehitystä jota salatyö ei voisi antaa.
Lopuksi Stone väittää, että hänen ensimmäisen nouto-operaation aikaan Project Moon Dustissa vuonna 1969 hänelle annettiin tehtäväksi suojella siepattua EBEä. EBE paljasti Stonelle telepaattisen kommunikaation muodossa, että se aikoi paeta. Stone väittää, että EBE olisi tuhottu turvallisuussyistä jos se sellaista yrittäisi. EBEn turvallisuuden suojelemiseksi Stone päätti auttaa EBEä pakenemaan. Tämä huikea väite siitä, että Maan ulkopuolisia olentoja voitaisin tuhota turvallisuussyistä saa vahvistusta SOM1-01:n osiosta:
24.c. Käsiteltäessä mitä tahansa Maan ulkopuolista biologista olentoa, turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Kaikki muut pohdinnat ovat toisarvoisia. Vaikka on suotavaa ylläpitää minkä tahansa olennon fyysistä hyvinvointia, EBE-elämän menettämisen mahdolisuutta pidetään hyväksyttävnä jos tuon elämän säilyttämisen olosuhteet tai viivästykset millään tavoin uhkavat operaation turvallisuutta.
Kuten monien tietovuotajien tapauksessa, jotka paljastavat salaista tietoa UFOista, aina esiintyy kalabaliikkia ristiriidoista Stonen todistuksessa, todisteiden puutteesta varmentaa hänen koulutuksensa ja palveluksensa salaisissa projekteissa. Stone väittää, että hänen salaiset koulutuksensa ja tehtävänsä törmäysnouto-operaatioissa eivät jääneet talteen hänen palvelustietoihinsa. Tämä kirjaamatta jättäminen palvelustietoihin on yhdenmukainen “absoluuttisen huippusalaisuuden” säilyttämisen kanssa, kuten kohdassa 4.f kuvataan SOM1-01:ssa. Koulutuksen ja palvelustietojen puhdistus törmäysnoutotiimeistä olisi keino säilyttää näissä operaatioissa vaadittu ‘absoluuttinen salaisuus’. Minkään viitteen puuttuminen EBE:n liittyvistä projekteista toistaa saman mikä tapahtui Dan Shermanille. Sherman väittää, että hänen salainen koulutuksensa telepaattiseen viestintään EBE:jen kanssa sekä hänen varsinainen palveluksensa tässä ei tallennettu mihinkään hänen palvelustietoihinsa. Tutkin nyt Shermanin taustaa ja esitän keinon asettaa se Stonen tarinan rinnalle vertailtavaksi, kun pidetään mielessä dokumentaation puuttuminen jolla varmentaa Stonen väitteet.
Dan Sherman ja Project Preserve Destiny
Dan Sherman palveli USA:n ilmavoimissa 12 vuoden ajan (1982-1994) ja hän sai useita palkintoja, mm. Commendation Medal ja Achievement Medal. Hänet rekrytoitiin salaiseen ohjelmaan, ”Project Preserve Destiny” (PPD), jota toteutettiin NSA:n alaisuudessa. [21]
Shermanista tuli “intuitiivinen viestijä” EBEille. Olennaisesti Sherman opiskelisi miten telepaattisesti lähestyä EBEä ja antaa tämä informaatio turvalliseen tietokonejärjestelmään hänen NSA-isännilleen. Shermanin koulutus PPD:ssä toteutettiin samaan aikaan kun koulutus tavallista armeijan uraa varten elektronisessa tiedustelussa (ELINT), joka itsessään myös oli salainen. Merkittävää kyllä, Sherman kertoi, että hän sopi tehtävään sillä häneltä oli havaittu varhaisessa lapsuudessa kyky kommunikoida EBE:jen kanssa. Hän väittää, että hänen halunsa liittyä ilmavoimiin sai lisäpontta majuri Robertsilta, joka oli läheisessä Bealen ilmatukikohdassa, joka tasaiseen tahtiin vieraili Shermanin kotona kun hän oli 10-11 vuotias ja puhui Shermanille siitä miten hienoa ilmavoimien elämä on.
Sherman kuvasi miten hänen ELINT-koulutuksensa toimi peitteenä hänen osallistumiselleen PPD:hen. Hänen kirjassaan Above Black Sherman paljastaa miten hänet rekrytoitiin ja koulutettiin samaan aikaan kuin hänen normaali ELINT-koulutuksensa tapahtui. Hän kuvaa koulutuskokemusta seuraavasti:
Muistan ELINT-koulutuksen olevan hauskaa koska minulla oli paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olla tekemisissä…. Ensimmäistä päivää PPD-koulutuksessa ei, millään tavalla, voida kuvata hauskaksi. Minun toisena PPD-päivänäni olin jo aivan kurkkuani myöden täynnä sitä enkä halunnut enää mennä sinne. Kaikki uutuudentunne siitä että voi olla “intuitiivinen viestijä” oli rapissut pois. [22]
Kun hänet myöhemmin siirrettiin NSA:n, Sherman työskenteli erityisesti suunniteltujen tietokoneiden avulla joilla hän kykeni tekemään sekä normaalin ELINT-työnsä että toimimaan intuitiivisena viestijänä EBEille. Shermanin koulutuksesta vastuussa olevat, sekä hänen myöhemmästä salaisesta työstään NSA:ssa, olivat upseereita kapteenin arvolla, jotka eivät toimineet normaalin armeijan komentoketjun alaisuudessa, ei ilmavoimissa eikä NSA:ssa. Vastuuorganisaatio oli ilmeisesti rinnakkaisjärjestelmä, joka toimi NSA:n kautta mutta ei ollut osa sitä. Hän työskenteli PPD:lle lähes kolme vuotta.
Hän sanoi, että kun hän pyysi lähteä PPD:stä, pyyntö evättiin, ja hänelle sanottiin että hänet pakolla listattaisiin uudelleen vastoin hänen tahtoaan. Sherman väittää, että hän oli niin vihainen ja päättänyt lähteä, että hän kehitteli strategian joka johtaisi hänen lähtöönsä: “Kaikki jolla on tarve päästä pois armeijasta voivat käyttää tätä metodia, mutta en suosittele sitä… Kuitenkin tiesin että se olisi ainoa metodi jota voisin käyttää, joka täydellisesti sulkisi minut PPD:n komentoketjusta.” [23]
Shermanin armeijan palvelustiedot eivät kerro hänen koulutuksestaan intuitiivisena viestijänä taikka hänen työstään telepaattisena rajapintana EBEjen kanssa. Eikä mitään tietoja löydy niistä upseereista, joille hän raportoi intuitiivisen viestijän työstään. Shermanin kokemus upseereista tarjoaa riippumattoman keinon vahvistaa Clifford Stonen todistus. 7 elementtiä taulukossa 1 (alla) ovat molempien todistuksissa. Ne viittaavat siihen, että heidät on rekrytoitu projekteihin, joita Majestic-12 ryhmä valvoo. MJ-12 loi järjestelmän jolla rekrytoida henkilöstöä, joka olisi tehokas pitämään asiat salassa.
Shermanin sisäpiiriläispaljastus tarjoaa tärkeää tukea Stonen väitteille siitä, että hän on työskennellyt UFO-törmäysnoutotiimeissä. Yhdistettynä useisiin SOM1-01:n yhdenmukaisuuksiin, Stonen erittäin spesifeihin tietopyyntöihin Project Moon Dustista, hänen pitkään palvelusaikaansa, voidaan todeta että Stonen todistus on erittäin todennäköisesti tarkka kuvaus hänen kokemuksistaan työskennellessään UFO-törmäysnoutotiimeissä. Taulukko 1 vertailua Clifford Stonen ja Dan Shermanin kokemuksista
Dan Sherman (Project Preserve Destiny)
Clifford Stone (Project Moon Dust)
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Rekrytoitu lapsuuden aikana havaittujen telepaattisten kykyjen perusteella;
Majuri Roberts inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka toistuvasti puhui hänelle 10-11 ikäisenä
Ilmavoimien kapteeni inspiroi liittymään ilmavoimiin, joka vieraili heidän kotonaan viikottain
PPD tehtäviä valvoo kapteenit normaalin komentoketjun ulkopuolella
Törmäysnoutoja valvoo siviili (Eversti) normaalin komentoketjun ulkopuolella
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Salainen koulutus tapahtui ilman normaalin armeijan komentajien tietoa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle ilmavoimien/NSA:n alaisuudessa
Työtä tehtiin ilman normaalien armeijan komentajien tietoa siitä, että hän suoritti tehtäviä salaiselle virastolle armeijan alaisuudessa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut kommunikoimassa EBEjen kanssa
Palvelustiedoissa ei ole merkintää koulutuksesta tai palveluksesta jossa hän on ollut noutamassa törmänneitä UFOja
Koki suuria vaikeuksia lähteä PPD:stä johtuen verrattaen harvoista ihmisistä jotka hänet olisi voinut korvata
Koki suuria vaikeuksia eläköityä armeijasta johtuen ‘Everstin’ huomautuksesta että hänen palveluksiaan edelleen kaivataan
Johtopäätös: MJ-12 ryhmän käyttämien proseduurien identifiointi projekteissa & UFO-törmäysnoudoissa
Samankaltaisuudet Stonen ja Shermanin sisäpiirin todistuksissa viittaavat yhteisiin proseduureihin, joita käytetään rekrytoimaan, kouluttamaan ja ottamaan palvelukseen henkilöitä MJ-12 ryhmän projekteihin, jotka liittyvät Maan ulkopuolisiin teknologioihin ja/tai EBEihin. MJ-12 ryhmän henkilöstön proseduurit ovat ilmeisesti pääosin suunnattu täydellisen salaisuuden säilyttämiseen minimoimalla asiattomien paljastusten impakti, joita MJ-12 ryhmän projekteihin rekrytoidut tekevät. Turvallisuusproseduurit, jotka voidaan identfioida Stonen ja Shermanin todistuksista, vaikuttavat yleisiltä erilaisiin MJ-12 ryhmän projekteihin, mm. UFO-törmäysnoutoihin ja/tai EBE:hin liittyviin aktiviteetteihin. Ylläoleva analyysi heidän todistuksistaan ja niiden jälkeiset turvallisuusproseduurit ovat käytössä henkilöstönhallinnossa MJ-12 salaisissa operaatioissa. Taulukko 2. MJ-12 ryhmän henkilöstön turvaproseduurit salaisiin operaatioihin
nro
Henkilöstönhallintaproseduurit
1
Henkilöillä havaitaan lapsuudessa ainutlaatuisia kykyjä (esim. telepaattinen viestintä) jota voidaan käyttää MJ-12 ryhmän projekteissa, ja näitä kehitetään tiettyjä tehtäviä varten, kuten telepaattisena rajapintana toimiminen, UFO-törmäysnoutoihin;
2
Henkilöitä rohkaistaan liittymään tiettyyn armeijan haaraan ja ryhtymään perinteiselle uralle, joka tarjoaa riittävän peitetarinan MJ-12 ryhmän projekteille;
3
Henkilöihin ottaa yhteyden normaalin armeijan komentoketjun ulkopuolinen upseeri ja heidät rekrytoidaan MJ-12 ryhmän projektiin.
4
Koulutus tapahtuu normaalin palveluksen lisäksi ilman armeijan johdon tietoa.
5
MJ-12 ryhmän palvelukseen siirtyminen ja sen suorittaminen tapahtuu ilman normaalien armeijan johdon tietoa.
6
Turvaluokitukset MJ-12 ryhmän projekteille annetaan ad hoc -pohjalta, ellei yksilö suorita lisäkoulutusta tai sitoudu projektiin muuten.
7
Henkilöiltä evätään tiedonsaanti ja/tai ystävyyssuhteiden muodostaminen muiden MJ-12 ryhmän projekteissa mukana olleiden kanssa.
8
Armeijan palvelustiedot eivät sisällä mainintaa henkilön koulutuksesta, toiminnasta, palkinnoista tai turvaluokituksista, jotka MJ-12 ryhmän projekteihin liittyvät.
9
Paperityön tai tietoisuuden puuttuminen normaalilta armeijan johdolta MJ-12 ryhmän projekteihin osallistumisesta jättää henkilöt MJ-12 ryhmän manipulaation vaaraan.
10
Merkittävästi nähdään vaivaa vakuutella henkilöt sitoutumaan enemmän MJ-12 ryhmän projekteihin kouluttamalla enemmän ja olemalla päästämättä heitä pois MJ-12 ryhmän palveluksesta.
Yllä olevat turvallisuusproseduurit paljastavat MJ-12 ryhmän kehittämän systeemin jolla rekrytoida, kouluttaa ja ottaa palvelukseen henkilöitä salaisiin projekteihin kuten Maan ulkopuolista teknologiaa ja/tai EBE-kommunikaatiota käsitteleviin UFO-törmäysnoutoihin. “MJ-12 Group Personnel Security Procedures for Black Operations” ei jätä mitään paperidokumentteja jälkeensä, se minimoi MJ-12 ryhmän projekteista tietoisten ihmisten määrän eikä se tarjoa mitään keinoa henkilöstölle varmentaa väitteitään koskien koulutusta ja palvelusta MJ-12 ryhmän projekteissa. Lisäksi rekrytoiduilla on suuri paine pysyä lojaaleina salaisten projektiensa valvojille. Lopuksi, paljon nähdään vaivaa pitää MJ-12 ryhmän projektit erillisinä armeijan normaalista toiminnasta.
On erittäin epätodennäköistä, että jotain yllämainittujen kymmenen periaatteen kanssa samanlaista olisi käytetty SOM1-01:n luomiseen. Tämä selittäisi havaitut erot SOM1-01:ssa kun sitä verrataan armeijan manuaaleihin. SOM1-01:n erot ovat todennäköisesti seurausta ad hoc tavasta jolla törmäysnoudoista jotain tietävät on pantu hommiin tuottamaan SOM1-01. Sen luojat, turvallisuussyistä, eivät kyenneet jakamaan manuaalia muiden armeijan ammattilaisten kanssa mahdollisten erojen korjaamiseksi, mikä on normaali osa armeijan manuaalin luonnostelua.
Kymmenen turvallisuusproseduuria yllä näyttävät olevan USA:n armeijan useimpien salaisten projektien ohjeistuksen ulkopuolella. Tunnistamattomat salaiset projektit (Unacknowledged Waived Special Access Programs, SAPit) [tai Controlled Access Programs jos puhutaan tiedusteluyhteisöstä] raportoidaan ainoastaan puolustus- tai tiedustelukomiteoiden johtajille USA:n kongressissa suullisesti. [24] Mitään dokumentteja tai kirjoitettuja tietoja ei anneta kongressille, sillä SAPit virallisesti eivät ole olemassa. Eikä henkilöhtö, joka osallistuu sellaisiin ohjelmiin, saa lupaa pitää kirjaa heidän osallistumisestaan SAPiin armeijan tai viraston tiedoissa.
Kuitenkin keskeinen ero SAPien ja MJ-12 ryhmän projekteissa on, että jälkimmäiset ovat tapahtuneet normaalin USA:n armeijan ja/tai tiedusteluyhteisön komentoketjun ulkopuolella. Tämä viittaa siihen, että on olemassa rinnakkaisjärjestelmä, joka noutaa armeijan henkilökuntaa MJ-12 ryhmän projekteihin kun heitä tarvitaan, ilman tavallisen johdon tietoa.
Todisteita rinnakkaisjärjestelmän salaisten projektien olemassaolosta normaalin komentoketjun ulkopuolella on esitetty vara-amiraali Tom Wilsonin tapauksessa, joka oli J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja. Vuonna 1997 tri. Steven Greer ja entinen astronautti tri. Edgar Mitchell pitivät yksityisen tapaamisen amiraali Wilsonin kanssa salaisista Maan ulkopuolisiin asioihin liittyvistä projekteista. Greer väitti, että hänelle oli annettu “salainen dokumentti jossa oli lista koodinimistä ja projektien nimistä, jotka käsittelivät Maan ulkopuolisia asioita.” [25]
Kun Wilson tarkasti olivatko projektit olemassa, häneltä evättiin pääsy. Greerin mukaan: Kun amiraali Wilson identifioi tämän ryhmän, hän sanoi kontaktihenkilölle tässä supersalaisessa hommassa: “Haluan tietää tästä projektista.” Ja hänelle sanottiin, “Herra amiraali, teillä ei ole tarvetta saada tietää. Me emme voi kertoa teille.” Kuvittele nyt olevasi amiraali, J-2, pääesikunnan tiedustelujohtaja Pentagonissa, ja sinulle sanotaan “Me emme aio kertoa teille”? No, hän oli järkyttynyt ja vihainen. [26]
Rinnakkaisjärjestelmän käyttäminen armeijan henkilöstön avulla sen omiin tarkoituksiin on ollut epäilyksenä jo jonkin aikaa, kuten senaattori Daniel Inouyen kommenteista käy ilmi vuoden 1987 senaatin Iran-Contra kuulemisessa:
“There exists a shadowy Government with its own Air Force, its own Navy, it’s own fundraising mechanism, and the ability to pursue its own ideas of the national interest, free from all checks and balances, and free from the law itself.”
Ottaen huomioon Stonen ja Shermanin todisteet, ja niitä tukevat todisteet kuten amiraali Wilsonin kokemus, voidaan todeta että MJ-12 erityisryhmän projektit ovat normaalin USA:n armeijan komentoketjun kontrollin ulkopuolella.
MJ-12 ryhmää voidaan pitää valtion toimeenpanoelimelle rinnakkaisena haarana, joka pyörittää laajaa verkostoa projekteja, joihin kuuluu armeijasta rekrytoitua henkilöstöä samalla kun pidetään yllä poikkeuksellisen korkeita turvallisuustasoja. Tämä yhdistettynä SOM1-01:n sisältöön, Clifford Stonen ja Dan Shermanin todistukset tarjoavat yleiskuvan niistä proseduureista joilla hallinnoidaan UFO-törmäysnoudoissa ja muissa MJ-12 ryhmän projekteissa mukana ollutta henkilöstöä. SOM1-01, Stonen ja Shermanin todistukset tarjoavat selvän näkemyksen siitä miten UFO-törmäysnouto-operaatiot on toteutettu yli viiden vuosikymmenen ajan ja menestyksellä pidetty salassa. ***
Kirjoittajasta: Michael E. Salla, PhD., on kirjoittanut teoksen Exopolitics: Political Implications of the Extraterrestrial Presence (Dandelion Books, 2004) ja hän on sivuston www.Exopolitics.Org perustaja. Hänellä on a tohtorintutkinto University of Queenslandista, Australiasta. Hän on perustanut Exoopolitics Instituten.
Endnotes
[1] Aiempi versio tästä on julkaistu 4th Annual UFO Crash Retrieval Conference Proceedingsissa (Wood & Wood Enterprises, 2007) 11-21
[8] Jan Aldrich, “Special Operations Manuel 1-01,” Part 4, http://www.virtuallystrange.net/ufo/updates/1996/dec/m19-004.shtml [9] Keskustelua dokumenttien autenttisuudesta: Stanton Friedman, Top Secret/MAJIC, 56-102,
New York Timesin jahdatessa maahansyöksyneitä lautasia ja Trumpin tehdessä virallisia lausuntoja, Roswell pysyy edelleen UFO-salailun perisyntinä.
Nautitaan hetki siitä mitä tässä kuvassa tapahtuu. Tässä on majuri Jesse Marcel Roswellin armeijan ilmatukikohdassa heinäkuussa 1947. Hän tietää, että jotain uskomatonta tapahtuu hänen kuntansa ulkopuolella, koska hän on nähnyt törmäyspaikan hänen omin silmin ja koskettanut romua hänen omin käsin. Lähes päivän ajan Marcelille on ollut henkeäsalpaavaa tietää, että maailma tulee muuttumaan dramaattisesti, jotain minkä hän tietää koska hänen esimiehensä tuntuvat yrittävän päästä samalle tasolle Amerikan kansalaisten kanssa.
Majuri Jesse Marcel | A.D. After Disclosure
Sitten seuraavana päivänä ovi lyötiin naaman edestä kiinni kovaa. Politiikkana oli nyt kieltäymys ja pilkkaaminen, ja se tuli suoraan Washington DC:sta. Mikä pahempaa, Marcel valittiin visuaaliseksi sanansaattajaksi, joka ottaa kaiken vastaan, sanoo anteeksi, meidän mokamme, pelkkä säähavaintopallo, täällä ei ole mitään nähtävää.
Tässä valokuvassa Marcel tajuaa, että tänä yksittäisenä hetkenä ihmiskunnan historiassa hänen roolinsa on olla narri joka mokasi, joku niin tyhmä ettei osaa sanoa eroa hänen oman tukikohtansa säähavaintopallon ja avaruudesta tulleen lentävän lautasen välillä.
Tämä oli juuri se miten Jesse Marcel sai kasvoilleen hirvi-ajovaloissa -ilmeensä tässä ikimuistoisessa valokuvassa. Hän ottaa kaikkein eeppisimmän iskun itselleen. Shakespeare ei olisi voinut kirjoittaa siitä paremmin.
Kun näyttämö on valmis, mennään sitten uutisiin…
Roswell nykypäivänä | Jared Zabel
Huhu kiertää yhä sofistikoituneempia ja asioista enemmän perillä olevia UFO-piirejä siitä, että New York Timesilla on toimittajia kiertämässä ja soittelemassa puheluja koskien maahansyöksyneiden tunnistamattomien lentävien esineiden noutoja Amerikan maaperältä.
Mietitään hetki mitä se voisi tarkoittaa, mikäli tämä osoittautuu todeksi. Se tarkoittaisi sitä, että kansakunnan kaikkein kuuluisin sanomalehti saattaa olla sanomassa sitä, että meillä on hallussamme materiaalia maahansyöksyistä ja että teknologia ei ole meidän omaamme (USA), eikä niiden muidenkaan (Kiina, Venäjä) ja että se tulee toisesta lähteestä.
New York Times
Miksi ihmeessä kunnioitetut journalistit kuten Ralph Blumenthal ja Leslie Keane, jotka työskentelevät New York Timesille, haluavat jahdata ikuisuuden vanhaa törmänneiden lautasten uutisankkaa?
Ensiksikin, koska aina on ollut anekdoottitodisteita ja keskeisten ihmisten silminnäkijätodistuksia. Se ei vain ole ollut pitävää näyttöä jota todistus vaatisi. Se, plus että olisit aika ulalla journalistina ettet koskaan pääsisi takaisin. Ja tuo kaikki on saattanut olla totta aivan viime vuoteen asti.
Silloin Luis Elizondo, joka pyöritti valtion AATIP:ia, kehittyneiden ilmailmiöiden tunnistusohjelmaa, sanoi ääneen sen mitä me kaikki ajattelimme. Puhuessaan Foxilla Tucker Carlsonin kanssa hän sanoi, että Yhdysvalloilla on oikea fyysinen romu. Entinen armeijan tiedustelupalvelun mies Elizondo lopetti valtion UFO-ohjelmassa elääkseen aktivistina ja edistääkseen uudenlaista ajattelua ja läpinäkyvyyttä.
Carlson: Uskotko, perustuen vuosikymmenien palvelusaikaasi USA:n valtiolla, että USA:n valtiolla on hallussaan materiaalia näistä aluksista?
Elizondo: Kyllä.
Carlson: Onko USA:n valtiolla mielestäsi UFOn palasia hallussaan juuri nyt?
Elizondo: Valitan, Tucker, minun täytyy todella pitää salassapitosopimuksestani kiinni, enkä voi syventyä aiheeseen enempää.
Koko aihe tihkuu mahdollisuutta nopealle UFO-paljastukselle ja muutokselle, joka on alkutekijöissään. Tässä on hieno muistutus siitä kuka sanoi mitä romusta UAP-tutkimusyhteisön Danny Silvalta.
On mahdollista, että uudet otsikon New York Timesissa tulevat olemaan se potku persuksille, joka laittaa UFO-paljastuksen käyntiin.
Samalla kun odottelemme, tsekataan mitä Donald Trumpilla on sanottavanaan Roswellista.
Donald Trump Jr. kysyi juhannuksen 2020 isänpäivähaastattelussa isältään toistuvasti Roswellista. On silti hieman hämmentävää kuulla istuvalta USA:n presidentiltä tämän myöntävän tietävänsä Roswellista, ja sanovan “En kerro sinulle mitä tiedän siitä, mutta se on kaikki erittäin kiinnostavaa.” Tuntuu siltä, kuin tämä kaikki merkitsisi jotain.
Se pakollinen kysymys
Nopea kertaus Roswellin perusteista —
Heinäkuun alussa 1947 armeijan johto Roswellin ilmatukikohdassa laittoi ulos lehdistötiedotteenIn early July of 1947, the military brass at the Roswell Army Air Base put out a press release joka oli niin suorasanainen, että paikallislehti otsikoi sen ”RAAF sieppasi lentävän lautasen ranchillaan Roswellin alueella.” Tässä on kyseinen lehti.
Roswell Daily Record
Seuraavana päivänä samat henkilöt sanoivat, että kaikki nämä koulutetut armeijan henkilöt, joihin USA luotti ydinaseiden hallinnoinnissa, olivat erehtyneet ja identifioineet väärin säähavaintopallon, jotain mitä heillä tapahtuu päivittäin. Tässä on otsikko:
Roswell Daily Record
Mitä jos valtio kertoi vahingossa totuuden ensimmäisenä päivänä?
Tämä on selvästikin kysymys, johon pitää etsiä vastausta varovaisesti. Aloitan siitä mitä me tiedämme. Me tiedämme, että Roswellin ilmatukikohta julkaisi tiedotteen, jossa sanottiin että he olivat saaneet haltuunsa lentävän lautasen ja että seuraavana päivänä he peruivat kaiken ja sanoivat löytäneensä vain säähavaintopallon. Se on hämärää käyttäytymistä, mutta se ei ole näyttöä mistään.
Me tiedämme, että vuosien mittaan Yhdysvaltain armeija on eri otteisiin ilmoittanut, että Roswell oli lentävä lautanen, säähavaintopallo, testilennolta peräisin olevia testinukkeja taikka salainen Mogul-pallo, jolla vakoillaan Neuvostoliiton ydinasekyvykkyyksiä. Nämä ovat vain virallisia yrityksiä selittää asia. Muut kiinnostuneet ovat kehitelleet tarinoita natsien Mengelen lautasista, Neuvostoliiton lautasista ja perkeleen tekosista. Aihe on selvästikin ollut avoin tulkinnalle jo vuosikymmenten ajan.
Sitten järkyttävä vastalause kaikelle, esiintyy yksittäinen toinen tapaus. Roswell oli eksoottista teknologiaa. Meillä on hylkyjä ja ruumiita. Me emme puhu Fight Clubista.
Roswell nykyään | Jared Zabel
Tuolla tarinalla on satoja silminnäkijöitä, jotka ovat nähneet samat faktat. Jotkut olivat nähneet omin silmin romun ja jopa ruumiiden noudot, ja useat kertomukset ovat paljastuneet ihmisten kuolinvuoteilla. Monta muuta silminnäkijää oli perheenjäseniä, jotka saivat tietää salaisuudesta heidän isiltään ja aviomiehiltään, jotka olivat pitäneet asiaa omana tietonaan vuosikymmenet. Oli myös kymmeniä, jotka todistivat erittäin tiukkoja turvatoimia ja materiaalin kuljetusta maahansyöksyn jälkitunnelmissa.
Tiedän tämän, koska työskentelin kahden huippututkijan — Don Schmitt ja edesmennyt Stanton Friedman — kanssa ja olen käyttänyt kymmeniä tunteja heidän tutkimustensa läpikäyntiin. Stan oli mies, joka löysi Jesse Marcelin vuonna 1978 ja Don oli energeettinen nuori tutkija, joka kilpaili Stanin kanssa katkerasti 1990-luvulla. Heidän kilpajuoksun lopettamisen jälkeen heistä tuli ystävät. Kuten Don on aina kysynyt:
Olisko satoja ihmisiä listattuna sellaisessa jättiläismäisessä projektissa, jossa suojellaan pelkän säähavaintopallon palasia, joka näytettiin kansalle myöhemmässä lehdistötilaisuudessa?
Nuo ihmiset eivät olleet samaa mieltä kaikista yksityiskohdista, eivätkä he olleet kaikki nähneet sitä omin silmin, mutta kaikki kertoivat samaa erittäin mukaansatempaavaa tarinaa periaatteessa samasta asiasta.
Siihen liittyy myrskyn aikaan tapahtunut onnettomuus, pelastuspyrkimys jolla arvioida ja siirtää palasia aluksesta ja sekä kirjaimelliset että symboliset siivousponnistelut, jotka mahdollisesti saivat yhden elävän ja neljä kuollutta haltuunsa. Ruumiit, alus ja hylky siirrettiin Wright-Pattersonin ilmatukikohtaan ja muihin paikkoihin käskystä.
Näkemäni todistukset tulevat miehiltä ja naisilta, jotka olivat siellä, tukikohdassa, kentällä, sairaaloissa ja hautaustoimistoissa, lentämässä lastia ja vartioimassa sitä tarkasti tasolla, jollaista ei oltu koskaan koettu. Niitä on monia.
Yksikään silminnäkijä ei ole astunut esiin ja sanonut, ”no, tiedätkö, en koskaan halunnut puhua siitä näinä vuosina mutta se todella oli säähavaintopallo.”
Uskon sitä Roswellin tarinaa, jonka suurin osa silminnäkijöistä ja toisen käden todistajista on kertonut. Jotkut yksityiskohdat voivat tuntua heikoilta, niinkuin mikä tahansa muisto josta on mennyt näin kauan aikaa. Erityisesti sellainen, jota on vähätelty vuosia asiantuntijoiden ja psykologisten operaatioiden taholta, sekä valtiolla että sen ulkopuolella.
Tässä saattaa olla epämukava määrä kohinaa, mutta minulle signaali kuuluu kovaa ja kirkkaasti.
Roswell nykyään | Jared Zabel
Media on tehnyt huonoa työtä tarinan käsittelyssä vuosien mittaan, haluten käsitellä ihmisiä avaruusolentojen puvuissa Roswellin UFO-festivaaleilla mieluummin kuin oikeasti tutkia asiaa ja haastatella silminnäkijöitä.
Roswellin koko tarinaa todennäköisesti ei tulla kuulemaan vuosiin. Kun se kuullaan, tarina saa ansaitsemansa kunnioituksen. Tuon ajan historioitsijat ja lukijat ihmettelevät miten niin vakava aihe saatettiin lakaista maton alle niin pitkäksi aikaa. Se tuntuu hullulta.
On epätodennäköistä, että New York Times tulee raportoimaan Roswellin tarinasta, joka on niin vääristynyt disinformaatiosta, väärinkäytöksistä, silminnäkijöiden ahdistelusta, salailusta, kieltämisestä ja pilkkaamisesta, että monille asia tuntuu epävakaalta ja epäluotettavalta. Heille on parempi mennä tuoreemman kohteen kimppuun, ehkä jonkin vähemmän tunnetun. Roswell, kuten osoittautuu, on tuskin ollut ainoa törmäys. Nämä siivettömät alukset eivät tipu taivaalta joka päivä, mutta niitä on ollut muutamia siellä täällä ympäri maailmaa.
Joten Times tulee käsittelemään helpompia kohteita aluksi. Päätoimittajat pakottavat toimittajat hankkimaan lähteitä huolellisesti. Heidän etsimänsä on vain pala materiaalia UFO-hylystä, tai itse alus. He haluavat saada tietää kuka sen sai haltuunsa, mitä he tekivät sillä, mitä he ovat oppineet siitä ja missä se on nykyään.
Kun he saavat tietää, että tämä on tapahtunut aiemminkin, Roswellin tarina on nopeasti menossa tutkintaan ja sitten tulossa julki. Siinä kohtaa homma jatkuu eri säännöillä.
Arvostelu kirjastaExempt From Disclosure: The Disturbing Case About the UFO Coverup, 2nd Ed., kirjoittanut Robert M. Collins yhdessä Richard C. Dotyn ja Timothy S. Cooperin kanssa (Peregrine Communications, 2006) ISBN 0-9766426-3-8.
Exempt from Disclosure on avulias pyrkimyskuvata koko UFO-ilmiö 1940-luvulta tähän päivään perustuen useiden henkilöiden paljastuksiin, jotka ovat olleet mukana epävirallisen tutkimusryhmän toiminnassa, joka tunnetaan nimellä ‘Aviary’. Aviary oli ryhmä entisiä ja vielä palveluksessa olevia viranomaisia, tieteentekijöitä, armeijan henkilökuntaa ja TV-tuottajia eri armeijan haaroista ja korporaatioista, jotka alkoivat kokoustaa vuonna 1986 keskustellakseen UFO-ilmiöstä. Aviary pyrki parsimaan kasaan kaikkein uskottavinta saatavilla olevaa informaatiota UFO-ilmiöstä yhdenmukaiseksi kuvioksi. Kirjan Exempt from Disclosure pääkirjoittaja ja kaksi avustavaa kirjoittajaa olivat kaikki Aviaryn jäseniä, ja he ammentavat kokemuksistaan ja tiedoistaan, jotka heille karttuivat omien suorien kokemustensa ja muitte tarinoiden kautta niiltä jotka olivat mukana salaisissa projekteissa. Collins ym. kuvaavat UFO-historian tavalla, joka on tarkoitettu johdannoksi kaikille niille, jotka haluavat saada kuvan erittäin salaisista ylempien virkamiesten ja armeijan haarojen toimista UFO-asiassa.
Lukiessa kirjaa Exempt from Disclosure pääsee matkalle ymmärtämään UFO-ilmiötä epävirallisen tutkimusryhmän näkövinkkelistä, jolla on ollut pääsy eri tasoiseen salaiseen tietoon siilotetuissa ohjelmissa, ja jotka ovat halukkaita kertomaan tästä informaatiosta toisilleen parsiakseen kasaan suuremman UFO-palapelin. Erityisesti, Exempt from Disclosure kuvaa sen pääkirjoittajan Robert Collinsin työtä, joka on eläköitynyt ilmavoimien tiedustelu-upseeri Wright Pattersonin ilmatukikohdasta, UFO-ilmiön salaisen historian kokonaiskuvan saamiseksi yhdenmukaisesti ja systemaattisesti.
Tämä kirjan toinen painos (huom. tällä hetkellä viides painos) parantaa ensimmäistä painosta jossa ei ollut hakemistoa, ja jossa oli useita kirjoitusvirheitä. Lisäksi siihen on lisätty ja sieltä poistettu materiaalia, joka heijastelee käynnissä olevaa dialogia pääkirjoittajan Robert Collinsin ja avustavan kirjoittajan Richard Dotyn välillä. Ensimmäinen painos tarjosi häikäisevän määrän informaatiota keskeisistä henkilöistä ja heidän suhteistaan UFOihin. Collins esitti informaatiota Allen Dullesin, James Jesus Angletonin ja Richard Helmsin rooleista UFO-tiedon salaamisessa. Jokaista käydään läpi kappaleissa, ja tri. Robert Woodin haastattelu (katso Exopolitics Journal 1:3 [156-59]) kuvaa sitä tärkeyttä, joka tällä tiedolla näistä tiedustelu-upseereista on, jota ei koskaan ole kansalle kerrottu.
Keskeistä tiedon julkistamiselle on näiden kirjoittajien, sekä Aviaryn yleisesti, sotilastiedustelutausta. Suurin merkitys on Richard Dotyn kappaleella, joka palveli ilmavoimien erikoistutkimusosaston erikoisagenttina, jonka vastuulla UFO-tutkimukset olivat (1978-1988). Doty kuvaa hänen pääsyään salaiseen informaatioon tänä aikana, ja tarjoaa suoran todistuksen salaisista UFO-projekteista. Ensimmäiset kolme kappaletta antavat paljon faktuaalista ja dokumentteihin perustuvaa informaatiota Dullesista, Angletonista ja Helmsista, kun taas Dotyn kappale ja sen jälkeiset kappaleet paljastavat ensikäden informaatiota. Tämä antaa kirjan kappaleelle tärkeyttä sen kokonaiskontribuutiossa ja lisää sen vakuuttavuutta.
Doty oli ensimmäisen painoksen toinen kirjoittaja, mutta toisessa painoksessa hänet mainitaan avustavana kirjoittajan. Tämä näyttää tapahtuneen Dotyn taholta hänen pyrkiessä etäännyttämään itsensä ensimmäisessä painoksessa esitetyistä omista paljastuksistaan ja salaisista dokumenteista, sekä hänen myöhemmistä julkisista lausunnoistaan jotka herättivät jonkin verran huomiota. Kaikkein nimekkäin näistä oli ensimmäisen painoksen uskomaton tarina, jossa hän kuvasi olleensa fyysisesti läsnä haastateltaessa Maan ulkopuolista olentoa. Doty myöhemmin veti sanomisiaan takaisin ja väitti nähneensä viereisessä huoneessa tehdyn haastattelun videokonferenssin avulla (s. 143-44). Collins huomauttaa, että Dotyn uusi kanta ei sovi kirjassa esitettyyn tarinaan. Collinsin mukaan Doty katui paljastaneensa kokemuksiaan, mikä näin selittää hänen myöhemmät puheen pyörtämisensä.
Toinen haloo syntyi kun Doty väitti, että hän oli saanut tutkinnon oikeustieteestä ja suorittanut asianajajakokeen New Mexicossa (s. 91). Tämä oli kuumaksi käyneen internetkeskustelun aihe, kun saatiin selville että hän ei päässyt läpi New Mexicon asianajajan kokeesta. Myöhemmin Collins esitti, että hän oli väärin todennut Dotyn päässeen läpi kokeesta New Mexicossa, mutta että Doty oli kuitenkin saanut oikeustieteen tutkintonsa. Tähän päivään asti ei ole voitu osoittaa, että Doty olisi saanut oikeustieteen tutkintoa tai mitään muutakaan tutkintoa. Lisäksi hän ei korjannut ensimmäisessä painoksessa esitettyä asiaa puhuessaan yksikön ensimmäisessä persoonassa hänen koulutustaustastaan. Tämä viittaa siihen, että Doty oli kuvannut koulutustaustaansa väärin Collinsille. Kuitenkin Dotyn ammatillinen pätevyys entisenä erikoisagenttina ja New Mexicon osavaltion sotilaana voidaan varmentaa. Sellaiset epäjohdonmukaisuudet eivät tee hyvää Dotyn uskottavuudelle todistajana ja todellakin varjostavat hieman Dotyn väitteitä kirjassa. Ottaen huomioon hänen tärkeän roolinsa kirjassa, on syytä pohtia Dotyn uskottavuutta UFO-informaation lähteenä.
Doty aloitti palveluksensa erikoisagenttina ilmavoimien erikoistutkimusosastolla vuonna 1978 ja oli tärkeässä roolissa luvan saaneissa sumutusohjelmissa. Kaikkein tunnetuimpia hänen ansioitaan oli johtaa UFO-tutkija Paul Bennewitzia ja Linda Moulton Howea harhaan heidän UFO-tutkimuspyrkimyksissään. Sellaisessa sumutusohjelmassa Doty pyrki lähestymään UFO-tutkijaa ja antamaan tälle väärää informaatiota. Tavoite oli johtaa tutkijoita harhaan pois arkaluonteisesta UFO-informaatiosta ja lopulta pilkata heitä tai tehdä heistä tehottomia. Tämä on tapahtunut Bennewitzin ja Howen kohdalla, ja todennäköisesti on tapahtunut myös muiden nimettömien tutkijoiden kohdalla. Kirjassa Exempt from Disclosure Doty ilmeisesti puhdistaa omatuntonsa ja paljastaa omat suorat kokemuksensa alkaen vuodesta 1968 hänen aloittaessaan asepalveluksensa ja kouluttautuessaan ilmavoimien sotilaspoliisiksi. Dotyn paljastukset hänen alkuvaiheen komennuksesta Indian Springsissa jossa hän näki hangaarin täynnä UFOja, sekä myöhemmät kokemuksensa EBEjen ja UFOjen kanssa ovat huikeita. Keskeinen kysymys on: “miten hyvin Doty pitää kiinni totuudesta.”
Area 51 – Groom Lake, Nevada
Avustavana kirjoittajana Doty näyttää paljastavan erittäin salaiseen UFO-informaatioon liittyviä henkilökohtaisia kokemuksiaan epäjohdonmukaisesti, samalla kun hän tuo esiin kysymyksen omasta uskottavuudestaan silminnäkijänä hänen myöhemmällä sanojensa pyörtämisellä.
Kaikkein merkittävin muutos ensimmäiseen painokseen on Collinsin selvä siirtyminen pois käyttämästä (tri) Dan Burischin materiaalia. Ensimmäisessä painoksessa Collins ja Doty (toisena kirjoittajana) käyttivät Burischia tietolähteenä hänen ollessaan salaisessa projektissa Area 51:n läheisellä S-4 -alueella, jossa työskenneltiin EBEn nimeltä J-Rod kanssa ‘puhtaassa pallossa’. Burischin kollega Marcia McDowell tarjosi informaatiota yksityiskohtaisten piirrosten muodossa S-4:sta ja ‘puhtaan pallon’ sijainnista, joita käytettiin ensimmäisessä painoksessa (s. 188-89). McDowell myös tarjosi informaatiota mystisistä Miehistä Mustissa (Men In Black), jotka kohtasivat hänet kun hän alkoi paljastaa informaatiota Dan Burischista (s. 118-20). Kaikki tämä informaatio on poistettu toisesta painoksesta. Syy käy ilmi entisten DIA:n agenttien Gene Lakesin ja Paul McGovernin todistuksesta, jotka väittävät työskennelleensä S-4:llä ja joilla oli pääsy salaiseen UFO-informaatioon. He väittävät etteivät he koskaan löytäneet vankina ollutta EBEa tai puhdasta palloa (182-84). Erityisesti Lakes väittää olleensa turvallisuuspäällikkö Area 51:ssä, jolla oli pääsy henkilöstön tietoihin. Vaikka hän kykeni varmentamaan, että Bob Lazar oli työskennellyt Area 51:ssä, hän ei koskaan nähnyt mitään todisteita siitä että Burisch olisi työskennellyt S-4:ssä, ja tulee McGovernin kanssa päätelmään siitä, että Burischin tarina on huttua. Perustuen Lakesin ja McGovenin todistuksiin ja todisteiden puutteisiin ‘puhtaasta pallosta’ S-4:ssä, Collins päätti ottaa Burischin materiaalin pois.
Sekä Lakes että McGovern tulivat ensin julkisuuteen DIA:n anonyymien lähteiden vuotamien tietojen myötä. Tietolähteet väittivät, että heillä on informaatiota avaruusolentojen vaihdantaohjelmasta. Ohjelma tunnetaan sittemmin nimellä Project Serpo tai Project Crystal Knight. Entiset DIA:n työntekijät kuvasivat yksityiskohtia projektista, johon kuului jopa 12 työntekijää, jotka matkustivat planeetalle nimeltä Serpo Zeta Reticulumin tähdistöön avaruusolentojen kutsumina. Collins ottaa mukaan informaatiota koskien Project Serpoa hänen viimeisimmässä kirjan osiossaan. Serpo-tiedot muuttuvat merkittäviksi, koska Doty kuvaa planeetan nimeltä Sieu Zeta Reticulumissa sen avaruusolennon kodiksi, jonka hän haastattelussa näki (s. 143-44). Doty tarjoaa siis jotain varmennusta Project Serpoa koskettavasta materiaalista ja samalla varmentaa sen, että Gene Lakes itse asiassa työskenteli DIA:lle Area 51:ssä ja S-4:ssä. Joten Lakes tärkeällä tavalla tukee väitteitä Project Serposta ja samalla tulee debunkanneeksi Dan Burischin tapauksen McGovernin kanssa, joka on myös DIA:n virkamies. Nämä entiset DIA-virkamiehet ovat sitä mitä he ovat suurelta osin Dotyn todistuksen ja hänen uskottavuutensa pohjalta tietolähteenä.
Lopputiivistelmänä, Exempt from Disclosure kuvaa pääkirjoittajan pyrkimyksiä parsia kasaan ja saada selko useista hänelle esitetyistä todistuksista, jotka useat henkilöt ovat hänelle esittäneet alkaen Aviary-ryhmän työstä vuodelta 1986. Kirjan yksityiskohtaiset diagrammit EBEjen fysiologiasta, pohdinnat Majestic-12 kontrolliryhmästä, kartta S-4:stä ja Allen Dullesin, James Jesus Angletonin sekä Richard Helmsin tiedustelutaustat ovat kaikki hyvin kuvaavia suhteessa UFO-informaatioon. Collins on pätevä tutkija, joka työskentelee systemaattisesti materiaalin kanssa jolla on paljon validiteettia ja tärkeyttä UFO-tutkimuksessa. Valitettavasti Richard Dotyn maailmanmaine ensimmäisessä ja toisessa painoksessa sekä epäjohdonmukaisuudet hänen kokemuksistaan ja koulutustaustastaan tuovat mukaan epävarmuuden elementin kirjan kokonaistarkkuuteen. Vaikka se vaikuttaakin kirjan kokonaisuskottavuuteen, se ei vähennä kirjan tärkeyttä systemaattisen kahden vuosikymmenen aikana kerätyn tiedon esittäjänä, joka on peräisin Aviary-‘tutkimusryhmässä’ ja tiedusteluyhteisössä mukana olleilta keskeisiltä henkilöiltä. Exempt from Disclosuressa on paljon sellaista mikä auttaa tutkijoita ymmärtämään eräitä keskeisiä pelureita UFOjen salatussa historiassa, ja se maalaa yhdenmukaisen kuvan UFO-toiminnasta ja olennoista, jotka useimmille ovat edelleen mysteeri. Tämä on kirja joka tulee lisätä jokaisen vakavasti UFOja ja eksopolitiikkaa tutkivan kirjahyllyyn.
Eksopolitiikan tutkijat, joilla on jotain ymmärrystä siitä miten avaruusolentojen korporaatioresurssikartelli voisi toimia, ja monikansalliset yritykset, jotka saattavat olla sellaisessa mukana, ovat vastahakoisia nimeämään mitään tahoa.
Ehkä on aika alkaa miettiä sitä mitkä korporaatiot ovat mukana, jotta voidaan antaa kasvot sille mikä on nyt ollut kasvotonta supersalaisten organisaatioiden toimintaa, joka haluaa estää UFO/ET-paljastuksen.
Jotkut korporaationimet esiintyvät historiallisissa, vuodetuissa ja julkisiksi tehdyissä dokumenteissa, ja sisäpiiriläiset ovat vuotaneet myös nimiä UFO-tutkijoille.
Jatkan sen pohtimista miten salainen avaruusolentopolitiikka voitaisiin toteuttaa yksityisellä sektorilla, jota on myös ehdottanut
Vastapuolen tunteminen on tärkeää! Miten voi kamppailla sellaista organisaatiota vastaan jota ei näe tai ymmärrä?
Olen alkanut epäillä, että vuodetut ja julkistetut dokumentit ennen Nixonin puhdistusta ja yksityistämistä ovat voineet liittyä kartellin salaiseen agendaan. On mahdollista, että vuoto ja julkistus ennen puhdistusta tehdyille dokumenteille on tehty huomion suuntaamiseksi pois kartellista harhauttamalla tutkijat ajattelemaan, että avaruusolentojen resurssitaloudesta on edelleen pitämässä vahtia jonkinlainen perustuslaillisen hallituksen valvova viranomainen.
Mitä enemmän olen miettinyt tätä kuukausien mittaan, sitä enemmän olen sitä mieltä, että vastassamme on OPECin tyylinen kartelli, jonka tavoitteena on jatkaa sen avaruusolentojen resurssikartellin monopolia.
Mielestäni tämä kartelli käyttää salaisia ohjelmia (special access programs, SAPS), turvaluokituksia, propagandaa massamediassa, lahjontaa, jopa ahdistelua ja väkivaltaa kansalaisia ja valtion virkamiehiä vastaan rajoittamaan kilpailua ja kansan ymmärryksen tasoa avaruusolentojen resurssikaupasta.
Tämä viittaa varsin vahvaan tiedustelupalvelujen ja armeijan mukanaoloon ylhäältä alas. Jos aiottaisiin paljastaa UFO/ET-todellisuus, avaruusolentojen resurssimonopoli avautuisi kilpailulle ulkopuolisille korporaatioille, ja kartelli kohtaisi suuret oikeusjutut, jotka voisivat tuhota kartellin. Uskon paljastuksen uhkaavan tämän kartellin olemassaoloa.
Mielestäni viitteet siihen mitkä korporaatiot voisivat olla mukana löytyvät sekä sisäpiiriläisten todistuksista, vuodetuista ja paljastetuista dokumenteista, että avaruusolentojen teknologian luonteesta jota käytetään. Tuntuu loogiselta ja järkeenkäyvältä minulle että vaadittaisiin laaja spektri asiantuntemusta ymmärtää ja käyttää sellaista eksoottista ja monimutkaista teknologiaa kuten avaruusolentojen alus.
Spekuloin, että monikansalliset yritykset kartellissa voidaan tunnistaa niistä avaruusaluksen aspekteista joita aluksien kaupallisessa ja sotilaallisessa käytössä esiintyy. Rajoittuneet todisteet viittaisivat siihen, että amerikkalaiset monikansalliset korporaatiot dominoivat kartellia, mutta muita kansainvälisiä eurooppalaisia yrityksiä on myös mukana Britanniasta, Kanadasta, Ranskasta, Saksasta ja Australiasta.
Avaruusalus tarkoittaisi, että mukana on myös suuret ilmailualan yritykset.
Lockheed Martin, joka omistaa Skunkworksin ja jota Ben Rich joskus luotsasi, olisi listani kärjessä puolustusalihankkijoista. Ben Richin todistus ennen kuolemaansa tuntuisi kertovan Lockheedin mukanaolosta.
Haluaisin myös katsoa vanhoihin julkisiksi tehtyihin dokumentteihin löytääkseni viitteitä muista ilmailualan yrityksistä tai aiemmista yrityksistä, jotka nykypäivän korporaatiot ovat ostaneet.
Avaruusaluksen työntövoimajärjestelmä perustuu sähkömagneettiseen ja sähkögravitaatioteknologiaan.
General Electric olisi tässä listani kärjessä johtuen sen nimen maininnasta vuoden 1955 Wright Pattersonin julkistetussa dokumentissa koskien elektrogravitaatiota ynnä muut suuret sähköalan yritykset tuona aikana. Arkki-debunkkaaja Phil Klass joskus työskenteli GE:lle 1950-luvulla.
Monet näistä yrityksistä 50-luvulta ovat joko kadonneet tai sulautuneet suuremmiksi yrityksiksi, mutta viitteitä voidaan löytää nykypäivän korporaatioistakin kun etsitään termillä ”Electrogravitic Systems.”
Laajalti on raportoitu avaruusaluksen olevan rakennettu erittäin vahvasta, kestävästä nk. ”älymateriaalista”. Tällaisen materiaalin tutkimusta johtaa petrokemian yritykset kuten DuPont ja Dow Chemical.
Minulle on sanottu, että Monsanton nimi tulee esiin historiallisissa UFO-dokumenteissa. Minulla kertoi CIA-lähde vuosia sitten, että hän näki avaruusaluksen DuPontin laitoksella ja toisen Dow Chemicalin laitoksella. Me voimme olettaa, että nämä yritykset olisivat kiinnostuneita panttaamaan mitä tahansa teknologioita, jotka laskisivat öljyn hintaa ja vähentäisivät yleisesti globaalia fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Vaaditaan erittäin kehittynyt tietokone ja viestintäteknologia pyörittämään ja navigoimaan avaruusalusta. Tietokoneet ovat olennaisia avaruusalusten käytölle ja maailman johtava alan yritys on IBM. Corso antaa muutaman varhaisen sähköisen ja tietokoneen komponenttivalmistajan kuten Bell Labs nimen. Yritykset kuten Intel ovat todennäköisesti mukana.
Avaruusaluksien on raportoitu sisältävän asejärjestelmiä ja sähköisen sodankäynnin kyvykkyyksiä. Yritykset kuten Raytheon ovat kai mukana. Minulle annettiin vuosia sitten yksityiskohtaista informaatiota erittäin kehittyneistä avaruussodankäynnin järjestelmistä, joita kehitti Philips Laboratoriesin keksijä James Black.
Aluksen kyydissäolijoilla on kehittynyt ymmärrys genetiikasta, nanoteknologiasta, hybridisaatiosta jne. Keskeiset lääkealan ja geenimanipuloinnin yritykset voivat olla mukana käyttämässä näitä teknologioita ja jopa yhteistyössä joidenkin avaruusolentojen kanssa.
Toivon, että tämä artikkeli herättää keskustelua ja että muut voivat ehdottaa lisää korporaatioiden nimiä OPECin kaltaisessa kartellissa.
Petrokemian yrityksillä on paljon kokemusta laittomien energiamonopolien rajoittamisesta vähällä valtion tai julkisen puolen valvonnalla viime vuosisadalta. Avaruusolentojen resurssikartellilla tuntuu olevan vahva petrokemian läsnäolo.
On myös pitkä väkivallan, häirinnän ja muiden laittomien toimien historia, joka liittyy näiden petrokemian monopolien rakentamiseen.
Kartellin kansainväliset johtajat loisivat ja toteuttaisivat polittiikkaa aivan kuten OPEC, joka tarjoaa suunnan kaikille kartellin yrityksille niin, että estetään tai hidastetaan UFO/ET-paljastusta ja valtion valvontaa korporaatioista.
Mielestäni Nixonin hallinto kolluusiossa suurten monikansallisten korporaatioiden kanssa ovat luoneet hirviökartellin, joka hitaasti tuhoaa globaalin yhteiskunnan sisältä käsin sekä globaalin ympäristömme ulkoapäin.
Sivilisaatiomme tulevaisuus lepää sen päällä, että kehitämme valistuneen politiikan Maan ulkopuolisia kohtaan Hawaiin Julistuksen mukaisesti. Hawaiin Julistus oli huolestuneiden kansalaisten ryhmän työ, joka kokoontui Hawaiille konferenssiin vuonna 2006.
Mielestäni tämän julistuksen tulisi toimia mallina valistuneelle kansalliselle ja kansainväliselle Maan ulkopuoliselle politiikalle.
Hawaiin Julistus Rauhallisista Suhteista Maan Ulkopuolisten Sivilisaatioiden Kanssa
“Uusi Maailma Jos Vain Hyväksyt Sen”
Me, Extraterrestrial Civilizations & World Peace Conferencen osanottajat ja/tai sitä tukevat henkilöt Kailua-Konassa, Hawaiilla, kesäkuun 9-11 päivinä 2006,
Olemme joukko huolestuneita kansalaisia, jotka edistävät maailmanrauhaa ja harmonisia suhteita Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa,
Tunnustamme, että Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden läsnäolosta kertoo huikean suuri määrä todisteita, kuten myös heidän yleensä rauhanomaisista kanssakäymisistään henkilöiden ja valtion viranomaisten kanssa,
Olemme inspiroituneet siitä ihmiskunnalle perustavanlaatuisesta merkityksestä saada jakaa se viisaus, tieto, kulttuuri ja teknologia jota nämä Maan ulkopuoliset sivilisaatiot tarjoavat,
Esitämme, että Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ovat tarkkailleet ihmiskunnan evoluutiota jo jonkin aikaa, ja niillä on erityinen intressi saada rauha aikaan ihmiskunnan kansojen välille,
Huomioimme sen, että Maan ulkopuoliset sivilisaatiot ovat esittäneet, että ydinaseiden hävittäminen maailmanlaajuisesti on tarpeellinen merkkipaalu liikuttaessa kohti rauhallista yhteiseloa Maassa sekä vaatimus avoimelle kontaktille,
Muistamme Yhdistyneiden Kansakuntien sopimukset koskien kansainvälistä yhteistyötä ulkoavaruuden rauhanomaisessa tutkimuksessa ja käytössä, ydinkokeiden kieltämistä ilmakehässä ja veden alla, sekä vihamielisten tekojen kieltämistä Kuussa sekä muissa taivaankappaleissa,
Tunnustamme ne monet aloitteet, joita yksityiset kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat vieneet eteenpäin koskien Maapallolla vierailevia Maan ulkopuolisia sivilisaatioita,
Aiomme tämän Julistuksen tulla käyttöön lähtökohtana suuremmalle julkiselle dialogille niiden keskuudessa, joilla on samanlaiset tai eroavat näkökulmat ja intressit koskien Maan ulkopuolisia vierailuja,
Käytämme konsensuspäätöksentekoprosessia puhujien, järjestäjien ja osallistujien kesken vuoden 2006 Extraterrestrial Civilizations and World Peace Conferencessa ja me olemme päättäneet että,
Kunnioitamme seuraavia periaatteita, joihin pohjata rauhanomaiset suhteet Maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin: Me vakuutamme ihmiskunnan aikeen olevan ryhtyä rauhanomaisiin ja yhteistyösuhteisiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa,
Vakuutamme tukemme Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksille koskien rauhaa Ulkoavaruudessa ja tukeamme YK:lle, kansainvälisille ja USA:n aloitteille joilla estää asevarustelu ulkoavaruudessa, mukaanlukien avaruuden aseistaminen,
Vakuutamme kaikilla kansalaisilla olevan luonnollinen oikeus avoimeen kontaktiin Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden edustajien kanssa kaikissa tapauksissa, ja osallistua epäviralliseen diplomatiaan,
Julistamme tarpeen Siviiliyhteiskunnalle kehittää hyväksyttävät protokollat (käyttäytymisstandardit) Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssakäymiseen niin, että protokollien tulisi edustaa koko ihmiskunnan pyrkimyksiä, ja että kaikkien valtioiden tulisi työskennellä yhdessä solmiakseen rauhanomaiset suhteet,
Työskentelemme Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa ajaen Maan asiaa, Kosmisia ja Elämälle ystäviä teknologioita, ja kannustaen näiden teknologioiden avoimeen saatavuuteen sekä oikeuteen käyttää niitä,
Vakuutamme halumme koordinoida Maan ekologista terveyttä ja biologista diversiteettiä Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden kanssa niin, että se voi meitä auttaa tässä hankkeessa,
Ja ilmaisemme tahtomme toivottaa hyväntahtoiset Maan ulkopuoliset sivilisaatiot tervetulleeksi avoimesti näyttäytymään. Virallinen konferenssin verkkosivu: www.etworldpeace.com Konferenssin sponsori, Exopolitics Institute: www.exopoliticsinstitute.org
Nykyinen valistumaton Maan ulkopuolinen politiikka on politiikka, joka on eliittiautokraattien luoma heidän omien etujen ajamisekseen samalla kun he aiheuttavat suurta haittaa muulle yhteiskunnalle. Nykyinen valistumaton politiikka suosii vaarallisia autokraattisia liittoja vähemmän eettisten Maan ulkopuolisten rotujen kanssa ja sivuuttaa rakentavat ja hyödylliset liitot eettisempien avaruusolentojen rotujen kanssa.
Ainoa tapa miten meillä voi olla valistunut politiikka on antaa kansan tehdä politiikkaa kansan hyväksi. Tämä ei ole ainoastaan mahdollista jos on täysi ja avoin paljastus siitä mitä Maan ulkopuolisesta todellisuudesta tunnetaan. Niin kauan kun politiikkaa ajaa eliittiautokraatit, jotka toimivat äärimmäisessä salaisuudessa ja rankkojen turvallisuusproseduurien alaisina, politiikka pysyy valistumattomana, rikkonaisena ja tuhoisana koko yhteiskunnalle.
Kun meillä on oman edun tavoittelijoita juurtuneena asemiin tekemään päätöksiä kaikkien muiden puolesta, me kaikki häviämme. Yli 60 vuoden ajan eliittiautokraatit ovat oikeuttaneet ja rationalisoineet heidän kontrollinsa yhteiskunnan politiikasta koskien Maan ulkopuolisia asioita, mikä käy ilmi Brookings Institutionin dokumentista. Tämä dokumentti ei ole muutak uin yksi monista huijauksista joita mitään epäilemättömän kansan niskoille syydetään koskien Maan ulkopuolista todellisuutta eliittiautokraattien varjellessa erikoisetujaan.
Totuus on, että kansa on yleisesti ottaen itsekästä luonteeltaan, ja kun vain harvat luovat politiikkaa, he eivät voi tehdä muuta kuin miettiä omia etujaan ensin ja yhteiskuntaa vasta sen juälkeen. Politiikan luonnostelun kriittisenä osana näille harvoille on enemmistön kontrollointi. Amerikan perustajat tiesivät, että harvoihin ei voi luottaa vallankäytössä tai kansan etuja koskettavassa informaatiossa.
Tämän takia Thomas Jefferson sanoi,
”En tiedä parempaa totuuden loppusijoituspaikkaa kuin kansa.”
Jefferson ja muut perustajat tiesivät, että demokratia ei toimisi jos informaatio ja totuus pidettäisiin kansan saavuttamattomissa huolimatta siitä tekosyystä jolla tämä tehdään.
Sivilisaatiomme selvästikään ei ole enää Maan ulkopuolisessa karanteenissa, mikä käy ilmi Maan ulkopuolisten olentojen aktiviteetin suuresta kasvusta planeetallamme 1940-luvun jälkeen. Sivilisaatiomme on lähtenyt leikkiin mukaan ja siihen vaikuttaa nyt perustavanlaatuisesti kehittyneiden Maan ulkopuolisten rotujen suuri monimuotoisuus. Ainoa tapa, jolla me kansana voimme tehdä oikean päätöksen asianmukaisesti tulevaisuutemme suunnan korjaamiseksi, on että meillä on kaikki saatavilla oleva informaatio tehdä nuo päätökset.
Koska asiat ovat tulossa päätökseensä ja johtuen valistumattomasta Maan ulkopuolisesta politiikasta, me olemme kaikki suuressa hyväksikäytön ja siirtomaavallan vaarassa epäeettisten avaruusolentojen taholta. Asiat ovat nyt niin, että epäeettinen autokraattinen avaruusolentopolitiikka on luonut olosuhteet, jotka parhaiten sopivat hyväksikäyttöön ja sivilisaation muuttamiseksi siirtokunnaksi. Tämän takia minä ajan välitöntä kaikkien Maan ulkopuolisia asioita koskevan informaation julkistamista. On niitä autokraatteja jotka sanoisivat, että se on katastrofaalista yhteiskunnallemme, ja he ovat samaan aikaan sekä oikeassa että väärässä.
Se mitä autokraatit sanovat, on vain osatotuus, vale. Koko totuus on se, että asiat voivat mennä paljon huonomaan suuntaan kuin katastrofinen jos informaatiota ei välittömästi tehdä julkiseksi. Jatkuvan valistumattoman avaruusolentopolitiikan vuoksi vastassamme on välitön kolonisaation vaara.
Jos paljastusta ei välittömästi tehdä, vaikka se olisi katastrofaalistakin, meillä yhteiskuntana on ainakin mahdollisuus luoda valistunut avaruusolentopolitiikka. Politiikka, joka sivuuttaa siirtomaavallan ja vähemmän eettiset kanssakäymiset avaruusolentojen kanssa ja suosii kanssakäymistä avaruusolentojen kanssa joka mahdollistaa jatkuvan itsenäisyyden.
On niitä, jotka kysyvät missä ovat eettiset avaruusolennot, mikseivät he avoimesti ole meidän kanssa tekemisissä?
Vastaukseni tuohon kysymykseen on, että nykyiset olosuhteet eivät ole suotuisat avoimelle kanssakäymiselle eettisten avaruusolentojen kanssa. Eettiset rodut on suljettu pois ovien takana käytävistä neuvotteluista ja avoimista neuvotteluista petollisen ilmapiirin takia, joka vallitsee koskien Maan ulkopuolista todellisuutta.
Uskon, että jos me kollektiivisesti luomme valistuneen avaruusolentopolitiikan, eettiset rodut avoimesti ja muodollisesti ilmaantuvat suurin joukoin tehden lopun vähemmän eettisten rotujen yhteiskuntamme salaisesta soluttautumisesta ja kolonisaatiosta.
Jos me kollektiivisesti luomme valistuneen politiikan, silloin he saapuvat.
Davy Beaty on ohjannut filmin The Nimitz Encounters. Hän kertoo yksityiskohtia tapaamisesta laivaston teknikon kanssa, joka oli E-2 Hawkeye -koneessa tukemassa F-18 -hävittäjiä, jotka lähetettiin Princetonin tutkajärjestelmässä näkyneitä Tic Tac UFOja kohti.
Teknikko sanoi, että hän kykeni näkemään Tic Tacin koneensa ikkunasta, joka näytti lentävän samalla korkeudella.
Hän kertoi myös Beatylle NDA:sta, joka hänen ja koneessa muiden lentäneiden oli allekirjoitettava tapauksen jälkeen. ”Se ei ollut mikään vapaaehtoisprosessi, se oli enemmänkin ’allekirjoita tämä äläkä koskaan puhu siitä mitä näit'”, hän selittää.
Beaty paljastaa myös, että hän on puhunut toisen silminnäkijän kanssa, joka näki miesten astuvan Princetonin kyytiin keräämään pois kaikki todisteet tapauksesta.
Kiitos liidistä, jonka tarjosi amerikkalaistutkija Danny Silva (alkuperäislähde Steve McDaniel). Hänen johdostaan me olemme saaneet tietää Raportti 116-233:sta, senaatin tiedustelukomitealta, päivämäärällä 17.6.2020, joka mainitsee UAP:t (tunnistamattomat ilmailmiöt, Unidentified Aerial Phenomena).
”Select Committee on Intelligence, tarkasteltuaan alkuperäistä lakiesitystä (S.3905) jolla valtuuttaa budjettiesitykset rahoituskaudelle 2021 Yhdysvaltain hallituksen tiedustelua ja tiedusteluun liittyviä toimia, tiedusteluyhteisön hallintatiliä, CIA:n eläke- ja invalidisaatiojärjestelmää sekä muita tarkoituksia varten, raportoi myötämielisesti ja suosittaa, että laki menisi läpi.”
Joten he suosittavat lakiesityksen (Bill) muuttamista laiksi (Act), ja näin saatetaan voimaan lakiehdotuksessa esitetyt yksityiskohdat (keskustelun jälkeen) laiksi ja toiminnan perustaksi.
Viittaus UAP:hin
Miksi me olemme kiinnostuneita tästä lakiesityksestä? Sen ”komitean kommenttien” alta, komitean raportissa, löytyy seuraavaa:
”Kehittyneet Ilmauhat
Komitea tukee Unidentified Aerial Phenomenon Task Forcen pyrkimyksiä Office of Naval Intelligencessa standardoida tunnistamattomien ilmailmiöiden raportointi ja tiedonkeruu, sekä raportointi ja tiedonkeruu kaikista yhteyksistä, joita heillä on vihollisvaltoihin, sekä raportointi ja tiedonkeruu siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille.
Komitea kuitenkin edelleen on huolissaan siitä, että liittovaltiolla ei ole yhtenäistä, kattavaa prosessia kerätä ja analysoida tiedustelutietoa tunnistamattomista ilmailmiöistä, huolimatta potentiaalisesta uhasta. Komitea ymmärtää, että relevantti tiedustelutieto voi olla arkaluonteista; siitä huolimatta komitean mielestä informaation jakaminen ja koordinointi ympäri tiedusteluyhteisöä on ollut epäjohdonmukaista, ja ongelma ei ole saanut huomiota ylemmältä johdolta.
Täten komitea ohjeistaa DNI:tä, puolustusministerin sekä muiden sellaisten tahojen johdolla, joita johtaja ja ministeri pitävät relevantteina, jättämään raportin 180 päivän aikana Lain voimaansaattamisesta kongressin tiedustelu- ja asevoimakomiteoille tunnistamattomista ilmailmiöistä (jotka myös tunnetaan ”anomaalisina ilma-aluksina”), mukaanlukien havaituista ilmaesineistä, joita ei ole tunnistettu.
Komitea lisäksi ohjeistaa raporttiin otettavan mukaan:
Yksityiskohtainen analyysi tunnistamattomia ilmailmiöitä käsittävästä datasta ja tiedusteluraporteista, jotka on kerätty tai joita Office of Naval Intelligence säilyttää, mukaanlukien data ja tiedusteluraportit, joita Unidentified Aerial Phenomena Task Force säilyttää.
Yksityiskohtainen analyysi tunnistamattomia ilmiöitä käsittelevästä datasta, jota on kerätty:
geospatiaalisella tiedustelulla;
signaalitiedustelulla;
ihmistiedustelulla, ja
mitta- ja signaalitiedustelulla.
Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.
Yksityiskohtainen kuvaus integraatioprosessista, jolla varmistetaan oikea-aikainen datankeruu ja keskitetty analyysi kaikista tunnistamattomista ilmailmiöistä, joita liittovaltion hallitus on raportoinut, huolimatta minkä palvelun tai viraston alaisuudessa tieto on saatu.
Virallisen vastuuhenkilön identifiointi prosessille, joka on kuvattu kappaleessa 4.
Potentiaalisen ilmatilan tai muun uhan identifiointi, joka tunnistamattomista ilmailmiöistä aiheutuu kansalliselle turvallisuudelle, ja arvio siitä ovatko nämä tunnistamattomien ilmailmiöiden aktiviteetti liitettävissä yhteen tai useampaan ulkomaiseen vihollisvaltaan.
Minkä tahansa tapaturman tai kuvion identifiointi, joka viittaa siihen, että potentiaalinen vihollinen voi olla saavuttanut läpimurron ilmailukyvykkyydessä, mikä voisi saattaa Yhdysvaltain strategiset tai tavanomaiset voimat vaaraan; ja
Suosituksia koskien kasvanutta datankeruuta, ehostettua tutkimus- ja kehitystyötä, sekä lisärahoitusta ja muita resursseja.
Raportti tulee palauttaa julkisena, mutta siinä voi olla salattuja liitteitä.”
Analyysi ja kommentit
1. Blogipostauksessa päivämäärällä 9. heinäkuuta 2019 esitin kysymyksen ”Onko Office of Naval Intelligence nyt osa AATIP:ia?” ja tulin tulokseen, että on.
2. Heinäkuun 6. päivänä 2019 amerikkalaistutkija Danny Silva huomautti, että TV-sarja ”Unidentifiedin” kuudennessa jaksossa entinen AATIP-johtaja Luis Elizondo huomautti, että:
”AATIPia ei pyöritä enää mikään yksittäinen taho. Se on nyt monen tahon homma… ja sitä pyöritetään ilman virallista siunausta.”
Komitean raportissa lukee nimi ”Unidentified Aerial Phenomena Task Force” ja se sijoittaa sen Office of Naval Intelligenceen. Raportin käyttämä kieli viittaa siihen, että tämä Task Force on tällä hetkellä olemassa, ja ilmeisesti tämä voi hyvin olla uusi AATIP. Komitean kommentteihin kuuluu sanat ”ja siitä uhasta, mikä niillä on Yhdysvaltain armeijan varoille ja tukikohdille”, ei ainoastaan laivaston varoille. Tämä on se mitä voisi odottaa Task Forcelta, kun se valitsee jäsenensä eri virastoista.
3. Komitean kommenttien punainen lanka on pyyntö yksityiskohtaisesta raportista 180 päivässä lakiesityksen hyväksymisestä, ja se tarjoaa yksityiskohtaisesti tietoa asioista, joista tullaan raportoimaan. Erityisesti se, että sen tulee ottaa mukaan dataa, jota Task Forcella itsellä on, mikä olisi täten dataa jota AATIPilla on. Huomaa se, että raportin tulee olla julkinen.
4. Kiinnostavaa kyllä, mainintaa on FBI:stä — oletettavasti siis Federal Bureau of Investigation. ”Yksityiskohtainen analyysi FBI:ltä saadusta datasta, joka oli johdettu tunnistamattomien ilmailmiöiden tunkeiludatasta suljettujen ilmatilojen yllä USA:ssa.” Vaikka olinkin tietoinen siitä, että Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkimuskeskus tutki laivaston julkaisemia videoita, en muista kuulleeni yhdestäkään FBI:n tutkimuksesta. Arvostaisin jos kuulisin joltain blogin lukijalta, joka tietää enemmän näistä hommista.
5. Komitea toivoo myös saavansa ”Yksityiskohtaisen kuvauksen integraatioprosessista, jolla varmistetaan oikea-aikainen datankeruu ja keskitetty analyysi kaikista tunnistamattomista ilmailmiöistä, joita liittovaltion hallitus on raportoinut, huolimatta minkä palvelun tai viraston alaisuudessa tieto on saatu.” Tämä vaatimus näyttää tarjoavan keskeisen datankeruupisteen, mikä voi olla ainoastaan hyvä asia.
6. Huomaa, että jäljelle jää perspektiivi, että ilmiö voi johtua ulkovaltojen vihollisista, vaikka useista lähteistä on vahvoja viitteitä siitä, että asian laita ei ole näin.
7. Viimeiseksi raportin tulee sisältää suosituksia tulevaisuuden toimille, kuten tiedonkeruu, tutkimus, rahoitus ja resurssit. Huomaa, että lakiehdotuksessa mitään ei mainita rahoituskauden 2021 varoista millekään näistä, sillä tiedusteluohjelmien rahoitus tulee erillisestä budjetointilainsäädännöstä.
8. Tottakai, kaikki ylläoleva riippuu lakiesityksen läpimenosta ja voimaansaattamisesta laiksi.
Siitä huolimatta, erittäin kiinnostava kehityskulku, mikä suurelta osin on ollut yksi To The Stars Academy of Arts & Sciencen (TTSA) päätoimista, jonka parissa he ovat työskennelleet kulisseissa. Propsit heille.
Toim. huom. Tämän jutun seurauksena moni, mukaanlukien Keith Basterfield itse, on lähettänyt FOIA-tietopyyntöjä koskien UAP Task Forcea:
I, along with no doubt dozens of other people, have submitted an FOIA request to ONI for documents relating to the UAP Task Force.
— Keith Basterfield (@KeithBasterfie1) June 24, 2020
UAP-ilmiön tunnustaminen virallisesti vaikuttaa myös tieteeseen, ja UAP:sta voi tulla virallisesti tieteen tutkimuskohde ympäri maailmaa:
The Senate requirement for the Intelligence Community to prepare a public report on the UAP issue acknowledges the legitimacy of the #UAP phenomenon. This alone is a great achievement for national security but potentially science as well. It could prove transformational. #TTSA
— Christopher K. Mellon (@ChrisKMellon) June 23, 2020
Tämä Michael Sallan sivuilla ollut kahden Ed Komarekin artikkelin kommentti kertoo, että USA:n laivasto on työskennellyt UFO-paljastuksen hyväksi jo yli 10 vuoden ajan.
Aloha kaikille, seuraavassa kahdessa artikkelissa Ed Komarek keskustelee salaisesta UFO-työryhmästä, johon kuulu YK:n UFO-kokouksessa olleita laivaston amiraaleja. Toinen artikkeli on uudistettu versio artikkelista, joka aiemmin on julkaistu, missä puhutaan laivaston amiraalien roolista näissä paljastuksissa. Tutkimukset ovat edelleen käynnissä joidenkin alkuperäislähteen esittämien väitteiden varmistamiseksi helmikuun 12. päivän tapaamisesta, ja hän edelleen vuotaa tietoa mm. viimeisimmistä paljastuksista koskien salaista UFO-työryhmää. Oma kantani pysyy muuttumattomana, että Lähde A:n alkuperäinen informaatio on oikein perustuen hänen uskottavaan aktiiviseen laivaston uraansa ja jonka identiteetti on riippumattomasti vahvistettu. Olen tuntenut hänet 18 kuukauden ajan, vaikka jotain sekaannusta on tuotu väliin siitä mistä alunperin puhuttiin helmikuun 12. päivän tapaamisessa. Ranskalainen lähde Gilles Lorant on mennyt piiloon maan alle eikä hän ole uudestaan kommentoinut tunnetun ranskalaisen journalistin Didier de Plaigen radiohaastattelua selventääkseen sekaannusta hänen ammatillisista pätevyyksistään. Lorant ei edelleenkään ole vetänyt pois todistustaan koskien YK:n UFO-tapaamista helmikuun 13. ja 14. päivä huolimatta ristiriidoista koskien hänen ammatillista taustaansa. Eräs asia jonka olen kyennyt riippumattomasti varmistamaan on, että Loran on ollut läsnä korkean tahon tapaamisissa Ranskan puolustusministeriössä. Tämä auttaa vahvistamaan alkuperäiset raportit siitä, että hänellä oli jonkinlaista ammatillista taustaa ja armeijan yhteyksiä joiden myötä olla mukana YK:ssa ranskalaisena todistajana/osallistujana. Kaikki tämä johtaa meidät päätelmään siitä, että YK:n UFO-työryhmän mukana kokoustaneiden laivaston amiraalien ja Ranskan puolustusministerin tapaamisista vuodetut tiedot on sallittu päästä julki. On erittäin todennäköistä, että nämä pyrkimykset ovat jonkun koordinoimia, ja vaikka tämä auttaa kertomaan kansalle salaisista YK:n kokouksista joissa puhutaan UFOista, lopullinen tavoite pysyy epäselvänä. Ed Komarekin artikkelit auttavat valaisemaan joitain viimeisimmistä väitteistä koskien vuotojen taustalla olevan salaisen UFO-työryhmän olemassaoloa. Vaikka Ed K. viittaa siihen laivaston työryhmänä, Lähde A:n mukaan työryhmä on virastojenvälinen taho, jossa useat amiraalit ovat mukana. Tämä on yhdenmukaista aiemman käytetyn mallin kanssa ”salaisista” UFO-työryhmistä, jotka olivat virastojenvälisiä projekteja, kuten mm. Howard Blum on kuvannut teoksessa Out There – The Government’s Secret Quest for Extraterrestrials. Michael Salla, Ph.D.
”… logistisen ’mahdollisuusikkunan’ jolla lopettaa 60 vuotta kestänyt (Bushin hallinnon) ’laiskan ankan’ periodin salailu ennen kuin seuraava hallinto tulee valtaan; tämä auttaa helpottamaan paljastusta tänä aikana, jotta asetettaisiin kontakti avaruusolentoihin tulevaisuuden suunnitelmien eturintamaan.”
(Sen jälkeen kun tämä artikkeli julkaistiin, debatti puhkesi tutkijoiden keskuuteen siitä oliko lähde ensin sanonut tämän olevan laivaston UFO-työryhmä. Lähde on sen jälkeen julkaissut selvityksen ja esittää, että ryhmä on virastojen välinen ryhmä jossa laivasto on mukana.)
Eräs tavoista, jolla tämä ryhmä toivoo vaikuttavansa paljastukseen, on lasketut tietovuodot UFO/ET-aiheesta kansalle. Kysymys kuuluu nyt kun laivasto ottaa vetovuoron, seuraako ilmavoimat, maavoimat ja rannikkojääkärit perästä?
Selvästikään mitä Lähi-Idän sotaan tulee, monet asevoimissa alkavat olla kyllästyneitä siviilijohdon nukkena toimimiseen jolla tuetaan globaaleja taloudellisia ja poliittisia intressejä Amerikan kansan parhaita etuja vastaan. Tämän tajuaminen ja manipuloituna olemisesta seurannut tyytymättömyys sekä globaalin eliitin käsinukkena toimiminen tuntuu vuotavan muille aloille kuten avaruusolennoista kertovan todellisuuden salaamiseen.
Tämä USA:n laivaston UFO-paljastustyöryhmä tuntuu olevan yksi monista armeijan työryhmistä, jotka syntyvät eri maissa ympäri maailmaa. Kaikkein avoin ja äänekkäin näistä tuntuu liittyvän Brasilian ilmavoimiin, joka nyt työskentelee läheisesti Brasilian UFO-yhteisön kanssa: Brasilia julkaisee salaista dataa — Tunnustaa UFO-tutkimuksen.
Jokin aika sitten Brasilian ilmavoimien prikaatin kenraali Jose Carlos Pereira on julkisesi tullut esiin ja ajanut kaikkien avaruusolentoja koskevien salaisuuksien julkistamista. Muut Etelä-Amerikan armeijoiden työryhmät näyttävät myös syntyvän kuin tyhjästä ja myös ajavan avointa paljastusta. Kehittyneissä maissa Ranskan armeija tuntuu myös ottavan vetovastuun ja avoimesti työskentelevän UFO-yhteisön kanssa: France to Release UFO Reports.
USA:ssa kaikkien avaruusolentoja koskevien salaisuuksien julkistamista ajava Amerikan armeija tuntuu olevan paljon jäykempi, epäröivämpi ja salamyhkäisempi. Toivottavasti tämä pian muuttuu, erityisesti jos muut työryhmät voivat syntyä ilmavoimissa, maavoimissa ja rannikkojääkäreissa ja liittyä laivaston näyttämään kurssiin. Minusta tuntuu, että avaruusolennot auttavat tässä prosessissa asettamalla painetta erityisesti ilmavoimille, tuomalla sen lähes paniikinomaiseen tilaan jatkuvilla ilmatilaloukkauksilla USA:ssa.
Näistä seuranneet kohtaamiset muuttuvat yhä ilmiselvemmiksi kansalaistarkkailijoille maanpinnalla, joilla on aseinaan videokamerat tämän toiminnan dokumentoimista varten. (Jotain historiaa UFO-lentokamppailuista löytyy mm. The Secret History of the UFO sekä The Tehran, Iran/F-4 Incident.)
Kuten olen esittänyt muissa artikkeleissa, tuntuu siltä kuin avarusolennot käyttäisivät klassisia väkivallattoman poliittisen toiminnan tekniikoita ja periaatteita armeijoita vastaan ympäri maailman. Uskon, että armeija- ja siviilijohto ei voi muuta kuin täysin paljastaa tämän kaltaiset Maan ulkopuoliset poliittiset paineet, mikäli tällaista painetta aiotaan ylläpitää pitkiä aikoja.
Lisäksi kansalaisten UFO-aktivistiverkostot ja -liikkeet ovat kasvussa ympäri maailman, kuten ne joihin itse otan osaa, joilla on suoria yhteyksiä ystävällisiin avaruusolentojen rotuihin. Tämä paljastuksenvastaisten reaktionaaristen voimien ympäröinti tuntuu toimivan niin, että vastustus paljastusta kohtaan on nopeasti murenemassa ympäri maailman.
USA:ssa paine paljastaa jatkuu kasvamistaan ETV:den (Maan ulkopuolinen alus, Extraterrestrial Vehicle) tunkeutuessa Amerikan ilmatilaan päivittäin, yhdistettynä kasvavaan kansalliseen ja kansainväliseen eksopoliittiseen liikkeeseen. Voin vain ihmetellä mitä nuoret pilotit näissä armeijan tukikohdissa käyvät läpi kun he altistuvat Maan ulkopuoliselle todellisuudelle kylmän kalkkunan tavoin suhteellisen lyhyessä ajassa. Psykologinen paine täytyy olla vakava ja ristiriita suuri kun hyökätään paljon kehittyneemmän Maan ulkopuolisen voiman kimppuun, joka on niin itsevarma ettei se yleensä vastaa tulella. Ehkäpä anonyymit raportit joiltain mukanaolleesta saattavat löytää tiensä sähköpostiini.
Odotan UFO/ET-yhteisön vuotavan yli äyräidensä kun armeijan henkilökunta yrittää sopeutua Maan ulkopuolisen todellisuuden nopeaan altistumiseen. Toivottavasti artikkelini auttavat näitä hyviä ihmisiä, jotka ovat jääneet kiikkiin häiritsevään konfliktiin josta heille kerrotaan ja josta he tietävät varsin vähän.
Näille nuorille tulee kertoa koko totuus eikä vain osatotuuksia, jotka on suunniteltu manipuloimaan ja painostamaan heidät vihamieliseen konfliktiin Maan ulkopuolisten rotujen kanssa.
Amiraali Fallonin eroamiseen voi liittyä enemmän kuin mitä pintapuolisesti käy ilmi mikäli UFO-tutkijoita on uskominen. Salaisen YK:n UFO-tapaamisen vuotaminen kansalle liitetään nyt amiraali Falloniin. Lisäksi korkea-arvoinen Brasilian ilmavoimien kenraali on julkisesti astunut esiin puoltaen UFO-paljastusta.
Roscoe Henry Hillenkoetter
oli kolmas CIA:n johtaja,
ja hän palveli toukokuun 1. päivästä 1947 lokakuun 7. päivään 1950.
”Kulisseissa korkea-arvoinen ilmavoimien upseeri on selväpäisesti huolissaan UFOista. Mutta virallisen salailun ja pilkan avulla monet kansalaiset taivutellaan uskomaan, että tunnistamattomat lentävät esineet ovat hölynpölyä.” — Amiraali Roscoe Henry Hillenkoetter (toukokuu 8, 1897 – kesäkuu 18, 1982) kirjeessään kongressille vuonna 1960
UFO/ET-paljastus on kehittynyt eteenpäin monella saralla. Eräs useista lähteistä, joka on vuotanut informaatiota kansalle salaisesta YK:n UFO-kokouksesta, on esittänyt huomattavat kredenssit UFO/ET-tutkijoille. Kun informaatio aluksi vuodettiin, eräs tutkija Robert Morningstar sai ainoastaan ilmaista, että tämä vuotaja oli työskennellyt Pentagonissa.
Kun YK:n tapaamisen aiheuttama kalabaliikki on ollut käynnissä Amerikassa, Ranskassa ja muualla, Brasilian ilmavoimien kenraalit ovat nyt ajamassa UFO-paljastusta avoimesti Brasiliassa, UFO-tutkija ja UFO Magazinen päätoimittajan A. J. Gevaerdin mukaan.
Nämä ovat mielenkiintoisia aikoja UFO-alalle.
Paras paikka kansalle ja armeijalle seurata nopeaa kehitystä on Open Mindsin keskustelualue. Monet asiasta tietämättömät kriitikot ovat alkaneet kaatua omiin miekkoihinsa eikä ole keinoa jolla voisin kuvata kaikkia juonenkäänteitä, joita tapahtuu aivopestyn valtavirran median nenän edessä. YK:n tapaamista käsittelevä ketju Open Minddsissa löytyy täältä: Source at U.N. Tells of Secret UFO Meeting February 12, 2008
Aloitan sillä miten USA:n laivasto puskee UFO/ET-paljastusta ja sitten käsittelen Brasiliaa.
Robert Morningstar sanoi:
”Voin puhua vain omasta puolestani (erityisesti koskien ensimmäistä tapaamista) ja vakuutan että olen tavannut 3 kertaa tunnetun amerikkalaisen armeijan upseerin, pilotin ja diplomaatin kanssa keskustellakseni aiheesta, ja että minulle esitetyt kredenssit ovat legitiimejä.”
”Voin nyt kertoa teille, ja tämän tulisi olla jonkin verran mielenkiintoista, että kun esitin, tämän kaiken oli pannut aluilleen laivaston työryhmä. Alusta alkaen lähteeni teki selväksi minulle, että amiraali Fallon oli hänen mentorinsa ja hän on antanut suostumuksensa kulisseissa edistää tätä UFO-paljastuksen asiaa. Minun mielestäni häntä vastaan on käyty maineentahraamiskampanjaa suuressa lehdessä ja se voidaan tulkita olevan epätoivoinen ”Amerikan UFO-viranomaisten” ”vahingon minimointitoimenpide”. Tämä upseeri on nyt irtisanoutunut.”
Amiraali William Fallon
Robertin toisessa viestissä hänellä oli seuraavaa asiaa;
”Lähteemme piti YK:n jäseniä (ja heidän armeijoiden edustajiaan Euroopassa) kieltäymyksessä piehtaroivina, vastahakoisina ja USA:n uutta ehdotusta vastustavina.” ”Mahdollisesti oman hallitukseni todellinen tarkoitus informaation vuotamisen taustalla (ja se on tasan tarkkaan juuri mitä se on, ’USA:n hallituksen’ tietovuoto) voi olla suunniteltu/aiottu saamaan aikaan vahva julkinen painostus niiden YK:n edustajien niskoille (ja myös omiemme) jotka ovat näyttäneet olevansa ’puoliksi halukkaita’ tai ’haluttomia’ menemään eteenpäin sen prosessin kanssa jota USA on pyytänyt.” ”Vaikuttaa siltä kuin USA haluaisi PAKOTTAA YK:n ajattelemaan uudelleen politiikkaansa ja toimimaan USA:n suunnitelman mukaisesti, aloittaen ehdotetulla UFO-paljastuksen aikataululla vuoteen 2013 mennessä.” Robert Morningstar on UFO Digestin eräs päätoimittaja: www.ufodigest.com
Koskien Brasilian aloitetta lainaan tässä A.J. Gevaerdin raporttia.
”’Kaikki UFO-salaisuudet tulee paljastaa.’ Niin sanoo Brasilian ilmavoimien prikaatin kenraali Jose Carlos Pereira, eräs kaikkein tunnetuimmista upseereista Brasiliassa, joka on antanut Brazilian UFO Magazinelle haastattelun lauantaina maaliskuun 8. päivä 2008.” ”Prikaatin kenraali Pereira myönsi, että hän tukee UFO-kampanjaamme UFOs: Freedom of Information Now, ja sanoi että ’on aika lopettaa kaikki salailu koskien UFOja Brasiliassa ja muualla.'” ”Prikaatin kenraali Pereiralla on vakuuttava ura. Hän on lentänyt kaikenlaisilla lentokoneilla ympäri maailman 40 vuoden ajan ja hän on ollut Brasilian ilmavoimien ylimpiä auktoriteetteja viimeisen 20 vuoden ajan. Hän on palvellut Comdabran komentajana, Brasilian ilmatilapuolustuksen komentajana ja sen jälkeen Infraeron johdossa — Brasilian lentokenttien infranhallintayrityksellä. Hänellä on suora yhteys presidentti Lula da Silvaan. Pereiraa joskus pidettiin miehenä jolla on avain siihen kassakaappiin jossa UFO-salaisuuksia säilytetään.”
Jose Carlos Pereira sanoo:
”Kaikki salaisuudet tulee paljastaa. Ei ole syytä ollenkaan pitää niitä poissa kansalta, armeijan laitoksissa. Tuntuu siltä kuin ilmiö ei olisi minkäänlainen uhka kansalliselle turvallisuudelle taikka ilmailulle. Niin että kansa oppisi sen mitä niiden sisällä on, erityisesti UFO-tutkijat. Brasilian puolustusyhteisössä on suotuisa ilmapiiri tämän asian avoimelle käsittelylle. Teen osuuteni, vakuuttaen teille tuestani UFO-tutkimusliikkeelle joka tekee tietopyyntöjä valtiolle.”
Okei USA:n laivasto, ehkä olisi aika että USA:n armeija astuisi ulos kaapista ja toisi amiraali Fallonin mukanaan tukemaan UFO-paljastusta niinkuin Brasilian armeija on tehnyt. Kiitos että kerroitte meille olevanne mukana.
Seuraavan kertoi Robert Morningstar, mahdollisena vahvistuksena tiedolle.
”Pari viikkoa sitten pyysin kontaktiltani että hän löytäisi keinon antaa meille jotain viitteitä virallisesta tunnustuksesta, merkki Pentagonin hyväksynnästä. Se tuntuu tulleen hienovaraisessa muodossa eilen, kun eräs tutkijakollegani löysi viittauksen tekstiin ”Is the Navy Pushing for UFO Disclosure” listattuna JCS:n uutissivustolle (Valkoisen talon henkilöstöpäälliköiden uutiskanava, Joint Chiefs of Staff News). Kun me menimme sivuille, artikkeli ei käynyt välittömästi selväksi.” ”Joten kirjoitin hakuun ”Laivasto ajaa UFO-paljastusta” (Navy Pushing for UFO Disclosure). Toinen JCS:n uutissivu tuli esiin jossa oli suora linkki Ed Komarekin samannimiseen artikkeliin. Tämä artikkeli lainaa eräitä kommenttejani ongelman luonteesta, joka JCS:llä on vastassaan 60 vuoden UFO-salailun jälkeen. Olen erittäin kiitollinen tästä tuesta ’ylempää’.
Aiemmassa postauksessa toin yhteen useita tietoja koskien AAWSAP/AATIP:ia, BAASS:in pyytämiä MRI-aivokuvia, tri. Kit Greenin työtä ja Skinwalker ranchilla työskennelleitä BAASS:n entisiä työntekijöitä.
Tässä postauksessa haluan syventyä hieman lisää siihen mitä entiset BAASS:n työntekijät Chris J Marx ja Chris Bartel hypotetisoivat siitä mitä ranchilla on tehty. Teen tämän edistääkseni keskustelua ja debattia aiheesta perustuen lausuntoihin, jotka Marx ja Bartel ovat julkisesti tehneet, en toisen tai kolmannen osapuolen kuulopuheisiin.
New York Times (NYT)
Aina siitä lähtien kun NYT kirjoitti jutun joulukuussa 2017 $22 miljoonan ”salaisesta” USA:n puolustusministeriön tutkimuksesta nimeltä AATIP (Advanced Aerospace Threat Identification Program), on ollut väitteitä siitä että rahaa on kulutettu myös Skinwalkerin ranchilla tehtyihin tutkimuksiin.
Esimerkiksi dokumentaristi Jeremy Corbell, joka tuotti ranchia käsitelleen dokumentin, esiintyi Linda Moulton Howen ja John Burroughsin juontamassa internet show’ssa ”Phenomenon Radio”. Episodissa, joka lähetettiin 27. syyskuuta 2018 Corbell sanoo:
”New York Times kirjoitti täysin puutaheinää joulukuussa 2017. Se ei välttämättä ole heidän vikansa, mutta haluan sanoa että pääsyy siihen, että $22 miljoonaa allokoitiin AATIP:lle, oli ilmoitettu väärin. Rahat allokoitiin koska, ja pääasiallisesti siksi että, DIA tutki Skinwalker ranchilla AAWSAP:n alaisuudessa.”
Mistä me tiedämme oliko DIA edes kiinnostunut Skinwalker ranchista?
1. NYT:n artikkeli 16. joulukuuta 2017 kuului:
”Vuonna 2007 Reid sanoi haastattelussa, että Bigelow sanoi hänelle että DIA:n virkamies oli lähestynyt häntä ja halunnut vierailla Bigelowin ranchilla Utahissa, jossa hän teki tutkimusta.”
2. New York Magazine 19. maaliskuuta 2018 lainasi senaattori Harry Reidia joka sanoi että Robert Bigelow oli lähestynyt häntä sanoen, että hän oli saanut kirjeen liittovaltion kansallisen turvallisuuden viraston työntekijältä, joka halusi vierailla Bigelowin Utahin ranchilla.”
3. Chris J Marx haastattelussa (Episodi 46) Black Vault Internet radio show’ssa sanoi, että ranchilla ollessaan hän oli tietoinen tutkimuksista, joita USA:n valtio sponsoroi, ja että yksi kopio päivittäisestä ranchin raportista lähetettiin Pentagoniin. Vasta vuoden 2019 loppupuolella Marx tuli tietoiseksi DIA:n AAWSAP-ohjelmasta (Advanced Aerospace Weapon System Applications Program), ja siitä että DIA oli ranchin sponsori.
4. Vuoden 2019 loppupuolella keskustelussa erään toisen BAASS:n työntekijän kanssa — joka oli fyysikko — Marx sanoi, että fyysikko tiesi siitä, että vanhempi DIA:n työntekijä, eräs James Lacatski, ”…nähtiin itse ranchilla.” Tämän uskottiin olevan joskus 2007/2008.
5. Vuoden 2008 DIA AAWSAP paperisota, jonka tämän tekstin kirjoittaja on löytänyt internetistä, näyttää sen miten DIA AAWSAP:n johtaja oli eräs James T Lacatski.
Lyhyesti voidaan todeta, että ainakin ylemmät henkilöt DIA:ssa olivat kiinnostuneet ranchista.
Tutkiko BAASS paranormaaleja ilmiöitä ranchilla?
Marxin mukaan vastaus on sekä ”kyllä” että ”ei”. Kyllä, eräs BAASS:n ranchilla työskennelleen työntekijän esittämistä aikomuksista oli tutkia ja dokumentoida epätavallisia kokemuksia. Mutta BAASS:n turvamiehille tarjoama laitteisto ranchilla oli harvassa, eikä se ollut kehittynyttä teknologiaa.
Jos rahaa virtasi $22 miljoonan budjetilla ranchille ilmiöiden tutkimukseen, voisi olettaa että se näkyisi tavalla tai toisella myös käytettyjen laitteiden tasossa.
Lähde: Erica Lukesin Facebook-sivu, 19. tammikuuta 2020
Sekä Marx että Bartel sanovat että vastakkainen piti paikkansa, ainakin aikavälillä 2010-2012, jolloin he olivat ranchilla. AAWSAP:n sopimus pyöri vuosina 2008-2012. Heidän tutkimuslaitteistonsa koostui perus lämpökameroista, standardista yönäkölaitteistosta ja halvoista still-kameroista. Lisäksi Marx sanoi, että alueella ei ollut toimivia turvakameroita vuosina 2010-2012.
Lyhyesti, BAASS kyllä tutki paranormaaleja ilmiöitä ranchilla, mutta ei siinä mittakaavassa kuin näin suuri rahasumma voisi antaa olettaa.
Mitkä olivat vartijoiden tehtävät ranchilla?
BAASS:n antama työnkuvaus, sekä Marxin että Bartelin mukaan, oli että heidät oltiin palkattu pitämään asiattomat olesekelijat poissa alueelta; ja tutkia ja dokumentoida ilmiöitä, joita siellä tapahtui. Jotkut BAASS:n leivissä olevat tieteentekijät antoivat heille ajoittaisia tehtäviä, mitkä liittyivät paranormaalin tutkimukseen.
Mitä Marx ja Bartel oikeasti ajattelivat ranchilla olevan käynnissä?
Koska kehittynyttä teknologiaa puuttui millä tutkia paranormaaleja ilmiöitä, ja koska BAASS:n tiedemiehet vierailivat ja pysyivät ranchilla, ja perustuen syyhyn BAASS:n vuoden 2011 MRI-aivokuviin, eli
”Se on siksi että nähdään onko aivoissamme jotain sellaista mikä mahdollistaa meidän kokea jotain.” (Bartel); kaksi entistä BAASSin työntekijää miettivät oliko heidän oloonsa siellä jotain muutakin syytä?
Marx sanoi, ”Mietin olimmeko me ne hamsterit, vai ne jätkät valkoisissa takeissa.” Myöhemmin samassa haastattelussa hän sanoi, ”Me halusimme tietää vaikuttiko tämä lääketieteellisesti meihin…” sekä ”Haluaisin tietää puhkeaako minulle MS-tauti tai syöpä viiden vuoden päästä tästä.”
Marx on ilmaissut näkemyksensä, että ehkäpä AAWSAP-soppariin kuului tutkia syntyikö mitään vaikutuksia turvamiehille kuten hän itse? Eräänlaista ei-kuolettavaa asetestausta?
Sekä Marx että Bartel puhuivat julkisesti niistä useista tuntemuksista ”kuin meitä oltaisiin tarkkailtu” kun kukaan muu ei ollut läsnä; jonkun tai jonkin toimesta. Bartel mainitsi kuulleensa askelia ruumiittomasta lähteestä. Molemmat miehet kertoivat kokemuksistaan kun he olivat nähneet asioita, jotka tuntuivat katoavan heidän naamansa edessä. Äärimmäisen kirkkaita valoja, jolloin pystyi näkemään oman kätensä luut, jopa silmät suljettuina. Nämä valot menivät pois eivätkä jättäneet mitään jälkiä niiden alkuperästä. Marx sanoo kokemusten kuten tämä saaneen hänet miettimään ”verhoutumisen” ja ”naamioitumisen” koetta jota joku tai jokin siellä testasi.
Tri. Kit Green ja hänen tutkimuksensa
Vaikka seuraava ei suoraan liity vartijoiden tutkimuksiin Skinwalker ranchilla, se näyttää olevan relevantti mielestäni.
Haastattelussa kirjailijoiden Annie Jacobsen (2018) ja M. J. Banias (2019) kanssa tri. Christopher (Kit) Green on kuvannut joitain yksityiskohtia hänen tutkimuksistaan koskien lähikohtaamisten lääketieteellisiä vaikutuksia. Kiinnostava lainaus Jacobsenin teoksen sivulta 398:
Hänen alkuperäinen hypoteesinsa oli, että enemmistö hänen potilaistaan oli ”altistunut pimeiden ohjelmien teknologialle”, eli siis kehittyneelle, korkeaenergiselle teknologialle, jota kehitetään SAP:ssa (Special Access Programs). ”Ei-tappavien aseiden ohjelma. Hologrammit. Verhoutumislaitteet. Dronet. 25% potilaistani kuolevat viidestä seitsemään vuotta sen jälkeen kun he ovat saaneet diagnoosin, eikä minulla ole ideaa siitä miten mikään niistä ohjelmista, joista olin tietoinen 10 vuotta sitten, voi saada tämän aikaan”, Green sanoo.
Esitin useita kysymyksiä sähköpostilla tri. Greenille, joka myötämielisesti vastasi minulle. Hän oli antanut luvan minulle kirjoittaa vastauksensa tähän artikkeliin. Kysymykseni olivat:
K1 Ottaen huomioon artikkelissa esitetyt tiedot, onko kommenttia Marxin/Bartelin hypoteesille siitä, että taustalla oleva syy BAASS:n tutkimuksille ranchilla oli mm. ilmiön vartijoille aiheuttamien lääketieteellisten vaikutusten tutkimus? Jos kyllä, mikä on kommentti?
K2 Onko kommenttia Marxin/Bartelin hypoteesille siitä, että heidät altistettiin jonkinlaisille ei-tappavien aseiden testeille? Jos kyllä, mikä on kommentti?
K3 Onko muuta kommenttia mihinkään mitä artikkelissa on mainittu?
K4 Ottaen huomioon vuoden 2018 haastattelun kommentti koskien alkuperäistä hypoteesia potilaiden loukkaantumisten syystä, mikä on tämän hetken hypoteesi sille mikä on saanut aikaan potilaiden loukkaantumisen?
Tri. Green vastaa:
”Artikkeli ja Marxin ja Bartelin kommentit ovat todella hyvä tiivistelmä. Minulla ei ole lisättävää koska minulla ei ole mitään vastaansanomista siihen mitä he ovat esittäneet.
Kuolettavuuden aste ei sisällä ranchin henkilöitä… vaan se on toinen ja pääosin armeijan henkilöstölle. Aiempi ryhmä, josta ollaan puhuttu mainituissa kirjoissa, niihin minulla ei ole lisättävää.
Pyrin kirjoittamaan kliinisen tapaustutkimuksen useista muista kiinnostavista tapauksista, jotka koskettavat ”ei-tappavia” aseita. Olen hämmentynyt. Olen varma, että mitkään loukkaantumiset, joita on näissä tapauksissa tullut… tai muissakaan tapauksissa vaativat paranormaalia tai ”Maan ulkopuolista” teknologiaa joka haitan on aiheuttanut.
Tämä johtopäätös on saavutettu hitaasti, viimeisen 10 vuoden aikana, mutta se perustuu dataan. Monet kollegani joita kunnioitan eivät ole samaa mieltä. Kukaan lääkäri ei ole eri mieltä. Tämä on surullinen tappio minulle. Patologin tulee kyetä erottamaan ’rikollinen’ motiivi sekä tuntematon kuolinsyy ja sairauden aiheuttama kuolinsyy tai loukkaantuminen. Minulla ei ole hajuakaan motiiveista tai pahantekijöistä. Mutta en vaadi magiaa tai avaruusolentoja luokittelemaan loukkaantumisia tai patologioita.”
Area 51 – Groom Lake, Nevada
