“Ajatus avaruusolennoista elämässä toisilla planeetoilla voi kuulostaa viattomalta. Mutta sen alla vaanii joitain todellisia teologisia vaaroja.”

Tämä pieni möläytys aloittaa tohtori Danny Faulknerin artikkelin “Onko usko Maan ulkopuoliseen elämään harmitonta?” Answers-lehden loka/joulukuun 2015 numerossa. Se kertoo meille heti alusta alkaen minne artikkeli on menossa. Ei yllätyksiä. Pikkuiset vihreät miehet ovat pahaksi Raamatulle.

Tri. Faulknerin johtopäätös on yhtä vahvasti ontto kaikille kristityille, jotka rakastavat tieteiskirjallisuutta:

“Joten vaikka avaruusolentojen vierailuilla saattaa olla hauska paikkansa maallisessa fiktiossa, sydämen tuntema uskomus siitä, että elämää todellakin on olemassa muualla, saattaa johtaa ikuisiin seuraamuksiin.”

Scifikirjailijana minun oli pakko saada tietää oliko hän jäänyt puun ja kuoren väliin näiden esittämiensä lauseiden kanssa tukeakseen hänen väitettään.

Tri. Faulkner aloittaa viittaamalla vuoden 2012 Kelton Researchin galluppiin satunnaisista 1114 amerikkalaisesta aikuisesta. Otoksessa kysytyistä 36% sanoi uskovansa, että avaruusolennot olivat vierailleet Maapallolla, 17% sanoi että avaruusolennot eivät olleet, ja 48% eivät osanneet päättää. Tämä gallup on yhdenmukainen samanlaisten aiemmin tehtyjen galluppien kanssa. Käteen jäävä viesti on, että useampi uskoo Salaisten Kansioiden alkuoletukseen kuin ei, mutta suurin osa ei ole tarpeeksi varma asettaakseen vaakalaudalle sen että he näyttäisivät idiooteilta puhumalla kummankaan dogman puolesta. Data ei tue tri. Faulknerin non sequitur -väitettä siitä, että “Avaruusolentoihin uskovia on kaksi kertaa niin paljon kuin niihin uskomattomia, ja tämä valtaisa kiinnostus avaruusolentoihin on selvää.”

Gallup ei sano mitään yhteiskunnan kiinnostuksesta avaruusolentoja kohtaan, mutta pop-kulttuurin kiinnostuksesta kyllä. Meillä on leluja, pelejä, kirjoja (sekä fiktionaalisia että tieteiskirjoja), pienoismalleja, TV-ohjelmia, elokuvia ja paljon muuta missä avaruusolennot ovat sekä hyväntahtoisia että karmeita. Länsi-Virginian osavaltio on osittain vastuussa tästä. Vaikka me emme antaneetkaan maailmalle Roswellia, me aivan varmasti olemme olleet mukana toisin tavoin. Wild and Wonderful West Virginia antoi maailmalle Gray Barkerin. Tehtyään oman Braxtonin kotipiirikunnan väitetyn avaruusolennon nimeltä Flatwoodsin hirviö tunnetuksi FATE-lehdessä, Gray otti osaa UFO-kulttuuriin kirjoittamalla lehtiartikkeleita ja kirjoja kuten They Knew Too Much About Flying Saucers (1956], joka esitteli meille Miehet Mustissa -ilmiön. Hän kirjoitti myös kirjan samaisen osavaltion tunnetusta kryptidistä, Point Peasantin Koimiehestä, jonka tunnettuus näkyy erilaisissa hirviönmetsästys/myytinmurtaja-ohjelmissa, kauheassa Richard Geren elokuvassa joka perustuu vielä kauheampaan John Keelin kirjaan, sekä vuosittaisessa Mothman Festivalissa.

Kaiken tuon jälkeen on hyvä muistaa, että Gray Barker oli pahemman luokan UFO-huijari ja että hän tekaisi tuulesta temmattuja monia sensaatiomaisia UFO-tarinoita, joita hän julkaisi.

Tämä tarkoittaa, että tri. Faulknerin kysymykset “Kun otetaan tämä kaikki hype huomioon, tulisiko kristittyjä kiinnostaa? Onko Raamatulla mitään sanottavaa?” ovat legitiimejä kysymyksiä, johin kaikki kristityt scifi-fanaatikot haluavat löytää vastauksen. Sekä saarnamiehenä että scifikirjailijana minä varsinkin olen tutkinut näitä kysymyksiä. Ensimmäinen romaanini Johnny Came Home sisälsi kansikuvanaan stereotyyppisen 1950-luvun lentävän lautasen, joka törmäsi kirkon edustalle. Kohtaus esiintyi myös kirjan tekstissä.

Aion olla rehellinen. Kristityt scifi- ja fantasiakirjailijat ovat eräänlaisia mustia lampaita helluntailaisten ghetossa. Me kirjoitamme avaruusolennoista ja tontuista, magiasta ja supervoimia omaavista mutanteista, asioista jotka tekevät jotkut kristityt epämukaviksi. Voin kertoa teille, että kristityt scifi- ja fantasiakirjailijat ottavat uskonsa ja työnsä varsin vakavasti. Monet meistä näkevät itsensä tutkivina apologisteina, tai erityisemmin odottavina apologisteina. Me odotamme sitä miten teknologia ja tulevaisuuden löydökset saattavat vaikuttaa perinteiseen kristinuskoon koska (a) me rakastamme hyvää scifi-tarinaa ja (b) se on hyvä keino kysyä sen sortin vaikeita kysymyksiä jotka kuitenkin mahdollistavat meidän miettiä tapoja joilla olla valmiina vastaamaan niille jotka kysyvät 2. Pietarin kirjeen 3:15 hengessä. Kuitenkin kun ihmiset alkavat näitä kysymyksiä kysyä, kukaan ei vaivaudu kysymään niiltä, jotka ovat käyttäneet huomattavasti aikaa tieteiskirjallisuudessa kysyessään “Mitä jos?” kristillisen doktriinin osalta. Ehkäpä siksi koska apologeetikkojen fiktio on ollut vasta viime vuosina nousussa.

Joten sanooko Raamattu mitään avaruusolennoista tai lentävistä lautasista? Jos mietit tätä, tri. Faulkner sanoo että ei sano. Teknisesti ottaen se on totta. Kuten hän mainitsee, UFOjen ja lentävien lautasten välillä on ero, jossa ensimmäiset ovat varsin kirjaimellisesti jotain jota näkee taivaalla mutta ei voi oikein tunnistaa.

Omituista kyllä, hän ei mainitse että ufologit usein esittävät Hesekielin pyörän UFOna. Sanan tiukimmassa määritelmässä Hesekielin pyörä on varmastikin UFO. Ja kuvaus varsin hyvin resonoi niiden kanssa jotka pakonomaisesti miettivät valoja taivaalla, jotka muuttavat suuntaansa terävin käännöksin:

“Ja minä näin, ja katso: kerubien kohdalla oli neljä pyörää, yksi pyörä aina yhden kerubin ohella, ja pyörät olivat näöltään niinkuin krysoliittikivi.

Ja niillä neljällä näytti olevan sama muoto, niinkuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä.

Ne kulkivat neljään eri suuntaansa, kun kulkivat. Kulkiessaan ne eivät kääntyneet, sillä minnepäin etumainen meni, sinne ne kulkivat sen jäljessä; ne eivät kääntyneet kulkiessaan.” (Hesekiel 10:9-11)

Toki, toisin kuin klassinen lautashavainto, nämä pyörät olivat enkeliolentojen mukana (kerubit). Lisäksi pyörät seurailivat kerubeja apinoiden niiden lentoratoja tarkkaan. Todettakoon että Hesekiel oli profeetta, ja hän todennäköisesti näki kuiviin luihin verrattavan yliluonnollisen vision oikean todellisuuden sijaan (Hesekiel 37:1-14). Jos Hesekielin pyörä on Raamatun vastine modernille “lautasen” havaitsemiselle, silloin ihmetyttää ovatko ihmiset nähneet lautasen mutta ei kerubeja sen mukana, niinkuin Bileam ei kyennyt näkemään enkeliä, joka lähetettiin tappamaan hänet (4 Moos 22:31) tai Elisan palvelija ei kyennyt näkemään tulisia palvelijoita ympärillään (2 Kuningasten 6:17) ennen kuin heidän silmänsä avattiin henkiseen maailmaan. On varmasti varsin uskottava raamatullinen vertaus nykyisiin UFO-havaintoihin.

Ufologit myös mainitsevat 1 Moos 6:n Nephilim, joka kertoo ihmisten kanssa lisääntyneistä Jumalan pojista joiden jälkeläisistä tuli sankareita, joita he pitävät avaruusolentoina. Tässä on sanottava vastaan siitä, että enkelit ja avaruusolennot eivät teknisesti ottaen ole sama asia. Olemmeko me varmoja tästä? Teknisesti ottaen enkelit ovat luotuja olentoja, jotka eivät ole Maan alkuperäisiä asukkaita. Sellaisinaan me voisimme luokitella enkelit ja jopa Jumalan Itsensä Maan ulkopuoliseksi. Sanon tämän kunnioituksella ja ainoastaan reiluuden nimessä, koska mielestäni jako enkeleihin yliluonnollisena ja avaruusolentoihin tieteellisenä (vaikkakin paranormaaliin tieteeseen liittyvänä) on täysin keinotekoinen. Jos me uskomme, että Jumala on todellinen, silloin meidän tulisi päivittää määritelmiämme ja pitää Häntä ja Hänen taivaallisia joukkojaan hieman enemmän tieteellisenä (vaikkakin jonain Sellaisena joka on kykymme luokitella tuolla puolen). Se raamatullinen seikka, että enkelit (langenneet tai muut) ovat Jumalan hovissa tarkoittaa, että Maapallo ei välttämättä ole ainutlaatuinen, paitsi mahdollisesti silloin kun puhutaan olennoista jotka on luotu Hänen kuvakseen. Toki on todennäköisemmin parempi puhua enkeleistä kun me tarkoitamme enkeliä ja avaruusolennosta kun me tarkoitamme avaruusolentoa, koska ihmisillä on erittäin, erittäin erilaiset kuvat päissään siitä mitä nuo termit tarkoittavat.

Tämä tuo meidät sen ongelman äärelle mitä me tarkoitamme termillä avaruusolento tai Maan ulkopuolinen. Vaikka ihmiset pitävät avaruusolentoja ulottuvuuksienvälisinä olentoina, suurin osa pitää avaruusolentoja toisten planeettojen asukkaina.

Scifikirjailijana olen huomannut, että Maan ulkopuolisesta elämästä monesti puhutaan yhdessä evolutionaarisen maailmankuvan kanssa. Eli, että on oletus siitä, että elämä muilla planeetoilla täytyy olla varsin yleinen ilmiö ja että se on kehittynyt puhtaasti luonnollisin tavoin.

Tätä vastoin tri. Faulkner huomauttaa:

“Raamatusta me tiedämme, että tämä ei ole se mite nelämä on syntynyt maassa. Sen sijaan Jumala erityisesti on luonut elämän tälle planeetalle. Olisi epäyhdenmukaista uskoa, että Jumala on luonut elämän maahan mutta että elämä on syntynyt muualla luonnostaan. Joten jos elämää on olemassa muuala, Jumalan on oltava luonut se myös.”

Minun ei edes tarvitse käyttää logiikkaa tajuamaan tätä. Minulla on paljastus sitä varten:

“Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoon ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen” (Kolossealaiskirje 1:16).

Jumala loi kaiken. Hän loi kasvit. Eläimet. Mikrobit. Enkeliolennot. Ihmiskunnan. Ja jos ne ovat olemassa, Hän loi avaruusolennot.

Nyt tri. Faulkner kysyy varsin mielenkiintoisen kysymyksen artikkelissaan: “Miten Maan ulkopuoliset olennot mahtuvat Jumalan suurempaan tarkoitukseen? Jumala varmasti on luonut elämän muille planeetoille, mutta onko tämä yhdenmukaista sen kanssa mitä me tiedämme miten Jumalan tarkoitus toimii?”

Miten avaruusolennot mahtuvat Jumalan suurempaan tarkoitukseen on hieno kysymys. Se on mahdollisesti vastaamaton, koska Jumalan ajatukset ovat korkeammat kuin meidän, ja rehellisesti sanottuna meillä ei ole tarpeeksi informaatiota. Mikä on kaikkien tähtien ja äärettömien maailmojen tarkoitus, jotka ovat havaittavissa vain niin voimakkailla teleskoopeilla kuin Hubble, jos ne ovat tarkoitettu palvelemaan ainoastaan ihmiskuntaa olemalla valokappaleita yötaivaalla, merkitsemään vuodenajat (1 Moos 1:14-19)? Tässä voitaisiin esittää vastalause, että sellaiset kaukaa haetut taivaankappaleet täyttävät tarkoituksensa esittämällä Jumalan majesteettisuutta ja kaikkivoipaisuutta (Psalmi 19:1), mutta en voi kuin tuntea sen reduktionismin joka syntyy esittämällä, että nämä paljastukset taivaankappaleiden tarkoituksesta väistämättä merkitsevät, että niillä ei olisi mitään tarkoituksia, joita ei ole ääneen esitetty. Lisäksi, vaikka en tiedä miten avaruusolennot liittyvät Jumalan suurempaan tarkoitukseen, voin vakuuttaa teille että jos ne ovat itse asiassa olemassa, silloin ne sopivat jollain tavalla väistämättä Jumalan suurempaan tarkoitukseen.

Teologinen geosentrismi

Kiistän tri. Faulknerin teesin, että:

“Jesaja 45:18 tekee eron Jumalan roolissa maan ja taivaiden (koko loppu universumi) välillä. Se sanoo, että Jumala ei luonut maata turhaan, vaan että Hän teki siitä asutun. Vaikka Raamattu ei ole geosentrinen (aseta Maata kaiken keskipisteeksi), maa on Jumalan huomion keskipiste. Ihmiset — ei siis avaruusolennot — ovat Jumalan pääasiallinen projekti universumissa.”

Kreationistit tuppaavat uskomaan jonkinlaiseen teologiseen geosentrismiin. Kristityt uskovat, että Maa on erityinen ja että Jumala aktiivisesti on mukana sen asukkaiden toimissa. Se voi olla totta että Maa on Jumalan huomion keskipiste. Hän loi ihmiskunnan Omaksi kuvakseen. En kiistä sitä.

Minä voin esittää ja esitän sen idean, että vaikka Raamattu sanoo, että Jumala ei luonut Maata turhaan (tyhjäksi) että tämä tarkoittaisi täyttä vastakohtaa taivaille. Meillä on kolme väitettä: Jumala loi taivaat. Jumala loi maan. Jumala ei luonut sitä turhaan vaan asutuksi. Tämä ei tarkoita väistämättä, että hän jätti taivaan asumattomaksi. Ja kuitenkin meillä on kreationistijärjestöjä, jotka esittävät absurdeja väitteitä, kuten esimerkiksi tämä kappale 18 kirjassa New Answers Book:

 “Mutta mitä Raamattu sanoo elämän luomisesta “valoihin taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle”? Sellaista kuvausta ei ole, koska valot taivaanvahvuudella ei oltu suunniteltu elämää varten.”

Ystäväni, tämä on bona fide -argumentti hiljaisuudesta, heikoin ja kaikkein vähiten suositeltava kaikista argumenteista. Raamattu on yhtä hiljaa mikrobeista ja mustista aukoista. Me emme voi sanoa, että taivaat ei ole suunniteltu elämää varten yksinkertaisesti siksi, että Raamattu ei mainitse että asia on näin. Se voi olla, että Raamatun ilmestys on, tuota, geosentrinen ja ei lotkauta korviaan Jumalan luomusten asioille “galaksissa kaukana, kaukana muualla”. Raamatun hiljaisuus koskien Maan ulkopuoleisia elämänmuotoja ei osoittaisi tätä virheellisyyttä vääräksi. Me voisimme yhtä hyvin sanoa, että Maan ulkopuolinen elämä ei ole tämän keskustelun aihe.

Konteksti jakeelle Jesaja 45:18 on, että Jumala vakuuttaa Israelille, että Hän on ohjaksissa ja että kaikella Hänen tekemällään on tarkoituksensa; on olemassa suunnitelma. Tässä Jumala ei sano enempää kuin muutama lyhyt jae aiemmin kun hän julisti, “Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.” Englanninkielinen sana “hosts” (joukot) tarkoittaa “armeijaa”. Termiä on voitu käyttää viittaamaan kuvaavasti taivaankappaleisiin, mutta voidaan esittää myös argumentti enkeleiden tai avaruusolentojen puolesta!

Joka tapauksessa tässä kohdassa Jumala sanoo, “Minä loin taivaat. Minä loin Maan. Minä loin Maan tarkoituksenani luoda ihminen. Minulla oli suunitelma kun loin universumin, aivan kuten minulla on suunnitelma Israelia varten enkä tehnyt lupaustani Jaakobille turhaan.” Jos sanoo jakeen Jesaja 45:18 sulkevan pois mahdollisuuden Maan ulkopuoliselle elämälle, silloin liioittelee, koska jae saattaa itse asiassa puhua ulkoavaruuden elämän puolesta.

Kiinnostavaa kyllä, useimmat käännökset lisäävät puolipisteen tähän jakeeseen. Esimerkiksi King James -versiossa lukee: “For thus saith the LORD that created the heavens; God himself that formed the earth and made it; he hath established it, he created it not in vain, he formed it to be inhabited: I am the LORD; and there is none else.” Kirkkoraamatussa 1933 lukee: “Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan — hän on Jumala — joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti; Minä olen Herra, eikä toista ole.” Tämä tarkoittaa, että sana “sitä” kohdassa “ei hän sitä autioksi luonut” viittaa sekä maahan että kaikkeen mikä puolipistettä edeltää, mukaanlukien taivaat. Jotain mikä kannattaa pitää mielessä kun löydämme avaruusolentoja.

On kyllä epätodennäköistä että koskaan löydämme elämää aurinkokuntamme ulkopuolelta ottaen huomioon avaruusmatkailun estävän luonteen. Kaikki tieteiskirjailijat käyttävät mustia laatikoita pääsemään tämän rajoitteen yli (warppimoottorit, liikemäärän vähentäjät, madonreiät, hyperavaruus), mutta fysiikka ja etäisyydet tekevät koko touhusta epäkäytännöllistä. Melkein mahdotonta. Jos me löydämme elämää Maan ulkopuolelta, se todennäköisesti johtuisi siitä, että elämä tuli luoksemme kutsuttuna.

Ongelma on, että kreationistit ovat keksineet tällaisen argumentin että Raamattu vaatii Maan ulkopuoleisen elämän puuttumista todisteena maan erikoisuudesta. Tri. Faulkner esittää muualla:

“Maailmankuvan luominen on varsin erilaista, koska, kuten yleensä, me aloitamme varsin eri oletuksista. Me uskomme, että elämää on olemassa maassa koska Jumala on luonut elämää tänne, mutta Hänen ensin piti tehdä maasta soveltuva elämälle. Evoluutioteoreetikkojen on pakko uskoa, että elämä on väistämätöntä aina kun olosuhteet ovat sille soveliaat, mutta kreationistit ymmärtävät, että vaikka olosuhteet olisivat toisella planeetalle elämälle suotuisat, elämä ei ole mahdollista — ellei Jumala luo elämää sinne tai salli elämän jotenkin matkata tuolle planeetalle maasta.

Me emme voi raamatullisesti osoittaa, että Jumala ei luonut elämää muualle, vahva viite Raamatun sanomasta on, että Hän ei luonut. Nämä varsin erilaiset ennusteet erityisestä luomakunnasta ja evoluution malleista tarkoittavat, että elämän etsintä muualta johtaa voimakkaaseen koettelemukseen näiden kahden elämän syntyteorian välillä.

Idean kategorisointi siitä, että Maan ulkopuolinen elämä ei ole olemassa, erityisen luomakunnan ennustukseksi on pahimman luokan ylilyönti. Me olemme todellisessa vaarassa päästä Galileon väittelyyn tässä. Galileon aikana jengillä oli todisteesta käyviä tekstejä Raamatusta, jotka heidän mielestään tukivat Ptolemaioksen maakeskeistä kosmologista mallia. Eräs suuri argumentti geosentrismin puolesta oli idea siitä, että Maa oli Jumalan silmissä erityinen. Nyt me tiedämme että me emme ole aurinkokuntamme keskipiste emmekä myöskään universumin keskipiste, paitsi tietysti suhteellisessa mielessä.

Raamattu ei ole hiljaa Maan ulkopuolisesta elämästä. Avaruusolennot ovat Maan ulkopuolisia älykkäitä olentoja. Ne luotiin jokin aika ennen ihmistä. Raamattu paljastaa, että oli erilaisia enkeleitä, serafeja, kerubeja, arkkienkeleitä, eläviä oletoja… ja jotkut niistä olivat varsin omituisia. Ne tunnustavat, että ne eivät ole Luoja-Jumala; esimerkiksi enkeli joka puhuu Johannekselle Ilmestyskirjassa sanoo hänelle, että älä kumarra minua koska he ovat molemmat yhtälailla Jumalan palvelijoita. Henkisesti tämä tarkoittaa, että jotkut ovat langenneita ja jotkut eivät, mikä varmasti tarkoittaa vapaata tahtoa heidän osaltaan.

Mikä tuo meidät siihen seikkaan jota jokaisen Raamatun opiskelijan tulee pohtia puhuttaessa Maan ulkopuolisesta elämästä: Miten Aatamin synti vaikutti toisiin älyllisiin olentoihin universumissa? Ovatko kaikki älylliset olennot langenneita Aatamissa? Vai onko olemassa lankeamattomia, itsetietoisia, moraalisia ei-ihmisolentoja, jotka joutuvat kestämään langenneessa universumissa?

Pitäkää mielessä, että kysymys ei-itsetietoisesta Maan ulkopuolisesta elämästä ei ole uhka kenenkään doktriinille. He eivät olisi tämän langenneen maailman alaisia samalla tavalla kuin eläimet ja kasvit ja mikrobit eivät ole planeetallamme. Ne voisivat olla jopa älykkäitä ja sosiaalisia kuten mehiläiset tai delfiinit ja silti niitä ei voitaisi laskea itsetietoisiksi. Voi, olen varma, että evoluutioteoreetikot pitäisivät tätä voittona heidän teorialleen. Raamatuntutkijat yksinkertaisesti olisivat pakotettuja tunnustamaan, että heidän ymmärryksensä Maan erikoisuudesta ei liity mitenkään elämän olemassaoloon täällä, vaan siihen että Jumala on luonut olennot Hänen kuvakseen tänne. Aivan kuten me olemme joutuneet muokkaamaan mielipidettämme Maan erikoisuudesta kun universumin maapallokeskeisyys osoitettiin vääräksi.

Kristinuskolle ongelma geosentrisyyteen liittyen ei ollut niinkään se, että Raamattu puhui siitä — on jakeita jotka tuntuvat menevän yksiin tämän idean kanssa, mutta jotka eivät koskaan edellyttäneet tällaista maailmankuvaa — vaan se että tämä tiede oli virheellisesti tulkittu totuudeksi kristillisessä maailmankuvassa. Mielenkiintoista kyllä, isoisäni kertoi minulle, että joskus oli saarnamiehiä jotka sanoivat, että ihminen ei koskaan pääsisi Kuuhun koska Jumala oli pysäyttänyt ihmiskuntaa rakentamasta Baabelin tornia. He sanoivat, että Psalmi 115:16 teki selväksi sen, että ihmisiä ei sallittaisi taivaisiin. Kaikella kunnioituksella salaliittoteoreetikoita kohtaan, jotka uskovat kuulaskeutumisen olleen feikki, nuo saarnamiehet olivat väärässä. Raamattu ei ollut väärässä, vaan saarnamiehet johdattelivat ihmisiä uskomaan että Raamattu olisi ollut väärässä paisuttelemalla sitä mitä teksti oikeasti sanoi.

Armo muille maailmoille?

Pelkoni on nyt, että kreationistit ovat virheellisesti kaanonisoineet tämän idean kannastamme, Raamatun kannasta, että se ennustaa elämän puuttumisen muista maailmoista. Se on suuri hyppäys ehdotuksesta oikeaan ennusteeseen. Meidän tulee pidättäytyä sellaisesta dogmaattisuudesta, missä me emme vielä voi olla varmoja kun meiltä puuttuu selkeä Raamatun paljastus. Päättely ei riitä tällaisissa tapauksissa.

Toisen esimerkin avulla tri. Faulkner sanoo, että “John Adams havainnoi päiväkirjassaan huhtikuun 24. päivänä 1756, että jos monet muut maailmat olisivat asutettuja niinkuin ihmiset silloin uskoivat, silloin Jeesuksen olisi ollut kuoltava noissa muissakin maailmoissa.”

John Adamsin huhtikuun 24. päivän 1756 päiväkirjamerkintä sanoo itse asiassa seuraavaa:

“Astronomit kertovat meille, hyvällä Syyllä, että ei ainoastaan Planeetat ja Satelliitit Aurinkokunnassamme, vaan kaikki lukemattomat Maailmat jotka kiertävät kiinteitä Tähtiä ovat asuttuja, aivan kuten tämä Maan Pallo on. Jos tämä on Asian laita, Ihmiskunta ei ole sen enempää verrattuna muuhun Jumalan Luomakuntaan, kuin piste Saturnuksen Kiertoradalla. Ehkäpä kaikki nämä Rationaalisten Olentojen Syvät Rivit ovat enemmän tai vähemmän omistautuneet moraaliselle Pahuudelle. Jos niin, kysyn Kalvinistilta haluaako hän allekirjoittaa tämän Vaihtoehdon, “joko kaikkivaltiaan Jumalan täytyy ottaa kaikkien näiden eri Lajien muodot, ja kärsiä niiden Rikoksista aiheutuneet Rangaistukset, heidän Puolestaan, tai muutoin kaikki nämä Olennot tulee tulkita ikuiseen Kadotukseen?””

Seuraavan päivän merkintä kommentoi tätä aihetta lisää:

“Eilisen Pohdinta vaikuttaa toisella silmäyksellä heikolta. Ensinnäkin me tiedämme, että toisten Pallojen Asukkaat ovat syntisiä. Mitään ei voida tällä tavoin esittää, ennen kuin on ainakin osoitettu vähänkään mahdolliseksi että kaikki nuo rationaalisten Olentojen Lajit ovat kapinoineet heidän oikeutettua Ylempäänsä vastaan. — Kun tarkastelen sitä pientä Mahdollisuutta, joka edessäni lepää, ja löydän äärettömän määrän Kappaleita yhdessä mahdollisesti kahden mailin pätkässä Horisonttia, miten monta Miljoonaa sellaista Mahdollisuutta on Maan Pinnalla, miten monta miljoonaa Palloa onkaan meidän Nähtävillämme, joista jokaisella on mahdollisimman monta näistä mahdollisuuksista omalla pinnallaan aivan kuten meidänkin Planeetallamme — hienoa! loisteliaat ovat tekosi!”

Katsokaa, itsetietoinen lankeamaton Maan ulkopuolinen rotu, joka on tämän langenneen universumin alainen, ei todellakaan ole ongelma kristilliselle teologialle… koska he eivät tarvitse pelastusta. Ja näin meidän tulee myöntää, että astroteologialla on sama perusdilemma kuin astrobiologialla: tutkimuskohteiden puute.

Oli miten oli, scifikirjailija minussa kysyy Mitä Jos? Mitä Jos me löytäisimme itsetietoisia avaruusolentoja, jotka olisivat langenneita? Vaatisiko heidän tilansa Jumalaa lähettämään Ainoan Poikansa uhrautumaan heidän syntiensä puolesta? Noh, ei. Ei ellei heitä ole myös tehty Jumalan kuvaksi.

Jos he lankesivat omin nokkineen eivätkä Aatamin synnistä, silloin asia on heidän ja heidän Luojansa välinen; ei Aatamin ja heidän Luojansa. Enkeliolennot, jotka lankesivat, eivät ole tietääksemme saaneet minkäänlaista tarjousta pelastukselle eikä kukaan itke tämän asian puolesta! Miksei Jumala tarjoa heille armoa…?

Saarmamies minussa hymyilee. Odottakaas. Eikö se ole armo mitä me saarnaamme? Eikö armon käsite tule siitä sanattomasta tunnustuksesta, että Jumalaa ei kyseenalaisteta jos Hän ei tarjoa meille lääkettä synteihimme; että Hänen ei tarvinnut tehdä mitään; että Hän teki niin rakkaudesta ja armosta ja Hänen oman Nimensä tähden? Me emme kyseenalaista Jumalaa langenneiden enkeleiden tuomitsemisesta helvettiin ilman mainintaa pelastuksesta, koska me tiedämme, että meillä ei ole oikeutta kyseenalaistaa Jumalan oikeudenmukaisuutta asiassa kun kyse on armosta ja armosta yksistään, sillä jos me kaikki saisimme mitä ansaitsisimme, jos me kaikki saisimme oikeutta armon sijaan, me olisimme helvetissä jo tänään!

Kun me kysymme, “Entäpä enkelit? Tai entäpä langenneiden enkelien pelastus?” me toistamme Pietarin kysymyksen Jeesukselle Johanneksesta: “Herra, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus oli juuri kertonut Pietarille, että hän kuolisi marttyyrina ja Pietari halusi tietää odottaisiko sama kohtalo Johannesta. Jeesuksen vastaus oli “Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.” (Johannes 21:18-22). Kuten Pietari, me haluamme kaiken olevan niin reilua kuin meidän mielestä tulisi, mutta Jumala yksistään on kaikkivaltias ja Jumala yksistään on yksinvaltias.

Jotkut miettivät että nyt harhauduin aiheesta, mutta vakuutan teille, että minä vastaan siihen vain niin kuin Raamattua lukevan kuuluukin.

Jos avaruusolennot vaativat pelastusta, eikö silloin Taivaan Herra käsittele asiaa oikeudenmukaisesti?

Tottakai meidän tulee tarkastella sitä seikkaa, että kuolema pääsi universumiin Aatamin synnin kautta. Kuitenkin Luukas 20:36 kertoo meille, että enkelit eivät kuole. Kuolemanrangaistuksessa tuntuu olevan poikkeus kun puhutaan näistä luoduista olennoista, ja kuitenkin tämä enkelien niinkutsuttu kuolemattomuus silti pätee taivaallisiin joukkoihin, jotka ovat langenneet! Ne ovat ikuisia siinä merkityksessä kuin ihmisen sielu on ikuinen. Me kuolemme fyysisesti, mutta taivas tai helvetti odottaa meitä ikuisesti. Tämä tuntuu olevan dilemman ratkaisu: Kuolevaisuus Aatamin lankeemuksen seurauksena pätee ainoastaan olentoihin, jotka ovat paremman termin puuttuessa ruumiillisia. Tai ehkäpä lankeemuksen vaikutukset pätevät ainoastaan tämän todellisuuden asukkaisiin eikä niihin joiden luonnollinen koti on ulottuvuuksien välinen.

Olen sitä mieltä, että kaikki elämä tässä ulottuvuudessa on lankeemuksen alaisen kuolemanrangaistuksen alainen, koska Raamattu eksplisiittisesti sanoo, että kuolema astui tähän maailmaan ihmisen synnin kautta (Roomalaiskirje 8:18-22); täten meidän tulee keskustella siitä miten paljon lankeemus on vaikuttanut mihinkään itsetietoiseen avaruusolentoon, jonka Jumala on saattanut luoda.

Me tiedämme, että he kuolevat lankeemuksen johdosta, mutta tiedämmekö ovatko he perineet ihmisen syntiluonteen? Kreationistit tuppaavat näkemään sekä kuoleman että irstailun osana lankeemusta, koska se on tasan tarkkaan käynyt ihmisen kohdalla. Näin ei ole eläimien tapauksessa, jotka ainoastaan kuolevat ja joilla ei ole syntiluontoa. Tottakai eläimet ovat vaikutuksen alla muilla tavoin. Alkuperäiset kasvissyöjät muuttuivat lihansyöjiksi tai parasiiteiksi, tai muutoin kehittivät haitallisia ja jopa tappavia puolustusmekanismeja. Me voimme järkevästi odottaa ei-itsetietoisten elämänmuotojen muista maailmoista periaatteessa sivuavan sitä mitä näemme Maassa, koska Raamattu sanoo, että kasvit ja eläimet muuttuivat lankeemuksen seurauksena kirotuiksi (1 Moos 3:14, 17-18).

Entäpä sitten itsetietoiset elämänmuodot? Tekeekö heidän kirottu tilansa lankeamattoman itsetietoisen avaruusolennon käsitteestä pelkän hypoteettisen harjoituksen, vaikkakin lopulta mahdottoman? Ehkäpä. Eläimet vaikuttuivat lankeemuksesta, mutta ne eivät ole langenneita että ne kaipaisivat pelastusta. Eläimet eivät tee syntyiä; ne ovat moraalittomia. Oli miten oli, aina lankeemuksesta lähtien leijona yhdessä lampaan kanssa kuvattuna tekee sen mitä sen kirottu luonto pakottaa sen tekemään. Eläimet eivät vaadi pelastusta, muuten kuin kirouksen sivuseuraamuksista: kuolemasta ja korruptiosta.

Pitäisivätkö avaruusolennot tätä epäreiluna? Ensinnäkin meidän tulee kysyä onko niillä tarpeeksi informaatiota pitää sitä epäreiluna. Ne kuolevat. Tietävätkö ne miksi? Uskon niin. Minulla ei ole syytä uskoa, että Jumala ei lähettäisi enkeleitään viemään viestiä tai antamaan heille jonkinlaista paljastusta. Jos he ovat lankeemattomia ja kuolevat, he eivät kritisoisi Luojaansa siitä, että heille langetetaan rangaistus jonka Jumala on antanut Valtakunnalleen. Kuningas kaatuu ja hänen kuningaskuntansa kärsii. Ihmisen synty aina vaikuttaa enemmän kuin pelkästään häneen itseensä. Lankeamaton rotu ylistäisi Jumalaa Hänen armostaan koska hän antaa universumille keinon pelastua. Lankeemattomat xenosapientit eivät vaatisi pelastusta. Jos niiltä puuttuu kuolematon sielu, ne kiittäisivät Jumalaa elämästään, oli se sitten pitkä tai lyhyt. Jos niillä on kuolematon sielu ruumiin lisäksi, ne eivät olisi vaarassa joutua helvettiin kuoleman jälkeen; kuolema olisi yksinkertaisesti sitä mitä se on kristitylle; iloinen paluu rakastetun Luojan luo!

Joten kysymys kuuluu: vaatisivatko itsetietoiset avaruusolennot pelastusta vai vaatisivatko ne vain apua fyysisen kuoleman ja muiden kirousten vaikutusten kanssa?

Raamatun paljastus koskien enkeleitä voi jälleen kerran antaa meille oivalluksia. Me tiedämme, että taivaassa oli sota (Ilm. 12:7-13). Me tiedämme sodan olevan pahasta. Saatana kapinoi Jumalaa vastaan ja hänet heitettiin pois taivaasta kolmanneksen enkeleistä kanssa, jotka seurasivat häntä ENNEN lankeemusta. Jumalan rangaistus asetettiin heille ja hänen aikataulunsa tulevalle tuomiopäivälle on täysin riippumaton Aatamin lankeemukseta ja ihmiskunnan tulevasta tuomiosta. He tiesivät kapinoinnista ja sodasta ennen kuin me tiesimme synnistä ja murhasta! Rangaistuksemme eivät ole identtiset. Enkelit eivät kuole. Ei ole viitteitä siitä, että ne kärsisivät lankeemuksen mistään sivuvaikutuksista. Niille ei ole annettu, tietojemme mukaan, mitään Evankeliumia sellaista kuin ihmiskunnalle on annettu Jumalan armosta. Jumala, joka on paljastettu Raamatussa, olisi tekemisissä itsetietoisten ei-ihmisrotujen kanssa heidän omien meriittiensä ja tilanteidensa mukaan. Jos enkelit ovat esimerkkimme (eikä mikään sellainen poikkeus sääntöön josta me emme vielä ole tietoisia), tämä vahvasti viittaa siihen, että itsetietoiset rodut voivat olla lankeemuksen sivuvaikutusten ulkopuolella, vaikka ne elävät universumissa, joka on samalla tavalla Aatamin lankeemuksen kiroama. Eli, jos itsetietoinen rotu on langennut, se on langennut omin nokkineen vastauksena Luojalleen eikä Aatamin lankeemuksesta. Jos tämä on asian laita, kysymys itsetietoisesta Maan ulkopuolisesta elämästä, langenneesta tai lankeamattomasta, ei vaikuta kristilliseen doktriiniin mitenkään.

Mutta Mitä Jos? Mitä Jos kaikki itsetietoiset Maan ulkopuoliset ordut olisivat langenneita Aatamin mukana samalla tavoin kuin ihmiskuntakin? Heidän syntinsä juurisyy olisi liitetty syntiluonne (sen sijaan että kyse olisi perinnöstä). He tekisivät syntiä, niinkuin kaikki ihmiset, koska he ovat syntisiä. Näettekö, synti on kuin henkisen tietokoneen virus. Se korruptoi ohjelman ja korruptoi kaiken ohjelman tuottaman koodin. Analogisesti me vaadimme täysin uuden käyttöjärjestelmän päästäksemme eroon viruksesta, mutta me olemme täysin avuttomia saamaan aikaan minkään sortin muutosta; me vaadimme Ohjelmoijaa korjaamaan tilanteen. Jos saman sortin virus infektoisi itsetietoiset avaruusolennot kuin me ihmiset olemme saaneet, he olisivat syypäitä syntiin koska he tekisivät syntiä syntiluontonsa mukaan. Vaatisivatko he silloin pelastusta? Kyllä. Kyseenalaistettaisiinko Jumalan oikeudenmukaisuus jos Hän ei tarjoaisi sitä niille kun ne eivät tehneet perisyntiä, joka tämän liitetyn luonteen niille antoi? Kyllä ja ei. Raamattu tekee selväksi, että me olemme kaikki syntisiä Aatamissa, ja kuitenkin me olemme myös henkilökohtaisesti tilivelvollisia tekemistämme synneistä. En voi kuvitella avaruusolentojen pääsevän kuin koira veräjästä. Silti koska Jumala on Jumala, meidän on pakko olettaa, että Hän antaisi heille Evankeliumin tuon lainatun syntiluonteen perusteella yksistään. Kuten Aatami, me kaikki kuolemme, joten Kristuksessa kaikki tehdään eläväksi, eikö (1 Kor 15:22)? Me tarvitsemme Kristusta kuolemaan avaruusolentojen maailman puolesta, eikö niin? Se on se mitä John Adams ajatteli. Se on se mitä tri. Faulkner ajattelee:

“Heidän pelastuksensa varmistamiseksi Jeesuksen pitäisi syntyä, elää, kuolla ja nousta kuolleista lukemattomilla muilla planeetoilla. Jopa skeptikot ovat havainneet tämän, että se on looginen seuraamus uskosta ihmisen kaltaiseen elämään muissa maailmoissa.”

Onko tämä totta? No, ei välttämättä. Itse asiassa tämä kuulostaa hieman haaskaavaiselta. Ja se saattaa olla jopa Raamatun mukaan kiellettyä useiden raamatunkohtien mukaan, jotka puhuvat Kristuksen kuolemasta kerran kaikkien hyväksi. Loogisesti Evankeliumi avaruusolennoille tarkoittaisi sen tulevan Maasta, tai todennäköisemmin ilmestyksenä ja viittaisi maahan ja sen historiaan Aatamin valtakunnan lankeemukseen ja Kristuksen uhrautumiseen synnin puolesta sekä ylösnousemuksesta ja ikuisen elämän lupauksesta.

Mutta odottakaa! Eikö meillä tarvitse olla Aatamin verilinja jotta tämän pelastuksen siunauksista voitaisiin nauttia? Eikö se ole se syy miksi Kristus tuli ihmiseksi ja vuodatti Hänen omaa vertaan syntiemme anteeksi antamiseksi? Se on se miten se toimii ihmiskunnalle; kuitenkin jos se irstaus, mikä liitetään avaruusolentoihin, on verrattavissa Aatamin lankeemukseen (sen sijaan että he olisivat langenneet itsekseen), silloin pelastus voidaan liittää myös.

Evankeliumin trivialisointi?

Tri. Faulkner vastustaa sanomalla ’Evankeliumin viesti, joka alkaa tyyliin “Kauan aikaa sitten galaksissa kaukana, kaukana muualla. . .” trivialisoi evankeliumia.’

Johon minä vastaan appalakialaisittain “Häränkukkua!” Mikä ero on antaa porukalle Evankeliumi tänään ja sanoa, “Kauan aikaa sitten Kristus syntyi kaukaiseen, kaukaiseen maahan, eli synnittömän elämän, ja kärsi kuoleman pelastaakseen ihmiskunnan sen ihmisen synnistä, joka eli vielä kauemmin aikaa sitten?” Mikä erityinen vetoomus tämä on? Jotkut teistä ovat kuulleet tarinan New Tribes Missionin pyrkimyksistä saavuttaa Papaun Mouk-heimo Papua Uudessa Guineassa. Nämä lähetyssaarnaajat yrittivät perinteisin evankelisin menetelmin lähes tuloksetta. Sellaisten ihmisten saavuttamiseksi, joilla ei ole mitään tietoa Raamatusta, he aloittivat kahden kuukauden ajan Vanhan Testamentin Raamatun tarinoilla. Vain kun tämä perusta oltiin luotu, he saattoivat alkaa puhua Kristuksesta. Sen jälkeen kun he olivat opettaneet Jumalasta ja Raamatusta, NTM-lähetyssaarnaajat opettivat heille “Luomakunnasta, Aatamista ja Eevasta, ihmisen valinnasta tehdä syntiä. Me selitimme miten Jumala lupasi pelastajan, joka joku päivä tulisi luoksemme vapauttamaan meidät synnistä.” Miten tämä tilanne eroaa mitenkään erityisesti siitä, että avaruusolennoille annettaisiin Evankeliumi? Ja kun kysyn tätä, pitäkää mielessä, että Jumala on saattanut antaa heille ilmestyksen ja mahdollisesti jopa Lain jonka mukaan toimia valmistelussa Evankeliumia varten (Gal. 3:24).

Skeptikot voivat olettaa, että looginen seuraamus itsetietoisesta Maan ulkopuolisesta elämästä on, että Jeesuksen olisi ollut pakko inkarnoitua uhraamaan Itsensä joka ikisen puolesta, mutta tämä Joulupukki-näkemys Evankeliumista on pinnallisen aiheen tarkastelun tuotetta. Tämä on totta skeptikoille. Tämä on totta kreationisteille, jotka liittävät Maan ulkopuolisen elämän kysymyksen evoluution maailmankuvaan.

Jos elämä on yleistä universumissa, me todellakaan emme ole nähneet siitä todisteita. Fermin paradoksi kysyy, “Jos universumi on täynnänsä elämää, missä kaikki ovat?” Tähtien Sota -universumi, Star Trek -universumi, Marvel-universumi tai samanlaiset fiktionaaliset tarinat, joissa universumi on yksinkertaisesti täynnä elämää perustuvat evoluution maailmankuvaan. Eräänlaiseen. Jos me olemme reiluja, meidän on kysyttävä itseltämme miksi useimmat näistä avaruusolennoista näyttävät kovasti meiltä ja voivat lisääntyä kanssamme? Siksi koska se on biologisesti järkeenkäypää, eikö? Aivan yhtä järkeenkäypää olisi että riipumattomat planeetat kehittäisivät itsekseen älykästä humanoidielämää, joka näyttää paljon samalta kuin me? Tieteiskirjallisuudesta huolimatta ei ole tapaa tietää onko elämä harvinaista vaiko yltäkylläistä universumissa.

Jos elämä on yleistä universumissa, silloin ei ole syytä päätellä, että se on yhtä todennäköistä kuin että Jumalaa ei olisi olemassa. Loppujen lopuksi abiogenesis ja molekyyleistä-ihmiseksi -evoluutio ovat tilastollisesti niin epätodennäköisiä, että se lähestyy mahdottomuutta. Nollan kertominen äärettömän monta kertaa ei oikeastaan lisää todennäköisyyttä. Tuppaan ajattelemaan onko heidän kehittämänsä ne-nyt-vaan-syntyi-luonnollisesti -tarina totta, he ovat käyttäneet kaikki todennäköisyytensä pelkästään Maapalloon ja todennäköisyys samanlaiselle tapaukselle muualla muuttuu pienemmäksi. Toisin sanoen, jos elämä olisi yleistä universumissa, tämä tuo mukaan yliluonnollisen, sillä se ehdottaa että elämän on pakko tehdä mahdottomia asioita. Se itse asiassa tekee Jumalan olemassaolosta todennäköisempää!

Tri. Faulkner kysyy hyväksymmekö väärän dikotomian, että “Jos Raamatun Jumala ja evankeliumi ovat tosia, silloin avaruusolennot eivät ole.” Tämä on täysin tarpeetonta. Jumala ja Raamattu ovat todellisia huolimatta siitä onko Maan ulkopuolella elämää vaiko ei, ja ne varmastikaan eivät vaadi sitä, että Jeesus uhraa itsensä uudelleen useissa maailmoissa.

Maan ulkopuolinen agenda?

Minun pitäisi sanoa, että vaikka avaruusolennot eivät ole kiellettyjä Raamatussa, se ei tee UFO-havainnoista Maan ulkopuolista ilmiötä. On useita tapoja miten tulkita UFOja.

1. Näistä suuri määrä on väärin identifioituja kappaleita, joiden luonne on paljon maallisempi. Yleisiä asioita kuten pilviä, sääpalloja, komeettoja, kaupallisia tai tuntemattomia armeijan lentokoneita jne. Kuka tahansa UFO-friikki, joka inttää KAIKEN tai suurimman osan UFO-havainnoista olevan Maan ulkopuolelta, on epärealistinen uskoja.
2. On mahdollista, että jotkin näistä ovat salaisia valtion projekteja. Ei, en käytä termiä “takaisinmallinnettuja UFOja” tässä. Mielestäni sen tyypin ajattelu kiertää kehää. (Ok me emme näe aitoa avaruusalusta, mutta me näemme valtion UFOn joka perustuu oikeaan UFOon, jota me emme oikeasti näe…. häh?) Nämä olisivat vain oikeiden valtioiden aluksia niinkuin stealth-hävittäjät ja sen sellaiset. Esimerkiksi Flatwoodsin hirviön uskotaan olevan joko avaruusolento tai UFO, ja monet väittävät sen olevan kuumoduulin testilaukaisu, joka meni käteen!
3. Me saatamme nähdä joitain Kristuksen lupaamia “merkkejä taivaalla” jotka kertovat Lopun Ajoista. Jos tämä pätee, silloin me projisoimme hieman kun me näemme valoja taivaalla, ja oletamme että ne ovat miehitettyjä. Tässä tapauksessa me katselisimme miehittämätöntä luonnonilmiötä (kuten pallosalama) tai enkelien sanansaattajaa, joka lentää merkkinä maan ihmisille. Pointti on, että meidän tulisi tässä muistaa että taivaalliset merkit (selittämättöminä luonnonilmiöinä), asiat kuten Auringon pimeneminen, Kuun värin muuttuminen veriseksi, komeetat, taivaan omituisuudet ja mahdollisesti luonnonilmiöt voivat kaikki olla “UFO”-valojen syinä yksinkertaisesti varoituksia — taivaallisia herätyskelloja — siitä että Loppu on tulossa.
4. Me saatamme katsella oikeaa Maan ulkopuolisen olennon alusta ja/tai ilmiötä. Tiedäthän oppikirjan kuvauksen UFOista ja avaruusolennoista. Tämä on minulle varsin epätodennäköistä. Vaikka Raamattu ei suljekaan pois Luojaa luomasta elämää muihin maailmoihin kosmoksessa, tuntuu silti epätodennäköiseltä että ne vierailisivat planeetallamme ilman todisteita heidän lähestymisestään aurinkokunnassamme. Niiden täällä ololle ei tunnu olevan motivaatiota, elleivät ne yritä sitten saada luonnonvarojamme tai itse planeettaa itselleen. Avaruusmatkailu tuntuu olevan esteenä mille tahansa ryhmälle olentoja, joten miksi he yrittäisivät käydä teknologisesti altavastaajan kimppuun piilottelemalla vuosia taustalla, tekemällä itsestään salamyhkäisen salaliiton? Tajuatte varmaan pointin.
5. Me saatamme nähdä ulottuvuuksienvälisiä olentoja, jotka selittäisivät sen miksi ne voivat kadota ja ilmaantua yhtäkkiä. Idea enkeleistä poistumassa ja saapumassa henkimaailmasta lyhyeksi aikaa Materian tasolle tulee mieleeni. Tämä ilmiö on yhdenmukainen Raamatun kertomuksien kanssa enkeleistä. Kuten aiemmin esitin, vastakkainasettelu enkeleiden ja avaruusolentojen välillä voi olla kosmeettinen keino kristinuskolle ottaa etäisyyttä paranormaalista ja muusta hömpästä.

Joten tässä ne ovat: 1. Väärin tunnistetut arkipäiväiset asiat 2. Julkistamaton sotilaallinen/tieteellinen tutkimus, joka on oletetusti Maan ulkopuolista alkuperää (eli valtion UFOt tai ihmisten rakentamat alukset) 3. Luonnolliset mutta vielä selittämättömät taivaan ilmiöt; eli raamatulliset “ennusmerkit taivaalla” (eli UFO-valot) 4. Oikeat Maan ulkopuoliset alukset (vaikkakin epätodennäköisiä) 5. Ulottuuvuuksienväliset olennot (enkelit)

Kahdesta eksoottisemmasta selityksestä (numerot 4 & 5) nojaan enemmän viidenteen. Aidosti muualta tulleilla avaruusolennoilla ei olisi motiivia eikä kunnollisia keinoja. Toisaalta vuosisatojen ajan havainnot ja salalittot tarkoittavat, että ne ovat enemmän järkeenkäypiä jos ne ovat jo täällä, ainoastaan materian/hengen (eli ulottuvuuksien välisen rajan) erottamia ja ne voivat tehdä vierailuja materiaaliseen maailmaan.

Eritysesti jos me kysymme kysymyksen: Kuka hyötyy, Jumala vaiko perkele, näistä lisääntyvistä UFO-havainnoista ja niiden mukana lisääntyväst uskosta Maan ulkopuoliseen elämään? Johtaako tämä lisääntyneeseen uskoon Jumalaan? Vai lisääntyneeseen epäuskoon? Tajuatte varmaan pointin. Vaikka pienten vihreiden miesten mahdollisuus ei millään tavalla saattaisi Raamatun viestiä (tai kristikuntaa sen mukana) vaaraan, koska Raamattu on kertomus Jumalan tekemisistä IHMISTEN kanssa, sitä julkisesti maninostettaisiin todisteena tiettyä luomakuntaa vastaan. Itse asiassa Maan ulkopuolisten sivilisaatioiden löytäminen olisi älykkään suunnittelun todiste, ottaen huomioon ne epätodennököiset mahdollisuudet elämän synnylle kahdesti! Kuitenkin siihen mennessä kun kreationistit ovat saaneet mahdollisuuden korjailla nämä käsitteet, evoluutioteoreetikot ovat käyneet jo kentällä ja ovat jo kerenneet rekrytä teistiset evoluutioteoreetikot (tai progressiiviset kretionistit tai millä tahansa näitä kompromissin tekijöitä nimitetäänkään) esittämään, että hyvät kristityt oikeasti uskovat eräänlaiseen evoluutioon eikä luomakuntaan kuitenkaan.

Selitän tätä skenaariota. Eämä on se minkä uskon tapahtuvan.

Uskon, että langenneet enkelit voivat esiintyä avaruusolentoina ja viimein he “tulevat kaapista” ja syöttävät maailmalle pajunköyttä siitä miten he ovat luoneet meidät ja miten he ovat vahtineet meitä ja miten he nyt auttavat meidät seuraavalle evoluution tasolle. Uskon, että he aloittavat uskonpuhdistuksen ja filosofisten uskomusten puhdistuksen niiltä osin, mitkä ovat ristiriidassa heidän kansaan, evoluution nimissä. Nuo siemenet (että usko on evoluution vastine lapsuusajalle ja ateismi on eräänlaista aikuisuutta) on jo kylvetty. Sekä evoluutioteoreetikot että progressiiviset kreationistit tulevat saamaan tyydytyksen koska sekä evoluutio että älykäs suunnittelu saavat molemmat tunnustusta (te kehityitte oman älykkään suunnittelunne mukaan, Maalaiset). Jos Lopun Ajat tapahtuvat ennen tai samaan aikaan heidän esille tulonsa aikana, he voivat esittää väitteitä kristinuskon katoamisesta osana alkuvaiheen puhdistuksia. He voivat päästä yli moraalisista vastustuksista sellaiselle uskonpuhdistukselle esittämällä idean, että me olemme eräänlaista omaisuutta heille, sillä he ovat meidät luoneet (hieman väritettynä), mutta sen lisäksi me kristityt olemme jonkin sortin evolutionaarinen askel taaksepäin tai mentaalisen/evolutionaarisen vian alaisia, joka on tarttunut ihmiskuntaan ja pitänyt meitä kehittymästä evoluution Yli-ihmisiksi (vahvasti väritettynä).

Uskon, että tämä on hyvä ehdokas “vahvalle harhalle”, jonka maailma kokee Koettelemusten aikaan.

UFOjen identiteetin ongelma ja uskomus avaruusolentojen vierailuihin tälle planeetalle on varsin riippumaton, silloinkin, siitä kysymyksestä ovatko avaruusolennot olemassa ja ovatko ne saattaneet olla ristiriidassa Raamatun ilmestyksen kanssa. Varoittaisin kreationisteja vetoamasta tunteisiin perustuen ensimmäiseen jolla tuomita jälkimmäinen tarkastelu.

Vaara läsnä

Vahvasti uskon, että vaistonvarainen Maan ulkopuolisen elämän idean hylkääminen, joka perustuu pelolla mässäilyyn, ainoastaan tehostaa perkeleen petkutusta avaruusolentoihin liittyvissä uskomuksissa. Erityisesti jos vaikutusvaltaiset kreationistijärjestöt pitävät kiinni väärän vastakkainasettelun luomisesta Raamatun kristinuskon ja Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuden välillä. Jos kertoo ihmisille, että Raamattu sanoo jostain asiasta jotain mistä sillä ei ole lähes yhtään mitään sanottavaa, on asettaa esteen Evankeliumin tielle jos juuri se kieltämämme asia osoittautuukin loppujen lopuksi todeksi.

Joten johtopäätos asiassa on tämä:

• Ei-itsetietoinen Maan ulkopuolinen elämä ei uhkaa millään tavalla kristinuskoa. Sen löytäminen lähinnä vahvistaisi idean siitä, että Raamattu on maakeskeinen ilmestys ihmiskunnalle.
• Lankeamattoman, itsetietoisen Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuus on olemassa, koska lankeamattomia enkeleitä on olemassa; sellaiset avaruusolennot olisivat vain kirouksen vaikutuksen alla, mutta he eivät tarvitse pelastusta.
• Langenneet, itsetietoiset avaruusolennot, jotka ovat langenneet erillään Aatamin lankeemuksesta, eivät välttämättä saisi ihmiskunnalle tarjottua armoa osakseen pelastusta varten; Jumalaa ei kyseenalaisteta oikeudenmukaisuudettomuudesta vaan armottomuudesta.
• Langenneet itsetietoiset olennot, jotka lankesivat Aatamin kanssa, eivät vaatisi Kristuksen kuolemista jokaisessa heidän langenneessa maailmassaan; Kristus kuoli kerran kaikkien puolesta, joten jos ihmisen irstaus liitetään heidän osakseen, siitä seuraa että Kristuksen vanhurskaus voidaan liittää heidän osakseen myös.

Ainoa tapaus jossa langennut Maan ulkopuolinen elämä olisi todella ongelmaksi kristinuskolle on, jos hyvää tarkoittavat kristityt väärin perustein pitävät Maan ulkopuolisen elämän puuttumista Raamatun ennustuksena.

Artikkelin julkaissut Sirius Knotts