On aika hieman raottaa Area 51:n salamyhkäisyyden verhoa.

Elokuun 15. päivänä 2013 CIA viimein myönsi Area 51:n olemassaolon. Toistuvien George Washington Universityn tekemien  tietopyyntöjen jälkeen CIA valaisi hieman asiaa Area 51:n liittyen.

Joulukuun 8. pävänä 2013 presidentti Obama viittasi Area 51:n sivulauseessa, mikä teki hänestä ensimmäisen presidentin kuka on julkisesti tunnustanut sen olemassaolon. Tämä ei tarkoita että UFOista ja armeijan salaisuuksista puhuttaisiin julkisesti, mutta se avaa kylläkin ovia oikeuskäsittelyille ja mahdollisille uusille tietopyynnöille aihetta koskien.

Nimi ”Area 51” juontaa juurensa 1950-luvun Nevadan ydinaseiden testialueen karttaan. Nykyään virallinen nimi Area 51:lle on Air Force Flight Test Center, Detachment 3, tai AFFTC Det. 3. Vuosia jopa USA:n oma hallitus kielsi sen olemassaolon kunnes neuvostoliittolaiset valokuvat vahvistivat sen mitä monet olivat tienneet jo pitkään. Tukikohta oli olemassa. Tukikohta oli alunperin suunniteltu U-2 vakoilukoneiden testaukseen, ja lopulta sielä syntyisi häiveteknologia. Salainen tukikohta on kasvanut monta kertaa alkuperäisen kokoiseksi. USA:n ilmavoimat ottivat Area 51:n ja sen ilmatilan komentoonsa vuonna 1970.

• Area 51:n viitattiin myös nimillä Groom Lake (kuivuneen järven nimi jonka ympärille tukikohta on rakennettu), Paradise Ranch (puolivakava tapa vikitellä työntekijöitä hyväksymään työpaikka kaukaisessa, maalaismaisessa tukikohdassa), Watertown (testialueen virallinen nimi, joka on annettu vuonna 1956), ja Dreamland (Edgar Allan Poen runon mukaan).
• Area 51:n lempinimi DREAMLAND väitetään johdetun Edgar Allan Poen samannimisestä runosta. Siinä moititaan että “the traveler, traveling through it, may not-dare not openly view it; Never its mysteries are exposed, to the weak human eye unclosed.”
• Alue tiedetään ensimmäisenä olleen käytössä vuonna 1941 kun West Coast Air Corps Training Centerin lentokenttä rakennettiin Las Vegasiin. Tunnetaan myös nimellä Indian Springs Airfield Auxiliary No. 1. Se koostui kahdesta 1,5 kilometrin pituisesta päällystämättömästä kiitoradasta.
• Presidentti Dwight Eisenhowerin aikana Groom Laken laitos siirrettiin CIA:n käyttöön Project Aquatonen alla, Lockheed U-2 tiedustelukoneen kehittämiseksi huhtikuussa 1955.
• Mystiselle linnakkeelle ja sitä ympäröiville maille on pääsy tiukasti kielletty. Mitä salaisuuksia onkaan tuolla tarkasti vartioidussa laitoksessa? Huhuja ja kuvia on liikkunut aluksista jotka suorittavat uskomattomia manööverejä vartioiduilla taivailla. Salakuljetettuihin asioihin kuuluu myös eläviä ja kuolleita avaruusolentoja sekä futuristisen näköisiä avaruusaluksia, mutta hallitus kiistää näiden olemassaolon.
• Helen Frost, jonka aviomies Robert kuoli vuonna 1988 tukikohdan alueella savuun, haastoi hallituksen oikeuteen vuonna 1996, mutta juttu hylättiin koska hallitus ei voinut myöntää eikä kieltää syytteitä. Mainintaa oli myös siitä että tukikohtaa ei koske mitkään ympäristölait.
• 1970- ja 1980-luvuilla työntekijät Area 51:lla altistuivat kerosiinimyrkyille kuten JP7. Ilmeisesti vanhoja tietokoneen osia poltettiin ojissa. Työntekijät komennettiin menemään ojaan ja sekoittamaan materiaalia ja heidän sallittiin pitää suojia ainoastaan vuotäröön saakka.

• Kun Area 51 valittiin A-12 OXCARTin testipaikaksi, täytyi rakentaa uusi 2,5 kilometrin pituinen kiitorata. Rakennusurakoitsijat tekivät töitä ainoastaan öisin jotta he eivät herättäisi huomiota.
• 3500 kilometriä tunnissa lentävällä OXCARTilla otti 186 mailia tehdä U-käännöss. Lentokonetta varten tarvittiin uudet 150 neliökilometriä maata tukikohdan ympärille, joka piti ottaa pois yleisestä käytöstä ja rajata sen ilmatila, jotta luotaisiin neliön mallinen sivultaan 440-mailin laatikko.
• Ainoa huvitus Area 51:lla oli yksi ainoa tenniskenttä sekä pieni keilarata. Televisiota ei ollut, radiosignaalit pääsivät ympäröivien vuorten läpi vain iltaisin.
• Area 51:n muonituskeskus tarjosi joskus ostereita ja hummereita. Kerran viikossa oli pihvi-ilta.
• Salaliittoteoriassa Area 51:n lavastetusta kuulaskeutumisesta on hiven totuutta. Erilaista avaruuslaitteistoa kuten mönkijöitä ja elossapitojärjestelmiä testasivat astronautit vieressä olevalla ydinkoealueella.
• Area 51 ei ole säästynyt talouskriisiltä. On arvioitu että alueella työskenteli vuonna 2013 noin 1600-2000 ihmistä sekä kymmenisen urakoitsijayritystä. Tämä on 200-400 työntekijää vähemmän vuodesta 2012.
• Eräs gallup kertoi että yli 70% amerikkalaisista uskoo UFOjen olevan todellisia.
• UFO-havainnoissa tapahtuneen kasvun jälkeen vuonna 1952 CIA tuli tulokseen että ”on olemassa jonkinmoinen mahdollisuus sille että ne voivat olla avaruusaluksia” ja että havaintoja olisi tarpeellista tutkia.
• 90% raportoiduista UFO-havainnoista voitaisiin helposti kumota, mutta jäljelle jäävä 10%  ovat ”uskomattomia raportteja uskottavilta havaitsijoilta”.
• Puolet kaikista UFO-raporteista 1950-luvun lopulta ja 1960-luvulta olivat miehitettyjä tiedustelulentoja (läähinnä U-2) USA:n yllä, lähes kaikki peräisin Area 51:sta.

• A-12 OXCART vaatii erityispolttoainetta lentääkseen niin nopeasti ja korkealla, Polttoaine on tehty kestämään korkeita lämpötiloja ja se ei syttyisi palamaan vaikka joku tiputtaisi tulitikun sitä täynnä olevaan tynnyriin.
• OXCART kiisi 3500 kilometriä tunnissa, mutta koska lentokone oli salainen, sitä ei voitu ottaa mukaan virallisiin kilpailuihin.
  
• A-12 OXCART koostuu yli 90-prosenttisesti titaanista. Se oli maailman ensimmäinen titaanilentokone.
• A-12 vakoilukonetta käytettiin, kun USS Pueblo kaapattiin Pohjois-Koreaan, määrittämään aluksen sijainti ja kuvaamaan aluetta.
• OXCARTin koneet toimivat pölynimureina, imien kaiken lian ja romun kiitoradalta. Henkilökunta siis imuroi kiitoradan ennen jokaista testilentoa.
• Ilmavoimat ovat tunnustaneet Nellis Range Complexin olemassaolon Groom Dry Laken lähellä jo vuosia. Siellä on erilaista toimintaa, osa salaista, läpi koko rakennuskompleksin.
• Harjoitusaluetta käytetään USA:n sotateollisuudelle ja turvallisuudelle kriittisten teknologioiden ja järjestelmien testaamiseen.
• Jotkut toiminnot ja operaatiot Nellisin harjoitusalueella, sekä menneet että nykyiset, pysyvät SALATTUINA ja niistä ei saa puhua.

• Titaanista valmistetun A-12 vakoilukoneen prototyyppia testataan ylläolevassa kuvassa Area 51:lla 1950-luvun lopulla
• Rajojen venyttäminen lisää riskejä — ja johti katastrofaaliseen vuoden 1963 törmäykseen.
• Tietojen tullessa julkisiksi ollaan saatu yksityiskohtia kylmän sodan aikaisista toiminnoista Nevadan tukikohdassa — tähän kuuluu myös kuvia A-12:n törmäyksestä ja sen salaamisesta.

• Maahan tulleen A-12 vakoilukoneen jäännökset — kaksi moottoria ja tuhoutunut runko — roskaavat maata Utahin Wendoverissa vuoden 1963 kuvassa joka jonka salaus purettiin jokin aika sitten.
• Pilotti Ken Collinsin laukaistua laskuvarjoistuimensa, hän hämmästyi kun kolme siviiliä oli häntä vastassa pickupilla, jotka tarjosivat hänelle kyydin koneensa törmäyspaikalle. Sen sijaan Collins antoi heille kyydin vastakkaiseen suuntaan sanomalla että koneessa oli ydinase — ennalta järjestetty peitetarina jolla Area 51 -koneen hylky pidettiin salassa.
• A-12. lähes näkymätön tutkassa, kykeni lentämään 2,200 mailia (3,540 kilometriä) tunnissa — tarpeeksi nopeasti ylittääkseen koko USA:n mantereen päästä toiseen 70 minuutissa. 90,000 jalan (27,400 metrin) korkeudesta lentokoneen kamerat kykenivät ottamaan kuvia yhden jalan (0.3 m) suuruisista esineistä maanpinnalla.

Aluetta ei löydä geologisista tai ilmakartoista, ja kuin paikka Hämärän Rajamailla -sarjassa lennot lentävät Las Vegasin McCarranin lentokentältä joka päivä. Jotkut sanovat avaruusolentojen alusten olevan siellä, joita on käänteismallinnettu jotta luotaisiin uusia aseita ja lentokoneita, tai että se on geneettisten testauksen tai muiden saatanallisten tekojen paikka. Toiset sanovat sen olevan vain äärimmäsen salainen lennostoalue. Mitä se sitten onkin, Area 51 pysyy mysteeriin kietoutuneena.

Kiinnostava aikajana tapahtumille Area 51:ssa  sen perustamisesta tähän päivään on tarjolla linkistä.  Nämä valokuvat on otettu lähimmältä mitä pääset Area 51:ä ilman että tulet pidätetyksi:

Katso video:

 

Artikkelin julkaissut Educating Humanity