Viljakuviot, nuo salaperäiset kuviot, jotka ilmestyvät pelloille yhdessä yössä, herättävät edelleen maailmanlaajuista huomiota. Viime aikoina Britanniassa ja Italiassa on raportoitu uusista muodostelmista, jotka ovat herättäneet uteliaisuutta sekä harrastajien että epäilijöiden keskuudessa.
Ensimmäinen kohde oli Broad Hinton, lähellä Winterbourne Bassettia, Wiltshiressä, Britanniassa, jossa havaittiin peltokuvio 28. toukokuuta. Tämä paikka ei ole ilmiölle vieras, sillä Wiltshiressä on pitkä historia viljapkuvioiden kanssa. Kuten aina, kuvio oli geometrisen tarkka, ja monimutkaiset, toisiinsa liittyvät ympyrät levisivät vihreään maisemaan. Huolimatta lukuisista teorioista, jotka vaihtelevat luonnonilmiöistä Maan ulkopuoliseen toimintaan, tämänkin ympyrän, kuten edeltäjiensä, alkuperä on edelleen mysteerin peitossa.
Vain kaksi päivää myöhemmin tuli kiehtova raportti kaukaisemmalta paikkakunnalta – Capriano del Collesta, Giuliettan läheltä Italiasta. Toukokuun 30. päivänä paikalliset heräsivät pelloille kaiverrettuun henkeäsalpaavaan kuvioon. Kuvio oli erityisen monimutkainen, ja sen monimutkaisuus osoitti odottamatonta taiteellista ilmaisukykyä. Italiassa viljapiirien aktiivisuus on lisääntynyt viime vuosina, ja tämä uusi lisäys luetteloon syventää entisestään näihin ilmiöihin liittyvää juonittelua.
The most recent circle was reported on the 4th of June, near Field Barn, again in Winterbourne Bassett, Wiltshire, UK. The farmers found their crops mysteriously flattened into a captivating design, which appears to be distinct from the Broad Hinton circle. Both the identity of the creators and the meaning of these patterns remain undisclosed, maintaining the enigma of the crop circle phenomenon.
Nämä viimeaikaiset tapahtumat kiihdyttävät edelleen keskustelua viljakuvioiden alkuperästä ja tarkoituksesta. Ovatko ne taidokkaita huijauksia, outoja luonnonilmiöitä vai ymmärryksemme ulottumattomissa olevia viestejä? Lukemattomista tutkimuksista huolimatta mysteeri on edelleen olemassa. Yksi asia on kuitenkin varmaa: viljakuviot kiehtovat edelleen maailman mielikuvitusta, ja ne tarjoavat ihmetystä, juonittelua ja vain ripauksen kummallisuutta jokapäiväisessä maailmassamme.
NSA:n julkiseksi tehty luonnos nimeltä Parapsychology: The COMSEC Threat and SIGINT Capability herätti hiljattain huomioni, kun tutkija Michael/Emma Best jakoi siitä otteen. COMSEC tarkoittaa viestintäturvallisuutta, kun taas SIGINT viittaa signaalitiedusteluun. Kuusisivuinen asiakirja, joka on ilmeisesti laadittu noin vuonna 1981 ja hyväksytty julkaistavaksi vuonna 2011, on luettavissa kokonaisuudessaan CIA:n verkkosivuilla.
Luonnoksen nimeltämainitsematon laatija kirjoitti, että sellaisten asioiden käsittelyä kuin henkilöstön käyttäytymisen manipulointi psyykkisin keinoin ei voitu välttää työvoimassa, mukaanlukien NSA. Kirjoittaja jatkoi, että psyykkinen sodankäynti oli väistämätöntä ja että ”harjoittajat” virastossa ”toimivat” jo nyt.
Mitä tahansa tällaisista asiakirjoista onkin pääteltävä, niiden olemassaolo voi antaa meille jonkinlaisen käsityksen aikakaudesta, jolloin sekä tiedustelu- että UFO-yhteisöt kokeilivat rajojaan. Katsotaanpa joitakin blogissa aiemmin tutkittuja aiheita ja sitä, miten ne saattavat liittyä toisiinsa. Voisimme pohtia, miten Gulf Breeze Sixin kaltaiset tapaukset saattoivat mahdollisesti olla enemmänkin seurausta marginaaleille myönteisestä NSA:n ja tiedusteluyhteisön kulttuurista kuin se oli se outo, yksittäinen tapaus, jollaiseksi sitä usein luullaan. Tällaisten olosuhteiden tarkastelu saattaisi auttaa meitä ymmärtämään selkeämmin UFOihin liittyvien uskomusjärjestelmien kehittymistä sekä auttaa meitä lopulta muodostamaan merkityksellisempiä kysymyksiä.
Parapsychology: The COMSEC Threat and SIGINT Capability, p 3
Tammikuussa tein postauksen NSA:n UFO-tiedot. Yksi tutkituista salaiseksi luokitelluista tiedostoista oli NSA:n luonnos otsikolla UFOs and the Intelligence Community Blind Spot to Surprise or Deceptive Data. Luonnosta voidaan tulkita monella eri tavalla, mutta tässä yhteydessä haluaisin pohtia, miten sen laati NSA:n työntekijä, joka ainakin vaikutti olevan varsin vakuuttunut [UFO-]ilmiöiden ”oudosta luonteesta” ja sen mahdollisuudesta vahingoittaa todistajia psyykkisesti. Voisimme kohtuudella sanoa, että luonnoksesta, joka kirjoitettiin joskus noin vuosien 1958 ja 1979 välillä, puuttui mielekkäitä sitaatteja ja tieteellisiä ansioita, mutta se sisälsi UFO-yhteisölle tyypillisiä näkökulmia, oli syy sitten mikä hyvänsä.
Lisäksi tutkittiin asiakirjaa, joka tunnetaan nimellä Yeatesin valaehtoinen lausunto. Se on vuodelta 1980 ja sisältää NSA:n työntekijän Eugene F. Yeatesin todistajanlausunnon erilaisista UFO-tiedoista, mukaan lukien erään NSA:n työntekijän kertomuksen hänen osallistumisestaan UFO-symposiumiin. Esitin NSA:lle FOIA-tietopyynnön raportista, ja odotan parhaillaan vastausta.
Tom Deuley
Edesmennyt Philip J. Klass arveli, että raportin laatija oli Tom Deuley, eläkkeellä oleva laivaston työntekijä, entinen NSA:n työntekijä ja pitkäaikainen MUFONin johtokunnan jäsen. Klass kirjoitti, että se oli ”lähes varmasti” Deuley, ja totesi, että Deuley puhui julkisesti tavanneensa NSA:n hallintovirkamiehiä suunnitelmistaan osallistua MUFON-konferenssiin Daytonissa, Ohiossa, pian sen jälkeen, kun hänet oli siirretty virastoon vuonna 1978. Oli Klass sitten oikeassa tai ei, uskon, että NSA:n kulttuuri oli suvaitsevainen, ellei jopa ystävällinen UFO- ja paranormaaleja ilmiöitä kohtaan, sillä Deuley oli todellakin NSA:n palveluksessa ja MUFONin johtaja.
On järkevää väittää, että tiedusteluyhteisö on yleisesti ottaen pyrkinyt ymmärtämään paremmin, manipuloimaan ja käyttämään aseina aiheita, jotka liittyvät raportoituihin UFO- ja psyykkisiin ilmiöihin. Tämä on ristiriidassa sen laajemmalle levinneen yleisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan tiedustelupalvelu olisi kumonnut asiaan liittyvät väitteet. Tiedustelupalvelut olivat itse asiassa syvällä näissä aiheissa, mitä tahansa tarkoituksia ne ovatkin palvelleet.
Kenraalimajuri Albert N. Stubblebine III:n ura ulottui siitä, kun hän valmistui West Pointista vuonna 1952, aina eläkkeelle jäämiseen vuonna 1984 armeijan tiedustelu- ja palvelujohtokunnan (INSCOM) komentajana. Stubblebine kuuluu sotilastiedustelun Hall of Fameen, ja hänen ansiokseen voidaan lukea koko Yhdysvaltain armeijan tiedustelurakenteen täydellinen uudistaminen.
Bert Stubblebine
Stubblebinen viimeaikaisiin yrityksiin kuuluu Natural Solutions Foundation, voittoa tavoittelematon yritys, jonka hän on perustanut yhdessä vaimonsa, lääketieteen tohtori Rima Laibow’n kanssa. Tohtori Laibow on aiemmin puolustanut väitettyjä avaruusolentojen kaappaamia henkilöitä ja hypnoosin käyttöä muistinparannuksessa. Natural Solutions Foundationissa pariskunta on mitä tahansa määritelmää käyttäen äärimmäisten salaliittoteorioiden edistäjiä, mukaan lukien kemikaalivanat ja rokotuksiin liittyvät teoriat, jotka ovat heidän mukaansa osa ”suurta suunnitelmaa”, jonka tarkoituksena on tehdä lapsista autistisia työläisrobotteja.
Pariskunnan mukaan asiaan liittyy myös mielenhallintaoperaatioita. Laibow väittää ”tosiasiana”, että ”Natural Solutions Foundation on niin tehokas vastustuksessamme valtaapitäviä vastaan, että ilmeisesti henkeäni uhattiin vakavasti…”.
Ennen kuin hän aloitti kampanjan valtaapitäviä vastaan, kenraalimajuri Stubblebine oli tietysti itse valtaapitävä. Häntä pidettiin myös kaukokatselun keksijänä yhdessä sellaisten aiheiden tutkimisen kanssa kuin neurolingvistinen ohjelmointi ja lusikan taivuttaminen ajatuksella. ”Stub” ja hänen pitkäaikaiset kollegansa, joihin kuuluu eversti John Alexander, ovat yhtä lailla osa UFO- ja paranormaalia tarinaa kuin Travis Walton ja Whitley Strieber.
Lyn Buchanan
Mukaan kuvioihin astuu ylikonstaapeli Lyn Buchanan. Vuonna 1984 Stubblebine värväsi Buchananin kaukokatseluyksikköön, kun hän oli sijoitettuna Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kenttäasemalle Augsburgiin, Saksaan. Hän kiinnitti Stubblebinen huomion sen jälkeen, kun Buchanan seurasi tietokoneeseen liittyvää ”psykokineettistä” poikkeamaa. Buchananin mukaan Stubblebine toivoi voivansa valjastaa Buchananin psyykkisen potentiaalin ”tuhoamaan vihollisen tietokoneet — ja myöhemmin oppimaan, miten yksinkertaisesti hallita niissä olevia tietoja ja ohjelmointia”. Buchanan pitää itseään avaruusolentojen sieppaamana, kuten hän selitti minulle haastattelussaan.
Muuten, tämän viestin alussa mainittu ensimmäinen dokumentti, Parapsychology: The COMSEC Threat and SIGINT Capability, viittaa sähköiseen psyykkiseen sodankäyntiin liittyvään dynamiikkaan Buchananin kuvaamana. Asiakirjassa mainitut aiheet ovat ”Sähköpiirien telekineettinen manipulointi” ja ”Operaattorin telepaattinen manipulointi väärän viestin aikaansaamiseksi”.
Stubblebinen, Alexanderin ja Buchananin tiedusteluhenkilöstön toimintaa kuvattiin Jon Ronsonin teoksessa The Men Who Stare at Goats. Alla on joitakin asiaan liittyviä huomautuksia mieheltä, jonka Ronson on tunnistanut erikoisjoukkojen sotilaaksi:
I'm putting together some clips for a couple of talks. This was Special Forces soldier Glenn Wheaton, in Hawaii pic.twitter.com/Y8uNMtgykW
Vain kuusi vuotta kersantti Buchananin Augsburgin kenttäasemalla sattuneen tietokonetapahtuman jälkeen tukikohta toimi Gulf Breeze Sixin väliaikaisena kotina. Siellä, Stubblebinen entisellä asuinpaikalla, NSA:n tiedusteluanalyytikoista koostuvan ryhmän kerrottiin aloittaneen hypnoosin ja Ouija-laudan istunnot yrittäessään kommunikoida salaperäisten olentojen ja uskonnollisten symbolien kanssa. Ryhmä lähti sitten vuonna 1990 matkustaakseen itseään selvännäkijäksi kutsuvan henkilön kotiin, joka asui UFOjen pesäkkeessä Floridan Gulf Breezessä, jossa järjestettiin tuolloin MUFONin symposiumia.
Ehkä tällaiset olosuhteet osoittavat meille tiedustelupiireissä tapahtuvan hörhöaiheiden tutkimisen kehityksen. Tähtiportti, CIA:n psyykkiset vakoojat ja monia muita esimerkkejä voitaisiin mainita harkittavaksi.
Ehkä tällaiset tapaukset viittaavat johonkin muuhun, oli se sitten mitä tahansa. Voidaan perustellusti väittää, että eri selitysten yhdistelmät sopivat tiedusteluyhteisön pitkään historiaan, joka koskee kiinnostusta marginaalisiin aiheisiin ja yhteisöihin. Olipa asia miten tahansa, voidaan kysyä, miksi sekä UFO-yhteisön skeptiset että paranormaaleja ilmiöitä kannattavat tahot eivät kiinnitä enemmän vilpitöntä ja objektiivista huomiota taustalla oleviin kysymyksiin.
[A]lkuvuodesta 2015 Britannian armeija ilmoitti 77. prikaatin perustamisesta, 1500 sotilaan yksikön, jota Guardian kutsui ”Facebook-sotureiksi”. Sotilaiden tehtävänä on toteuttaa epätavanomaista, ”ei-tappavaa sodankäyntiä” ja toteuttaa psykologisia operaatioita sosiaalisen median avulla. Israelin ja Yhdysvaltojen armeijat osallistuvat erityisesti tällaisiin operaatioihin, ja Israelin puolustusvoimat raportoi toiminnasta, jota harjoitetaan kuudella kielellä 30 alustalla, kuten Twitterissä, Facebookissa, YouTubessa ja Instagramissa.
Minun olisi vaikea uskoa, että UFO-yhteisö ei olisi osallistunut jossakin määrin tällaisten psyoppien tutkimukseen ja kehittämiseen, tai ainakin epäilisin, että yhteisö ei ole vapautettu tällaisten projektien kehityksen vaikutuksista. Itse asiassa tutkiva journalisti Nafeez Ahmed viittasi vuonna 2015 julkaistussa artikkelissaan Why Google made the NSA, joka käsitteli Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön pyrkimyksiä hallita maailmaa tiedonhallinnan avulla, ufologian suosikkikonsulttiin, eversti John Alexanderiin. Lähinnä siviiliväestön kohteeksi joutumista informaatiosodassa.
Ahmed käsitteli vuonna 1989 laadittua Yhdysvaltain laivaston raporttia, jonka oli laatinut Pentagonin hyvät yhteydet omaava virkamies Richard O’Neill, ja kirjoitti: ”Tuossa salaisessa raportissa, jonka Yhdysvaltain tiedustelupalvelun entisen korkea-arvoisen upseerin John Alexanderin mukaan Pentagonin ylin johto luki, esitettiin, että informaatiosodan kohderyhmänä on oltava viholliset, jotta ne saadaan vakuuttuneiksi haavoittuvuudestaan; potentiaaliset yhteistyökumppanit eri puolilla maailmaa niin, että ne hyväksyvät ’asian oikeudenmukaiseksi’; ja lopuksi siviiliväestö ja poliittinen johto niin, että ne uskovat, että ’hinta’ verenä ja aarteina on sen arvoinen.”
Viljakuviot, monimutkaiset kuviot, jotka on muodostettu pelloille litistämällä satoa, ovat hämmentäneet tutkijoita ja herättäneet yleistä kiinnostusta vuosikymmeniä. Näitä kuvioita on pidetty todisteina avaruusolentojen vierailuista, yliluonnollisista ilmiöistä ja jopa hallituksen salaisista operaatioista. Ovatko ne kuitenkin pelkkiä huijauksia? Vai onko niillä syvempi merkitys?
Viljakuviot tulivat ensimmäisen kerran tunnetuiksi 1900-luvun lopulla, ja niistä raportoitiin pääasiassa Britanniassa. Monimutkaiset kuviot, täydelliset geometriset muodot ja näiden muodostelmien mittakaava antavat ilmiölle tuonpuoleisen vaikutelman.
Operation Mockingbird ja median vaikutus
Eräs teoria viljakuvioiden olemassaolosta perustuu Mockingbird-operaatioon, joka on toimittaja Carl Bernsteinin paljastama CIA:n salainen hanke. Kylmän sodan aikana käynnistetyn operaation väitetään olleen sellainen, että sadat amerikkalaiset toimittajat työskentelivät CIA:n agentteina levittäen disinformaatiota. Tämän teorian ydin väittää, että viljakuvioilmiöt voisivat olla osa laajempaa suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on levittää väärää tietoa ja hämmentää yleisöä tietyistä salaisista hallituksen toimista. Jotkut jopa väittävät, että osa nykypäivän mediahenkilöistä voisi työskennellä tiedustelupalveluille muokatakseen hienovaraisesti yleistä mielipidettä.
Colin Andrewsin, viljakuviotutkimusyhteisössä tunnetun henkilön, ympärillä on kiehtova tarina. Andrews kertoi kokemuksesta, jossa häntä lähestyi suoraan mies, joka myöhemmin paljastui CIA:n agentiksi. Tämä mies tarjosi Andrewsille huomattavan summan rahaa, jos hän tuomitsisi julkisesti viljakuviot huijaukseksi. Kun Andrews kieltäytyi, mies väitetysti ahdisteli häntä uhkaavilla puheluilla.
John Lundberg, englantilainen taiteilija ja circlemakers.org-sivuston perustaja, on kiistelty hahmo viljakuvioyhteisössä. Lundberg ja hänen ryhmänsä ovat ottaneet kunnian monien vuosien varrella löydettyjen monimutkaisten viljakuvioiden luomisesta. Robert Hulsen ja David Catonin kaltaiset viljakuviotutkijat uskovat kuitenkin, että Lundbergin ryhmä on osa mahdollisesti brittiläisen tiedustelupalvelun rahoittamaa disinformaatiokampanjaa, jonka tarkoituksena on hämmentää viljakuviotutkijoita ja peittää aidot muodot.
Mirage Men-yhteys
Mielenkiintoista on, että Lundberg on ohjannut dokumenttielokuvan nimeltä ”Mirage Men”, joka käsittelee samankaltaista aihetta. Dokumentti tarkastelee Richard Dotyn, Yhdysvaltain ilmavoimien erikoistutkintaviraston eläkkeelle jääneen erikoisagentin elämää, joka dokumentin mukaan oli yksi armeijan kampanjan arkkitehdeistä, jonka tarkoituksena oli levittää disinformaatiota UFO-yhteisön keskuudessa. Tämä yhteys saa jotkut spekuloimaan, että samanlainen strategia on käytössä myös viljakuvioporukoissa.
Vaikka viljakuvioilmiö herättää edelleen kunnioitusta ja keskustelua, totuuden erottaminen fiktiosta on edelleen haasteellista. On tärkeää suhtautua tietoon kriittisesti, koska nykypäivän mediamaisemassa on mahdollista manipuloida ja vääristää tietoa.
Viljakuvioiden tarina on varoittava tarina uskon voimasta ja manipuloinnin mahdollisuudesta. Riippumatta siitä, ovatko ne Maan ulkopuolisen älykkyyden tuotteita, hallituksen salaisia operaatioita vai pelkästään huijareiden työtä, viljakuviot kiehtovat edelleen mielikuvitustamme ja muistuttavat meitä elämämme maailman arvoituksellisesta luonteesta.
Hallituksen salainen asiakirja alkaa sanoilla ”parapsykologiaan liittyvien tapahtumien outo sarja on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana” ja päättyy hälyttävään kysymykseen siitä, että meediot olisivat tuhonneet kaupunkeja ydinpommilla niin, että ne olisivat kadonneet ajassa ja avaruudessa. Jos tämä kuulostaa scifi-juonelta, se on sitä — mutta se on myös NSA:n muistio vuodelta 1977.
Ensimmäinen NSA:n muistion esiin nostama ”tapahtuma” on CIA:n raportti, jossa mainitaan KGB:n tutkimus parapsykologian alalla. Sen mukaan KGB käytti harrastelijoita ja valtiosta riippumattomia tutkijoita keskustelemaan länsimaisten tiedemiesten kanssa. Näin KGB pystyi keräämään hyödyllistä tietoa ilman, että se joutui vahingossa vuotamaan luottamuksellisia tietoja länsimaalaisille. NSA:n muistion mukaan tämä taktiikka tuotti ”korkealaatuista länsimaista tieteellistä tietoa”.
Seuraava NSA:n muistion kuvaama tapahtuma vaikutti venäläiseltä provokaatiolta, vaikka siitä, millainen se tarkalleen ottaen oli, käytiin jonkin verran keskustelua. Kesäkuussa 1977 amerikkalainen toimittaja pidätettiin Venäjällä, koska hän oli saanut neuvostoliittolaisen parapsykologiaa käsittelevän artikkelin. Paperin väitettiin dokumentoivan ”PSI”-hiukkasia (eli psyykkisiä hiukkasia) elävän solun sisällä, mikä muka tarjosi fysikaalisen perustan parapsykologialle.
Tämä vaikutti amerikkalaisesta tiedustelupalvelusta eräänlaiselta ansaan houkuttelulta, vaikka tavoite olikin epäselvä. Jotkut arvelivat, että sillä pyrittiin herättämään radiokeskustelua, jota Neuvostoliitto voisi jäljittää saadakseen paremman käsityksen Yhdysvaltojen kiinnostuksen kohteista ja toiminnasta. Toisen teorian mukaan se oli yksinkertaisesti varoitus lännelle pysyä erossa arkaluonteisesta neuvostotutkimuksesta. Kolmas teoria oli, että se oli ”kaksoisajattelun juoni, jolla teeskenneltiin kiinnostusta kömpelöllä tavalla, jotta saisimme meidät luulemaan, että tämä oli oikeastaan vain petos, jolla länsimaita yritettiin huijata uskomaan, että kiinnostusta oli, vaikka sitä ei todellisuudessa ollut.” Vaikka tämä viimeinen teoria saattaa kuulostaa vainoharhaiselta, kieltäminen ja harhauttaminen toimivat juuri näin – ja siinä Venäjän vastavakoilu on jo pitkään kunnostautunut.
Jakso päättyi huomautukseen, jonka mukaan neuvostoliittolaisessa sotilasrahoitteisessa tutkimuslaboratoriossa oli tiettävästi demonstroitu onnistuneesti ”telekineettistä voimaa” ja että oli väitetysti löydetty uudentyyppinen energia, ”joka on ehkä jopa tärkeämpi kuin atomienergia”.
Kolmas tapahtuma oli ”joidenkin fyysikoiden ja kuuluisan evolutionistin Teilhard de Chardinin” ilmeinen väite, jonka mukaan maailmankaikkeus oli pikemminkin ”suuri ajatus” kuin ”suuri kone”. Tämän näkemyksen mukaan ”todellisuuden pohjalla oleva ’yhtenäinen kenttä’ on tietoisuus”. Muistiossa siteerattiin telekineettisiä kokeita ja esitettiin, että ”tietoisuuden keskittäminen” voisi tuottaa ”uudenlaista energiaa, joka liikuttaa tai ehkä muuttaa materiaa”.
Raportissa viitataan brittiläisiin tutkijoihin, jotka kokivat ”poltergeist-ilmiöitä” testattuaan Uri Gelleriä. Huoneesta väitetään poistuneen esineitä, joista osa ilmeisesti ilmestyi myöhemmin uudelleen. Oletettavasti tämä ei yllättänyt nimeltä mainitsemattomia tiedemiehiä, joiden mielestä ei ollut sen vaikeampaa uskoa, että esineet voivat kadota ja ilmestyä uudelleen, kuin uskoa ”havaittuihin hiukkasiin, jotka syntyvät energiasta ja liukenevat tai katoavat takaisin energiaksi”.
Näistä lähtökohdista lähdettiin liikkeelle kahdenlaisista telekineettisistä aseista: telekineettisestä aikapommista ja psyykkistä ydinpommia vastaavasta aseesta, joka voisi siirtää koko kaupungin ajassa ja avaruudessa.
Ensimmäisessä tapauksessa komento- ja valvontahenkilöstön jäsen kidnapattiin ja hänelle aiheutettiin trauma, jonka avulla hänet voitiin ”ohjelmoida kehittämään telekineettisiä vaikutuksia työstressin aikana”. Teorian mukaan hätätilanteen sattuessa ja upseerin joutuessa stressin kohteeksi esineet alkaisivat liikkua ja kadota itsenäisesti, ”ja yhteydenpito tulisi mahdottomaksi”.
Toinen hypoteettinen ase oli vielä monimutkaisempi ja mahdollisesti pelottavampi. Dokumentti siteerasi ennustusta ”massiivisesta muutoksesta, joka muuttaa maailmamme suuntaa, aikaa, avaruutta ja energia-aines-suhdetta”, ja siinä pohdittiin, mitä tapahtuisi, jos ryhmä meedioita kokoontuisi yhteen. Jos kymmenen ihmistä, jotka ”todistavat häiritseviä telekineettisiä ilmiöitä”, tuotaisiin samalle alueelle, aiheuttaisiko se ”ketjureaktion, joka saa aikaan sen, että suuri osa materiasta kääntää suuntaa ja vajoaa takaisin energiamereen tai siirtyy ajassa ja avaruudessa”? Muistion lopussa pohdittiin, saavuttaisiko tällainen tapahtuma ”kriittisen massan” ja vaikuttaisiko se koko kaupunkiin.
Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että ”Philadelphia-kokeen” huijaus muistuttaa pintapuolisesti NSA:n muistiinpanossa esitettyä asetta. Huijauksen eri versioiden mukaan USS Eldridge muutettiin väliaikaisesti näkymättömäksi tai siirrettiin ajan ja avaruuden halki. Tapaus on jopa listattu NSA:n verkkosivulla paranormaaleista aiheista, joista heillä ei ole tietoja. Psyykkisten kykyjen aseellistamisen mahdollisuuksista laadittiin kuitenkin muitakin asiakirjoja, joista osaan tutustutaan myöhemmin. Toistaiseksi voit lukea NSA:n muistion alta:
Kummitteleva ilmestys valokuvattiin Marble Fallsissa, Teksasissa. Se tuntuu kävelevän järviveden päällä.
Silminnäkijäraportti: Olimme yksityistilalla ottamassa valokuvia kukkuloiden ympäröimältä alueelta kun katsoimme jälkeenpäin ottamiamme kuvia ja näimme vihreänä hehkuvan esineen vedenpinnassa.
Olin ottanut muitakin kuvia ja missään muissa niistä ei näkynyt tätä esinettä.
En voi selittää mikä tämä hehkuva esine on ja toivon että te kykenisitte selvittämään mikä se on.
Voisiko se olla jotain kiinteää vai onko se vain heijastus? Veden pinnalla ympärillä näkyy varjo.
Mount Shasta, Pohjois-Kaliforniassa sijaitseva majesteettinen tulivuorenhuippu, on mysteerien, kansanperinteen ja selittämättömien ilmiöiden ympäröimä paikka. Muinaisista sivilisaatioista yliluonnollisiin olentoihin, tämä kunnioitusta herättävä vuori on kiehtonut sekä tutkimusmatkailijoiden, henkisten etsijöiden että uteliaiden mielten mielikuvitusta. Tutustu Mount Shastan arvoitukselliseen maailmaan, jossa legendat heräävät henkiin ja jossa käsittämätön saattaa olla mahdollista.
Mount Shastan legendat ovat yhtä vanhoja kuin itse aika, ja tarinat kadonneista sivilisaatioista, kuten Lemuriasta ja Atlantiksesta, ovat valloittaneet monien mieliä. Vaikka näitä muinaisia kaupunkeja on pitkään pidetty pelkkinä myytteinä, viimeaikaiset löydöt, kuten Bahamalla sijaitseva Biminin tie ja Japanin rannikon edustalla sijaitseva Yonaguni-monumentti, ovat herättäneet uudelleen kiinnostuksen niiden mahdolliseen olemassaoloon. Voisivatko näiden tarunomaisten kaupunkien jäänteet olla piilossa Mount Shastan syvyyksissä?
Mount Shasta on ollut pesäpaikka yliluonnollisille olennoille, kuten oudoille olennoille, joilla näyttää olevan kyky kävellä seinien läpi. Nämä salaperäiset olennot eivät ole ainoita arvoituksia, joita vuorella on nähty. UFO-havainnot ja tarinat ulottuvuuksienvälisistä portaaleista lisäävät tämän kiehtovan paikan tuonpuoleista viehätystä. Jotkut tutkijat ovat jopa esittäneet, että alueen epätavalliset magneettiset poikkeavuudet saattavat luoda repeämiä avaruuteen, mikä johtaa selittämättömiin katoamisiin.
Vuosien varrella Mount Shasta on ollut lukemattomien outojen katoamisten ja omituisten kohtaamisten keskipisteenä. Yksi tällainen tarina liittyy nuoreen poikaan, joka katosi jäljettömiin ja löydettiin viisi tuntia myöhemmin, ja hän kertoi omituisen kertomuksen isoäitinsä kaksoisolennosta. Toinen tarina kertoo kokeneesta patikoitsijasta Karl Landersista, joka katosi laajalle pellolle jättämättä jälkeensä mitään todisteita tai johtolankoja.
Amerikan alkuperäisheimot ovat jo kauan kunnioittaneet Mount Shastaa pyhänä paikkana, ja legendat jumalista, demoneista ja jättiläisistä ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Jotkut arvelevat, että nämä muinaiset tarinat voisivat liittyä nykypäivän ilmiöön, joka koskee Isojalka-havaintoja alueella. Näitä salaperäisiä kryptidejä on nähty Mount Shastan ympäristössä, mikä lisää entisestään alueen mainetta selittämättömien ilmiöiden keskuksena.
Mount Shasta on houkutellut henkisiä etsijöitä ja vaihtoehtoisten teorioiden kannattajia, ja se on synnyttänyt liikkeitä, kuten MINÄ OLEN -toiminta ja ontto maa -fanaatikot. Nämä ryhmät uskovat ylösnousseiden mestareiden olemassaoloon, muinaiseen viisauteen ja Maapallon sisällä asuviin kätkettyihin sivilisaatioihin. Mount Shasta toimii majakkana näille henkisille tutkimusmatkailijoille, jotka löytävät lohtua ja inspiraatiota vuoren salaperäisestä aurasta.
Runsaasti legendoja sisältävä Mount Shasta on edelleen arvoitus, joka kiehtoo ja hämmentää. Tarinat muinaisista sivilisaatioista, yliluonnollisista olennoista, selittämättömistä ilmiöistä ja hengellisistä liikkeistä kietoutuvat toisiinsa luoden kiehtovan salaperäisyyden kaleidoskoopin. Riippumatta siitä, onko näillä tarinoilla todellisuuspohjaa, yksi asia on varma: Mount Shasta on paikka, joka herättää mielikuvituksen ja kannustaa meitä kysymään jatkuvasti: ”Entä jos?”.
”Tuomionpäivän profeettana” tunnettu selvänäkijä on julkaissut sarjan ennusteita tulevalle vuodelle, mukaan lukien Venäjän ja Kiinan liitto ja maailmanlaajuiset kyberhyökkäykset.
Southamptonista kotoisin oleva Craig Hamilton-Parker väittää näkevänsä tulevaisuuteen ja työskentelevänsä meediona.
Vaimonsa Janen rinnalla työskentelevä meedio, 69, ennusti oikein pandemian, Brexitin, Donald Trumpin presidentiksi tulon ja jopa kuningatar Elisabet II:n kuoleman.
Craig julkaisi hiljattain uuden sarjan ennusteita, joiden hän odottaa toteutuvan seuraavien 12 kuukauden aikana.
Kahden tunnin mittaisella YouTube-videolla hän väitti, että Lontoo ja Eurooppa joutuvat suurten tulvien valtaan, että Australiassa alkaa uusi pandemia ja että Venäjän presidentti Vladimir Putin kuolee.
Klipin alussa Craig toteaa: ”Ennusteet täällä tulevat olemaan jotakuinkin vuodesta 2024 luultavasti noin vuoteen 2026.
Kun hän katsoo eteenpäin tuohon kolmen vuoden ajanjaksoon, hän sanoo: ”Uskon, että vuoden 2026 jälkeen näemme, että maailmassa alkaa tapahtua joitakin hyvin myönteisiä asioita, mutta siihen asti polku on mielestäni edelleen kivinen.
Craigin arvaukset eivät olleet pelkkää synkkää ja synkkää, ja hän ennusti, että samanaikaisesti hengellisyys kasvaisi ja syöpä voitaisiin parantaa.
Hän selitti: ”Tämä kaikki liittyy tekoälyyn, ja minusta tuntuu, että jotain merkittävää löydetään heti vuonna 2024”.
”Lääketieteen ja hoidon alalla on tapahtunut paljon edistystä, samoin Alzheimerin taudin alalla, mikä sopisi minulle hyvin, koska olen tulossa sinne”, hän vitsaili.
Craig, jota kutsutaan ”uudeksi Nostradamukseksi”, ennusti myös Venäjän ja Kiinan liittoa.
Hän sanoi: ”Vuonna 2015 aloin sanoa, että näen, että Venäjä ja Kiina muodostavat liittoutuman, ja näin alkaa tapahtua”. Yksi ensimmäisistä ennusteistani koskee siis tätä Venäjän ja Kiinan liittoa, joka on mielestäni tällä hetkellä hyvin tärkeä.
Craig Hamilton-Parker, joka tunnetaan ”tuomiopäivän profeettana”, ennusti vuodelle 2024 Venäjän ja Kiinan liittoa, maailmanlaajuisia verkkohyökkäyksiä ja ”monia luonnonkatastrofeja”.
”Sanoin tuolloin, että Venäjän talous kutistuisi tulevina vuosina ja se tekisi asekauppaa Kiinan kanssa, ja valitettavasti näin alkaa tapahtua, erityisesti Ukrainan sodan vuoksi.
Hän ennusti myös Venäjän presidentin Vladimir Putinin kuolemaa ja sanoi, ettei hänellä ole enää kauan aikaa.
”Vaistoan, että hänen kuolemansa on lähellä, tämä voi olla käännekohta, tämä voi olla se, mikä päättää kaiken”. [Venäjän ja Ukrainan välinen sota] tulee jatkumaan Putinin kuoleman jälkeen, mutta se on sodan kuolinisku, ja sopimus saatetaan solmia, kun hän on kuollut.
Hamilton-Parker sanoi kuitenkin, että Venäjän uudeksi presidentiksi tuleva henkilö on ”yhtä paha” ja ennustaa, että hänestä tulee ”nainen”.
Craig ennusti myös, että vuonna 2024 tulemme näkemään ”merkittävän” määrän kyberhyökkäyksiä ympäri maailmaa.
Hän sanoi: ”Näemme vakoiluohjelmia, suuri vakoiluohjelmien julkistaminen tapahtuu. Tapahtuu jotain, joka kaataa joitakin pankkijärjestelmiä.”
Craig väitti, että vuonna 2024 tapahtuu myös monia luonnonkatastrofeja eri puolilla maailmaa, kuten maanjäristys Amerikassa ja Italiassa.
Hän sanoi: ”Minusta tuntuu, että Amerikassa tapahtuu melko suuri maanjäristys, joka ulottuu koko länsirannikolle ja Meksikoon asti. En näe kaiken romahtavan… mutta minusta tuntuu, että tänä vuonna on tulossa suuri järistys.
Craig sanoi myös, että hän näkee Australiassa tapahtuvan paljon lähivuosina, kuten maastopaloja, tulvia, räjähdys Suurella valliriutalla ja uusi pandemia, joka saa alkunsa sieltä.
Hän sanoi myös, että hän näkee ”suuria tulvia”, jotka valtaavat Lontoon ja Euroopan, erityisesti Saksan. Vielä huolestuttavammin hän lisäsi, että hän näkee tsunamin iskevän Australiaan.
Hän sanoi: ”Näen, että Euroopan ja Britannian läpi on tulossa melkoinen tulva. Näen toisen tsunamin tällä kertaa, vaikka se on Tyynellämerellä, ja näin Australian rannikon kärsivän siitä.”
Hän sanoi: ”Ei vuonna 2024, mutta tulevaisuudessa näen toisen pandemian tulevan Australiasta, tämä on jonkinlainen bakteeri-infektio, maailma voittaa sen, se ei ole yhtä äärimmäinen kuin Covid.”
”Näen tulipaloja Canberran ympärillä ja tulvia Tasmanian ympärillä, ilmeisesti tämä on jo tapahtunut. Joku sanoi minulle, koska tein tämän ennusteen muutama viikko sitten, joten ehkä se on jo tapahtunut, en tiedä.”
Selvänäkijä ennusti myös Venäjän presidentin Vladimir Putinin (kuvassa) kuoleman vuonna 2024 sanoen, ettei hänellä ole enää kauan aikaa.
Vuonna 2017 hän esitti kylmäävän väitteen, jonka mukaan influenssapandemia pyyhkäisisi jossain määrittelemättömässä vaiheessa koko maailman, ja vuoteen 2020 mennessä Covid-19 levisi koko maailmaan.
Craig syventyi myös politiikkaan ja sanoi ennustavansa, että konservatiivit voittavat seuraavat vaalit Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
”Työväenpuolueen kannatus on noussut, mutta minusta tuntuu kuitenkin, että ihmiset eivät luota Keir Starmeriin, ja jos työväenpuolue voittaa, Keir ei pysy vallassa kovinkaan kauan, vaan hänet erotetaan.”
”Minusta tuntuu, että konservatiivit saavat vaivoin voiton, vaikka tämänhetkiset mielipidemittaukset sanovat täysin päinvastaista, mutta minusta tuntuu, että tässä välissä tapahtuu paljon, paljon muutoksia vallassa, uusia ihmisiä tulee mukaan, Nigel Farage ehkä tulevaisuudessa.”
Tämän kertomuksen lukijoiden on syytä huomioida seuraavaa: Virtuaalisen kokemuksen malli syntyi alun perin, kun kirjoitin UFOista ”fysikalistisesta” tai filosofisen materialistin näkökulmasta. Tämä paradigma lähtee siitä metafyysisestä oletuksesta, että massa/energia on luomisen lähde ja että mieli/tietoisuus on vain aivotoiminnan tuote.
Viime aikoina ystäväni ja kustantajani Rey Hernandezin avustuksella olen yhä enemmän pitänyt tätä fysikalistista oletusta virheellisenä. Jos tietoisuus on ensisijainen, ei massa/energia, silloin psi-välitteiset kontaktimekanismit voidaan nähdä lähempänä luomisen lähdettä (ja ”todellisempina”) kuin aistiemme rakentama konstruktio, jota kutsumme ”fyysiseksi todellisuudeksi”.
Muuttuvat metafyysiset näkemykseni ovat saaneet osansa ”simulaatiohypoteesista”, joka on saavuttanut jonkin verran suosiota tieteellisissä ammattipiireissä. Kasvava hyväksyntäni siitä, että tietoisuus on ensisijainen ja että fyysinen maailma on sen vuoksi illuusio, pakottaa minut katsomaan, että teknologiaan perustuva psi-teknologia luo ”illuusioita” fyysiseen maailmaan, joka voi hyvinkin olla myös illusorinen simuloitu todellisuus. Itämaisissa mystisissä perinteissä fyysisen maailman illusorista luonnetta kutsutaan ”Mayaksi”.
Lukuisat kertomukset John Keelin kirjassa ”Mothman Prophecies Validate the Virtual Experience Model”.
Virtuaalisen kokemuksen malli, yleiskatsaus
1. Ensimmäisen lajin virtuaalikokemus (VE-1) tai virtuaalinen havainto.
VE-1 Tyyppi a: Hologrammimainen projektio, joka voidaan valokuvata ja jonka kaikki läsnäolijat voivat nähdä.
VE-1 Tyyppi b: Visuaalinen näyttö, joka luodaan ohittamalla tavanomainen tapa, jolla havaitsemme visuaalisen aistimuksen silmien kautta. Ehdotan, että tämä tapahtuu kohdistamalla energiaa verkkokalvolle tai mahdollisesti keskittymällä takaraivokuorelle, jossa visuaalinen tieto organisoidaan havaitsemista varten. Tämäntyyppistä kohtaamista ei voi valokuvata, ja sen voivat todistaa vain ihmiset, joihin se on kohdistettu.
2. Toisenlainen virtuaalikokemus (VE-2): vahva virtuaalitodellisuuden muoto.
Tohtori Karla Turner kertoo teoksessaan Masquerade of Angels kertoo dramaattisesta kontaktikokemuksesta, jossa niin sanotut avaruusolennot loivat kokijalle moniaistisen virtuaalitodellisuuden. Neljännessä luvussa tohtori Turner kuvaa läpinäkyvää sinistä valopalloa, joka valtasi silminnäkijän tämän ollessa sängyssä. Hänen hämmästyneet ystävänsä tarkkailivat häntä, kun hän kertoi nähneensä katon katoavan, jolloin hän pystyi näkemään sen, mitä hän luuli UFOksi, joka leijui talon yllä. Muutamaa hetkeä myöhemmin, yhä sinisen pallon ympäröimänä, hän jatkoi kertomalla nähneensä kaksi avaruusolentoa, joiden väitettiin istuvan hänen sänkynsä reunalla. Muut silminnäkijät, jotka seisoivat pallon ulkopuolella, eivät kertoneet nähneensä ufoa eivätkä olentoja. [16]
3. Kolmannen lajin virtuaalinen kokemus (VE-3)
Tätä kolmatta modaliteettia voidaan kutsua myös ”virtuaalimuistiksi”. Se on teknologisesti istutettu valemuisto, joka ei vastaa mitään aiempaa fyysistä tapahtumaa. Muistot ovat niin eläviä ja tunnevoimaisia, että kokija on usein vakuuttunut siitä, että muistot heijastavat todellisia fyysisiä tapahtumia. Vuonna 1999 julkaistussa teoksessa The Abduction Enigma kirjoittajat Estes, Cone ja Randle käsittelevät ”valkokangasmuistoja”. Avaruusolentoteoreetikot ovat esittäneet, että kokijoiden mieleen istutetaan valkomuistoja keinona estää tarkat muistot läheisistä kohtaamisista. The Abduction Enigma -kirjan kirjoittajat esittävät, että jos valemuistot ovat mahdollisia, mikseivät muistot joistakin läheisistä kohtaamisista, kuten kolmannen asteen läheisistä kohtaamisista (CE-3) ja neljännen asteen läheisistä kohtaamisista (CE-4, joita kutsutaan myös sieppauksiksi), voisi olla myös vääriä muistoja. [17] Kun ehdotan tätä teoriaa, en väitä, että kaikki havainnot ja muunlaiset vuorovaikutustilanteet avaruusolentojen älykkyysosamäärän kanssa olisivat harhakuvia. Väitän, että kontaktiin liittyy sekä fyysisiä että illusorisia kontaktikokemuksia, jotka ovat todennäköisesti olemassa rinnakkain. Kysymys ei ole jommastakummasta. Kyse on molemmista!
John Keelin klassikkoteoksessa Operation Trojan Horse (vuoden 1996 painos) hän kuvaa taitavasti tätä dilemmaa.
“UFO-luettelomme sisältää nyt lentäviä kuutioita, kolmioita, kuusikulmioita, donitseja, palloja, jättimäisiä metallihyönteisiä muistuttavia esineitä ja läpinäkyviä lentäviä meduusoja. Meillä on ufoja, joissa on pyörät, siivet, antennit, teräväkupolit, litteät kupolit tai ei lainkaan kuplia. Meillä on esineitä spektrin kaikista väreistä… Meillä on pyörättömiä autoja, jotka kruisailevat pitkin autioita sivuteitä muutaman sentin korkeudella maanpinnasta. Ja meillä on merkitsemättömiä lentokoneita ja tunnistamattomia helikoptereita ja suihkukoneita, jotka lentelevät läppävyöhykkeillä. Meillä on melkein kaikkea paitsi perus liukuhihnamallia, joka on esiintynyt johdonmukaisesti monina vuosina ja monissa paikoissa.
Toisin sanoen meillä on tuhansia ja taas tuhansia UFO-havaintoja, jotka pakottavat meidät vastaamaan kahteen kysymykseen, joita emme voi hyväksyä:
Kaikki todistajat erehtyivät tai valehtelivat.
Jokin valtava tuntematon sivilisaatio pyrkii kaikin voimin — valmistaa tuhansia erityyppisiä ufoja ja lähettää ne kaikki planeetallemme.
Maailman hallitukset ovat tarttuneet ensimmäisen selityksen muunnelmiin. Maailman UFO-harrastajat ovat tarttuneet toisen selityksen muunnelmiin. UFO-harrastajat hyväksyvät toisen selityksen. Minä en hyväksy kumpaakaan.” [47]
Olen samaa mieltä John Keelin analyysistä, josta on ollut paljon apua virtuaalisen kokemuksen mallin kehittämisessä. Tämän teorian mukaan UAP:hen liittyvillä ei-inhimillisillä älykkyysolennoilla on sekä fyysistä että psyykkistä teknologiaa, jonka avulla ne voivat luoda häikäisevän määrän illuusioita, joita todistajat pitävät fyysisinä esineinä ja olentoina.
“The Mothman Propheciesin” virtuaalisen kokemuksen malli ja “mahdottomat” ilmailmiöt
John Keel kuvasi vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassaan The Mothman Prophecies outoja, siivekkäitä olentoja Länsi-Virginiassa sijaitsevan Point Pleasant -nimisen kaupungin ympärillä. Nämä oudot kohtaamiset tapahtuivat marraskuusta 1966 alkuvuoteen 1968, ja ne ajoittuivat samalla alueella tapahtuneiden ufohavaintojen aallon alle. Suuri lepakon kaltainen olento nähtiin toistuvasti. Sen kuvailtiin olevan yli kaksimetrinen, ihmisen muotoinen ja sillä oli valtavat siivet. Yksi sen silmiinpistävimmistä piirteistä olivat hirviön silmät. Ne olivat suuret, kirkkaanpunaiset ja pelottavat. Sen kerrottiin pystyvän tekemään asioita, joihin yksikään lentävä nisäkäs tai lintu ei pysty. Kuten useissa raporteissa kuvataan, Mothman pystyi nousemaan suoraan ilmaan ja lentämään yli 80 mailia tunnissa, molemmissa tapauksissa ilman siipien räpyttelyä!
Sen jälkeen kun Point Pleasant Silver Bridge -silta romahti 15. joulukuuta 1967 ja tappoi lukuisia ihmisiä, Mothman-havaintoraportit loppuivat. Yli sata aikuista kertoi nähneensä olennon. John Keelin pitkään haastattelemien lukuisien silminnäkijöiden todistukset viittaavat vahvasti näiden kohtaamisten näennäisluonteeseen.50 Arvioni on, että sitä, mitä nämä silminnäkijät näkivät, voitaisiin kutsua ”IAP:ksi”, mahdottomiksi ilmailmiöiksi. Sellaisenaan heidän havaintonsa tukevat virtuaalisen kokemuksen mallin VE-1:tä (Virtual Experience of the First Kind) kontaktimekanismina. (Seuraava tapaus on esimerkki.
Kaksi avioparia olivat ensimmäisiä Mothmanin nähneitä
Marraskuun 15. päivän iltana 1966 kello 23.30 kaksi Point Pleasantista kotoisin olevaa nuorta pariskuntaa, Scarberryt ja Mallettesit, ajelivat autioilla sivuteillä toisen maailmansodan aikaisen TNT:n ampumatarvikekompleksin hylätyllä alueella. He järkyttyivät nähdessään kaksi kirkkaanpunaista ympyrää. Kahdeksantoista-vuotias Roger Scarberry pysäytti auton, ja molemmat pariskunnat huomasivat, että valot olivat osa olentoa. Rodger kuvaili sitä miehen muotoiseksi, noin 180-senttiseksi ja harmaaksi.
Kauhuissaan nuoret pariskunnat ajoivat pois niin nopeasti kuin pystyivät, mutta he näkivät hirviön jälleen tien varrella olevalla kukkulalla. Ohi kiihdyttäessään he näkivät pedon levittävän suuret lepakkomaiset siipensä ja nousevan suoraan taivaalle. Se seurasi heitä. Täysin kauhuissaan Roger painoi kaasua ja ajoi tiettävästi sata kilometriä tunnissa, mutta hirviö pysyi heidän perässään räpyttelemättä siipiään. [50]
Muita pelottavia kohtaamisia
Seuraavana yönä, 16. marraskuuta, eräs toinen ihmisryhmä näki kuulemma Mothmanin. Wamsleyn perhe ja rouva Marcella Bennett olivat matkalla ystävänsä luo. On tärkeää huomata, että heidän kohtaamisensa alkoi siitä, mitä voisi kutsua ”poikkeavaksi yölliseksi valoksi”. He huomasivat suuren punaisen valon liikkuvan taivaalla vanhan ammustehtaan yläpuolella. He kertoivat John Keelille, että se ei näyttänyt olevan lentokone. Kun ryhmä saapui määränpäähänsä, se näki yhtäkkiä olennon. Rouva Bennett kertoi, että se näytti siltä kuin se olisi ollut makuulla. Sitten se nousi hitaasti ylös ja he näkivät sen hehkuvat punaiset silmät. Olento näytti päättömältä. Kun se avasi siipensä selkänsä takaa, rouva Bennet ja Wamsleyt juoksivat ystävänsä kotiin lukiten oven. He kuulivat sen kävelevän kuistilla, ja sen punaiset silmät tuijottivat heitä ikkunasta.
On erittäin merkittävää, että nämä Mothman-havainnot tapahtuivat samaan aikaan, kun samalla alueella tehtiin useita UFO-havaintoja. Vain muutama tunti sen jälkeen, kun Warmsleyn perhe oli kohdannut Mothmanin, musiikinopettajana työskentelevä rouva Roy heräsi koiransa haukkumiseen kello 4.45. Hän asui Ohio-joen toisella puolella, aivan hylättyä TNT-tehdasta vastapäätä. Hän katsoi ulos keittiönsä ikkunasta ja näki suuren esineen pellolla. Sen kerrottiin leijuvan puiden latvojen korkeudella ja olevan kirkkaasti valaistu vihreillä ja punaisilla valoilla. Se poistui nopeasti eräänlaisella siksak-liikkeellä.
Edellä mainitut silminnäkijät, Scarberryt ja Mallettesit, eivät olleet ainoat ihmiset, jotka havaitsivat Mothmanin oudot lento-ominaisuudet, jotka uhmasivat elävien olentojen lentämisen lakeja. Marraskuun 25. päivänä 1966 Thomas Ury ajoi lähellä toisen maailmansodan aikaista TNT-tehdasta. Siellä hän tiettävästi havaitsi harmaanvärisen ihmisen kaltaisen hahmon. Olento seisoi pellolla. Se levitti siipensä ja nousi kuin helikopteri suoraan ilmaan. Hirviö kiihdytti hänen perässään. Uryn mukaan se pystyi pysymään hänen ajoneuvonsa vauhdissa, joka kulki yli seitsemänkymmentä mailia tunnissa. [50]
Mahdottoman suuria lintuja on raportoitu myös
Mothman ja lentävät lautaset eivät olleet ainoat poikkeavat ilmailmiöt, joita tapahtui Ohio-joen varrella Point Pleasantin lähellä Länsi-Virginiassa; myös epätavallisen suuria lintuja raportoitiin. Marraskuun 26. päivänä 1966 kahden perhe näki kahden tunnin ajan parven uskomattoman suuria lintuja. Jokainen niistä oli ”ihmisen kokoinen”. Lintujen siipien kärkiväli oli tiettävästi ”vähintään 10 jalkaa”. Silminnäkijät eivät kuulemma nähneet muiden silminnäkijöiden kuvaamia pelottavia punaisia silmiä, mutta he kertoivat lintujen päiden olleen jonkin verran punaisia. [50]
Vielä suurempi lintu nähtiin lentävän muutamaa viikkoa myöhemmin. Se näkyi aivan Point Pleasantista joen toisella puolella Gallipolisin ohiolaisella lentokentällä 4. joulukuuta 1966. Aluksi useat maassa olleet lentäjät kuvailivat sitä lentokoneen näköiseksi. Kun se lähestyi, he kuulemma tajusivat, että se oli valtava lintu, jolla oli erittäin pitkä kaula. Sen korkeudeksi arvioitiin noin 300 jalkaa. Olento lensi noin 70 mailia tunnissa. Yksi mies huusi, että se näytti esihistorialliselta eläimeltä. Mothmanin tavoin sekään ei räpyttänyt siipiään. Kirjailija John Keel huomauttaa, että Mothman soveltui aerodynaamisesti huonosti lentämiseen. Hirviö oli isoa miestä suurempi ja painoi siksi todennäköisesti yli kaksisataa kiloa. Noustakseen ilmaan ja pysyäkseen ilmassa olento olisi todennäköisesti tarvinnut enemmän kuin silminnäkijöiden kertoman kolmen metrin siipiväli. Keel esitti seuraavan vinksahtaneen kommentin,
“… suuret linnut lähtevät lentoon juoksemalla maata pitkin ja räpyttelemällä siipiään raivokkaasti. Suosikkini, Tyynenmeren vuohilintu, juoksee edestakaisin yrittäen epätoivoisesti kasvattaa lentonopeuttaan ja putoaa sitten useimmiten naamalleen… Mothman helikopterimaisine lentoonlähtöineen oli mahdoton.” [50]
Oliko Mothman elävä hengittävä fyysinen olento? Kaikki todisteet viittaavat siihen, että vastaus on ”ei”! Toisin kuin oikeat lentävät eläimet, sen havaittiin toistuvasti lentävän suurella nopeudella ja nousevan pystysuoraan ilmaan kuin helikopteri, molemmissa manöövereissä ilman siipien räpyttelyä. Paikallisen poliisin osallistumisesta huolimatta kovia todisteita, kuten eläimen jätöksiä tai jalanjälkiä, ei koskaan löydetty. Lisäksi kukaan silminnäkijöistä ei kuvannut eläinten hajuja tai outoja tuoksuja havaintopaikoilla. Mikä sitten oli hirviö? Fyysisten todisteiden puuttuminen ja sen mahdottomat lentoparametrit tukevat harhakuvitelmallista selitystä sen esiintymiselle. Minun arvioni mukaan ilmiö, jota kutsuttiin ”Mothmaniksi” oli ensimmäisen lajin virtuaalinen kokemus (VE-1).
Lentävien lautasten kohtaamiset vaikuttavat lavastetuilta tapahtumilta. Tyypillisesti havainnot kestävät lyhyen aikaa, kun ne lentävät ohi tai leijuvat hetken ja lähtevät sitten pois. Tutkijat ovat havainneet, että niiden käyttäytyminen vaikuttaa järjettömältä, eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin näyttää itseään silminnäkijöille, tai kuten tutkija Grant Cameron on kuvaillut sitä, saada meidät sanomaan ”Vau!” [51] Kuten musiikinopettaja rouva Royn havainnossa, UFOilla on usein monivärisiä valoja. Ihmetellään, mitä tarkoitusta värikkäillä visuaalisilla näytöksillä on sen lisäksi, että ne herättävät huomiomme ja ehkä ilahduttavat meitä samalla. Samalla tavalla sekä Mothman että Point Pleasantin ympäristössä esiintyneet epätavallisen suuret linnut eivät harjoittaneet mitään mielekästä toimintaa. Paitsi jos, kuten Mothmanin ja sen valtavien punasilmäisten lintujen tapauksessa, tarkoituksena oli pelotella silminnäkijöitä.
Jos nämä mahdottomat ilmailmiöt todellakin lavastetaan meitä varten, mikä voisi olla tarkoitus sillä, että sekä UFOt että Mothman ilmestyvät tietylle paikkakunnalle useiden kuukausien ajan, kuten Mothmanin profetiassa kuvataan? Loppujen lopuksi Mothman ilmestyi kuin aave tyhjästä ja katosi salaperäisesti kuin aave, jättäen jälkeensä monia kysymyksiä ja vain vähän vastauksia. Esitän lukijalle ehdotuksen, jonka mukaan ehkäpä Mothman-havaintojen ja samalla alueella havaittujen UFOjen yhdistäminen oli yritys kommunikoida ei-inhimillisen tekijän kanssa, joka oli vastuussa molemmista havainnoista. Ehdotan, että viesti, jonka mukaan molemmat ”mahdottomat” ilmailmiöt eivät ole luonteeltaan vain harhakuvitelmia, vaan ne ovat ehkä saman NHI:n aiheuttamia. Marraskuun 16. päivän 1966 kohtaamisessa rouva Bennett ja muut todistajat näkivät ensin poikkeavan yöllisen valon (Keelin mukaan yleisin UFO-tyyppi). Minuuttia myöhemmin ilmestyi Mothman pelottavine valtavine punaisine silmineen. Näiden kahden ilmiön yhdistäminen sekä massiivisissa aalloissa että yksittäisissä kohtaamisissa viittaa siihen, että sama NHI on vastuussa molemmista ja että se käyttää harhauttavaa teknologiaa varoittaakseen meitä siitä, ettemme ole yksin maailmankaikkeudessa.
Kaksi teinien joukkoa näki samanlaisia asioita, havaintojen välillä kolme vuotta
Ufojen ja Mothmanin yhdistämisen kannalta vieläkin merkittävämpi oli tapahtuma, jota John Keel kutsui ”yhdeksi ufologian klassikoista”. The Mothman Prophecies -kirjan kolmannessa luvussa hän kertoo kertomuksen, jonka hän löysi brittiläisestä Flying Saucer Review -lehdestä kesäkuulta 1972. Marraskuun 16. päivänä 1963 neljä teini-ikäistä näki poikkeavan yöllisen valon aivan kuten Bennett/Wamsleyn kohtaamisessa. Aluksi he kuulemma luulivat sitä vain hyvin kirkkaaksi tähdeksi. Sen liikkeet kiinnittivät kuitenkin heidän huomionsa. He menettivät sen hetkeksi näkyvistä, ja sitten neljä teiniä koki selittämättömästi ylivoimaista pelkoa. Luulisi, että poikkeava ”tähti” ei olisi saanut aiheuttaa tällaista reaktiota. He alkoivat juosta. Kun valo ilmestyi uudelleen, siitä oli tullut soikea, kullanvärinen esine. UFO ajoi heitä takaa. Kun he kuitenkin pysähtyivät hengähtämään, esine pysähtyi myös. John Flaxton, 17-vuotias, totesi, että hän tunsi,
“olonsa hyvin kylmäksi… Yhtäkkiä metsästä nousi pitkä, tumma hahmo ja kahlasi heitä kohti. Se oli täysin musta, eikä sillä ollut näkyvää päätä. Mervyn Hutchinson, 18, kuvaili sen näyttävän ihmisen kokoiselta lepakolta, jolla oli suuret lepakkosiivet selässään. Kaikki neljä lähtivät karkuun niin nopeasti kuin pystyivät.” [50]
Roger Scarberry oli John Keelin mukaan 18-vuotias, kun hän 15. marraskuuta 1966 hieman ennen puoltayötä ajoi nuoren morsiamensa sekä toisen pariskunnan kanssa hylättyyn ammustehtaaseen. Siellä Mothman jahtasi heitä. Kun otetaan huomioon Länsi-Virginian ja Britannian välinen aikaero, tämä tapahtuma sattui, kun Englannissa oli jo marraskuun 16. päivä, tasan kolme vuotta päivälleen sen jälkeen, kun eräs toinen ryhmä teini-ikäisiä kohtasi vuonna 1963 Mothmanin kaltaisen olennon Isossa-Britanniassa, kuten edellä on kuvattu. Ison-Britannian kohtaaminen alkoi luonnollisesti UFO-tapahtumana. Kaksi ryhmää kauhistuneita teini-ikäisiä Atlantin vastakkaisilla puolilla, joilla oli samanlaisia hirviöhavaintoja täsmälleen kolmen vuoden välein. Oliko tämäkin vain sattumaa? Minun mielestäni ei ollut! Kuvittelen, että nämä kaksi tapausta ovat eräänlainen keksijälki, joka on jätetty tutkijoille. Ne auttavat meitä kokoamaan palapelin palasia, jotka muodostavat Keelin sanoin ”paranormaalin mosaiikin”. [50]
Mielestäni NHI lavasti tarkoituksella samassa paikassa samanaikaisesti tapahtuneet hirviöhavainnot ja Point Pleasantissa tapahtuneet UAP-havainnot osoittaakseen, miten illuusioilla on tärkeä rooli kontaktidraamassa. Tämäntyyppisiä illuusioilmiöitä on todennäköisesti esiintynyt vuosisatojen, ellei jopa vuosituhansien ajan. Sekä John Keel että tohtori Jacques Vallee ovat havainneet, että kaikkina aikakausina poikkeavia ilmailmiöitä tulkitaan ajan kulttuuristen odotusten mukaisesti. Muinaisina aikoina niitä pidettiin tulisina vaunuina. 1890-luvulla ilmalaivojen kaltaisen ilmalaivahavaintoaallon aikana outojen esineiden oletettiin olevan salaa työskentelevän nerokkaan keksijän aikaansaannoksia. [52,53] Viime aikoina, kun ihmiskunta uskaltautuu avaruuteen, ne ovat olleet Maan ulkopuolisia avaruusaluksia.
Loppusanat
Nämä otteet luvusta ”A Greater Reality” osoittavat, että John Keelin tutkimus vahvistaa virtuaalisen kokemuksen mallin. Kannustan kontaktin kokeneita ja UAP-tutkijoita pohtimaan tämän teorian hyödyllisyyttä, kun he kohtaavat seuraavan haasteen. UAP:lla on kuvattu olevan satoja erilaisia kokoonpanoja. Ihmetellään, ovatko ne yksinomaan fyysisiä esineitä, jotka saattavat vaatia useita tehtaita ja korjaamoja rakentamaan ja korjaamaan valtavan erilaisia laitteistoja.
Tohtori James Lacatski, puolustusministeriön tiedustelupalvelun eläkkeellä oleva tiedemies ja toinen kirjoittaja kirjassa ”Inside the US Government Covert UFO Program: Initial Revelations” käsitteli tätä asiaa YouTube-haastattelussa, Jeremey Corbellin ”Weaponized” -ohjelman jaksossa 39. Eläkkeellä oleva tiedemies totesi, että niissä sadoissa tuhansissa tapauksissa, jotka syötettiin hallituksen salaista UFO-ohjelmaa varten rakennettuun tietokantaan, jokaisen väitetyn aluksen kuvattiin näyttävän erilaiselta. Koko, muoto, valaistusasetelmat ja muut fyysiset ominaisuudet, joita näille väitetyille esineille oli annettu, eivät olleet lainkaan yhdenmukaisia. Jos UFO-havainnot eivät ole yksinomaan fyysisten alusten havaintoja, vaan pikemminkin UFO-älyjen ja ihmisen tietoisuuden yhteisiä luomuksia, jokainen havaintotapahtuma olisi yksilöllinen todistajalle. Minun näkökulmastani juuri näin on tapahtumassa.
Sama periaate pätee myös niiden henkilöiden muistikuviin, jotka ovat kertoneet kokeneensa kolmannen ja neljännen lajin läheisiä kohtaamisia (joissa on nähty ei-inhimillisiä olentoja). Tässäkään ei näytä olevan mitään vakiomuotoista muukalaisfenotyyppiä (ulkonäköön perustuvaa luokittelua). Sen sijaan todistajat kuvaavat lyhyitä harmaita, pitkiä harmaita, pohjoismaisia tyyppejä, saalistavia rukoilijasirkan kaltaisia olentoja, energiaolentoja jne. Jopa erityisten luokkien sisällä, kuten niin sanotuissa ”harmaissa”, näemme valtavia eroja: joillakin on mantelinmuotoiset silmät, silmät ovat käärittyjä, joillakin on nenä, toisilla on viilto tai ei ole nenää jne. Monumentaalisessa 16 kirjan sarjassaan ”Humanoid Encounters the Others Amongst Us” veteraanitutkija Albert Rosales esittelee tuhansia erilaisia fenotyyppejä.
Virtuaalikokemusmallia vastustavat kaikki UFO-alakulttuurin ryhmät. Vuonna 2019 puhuin Etelä-Kaliforniassa pidetyssä MUFONin kansainvälisessä symposiumissa. Useita satoja kuulijoita käsittänyt yleisö kuunteli esitystäni erittäin tarkkaavaisesti, mutta kukaan ei kuitenkaan tullut puheenvuoron jälkeen keskustelemaan virtuaalikokemusmallin vaikutuksista. Epäilen, että tämä johtui ryhmän taustalla olevasta fysikalistisesta lähestymistavasta UAP:hin. Mielestäni MUFONin päämääränä on ollut tutkia havaintoraportteja ikään kuin lentävät lautaset olisivat eräänlainen tekninen ongelma. Jos monet, ehkä jopa useimmat havainnot eivät ole fyysisiä esineitä, vaan sen sijaan visuaalisia näyttöjä, jotka edustavat ”ajatusmuotoja”, suuri osa heidän tutkimuksistaan viimeisen puolen vuosisadan aikana on ollut harhaanjohtavia. Tämä johtuu siitä, että he ovat enimmäkseen jättäneet huomiotta länsimaisen fysikalistisen tieteen haasteeseen liittyvät tietoisuusnäkökohdat.
Jopa kontaktiaktivistien keskuudessa, jotka järjestävät niin sanottuja kontaktitapahtumia ihmisten aloitteesta (Human Initiated Contact Events, HICE) eli CE5-tapahtumia, esiintyy runsaasti fysikalistisia tulkintoja kohtaamisista. Romanttinen tavoite ”ET-alusten laskeutumisista ja nousuista alukseen” on mahdoton, jos lentävät lautaset eivät ole aineellisia esineitä, joita fyysiset olennot ohjaavat.
Lukeaksesi “Report from the Contact Underground: The Consciousness Connection, Human Initiated Contact and the Virtual Experience Model”, klikkaa seuraavaa linkkiä:
Kehittelen VEM:iä käsittelemällä perinteisiä tiibetiläisiä ”tulpia”. Näitä pidetään holografisten projektioiden sijaan fyysisinä esineinä ja olentoina.
Amerikkalaisfyysikko Andrija Puharichin työ meedio Uri Gellerin kanssa on hieno esimerkki “virtuaalimuistista”, kolmannen asteen virtuaalikokemuksesta.
Kolmen aikaan yöllä Irlannin aikaa huhtikuun 8. päivänä 2017 Pohjois-Dublinissa kuvannut tubettaja Crrow777 havaitsi aallon, joka kulkee Jupiterin yli. Hän on havainnut tällaisia aaltoja myös Kuun yllä.
Crrow777 sanoo: ”Näemme suihkuvesissä saman kuin veneen aallokossa. Kaksi yhteen sidottua aallokkoa, joilla ei ole itsenäistä aaltojaksoa tai siirtymää.
Molemmat aallot pysyvät lukittuneina ja identtisinä, eikä niissä ole teräviä reunoja, joita näemme niin sanotuissa kuun aalloissa, jotka eivät ole lukittuneita ja joilla kaikilla on erilaiset jaksot ja nopeudet – jopa saman kaappauksen sisällä.”
Mielenkiintoinen ja salaperäinen ilmiö avaruudessa, eikä kukaan tähän mennessä tiedä, mitä nämä aallot ovat.
Havaintopäivämäärä: 3.3.2023
Havaintopaikka: SR 87 maantie, Phoenixin ja Paysonin välillä, Arizonassa, USAssa
Rekkakuski nimeltään William Church kuvasi tämän olennon kojelautakamerallaan maaliskuun 11. päivänä 2023. Hän sanoi ajaneensa SR 87 -tietä arviolta 2:30 yöllä, kun hän näki omituisen kohteen tienposkessa. Hänen päästyään kotiin hän tarkasti kameransa nähdäkseen mitä se oli…. hänellä ei ollut aavistustakaan.
Se oli kummitusmainen, läpinäkyvä, ovaalinmuotoinen. Erittäin omituinen ja se näyttää minulle meduusalta. Monissa raporteissa on kerrottu pakettiauton kokoisista olennoista, ja yksi niistä jopa osui tuulivoimalan turbiiniin ja rikkoi sen. Tämä on harvinainen ja tärkeä video, ja se voi kertoa jotain tulevasta.
Scott C. Waring, Taiwan
Silminnäkijä kertoo:
Se vain kökötti siinä tienlaidassa minun ajaessani ohi. Tienviivat näyttävät näkyvän sen kehon läpi.
