Omituinen värikäs lintu on nähty Grand Teton -kansallispuiston webkamerassa vain pari päivää sen jälkeen kun suosittu alue lähellä Jenny-järveä Grand Tetonissa, lähellä Yellowstonen kansallispuistoa, on suljettu kansalta. Viranomaisilla on huoli laajenevista repeämistä suurissa kivimuodostelmissa.
Vaikka Yellowstonen kivimassa tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä sen Höyrylaiva-geysirien ollessa purkautunut yhdennentoista kerran maaliskuun jälkeen, ja nyt kun Grand Tetonin rakoilu laajenee, tämän värikkään myyttistä tulilintua muistuttavan linnun ilmestyminen on vähintäänkin outoa.
Tulilintu tunnetaan myös Feeniks-linnun nimellä, ja se on läsnä monissa mytologioissa eri kulttuureissa. Se kuvataan suurena, maagisena, hehkuvana lintuna jolla on majesteettinen höyhenpeite joka kiiltävästi heijastelee kirkkaan punaista, oranssia ja keltaista valoa, kuin kokko.
Tulilintu näkyy kohdassa 2.08 videolla, ja muinaisen legendan mukaan Feeniks-lintu saapuu kaukaisesta maasta, näky joka on samalla siunaus ja maailmanloppu.
Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot
Lainaus Taivaannaula-sivustolta:
Rautakyntinen tulilintu
Myyteissä esiintyy jättiläismäinen kotka tai korppi, niin sanottu vaakalintu eli kokko. Se on toisinaan ystävä, toisinaan vihollinen. Kokko auttaa Väinämöistä polttamaan kaskea iskemällä tulta, mutta toisaalta sammon ryöstössä Emäntä muuttuu kokoksi ja lähtee ajamaan sammonryöstäjiä takaa. Kokko saavuttaa veneen. Väinämöinen tai Ilmarinen hätyyttää kokkoa tulella, »iski tulda Ilman ukko, välähytti Väinämöine». Laiva palaa poroksi ja jumalat vajoavat mereen.
Tulisissa yhteyksissä esiintyvän kokon alkuperäinen merkitys lienee ollut rautakyntinen tulikotka, joka iskee salamana tulen maailmaan. Samanlaisia ukkoslinnusta kertovia uskomuksia tavataan muun muassa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta. Erään teorian mukaan juhannuskokko olisi jäänne tulilinnulle omistetuista muinaisista uhritulista. Tätä teoriaa puolustaisi se, että juhannusta on hyvin myöhäiselle ajalle asti kutsuttu Ukon eli ukkosenjumalan juhlaksi.
Kansanperinteessä kotkat ja haukat ovat suojelleet ihmisiä pahoja voimia vastaan. Keväisin lehmien selkää pyyhittiin kokon sulilla niin, etteivät niihin pystyneet kateiden katseet. Sama vaikutus oli myös korpin sulilla. Karjaa suojattiin myös naulaamalla kuolleita petolintuja karjasuojan oven päälle.
