Aihearkisto: Tiede

Tiedeartikkelit: astrofysiikka, astrobiologia, eksobiologia, jne.

Tiede

Ydinvoimalaonnettomuus pelottaa jälleen

Kommentoi

Radioaktiivinen jäte nyt tuhoutuneessa Tsernobylin ydinvoimalassa on taas puheenaiheena. Alueella lisääntyneet neutronien määrät viittaisivat siihen, että ydinreaktioita tapahtuu jälleen, joka äärimmäisessä tapauksessa voi johtaa räjähdykseen.

Suojakuori, joka peittää tuhoutunutta neljättäreaktoria Tsernobylin ydinvoimalassa.

Hiljattain Tsernobylin ydinvoimalan suljetussa kellarissa on havaittu merkkejä uraanipolttoainepartikkelien ydinreaktioista.

Lisääntynyt neutronien määrä voi viitata siihen, että alueella tapahtuu fissioreaktioita. Reaktoria tutkineet fyysikot ovat havainneet näiden hiukkasten määrien tasaista kasvua ydinvoimalan huoneessa numero 305/2.

Radioaktiivinen jäte kytee kuin “kuin kekäleet grillissä”. — Neil Hyatt, radioaktiivisen materiaalitieteen professori Sheffieldin yliopistosta selittää haastattelussa Science-lehdelle.

Asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä, että ydinjäte tulee syttymään uudelleen, mikä tulee johtamaan uuteen räjähdykseen.

”Asiassa on paljon epävarmuutta”, huomauttaa Maxim Saveliev, Ukrainan ydinturvallisuusinstituutin tiedemies. — ”Riskiä tapahtuman uusiutumisesta ei voida sulkea pois”, hän lisää.

Mahdollinen räjähdys ei olisi niin paha kuin vuonna 1986, jolloin onnettomuus aiheutti 50 ihmisen kuoleman suoraan ja useiden tuhansien muiden ihmisten kuoleman säteilyn aiheuttamien sairauksien seurauksena. Kaksi vuotta sitten ydinvoimalan reaktori peitettiin betonisarkofagilla, jonka rakentaminen maksoi $1.8 miljardia.

Neutronien esiintymiselle alueella on myös oletettu raja, kuten Science mainitsee. Vaikka suurin osa alueesta on sarkofagilla peitetty, huoneessa 305/2 on havaittu kohonneita neutronitasoja viime vuosina. Savalievin mukaan sellainen ilmiö voi jatkua vielä usean vuoden ajan ja sitten hiipua.

Tsernobylin ydinvoimalan räjähdyksen jälkeen (1986)

Ukrainan viranomaiset haluavat esitellä suunnitelman jolla pitää tilanne hallinnassa ja kehittää menetelmiä puhdistamaan voimalaa radioaktiivisesta jätteestä.

 

Artikkelin julkaissut Mysterious Times

MKULTRA
Tiede

Elektroninen mielenhallinta

Kommentoi

kirjoittanut Rixon Stewart

”Mitä enemmän me teemme tätä sinulle, sitä vähemmän sinä tunnut uskovan sitä että me teemme tämän sinulle.”
— Joseph Mengele, Auschwitzin leirilääkäri, kuuluisa vangeilla tekemistään kokeista

”Vuonna 1961 Alan H Frey tarjosi näyttöä siitä, että kuurot kykenivät aistimaan ääniä kun heitä säteilytettiin päähän matalatehoisella, pulssimoduloidulla UHF-aallolla… kyky muokata ihmisen käyttäytymistä stimuloimalla äänikorteksia… aivojen rytmin muokkaaminen ja monet muut mikroaaltojen biologiset sovellutukset ovat osoitettu toimiviksi kerta toisensa jälkeen 1950-luvulta lähtien. ” Joulukuun 19. päivänä 1994 julkaistuissa Project Pandoran sotatiedoissa lukee:

Se on se mistä unet on tehty. Sellainen fantasia jota Hitlerin, Stalinin ja Maon kaltaiset pyörittelevät mielessään. Ei ainoastaan kontrolloida vaan täysin kontrolloida jokaista elämän osa-aluetta, ei laeilla tai ulkoisilla rajoitteilla, vaan sisäpuolelta pakotettuna: kontrolli kohteen ajatuksista ja tunteista.
Täydellinen tyrannia. Se on jokaisen diktaattorin unelma ja painajainen kaikille muille, jotka arvostavat vapautta.

Implantit ja mielenhallintateknologia eivät ole pelkkää paranoidien salaliittoteoreetikoiden keksintöä, eikä tieteiskirjallisuuden sepitettä. Ne ovat todellisia: osoitettu ja todistettavissa oleva fakta ja tämän artikkelin aikeena on pyrkiä valaisemaan ilmiötä, joka on valtamediassa jäänyt suurelta osin huomiotta. Teknologia on olemassa, laitteisto on jo paikallaan, patentit ja tietotaito ja käyttöaikomus ovat karmeaa todellisuutta.

Jopa jo 1940-luvulla tehtiin tutkimusta implanttiteknologialla ja mielenhallinnalla, niinkuin Seekerin ensimmäinen numero (1) kertoo. Siitä lähtien tutkimus on jatkunut minkään julkisuuden tai median huomion sitä häiritsemättä; joten kun Oklahoma Cityn väitetty pommittaja Timothy McVeigh väitti, että Yhdysvaltain armeija oli hänet implantoinut, media tuskin kykeni pidättelemään nauruaan. Media oli sanonut, että Timothy McVeigh oli pelkkä yksittäinen äärioikeiston sekopää, jonka olkapäässä oli siru. Vai oliko hän?

Jeff Camp, joka työskenteli McVeigh’n kanssa vartijana New Yorkin osavaltiossa, kertoi Newsweekille, että pommittaja oli ”erittäin omituinen henkilö. Se oli kuin hänellä olisi ollut kaksi erillistä persoonaa.”

Todellakin. Vuonna 1992 McVeigh meni töihin Burns International Security Servicesille Buffaloon ja hänet laitettiin turvamieheksi Calspanille, Pentagonin alihankkijalle joka tekee salaista tutkimusta kehittyneillä sähköisillä aseilla. Al Salandra, Calspanin edustaja, sanoi toimittajille että McVeigh oli ”mallityöntekijä.” ”Hän oli todella erilainen”, Todd Regier, McVeigh’n työkaveri, sanoi Boston Globelle. ”Jotenkin kylmä. Hän oli kuin robotti.”

Juuri sellainen työntekijä, jota Burns International Security Servicesin kaltainen teknologiafirma, jolla on läheisiä suhteita Pentagoniin, halusi riveihinsä. Niin paljon, että hänen pomonsa olivat suunnitelleet antavan hänelle ylennyksen. Ennen kuin he kykenivät McVeigh’n ylentämään, McVeigh väitti että liittovaltion agentit olivat siruttaneet hänet mikrosirulla, mikä oli jättänyt häneen selittämättömän arven.

Persianlahden sodan veteraanimme ei kuitenkaan ollut ainoa. Viisi kuukautta Oklahoma Cityn pommituksen jälkeen San Fransiscon läheisillä moottoriteillä oli satunnaisia ammuskeluja. David Morillas ja hänen vaimonsa matkustivat moottoritietä, kun takaikkuna hajosi, ja heidän nukkuvan viisivuotiaan poikansa päälle satoi lasinsiruja. Sekunteja myöhemmin he näkivät punaisen Toyotan lähtevän hitaasti ja kääntyvän oikealle kaistalle tiellä, Morillas seurasi ja hidasti auton viereen, ja huusi avonaisesta ikkunasta: ”Näittekö mitä minun ikkunalleni tapahtui?”

”En nähnyt mitään” auton kuski vastasi, mutta Morillasin mukaan ”Hän puhui tavallaan omituisesti, mumisten. En ymmärtänyt häntä.”

Pian tämän jälkeen oli lisää ammuskeluja seuraavina viikkoina ja poliisi lopulta sai kiinni syyllisen, erään Christopher Scalleyn, samaisen punaisen Toyota-pickupin omistajan. Scalleyn mukaan hän oli saanut käskynsä ”sähkölaitteilta.” Kun häntä kuulusteltiin tästä, hän sanoi poliisille että hän oli saanut viestejä radioaalloilla ja että hän oli kuullut ”telepaattisesti ääniä ohikulkevista autoista.”

Toki Scalley on voinut olla sekaisin, tai ainakin näin meidän pitäisi ajatella. Niin omituista kuin se onkin, se mitä Scalley kertoi voi olla lähempänä totuutta kuin kukaan meistä haluaa myöntää. Fakta on, että Yhdysvaltain patenttitoimistolla on nyt kymmeniä patentteja laitteisiin, jotka kommunikoivat suoraan henkilöille ajatusten avulla. Niinkuin Seekerin ensimmäisessä numerossa (2) kerrottiin, oletetut avaruusolentojen sieppaukset ja implantit ovat olleet peitetarina teknologian kenttäkokeille, ja että armeija on kiinnittänyt tähän erityistä huomiota. Eräs raportti (3), jonka Yhdysvaltain ilmavoimat on julkaissut vuonna 1996, ehdotti eräänlaisten kybersotilaiden luomista aivoihin implantoiduilla mikrosiruilla; sellaisilla keinoilla kybersotilaat keskustelisivat tietokoneen kanssa Maata kiertävien satelliittien välityksellä, identifioisivat kohteita ja pyytäisivät ilmatukea kehittyneiltä aseilta satelliiteissa.

Tähtien Sota -elokuvassa tällainen ei olisi pistänyt silmään, mutta se että patenttitoimistossa on jo tällaisia patentteja. Näin meillä on
U.S. Patent 5,159,703 – HILJAINEN SUBLIMINAALINEN KOMMUNIKAATIOJÄRJESTELMÄ.
U.S. Patent 5,507,291 – MENETELMÄ JA SIIHEN LIITTYVÄ LAITE HENKILÖN EMOTIONAALISEN TILAN MÄÄRITTÄMISEKSI ETÄÄLTÄ.
U.S. Patent US5629678: IMPLANTOITAVA VASTAANOTIN – Laite ihmisten seuraamiseksi ja paikantamiseksi.
U.S. Patent 6,014,080 – KEHOON LAITETTAVA AKTIIVINEN JA PASSIIVINEN SEURANTALAITE.
U.S. Patent 5,868,100 – GPS:LLÄ TOIMIVA AIDATON ELÄINTEN SIJAINTITIETOJEN KONTROLLIJÄRJESTELMÄ.

Lisääkin on mutta pitää todeta, että tämä teknologia menee kahteen erilliseen kategoriaan; ensimmäinen tyyppi vaatii, että jonkinlainen implantti asennetaan jotta se toimisi. Toinen kategoria taas ei vaadi minkäänlaista käyttöliittymää vaan toimii suoraan kohteena olevaan henkilöön tai ryhmään.

US PATENT 3,951,134 – LAITE JA MENETELMÄ AIVOAALTOJEN TARKKAILEMISEKSI JA MUUTTAMISEKSI ETÄÄLTÄ — Kohteen aivoaaltoja etäältä mittaava laite ja menetelmä, jossa sähkömagneettisia eri taajuuksisia signaaleja lähetetään samanaikaisesti kohteen aivoihin, jossa signaalit interferoivat keskenään ja tuottavat aaltomuodon, jota kohteen omat aivoaallot moduloivat. Aivot lähettävät takaisin interferenssiaaltomuodon, joka kuvaa aivoaaltojen aktiivisuutta, lähettimeen jossa se demoduloidaan ja vahvistetaan. Demoduloitu aaltomuoto sitten piirretään visuaalista tarkastelua varten ja viedään tietokoneeseen jatkokäsiteltäväksi ja -analysoitavaksi. Demoduloitua aaltomuotoa voidaan käyttää myös tuottamaan kompensaatiosignaali, joka lähetetään takaisin aivoihin sähköiseen aktiviteettiin halutun muutoksen aikaansaamiseksi.

Olisi virhe olettaa, että tällainen voisi tapahtua ainoastaan Amerikassa. Fakta on, että Britannia on ollut tällaisen kehityksen eturintamassa jo jonkin aikaa. Tämä käy ilmi Marina Findlayn tarinasta. Hänen tapauksensa on mielenkiintoinen ja useasta syystä: ensinnäkin se paljastaa jotain tämän teknologian kaameita vaikutuksia, toiseksi se paljastaa sen käyttäjän järkyttävän mentaliteetin.

Marina on sanavalmis ja tehokas ympäristöasioiden aktivisti. Hänen narratiivinsa alkoi 1990-luvun puolessavälissä, kun hän sai selville skandaalin, jossa Windsorien kuningasperhe oli mukana. Marinan mukaan muinaisia metsäalueita, joita virallisesti suojeltiin, oikeasti hakattiin täysin matalaksi niin, että saataisiin puuta Windsorin linnan korjauksiin vuoden 1992 tulipalon jälkeen.

”Kuninkaalliset arkkitehdit työskentelivät metsähallituksen kanssa ja 2 tai 3 suurta metsäyhtiötä ottivat kohteekseen kaikkein pyhimmät muinaismetsät”, Marina kirjoittaa, ”ja tämän alueen suojeluinventaariota käytettiin paikallistamaan arvokkaita alueita, joiden omistajiin otettiin yhteys ja metsäyhtiöt tarjosivat heille kymmeniä tuhansia puntia.”

Marina alkoi pitää mekkalaa tästä ongelmasta, mutta hän havahtui siihen, että salaisen palvelun agentit olivat ottaneet hänet kohteekseen ja käyttivät häneen psykotronisia aseita. Tästä seurasi viikkojen, kuukausien ja lopulta vuosien mentaalinen ja fyysinen kidutus. Hän kuuli päässään kaksi ääntä: miehen ja naisen äänet, jotka sanoivat olevansa ”Windsor-jengiä” ja jotka pilkkasivat, uhkailivat ja häiritsivät häntä tunteja putkeen. Tämän lisäksi häntä ammuttiin mikroaalloilla, jotka olivat suunnattu hänen sisäelimiin, mm. hänen munasarjoihinsa.

Nykyään hän on hedelmätön.

Marinan tapaus on niin järkyttävä että se on epäuskottava; onhan valtamedia jättänyt puhumatta minkäänlaisesta mielenhallintateknologiasta, huolimatta siitä että sen olemassaolo on hyvin dokumentoitu, mikä tekee hänen väitteistään vieläkin omituisempia. Se on juuri sitä mitä he haluavat; muista tämä kun seuraavan kerran kuulet yksinäisestä sekopäätappajasta joka kuulee ääniä päässään. Tai mikset itse ota selvää mitä tapahtuu ja käy läpi artikkelilähteitä, koska valtamedia ei ainakaan tästä tule puhumaan. Niinkuin sitä sanotaan, totuus on tuolla jossain… eikä se tarkoita ”Salaisia Kansioita”.

Lähteitä:
http://www.isleofavalon.co.uk/local/h-pages/pro-freedom/free_marina.html
http://www.surfingtheapocalypse.com
Mind Control & Timothy McVeigh’s Rise from ”Robotic” Soldier to Mad Bomber
by Alex Constantine.
Timothy McVeigh was Telling the Truth, Kathy Kasten kkasten@mednet.ucla.edu
(1) From Alien Abductions Via MKULTRA to an Implanted Cyber-Situation,
Dr Helmut Lammer, The Seeker No 1
(2) Ibid.
(3) Information Operations. A New War-Fighting Capability. Air Force 2025.
Developed by the Air Force Base, Alabama, 1996.

http://www.thetruthseeker.co.uk/article.asp?ID=

 

Artikkelin julkaissut thewatcherfiles.com

Tiede

Eulerin 36 upseerin pulmalla on kvanttiratkaisu

Kommentoi

kirjoittanut Inés Urdaneta

Mikä on tämä 240 vuotta vanha pulma?

Leonhard Euler (1707 – 1783), sveitsiläinen matemaatikko ja fyysikko, tunnetaan ehkä eniten hänen kompleksilukuja kuvaavasta Eulerin yhtälöstään: eiφ + 1 = 0.

Geometric interpretation of Euler's identity, where i represents the imaginary axis of the complex plane and φ is the angle.
Eulerin yhtälön geometrinen kuvaus, jossa i on imaginääriakseli kompleksitasolla ja φ on vaihekulma.

Eulerin panos matematiikkaan on kiistämätön fysiikassa, erityisesti kvanttimekaniikassa. Nyt Eulerin pulmalle on löytynyt ratkaisu, joka todennäköisesti vaikuttaa asioihin kvanttilaskennassa ja informaatioteoriassa.

Eulerin 36 upseerin pulma on seuraavanlainen:

Valitaan kuudesta eri rykmentistä kuusi upseeria kuudella eri sotilasarvolla. Halutaan järjestää nämä yhteensä 36 upseeria paraatiin 6x6 -neliömuodostelmaan siten, että jokaisessa rivissä ja jokaisessa jonossa on edustettuna kaikki kuusi rykmenttiä ja sotilasarvoa. Siis siten, että jokaisessa rivissä ja jokaisessa jonossa olisi yksi upseeri kutakin sotilasarvoa kustakin rykmentistä. Onko tämä mahdollista?

Euler yritti vuonna 1779 järjestää upseereita pyydetyllä tavalla, mutta ei onnistunut siinä, ja arvasi lopulta tehtävän olevan mahdoton. Itseasiassa Euler otaksui vastaavanlaisen neliön muodostamisen olevan mahdotonta kaikilla muotoa 2 + 4k (k = 1, 2, 3, …), olevilla määrillä rykmenttejä ja sotilasarvoja. Hän muotoilikin siitä nk. Eulerin konjektuurin, jota ei kuitenkaan kyennyt todistamaan [6].

 

Esimerkiksi hypoteettisessa neljän ulottuvuuden tilanteessa (d=4, neljä kategoriaa ja 4 alakategoriaa), jossa kategoriat ovat esineen muoto (neliö, ympyrä, kolmio ja tähti), ja alakategoriat ovat värejä (sininen, vihreä, punainen ja keltainen), ratkaisu jossa mikään väri tai muoto ei toistu missään rivissä tai sarakkeessa, ja jossa lisäksi jokainen muoto on eri värinen, on esitetty alla:

Tämä ehto ei täyty diagonaaleilla, ja kiinnostavaa kyllä kaksi päädiagonaalia 6×6 neliöstä toistavat molemmat muodon (kaikki 4 paikkaa on neliöiden täyttämiä yhdellä päädiagonaalilla ja tähtien leikkaavalla diagonaalilla). Ja koska molemmat päädiagonaalit sisältävät samoja muotoja, värit eivät toistu diagonaalilla. Sanomme, että tämä ratkaisu johtaa ”diagonalisaatioon”.

Euler havaitsi, että sellainen järjestely oli mahdoton, kun d=6. Vasta paljon myöhemmin, vuonna 1960, tietokoneiden avulla, matemaatikot osoittivat että ratkaisu on olemassa mille tahansa kahta suuremmalle määrälle sotilasarvoja ja rykmenttejä, paitsi kuudelle.

Kuietnkin kvanttifyysikoiden ryhmä Intiasta ja Puolasta on osoittanut, että ratkaisemattoman pulman vastaavalla kvanttimaailman analogilla on analyyttinen ratkaisu. Heidän tutkimuksensa nimi on ”Thirty-six entangled officers of Euler: Quantum solution to a classically impossible problem”, joka on annettu vertaisarvioitavaksi Physical Review Lettersiin, fysiikan huippujulkaisuun.

Tämä löydös vaatii algoritmien käyttämistä, joilla on kvanttiominaisuuksia, erityisesti kvanttitilojen superpositio. Tilojen superpositio esimerkiksi tarkoittaisi tässä tapauksessa tietyn sotilasarvon ja tietyn rykmentin yhdistelmää jokaiselle upseerille. Tai geometristen muotojen ja värien tapauksessa kvanttiupseeri olisi tila, joka koostuu esimerkiksi sinisestä neliöstä ja keltaisesta tähdestä, joille on molemmille annettu painokertoimet, jotka ilmaisevat suhteellisen esiintyvyyden kullekin kategorialle. Sellaisia painokertoimia kutsutaan amplitudeiksi.

Algoritmi muodostaa mahdolliset kombinaatiot ja laskee amplitudit, kunnes algoritmi on konvergoitunut, jolloin se on näyttänyt kaikki mahdolliset yhdistelmät. Tulokset olivat hämmentäviä kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska löydetty ratkaisu käytti tiloja, jotka olivat kvanttikietoutuneet toisiinsa (eli että niitä ei voida hajottaa eri kategorioiksi), ja kvanttikietoutumisen määrä oli maksimissaan, ominaisuus joka on erittäin vaikeaa saavuttaa kvanttitiloilla. Toisin sanoen, työkalu teki mahdolliseksi löytää maksimaalisen kietoutuneita kvanttitiloja erittäin systemaattisella tavalla. Kvanttikietoutuminen on olennainen piirre kvanttilaskennassa, sillä se suojaa kvanttitiloja korruptoitumiselta. Näin maksimaalisen kvanttikietoutuneet tilat ovat paras suoja mikä kvanttitiloilla voi olla.

Toiseksi, tutkijat saivat selville, että kultainen leikkaus määrittää kaikki amplitudit, joita maksimaalisen kietoutuneessa ratkaisussa esiintyy, minkä takia tila sai nimen kultaisen maksimaalisen kietoutuneisuuden amplituditila.

”Kiinnostavaa kyllä, algoritmin tuottamien kertoimien välinen suhde oli Φ, eli 1.618…, kuuluisa kultainen leikkaus.” Daniel Garisto, Quanta Magazine

Ratkaisun/kietoutuneisuuden visualisoimiseksi Eulerin kvanttiupseereilla, me voimme tarkastella allaolevaa kuviota. Jokaisen upseerin sijainti, i:nnes rivi ja j:nnes sarake, on esitetty vastaavalla rivillä ja sarakkeella matriisissa. Upseerien sotilasarvot ja rykmentit on esitetty korttien muodossa vastaavina numeroarvoina ja maina. Jokaisen upseerin sotilasarvo on superpositiossa kahden sotilasarvon ja kahden rykmentin kanssa. Jokaisen kortin arvon kirjain vastaa siihen liittyvän elementin amplitudin suuruutta. Klassinen Eulerin pulman ratkaisu vastaisi matriisia, jossa jokaisessa matriisin alkion paikassa on vain yksi kortti.

Ratkaisun/kvanttikietoutumisen visualisointi Eulerin kvanttiupseereilla. Kuva otettu tutkielmasta.

Me havaitsemme, että matriisiin syntyy struktuureja, esimerkiksi, ässät ovat kietoutuneet kuninkaiden kanssa, koska ne esiintyvät ainoastaan kuninkaiden seurassa, kuningattaret jätkien kanssa, kympit pelkästään 9ien kanssa. Eli, ne ovat ainoastaan ja aina kietoutuneet niiden välittömään naapuriin. Lisäksi, korttien värit eivät ole kietoutuneet toisiinsa. Näin upseerit ryhmitellään yhdeksään nelielementtiseen joukkoon, joista jokaisessa on samat värit ja lukuparit.

Tämä tulos on merkittävä, sillä se tarkoittaa että ratkaisussa esiintyy maksimaalinen kietoutuminen.

Ratkaisulla on myös muita hienoja ominaisuuksia, kuten kultaisen leikkauksen esiintyminen (1,618….). Nassim Harameinin tulevassa tutkielmassa otsikolla ”Skaalainvariantti kenttien, voimien ja hiukkasten yhtenäistäminen kvanttivakuumiplasmassa” näytetään miten kultainen leikkaus syntyy myös Harameinin yleistetyssä holografisessa mallissa. Tämä työ tulee käyttöön moduulissa 8, ”Universaali skaalautuvuuden laki”, ja kun se on julkaistu, me kykenemme syventymään enemmän tämän amplitudien kultaisen leikkauksen ratkaisuun ja puhumaan lisää sen vaikutuksista.

 

Artikkelin julkaissut Resonance Science

Tiede

Harvardin professori pohtii avaruusolentoja

Kommentoi

Haastattelun päivämäärä: joulukuun 11, 2021
Haastattelupaikka: Harvardin yliopisto, USA

Professori Avi Loebia haastatellaan älykkään elämän olemassaolosta universumissa. Vastaukset ovat valaisevia. Hän sanoo, että ihmiskunta yrittää ymmärtää itsensä ulkopuolisia asioita ymmärtääkseen paremmin älykkään elämän mahdollisuutta, mutta sitä estää se seikka, että ihmiset harvoin näkevät muuta kuin oman itsensä, pääosin keskittyvät omaan itseensä. Iso kuva sivuutetaan, mutta hän on optimistinen siitä, että ihmiskunta jatkaa kehittymistään ja tiede joku päivä saa selville, että älykästä elämää on tuolla jossain.

Harvardin professorina voi olla vaikeaa tulla ulos kaapista ja sanoa, kyllä, avaruusolentoja on olemassa, mutta tässä hyvin selitetyssä haastattelussa hän jo sanoi sen kertaalleen. Hän ei halua vaarantaa asemaansa hyvämaineisessa yliopistossa. Joten kyllä, hän uskoo että ihmiselämää älykkäämpää elämää on tuolla jossain, mutta se on niin älykästä ja niin kaukana siitä mitä me voimme edes ymmärtää että sellaista on olemassa. Erittäin innostavaa itse asiassa. Olen 100-prosenttisesti samaa mieltä.

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

 

Tiede

NASA valehtelee? Kuun horisontti näkyy astronautin läpi

Kommentoi

Päivämäärä: heinäkuun 20, 1969
Tehtävä: Apollo 11
NASAn lähde: https://www.nasa.gov/mission_pages/apollo/apollo11.html

Kun katselin Apollo 11:n videota, huomasin helposti että tikkaita alaspäin kipuava astronautti oli läpinäkyvä. Tämä tarkoittaa, että Kuu ja kuumoduli oli kuvattu ensin, ja sitten astronautti oli asetettu päälle jälkeenpäin.

Astronautin astuessa alas tikkaita, näet Kuun varjon, joka tulisi olla hänen jalkansa takana. Yhtäkkiä se onkin hänen jalkansa päällä. Sama tapahtuu hänen kädelleen, jossa Kuun horisontti näkyy hänen lävitseen. Astronautin astuessa Kuun pinnalle, näet helposti Kuun horisontin näkyvän hänen rintansa läpi. Tämän ei pitäisi tapahtua. Kuitenkin on yksi selitys: video on feikattu ja astronautti on lisätty jälkeenpäin videolle.

En sano, että Apollo-tehtävät on feikattu, mutta sanon että tämä tietty Apollo 11 -video on 100-prosenttisen feikki. NASA on tarkoituksella valehdellut ja luonut oman videon ja kutsunut sitä suureksi harppaukseksi ihmiskunnalle. Suuri vale ehkäpä. Surullista, mutta totta. KAtso videoni alta niin näet totuuden, ja päätä itse.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Tiede

Voisiko ensimmäinen vieras aurinkokunnassamme olla merkki avaruusolennoista?

Kommentoi

Kirjoittanut: William Brown, Resonance Science Foundationin biofyysikko

Se oli valmiiksi sensaatiomainen tarina, tähtienvälinen kappale kurvasi aurinkokunnan läpi, se oli historiallisesti ensimmäinen ja se oli mahdollisuus oppia enemmän tähtienvälisestä tilasta ympärillämme. ‘Oumuamuan vuoden 2017 ensihavainnon jälkeen sensaatiomaisuus sen ympärillä on kasvanut, kun astrofyysikot ovat analysoineet sen anomaalista kulkureittiä ja kiihtyvyyttä, ja he alkoivat epäillä että sille ei voitaisi antaa luonnollista selitystä. Tämä tarkoittaa, että ‘Oumuamuan anomaalinen käyttäytyminen puhuu siitä, että se olisi keinotekoinen kappale, eikä luonnollisesti esiintyvä.

Huolimatta siitä, että elämää on varmasti ympäriinsä eri puolilla universumia ja että se väistämättä johtaa useiden älykkäiden sivilisaatioiden syntyyn, konservatiiviset tieteentekijät — erityisesti akatemian rajoittuneen ajattelun piirissä — ovat vihamielisiä sellaisen Maan ulkopuolisen elämän havaitsemiselle. Joten kun Harvardin huippuastronomi Avi Loeb julkaisi tulokset laskelmistaan, joista käy ilmi kappaleen mahdollisesti olevan avaruusolentojen alus, hän sai sapiskaa konservatiivisilta tiedekommentaattoreilta.

“Keinotekoista alkuperää pohdittaessa, eräs mahdollisuus on, että ‘Oumuamua purjealus, joka seilaa tähtienvälisissä avaruuksissa kehittyneen teknologian romuna”, Loeb kirjoitti kollegansa Shmuel Bialyn kanssa Astrophysical Journal Lettersissa julkaistussa tutkielmassa otsikolla “voisiko aurinkosäteilyn paine selittää ‘Oumuamuan omalaatuisen kiihtyvyyden?”

Joten huolimatta siitä, että ei ole mitään syytä miksi me emme jossain kohtaa havaitsisi toisen älykkään sivilisaation teknologista jälkeä, ja että sellaisen ehdottamisessa ei ole mitään epäloogista, kun havainnot ja laskelmat sitä tukevat, Avi Loeb sai alansa edustajilta kommentteja kuten:

”’Oumuamua ei ole älykäs avaruusalus, ja paperin kirjoittajat loukkaavat rehellistä tieteellistä tutkimusta näin edes ehdottaessaan”, kirjoittaa Paul Sutter, Ohio State Universityn astrofyysikko.

Huolimatta kriitikoiden möykkäämisestä avaruusolennot mainittaessa, vaihtoehtoiset selitykset ovat yhtä ontuvia. Esimerkiksi, jos ‘Oumuamua on jäisen komeetan kivinen pala, silloin se olisi muodostanut kaasukehän ympärilleen, joka oltaisiin havaittu sen ohittaessa Aurinko, mutta kumpaakaan ei ole havaittu.

‘Oumuamua kiihdytti sen poistuessa aurinkokunnastamme, anomaalinen nopeuden muutos jota yritettiin jälkikäteen selittää komeetasta purkautuneiksi kaasuiksi sen ohittaessaan Auringon. Kuitenkin, kuten jo mainittua, mitään kaasupurkausta ei havaittu. Joten kiihtyvyyttä ei ole selitetty. Ja jos se on metallisen asteroidin kaltainen, Loeb sanoo että se kulkee liian nopeasti ollakseen yksinkertainen kivi — laskelmat näyttävät että jokin voima työntää sitä takaapäin.

Selitys tälle voimalle voisi olla, että kappale on itse asiassa aurinkopurje — avaruusaluksen design, joka käyttää auringonsäteiden painetta luomaan etenpäin vievän voiman. On erittäin epätodennäköistä, että kappale olisi “luonnollinen” valopurje, koska valopurjeen pitää olla äärimmäisen kevyt, jotain mikä ei ole jäisten komeettojen ja metallisten asteroidien ominaisuuus. Siksi kappale on mahdollisesti Maan ulkopuolisen elämän älykkään insinööritaidon tuotos.

‘Oumuamuan kuvilla ei ollut tarpeeksi resoluutiota, jotta kappaleen muoto olisi suoraan havaittavissa. Sen muoto on päätelty anomaalisesta tummenemisesta ja kirkastumisesta, joka on omituista käytöstä jota selitettiin sanomalla, että ‘Oumuamua on pitkulainen, sikarin muotoinen kappale joka  “kierii” avaruudessa. Jos se on kuin onkin keinotekoinen purje, silloin se voi olla useita kilometreja leveä ja kuitenkin vain muutaman millimetrin paksu. Epätavallinen tummeneminen ja kirkastuminen voitaisiin sitten selittää auringon valon heijastumisella purjeesta, mikä näyttää oskilloivan tumman ja kirkkaan väliä meidän perspektiivistämme.

Lisäksi tämä selittäisi sen anomaalisen kulkuradan ja kiihtyvyyden. Onko se liian fantastista sanoa, että ensimmäinen tähtien välinen vierailija aurinkokunnassamme on avaruusalus, jonka on lähettänyt älykäs sivilisaatio tarkkailemaan tähteämme ja muita? Ymmärryksemme on vajavainen sen suhteen mitä me pidämme mahdollisena, mutta jos tämän perusteella on jokin selvää ympäristöään tarkkaileville, se on että me elämme huikeassa universumissa, joten konservatiivinen mieli sulkee pois paljon sellaista mikä on oikeasti mahdollisuuksien rajoissa.

Artikkeli: Harvard’s top astronomer says an alien ship may be among us — and he doesn’t care what his colleagues think

 

Artikkelin julkaissut Resonance Science

Tiede

Tukikohta Antarktiksella Googlen kartassa

Yksi kommentti
Havaintopäivämäärä: toukokuu 21, 2021
Havaintopaikka: Antarktis
Lähde: Google Earth
Tämä pitkulainen rakenne löytyi Google Earthin kartasta, ja se paljastaa yksityiskohtaisen rakennuskompleksin, joka on yli 66 kilometria pitkä. Rakenne on kulmikas ja sillä on sama paksuus koko matkalta.

Alueella #3 kuvakaappauksessa näen suuremman osan rakennusta, mahdollisesti päähangaarin aluksille… avaruusaluksien laskeutumispaikka. Symmetria, varjot ja muodot kaikki osoittavat avaruusolentojen tukikohtaan. Meidän tulee järjestää sinne tutkimusmatka. Tutkimusmatkan tulee sisältää maanalainen tutka siltä varalta, että rakenne on hautautunut lumen tai jään peittoon.
Scott C. Waring,  Taiwan

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily
Tiede

Dogonit ja Nommot: Afrikkalainen heimo ja vierailijat Siriukselta

Yksi kommentti

Tutkijat väittävät, että Dogonien tieto Siriuksen tähdestä on tuhansia vuosia vanha, ja uskotaan että Dogonit ovat kreikkalaisten muinaisia jälkeläisiä, jotka alunperin kolonisoivat osan Afrikkaa, joka tällä on osa Libyaa, ja sitten muuttivat lounaaseen, Malin Bandiagaran alueelle.

Kreikkalainen historioitsija Herodotos kutsui heitä Garamantiaaneiksi, ja kreikkalaisen tradition elementit ovat hyvin samanlaisia kuin Dogonien kiinnostus numeroihin. Lisäksi heidän ollessaan Libyassa, nuo kreikkalaiset maahanmuuttajat ovat saattaneet hankkia tietoa naapureiltaan, muinaisilta egyptiläisiltä.

Dogonien kansalla on läheinen suhde ympäristöön, mikä tulee esiin heidän rituaaleissaan ja perinteissään, joita UNESCO pitää parhaimmin säilyneenä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja että populaatio on säilyttänyt useita traditioita kuten festivaaleja, seremonioita ja esi-isien palvontaa.

Dogonilaisten “Maskien tanssi”

Kaikkein näyttävimpiin kuuluu Maskien tanssi, rituaali jossa on paljon kodifikaatiota, mikä Dogonilaisille symboloi maailman muodostusta, tähtijärjestelmän rakentumista ja jumalten kulttia.

Siriuksen tähtijärjestelmä

Sirius kreikan sanasta “Seirios”, joka kirjaimellisesti tarkoittaa  “kirkasta”, ja se on Koiran tähdistön päätähti ja yötaivaan paljaalle silmälle näkyvä kirkkain tähti. Se on mahdollista havaita mistä päin Maapalloa tahansa.

Siriuksen tähtijärjestelmä

Siriuksen tähtijärjestelmä on yksi Maapallon lähimmistä, noin 8.5 valovuoden päässä. Se itse asiassa koostuu kahdesta kirkkaasta tähdestä, Sirius A ja Sirius B. Sirius B on kuitenkin niin pieni verrattuna A:han, että paljas silmä havaitsee kaksoistähden yhtenä ainoana tähtenä.

Pienen Sirius B:n ensimmäisenä havaitsi amerikkalainen astronomi ja teleskoopin tekijä Alva Clar, kun hän katseli teleskoopin läpi ja näki pienen valopisteen, satatuhatta kertaa himmeämmän kuin kumppaninsa Sirius A. Tähteä ei kuitenkaan pystytty kuvaamaan ennen vuotta 1970.

Dogonien huikea astronominen tieto

Muutama vuosikymmen sitten, vuosina 1946-1950, kaksi ranskalaista antropologia, Marcel Griaule ja
Germaine Dieterlen, tutkivat neljää afrikkalaista heimoa, jotka elivät Saharan eteläpuolella.

Kaksi tiedemiestä elivät pääosin Dogonien kanssa, ja inspiroivat heimoa niin paljon, että neljä heidän pääpappiaan, nimeltään “Hogon”, paljastivat heidän kaikkein syvimmät salaisuutensa tutkijoille.

Lopulta Marcel ja Germaine saivat niin paljon kunnioitusta ja rakkautta Dogoneilta, että kun Marcel kuoli vuonna  1956, yli 250 tuhatta afrikkalaista tuolta alueelta oli kerääntynyt kunnioittamaan miehen muistoa Malissa, Afrikassa.

Piirrettyään tuntemattomia kuvioita maahan, Hogonit näyttivät salaisen tietonsa universumista, jonka he olivat perineet esi-isiltään, ja joka osoittautuisi erittäin tarkaksi muutama vuosi myöhemmin.

Heidän huomionsa kohteena oli kirkkain tähti Sirius, ja hänen kumppaninsa, valkoinen kääpiö Sirius B, jonka he tiesivät olevan näkymätön paljaalle silmälle. He olivat tietoisia myös monista muista sen ominaisuuksista.

Dogonit tiesivät, että Sirius B oli itse asiassa valkoinen väriltään ja tähtijärjestelmän pienempi komponentti. He väittivät, että vaikka se oli pienempi, se oli painavin tähti, jonka tiheys ja painovoima oli suurin. Sirius B oli tehty siis aineesta, joka oli painavampaa kuin kaikki Maapallon rauta, ja tutkijat saivat tietää, että Sirius B:n tiheys oli itse asiassa niin suuri, että yksi kuutiometri sen ainetta painaa noin 20,000 tonnia.

Sirius B:n kiertorata

He sanoivat myös, että Sirius B:llä kesti 50 vuotta kiertää kerran Sirius A:n ympäri ja että kiertorata ei ole ympyrä vaan elliptinen. He sanoivat myös, että he tiesivät jopa Sirius A:n tarkan paikan ellipsissä. Tällä tähdellä kestää 50 vuotta kierroksessa ja Dogonien kulttuurissa juhlitaan yhtä kierrosta 50 vuoden välein, yhden “tähtivuoden” kunniaksi.

Heidän tietonsa aurinkokunnasta ei ollut sekään perustietoa, he piirsivät renkaat Saturnuksen ympärille, joita on mahdotonta havaita edes kiikareilla tai teleskoopilla.

Dogonit tiesivät myös Jupiterin neljä kuuta, että planeetat kiertävät Auringon ympäri, että Maapallo on pallo ja pyörii oman akselinsa ympäri. Vieläkin hämmästyttävämpää, että he tiesivät oman galaksimme, Linnunradan, olevan spiraalinmuotoinen, fakta jota tuon aikaiset astronomit eivät edes tienneet.

Avaruusolentojen tietoa

Dogonit uskovat, että heidän tietonsa ei ole peräisin tästä maailmasta. Heidän primitiivisen legendan mukaan, joka on useita tuhansia vuosia vanha, afrikkalaisheimon luona oltiin vierialtu, ja he saivat tietää tämän kaiken tiedon sammakkoeläinrodulta nimeltään Nommo.

Dogonien patsas, joissa Nommo kuvataan

Sen sijaan, että he olisivat pitäneet heitä jumalina tai jonkinlaisina yliluonnollisina hahmoina, Dogonien heimo pitää Nommoja Maan ulkopuolisina vierailijoina Siriuksen tähtijärjestelmästä.

Dogon-uskonnon henkinen hahmo on kaksoisidentiteetti, Nommo/Nummo, johon he viittaavat “Käärmeenä”, joiden iho olisi varmastikin vihreä, mutta joka kameleontin kaltaisesti kykenee vaihtamaan väriään. Joskus Käärmeellä on kaikki sateenkaaren värit.

Nommot kuvataan sammakko-olennoiksi tai “veden väeksi”.

Dogonien luolamaalaus

Vuonna 1976 tunnettu amerikkalaiskirjailija Robert Temple kirjoitti kirjan nimeltä “The Mystery of Sirius”, jossa hän esitti että Dogoneilla on erittäin tarkkaa kosmologista tietoa, joka nykypäivänä on vahvistettu, kiitos astronomian kehittymisen.

Hän kirjassaan kertoo, että Nommot ovat vierailijoita Siriukselta, jotka ovat antaneet Dogoneille astronomista tietoa. “Mistä muuten kaikki Dogonien heimon astronominen tieto olisi tullut?”, Temple kysyy.

 

Artikkelin julkaissut Alienigenas do Passado

Tiede

NASA palkkasi 24 teologia pohtimaan ensikontaktia

Kommentoi

Maan ja taivaan välillä, minne mahtuvat avaruusolennot?

Se on kysymys johon NASA toivoo saavansa vastauksen Center for Theological Inquiryn (CTI) teologien avulla Princetonissa, New Jerseyssa. He ovat laittaneet pystyyn projektin, jonka avulla toivovat saavansa vastauksen siihen miten ihmiset reagoivat uutisiin älykkään elämän olemassaolosta muilla planeetoilla.

Cambridgen yliopiston uskontojen tutkija, pastori tri. Andrew Davison, jolla on myös biokemian tohtorintutkinto Oxfordista, on yksi 24:sta teologista, jotka on otettu mukaan auttmaan projektissa, Times raportoi.

Cambridgen yliopiston Faculty of Divinity -blogissa esitetyssä lausunnossa Davison sanoo, että hänen tutkimuksensa tähän mennessä on jo nähnyt “miten suosittu teologian ja astrobiologian aihe on ollut julkisuudessa” viimeisten 150 vuoden ajan.

Davisonin julkaisussa oleva kirja “Astrobiology and Christian Doctrine” tulee ulos vuonna 20221. Timesin mukaan siinä käsitellään osittain CTI:n ja NASAn ekumeenista tarkastelua, jossa teologit odottavat vastaavansa “kaikkein merkittävimpään kysymykseen” siitä “onko universumissa ollut monia [Kristuksen] inkarnaatioita”, hän kertoo blogipostauksessa.

Rev Dr Andrew Davison.
Pastori tri. Andrew Davison on myös biokemian tohtori Oxfordista.
Kuva: University of Cambridge Corpus Christi College

Tämä on viimeisin yhdysvaltalaisen avaruusjärjestön ja uskonnollisen instituutin välinen projekti. Vuonna 2014 NASA antoi CTI:lle $1.1 miljoonan apurahan, jolla tutkia uskovaisten intressejä ja avoimuutta tiedettä kohtaan heidän Societal Implications of Astrobiology -tutkimuksessa.

Tutkimukset ovat näyttäneet kytköksiä uskonnollisuuden ja Maan ulkopuolisen älyn olemassaoloon uskomisen välillä. Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa saatiin selville, että ihmiset, joilla on vahva halu etsiä merkitystä, mutta jotka eivät halua kuulua oikein mihinkään uskontokuntaan, uskoivat todennäköisemmin avaruusolentojen olemassaoloon — mikä kertoo siitä, että usko jompaan kumpaan teoriaan saattaa olla peräisin samasta inhimillisestä taipumuksesta.

In 2014, NASA awarded the Center for Theological Inquiry at Princeton University with a $1.1 million grant to study worshippers' interest and openness to the notion of alien life, in a program of research called The Societal Implications of Astrobiology.
Vuonna 2014 NASA antoi Princetonin Center for Theological Inquirylle $1.1 miljoonan apurahan Maan ulkopuolisen elämän tutkimukseen uskovaisten intressien ja avoimuuden näkökulmasta ohjelmassa nimeltä Societal Implications of Astrobiology. kuva: AP

NASAn tuella CTI:n johtaja Will Storrar sanoo, että he toivovat näkevänsä “vakavaa tutkimusta jota julkaistaan kirjoissa ja tiedelehdissä” tästä aiheesta, ja että he vastavat “toiselta planeetalta löytyvän mikrobielämän aiheuttamaan syvään ihmetykseen ja mysteeriin”.

Timesin mukaan Davisonin kirja huomauttaa, että “suuri osa ihmisistä etsisi opastusta uskonnollisilta traditioilta” jos avaruusolentoja löydettäisiin, joilta he kysyisivät mitä se tarkoittaa “ihmiselämän asemalle ja arvokkuudelle”.

NASA palkkasi 24 teologia tutkimaan sitä miten ihmiset reagoivat uutisiin elämän löytymisestä ulkoavaruudesta.
kuva: Xinhua News Agency/Getty Images

“[Maan ulkopuolisen elämän] löytyminen voi tapahtua hamassa tulevaisuudessa tai ei koskaan, mutta jos ja kun se tapahtuu, olisi hyödyllistä olla pohtinut tämän löydöksen merkityksiä etukäteen”, Davison kirjoittaa.

Artikkelin julkaissut New York Post
EU for UAP
Tiede

Valléen, Nolanin ym. tutkimus epätavallisten aineiden analyysista julkaistu

Kommentoi

Kirjoittanut Keith Basterfield

Vertaisarvioitu artikkeli

Julkaisu ”Progress in Aerospace Sciences” on ”…vain kutsun saaneiden kirjoittajien julkaisu, jonka tarkoitus on herättää laajalti kiinnostusta ja olla käyttökelpoinen monille ilmailutieteiden ja niiden sovellusten tutkimuksessa mukana oleville instituutioille, teollisuuden toimijoille ja yliopistoille”.

Vuosikerta 128, tammikuu 2022 sisältää artikkelin kirjoittajilta Garry P. Nolan, Jacques F. Vallee, Sizun Jiang ja Larry G. Lemke. Sen otsikko on ”Improved instrumental techniques including isotopic analysis, applicable to the characterization of unusual materials with potential relevance to aerospace forensics”. Artikkeli on ollut saatavilla joulukuun 9. päivästä 2021 lähtien. Monet kiitokset Jonathan Daviesille, joka toi artikkelin tietooni.

Sisältö

Johdannossa sanotaan, että tunnistamattoman materiaalin tarkka määritys on ongelma useilla aloilla, esim. lääketieteessä, avaruuden tutkimuksessa ja sotilastiedustelussa.

Ensimmäisessä osiossa käydään läpi analyyttisia prosesseja, joita tällä hetkellä on käytössä, esim. massaspektrometria ja röntgenspektroskopia. Toisessa osiossa otsikolla ”Peruslähestymistavat tunnistamattomien materiaalien määrityksen alkuvaiheessa” raportoidaan materiaalianalyysin käyttävän induktiivista plasmamassaspektrometriaa (Inductively Coupled Plasma Mass Spectrometry, ICP-MS) ja sekundääri-ionimassaspektrometriaa (Secondary Ion Mass Spectrometry, SIMS). Nämä määrittävät materiaalin atomisten komponenttien massan. Muistakin analyyttisista prosesseista puhutaan.

Iowalainen tapaustutkimus

Kolmannessa osiossa ”Tuntemattoman kentältä kerätyn materiaalin tutkiminen: Tapaustutkimus” käsittelee joulukuun 17. päivän 1977 tapausta, joka sattui Council Bluffsissa, Iowassa. Kello 19:45 CST-aikaa ”…kaksi Council Bluffsin asukasta havaitsi punaisen, valoisan massan sen pudotessa Maahan kaupungin pohjoisrajan lähelle…”

Putoamispaikalla silminnäkijät löysivät alueen ”…joka oli sulaneen metallin peitossa, joka hehkui punaisen oranssina, ja sytytti nurmikon tuleen. Poliisin ja palokunnan henkilöstö saapui paikalle 15 minuutin sisällä, ja he näkivät massan, arviolta 15-25 kg painoisen.  Tutkimus tapauksesta tehtiin alkuvaiheessa kolmen selityksen pohjalta. Nämä olivat, teollinen tapaturma, lentokoneen vikaantuminen tai meteoriitti (huolimatta siitä että kraateria ei ollut). Tutkimusten jälkeen todettiin, että se ei ollut ilmakehään saapunutta avaruusromua, eikä se ollut väärennös. Huomautettiin myös, että kaksi silminnäkijää 11 todistajasta kuvasi pyöreän esineen leijailevan taivaalla, jonka reunoilla oli punaisia vilkkuvaloja.

Noudetulla materiaalilla oli kolme komponenttia, ”kiinteä metalli, laavakivi ja valkoinen tuhka laavakivessä”. Vallée tarjosi alkuperäistä materiaalia lisäkokeita varten. ”…alkuvaiheen päätelmämme olivat, että kyseessä oli näytekomponentit, jotka olivat peräisin Maasta.” Uudehko teknologia, multipleksi-ionisädekuvantaminen (Multiplexed Ion Beam Imaging, MIBI), oli käytössä mitattaessa isotooppien mahdollista valikoimaa. Tätä instrumenttia käyttäen tutkijat tulivat päätelmään, että ”kaikki isotooppisuhteet olivat samanlaisia kuin näytteissä eikä niistä käynyt ilmi tilastollisesti merkittäviä poikkeamia odotetusta Maan normaalista, poislukien 57Fe…”  Tälle poikkeamalle esitettiin perinteisempi selitys.

Spekulatiiviset johtopäätökset

Viides osio ”Spekulatiiviset johtopäätökset” sisältää seuraavan lauseen:

”Kokemuksemme Council Bluffsin tapaustutkimuksen parissa näyttävät miten vaikeaa sellainen määritys voi olla, jopa silloinkin kun näyttöä on kerätty suuret määrät minuuttien sisällä tapauksesta, ja jota tukee usean silminnäkijän todistukset ja hyvät sääolosuhteet.”

Kirjoittajat spekuloivat leijailevalla, pyöreällä esineellä, jolla oli reunoissa punaiset valot: ”Sellainen kappale on saattanut purkaa sisältään materiaalimassan, jonka muut silminnäkijät havaitsivat ja jonka poliisi keräsi talteen”. He huomauttavat, että ”Council Bluffin materiaaleissa ei ole viitteitä siitä, että se on suunniteltu insinöörityön tulos. Materiaalin ei odoteta muodostuneen luonnollisesti, eikä sen ole osoitettu olevan epätavallisen epähomogeenista”.

Kommentit

1. Loistava vertaisarvioitu tutkimus merkittävässä kansainvälisessä julkaisussa, joka esittelee aiheen laajemmalle ilmailualan yhteisölle.

2. Jotkut UAP-tutkijat saattavat vihjailla, että tutkimus ei syvenny tarpeeksi käsittelemään muita UAP-näytteitä. Kuitenkin kirjoittajat huomauttavat:

”Tavoitteena on tarjota data open source -tyylisesti niin, että muut voisivat toisintaa analyyttiset tarkastelut tai kehitellä testattavan hypoteesin siitä miksi ja miten sellaiset materiaalit ovat syntyneet tai jääneet paikalle. Monille tämä tuntuu riittämättömältä, mutta se olisi ennenaikainen johtopäätös. Council Bluffsin tapauksessa kuitenkin data on varmistettavissa… ainoastaan sen alkuperä ja materiaalin luonne (sekä ilmiö yleisesti) pysyy avoimena.”

3. Artikkelin sivulla 3 on viittaus yhteen DIRDiin (Defense Intelligence Reference Document), jonka AATIP on tuottanut, otsikolla ”Metallic Spintronics.”

4. Mainintaa on myös siitä, että kirjoittajat tekevät muiden epätavallisten materiaalien muita analyyseja.

5.  Kaiken kaikkiaan tämä on tutkimus, jota me olemme odottaneet. Toivottavasti tämä on vain yksi monesta samanlaisesta artikkelista.

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com