Brasilialaisen taivastarkkailia Tio Abadomin mukaan avaruusteleskoopit ja maanpinnan teleskoopit tarkkailevat häiritsevää taivaankappaletta. Tuntematon kappale, joka tällä hetkellä on lähellä Jupiteria ja Saturnusta, tuntuu kiihdyttävän nopeuttaan.
Sattumaa tai ei, mutta Alonzo Ent kuvasi Trentonissa, New Jerseyssä taivaan ilmiön, jonkinlaiset taivaankappaleen Auringon vieressä (jota usein kutsutaan Toiseksi Auringoksi).
Alonzo, jok on kokenut kameramies, kertoo: ”Se liikkui erittäin nopeasti, ja vaikka siihen oli vaikeaa saada kohdistusta, kykenin pitämään kuvan jonkinverran vakaana… Se kesti vain arviolta 5 minuuttia ja sitten se katosi.”
Vaikka Tio puhuukin kuuluisasta Nibirusta, voidaan miettiä voisiko kyseessä olla myös jättiläismäinen avaruusolentojen emoalus.
Onko se mitä Maassa nyt tapahtumassa suorassa yhteydessä tähän tunnistamattomaan avaruuden kappaleeseen?
Tieteentekijät tekevät tutkimuksia mahdollisista Maan ulkopuolisista sivilisaatioista.
Tutkimukseen kuuluu “teknomerkkien” etsintä, kuten ilmansaasteet, joiden ilmeneminen voisi tarkoittaa kehittyneen elämän olemassaoloa planeetalla aurinkokuntamme ulkopuolella.
RT American Natasha Sweatte raportoi yhdessä Rick Sanchezin kanssa.
NASA on ilmoittanut, ett Maalla on uusi kuu, joka kiertää meitä… sellainen ei tapahdu joka päivä. Se saapui viime vuoden lopulla, marraskuussa tai joulukuussa 2019. Tasan samoihin aikoihin kun koronavirus lähti hulluttelemaan Wuhanissa, Kiinassa. Virusta vastaan on taisteltu niin pitkään, mutta tieto siitä tuli vasta tammikuussa 2020.
Uskon tämän olevan linja-auton kokoinen kuu (NASA sanoo auton kokoinen, mutta he aina aliarvioivat kaiken) Maan kiertoradalla, joka on oikeasti avaruusolentojen luotain, jonka tehtävä on monitoroida sitä miten ihmiskunta selviää kun laboratoriovirus hyökkää ihmiskunnan kimppuun. He tarkkailevat, tallentavat kaiken ja käyttävät dataa ennustamaan tulevia reaktioitamme mahdollisiin tulevaisuuden tapahtumiin.
Päätin yrittää kontaktoida tätä luotainta Maata kiertävällä radalla. Koska se monitoroi meitä, päätin lähettää luotaimelle viestin ja ja pyytää siltä apua koronaviruksen tuhoamiseksi. Viestini on alla.
”Tervetuloa Maan kiertoradalle, avaruusolentojen luotain. Me olemme nimenneet sinut 2016 HO3, toinen nimi jolla sinua kutsutaan on 469219 Kamoʻoalewa. NASA esittää sinun olevan asteroidi, mutta me tiedämme totuuden. Olet avaruusolentojen luotain joka on lähetetty Maahan tarkkailemaan käynnissä olevaa koronavirusepidemiaa. Apuasi viruksen pysäyttämiseksi arvostettaisiin paljon. Tämä virusepidemia tappaa miljoonia ihmisiä tulevina kuukausina, ja siihen kuolee arviolta 3.4-10%. Se tulee aiheuttamaan paljon kuolemaa. Apuanne kaivataan tämän viruksen pysäyttämiseksi. Autatteko Maan ihmiskuntaa? Toistan, autatteko ihmiskuntaa pysäyttämään tämän viruksen? Oletan, että vastauksenne on KYLLÄ. Scott C. Waring-Taiwan”
Käytin sivustoa www.spacespeak.com viestin lähettämiseen. Kopioin viestin kolme kertaa ja lähetin sen kolmesti. Toistuvalla viestillä on suurempi todennäköisyys tulla havaituksi. Spacespeak käyttää radioteleskooppia lähettämään viestejä avaruuteen maksutta. Viestit kulkevat valonnopeudella ja Maan kiertoradalle pääsy kestää vain hetken. On taattua että tämä avaruusolentojen luotain kuulee viestin. Mutta todellinen kysymys on… ovatko ne täällä vain tarkkailemassa, vai tarjoamassa apua?
Milloin menneisyys kohtaa tulevaisuuden? Miten tieteellinen tieto kasvaa ja muuttuu? Juuri tunnistettu kiertoradan tyyppi kulkee eräiden tunnetuimpien muinaisten ihmisrakenteiden yllä: Gizan pyramidin, Machu Picchu, Pääsiäissaaret, Angkor Wat, Mohenjo-Daro, ja monet muut.
Kytkeytyvätkö nämä kaikki yhteen? Mitä meidän tulee tieteellisesti oppia, jotta saisimme suuremman ymmärryksen näiden nähtävyyksien sijantien välisistä yhteyksistä, ja niistä suurista muutoksista, jotka planeettamme koki 12800 vuotta sitten.
Monia kysymyksiä on vastaamatta. Tieteellinen työkalupakkimme raottaa pimeyden verhoa hieman, jotta saisimme paremman ymmärryksen siitä keitä me olemme ja minne me olemme menossa.
Tämän skeptikon seikkailuja voi seurata hänen tutkiessaan hämmästyttäviä yhteensattumia, yhteyksiä ja evidenssiä joka kytkee yhteen modernin maailmamme muinaiseen menneisyyteen.
Sakari Antero Arcturus kirjoittaa videon kuvauksessa:
Tässä videossa jaan parhaani mukaan olennaisimpia pointteja 5G -teknologiasta joita tuli esiin eräässä pienryhmän meditaatio- ja kanavointisessiossa. Kannustan asiasta puhumaan julkisesti ja ottamaan yhteyttä asioista päättäviin tahoihin.
kansalaisaloitteen aiheesta, vaikka rehellisesti epäilen kansalaisaloitteiden voimaa koska eduskunta niistä päättää kuitenkin, mutta ehkä se voi saada jotain muutosta asiaan.
Kansalaisaloitteen tarkoitus on auttaa meitä kaikkia suojelemaan lasten, nuorten ja aikuisten terveyttä, koska langattoman tiedonsiirron säteily on vakava kansanterveysuhka. Siksi pyydämme, että eduskunta ja hallitus alentavat säteilyä ja toimivat siten, että kaikille annetaan aktiivisesti tietoa riskeistä.
Kuva. Radiotaajuisen säteilyn absorboituminen (uppoaminen) päähän ja aivoihin riippuu kännykänkäyttäjän iästä ( Gandhi, Lazzi ja Furse, 1996)
Liite 1 . Kansalaisaloite. Aloite pyytää eduskuntaa ryhtymään toimiin säteilyn alentamiseksi, sillä nykyiset viitearvot 10 W/m2 (ja jopa 200 W/m2) eivät suojaa meitä, varsinkaan lapsia, sillä lapsen keho imee 2-10 kertaa enemmän säteilyä kuin aikuisen. EU:n lait vaativat, että terveyttä on suojattava. Aloitetta tukee myös kansainvälinen 5G-vetoomus EU:lle. Sen on allekirjoittanut yli 250 lääkäriä ja tutkijaa (joista yli 60 professoria) 42 maasta (EU- vetoomuksen allekirjoittajat).
Kansainvälinen 5G-Avaruusvetoomus on vuorostaan kerännyt yli 140 000 henkilön kannatuksen 190 maasta joista yli 1500 lääkäriä ja tutkijaa.
Maailman terveysjärjestön peittely tulee maapallolle hyvin kalliiksi. Englanninkielinen video (20min) antaa erittäin hyvää tietoa matkapuhelinten, WiFin ja muiden langattoman tiedonsiirron laitteiden riskeistä. Video kertoo selvästi miten rikkaan telealan korruptio on vaikuttanut myös terveysjärjestö WHO:n toimintaan.
Viitearvot eivät suojaa terveyttä! Washington State yliopiston biokemian ja peruslääketieteen emeritusprofessori Martin L Pallin laaja englanninkielinen tiedekatsaus, joka osoittaa maamme sähkömagneettisen säteilyn raja-arvojen perustuvan vääriin väitteisiin.
Allekirjoita kansalaisaloite:tästä
Kirjaudu pankkitunnuksilla tai lataa lomake, jonka allekirjoitat
Blogin lukijat ovat huomanneet, että olen käyttänyt aikaa kirjoittaen mahdollisista lääketieteellisistä vaikutuksista, joita lähikohtaamisilmiöllä voi olla. Tämä aihe on pitkään kiinnostanut minua.
Tri. Kit Greenin työhön liittyvän keskustelun myötä UAP:n aiheuttamista lääketieteellisistä loukkaantumisista, haluaisin tarkastella Kit Greeniä edeltäviä lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa on tutkittu samanlaisa aiheita, erityisesti amerikkalaisia tutkijoita Richard Charles Niemtzow ja John F. Schuessler.
Tässä postauksessa käyn läpi Niemtzow’n työtä vuosien 1975-1996 välillä, ja sitten tarkastelen samanhenkistä John F. Schuesslerin työtä samalla aikavälillä.
Richard Niemtzow
Niemtzow syntyi USA:ssa vuonna 1942 mutta kävi lääkiksen Ranskassa vuosina 1965-1976 Universite de Montpellierin Faculte de Medecinessa, Montpellierissa, Ranskassa. Tämä yhteys Ranskaan tulee uudelleen esiin myöhemmin. Hän palasi USA:n ja hänestä tuli ilmavoimien kirurgi.
Noin vuonna 1975, kun hän oli edelleen Ranskassa, hän liittyi Aerial Phenomenon Research Organisationiin (APRO) ja kirjoitti artikkelin ”Halvaantuminen ja UFOjen lähikohtaamiset.” APRO Bulletiniin [Vol. 23, No. 5, March 1975, pp 1 & 6.]
Niemtzow kirjoitti enemmän artikkeleja APRO Bulletiniin, MUFON Journaliin ja English Flying Saucer Review’n; jotkut yksinään ja jotkut John Schuesslerin kanssa.
Vuoteen 1981 mennessä, kuten Jacques Valleen päiväkirjoissa kirjoitetaan, Niemtzow oli ystävystynyt tri. Kit Greenin sekä Claude Poherin kanssa Ranskan UFO-tutkimusryhmästä, joka nimettiin GEPANiksi. Myöhemmin Niemtzow oli kirjeenvaihdossa Alain Esterlen kanssa, joka oli GEPANin seuraava johtaja.
Myöhemmin vuonna 1981 tuolloinen radiologi Niemtzow perusti Project UFOMD:n, jonka sanottiin olevan lääketieteen harjoittajien verkosto UFOihin liittyvien vammojen tutkimiseen. Hän pyysi tohtoreita jotka olivat MUFONin jäseniä liittymään Project UFOMD:n.
Toukokuussa 1982 Niemtzow, MUFON Journalin [No. 179, Jan. 1983, pp 14-16] mukaan, palkattiin USA:n armeijan lääketieteellisen osaston konsultiksi, joka käsitteli Cash-Landrum tapausta.
Vuonna 1985 Niemtzow, J Allen Hynek ja Jacques Vallee vierailivat GEPANin toimistolla Ranskassa ja tapasivat heidän tiedekuntaansa. Tuossa tapaamisessa Niemtzow esitti tutkimuksen otsikolla ”Fysiologiset ja säteilyvaikutukset erittäin valoisista tunnistamattomista lentävistä esineistä.”
MUFON Journalissa vuonna 1987 [No. 225, January 1987, p18] raportoitiin, että Project UFOMD oli tuottanut vain kaksi tapausta välillä lokakuun 1. 1981 – lokakuun 1. 1983.
Vallee päiväkirjoissaan kuvaa merkinnässä 6. joulukuuta 1987 miten Niemtzow sai puhelinsoiton ranskalaiselta everstiluutnantilta, ilmeisesti UAP:n liittyen. Puhelun aiheena oli mikroaaltojen vaikutukset ihmisten kudoksiin.
Ranskalaiset jatkoivat Niemtzow’n hännystelyä UAP-aihetta koskien, mm. ranskalaisten mikroaaltoasiantuntijoiden tiimi vieraili hänen luonaan USA:ssa 1989. Vallee illallisti Jean-Jacques Velascon kanssa, joka oli GEPANin tuleva johtaja kesäkuussa 1989. Velasco vahvisti Valleelle, että jotkut ranskalaiset tiimit, jotka olivat kiinnostuneet mikroaaltoaseista, halusivat puhua Niemtzow’lle.
Heinäkuussa 1989 Niemtzow vieraili Ranskassa ja keskusteli UAP:sta ja mikroaaltojen fysiologisista vaikutuksista. Myöhemmin ranskalainen lääkäri, joka on asiantuntija ihmiskudosten säteilyvaikutuksissa, vieraili Niemtzow’n luona USA:ssa. CNES, eli Ranskan avaruusvirasto, jossa GEPAN myös sijaitsee, oli lähellä tarjota Niemtzow’lle töitä heiltä.
Myöhemmin Valleen päiväkirjoissa, eli neljännessä opuksessa, kerrotaan miten Niemtzow tutki paria abduktiotapausta, joissa yhdessä mukana oli naispuoleinen ilmavoimien majuri. Vallee lisää, että ”Richard on ollut yhteydessä amiraali Mohriin, Reaganin henkilöstöpäällikköön, joka oli kiinnostunut tällaisista tapauksista.” (merkintä 27. helmikuuta 1994.)
Vallee ei viittaa Niemtzow’n enää 28. tammikuuta 1996 jälkeen. Hänen kiinnostus aiheeseen oli lopahtanut.
Haluan selvittää miksi Niemtzow’n kiinnostus loppui niin kiinnostavaan aiheeseen. Vuonna 2016 sain selville hänen osoitteensa ja lähetin sähköpostia. Kysyin kolmea kysymystä.
1. Kerättyänne dataa vammoista, mihin johtopäätökseen tulitte?
2. Miksi lopetitte tutkimuksenne?
3. Mitkä ovat lopulliset päätelmänne UAP:sta?
Niemtzow vastasi:
”Lopetin tutkimuksen umpikujaan. Alalla ei olla edistytty juurikaan ja iso osa on pelkkää spekulaatiota.”
Kuten mainittua, Schuessler ja Niemtzow kirjoittivat yhdessä useita artikkeleita UFO-kohtaamisten terveyshaitoista, jotka ovat ilmaantuneet UFO-kirjallisuuteen 1970- ja 1980-luvuilla.
Vuodesta 1981 eteenpäin Schuessler tutki ja dokumentoi usean vuoden ajan 29. joulukuuta 1980 sattunutta tapausta, jossa Betty Cash, Vicki Landrum ja Colby Landrum olivat mukana epätavallisessa kohtaamisessa.
Lähde: Keith Basterfield
Tapaukseen liittyi lämmön tunne ja kirkas valo. Tapauksen jälkeen he raportoivat seuraavia oireita: pahoinvointi, oksentelu, ripuli, silmien kirvely ja auringonpistoksen tunne. Cash raportoi rakkuloita ihollaan. Hiustenlähtöä raportoitiin myös.
Kaksi parasta informaatiolähdettä säteilytapaukselle löytyvät Schuesslerin vuoden 1998 kirjasta ”The Cash-Landrum UFO Incident.” [Geo Graphics Printing Co.] sekä Curt Collinsin blogista ”Blue Blurry Lines.”
Vuonna 1991 MUFON muodosti lääketieteellisen komitean, ja Schuessler oli ryhmänjohtaja MUFONille. Komitean rooli oli tuoda yhteen lääketieteen tutkijoita muodostamaan toimintaprotokolla, keräämään ja arvioimaan tapausdataa, käsittelemään lääketieteellistä evidenssiä ja edistämään tiedonvaihtoa.
Vuoteen 1995 mennessä Schuesslerin katalogi ”Luettelo UFOihin liittyvistä fysiologisista vaikutuksista ihmisille” sisälsi lähes 400 tapausta. Kuten kaikki sellaiset katalogit, se oli vain kasa materiaalia eri lähteistä, eikä faktoja voitu tarkistaa oikeiksi tai jäljittää informaation alkuperäistä lähdettä. Esimerkiksi minä tarkastin Australian tapaukset katalogissa. Jotkut olivat anekdootteja, toiset taas eivät olleet lähikohtaamisia. Lisäksi jotkut lääketieteelliset vaikutukset oltiin merkitty ”abduktioksi”, joka itsessään ei ole lääketieteellinen vaikutus.
Lopputiivistelmä
UFOihin liittyvien lääketieteellisten vammojen tutkimus ulottuu ainakin vuoteen 1975, noin 45 vuotta, ja tätä työtä on jatkanut tri. Kit Greenin tutkimukset.
Tunnustus
Kiitos brittiläiselle tutkijalle Isaac Koi siitä, että hän tarjosi linkin AFUn verkkosivuille, josta Schuesslerin katalogin voi ladata.
Maapallon magneettikentät, joista planeetta on riippuvainen aurinkotuulilta suojautuakseen, näyttävät heikkenevän. Astrofyysikko Juan Soler puhuu Rick Sanchezin kanssa huolestuttavista uutisista seuraavalla videolla.
Euroopan Swarm-satelliitit ovat paljastaneet uutta dataa omituisesta ilmiöstä Maapallon magneettikentässä. Etelä-Atlantin anomalia saattaa jakautua kahtia. ”Uusi, itäinen Etelä-Atlantin anomalian minimi on ilmaantunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana”, sanoo Jürgen Matzka saksalaisesta geotieteiden tutkimuskeskuksesta. ”Viime vuosina se on kehittynyt voimakkaasti.”
Etelä-Atlantin anomalia on heikko kohta Maapallon magneettikentässä, joka on keskittynyt Etelä-Amerikan Atlantin puoleiselle alueelle. Se on löydetty vuonna 1958, ja se on kasvanut ja liikkunut vuosikymmenten aikana. Viimeisin data Swarmista näyttää heikon kohdan muodostumassa Afrikan eteläkärjen lähelle.
”Swarm-satelliitti kiertoradalla tutkii kehitystä”, sanoo Matzka.
Spaceweatherin mukaan Swarm on laukaistu marraskuussa 2013. Se on kolmen identtisen satelliitin muodostelma, jotka kiertävät Maapalloa. Niissä on magnetometrit, tähtien tarkkailulaitteet ja muita insturmentteja. Niiden avulla satelliitit voivat tehdä tarkkoja 3D-mittauksia Maapallon magneettikentästä. Mahdollinen anomalian jakautuminen on vain yksi monista löydöksistä.
Tutkijat ovat pitkään tienneet magneettikentän heikkenemisestä. Viimeisen 200 vuoden aikana magneettikenttä on globaalisti menettänyt noin 9% sen voimakkuudestaan, ja Etelä-Atlantin anomalia johtaa kehitystä.
Etelä-Atlantin anomalian heikentyessä sisempi Van Allenin vyö on vuotanut siihen, mikä on päästänyt korkeaenergisiä hiukkasia (erityisesti protoneita) 200 kilometrin päähän maanpinnasta. Tämä ei uhkaa ihmisiä maanpinnalla, mutta avaruusaluksille se aiheuttaa ongelmia.
Kun satelliitit lentävät anomalian läpi, ne altistuvat suhteellisen suurelle säteilymäärälle. Satelliittien tietokoneet saattavat buuttailla ja digitaalikamerat sekoilla varautuneiden hiukkasten vaikutuksesta. ISS:llä on erityissuojauksia tämän ongelman ratkaisemiseksi, ja Hubble-teleskooppi ei edes voi tehdä havaintoja tai mittauksia sen ollessa anomalian kohdilla.
Jos Etelä-Atlantin anomalia lopulta jakautuu kahtia, satelliittitehtävien suunnittelijat joutuvat ottamaan huomioon uuden korkean säteilyn alueen. Jakautuminen vaikuttaa enemmänkin. Se voi kuitenkin tarjota vihjeitä itse anomalian alkuperästä. Tulikuuman sulan raudan liikkeiden aiheuttamat virtaukset luovat Maan magneettikentän noin 3000 kilometriä jalkojemme alapuolella. Muutokset ”täällä ylhäällä” voivat kertoa tutkijoille siitä mitä tapahtuu ”siellä alhaalla”.
Paljastaako sulava lumi muinaisen linnakkeen Etelänapamantereella? Satelliittikuvissa näkyy luonnottomia merkkejä lumessa, jotka näyttävät kehittyneen sivilisaation aikaansaamilta.
Nämä merkit selvästi näyttävät jonkinlaiselta muinaiselta kuusikulmion muotoiselta rakenteelta, joka on mahdolisesti suuremman jääpeitteen alle hautautuneen rakennuksen katto, tai sitten kyseessä on maanalainen muinainen kaupunki. Kupoli on noin 45 metriä halkaisijaltaan, ja sen seinät ovat 8 metriä korkeat.
Kupolin ympärillä on monia keinotekoisia esineitä, rakenteita ja patsaita, mahdollisesti ihmisten tekemä sisäänkäynti maanalaiseen kaupunkiin ja armeijan tukikohdalta tai satamalta näyttävä alue kupolin edustalla. Tämä viittaisi siihen, että sotavoimat ja tiede tietävät jo tästä sijainnista, ja siellä voi olla käynnissä maanalaisen kaupungin tutkimusta.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi rakenne/kupoli paremmalla laadulla. Lainaus kirjasta ’The Lost City of Antarctica, Civilizations of the Ancient World’ kertoo:
Satelliittikuvat näyttävät todisteita laajasta paleoseenisivilisaatiosta Etelänapamantereen jään alla, jossa on myös “älykkäästi tehtyjä rakenteita.“
Jäästä saadusta isotooppikoostumuksesta voidaan määrittää paleoseeni- ja neoseeni-aikakausien aikaan tapahtuneita asioita, ja siitä käy ilmi että Etelänapamantereella on ollut olemassa kehittynyt muinainen sivilisaatio noin 55.5 miljoonaa vuotta sitten, ja se on voinut pysyä asuttuna yli 300 tuhannen vuoden ajan.
Voisiko mahdollisesti maanalaiseen kaupunkiin johtavan kupolin kuva todiste siitä, että muinainen sivilisaatio tai Maan ulkopuolinen rotu on ollut Antarktiksella miljoonia vuosia sitten?
Tähtien ja spiraalien lisäksi muinaiset ‘astronomit’ kaiversivat muita merkkejä, joiden tarkka merkitys on pysynyt mysteerinä asiantuntijoille.
Huolimatta tästä, tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että tähtien, tähtikuvioiden ja galaksien kuvat ovat selvästi näkyvillä kiven pinnalla.
Vaikka kaiverrusten tarkka ikä on vaikea sanoa, tutkijoiden mielestä kivimuodostelman ikä on noin 6000 vuotta.
Tähän mennessä asiantuntijat ovat identifioineet yli 400 kaiverrusta kiven pinnalta. Jotkut niistä ovat luonteeltaan zoomorfisia, kun toiset taas esittävät abstrakteja kuvioita ja tähtiä.
Erään hypoteesin mukaan Ingán petroglyyfit ovat poikkeuksellisen tärkeitä arkeoastronomisessa mielessä.
Symbolien todellinen merkitys on enigma.
Vuonna 1976 espanjalainen insinööri Pavía Alemany alkoi matemaattisesti tutkia arkeologista monumenttia.
Instituto of Arqueologia Brasileira julkaisi hänen tuloksensa vuonna 1986. Alemany identifioi kiven pinnalta joukon “kulhoja” sekä toisen petroglyyfin, joka on kaiverrettu Ingan seinän pystysuoraan pintaan joka muodosti “aurinkokalenterin”, jonka avulla gnomon projisoi varjonsa aamun ensimmäisten auringon säteiden aikaan.
Alemany myöhemmin jatkoi tutkimuksiaan keskittyen tallentamaan ja dokumentoimaan sarjaa symboleita, jotka havainnoija voi huomata tähdiksi, jotka näyttävät olevan keskenään ryhmässä tähtikuvioina.
Mutta nämä “kulhot” ja “tähtikuviot” kiven pinnassa ovat antaneet Pedra do Ingalle sen arkeoastronomisen merkityksensä.
Paikka jossa Ingan kivi nykyään sijaitsee on jatkuvassa vaarassa vahingoittua korjaamattomaksi vandalisoinnin takia.
Australian media on nimennyt tämän mahdollisesti meteoriksi… mutta huomaa, he sanoivat että mahdollisesti. Todennäköisemmin tämä on verhoutunut UFO, joka on luonut värittynyttä usvaa ympärilleen näyttääkseen meteorilta. Avaruusolennoilla on sääntöjä, joita pitää noudattaa jos he aikovat vierailla avaruusolentojen tukikohdissa Maapallolla. Yksi niistä on ettei salli itsensä tulla näkyville kansan silmien eteen ilman, että luodaan illuusio siitä että kyseessä on jokin muu kuin avaruusolentojen alus.
Tämä vihreä väri ei ole yksin tässä. Kun suurennan sitä, nään sateenkaaren värit, vihreä, purppura ja keltainen. Mikään meteori ei kykene tekemään sitä tällaisella täydellisyydellä. Tarkoitan, katsokaa nyt sitä. Siinä ei ole pieniä osia tai palasia irtoamassa pyrstöstä. Se palaa, mutta ei hajoa. Pyrstö on tehty palasista, jotka irtoavat, mutta jos mikään ei irtoa, mistä pyrstö silloin tulee? Se tulee aluksesta, joka koittaa näyttää meteorilta.
