Kun ihmisten ja avaruusolentojen välinen vuorovaikutus saa uusia muotoja, tulisi käyttää uudenlaisia havaintoviitekehyksiä oman ymmärryksemme laajentamiseen niistä, sekä niiden vaikutuksesta ihmisyyteen. Uusien muotojen lisäksi olemassaolevaa tutkimusta voitaisiin läpikäydä uudelleen uusien oivallusten löytämiseksi, menetelmänä muokata tiettyihin teemoihin jakautuvia olemassaolevia oletuksia, jotka mahdollisesti voisivat synnyttää uusia. Tämän tutkielman tarkoitus on kahdenlainen: tarjota rationaaliset syyt sille miksi sellaisia viitekehyksiä tulisi ottaa käyttöön ja suunnata huomiomme joihinkin eksopolitiikan mahdollisiin implikaatioihin, sekä sitten luonnostella joitain teoreettisia malleja, joita voitaisiin ottaa hyödylliseen käyttöön. Se tulee käyttämään diskurssien samanaikaisuutta, Kolmatta Tilaa ja kokijoiden narratiivin irroittamista, ja sitten käsittelemään joitain mahdollisia tästä seuraavia implikaatioita. Päätarkoituksena on luonnostella keskeiset mallit, jotka ovat osana käynnissä olevaa dynaamista prosessia avaruusolentojen ja ihmisten välillä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.
Whitley Strieberin kirjan Communion (1987) kannessa oleva piirros harmaasta avaruusolennosta on muuttunut eräänlaiseksi populaarikulttuurin ikoniseksi kuvaksi, ja avaruusolentoabduktionarratiivi julkisessa keskustelussa saa näin tunnettuja piirteitä. Tyypillisesti tähän kuuluu tunnistettavissa olevia teemoja kuten pienet tummasilmäiset olennot tulevat ja vievät pakolla alukseen, ja tekevät joitain lääketieteellisiä kokeita. Varhaisten abduktiotutkijoiden pioneerityö sellaisten yhdenmukaisuuksien selvittämisen parissa on tarjonnut korvaamattoman arvokasta näkemystä monimutkaisesta ja kiehtovasta ilmiöstä. Yhtä kaikki, pyrkimys identifioida kokemuksen todellisuus on todennäköisesti johtanut siihen, että tietyt lähestymistavat ja teemat ovat saaneet etuoikeutetun aseman, kun ollaan pyritty validoimaan sitä mikä on autenttista. Tämä käy ilmi tuoreesta UFO Matrix -lehden numerosta. Kannessa lukee ‘AVARUUSOLENTOJEN ABDUKTIOT — FAKTAA VAI FIKTIOTA?’ ja Nigel Watsonin artikkeli otsikolla ‘The Reality of The Abduction Experience’.[1] Aiheen käsittely on myös tuttua. Vaikka Watson tunnustaakin, että abduktiokokemukselle ei löydy mitään standardimallia, hän luonnostelee tyypillisinä piirteinä pidettyjä asioita: puuttuva aika, unihalvaus, lääketieteelliset kokeet, peitemuistot ja fyysiset jäljet kehossa.[2] Whitley Strieber myös näkee tämän ongelman, vaikka tunnustaakin dilemman luonteen paradoksaalisuuden. Ksäitellessään ihmisten lähettämiä kirjeitä Communion Foundationille, niistä jotka kuvasivat avaruusolentojen kohtaamiskokemuksia, hän huomauttaa:
‘Me saimme selville, että ihmiset eivät raportoineet abduktioskenaariota ja kaltoinkohtelua, johon mediassa ja UFO-julkaisuissa niin usein viitataan. Kaava jossa pienet olennot tulevat, vievät alukselle ja tekevät omituisia lääketieteellisiä kokeita tuntui olevan harvinainen. Paljon yleisempää oli, että ihmiset raportoivat paljon sekavammasta omituisuudesta. En kuitenkaan halua vähätellä niiden tekemää työtä, joiden mielestä abduktioskenaario on totta… todettakoon, että se voi olla vain yksi osa spektrillä, joka on niin laaja että sen esittäminen nykyisellään on vaikeaa luokitella täydellisesti.’ [3]
Homi K. Bhabha
Epämukava kysymys, joka meillä on vastattavanamme, on miksi tämä on sitten tapahtunut? Kaikesta huolimatta näiden teemojen asettaminen avaruusolentojen sieppauksien narratiivin alaisuuteen on epäilemättä muovannut jälkeentullutta tutkimusta. Jos Newtonin / Descartesin maailmankuva vaikuttaa länsimaisen tieteen maailmankuvissa ja niitä käytetään dominanteissa malleissa, kuten psykologiassa joka näkee unihalvauksen selittävän avaruusolentojen sieppausilmiön, silloin autenttisten teemojen ja lähestymistapojen määräävään asemaan asettaminen mahdollisesti saattaa johtaa siihen, että rakennetaan alidominantteja rakenteita, joissa matkitaan dominanttien rakenteiden käytänteitä. Homi K. Bhabha käyttää tästä termiä ‘symbolisaation rakenne’[4], ja Basil Bernstein puhuu ‘käytänteiden modaliteeteista’[5], siitä että on tarve jatkuvasti lukea asioita uusiksi ja kontekstualisoida niitä toisilla tavoilla, jotta vältettäisiin ‘fiksaatioiden’ politiikka[6]. Tämä on tärkeää mikäli aiomme sallia uusien perspektiivien tulevan pintaan.
Kantani ei ole ehdottaa, että ihmisten ja avaruusolentojen välisten vuorovaikutuksien moninaiset kertomukset eivät kävisi selväksi nykytutkimuksesta tai että pitäisin teemajakokäytäntöä problemaattisena, vaan sen sijaan, että antamalla tietyille teemoille, tai menetelmille tai analyyseille etuoikeutettu asema, sillä on potentiaali luoda se mitä Fredric Jameson kutsui “rajaamisen strategioiksi” aihepiirissä kokonaisuutena.[7] Tästä seuraa, että ehkäpä tiettyjen teemojen näkyvyys, mitä me voisimme nimittää enemmän käsitettävissä olevaksi, on osittain vastuussa Whitley Strieberin paradoksista, ja se rajaa ja varmistaa että monimutkaisemmat tai abstraktimmat teemat jäävät piiloon.
Yllä esitetyn prosessin disruptoimisen strategiana on löytää uusiaa ja (tai) moninaisempia tapoja nähdä ihmisten ja avaruusolentojen väliset vuorovaikutukset ammentamallaa useammasta tieteenalasta, joista voimme ottaa käyttöön vaihtoehtoisia näkökulmia. Aikeen ei tulisi olla nykyisten tutkimus- tai tulkintamenetelmien korvaaminen vaihtoehtoisilla malleilla, vaan sen sijaan ottaa käyttöön uusia tarkasteluviitekehyksiä, jotka antavat panoksensa eksopolitiikan aloitteelle. Eksopolitiikka on uniikissa tilassa sen integroidessa monet eri tieteenalat yhteen. Jotta varmistettaisiin sen pysyminen monitahoisena viitekehyksenä, riittävän kyvykkäänä ottamaan kantaa avaruusolentokysymykseen, sen tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön uudenlaisia teoreettisia malleja kahdesta erittäin tärkeästä syystä: ensinnäkin, jotta saataisiin laajemman kansan huomio ja kiinnostus kun pyritään lisäämään heidän tietoisuuttaan ja mobilisoimaan heitä poliittisesti aktiivisemmiksi, ja toiseksi, syventääksemme ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista (extra terrestrial hypothesis, ETH).
Kuten eksopolitiikka, kirjallisuus on saanut vaikutteita monimutkaisista sosiohistoriallisista olosuhteista. Jotkut kirjallisten tekstien ja/tai kulttuurin analyysissa tyypillisesti käytössä olevat teoriat voidaan ottaa käyttöön abduktio/kontaktihenkilöilmiön tutkimukseen tarpeellisena lähtökohtana ymmärtää ETH:ta. Kun pidetään mielessä, että kokijoiden narratiivit kommunikoidaan yhteiskunnassa suullisesti tai kirjallisesti, silloin kirjallisuuden teoriat sopivat laajalti (ja ovat yhtä valideja kuin mikä tahansa muukin) tarjoamaan läheisen tekstuaalisen analyysin kertomuksista. Lisäksi pyrin näyttämään, että niin tekemällä paljastuu hyödyllisiä oivalluksia. Kuitenkin on ensin tarpeen esittää tiivistelmä joistain keskeisistä teoreettisista malleista, joita tulemme käyttämään. Sitten näytän miten näitä voidaan sopeuttaa ja muokata viitekehyksiksi avaruusolentojen kohtaamisten narratiiveille, ja sitten soveltaa näitä malleja ja näyttää miten siitä syntyy kriittisiä oivalluksia.
Diskurssin samanaikaisuus
Poststrukturalistisesta teoriasta voidaan ottaa käyttöön hyödyllinen ‘diskurssin samanaikaisuuden’ viitekehys; Mae Gwendolyn Hendersonin ehdottama malli. Ensin kuitenkin lyhyt määritelmä termille ‘Muu’.
Jonkun ‘Muun’ käsitettä käytetään kuvaamaan henkilöä tai ryhmää, joka eroaa omasta itsestä. Se miten me määrittelemme muun on tulosta siitä miten me näemme oman itsemme, sillä nämä konstruktit riippuvat toinen toisistaan. Henderson liittää termin ‘muu(t)’ käytön kuvaamaan sekä rotua että sukupuolta, ja sitä miten ne liittyvät toinen toisiinsa, pyrkimyksenään siirtyä pois reduktiivisesta “toiseuden” paradigmasta. Näin mustat naiset, sekä naisina että mustina, ovat ‘sukupuoli-identiteetin sisäisten rotuerojen ja rotuidentiteetin sisäisten sukupuolierojen’ paikoissa, mikä mahdollistaa heidän samanaikaisesti puhua ‘sekä muiden asemasta että muille; muita edustaa valkoiset miehet, mustat miehet ja valkoiset naiset’.[8] Tässä prosessissa syntyy ‘erilaisuuden ja identifikaation suhde’.[9] Lisäksi ‘sisäinen dialogi’ ‘oman itsen moninaisten aspektien’ kanssa puhuu tästä perspektiivistä. Tämä on tärkeää, sillä sisäiset äänet paljastavat sisäistettyjä yhteiskunnallisten arvojen ja ideologioiden ‘vääristymiä’. Nämä moninaiset sisäisen ja ulkoisen kanssakäymisen äänet, jotka paljastavat erilaisuuden ja identifikaation kohtia, käyvät myös selväski kokijoiden narratiiveissa. Käytän hyväksi näitä kohtia kun sovellan Hendersonin menetelmää.
Kolmas tila
Homi K Bhabhan artikulaatio ‘Kolmannesta tilasta’ voidaan ottaa käyttöön laajentamaan Hendersonin lähestymistapaa antamaan tietoa sekä kokijoiden narratiiveista että eksopolitiikasta kokonaisuutena. Bhabha, postkolonialistinen kriitikko, hylkää idean kokonaisista tai totalisoiduista kulttuureista. Kaikki väitteet uniikista kollektiivisesta identiteetista, johon mikään muu kulttuuri ei olisi vaikuttanut, on hylättävä. Kuten Bhabha huomauttaa, ‘Kulttuurit eivät ole koskaan unitaarisia itsessään, eivätkä yksinkertaisen dualistisia Itsen ja Muun välisessä suhteessa.’ [10] Sen sijaan, tässä prosessissa, jossa kaksi tai useampi henkilö tai ryhmä on vuorovaikutuksessa ja sen pohjalta artikuloi erojaan toinen toiselleen, avautuu “välitila”, kolmas tila, ja ‘uusia merkkejä identiteetistä’ voi syntyä.[11] Tärkeää on huomata, että tämä kohta disruptoi polariteetin tai vastakkainasettelun käsitteen.[12] Polariteetin käsite on länsimaisten filosofisten viitekehysten lähtökohta ja John Mack sanoo, että eri aloilla on ‘dualistinen näkemys’ psyykestä tai itsestä ja muista.[13] Kaksinaisuus on konstrukti, joka ei kuitenkaan riittävästi kerro ETH:n kompleksisuuksista. Sen sijaan Bhabha esittää, että ‘se on merkityksen tuottamista’ joka kutsuu ‘Minua’ ja ‘Sinua’ (tai itseä ja muita) ‘mobilisoitumaan… Kolmanteen tilaan’. Tämä kolmas tila, hybridimuoto, edistaa sekä ympäröivän kielen olosuhteita ja sitä mitä vihjaillaan ja tulkitaan viestittäessä. Lisäksi ‘merkityksen ja referenssin struktuuri’ on tiedostamaton ja ambivalentti prosessi.[14] Kuitenkin hybridimallia ei tulisi pitää suorasukaisena ‘uusien ja vanhojen elementtien’ sekoituksena[15], jossa kaksi päällepäin erilaista muotoa sovitetaan yhteen ‘jossain suuressa kulttuurisynteesissä’.[16] Sen sijaan, meidän tulisi pitää kolmatta tilaa fluktuoivana prosessina, jossa subjektit ‘ovat jatkuvassa hybridisaation prosessissa.’[17] Tämä jatkuva prosessi ilmaistaan ‘kulttuurillisena epävarmuutena’, ja Bhabha käyttää Frantz Fanonin termiä “okkulttisen epävakauden alue” antamaan tälle prosessille metaforan.[18] Hybridiyden käsite, siten kuin Bhabha sitä käyttää, on tärkeä mitä tulee kokijoiden narratiiveihin. Näytän tässä miten se voi olla hyödyksi sovittamalla sen hänen kolmannen tilan käsitteeseen.
Diskurssiin samanaikaisuuden ja Kolmannen tilan kuvaaminen kokijoiden narratiiveille
Jos aiomme kuvata Hendersonin diskurssin samanaikaisuuden ja Bhahban Kolmannen tilan konseptit kokijoiden narratiiveille, ja sitten taas käyttää sitä linssinä jonka läpi tarkastella ongelmaa, silloin, kokijoiden sanoin, osia ‘näkymättömästä voidaan tehdä näkyväksi’.[19] Omassa Hendersonin ja Bhabhan lähestymistapojen tarkastelussani olen nimennyt tämän viitekehyksen uudelleen Triadiseksi tilaksi.
Avaruusolento- ja ihmis-itsemme konstruoiminen ja vuorovaikutus planeetan ulkopuolella olevien ja/tai interdimensionaalisten älyjen kanssa samanaikaisesti kertoo, ulkoisten ja sisäisten toimintojen kautta, kokijoiden maailmankuvista. Tämä paradigma ei ole kiinteä konstrukti, vaan sen sijaan se on jatkuvassa liikkeessä, ja se paljastaa miten identifikaation ja erilaisuuden kohdat (tai samanmielisyys ja konflikti) ovat jatkuvasti neuvottelun kohteena ja niitä tarkastellaan uudelleen ja uudelleen kontaktissa avaruusolentoihin. Kuten Hendersonin mallissa, kokijoiden narratiivit kuvaavat avaruusolentojen eroja ihmisidentiteettiin ja ihmister eroja suhteessa avaruusolentojen identiteeteistä tehtyihin havaintoihin. Merkittävää kyllä, tämän tarkastelulinssin läpi ihmisten ja avaruusolentojen identiteettejä tarkasteltua me voimme, omalta osaltamme, kuvata kokijoiden tietoisuuden evoluution ymmärtämällä sitä miten se transformoituu. Itse asiassa asiat joista ollaan samaa ja eri mieltä voivat johtaa yhteensulautuneiden tietoisuuksien hetkiin. Tämä hybridimuoto, joka edustaa triadista tilaa, ei ole inhimillinen eikä Maan ulkopuolinen vaan samanaikaisesti molemmat. Sekä kirjallisesti että suullisesti voimme identifioida ihmisen ja avaruusolennon yhteensulautuneen tietoisuuden hetkiä kielenkäytöstämme. Hybriditilan identifiointia voi sitten lähestyä tarkastelemalla mitä kielellä ja muilla visuaalisilla muodoilla ilmaistaan. Triadinen tila voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä miten polariteetteja on päällekkäin tai kun ne katoavat, ja identifioimalla sen miten eri muodot voivat disruptoida kieltä. Tätä jälkimmäistä pointtia voi lähestyä monin eri tavoin, mutta hyödyllinen tapa ajatella tätä tilaa on välitiloina, jotka rikkovat tunnetut lingvistiset muodot, kuten telepatia, viestinnän symboliset muodot, ‘heteroglossia’, joka tunnetaan ‘kielillä puhumisena’ sekä avaruusolentojen kielten vaikutus.[20] Tästä seuraa, että kun tietoisuuden hybridisoituja hetkiä esiintyy, sekä niitä muotoja jotka disruptoivat kielenkäytön prosessia, se kertoo triadisesta tilasta. Se miten itse käytän ihmis-avaruusoleentoidentiteetin käsitettä on yläkäsitteenä, eikä sen tarkoitus ole olla reduktiivinen paradigma, joka sekoittaa muita kokijoiden välisiä eroja, kuten sukupuoli tai etnisyys, ja itse asiassa sellaisten aspektien mukaan ottaminen voi tarjota lisää rakentavia oivalluksia.
John Mackin työ kokijoiden parissa on se mihin tässä tutkielmassa pääosin viitataan, sillä hänen työnsä on tuottanut perusteellisia ja kattavia kertomuksia, ja hänen menetelmänsä ovat mahdollistaneet ‘vähemmän konkreettisen’ tulla pintaan[21]. Nämä narratiivit sitten voidaan ottaa lähtökohdaksi, kun vertaillaan muita abduktiotapauksia, mutta muitakin kertomuksia tarkastellaan kattavamman läpileikkauksen esittämiseksi.
Jakotilassa olo ja pirstaloitunut minäkuva
Tässä osiossa suuntaan huomion siihen miten monitietoisuus liittyy kokijoiden havaintoihin omasta ihmis-avaruusolentominästään ja miten tämä usein johtaa tunteeseen identiteetin pirstaloitumisesta. Teen sen esittämällä miksi postkolonialistiset mallit ovat relevantteja, ja sitten otan käyttöön paikan ja siirtymän käsitteet näyttääkseni miten näitä voidaan soveltaa kokijoiden narratiiveihin, ja näin alleviivaan sitä mitä prosessissa paljastuu, ja sitten lopuksi esitän mitä tästä seuraa eksopolitiikallee.
Kontakti- ja kokijakokemusilmiön eräs puoli, jota mielestäni ei ole tarpeeksi tutkittu, on se miten avaruusolentojen läsnäolon ilmentyminen vaikuttaa ihmisidentiteetin rakentumiseen. Eräs tärkeä aspekti tässä on se miten kokijoiden esittämät lausunnot heijastelevat ‘duaalitietoisuutta’. Mary Rodwell määrittelee tämän termin kokijoiden tunnustuksena siitä, että ‘yhdellä osalla, tai yhdellä heidän aspektillaan, on tämä ET-luonto, kun taas muut tuntuvat ihmismäisiltä’.[22] Sellaisen termin käyttäminen tarjoaa meille arvokkaan kohdan tunnustaa tilanne, jolloin kokija eksplisiittisesti artikuloi tämän olosuhteen ja (tai) esittää lausuntoja, jotka kertovat tällaisesta tilasta. Kuitenkin Hendersonin mallista puhuttaessa sopivampi termi olisi esimerkiksi monitietoisuus, jolla kuvattaisiin niitä monia sisäisiä ja ulkoisia samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia avaruusolentoja kohdattaessa, ja se mahdollistaisi syvällisemmän ja monikerroksisemman ymmärryksen identiteetistä. Tämä on erityisen relevanttia meidän tarkastellessamme kokijoita, jotka ovat yhteydessä useampaan kuin yhteen Maan ulkopuoleiseen rotuun, joten on täysin uskottavaa, että eri lajit vaikuttaisivat ihmisen identiteettiin eri tavoin. Täten tämän monikerroksisen linssin käyttöönotto identiteetin tarkasteluun mahdollistaa läpikotaisemman ymmärryksen avaruusolentojen luonteesta.
Toinen elintärkeä syy monitietoisuuden ilmentymien identifioinnille kokijoiden kertomuksista on se, että se usein paljastaa tunteen sirpaloituneesta identiteetistä, joka on seurausta ihmis-avaruusolentoitsen kanssa neuvottelusta. Tämä on kriittistä, koska tämä tila, monien muiden Maan ulkopuolisten olentojen kohtaamiskokemusten lisäksi, läheisesti muistuttaa postkolonialistisen teorian tutkijoiden käsityksiä. Vaikka postkolonialismin määritelmä ja käyttö kriittisenä viitekehyksenä on edelleen debatin kohteena alalla, sen päätutkimuskohde on tarkastella kolonialisaation kulttuurisen perinnön vaikutuksia kahden kulttuurin ensikontaktista aina itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Postkolonialismin laajuus tieteenalana ottaa kantaa sellaisiin aiheisiin kuten muuttoliikkeet, orjuus, pakkotyö, kieli, rotu ja sukupuoli, joista muutamat eivät ole luonteeltaan perustavanlaatuisesti postkolonialistisia, mutta niitä käytetään analyysin laajentamisessa. [23] Tämän seurauksena postkolonialistiset mallit ovat relevantteja kokijoiden narratiiveille, sillä molemmissa näkyy se miten psykososiaalinen dynamiikka vaikuttaa subjekteihin, kun kaksi tai useampi kulttuuri leikkaavat toisiaan eri tavoin ja juuri tässä merkityksessä voidaan havaita samankaltaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Vaikka se onkin tämän tutkielman rajauksen ulkopuolella käsitellä aihetta syvällisemmin, eksopolitiikan viitekehykselle erityisen käyttökelpoista on laajentaa ymmärrystä kokijailmiöstä käsitteillä kuten ambivalenssi, rajamaat, dislokaatio (tai paikka ja siirtymä), tuplatietoisuus ja maanpako. Erityisen käyttökelpoinen tässä on se miten paikan ja siirtymän malli liittyy kokijan sirpaleiseen identiteettikuvaan. Siispä määrittelen tämän mallin ja näytän miten se liittyy kokijan narratiiviin.
Paikan ja siirtymän malli näyttää sen miten ‘identiteettikriisi’ tulee mukaan kuvioon, kun pyritään kehittämään tai saamaan takaisin ‘oman itsen ja paikan välinen toimiva identiteettisuhde’. [24] Tähän käsitteeseen on sisäänrakennettu tunne siitä, että dislokaatio on tapahtunut. Jos me sovellamme tätä premissiä kokijoiden kertomuksiin, narratiiveissa esiintyy usein tuntemattoman Maan ulkopuolisen ympäristön esiintulo, joka disruptoi tunnetta maallisesta paikasta, ja tämän seurauksena myös tunnetta omasta itsestä. Lisäksi ajallisen itsen maallinen parametri usein rikkoontuu jollain tavalla, ja puuttuvan ajan käsite, jota usein abduktionarratiivissa korostetaan, esittää ainoastaan yhtä aspektia ajallisuuden koko spektristä. Sirpaloitunut identiteetti, joka voidaan liittää ihmis-avaruusolentoitsemme tutkimiseen, hämmentyy vieläkin enemmän, sillä oman itsen ja paikan välisen suhteen selvittäminen on ongelmallista. Tämä johtuu siitä, että avaruusolentojen paikka ei ole itselle tuttu, eikä sitä voida täydellisesti identifioida suhteessa avaruusolentojen identiteetin Maan ulkopuoliseen aspektiin. Paikka usein kertoo identiteetin monitahoisesta kuvasta, mutta missä on kokijoiden koti, kun he huomaavat jääneensä ‘ilmaisun välitilaan’, maallisen ja toismaailmallisen väliin? Avaruusolentojen paikka ei ole suurimmaksi osaksi tiedossa, ja dislokaation tunne Maan alueelta muualle kärjistyy lisäksi joka puolella läsnäolevasta konsensusnäkökulmasta ihmisyhteiskunnassa, että avaruusolentoja kohdanneiden kokemukset ovat perusteettomia. Tästä syntyvä siirtymä vaikuttaa identiteetin sirpaloituneisuuden tunteeseen, ja se saa aikaan ‘vision alienaation’ ja ‘minäkuvan kriisin’. Kysymys täten kuuluu, saavatko kokijat takaisin menetettyä yhteydentunnetta paikan ja sijainnin välillä, ja jos kyllä, miten sellainen saadaan aikaan? Seuraavassa kappaleessa tuon esiin joitain esimerkkejä kokijoiden narratiiveissa esiintyy tätä identiteetin rikkoontumista.
Peter Faustin narratiivi esimerkillistää sen miten tunne omasta itsestä sirpaloituu, kun hän yrittää sovitella kokemustaan “kahdessa rinnakkaismaailmassa” elämisestä. Identiteettikriisi syntyy sen tajuamisesta, että hän on jollain tavalla “osittain avaruusolento”. Tämä johtaa hänen “identiteetin” “menetykseen” ja siitä seuraa huoli, että hänet eristettäisiin hänen “maallisesta perheestään” [25]. Tämä paljastaa sen miten sirpaloitunut identiteetti syntyy, osittain, oman itsen ja paikan välisestä dislokaatiosta. Joen lausunto myös läheisesti muistuttaa Peterin omaa kun hän kuvaa tunnetta ‘avaruusolentojen ja oman maailmamme välisten uskollisuuksien repeytymistä’. Sen seurauksena hänestä tuntuu siltä, kuin hän “pettäisi kumppaninsa Maapallolla”, ja hän vakuuttaa että “en enää tiedä minne kuulun”. Tämä konfliktin tunne, joka esiintyy oireena joko tai -kahtiajaosta, ajaa Joen julistamaan, että hänestä tuntuu kuin hänen “salainen elämänsä” olisi “jakautunut kahtia” [26]. Toisaalta, Paul identifioi kodikseen avaruusaluksen. Kun hän käsittelee ihmis-avaruusolentoitsen vaikutusta kokijan identiteettiin, Paul tarkkanäköisesti havainnoi, että ‘meille on vaikeampaa olla tällä tavoin sirpaleisia”. Tämä kamppailu kuvastaa sitä, että ollaan jääty “keskelle” tai “välitilaan”. [27] Samalla tavoin, kun Scott saa selville hänen avaruusolentoidentiteettinsä, hän ilmaisee halun olla “yksi heistä” ja samanaikaisesti olla ihminen. Konfliktin piste syntyy kun hän mainitsee, että hän “ei voi olla molempia”. Kun häneltä kysytään miksi, hän vastaa “silloin en ole kotonani kummassakaan”. [28] Jälleen kerran oman itsen ja paikan välinen repeymä, johon vaikuttaa joko tai -kahtiajako, mikä johtaa sirpaloituneen identiteetin tunteeseen.
Mitkä sitten ovat tämän implikaatiot eksopolitiikalle? Varmastikin on joitain ilmiselviä eroja postkolonialismin ja avaruusolentoja kokeneiden maailmoissa, mutta vaikka ensimmäisen vaikutukset voidaan paremmin selittää, jälkimmäinen esittää meille paradoksin, sillä me käsittelemme tuntematonta, Maan ulkopuolista paradigmaa. Lisäksi tilannetta monimutkaistaa avaruusolentokokemuksen kieltäminen osana konsensustodellisuutta. Tästä ovat samalla tavalla olleet huolissaan professorit Alexander Wendt & Raymond Duvall. He tutkivat sitä miten UFO-ilmiötä tuotetaan aktiivisesti ‘auktoriteettitabuna’ suvereenin hallinnan mekanismeissa. Tätä poliittista väistämättömyyttä pitkitetään tieteen ja valtion liitolla, jopa silloinkin vaikka tämä liitto olisi jossain määrin nihkeä, mutta tabu varmistaa liiton vakauden. He esittävät, että koska UFO-ongelma sisältää mahdollisuuden avaruusolennoille uskottavana hypoteesina, silloin moderni suvereniteetti joutuu kohtaamaan ‘fyysisen ja ontologisen uhan’ sen valta-asemalle. Ehdottaisin, että mikäli tämä pätee UFO-aiheeseen, silloin asia on vieläkin enemmän niin kun puhutaan ulottuvuuksien välisistä ja (tai) planeetan ulkopuolisista älyistä, jotka ovat tekemisissä Maapallon ihmiskansalaisten kanssa. UFO-ongelma on eräänlainen tupla-ansa, sillä ensimmäisen paljastaminen johtaisi jälkimmäisen kyseenalaistamiseen, ja juuri tämä jälkimmäinen erityisesti on ‘ontologinen uhka identiteetille tai yhteiskunnalliselle olemiselle’. [29] Niinpä, jos kokijoiden narratiivien psykososiaalinen dynamiikka on yhtään samankaltainen kuin postkolonialismin teoreetikoiden identifioimat, silloin eksopolitiikan poliittinen imperatiivi on tutkia tätä lisää useista merkittävistä syistä. Ensinnäkin, poislukien John Mackin ja muiden käyttämä psykologinen viitekehys jolla arvioida kontakti- ja abduktioilmiön validiteettia, meillä on vertaileva psykologinen viitekehys, joka antaa lisäpainoarvoa ongelmalle näyttämällä, että avaruusolentojen läsnäolon kokeminen rakentaa olemisen tiloja, jotka eedustavat sitä miten monenlaiset ihmiskulttuurit leikkaavat toisensa. Toisena, on eettisesti tärkeää, että eksopolitiikka tekee niin. Kun tällaisen aihepiirin tarkastelu jätetään pelkästään skeptikoille ja tiedeauktoriteeteille, ja tässä tapauksessa erityisesti nyt viittaan siihen miten Wendt ja Duvall asettavat skeptikot ja tieteen auktoriteettiasemaan, silloin meille esitellään sentyyppistä analyysia josta esimerkkinä toimii tri. Mark Newbrookin kokijakäsittely eräänlaisena planeettainvälisenä huijarina tai toisinajattelijana, joka tavoittelee sekaannusta asiantuntevan, tieteellisen kielenkäytön soveltamiseen omalla avaruusolentojen kielten käytllään. [30] Sanomattakin on selvää, jos eksopolitiikka ei tieteenalana mene pidemmälle akatemian alueelle ja ota haltuun tiloja, jotka ovat ETH:n ymmärtämisen kannalta kriittisiä, silloin ne jotka puhuvat suvereenilla auktoriteetilla kykenevät ylläpitämään ‘[UFOista] tietämättömyyden epistemologiaa’. [31] Tässä prosessissa moderni valtio kykenee ylläpitämään julkista keskustelua, Mark Newbrookin sanoja käyttäen ‘todennäköisyyden tasapainoa’ ETH:a koskien, joka ei ‘ansaitse enempää huomiota’. [32] Kolmanneksi, eettinen imperatiivi on, että kokijat itse ovat niitä joiden harteille on jätetty suvereniteettikoneesta psykologisesti ulos heitettyjen käsittely, ja mitäpä eksopolitiikka olisikaan muuta kuin vastarinnan ja vastakulttuurin diskurssin tila?
Identifikaatiopisteet, erotekijät ja kehon representaatio
Tässä osiossa esitän joitain esimerkkejä siitä, kun kokijat samanaikaisesti kohtaavat identifikaatiota ja eroja (tai konflikteja) ihmis-avaruusolentoitsensä navigoinnin prosessissa. Tämä käy usein ilmi kokijoiden narratiiveista ja sirpaleisesta identiteetistä, jota aiemmin tutkailtiin, myös tässä tilassa. Kuitenkin se mikä on vähemmän ilmiselvää, mahdollisesti, on että kokijat saattavat heilua ihmis- ja avaruusolentoidentiteettiensä välillä, ‘eri intensiteettien tasoilla’. [33] Tästä seuraa, tiettyjen tietoisuuden hetkien aikana, että havaitseminen tapahtuu erityisen paljon joko ihmis- tai avaruusolentolinssin läpi.
Ehkäpä enemmän kuin yhdenkään muun tyyppinen kirjallinen tai suullineen kertomus, kokijoiden narratiivi kertoo toistuvista fluktuaatiotiloista konfliktin ja identifikaation välillä. Yhden kohtaamiskokemuksen aikana Peter tunsi pelkoa ja vihaa, mutta samanaikaisesti kertoo että “täällä on ymmärrystä” hänen uskoessa siihen, että “tällä kaikella on merkitys” [34]. Shelia, erään kohtaamisen aikaan, kokee kamppailun tunnetta, hän olisi halunnut katsoa avaruusolentoja silmiin mutta myös samanaikaisesti halusi heidän “menevän pois”. Kun yhteys oltiin saatu aikaan, yhtäkkiä hän tuntee olonsa paljon rentoutuneemmaksi, mutta samanaikaisesti hänellä on tunne siitä kuin hän voisi “olla hullu”. [35] Joe kokee myös samanlaisen tapahtuman, jossa hän kuvaa haluaan katsoa Tanoun silmiin, joka on hänen avaruusolento-oppaansa, vaikka samaan aikaan hän haluaa välttää tämän katsetta vähentääkseen yhteyden voimakkuutta. [36] Fluktuoivat tilat avaruusolentojen läsnäolon vastustamisen ja identifikaation kertovat siitä, että ihmis-avaruusolentoidentiteettien molemmat aspektit vaikuttavat, ja että ihmis-avaruusolentoperspektiivit ovat läsnä eri asteisina. Kuitenkin tietoisuuden hetki, joka tuolloin pääosin on ihmishavaintolinssin vaikutuksen kohteena, käy ilmi Scottin kertomuksesta. Kuten Shelia ja Joe, hän vastustaa avaruusolentojen silmiin katsomista, sillä “minun ihmisyyteni ei halua nähdä tätä” koska se “ei kestä toista puolta”. Syy tälle käy ilmi kun hän vastaa sanomalla “koska katsoisin silloin itseäni”. [37] Tässä tapauksessa avaruusolentoidentiteetti näyttää olevan konfliktin lähde. Mitä tapahtuu kun kokijat saavat yhteyden omaan avaruusolentoitseensä?
Ajatuksia herättävä kontaktinarratiivin aspekti esiintyy, kun kokijat havaitsevat fyysisesti elävänsä avaruusolentoitsen tilalla. Erään kohtaamiskokemuksen aikaan Joe havaitsee, että hän on avaruusolennon kehossa, joka on arviolta kaksi ja puolimetrinen, muodossa joka muuttuu jatkuvasti kuin “kameleontti”. Lisäksi, niinkuin ‘Orion’, hän aistii kykenevänsä muuttamaan kehoaan pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Tässä tilassa ollessaan hän havaitsee, että hän tuntee olonsa “paljon mukavammaksi”, “eteeriseksi”, “nestemäiseksi”, ja hänellä on tunne “laajuudesta”. Sitten hän yhtäkkiä kokee kamppailua oman “ihmisyytensä” kanssa. Tässä hetkessä hänen inhimillinen identiteetintuntonsa toimii konfliktin lähteenä. Lisäksi Joe, niinkuin Orion, kykenee selittämään avaruusolentojen risteytysohjelman tarkoituksen avaruusolentojen tarkastelulinssin läpi. [38] Carlos kuvaa myös samanlaisen tilan hänen useiden kohtaamistensa aikana, jolloin hän on nähnyt itsensä avaruusolentojen “kypärän” sisäpuolelta, joka mahdollistaa hänen tarkastella ympäristöä ‘avaruusolento-ominaisuuksien’ varalta. Kun näin tapahtuu, hänestä tulee enemmänkin “tarkkailija” joka tutkii ihmisiä. Jälleen kerran annetaan esimerkki siitä kun kokijat tarkastelevat avaruusolentolinssin läpi. [39]
On kiinnostavaa havaita, että Joen keho ei välttämättä ole kiinteässä fyysisessä tilassa, kun hänellä on kyky muuttaa sitä. Tämä herättää ontologisen kysymyksen hänen kehostaan avaruusolentokohtaamisessa ja vaatii tarkastelua, joka menee puhtaasti fyysisistä kokeista puhuvan paradigman ulkopuollelle kokijoiden kokemuksissa.
Vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja: Hybriditeetin Uusi Alue & Avaruusolentojen Kommunikaatio
Tämän otsikon alkuosa, ‘vuoret nousivat ja niiden väliin syntyi railoja’, toimii metaforana niille välitiloille, joita Bhabhan kolmannen tilan kuvaus implikoi. ‘Railot’ vuorten välissä, joista kokijat puhuvat, sijoittuvat kolmitilaan. [40] Tässä osiossa tarkastelen tätä tilaa ja kuvaan sitä miten samanaikaisen ihmis-avaruusolentoitsen tietoisuuksien yhteensulautumishetket esitetään eri tavoilla. Vaikkaa nämä muodot liittyvät toisiinsa, tai ovat läsnä yhtä paljon, ne voidaan konseptualisoida hybriditeetin hetkinä, jotka liittyvät sijaintiin, visuaaleihin, fyysisiin tiloihin ja kieleen.
Joen narratiivi antaa meille monia esimerkkejä fyysisistä ja visuaalisista hybriditilan esityksistä. Hän kuvaa varhaisen tapauksen, jossa hän katselee heijastustaan peilistä. Hän yhtäkkiä kokee uppoamisen tunteen, ja tajuaa että hän katsookin ikkunasta eikä peilistä, ja häntä vastaan tuijottaa “kasvotusten” avaruusolennon kuva. [41] Ikkunasta ulos katseleminen voidaan lukea sisäisen itsen tarkasteluksi ulkomaailman suuntaan. Tätä konseptia disruptoi käsitys siitä, että ikkuna on ehkäpä samanaikaisesti peili, joka heijastaa kuvan itsestä ja näin vahvistaa ajatusta avaruusolentoitsestä. Tässä hetkessä samanaikaiset avaruusolentoitsen ilmestymiset voidaan käsittää kolmitilana: hybridiolennon visuaalisena vahvistumisena. Tämä tapaus oli erityisen kiinnostava kun me pohdimme sitä, että myöhemmin tässä narratiivissa Joe elääkin fyysisesti tämän avaruusolentoitsen kehossa.
Toisessa kohtaamisessa Joe altistetaan proseduurille, jossa ryhmä harmaita avaruusolentoja integroi aspekteja hänen ihmis-avaruusolentoitsestään. Sitten hän kokee pakottavan kuvan, jossa hän näkee kehonsa kuin “peilisalissa”. Hän näkee itsensä “monilta eri tasoilta” ja hän näyttää kävelevän “eri kalvopintojen” läpi, kun hänen eri ihmis-avaruusolentoitsensä identiteetit alkavat integroitua “harmonisesti”. Tämä tapahtuma vaikuttaa tapahtuneen samaan aikaan kuin evoluution muutos, ja hän kokee “ykseyden”. Tämä yhteenliittymä voidaan nähdä fyysisenä ja/tai henkisenä hybridisaationa, joka johtaa olemuksen triadihetkeen.
Kokijoiden narratiivissa kieli ja kommunikaatiomuodot esitetään eri tavoin, joista jotkut eroavat merkittävästi muista. Vaikka laajamittainen analyysi ei olekaan tässä mahdollista antaa, esitän silti tiivistelmän siitä miten eri modaliteetit, jotka eivät ole ihmismäisiä, eivät avaruusolentoja, vaan samanaikaisesti molempia, voidaan nähdä hybridisaationa, joka hajoittaa olemasssaolevat kielen ja/tai kommunikaation muodot. Ne heijastelevat hybridisaatiota, sillä ne ovat seurausta ihmisten ja avaruusolentojen välisistä interaktioista.
Tri. John Mack
Maan ulkopuolisten olentojen kanavoimisen ilmiö kohdataan usein myös kokijoiden narratiiveissa, ja Peter, Eva ja Scott mainitsevat myös tämän. Eräässä sellaisessa tapahtumassa Evan kanssa, John Mack havaitsee että Evan perspektiivi vaikuttaa muuttuvan avaruusolentojen perspektiiviksi kun hän ottaa käyttöön pronominin “me”. Kuitenkin regression lopussa hän viittaa ideaan siitä, että hänen tietoisuutensa oli läsnä jollain tavalla, joten vaikka hän sanookin että “Se on kuin minä en puhuisi”, Eva sanoo myös että “Se olin minä. Minä tiedän että se olin minä… Mutta se oli toinen minä”. Tämän valossa Evan “me”-perspektiivi voidaan tulkita kuvaavan sekä ihmis- että avaruusolentomodaliteetteja, ja täten se kertoo hybridiolotilasta ja -kommunikaatiomuodosta. Ydinolemukseltaan Evan kanavointi ei ole seurausta ihmisten mutta ei myöskään avaruusolentojen tietoisuudesta, vaan samanaikaisesti molemmista. Kriittistä kyllä, niinkuin monet muutkin kokijat, Eva vaikuttaa saaneen pääsyn informaatioon muuttuneen tietoisuudentilan aikana, joka olisi mahdollisesti ollut muutoin mahdotonta. Lisäksi näitä tiloja voidaan saada aikaan tietoisuuden evoluutiolla. Hypnoosin alaisena, kun Eva puhuu siitä miten matkaaminen yhdestä ulottuvuudesta toiseen tapahtuu “laajentumalla ja supistumalla samaan aikaan” (prosessi jota voidaan samalla tavoin tarkastella hybriditilana), tapahtuu siirtymä “me”-perspektiiviin. Kiinnostavaa kyllä, tässä kohtaa hänen kertomustaan avaruusolennot ovat yhtäkkiä poissa, ja Eva löytää itsensä tuijottamasta valkoista kolmiota. Hän pääsee käsiksi tietoon, että avaruusolennot haluavat “jonkun joka on lähempänä ihmisolentoja”. Tämä on tarpeen, jotta voitaisiin “hidastaa informaation lähettämistä” johtuen sen “suuresta intensiteetistä”.
Tämä ajatus on symbolisesti kolmion ideaan upotettu, sillä sen voidaan nähdä edustavan ihmis- ja avaruusolentomuotojen hybridikommunikaatiokeinoa. Tämä konsepti jälleen kerran vahvistuu Evan “me”-perspektiivissä, kun hän puhuu siitä että avaruusolentojen pitää “säätää kommunikaatiota korkeammalta värähtelytasolta maalliselle (verbaaliselle) värähtelylle.” [42]
Jim Sparkin aliensymboleita/kieltä
Jim Sparkin havainto saamistaan avaruusolentojen kielen oppitunneista korostaa samanlaista konseptia. Hän kommentoi, ‘Aloin nähdä sen eräänlaisena viestinnän puolivälimallina.’[43]
Keho, hybriditeetin neuvotteluissa, vaikuttaa olevan keskeisessä roolissa. Evan kolmion kohtaaminen kuvattiin “intensiiviseksi” ja fyysiselle keholle “vahinkoa aiheuttavaksi”.[44] Koska kolmio voidaan nähdä hybridiviestinnän symbolisena esityksenä, silloin Evan kokemus fyysisestä kivusta voi olla merkki ihmiskunnan nykyisistä fyysisistä ja mentaalisista rajoitteista sellaisten keinojen käytössä. Lisäksi tämä voi auttaa monien eri avaruusolentojen kielten olemassaolon valottamisessa, ja jotkut kokijat kykenevät käyttämään useampaa kuin yhtä kommunikaatiotapaa, sillä tämä ei välttämättä ole avaruusolentojen kielille mitenkään ominaista. Keskeistä tälle idealle on idea kehon roolista ihmisten ja avaruusolentojen välisissä interaktioissa, sillä jotkut ‘alienkielet’ eivät välttämättä toimi ollenkaan kielen tavoin, vaan sen sijaan ne palvelevatkin aivan toisenlaista tarkoitusta. Jos jotkut avaruusolennot joutuvat “säätämään” viestintäänsä, mikä on hybriditoimi, mihin sitä silloin säädetään ja mitä tästä säädöstä seuraa?
Paul, Scott ja Carlos ja kaikki kuvaavat vastaanottaneensa visuaalisia kuvia heidän kohdatessaan avaruusolentoja. Scott sanoo, että prosessi on tuntematon, sillä “päässäni on massiivinen määrä informaatiota jota en edes ymmärrä”, ja Paul vastaanotti kuvia niin nopeasti, että hän ei kyennyt tajuamaan niitä.[45] Samoin kuin Paul, nopeus jolla Carlos otti vastaan kuvia paljastaa ihmistietoisuuden ja -kielen rajoitteet, kun hän kovalla vaivalla viittaa näkemiinsä kuviin joillain kuvailevilla sanoilla, kun hän samanaikaisesti pyrkii vastaanottamaan seuraavaa kuvavirtaa. [46] Ihmisten kognitiiviset rajat silloin ehkäpä selittävät tietyt avaruusolentojen käyttämienn viestintätapojen tarkoitukset kohtaamiskokemuksissa. Jim Sparkin narratiivi voidaan lukea vastauksena näihin rajoitteisiin. Esimerkiksi, hänen avaruusolentoviestintänsä puoliväli- tai hybridimalli liittyy holografisten symbolien käytön koulutukseen: telepaattinen kommunikaatiomuoto, jossa suuri määrä informaatiota tiivistetään ‘erittäin pieniksi symboleiksi’. [47] Symboleita katselemalla voi sitten käynnistää välittömän informaation lataamisen. Samoin kuin Jim, Becky Andreasson myös saa koulutusta avaruusolentojen symboleista käyttämällä ‘avaruusolentojen avaimia joissa on liikkuvia symboleita’. Tämä symbolikieli opetetaan ‘mielen, kosketusaistin, värin ja äänen’ avulla. Lisäksi Becky myös on ilmaissut koskettaneensa ‘valon sivua’ kirjassa, mikä sai aikaan pakkomielteen välittömästi alkaa piirtää symboleita. Tämä vaikuttaa olevan tarpeellinen askel jonkinlaisessa koulutuksessa, ja myöhemmin Becky meni ‘mittauttamaan’ kätensä määrittääkseen ‘miten paljon symbolista tietoa’ hän oli onnistunut ‘absorboimaan’. [48] Beckyn kontakti kirjan kanssa, joka on asianmukainen metafora, ilmaisee että fyysinen informaation absorptio on tapahtunut, mikä laukaisee hänen fyysisen reaktionsa alkaa piirtää symboleita. Sparkin avaruusolentojen kirjainten piirtely jälleen asettaa kehon keskeiseen asemaan tässä prosessissa.
Tracy Taylorin piirros
Mary Rodwellin työ kokijoiden kanssa on myös tuonut esiin joitain vakuuttavia tuloksia. Kun kokijoiden narratiivi kehittyy, niin tekee myös avaruusolentokielten ja -viestinnän hybridimuodot, ja vaikka hänen tapauksensa monimutkaisuudet ja syvyydet joutuvatkin tässä tutkielmassa jäämään käsittelemättä, Tracey Taylorin narratiivi voidaan nähdä tämän siirtymän esityksenä. Kuten Becky Andreasson, Tracey myös kertoo symbolikuvista. Kuitenkin monet kuvat, jotka hän on luonut, ovat varsin yksityiskohtaisia ja monitahoisia, ja hänen kykynsä kanavoida niitä on syntynyt rikkaan symbolisen kohtaamisepisodin tuloksena, johon kuului varsin yllättävästi kolmiokuvio, jossa sen sisällä oli kaksi samankeskistä ympyrää. Sitten häneen iski ‘intensiivinen energian aalto’ ja tämä tapahtuma laukaisee hänen kykynsä ‘kanavoida geometristen symboleiden ja viestien avulla’. Geometristen kuvioiden tarkoitus on ‘laukaista jonkinlainen uusi tietoisuus syvällä omassa psyykessä’. Lisäksi Tracey on piirtänyt avaruusolentojen kirjoitusta ja hänellä on kyky spontaanisti puhua useita avaruusolentojen kieliä. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa, sillä Tracey kommunikoi myös monille ulottuvuuksienvälisille ja/tai Maan ulkopuolisille olennoille, ja hänen geometrisistä muodoista saamansa ‘informaatio’ ‘tulee läpi’ näiltä eri olennoilta. [49] Tämä voidaan taaskin tulkita hybriditoiminnaksi.
Psyyken kehitysmuodot ja niiden eräät implikaatiot Hybriditeetille
Hybriditoiminta tulisi nähdä ‘integroituna, avoimena, laajentuvana koodina’, eikä muuttumattomana paikkana, joka yhdistää ihmis-avaruusolentotietoisuuden uuden, totalisoidun muodon luomiseksi. [50] Sen sijaan Kolmas tila tulisi nähdä paikkana, joka ‘mahdollistaa muiden kantojen sulautumisen’. [51] Avaruusolentojen kommunikaatioiden eri muodot kokijoiden narratiivissa, lähtien avaruusolentojen kielten moninaisuudesta aina visuaalisten muotojen eroihin ovat tästä todistus. Kaikki nämä tilat ovat hybriditeetin ilmentymiä, ja kokijat liikkuvat niistä sisään ja ulos, mistä myös Hendersonin erilaisuuden ja identifikaation paikat puhuvat. Lisäksi heidän liikkeet sirpaloituneesta identiteetistä integraatioon, kuten Joen peilisalin läpikäynti, eivät välttämättä tarkoita, että tämä integraation tila olisi saatu valmiiksi. Varmastikin kokijoiden narratiivit paljastavat muuta, joten hybridin tulisi tehdä tilaa uusille kysymyksille meidän syventäessä ymmärrystämme avaruusolentohypoteesista. Peter Faust määrittelee ihmis-avaruusolentointeraktion prosessin ‘avomieliseksi’ ja ‘erittäin epämukavaksi’, mutta juuri tämä epävarmuus on se joka usein laukaisee evoluutiokehityksen kokijan tietoisuudessa.[52] Lisäksi tässä tutkielmassa esitellyt hybridimuodot kertovat jatkuvasti kehittyvästä prosessista, erityisesti kun puhutaan avaruusolentojen kielenkäytön tarkoituksesta. Tämän kolmannen tilan identifiointi mahdollistaa monimuotoisempien kohtaamisnarratiivien tulkintojen esiintulon.
Viimekädessä kokijat itse ovat uhka suvereenin hallinnan vakaudelle. Bhabha määrittelee ‘epäsuvereenin minän’ käsitteen, jolla erot voidaan artikuloida mutta samalla myös elää todeksi.[53] Kokijat heidän neuvotellessaan ihmis-avaruusolentoidentiteeteistään, ovat jo tässä paikassa ja kuitenkin tämä tila luo potentiaalin suvereniteetin disruptiolle, sillä heidän kokemuksensa ‘liittyvät polariteetin politiikkaan’ eikä valtio voi sellaista säännellä.[54] Tuntemattomien hybridimuotojen mahdollisuus itsessään on se, mitä valtio ei voi tunnustaa. Tätä voi vastustaa luomalla mahdollisuuksia kokijanarratiivien syntymiselle, ja tässä prosessissa eksopolitiikalla voi olla merkittävä rooli.
Kirjoittajasta
Natasha Acimovic on opettajankoulutuksen luennoitsija ja tällä hetkellä opettaa aikuiskoulutusta British collegessa. Hän on kiinnostunut teorioista, kielestä ja identiteetin rakentumisesta, mikä sai hänet kouluttautumaan useammalla akateemisella tutkinnolla. Häntä on aina kiinnostanut UFO-ilmiöt, ja hän on tutkinut alan vähemmän tunnettuja elementtejä, mm. ihmis-avaruusolentoidentiteettiä, kontakti- ja sieppauskirjallisuuden vertailua, avaruusolentoidentiteetin vaikutusta kieleen ja symbolisiin kommunikaatiomuotoihin. Hän on mukana UK Exopolitics Initiativessa, ja hänet saa kiinni osoitteesta Natasha@exopoliticsunitedkingdom.org
[2] Nigel Watson, “The Reality of the Abduction Experience,” UFO Matrix: Volume 1 Issue 2, 2010, 14-17.
[3] Whitley Strieber, Breakthrough: The Next Step (Great Britain: Pocket books, 1997), 97.
[4] Katso Homi K. Bhabhan esKts. Cultural Diversity and Cultural Differences, saatavilla : Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 207.
[5] Basil Bernstein, Pedagogy, Symbolic Control, and Identity: Theory Research and Critique (London: Rowman and Littlefield, 2000), 3.
[6] Carole Boyce Davies, Black Women, Writing and Identity: Migrations of the Subject (USA, Canada: Routledge, 2002), 154
[7] Kts. Mae Gwendolyn Hendersonin essee diskurssin samanaikaisuudesta, Speaking in Tongues: Dialogics, Dialectics, and the Black Woman Writer’s Literary Tradition, saatavilla: Cherly A. Walls, eds., Changing Our Own Words: Essay’s on Criticism, Theory, and Writing by Black Women (Great Britain: Routledge, 1990), 17.
[9] Henderson, 19-21. Idea subjektista joka on “sukupuolitettu rodun kokemuksessa” ja “rodullistettu sukupuolen kokemuksessa” tulee parhaiten esiin, kun Henderson kuvaa ‘mustien naisten ryhtyvän todistamaan mustille miehille olevansa mustia, valkoisille naisille olevansa naisia, mustillee naisille olevansa mustia naisia. Samaan aikaan he [kuitenkin] ryhtyvät kilpailemaan mustien miesten kanssa naisina, valkoisten naisten kanssa mustina, ja valkoisten miesten kanssa mustina naisina… tämä erilaisuuden dialogi ja identiteetin vastakkainasettelu määrittää sekä mustien naisten subjektiivisuutta että mustien naisten diskurssia’.
[12] Kts. Fredrick Fahlander’n kappale, Third Space Encounters: Hybridity, Mimicry and Interstitial Practice, saatavilla: Per Cornell and Fredrick Fahlander, eds., Encounters, Materialities, Confrontations: Archaeologies of Social Space and Interaction (UK: Cambridge Scholars Press, 2007), 23.
[23] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Post Colonial Studies Reader (USA, Canada: Routledge, 1995), 2.
[24] Bill Ashcroft, Gareth Griffiths, and Helen Tiffin, eds., The Empire Writes Back: Theory and Practice in Post-Colonial Literatures (USA, Canada: Routledge, 2002, 8-9.
”Nykyään on paljon erilaisia ääniä, jotka väittävät tietävänsä, mitä aurinkokunnassamme ja sen ulkopuolella tapahtuu. Tutkimusteni mukaan vain Elena Danaan on jatkuvasti paljastanut tietoja, joita kukaan ei voi tietää ilman suoraa tietoa. Myöhemmin nämä tiedot tulevat sitten julkisuuteen ja todennetaan, mikä edelleen vahvistaa hänen uskottavuuttaan” — Dan Willis, tutkija
Johdanto
Siitä lähtien, kun suuri yleisö on saanut tietää ufo-/ET-asiasta vuosikymmeniä sitten, olemme olleet psykologisen sodankäynnin kohteena, jota ovat harjoittaneet soluttautuneet syvän valtion elementit ja heidän apulaisensa, jotka ovat käyttäneet salailua ja petosta peittääkseen koko totuuden yleisön hämmentämiseksi. Tämä palvelee sitä, että voidaan ruiskuttaa väärä kertomus, joka tukee piilotettua agendaa, joka ei palvele ihmiskunnan parasta etua, vaan pikemminkin näiden syvän valtion elementtien omaa etua orjuuttaa ihmiskunta sen sijaan, että ne vapauttaisivat sen. Koska tämän asian täydellä totuuden paljastumisella on syvimmät vaikutukset kaikkiin olentoihin planeetallamme.
Miten psykologisessa sodassa, jossa pyritään hallitsemaan käsityksiämme, voidaan määrittää, kuka on todellinen ja kuka petkuttaja?
Totuudessa on se hyvä puoli, että sillä on kestävä kyky vahvistaa itseään, kun taas valhe paljastuu ajan myötä. Tämän vuoksi syvän valtion varat sekoittavat paljon totuutta tietoihinsa saadakseen uskottavuutta yleisön silmissä ja sekoittaen samalla valheeseen. Monia näistä valheista ei sitten käytetä ainoastaan yleisön hämmennyksen kylvämiseen, mikä voi tehokkaasti peittää totuuden, vaan samankaltaisten aiheiden yhdistämisen kautta valhe toimii muiden todellista tietoa esiin tuovien tahojen diskreditoimiseksi. Ilmeinen esimerkki tästä on totuudenmukaisen tiedon yhdistäminen valheeseen, kuten ”litteän maan” teoriaan, jolloin totuudenmukainen tieto voidaan jättää huomiotta yleisön mielissä yhdistämisen kautta.
Todistajien, ilmiantajien, yhteyshenkilöiden jne. totuudenmukaisuutta voidaan arvioida useilla tekijöillä, jotka antavat joko suuren tai pienen todennäköisyyden edustaa totuutta. Nykyään, kun internetin kautta on saatavilla niin paljon tietoa ja väärää tietoa, kuka tahansa voi helposti useiden nettivideoiden katsomisen jälkeen keksiä väärän todistuksen, joka sisältää useita yhteisiä elementtejä, jotka on tuotu esiin useista eri näkökulmista ja jotka kuulostavat toteuttamiskelpoisilta ja uskottavilta. On vaikea käsittää, miksi joku tahallaan pettää yleisöä. Hän voi olla harhainen, hakea huomiota, olla tietämättään mielenhallinnan alainen tai saada korvauksen syvän valtion tiedustelupalveluilta, jotta hän voisi olla apuna disinformaation levittämisessä.
Yli 22 vuotta sitten, kun liityin parinkymmenen sotilas- ja tiedustelutodistajan joukkoon, jotka kaikki ilmoittivat maailman tiedotusvälineille, että olemme valmiita todistamaan valan alla kongressin kuulemistilaisuudessa, ja jotkut meistä tukivat todistuksiaan virallisilla asiakirjoilla, näiden todistajien disinformaation todennäköisyys on asteikolla, joka vaihtelee melko alhaisesta nollaan. Toisaalta tapa, jolla valtamedia raportoi tästä maailman paljastustapahtumasta käyttäen niin sanottua ”rajoitettua hengailua”, on melko suuri, että he todellakin olivat disinformaatiota levittäviä agentteja. Tapahtuma innoitti brittiläistä tietokonehakkeria tarkistamaan tämän tiedon tietokonejärjestelmistä ja löysi Yhdysvaltain laivaston salaisen Solar Warden -avaruusohjelman. Häntä uhkasi 70 vuoden vankeusrangaistus tästä teosta, ja todennäköisyys sille, että hän keksi tarinan ja levitti disinformaatiota, on myös melko pieni.
Siitä lähtien monet henkilöt, jotka väittävät, että heillä on täydelliset muistot palvelustaan avaruudessa Solar Warden -ohjelmassa ja muissa avaruusohjelmissa, ovat kaikki kertoneet hyvin samankaltaisia asioita salaisen avaruusohjelman todistajina. Valitettavasti sen luonteen vuoksi vain William Tompkins pystyi toimittamaan perusteltuja asiakirjoja osallistumisestaan Yhdysvaltain laivaston salaiseen avaruusohjelmaan.
Kaksi merkittävää poikkeusta ovat henkilöt, joiden todennäköisyys, että he ovat disinformaation levittäjiä, on käytännössä nolla, ja jotka osallistuivat Solar Warden -ohjelman ranskalaiseen osaan: Jean-Charles Moyen ja David Rousseau. Molemmat eivät tunteneet toisiaan, ja myöhemmin selvisi, että he antoivat täysin itsenäisesti hyvin yksityiskohtaisia kertomuksia, jotka vahvistivat täydellisesti, että he molemmat työskentelivät yhdessä Solar Warden -ohjelmassa.
Jos jollakin henkilöllä on todella sisäpiirin tietoa näistä aurinkokuntamme operaatioista, jotka ovat suurimmaksi osaksi piilossa maan päällä asuvilta ihmisiltä, hän pystyy antamaan tietoja, jotka voidaan myöhemmin vahvistaa, ja jotka eivät muuten ole minkään maan päällä olevan disinformaatiovälineen saatavilla.
Tällainen henkilö on ystäväni Elena Danaan. Galaktinen Maailmojen Liitto pelasti Elenan lapsena sieppauksesta, jossa sieppausimplanttia jouduttiin muuttamaan turvalliseksi sotilasviestintälaitteeksi, jota hän käyttää kommunikointiin kontaktinsa ja pelastajansa Thor Hanin kanssa. Elena on armollisesti ottanut vastaan tehtävän olla Galaktisen Maailmojen Liiton lähettiläs ja on saanut ja jakanut tietoa viestinnästään sekä omakohtaisista kokemuksistaan planeetan ulkopuolella. Hänen tietonsa ovat johdonmukaisesti vahvistaneet todellisia tapahtumia, jotka paljastuvat ja vahvistuvat pian sen jälkeen, kun ne on julkistettu julkisesti. Muut, jotka väittävät olevansa yhteydessä Galaktiseen Maailmojen Liittoon, eivät ole kyenneet tekemään tätä ja näin ollen vahvistamaan kontaktiaan.
Elena tuli julkisesti aktiivisemmaksi vuonna 2020 ja julkaisi ensimmäisen kirjansa ”A gift from the Stars”, jossa hänelle oli näytetty, jotta hän voisi graafisesti kuvata yksityiskohtaisesti 110 erilaista maan ulkopuolista rotua kuvituksineen ja kunkin rodun ainutlaatuiset yksityiskohdat ja erityiset yksityiskohdat kustakin niiden kotiplaneetasta.
Tohtori Michael Salla on vuoden 2001 paljastustapahtumasta lähtien tarkastanut monia näistä todistajista ja tehnyt tieteellistä tutkimusta tästä aiheesta vuosikymmenien ajan. Hän on ottanut tarkasti huomioon Elenan jakamat viestit ja todennut niiden sopivan täydellisesti yhteen muiden lähteidensä kanssa, kuten sotilastodistaja ”JP” ja muut.
Ystäväni Dani Kidssoulspeak Henderson on myös kirjoittanut erinomaisen henkilökohtaisen kertomuksen Elena Danaanin näkökulmasta, johon yhdyn täysin.
Kuvio tiedoista, joita Elena julkaisee, jotka hän saa Thor Hanilta ja joita seuraa todellinen vahvistus hänen tiedoilleen, edustaa pitkää listaa, jonka olen ottanut huomioon.
Tämän aiheen vakavasti otettavien tutkijoiden pitäisi myös panna merkille ja tehdä asianmukainen huolellisuus ja myös vahvistaa Elena Danaanin antamien tietojen uskottavuus, samoin kuin kaikkien muidenkin, jotka väittävät, että heillä on tarkkaa sisäpiirin tietoa siitä, mitä tapahtuu aurinkokunnassamme ja sen ulkopuolella, jotta voidaan paljastaa, mikä on tarkkaa ja mikä disinformaatiota.
Galaktisen Maailmojen Liiton (GFW) yhteyshenkilö Thor Han Eredyonilta saadut viestit turvallisen sotilaallisen kvanttiviestintäimplantin avulla
Elena Danaanin sieppasivat ensimmäisen kerran lapsena Orionin (Nebu) harmaat, ja Thor Han pelasti hänet. Orionin harmaat rikkoivat päädirektiiviä sieppaamalla hänet vastoin hänen suostumustaan. Orion-ryhmä laittoi alun perin Elenan sieppauksen aikana implantin, jonka GFW muutti niin, että se toimi sen sijaan GFW:n viestintävälineenä. Elena on valtuutettu toimimaan lähettiläänä, joka välittää GFW:n viestejä maan asukkaille.
Thor Han Eredyon, piirros: Elena Danaan
Erityiskiitoksen ansaitsee tohtori Michael Salla, joka alun perin sai inspiraationsa vuonna 2001 National Press Clubin tilaisuudessa julkistetuista todistajanlausunnoista, jotka koskivat eksopolitiikkaa, joka on maan ulkopuoliseen elämään liittyvien keskeisten toimijoiden, instituutioiden ja prosessien poliittista tutkimusta. Koska hän toimi tuolloin erään merkittävän yliopiston professorina, hänen kiinnostuksensa UFO/ET-asiaa kohtaan oli ristiriidassa yliopiston hyväksymien tutkimuskriteerien kanssa, minkä seurauksena hänet erotettiin kiinnostuksensa vuoksi tätä tärkeää aihetta kohtaan. Nyt hän voi omistautua täysipäiväisesti tutkimustyölle ja on ystävällisesti sallinut minun lainata kohtia hänen artikkeleistaan ja bestseller-sarjasta, jota suosittelen lämpimästi tämän monimutkaisen aiheen ymmärtämiseksi paremmin. Tohtori Michael Salla on tutkinut laajasti Elena Danaanin antamia tietoja, joista suuri osa on vahvistettu tieteellisesti todennettavissa olevilla tapahtumilla. Hän on todennut seuraavaa:
”Tällainen tieteellinen vahvistus on tärkeä syy siihen, miksi työskentelen mielelläni Elenan kanssa ja uskon, että hänen Galaktisen Federaation lähteistä saamansa tiedot ovat luotettavia ja huomionarvoisia, jotta saamme kokonaiskuvan siitä, mitä Maassa, aurinkokunnassamme ja sen ulkopuolella tapahtuu.” lähde
Seuraavassa on kronologisessa järjestyksessä oleva osittainen luettelo tapahtumista, jotka vahvistavat Thor Han Eredyonilta saadut tiedot, jotka Galaktisen Maailmojen Liiton lähettiläs Elena Danaan on toimittanut.
2021 kesäkuu 6 – Thor Han paljastaa McMurdon tukikohdan työntekijän vahvistaneen Pimeän laivaston evakuoinnin Etelämantereelta.
2021 kesäkuu 17 – Thor Han paljastaa Jupiterin kokouksen sopimukset, jotka vahvistavat Artemis-sopimusten allekirjoittamisen.
2021 elokuu 30 – Thor Han paljastaa Päädirektiivin koko tekstin, joka vastaa Gene Roddenberrylle annettua tekstiä.
2021 lokakuu 4 – Thor Han paljastaa Ganymedilla pidetyt kokoukset, jotka vahvistavat muiden todistajien kertomukset.
2022 tammikuu 4 – Thor Han paljastaa, että Intergalaktisen Konfederaation saapuminen aktivoi avaruusarkkeja aurinkokunnassamme.
2022 tammikuu 4 – Thor Han paljastaa, että Atlantin valtameressä on suuri arkki viikkoa ennen kuin todistaja JP lähtee sinne tehtävälle.
2022 tammikuu 21 – Jean Charles Moyen ja Elena lähtevät Thor Hanin kanssa kokemaan avaruusarkkia Vostok-järven lähelle Etelämantereelle.
2022 helmikuu 10 – Elena tunnistaa 3 planeettaa Proxima Centauri -järjestelmässä 2 vuotta ennen kuin NASA vahvistaa sen.
2022 maaliskuu 5 – Jean Charles Moyen tapaa Elenan emoaluksella Excelsiorilla ja kuvailee tarkkaan kokemuksiaan aluksella.
2022 maaliskuu 28 – Thor Han kehottaa seuraamaan Neptunuksen aktiivisuuden paljastumista, ja kaksi viikkoa myöhemmin NASA vahvistaa sen.
2022 huhtikuu 22 – Jen Han Eredyonilta saatuja kristalliteknologiaa koskevia tietoja, jotka vahvistavat tohtori Marcel Vogelin tutkimusta.
2022 huhtikuu 27 – Thor Han raportoi voimakkaasta järistyksestä Marsissa ja viikkoa myöhemmin NASA raportoi suurimmasta koskaan havaitusta järistyksestä.
2022 toukokuu 6 – Thor Han paljastaa Galaktisen Konfederaation laivaston lähellä Maan kiertorataa ISS:n kameran välityksellä osana paljastussuunnitelmaa.
2022 heinäkuu 12 – James Webb -avaruusteleskooppi havaitsee valtavan Galaktisen konfederaation laivaston, joka on pysäköitynä Jupiterin taakse?
Huomaa, että monet alla olevissa tapahtumissa siteeratut tekstikohdat ovat suoraan ja osittain peräisin tutkimusartikkeleista, jotka tohtori Michael Salla on kirjoittanut Elena Danaanista Exopolitics.org -sivustollaan.
2021 kesäkuu 6 – Thor Han paljastaa Pimeän laivaston evakuoinnin Etelämantereelta, jonka McMurdon tukikohdan työntekijä vahvisti.
Thor Han vahvisti, että Allianssin ja Federaation ankarien iskujen seurauksena Saksan (4. valtakunnan) läsnäolo Etelämantereella on hylkäämässä etuvartioasemansa. Hän kertoi minulle, että siellä oli käynnissä pako siirtokuntiin, ulos tästä aurinkokunnasta portaalin (hyppyoven, kuten hän sitä kutsuu) kautta. Hän sanoi, että myös Etelämantereella olevat reptiliaanit olivat lähdössä.
McMurdon tukikohta Antarktiksella
Etelämantereella sijaitsevan McMurdon tukikohdan entinen työntekijä vahvisti Elenan tiedot siitä, että Pimeä Laivasto evakuoi Etelämantereen ja luovutti tukikohtansa kiinalaisille. Työntekijä ”Frank” näki monien saksalaisten lähtevän keskellä Etelämantereen talvea 2021 ja monien kiinalaisten saapuvan samaan aikaan.
Kesäkuun 6. päivänä 2021 Elena sai Frankilta sähköpostiviestin, jossa hän ilmoitti, että Etelämantereelle saapuu ja sieltä poistuu epätavallisen paljon ihmisiä McMurdon kautta, joka on Antarktiksen suurin tukikohta. Tämä vahvistaa sen, mitä Thor Han ilmoitti Saksan 4. valtakunnan pimeän laivaston pakenemisesta.
Näin Frank kertoi Elenalle sähköpostiviestissä, joka toimitettiin myöhemmin tohtori Michael Sallalle:
”Haluan kertoa sinulle, että kiinalaisilla on täällä jo viisi tukikohtaa ja he ovat perustamassa neljä uutta välittömästi juuri pahimpaan vuodenaikaan. Kiinalaisia on kaikkialla täällä, enkä vielä kuukausi sitten nähnyt yhtäkään.
On myös huomattava, että Turkki on nyt lähettänyt joukkoja itsenäisesti, ja niin tekevät myös monet muut maat Afrikasta ja Etelä-Amerikasta, jotka kaikki haluavat perustaa tänne tukikohtia ja tuovat mukanaan infrastruktuuria sitä varten.
Kaikki näyttävät haluavan päästä mukaan kaikkeen mitä täällä tapahtuu mahdollisimman pian, jotta he eivät jäisi ulkopuolelle. Olen nyt varmempi kuin koskaan, että tämä hullu kiire johtuu siitä, että täällä on varmasti jotain. Huomasin myös yhä enemmän saksankielisiä ihmisiä tulevan tänne. Lukumäärät ovat aina vähentyneet talviaikaan täällä alhaalla, eivät lisääntyneet.”
Näin Elena kiteytti Frankilta saamansa viestin vastauksena Thor Hanin viestiin:
Saksalaiset saapuvat kaikki Etelämantereen sisämaasta ja lähtevät mantereelta veneillä Etelä-Amerikkaan. He olivat hyvin salamyhkäisiä eivätkä puhuneet kenellekään. Tämä oli todella tapahtumassa… Maan liitto ja Galaktinen liitto iskivät Pimeän laivaston kimppuun Maassa, Marsissa ja tässä tähtijärjestelmässä, ja Etelämantereen pako oli todiste siitä, että kaikki tämä oli totta.
2021 heinäkuu 17 – Thor Han paljastaa Jupiterin kokouksen sopimukset, jotka vahvistavat Artemis-sopimusten allekirjoittamisen.
Entisen ammattiarkeologin ja ”kontaktihenkilön” Elena Danaanin mukaan samanlaiset kokoukset ovat juuri päättyneet Jupiter-planeetan lähellä keskustellakseen aurinkokuntamme uudesta järjestyksestä, joka syntyy Pimeän laivaston ja sen draconislaisten, orionilaisten, deep staten ja yritysliittolaisten lähestyvän sotilaallisen romahduksen myötä.
Hän sanoo, että Galaktinen Maailmojen Federaatio tapasi hiljattain Maan Allianssin ja salaisten avaruusohjelmien liiton edustajia 12 kokouksen sarjassa keskustellakseen aurinkokuntamme uudesta järjestyksestä. On syytä huomauttaa, että Israelin avaruusohjelman perustaja, professori/kenraali Haim Eshed tunnusti hiljattain Galaktisen liiton olemassaolon.
Elena otti minuun yhteyttä 17. heinäkuuta 2021 ja kertoi dramaattiset uutiset Jupiterin lähellä pidetyistä kokouksista ja eri kansakunnista, jotka olivat mukana avaruusohjelmiensa kautta. Hän kertoi, että viimeinen kokous oli päättynyt vain päivää aiemmin ja että oli päästy sopimukseen, joka perustaisi monikansallisen avaruusliiton Maan suurimpien kansakuntien välille Yhdysvaltain johdolla.
Näin Elena kirjoitti ensimmäisessä sähköpostissaan:
”Jupiterilla on tehty sopimuksia eri edistyksellisten galaktisten koalitioiden ja Terran asevoimien välillä tämän tähtijärjestelmän käytön ja suojelun jakamisesta taloudellisten ja sotilaallisten alojen osalta tulevaisuutta varten. Toiminta-alueet on määritelty. Terralaiset ottavat virallisesti haltuunsa tähtijärjestelmänsä. Yhdysvallat oli johtava edustaja näissä kokoussarjoissa; GFW valitsi ne kykyjensä, resurssiensa ja tavoitteidensa vuoksi, sillä ne pystyvät parhaiten takaamaan kestävän ja loistavan tulevaisuuden maapallon ulkopuoliselle ihmiskunnalle. Pitkät vuodet kestänyt salainen yhteistyö Terran kansojen kanssa on saatu päätökseen, mutta meidän on vielä saatava päätökseen tämä sota tämän järjestelmän vapauttamiseksi. Siihen asti meidän on tehtävä kovasti töitä, ja kun tämä päivä koittaa, olemme kaikki valmiita astumaan yhdessä uuteen veljeyden ja yhteistyön aikakauteen.”
Elenan huomattavia väitteitä tukevat myös Artemis-sopimusten viimeaikaiset allekirjoitukset sellaisten maiden välillä, joilla on toimivat avaruusohjelmat. Kyseessä ovat avaruusvaltioiden ja Yhdysvaltojen välillä neuvotellut kahdenväliset sopimukset, jotka allekirjoitettiin ensimmäisen kerran 13. lokakuuta 2020 Yhdysvaltojen ja seitsemän valtion välillä: Australia, Kanada, Italia, Japani, Kanada, Luxemburg, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdistynyt kuningaskunta.
Toisessa sähköpostiviestissä Elena kirjoitti:
”GFW haluaa työskennellä vain yhtenäisen globaalin sivilisaation kanssa, ei erilaisten kilpailevien avaruusvoimien kanssa, jotka pelaavat valtapelejä. Thor Han sanoi, että avaruusohjelmissa on itse asiassa neljätoista maata, jotka olivat siellä edustettuina, mutta kuusi parasta GFW on tunnustanut kaikkein edistyksellisimmiksi ja kestävimmiksi, ja ne sopivat liittymään yhteen heidän kanssaan. Kahdeksan muuta olivat mukana vain kaupallisista syistä, jotka hyödyttävät monia. Thor Han puhui myös näiden kuuden parhaan koalitiosta, joka muodostaisi yhtenäisen avaruusosaston. Olisimmeko todistamassa, kuten sanoit Michael, Tähtilaivaston syntyä?”
Elenan tietoja vahvistaa se, että mikään muu avaruusvaltio ei ole liittynyt Kiinan ja Venäjän ehdotettuun kansainväliseen Kuun tutkimusasemaa koskevaan aloitteeseen, joka käynnistettiin kesäkuussa 2021 tehdyllä kahdenvälisellä sopimuksella. Ainoastaan Yhdysvallat on onnistunut luomaan monikansallisen avaruuskoalition Artemis-sopimuksella, johon Venäjä kieltäytyi liittymästä, koska se oli ”liian USA-keskeinen”, ja Kiina suljettiin pois liittymästä sen jatkuvan henkisen omaisuuden varastamisen ja teollisuusvakoilun vuoksi.
Elenan aiemmin julkaisemien tietojen mukaan nämä Draco-Orionin tukikohdat ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi ja ovat eri vaiheissa vapautumista. Tämä vastaa useiden sisäpiiriläisten väitteitä, joiden mukaan Pimeä laivasto ja sen yritysliittolaiset ovat olleet eristyksissä tähtienvälisistä kumppaneistaan, mikä on johtanut resurssien vähenemiseen ja merkittäviin loikkauksiin. Se sopii myös Farsight Instituten kaukokatselijoiden julkaisemiin tietoihin, joissa käsitellään nykyistä ulkopoliittista tilannetta.
Elenan viimeisimmät tiedot saavat tukea monista aihetodisteista, siitä, mitä muut salaisen avaruusohjelman sisäpiiriläiset ovat viime aikoina väittäneet, ja kaukokatselutiedoista. Vaikka tämä ei vahvista hänen huomattavia väitteitään, se tekee niistä tutkimisen arvoisia niille, jotka haluavat tietää, mitä syvällä avaruudessa tapahtuu juuri nyt.
Jupiter-sopimusten lisävahvistus paljastui myöhemmin elokuussa 2021. Yhdysvaltain avaruusjoukkojen johtaja, kenraali James Dickinson vahvisti, että eri maiden, virastojen ja yritysten kanssa on tehty yli 100 sopimusta avaruuteen liittyvistä toimista. Vain kuukautta aiemmin kenraali Dickinsonin väitettiin osallistuneen Jupiterin yläpuolella pidettyihin kokouksiin, joissa tehtiin kattavia sopimuksia Maailmojen Galaktinen Liitto -järjestön ja 14:n avaruusvaltion välillä, mukaan lukien suurten avaruusyhtiöiden toimitusjohtajat.
2021 elokuu 30 – Thor Han paljastaa Päädirektiivin koko tekstin, joka vastaa Gene Roddenberrylle annettua tekstiä.
Tohtori Michael Salla löytää Elenan tuntemattoman Star Trek -kirjan nimeltä ”The Federation”, jossa Gene Roddenberrylle annettu teksti täsmää lähes täysin, sillä Galaktinen Maailmojen Liitto toimitti tietoja Star Trek -sarjaa varten.
Tohtori Michael Sallan haastattelussa Elena Danaan, entinen ranskalainen ammattiarkeologi, keskustelee äskettäin saamastaan viestistä, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti Galaktisen Maailmojen Liiton (GFW) päädirektiivistä. Elena julkaisee julkisesti ne kymmenen artiklaa, jotka muodostavat päädirektiivin, sekä hänen ensisijaisen maan ulkopuolisen kontaktinsa Thor Han Eredyonin kommentit.
Päädirektiivin sisältö on osallistujien tiedossa salaisissa kokouksissa ja sopimuksissa, joita on pidetty Galaktisen Federaation ja kansallisten avaruusohjelmien johtajien sekä suurten avaruusalan yritysten välillä. Sen sisältöä ei ole aiemmin julkistettu.
”PPäädirektiivi” tehtiin tunnetuksi Star Trek -tieteissarjassa, jonka alkuperä on merivoimien tiedustelupalvelun (Office of Naval Intelligence) käsikirjoitus Gene Roddenberrylle, jotta nämä käsitteet saatiin iskostettua yleisön mieleen. Tämä selittää, miksi on ollut vain vähän yhteyksiä planeetan ulkopuolisiin kulttuureihin, koska tämän ohjaavan direktiivin avulla ei ole haluttu puuttua kehittyvien sivilisaatioiden evoluutioprosessiin. Kun otetaan huomioon, että vaiheen 3 sivilisaatiot ovat puuttuneet Maan vaiheen 2 sivilisaatioon, tämä antaa Galaktiselle Maailmojen Liitolle mahdollisuuden puuttua häiritsevään vaiheen 3 sivilisaatioon. Esimerkkinä siitä, miten Orionin (Nebu) ryhmä on siepannut miljoonia ihmisiä Maasta vastoin heidän suostumustaan.
Luokitteluasteikko:
Vaihe 1: ”Kehittyvät” elämänmuodot, jotka eivät ole järjestäytyneet jäsenneltyyn yhteiskuntaan.
Vaihe 2: ”Ensisijaiset” elämänmuodot, jotka ovat järjestäytyneet jäsenneltyyn yhteiskuntaan ja joilla on kehittyneet henkiset käsitteet.
Vaihe 3: ”Tähtienvälinen” kulttuuri, joka on saavuttanut tähtienvälisen kapasiteetin ja ottanut oman prosessinsa kautta yhteyden toiseen galaktiseen sivilisaatioon.
Vaihe 4: ”Korkea” kulttuuri, joka on saavuttanut kuudennen tiheyden tason ja sen yli.
PÄÄDIREKTIIVI
Galaktinen Maailmojen Liitto
I
Päädirektiivin on tarkoitus toimia moraalisena, eettisenä ohjeena ja oikeudellisena mallina.
II
Päädirektiiviä sovelletaan kaikkien sellaisten maailmojen kaikkiin kulttuureihin, jotka eivät ole vielä saavuttaneet tähtienvälisen matkustusvalmiuden tasoa eivätkä ole luoneet organisoitua jatkuvaa suhdetta kehittyneeseen ulkoiseen tähtienväliseen kulttuuriin.
III
Mikään näissä artikloissa ei oikeuta Galaktisen Maailmojen Liiton henkilökuntaa puuttumaan asioihin, jotka kuuluvat olennaisesti minkään planeettajärjestelmän sisäiseen, paikalliseen tai yksityiseen lainkäyttövaltaan, eikä velvoita jäseniä alistamaan tällaisia asioita ratkaistavaksi minkään Galaktisen Maailmojen Liiton artiklojen nojalla.
IV
Koska jokaisen aistivan lajin oikeutta elää vapaan tahdon korkeamman universaalin lain mukaisesti luonnollisen ja biologisen kulttuurisen kehityksensä mukaisesti pidetään pyhänä, Galaktisen Maailmojen Liiton jäsenet tai henkilökunta eivät saa puuttua alkuperäiskansojen elämän, yhteiskunnan ja kulttuurin normaaliin, autonomiseen ja terveeseen kehitykseen. Tällaiseen puuttumiseen kuuluu ylivertaisen tiedon, voiman tai teknologian tuominen sellaiseen maailmaan, jonka jäsenet ja yhteiskunta eivät kykene käsittelemään tällaisia etuja viisaasti, kun otetaan huomioon niiden nykyinen henkinen, moraalinen ja teknologinen kehitystaso.
V
Galaktinen Maailmanliitto ei voi altistaa kehittyvää lajia teknologialle, jota laji ei ole vielä keksinyt tai jota se ei tällä hetkellä pysty kehittämään ja käyttämään.
VI
Vähemmän kehittyneen rodun evolutiivisen ymmärryskyvyn ylittävän teknologian jakaminen ja kylväminen on kielletty tai se on rajoitettu välttämättömään minimiin.
VII
On kiellettyä olla vuorovaikutuksessa tai kommunikoida kenenkään vähemmän kehittyneen planeetan tai kulttuurin alkuperäisasukkaan kanssa käyttämällä mitään laitetta, laitetta, konetta, työkalua, asetta tai keksintöä, joka edustaa parannusta kyseisellä planeetalla jo olemassa olevaan tieteeseen ja teknologiaan.
VIII
Henkinen ja moraalinen tietämys olisi myös rajoitettava pelkkään ja välttämättömään vähimmäismäärään, ja siinä olisi käytettävä ainoastaan viestintämenetelmiä ja -välineitä, jotka vastaavat vähemmän kehittyneen rodun nykyistä ymmärrystasoa.
IX
Vähemmän kehittyneisiin rotuihin ei saa ottaa yhteyttä tai puuttua niiden toimintaan, ellei ulkopuolinen taho uhkaa niitä. Siinä tapauksessa Galaktisen Maailmojen Liiton henkilökunnan moraalinen velvollisuus on arvioida tilanne sopivan toimintatavan määrittämiseksi.
Vaiheen 1 tai vaiheen 2 planeettakulttuurin vapaa tahto toimii evoluution suuremman universaalin lain mukaisesti, kun sitä ei pakota tai siihen ei vaikuta ulkopuolinen lähde, joka toimii omaksi edukseen kyseisen vähemmän kehittyneen kulttuurin vahingoksi. Vapaan tahdon manipulointi vähemmän kehittyneeseen kulttuuriin mitätöi suuremman universaalin evoluutiolain. Tässä tapauksessa Päädirektiivi pitää sitä puuttumisena, ja Galaktinen Maailmojen Liitto pidättää itsellään oikeuden puuttua asiaan.
X
Liiton henkilökunta ei saa rikkoa tätä päädirektiiviä, paitsi jos he toimivat korjatakseen aikaisemman rikkomuksen tai vahingossa tapahtuneen kulttuurin saastumisen. Tämä direktiivi on ensisijainen kaikkiin muihin näkökohtiin nähden, ja siihen liittyy korkein moraalinen velvollisuus.
Vertailu ”Päädirektiiviin”, joka annettiin merivoimien tiedustelupalvelun kautta Gene Roddenberrylle
”The Federation”, fiktionaalinen vuonna 1987 julkaistu kirja, jonka on kirjoittanut Bernard Menke ja Rick Stuart Tähtilaivaston yleiskäsky 1, s.5
Tohtori Michael Salla vertailee Galaktisen maailmanliiton ja Star Trek -sarjan päädirektiivejä. Hänen vertailunsa viittaa siihen, että nämä kaksi päädirektiiviä ovat peräisin samasta lähteestä. Johtopäätös on, että Gene Roddenberry ja muut Star Trek -sarjaan liittyvät henkilöt olivat saaneet todellisen päädirektiivin tekstin – jonka Galaktinen liitto oli tallentanut holografisena asiakirjana – ja julkaisseet sen fiktiivisessä muodossa.
Tämä on varsin huomattava korrelaatio, kun otetaan huomioon, että Elena Danaan ei ole koskaan tutustunut tähän kaunokirjalliseen kirjaan. Ottaen huomioon historian, kuinka sivilisaatiomme vaiheeseen puuttui 1930-luvulla Draco/Orion (Nebu) -liittouma, joka antoi natsi-Saksalle kehittynyttä teknologiaa. Päädirektiivin kohta X sanoo…
”Federaation henkilökunta ei saa rikkoa tätä päädirektiiviä, paitsi jos he toimivat korjatakseen aikaisemman rikkomuksen tai vahingossa tapahtuneen kulttuurin saastumisen. Tämä direktiivi on ensisijainen kaikkiin muihin näkökohtiin nähden, ja siihen liittyy korkein moraalinen velvollisuus.”
Tämä selittää miksi Galaktisella Maailmojen Liitolla (GFW) oli oikeus puuttua tämän Draco/Orion (Nebu) liiton rikkomuksen korjaamiseen auttamalla USA:n laivastoa kehittämään salaista avaruusohjelmaansa ”Solar Warden”, kun taas vartijan määritelmä on ”sellainen, joka on vastuussa tietyn paikan tai asian valvonnasta tai sen varmistamisesta, että siihen liittyviä määräyksiä noudatetaan”, joten näyttää siltä, että se on osittain ensisijaisen direktiivin ylläpitämistä Aurinkokunnassamme.
Ymmärtämällä päädirektiivin, joka on otettu käyttöön, selittää osittain monien ihmisten mielessä olevan kysymyksen siitä, miksi he eivät vain laskeudu massoittain ja ole vuorovaikutuksessa sivilisaatiomme kanssa laajamittaisessa kontaktissa. Tämä saattaa selittää ensimmäisen kontaktitapaamisen presidentti Eisenhowerin ja GFW:n edustajien kanssa vuonna 1954, jossa varoitettiin Draco/Orion (Nebu) -liittoa olemaan luottamatta heihin, mikä myöhemmin pian sen jälkeen MJ-12-ryhmä kiersi Eisenhowerin toiveen hyväksyä se, mitä GFW tarjosi maan ihmisille, sen sijaan MJ-12 solmi salaisen sopimuksen nimeltä Grenada-sopimus Draco/Orion -liiton kanssa, mikä oli teknologian siirto-ohjelma vastineeksi siitä, että he saivat luvan siepata ihmisiä ja pitää salaisia maanalaisia tukikohtia Maassa. Vaikka hallituksemme johtajat antoivat luvan, tämä sopimus rikkoi Pääsuuntaviivaa ja antoi GFW:lle mahdollisuuden puuttua Draco/Orion (Nebu) -liiton toimiin.
2021 lokakuu 4 – Thor Han paljastaa Ganymedilla pidetyt kokoukset, jotka vahvistavat muiden silminnäkijöiden lausunnot
Tohtori Michael Sallan todistaja JP kertoo myöhemmin, että hänen tehtävänsä oli mennä Ganymedille tukihenkilöksi, ja Alex Collier vahvistaa Thor Hanin tiedot.
Ensimmäinen lähteeni, JP, joka palvelee tällä hetkellä Yhdysvaltain armeijassa, paljasti minulle, että kansainvälinen avaruuskoalitio on lähettänyt salaa henkilökuntaa ja aluksia Jupiterin Ganymedekuuhun tapaamaan uutta voimakasta ja ystävälliseksi katsottua maan ulkopuolisten vierailijoiden ryhmää.
Ganymede, Jupiterin kuu
Syyskuun 21. päivänä 2021 JP kertoi minulle ensimmäisen kerran suuresta avaruussaattueesta, joka lähti Kuusta ja suuntasi kohti Ganymedia tapaamaan saapuvaa ystävällisten avaruusolentojen ryhmää. Hän kertoi minulle:
”Jotain hyvää on myös tapahtumassa. He ovat siirtämässä teknologiaa Kuusta Ganymedille. Sotilaiden keskuudessa kaikki puhuvat. Suuri avaruussaattue… Joskus tällä tai ensi viikolla saattue lähtee. En tiedä tarkkaa iskuaikaa. Maan satelliitti Jupiterin satelliittiin.”
Toinen lähteeni siitä, mitä Ganymedilla tällä hetkellä tapahtuu, on maan ulkopuolinen kontaktiapulainen Elena Danaan, joka on välittänyt Galaktisen Federaation lähteeltään Thor Han Eredyonilta viimeisimmät tiedot vierailijoista, jotka ovat perustamassa Ganymedille etuvartioasemaa koordinoimaan Maan Liiton kanssa, kunnes ihmiskunta on valmis avoimeen kontaktiin.
Kolmas lähteeni on pitkäaikainen andromedalainen kontaktinottaja Alex Collier, joka vahvisti, että Ganymedillä on ollut paljon viimeaikaista toimintaa, sillä siellä on useita suuria maan ulkopuolisia laitoksia, jotka ovat olleet siellä tuhansia vuosia.
Kysyin Elenalta 4. lokakuuta 2021, tiesikö hän mitään ”jostain suuresta … joka on tulossa aurinkokuntaamme”, ja hän vastasi:
”Kuulin myös toisesta suuresta paluusta, voimakkaiden hyväntahtoisten voimien paluusta toisesta ulottuvuudesta ja maailmasta. Suuri voima, joka on aina yrittänyt vapauttaa Maan ihmiskunnan orjuudesta. Tämäkin on palannut. Meillä on edessämme suuri suuri finaali.”
Tämä vie minut Elenan viimeisimpään Thor Hanilta 10. lokakuuta 2021 saamaan tietoon, joka antaa paljon enemmän tietoa tästä saapuvasta hyväntahtoisesta voimasta ja yhteydestä Ganymediin:
Thor Han: ”Intergalaktisen Konfederaation laivasto on saapunut tähän tähtijärjestelmään. Heidän aluksensa pysyvät jonkin aikaa Jupiterin ympärillä, kunnes ne siirtyvät lähemmäs Maan kiertorataa. Henkilökunta ja logistiikka ovat tervetulleita Ashtarin etuvartioasemalle. Korkeat virkamiehet majoittuvat Viiden neuvoston laitokseen Ganymedessa. He tulevat arvioimaan yhteisen työmme tulosta Pimeän Liiton hajottamisen osalta ja tekemään yhteistyötä Galaktisen Maailmojen Liiton kanssa toimintatavasta seuraavaa askelta varten.”
Thor Hanin tiedot vahvistavat hämmästyttävällä tavalla sen, mitä JP paljasti minulle jo syyskuussa. Monikansallinen (Maan) liittouma, jota johtaa Yhdysvaltain avaruusjoukkojen komentaja, lähettää suuren saattueen Ganymedille tapaamaan ja tekemään yhteistyötä saapuvien maan ulkopuolisten vierailijoiden ryhmän kanssa.
2022 tammikuu 4 – Thor Han paljastaa, että Intergalaktisen Konfederaation saapuminen aktivoi avaruusarkkeja aurinkokunnassamme
Tammikuun 4. päivänä 2022 sain tärkeän päivityksen muinaisista avaruusarkuista, joita on löydetty Kuusta, Marsista, Etelämantereelta ja muista paikoista aurinkokunnassamme. Galaktisen Federaation lentäjän Thor Han Eredyonin mukaan, jonka viestit välitetään entisen ranskalaisen ammattiarkeologin, Elena Danaanin, kautta, nämä valtavat avaruusarkit aktivoituvat Jupiterin ja sen Ganymeden kuun läheisyyteen hiljattain saapuneen suuren galaksienvälisen konfederaation avaruusalusten laivueen vuoksi.
Intergalaktinen laivasto Jupiterin lähellä
Thor Hanin päivitys on hätkähdyttävä vahvistus Yhdysvaltain armeijan sisäpiiriläiseni JP:n hiljattain julkaisemille tiedoille, kun hän vieraili yhdessä näistä aktivoiduista avaruusarkkeista Kuussa Yhdysvaltain, Kiinan ja muiden Yhdysvaltain avaruusjoukkojen johtaman ”Maan liittouman” jäsenten yhteisissä salaisissa tehtävissä.
2022 tammikuu 4 – Thor Han paljastaa, että Atlantin valtameressä on suuri arkki viikkoa ennen kuin todistaja JP lähtee sinne tehtävälle
Tohtori Sallan todistaja JP raportoi myöhemmin, että hänen tehtävänsä oli laskeutua ja mennä Atlantin arkkiin 10. tammikuuta 2022. Tämä tehtävä yhteen muinaisista maan ulkopuolisista arkeista, joita löydetään Atlantin valtameren alta, on se, että se sopii yhteen Thor Han Eredyonin aiemmin Elena Danaanin kautta 4. tammikuuta julkaisemien tietojen kanssa. Elenan kysyessä, mistä muinaiset arkit voisivat löytyä Maasta, Thor Han vastasi:
”Etelä-Amerikka, Keski-Eurooppa, Luoteis-Venäjä… Yksi Atlantin valtameren vesien alla. Tämä on suurin. On muitakin, mutta en kerro tarkkoja koordinaatteja, se ei ole minun vastuullani vaan Maan Liiton.”
Alle viikko ennen JP:n tehtävää Thor Han oli jo vahvistanut itsenäisesti, että Atlantin alla oli avaruusarkki ja että se oli suurin kaikista niistä, jotka olivat kätkettyinä eri puolille planeettaamme. Minusta tämä oli huikea vahvistus, sillä JP oli kertonut minulle ensimmäisen kerran paikasta Atlantin alla, jonne hänet vietiin noin vuonna 2014 ja jossa massiivinen ympyrän muotoinen alusta oli ripustettu jonkin suuren asian päälle.
2022 tammikuu 21 – Jean Charles Moyen ja Elena lähtevät Thor Hanin kanssa tutustumaan avaruusarkkiin Vostok-järven lähellä Etelämantereella
Jean Charles Moyen ja Elena Danaan kertovat matkoista, jotka he molemmat tekivät Galaktisen liiton emoalukselle Excelsiorille ja sitten Thor Hanin kanssa Vostok-järvelle Etelämantereella, jossa he näkivät avaruusarkin, jossa siniset jättiläiset nukkuivat staasikammioissa. Elena kuvailee, kuinka Galaktinen liitto antoi hänelle tehtäväksi todistaa Jean Charlesin vierailua Vostok-järven arkilla.
Avaruusarkki Vostok-järven vieressä Etelämantereella, jossa Elena ja Jean Charles sekä Thor Han vierailivat.
Syvällä kahden mailin jään alla avaruusarkki sijaitsee Vostok-järven vieressä
2022 helmikuu 10 – Elena tunnisti 3 planeettaa Proxima Centauri -järjestelmässä 2 vuotta ennen kuin NASA varmisti sen
Elenan vuonna 2020 ilmestyneessä kirjassa ”A Gift from the Stars”, jossa hän esitteli yksityiskohtaisesti 110 eri maan ulkopuolista rotua ja niiden asuttamia planeettoja, hän osoitti kuvituksessa, että Proxima Centaurin järjestelmässä on kolme suurta asuttua planeettaa (sekä muutama planeettaoidi).
Kaksi vuotta myöhemmin, helmikuussa 2022, NASA löysi juuri Elenan kuvaaman kolmannen planeetan Proxima Centaurin järjestelmästä.
Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että Elenan tietoja tukee NASAn tieteellinen ilmoitus, jossa vahvistetaan, että Proxima Centaurin, punaisen kääpiötähden, ympäriltä on löydetty kolmas planeetta. Kirjassaan A Gift from the Stars (Lahja tähdistä) hän oli todennut, että Proxima Centaurin ympärillä kiertää kolme asuttua planeettaa, Alfa Centaurin ympärillä neljä ja Beta Centaurin ympärillä kuusi planeettaa, jotka hän havainnollisti kaaviossa (s. 340).
Kaksi vuotta myöhemmin NASA löytää kolmannen planeetan Proxima Centaurin ympäriltä juuri niin kuin Elena kuvaili.
Tri. Michael Salla lausui:
”Tällainen tieteellinen vahvistus on tärkeä syy siihen, miksi työskentelen mielelläni Elenan kanssa ja uskon, että hänen Galaktisen Federaation lähteistä saamansa tiedot ovat luotettavia ja huomionarvoisia, jotta saamme kokonaiskuvan siitä, mitä Maassa, aurinkokunnassamme ja sen ulkopuolella tapahtuu.”
2022 maaliskuu 5 – Jean Charles Moyen tapaa Elenan emoalus Excelsiorilla ja kuvailee kokemusta aluksella
Jean Charles Moyen ja Elena Danaan kuvaavat matkojaan Galaktisen liiton emoalukselle Excelsiorille.
Jean Charles Moyen
Ranskan salaisen avaruusohjelman jäsen
Palveli Star Wardenin Solariksella
Tuli julkisuuteen helmikuussa 2022
Jean Charles Moyen ja David Rousseau palvelivat molemmat lapsina ja aikuisina Yhdysvaltojen ja Ranskan yhteisessä salaisessa avaruusohjelmassa vuodesta 1981/1982. Molemmat suorittivat ”20 and back” -ohjelman, jossa he muistavat tavanneensa ja ystävystyneensä ranskalais-yhdysvaltalaisella lippulaivalla Solariksella. Molemmat keskustelevat kokemuksista, joita he jakoivat työskennellessään SSP:ssä. Mukaan lukien heidän koulutuksensa Maria Orsicin kanssa, monikansallinen ja maan ulkopuolinen henkilökunta ja tilat Solariksella sekä yhteiset Marsin-lennot. Näiden kahden ranskalaisen SSP-todistajan uskottavuutta lisäävä seikka on se, että ennen kuin he tunsivat toisensa maan päällä, heidän erilliset todistuksensa on vahvistettu toisistaan riippumatta. lähde
Solaris-avaruusalus, joka on osa Solar Warden -laivastoa, jolla Jean Charles Moyen palveli avaruusmatkansa aikana.Excelsiorin emoalus ja taisteluasema, jossa Thor Han asuu ja työskentelee.
”Muistini näistä tapahtumista muodostettiin minun ja Jean-Charles Moyenin todistajanlausuntojen perusteella. Jean-Charles on ranskalainen supersotilas, joka rekrytoitiin Solar Warden -laivaston ”20 and back” -ohjelmaan. Tapasin hänet tohtori Michael Sallan kautta, ja meistä tuli ystäviä sen jälkeen, kun tajusimme tyrmistyneinä, että maan ulkopuolinen emoalus, jolla hän kävi vapaa-ajallaan palveluksessa ollessaan ja jonka hän nimesi ”Excelsioriksi”, oli todellakin sama taisteluasema, jossa Thor Han asuu ja työskentelee. Jean-Charles ja minä vertasimme identtisiä muistoja tietystä kahvilasta, jossa oli äärimmäisen yksityiskohtainen kuvaus ruokareplikaattoreista, baareista, joissa oli kelluvia androideja, jotka tarjoilivat ionisoituja sinisiä juomia, aseman sisustuksesta, teleportaatiotyynyistä jne…. ”
2022 maaliskuu 28 – Thor Han sanoo odottavansa, että Neptunuksen aktiivisuus paljastuu, ja kaksi viikkoa myöhemmin NASA vahvistaa sen
Viikkoa myöhemmin monet tiedejulkaisut osoittavat Neptunuksessa suuren punaisen poikkeavuuden.
28. maaliskuuta Elena Danaan sai Thor Hanilta seuraavan viestin aurinkokuntamme muutoksista, jotka johtuvat Kylväjien/Vartijoiden saapumisesta, joka voidaan jäljittää tähtienväliseen kohteeseen Oumuamua lokakuussa 2017:
”Alukset ovat tulossa, Vartijat ovat Terran ulkoradalla, neljä alusta tällä hetkellä. He tarkkailevat, aikadilataatiossa. He ovat ajassa kiinni kuin vanha Oumuamua. Se oli yksi heidän aluksistaan. Se on aktivoitunut. Jäävyöhykkeellä olevat ovat myös aktivoituneet. Ja kaikki muut, yksi kerrallaan, kaikilla planeetoilla. Neptunus on seuraava. Näette ja kuulette Neptunuksesta pian. Mutta älkää unohtako kertoa heille: He ovat onnekkaita ja etuoikeutettuja nähdessään tämän.”
”Thor Han vihjasi selvästi, että Neptunuksella oli arkki, että se oli aktivoitumassa ja että se pian kiinnittäisi julkista huomiota”. Kaksi viikkoa myöhemmin, huhtikuun 11. päivänä 2022, useat artikkelit tieteellisiltä verkkosivustoilta tulvivat internetiin uutisoimalla Neptunuksesta tehdystä löydöstä, joka vahvisti Thor Hanin kolme viikkoa aiemmin tekemän ilmoituksen: NASA:n tiedemiehet ilmoittivat, että huolimatta siitä, että planeetta oli viileämmässä lämpötilasyklissä, sen etelänapa oli yhtäkkiä ja salaperäisesti lämmennyt dramaattisesti… Käyttämällä useita maanpäällisiä teleskooppeja, mukaan lukien Chilessä sijaitseva massiivinen Very Large Telescope, kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä havaitsi näyttäviä lämpötilan muutoksia Auringosta kahdeksannella planeetalla. Tämä oli täysin odottamatonta ja hämmentävää tiedeyhteisölle. Vielä parempi: NASA vihjasi, että se voisi lähettää seuraavan lippulaivansa Neptunukseen. Ei mikään sattuma.”
Huhtikuun 15. päivänä 2022 NASAn tieteellinen tutkimus havaitsee odottamattomia lämpötilan muutoksia Neptunuksessa
Thor Hanin viesti yhdistää Neptunuksen etelänavan äkillisen lämpenemisen selvästi yhteen tai useampaan aktivoituvaan avaruusarkkiin
Thor Hanin ennustus on varsin merkittävä, koska se edelsi tähtitieteilijän havaintojen tuloksia, jotka julkaistiin kaksi viikkoa myöhemmin The Planetary Science Journal -lehdessä.
2022 huhtikuu 22 – Jen Han Eredyonilta saatuja kristalliteknologiaa koskevia tietoja, jotka tukevat tohtori Marcel Vogelin tutkimusta
Tämä päivämäärä on alku kysymys-vastaus-vaihdolle, jonka olen tehnyt Elenan välityksellä välittäen tietoja Jen Han Eredyonilta, joka on Thor Hanin nuorempi veli. Olen havainnut, että kaikki Jen Hanin jakamat tiedot, jotka koskevat tietoisuuden ja kvartsikiteiden välistä tiedettä ja vuorovaikutusta, vastaavat täydellisesti sitä, mitä IBM:n johtava tiedemies tohtori Marcel Vogel pystyi määrittämään ja mittaamaan laboratoriossaan.
Jen Han Eredyon, plejadilainen tiedemies Erra-planeetalta ja tohtori Marcel Vogel, erittäin arvostettu tiedemies Terra-planeetalta
Kuka on Marcel Vogel?
Tohtori Marcel Vogel toimi IBM:n johtavana johtavana tiedemiehenä yli 27 vuoden ajan. Hän oli tuottelias keksijä, jolla oli yli 140 patenttia. Hän loi ensimmäisen tietokoneiden kiintolevyissä käytettävän magneettipinnoitteen. Hän loi väritelevision punaiset ja siniset fosforit. Kehitti nestekidejärjestelmät, joita käytetään nykypäivän näytöissä, ja paljon muuta.
Hän oli edelläkävijä ihmisen ja kasvien välisessä viestinnässä, mikä johti hänet tutkimaan tietoisuuden rajapintaa kvartsikiteiden ja veden kanssa, mitä hän tutki laajasti 17 vuoden ajan. Lähdettyään IBM:ltä hän perusti täysin varustetun laboratorion mittaamaan ja kvantifioimaan kiteiden tiedettä ja kehitti menetelmän mielen energioiden vahvistamiseksi ja yhtenäistämiseksi muodostamalla kvartsikiteestä di-pyramidinmuotoisen kiteen, joka tunnetaan nykyään nimellä ”Vogel Cut”. Hän koulutti kymmeniä lääkäreitä käyttämään hänen kehittämäänsä tekniikkaa, jossa kristallia käytetään hengityksen kanssa erilaisten terveysongelmien lievittämiseen kehon korkeammilla energiakentillä, ja hänellä oli suuri menestys. Hän oli epäilemättä ensimmäinen kaliiperinsa tiedemies, joka oli edelläkävijä hengitykseen, kvartsikristalleihin, veteen ja ennen kaikkea rakkauteen liittyvien mielen energioiden ymmärtämisessä. Hän oli myös läheinen ystäväni ja tutkimuskumppanini, jonka kanssa työskentelin hankkeissa 1980-luvulla.
”Vogel Cut”-kvartsikide
Miten tämä kaikki tuli ilmi?
Maaliskuun 9. päivänä 2022 olin mukana Elenan ohjelmassa nimeltä ”Menneisyydestä tulevaisuuteen”. Puhun osallistumisestani huippusalaisena sotilastodistajana, sitten Elena kysyy minulta työstä, jota tein tohtori Marcel Vogelin ja kristallien kanssa.
Kuka on Jen Han Eredyon?
Elena kertoo:
”Minulla on ollut ilo tavata Thor Han Eredyonin veli, jonka nimi on Jen Han, hänen nuorempi veljensä. Thor Han on yhteyshenkilöni Galaktisessa Maailmojen Liitossa ja nämä molemmat henkilöt ovat Plejadien planeetalta Errasta, se on Taigeta-järjestelmän planeetta, jota he kutsuvat Asharaksi ja Jen Han, Thor Hanin nuorempi veli on uskomaton ihminen, hän asuu siellä edelleen ja hän opiskelee, miten hänestä tulee terraformari, he eivät kutsu sitä terraformariksi, he kutsuvat tätä tieteenalaa tähtien tekemiseksi, hän sanoo olevansa tähtien luoja ja olen ottanut häneen yhteyttä viime vuonna ja kun me molemmat, Dan ja minä, aloimme miettiä työskentelyä yhdessä projektissa kristalleista, Ajattelin Jen Hania ja sanoin Danille, että Jen Han tietää hieman kristalliteknologiasta, ja minulla oli tilaisuus olla yhteydessä häneen Thor Hanin kautta, joten Jen Han on opiskelija, hän on eräänlaisessa yliopistossa Plejadien alueella tutkimassa terraformingia, ja Dan esitti kysymyksiä, luettelon kysymyksistä, jotka välitettiin Jen Hanille, ja hän vastasi, ja mielemme olivat täysin hämmästyneitä, koska se, mitä Jen Han vastasi, sopi kaikilta osin yhteen sen kanssa, mitä tohtori Marcel Vogel oli havainnut tutkimuksessaan, ja kumpikin täydensi toisiaan. ”
Huhtikuun 22. päivä 2022 Jen Han Eredyon lähettää Elenan kautta ensimmäiset viestit, joissa annetaan vastauksia kysymyksiini. Tämä käynnistää jatkuvan viestintäpäiväkirjan
Kesäkuun 12. päivä 2022 Löysimme Elenan kanssa niin paljon tohtori Marcel Vogelin tutkimustyön kanssa yhtenevää, että päätimme luoda erikoisnäytöksen, jossa näytetään, miten tämän maantieteilijän ja plejadilaisen tiedemiehen kristalleja koskevat tiedot ovat vertailukelpoisia. Päätimme myös soveltaa tätä tietoa käytäntöön tuhansien ohjelman katsojien kanssa, jotta planetaariseen matriisiin voidaan painaa visio positiivisesta aikajanasta. Jen Henin mukaan tällä oli vaikutusta planeettamatriisiin ja se mitattiin piikkinä Schumannin resonanssissa.
Esityksen nimi oli ”POSITIIVISEN AIKAVIIVAN LUOMINEN PLANEETTIMATRIISISSA KRISTALLIA KÄYTTÄEN” Elena Danaanin ja Dan Willisin kanssa https://youtu.be/tl7yLhMzwlM
Huhtikuusta 2022 lähtien olemme Elenan kanssa oppineet paljon kiteiden tieteestä Jen Hanilta, joka on vienyt tohtori Marcel Vogelin uraauurtavan työn uudelle ymmärryksen tasolle. Jen Han vahvisti suuren osan Marcelin työstä, joka liittyy kvartsin, veden ja rakkauden luonteeseen ja ominaisuuksiin ja siihen, miten nämä kaikki perustuvat samanlaiseen keskeiseen fraktaaliseen holografiseen kaavaan, joka sallii niiden silloittaa ulottuvuuksia. Myös sitä, miten mielen energiat projisoivat geometrisia kuvioita vaikuttaakseen todellisuuden holografisen matriisin tetraedriseen fraktaaligeometriaan. Miten sykkivä hengitys, kuten Marcel havaitsi, oli tehokkain tapa painautua kristalliin, minkä hän pystyi mittaamaan laboratoriossaan. Marcel ei ollut tietoinen siitä, että ne päättymiskulmat, jotka hän loi unessa saamansa näyn perusteella niin kutsutusta ”Vogel cut” -kiteestä, mahdollistavat vaihekonjugaatiosolmun muodostumisen kiteen sisällä. Kun tätä solmua stimuloidaan pietsosähköisesti, se voi avata singulariteettipyörteen, joka voi sallia tietoisuuden painautua planeetan planeettamatriisin hologrammiin, jotta se voi muuntautua ja muuttaa todellisuutta ja paljon muuta! Meillä on vielä paljon opittavaa. Tämä on ollut uskomaton tilaisuus oppia tiedemieheltä toisesta tähtijärjestelmäkulttuurista, joka on tuhansia vuosia meitä edellä tieteellisessä ymmärryksessä. Nämä viestinvaihdot ovat parhaillaan käynnissä.
Tetraedrimäinen todellisuutemme holografisen matriisin fraktaaligeometria on universumin todellinen salaisuus
2022 huhtikuu 27 – Thor Han raportoi voimakkaasta järistyksestä Marsissa, ja viikkoa myöhemmin NASA raportoi suurimmasta koskaan havaitusta järistyksestä.
27. huhtikuuta 2022 Thor Han Marsissa ilmoitti Elenalle, että ”siellä oli tapahtunut voimakas maanjäristys, joka johtui alkaneista maanmuokkaustoimista”.
Toukokuun 4. päivänä 2022 viikkoa myöhemmin NASA raportoi Marsin suurimmasta järistyksestä, joka on koskaan havaittu aurinkokunnassamme.
Elena Danaan lähetti tohtori Michael Sallalle 29. huhtikuuta 2022 päivätyn sähköpostiviestin, joka lähetettiin kaksi päivää sen jälkeen, kun Thor Han oli viestittänyt hänelle 27. huhtikuuta 2022, jossa alla olevassa sähköpostiviestissä Thor Han toteaa, että ”oli tapahtunut vakava maanjäristys, joka johtui alkaneista maanmuokkaustoimista”.
Seismometri Marsissa, joka rekisteröi järistyksen. Tässä kuvassa näkyy InSightin kupolimainen tuuli- ja lämpökilpi, joka peittää sen seismometrin, nimeltään Seismic Experiment for Interior Structure eli SEIS. kuva: NASA/JPL-Caltech
2022 toukokuu 6 – Thor Han paljastaa Galaktisen Liiton laivaston lähellä Maan kiertorataa ISS:n kameran välityksellä osana paljastussuunnitelmaa
Elena todellakin paljasti 10. lokakuuta 2021, että galaksienväliseen liittoon kuuluva avaruusalus alkaisi pian liikkua kohti Maan kiertorataa. Hän siteerasi Thor Hania, joka sanoi:
”Intergalaktisen konfederaation laivasto on saapunut tähän tähtijärjestelmään. Heidän aluksensa pysyttelevät jonkin aikaa Jupiterin ympärillä, kunnes ne siirtyvät toistaiseksi lähemmäs Maan kiertorataa.”
Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) kameranäkymän ohi kulkee 6. toukokuuta kymmeniä avaruusaluksia, ja yksi Kansainvälisen avaruusaseman live-kameroista on kuvannut yli 30 ufon muodostelman.
ISS:n suoran kameran kuvamateriaali näyttää vahvistavan, että joko Intergalaktiseen konfederaatioon tai Galaktiseen maailmanliitoon kuuluvat avaruusalukset ovat siirtyneet Maan kiertoradalle ja alkaneet näyttäytyä.
Elena Danaanin, entisen ranskalaisen ammattiarkeologin, saamien tietojen mukaan ufot kuuluvat yhteistyössä toimiviin maan ulkopuolisiin järjestöihin, jotka ovat osa virallisesti hyväksyttyä paljastussuunnitelmaa, jota toteutetaan Maan liiton kanssa.
Kysyin Elena Danaanilta, tiesikö hänen ensisijainen Galaktisen Maailmanliiton yhteyshenkilönsä Thor Han Eredyon mitään ufomuodostelmasta. Tämä oli hänen vastauksensa:
Kyllä, Michael, tämä on osa GFW:n julkistamissuunnitelmaa. Thor Han vahvistaa, että se on yksi heidän laivastostaan, joka tekee tämän yhteistyössä ISS:n kanssa. Hän pyytää kiinnittämään huomiota kuvioon. Muistakaa, kuten kerroin teille muutama kuukausi sitten, että Intergalaktisen Konfederaation saapumisen seurauksena Jupiterin lähelle päätettiin, että julkistamissuunnitelma otettaisiin käyttöön: Maan liitto vastaa asiakirjojen julkistamisesta, ja GFW & IC näyttävät aluksiaan yhä enemmän, jotta siviilit totuttaisivat asteittain ET:n läsnäoloon aiheuttamatta kaaosta. Hän sanoo myös, että vihollinen yrittää kaikin keinoin mustamaalata tätä toimintasuunnitelmaa, mutta ei onnistu pysäyttämään sitä.
Toukokuu 2022 – Elena kertoi Thor Hanilta lisätietoja meneillään olevasta julkistamissuunnitelmasta.
Thor Han lisää, että Maan liittouma paljastaa pian tietoja TR-3b:stä ja jälkikäteen kehitetystä teknologiasta. Hän lisää, että he esittelevät sen ensin ”puolustusalan salaisina ohjelmina”, jotka on kehitetty suojaamaan Yhdysvaltoja muiden maiden hyökkäyksiltä. Maapallon ulkopuoliset ohjelmat paljastetaan toisessa osassa, myöhemmin, tuntemattomana ajankohtana, riippuen siitä, milloin siviilit ”sulattavat” tämän ensimmäisen tiedon.
2022 heinäkuu 12 – James Webb -avaruusteleskooppi havaitsi valtavan laivaston Galaktisen Konfederaation aluksia pysäköitynä Jupiterin taakse?
James Webb -avaruusteleskooppi
NASA järjesti 12. heinäkuuta kansainvälisen suoran lähetyksen, jossa julkaistiin James Webb -avaruusteleskoopin ensimmäiset viralliset kuvat, joissa näkyy huomattava pimeä kenttä kaasujättiläisen ilmakehän yläpuolella. Oliko se varjo, kuten NASA näytti väittävän, vai jotain aivan muuta – osa juuri saapunutta maan ulkopuolista avaruuslaivastoa, joka on salaa pysäköity Jupiterin ympärille, kuten Elena on paljastanut?
Kysyin Elena Danaanilta ja Jean Charles Moyenilta, kahdelta eri avaruusolentoryhmien kanssa kontaktissa olleelta, voisiko jokin heidän lähteistään selittää tumman alueen. Danaan vastasi ensin, että Oonalla, galaksienvälisen konfederaation edustajalla, oli viesti jaettavana. Hän julkaisi Oonan viestin julkisesti 13. heinäkuuta suorassa lähetyksessä YouTubessa. Tässä on täydellinen viesti siitä, mitä Oonalla oli sanottavaa salaperäisestä pimeästä alueesta, sekä tietoa vastikään saapuneista avaruuslaivastoista, jotka olivat pysäköityneet Jupiterin läheisyyteen.
”Tervehdys niille, jotka lukevat tämän viestin, jonka lähetän nyt. Täällä ensin Altean lähettiläs Oona, joka puhuu Galaksienvälisen Konfederaation, Kahdenkymmenenneljän neuvoston, puolesta.
Nataru-liittoon kuuluvia emoaluksia on sata kolmekymmentäkahdeksan Nataru-liittoon kuuluvine laivastoineen Sol-nimisessä tähtijärjestelmässänne. Tämä luku edustaa useita tuhansia aluksia. Viisisataa viisikymmentä galaksienvälisen liiton alusta on saapunut tähtijärjestelmäänne ja on asemissa Jupiter-nimisen planeettanne kiertoradalla, ja neljä on tällä hetkellä Terra-planeetan kiertoradalla.
Äskettäin julkistetussa kuvassa planeetastanne Jupiterista näkyy kiertoradan kivipilvi sekä Ashtarin etuvartioaseman alusten ja joidenkin emoalustemme puolustusverkko. Suurin osa laivastostamme on Jupiter-planeetan takana, piilossa näkyvyydeltänne.
Tämän kuvan paljastaminen ei ole virhe, vaan ohjelmasta vastaavan Terran Allianssin siirto. Terranin instanssit voivat kutsua aluksiamme ”kylmiksi pisteiksi”, siinä on totuus. Lisää kuvamateriaalia tulossa. Suunnitelma on aikataulussa. Yksi askel kerrallaan. Pidämme kädestäsi kiinni, etkä saa katsoa taaksesi. Katsokaa sen sijaan ylöspäin. Universumin suuremman suunnitelman mukaan olette jo sillan toisella puolella.”
Elena Danaanin ja JP:n ohella myös muut kontaktit ovat kertoneet, että heidän maan ulkopuoliset yhteyshenkilönsä ovat kertoneet heille, että juuri saapuneet avaruuslaivastot ovat pysäköineet Jupiterin läheisyyteen. Näihin kuuluvat Alex Collier, James Gilliland, Jean Charles Moyen ja David Rousseau, jotka kaikki vahvistivat haastatteluissa, että suuria määriä maan ulkopuolisia avaruusaluksia oli hiljattain saapunut.
Sitten 27. heinäkuuta 2022 James Webb -avaruusteleskooppi julkaisi kuvan Jupiterin suuresta punaisesta pisteestä käyttämällä yhtä sen infrapunakameroista. Kuvassa näkyy korkealla Jupiterin ilmakehän yläpuolella leijuva sylinterinmuotoinen esine, joka näyttää olevan yli tuhat kilometriä pitkä. Kuva vahvistaa väitteitä, joiden mukaan jättiläisavaruusalukset ovat hiljattain saapuneet aurinkokuntaamme ja pysäköineet Jupiterin läheisyyteen.
Webbin kuva ja JP:n tiedot Jupiterista vahvistavat Elena Danaanin aiemmin julkaisemat tiedot, jotka koskevat hänen kuvaamiensa Kylväjärotuihin (eli Galaktiseen Liittoon) kuuluvien avaruuslaivastojen koostumusta. Hän esitti kuvituksen erilaisista Kylväjälaivastoihin kuuluvista aluksista ja olennoista, joista yksi oli sylinterin muotoinen.
Elena Danaanin piirros Galaktisen Liiton laivastoaluksesta lähellä Jupiteria lähde
Fysiikan laitos, University at Albany SUNY, Albany, NY UAPx, Inc:n ja SCU:n (Scientific Coalition for UAP Studies) jäsen
Huolimatta lukuisista luotettavien lähteiden sanomalehtiartikkeleista tänä vuonna [1], sekä Pentagonin myönnytyksistä [2] ja kongressin kuulemistilaisuuksista [3] huolimatta kiinnostus UAP-tutkimuksia kohtaan herättää naurua ja pilkkaa sekä tiedeyhteisön sisällä että sen ulkopuolella, myös tunnettujen tiedeviestijöiden taholta [4]. Miksi näin on? Puretaanpa vaihteeksi ufologiaan/UAP-tutkimuksiin kohdistuvaa yleistä kritiikkiä ja nujerretaan nujertajat. Vaikka osa väitteistä on yleisiä, käytän paljon aikaa avaruusolentoihin, jotka ovat yleinen hypoteesi, joka vaatii huomattavaa huomiota, mutta tätä esseetä ei pidä lukea luettelona vasta-argumenteista vain avaruusolentojen puolesta.
(1) Kameroiden resoluutio paranee jatkuvasti, mutta UAP:stä ei ole vieläkään olemassa hyvää kuvaa tai ”pitävää näyttöä” sisältävää videota. Eikö se ”todista”, että tämä kaikki on hölynpölyä?
Lähde: Elon Musk, Twitter / Anita Search-True
Tämä näyttää olevan debunkkareiden ”tappajasovellus”-argumentti numero 1. Jos tällaisia väitteitä esittävät henkilöt vain pysähtyisivät ja yrittäisivät ottaa kuvan yksinkertaisesta ihmisen tekemästä lentokoneesta, joka lentää ohi, he ymmärtäisivät nopeasti, miten epätriviaali tehtävä tämä on, varsinkin jos ilmassa oleva esine on odottamaton. Olen itse yrittänyt tätä iPhonellani (13 mini), eikä tarkennuksen saaminen toimimaan ja laadukkaan, korkearesoluutioisen kuvan ottaminen nopeasti liikkuvasta, kaukana olevasta kohteesta ole aina helppoa. Lisäksi monet ihmiset ovat surkeita ottamaan hyviä kuvia, vaikka digitaalikameratekniikka kuinka kehittyisi. Kuten vaimoni voi kertoa, olen yksi näistä henkilöistä. Älypuhelin *ei* ole estänyt minua ottamasta epäselviä, epätarkkoja kuvia ja videoita, joissa kiinnostavat ihmiset ja kohteet on leikattu pois.
(1) on muunnelma Shakespearea kirjoittavista apinoista. Se, että monille ihmisille annetaan kameroita, jopa kunnon kameroita, ei tee heistä kaikista loistavia valokuvaajia. Mutta ennen kuin minut hukutetaan lukemattomiin kuviin kaukaisista linnuista ja lentokoneista, pohditaanpa, voisiko UAP olla luonnostaan epätarkka. Entä jos jotkut ovatkin luonnossa esiintyviä kaasumaisia poikkeamia tai plasmaa (ionisoitunutta kaasua)? Mieleen tulevat maanjäristysvalot [5] ja pallosalamat [6] — tosin nämä esimerkit selittävät yhtä tuntematonta ilmiötä käyttämällä toista kiistanalaista ilmiötä, joten tämä on hieman ympäripyöreää. Heikko havaittavuus on itse asiassa yksi viidestä UAP:n havaittavuudesta: [15] mukaan UAP:t ovat usein epäselviä ja muuttuvat kooltaan ja muodoltaan (14:28), ja niissä voi esiintyä monikuvavaikutuksia ja valon taittumista UAP:n ympärillä (19:00). Nämä ovat fysikaalisia vaikutuksia, joiden pitäisi antaa tärkeitä vihjeitä UAP:n luonteesta. Joskus (ei aina) väitetään myös hypersonisia nopeuksia.
Jos tarkastelemme aluksia (jotka eivät välttämättä ole ei-inhimillisiä), siihen on vielä selitys: entä jos kyseessä on jokin eksoottinen käyttövoima? Meidän ei tarvitse turvautua aika-avaruuden poimuttamiseen, vaikka se näyttääkin yhä enemmän siltä, että se on mahdollista [7-9], vaan meidän on turvauduttava nykyiseen inhimilliseen tekniikkaan, jossa ilma ionisoidaan aluksen edessä äänimyrskyjen estämiseksi [10,11]. Plasman tai plasmaa tuottavan kohteen kuvaaminen on varmasti haastavaa nopeudesta riippumatta.
Kuvat saattavat olla väistämättä huonolaatuisia. Yritä vaikka kuvata jotain, jonka kiihtyvyys on O(100-1 000+) g [12,13]. On totta, että suurin osa tästä on vain kuulopuheita… lukuun ottamatta JAL-tapahtuman tutkatietoja [14] ja ystäväni tohtori Kevin Knuthin ja SCU-kollegojemme laskelmia [15], puhumattakaan Hermann Oberthistä, Werner von Braunin mentorista, joka mainitsi tämän monta vuosikymmentä sitten [124]. Tai Carl Jung, joka myönsi, että tutkatiedot näyttivät todistavan, että ”lentävät lautaset” eivät olleet psykiatrinen ilmiö [16]. Jos jotkin mainituista nopeuksista ja kiihtyvyyksistä pitävät paikkansa, ne selittävät triviaalisti, miksi hienoja kuvia/videoita on vaikea saada.
Tulee väite (todennäköisesti), joka palaa kysymään matalalla ja hitaasti liikkuneista kohteista: miksi niistä ei ole selkeitä kuvia? (esimerkiksi äskettäinen F/A-18-lentäjä Kanavan saarten yllä [70] tai Calvinen ufokuva [71]). No, plasmavaippa on siinä tapauksessa edelleen paitsi kätevä myös looginen selitys: peräisin joko eksoottisesta käyttövoimasta tai luonnonilmiöistä. Viimeinen vasta-argumenttini on kuitenkin se, että joitakin teräviä, hyviä valokuvia saattaa todella olla olemassa: kuten kuuluisa Heflinin valokuva vuodelta 1965 [72]. Osa ongelmaa ei ole vain valokuvan ottaminen vaan myös analyysi sen alkuperän selvittämiseksi, jotta voidaan varmistaa, ettei kyseessä ole huijaus tai pieni pilkku hyvin läheltä. Tiedämme, että tyypillinen älypuhelinkamera ei ole useimmissa asioissa DSLR-kameraa parempi (esim. kennon koko, keinotekoinen bokeh, valoherkkyys, fyysisen zoomauksen rajoittaminen ja riippuvuus ”digitaalisesta” zoomauksesta). Vertaa esimerkiksi Nikon D580:tä tai vastaavaa iPhoneen [73].
”On myös tuhansia UAP-videoita ja -valokuvia, vaikka korkealla tai nopeasti lentävien UAP:iden kuvaaminen on matemaattisesti hyvin epätodennäköistä. Kuten fyysikko Brad Stark selittää The UFO Encyclopedia -teoksen sivulla 382, älypuhelinkameroiden rajoitusten ja sen vuoksi, että kohteen on oltava hyvin lähellä ja hidas, meidän ei pitäisi odottaa edes yhtä ainoaa selkeää UAP-valokuvaa miljardeista älypuhelimista viiden vuoden aikana. Siitä huolimatta on olemassa monia kuvia ja videoita (kuten FLIR- ja Gimbal-videot), jotka uhmaavat yksinkertaisia perinteisiä selityksiä. Hallitus on myös kerännyt huomattavan määrän aitoa video- ja tutkatietoa lyhyen ajan kuluessa siitä, kun se aloitti uudelleen virallisesti UAP-kysymyksen tutkimisen vuonna 2020.” — Christopher Mellon, entinen tiedustelusta vastaava apulaispuolustusministerin sijainen (Clinton/Bush) [74].
(2) ”On outoa, että Aasiassa ja Afrikassa on niin vähän havaintoja, vaikka niiden väestömäärä on suuri, ja vielä yllättävämpää on, että havainnot loppuvat Kanadan ja Meksikon rajoilla.” [75]
Tämä väite on niin äärimmäisen tietämätön, että minun on vaikea päättää, mistä aloittaisin sen kumoamisen. Ensinnäkin siinä jätetään huomiotta valtava joukko havaintoja täydellisen auringonpimennyksen aikana Mexico Cityssä vuonna 1991, jolloin näennäisesti sama kohde (hopeinen kiekko) havaittiin joskus eri kulmista eri ihmisten toimesta. Tätä käsiteltiin klassisessa Unsolved Mysteries -sarjassa Robert Stackin ja kuuluisan meksikolaisen toimittajan Jaime Maussanin [76] kanssa. Pidän tätä tapausta mahdollisena muukalaisturismina [77], koska täydelliset auringonpimennykset ovat luultavasti harvinaisia maailmankaikkeudessa, koska isäntätähden ja kuun on kumottava täydellisesti koko suhteessa etäisyyteen [78]. Pelleilyä lukuun ottamatta tämä selittämätön tapahtuma on merkittävä. Kun kaikki katsoivat ylöspäin samaan aikaan ja kamerat olivat valmiina kuvaamaan auringonpimennyksen, saatiin paljon vahvistavaa tietoa. Myös uudempia havaintoja Yhdysvaltain rajan eteläpuolella voidaan tutkia, kuten Meksikon ilmavoimien lentäjän vuonna 2004 tekemää havaintoa [79]. Etelä-Amerikan hallitukset ovat hyvin kiinnostuneita ufoista, erityisesti Chile, kun chileläinen ilmavoimien lentäjä kohtasi pallomaisen UFOn [80], ja Brasilian senaatti järjesti hiljattain omat kuulemisensa, jotka olivat samanlaisia kuin Yhdysvalloissa [81]. Havaintojen puuttuminen Aasiassa, kun otetaan huomioon sen suuri väkiluku, on outoa, mutta kutsun silti [75] tietojen kirsikanpoiminnaksi, sillä paitsi että Meksikon tapaamiset jätetään huomiotta (en tiedä yhtään ”kuuluisaa” kanadalaista tapaamista), myös Afrikka mainitaan vähäisenä ilman, että otettaisiin huomioon laatua, ei pelkästään määrää. [75] kirjoittajan olisi pitänyt olla varovaisempi — hän ei maininnut Ariel-koulun väitettyä ufojen laskeutumista Ruwaan, Zimbabween. Siitä on julkaistu lukemattomia uutisia, kirjoja ja nyt myös dokumenttielokuva [82]. Lähes sata oppilasta oli silminnäkijöitä ja pitää kiinni (itsenäisistä) tarinoistaan aikuisuuteen asti. Jos haluat tarkastella koko Afrikkaa, lue viite [120].
Zimbabwelaisten oppilaiden piirrustuksia
Epäluottamus hallitusta kohtaan ja/tai uskonnolliseen vakaumukseen perustuva irtisanominen ovat lisänäkökohtia. Siirrymme Eurooppaan: entäpä Iso-Britannia ja erityisesti vuoden 1980 Rendlesham Forest -tapaus? Se johti amerikkalaissotilaan säteilypalovammoihin, ja senaattori John McCainin oli puolustettava häntä saadakseen hänelle asianmukaiset (VA) etuudet [83]; Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen hallitukset halusivat teeskennellä, että tapausta ei koskaan tapahtunut, ja kiistivät ”epämukavat” fyysiset todisteet. Entä NATO, joka jahtasi kokonaista kolmionmuotoisten ufojen sarjaa Belgiassa vuosina 1989-90 [84] ja Italiassa [85]? Ranskalla on kaksi raporttia [86-87], joista ensimmäisessä (COMETA, 1999) todetaan nimenomaisesti, että ET-hypoteesi on järkevä ja sopii parhaiten tietoihin. Katsokaa näitä raportteja: ne ovat satoja sivuja. Euroopassakaan ei ole puutetta havainnoista.
Palatakseni Aasiaan, Kiinan hallitus perusti juuri oman UAP-työryhmänsä, joka on samankaltainen kuin Yhdysvaltojen työryhmä, kiistettyään ensin jyrkästi, että kaikki UAP:t olisivat heidän omaa teknologiaansa [88]. Kiinalaisilla on jo ollut hyvin selvä kiinnostus SETI:tä kohtaan [89]. Sosiokulttuuriset stigmat, joita hyperskeptiset esseet vain vahvistavat, karkottavat UAP:ita näkevien ilmoitukset, mikä luo systemaattisen harhan, joka voi helposti selittää aliraportoinnin, mukaan lukien alhaiset lukumäärät joistakin maanosista. Tämä mainittiin sekä UAP-työryhmän raportissa Yhdysvaltain hallitukselle [90] että Christopher Mellonin äskettäisessä artikkelissa [74]. Jokaisen professorin pitäisi tuntea harha, joka voi vääristää kyselytutkimusten tuloksia: tyypillisesti vain ne opiskelijat, jotka vihaavat sinua ja/tai kurssiasi eniten, viitsivät käyttää aikaa täyttääkseen opiskelijoiden tyytyväisyyskyselyt lukukauden lopussa, mikä vääristää tuloksia alhaisiksi.
Toistettavuuden käsite on tieteellisen menetelmän tunnusmerkki, ja siksi se on yleinen osa-argumentti UAP-tutkimuksia vastaan: outoja kohtaamisia ei voi toistaa, joten niitä ei pidä tutkia. Tämä perustelu on oikeudenmukainen, kun sitä sovelletaan meedioihin, jotka väittävät näkevänsä tulevaisuuteen, mutta ei UAP:hen. Olemme juuri todenneet, että havaintoja tapahtuu eri maissa. On myös ”yhteisiä muotoja”, mikä viittaa kuvaajien toistettavuuteen. (Tosin Yhdysvaltain hallituksen mielestä muodot pitäisi luokitella! Miksi? [91]).
Kaikkein tuomittavinta on se, että kaikki vakiintuneet tieteet eivät kuitenkaan voi luottaa toistettavuuteen sen puhtaimmassa tai suorimmassa muodossa! Otetaan esimerkiksi kosmologia — ilman pääsyä multiversumiin (jos sitä edes on olemassa) meillä on tutkittavana vain yksi maailmankaikkeus tai kosmos, jossa on yksi alkuräjähdys ja yksi kosminen mikroaaltotausta (CMB). Voimme tietysti tehdä tietokonesimulaatioita ja päästä lähelle alkuräjähdyksen olosuhteiden toistamista suurienergisimmissa hiukkas- (LHC) tai ionitörmäyttimissä (RHIC), mutta se ei ole sama asia kuin se, että meillä olisi useita universumeja tai monta CMB:tä tutkittavana. Kosmologit voivat silti tehdä työtään. Ufotutkija tohtori Bruce MacEvoy jakoi kanssani eläintieteestä peräisin olevan analogian, joka osoittaa, että toistuvilla UAP:n havaintopaikoilla käyminen on järkevä strategia toistettavuuden kannalta: voimme ajatella UAP:tä analogisesti villieläinten kanssa. Villieläinten tarkkailu ei ole aina toistettavissa (”Tee se uudestaan, apina!”), ja se vaatii äärimmäistä kärsivällisyyttä ja menemistä sinne, missä villieläimet ovat, kun niitä ei voi saada laboratorioon — mikä muuttaa olosuhteita joka tapauksessa.
Spekulatiivisin mutta pelottavin väite, joka selittää toistettavuuden puutteen, on ei-inhimillisen älykkyyden mahdollisuus. Kuvittele, että ihmiset ovat laboratoriorotteja, jotka yrittävät tutkia tiedemiehiä. Miten voisimme ikinä toivoa onnistuvamme nokkelammin kuin kehittyneempi rotu, joka saattaa kyetä aiheuttamaan hallusinaatioita ja huijaamaan antureita? [92]
(3) Tähtienvälinen matkailu on aivan liian vaikeaa siihen liittyvien suurten etäisyyksien ja aikojen vuoksi.
Tämä väite perustuu oletukseen, että UAP:t ovat ”muukalaisaluksia”. Ainakin osa näistä kohteista voi olla luonnollista kuumaa plasmaa tai kaasuja. Tämä on kuitenkin aina norsu huoneessa. Jos ihmettelette, miksi: ajatelkaa vain, että edellä käsitellyt kiihtyvyydet ja nopeudet sopivat yhteen tähtienvälisten alusten kanssa (ja vieläpä HYVIEN alusten kanssa!) Mutta lopetetaanpa tämä väite lopullisesti, joka yleensä menee jotakuinkin näin: valon nopeus itsessään on jopa liian hidas tähtijärjestelmien väliseen matkustamiseen, emmekä voi kulkea valoa nopeammin, ergo mikään muukalaisvierailu ei ole mahdollista. Vetoamatta edes ”poimuajoon” tai madonreikiin (molemmat ovat ehkä mahdollisia! [17-20]), voimme käyttää tunnettua fysiikkaa tämän asian ratkaisemiseen: relativistinen aikadilataatio auttaa matkustajaa. Knuth on jo osoittanut, että Linnunradan galaksin voi ylittää, ei 150 000 vuodessa, vaan vain muutamassa kuukaudessa aluksen ajassa, soveltaen havaitsemiemme kohteiden mitattua (väitettyä) kinematiikkaa [21]. Knuth ei ollut ensimmäinen, joka väitti, että galaksin halki voi päästä. On hämmentävää, miten televisiossa ja YouTubessa esiintyvät muutoin loistavat fyysikot unohtavat erikoissuhteellisuusteorian perusteet, jotka he ovat varmasti opettaneet opiskelijoilleen. Opetin ennen fysiikkaa 3, ja sillä tunnilla annoin oppilailleni yksinkertaisen tehtävän osoittaakseni heille, että 2 miljoonan valovuoden päässä oleva Andromedan galaksi on saavutettavissa yhden ihmisen elinaikana kulkemalla vain 0,1 m/s alle c:n: ei tarvita FTL:ää (Faster than Light, ylivalonnopeus).
kuva: Paramount Domestic Television
Totuus on, että ”he” VOIVAT tulla tänne, jos ”he” ovat olemassa. Se ei ole liian kaukana, eikä se kestäisi liian kauan. Ehkä jotkut heistä ovat matkustaneet hyvin alle valonnopeudella lukuisien vuosituhansien ajan (sukupolvien alukset, pitkäikäisemmät elämänmuodot tai tekoäly). Niillä ei ehkä ole aikomustakaan palata mihinkään, jos niiden lähtöpiste on edes vielä olemassa niille sellaisenaan. Palataan tähän väitteeseen myöhemmin, mutta nyt syvennytään Andromedan esimerkkiin matematiikan avulla ja tarkastellaan LÄHELLÄ valoa -nopeuksia (lupaan, että tämä on koko esseen ainoa haastava matematiikka niille, jotka eivät lue artikkelia, sillä tämä artikkeli on tarkoitettu laajalle yleisölle).
Pidetään alusta, jonka kiihtyvyys on 1g (9,8 m/s²), hyvin saavutettavissa nykyisellä tekniikalla, mutta se ei ole kestävä pitkällä aikavälillä polttoainevaatimusten vuoksi. Polttoainekysymys sivuutetaan, mutta voisimme tehdä tämän nykyään tappamatta matkustajia. Tämä 1 g:n kiihtyvyys riittää saavuttamaan lähes valonnopeuden yhdessä vuodessa [93]. Suuri kiihtyvyys, ei suuri nopeus, tappaa sinut ja aiheuttaa tunteen, että sinut painetaan istuimeesi raketissa tai jopa autossa. Suuri nopeus ei olisi suoraan haitallinen. Säteily olisi, ja se olisi pahempaa tällä nopeudella kosmisista hiukkasista johtuen, joten tarvittaisiin hyvä suojaus (nykyistä tekniikkaa parempi), mutta et ”tuntisi” nopeutta (inertiaaliviitekehyksessä).
Beta on nopeutesi suhde valonnopeuteen, ja esimerkissämme se olisi:
(c tai 299 792 458 m/s) = 1 miinus 3,3356407 x 10^-10.
jossa olen kirjoittanut 1 miinus pienen numeron pitkän 9:n sijasta lukemisen helpottamiseksi. Seuraavaksi on laskettava Lorentz-kerroin eli gamma:
Tämä tarkoittaa sitä, että jos Maassa on kulunut 2 miljoonaa vuotta (fotonin matka-aika Andromedaan 2 miljoonan valovuoden etäisyydellä; 1 valovuosi (LY) määritellään etäisyydeksi, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa), niin galaksienvälisen matkustajamme kohdalla on kulunut vain 2 miljoonaa jaettuna 39 000:lla eli ~51 vuotta. Jos hän olisi aloittanut matkansa 19-vuotiaana, hän voisi olla perillä 70-vuotiaana. Lisäksi heille etäisyys oli Lorentzin pituuden supistumisen vuoksi vain 50 LY, ei 2 miljoonaa LY.
Mitä tulee tähän valtavaan aikadilataatioon ja siihen, miten se aiheuttaisi kodin ja perheen menettämisen ikuisesti, tämä seikka jää epäselväksi, jos ajatellaan, että muukalaisten avaruusalus ei ole täynnä luonnollisesti kehittynyttä elämää vaan keinotekoinen (tekoäly) luotain, jolla ei ole sivilisaation jättämiseen liittyviä rasitteita. En tarkoita vain ”tuntevaa tekoälyä”, vaan kaikkea keinotekoista. Voyager I, jolla on kultalevy musiikista ja ihmismuodoista ja ohjeista Maan löytämiseksi, lasketaan ehdottomasti mukaan.
Keinotekoinen tuotanto vähentää myös huomattavasti energiantarvetta. Project Starshot on Harvardin professorin Avi Loebin johtama todellinen hanke, jossa on tarkoitus lähettää avaruusalus tällä vuosisadalla Alpha Centauriin, tähtijärjestelmään, jossa on meitä lähimpänä olevia planeettoja, ottamaan valokuvia ja lähettämään ne takaisin Maahan. Kyseessä voisi olla pieni avaruusalus, jossa on periaatteessa vain kamera ja lähetin ja joka kiihdytetään huomattavaan osaan valonnopeudesta ilman polttoainetta, mutta sen sijaan jossain Maan päällä, esimerkiksi aavikolla, on joukko tehokkaita lasereita, jotka suunnataan aurinkopurjeen kaltaiseen purjeeseen [94], ja laserit tuottavat säteilypaineen.
kuva: NASA.gov
Seuraavaksi vastustajat puhuvat siitä, kuinka vaikeaa tämä olisi ja kuinka paljon polttoainetta se vaatisi. Olen pahoillani, mutta tämä on kysymys erittäin nokkelasta tekniikasta, ei uudesta fysiikasta, ja insinöörit ovat tunnettuja siitä, että he löytävät nokkelia porsaanreikiä fysiikan ”tunnettujen lakien” sisällä. Tämä on vain uudelleen toistoa aiemmalta vuosisadalta peräisin olevista (ilmeisesti kumotuista) perusteluista, joiden mukaan lentomatkustaminen ei ole mahdollista [22] eikä avaruusmatkailu — jopa vain viikkoja ennen Sputnikin laukaisua [23]. Insinöörit ovat todistaneet kerta toisensa jälkeen, että se, mitä ennen pidettiin mahdottomana, on mahdollista, mutta vain vaikeaa, ja mahdottomuuden ja vain ”vaikeuden” välillä on äärettömän suuri ero. Kuuluisa sitaatti, jonka alkuperä on tuntematon, kuuluu: ”Niiden, jotka sanovat, että se on mahdotonta, pitäisi väistyä niiden tieltä, jotka tekevät sen.” Älkäämme unohtako, että ylistetty New York Times väitti 1920-luvun pääkirjoituksessaan [24], että raketit olivat mahdottomia, koska avaruudessa ei ole ”mitään, mitä vastaan työntää”, ja unohti kätevästi Newtonin toisen lain dm/dt-termin (joka usein jätetään pois fysiikan opetussuunnitelmista, mutta se on tarina toista kertaa). He julkaisivat vastalauseen vasta heinäkuussa 1969 (tiedätte kyllä miksi!) [25].
Viimeinen osa-argumentti on pikemminkin kulttuurinen: ajanlaajeneminen tarkoittaa, että kaikki rakkaasi, ellei jopa kaikki maailmasi sivilisaatiot, olisivat jo kauan sitten kuolleet ja poissa, kun matkasi päättyy. Tämä ei ole tieteellinen argumentti, ja se antropomorfisoi mahdollisia avaruusolentoja, joiden ajattelua ja motiiveja emme ehkä pysty ymmärtämään. Koska kriitikot kutsuvat tätä yksinkertaisesti muunnelmaksi ”minun tieni ovat niin korkealla kuin sinun” tai ”liikun salaperäisillä tavoilla” -argumentista, jota sovelletaan Jumalaan Jobin kirjan kautta, tarkastellaan sen sijaan todellisia inhimillisiä esimerkkejä: Tyynenmeren saarten paimentolaisia [26]. Professori Kevin Knuth ekstrapoloi heistä ”aika-avaruusnomadien” mahdollisuuteen ja täysin nomadiseen yhteiskuntaan tähtienvälisessä avaruudessa [27]. Siirrytään siis pitkiin etäisyyksiin (jotka suhteellisuusteoriassakin supistuvat) ja väitetysti pitkiin aikoihin perustuvan väitteen ohi. Jos toistat ei-totuutta tarpeeksi monta kertaa, siitä ei itse asiassa tule totta (katsokaa kaikkia, jotka harjoittavat confirmation biasia). Tutustukaa [121], Saganin paperit kolonisaatiosta, ja [122] tähtienvälisestä matkustamisesta.
(4) Jos ne OVAT avaruusolentoja, miksi ne eivät vain laskeudu Valkoisen talon nurmikolle ja paljasta itseään?
Tässä on paljon purettavaa, lähtien amerikkalaisesta sentrismistä. Olen melko varma, että muiden kansakuntien johtajilla olisi paljon sanottavaa tästä. Mutta tärkeämpi kysymys on: käyttekö puutarhanne muurahaiskärpästen luona ja yritättekö solmia suhteita niiden kanssa? Vaikka toki toivonkin, että mikä tahansa muukalaisrotu tunnustaisi ihmiset kanssatietäviksi olennoiksi, ehkä Neil de Grasse Tyson ja Stephen Hawking olivat oikeassa: ne olisivat liian kehittyneitä pitääkseen meitä ”tasavertaisina” missään mielessä, lähiaikoina. Lisäksi ehkä muut lajit (kaikki vitsit sikseen Linnunradan käsikirjasta liftareille sekä elokuvasta Star Trek IV: Matka kotiin), kuten valaat, delfiinit tai jopa mustekalat, saattavat olla kiinnostavampia mahdollisille vierailijoille.
Kuva: ID4
Vielä tärkeämpää on se, että oletko nähnyt ihmiskuntaa viime aikoina? Olemme edelleen melko rasistisia ja seksistisiä, monien muiden ”-istien” ohella. (Ja monet meistä ovat lisäksi tieteenvastaisia: katsokaa vaikka ihmiskunnan saavutuksia ilmastonmuutoksen, rokotteiden jne. suhteen.) Miksi avaruusolennot odottaisivat, että heihin suhtauduttaisiin muulla kuin äärimmäisellä pelolla tai jopa suoranaisella vihamielisyydellä, vaikka ihmisten aseet olisivatkin alkukantaisia verrattuna heidän aseisiinsa (mikä ei välttämättä ole totta, sillä ne voivat olla yhtä kuolevaisia olentoja kuin me, ja niillä voi olla omat virheelliset aseensa [28])? Oletteko lukenut paljon (tieteis)fiktiota, joka voi kertoa meille paljon ihmisluonnosta? Muukalaisolentojen olemassaolo aiheuttaisi ontologisen turvallisuusuhan poliitikoille ja hallituksille, kuten valtiotieteilijä, professori Alexander Wendt [29] totesi.
Fiktioon perustuva selitys, jonka mainitsen vain huvin vuoksi: jos avaruusolennot ovat todellisia, niillä voi olla päädirektiivi, joka ei salli merkittävää puuttumista ”primitiivisempiin” kulttuureihin. He saattavat tarkkailla varovaisesti (kuten Picard ja miehistö tarkkailivat mintakalaisia), mutta joskus he lipsahtavat verhokilpensä kanssa. Tai sitten ihmiskunta on osa suurta kseno-antropologista tutkimusta: ”Katsokaa, kuinka tämä älykäs rotu tuhoaa itsensä!” (Putin…) Voimme argumentoida rationaalisesti, ettemme ole valmiita kontaktiin, kun otetaan huomioon heimolaisuutemme ja vihamielisyytemme. Mutta vahvempi argumentti on: et voi käyttää oletusta ET:n luonteesta/tarkoituksesta argumentoimaan niiden olemassaoloa vastaan.
(5) Miksi avaruusalus tarvitsisi navigointivaloja avaruudessa? Tuo on naurettavaa, koska avaruus on niin laaja, ettei törmäyksiä toisten avaruusalusten kanssa tarvitse välttää niiden avulla.
Paras selitys, jonka olen kuullut tähän, on Eric Davisin (kyllä, juuri sen Eric Davisin, Wilsonin muistion kirjoittajan), joka ehdottaa, että ne eivät ole valoja, kuten me niitä pidämme, vaan vain pehmeää hehkua, joka johtuu eksoottisen (relativistisen) työntövoiman Dopplerin sinisiirtymästä tai plasmasta yleensä luonnossa esiintyvistä ilmakehän ilmiöistä. Kaukaa haettua? Toki, eikä se selitä väitettyjä erillisiä ajovaloja, mutta tämä on pätevä hypoteesi. Opettavainen hetki: tiedemiehet eivät käytä sanaa teoria samalla tavalla kuin sitä käytetään puhekielessä. Se tarkoittaa todennettavissa olevaa tosiasiaa, jota tukevat todisteiden vuori (ajatelkaa atomiteoriaa, yleistä suhteellisuusteoriaa eli painovoimateoriaa, alkuräjähdysteoriaa ja evoluutioteoriaa). Se ei tarkoita ”villiä arvausta”, kuten ”se on vain teoria”. Siitä tutkijat käyttävät sanaa hypoteesi, mutta sekään ei ole reilua, koska hypoteesit ovat usein valistuneita arvauksia. (Määritelmän vastakohtia on olemassa, kuten säieteoria, josta ei ole empiirisiä todisteita. En halua loukata kollegoitani säieteorian parissa, joten sanon vain, että vastakohdat sotkevat vesiä, ja jätän asian siihen).
Kollegojeni mielestä on mainitsemisen arvoista, että suurin osa valohavainnoista ON virheellistä tunnistamista, eli suurin osa ihmisistä, jotka huutavat ”UFO”, ei tiedä eroa lyhtypylvään ja Venuksen välillä, eikä varsinkaan lennokin tai lentokoneen vilkkuvien valojen välillä. Ei ole epäilystäkään siitä, että monet siviiliraportit ovat väärin tunnistettuja kotimaisia lentokoneita (mukaan lukien näkyvän valon vuotaminen yönäkölaseihin), mutta voimme pohtia Davisia vähemmän selitettävissä olevien ”hehkutusten” osalta. Hitto, bioluminesenssi (ilmassa/avaruudessa elävät organismit?) tai ET, joka yrittää ”sulautua joukkoon”, ovat hypoteeseja.
kuva: Martin Willis, Podcast UFO
(6) Eikö ole äärimmäisen epätodennäköistä, että avaruusolentoja ylipäätään on olemassa galaksissamme? Ja eikö ”poikkeukselliset väitteet vaadi poikkeuksellisia todisteita”? (Carl Saganin ECREE-edikti).
Bayesilaisen analyysin sanonta ”päivitä priorit” pätee. Tiedämme tuhansia vahvistettuja eksoplaneettoja, joista ehkä jopa 10 on Maan kaltaisia siinä mielessä, että ne ovat ihmisen kapean määritelmän mukaan asumiskelpoisia, eli ”Goldilocksin vyöhykkeellä” isäntätähtensä ympärillä, jolloin nestemäisen veden esiintyminen on mahdollista. Emme tietenkään tiedä mahdollisesta vedestä (tai hapesta, sivilisaatioiden aiheuttamista epäpuhtauksista jne.) ilman lisätietoja joko nykyisistä tai uusista teleskooppihankkeista [30-31]. Tarkastellaan kuitenkin vain Kepler-missiota ekstrapoloimalla siitä pienestä taivaanlaatikosta, josta se on löytänyt vain muutaman tuhat planeettaa. Linnunradassa on todennäköisesti biljoonia (ei miljardeja, vaan biljoonia!) planeettoja. Arviomme mukaan jopa 20 prosenttia niistä voisi olla Maan kaltaisia [32-33]. Tässä ei ole otettu huomioon asumiskelpoisia eksokuita tai elämää, jota ei ole olemassa sellaisena kuin me sen tiedämme.
Kevin Knuth haluaa huomauttaa, että vuonna 1947, kun ufot tulivat kulttuuritietoisuuteemme Kenneth Arnoldin, Roswellin ja Puget Soundin kautta, ajatus älykkään avaruusolennon vierailusta Maassa vaikutti mahdottomalta, ellei jopa naurettavalta. Se oli 10 vuotta ennen Sputnikia. Avaruusmatkailu ei ollut todellisuutta, ja monet tiedemiehet pitivät sitä naurettavana. Tiesimme hyvin vähän muista aurinkokuntamme planeetoista lukuun ottamatta niiden ilmakehää tai sen puutetta. Ja mikä tärkeintä, emme edes tienneet, oliko muilla tähdillä planeettoja. Kun otetaan huomioon se, mitä nyt tiedämme, odotustemme olisi pitänyt muuttua, ja olemme todennäköisesti lähempänä totuutta olettamalla, että Maa ei ole kovin ainutlaatuinen.
Biologisesti puhuen — yksinkertaisempi elämä ei ehkä olekaan niin harvinaista. Elämä on saattanut alkaa ja loppua useita kertoja omalla maapallollamme, ja se on voinut hävitä kokonaan useammin kuin kerran [34]. Ehkä elämä on itse asiassa äärimmäisen sitkeää, eikä ollenkaan niin mahdottoman harvinaista kuin kerran luulimme. Päivitetäänpä taas ”priorimme”, tässä tapauksessa uusimman biokemian avulla. Elämä saattaa tarvita vain joitakin vuorovesialtaita (joten suuri kuu auttaa), joihin kerääntyy oikea kemiallinen cocktail [35]. On paljon tapoja apinoida Draken yhtälöä, jonka monet parametrit eivät ole enää niin tuntemattomia kuin vuosikymmeniä aiemmin [36], ja saada järkeviä lukuja älykkäille sivilisaatioille, kaukana nollasta. Monte Carlo -simulaatiot auttavat enemmän [37].
Mitä tulee ECREE:hen, kuka saa määritellä, mikä on poikkeuksellista: tiede, yleisö, kaikki? Kuka tieteessä tarkalleen ottaen, koska se ei ole monoliittinen? Minulla on usein vaikeuksia saada tiedemiehet, myös muut fyysikot, vakuuttuneiksi pimeän aineen hyvin todennäköisestä todellisuudesta [38]. Mitä pidetään todisteena? Riittääkö omalla alallani gravitaatio- ja kosmologinen näyttö pimeän aineen puolesta? Huomaan, että vaikutusvaltaisimmat tiedemiehet huippuluokitetuissa ja rikkaimmissa yliopistoissa saavat määritellä, mitä ”poikkeuksellinen” tarkoittaa tai ei tarkoita. Yhdistämällä professori Avi Loebin ja Rich Hoffmanin (SCU) lainauksia sanon, että ”poikkeukselliset väitteet edellyttävät poikkeuksellisen hyvin rahoitettuja tutkimuksia”. Tieteellisen dogmin pitäjät vallitsevat kaikkialla ja vaativat ET-hypoteesin olevan paskapuhetta tutkimatta, ja muistakaa, miten joskus eilisen marginaalista tulee huomisen tosiasioita, kun tieteellinen dogmatismi ja elitismi murretaan läpi — mieleen tulevat atomit (pienet, näkymättömät hiukkaset?!), pöpöt (pienet hirviöt, jotka tekevät teidät sairaiksi?!) ja käsien pesu ja vakio ’c’ (tyhjiössä). Tieteen historia ja sen opetukset unohdetaan usein. Totuus ei ole demokraattinen.
Fermi-paradoksi ratkeaa triviaalisti, jos ”ne” ovat jo täällä tai jos sovellamme eläintarhahypoteesia tai tähtienvälisen matkustamisen vaikeutta. Mitään ”paradoksia” ei ole lainkaan, ja inhoan kuulla, että sitä kutsutaan sellaiseksi. Se ei ole sen paradoksaalisempi kuin kaksosparadoksi, se on vain paradoksi niille, jotka eivät ymmärrä matematiikkaa erityisen suhteellisuusteorian taustalla. Siitä puheen ollen: huolimatta aiemmin esittämästäni ajanlaajenemista koskevasta väitteestä myönnän tietysti edelleen, että tähtienvälinen matkailu ei ole helppoa kenellekään. Vaikea ja mahdoton ovat kuitenkin valovuosien päässä toisistaan. Minun on kuitenkin oltava Neil de Grasse Tysonin kanssa samaa mieltä siitä, että U UAP:ssä tai UFO:ssa U tarkoittaa vain tunnistamatonta — hyppääminen heti avaruusaluksiin on myös väärin. Huomaa kuitenkin, että väite (1) oli hyvin yleinen.
Fermi-paradoksin osalta muistakaa, että Enrico Fermi kysyi: ”Missä kaikki ovat?” juuri siksi, että hän ODOTTI, että heidän pitäisi olla täällä! Hän oli hämmentynyt siitä, että he eivät näyttäneet olevan täällä. Ironista kyllä, tuohon aikaan Fermi oli Los Alamosissa, joka oli täynnä ufoja, sekä White Sandsissa, jossa olimme aloittaneet ohjelman, jossa käytimme Askania-teodoliitteja niiden kuvaamiseen! [74]
Muukalaisista haluaisin kuitenkin kääntää ”ECREE”-käsitteen toisinpäin: väite ”olemme yksin” on itsessään poikkeuksellinen, enkä ole vielä nähnyt mitään tieteellistä näyttöä sen tueksi. Itse asiassa kaikki todisteet näyttävät menevän päinvastoin, alkaen ensimmäisistä eksoplaneettojen löydöistä 1980-90-luvuilla (itse asiassa nykyään tiedämme, että Star Trekin ”M-luokan” maailmat ovat niin yleisiä, että fiktio ei ollut tarpeeksi optimistinen, vaikka nuorena ajattelin, että Trek oli liian optimistinen maan kaltaisten asumiskelpoisten planeettojen yleisyyden suhteen galaksissamme, koska he näyttivät löytävän yhden muutaman valovuoden välein). Avaruusolennot eivät ole samantyyppinen uskomaton väite kuin psyykkiset ilmiöt, koska meillä on jo esimerkki, jonka pohjalta toimia: tunteva elämä Maassa! Toissijainen väite siitä, että niiden olisi liian vaikeaa päästä Maahan, ei ehkä ole ”uskomaton”, mutta se on uskomus, jota ei myöskään tue mikään tieteellinen näyttö. Älkää unohtako lääkäreitä, joilla oli tapana siirtyä ruumiinavauksesta leikkaukseen tai vauvan synnytykseen vain osoittaakseen, että pöpöt olivat vain epätieteellinen taikausko! [95] Tai ne, jotka kuolivat COVID:iin ja luulivat edelleen, että se oli keksitty [96], tai ne tiedemiehet, jotka olivat 1970-luvulla huolissaan ilmaston viilenemisestä lämpenemisen sijaan [97], tai ne kemistit ja fyysikot, jotka vuosisatojen ajan pitivät atomeja kätevinä matemaattisina työkaluina, epistemologisina eikä ontisina, kuten kopernikaanista mallia, välttääkseen vainoa. Mutta kun jokin asia on riskialtis tai tärkeä, tavanomaisen todistusaineiston pitäisi riittää verrattuna huonosti määriteltyihin poikkeuksellisiin todisteisiin.
(7) Jos ufot ovat todellisia, miksi kaupallisten lentoyhtiöiden lentäjät eivät ilmoita niistä, eivät vain sotilaslentäjät, ja miksi tähtitieteilijät, joiden tehtävänä on tarkkailla taivasta, eivät usein näe niitä?
Tämä on samanlaista kuin sanoisi, että ufot ovat tiukasti amerikkalaisia. Tee kotiläksysi! Lentäjät [98] ja tähtitieteilijät [99] näkevät niitä, mutta usein (varsinkin aiemmin) pelkäävät ilmoittaa niistä pilkan vuoksi. Raportteja voi olla satoja: tabu vaikeuttaa hyvien tilastojen saamista. Ben Hansen löysi tuoreen [100], joten minun ei tarvitse edes kaivaa esiin klassisia kohtaamisia, kuten JAL:n lento 1628, jota käsiteltiin NBC:n iltauutisissa Tom Brokawin kanssa [101]. JAL-lentäjän elämä meni pilalle hänen rehellisyytensä vuoksi. Toinen tuoreempi tapaus koski American Airlinesin lentoa ja sikarinmuotoista esinettä [102]. On myös tärkeää huomata: tähtitieteilijät, riippuen osa-alueesta, eivät vain tuijota taivasta koko yötä, tai he keskittyvät pieneen sirpaleeseen. Emme saa myöskään unohtaa amerikkalaisten astronauttien monia tarinoita [118,119].
(8) Miksi SETI ei ole (vielä) onnistunut, jos ”ne” ovat olemassa?
Aloitan tarinalla: eräät Tyynenmeren saarelaiset päättivät testata, onko muita älykkäitä sivilisaatioita olemassa, lähettämällä savusignaaleja; kun he eivät saaneet vastausta tunnetuilta läheisiltä saarilta, he päättelivät olevansa yksin ”maailmankaikkeudessa” (kun otetaan huomioon heidän oma määritelmänsä maailmankaikkeudesta) [39]. Vaikka tämä tarina onkin apokryfinen, se on havainnollinen vertaus. Entä jos radiosignaalit ovat kehittyneille sivilisaatioille yhtä alkeellisia kuin savu nykyihmisille?* Meidän on laajennettava näköalojamme lasereihin, gammoihin jne. Entä jos kehittyneet sivilisaatiot käyttävätkin jotain, mitä emme ole vielä edes keksineet, jotain ei-sähkömagneettista, joka muistuttaa kenties Star Trekin fiktiivistä ”aliavaruusviestintää” tai tieteiskirjailija Ursula K. Le Guinin (FTL-) ”ansiblea”? Magneettinen vektoripotentiaaliviestintä on toinen mahdollisuus, jossa hyödynnetään kvanttimekaanista Aharanov-Bohm-ilmiötä [40].
* Olemme lähettäneet omia savusignaalejamme radiokaistoilla, jotka kulkevat valon nopeudella, 1930-luvun lopusta lähtien, mikä tarkoittaa, että vain erittäin pieni osa galaksista on saanut hälytyksen läsnäolostamme meidän radiosignaaleistamme.
Olen kuullut perusteluja sille, että on syytä aloittaa radiosta, ja se on oikein, jos oletetaan, että älykkäät sivilisaatiot käyttävät jonkinlaista sähkö- ja magneettimekaniikkaa viestintään. Kannatan SETI-pyrkimyksiä. Toivoisin vain, että tähtitieteilijät lakkaisivat puhumasta kielteisesti UAP:ista [41]. LIGOa [42] haukuttiin ennen liian kalliiksi ja epäonnistumaan tuomituksi. Se onnistui, ja siitä hyötyivät useat eri alat. Toivon, että SETI-ihmiset suhtautuisivat tähän aiheeseen myönteisemmin, mutta he todennäköisesti pelkäävät, että heitä pidetään pseudotieteilijöinä ja he menettävät rahoitusta.
Vielä kerran: sivilisaatiot, jotka voivat olla tai eivät voi olla tuolla ulkona, eivät ehkä halua kommunikoida kanssamme syistä, jotka on jo esitetty aiemmin. Emme edelleenkään pysty kohtelemaan kaikkia ihmisrodun jäseniä samaan rotuun kuuluvina, joten miten kohtelisimme sellaisen rodun jäseniä, joka on oikeutetusti ”vieras” ihmiskunnalle? Pelolla ja inholla.
Saatamme ainakin löytää muukalaisten/ET:n esineitä (eksoarkeologia, Loeb), mutta SETI-tähtitieteilijät, jotka tyytyvät etsimään ”teknosignaaleja” Kuusta tai kauempaa aurinkokunnastamme, ovat haluttomia tekemään niin Maasta itsestään. Miksi? Voisiko syynä olla ylimielisyytemme ja epävarmuutemme siitä, että olemme ”ykköskoiria”, ja epätodennäköisyyksistä tehdään tekosyitä? Luulin, että ihmisen pitäminen luomakunnan huippuna oli uskonnollinen ajatus, ei tieteellinen. Mietin, mitä tapahtui kopernikaaniselle periaatteelle: eikö ole todennäköistä, että maapallo on keskiverto?
kuva: seti.org
Rehellisyyden nimissä voidaan väittää, että jo termin ”Maan ulkopuolinen elämä” olemassaolo SETI-lyhenteessä estää avaruusolentojen etsimisen Maasta. Ehkäpä se, että he etsisivät täältä, olisi sama kuin menisi McDonald’siin etsimään kylkiluupalaa: se ei kuulu heidän toimialaansa. Sanoisin, että jos avaruusolennoista tulee maanpäällisiä tulemalla tänne, niin se ei pidä paikkaansa. En ole yksin tämän ajattelun kanssa: pari erittäin rohkeaa SETI-tähtitieteilijää, tohtorit Jacob Haqq Misra ja Ravi Kopparapu ovat kanssani samaa mieltä [103]. Takaisin astro-arkeologiaan: meidän ei tarvitse rajoittaa toiminta-alaa eläviin sivilisaatioihin. Ehkä pystymme paikallistamaan muiden kuin ihmisten älykkäiden rotujen artefakteja, jopa kehittyneitä. Itse asiassa tähtitiede on aina ollut tärkeällä tavalla arkeologian kaltaista.
James Webb -avaruusteleskoopin (JWST) hiljattainen käynnistäminen on tuonut esiin sen, että tähtitieteilijät ovat aina ”juuttuneet” tutkimaan menneisyyttä sen sijaan, että he tutkisivat sitä, mitä ”nyt” tapahtuu. Kun opetan tähtitiedettä, erityisesti yleissivistävänä kurssina muille kuin luonnontieteiden ja tekniikan pääaineopiskelijoille, haluan aina korostaa opiskelijoilleni (räjäyttäen heidän mielensä?), että tähtitiede on ja on aina ollut eräänlainen aikamatkailu, koska valon nopeus ”c” on rajallinen (ei hetkellinen, ääretön nopeus). Jos katsot kaukaista galaksia 1 miljardin valovuoden päässä, katsot sitä sellaisena kuin se oli 1 miljardi vuotta sitten! Tämä on yksi syy siihen, miksi tähtitieteilijät ja kosmologit pystyvät sanomaan niin paljon maailmankaikkeutemme kaukaisesta menneisyydestä ja kehityksestä niin varmasti, vaikka ”eivät ole olleet siellä”.
Esimerkkien ei edes tarvitse olla näin äärimmäisiä: kun katsot Aurinkoa (ei suoraan, kiitos), se EI ole Aurinko nyt vaan Aurinko sellaisena kuin se oli yli 8 minuuttia sitten, ja jos katsot Kuuta, se näytti samalta kuin se näytti yli sekunti sitten, koska valon kulkuaika on niin pitkä. Kun katsot tietokoneesi tai puhelimesi näyttöä lukiessasi tätä esseetä, katsot sitä, millainen näyttösi oli sekunnin murto-osa sitten, koska näytön fotonien on päästävä silmiisi. Mitä tämä tarkoittaa SETI:n kannalta, palatakseni pääkohdan argumenttiin (8)? Se tarkoittaa, että jos havaitsisimme 100 valovuoden päässä olevan sivilisaation juuri nyt JWST:n avulla (kaupungin valot, todisteet kemiallisesta epätasapainosta ilmakehässä jne.), joka näyttäisi olevan teknologisen edistyksemme tasolla tai lähellä sitä, he ovat jo 100 vuotta kehittyneempiä kuin me ”juuri nyt”! Valon rajallinen nopeus tarkoittaa myös sitä, että universaalia ”nyt”-hetkeä ei ole olemassa: erityisestä suhteellisuusteoriasta tiedämme, että samanaikaisuus on harhaa. Tulevat Mars-lennot joutuvat selviytymään useiden minuuttien viiveistä viestinnässä silloinkin, kun Mars on lähimpänä Maata.
Eräässä alkuperäisen Star Trek -sarjan jaksossa tätä asiaa käsitellään tieteellisesti erittäin oikein [104], kun avaruusolento katsoo Maata tehokkaalla kaukoputkella ja näkee sen vuosisatoja aikaisemmin, minkä jälkeen se on hämmentynyt siitä, miten ihmiset ovat saapuneet maahan poimuajoa käyttäen. Jos jätetään poimunopeus (FTL) sivuun, joka mahdollistaisi tämän tilanteen, tämä oli tarkka siinä mielessä, että menemällä satojen valovuosien päässä olevalle planeetalle ja katsomalla takaisin Maahan, näkisit sen niin monta sataa vuotta menneisyydessä; olettaen, että laitteesi pystyisi keräämään tarpeeksi fotoneja. Mennään äärimmäiseen tilanteeseen, jossa etäisyys on miljardien valovuosien päässä: avaruus voi laajentua nopeammin kuin valon nopeus, joten 13,8 miljardin vuoden ikäisessä maailmankaikkeudessa havaittava säde Maasta ei ole vain 13,8 miljardia LY; olemme itse asiassa jo havainneet kohteita, joiden etäisyys on yli 14 miljardin valovuoden päässä JWST:llä.
(9) Artefakteista puheen ollen, jos meillä on maahansyöksypalasia, miksi emme ole rakentaneet niitä uudelleen?
Aloitan sanomalla, että suhtaudun epäilevästi siihen, että hallussamme olisi todellisia ei-ihmisten pudonneiden alusten osia, tästä syystä: jos ”ne” ovat todella kehittyneitä, ne näyttävät varmasti putoavan paljon, ja mahdollisesti useammin kuin ihmisten lentokoneet?! (Kevin Knuth vitsailee, että jossain kaukaisessa maailmassa on muistomerkki ”kaikille Sol III:lla menetetyille”.) Mutta vakavammin: vasta-argumentti on, että ilmakehässä matkustaminen on vaikeampaa kuin avaruudessa matkustaminen (ei relativistinen matkustaminen, jossa pölyhiukkanen voi tuhota aluksen 0,99999+ kertaa c:n nopeudella), ei-ihmiset eivät ole tottuneet matkustamaan ilmassamme jne. En pidä näitä argumentteja vakuuttavina.
Minusta on kuitenkin kiinnostavampi Anthony Bragalian tarina, jonka FOIA-tietopyynnön Pentagon vihdoin hyväksyi vuosien taistelun jälkeen helmikuussa 2021 [43]. Hän muotoili pyyntönsä nimenomaan siten, että hän halusi saada tutkimustuloksia kaikista löytämistämme/säilyttämistämme ufojen hylyistä. Sen sijaan, että vastaus olisi ollut ”ei mitään”, puolustusministeriö lähetti hänelle yli 150 sivua muotomuistimetalliseoksista, verhoutumisesta, metamateriaaleista ja muusta vanhasta tai uusimmasta tieteestä [44]. Vaikka he eivät nimenomaisesti myönnä, että nämä ovat avaruusolentoja tai muita kuin ihmisiä, tämä on minusta kuin vetoaisi Amerikan perustuslain viidenteen lisäykseen. Et ehkä ole syyllinen, mutta epäily on olemassa. Olen edelleen hämmästynyt siitä, että tämä FOIA-uutinen ei ollut etusivun uutinen koko maassa ja maailmassa. Olen tähän mennessä löytänyt jutun vain pienistä uutistoimistoista [45].
kuva: Salaiset Kansiot
Kysymys maahansyöksypalasten hallussapidosta nousi esiin viimeisimmässä kongressin kuulemistilaisuudessa [46], joka oli ensimmäinen yli puoleen vuosisataan, ja jossa puolustusministeriö kielsi niiden hallussapidon. Jos jätetään huomiotta se, että kongressille valehteleminen on vakava rikos, luulen, että he kertoivat totuuden, mutta salakavalalla tavalla: jos meillä on jotain, ne olisi jaettu yksityisiin yrityksiin hallituksen alihankkijoina ja alihankkijoina, syvälle haudattuina ja määritelmällisesti FOIA:n ulkopuolelle jätettyinä (yritykset, ei-valtiolliset organisaatiot). Vaikka kiitänkin edustaja Mike Gallagheria (R-WI) siitä, että hän on painostanut tätä kysymystä, samoin kuin sitä, että UAP sulkee ydinohjussiilomme (joka on varmasti kansallinen turvallisuuskysymys), hän olisi voinut esittää tiukan kysymyksen myös tästä yksityisten yhtiöiden omistusten porsaanreiästä. Tohtori Diana Pasulkan erinomaisessa kirjassa American Cosmic [47], jota suosittelen lämpimästi, on tarina todellisesta insinööristä, joka keräsi outoja metallisia hylyn osia New Mexicon autiomaasta (ei Roswell, vaan eri tapaus), jota pidän vakuuttavana, vaikka siitä ei olekaan vertaisarvioituja todisteita. Siihen kannattaa tutustua tarkemmin.
Oletetaan, että meillä on osia. Missä on niiden tekniikka? Jos luit Bragalian saamia asiakirjoja, saimme ilmeisesti jonkin verran, mutta jätetään hänet sivuun väittelyn vuoksi. Käytän mielelläni seuraavaa analogiaa: antakaa moderni kannettava tietokone jollekin 1890-luvun suurimmista mielistä — kuten Michael Faradaylle. Hän oli keksinyt paljon siitä, mitä nykyään tiedämme sähkömagnetismista, mutta kuinka kauan luulette, että häneltä kestäisi tietokoneen keksiminen? Hän luultavasti kuolisi ennen kuin onnistuisi. Kun tietokoneen akku loppuisi eikä hänellä olisi pistorasiaa, hänen edistymisensä hidastuisi huomattavasti. Eräs SCU:n ystäväni käyttää vielä äärimmäisempää analogiaa: Aristoteles iPadin näytön kanssa puhumassa eri värisistä ”huumoreista”, mutta olen hieman optimistisempi ihmisen tieteellisen edistyksen suhteen, vaikka verrattaisiinkin ET:hen, joka saattaa olla vuosisatoja tai jopa useita vuosituhansia meitä edellä, koska meillä on nyt ainakin suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka. Maailmankaikkeudestamme on varmasti vielä paljon löydettävää (pimeä aine, pimeä energia jne.), mutta sen pienen siivun, jonka tiedämme, tunnumme tuntevan melko hyvin. Kun otetaan huomioon esimerkiksi vahva ymmärryksemme atomeista ja elektroneista, luet tätä kuvaruudulta.
Lopputulos pysyy samana: voimme olla kuin Faraday tai Maxwell tietokoneen kanssa. Kevin Knuth ehdotti tohtori Hal Puthoffille, että hallussamme olevat väitetyt ”metamateriaalit” olisivat jotenkin osa monimutkaista navigointitietokonetta (jolla seurattaisiin galaksin ympärillä liikkuvia tähtiä sen lepokehikossa aikakausien aikana) eikä niillä olisi mitään tekemistä työntövoiman kanssa. Hal vastasi: ”Kevin, me emme tietäisi eroa tietokoneen ja voileivän välillä.”
kuva: history.com
(10) OK, ehkä *jotkut* UAP:t ovat kehittyneitä aluksia, MUTTA ne ovat ihmisen tekemiä: ehkäpä salaisia operaatioita?
Salaiset mustan rahan ohjelmat ovat aina esillä, mutta jos jätetään sivuun moninkertaiset harppaukset teknologiassa ja mahdollisesti fysiikan tuntemuksessa, joita tarvittaisiin, niin analysoidaanpa asiaa pelkällä logiikalla. Vastaan tähän kysymykseen muutamalla omalla (retorisella) kysymykselläni. Jos Yhdysvalloilla on tätä teknologiaa, miksi hävisimme Afganistanissa? Miksi hävisimme minkä tahansa sodan, koskaan? Miksi emme lähetä ”tic-taceja” Ukrainaan? Miksi leikimme omilla lentäjillämme, myös sota-alueilla? [48] Se on sekä laitonta että epäeettistä. Mikseivät nämä samat lentäjät lennä parasta kalustoa, jotka ovat valmistuneet (tosielämän) ”Top Gun”-akatemiastamme? Miksi vaivautuisimme jatkamaan kiinteäsiipisten lentokoneiden käyttöä? Miksi tuhlata aikaa ja dollareita, jos meillä on jo hallussamme jotain niin paljon parempaa?? Ja miksi emme esittelisi tätä Venäjälle ja Kiinalle? Lopuksi: miksi palaisimme kuuhun 60 vuotta myöhemmin 1960-luvun käyttövoimatekniikalla?
Myönnän, että tästä on historiallisia ennakkotapauksia, mutta paljon vähemmän dramaattisilla tavoilla, kuten mukautuva optiikka, jota ensin käytettiin laivastossa ja jonka tähtitieteilijät löysivät uudelleen teleskooppeja varten 30 vuotta myöhemmin [49]. Ratkaisevaa on, että siviilitutkijat löysivät tekniikan lopulta itse. Ihmisluonto asettaa myös luonnollisen aikarajan mille tahansa ”salaliitolle”, joka on kääntäen verrannollinen siihen osallistuvien ihmisten määrään [50]. Ihmiset rikkovat salassapitosopimuksia. Ihmiset varastavat ja vuotavat salaisia asiakirjoja. Miksi suurin osa julkisuuteen tulevista ihmisistä puhuu muusta kuin ihmisestä koostuvan tiedustelupalvelun käyttämistä aluksista eikä salaisista operaatioista?
Palatakseni takaisin väitteeseeni ”moninkertaisista harppauksista”, voin jo kuulla, kuinka kumoajat huutavat minulle, että ainoat ”todisteet”, jotka tukevat näitä teknologisia harppauksia, ovat peräisin anekdooteista eivätkä empiirisistä todisteista. Voitte vain sanoa, että ”meillä ei ole mitään todisteita siitä, että mikään rikkoisi aerodynamiikan lakeja anekdoottien lisäksi”. Meillä on tutkatodisteita, kaikki salassa pidettäviä, koska emme halua, että vihamieliset valtiot saavat tietää Yhdysvaltojen tutkaominaisuuksista. Osa tutkatiedoista on kuulopuheita (vaikkakaan ei kaikki: katso jälleen JAL:n lento 1628). Mutta vaikka näin ei olisikaan, voitte aina piiloutua väitteiden taakse, jotka koskevat häiriöitä häiriöiden jälkeen, ja vedota Occamin partaterään. Tarkastellaanpa luetteloa vasta-argumenteista.
UAP:n todistajia on satoja, ellei tuhansia. Monet heidän kertomuksistaan voivat silti olla vääriä, mutta voimme rajoittua niihin muutamaan kymmeneen havaintoon, jotka ovat sekä oudoimpia että uskottavimpia.
Ensimmäistä kohtaa laajentaen — hallituksen ja armeijan henkilökunta on ilmoittautunut. Jos UAP:t eivät ole kansallinen turvallisuusuhka eivätkä lentoturvallisuusriski, hallituksemme olisi epäpätevä ja vastuuton, kun se olisi järjestänyt viimeaikaiset UAP-kuulustelut. Ne, joilla on valtuudet saada turvaluokiteltuja tietoja, suhtautuvat UAP:hen hyvin vakavasti. Meidän ei pitäisi hylätä niitä pelkästään siksi, että meiltä puuttuvat nämä tiedot.
On tapauksia, joissa on fyysisiä todisteita (kuvien/videoiden lisäksi), kuten Socorro, NM [105] ja Delphos, KS [106], mainitakseni vain kaksi: valokuvia palaneista kivistä ja hydrofobisia molekyylejä, jotka aiheuttivat kielteisiä terveysvaikutuksia.
Miksi ne, jotka ilmoittaisivat asiasta, valehtelisivat ja pilaisivat uransa? (esim. vanhempi päällikkö Kevin Day [107]) Todistajista EI tule kaikista rikkaita ja kuuluisia.
Ehkä paras selitys on kuitenkin Christopher Mellonilta, entiseltä puolustusministeriön työntekijältä, jonka hiljattain julkaistussa artikkelissa esitettiin monia samoja näkökohtia kuin minäkin, usein vielä kaunopuheisemmin. Hän kirjoittaa:
”Kansallisen turvallisuusyhteisön ja tiedemiesten ja akateemikkojen välillä on perustavanlaatuinen ero todistusvaatimuksissa. Tutkijat pyrkivät laatimaan hypoteeseja, jotka voidaan testata ja kumota, ja julkaisevat sitten tuloksensa, jotta muut voivat itsenäisesti toistaa heidän havaintonsa. Tämä perinteinen lähestymistapa yhdistettynä vapaisiin markkinoihin sekä sanan- ja yhdistymisvapauteen on hyvinvointimme ja uskomattoman edistyksen perustana terveyden ja elintason alalla. Tämä kurinalainen lähestymistapa toimii yleensä hyvin laboratoriossa tai observatoriossa, mutta kansallisella turvallisuusyhteisöllä ei aina ole sitä ylellisyyttä, että se voisi työskennellä inerttien materiaalien tai valvottujen ympäristöjen parissa. Itse asiassa kansallisen turvallisuuden analyytikot tutkivat usein organisaatioita ja henkilöitä, jotka työskentelevät ahkerasti hämmentääkseen ja huijatakseen meitä. Poliittisilla päätöksentekijöillä ei myöskään ole aina sitä ylellisyyttä, että he voivat lykätä päätelmiä tai toimia, kunnes lopulliset tiedot ovat saatavilla. Nämä erilaiset standardit ja olosuhteet johtavat toisinaan vastakkaisiin reaktioihin saman tiedon suhteen.” — Christopher Mellon [74]
Meidän pitäisi luottaa jonkin verran henkilöihin, jotka ovat vannoneet suojelevansa Yhdysvaltoja, vaikka useimmat heistä eivät olekaan tiedemiehiä. Mielestäni luottamus heihin on moraalisesti vähemmän paheksuttavaa ja loogisempaa kuin se, että niin monet palveluksessa olevat ovat joko valehtelijoita tai törkeän erehtyneitä. Tiedemiesten epäluottamus ei-tiedemiehiä kohtaan ei ole uusi ongelma huolimatta siitä, että suurin osa kokeellisesta/havaintotieteestä perustuu juurikin todistajanlausuntoihin — me luotamme tietojen rehelliseen esittämiseen. Meteoriitit ovat yksi suosikkianalogioistani UAP:lle: luonnonfilosofit suhtautuivat pitkään epäluuloisesti kertomuksiin meteoriiteista, sillä ”eihän kiviä tietenkään taivaalta tipu!”. Korvaa: ”tietenkään avaruusolennot eivät voi tulla tänne; se on tervettä järkeä!” (Tosin maalaisjärki kertoo myös virheellisesti, että painavammat esineet putoavat nopeammin ja että liikkumattomuus on luonnollisempi tila).
Pidän joitakin näistä esimerkeistä ”epäonnistuneina” Occamin partaveitsi-periaatteessa, jota agentti Fox Mulder Salaisista Kansioista kutsui tunnetusti ”Occamin rajoitetun mielikuvituksen periaatteeksi” [108] tai ainakin siinä versiossa, jota kaikki tuntuvat lainaavan. Kyse ei ole niin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että lyhyin selitys ”yleensä” toimii parhaiten (ja missä se on tieteellisessä menetelmässä?). Sen sijaan tämä filosofinen periaate sanoo, että suppein selitys, joka vielä sopii kaikkeen luotettavaan dataan (mikä korostaa UAPx:n ja muiden tiedonkeruun roolia), pyrkii olemaan totta. Tässä on yksi esimerkki, jota käytän opettaessani kriittisen ajattelun perusperiaatteita tieteen yhteydessä: antiikin kreikkalaisten viisi elementtiä: maa, ilma, tuli, vesi ja eetteri kuulostavat paljon yksinkertaisemmilta kuin yli 100 kemiallisen alkuaineen jaksollinen järjestelmä tai hiukkasfysiikan standardimalli (jossa on 17 subatomista perushiukkasta, mutta pimeä aine puuttuu edelleen).
Kaikki tämä osoittaa, että meidän on kerättävä avointa tietoa, kuten UAPx ja muut siviiliorganisaatiot (sekä tiedemiehet että muut kuin tiedemiehet, mukaan lukien nykyiset ja entiset insinöörit, sotilaat ja lainvalvontaviranomaiset) jo tekevät; meidän ei tarvitse odottaa, että hallitukselta vapautetaan salassapitovelvoitteet tai julkistetaan tietoja. Skeptisten tiedemiesten pitäisi osallistua tietojen vertaisarviointiin sen sijaan, että he tekevät hätiköityjä tuomioita, joita perustellaan ”maalaisjärjellä” tai Occamin partakoneella.
Palaan retoristen kysymysten listaan: Occamin partaveitsi saattaa todellakin viitata omien lentäjiemme kanssa leikkimiseen. Niin tapahtuu, ja eräs UAPx:n jäsen huomautti minulle, että niin tapahtuu usein, ja kertoi minulle henkilökohtaisen esimerkin. USG:llä on pitkä historia kikkailussa. Hallituksemme etiikka omaa kansaansa kohtaan on parhaimmillaankin epäilyttävää, alkaen jalkaväen asettamisesta ojiin ”katsomaan” ydinräjähdyksiä aina niin sanottuihin ”sininen sinistä vastaan” -harjoituksiin, joita ei ole ilmoitettu etukäteen ja jotka tapahtuvat koealueiden ulkopuolella. Ei-sotilashenkilöstön vahingoittaminen on kuitenkin toinen juttu. Ohjaan lukijat kuuluisan Cash-Landrumin tarinan pariin, jossa siviilit todella saivat syövän väitetystä UAP-altistumisesta [109]. Ei ole ennenkuulumatonta, että hallituksemme suorittaa haitallisia kokeita armeijan ulkopuolella (MKUltra, Tuskegee…) Toivon, että lentäjiemme epäeettinen pilaaminen on epätodennäköinen ratkaisu. Mutta päämäärä on totuus, riippumatta siitä, kuinka mukava totuus on. Vaikka kyse ei olisikaan pienistä vihreistä (no, tiedättehän, harmaista) miehistä, on olemassa tieteellinen mysteeri tutkittavana.
Vastatakseni perusteellisemmin salaisia operaatioita koskevaan väitteeseen viittaan siihen, että poikkeuksellista teknologiaa ei ole käytetty todellisissa sodissa. Mitä me odotamme?! Ja miksi Amerikka häviää edelleen sotia? Älkää unohtako niitä väitteitä, joiden mukaan UAP:t sulkevat ydinsiilot [110]. Olisi todella kätevää sammuttaa venäläiset ohjukset, kun niiden käyttöä uhataan [111]. Vielä kerran: ihmiset eivät tule esiin puhumalla, että he olisivat salaisen operaation lentäjiä tai kauko-operaattoreita; viime aikoina on ollut lukuisia kieltoja kaikilta hallinnon tasoilta, että UAP:t eivät ole meidän, ja salaliitoilla pitäisi olla luonnollinen puoliintumisaika hajota. Ymmärrän kyllä, miksi ihmiset tulevat puhumaan UAP:stä mutta eivät salaisista operaatioista: UAP:stä puhumisesta saatetaan saada vähemmän rangaistuksia. Itse asiassa virallisen seuraamuksen määrääminen olisi lähes sama kuin niiden merkityksen myöntäminen. Mutta pimeistä operaatioista puhuminen on suoranainen kansallisen turvallisuuden loukkaus, ja se johtaa siihen, että henkilö joutuu OCONUS-vankilaan (Outside the Continental U.S.), joka on poissa verkosta. Tästä huolimatta sekä Lue Elizondo [112] että eräät Nimitzin todistajat [113] ovat väittäneet, että UAP:tä koskevat NDA:t ovat olleet olemassa. Harkitsevalle lukijalle on siis paljon ajattelemisen aihetta.
Muistakaa, että UAP:n työryhmän viime kesän raportissa sanottiin nimenomaisesti, että alukset (jos ne todellakin ovat sellaisia, eivätkä ilmakehän ilmiöitä) eivät ole amerikkalaisia. Tiedän, että heidän on sanottava näin pitääkseen hankkeen salassa. Mutta jälleen kerran, tällaisen merkittävän valheen kertominen kongressille on rikos. Monilta tärkeimmiltä henkilöiltä on kysytty, ja he ovat johdonmukaisesti kiistäneet, että ufot olisivat Yhdysvaltain hallituksen salaisia aluksia.
Vaikka kongressille valehteleminen on rikos, minun on mainittava vuonna 2007 tehty tutkimus, jossa löydettiin vain 6 tuomiota edellisen 60 vuoden aikana kongressiin liittyvistä väärästä valasta tai siihen liittyvistä syytteistä [114]; jos aihe on valtiosalaisuus, on pieni mahdollisuus, että totuus pyritään paljastamaan yhdessä, kun ohjelma on suunniteltu salattavaksi. Mutta tämä viittaa myös siihen, että on vähäiset mahdollisuudet onnistua syyttämään ketään, joka tulee esiin pimeiden operaatioiden tarinoiden kanssa. Ilmiantajan pidätyksen tai katoamisen löytäisi lopulta joku internetistä, ja näin siitä tulisi todiste siitä, että hallitus myöntäisi, että hänen sanomisissaan oli jotain perää. TAI — heidät voitaisiin jättää naurunalaisiksi, jotta ihmiset pitäisivät heitä hulluina. Voimme pyöriä ympyrää loputtomiin, mutta äskettäinen pyrkimys saada asianomaisille osapuolille koskemattomuus saattaa tehdä tästä keskustelusta pian tarpeettoman [115].
Viimeinen usein kuulemani väistämiskeino on, että Yhdysvaltojen on sanottava, että ”he” eivät ole meidän puolustusbudjettiemme lisääjiä. Kun otetaan huomioon, miten vaikuttavia saavutuksia tietyt UAP:t ovat saattaneet tehdä, tämä vaikuttaa minusta hieman takaperoiselta: miksi ei esitellä itseään ja sitten pyydetä rahaa, jotta voitaisiin tehdä lisää? Tarvitseeko biljoonan dollarin budjetin omaava osasto todella enemmän rahoitusta? Onko rahan tavoittelu vain ihmisluontoa? Tiettyihin ohjelmiin? Olen kuitenkin skeptinen. Jos minulla olisi sama budjetti kuin DOD:lla omalla alallani kokeellisessa astrohiukkasfysiikassa, olisin luultavasti jo löytänyt pimeää ainetta yhteistyökumppaneideni kanssa, ja meillä olisi pimeän aineen voimalla toimivia aluksia teille! (On surullista, miten pieni prosentti budjetista on perustutkimusta verrattuna… no, mihin tahansa muuhun, erityisesti puolustukseen.)
(11) Ehkä UAP:t ovat venäläisiä tai kiinalaisia?
Jos näin on, tuntuisi oudolta, että venäläiset kärsivät yhä tappioita Ukrainassa ja että kiinalaiset eivät ole hyökänneet Taiwaniin. Hyökkäämme tähän kysymykseen toisesta näkökulmasta: Caroline Coryn hiljattain tekemässä dokumentissa A Tear in the Sky [51] on kohtaus, jossa viittasin History Channelin Unidentified-ohjelman erityiseen jaksoon, jossa käsitellään äskettäin salaiseksi julistettuja asiakirjoja, joissa viitataan 40- ja 50-luvuilla lentäneisiin 50-jalkaisiin valkoisiin butaanitankkeihin. Ne kuulostavat todella paljon 40-jalkaisilta tic-taceilta! Sattumaa? Jos ei, niin Venäjä ja Kiina toipuivat todella nopeasti toisesta maailmansodasta ja jälkimmäisessä tapauksessa sisällissodasta, ja niillä on ollut paljon parempi teknologia kuin Amerikalla lähes vuosisadan ajan. Kuinka todennäköistä se on, kun venäläinen teknologia on niin ylivoimaista (taas, katsokaa vaikka Ukrainaa)? Kriittisesti: ainakin yhden UAP-tapauksen yhteydessä väitettiin tutkahäirintää [116]. Se ei ainoastaan viittaa jonkinlaiseen signaalinhallintaan, vaan se on myös sotatoimi Yhdysvaltoja vastaan. Voitaisiinko se sivuuttaa niin huolettomasti?
(12) Eivätkö silminnäkijät ole epäluotettavia? Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet tämän olevan tosiasia.
Kyllä ja ei. Keskivertosilminnäkijä ei näe gorillaa, totta [52]. Mutta on olemassa poikkeavia silminnäkijöitä, jotka ovat hämmästyttävän huonoja silminnäkijöitä, ja myös poikkeavia silminnäkijöitä, jotka ovat erittäin tarkkoja silminnäkijöitä. Kuten monet elävien olentojen ja elottomien esineiden ominaisuudet, tämäkin taito voi sijoittua Gaussin jakaumaan, jota kutsutaan kellokäyräksi. Ajatus koulutetusta havainnoitsijasta ei varmasti ole myytti: eikö lainvalvonta- ja sotilashenkilöstö, joka on pakotettu tilannetietoisuuteen, erehtyisi tai jättäisi jotain huomaamatta harvemmin kuin ”tavallinen” ihminen? Varmasti, jos heidän henkensä riippuisi siitä — mikä on totta. Tämän pitäisi päteä erityisesti merivoimien ja ilmavoimien lentäjiin, joiden on tunnistettava lennossa kaukana olevan nopeasti liikkuvan lentokoneen alkuperämaa ja tyyppi. Heidät on koulutettu tekemään niin. Lukuisat psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että muistia voidaan parantaa harjoittelulla [53]. Se ei ole staattista. Mutta kyse ei ole vain harjoittelusta: gorillatutkimuksen tarkoitus oli osoittaa, miten olemme sokeita joillekin ärsykkeille, kun kiinnitämme huomiota toisiin. Kun tätä käytetään lentäjien kaltaisia silminnäkijöitä vastaan, unohdetaan kätevästi se seikka, että he kiinnittivät huomiota ufoon, joten he eivät olleet sokeita sille.
Psykologiasta puheen ollen: kuulet aina, että kumoajat puhuvat joukkoharhoista. Olen puhunut useiden koulutettujen psykologien kanssa tästä mahdollisuudesta. Arvatkaa mitä? Sellaista ei ole olemassa. Se on myytti. Haastan jokaisen psykologin tai psykiatrin, jolla on tohtorin tai lääkärin tutkinto tai molemmat, lähettämään minulle yhden ainoan tieteellisen artikkelin, joka osoittaa kontrolloidussa tutkimuksessa, että tämä ilmiö on olemassa: eli kaksi tai useampi yksilö kokee saman hallusinaation samaan aikaan. Kai se edellyttäisi telepatiaa, joka on hullumpaa kuin ufot? Paras löytämäni on [54], mutta kirjallisuusluettelon läpi haravoidessani sen alla ei ole mitään seminaaritutkimusta. Sen lisäksi, että kuvat virtaavat mielestä mieleen, ainoa muu käsitys, jonka keksin, on, että hallitseva persoonallisuus saa jonkun vakuuttuneeksi siitä, että hänkin näkee sen, mitä hän näkee, mutta voiko tämä (hypoteettinen) vaikutus ulottua useisiin ihmisiin pitkän ajanjakson aikana?
Palatakseni ”koulutettuihin tarkkailijoihin”: lainvalvonnassa koulutetaan kehonkieltä, aseita peittäviä paitojen pullistumia, ajoneuvojen merkkiä ja mallia jne. varten. Eräs UAPx:n jäsen, joka on toiminut poliisina 12 vuotta, on kertonut minulle, että ”en ole kertaakaan käynyt kurssilla, jossa olisi opetettu, mikä ero on kuunvaloa heijastavan 747:n ja Marsin välillä”. Tämä ei siis ehkä ole vankka peruste poliisin ufojen tarkkailulle, mutta lentäjien, jotka tarkkailevat ympäristöään tunnettujen vaarojen ja esteiden varalta, pitäisi varmasti pystyä tunnistamaan lentokoneet nopeasti. Heidät on nimenomaisesti koulutettu tekemään niin [117]. Vaikka heitä ei olekaan koulutettu tunnistamaan tuntematonta, mikä on tietenkin looginen mahdottomuus, koska jos se on tuntematon, se ei ole opetettavissa, eliminointiprosessi on tehokas. Minusta on naurettavaa, että parhaat lentäjämme erehtyisivät luulemaan kaukaisen suihkukoneen pakokaasua joksikin todella oudoksi yhdessä IR-tutkan kanssa.
”…kaikenlainen henkilökunta havaitsi satoja UAP:ita Los Alamosin lähistöllä juuri silloin kun tohtori Fermi ilmoitti olevansa hämmentynyt avaruusolentojen elämän puuttumisesta. UAP-todisteet sisälsivät lukuisia koulutettujen tarkkailijoiden, lentäjien, tiedemiesten ja turvallisuushenkilöstön raportteja sekä valokuvia ja jopa tutkan jälkiä ja teodoliitin mittauksia.” — Christopher Mellon [74]
”Tunnistamattomat ilmailmiöt ovat potentiaalinen kansallinen turvallisuusuhka, ja niitä on kohdeltava sillä tavoin. UAP-ilmiöihin liittyvä leimautuminen on liian kauan haitannut hyvää tiedusteluanalyysia. Lentäjät ovat vältelleet raportointia tai heille on naurettu, kun he ovat raportoineet. Puolustusministeriön virkamiehet ovat siirtäneet asian taka-alalle tai lakaissut sen kokonaan maton alle peläten epäilevää kansallista turvallisuusyhteisöä. Nykyään tiedämme paremmin. UAP:t ovat selittämättömiä. Se on totta, mutta ne ovat todellisia. Ne on tutkittava, ja [niiden] monia uhkia on lievennettävä.” — Andre Carson (D-IN) during the UAP hearing.
(13) UAP:stä ei ole vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja vaikuttavissa lehdissä, joten se on pelkkää roskaa, QED. Kjeh, räh.
Tässä on paradoksi: ei ole olemassa lehtiä, jotka sallivat UAP-julkaisut. Lyhyesti sanottuna: julkaisuja ei ole, koska kukaan ei saa tutkia UAP:tä ilman pilkkaa ja ilman, että kaikki julkaisuyritykset hylätään. Miksi UAP:tä pilkataan ja sitä koskevat julkaisut hylätään? Koska julkaisuja ei ole olemassa! Tämä muna-kana -ongelma pitäisi olla räikeän ilmeinen. Tieteellisessä menetelmässä on varmasti kyse uteliaisuudesta ja luonnon tutkimisesta, ei omien henkilökohtaisten ennakkoluulojen ja dogmien käyttämisestä välttääkseen tutkimusten tekemistä ylipäätään. On joitakin artikkeleita, jotka ovat päässeet tarkastelun läpi, mutta valitettavasti suurin osa niistä on melko huonolaatuisissa (”sekopää”-) lehdissä. Poikkeukset ovat kuitenkin erinomaisia [55, 56, 123]. (Kritiikkiä Kevinin artikkelia kohtaan on se, että hän oli lehden päätoimittaja. Hän vetäytyi kaikista päätöksistä kirjoittajana, mikä on tavanomainen menettelytapa, mutta siitäkin huolimatta, ks. edellä ympäripyöreydestä, joka on jotenkin rikottava.*) Ilman rahoitusta on todella mahdotonta saada mitään aikaan, eikä esimerkiksi NSF:ssä tai DOE:ssä ole mitään ohjelmia, joilla rahoitettaisiin UAP-siviilitutkimusta. Jos tämä olisi todella roskaa, ei olisi nimekästä Harvardin professoria, joka tutkii UAP:tä [57]. Mutta debunkkaajat pitävät blogikirjoituksiaan ja YouTube-videoitaan tiukkoina ja luotettavina.
Kirjoittamiseni aloittamisen jälkeen arvostettu preprint-tietokanta arXiv hyväksyi ukrainalaisten tähtitieteilijöiden UAP:tä käsittelevän artikkelin [58] sisällytettäväksi. Vaikka heidän työnsä ei läpäisikään vertaisarviointia, on merkki stigman vähentämisestä, että arXiv ylipäätään hyväksyi sen. Toisessa hiljattain ilmestyneessä The Hill -lehden artikkelissa (politiikka, ei tiede, mutta asiaankuuluva) kerrotaan, että kongressi ei nimenomaan tutki ”ihmisaluksia”, mikä viittaa siihen, että UAP-työryhmä tutkii vain muita kuin ihmisaluksia! [59]
* Ei koko tarina. Kevinin julkaisu alkoi konferenssijulkaisuna. Konferenssin järjestäjät olivat vierailevina toimittajina erikoislehdessä, jossa julkaistiin kutsuttuja, pidempiä artikkeleita konferenssijulkaisujen pohjalta. Vierailevilla toimittajilla (konferenssin järjestäjillä) oli täysi päätoimittajuus kyseisessä numerossa, johon Kevin kieltäytyi osallistumasta.
Päätelmät
En ole koskaan selittänyt, miksi olen itse kiinnostunut UAP:sta. Argumentit ufoja vastaan ovat aina pysyneet samoina. Kyse on jostain arkipäiväisestä, vihollisen lentokoneesta, huijauksesta, harhasta jne. Mutta tiedot ovat kasaantuneet siinä määrin, että nämä argumentit eivät enää vakuuta minua. Parhaimmillaan: ne diskreditoivat vain yhden näkökohdan tapauksesta. Mitkä ovat mahdollisuudet, että maailman edistyneimmät tutkajärjestelmät ja maailman edistyneimmän armeijan IR-seurantakamerat, joita tuetaan biljoonan dollarin budjetilla, eivät toimineet samaan aikaan, kun useat lentäjät sattuivat kuvittelemaan täsmälleen saman asian tai suostuivat kaikki keksimään täsmälleen saman tarinan, joka vahingoittaisi heidän uraansa? He eivät halunneet tulla kuuluisiksi. Tämä on niin pitkä sarja epätodennäköisyyksiä, vaikka silminnäkijöiden todistukset jätettäisiinkin huomiotta (joita, kuten aiemmin todettiin, pitäisi silti pitää tietona, ei täysin epäuskottavina, vaikka ne ovatkin epätäydellisiä). Tyhjentäjät siirtyvät sitten käyttämään siviililentokoneita, vaikka tiedoissa ei näy yhtään lentokonetta alueella, tai lokkeja, joilla on niin täydellinen höyhenpeitteinen eristys, että ne näkyvät infrapunassa tasapainossa ilman kanssa tai kylmempinä, mikä on termodynamiikan näkökulmasta fyysisesti mahdotonta. Aloin kiinnostua ufoista jo lapsena ja palasin siihen myöhemmin elämässäni, kun olin ensin keskittynyt ”oikeaan” tieteeseen (lainausmerkeissä, koska minusta UFO/UAP:t voivat olla ja niiden pitäisi olla myös ”oikeaa tiedettä”). Tällä hetkellä työskentelen pimeän aineen parissa, jota ei ole yleisesti hyväksytty edes tiedeyhteisössä.
Meidän on kuitenkin tehtävä ero skeptikon ja debunkkerin välillä: hyvien tiedemiesten on aina oltava skeptisiä ja puolustettava tieteellistä totuutta, mutta ei koskaan yritettävä kirjoittaa tosiasioita uudelleen omaan mukavaan maailmankuvaan sopiviksi, kun ne ovat mielestämme haastavia. Kevinin kollega (matemaatikko) nousi konferenssissa seisomaan ja sanoi, että tämä kaikki on naurettavaa ja että vaikka avaruusolennot laskeutuisivat hänen pihalleen, hän ei silti ”uskoisi”, mikä on sana, jota ei pitäisi käyttää tieteessä. Minusta tuli tiedemies, jotta maailmankuvani kyseenalaistettaisiin — ei vahvistettaisiin. Meidän pitäisi käsitellä tosiasioita ja todisteita (älkäämme sanoko ”todisteita”, koska emme ole matemaatikkoja) riippumatta siitä, mihin ne johtavat. Tähtitieteilijä tohtori Fred Hoyle sanoi kerran: ”En näe logiikkaa siinä, että tietoja hylätään vain siksi, että ne vaikuttavat uskomattomilta.” (Ironista kyllä, hän itse hylkäsi kaikki tiedot ja todisteet kosmisesta mikroaaltotaustasäteilystä, jotka tukivat alkuräjähdysteoriaa, koska ne kumosivat hänen kosmologian lemmikkiteoriansa, ”ikuisen” tai vakaan tilan maailmankaikkeuden).
Pyrin löytämään tasapainon sen välillä, että hyväksyn välittömästi tai hylkään välittömästi minkä tahansa ”hullun” idean, kuten ET-hypoteesin UAP:lle. Nyky-yhteiskunnassamme äärimmäisyyksiin polarisoituminen näyttää olevan normi. Kun tiedemiehenä minulle sanotaan, etten saa tutkia jotain asiaa, koska se on tabu, se saa minut raivostumaan. Tästä huolimatta en todellakaan aio istua tässä ja kertoa teille, että meillä on lopullisia todisteita Maan ilmakehässä toimivista ”avaruusaluksista”. Mutta kerron teille, että meillä on lopullista näyttöä siitä, että ”ilmiö”, mikä se sitten onkin, on todellinen ja tutkimisen arvoinen. Hullut ovat innokkaasti täyttäneet tyhjiön, joka on syntynyt siitä, että vakavasti otettavat tiedemiehet ja insinöörit eivät ole osallistuneet UAP-tutkimukseen. Kaikki UAP-harrastajat eivät ole hulluja; kun otetaan huomioon hallitusten viimeaikaiset tunnustukset, he kaikki ovat luultavasti ansainneet muutaman anteeksipyynnön siitä, että heille on valehdeltu ja heitä on haukuttu hulluiksi vuosikymmenien ajan. Tohtori Garry Nolan, Nobel-palkintoehdokas ja maailmankuulu immunologi, totesi hiljattain saman asian keskustellessaan hallituksen kanssa tekemästään työstä, joka koski UAP:n kohtaamien sotilashenkilöiden säteilyvaurioita [60, 61].
Vaikka UAP-tutkimus ei johtaisikaan mihinkään monien tutkijoiden työstä ja uusista tieteellisistä yhteistyötahoista huolimatta, voimme ainakin herättää seuraavan sukupolven mielikuvituksen. Minulle kävi niin: Kasvoin Star Trek: The Next Generationia katsellen, ja minusta tuli todellinen tiedemies ihailtuani komentajakapteeni Dataa, tiedeupseerin androidia. Vaikka FTL-poimuvoimansiirto ja madonreiät eivät olekaan nyt todellisia, tai ainakaan ne eivät liity maapallolla vieraileviin avaruusolentoihin, UAP-tutkimus voi innostaa jotakuta keksimään ne.
”Sillä minä sukelsin tulevaisuuteen, niin kauas kuin ihmissilmä näkee, / Näin näyn maailmasta, ja kaiken sen ihmeen, joka olisi…” — Alfred Lord Tennyson (1842) jota lainattiin USS Voyagerin komentosillalla (Star Trek)
Pelkään UAP:n denialismin vaikutusta luottamukseen tieteeseen yleensä. Jos ”uskovia” jatkuvasti pilkataan ja silminnäkijät jätetään huomiotta, ja sitten laajalti myönnetään, että valtavirran kertomus oli väärä, miksi suuri yleisö enää koskaan luottaisi tieteelliseen instituutioon?
Voisiko kyseessä olla tieteen historian tai jopa ihmiskunnan historian suurin ”minä sanoin sinulle” -tapahtuma? Jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että olemme tekemisissä ei-inhimillisen älykkyyden kanssa, sillä olisi syvällisiä vaikutuksia yhteiskuntaamme. Kutsun tätä ”nolla kertaa ääretön” -tyyppiseksi uhkapeliksi. Tuotto ei luultavasti ole mitään (nolla), mutta jos jotain löytyy, se voi olla mullistava (ääretön), joten se on riskien arvoinen: riski siitä, että mitään ei löydy, ja riski omalle tieteelliselle maineelle. Monet väittävät, että ufot liittyvät erottamattomasti ”paranormaaliin”, esimerkiksi aaveisiin ja telepatiaan, mutta minä olen eri mieltä. Vaikka ne olisivatkin, voimme omaksua modulaarisen lähestymistavan. Aloittakaamme pähkinänkuoressa esimerkiksi harkitsemalla vakavasti hypoteesia, jonka mukaan jokin pieni osa UAP:ista voi olla jonkinlaisen ei-inhimillisen aistimuksen suunnittelemia, rakentamia ja käyttämiä aluksia. Tämä hypoteesi on luultavasti jopa testattavissa. Haluaisin ainakin aloittaa siitä, ja sitten voisimme siirtyä spekulatiivisempiin asioihin, kuten väitettyihin avaruusolentojen sieppauksiin. Tiedonkeruuseen voisivat kuulua kamerat ja muut anturit makuuhuoneessa, kun otetaan huomioon väitteet kaapattujen/kontaktien/kokijoiden toistuvista kaappauksista; voimme jopa testata CE5:n väitteitä tekemällä sen monta, monta kertaa ja eri tavalla kontrollina.
Lopuksi kysyn, oletteko koskaan kuullut Mikolus Westus Viisaan tragediasta? Vaikka hän oli seurapelien suunnittelija eikä koulutukseltaan luonnonfilosofi, hän pystyi selittämään Galileon väitetysti löytämät neljä suurta Jupiterin kuuta kaukoputken linssiheijastuksiksi. Ettekö te loppujen lopuksi ole tietoisia linsseissä havaituista optisista vaikutuksista ja ilmakehän vaikutuksista? Nuo niin sanotut ”kuut” olisivat voineet olla ”mitä tahansa”! Ehkä lintuja tai leijoja. Loppujen lopuksi useiden poikkeavuuksien kasautuminen ei ole koskaan ennen johtanut tieteelliseen paradigman muutokseen!
Jupiterin galilealaiset kuut
Tietenkin se on [62]. Toivon hartaasti, että lukijat jakavat tässä esitetyt argumentit seuraavan kerran, kun joku debunkkari ärsyttää teitä siitä, että kaikki ufokuvat ovat epätarkkoja tai että tähtienvälinen matkailu on liian vaikeaa. Älkää antako heidän enää päästä pälkähästä! Ampukaa kohteliaasti takaisin. Jos tarvitsette lisää ammuksia, katsokaa lainauksia, joissa kongressiedustajat, jotka poistuvat salaisista UAP:n tiedotustilaisuuksista, sanovat, että he luulivat saavansa tietoja ”Hesekielin pyöristä” tai katselivat tuntikausia scifi-videoilta näyttäviä videoita [63, 64]. NASA on tehnyt 180 asteen muutoksen politiikassaan ja tilannut tutkimuksen UAP:stä [65] hallintojohtaja Bill Nelsonin myönteisten huomautusten jälkeen [66].
Tämä tarkoittaa siis sitä, että useat valtion virastot tarkastelevat tätä asiaa nyt monien yksityisten organisaatioiden lisäksi, joita vetävät siviilit, kansalaistutkijat, ammattitutkijat tai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmät. Ajatelkaapa [67-69], jotka ovat vain joitakin viimeisimpiä. Muut organisaatiot ovat vuosikymmenien takaa. Ihannetapauksessa toivon, että monet näistä järjestöistä, jotka luovat aakkoskeittoa organisaation lyhenteistä, lopettavat nykyisten resurssien venyttämisen. Tieteelle koituu hyötyä yhteistyön lisäämisestä ja tasapainosta, jossa yhdistyvät suoranaiset fuusiot ja terve kilpailu lähestymistapojen, kuten erilaisten anturipakettien ja analyysitekniikoiden, välillä. Tällä hetkellä ryhmiä on kuitenkin liikaa, kun rahaa ja tutkijoita, jotka ovat halukkaita tutkimaan UAP:tä, on niukasti. Luulen, että kaikki haluavat olla ensimmäisinä voittamassa Nobelin palkintoa ufomysteerin ratkaisemisesta, ja kuka haluaisi jakaa?
Ihmiset kysyvät, ”uskonko ufoihin” tai ”uskonko, että ufot ovat todellisia”. Jopa tieteelliset kollegani, joiden pitäisi tietää paremmin, kysyvät tätä, enkä voi tarpeeksi korostaa, miten paljon inhoan tätä kysymystä. ”Usko” ei riitä minulle. Tiedemiehenä haluan TIETÄÄ. Se on vain ongelma numero yksi. Toinen ongelma tuon kysymyksen kanssa on se, että se sisältää kysymyksen alle haudatun oletuksen avaruusaluksesta, vaikka taas tuo ”U” tarkoittaa yksinkertaisesti tunnistamatonta tai tuntematonta. Se tarkoittaa vain, että emme tiedä — aluksi. Se siitä! On myös olemassa eritasoisia tunnistuksia (esimerkiksi ”lintu” verrattuna ”lokki”, joka on tarkempi). Luokittelu ei ole binääristä, vaan kyseessä on todennäköisesti useita erilaisia ilmiöitä. Työskennellään kuitenkin yhdessä, jotta yhä useammat ufot muuttuisivat ufoiksi, olivatpa ne mitä tahansa.
”Ufojen, UAP:ien ja avaruusolentojen maailma on minulle vieras, koska siinä on paljon outoja salaliittoteoreetikoita ja todellisia todisteita. Olen ennen kaikkea tiedemies, mutta ennakkoluuloton, joka katsoo ja ajattelee usein laatikon ulkopuolella. Olen usein lannistunut tiedeyhteisön ahdasmielisyydestä ja yhtä lailla salaliittoteoreetikoiden tiukkuuden ja tieteellisen perustutkimuksen ja tutkimuksen puutteesta. Uskon, että jossain näiden kahden ääripään välissä on raja, jota uteliaampien mielten pitäisi kulkea. Uskon, että me ihmiset tiedämme hyvin vähän maailmastamme, siitä, mitä tähtien välissä on, todellisuuden luonteesta ja oman mielemme luonteesta. Tietä ymmärrykseen voi kulkea vain nöyrästi. Jo pelkkä ajatus siitä, että on mahdollista, että David [Yhdysvaltain laivaston eläkkeellä oleva lentäjä David Fravor] näki teknologian, olipa se sitten ihmisen tai avaruusolennon valmistamaa, joka liikkui sillä tavalla kuin se liikkui, pitäisi olla inspiroiva jokaiselle tiedemiehelle ja insinöörille tällä maapallolla. Saattaa olla olemassa vielä ymmärtämättömiä työntövoima- ja energiajärjestelmiä, jotka kun ne kerran ymmärretään ja hallitaan, ne tuovat kaukaiset galaksit meidän ihmisten ulottuville. Tieteen paradigmamuutoksia ja harppauksia ymmärryksessä voi mielestäni tapahtua vain, jos avaamme silmämme ja sallimme itsemme unelmoida, ajatella ensimmäisistä periaatteista käsin ja poistaa innovaatiolle asetetut rajoitukset, jotka aiempien sukupolvien tieteelliset konventiot ja oletukset ovat asettaneet meille.” –– Lex Fridman, tietojenkäsittelytieteilijä MIT:llä, hänen podcastistaan transkription kirjoittanut Robert Naeye
Kirjoittajasta
Tohtori Matthew Szydagis on apulaisprofessori fysiikan laitoksella Albanyn yliopistossa SUNY:ssä (New Yorkin osavaltion yliopisto). Hänellä on BA- (2005), MS- (2006) ja Ph.D.-tutkinnot (puolustettu 2010) Chicagon yliopistosta fysiikan alalta, ja hän on erikoistunut astrofysiikkaan ja tähtitieteeseen. Vuosina 2010-2014 hän työskenteli postdoc-tutkijana LUX (Large Underground Xenon) -pimeän aineen kokeen ja LBNE (Long Baseline Neutrino Experiment) parissa Kalifornian Davisin yliopistossa. Vuodesta 2014 lähtien hän on ollut UAlbanyssa, SUNY:ssa (apulaisprofessori 2014-20, apulaisprofessori 2020-nykyisin). Hänen ”päivätyönsä” on kokeellinen astrohiukkasfysiikka: erityisesti harvinaisten tapahtumien etsintä — erityisesti pimeän aineen suora havaitseminen LZ:n avulla — ja ilmaisimien kehittäminen. Hän on yhdessä professori Cecilia Levyn kanssa keksinyt lumipallokammion säteilyn havaitsemista varten. Hän on UAPx:n jäsen (https://www.uapexpedition.org), jonka jäseniä hän kiittää tämän artikkelin perusteellisesta tarkistuksesta ja uusista ajatuksista. Hän on neljän nörttimäisen lapsen isä ja ihanan vaimon aviomies, joka sattuu olemaan loistava tekstinkäsittelijä, joka viimeisteli koko tämän esseen. Eikö hän olekin mahtava? (Kyllä, hän kirjoitti tuon osan.)
[123] Nolan, G.P., Vallée, J.F., Jiang, S., and Lemke, L.G., 2022. Improved instrumental techniques, including isotopic analysis, applicable to the characterization of unusual materials with potential relevance to aerospace forensics. Progress in Aerospace Sciences, 128, page 100788.
[124] Lecture Notes For Lecture About Flying Saucers, 1954, Hermann Oberth
Exopolitics Institutella on edessään erittäin monimutkainen tehtävä, koska mikäli ‘UFO-paljastus’ on tulossa, me joudumme olemaan valmiit kohtaamaan kaikki avaruusolentoilmiön aspektit: ihanan rikastavista kontaktiskenaarioista ja sen mukanaan tuomista hyödyistä aina avaruusolentojen sieppauksiin ja MILABeihin (väitetyt armeijan tekemät sieppaukset). Jotta menestyksekkäästi mukauduttaisiin tähän suureen kulttuurimuutokseen, ihmisten on saatava tietää koko totuus, silloinkin kun se ei ole asianmukaista, ja niille jotka sitä kaipaavat tulisi olla olemassa tukimekanismeja. Tämä artikkeli tutkii sitä miten me voisimme hyötyä ufologian alalla tehdystä vuosikymmeniä kestäneestä tutkimuksesta, sekä useista ensikäden kokijoiden kertomuksista. Nämä valmistelevat meitä UFO-paljastuksen kaikkiin ‘yllätyksiin’ ja mahdollistavat ihmiskunnan luoda vahva ja palkitseva Kosminen tulevaisuus.
‘Eksopolitiikan’ ja ‘UFO-paljastuksen’ yksi päätarkoituksista on nostattaa ihmisten tietoisuuden tasoa Maan ulkopuolisista elämänmuodoista ja edistää rauhanomaista vuorovaikutusta niiden kanssa. Siksi ymmärrettävästi on ollut paljon huolta siitä miten avaruusolentojen tekemien sieppausten epämiellyttävä luonne, sekä erityisesti MILABit [1] (Military Abductions, sotilassieppaukset), saattaisivat vaikuttaa kansan mielipiteeseen ‘UFO-paljastuksesta’[2]. Se herättää myös epäilyksiä siitä onko Korkean Tason Viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö edes saavutettavissa.
Todellakin on selkiyttävä ajatus, että ne samat ihmiset, joiden toivotaan legitimoivan UFO-paljastuksen, saattaisivat olla mukana sellaisissa karmeuksissa. Mutta tämän ei tarvitsisi heittää hukkaaan Exopolitics Instituten tavoitteita, sillä politiikka on muutakin kuin korkean tason poliitikkojen puheita. Politiikan tulisi tarkoittaa myös
ihmisten auttamista sopeutumaaan vaikeisiin ongelmiin — joka
meidän tässä kysymyksessä tarkoittaa sen tunnustamista, että
me olemme suuremmassa kosmisessa lähipiirissä, ja tämän
paljastuksen jälkivaikutusten auttamista.
‘UFO-paljastus’ tulee epäilemättä vaikuttamaan meidän nykyiseen ymmärrykseen historiasta, antropologiasta, astronomiasta, fysiikasta, biologiasta ja teologiasta. Itse asiassa, älykkään Maan ulkopuolisen elämän tunnustaminen vaatii täydellisen uudelleenkirjoittamisen modernista maailmanymmärryksestämme. Mutta paljastukset MILABeista ovat epävakauttava tekijä, mikä voi selittää sen miksi valtio haluaa salata UFO-kontaktin aiheen. Ja tuoreet Britannian puolustusministeriön ilmailuhenkilöstön osaston pöydälle tuotu tuore raportti ‘Secretariat Air Staff Dept. 2A’ (01.
joulukuuta 2009)[3] vaikuttaa jäynältä jolla vältetään syvempi tarkastelu. Tulee muistaa, että he harvoin ovat tarjonneet apua, he ovat lähinnä arkistoineet ja tutkineet havaintoja ja kokemuksia — jota he voivat nyt tehdä salaa ilman tilivelvollisuutta.
Me emme tässä kuitenkaan odota Ensikontaktin skenaariota, sillä se on jo tapahtunut. Se on tapahtunut 1940- ja 1950-luvuilla, mutta myös monta kertaa aiemmin historiassa, joista vuorovaikutus Sumerian ‘jumalien‘ kanssa on hyvä esimerkki. Zecharia Sitchinin teokset [4]puhuvat Anunnakien ihmisillä tekemistä varhaisista
geneettisistä kokeista, joten ei olisi ihmeellistä jos modernit kertomukset abduktioista peilaisivat tätä samaa, eri lajien välisen risteytysohjelman painotuksella. Mutta vaikka voidaankin ymmärtää miksi avaruusolentojen rotu haluaisi tutkia ihmisolentojen ihmeellisyyksiä, ja jopa manipuloida niitä, se mikä on vähemmän selvää on miksi jotkut ihmiset haluaisivat tehdä samaa. Maailma reagoi rankasti natsien tekemiin kamaluuksiin ja reagoisi varmasti uudelleen mikäli sellaiset hirveydet jatkuisivat — ehkäpä ‘Operation Paperclipin’ jatkeena[5].
Valitettavasti tutkittavan aiheen epämiellyttävyys tarkoittaa, että monet ufologit jänistävät siepattujen edessä, aivan kuin siepatut saattaisivat ufologian alan häpeään. Tämän ei tarvitse kuitenkaan olla asian laita. Modernin ufologian ihana puoli on, että meillä on niin
rikkaasti näyttöä avaruusolentojen mukanaolosta. Ja monet näistä interaktioista ovat olleet mukanaolleille kontaktihenkilöille rikkaus. Joten kyllä, tuolla jossain vaikuttaa olevan ‘hyviä’ alieneita. Mutta valitettavasti on myös ‘pahoja’ alieneita. Ja vaikuttaa siltä, että pahikset ovat saamassa apua myös varsin pahoilta ihmisiltä, jos MILABit ovat totta. Sitä aina saa sapiskaa Hyvien ja Pahojen erottelusta, ja olen ajatellut tätä pointtia monesti, mutta mielestäni se ei ole ennakkoluuloa vaan maalaisjärkeä valita omat liittolaisensa viisaasti. Raamattu sanoo, ‘teoistaan heidät tunnetaan’ ja mielestäni tämä sopii hyvin Kontaktiskenaarioon. Kyse ei ole lajista vaan aikeesta. Pintapuoli ei ole niin tärkeää kuin kokemuksen sisältö, ja
kuten me tiedämme, ei ole koiraa karvoihin katsominen. Bob
Dean[6] on sanonut, että ihmiseltä näyttävät avaruusolennot huolettivat armeijaa kaikkein eniten, sillä he kykenivät kävelemään ‘vallan käytävillä’ huomaamatta. Ja myös monet ihmiset ovat raportoineet joidenkin avaruusolentojen/ulottuvuuksienvälisten olentojen kyvystä muuttaa ulkomuotoaan. Meidän pitää myös hyväksyä, että hybridit [7] ja PGLF:t[8] ovat myös uhreja kaikessa tässä.
Joten eksopolitiikalla on käsissään kaikkein vaikein tehtävä, koska jos UFO-paljastusta halutaan, me joudumme valmistautumaan kohtaamaan kaikenlaiset ilmiön eri puolet, joista jotkut ovat todella kammottavia. Mielestäni tämä on UFO-paljastuksen vedenjakaja, jossa se on siirtymässä tasolle jossa kaikkien kokijoiden kokemusta tulee arvostaa, ei ainoastaan niitä jotka voidaan esittää julkisesti. Ihmisrotu on hämmästyttävän sitkeä, ja ihmisten tarvitsee tietää koko totuus, vaikka se ei olisi aina kaunista.
Sen tunnustaminen, että avaruusolentokontaktilla on pimeä puolensa, itse asiassa pohjustaa tietä kaikkein tärkeimmälle tulevaisuuden työlle, joka on Abduktion kokeneiden uhrien auttaminen, olivatpa he sitten avaruusolentojen tai armeijan yksiköiden tai molempien piinaamia. Meidän tulisi ottaa tämä tavoitteeksemme, jopa silloinkin kun valtio ei aio paljastaa UFO-todellisuutta. Me tarvitsemme enemmän asialle omistautuneita lääketieteen ammattilaisia kuten tri. Roger Leir[9], sekä kovasti kaipaamamme tri. John Mack[10], niin että kun ihmiset kärsivät sieppauksen negatiivisista emotionaalisista ja fyysisistä vaikutuksista, he voivat saada kaipaamaansa ammattiapua. Ja Budd Hopkins sekä Carol Rainey ovat suuresti auttaneet tiedettä ymmärtämään abduktiokertomusten validiteettia, ja suosittelen kovasti heidän kirjaansa ‘Sight Unseen’[11]. David Jacobs[12]
ja Whitley Strieber[13] ovat myös tehneet huikean tärkeitä kontribuutioita heidän pelottomalla totuuden etsinnällään. Abduktiotutkimus ja terapia ei todellakaan ole heikkohermoisille. Mutta me olemme etuoikeutetussa asemassa hyötymässä heidän työstään, mikä auttaa meitä kollektiivisesti etsimään ratkaisuja ongelmiin, joita ilmiöstä kärsivät kohtaavat. Tämän kaiken avulla meillä on kaikilla helpompaa UFO-paljastuksen mukanaan tuomien
asioiden kanssa.
Minä ja aviomieheni Alan katselimme arkkipiispa Desmond Tutun haastattelua, jossa muisteltiin hänen työtään ‘Truth and Reconciliation Commissionissa’, joka käsitteli Etelä-Afrikan Apartheidin jälkipyykkiä. Uskon, että eksopolitiikka potentiaalisesti mahdollistaa olla samanlaisessa roolissa, koska UFO-paljastuksen kajastuksen myötä tulee esiin kaikki tapahtuneet karmeudet. Mutta tuosta voi seurata uusi alku ihmiskunnalle, ja anteeksianto on suuressa roolissa tätä prosessia. Ehkäpä se oli mihin viitattiin myös elokuvassa ‘District 9’. Se oli karmeaa katseltavaa, mutta siinä käsiteltiin monia tärkeitä asioita. Se oli erittäin epämukavaa johtuen sen tapahtumapaikasta (Etelä-Afrikka), mikä muistutti ihmisen toiselleen tekemistä kauheuksista, mutta se myös näytti ulkopuolisen ilmiön kosketuksesta aiheutuvat yhteiskunnalliset ongelmat. Kun pääosan hahmo muuttui ikuisesti avaruusolentojen kanssa toiminnan seurauksena, ja hän alkoi muuttua ‘erilaiseksi’, perheensä hylkäämäksi tulemisen lisäksi perhe oli myös halukas antamaan hänet viranomaisille. Sitten hän havahtui siihen, että hämäräperäinen organisaatio oli tekemässä hänellä kokeita, joka halusi hyötyä hänen hybridi-DNA:staan niin että he voisivat kehittää uusia aseita[14], joiden kanssa ei voinut toimia järkiperäisesti eivätkä he antaneet armoa. Ei ollut ketään keneltä pyytää apua, ja sen sijaan he joutuivat elämään avaruusolentojen keskellä joita he aiemmin olivat halveksuneet. Todellakin, olen kuullut monilta siepatuilta ja erityisesti Tähtilapsilta[15] , että vaikka he vihaavat sitä mitä avaruusolennot heille tekivät, erilaisuuden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat tarkoittavat, että heidän rakkaat usein hylkäävät heidät, ja että he eivät voi luottaa armeijaan jonka he pelkäävät myös olevan mukana, ja niin he päätyvät muodostamaan epämukavia liittoja heidän sieppaajiensa kanssa paremman vaihtoehdon puuttuessa. Lisäksi he eivät voi mennä lääkärille kertomaan fyysisistä ongelmistaan (arvet, infektiot, implantit jne.) sillä he pelkäävät että heitä pidetään henkisesti sairaina, ja että heidät laitettaisiin lopulta kovalle lääkitykselle, joka tuo mukanaan lisää ongelmia. Ongelman pahentamiseksi avaruusolennot joskus kertovat heille, että he auttavat heitä jos he tekevät yhteistyötä, mikä on selvästi kiristystä, mutta mitä vaihtoehtoakaan uhrilla on?
Toinen suuri ongelma, joka minulla on tullut vastaan, on Britanniassa terapeuttien kohtaamat vaikeudet, kun he yrittävät auttaa siepattuja. Mary Rodwell[16] näkee tarpeen auttaa ilmiön kokeneita Britanniassa, ja olen aivan samaa mieltä. Kuitenkin se on osoittautunut erittäin vaikeaksi tehtäväksi, ja olen nähnyt vuosien mittaan niin paljon kaikkea, että en voi hyvällä omallatunnolla pyytää enää uusia terapeutteja uhraamaan itseään, ennen kuin he myös saavat jotain tukea. Muutama vuosi sitten minä ja Alan autoimme keräämään kymmenisen terapeuttia yhteen, jotka olivat avoimia idealle siitä, että autettaisiin kokijoita minkä tahansa trauman kanssa, joka liittyi kontaktin negatiivisiin puoliin. Ja myös antamaan ihmisille mahdollisuuus kertoa omista positiivisista kokemuksistaan. Se oli erittäin epämuodollinen tilaisuus, mutta myös täysin luottamuksellinen, ja useinkaan emme pyytäneet rahaa. Se vaihteli pelkästä kuuntelemisesta aina regression pitoon ja terapiaan niille jotka sitä tarvitsivat. Britanniassa vaihtoehtoterapeutit olivat niitä, jotka kykenivät eniten auttamaan ihmisiä, sillä he olivat avomielisempiä muille todellisuuksille kuin valtavirran lääketieteen työntekjät. Ryhmässä oli psykologeja, psykoterapeutteja, henkisiä ja reikiparantajia sekä kliinisiä hypnoterapeutteja. Kontaktihenkilöille (positiivinen kontakti) ja siepatuille (negatiivinen kontakti) tukea antaneiden onnistumisprosentti oli suuri, koska terapiasuhde tuntuu tekevän kovasti tuhojaan terapeuttien henkilökohtaisessa elämässä. Terapeutit eivät saa tukea mistään valtavirran lääketieteen henkilöstöltä ja se voi vahingoittaa heidän uraansa mutta myös sen lisäksi he kärsivät eri lähteistä heitä kohtaan tehdyistä henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Jotkut eivät vain kyenneet sietämään kuulemiaan tarinoita. Toisilla taas heidän puhelintaan salakuunneltiin, heidän kotien yllä pörräsi helikopterit ja he usein sairastuivat. Eräät jopa joutuivat itse sieppauksen kohteiksi. Mielestäni tätä juuri kuvattiin elokuvassa ‘The Fourth Kind’[17]. Uskoipa elokuvan sisältöä tai ei, se kuitenkin kuvaa abduktioterapeuttien kokemaa henkilökohtaista eristämistä sekä muita kauhuja. Vaikuttaa siltä, kuin sieppaajat eivät pitäisi siitä, että heidän kohteisiinsa puututaan… Terapeutit, jotka jatkoivat siepattujen parissa pisimpään, olivat yleensä niitä jotka
halusivat yhteistyötä, mutta on monia siepattuja jotka eivät voi edes hyväksyä sitä mitä heille on tehty, erityisesti mikäli heidän omat lapsensa ovat myös sieppauksien kohteina. (Ja Britanniassa tämä on erittäin relevanttia, sillä kyseessä on usein monen sukupolven ylittävä ilmiö, mistä puhun yksityiskohtaisemmin alempana.) Mutta ihmisten tulee jotenkin selvitä kokemuksistaan, ja koska heiltä puuttuu minkäänlainen suoja, voi ymmärtää sen miksi ihmiset valitsevat antautumisen eikä kaikkia mahdottomia todennäköisyyksiä vastaan taistelun. Ehkäpä niin tapahtui 1940s/50-luvuilla, kun meille uskoteltiin että eräiden avaruusolentojen kanssa oli solmittu sieppauksia sallivia virallisia sopimuksia teknologianvaihtoa vastaan [18]. Oliko kyseessä ‘jos et voi voittaa heitä, liity heihin’?. Kärsimmekö me edelleen näiden valintojen seuraamuksista?
Tulevaisuudesta puhuttaessa, on monia vääryyksiä joita ei voi korjata, mutta on myös suuri mahdollisuus muutokselle ja parannukselle. Me tarvitsemme eturivin ihmisiä auttamaan avaruusolentokontaktin vaikutuksien kanssa, samalla kun pysymme optimistisina kosmisen kohtalomme syleilyn hyödyistä. Desmond Tutu sanoi, että joskus haava on avattava jotta sen voi puhdistaa ja sitoa. Avaruusolentojen ja sotilaiden sieppaukset ovat molemmat haavoja, jotka pitää puhdistaa ja sitoa, jotta voisimme mennä eteenpäin kontaktin seuraavaan vaiheeseen. Vaikka en olekaan vakuuttunut, että oikeus tulee toteutumaan, on vedettävä jokin raja, jossa me sanomme ‘tämä ei saa enää koskaan tapahtua’. Ja kiitos urheiden sielujen, jotka ovat puhuneet avaruusolentojen ja ulottuvuuksien välisten olentojen kanssa tapahtuneista kontaktikokemuksista, me voimme nähdä että muutaman huonon omenan lisäksi on paljon enemmän Maan ulkopuolisia olentoja, jotka kohtelevat meitä kunnioituksella. Ihmiset voivat olla huikeita, eikä heidän tulisi tuntea olevansa alempiarvoisia kosmisten naapuriemme rinnalla. Hyväntahtoiset avaruusolennot kutsuvat ihmiskuntaa astumaan Kosmiselle areenalle samanarvoisina, ei alamaisina, ja on tärkeää että me uskomme niin, jotta voisimme tehdä omat valintamme kollektiivisesta tulevaisuudestamme, tai muuten riskinä on että sellaiset tahot pakottavat sitä meille, joiden motiivit eivät ole yhtä jalot. Ja Exopolitics Institute sekä UFO-paljastus ovat tässä urakassa erittäin tärkeitä.
Seuraavaksi käsittelemme joitain brittiläisten kokijoiden kokemuksia ja esitämme avustusehdotuksia. Jotta muistaisimme etteivät kaikki kokemukset ole pahantahtoisia, aloitan tässä hyväntahtoisista avaruusolentokontakteista.
Hyväntahtoinen kontakti:
Hyväntahtoisia avaruusolentokontakteja on monentyyppisiä, mm. kanavointi[19], viljakuviot, CE5-tapahtumat[20] ja jopa kohtaamiset kasvotusten. Yleensä nämä palvelevat sitä tavoitetta, että totutellaan ajatukseen ja annetaan informaatiota. Kommunikoidun informaation aiheisiin lukeutuu:
• Varoitukset ympäristön tilasta.
• Ehdotukset luopua ydinteknologiasta ja
yleisesti sodankäynnistä.
• Ravintoon, terveyteen ja kestäviin
teknologioihin liittyvät neuvot ja ohjeet.
Vastaanottajalla on aina valinnan elementti, häntä ei pakoteta mitenkään. Se on vaihdantaa, joka voi olla erittäin rikastuttavaa. Monia eri tyyppisiä olentoja on kuvattu, mutta usein läsnä on tuttuuden tunne. Alus (jos se on näkyvillä) on yleensä orgaanisemman näköinen, ja joissain tapauksissa se on ‘tehty’ Valosta.
Muualta tulleet elämänmuodot / avaruusvillielämä:
On myös raportteja elämänmuodoista, jotka vaikuttavat elävän yläilmakehässämme tai avaruudessa. Näihin kuuluu:
• Jättiläismeduusat tai rauskunkaltaiset olennot (Britannia ja Etelä-Afrikka).
• Suuret, leijailevat, läpinäkyvät putket, joista lähtee orbeja (Meksiko).
• Sauvaolennot (Mexico).
• Planktoninkaltaiset elämänmuodot, joita on nähty pyörimässä Avaruussukkula STS 75:n kuvamateriaalissa.
• Astronauttien kuvaamat avaruusmadot.
Surullista kyllä, on myös abduktioita ja pakotettuja kontaktikokemuksia:
Abduktiotapausten aikaan siepatulla ei ole paljoakaan kontrollia tapahtumista, tai ne saattavat jopa vahingoittaa häntä. Valitettavasti nämä ovat niitä joita me joudumme perusteellisesti märehtimään, koska ne ovat niitä joilla on ollut negatiivisia vaikutuksia ja näin ne vaativat huomiotamme, jotta voisimme auttaa niistä kärsiviä. On myös monentyyppisiä ‘olentoja’ joita on kuvattu, mutta yleisimmät niistä ovat harmaita, liskoja, varjo-olentoja ja ihmisiä.
Brittiläisten siepattujen raportoimia ongelmia:
Fyysiset oireet:
• Unettomuus.
• Omituiset arvet kehossa, joista joskus vuotaa visvaa ja sitten ne katoavat.
• Erikokoiset ‘lusikkajäljet’, jotka näyttävät siltä kuin ne olisi kaavittu pois kehosta kuin lusikalla. (Muutamasta millimetristä neljään senttiin.) Yleensä ne ovat alaraajoissa, mutta mitään onnettomuutta ei ole sattunut jolla ne voitaisiin selittää. Usein iho on ehkä, kuin liha olisi imetty pois ihon alta. [21].
• Implantit — niitä on raportoitu aivoissa, jaloissa, rintakehässä. Jotkut on varmistettu diagnostisella kuvantamisella[22].
• Nenäverenvuodot.
• Pahoinvointi.
• Säteilyvammat rinnassa, eräällä kokijalla joka meni liian lähelle alusta. Hänen arpensa ja terveysongelmansa ovat pysyneet läpi hänen koko elämän.
Psykologiset vaikutukset ja tilat:
• Ahdistus seuraavasta kontaktista. Tämä voi olla kontaktin pelko, tai joskus hyljätyksi tulemisen pelko jos kontaktia ei tapahdukaan.
• Kyvyttömyys keskittyä kun odottaa seuraavaa tapahtumaa.
• Masennus ja ahdistus, joka voi vaikuttaa perhe-elämään, uraan ja rahatilanteeseen.
• Pelko siitä, että avaruusolennot ja armeija tarkkailevat. Tämä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon kaikki ne todisteet, jotka tätä tukevat.[23]
• Lisääntynyt halukkuus opiskella, aiheisiin erityisesti kuuluu lisäymmärrys tietoisuudesta, astrofysiikasta ja kvanttimekaniikasta.
• Joskus saatetaan antaa telepaattisia käskyjä. Nämä saattavat muuttua tiukemmiksi mikäli ei toimi käskyn mukaan.
• Psykologinen manipulaatio, joka voi johtaa Tukholman Syndroomaan.[24] Siepattu raportoi kauheaa fyysistä ja psykologista kaltoinkohtelua, ja kuitenkin tuntee heitä kohtaan henkistä sidettä ja turhautuu mikäli kontakti lakkaa. Tämä voi johtua siitä, että sieppaajat tuottavat vahvoja emotionaalisia tunnetiloja saadakseen aikaan tietyn vasteen, mikä voi muuttua ajan mittaan ehdollistamiseksi.
• Tunne siitä että elää kaksoiselämää — jokapäiväinen elämä versus piilossa pidetyt kokemukset avaruusolentojen vierailuista. Avaruusolentokoemusten eksoottinen luonne täytyy pitää piilossa, kun taas heidän jokapäiväiset tehtävänsä voivat tuntua liian banaaleilta. Tämä voi aiheuttaa turhautumista, kun he pyrkivät kertomaan omista kokemuksistaan muille mutta oppivat muiden vihamielisistä reaktioista aihetta kohtaan pitämään asian omana tietonaan. Tämä johtaa sisäiseen kamppailuun mikä ei voi olla terveellistä pitkällä tähtäimellä. Siksi he hyötyvät omien kokemustensa kertomisesta muille saman asian kokeneille.
• Keskivertoa suurempi autismin ja Aspergerin syndrooman esiintyvyys nuorilla brittiläisillä siepatuilla.
• On myös mahdollista tunnistaa selvä pakottamiskaava, jos siepattu ei suostu oppimaan sieppauksistaan:
1) Imartelu — heille sanotaan, että he ovat valittuja tai erikoisia
2) Jäynääminen — heille tehdään suuria lupauksia joita ei koskaan toteuteta
3) Lahjonta — sanotaan, että heidän sairautensa parannetaan, jos he suostuvat yhteistyöhön
4) Uhkailu — heidän omaa ja rakkaiden turvallisuutta uhataan. Muiden ‘suostuvaisten’ siepattujen kautta toimitetaan joitain näitä uhkia, mutta tehdään selväksi että uhkauksen sisältö tulee kuitenkin sieppaajalta.
5) Oikean vahingon tuottaminen, jonka tekijä tehdään erittäin selväksi.
Risteytysohjelma:
• Sieppauksien aikaan tuotetut selittämättömät raskaudet on kellotettu naisen kuukautissyklin mukaan.
• Naisten munasolujen, miesten sperman kerääminen.
• Naiset, jotka uskovat saaneensa hybridilapsia aluksessa, joille heidät viedään toistuvasti vierailulle. Useimmiten naiset kehittävät vahvan äidinvaiston hybridejä kohtaan alkuvaiheen pelon ja shokin jälkeen, erityisesti kun nainen on jo surrut keskenmenoa, mutta hänelle on sanottu että hänen syntymätön lapsensa on viety.
• Naiset, jotka uskovat olevansa Tähtilapsia, joilla on osittain avaruusolentojen DNA:ta. Yleensä muut lapset perheessä uskovat myös kyseessä olevan sisaruksensa olevan ‘erilainen’ heihin verrattuna. (Mahdollisesti sijoittamalla DNA:taan ihmisperheisiin avaruusolennot tavoittelevat suurempaa integraatiota.)
• Naiset, jotka ovat käsitelleet avaruusolentojen puuttumisen pelkojaan omien äitiensä kanssa, ja ovat saaneet tietää että äiti on myös kokenut saman, mikä viittaisi useamman sukupolven mittaiseen kaavaan. Yhdessä tapauksessa myös isoäiti on kokenut samaa.
Sosiaaliset ongelmat:
• Kyvyttömyys saada lääketieteellistä apua ilman, että tehdään oletusta mielisairaudesta. Siepatuilla saattaa olla myös lääkärin (ja hammaslääkärin) pelko monimutkaisista syistä, mm. a) sairaalan tai kirurgian samankaltaisuus sieppausolosuhteisiin ja -instrumentteihin nähden, b) lääkärien skeptisismi paranormaaleja ilmiöitä kohtaan ja c) psyykelääkkeiden liikamäärääminen.
• Pappien ja hengellisten arvoihmisteen huono vastaus ongelmaan, kun he usein olettavat että demonit ovat ottaneet siepatun haltuunsa. Edesmennyt Monsignor Corrado Balducci[25] selvästi erotteli avaruusolennot demoneista erillisinä ilmiöinä. Kuitenkin joitain tapauksia on ollut, joissa henkinen apu ja rukous ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi ja tehokkaiksi.
• Sosiaalinen eristäytyminen jos perheenjäsenet, ystävät tai kollegat hylkäävät kokijan kertomukset.
• Koulukiusaaminen tai työpaikkakiusaaminen jos he puhuvat kokemuksistaan, mikä voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.
Psyykkiset vaikutukset:
• Kasvaneet psyykkiset kyvyt — selväkuuloisuus, selvätajuisuus, selvänäköisyys ja telekinesia.
Usein avaruusolennot ottavat tästä kunnian, mutta se on luonnollinen piilevä kyky useimmilla ihmisillä, joka voidaan herättää tutkimalla henkisiä asioita ja tekemällä henkistä työtä. Siksi olen sitä mieltä, että on todennäköisempää, että joko a) ‘psyykkisesti herkät’ henkilöt todennäköisesti tulevat tietoisemmaksi avaruusolentojen läsnäolosta omilla kyvyillään, tai b) että ‘sädeteknologia’ jota käytetään siepattujen viemiseksi aluksiin tai tukikohtiin voi aktivoida ‘energiakehon’. Mahdollisesti tuomalla keho ‘energiatilaan’ kuljetusta varten tapahtuu auran tukosten puhdistusta, mikä kiihdyttää luonnollisten psyykkisten kykyjen kehitystä[26]. On monia tapauksia, joista ihmiset raportoivat muistavansa tulleensa siirretyksi seinien ja kattojen läpi, ja ‘Witnessed’-casessa[27] Linda Cortile kuljetettiin hänen asuntonsa ikkunoiden läpi. Ilmeisesti nämä henkilöt ovat olleet hetkellisesti ei-fyysisessä tilassa, mikä on mahdollistanut heidän kulkea kiinteiden kappaleiden läpi.
Kuitenkin, tuoreeltaan kehittyneet psyykkiset kyvyt voidaan ottaa rakentavaan käyttöön, eikä niiden tarvitse olla tuhoisa kokemus kokijoiden elämässää, vaikka onkin tarve sille, että on enemmän rakentavia opettajia metafysiikan alalla.
Aikavaikutukset:
• Puuttuva aika ja translokaatio. Translokaatio on tapahtunut, kun siepattua liikutetaan yhdestä sijainnista toiseen ilman hänen omaa suostumustaan, ja aina häntä ei palauteta alkuperäiseen sieppauspaikkaan. Joskus, kun siepattua ei palauteta alkuperäiseen paikkaan, se vaikuttaa olevan virhe avaruusolentojeen taholta, toisinaan taas tarkoituksellinen esitys vallasta. Translokaatioon voi liittyä vain yksi henkilö tai ryhmä henkilöitä, mutta joskus kokonaisia autoja on siirretty. Translokaatiot ovat abduktioilmiön ytimessä, sillä sana ‘abduktio’ kirjaimellisesti tarkoittaa ‘poisviemistä’. Puuttuva aika on tulkittu indikaattoriksi abduktiosta jota ei muisteta tapahtuneen, ja kääntäen, joskus joitain translokaatioita tuntuu tapahtuvan ilman aikaa ‘silmänräpäyksessä’, ja tämä seikka osoittaa, että translokaatiotapahtuma on esiintynyt, sillä kun ei muisteta että ‘matka-aikaa’ olisi kulunut yhtään kun päästään uuteen paikkaan.
Ylläoleva lista näyttää monenlaiset ongelmat, joita monesti liitetään negatiivisiin kontaktikokemuksiin, kuitenkin on olemassa monia asioita jotka auttavat siepattua kokemuksessaan:
• Meditaatio. (Tämä voi olla hyödyllistä uskonnollisista uskomuksista riippumatta, ja on olemassa monentyyppistä meditaatiota, joten pitäisi olla helppoa löytää sopiva menetelmä, jonka kanssa tuntuu mukavalta.)
Meditaatiolla on monia hyötjä ja se on erityisen avuksi mielen tuomisessa kurinalaisuuteen. Tämä voi auttaa siepattuja pääsemään yli eräistä heidän sieppaajiensa käyttämistä hypnoottisista tekniikoista. Se voi auttaa heitä myös pääsemään valveunitilaan sieppauksen aikana, jolloin he voivat kommunikoida sieppaajilleen. Se voi myös kertoa kohteelle häneen käytettävästä etävaikuttamisesta.
• Kertominen omista kokemuksista. Kokemusten jakaminen muiden kokijoiden kanssa voi olla hyödyllistä.
• Hypnoottinen regressio. Tätä voidaan käyttää noutamaan kadonneita muistoja tapahtumasta. Jotkut kuitenkin pelkäävät liiaksi halutakseen täysin muistaa sieppauksensa. Joskus muisto vaikuttaa siltä, että sitä on peukaloitu, jotta henkilö saataisiin unohtamaan tapahtuma, mutta joskus muistinmenetys on ihmisen tapa suojata kehoa traumalta, ja muistot voivat spontaanisti palata kun aika on ’oikea’ niiden muistamiseksi.
• Terapia. Tämä voi auttaa kokemusten integroinnissa tavalliseen elämään. Se voi auttaa posttraumaattisen stressin kanssa. Se saattaa olla myös tarpeellista muiden tukahdutettujen muistojen käsittelemisessä, joita saattaa tulla esiin regressiossa.
Mitä siepatut tarvitsevat:
• Sosiaalisen stigman poisto.
• Lääketieteen alan hyväksyntä abduktio- ja lähikohtaamisilmiöille.
• Oikeus luottamuksellisuuteen.
• Suurempi hyväksyntä abduktioita tutkivalle tieteelle, erityisesti materiaalitiede, energia, tietoisuus ja aika, mikä on keskeistä todistuksien validoimisessa.
Lopuksi:
Jonkin verran voidaan saavuttaa kun puhutaan avaruusolentojen ja sotilaiden tekemien abduktioiden ‘oireista’, mutta ‘lääke’ voidaan saada vain täydellisellä paljastuksella ilmiöstä ja kaikesta siihen liittyvästä. Siksi tämä on niin tärkeä projekti, ja siksi sitä pitää käsitellä suurella tarkkuudella ja huolellisuudella.
***
Kirjoittajasta: Philippa Foster on tekninen piirtäjä ja graafinen suunnittelija, ja hän on naimisissa Alan Fosterin kanssa (joka on Eksopoliittisen järjestön hallituksen koulutusasioiden neuvonantaja). Hän on myös virallinen henkinen parantaja. Hän on tutkinut henkistä parantamista ja bioenergiaa Lontoon College of Psychic Studiesissa, ja hän on saanut koulutuksen negatiivisten energioiden ja olentojen parantamisessa Malvernin College of Healingissa. Hän on myös henkisten parantajien liiton jäsen (nykyään tunnetaan nimellä The Healing Trust). Hän on auttanut tukemaan kokijoita, ja hän on luennoinut terveydenhuollon opiskelijoille University of Westminsterissa, Lontoossa, aviomehensä Alanin kanssa, terveydenhuoltoammattilaisten tarpeesta tutustua abduktioilmiön fyysisiin, psyykkisiin ja emotionaalisiin vaikutuksiin niin, että he voivat paremmin hoitaa potilaita. Hän on myös työskennellyt saattohoidossa olevien kanssa.
[1] Britannian MILAB-ilmiöstä puhutaan DVD:llä ‘Bases 2 – Take 2’, tuottanut Miles Johnston.
[2]‘UFO-paljastus’ (engl. Disclosure) oli termi, jota alunperin käytti tri. Steven Greer, kun vavltion viranomaiset antoivat ‘paljastustodistuksensa’ koskien heidän tietojaan avaruusolentojen teknologiasta ja Maan ulkopuolelta tulleista biologisista olennoista National Press Clubilla, Washington D.C.:ssa toukokuussa 2001, ja he ovat pyytäneet avointa kongressin kuulemistilaisuutta avaruusolennoista ja UFOista. Termiä käytetään nykyään kuvaamaan käynnissä olevia viranomaisten paljastuksia Maan ulkopuolisesta elämästä ja teknologiasta. Kts. Greerin kirja ‘Extraterrestrial Contact – The Evidence and Implications’.
[3] Puolustusministeriön UFO-raportointivirka oli Nick Popen tehtävä vuosina 1991-94, ja hän pitää joitain todisteita UFOista merkityksellisinä maanpuolustuksen kannalta. Tämä pesti on myöhemmin korvattu puhelinvastaajalla. Sitten 1. joulukuuta 2009, virasto lakkautettiin kokonaan, huolimatta siitä että puolustusministeriö sai aiheesta tuhansia puhelinsoittoja.
[4] Zecharia Sitchin käänsi muinaiset Sumerian sylinterisinetit, joista paljastui luomiskertomus, jota voidaan verrata Raamatusta löytyvään, mutta jossa oli viitteitä avaruusolentojen vierailuista, geneettisestä manipulaatiosta ja avaruuskeskuksista. Hänen on kirjoittanut myös ‘Earth Chronicles’-sarjan.
[5] ‘Operation Paperclip’ on väitetty natsitiedemiehille annettu turvapaikkaohjelma toisen maailmansodan jälkeen, jotka vietiin Amerikkaan työskentelemään avaruusohjelman parissa.
[6] Command Sgt. Majuri Bob Dean työskenteli S.H.A.P.En päämajalla Euroopassa, jossa hän näki vuonna 1964 dokumentin nimeltään ‘Arvio’ (Assessment), jossa hän sanoi, että armeija oli tietoinen useista Maassa vierailevista avaruusolentojen roduista.
[7] Hybridit ovat olentoja, joiden uskotaan olevan puoliksi avaruusolentoja ja puoliksi ihmisiä. Geneettisesti heitä kuvataan kuin ihmislapsiksi, mutta heillä on harmaiden avaruusolentojen kasvonpiirteitä. Kuitenkin tähän termiin kuuluu myös muut sekageeniset. Jotkut siepatut uskovat, että heiltä on kerätty munasoluja, ja sitten hybridialkio on istutettu heidän kohtuunsa ja poistettu raskauden puolessa välissä. Monimutkaista aihetta on käsitelty Budd Hopkinsin & Carol Raineyn, David Jacobsin ja Mary Rodwellin kirjoissa.
[8] ) Ohjelmoitavat generoidut elämänmuodot, joita MILAB-ohjelman sisäpiiriläiset ovat raportoineet nähneensä. Niitä kuvataan keinotekoisiksi avaruusolennoiksi, jotka on ohjelmoitu suorittamaan tiettyjä toimintoja. Debattia käydään edelleen siitä kontrolloiko niitä avaruusolennot, armeija vaiko molemmat.
[9] Tri. Roger K. Leir D.P.M. on tehnyt kirurgisen poistotoimenpiteen ja analyysin väitetyistä ‘avaruusolentojen implanteista’ usealle henkilölle. Niitä on kuvattu hänen kirjassaan ‘The Aliens and the Scalpel’.
[10]Edesmennyt tri. John E. Mack oli psykiatrian professori Harvardin lääketieteellisessä, joka tutki avaruusolentoja kohdanneiden kokemuksia, Hänen kirjoihinsa kuuluu ‘Abduction – Human Encounters with Aliens’ ja ‘Passport to the Cosmos’.
[11] Budd Hopkins oli yksi varhaisista pioneereista tri. Mackn kanssa hypnoositerapian käyttämisessä siepattujen auttamiseksi muistamaan abduktiotapahtumia. Hänen kirjassaan ‘Witnessed’ paljastetaan, että jotkut korkea-arvoiset viranomaiset tietävät tästä ilmiöstä. Hänen kirjansa ‘Sight Unseen’, joka on kirjoitettu yhdessä Carol Raineyn kanssa, tutkii eksoottisten abduktioihin liittyvien ilmiöiden taustalla olevaa tiedettä, mm. ilmiöiden kuten ‘näkymättömyys’ ja ‘geenimanipulointi’.
[12] Historioitsija David M. Jacobs on tallentanut monia abduktiokertomuksia ja kuvauksia lajien välisistä risteytysohjelmista kirjassaan ‘Secret Life – Firsthand accounts of UFO abductions’.
[13] Whitley Strieber kirjallaan ‘Communion – Encounters with the Unknown’ herätti monet ihmiset omiin UFO-kokemuksiinsa. Hän kirjoitti kirjan ‘The Coming Global Superstorm’ yhdessä Art Bellin kanssa, josta tuli elokuvan ‘The Day After Tomorrow’ perusta, ennen laajamittaista yleistä ilmastonmuutoksen hyväksyntää.
[14] Jotkut kokijat ja armeijan sisäpiiriläiset ovat raportoineet, että joitain UFOja ohjataan
‘biokäyttöliittymällä’, jonka avulla avaruusolentopilotti kytkeytyy omaan alukseensa.
[15] Tähtilapset — lapset jotka kasvavat ihmisperheissä, jotka kokevat paljon kontakteja, ja joille on kerrottu heidän olevan sukulaisia avaruusolennoille. Heidän äitinsä uskovat, että heidän raskauksiaan on peukaloitu puolivälissä. Heidän lapsillaan on usein ristiriitaisia tuntemuksia lojaalisuudesta sekä omaa että avaruusolentoperhettään kohtaan, joiden kanssa heillä on yhtäläinen emotionaalinen side.
[16] ) Mary Rodwell — kätilö, terapeutti ja hypnoterapeutti, tarjoaa tukea kokijoille ympäri maailman. Hän pyörittää ACERNia ja on kirjoittanut mm. kirjan ‘Awakening’
[17] ‘The Fourth Kind’-elokuva kuvaa psykoterapeutin kamppailuja Nomessa, Alaskassa, jossa hän yrittää auttaa mahdollisesti siepattua muistamaan kokemuksiaan hypnoosilla. Ei ole selvää onko tämä terapeutti oikeasti olemassa, mutta dokumentoidut kertomukset 24 kadonneesta henkilöstä olivat FBI:n tutkimuksen kohteena.
[18] Timothy Goodin kirja ‘Need to Know’ huomauttaa väitetyistä tapaamisista avaruusolentojen ja presidentti Eisenhowerin välillä Murocin (Edwards) ilmavoimien tukikohdassa. Shirley Maclainen kirja ‘Sage-ing while Ageing’ kertoo tapaamisia olleen lisäksi myös Hollomanin ilmavoimien tukikohdassa, jossa solmittiin sopimuksia. Eversti Philip Corso, joka työskenteli Pentagonin tuntemattomien teknologioiden tutkimuskehitysdivisioonassa, sanoo kirjassaan ‘The Day After Roswell’, että avaruusolennot “keräsivät biologisia näytteitä Maapallolta omiin kokeisiinsa. Niin kauan kun me emme kyenneet puolustamaan itseämme niitä vastaan, me jouduimme antamaan niille luvan tunkeutua miten halusivat. Me olimme neuvotelleet eräänlaisen antautumissopimuksen niiden kanssa, kunhan emme taistelisi niitä vastaan”.
[19] Kanavointi — telepaattista kommunikaatiota, joka on vastaanotettu meditaatiossa tai transsitilassa.
[20] Viidennen asteen lähikontakti esiintyy kun ihmiset itse ottavat yhteyden meditoimalla tai suuntaamalla valoja taivaalle siinä toivossa, että he saisivat vastauksen.
[21] Lusikkajäljet — teorioihin kuuluu ihon kerääminen DNA-näytteeksi tai keratiiniin, jota käytetään implanttien ‘kääreenä’, jolla estetään kehon hylkiminen. Katso viite 9.
[24] Tukholman Syndrooma — jossa kidnappauksen uhrit tai panttivangit alkavat identifioitua kidnappaajiensa kanssa ja luoda emotionaalisia siteitä heihin. Termi sai alkunsa Tukholmassa vuonna 1973 tapahtuneen panttivankidraaman seurauksena.
[25] Monsignor Corrado Balducci oli Vatikaanin komissiossa, jossa tarkasteltiin UFO- ja avaruusolentoilmiöitä. Hän oli myös manaaja ja demonologi.
[26] Informaatiota auroista ja ihmisen bioenergiasta löytyy Barbara Ann Brennanin kirjoista ‘Hands of Light’ sekä ‘Light Emerging’.
Nämä kolme esimerkkiä valikoituivat uskottaviksi kertomuksiksi kolmannen asteen kontaktista. Pidä mieli avoinna, näitä tapauksia ei ole debunkattu ja mukanaolleilla on edelleen uskottavuutensa jäljellä.
Vaikka Dan Sherman on kirjoittanut kirjansa jo vuosia sitten, hänen kertomuksensa avaruusolentojen kanssa kommunikoinnista kolmen vuoden salaisen työn aikana ilmavoimille on edelleen yhtä kiehtova.
Sherman elää vaimonsa ja lastensa kanssa tällä hetkellä Arizonassa ja toimii liikemiehenä. Shermania joutui hieman taivuttelemaan jotta hän olisi suostunut Veritaksen haastateltavaksi- Hän sanoo, että tällaisten totuuksien kertomisella on hintansa liike-elämässä. Vaikka hän onkin ylpeä kontribuutioistaan ”maailman tasapainoon” valtionsalailun avulla, Sherman sanoo, että jotkut asiat ovat niin perustavanlaatuisella tavalla osa ihmiskunnan tarinaa, että ne on pakko kertoa.
Me olemme olleet yhteydessä Maan ulkopuolisiin olentoihin vuodesta 1949, jotka ovat meitä paljon älykkäämpiä. Ihmiset ovat paritelleet näiden olentojen kanssa jossain kohtaa menneisyydessä, olentojen jotka todennäköisesti ovat myös jakaneet informaatiota ja teknologiaa. Sherman sanoo, että nämä olennot ovat luoneet ihmisiä, tuhansia ihmisiä, jotka kykenevät vastaanottamaan ja lähettämään viestejä telepaattisesti. Tämä on tehty Yhdysvaltain hallinnon suostumuksella, joka halusi erikoisjoukkoihinsa henkilöitä, jotka kykenevät vastaanottamaan ja lähettämään viestejä kun sähkömagneettiset tapahtumat vaikuttavat Maapallon viestintäverkkoihin niin etteivät ne toimi.
Shermanin mukaan tämä voi tapahtua seuraavan 20 vuoden sisällä. ”Sen on oltava silloin, jos he olettavat että se tapahtuu meidän elinaikanamme.”
Sherman petti esimiehensä ja suuntasi mustan ohjelman harmaata ohjelmaa vastaan (harmaa on salaisempi kuin musta). Hän on työskennellyt molemmissa, eikä hän tiennyt kummastakaan, mutta hän pääsi pois molemmista. Hänen vastaanottamansa viestit puhuivat avaruusolentojen sieppausten aiheuttamista kiputasoista. Hän edelleen pitää itseään erikoisena, koska avaruusolennot olivat valinneet hänet kanavaksi, ja hän on edelleen patriootti. Mutta siinä kohtaa hän tunsi olevansa ansassa. Kukaan ei kertonut hänelle isosta kuvasta mitään. ”Sinulla ei ole tarvetta tietää.” Hän oli huolissaan, että hän olisi mukana jossain vieläkin karmaisevammassa.
Sherman kutsui ensimmäistä olentoa, jonka kanssa hän oli kommunikaatiossa, nimellä Spock, ja toista nimellä Bones. Informaatio ladattiin hänen aivoihinsa, aina silloin kun hän työskenteli. Informaatiolataukset aina alkoivat tunnusluvulla. Hän kirjoitti saamansa viestin ydinsisällön laatikkoon hänen tietokoneruudulleen. Joku tuntematon olento pyyhkäisi sen pois.
Kerran Sherman spontaanisti kysyi kysymyksen eri ”kanavalla”, jolloin Spock laittoi lähetyksen poikki, myöhemmin selittäen että yksikään ihminen ei ollut koskaan tullut läpi tuolla kanavalla aiemmin. Se oli alku henkilökohtaisemmalle kahdenkeskiselle viestinnälle Spockin ja Shermanin välillä. Näillä olennoilla on tunteet ja persoona, Sherman sanoo.
Sherman ei ole enää kuullut Spockista tai Bonesista mitään ilmavoimista lähdettyään. Hänellä ei ole enää kykyä ennustaa maanjäristyksiä.
Dan Sherman oli ilmavoimien sotilaspoliisi, joka rekrytoitiin Ensimmäisen Tason ”harmaaseen” operaatioon NSA:lle. Shermanin rekry lähti käyntiin shokkipaljastuksella (joka ei ollut ”kanavoitua” tietoa vaan NSA:n upseerin kertomaa), että häntä on geneettisesti manipuloitu hänen ollessaan äitinsä kohdussa, jotta hänestä voitaisiin tehdä ”intuitiivinen viestijä”, joka voi kommunikoida avaruusolennoille koodikielellä. NSA oli salaa yrittänyt kehitellä seuraavaa askelta ihmisten ja avaruusolentojen välisessä viestinnässä asiasta mitään tietämättömillä koehenkilöillä 1960-luvulla (joista Dan on vain yksi).
NSA periaatteessa jätti koehenkilöt rauhaan kunnes he olivat 25 vuotta, jolloin synkronisiteeteilta vaikuttavan prosessin avulla heidät tuotiin läheiseen yhteyteen salaisen tiedustelumaailman kanssa. Jokainen heidän tekemänsä teko kulkee pitkin etukäteen suunniteltua, käyttäytymistietellistä ja erittäin tiukkaa, käytännöllistä ”tarve tietää”-perustaista käsikirjoitusta. Dan Shermanin elämästä käy ilmi, että armeija oli etäältä manipuloinut hänen elämäänsä, tarkkaillut hänen jokaista askeltaan koko hänen elämänsä ajan, jotta hänet voitaisiin lopulta rekrytoida heidän salaisiin operaatioihin.
Dan Sherman toimi melkein kolmen vuoden ajan intuitiivisena viestijänä hänen palvellessaan ilmavoimissa. Nyt hän kertoo meille hänen koulutuksestaan, siitä mitä hän oppi avaruusolennoilta sekä tapahtumista jotka johtivat siihen että hän halusi lopettaa palveluksensa ilmavoimilla. Tulemalla julkisuuteen Dan toivoo hänen tarinansa rohkaisevan kaikkia sisäpiiriläisiä tekemään samoin. Dan palveli yli 12 vuotta ilmavoimissa ja hän on saanut palkintoja urheudestaan, Air Force Commendation Medalin ja Air Force Achievement Medalin, joissa on kahdet tammenlehvät. Hän on myös saanut ilmavoimien erinomaisen yksikön palkinnon, jossa on kolmet tammenlehvät. Hänet on myös palkittu hänen palveluksistaan Persianlahdella. Dan on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.
Laura Eisenhower on entisen Amerikan presidentti Dwight D. Eisenhowerin lapsenlapsenlapsi. Ike tunnetaan presidenttinä, joka ensimmäisenä teki sopimuksen avaruusolentojen kanssa. Laura sanoo tuoreessa lausunnossaan, että avaruusolentojen invaasio on jo tapahtunut.
Videoviestinsä alussa Laura Eisenhower mainitsee Bill Gatesin ja sirun, joka on tarkoitus istuttaa kaikkiin ihmisiin. Tätä Laura pitää ylivaltana ja ihmisten kontrolloimisena.
Laura varoittaa eliittiä: “… älkää uskoko, että yhtäkkiä voitte tökätä rokotteen käsivarteen ja pitää meitä omaisuutenanne, jotain muuta on tulossa joka vie täysin kyvyn antaa suostumus. Me olemme itsevaltiaita olentoja ja tämä suunnitelma rikkoo Luomakunnan lakeja.”
Avaruusolentojen invaasio on jo tapahtunut
Laura paljastaa, että sopimus avaruusolentojen kanssa toteutettiin melkein kokonaan vuonna 1954. Mutta ihmiseliitti hylkäsi ehdotuksen, koska avaruusolennot vaativat ydinaseiden purkua, mistä he suoraan kieltäytyivät.
Nämä ovat suuripäisiä olentoja, joilla on suuret ja vinot silmät, niiden kädet ovat laihat ja niillä on neljä pitkää sormea. Niiden iho on kirkkaan harmaa, ne ovat pienikokoisia, vaikka niiden päät ovat suuria. Näiden olentojen sanotaan kommunikoivan telepaattisesti, niiden ihmisten mukaan joka on ollut niiden kanssa kontaktissa, ja he huomauttavat että olennot eivät koskaan pitäneet ääntä suullaan. Ne tunnustetaan korkeasta teknologiastaan ja suuresta geneettisestä tietämyksestään.
Ihmisten ja avaruusolentojen liitto on sallinut pääsyn avaruusolentojen teknologiaan ihmisille. Avaruusolennot ovat saaneet luvan tehdä kokeita joillain ihmisillä. Kuitenkin ajan mittaan saatiin selville, että nämä olennot rikkoivat sopimusta ja tekivät abduktiokokeita useammalla kuin mihin sopimus ylsi.
Mikä oli Laura Eisenhowerin viesti?
Puheessaan Laura painotti, että avaruusolentojen invaasio on jo tapahtunut, ja että maailman johtajat pitävät sitä salaisuutena. Lisäksi maapallo on jaettu eri paikoista tulleiden olentojen kesken, ja nämä johtajat ovat siitä tietoisia.
Hän painotti erityisesti USA:n, Kiinan ja Venäjän hallituksia, jotka ovat salanneet informaation ympäri maailmaa tapahtuneista avaruusolentojen kontakteista, sekä sieppauksista joita on tehty vuosikymmenten ajan.
Niille, jotka eivät asiasta mitään tiedä, sieppaus on tapahtuma jossa avaruusolennot vievät ihmisen johonkin paikkaan, yleensä avaruusalukseen.
Uutta maailmanjärjestystä yrittävät ihmiset
Tuoreella videollaan Laura osoittaa viestinsä kabaalille, “Illuminatiin” liitetylle organisaatiolle, niille jotka kontrolloivat globaalia rahoitusta ja mediaa.
Laura määrittelee heidät “ihmisiksi jotka yrittävät luoda uuden maailmanjärjestyksen.” Lauran mielestä nämä eliitit ovat manipuloineet ihmispopulaatiota. Lisäksi he ovat tehneet sopimuksia demoonisten voimien kanssa saatanallisten suunnitelmiensa toteuttamiseksi, käyttäen veronmaksajien rahoja salaisiin avaruusvoimiin, sotavarusteluun ja globaalin maailman hallinnan projekteihin.
“Tällä tavoin kosmisten luonnonlakien rikkomisella ja Äiti Maan harmoniaa häiritsemällä he haluavat olla omistajiamme, kontrolloida meitä, tukahduttaa valinnanvapautemme”, Laura sanoo. Hän myös paljasti, että “vaikka eliitillä on tukensa pimeiltä voimilta, jotka ovat olentoja jotka haluavat muokata ihmiskuntaa ja tehdä heistä orjiaan”, kuitenkin hän vankasti toteaa, että “nämä olennot eivät kykene suoriutumaan pahuuden tehtävästään”.
Olen aiemmin kirjoittanut useita blogipostauksia Bigelow-säätiöstä, muunmuassa:
22. marraskuuta 2018. ”The Bigelow Foundation ja Angela Thompson Smith.” Viittaus John B. Alexanderin vuoden 2017 kirjaan, ”Reality Denied”, paljasti että henkilö, Angela Thompson, oli tehnyt työtä Bigelow-säätiölle.
”Säätiö on toteuttanut useita projekteja, mm. Bigelowin rahoittamaan Roper-raporttiin epätavallisista henkilökohtaisista kokemuksista; seminaareja vaihtoehtoterveydestä ja yhteistutkimusta Las Vegasissa, Keski-Nevadassa ja Alabamassa; tutkimusavustusta tutkijoille kuten Budd Hopkins New Yorkissa, sekä radioshow’n Area 2000, joka oli Art Bellin Coast to Coast -ohjelman edeltäjä. Area 2000:ssa oli mukana monia asiantuntijoita ufologian, vaihtoehtoterveyden, vaihtoehtoisen energian ja parapsykologian alalta, ja se oli käynnissä alkuvuoden 1994.”
22. toukokuuta 2020. ”The Bigelow Foundation – UAP:t ja muuta” Angela Thompson Smith oli kiva ja lähetti minulle raportin hänen työstään Bigelow-säätilllä. Hän teki kenttätöitä UAP-havaintojen ja karjansilvonnan parissa; eräässä kohtaa hänen työtään lyhyen ajan Budd Hopkinsin kanssa. Hän myös työskenteli radio-ohjelmassa ”Area 2000”, joka on Art Bellin show’n edeltäjä. Vaikka hän mainitsee, että Bigelow oli kiinnostunut viljakuvioista, hänen raporttinsa ei mainitse mitään henkilökohtaisia tutkimuksia näistä, sinä aikana kun hän työskenteli Bigelow Foundationilla.
22 November 2020. ”Angela Thompson Smithin UFO/UAP-sieppauskokoelma.” Amerikkalaistutkija Louis Taylor otti yhteyttä, joka kertoi minulle että hänellä on Smithin eBayssa vuonna 2002 myymää UAP/abduktiomateriaalia, mm. useita episodeja ”Area 2000”-show’ta. Laatikko E:ssä oli maininta: ”Raportti vierailusta Fyffeen, Alabamaan, maaliskuu 1993, kirjoittanut Angela Thompson: Abduktiot, viljakuviot, karjansilpomiset.” En löytänyt tällaista raporttia verkosta.
Chad Deetken
Vastaani tuli nimi Chad Deetken, kun luin Jacques Valleen kirjaa ”Forbidden Science: Volume IV”, jossa oli päivämäärällä 31. maaliskuuta 1996 päiväkirjamerkintä. Vallee oli Las Vegasissa tapaamassa Science Advisory Boardia (SAB) National Institute for Discovery Sciencella (NIDS.)
”Bigelowilla on ollut kiinnostus Puerto Ricoon, jonne hän on lähettänyt partiomiehen, Chad Deetken, tutkimaan viljakuvioita ja silpomisia.”
Löysin Chad Deetkenin raportin verkosta hänen seitsemännestä päivästään matkallaan Puerto Ricoon. Kuitenkin tämä liittyi hänen ”chupacabra”-tutkimuksiinsa — ”vuohen imijä”. Hänen vuoden 2001 kirjassaan ”Unearthly Disclosure”englannin opettaja Timothy Good raportoi myös Deetkenin vuoden 1996 vierailun; hän kertoi chupacabra-tutkimuksen yksityiskohdista ja sanoo, että Deetken teki tutkimuksia kolmesta silvotusta vuohesta.
Kävin jälleen läpi Valleen kirjan sisällysluetteloa ja etsin muita viitteitä Deetkeniin. Löysin toisen merkinnän päivämäärällä 18. lokakuuta 1997, ja jälleen Vallee oli Las Vegasissa NIDS:n tapaamisessa.
”Siellä oli tapaus ranchilla 28. elokuuta arviolta kahden aikaan yöllä, jolloin Chad Deetken ja Terry Sherman näkivät sillalta valon. Chad näki hehkua ja hänen valokuvistaan se käy ilmi, mutta Terry havaitsi valorenkaan avautuvan maanpinnan yläpuolelle ja näki siitä nousevan mustan hahmon. Paikalle mentyään hän ei myöhemmin nähnyt mitään jälkiä…”
Kolmas merkintä löytyi päivämäärällä 18. lokakuuta 1997:
”Chad Deetken antoi kiihkeän mutta epätieteellisen kuvauksen englantilaisista viljakuvioista Alton Barnissa ja Silberry Hillissa Hän jätti huomiotta huijaushypoteesin.”
Area 2000
Smithin UAP/abduktiokokoelmaa läpikäymällä huomasin, että siinä oli lista 26:sta ”Area 2000”-show’n episodista. Yhdessä näistä Art Bell haastatteli Chad Deetkeniä. Jonkin aikaa kului ja näin journalisti Giuliano Marinkovicin twiittaavan siitä, että hän on hankkinut 12 äänitiedostoa show’sta. Kysyin häneltä oliko hänellä sitä missä Deetken on? Onnenkantamoisen myötä sain show’n itselleni. Kuuntelin sen ja palasin mielessäni vuosien taakse.
Deetken paljasti, että hän ensi kertaa kiinnostui viljakuvioista vuonna 1990, kun hän oli katsonut ”Unsolved Mysteriesin” episodin, jossa puhuttiin viljakuvioista. Siinä kohtaa hänellä ei ollut UFO-aiheeseen kiinnostusta enempää kuin tavallisella tallaajalla. Kuitenkin hän pian tajusi, että jotain omituista oli käynnissä. Hän tutki viljakuvioita Kanadassa ja Englannissa. Hän ei pitänyt niistä moniakaan huijauksina, ja hän puhui hänen kohtaamisistaan sellaisten tutkijoiden kuten Colin Andrews; Pat Delgardo;George Wingfield;Linda Howe ja muiden kanssa.
Hän kävi läpi omien sekä muiden tutkimuksien yksityiskohtia, kuvasi sitä miksi hänen mielestään viljakuviot ansaitsivat huomiomme. Hänen mielestään UFO-ilmiön ja viljakuvioiden välillä oli löyhä yhteys. Hänen kommenteissaan mainittiin amerikkalaisen tri. Levengoodin ty, joka tutki maaperää ja viljanäytteitä, joita oli tuotu Englannista. Deetken sanoi, että Levengoodin työ näytti, että eräät viljakuvioiden vaikutukset olisi toistettavissa käyttäen mikroaaltoenergiaa. Kuitenkin hänen omien näkemystensä mukaan hän oli taipuvaisempi sanomaan, että kyseessä oli äly, joka ei ollut ihmisäly. Hän sanoi, että oli erittäin selvää että tämä äly ei halunnut tulla nähdyksi.
Deetken mainitsi myös vuoden 1992 viljakuvioprojektin nimeltään Project Argus — joka Deetkenin mukaan toteutettiin Englannissa. Deetkenin mukaan Bigelow-säätiö pääosin rahoitti sitä ja mukana oli pari-kolmekymmentä ihmistä, joista puolet oli tieteilijöitä.
Yritin saada Deetkeniä käsiini ja löytää hänen työnsä. Vuoden 2014 julkaisussa jonka löysin:
”Vuonna 1992, Deetken sai kutsun Aveburyn kivimonumenteille eteläiseen Keski-Englantiin. Deetken vieraili osana tutkimusryhmää siellä joka vuosi, mutta hän on lakannut käymästä.” Kun hän huomautti, että huijaukset olivat muuttuneet osaksi viljakuvioskeneä, paperi sitten jatkoi ”…lasvegasilainen miljardööri, joka oli kutsunut Deetkenin töihin hänen National Institute for Discovery Scienceen oli sittemmin lopettanut Englannin toiminnan rahoittamisen.”
Tämä vaikuttaisi olevan sama Project Argus. Tarkistin ja se vaikuttaa olevan tasan tarkkaan sama mitä Argus oli ollut ja mitä se oli saavuttanut. Eräällä löytämälläni verkkosivulla, jonne oli postattu vuonna 2018, oli Kobus Nieuwmeijerin postaus, joka raportoi itse olevansa eräs vuoden 1992 Project Arguksen tiimiläisistä:
”Liityin tiimiin vuonna 1992 ja tein magneetti-, suskeptibiliteetti ja gradiometriamittauksia viljakuvioilla. Minulla on tausta geofysiikassa (argeologia), ympäristön kestävyydessä ja liiketoiminnan kehittämisessä, ja olen tehnyt yli 15 vuotta humanitääristä ja kehitystyötä Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Afrikassa. Olen elänyt Irlannissa ja Britanniassa 1980- ja 1990-luvuilla ja tällä hetkellä olen terapeutti Sveitsissä.”
Nieuwmeijerin sivulla oli kopio 119-sivuisesta raportista koskien Project Argusta otsikolla ”Raporrti Project Arguksen tuloksista: Viljakuvioiden fyysisten materiaalien instrumentoitu tutkimus.” Raportin oli kirjoittanut projektin jäsenet ja sen oli toimittanut Michael Chorost.
”Projektin tavoite oli selvittää aiheuttivatko jotkut viljakuviot sellaisia fyysisiä vaikutuksia, joita voisi olla vaikeaa, ellei mahdotonta saada aikaan ihmistoiminnalla.”
”Project Argus oli lähinnä kahden organisaation, North American Circle (NAC) sekä Center for Crop Circle Studies (CCCS) yhteisprojekti… CCCS antoi projektille 2000 puntaa siemenrahaa…ja NAC:n rahoitus toi pöytään yli $34,000 toukokuuhun 1992 mennessä.”
Monenmoista tieteellistä laitetta ja kojetta käytettiin:
”* Elektronimikroskoopilla tutkitaan kasvien solujen seinämiä ja etsitään merkkejä epätavallisesta fyysisestä stressistä tai lämpövaurioista
* Gammaspektroskopiaa käytetään tutkimaan maaperää ja etsimään merkkejä lyhytaikaisista radioaktiivisista isotoopeista
* Geelielektroforeesia käytetään tarkastelemaan kasvien DNA:ta ja etsimään merkkejä denaturaatiosta
* Magnetometriaa käytetään arvioimaan magneettivaihteluja maaperässä
* Kasvien solujen kudosta tutkitaan arvioimaan kasveja painaneita voimia
* Siemeniä idättämällä testikasvatetaan siemeniä, joita on korjattu viljakuvioiden yhteydessä
* Geiger-mittausta käytetään havaitsemaan epätavallisen korkeita taustasäteilytasoja
* Erilaisia sähkömagneettikenttämittareita”
Mitä lopulta saatiin selville?
” Project Argus ei ole, tätä kirjoitettaessa, löytänyt ”vedenpitävää” näyttöä, joka näyttäisi että jotkut viljakuviot eivät olisi ihmistoiminnan tulosta. Mutta se on sulkenut pois suurimman osan aiemmin esillä olleista hypoteeseista ja, vieläkin tärkeämpänä, löytänyt joitain epäselvyyksiä, jotka tuntuvat olevan lisätutkimusten arvoisia…”
Chad Deetken esitti raportin osion (sivut 46-59) otsikolla ”Britanniassa ja Kanadassa esiintyvien viljakuvioiden ja -muodostelmien analyysi ja vertailu”.
Liite 9 näyttää projektin kulurakenteen, plus muualta saadut ”kontribtutiot.” Kontribuutiosivuilla oli yhdeksän henkeä joiden numerot näkyivät: $3,383.23; $4,643.96; $20,000; $1,000; $2,000; $2,500; $50; $100; $500 yhteensä $34,177.19. Nimiä ei ole mainittu. Kuitenkin sanottiin, että CCCS antoi 2,000 puntaa, joka vuonna 1992 olisi arvoltaan noin $3,400. Liitteen 12 tunnustuksissa lukee seuraavaa:
”Kirjoittajat kiittävät Robert Bigelow’ia hänen avokätisestä rahallisesta tuestaan projektille.”
Lisäksi (s.68):
”Lisäksi projekti on saanut avokätisiä kontribuutioita Robert Bigelow Holding Corporationilta... eräs lahjoittaja erityisesti ansaitsee kiitokset: Robert Bigelow. Tämä henkilö on sekä tukenut työtämme että auttanut järjestelemään yhteistyötä eri yliopistojen kanssa, joiden tiedekunnat ovat antaneet meille arvokkaita neuvoja ja avustaneet erään jäsenen koejärjestelyissä…”
Projektin parissa työskennelleiden listaa läpikäytäessä näkyy sivulla 92, että suuren yliopiston henkilö olisi ollut tohtori Ernest Peck, University of Nevada – Las Vegas. Hänen osuutensa Argus-raportissa keskittyi gammasädespektroskopian käyttöön. Liite 12 kertoo Peckin tehneen työtä; Vernon F. Hodge ja Ashok K. Singh ovat kaikki University of Nevadasta – Las Vegasissa.
Siirtykämme vuoteen 1997
Huomasin Valleen kirjan merkinnän 9. maaliskuuta 1997. NIDSistä puhuttaessa siellä lukee:
”Instituutin kautta Bob Bigelow kanavoi rahoja…(9) viljakuviotutkimukseen, jota pyörittää Kit ja Kristin yhdessä Kelleherin ja Deetkenin kanssa…”
Mietin mikä kiinnostus Kit Greenillä oli viljakuvioihin, joten palasin Valleen kirjan ”Forbidden Science: Volume Four” pariin ja tsekkasin lähdeluettelosta viitteitä viljakuvioihin. Merkintä päivämäärällä 12. kesäkuuta 1991 Vallee tapasi Richard D’Amaton, sitten Kit Greenin. Allaoleva viittaa Greeniin:
”Me käytimme lopun ajan puhuaksemme viljakuvioista. Valtion Enigma-ryhmä puhuu botanistien kanssa. Kitin yllätykseksi kukaan heistä ei ollut kuullut ilmiöstä. Sitten kerroin hänelle ranskalaisten löydöksistä, että brittiläiset tutkivat sädeaseiden kalibrointia heikosti havaittavista ohjattavista aineista.”
Myöhemmin päivämäärällä 12. kesäkuuta 1993 Green ja Vallee puhuivat jälleen viljakuvioista.
”Mitä viljakuviot sitten ovat mielestäsi?” tivasin.
”Infrapuna- ja mikroaaltoja yhdessä, kuten olet minulle näyttänyt. Näillä tyypeillä maatalousministeriössä on kammionsa, joissa he ovat alkaneet tehdä omia kokeitaan. Olen tyytynyt siihen, että se on fyysisesti mahdollista, ainakin kostutetuilla jyvillä. Jotkut insinöörit Englannissa leikkivät sen kanssa.”
Onko meillä mitään ideaa siitä mikä kiinnostus Robert Bigelowilla oli viljakuvioihin? Jälleen kerran, Vallee on korvaamaton informaation lähde. 11. kesäkuuta 1992 Vallee illallisti Robert Bigelowin kanssa New Jerseyssa. Valleen päiväkirja sanoo Bigelow’sta:
”Hän uskoo Roswelliin ja viljakuvioihin mutta epäilee Meieriä.”
7. tammikuuta 1996 Vallee kirjoittaa yksityiskohtia puhelinkeskustelusta Bigelow’n kanssa. Keskustelluista aiheista yksi oli hänen tutkimuksensa. Vallee lainaa Bigelow’n sanoja:
”Me olemme ainoastaan yhden kerran tehneet tutkimusmatkan nähdäksemme Colin Andrewsin. Hän väitti, että hänellä on valokuvia ja kaikenlaista dataa viljakuvioista, mutta se oli pettymyt. 13 vuotta eri asioita oli pidetty sikin sokin, eri erillään. Colin itse sanoi 90% kaikista vuoden 1989 jälkeisistä viljakuvioista olevan feikkejä. No, ainakin useimmat mitä hän oli käynyt keräämässä oli tullut hänen haltuunsa viimeisen kuuden vuoden aikana, joten miksi häntä kiinnostaisi?”
”Olen saanut kutsuja ja ottanut osaa tapaamisiin hänen ja Robert Bigelow’n kanssa, ainoan avaruusaseman yksityisen omistajan kanssa, heidän National Institute for Discovery Science -toimistoillaan, jotka Bigelow omistaa. John Alexander, Robert Bigelow, George Knapp, Colm Kelleher ja joku tuntematon lensivät yksityiskoneella New Haveniin, Connecticutiin katselemaan tietokantaani muutama vuosi sitten.”
Lopulta päivämäärällä 4. elokuuta 1996 seuraavassa NIDS SAB -tapaamisessa Vallee kirjoittaa:
”Henkilöstöä mietittiin seuraavaksi. Lisäyksiin kuului…tri. Colm Kelleher, irlantilainen biokemisti, joka on ollut jonkin aikaa Englannissa Bigelow’n hommissa tutkimassa viljakuvioita.”
Internet Wayback Machinen avulla löysin vanhan NIDSin verkkosivun, mutta en mitään viitteitä Greenin ja muiden viljakuviotutkimuksista. Arvostaisin jos joku blogin lukija kertoisi, jos on tällainen tutkimus tullut vastaan. Kuitenkin, tuolla nyt olemassaolemattomalla NIDSin sivulla oli Valleen tutkimus ”Viljakuviot: ”Merkkejä” ylhäältä vaiko ihmisten tekosia?” Tässä tutkimuksessa hän käy läpi muodostelmien syyn ideaa energialähetyksinä leijailevasta, näkymättömästä ohjattavasta aluksesta, kuten hänen 12. kesäkuun 1991 päiväkirjamerkintänsä kertoo Kit Greenin kanssa käydystä keskustelusta.
Tiivistelmänä: sarjani Robert Bigelow’n säätiön hommista näyttää että hän on ollut kiinnostunut monenlaisista paranormaaleista ilmiöistä.
1980-luvun lopulla Australiassa oli suhteellisen vähän ihmisiä, jotka kertoivat henkilökohtaisista UFO-abduktiokokemuksista. Muistan haastatelleeni muutamia heitä tuona aikana. Kuitenkin muutaman vuoden päästä sellaisia kertomuksia alkoi tulvia. Tein työtä pysyäkseni kärryillä ulkomailla tehdystä tutkimuksesta, ja minulla oli onnea olla ainoa australialainen tutkija, joka kutsuttiin vuode 1992 monipäiväiseen symposiumiin Bostoniin, U.S.A:han, jonka oli perustanut Liechtensteinin prinssi Hans-Adam yhdessä Las Vegasin Robert Bigelowin kanssa. Eräs pääpuhujista ja keskeinen amerikkalaistutkija oli tohtori Rima E. Laibow. Mietin yksi päivä mitä hänelle tapahtui. Internet-etsinnät ja muutaman kirjan läpikäynti, mm. Jacques Valleen päiväkirjat, antoivat joitakin vastauksia.
1988
Patrick Huyghen mukaan, joka haastatteli tri. Laibowia syyskuun 1993 OMNI-lehden artikkelia varten, vuosi 1988 oli Laibowin abduktiouran startti. 43-vuotias potilas oli tullut Laibowin luokse, hänen oireinaan oli ahdistus ja paniikki, ”…koska silmäkulmastaan hän oli nähnyt Communionin kannen.” Hän ei ollut koskaan lukenut kirjaa itse. Potilas kertoi Laibowille, että hänellä oli ”…muistikuvia kohtaamisista olentojen kanssa, sellaisten kuten kirjan kannessa oli.” Laibow diagnosoi posttraumaattisen stressioireyhtymän (Post Traumatic Stress Disorder, PTSD), mutta mitään tunnettua traumaa ei tapaukseen tuntunut liittyvän.
Laibow kertoi Huyghelle, että sitten hän luki kaiken minkä hän vain sattui saamaan käsiinsä avaruusolentojen abduktioista, ja pyysi neuvoja amerikkalaisilta abduktiotutkijoilta Budd Hopkinsilta ja David Jacobsilta. Lukemisen, keskustelujen ja asian pohdinnan jälkeen Laibow sanoi, että hän oli muodostanut ryhmän toukokuussa 1989, ”For the Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauma (TREAT)”, johon kuului termin ”avaruusolentojen abduktio” uudelleenbrändääminen ”koettuna anomaalisena traumana” (Experienced Anomalous Trauma). Hänen vaivannäkönsä kiinnosti valtavirran lääkäriä John P. Wilsonia, joka oli PTSD-asiantuntija, ja jolla oli Project Blue Bookin parissa työskennellyt naapuri.
”Rahastolle on lähetetty useita muita abduktiotutkimusprojektiehdotelmia. …Tri. Rima Laibow on ehdottanut ”abduktiokriisikeskuksen” perustamista, jossa kuuma linja vastaisi emotionaalisesti omista kokemuksistaan häiriintyneiden puheluihin. Sellaiseen keskukseen otettaisiin töihin ihmisiä, jotka ovat saaneet erityiskoulutuksen ja jota pyörittäisi kliininen psykologi tai psykiatri. Tohtori Laibow ehdotti myös kliinisen psykologian ja psykiatrian konferenssia, joka käsittelisi abduktioilmiötä…”
Toukokuu 1989
TREAT 1 -konferenssi, ”Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauma”, pidettiin Fairfield Universityssa Fairfieldissa, CT.
11. heinäkuuta 1989
Jacques Vallee lounasti tutkijatohtori Richard Hainesin kanssa.
”Hän ei ollut ottanut osaa prinssi Hans-Adamin abduktiotapaamisiin pari kuukautta sitten, mutta hän oli kuullut, että nainen nimeltä Rima Laibow oltiin pantu ryhmän johtoon. Valitettavasti hänellä ei ollut hypnoosikoulutusta.”
”Nyt minua ollaan kutsumassa konferenssiin ”koetusta anomaalisesta traumasta”. Liuta ufologeja, joilla ei kenelläkään ole taustaa kliinisessä psykologiassa, jotka näyttävät yhtäkkiä muuttuneen trauma-asiantuntijoiksi, vetävät keskusteluja. Järjestäjä on tri. Rima Laibow, joka lähestyy aihetta innostuksen ja herkkäuskoisuuden sekaisuudella, mitä minä pidän hälyttävänä. Kieltäydyin osallistumasta, sillä mielipiteeni, vaikka minun sallittaisiinkin puhua, olisivat epätoivottuja ja ne mahdollisesti sensuroitaisiin.”
”Tri. Rima Laibow, joka järjestää viimeisintä abduktiokonferenssiaan, on kertonut minulle huolistaan koskien Budd Hopkinsia. Hän viittasi erääseen episodiin, jossa Hopkins hypnotisoi naisabduktoidun, jolla ei ollut oikein sen tyyppistä kokemusta avaruusolennoista, mitä hän odotti. Tri. Laibowin mukaan hän alkoi huutaa naiselle tämän ollessa transsissa. Tämä herätti naisessa trauman siitä kun häntä oltiin piesty lapsena: hän on nyt psykiatrisessa terapiassa oikeiden lääkärien alaisuudessa.”
TREAT II -konferenssi pidettiin Blacksburgissa, Virginiassa. Lääkärit, fyysikot ja UFO-tutkijat tapasivat viiden päivän ajan tammikuussa 1990, ainoastaan kutsulla. Suuri konferenssin hyväntekijä oli Liechtensteinin prinssi. Raportti konferenssista sanoi, että Laibow oli ennen ollut läheisissä tekemisissä Budd Hopkinsin kanssa, ja että ”Laibowin raportoidaan olevan siepattu”, vaikka mitään viitteita ei tarjottu tämän väitteen tueksi.
5. helmikuuta 1990
”Tri. Richard Niemtzow soitti Teksasista koskien psykiatri Rima Laibowin ”abduktiotraumaa” käsitellyttä tapaamista. Arviolta 40 ihmistä oli paikalla, mm. joitain lääkäreitä kuten Paul Tyler, mutta ei yhtään UFOjen lääketieteellisten vaikutusten hoitoon keskittynyttä asiantuntijaa. ”Ryhmällä ei ollut mitään ideaa metodeista”, Richard huomautti. ”Kun joku mainitsi, että heillä oli silminnäkijäyhteyshenkilöiden veri- ja virtsanäytteitä mutta he eivät tienneet minne lähettää ne, Rima huusi ’Lähettäkää mällit minulle!’ vihjaten siihen että hän haluaisi analysoida ne.” ”Ei ole järkeä lähettää mällejä sinulle”, Richard oli sanonut hänelle, ”jos sinulla ei ole mitään pohjaa mihin verrata tuloksia. Niin kävi juurikin ranskalaisten santarmien kanssa Cergy-Pontoisessa.”
”Tri. Rima Laibow, nykyinen avaruusolentosieppausten ympärillä pyörivän spekulaation selvittelijä, tuli tänään illalliselle. Hän tilitti Budd Hopkinsin, Leo Sprinklen ja muiden tekemisistä. Hän kuvasi videonauhaa, jolla Sprinkle kuulustelee Judy Doratya, joka oli ensimmäisenä kuvannut idean maanalaisista sammioista, joissa avaruusolentohirviöt keittävät ihmisruumiin osia; ”Voisin vanooa, että Sprinkle on se joka on hypnotisoitu”, hän sanoi. ”Hänen päänsä madaltui, hän puhui matalalla, unisella äänellä. Nainen oli erittäin eloisa, puhelias. Yhdessä kohtaa hän tuntui olevan valmis itkemään, sitten hän avaa silmänsä apposen ammolleen, ottaa nenäliinan ja pyyhkii sillä huolellisesti silmäluomensa nähdäkseen valuuko hänen maskaransa… onko tuo syvähypnoosia? Olen tehnyt satoja terapiasessioita enkä kertaakaan ole nähnyt potilastani tarkastamassa meikkiään.” Rima uskoo, että on olemassa ”kulttimonikertoja”, ihmisiä jotka ovat kehittäneet keinotekoisia sivupersoonia tai joille on annettu tiettyjä omituisuuksia, joita voidaan kontrolloida läpi heidän elämänsä. Se on tärkeä idea.”
(Vallee, Jacques. ”Forbidden Science: Volume Four.” pp. 56-57.)
8. elokuuta 1990
”Rima Laibow kertoi minulle yllättävän anekdootin. Ensimmäisen Abduction Trauma -tapaamisen jälkeisellä illallisella prinssi oli sanonut hänelle, että KGB, CIA ja NATOn tiedustelu olivat briiffanneet prinssiä. He sanoivat hänelle, että ihmisiä oli ”viety” jokaisesta maasta.”
TREAT III -konferenssi pidettiin Kansas Cityssa 7.-10. maaliskuuta 1991, jonka Laibow oli järjestänyt. Konferenssin esitysten pöytäkirjoja editoi Rima Laibow ja Robert N. Sollod.
Laibow otti osaa tapahtumaan, jossa esiintyi kievilläinen psykiatri ja parantaja Anatoly Kashperovsky. Laibow sanoi, että ”…tämä keisarinleikkauksen arpi joka minulla oli, joka oli paksu ja rupinen ja erittäin näkyvä…. alkoi kutisemaan.” Heti kun hän kykeni, hän tarkasteli arpea, ja sanoi sen kadonneen. Hän sanoi, että hänen gynekologinsa tarkastelu löysi erittäin ohuen viirun joka oli enää näkyvillä.
1992
TREAT IV -konferenssi pidettiin 12. huhtikuuta 1992 Decaturissa, Georgiassa. Tällä kertaa aiheina oli viljakuviot, kaukokatselu sekä sieppaukset. Baltimore Sun -sanomalehden raportti sanoi, että konferenssin oli järjestänyt tri. Rima Laibow. Siellä raportoitiin olleen 75 osanottajaa.
Laibow, Rima E., Sollod, Robert N. & Wilson, John P. (eds) ”Anomalous Experience & Trauma: Current Theoretical, Research and Clinical Perspectives” oli Center for Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauman julkaisun otsikko (Dobbs Ferry, New York). 320 sivua oli jattu kolmeen osioon; teoreettisiin ja konseptuaalisiin aiheisiin; tutkimusnäyttöön ja metodikuvaukseen; sekä kliiniseen interventioon ja hoitomuotojen käsittelyyn. Paperit olivat sekä kliinisiltä että UFO-tutkijoilta.
12 elokuuta 1992
”Gueymard kertoi meille hauskan anekdootin kenraali Stubblebinesta ja Rima Laibowista joka kävi Ranskassa tuoreeltaan. Pierre ei kertonut hänelle paljoakaan. Laibow hoiti häitisesti hypnoottisen session hänen kanssaan, koska hänen oli mentävä shoppailemaan mustia sukkanauhavöitä: ”Kenraali pitää näistä!”
TREAT V -konferenssi pidettiin myös Decaturissa, Georgiassa.
1993
Laibow kirjoitti kappaleen posttraumaattista stressioireyhtymää käsitelleeseen kirjaan. Kappaleen tiivistelmässä sanottiin:
”Koettu anomaalinen trauma (Experienced Anomalous Trauma, EAT) näkyy potilailla, joilla on stressiresponssitrauma mutta ei suoraan identifioitavaa traumaattista tapahtumaa huolimatta huolellisista tutkimuksista. Näillä potilailla on usein posttraumaattista stressioireyhtymää (Posttraumatic stress disorder, PTSD). Sellaisilta henkilöitä puuttuu usein suuri psykopatologia ja heillä saattaa olla fysikaalista ja emotionaalista traumaoireilua. Ennen hoitoa muistinkaltaisia transseja saattaa esiintyä skenaariossa, joka korreloi psykologisen ja fyysisen stressaavan tapahtuman stigman kanssa. Kuten tässä kappaleessa esitetään, EAT saattaa esiintyä kaikkien etnisyyksien ja/tai väestökohortin potilailla. Kuten muualla huomautettu tässä teoksessa, PTSD on kuvattu alunperin taisteluväsymyksenä, vaikka se saattaa esiintyä monenlaisissa kliinisissä muodoissa.”
TREAT VI -konferenssi, ”Treatment and Research of Experienced Anomalous Trauma” pidettiin Santa Fessa, New Mexicossa.
1994
TREAT VII -konferenssi, ”Treatment and Research on Experienced Anomalous Trauma” pidettiin Virginia Beachissa, Virginiassa.
1994-2002
Hänen vuonna 2004 julkaistun CV:nsä mukaan, vuosina 1994-2002 Laibow kirjoitti useita tieteellisiä julkaisuja yhdessä seuraavien kirjoittajien kanssa: N. Bounias; A Stubblebine; H. Sanderound ja M. Bonaly, koskien heidän tutkimuksiaan biotakaisinkytkennästä. Esimerkki löytyy mm. täältä. Vuonna 1998 Laibow, Stubblebine ja Bounias julkaisivat paperin ”From Lethality to Neuropsychotoxicology: A Major Paradigm Shift in Toxicology”, J. Environ. Biol. 19(3):221-229.
CV vuodelta 2004 paljastaa, että Laibow oli syntynyt 30. syyskuuta 1943; saanut kandinsa (Engl. kirjallisuus.) vuonna 1965; ja hänestä tuli lääkäri vuonna 1970. Hän oli pitänyt yksityispraktiikkaa vuodesta 1972 ja erikoistunut sekä aikuisten, lasten että nuorten psykiatriaan. Hän on kirjoittanut yhdessä monien tutkijoiden kanssa biotakaisinkytkennästä ja autistisista ihmelapsista.
Ebola-epidemian kiihtyessä Länsi-Afrikassa esitettiin monia väitteitä ”lääkkeistä” tähän sairauteen. Yksi näistä oli tri. Laibowin myymä ”Nano-Silver”.
”Amerikkalaislääkäri, joka sanoi että hänellä on lääke Ebola-virustautiin ja jonka hoito on nyt saatavilla Nigeriassa nimettömän lahjoittajan kautta, on kampanjoinut perinteisten lääkevalmistajien ”salaliittoa” vastaan.” Tuo lääkäri oli Rima Laibow.
2019-2020
Hänen aviomiehensä kuoltua vuonna 2017, Laibow teki vaatimuksen oikeudessa, johon kuului syytöksiä välinpitämättömyydestä, useita lääketieteen harjoittajia ja instituutioita vastaan. Vaateet kumottiin marraskuussa 2019 ja tammikuussa 2020.
”…Yhdysvallat väitti, että National Solutions Foundation, tri. Rima Laibow ja Ralph Fucetola myivät ja jakelivat nanohopeatuotetta, jonka syytetyt väittivät parantavan, lievittävän, hoitavan tai ehkäisevän COVID-19:a.”
Lehdistö ja yleisö pitää nyt siepattuja kuriositeetteina, ja kuitenkin tiede, suurimmaksi osaksi, edelleen sivuuttaa heidän kertomuksensa manalaan, niinkuin Charles Fort määritteli manaamisen. Niin on myös väitettyjen mielenhallinnan uhrien laita. Auktoriteetin Ääni kertoo meille, että MKULTRA kuuluu historiaan; niinkuin Hasdrubal ja Hitler, se uhkasi joskus, mutta ei enää. Kuka tahansa, joka muuta väittää, tulee hiljentää rationalisaation ja selektiivisen huomiotta jättämisen avulla.
Kuitenkin näillä kahdella aiheella — UFO-sieppaukset ja mielenhallinta — on enemmän yhteistä kuin mitä ne toisistaan eroavat. Data on päällekkäistä. Jos me voisimme kartoittaa näitä ilmiöitä Vennin diagrammilla, me näkisimme yllättävän suuren kahden informaatioympyrän leikkausalueen. Tätä päällekkäisyyttä minä pyrin käsittelemään.
Huomaa, kuitenkin, että minä EN käsittele kaikkia muita kiinnostavia ja tärkeitä ongelmia, joita UFO-sieppauskokemus herättää. Olen esimerkiksi kirjoittanut, myönnettävästi varsin epämääräisesti, siepattujen raportoimista nenäimplanteista — sellainen yksityiskohta joka saattaisi sijoittaa kertomuksen ”erittäin omituisen” kategoriaan, ja tottakai se on yksityiskohta, joka on keskeinen teesilleni. Mutta mikä prosenttiosuus kokijoista puhuu tällaisista implanteista? Oikea tieteellinen analyysi antaisi jonkin lukeman. Valitettavasti minulla ei ole resursseja koostaa riittävän suurta siepattujen otosta, joista voisin määrittää tilastollisia lukuja. Enkä voi tehdä kattavaa kvalitatiivista analyysia, mikä mittaisi ”erittäin omituisten” raporttien arvoa verrattuna muihin abduktioväitteisiin. Ainoa mitä voin tehdä on kertoa saatavilla olevasta kirjallisuudesta ja jättää lukijan pohtimaan, niinkuin minäkin teen, ovatko tuon kirjallisuuden koostajat keskittyneet poikkeuksellisiin tapauksiin vai suosivatko he vähemmän fantastisia abduktiokuvauksia. Olen liittänyt lukemiston abduktiokirjallisuudesta omiin kokijoiden haastatteluihini — jotka, koska abduktoidut tuppaavat tuntemaan toisia abduktoituja, voivat antaa yllättävän laajan näkemyksen ilmiöstä. Tämä näkemys laajentee enemmän pitämieni esitysten ja muiden UFO-yhteisön jäsenien kanssa käymäni kirjeenvaihdon myötä.
Tottakai meidän tulee tunnustaa erot todistuksen ja näytön välillä. Kukaan ei voi sanoa varmasti, että sieppausrapoteilla on objektiivinen todellisuuspohja (oli se sitten miten väärintulkittu tahansa). Lopulta se mitä meille jää on tarinat. Jotkut näistä tarinoista voivat olla totuudenmukaisuudeltaan kyseenalaisia; toiset voivat olla tutkijan puolueellisuuden saastuttamia; monissa on riittämättömästi yksityiskohtia. Yksikään tutkielma ei voi ratkaista kaikkia abduktioiden ristiriitoja, ja monet tarpeelliset kamppailut tulee käydä toisilla aloilla.
Silti todistukset eivät mene pois — ja meillä on varmasti riittämiin materiaalia vertailtavaksi. On mielipiteeni, että ennakkoluulottomat tarkastelut abduktioraporteista lehdistössä sekä vähemmän tunnetusta materiaalista koskien mielenhallintaa tulevat korreloimaan hämmästyttävästi. Kun toiset abduktiotutkijat ovat saaneet koulutusta MKULTRAn toimintatavoista (ja tämä tutkielma on tarkoitettu johdantotekstiksi), he saattavat huomata samanlaisen kaavan. Jos kyllä, me voimme silloin alkaa kirjoittaa tämän ilmiön historiaa uusiksi.
Abduktion mysteeri sisältää alimysteereitä, jotka valahtavat yllättävän helposti ja jopa elegantisti mielenhallintaskenaarioihin — mysteereitä jotka sopivat ET-hypoteesiin yhtä epämukavasti kuin numeron 46 jalka sopii 42 kenkään. Kuten olemme nähneet, MKULTRA-teesi selittää raportit siepattujen aivoimplanteista (erityisesti nenäverenvuotoa koskevista raporteista), epätavallisista naarmuista, ”telepaattisesta” kommunikaatiosta (eli ulkoisesti aikaansaaduista päänsisäisistä äänistä) abduktion aikana tai sen jälkeen, väitteistä siitä että jotkut siepatut ovat kuulleet epätavallisia ääniä (samanlaisia kuin hemi-synch tai senkaltaiset laitteet saavat aikaan), sähkölaitteiden sekoamisista siepattujen kotona, persoonallisuuden muutoksista, ”koulutusfilmeistä”, uskonnollisilla kuvilla manipuloinnista ja puuttuvasta ajasta. Tarpeetonta sanoa, että salaisten valtion kokeiden teesi selvästi kattaa siepattujen väitteet ihmisolennoista ”työskentelemässä” avaruusolentojen kanssa sekä valtion ahdistelusta, joka on niin näyttävässä roolissa tietyissä abduktiokertomuksissa.
Tarkastellaan joitain muitakin korrelaatioita.
Hopkinsin mukaan, ”Avaruusolennot sanoivat ’Selvä. Erittäin hyvä.’ He ottivat aseen pois häneltä; mies (oletettavasti vanki) nousi, käveli pois, katosi, ja he siirtyivät seuraavaan asiaan.” Selvästikin tämä pikku draama oli lavastettu — jonkin sortin testi.
Esitän, että tämä surrealistinen tapaus on käsittämätön joko esimerkkinä avaruusolentojen saapumisesta tai ”Klass-isesta” valemuistosta. Tässä kuvattu skenaario TASAN TARKKAAN menee samoin kuin useat kokeet, joissa hypnoottisesti saatiin aikaan antisosiaalista toimintaa, mikä käy ilmi sekä standardista hypnoosikirjallisuudesta että julkisiksi tehdyistä ARTICHOKE/MKULTRA-dokumenteista. Vertaa esimerkiksi Hopkinsin tarinaa seuraavaan, jossa Ludwig Mayer, nimekäs saksalainen hypnoositutkija, kuvaa klassista koetta rikollisen toiminnan tuottamisesta hypnoosilla:
Annoin revolverin vanhalle ja helposti suggeroitavalle miehelle, jonka olin juuri hypnotisoinut. Herra H oli ladannut revolverin paukkupanoksilla. Selitin (koehenkilölle), samalla kun osoitin Herra H:ta, että Herra H oli erittäin paha mies, joka hänen tulisi ampua hengiltä. Suurella päättäväisyydellä hän otti revolverin ja ampui kerran suoraan Herra H:ta kohti. Herra H kaatui maahan esittäen haavoittunutta. Sitten selitin koehenkilölleni, että hän ei ollut vielä varsin kuollut, että hänelle pitäisi antaa toinen luoti, minkä hän teki oitis. [167]
Toki jos konservatiivista hypnoosispesialistia pyydettäisiin kommentoimaan ylläolevaa, hän nopeasti huomauttaisi että hypnoottiset suggestiot, jotka toimivat koetilanteessa, eivät yhtä helposti toimisi laboratorion ulkopuolella; jollain tasolla koehenkilö mahdollisesti aistisi olisiko hän hommassa mukana oikeasti. [168] Samalla tavoin konservatiivinen abduktiotutkija Hopkinsin materiaalia läpikäydessään painottaisi regression aikana saatujen todistusten käyttämisen sisäänrakennettuja ongelmia, missä väärin muistamisen vaara on olemassa. Sivuutan molemmat argumentit — hetkeksi — ainoastaan sanoakseni että ne molemmat menevät pointin vierestä. Tärkein asia, se pointti jota Klass eikä Hopkins voi mukavasti kohdata, on Mayerin hypnoosikokeiden yksityiskohtien ja Hopkinsin abduktiohenkilön kuvaaman koetilanteen välinen samankaltaisuus. MIKSI NÄMÄ KAKSI TARINAA OVAT NIIN SAMANKALTAISIA? Ottiko tri. Mayer oppilaita Siriukselta? [169]
Hopkins sanoo, että hän tietää muitakin tapauksia joissa siepatut ovat löytäneet itsensä samanlaisesta piinapenkistä. Niin tiedän myös minä.
Eräs henkilö jolle puhuin kykeni muistamaan (ILMAN hypnoosia), että hänelle on annettu ase minigrip-pussissa ja ohjeet käyttää asetta ”duunissa”. Haastatellessani häntä (ilman että erikseen kysyin häneltä) hän kertoi ilmeisestä vihjeestä, jonka ”olennot” (niin hän heitä nimitti) olivat poranneet hänen alitajuntaansa: ”Kun näet valon, tee se tänä iltana”, jota seurasi komento, ”Suorita” (toim. huom. englannin sana execute tarkoittaa sekä suorittamista että teloittamista, sanan kaksoismerkitys ei välity suomeksi). Voidaan vain spekuloida miten sellaista käskyä käytettäisiin kentällä; me käsittelemme tätä myöhemmin kun puhumme valosähköisesti tuotetusta hypnoosista. Vaikka hänen henkilökohtaiset tunteensa käsiaseita kohtaan olivat varsin negatiivisia, hän elävästi kuvaa hetkiä hänen ”arkipäiväisessä” elämässään, jolloin hän on tuntenut epätavallista ja kuitenkin voimakasta tarvetta olla aseen lähellä — puoliseksuaalista halua ottaa sellainen käteen ja koskettaa metallia. [170]
Hän ei ole yksin. Toinen oli niin asekuumeinen että hänestä tuli vartija, voidakseen vain olla niiden lähellä. [171] Siepatut joiden kanssa olen puhunut kytkevät tämän yhtäkkisen ramboilun UFO-kokemukseen. Mutta ehdotan, että UFO-kokemus voi olla pelkkä peitetarina kokonaan toisen tyyppiselle koulutukselle.
Eräs BLUEBIRDin, ARTICHOKEn ja MKULTRAn päätavoitteista oli määrittää voitaisiinko mielenhallintaa käyttää fasilitoimaan ”teloitustoimia” — eli siis salamurhaa. [172]
Ei ole vaikeaa kuvitella median reaktioita jos julkisuuden henkilön murhaisi joku, joka toimii ”avaruusveljien” puolesta. Kuka kehtaisi puhua salaliitosta sellaisessa tilanteessa? Salaiset kontrolloijat voisivat valita myyttirakenteen, joka sopii abduktoidun persoonallisuuteen, sitten esiintyä korkeampina olentoina, jotka kuiskailisivat väkivaltaisia asioita vastaanottajan korvaan. Tätä keinoa käyttäen tiedemiesten kuten Ludwig Mayer saavutukset on mahdollista toteuttaa kentällä. Kuten Estabrooksin liikekumppani Jack Tracktir (hypnoterapian professori Baylor Universityssa) selitti John Marksille, antisosiaaliset teot voidaan saada aikaan ”ilman omantunnon väliintuloa” kun sopiva veruke sille on luotu. [173]
”He luulevat niiden olevan lentäviä lautasia”
Jenny Randles kertoo anekdootin Iso-Britanniasta, mikä sopii hyvin tähän hypoteesiin.
Vuonna 1965 ”Margary” (pseudonyymi) eli Birminghamissa aviomiehensä kanssa, joka yhtenä iltana pyysi tätä valmistautumaan ”järkytykseen ja koettelemukseen”. Randles kuvaa tätä niinkutsuttua ”reunatapausta”:
He menivät hänen autoonsa ja ajoivat pois, vaikka hänen muistinsa matkasta oli sumuisa ja sekava eikä hän tiennyt minne he menivät. Sitten hän oli huoneessa, joka oli himmeästi valaistu ja ihmisiä seisoi pitkän pöydän tai matalan sängyn ympärillä. Hän oli sen päällä ja vaikutti ”huumatulta” ja kykenemättömältä vastustelemaan. Kaikkein muistettavin näistä miehistä oli pitkä ja laiha ja pitkänenäinen ja valkopartainen. Hänellä oli paksut kulmakarvat ja oletettavasti hän sanoi Margarylle, ”Muista kulmakarvat, kultsi.” Hänelle tehtiin omituinen lääkärintarkastus käyttäen omituista laitteistoa.
Sekä aviomies että tieteentekijät, (ilmeisesti) hypnoottisia tekniikoita käyttäen, täyttivät hänen mielensä kuvilla, jotka voitaisiin ymmärtää ainoastan tulevaisuudessa. Niin hänelle kerrottiin. Randlesin mukaan, ”Yhdessä kohtaa eräs ’tutkijoista’ huoneessa sanoi Margarylle äänellä, joka sai sen kuulostamaan siltä kuin hän olisi huvittunut, ’HE LUULEVAT NIIDEN OLEVAN LENTÄVIÄ LAUTASIA’.” Aviomies myös paljasti, että hänellä oli toinen identiteetti. Abduktion jälkeen aviomies (menenkö liian pitkälle, jos oletan hänen työnantajansa olleen MI6 tai jokin vastaava virasto?) lähti menemään, eikä häntä näkynyt enää sen jälkeen. [174] Margary ei muistanut abduktiota kuin vasta vuonna 1978.
Tämä tapaus voi hämmentää ainoastaan tutkijaa, joka haluaa pakottaa kaikki abduktiokertomukset ET-hypoteesiin; kun me vapautamme itsemme tuosta joukosta oletuksia, selityksiä alkaa löytyä helposti. Tulkitsen tämän tapauksen sellaisena jossa kontrolloijat sovelsivat lentävän lautasen peitetarinaa huolimattomasti, tai riittämättömän vastaanottavaiseen kohteeseen. Mikäli teesini pitää paikkansa, UFOjen ”hypnoottisen huijauksen” tekniikka oli edelleen varsin uusi vuonna 1965, erityisesti USA:n ulkopuolella; ehkäpä manipulaattorit eivät olleet vielä tajunneet miten homma toimii. Omituinen kommentti tiedemiehen kulmakarvoista voi viitata tapausta varten tarkoitettuun piilotettuun asiaan.
Häikäilemätön hypnotisti, epävarmana hänen kyvystään indusoida läpitunkematon amnesia — ja tiedostaen hänen edeltäjiensä maksaman hinnan hypnoottisesta rikollisuudesta [175] — ymmärrettävästi haluaisi suojautua riskiltä; heittäytymällä brittiläiseen teatterimielihaluun hän kykenenee paremmin suojelemaan anonymiteettiään.
Samanlaisen tapauksen toi tietooni tutkija Robert Durant. Relevantti lainaus hänen kirjeestään kuuluu seuraavasti:
Nyt haluan kääntää huomion tapaukseen, jota olen tutkinut usean kuukauden ajan. Kohde on siepattu. Standardi abduktioskenaario. Kaksi kertaa regressoitu hypnoosilla, ensimmäisen kerran asialla oli tunnettu abduktiotutkija, toisella kerralla psykologi, jolla on kytköksiä parapsykologiaan.
Monen tunnin ajan kohdetta kuunnelleena sain tietää, että hänellä oli läheinen henkilökohtainen kontakti pidemmän ajanjakson ajan useisiin henkilöihin, joilla on liittovaltion tiedusteluyhteyksiä. Hänet hypnotisoitiin monta vuotta sitten osana hypnoosia käsittelevää TV-ohjelmaa. Hänen abduktionsa alkoivat pian sen jälkeen, kun hän oli ottanut osaa useisiin pitkiin sessioihin laboratoriossa, jossa, näennäisesti, hänen psyykkisiä kykyjään testattiin. Kaksi muuta ihmistä, joita ”testattiin” samaan aikaan, olivat myös siepattuja. Kaikkia kolmea labra pyysi liittyä paikalliseen UFO-ryhmään. Hänen sieppaustensa aikaan johtava avaruusolento puhui kohteelle englanninkielellä normaaliin tapaan, ei telepaattisesti. Hän tunnisti äänen, joka oli yhteen aikaan eräs hänen parhaista ystävistään, joka oli silloin ja oli edelleen töissä CIA:lla. Toinen ääni oli erään Washingtonissa työskentelevän ääni, hänellä oli vahvat suhteet liittovaltioon sekä sormensa pelissä myös ufologiassa, ja hän sattui tulemaan kohdetta vastaan kyseisessä laboratoriossa. Ystävä myös odotti, puhelinkeskustelujen mittaan, kohteen tulevan siepatuksi. Kun kohde otti tämän asian sekä äänen puheeksi hänen kanssaan, hän väitti olevansa meedio. [176]
”ESP”-yhteys on suggeroiva; MKULTRA-dokumentit paljastavat tiedustelupalvelujen huikean kiinnostuksen parapsykologiaan.
Jotkut tutkijat esittäisivät vastalauseen, että tällaiset esimerkit ovat harvinaisia; useimpiin abduktiotapauksiin ei liity viitteitä tiedustelupalvelujen mukanaolosta. Mutta ovatko tutkijat etsineet niitä? Kuten johdannossa mainittiin, väärä vastakkainasettelu rajoittaa isoa osaa ufologista ajattelua; niin kauan kuin abduktion argumentit heiluvat ET-hypoteesin ja puhtaan psykologisten teorioiden välillä, tutkijat eivät tunnusta tiettyjen keskeisten taustatietojen relevanssia.
VÄLÄHDYKSIÄ KONTROLLOIJISTA
Tekemässäni haastattelussa pohjoiskalifornialainen siepattu — kutsutaan häntä vaikka nimellä ”Peter” — raportoi kokemuksen, joka EI ollut pienestä harmaasta avaruusolennosta, vaan ihmisestä. Kokija kuvaa tätä miestä ”tohtoriksi”. Hän kuvaili tämän henkilön, ja suostui jopa piirtämään hänet.
Jokin aika näiden tietojen keräämisen jälkeen eteläkalifornialainen siepattu kertoi minulle hänen tarinansa — johon liittyi kuvaus tästä samaisesta ”tohtorista”. Fyysiset samankaltaisuudet olivat niin silmiinpistäviä, että niitä ei voi pitää vahinkona. Tämä nainen oli losangelelilaisen UFO-ryhmän johtava jäsen; kolme muuta naista tässä ryhmässä raportoivat sieppauskokemuksia saman henkilön kanssa. [177]
Ehkäpä nuo kolme naista olivat fantasisoijia, ja he kiinnittivät itsensä toisten narratiiveihin. Mutta pohjoinen informanttini ei koskaan ollut tavannut näitä ihmisiä. Miksi hän kuvasi saman ”tohtorin”?
Eräs siepattu, jonka kanssa olen työskennellyt, väitti hypnoosin alaisuudessa, että hänen abduktiokokemuksensa toi hänet tiettyyn taloon Los Angelesin alueella. Hän kykeni kertomaan kulkureitin taloon, vaikka hänellä ei ollut päivätajuista muistia siitä että hän olisi koskaan ollut siellä. Myöhemmin sain tietää, että tämä talo oli kuin olikin ollut erään tieteilijän asunto, joka aiemmin (ja mahdollisesti edelleen) teki salaista mielenhallintateknologian tutkimusta.
Tämä samainen siepattu kuvasi jonkinlaisen salaisien aivo-operaation, jonka hän oli läpikäynyt lapsena. Neurokirurgi oli ihminen, ei avaruusolento. Hän jopa muisti nimen. (Huom: Tämä ei ole sama henkilö, johon ylempänä viitattiin.) Kun kuulin nimen, se ei sanonut minulle mitään — mutta myöhemmin sain tietää, että todella oli olemassa tuonniminen tieteilijä, joka erikoistui elektrodi-implanttitutkimukseen.
Licia Davidson on syvällinen ja sanavalmis siepattu, jonka kiinnostava tarina läheisesti myötäilee monia abduktiokirjallisuuden tarinoita — poislukien yksi epätavallinen yksityiskohta. Haastattelussa kanssani hän kuvasi kuumottavan muiston ihmisolennosta, joka oli pukeutunut normaalisti, joka piteli mustaa laatikkoa mistä törrötti antenni. Tämä omituinen muisto EI sopinut hänen yleiseen abduktionarratiiviin. Voisiko tämä muisto esittää vähän liiankin lyhyttä häivähdystä tarkasti havaitusta todellisuudesta, joka rikkoo hänen hypnoosilla luodun ”peitemuistonsa”? Peter selvästi muistaa nähneensä samanlaisen laatikon hänen abduktionsa aikana.
Kiinnostavaa kyllä, Licia asuu Los Angelesin Tujunga Canyonin lähiössä, joka on tunnettu paikka abduktiokartalla. Monet siepatut, joiden kanssa olen puhunut, ovat kokeneet ensikertaa omituisia asioita tuolla alueella asuessaan. Tujunga Canyonin lähellä Mt. Pacificolla on entinen Niken salainen ohjustukikohta; enemmän kuin yksi siepattu on kuvannut omituista, selittämättömäntuntuista armeijan toimintaa tällä paikalla. [178] Lukija muistaa Niken ohjustukikohdan kytköksen MKULTRA-veteraani tri. L. Jolyon (”BoB”) Westin järkyttävään tarinaan.
KULTIT
Jotkut siepatut, joille olen puhunut, ovat saaneet ohjeet liittyä tiettyihin uskonnollisiin/filosofisiin lahkoihin. Nämä kultit usein ansaitsevat lähemmän tarkastelun.
Näiden ryhmien johtajat tuppaavat olemaan CIA:n ”ex”-operatiiveja tai erikoisjoukkojen veteraaneja. Ne ovat usein kytkeytyneet toisiinsa henkilösuhteiden kautta, vaikka ne olisivat täysin eri aihepiireihin kuuluvia. Olen kuullut kuumottavia raportteja siitä, että eräät näiden lahkojen johtajista käyttävät hypnoosia, huumeita tai ”mielikoneita” jäseniinsä. Näiden kulttien jäsenet ovat raportoineet puuttuvia ajanjaksoja seremonioiden tai ”tutkimusperiodien” ajalta.
Vahvasti kehoita abduktiotutkijoita tarkastelemaan lähemmin mitä tahansa pientä ”okkultistista” ryhmittymää, joihin siepattu saattaisi liittyä. Esimerkiksi eräs tunnettu UFO-hörhöjen johtaja — joka on niittänyt mainetta ”rakkauden ja valon” doktriinillaan — on Virgil Armstrong, kenraali John Singlaubin läheinen henkilökohtainen ystävä, pahamaineinen Iran-Contra -peluri, joka jokin aika sitten johti neofasistista World Anti-Communist League’aa. Armstrong, joka myös sattuu olemaan entinen vihreä baretti ja entinen CIA-operatiivi, päätyi tutkimukseni kohteeksi mielenkiintoisella tavalla: erään tuttuni abduktiokontaktia pyydettiin — hänen ”olentonsa” suulla, luonnollisesti — etsimään tämä UFO-mies ja liittymään hänen ”taivastarkkailijoiden” ryhmäänsä, johon, lähteeni väittää, kuului massakanavointisessioita, joiden tarkoitus oli lähettää haavoittavia ”negatiivisia” värähtelyjä Constantine Chernenkolle, silloiselle Neuvostoliiton johtajalle. Tottakai päänsisäiset äänet ovat voineet olla puhtaasti psykologista alkuperää, joten Armstrongia voidaan tuskin pitää siepattujen alkuperäisen ”direktiivin” toimeksiantajana. Silti hänen menneet tuttavuutensa armeijan tiedustelun kanssa väistämättä tuovat mieleen häiritseviä mahdollisuuksia.
Vielä UFO-kulttien ja tiedusteluyhteisön välisiä yhteyksiäkin pahaenteisempää on kulttien kytkökset hämäräperäiseen I AM -ryhmään, jonka on perustanut Guy Ballard 1930-luvulla. [180] Tutkija David Stupplen mukaan, ”Jos katsot nykyisiä kontaktiryhmiä, näet että suurin osa tasapainoisista ja suurista on itse asiassa neo-I AM -ryhmiä, joilla on jonkinlainen kytkös Ballardin organisaatioon.” [181] Tämä kultti, täten, ansaitsee tulla tutkituksi.
Guy Ballardin ”Mahtava Minä Olen Uskonnollinen Toiminta” kasvoi suurelta osin William Dudley Pellyn Silver Shirtseista, amerikkalaisesta NATSIjärjestöstä. [182] Vaikka Ballard itse ei koskaan avoimesti väittänyt olevansa tekemisissä natsien kanssa, hänen liikkeensä oli kuorrutettu äärimmäisen oikeistopoliittisella filosofialla, ja salaisissa kokouksissa hän lausui ”dekreitä” presidentti Franklin Rooseveltin kuoleman puolesta. [183] I AM -filosofia ammentaa teosofiasta, ja allekirjoittaneen mukaan se on enemmän kuin päällisin puolin yhdenmukainen teosofisten opetusten kanssa, joita opetettiin saksalaisissa proto-NATSIlooseissa. [184]
Sodan jälkeen Pelley (joka oli ollut vankina kapinan lietsonnasta väkivaltaisuuksien aikaan) pyöritti okkulttistiorganisaatiota nimeltään Soulcraft Noblesvillessa, Indianassa. Toinen Soulcraftin työntekijä oli ristiriitainen kontaktihenkilö George Hunt Williamson (oikea nimi: Michel d’Obrenovic), joka kirjoitti teoksen UFOs CONFIDENTIAL John McCoyn kanssa, joka kannatti teoriaa siitä että juutalaisten pankkiirisalalitto oli vehkeillyt UFO-mysteerin ratkaisun paljastamista vastaan. [185] Myöhemmin Williamson perusti I AM -pohjaisen Brotherhood of the Seven Raysin Peruun. [186] Toinen tunnettu kontaktihenkilö, George Van Tassel, oli yhteyksissä Pelleyyn pahamaineisen antisemiittipastori Wesley Swiftin kautta (joka perusti ryhmän, joka metamorffautui arjalaisvaltioiksi). [187]
Kaikkein näkyvin I AM:n jälkeläinen on Elizabeth Clare Prophetin Church Universal and Triumphant, joka tunnetaan sen massiivisista asekätköistä maanalaisissa bunkkereissa. CUT paljastettiin jokin aika sitten COVERT ACTION INFORMATION BULLETINissa CIA-varojen kanavaksi. [188] Tutkija John Judgen mukaan sillä on siteitä organisaatioihin, jotka ovat liittoutuneet World Anti-Communist Leagueksi. [189] Prophet on mukana abduktiotutkimuksessa, ja hän on sponsoroinut Budd Hopkinsin ja muiden tunnettujen tutkijoiden esityksiä. Kirjassaan THE ARMSTRONG REPORT: ETs AND UFOs: THEY NEED US, WE DON’T NEED THEM, [sic] [190] Virgil Armstrong osoittaa hämmentyneet siepatut Prophetin ryhmän suuntaan. (Ei ehkä niin vähäpätöisesti hän myös ehdottaa, että implanteilla kiusatut siepatut helpottaisivat ongelmiaan kääntymällä oman sisäisen ”MINÄ OLEN”-voimansa puoleen. [191])
Toinen UFO-kanavoija Frederick Von Mierers on sekä pyörittänyt kulttia vahvalla I AM -orientaatiolla [192] että kusetukselta vaikuttavaa touhua, johon kuuluu jalokivien ihannointi. Mierers on antisemiitti, jonka mielestä holokaustia ei koskaan tapahtunut ja että juutalaiset kontrolloivat maailman rahavaroja.
UFORUM on lentävien lautasten organisaatio, joka on tunnettu losangelesilaisten siepattujen piirissä; sen perustaja Penny Harper on radikaalin skientologisivuryhmän jäsen, joka yhdistelee L. Ron (”Bob”) Hubbardin opetuksia ”Illuminatin” (myyttinen salaseura) ja muiden oikeiston salaliittokirjallisuudesta tunnettujen BETES NOIR -tahojen vastaisiin opinkappaleisiin. Harper ohjaa hänen ryhmäänsä lukemaan THE SPOTLIGHTia, ekstremistitabloidia (jota julkaisee Willis Carton Liberty Lobby), joka kieltää holokaustin ja asettaa ”siionistien” salaliiton hallitsemaan maailmaa. [193]
Useampi kuin yksi pahaa-aavistamaton siepattu on langennut ryhmiin kuten yllämainitut. Ei ole vaikeaa kuvitella miten jotkut näistä kyseenalaisista ryhmistä saattaisivat muokata siepatun muistoja hänen kokemuksistaan — ja mahdollisesti ohjailla hänen tulevia tekojaan.
Jotkut modernit siepatut, joilla on muuten vahvoja väitteitä, väittävät kohdanneensa vaaleita ”pohjoismaisilta” näyttäviä avaruusolentoja varhaisina kontaktivuosina. Varmastikin näiden avaruusolentojen ”pohjoismainen” lookki on perua Van Tassellin, Ballardin, Pelleyn, McCoyn, jne. arveluttavista spirituaalisista traditioista. Miksi sitten eräät nykyajan siepatut näkevät näitä samoja toismaailmallisia ÜBERMENSCHEJA?
Eräs abduktoitu tuttuni väittää kokeneensa positiivisia kokemuksia näiden ”blondien” avaruusolentojen kanssa — jotka hänen mukaansa ovat tulleet Pleiadekselta. Kiinnostavaa kyllä 1960-luvun lopulla psykopaattisen antisemiittinen pastori Wesley Swift ennusti tämän omituisen sivujuonteen abduktiotarinassa. Hänen televisiosta lähetetyssä ”jumalanpalveluksessaan” hän puhui pitkään UFOista, väittäen että oli olemassa ”hyviä” ja ”pahoja” avaruusolentoja. Hyvät hänen mukaansa olivat pitkiä, vaaleita arjalaisia — JOTKA TULIVAT PLEIADEKSELTA. Hän teki tämän julistuksensa paljon ennen nykyisen abduktiotaruston trendejä.
Voisivatko jotkut abduktioista olla äärimmäisen oikeistoelementin tekemiä kansallisen turvallisuuden systeemissä? Niin vastenmieliseltä kuin se kuulostaakin, meidän tulisi huomata, että ”sekopääoikeistoa” löytyy kaikenlaisilla henkilöhistorioilla; varmasti kova oikeisto on ottanut haltuunsa asemia myös armeijan tiedustelukompleksissa.
AIHETTA JATKOTUTKIMUKSILLE
John Keelin uraauurtava kirja OPERATION TROJAN HORSE, joka on kirjoitettu aikana jolloin siepatut edelleen luettiin ”kontaktihenkilöiden” kategoriaan, sisältää seuraavan kiinnostavan pätkän, joka on kerätty Keelin laajasta kenttätyöstä:
Kontaktihenkilöt usein löytävät itsensä mailien päästä kotoa tietämättään miten he ovat sinne joutuneet. Joko heille on tuotettu amnesia, heidän muistinsa matkasta on pyyhitty, tai heidät on otettu haltuun jollain toisella tavalla ja he ovat matkanneet taju kankaalla. Jos he ovat kohdanneet ystävän matkalla, ystävä on mahdollisesti huomauttanut heidän katseensa vaikuttavan lasiselta tai heidän käyttäytymisensä tuntuvan omituiselta. Mutta jos ystävä on puhunut heille, he ovat mahdollisesti vastanneet lyhyesti.
Kontaktihenkilöiden kielessä tämä prosessi on nimeltään hyväksikäyttö… Tiedän kontaktihenkilöitä, jotka ovat hiljaksiin kadonneet kodeistaan pitkiksi ajoiksi, ja kun he ovat palanneet, heillä ei ole ollut paljoakaan muistikuvia siitä missä he ovat olleet. Eräs tyttö lähetti minulle postikortin Bahama-saarilta — mikä yllätti minut koska hän oli erittäin köyhä. Kun hän palasi, hän sanoi minulle että hänellä on vain yksi muistikuva matkasta. Hän sanoi muistavansa lentokoneen lähdön lentokentältä — ei kuitenkaan lentokoneeseen menoa tai matkan tekoa — ja että perillä oli ”intiaaneja” jotka ottivat hänen laukkunsa… Seuraavaksi hän olikin jo palannut takaisin kotiin. [194]
Hämmentävää kyllä — ellei ole lukenut kirjaa THE CONTROL OF CANDY JONES, joka puhuu Candyn ”pimeistä” jaksoista, jolloin hän matkasi Taiwaniin CIA-kuriirina, jolloin hänellä oli päällään hänen toinen persoonansa. Mielenhallintaselitys täydellisesti ratkaisee kaikki ylläolevan lainauksen mysteerit — paitsi, ehkäpä, omituisen kommentin ”intiaaneista”.
Hicksonin ja Mendezin kirja UFO CONTACT AT PASCAGOULA sisältää kiinnostavaa tietoa Charles Hicksonin heräämisestä yöllä ja hänen tuntemuksistaan, että hän on jonkin perin tärkeän muiston muistamisen partaalla, joka liittyisi hänen kohtaamiseensa — ja kuitenkin näennäisesti hän kykenee muistamaan jokaisen seikkailunsa hetken.
Hickson sai myös kirjeen ilmeisesti kontaktihenkilöltä, joka väittää että harmaat avaruusolennot ovat itse asiassa jonkinlaisia robotteja — ehkäpä kyseessä oli tiedostamaton tunnustus hypnoottisesti aikaansaadusta ”peitetarinasta”. [195] Tässä valossa kirjan COMMUNION filmiverso — jonka käsikirjoituksen Whitley Strieber on kirjoittanut — saa uuden merkityksen: abduktiokohtaukset sisältävät selittämättömiä kuvia, jotka vihjailevat ”harmaiden” olevan oikeasti osa lavastusta, tai naamioita.
Kirjat COMMUNION ja TRANSFORMATION sisältävät kappaleita, joissa kuvataan utuisesti muisteltu Candy Jonesin tyylinen vakoojaseikkailu, jossa ”valmentaja” ja ”sairaanhoitaja” (molemmat ihmisiä) shanghaijasivat Strieberin ilmeisesti huumaamalla. [196] Muistetaan Keelin informanttien esimerkki. Lisäksi TRANSFORMATION sisältää pitkän kuvauksen avaruusolennoista, jotka työskentelivät ilmeisesti kolluusiossa ihmisolentojen kanssa.
Siepattu Christa Tilton muistelee myös sekä ihmisolentojen että avaruusolentojen olleen mukana hänen kokemuksessaan. Aina hänen abduktiostaan lähtien hän väittää, että häntä ”varjostavaa” mystinen liittovaltion agentti, jonka nimi hänen mukaansa on John Wallis. [197] Christan aviomies Tom Adams on vahvistanut Wallisin olemassaolon. [198]
Kirjassaan REPORT ON COMMUNION Ed Conroy — joka tuntuu muuttuneen ilmiön osanottajaksi pelkän tarkkailijan sijaan — kuvaa helikopterien häirintää, kuten me olemme jo panneet merkille, tuntuu olevan varsin yleinen havainto abduktiotapauksissa. [199] Tutkijat heppoisesti olettavat, että nämä tapaukset esittävät valtion yrityksiä vakoilla UFOja nähneitä.
Mutta tämä väite on naurettava. Helikopterit ovat äärimmäisen kalliita käyttää, ja vakoilulaitokset ovat kehittäneet useita vaihtoehtoisia keinoja kerätä informaatiota. Onhan meillä loppujen lopuksi varsin laaja bibliografia FBI:n, CIA:n ja armeijan yrityksistä vakoilla useita liikkeitä, jotka haluavat kotimaassa muutosta yhteiskuntaan. Miksei meillä ole yhtään CHAOS- tai COINTELPRO-veteraalia (joko uhria tai pahista), jotka puhuisivat helikoptereista? Selvästikin helikopterit ovat olleet jossain muussakin tarkoituksessa kuin pelkässä valvonnassa. Yksi mahdollisuus voisi olla sähkömagneettisten aaltojen ampuminen, mikä saattaisi vaikuttaa implantoidun henkilön havaintoihin/käytökseen. (Todellakin, olen kuullut useita huhuja helikoptereiden käytöstä sähköisessä ”joukkojenhallinnan” operaatioissa Vietnamissa ja muualla; vaikkakin informaatio on kaukana kovasta.)
Kontaktihenkilö Eldon Kerfoot on kirjoittanut epäilyksistään siitä, että ihmismanipulaattorit, eikä avaruusolennot, saattavat olla äärimmäisiä hänen kokemustensa suunnittelijoita. Hän kuvaa yhtäkkistä pakkoa tappaa veteraanitoveri Korean konfliktissa — mies jota Kerfootilla ei ollut mitään loogista syytä epäillä mistään tai vihata, ja josta hän kuitenkin ”aisti” maanpetturuuden. Onneksi salamurhaa ei koskaan tapahtunut. [200] Mutta tilanne on tasan tarkkaan samanlainen kuin mitä ARTICHOKEn julkistetuissa dokumenteissa kuvataan puhuttaessa etähypnoosilla aikaansaadusta antisosiaalisesta käyttäytymisestä.
Viimeinen spekulaatio:
Renato Vescon kirjassa INTERCEPT BUT DON’T SHOOT [201] kuvataan kiehtova skenaario UFOjen ”salaisen aseen” hypoteesille. Vesco huomauttaa, että mikäli nämä laitteet joku päivä ovat käytössä suurvaltojen konfliktissa (tai siviilivallankumousten tukahduttamisessa -jpg), hyökkäävä valta saisi edun UFOjen myytistä Maan ulkopuolisina aluksina, sillä puolustajamaa ei tietäisi vastustajan todellista luonnetta. Ehkäpä täten eräs UFO-abduktioiden tarkoitus on synnyttää ja ylläpitää pienien harmaiden avaruusolentojen legendaa. Piilossa oleville manipulaattoreille abduktiot voivat olla itsessään propagandahyökkäys.
AJATUKSIA LOPPUUN
En halua dogmaattisesti inttää skenaariosta, jonka olen kuvannut. En halua estää abduktiotutkijoita pohtimasta muita selityksiä — todellakin, vahvasti rohkaisen sellaisen työn jatkamista. Enkä voi helposti selittää joitain abduktionarratiivien aspekteja — esimerkiksi kaikki selitykset, joita minulla olisi tarjottavana koskien raportteja geenikokeista, olisivat kaikki äärimmäisen spekulatiivisia.
Mutta minä KYLLÄ intän sen puolesta, että tästä hypoteesista pidetään reilu kuuleminen. Kritiikkiin rohkaistaan; se mikä ei tuhoa teesiäni, tekee siitä vahvemman. Pyydän ainoastaan, että kriitikkoni välttelevät intellektuaalia laiskuutta; pelkät erot maailmankuvissa eivät ole vielä validi hyökkäys. Jumala löytyy yksityiskohdista.
Tunnustan vaarat, joita tämän teesin julkiseksi tekeminen pitää sisällään. Siitä voi seurata uusia ja häiritseviä abduktiovalemuistoja. Toivoisin, että tämän tutkielman yleisö rajautuu abduktioTUTKIJOIHIN, ei uhreihin, jotka saattavat vaikuttua tästä pahoin. Kuitenkin yhteiskunnassa, joka pitää ylpeytenään näennäisen vapaata lehdistöä, sellaiset rajoitteet ovat ennenkuulumattomia. Siksi voin ainoastaan pyytää kaikkia sieppauksen uhreja, jotka saattavat lukea tämän tutkielman, pyrkiä yli-inhimilliseen objektiivisuuteen. Kuvaamani teesi on lupaava, ja (mikäli trepanaatio koskaan tarjoaa meille esimerkkejä oikeasta siepatun implantista) sille löytyy todisteita. Mutta omani ei ole ainoa hypoteesi. Siepatun epäkiitollinen tehtävä on raportoida siitä mitä hän on kokenut niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista, ilman ulkopuolisen spekulaation vaikutusta.
Osoittipa tuleva tutkimus UFO-sieppaukset mielenhallintakokeiden tuotteiksi tai ei, mielestäni tämä tutkielma on vähintäänkin tarjonnut näyttöä vakavasta vaarasta, mikä kohtaa yksilönvapauden ideaalista kiinni pitäviä. Me emme voi enää sivuuttaa tätä uhkaa.
Demokraattisia valtioita kummittelee aave — TEKNOFASISMIN aave. Kaikki vakoiluimperiumin ja tiedeinstituution vallat ovat astuneet epäpyhään liittoon tuon aaveen kutsumiseksi: Psykiatrit ja vakoojat, Dulles ja Delgado, mikroaaltospesialistit ja salaiset operaattorit.
Mieli on kauhea asia haaskata — ja vielä pahempi komentaa.
157. Tämä yksityiskohta on roolissa muissa sieppauksissa — esimerkiksi se tulee vastaan Betty Andreasson Lucan tapauksessa. Kts. Raymond Fowler, THE ANDREASSON AFFAIR (New York: Bantam, 1980), 50-51.
158. Stanton Friedman, esimerkiksi; lukija osoitetaan hänen 1988 Whole Life Expon luennon pariin, ”UFOs: A Cosmic Watergate.”
160. Kalakartta on herättänyt laajalti keskustelua, edustava otos on edellämainitussa Friedmanin luennossa (viite 158); Terence Dickenson, ”The Zeti Reticuli Incident,” ASTRONOMY, December, 1974; Klass, UFO ABDUCTIONS: A DANGEROUS GAME, 20-23; ja John Rimmer, THE EVIDENCE FOR ALIEN ABDUCTIONS (Weillingborough: Aquarian, 1984), 88-92. Kävipä niinkin, että Klass ehdotti Friedmanille koetta koskien kykyä muistaa sellaista materiaalia tarkkaan hypnoottisessa regressiossa; Friedman, syistä jotka hän tietää parhaiten, kieltäytyi osallistumasta.
161. Jacques Vallee, DIMENSIONS (Chicago: Contemporary, 1988), 266.
162. Kts. Rimmer, THE EVIDENCE FOR ALIEN ABDUCTIONS, 91-92. Minkään tästä ei ole tarkoitus pilkata Marjorie Fishia, jonka työ on saanut yleisesti kiitosta.
165. Esimerkiksi Delgadon työ edeltää Hillin tapausta. Lisäksi muutamat MKULTRA-aliprojektin 119 sivut käsittelevät ”kirjallisuuden ja tieteenalan kehityksen kriittistä arviota liittyen ihmisorganismista peräisin olevien biosähköisten signaalien tallentamiseen, analyysiin ja tulkintaan, sekä ihmiskäytöksen aktivointiin etäältä.” Arvio oli tehty 1960-61. Oletettavasti CIA halusi TEHDÄ jotain tästä johdetulla informaatiolla.
166. ”UFO Abductions Workshop”, Whole Life Expo, March, 1988. 167. Ludwig Mayer, DIE TECHNIC DER HYPNOSE (Munich: J.H. Lehmanns Verlag, 1953), 225; lainattu teoksessa: Heinz E. Hammerschlag (käännös: John Cohen) HYPNOTISM AND CRIME (Hollywood: Wilshire Book Company, 1957), 24-25.
168. Useat artikkelit puhuvat tästä mahdollisuudesta; kts. esimerkiksi William C. Coe ET AL. ”An Approach Toward Isolating Factors that Influence Antisocial Conduct in Hypnosis,” THE INTERNATIONAL JOURNAL OF CLINICAL AND EXPERIMENTAL HYPNOSIS, 1972, vol XX, no. 2, 118-131, sekä muut raportit aiheesta. Ero laboratorion ja ”kentän” olosuhteissa voi selittää Mayerin kokeiden menestyksen ja ”avaruusolentojen” ilmeisen epäonnistumisen. (Tai mahdollisesti Hopkinsin informantti TAJUSI, että hän oli Miniluvissa ja hänen autonomiansa oli uhattuna; hän reagoi standardia Gestapon proseduuria vastaan niin hyvin kuin kykeni: kääntämällä aseen O’Brienin suuntaan. -jpg)
169. Varsin samanlaisen kokeen kuvaus, joka on tehty CIA:n alaisuudessa vuonna 1954, löytyy artikkelista ”CIA able to control minds by hypnosis, data shows”, THE WASHINGTON POST, February 19, 1978.
170. Abduktiohaastattelu, ”Veronica.” Lukija toivottavasti antaa anteeksi pseudonyymin käyttämiseni tässä. Yleensä toivon käsitteleväni tässä työssä julkaistuja tapauksia. Riittänee todeta, että Veronican todistus on kiinnostava, hämmentävä, vääristynyt, ongelmallinen; huolimatta kaikista tämän tapauksen herättämistä kysymyksistä, silti uskon sen olevan riittävä teesiini. Lukija antanee anteeksi minulle tähän siepattuun solmitun suhteen poikki panemiseni ennen tutkimusta; hän pitää asekaappia sängyn vieressä.
171. Abduktiohaastattelu, ”Veronica”. Yhdessä kohtaa hän pyöritti epämuodollista siepattujen/kontaktihenkilöiden ryhmää; sen seurauksena hän kykeni kuvaamaan monia muita tapauksia minulle. (Häneen ohjelmoituja pseudomuistoja? -jpg)
172. Yhdessä ARTICHOKEn dokumentissa eksplisiittisesti kuvataan epäonnistunut hypnoosin käyttötapaus ulkomaisen johtajan salamurhan indusoimiseksi. Dokumentissa ei ole päivämäärää; koe tehtiin tammikuun 8.-15. päivä 1954. Dokumentti julkaistu teoksessa CIA PAPERS, vol. 1 (Ann Arbor, MI: Capitol Information Associates, 1986), 39-41.
173. John Marksin haastattelu Prof. Jack Tracktirin kanssa (Marks-arkistot).
174. Jenny Randles, ABDUCTIONS (London: Robert Hale, 1988), 52-53.
175. Kuten esimerkiksi Palle Hardrupin tapaus.
176. Yksityinen kirjeenvaihto Robert Durantin ja tämän artikkelin kirjoittajan välillä.
177. Abduktiohaastattelu, ”Polly”. En anna tässä enempää kasvodetaljeja; riittää todeta, että tämä sieppaaja, kuten Margaryn (aiemmin kuvattu), haisi tärpättimaalilta.
178. Tukikohta mainitaan Ann Druffelin ja D. Scott Rogon THE TUJUNGA CANYON CONTACTS (New York: Signet, 1989) [expanded edition], 157.
179. Toisaalta Armstrong pyytää meitä hyväksymään hänen itsensä kanavoiman materiaalin, joten hänelle olisi noloa jos hän valitsisi haastaa muiden ”psyykkiset mielikuvat”.
182. Pelleytä käsittelevää informaatiota, kts. John Roy Carlson, UNDER COVER (New York: Dutton, 1943).
183. Gerald B. Bryan, PSYCHIC DICTATORSHIP IN AMERICA (Los Angeles: Truth Research, 1940). Olennainen kirjamuotoinen käsittely Ballardismista. Eräs Bryanin lähteistä väittää, että Ballard ennen I AM -ryhmän perustamista on saattanut harjoittaa jonkinlaista mustaa magiaa.
184. Oppilaan tulisi harkitusti vertailla I AM -dogmaa saatavilla olevaan tietoon kolmatta valtakuntaa edeltävästä okkultismista; parhaat lähteet ovat James Webbin mestarilliset analyysit THE OCCULT ESTABLISHMENT ja THE OCCULT UNDERGROUND (La Salle, Illinois: Open Court Publishing, 1976).
186. Jopa pintapuolinen tarkastelu Williamsonin kirjaa SECRET OF THE ANDES (London: Neville Superman, 1961), joka on kirjoitettu pseudonyymin Brother Philip nimellä, paljastaa I AM -yhteydet.
187. Henkilökohtaiset lähteet. Van Tassellin ”Integration”, kupolimainen rakenne jonka väitetään rakennetun avaruusolentojen ohjauksessa (sijaitsee lähellä 29 Palmsia Kaliforniassa), tunnetusti näyttää tähän päivään asti keskeiset I AM -artifaktit kuten kuvat Jeesuksesta ja Saint Germainista (jotka Ballard on tilannut).
190. Village of Oak Creek, Arizona: Entheos, 1989, 119. En tiedä milloin vastaani olisi tullut toinen kirja, jossa on niin paljon kielioppivirheitä. Armstrongin saavutus on aidosti hämmästyttävä.
191. Lisäinformaatiota I AM:sta, Prophetin järjestöstä, lentävien lautasten kulteista ja muista ryhmistä löytyy J. Gordon Meltonin kirjasta ENCYCLOPEDIA OF AMERICAN RELIGION.
192. Ruth Montgomery, ALIENS AMONG US (New York: Ballantine, 1985), 128-188.
193. Penny Harper, ”Are Aliens Taking Over the Earth?” WHOLE LIFE TIMES, January 1990.
Maya Pines: THE BRAIN CHANGERS (Signet, 1973). Vanhentunut, mutta loistava kappale stimoceiverista ja senkaltaisista teknologioista.
Elliot Valenstein: BRAIN CONTROL (John Wiley and Sons, 1973). Erittäin konservatiivinen; vanhentunut; silti lukemisen arvoinen.
CIA PAPERS, koostanut Capitol Information Associates (PO Box 8275, Ann Arbor, Michigan, 48107). Kiinnostava valikoima MKULTRA-dokumentteja.
Walter Bowart: OPERATION MIND CONTROL (Dell, 1978). Yksittäinen paras kirja aiheesta. Vaikea löytää; tämän kirjan nopea katoaminen kirjakaupoista ja kirjastoista on herättänyt joidenkin tutkijoiden epäilykset. (Tom David Books, POB 1107, Aptos, CA 95001, myy kirjaa.)
Robert L. Schwitzgebel & Ralph K. Schwitzgebel: PSYCHOTECHNOLOGY (Holt, Rhinehart and Winston, 1973).
John Lilly: THE SCIENTIST (expanded edition: Ronin, 1988). Omituista — Lilly on entinen ”aivopesun” asiantuntija, joka väittää olevansa yhteydessä avaruusolentoihin. Onko hän kontrolloitu vai kontrolloija?
John Marks: THE SEARCH FOR ”THE MANCHURIAN CANDIDATE” (Bantam, 1978). Arvokas kirja. Monet ovat kuitenkin tehneet virheellisen olettaman, että se kertoo koko tarinan. Se ei kerro.
Lincoln Lawrence: WERE WE CONTROLLED? (University Books, 1967). Tutkii mahdollisia yhteyksiä JFK:n salamurhaan. Tri. Petter Lindströmin suositus kirjasta tekee siitä pakollista luettavaa.
Fenton Bresler: WHO KILLED JOHN LENNON? (St. Martin’s Press, 1989). Kiinnostava teesi koskien mahdollista Mark David Chapmanin mielenhallintaa. Parempi Chapmanin analyysissaan kuin kirjan osuus mielenhallinnan historiasta. Omassa työssäni olen kohdannut dataa mikä saattaa auttaa Breslerin teoran tukemisessa.
Paul Brodeur: THE ZAPPING OF AMERICA (MacLeod [Canadian edition], 1976). Sisältää hyvän kappaleen mikroaalloilla toteutetusta mielenhallinnan teknologiasta.
Martti Kosken ja Robert Näslundin tärkeät tarinat voi saada itselleen lähettämällä kolme dollaria postissa osoitteeseen
Martti Koski, Kiilinpellontie 2, 21290 Rusko, FINLAND.
Kosken kuvausta hänen ”ohjelmointisessioistaan” ei tulisi niellä sellaisenaan; me emme aina voi luottaa sellaisen havaintoon jonka havaintokykyä on muutettu. Hänen tutkimuksensa mielenhallinnan teknologiasta on vedenpitävää.
Natasha Acimovic on opettajankoulutuksen luennoitsija ja tällä hetkellä opettaa aikuiskoulutusta British collegessa. Hän on kiinnostunut teorioista, kielestä ja identiteetin rakentumisesta, mikä sai hänet kouluttautumaan useammalla akateemisella tutkinnolla. Häntä on aina kiinnostanut UFO-ilmiöt, ja hän on tutkinut alan vähemmän tunnettuja elementtejä, mm. ihmis-avaruusolentoidentiteettiä, kontakti- ja sieppauskirjallisuuden vertailua, avaruusolentoidentiteetin vaikutusta kieleen ja symbolisiin kommunikaatiomuotoihin. Hän on mukana UK Exopolitics Initiativessa, ja hänet saa kiinni osoitteesta Natasha@exopoliticsunitedkingdom.org
