Aihearkisto: ufologia

ufologia

David Rudiak kommentoi AAROn raporttia

Kommentoi

kirjoittanut David Rudiak & Kevin Randle

David Rudiak, joka on ollut UFO-alalla pitkään, analysoi AARO:n raporttia. Hän oli liittänyt sen kommenttiosioon eräässä raporttia koskevassa puheenvuorossani. Hänen tekstinsä sisältämät tiedot ansaitsevat enemmän kuin sen, että ne liitetään postaukseen. Seuraavassa on toinen analyysi raportista.

David Rudiak Roswellissa. Ei paras kuva, mutta se on yksi minun kuvistani.

 

AARO:n raportti sai minunkin vereni taas kiehumaan. Alla joitain pointteja nopeasti raportin läpikäytyäni.

Sean Kirkpatrick ennakoi viime tammikuussa mitä AARO aikoi sanoa Roswellista, nimittäin sen sijaan, että se tekisi todellisen riippumattoman tutkimuksen, se yksinkertaisesti hyväksyy sen, mitä AF:n vastavakoilun mukaan tapahtui 1990-luvulla, jotta kongressiedustaja Schiffin tutkimus suistettaisiin raiteiltaan New Mexicon äänestäjien vuoksi. Roswell oli siis jälleen kerran olematon Mogul-ilmapallolento, jonka he keksivät tyhjästä, sekä aikamatkustavia puisia törmäysnukkeja 1950-luvulta ja lento-onnettomuus vuodelta 1956.

Huomasin useita ilmeisiä mainitsematta jättämisiä tässä pintapuolisessa historiikissa sekä tutkimusten usein vilpillistä vääristelyä. Esimerkiksi Roswellin jälkeen vuonna 1947 laadittua Twiningin muistiota ei koskaan mainittu, vaikka se oli erittäin tärkeä, koska Twining julisti lentävät kiekot todellisiksi eikä kuvitelluiksi, kuvaili niiden poikkeavaa muotoa ja lento-ominaisuuksia ja kehotti ilmeisesti tekemään taustatutkimuksia, joihin osallistui useita hallituksen tutkimus- ja kehitysryhmiä, jotka mainittiin jakeluluettelossa. Muistio perustui pääasiassa Wright Fieldin eri teknisten osastojen päätelmiin, ja se oli keskeinen askel Project Signin käynnistämisessä.

Tai AF Reg 200-2, jonka Twining laati vuonna 1953 ollessaan nyt AF C/S, jossa määritellään UFOt (poikkeavat muodot ja/tai lento-ominaisuudet, joita ei voida tunnistaa edes asiantuntijoidensa suorittaman tutkimuksen jälkeen) ja todetaan, että niitä oli tutkittava kansallisen turvallisuuden syistä ja niiden ”teknisistä näkökohdista”. ”Tekniset näkökohdat” viittaavat jälleen kerran kiinnostukseen taustatekniikkaa kohtaan. Lisäksi lehdistölle oli ilmoitettava vain tapausten ratkaisuista, mutta ei arvoituksellisemmista tapauksista, vaan ainoastaan siitä, että niitä tutkitaan. Lisäksi oli annettu ohje vähentää tuntemattomien asioiden määrää mahdollisimman pieneksi. (Tämän jälkeen ”tuntemattomien” tapausten määrä putosi yli 20 prosentista tapauksia 1-2 prosenttiin vuodessa).

AARO mainitsi Battelle Memorial Instituten laatiman Project Blue Book -erityisraportin nro 14, mutta se vääristeli raportin sisältöä pahasti väittämällä: ”Raportissa todettiin, että kaikki tapaukset, joista oli riittävästi tietoja, olivat ratkaistavissa ja helposti selitettävissä. Raportissa arvioitiin, että jos tuntemattomiksi merkityistä tapauksista olisi saatavilla enemmän tietoja, suurin osa näistä tapauksista voitaisiin myös selittää.” Tämä oli yksinkertaisesti räikeä valhe.

Sen sijaan Battellen neljän tutkijan ryhmä kävi läpi kaikki Blue Bookin 3200 tapausta tähän mennessä. Kaikkien neljän oli oltava yhtä mieltä siitä, että tapaukseen ei ollut uskottavaa ratkaisua, jotta se voitiin merkitä ”tuntemattomaksi”, mutta vain kahden oli oltava samaa mieltä ratkaisusta, jotta se voitiin merkitä ”tunnetuksi”. Tämän tiukan kriteerin jälkeen 22 prosenttia tapauksista oli edelleen ”tuntemattomia”. Ja tämä luku nousi 35 prosenttiin tapauksissa, jotka oli merkitty ”erinomaisiksi”, eli joissa oli riittävästi tietoa niiden ja parhaiden todistajien määrittämiseksi, kun taas ”huonojen” tapausten osuus oli vain 18 prosenttia. Tämä on täysin päinvastaista kuin AARO:n väite, jonka mukaan kaikki tapaukset, joista on hyvät tiedot, voitaisiin ”selittää helposti”, ja lähes kaikki tapaukset voitaisiin selittää, jos vain olisi enemmän tietoja. Itse asiassa BBSR#14:ssä oli erillinen luokka tapauksille, joiden ”tiedot eivät riitä” määrityksen tekemiseen, ja niiden määrä oli 9 prosenttia. Nämä eivät olleet ”tunnettuja” eivätkä ”tuntemattomia” tapauksia. Jopa niistä 69 prosentista, jotka katsottiin ”tunnetuiksi”, 31 prosenttia katsottiin edelleen ”epäselvästi” selitetyiksi.

AARO mainitsi, että Battelle analysoi kuusi ominaisuutta. Mutta sitten he jättivät oudosti mainitsematta, että he löysivät tilastollisesti erittäin merkitsevän eron ”Tunnettujen” ja ”Tuntemattomien” välillä. Kuudesta ominaisuudesta viidessä todennäköisyys, että ne olivat samat, oli alle 1 prosentti. Kaikkien kuuden ominaisuuden osalta todennäköisyys oli alle 1 miljardista. Edesmennyt Stan Friedman mainosti BBSR#14:ää hyvästä syystä. Ainakin se osoitti suuren todennäköisyyden sille, että UFOille (”tuntemattomille”) ei kaiken kaikkiaan ollut tavanomaista selitystä, eikä se johtunut siitä, että tiedot olisivat olleet riittämättömiä.

He tutkivat myös erittäin pintapuolisesti muiden maiden UFO-tutkimuksia. He mainitsivat esimerkiksi Ranskan vuosikymmeniä kestäneen tutkimuksen, mutta jättivät mainitsematta, että se tehtiin Ranskan avaruushallinnon (CNES) puitteissa. Heidän yhteenvetonsa on myös erittäin harhaanjohtava: ”Kun SERPA [sic] lakkautettiin, se totesi, että valtaosalla tapauksista oli tavanomaiset selitykset, kun taas 28 prosenttia sen tapauksista jäi ratkaisematta. Mikään näistä organisaatioista ei ole löytänyt todisteita Maan ulkopuolisista vierailuista Maassa.”

Todellisuudessa 1600 tutkituista tapauksista vain 42 % merkittiin tunnistetuiksi (vain 9 % varmasti ja 33 % todennäköisesti), mikä ei siis tarkoita ”suurta enemmistöä”. 30 prosenttia merkittiin tunnistamattomiksi riittävien tietojen puuttumisen vuoksi (roskatapaukset), joten niitä ei selitetty eikä selittämättömiä, kun taas 28 prosenttia, jotka heidän mukaansa ”jäivät selvittämättä”, olivat tunnistamattomia tapauksia, joista oli riittävästi tietoa, mutta joille ei silti löytynyt ”tavanomaista selitystä”. Vaikka emojärjestö ei antanut lausuntoa todellisten UFOjen luonteesta, kolme johtajaa totesi julkisesti, että nämä olivat kovia tapauksia, joita heidän mielestään ei voitu selittää (tai lopulta ”ratkaista”) ja jotka olivat todennäköisesti Maan ulkopuolista alkuperää.

Vuoden 1999 ranskalaista COMETA-raporttia ei mainita, vaikka se ei ollutkaan Ranskan hallituksen virallinen tutkimus, mutta sen tekivät kuitenkin ensisijaisesti korkeatasoiset sotilastiedustelun analyytikot, ja se toimitettiin sitten Ranskan hallitukselle. Raportissa todettiin, että noin 5 prosenttia tutkituista tapauksista oli selittämättömiä ja todennäköisesti Maan ulkopuolelta peräisin olevia. (Tämä koski myös Roswellia.) He myös syyttivät Yhdysvaltain hallitusta massiivisesta salailusta.

Ei mainintaa vuoden 1946 ”kummitusrakettiaallosta” Euroopassa, joka oli ensimmäinen suuri sodanjälkeinen UFO-aalto. Jos he olisivat keskustelleet tästä, he olisivat voineet mainita, että Ruotsin tiedustelupalvelu tiedotti USAF Europea vuonna 1948 siitä, että monet heidän analyytikoistaan uskoivat myös, että aaveraketit ja myöhemmin lentävät lautaset olivat alkuperältään Maan ulkopuolisia. (Huippusalaisessa asiakirjassa, joka oli salassa lähes 50 vuotta.) Tai he olisivat voineet mainita, että kreikkalainen fyysikko Paul Santorini, joka johti kreikkalaista sotilastutkintaa, oli myöhemmin julkisesti todennut, että heidän oli pakko lopettaa tutkimuksensa, koska Yhdysvaltain virkamiehet kertoivat heille, että he tiesivät jo, että esineet olivat Maan ulkopuolisia, ja että ne olivat liian kehittyneitä, jotta niitä vastaan voisi puolustautua.

Ei mainintaa Belgian täysin selittämättömästä suurten kolmioiden UFO-aallosta vuosina 1989-1990 (ehkä useita tuhansia silminnäkijöitä, mukaan lukien monet poliisit), Rendleshamista vuonna 1980, Teheranista vuonna 1976, Colaresista Brasiliassa vuosina 1977-1978, jonka Brasilian sotilastiedustelu on dokumentoinut perusteellisesti, ja monista, monista muista selittämättömistä tapauksista.

Kaikkein salaperäisintä on, miksi on olemassa kaikki nämä hallituksen UFO-tutkimukset ympäri maailmaa, jos niissä ei ole mitään perää? Kuulostaa siltä, että monet hallitukset ja armeijat, mukaan lukien Yhdysvallat, pitivät UFOja hyvin tärkeänä asiana, joka ansaitsi toistuvan, vakavan ja usein salaisen tutkimuksen. Miksei keiju- tai haltijatutkimuksia? Ehkä siksi, että ne eivät näy tutkissa, kameroissa, infrapuna- ja mikroaaltosensoreissa, aiheuta sähkömagneettisia häiriöitä, mukaan lukien radioiden ja asejärjestelmien häirintä, pysäytä polttomoottoreita, jätä laskeutumisjälkiä, aiheuta kohonneita säteilylukemia ja säteilymyrkytyksiä, aiheuta muita fysiologisia vaikutuksia, tunkeudu arkaluontoisille sotilasalueille, erityisesti niille, jotka liittyvät ydinaseisiin, jne. jne. jne.

Siksi USAF:llä oli ennen ”UFO-upseereita” tukikohdissa, jotka komensivat hävittäjiä lähtemään UFOja kohti ja kirjoittivat raportteja, eikä menninkäisupseereita. Ei ole olemassa vastaavaa Twiningin muistiota tai AFR 200-2:ta, jossa sanottaisiin, että menninkäiset ovat todellisia ja että niitä on tutkittava kansallisista turvallisuussyistä ja niiden teknisistä näkökohdista. Presidentit ainakin Trumanista lähtien ovat saaneet tietoja UFOista, mutta eivät haltijoista.

Ja he jättivät pois Project Moon Dust -hankkeen, hyvin todellisen, hyvin salaisen avaruusesineiden maahansyöksyjen etsintäohjelman. He eivät etsineet vain venäläisiä satelliitteja. Mutta Kevin on sen asiantuntija. Kokonaisen kirjan voisi kirjoittaa siitä, mitä AARO jätti pois tai miten se vääristeli pahasti UFO-historiaa.

 

Kuten sanoin, tämä on vain toinen analyysi mietinnöstä, joka löytää siitä puutteita. Lisää on tulossa, kun yhä useampi UFO-yhteisössä reagoi raporttiin. Täytyy kyllä ihmetellä, mikseivät he vaivautuneet kuulemaan jotakuta, joka olisi voinut huomauttaa heidän virheistään… Voi, odottakaa. Taidan tietää. Kaikki, jotka ovat seuranneet asiaa jo jonkin aikaa, tietävät sen.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

ufologia

Kolme blondia kaappasivat rekkakuskin

Kommentoi

Hei ATS, tämä viestiketju koskee Dionisio Llancan sieppausta. Englanninkieliset tiedot, jotka on löydetty tästä sieppauksesta, eivät ole täydellisiä, ja tästä syystä käytän joitakin englanninkielisiä tekstejä, joihin on lisätty tietoja, jotka olen kääntänyt espanjasta. Lähteet löytyvät viestiketjun lopusta.

Dionisio Llanca oli kuorma-autonkuljettaja, joka syntyi 1. tammikuuta 1948 Ingeniero Jacobacciin kaupungissa Río Negrossa Argentiinassa.

– nuori Dionisio Llanca.

Dionisio Llanca nousi myöhään lauantaina 27. lokakuuta 1973, puki vanhat housut, paidan ja tumman villapaidan ylleen ja löhöili vaatimattomassa maalatussa mökissä Calle Chubutilla, vain kymmenen minuutin päässä Bahía Blancan keskustasta. Hän söi lounaan aikaisin ja nukkui siestan aikana päiväunia, koska hänen olisi ajettava koko yö.

Hän nousi kuuden aikaan iltapäivällä ja katsoi televisiosarjaa, joka oli tosin realistinen ja suora ilman fantastisia elementtejä. Noin kello 22.00. Hän söi enonsa Enrique Ruizin kanssa illallisen, joka koostui naudanlihasta, salaatista ja kahdesta lasillisesta Cepitaa, alkoholitonta juomaa. Muutama minuutti puolenyön jälkeen Llanca hyvästeli setänsä ja nousi kuorma-autoonsa, Dodge 600:een, joka oli lastattu rakennusmateriaaleilla, jotka oli määrä toimittaa Rio Gallegosiin, kahden päivän matkalle. 12 vuoden ajamisen jälkeen silmät ovat tottuneet tarkkailemaan olosuhteita, jopa kadunvarressa. Hän huomasi, että oikea takarengas oli tyhjä. Hän aikoi vaihtaa sen, mutta päätti sen sijaan lähteä. Kun hän lähti talosta, kello oli 12.30. Sunnuntai oli jo alkanut.

Kuorma-auto alkoi rullata reittiä nro 3 pitkin. Rengas painui alemmas, eikä ollut muuta tehtävissä kuin vaihtaa se. Dionisio katui, ettei hän vaihtanut sitä Calle Don Boscon ESSO-huoltoasemalla, jonne hän pysähtyi varttia vaille 01:00 hakemaan bensiiniä. Nyt hänen olisi lähdettävä pimeälle ja autiolle olkapäälle kylmänä aamuna ja vaihdettava se. Kello oli nyt 01:15, ja hän oli irrottamassa työkaluja, jakoavaimia ja tunkkia, eikä kukaan auttanut häntä. Hän alkoi vaihtaa rengasta. ”Jarrutin kuorma-auton olkapäälle, nousin alas, otin tunkin ja työkalut esiin ja aloin vaihtaa rengasta. Tie oli täysin autio. Yhtäkkiä tie valaistiin voimakkaalla keltaisella valolla, joka näytti olevan noin 2 000 metrin päässä. Värin vuoksi ajattelin, että ne saattoivat olla Pugeotin ajovalot ja jatkoin työtäni. Kului muutama sekunti ja pidin olkapääni valoa vasten, mutta siitä tuli niin kirkas, että se valaisi koko alueen. Nyt valo oli muuttunut sinertäväksi, joka muistutti sähkökaarihitsaajan väriä. Yritin nousta ylös, mutta en pystynyt nousemaan; minulla ei ollut voimia, ja outo asia – – jalkani eivät vastanneet. Olin polvillani. Halusin nousta ylös ja katsoa kohti metsää, joka kasvoi tien toisella puolella.

Sitten näin suuren, noin seitsemän metrin korkeudessa ilmassa roikkuvan lautasen muotoisen esineen ja kolme henkilöä olkapäilläni, jotka katsoivat minua. Yritin vielä kerran nousta ylös, mutta en pystynyt. Halvaantuminen muuttui täydelliseksi, enkä pystynyt edes puhumaan. Kolme olentoa seisoi katsomassa minua pitkään, ehkä viisi minuuttia. He olivat kaksi miestä ja yksi nainen. Nainen oli kahden miehen välissä. Uskoin, että se oli nainen, koska hänellä oli rintojensa muoto ja pitkät, vaaleat, hartioiden keskelle ulottuvat hiukset. Miehet olivat myös vaaleita ja heillä oli lyhyemmät hiukset takana. Kaikki kolme olivat suunnilleen samanpituisia, metrin ja 70 tai 75 senttiä, ja pukeutuneet samalla tavalla: yksiosaiset savunharmaat, hyvin vartaloon istuvat haalaripuvut, keltaiset saappaat ja pitkät, käsivarren keskelle ulottuvat, samanväriset käsineet. Heillä ei ollut vöitä, ei aseita, ei kypäriä eikä mitään muutakaan. Heidän kasvonsa olivat samanlaiset kuin meidän, lukuun ottamatta korkeaa otsaa ja pitkulaisia silmiä, jotka olivat japanilaisten tapaan hieman kallellaan. He puhuivat keskenään kielellä, jota minun oli mahdotonta ymmärtää. Heillä ei ollut mitään äänenpainoja, mutta ääni kuulosti kuin huonosti viritetty radio, jossa oli sirinää ja surinaa. Yksi heistä tarttui minua villapaitani kaulasta ja nosti minut tiukasti, mutta ilman väkivaltaa. Yritin puhua, mutta ääneni ei tullut ulos. Samalla kun toinen piti minua ylhäällä, toinen laittoi laitteen vasemman käden etusormeni tyvelle. He katsoivat laitetta tarkkaan. Se oli kuin partaveitsi, mutta siinä oli pieni putki. He käyttivät sitä minuun useita sekunteja. Se ei sattunut. Kun he lähtivät, sormessani oli kaksi pisaraa verta ja sitten sammuin.

 

– kuva Conocer y Saber -lehdestä.

– APROn työntekijän, taiteilija Norman Duken piirros Dionisio Llancan kohtaamisesta.

Tässä käännän lisää tietoa espanjaksi.

Dionisio ei muistanut, milloin hän heräsi, mutta sen uskotaan tapahtuneen kahden tai kolmen välillä aamuyöllä samana sunnuntaina. Kun hän avasi silmänsä, hän löysi itsensä autojen välistä Sociedad Rural de Bahía Blancan pihalta, noin yhdeksän kilometrin päästä paikasta, jossa kohtaaminen avaruusolioiden kanssa tapahtui. Hän oli muistinmenetyksen tilassa, sillä hän ei muistanut edes nimeään, kokemustaan, autoaan tai kotiaan. Hän lähti kävelemään tietä pitkin ja pyörtyi.

Kun hän heräsi uudelleen, hän jatkoi matkaansa 3-tiellä, ja kun hän saapui valtatie 35:n risteykseen, eräs kuljettaja löysi hänet hämmentyneenä kävelemästä kuin robotti. Kuljettaja otti hänet kyytiin ja vei hänet poliisiasemalle, josta hänet myöhemmin siirrettiin Hospital Españoliin, koska poliisi luuli häntä humalassa olevaksi.

Lääkäri Ricardo Smirnoff hoiti häntä Hospital Españolissa. Hän sanoi, että ”kohteella ei ole näkyviä vammoja, mutta hän kieltäytyy koskemasta päähänsä, ikään kuin hänellä olisi siellä sijaitseva syvä sairaus. Hänen vasemmassa silmäluomessaan on myös tuskin huomaamaton hiertymä.”

Sairaalassa hän ei vieläkään muistanut mitään menneisyydestään. Hän ei tiennyt, kuka hän oli, missä hän oli syntynyt tai edes sitä, keitä hänen vanhempansa olivat. Hän itki jatkuvasti kysyen, missä kaupungissa hän oli. Poliisille ilmoitettiin asiasta, ja hänet siirrettiin sen jälkeen kunnalliseen sairaalaan.

Lokakuun 30. päivänä kello 22.00, kun hän heräsi sängystään Bahía Blancan kunnallissairaalassa, hän sai muistinsa takaisin ja muisteli tapahtumia yksityiskohtaisesti siihen asti, kunnes hän pyörtyi. Hänen vaatteensa olivat ehjät. Hän tunsi tarvetta polttaa tupakkaa ja halusi tietää, mitä kello oli. Hänen kellonsa, sytytin ja savukkeet puuttuivat, mutta hänellä oli yhä 150 000 pesoa. Hän pyysi saada autonsa, sillä hän oli enemmän huolissaan autostaan kuin UFOsta ja sen matkustajista. Hänelle kerrottiin, että poliisi oli löytänyt sen pysäköitynä tien varteen Villa Bordeussa, noin 18 kilometrin päässä Bahía Blancan kaupungista.

Ensimmäinen hypnoosisessio

Iltapäivällä 29. päivä hän toipui ja suostui ottamaan pentotalia, ja yritti selvittää, mitä noina tunteina tapahtui. Hän kuitenkin lähti sairaalasta ja palasi setänsä taloon, joka sijaitsee Chubut-kadulla. Täynnä ahdistusta, koska joitakin painajaisia, hän meni tapaamaan psykiatri Eduardo Mata apua. Sinä yönä se kutsuu koolle ryhmän ammattilaisia, lääkäreitä ja psykologeja. Joitakin testejä tehtiin ja Dionisio piirsi oudot asukkaat lautaselle (UFO). Lopulta he tekivät elektrokardiogrammin ja Dionisio palaa setänsä kotiin, sitoutuen olemaan Eduardo Matan vastaanotolla myöhään 6. marraskuuta.

Dionisio ei sitoudu sopimukseen, ja ihmiset päättivät päästä hänen kotiinsa Chubut-kadulla. Dionisio oli syönyt raskaasti, mikä esti häntä ottamasta pentothaa, mutta sen sijaan ensimmäinen hypnoosisessio tehtiin. Ryhmää johtivat Eduardo Mata ja Eladio Santos.

He tekivät Dionisiolle kolme hypnoosisessiota, joista yksi tehtiin pentotalin avulla. Kaikki, mitä tapahtuman ainoa todistaja ja päähenkilö sanoi, on nauhoitettu useiden tuntien nauhoituksella, mutta ne ovat varattuja. Ensimmäistä istuntoa lukuun ottamatta Dionisio näyttää toistavan jokaisessa istunnossa täsmälleen samaa.

”Nousen kahden miehen kanssa ylös valonsäteen avulla. Lattia on kuin lyijyä, hopeaa, on vain yksi ikkuna, pyöreä. Se näyttää laivalta. Siellä on monia laitteita, monia, kaksi televisiota (hän taisi tarkoittaa näyttöjä), radio. Toisesta televisiosta näkee tähdet. Radio puhuu minulle espanjaksi ja sanoo, etten saa pelätä, että he ovat ystäviä, että he ovat tulleet jo kauan. He eivät sanoneet, mistä he tulivat, koska se oli heille salaisuus. He sanoivat, että he olivat puhuneet muiden Maan miesten kanssa vuodesta 1950 lähtien. He haluavat tietää, voimmeko elää maan päällä heidän kanssaan. Planeettanne joutuu kärsimään hyvin vakavista katastrofeista, jos käytöksenne jatkuu nykyisellään. Pöydän päällä on sytytin, kello ja savukeaski. Nainen ottaa mustan hanskan, jossa on peukalokynnet kämmenessä, lähestyy minua, koskettaa minua, putoan hitaasti valonsäteen karsinaan. He sanoivat minulle, että he tulevat takaisin hakemaan minut, koska olen hyvä poika. Minulla on kylmä. Lähden kävelemään… Kuka minä olen, kuka minä olen? ”.

– valonsäde.

– olennot aluksessa.

–  toinen piirros olennoista.

Hän selitti hypnoosin aikana, että kun he lähestyivät kuorma-autoa, he tekivät koepalan, jossa hänen vasemmasta etusormestaan poistettiin pientä ihokudosta partaveitsen näköisellä laitteella. Sitten aluksesta tuli jonkinlainen kellertävä valonsäde, joka vei hänet aluksen sisälle.

Sisälle päästyään hän näki naisen käyttävän useita välineitä, jotka hän tunnisti lääketieteellisiksi ja kirurgisiksi välineiksi, ehkäpä valmistautumassa tutkimukseen. Yksi miehistä, jonka Dionisio uskoi olevan lentäjä, näytti istuvan aluksen hallintalaitteiden edessä ja piteli oikeassa kädessään jonkinlaista joystickiä. Toinen humanoidi katseli tähtitaivasta vahvasti muistuttavan lasipaneelin läpi, kuva, joka toistui Dionisiosta vasemmalla sijaitsevassa monitorisarjassa.

Yhtäkkiä ovi avautui, ja useita letkuja ja kaapeleita putosi aluksesta. Letkut upposivat pieneen puroon, ja kaapelit koskettivat lähellä sijaitsevaa korkeajännitemastoa.

Sairaanhoitajana toiminut nainen puuhaili instrumentteja suuren pöydän päällä. Hän vaihtoi oikean hanskansa mustaan, jonka kämmenessä oli lävistyksiä. Kun nainen lähestyi Dionisiota, hän teki viillon hänen oikeaan ohimolohkoonsa. Sitten hän vahingossa osui hänen vasempaan kulmakarvaansa ja aiheutti hänelle mustelman, jonka ihmislääkärit myöhemmin tutkivat ja hoitivat.

Kun he olivat tutkineet hänen päänsä, muukalaiset jatkoivat haavan nukuttamista.

Tuolloin hänet vapautettiin avaruusaluksesta täysin tajuttomana sen jälkeen, kun hänet löydettiin vaeltelemasta kaduilla muistinmenetyksen tilassa, ja hänen seuraava muistikuvansa tapahtumasta oli, kun hän heräsi Bahía Blancan kunnallissairaalassa.

– kuva UFOsta, joka käyttää sähköä.

–  kuvaus olennoista.

Muutaman metrin päässä havaittiin, että yksi pylväs oli vaurioitunut. Kuultuaan kaupunkiin sähköä toimittavaa yhtiötä Fabio Zerpan (tunnettu argentiinalainen ufologi) johtama ryhmä oli vahvistanut, että sunnuntaina 28. lokakuuta 1973 kello 2:00 ja 3:00 välillä sähkönkulutus oli epätavallisen suurentunut, mikä oli yhteneväinen Dionision raportin kanssa. Ufotutkija Fabio Zerpa tutki tapausta ja julkaisi sen kirjassaan El Reino Subterráneo.

– The book of Fabio Zerpa.

Dionisio Llancan paluu 2013

La Nueva Provincia (sanomalehti) sunnuntai 8. joulukuuta 2013.

”Jos se tapahtuisi uudelleen, en kertoisi kenellekään. Se aiheutti paljon tuskaa, minua herjattiin ja käytettiin hyväksi. Näiden 40 vuoden aikana jouduin sairaalahoitoon erilaisten tunne-elämän ja terveysongelmien vuoksi Rawsonin, Mendozan ja Buenos Airesin sairaaloissa.”

Dionisio elää muka yrittäen, ettei kukaan saa tietää hänen menneisyydestään eteläisessä kaupungissa, jossa hän on työskennellyt neljä vuotta huoltoaseman johtajana.

Hänen incognito elämänsä vaikeutti yhteydenpitoa La Nueva Provinciaan. Itse asiassa useat hänen sukulaisensa eivät tienneet hänen olinpaikastaan tai siitä, oliko hän todella kuollut. Toiset sukulaiset mainitsivat, että tuon kokemuksen jälkeen miehestä tuli eräänlainen nomadi.

Totuus on, että hän vain piti puhelinkeskusteluja yhden veljensä kanssa, joka kirjasi ylös numeron, josta hän sai puhelun, ja kuultuaan Dionisiolta, oliko haastattelu mahdollinen. Ainoa henkilö, joka tuntee hänen menneisyytensä hänen nykyisessä ympäristössään, on hänen pomonsa.

”Jokin aika sitten hänen tyttärensä luki tapaukseni Internetistä ja kysyi minulta. Jouduin kertomaan kaiken lupauksella, että he eivät kerro kenellekään, koska totuus on, etten halua muistaa sitä.”.

”Vuonna 1976 kyllästyneenä siihen, että minuun ruiskutettiin pentotalia, jota kutsutaan totuusseerumiksi, ja sen aiheuttamiin ongelmiin kaiken muistamisen kanssa päätin paeta”, hän sanoo.

Pako nimettömyyteen vei hänet paikkoihin, joita hän ei osannut kuvitellakaan. Seuraavassa vaiheessa hän vietti kaksi ja puoli vuotta internoituna sairaaloissa Mendozassa, Buenos Airesissa ja Rawsonissa.

”Ihoni putosi ympäri kehoa, ja välillä molemmat silmäni punoittivat ja näytti siltä, että sokeudun. Lääkärit kertoivat minulle, että minulla oli indeksejä radioaktiivisuudelle altistumisesta, mutta pahinta oli se, että ajoittain hän näki ufon valon ” hän sanoo.

Vielä nykyäänkin, joka kerta kun pesen käteni, varmistaa, että voit edelleen nähdä pienen reiän sormessa hän väittää myös, että hänen vasemmassa silmäluomessaan on jälki, joka tulee selvimmin esiin, kun kasvot kastuvat.

”Kaikkina näinä vuosina tapahtui paljon. Jos kertoisin ne kaikki, en lopettaisi. Totuus on, että pidän sitä edelleen arvoituksellisena, itse asiassa oli vireillä tietää, mitä tapahtui noin 25 minuutin ajan, kun olin aluksessa, mutta en halunnut olla osa enempää kokeita”.

”No, kaveri”… voit kertoa ikään kuin, ettei hän halua jatkaa puhumista. Ennen kuin hän sulkee puhelimen, hän palaa sanomaan, että vaikka hän on saavuttanut 65 vuotta, hän ei ole vielä löytänyt järkeä, syytä tapahtuneelle, ja se pitää hänet hereillä öisin.

Lähetän tässä lisää kuvia tapauksesta.

– Dionisio Llanca.

– Dionisio paikassa, jossa hän näki UFOn ja olennot.

– Dionisio paikassa, josta hän heräsi sieppauksen jälkeen.

Lähteet:

Lähde 1

Lähde 2

Lähde 3

Lähde 4

 

Artikkelin julkaissut Above Top Secret

MKULTRA
ufologia

Avaruusolentojen uhka: hubridien soluttautuminen

Kommentoi

Tässä tajunnanräjäyttävässä episodissa Dark Journalist Daniel Liszt haastattelee Temple Universityn historian professoria tohtori David Jacobsia aiheesta ”avaruusolentojen suunnitelma kontrolloida ihmiskuntaa”.

Perustuen vuosikymmenien tutkimukseen yli 150:n ihmisen kokemasta 1150:sta sieppaustapauksesta, tri Jacobs on tullut päätelmään siitä, että avaruusolentojen kontrolloima suunnitelma luoda ihmisen ja avaruusolentojen hybridi on saavuttamassa uuden asteen: hybridien integrointi yhteiskuntaan.

Turvahybridit, ‘hubridit’  paljastuvat

Tri Jacobs käyttää termia ‘hubridit’ identifoimaan uudenlaisen hybridien rodun, joka on lähempänä ihmisen kaltaista käytöstä ja heidän tyyliin elämistä kuin koskaan ennen.

Tässä harvinaisessa haastattelussa hän paljastaa uniikit ja kiehtovat yksityiskohdat omista kohtaamisistaan ‘turvahybridien’ kanssa, jotka yrittivät puuttua hänen siepattujen mielenhallinnan purkutyöhönsä. Siepattujen mieliin oli asetettu käskyjä, joilla heidät oli saatu unohtamaan traumaattiset kokemuksensa.

Hän jatkoi työtä siepattujen kanssa ja pääsi syvemmälle ja syvemmälle siepattujen mieliin. Hän löysi vastarintaa tekevän kerroksen, jossa kohde sanoi hänelle, että hän ei saisi paljastaa salaista tekniikkaa, jolla muistot on blokattu.

Turvahybridit alkoivat uhkailla tohtori Jacobsia, ja vihjailivat että hän maksaisi kalliin hinnan heidän menetelmiensä paljastamisesta, ja että tämä hinta koskisi myös hänen potilaitaan.

Kiisteltyä UFO-tutkimusta

Tohtori Jacobs sanoo, että avaruusolentojen sieppauksen peruskaavaan on aina kuulunut seksuaaliset ja lisääntymiseen liittyvät aspektit, jopa varhaisissa tapauksissa kuten Betty ja Barney Hill. Tuolloin ne salattiin johtuen, koska ne olivat liian kiistanalaisia siihen aikaan.

Hän muistaa vuoden 1957 Villa Boasin UFO-tapauksen Brasiliasta, jossa juristiopiskelija siepattiin hänen vanhempiensa maatilalta ja pakotettiin omituisiin seksihommiin naishybridin kanssa UFOn kyydissä.

Avaruusolentojen obsessio ihmisten lisääntymiseen on ilmiön selittämätön aspekti, ja se tuntuu olevan niiden intensiivisen turvallisuuden tarpeen ja koehenkilöiden aivopesujen syynä.

Sieppaustutkimusten nykytila

Sen jälkeen, kun Budd Hopkins ja Harvardin professori John Mack kaksi vuosikymmentä sitten tekivät syvällisiä tutkimuksia avaruusolentojen sieppaus-oireyhtymästä, niiden ammattilaisten määrä, jotka julkisesti liittävät itsensä millään tavalla abduktioaiheeseen, on romahtanut huomattavasti maineensa puolesta.

Tohtori Jacobsin mukaan akateeminen tiedeyhteisö on sivuuttanut  täysin tämän globaalin ilmiön ja yrittänyt saattaa sen naurunalaiseksi käsitteillä kuten ‘unihalvaus’ tai ‘hyperaktiivinen mielikuvitus’.

Ja kuitenkin tuhansia UFO-havaintoja raportoidaan joka vuosi ja sieppausilmiö saa jatkua koskemattomana.

Koska valtamediaan ei voi luottaa tämän asian käsittelemiseksi avomielisesti, Jacobs pelkää, että kaikkein tärkein yksittäinen asia, joka maailmassamme voisi tällä hetkellä tapahtua, tulee jäykän ja kontrolloidun tiede-establishmentin sivuuttamaksi. Se jättää näiden maailmanlaajuisten tapahtumien taustalla olevat salaiset voimat täysin rauhaan jatkaa ihmiskunnan alistamisen ohjelmaansa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

ufologia

S-4:stä vuotanut harmaan avaruusolennon kuulusteluvideo

Kommentoi

Jon Stewart on tutkinut yli 20 vuoden ajan VHS-nauhan autenttisuutta, jolla näkyy harmaan avaruusolennon kuulustelu. Video on kuvattu joskus vuonna 1991.

Hän katsoi videon pian sen julkaisun jälkeen vuonna 1996 ja kiinnostui sen realistisesta kuvauksesta harmaasta avaruusolennosta.

Stewart konsultoi video- ja animaatioasiantuntijoita, jotka eivät havainneet väärennöstä. Stewart sai luettelon kuulusteluun suoraan osallistuneesta lääkintä- ja sotilashenkilöstöstä, ja hän pystyi puhumaan useiden mainittujen henkilöiden kanssa.

Hän sai myös tietää Area 51:n pahamaineiseen S-4-laitokseen liittyvästä tyytymättömästä armeijan sisäpiiriryhmästä, joka paljasti olevansa vuotaneen videon takana.

Stewart päättelee, että nauha on aito ja että sen on vuotanut Victor-niminen sisäpiiriläinen.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

ufologia

Uusi tieteellinen UFO-tutkimusjulkaisu: Limina

Kommentoi

Monien työtuntien jälkeen — omistautuneelta toimittajien ja tarkastajien tiimiltämme sekä kirjoittajilta, jotka tekivät kanssamme yhteistyötä tuottaakseen lopulliset kameravalmiit käsikirjoitukset julkaisua varten — meillä on ilo ilmoittaa, että Society for UAP Studies on julkaissut Limina – The Journal of UAP Studies -julkaisun avausnumeron. Tämä on tärkeä tapahtuma yhä kasvavalle tiedeyhteisölle, ja olemme ylpeitä voidessamme tehdä tämän ilmoituksen.

Society for UAP Studies, joka hallinnoi ja julkaisee lehteä, haluaa kiittää väsymätöntä päätoimittajaamme Courtney Lustia hänen upeasta työstään kauniin ensimmäisen numeron luomiseksi ja professori Paul Kingsburyä hänen avustaan, joka auttoi meitä saamaan yhteyden näin omistautuneeseen päätoimittajaan. Sekä Courtney että Paul työskentelevät Simon Fraserin yliopistossa Kanadassa; on suuri kunnia saada näin arvostetun laitoksen jäseniä työskentelemään kanssamme pyrkimyksissämme luoda UAP Studiesin tarvitsema tieteellinen infrastruktuuri, kun se löytää tiensä nykyaikaisen akateemisen julkaisemisen maisemaan.

Viralliset julkaistut artikkelit ovat saatavilla Liminan uudella Scholastica-julkaisualustalla sekä Liminan pääsivustolla. Lehden kustantajana seura hallinnoi myös kaikkea sisältöä.

 

Artikkelin julkaissut limina.uapstudies.org

ufologia

Karjansilpomisten selittämätön mysteeri

Kommentoi

Salaperäiset eläinten silpomiset ovat jo pitkään askarruttaneet maanviljelijöitä, tiedemiehiä ja paranormaalien ilmiöiden harrastajia. Selittämättömään ilmiöön liittyy erilaisten eläinten, erityisesti karjan, tappaminen ja silpominen oudoissa ja selittämättömissä olosuhteissa. Näistä tapauksista on raportoitu, että tiettyjä ruumiinosia, kuten korvia, silmämunia, leukaa, kieltä, imusolmukkeita, sukupuolielimiä ja peräsuolta, on leikattu tarkasti ja verettömästi. Näiden silpomisten hämmentävä luonne on antanut aihetta erilaisiin teorioihin, kuten maan ulkopuolisten osallistumiseen ja hallituksen salaisiin kokeisiin. Tässä artikkelissa syvennytään eläinten silpomisen karmivaan maailmaan ja tarkastellaan tämän arvoituksellisen ilmiön historiaa, tunnettuja tutkijoita ja mahdollisia selityksiä.

deer-mutilation

Katsaus menneeseen

Ensimmäinen kirjattu tapaus selittämättömistä karjan kuolemantapauksista on peräisin 1600-luvun alkupuolelta Englannista. Ilmiö sai kuitenkin laajempaa huomiota vasta 1900-luvulla. Vuonna 1967 Coloradon sanomalehti julkaisi jutun Lady-nimisestä mystisesti kuolleesta ja silvotusta hevosesta lähellä Alamosaa, Coloradossa. Tämä tapaus merkitsi alkua spekulaatioille, joiden mukaan maan ulkopuoliset olennot ja tunnistamattomat lentävät esineet (ufot) saattaisivat liittyä näihin silpomisiin.

Linda Moulton Howe: Pioneeritutkija

Linda Moulton Howe
Linda Moulton Howe

Linda Moulton Howe, merkittävä tämän alan tutkija, tuotti vuonna 1980 dokumenttielokuvan nimeltä ”A Strange Harvest”, jossa ehdotettiin, että Maan ulkopuoliset olennot voisivat olla vastuussa silpomisista. Dokumentissa ehdotettiin, että nämä olennot keräävät ruumiinosia selviytymistään tai tutkimustaan varten ja että Yhdysvaltain hallitus saattaisi olla osallisena. Elokuva sai alueellisen Emmy-palkinnon vuonna 1981, mikä lisäsi tietoisuutta tästä erikoisesta ilmiöstä.

Selittämättömiä tapauksia ympäri maailman

Maailmanlaajuisesti on raportoitu eläinten silpomistapauksia, jotka koskevat eri lajeja, kuten lampaita, hevosia, vuohia, sikoja, kaneja, kissoja, koiria, biisoneita, peuroja ja hirviä. Argentiinassa maanviljelijä löysi seitsemän silvottua lehmää, joissa oli puhtaat viillot ja joissa ei näkynyt merkkejä verestä, mikä herätti keskustelua mahdollisesta avaruusolentojen tai myyttisten olentojen, kuten chupacabran, osallisuudesta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa eläinten silpomisen johtava tutkija David Cayton perusti vuonna 2001 Animal Pathology Field Unit -yksikön (APFU) tutkimaan koti- ja villieläimiin liittyviä tapauksia. APFU on laajentanut tutkimuksiaan myös merinisäkkäiden silpomisiin, kuten Orkneysaarilta löydettyihin päähän katkottuihin ja verettömiin hylkeisiin.

Salaliittoteorioita ja selityksiä

Näiden silpomisten mystinen luonne on synnyttänyt useita salaliittoteorioita, kuten hallituksen salaisia kokeita, saatanallisia kultteja ja avaruusolentojen osallisuutta. APFU esittää, että UFOjen toiminta silpomispaikoilla, erittäin ammattitaitoiset elinten poistot ja virallisen selityksen puuttuminen tukevat mahdollisuutta Maan ulkopuolisten osallistumisesta.

Näistä teorioista huolimatta Britannian hallitus väittää, että eläinten silpominen on maanviljelijöille järkyttävä tapaus ja että toimivaltaiset viranomaiset tutkivat sitä. Silti näiden silpomisten outo ja arvoituksellinen luonne hämmentää edelleen tutkijoita ja herättää salaliittoteorioita, mikä tekee siitä kiehtovan aiheen paranormaalista ja selittämättömästä kiinnostuneille.

VIDEO: Avaruusolento silpoo karjaa, lokakuu 2020

Eläinten silpomisten maailma on edelleen salaperäisyyden ja juonittelun peitossa. Maailmanlaajuisesti on raportoitu lukemattomia tapauksia, eikä ilmiölle ole lopullista selitystä, ja se kiehtoo edelleen paranormaalien ilmiöiden harrastajia ja salaliittoteoreetikkoja. Olipa totuus sitten avaruusolentojen osallisuudessa, valtion salaisissa kokeissa tai toistaiseksi tuntemattomassa syystä, eläinten silpomisen aavemainen arvoitus on edelleen kiehtova ja ahdistava arvoitus, joka odottaa ratkaisua.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

ufologia

Ekskursioita Bob Lazarin sanomisiin

Kommentoi

Tämä on toinen osa artikkelisarjaa, joka perustuu yli viiteenkymmeneen haastatteluun, jotka on tehty sellaisten ihmisten kanssa, jotka tuntevat tai tunsivat Bob Lazarin, jotka ovat osallistuneet hänen tarinaansa tai väitteisiinsä tai joilla olisi tietoa, joka liittyy Bobin tarinaan tai väitteisiin, jos ne ovat totta.

Sarjan ensimmäisessä artikkelissa keskityttiin Bobin rooliin Los Alamosin kansallisessa laboratoriossa. Artikkelin julkaisemisen jälkeen sain uusia tietoja, jotka kaventavat Bobin LANL:ssä työskentelyn tiedossa olevaa ajanjaksoa.

Alla on Bob Lazarin merkintä sellaisena kuin se on 21. lokakuuta 1982 ilmestyneessä Los Alamosin kansallisen laboratorion aakkosellisessa puhelinluettelossa.

Olen nyt saanut 11. helmikuuta 1983 päivätyn puhelinluettelon FOIA-pyynnön kautta.

FOIA-toimisto on poistanut luettelon nimet, mutta Bobin merkintä on kuitenkin mahdollista paikallistaa vertaamalla sitä ympäröivien merkintöjen tietoja.

Alla on 21. lokakuuta 1982 ja 11. helmikuuta 1983 päivätyt jaksot vierekkäin. (Linkki koko sivulle 1982 | Linkki koko sivulle 1983)

Bobin merkintä ei näy Los Alamosin työntekijöiden aakkosjärjestyksessä olevassa luettelossa 11. helmikuuta 1983. Näin ollen voidaan nyt todeta, että hän ei ollut enää töissä laboratoriossa kyseiseen päivämäärään mennessä. Bobin Z-numero myönnettiin 18. toukokuuta 1982, joten hänen työsuhteensa laboratoriossa on kestänyt enintään 8 kuukautta ja 23 päivää.

Tämä vastaa hänen työtovereidensa haastatteluja, jotka ovat luettavissa tästä linkistä.

Bobin työsuhteen pituudesta:

John Jarmer: Hän oli siellä vain rajoitetun ajan…

John Jarmer: Kun hän työskenteli osastossani, en edes muista, kuinka kauan, mutta se ei ollut kovin pitkä aika…

Fred: Muutama kuukausi. Ja sitten taas, siitä on 40 vuotta… Se oli alle vuosi.

Henry: …se oli hyvin lyhyt, aika lyhyt ajanjakso.

Ekskursioita

Yksi tärkeimmistä todisteista Bob Lazarin tarinan tueksi on hänen tietonsa Groom Lakea ympäröivällä taivaalla näkyvistä valoista, jotka Bobin mukaan olivat hänen työtehtäviinsä kuuluneen avaruusaluksen reittilentoja. Tämä herättää erityisesti kysymyksen siitä, miten Bob olisi tiennyt valoista, jos hän ei olisi saanut tietää niistä työskennellessään S4:llä, ja mitä pitää tehdä niiden todistajien lisäkertomuksista, jotka hän toi katsomaan valoja.

On erittäin hyviä todisteita siitä, että Bob Lazar oli erittäin kiinnostunut ufoista niiden kuukausien aikana, jotka edelsivät hänen väitteensä mukaan sitä, että hänet palkattiin ja hän aloitti työskentelyn S4-laitoksessa.

Esitän alla keskeiset yksityiskohdat, mutta tämän aikaisemman kiinnostuksen ymmärtämiseksi suosittelen kuitenkin lukemaan artikkelin Onko Bob Lazarin tarina johdonmukainen? ensimmäisen osan.

Kun New Line Cinema hankki oikeudet tehdä Bobin tarinasta pitkä elokuva, käsikirjoittajat haastattelivat Lazaria erittäin yksityiskohtaisesti, jotta he saisivat apua elokuvan kirjoittamisessa. Haastattelu kokonaisuudessaan löytyy tästä linkistä. Tässä haastattelussa Bob käy käsikirjoittajien kanssa läpi jokaisen kalenterimerkinnän ja kuvailee jokaisen.

Ensimmäinen merkittävä päivämäärä, jonka Bob mainitsee haastattelussa, on hänen ystävänsä ja entisen kollegansa Joe Vaninettin vierailu 7. syyskuuta 1988. Merkintä sisältää huomautuksen Area 51:lle ajetun matkan pituudesta. Bobin selitys on, että merkintä Groom Lakeen johtavan matkan pituudesta on sijoitettu merkintään tuntemattomasta syystä tai ”tarkoituksella” harhaanjohtavaksi.

Keskiviikko, 7. syyskuuta 1988:

Joe – kaveri, jonka tunsin ja jonka kanssa työskentelin Los Alamosissa – tuli käymään. Ja lähti 10. päivä.

[Groom Lake = 125 mailia] Tämä on vain kilometrimerkintä. Se ei tapahdu tänä päivänä – se on muistiinpano itselleni siitä, kuinka pitkä ajomatka oli… se oli yksi retkistäni sinne. Kalenterissa on tarkoituksella petollisia juttuja. Törmäämme muihinkin tällaisiin juttuihin.

Syyskuun 8. päivänä 2021 tehdyssä haastattelussa John Learilta kysyttiin tästä merkinnästä.

Kirjoittaja: Groom Lake 125 mailia. Hän sanoo, että se oli juuri niin pitkä ajomatka. Hän sanoo, että ”se oli yksi retkistäni sinne”. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun tapasit hänet. Oletan, että hän oli kiinnostunut siitä. Oletan, ettet ollut käynyt… En ole kuullut tästä. Kävittekö hänen kanssaan Groom Lakella ennen niitä keskiviikkoiltoja vain katsomassa? Tekikö hän ne jutut yksin?

John Lear: Ennen kuin tapasimme tai juuri samaan aikaan, hän ajoi Groom Lakeen. Kukkulalla oli paikka, josta näkyi… järven pohja ei näkynyt, mutta näkyi vuorijono, jossa järvi sijaitsi. Hän kuvaili nähneensä valon tulevan ylös ja sitten laskeutuvan alas. Ja luulen, että hän teki yhden matkoista Joe Vaninettin kanssa.

Bob Lazar ja John Lear tapasivat vuoden 1988 puolivälissä, kuukausia ennen kuin hän väittää aloittaneensa työt S4:llä joulukuussa 1988.

New Linen haastattelussa Bob kuvailee myös viettäneensä useita öitä ja tunteja ajellen Groom Laken alueella.

Lazar: En vain tehnyt mitään. Päädyin vapaapäivinä ajamaan sinne päin.

K: Se on siistiä.

Lazar: Silloin valehtelin vaimolleni ja sanoin, minun on pakko mennä töihin tänä iltana, ja menin ulos ja vain ajoin sinne… En halunnut, että poliisi pysäyttää minut… En halunnut tehdä mitään… joten ajoin vain eteenpäin… ja ajoin pitkiä matkoja eteenpäin aina Tonopah’n saakka, joka on 250-300 mailin päässä, ja tulin aina toiselle puolelle osavaltiota ja takaisin aamuksi. Kiertelin vain siellä alueella, niin että voisin… En edes tiedä mitä tein…

K: Olit varmaankin muuttumassa pakkomielteiseksi siellä tehtävästä työstä.

Lazar: No, se oli enemmän kuin kiinnostusta… se oli… no… ehkäpä sitä lennetään tai jotain, halusin vain olla siellä ja…

Viidestä silminnäkijästä, jotka olivat Lazarin mukana Groom Laken lähellä olevalla kukkulalla katsomassa väitetyn avaruusaluksen koelentoa, vain John Lear ja Gene Huff ovat puhuneet julkisesti siitä, mitä he näkivät.

Artikkelin julkaissut Signals Intelligence

ufologia

Reptiliaanit, dracot ja sammakko-olennot

Kommentoi

Reptiliaanihavaintoihin liittyy huomattavan rikas historia, joka ulottuu kaikkein vanhimpiin luomiskertomuksiin, joissa Anunnakit olivat mukana. Anunnakit olivat muinaisia Sumerian, Assyrian, Akkadian ja Babylonian kulttuureille tunnettuja (jumal)olentoja. Voit lukea Anunnakeista ylimalkaisen esittelyn vaikka Wikipediasta, ja sieltä löydät myös lisätietoja ja linkkejä. Meidän lähteemme tässä dokumentissa pyrkivät tarjoamaan linkkejä reptiliaani- ja sammakkohumanoideihin läpi koko ihmiskunnan historian, Dagoneihin sekä ufologisiin linkkeihin samanlaisiin olentoihin. Johtuen suuresta määrästä lähteitä, dokumentti keskittyy nykypäivän kontakti-ilmiöihin, joiden HR-tiimi tulkitsee käynnistyneen 70 vuotta sitten. [1-2]

Ancient Reptilian SculptureOn hyvä pitää mielessä, että kaikki eivät usko Anunnakeilla olleen reptiliaanipiirteitä, tai että reptiliaanit edes mitenkään liittyisivät Anunnakeihin. Fyysikko Michio Kaku ei usko, että Anunnakit tai mitkään muutkaan kehittyneet älyt voitaisiin luokitella Tyypin 1, Tyypin 2 tai Tyypin 3 luokkiin.

Hän sanoo: ”Universumin laajuus, Galaktinen Mieli toimii erilailla ja me puhumme lisää Galaktisesta Mielestä, Universaalista Mielestä ja Supersymmetrisestä Mielestä…. [Nämä luokittelut] eivät sovellu Anunnakeihin eivätkä muihin kehittyneisiin galaktisiin sivilisaatioihin yksinkertaisesti siksi, että ihmismieli ei voi ymmärtää niiden kehittyneitä standardeja ja teknologian tasoa, jotka ovat miljoonia vuosia meitä edellä.” [3]

Toisaalta sama lähde, tunnettu kirjailija Maximillien De Lafayette, syventyy kuvaamaan kokonaista tulevaisuuden agendaa koskien näitä olentoja, ja se on kuumottava. Joissain hän keskittyy puhumaan niiden paluusta. Anunnakien “avaruusalukset ja tähtiportit ilmaantuvat suurkaupunkien ylle” “synnyttää taisteluja ihmisten kesken” ja “Anunnakit jakavat ihmiskunnan kolmeen ryhmään ’kontaminaation’ määrän suhteen.” [4]

 

Reptilian ET - Three Profiles

Reptiliaanit ja Dracot voivat olla kahdentyyppisiä olentoja, tai ne voivat olla samaa lajia, joilla on yhtä paljon vaihtelua kuin olemme nähneet Harmaiden tai jopa ihmisten keskuudessa, eli pituus, ihon väri ja tekstuuri. Niinkuin muidenkin avaruusolentojen tapauksessa, heidän aktiviteettinsa ja fyysiset piirteensä menevät päällekkäin varsin usein ja ne monesti nähdään kytkeytyvän toisiinsa.

Yleisesti ottaen, Dracot ovat pidempiä kuin reptiliaanit ja joskus niillä nähdään siivet, jotka ovat surkastuneet tai joita ei käytetä varsinaisesti lentämiseen. Molemman tyyppisillä olennoilla on joskus hupulliset viitat, joilla he peittävät ulkonäkönsä, ja yleisesti ottaen niitä kuvataan kaikkein omituisimman näköisiksi abduktion kokeneiden raporteissa.

Reptiliaanien pituus vaihtelee arviolta 2-2.5 metrin välillä, ja niiden kaksi kättä koostuvat neljäsormisista kourista, jossa on sormien välissä poimut, ja niillä on usein ulkoinen evä rinnassa tai selässä. Ne seisovat pystyssä ja niillä on liskomaiset suomut ihon tilalla. Niiden ihonväri vaihtelee vihertävästä ruskehtavaan. Dracojen sanotaan olevan pidempiä, 3-3.5 metrisiä, ja niiden iho näyttää harmaalta ja pilkulliselta. Abduktion kokenut Ken Bakerman on nähnyt useita dracoja, joilla on valkoinen iho, joita hän kutsuu albiinodracoiksi. On myös esitetty raportteja reptiliaaneista, joilla on sininen iho, ja näistä kaikkein tunnetuin on Erica Goetschin kertomus, joka raportoi niiden kohtaamisen olleen positiivinen. Vaikka sininen iho saattaa olla harvinainen, HR Team uskoo näiden olentojen ihon olevan kameleonttimainen, ja että ne kykenevät sopeutumaan ympäristöön ja olosuhteisiin. Ne pystyvät ilmaisemaan myös emootioita ihonvärinsä avulla. [5]

Reptilian Eye - Extraterrestrial EyeReptiliaanien kasvoja sanotaan humanoidin ja käärmeen tai liskon risteytykseksi. Niiden päässä on harjanne, joka tulee päälaelta alas kuonomaiseen nenään, mikä antaa niiden päälle kypärämäisen muodon. Niiden silmiä kuvataan kissamaisiksi, iirikset ovat pystysuorat ja kullanväriset ja pupillit mustat, usein silmässä on pieniä punertavia laikkuja samaan tyyliin kuin ihmisillä kuvataan verenpurkaumien aikaan. Tämä punertava laikkuisuus tekee niiden silmistä ulospäin intensiivisemmän näköisiä.

Jotkut sieppauskokemukset kuvaavat reptiliaaneja äärimmäisen rauhallisina, välittävinä ja rakastavina, mutta niitä usein kuvataan myös vastenmielisiksi ja groteskeiksi. Niiden käytöstä kuvataan monesti “kuvottavaksi”. Niiden maneerit ovat tungettelevia ja pakottavia. Naiskokijat ovat raportoineet sekä raiskauksia että nautinnollista seksiä miesreptiliaanien kanssa, mutta on vaikeaa ymmärtää miten tämä olisi fysiologisesti mahdollista. Reptiliaanien urosten sukupuolielin on sisällä kehossa, jonka päällä on ihopoimu, ja niiden lisääntymiselintä kuvattaessa se on liian suuri, jotta sitä voitaisiin “verrata” ihmisnaisten vastaavaan. Toisin sanoen, voisi kuvitella sen olevan fysiologisesti erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta tällä tavoin saada aikaan yhdyntä. [6]

Tässä ei kuitenkaan millään muotoa esitetä, etteivätkö jotkut henkilöt olisi sellaista kokeneet; se on mysteeri, miten tämä olisi fysiologisesti mahdollista ilman, että ihmisnainen kärsisi fyysisesti vauriota ja vaatisi kirurgisia toimenpiteitä. On tärkeää muistaa, niinkuin monien telepaattisten olentojenkin kanssa, että on olemassa telepaattinen kyky, jota todennäköisesti on parannettu neuraali-implantilla, tai optisen hermon kautta tuottamaan siepatulle orgasmi stimuloimalla tiettyjä aivoratoja. Tämä selittäisi heidän raportoimansa kokemukset.

Se miksi jotkut siepatut sieppauksen jälkeen ovat havainneet suuria kynsien raapimia naarmuja kehossaan, mm. sisäreisissään, ja vaginan aristusta, voitaisiin selittää samanlaisilla heille tehdyillä toimilla, mutta eri keinoin. Raiskaukseen ei aina liity biologisia kehon osia. Raiskaus tekona on seksuaalinen, jota kokija pitää erittäin todellisena ja siksi se on erittäin todellista, eikä sitä tulisi vähätellä tai painaa villasella. Reptiliaanien kohtaamisiin liittyy usein suurta traumaa, erityisesti naisilla. [7]

Reptiliaanihybridisaatio

Tutkimuksemme on vakuuttanut HR Teamin siitä, että reptiliaaniolennoilla on todennäköisesti kiinnostus ihmisten DNA:ta kohtaan samalla tavalla kuin muillakin Maapallolle tulevilla olennoilla. Jotkut teoretisoivat, että reptiliaanien perimälinja on aina ollut Maapallolla ja että ne ovat planeetan alkuperäisia asukkaita, tai ainakin ovat olleet täällä paljon kauemmin kuin ihmiset. Jos ne ovat itse asiassa Anunnakeja, ne ovat ilmeisesti asettaneet vaatimuksensa ihmiskunnalle ja Maapallolle useissa muinaisissa teksteissä, kuten Babylonian luomismyytissä. [8]

Oman alansa parhaita

HR Team pitää tärkeänä reptiliaaneista puhuttaessa on niiden asiantuntijuus peitekuvien ja -tekniikoiden käytössä, kuten maastoutuminen ja muodonmuuttaminen. Tutkimuksen perusteella ne vaikuttavat olevan oman alansa parhaita mitä tulee juonitteluun naamiointitekniikoiden avulla. Pohjoismaiset avaruusolennot eivät ole ainoita, jotka voivat muuttaa muotoaan reptiliaaneiksi, vaan reptiliaanien on raportoitu muuttuvan pohjoismaisiksi. Me olemme itse asiassa määrittäneet, että jotkut kuvaukset pohjoismaisista avaruusolennoista ovat reptiliaanien vaikutusta.

Meidän tulee kysyä: Miksi ne tekevät näin ja mikä on niiden todellinen fysiologinen muoto? Ovatko reptiliaanit todella reptiliaaneja ja ovatko vaaleatukkaiset pohjoismaiset avaruusolennot todella niitä miltä he näyttävät? Voisivatko molemmat lajit olla jotain täysin muuta, kuin mitä sieppauskokemuksissa on nähty? Lisäksi on teoretisoitu, että reptiliaanit ovat lisääntyneet muinaisten vaaleahiuksisten avaruusolentojen kanssa, ja että se mitä me näemme nykyään pohjoismaisina avaruusolentoina onkin reptiliaanien ja alkuperäisten blondien hybridejä. David Icken mukaan Anunnakit, jotka ovat Sumerian, Assyrian, Akkadian ja Babylonian kulttuurien jumalia, “lisääntyivät vaaleatukkaisten pohjoismaisten avaruusolentojen kanssa tuottaakseen ihmisorjien hallitsijarodun” [jotkut puhuisivat hirviöistä] “nimeltään arjalaiset.” Icke väittää, että heillä on myös monia reptiliaanien piirteitä, ei niinkään fyysisiä piirteitä vaan ideologisia. [9]

Kiinnostava sivuhuomio David Ickestä: On selvää, jos Wikipedia-sivu hänestä pitää yhtään paikkaansa, että Icke koki tyypillisen mustamaalaamiskampanjan, joka tuhosi hänen uransa ja hänen elämänsä muuttui tämän seurauksena. Tämä on jotain mitä HR Team näkee jatkuvasti. Kun henkilö herää, hänen elämänsä ja uransa ja monta kertaa myös avioliittonsa muuttuu dramaattisesti, eikä aina hyvään suuntaan. Vanhaa sanontaa lainakasemme, “Ei voi koskaan palata enää kotiin.” Tätä tapahtuu niin usein, että sitä voidaan pitää stabiilina komponenttina kontakti-ilmiölle.

Ihmis-DNA — Taas kerran

Kuten aiemmin mainittua, reptiliaanit näyttävät olevan melkein yhtä paljon mukana ihmis-DNA:n luomisessa omalla ihmishybridinsä luomisella kuin Harmaat sekä ne olennot, jotka näiden avustajina toimivat, biologiset droonit, tai mitä ne sitten ovatkaan millä ihmiset niitä kutsuvat.  Näihin kuuluvat tyypin I-IV Harmaat sekä synteettiset olennot; Ruskeat Kääpiöt ja eri vaiheissa olevat hybridit. [10]

Esimerkki reptiliaani-dracojen kiinnostuksesta ihmis-DNA:ta kohtaan kävi selvästi ilmi vuoden 2006 tapauksessa, jossa siepattu näki ihmisnaisen, joka oli juuri synnyttänyt:

“Hän  vaikutti olevan alle kolmekymppinen ja hänen ihonsa ja pitkät hiukset olivat vaaleat. Hänen päällään oli vaaleansininen sairaala-asu ja hänen vyötäröllään oli lakana peitteenä. Hän näytti masentuneelta tai oli transsissa, sillä hän tuijotti eteenpäin ja hänen vasemmalleen, poispäin lääkäreistä ja hoitajista ja vauvastaan.”

Silminnäkijä sanoi lääkärien ja hoitajien olleen tyytyväisiä tämän naisen synnyttämään lapseen, ja että se tarvitsi suolavettä selvitäkseen hengissä. Kiinnostavaa kyllä, vauva oli valkoisen, puoliksi läpinäkyvän, kuplamaisen kalvon sisällä. Se oli arviolta 18 tuumaa läpimitaltaan, ja vauva näkyi olevan tämän “ulkoisen kohdun” sisäpuolella. Se asetettiin naisen vierelle napanuoran tai jonkinlaisen letkun ollessa edelleen siinä kiinni. Kohdun sisällä oli edelleen nestettä vauvan lisäksi.

Yksi lääkäreistä kertoi siepatulle tämän naisen vauvasta telepaattisesti, ja jokseenkin käskevään äänensävyyn, että “Lapsi on poika, ja lapsen isä on Dargon” [11 – Dagon]

Tämä sikiö tai vauva on puoliksi ihminen ja puoliksi jotain muuta. Voisiko tämä vauva olla hybridi ja itse asiassa puoliksi Dagon? Historiallisesti Dagon-nimisiä olentoja on kuvattu varsin erilaisiksi ihmisiin verrattuna, ne ovat olleet “puoliksi humanoideja ja puoliksi kaloja.” Toinen nimi näille olennoille on Nommo, väitetty sammakkomainen laji, jotka ovat tulleet Siriuksen tähtijärjestelmästä ja joiden sanotaan luoneen ihmiset geenimanipuloinnilla. Jos olet lukenut kaikki artikkelit tässä osiossa siten kuin ne on esitetty, saatat jo kysyä: miten monta kertaa meidän tulee kuulla sama tarina avaruusolennoista toisilta planeetoilta, jotka ovat saapuneet manipuloimaan ihmisten geenejä ja luomaan jälkeläisiä, ennen kuin me myönnämme, että nämä päivänselvät asiat ovat kiistämättömästi kytkeytyneet omiin ihmismyytteihimme? Ehkäpä muinaishistoriat, joita “tieteelliset” ja “skeptiset” ihmiset pitävät myytteinä, eivät olekaan niin myyttisiä loppujen lopuksi; jos ne ovat, silloin nykypäivän ihmisten olemassaoloa voitaisiin pitää samanlaisena.

Dracot

Dracos Reptilian ExtraterrestrialHR Team uskoo, että dracot ovat todennäköisimmin reptiliaanien hierarkian huipulla, ja näin myös kaikkien matelijaolentojen huipulla. Toisessa kohtaamisessa, tässä tapauksessa sieppauksen kokenut sai kuulla seuraavan viestin aluksen kyydissä ollessaan [viitaten henkilön DNA:han]:

“Me suosimme sitä, että meillä olisi lupa. Sinun on parempi suostua omasta tahdostasi ja että sinua ei pakoteta, mutta me voimme taivutella sinut pakollakin jos tarpeen.” [12]

Kaikkein kiinnostavinta tässä kertomuksessa on reptiliaanit, jotka olivat myös läsnä, jotka asennuttivat alukseensa vesiputkijärjestelmän, jossa on vettä tai jonkinlaista nestettä, sammakkoeläimiltä näyttäville olennoille.

“[Dracot] kutsuvat itseään nimellä ‘Cacuma — / –“Kakuma — / –‘” [12-a]

Valitettavasti kaksi viimeistä tavua niiden nimessä (merkitään — / –)  unohtuivat sieppauksen kokeneelta, vaikka hän olikin selvästi tietoinen siitä, että jos hän antaisi dracojen koskettaa itseään, se vaikuttaisi häneen tai muuttaisi hänen ihmis-DNA:taan. Siksi uskotaan, että kaikkein tärkeintä siepatulle on pitää turvallinen etäisyys ja olla ainakin metrin päässä näistä olennoista kaikkina aikoina.

Toinen esimerkki reptiliaanien kyvyistä fyysisesti muuttaa, tai ainakin saada ihmiset havaitsemaan muutos on niiden muodon muuttaminen. Muistetaan, että nämä olennot ovat kaikkein parhaita siinä mitä ne tekevät, ja tästä syystä HR Team uskoo, että reptiliaanit sallivat näiden henkilöiden nähdä ja muistaa — me kutsuisimme näitä esityksiksi — niiden kyvyt.

Esimerkkejä

“Oli ilta ja valmistauduin menemään nukkumaan ja suoraan eteeni ilmestyi pitkä, lihaksikas mies, jolla oli vaaleat hiukset. Heti kun tajusin hänen olevan siinä, hän joko antoi itsensä tulla nähdyksi reptiliaanina tai hän muuttui reptiliaaniksi. Kun tajusin hänen oikeasti olevan reptiliaani, ymmärsin miksi hänen kehonsa oli niin massiivinen. Uskoin hänen olevan pohjoismainen avaruusolento, mutta hän ei ollutkaan mitään sellaista ollenkaan.” [13]

Esimerkki

“Menin jonkinlaisen oven tai portaalin läpi ja näin blondin, sinisilmäisen miehen, jonka kasvot olivat ystävälliset. Hän oli arviolta 180-senttinen ja hän oli normaalivartaloinen. Kun kävelin hänen lähelleen, päätin kävellä hänen ympäri ja hänen taakseen. Niin tehdessäni näin, että hänen selkänsä oli varsin erilainen kuin mitä näin hänen edessään. Hänen hartijansa olivat arvolta neljä tai viisi tuumaa tavallisia ihmisten hartioita leveämmät. Hänen koko selkänsä oli luutunut niinkuin liskoilla on rintakehän luut ylempänä selässä ja sitten ne ulottuvat alemmas selälle. Sen iho oli nahkainen. Se ei ollut ihmisen iho. Yllätyin tästä, mutta hyväksyin sen täysin.” [14]

Esimerkki

“Näin tämän tavallaan rakastavan miesolennon, jolla oli erittäin lyhyt valkoinen tukka. Hänellä oli suuret vihreät silmät, ja ne olivat erittäin kauniit. Hän oli lempeä ja kiltti ja hänellä oli mukanaan epätavallinen eläin, jota hän antoi minun koskettaa. Sitten hän istui alas ikäänkuin antaakseen minun nähdä hänen selkänsä, niinkuin olisi näyttämässä sitä minulle. Näin hänen selkärankansa ja siinä oli yläosassa uloke ja siitä lähti luita. Aivan kuin hän olisi halunnut minun näkevän tämän osan hänestä. Se oli niin erilainen kuin mitä olin nähnyt että kun hän ensin antoi minun nähdä hänet, en pelännyt. Mielestäni hän teki tämän hitaasti, jotta en pelkäisi sitä miltä hän oikeasti näytti. Nyt kun mietin, hänen selkänsä näytti aika tavalla liskolta…” [15]

Seuraavassa on yksi  esimerkki  reptiliaanien vaatimista  “pakotteista” ja niiden käskyttävästä olemuksesta.

Esimerkki

“Kävellessäni tunnistin tutut leveät käytävät heidän aluksellaan, ja sisäosat jotka olin niin monesti nähnyt. Jatkaessani kävelemistä, lähestyin kolmea miesreptiliaania. Katsoin olentoa, joka näytti olevan niiden johtaja. Hän oli reptiliaani ja hän oli istuma-asennossa. Ainoa vaate jonka näin oli viitta ja muu osa hänen kehostaan oli ilman vaatteita. Hän istui haarat levällään ja näin hänen sukupuolielimensä. Näin kaksi erittäin isoa, tummanharmaata kivestä, mutta en halunnut nähdä enempää niin katsoin poispäin. Minua kuvottin hänen käytöksensä. Katsoessani hänestä pois, minua pakotettiin telepaattisesti kuuntelemaan mitä hänellä oli sanottavaa. Katsoin vasemmalleni, ja näin kaksi lyhyempää reptiliaania…”

“Kaksi muuta vaikuttivat olevan lyhyempiä kuin mies, joka istui viitta päällä. Ne olivat tummanruskeita, niiden iho oli suomukas ja paksu, se näytti kuin rintapanssarilta. Se ei ollut sileä kuin käärmeellä, vaan karskimpi ja siinä oli pieniä ulokkeita, ja hieman kiilsi. Niiden käytös oli koppavaa ja ne käyttäytyivät ylemmyydentuntoisesti.”

“Näyttö oli holografinen laite, ja se näytti maisemaa Maapallolta. Minun piti kuunnella niitä, koska ne vaativat kunnioitustani. Tämä on niiden luonteessa. Ne ovat erittäin pakottavia olentoja ja käskyttäviä, ne lähinnä vaativat kunnioitusta, erityisesti kun joku ihminen on niitä läsnä.” [16]

Seuraava kertomus tulee Ken Bakemanilta, ja se on otettu mukaan jotta lukija saisi käsityksen näiden olentojen komentavasta läsnäolosta sekä niiden aktiviteeteista.

Esimerkki

“Löysin itseni tilanteesta, jossa olin vanki. Siellä oli kymmenisen tai yli nuorta miestä, näyttivät parikymppisiltä, jotka istuivat pitkällä penkillä. Me olimme kaikki käsiraudoissa ja kytkettynä toisiimme pitkällä kaapelilla seinään. Katsoin näitä kavereita ja näin niiden päät matalana antautumisen merkiksi. Siellä oli vihreä reptiliaani, jonka vatsa oli kellertävä, ja se seisoi lähellä sisäänkäyntiä. Se oli arviolta parimetrinen, sillä oli pyöreä medaljonki sen paksun niskan ympärillä…. Tämä olento piti kutsuntoja, luennoi meille meidän pakollisesta kuuliaisuudesta käsittelle, jota hän telepaattisesti nimitti ‘Taisteluksi.’” [17]

Sammakkoeläinhumanoidit

HybridsRising.com: Reptilian-Dagon-Dogon-Dargon-Wikipedia-free-use.jpgKuten aiemmasta keskustelusta käy jo ilmi, sammakkoeläinhumanoideja on nähty reptiliaanien kanssa, ja seuraavassa kuvataan yksityiskohtaisesti sitä miltä ne näyttävät. Ne eivät ole sama laji kuin reptiliaani-dracot, mutta HR Team hypotetisoi, että ne jollain tavalla liittyvät näihin,  mahdollisesti ehkä symbolisella tavalla, tai sitten ehkäpä näiden välillä on jotain hoivasuhdetta. Ne voivat olla alkuperäisten pohjoismaisten avaruusolentojen vankeja, joita Icke on mm. kuvannut, tai niitä pakotetaan toimimaaan samalla tavalla kuin siepattuja hybridisaatioprosessissa.

Esimerkki

“Lapsella oli laikkuja ihossa, niinkuin joillain reptiliaaneilla… ympärillä oli paljon vettä ja se näytti siltä kuin sisällä olisi ollut askelmia tai pitkiä tasoja, jotka näyttivät askelmilta, joista vesi valui alas…. Pitelin lasta, koska hän halusi minun varmistavan, että hän pysyi turvassa samalla kun meille näytettiin….” [18]

Jos voit kuvitella yhden olennoista hänen mielikuvituksessaan nuoreksi karvattomaksi lapseksi, esimerkki miltä reptiliaanihybridi näyttää on nähtävissä täältä. [19]

Esimerkki

“Minulle näytettiin kaksi sammakkoeläimeltä näyttävää lasta sekä aikuinen sammakkoeläin. Ne olivat reptiliaanien seurana. Toinen lapsi oli erityisessä nesteellä täytetyssä tankissa, joka oli päältä avoin. Sammakkoeläin näytti onnelliselta ja siitä pidettiin huolta. Hän jopa hymyili minulle, mutta en nähnyt hampaita. Kaksi muuta sammakkoeläintä näytti nuoremmilta ja niillä oli ruskeat silmät.” [20]

Siepatun näkemä kanavajärjestelmä sisälsi hänen mukaansa urospuolien sammakkoeläinhumanoidin. Hänen kätensä näyttivät olevan yhtä pitkät kuin ihmisten kädet, jos ne loppuisivat kyynerpäihin, ja siepattu oli aluksi kuumottunut, koska hän uskoi että olennon kädet oltiin katkaistu sen pitämiseksi kurissa. Toisaalta, koska tämä kanava sisälsi vettä tai nestettä, on mahdollista, että kädet olivat oikeasti pidemmät, mutta että kanavan neste peitti näkymän. Tästä syystä emme voi tietää millaisilta kädet oikeasti näyttivät ja kuinka monta sormea olennolla oli.

Amphibian Extraterrestrial BeingKanavajärjestelmä näytti ulottuvan läpi koko aluksen, tai ainakin sen verran mitä siepattu kykeni näkemään. Se näytti modernilta rakennustekniikalta ja vaikutti rakennetun puhtaasti sammakkoeläimiä tai reptiliaaniolentoja varten alukselle, joiden sanotaan olevan poikkeuksellisen suuria ja tilavia. [21] Veden tai nesteen läsnäolo näytti aluksella liittyvän aina sammakkoeläinhumanoideihin, mikä on järkeenkäypää, sillä suurin sammakkoeläinten ryhmä Maapallolla (sammakot) vaativat kosteikkoja elääkseen.

Huolimatta siitä mikä avaruusolentojen tai kehittyneiden älyjen rotu tai laji on tarkastelun kohteena tässä suuressa palapelissä, allaoleva teema tuntuu olevan ihmis-DNA. Ne ovat erittäin kiinnostuneita löytämään sitä, hankkimaan sitä ja käyttämään sitä. Ainoa yhteinen ihmis-DNA:n käytön lopputulema on elämän luominen ja sen ylläpito. HR Team uskoo, että jotain niistä on meissä itsessämme. Potentiaalisesti KAIKISTA näistä olennoista on meissä jotain:

“Kaikki ihmis-DNA sisältää avaruusolentojen DNA:ta, mutta kaikki ihmiset eivät sisällä tietyn tyyppistä avaruusolentojen DNA:ta.”

Avaruusolentojen sieppaustutkija ja taiteilija David Chace on eräs (siviili) henkilö, joka mahdollisesti ymmärtää reptiliaanien fysiologiaa paremmin kuin kukaan muu. Chace on innokkaana reptiliaanilajien ihailijana tutkinut kertomuksia reptiliaaneista yli kahden vuosikymmenen ajan, ja hän on piirtänyt heistä hienoja kuvia. Ken Bakeman on toinen, joka tietää reptiliaaneista paljon, erityisesti dracoista. Rohkaisemme lukemaan molempien miesten näkemyksiä, sillä ne eroavat hieman toisistaan. Katso tekstin lopussa olevat lähteet.

Toinen artisti, joka työskentelee läheisesti siepattujen kanssa, on Kesara Dennett. Kesara on piirtänyt sammakkoeläinavaruusolennon  vedessä, joka on nähtävissä täällä. Tämä on paljon lihaksikkaampi ja sen piirteet ovat vahvemmat kuin ne mitä tässä on ylempänä esitelty, mutta sillä on sekä reptiliaanin että sammakkoeläimen piirteitä. Tässä on toinen sammakkoeläin olento: katso kuva. Huomaa samankaltaisuudet tämän olennon ja reptiliaanien välillä.

Tärkeää pohtia

Me lopetamme tämän artikkelin ja  HR Teamin Hybrid Projectin avaruusolennoista ja kehittyneistä älyistä pohtimalla seuraavaa: Voisivatko useimmat Maapallolle saapuvat olennot työskennellä yksittäisenä voimana uuden hybridiavaruusolentorodun luomiseksi — jotain sellaista jossa ne säilyttävät sekä itsensä että nykyisen ihmisten perimän? Voisimmeko me olla omin silmin havaitsemassa  täysin uudenlaisen lajin luomista, jossa on vieläkin enemmän variaatiota kuin nykyihmisillä?

Päivitystä Reptiliaani-Dracoista

Draco ET Reptilian cacumen ca•cu•men (kə-kyōō'mən

Lue Reptilian Draco ET Contact

Kuva: Global ET Research at www.alienjigsaw.com

Katso sivuston valikko tai jatka lukemista…

Johdanto Hybrid Projectiin: Alien Agenda

Kuvat olennoista heinäsirkkaolennot, Pitkät Mustat, Harmaat, Ruskeat Kääpiöt, Kurttuiset Humanoidit, Hybridit ja Uusi Lapsirotu, Siniset, Pitkät Valkoiset, Vaaleat Pohjoismaalaiset, Reptiliaanit, Dracot ja sammakkoeläimet.

Lähteet

Kuvat: Hybrids Rising Team ja The Hybrids Project Team. Muut linkit kuviin alla.

[1] Lyhyt yleiskatsaus reptiliaaneihin http://en.wikipedia.org/wiki/Anunnaki

Reptiliaanit Wikiassa http://aliens.wikia.com/wiki/Anunnaki

Reptiliaanihymanoidit http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_reptilian_humanoids

[2] A Slice of Time: How Humanity Ended up on the Wrong Side of Reality —  Hybrids Rising

[3] The Anunnaki Final Warning to Earth, and Their Return in 2022. 5th Edition By Maximillien De Lafayette

[4] De Lafayette, Maximillien. Ibid.

[5] Ken Bakeman koskien negatiivisia reptiliaaneja: *

Uusi kirja saatavissa täältä

* https://web.archive.org/web/*/http://www.kenbakeman.com/*

http://www.kenbakeman.com/am_reptilian_tube_ship.html (click on link above *)

http://www.kenbakeman.com/am_gallery_reptilians.html (click on link above *)

Erica Goetsch koskien positiivisia reptiliaaneja:

http://www.examiner.com/article/erica-goetsch-on-her-positive-ufo-reptilian-alien-experiences

Kuva sinisestä reptiliaanista, jonka  Erica Goetsch on tehnyt yhdessä piirtäjä-tutkija David Chacen kanssa.

[6] Carpenter, John. Abduction Notes: Reptilians and Other Unmentionables.

Hopkins, Budd. Abductions as Physical Events

Carpenter, John. The Significance of Multiple Participant Abductions, MUFON UFO Journal, 1996.

Siepatut ovat pyytäneet saada esiintyä nimettöminä tässä.

Wright, Dan. Commonalities and Disparities: Findings of the MUFON Abduction Transcription Project. MUFON International UFO Symposium Proceedings, 1995.

Brittiläisen edustajan Simon Parkesin esityksiä:

Simon Parkes’ Alien Abduction Presentation for AMMACH

https://outofthisworldx.wordpress.com/2013/05/11/mantids-reptiles-and-djinn-simon-parkes/

http://www.youtube.com/watch?v=w6dxXAAAIp4&feature=youtu.be

[7] Turner, Karla K. and Ted Rice. Masquerade of Angels. Roland, Arkansas: Kelt Works, 1995. Eräs hänelle omistettu sivu löytyy täältä.

Turner, Karla K. Into The Fringe. New York: Berkley Books, 1992.

Turner, Karla K. Taken: Inside The Alien-Human Abduction Agenda Roland, Arkansas: Kelt Works, 1994.

Carpenter, John. Ibid.

Lorgen, Eve. http://evelorgen.com/wp/

Johnston, Colleen. Malevolent Alien Abduction Research

Wright, Dan. Ibid.

 

Dagon Relief[8] Babylonian luomismyytit

http://en.wikipedia.org/wiki/Abzu

[9] Luomismyytit. Ibid.

David Icken Wikipedia-sivu: http://en.wikipedia.org/wiki/David_Icke

Icke, David. Children of the Matrix. Bridge of Love Publications, Wildwood, MO., 2001.

[10] Hybrids Risingin paperit nimeltä The Greys, Brown Dwarfs ja Hybrids: A New Race of Children.

[11] Artikkeli Reptiliaani-Dracoista http://alienjigsaw.com/et-essays/Reptilian-Dracos-ET-Visitations.html

[12] Ibid.

[12-a] http://alienjigsaw.com/et-essays/Reptilian-Dracos-ET-Visitations.html

[13] HR Team Research: Siepattu toivoo jäävänsä anonyymiksi.

[14] The Banned ebook, 2009. Siepatun tarina.

[15] HR Team Research: Siepattu toivoo jäävänsä anonyymiksi.

[16] A Reptilian-Dracos artikkeli. Ibid.

[17] Ken Bakemanin reptiliaanisivusto

https://web.archive.org/web/*/http://www.kenbakeman.com/*

Uusi kirja saatavilla täältä

Kesara Dennettin piirros dracoista

http://www.kesara.org/uploads/2/6/7/3/2673733/3383244_orig.jpg

[18] HR Team Research: Siepattu toivoo jäävänsä anonyymiksi.

[19] Kesara Art: Reptiliaani ja kaksi hybridiä

http://www.kesara.org/uploads/2/6/7/3/2673733/519446.jpg

[20] Artikkeli Reptiliaani-Dracoista. Ibid.

[21] Ibid.

Lisälähteitä tälle tekstille

Loistava lähde sammakkohumanoideille ihmiskunnan historiassa:

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_piscine_and_amphibian_humanoids

Loistava lähde reptiliaanihumanoideille ihmiskunnan historiassa:

http://en.wikipedia.org/wiki/Reptilian_humanoid

Dogon-heimo Etelä-Afrikassa http://en.wikipedia.org/wiki/Dogon

Dorey, Shannon. The Master of Speech by Shannon Dorey http://www.themasterofspeech.com

Temple, Robert. The Sirius Mystery. http://www.robert-temple.com

http://en.wikipedia.org/wiki/Dagon

Eroavia mielipiteitä reptiliaaneista

http://humansarefree.com/2012/07/q-about-reptilian-anunnaki.html

Sapient Dinosaurs http://en.wikipedia.org/wiki/Sapient_dinosaurs#Sapient_dinosaurs

The Dinosauroid http://en.wikipedia.org/wiki/Dinosauroid#The_.22Dinosauroid.22

Positive Reptilians and Public Relations in Ufology, David Chacen haastattelu

http://www.examiner.com/article/alien-artist-david-chace-on-positive-reptilian-public-relations-and-ufology

Reptiliaanikuvia

David Chacen ja muiden reptiliaanikuvia voi katsella Concept Art -sivustolla otsikolla Crits.

Chase, David. W. Concept Art

http://www.conceptart.org/forums/showthread.php?t=136530&page=10

Project UFO SkyWatch (sivusto otettu alas kyberhäirinnän takia)

Kesara Dennettin taidegalleria http://www.kesara.org/extraterrestials.html

Ken Bakemanin reptiliaanisivu

https://web.archive.org/web/*/http://www.kenbakeman.com/*

Sieppauksen kokeneet haluvat pysyä anonyymeina ja HR Teamin jäsenet ovat heitä haastatelleet; raportit ovat Hybrid Risingin tapaustiedoista.

Reptiliaanikuvausten pimeä puoli

James Bartley http://www.whale.to/b/bartley_h.html

Eve Lorgen http://www.whale.to/b/lorgen_h.html

Eve Lorgen’s Website http://evelorgen.com/wp/

Colleen Johnston’s MAAR http://www.maar.us/

Karla K. Turner. Ph.D. (kaikki hänen kolme kirjaansa) http://www.whale.to/b/turner_h.html

Artikkelin julkaissut Hybrids Rising

ufologia

Uusia todisteita Roswellista: Easley-kirje

Yksi kommentti

kirjoittanut Kevin Randle

Kuten kaikki Roswellin tapausta seuranneet tietävät, me, ja meillä tarkoitan siis Tom Careya, Don Schmittiä ja minua, olemme etsineet dokumentteja kirjaimellisesti vuosikymmeniä. Meillä on tietysti kaikki lehtiartikkelit, FBI:n teleksi ja yksi tai kaksi vihjettä siitä, että Roswellin ulkopuolelle putosi jotain outoa. Meillä ei ole päiväkirjoja, kirjeitä tai muita kirjallisia lausuntoja onnettomuusajalta, joissa mainittaisiin onnettomuus. Yksi mahdollisista poikkeuksista on sheriffin vaimon Inez Wilcoxin kirjoittama lehtiartikkeli, jossa mainitaan pikkumiehet. Ongelmana on, että siinä ei ole päivämäärää, ja artikkeli on saatettu kirjoittaa sen jälkeen, kun Roswellin onnettomuus tuli tunnetuksi vuonna 1978. Tarvitsemme jotain vuodelta 1947.

Don ja minä törmäyspaikalla.

 

Löysimme Ruth Barnettin pitämän päiväkirjan. Hänen veljentyttärensä Alice Knight kertoi, että hän oli löytänyt päiväkirjan laatikosta, jonka hän oli saanut tätinsä kuoleman jälkeen. Päiväkirja, joka oli päivittäinen muistilista vuodelta 1947, oli siellä, ja Ruth käytti sitä päiväkirjana. Hän teki merkintöjä koko vuodelta 1947, eikä siinä ole mitään mainintaa mistään San Agustinin tasangolla tapahtuneesta UFO-onnettomuudesta.

Kun tapasin Stan Friedmanin, jotta voisimme kopioida päiväkirjan, hän ehdotti, että Barney Barnettia oli uhkailtu vaikenemaan, joten hän ei olisi kertonut Ruthille seikkailuistaan tasangoilla. Vern Maltais, Barnettin hyvä ystävä, sanoi kuitenkin, että hän oli saanut tietää onnettomuudesta, kun Barney kertoi siitä hänelle kiitospäivänä. Tämä viittaa siihen, että Barnettia ei pelottanut vaikenemismääräys, ja vaikka hän ei olisi maininnut asiasta heinäkuussa, hän puhui siitä marraskuussa. Päiväkirjassa ei ole mitään merkintää tästä uskomattomasta tarinasta, jonka Barney oli kertonut ystävilleen ja perheelleen kiitospäivän kokoontumisessa. Siitä ei vain puhuta mitään ennen kuin Bill Moore haastatteli Barnettin pomoa vuoden 1978 jälkeen.

Toinen äskettäin esiin tullut asiakirja oli Jesse Marcelin väitetty päiväkirja. Kyseessä oli tavallinen armeijan ”muistio”-kirja, jota armeija jakoi satojatuhansittain vuosien varrella. Minulla oli ollut niitä useita sotilasurani aikana. Koska kirja löytyi Jesse Marcelin omaisuudesta, se olisi saattanut antaa vihjeitä onnettomuudesta. Valitettavasti siinäkään ollut mitään onnettomuuteen viittaavaa. Kaiken kukkuraksi käsiala-analyysi osoitti, että Marcel ei ollut tehnyt merkintöjä kirjaan.

Olen viime kuukausien aikana saanut tietää, että Marcelin kanssa toimistossa oli toinenkin konstaapeli. Majuri Dalton Smith määrättiin 509. pommiryhmään vuonna 1947, ja hänen toimistonumeronsa vastaa Marcelin numeroa. En tiedä Smithistä paljon muuta kuin että hän oli siellä vuonna 1947 ja hänellä oli sama numero. Se viittaa minusta siihen, että Smith voisi olla muistiinpanovihkoon tehtyjen merkintöjen tekijä. Ja koska merkinnät eivät ole kovinkaan henkilökohtaisia, Smith jätti kirjan jälkeensä, kun hän lähti 509. divisioonasta… Tai kun Marcel lähti, hän heitti sen laatikkoon muiden tavaroiden joukkoon. Joka tapauksessa kirjassa ei ole mitään merkittävää.

Merkittävä poikkeus oli kahden kappaleen maininta Saga-lehden artikkelissa, joka julkaistiin talven 1974 numerossa. B. Ann Slate ja Stan Friedman kertoivat artikkelissa ”UFO Battles the Air Force Couldn’t Coverup”, että Lydia Sleppy oli sanonut, että hänen yrityksensä laittaa onnettomuudesta kertova tarina uutistoimiston kautta oli keskeytetty. Voit lukea siitä täältä:

http://kevinrandle.blogspot.com/2008/05/lydia-sleppy-1973-interview.html

http://kevinrandle.blogspot.com/2016/03/reports-of-roswell-crash-before-jesse.html

Saamme nyt viimeisimmän vahvistuksen. Uskon olevani ainoa tutkija, joka on koskaan haastatellut majuri Edwin Easleytä, vuonna 1947 tukikohdan sotilaspäällikkönä toiminutta sotilasta. Hän olisi ollut vastuussa turvatoimista onnettomuuspaikalla ja tukikohdassa. Haastatteluissani hän kertoi minulle useaan otteeseen, ettei hän voinut puhua asiasta, koska hänet oli vannotettu vaitiolovelvolliseksi. Hän sanoi, että hän oli luvannut presidentille, ettei puhuisi siitä.

Skeptikot tietysti kritisoivat lausuntoa ja ihmettelivät, puhuuko presidentti alhaisen majurin kanssa. Olin sitä mieltä, että Easley olisi varmasti voinut antaa lupauksen presidentin lähettiläälle. Sekä Don että minä olimme saaneet tietää useista salaisen palvelun agenteista, jotka oli lähetetty Roswelliin vuonna 1947.

Major Edwin Easley

 

Roswellin tukikohdan komentajalle, eversti Blanchardille, osoitetussa, 30. joulukuuta 1947 päivätyssä kirjeessä on jonkin verran vahvistusta Easleyn avulle.  Alkukappale tosin vaikuttaa kausiluonteiselta, eli siinä puhutaan vuodenajasta ja siitä, että ”ponnisteluistanne puolestanne on toistuvasti ollut suurta hyötyä”.

Toinen kappale on tärkeä. Siinä sanotaan: ”Tässä suhteessa majuri Edwin D. Easley, provost marshal (sotilaspoliisin johtaja toim. huom.), ja hänen pätevä henkilökuntansa ovat olleet erityisen avuliaita”. Heidän älykäs ymmärryksensä tutkinnallisista ongelmista, heidän omistautumisensa ja väsymätön ahkeruutensa olosuhteista huolimatta oli ollut suoraan vastuussa monien vaikeiden yritysten onnistuneesta loppuunsaattamisesta.”

Easley-kirje

 

Vaikka tätä voidaan pitää yleisenä ”seläntaputtelukirjeenä”, se on merkityksellinen, koska se on peräisin vuodelta 1947 ja koska en tällä hetkellä tiedä mitään muuta tapahtumaa, jossa Easley olisi ollut mukana jossakin salaisen palvelun kanssa. Se korostaa Easleyn osallisuutta ja auttaa osoittamaan, että Easley saattoi hyvinkin luvata presidentille, ettei hän puhuisi asiasta, antamalla lupauksen pikemminkin salaisen palvelun edustajalle kuin suoraan presidentille. Kuten sanoin, tämä on viimeisin Roswellin onnettomuuteen liittyvä asiakirja, ja se on yksi harvoista, joita meillä on.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

ufologia

Jacques Vallee kieltäytyy paljastamasta asiakirjaa CIA:n feikkaamista sieppauksista

Kommentoi

kirjoittanut Jack Brewer

Tohtori Jacques Vallee kieltäytyi yrittämästä perustella täysin kirjassaan Forbidden Science 4 esitettyä väitettä, jonka mukaan hän sai haltuunsa asiakirjan, joka vahvistaa CIA:n simuloimat UFO-sieppaukset Brasiliassa ja Argentiinassa. ”Tunsin velvollisuudekseni kiinnittää huomiota asiaan”, Vallee selitti 17. joulukuuta lähettämässään sähköpostiviestissä, mutta päätti olla jakamatta asiakirjaa tai vastaamatta sen olosuhteisiin liittyviin olennaisiin kysymyksiin.

”Jos puhut vakavasti otettavien tutkijoiden kanssa Latinalaisessa Amerikassa, huomaat, että he eivät ole yhtä naiiveja tällä alalla kuin yhdysvaltalaiset ufologit”, hän lisäsi.

Etelä-Amerikan tutkijat eivät kuitenkaan esittäneet tätä väitettä. Valleen kirjoittamassa kirjassa vuodelta 2019 on seuraava toteamus: ”Olen saanut haltuuni asiakirjan, joka vahvistaa, että CIA simuloi Etelä-Amerikassa (Brasiliassa ja Argentiinassa) tapahtuneita UFO-sieppauksia psykologisen sodankäynnin kokeiluina.”

The UFO Trail lähetti laajalti tunnetulle UFO-tutkijalle sähköpostiviestin, jossa pyydettiin kommenttia, mukaan lukien asiayhteyttä, jonka hän voisi antaa tai selventää, oliko lausunto jälkikäteen ajateltuna virheellinen. Sähköpostiviestissä tehtiin myös selväksi, että loppujen lopuksi pyydettiin kopiota asiakirjasta tai mahdollisimman paljon tunnistetietoja. Vallee päätti olla vastaamatta näihin kysymyksiin ja seikkoihin.

Sähköpostikyselyssä selitettiin: ”Toivon, että voitte ymmärtää lausunnon mahdollisen painoarvon ja sen, miksi tutkijat olisivat hyvin kiinnostuneita selvittämään sen olosuhteisiin liittyvät tosiasiat.”

Valleen vastine kokonaisuudessaan:

Parahin Jack,

Kiitos viestistäsi, arvostan kiinnostustasi kirjaa kohtaan. Kuten tiedät, kysymys ufologian käyttämisestä erilaisten kommando- tai manipulaatio-operaatioiden naamioimiseen on vanha. Se on osa PsyOps-tekniikoita, joita on käytetty hyvin pitkään (Neitsyt Marian kuvien heijastaminen Verdunin taistelulinjojen ylle vuonna 1917 tai uskonnollisten kuvien heijastaminen Kuuban ylle sukellusveneestä Sikojenlahdella jne.).

Paljon pätevämmät historiankirjoittajat kuin minä ovat dokumentoineet kaiken tämän, ja Etelä-Amerikka on vain myöhempi jatke. En ole minkään asian asiantuntija, mutta tietokonetutkimuksillani on taipumus mennä TILT! kun esiin nousee joitakin asiaankuuluvia tapauksia. Minulla ei siis ole koiraa haudattuna poliittisessa taistelussa, yritän vain välttää saastuttamasta tietokantojani roskilla. Siksi tunsin velvollisuudekseni kiinnittää huomiota asiaan. Jos puhut vakavasti otettavien tutkijoiden kanssa Latinalaisessa Amerikassa, huomaat, että he eivät ole tällä alalla yhtä naiiveja kuin yhdysvaltalaiset ufologit.

Hyvää vuodenaikaa,

Jacques

Valleelle lähetettiin jatkosähköposti, jossa sanottiin, että vaikka on todellakin todettu, että tiedusteluyhteisö käyttää UFOja hyväkseen monista mahdollisista syistä, toivottiin, että Vallee ymmärtäisi, että CIA:n sieppaussimulaatioiden todeksi vahvistaminen olisi todella poikkeuksellista. Häneltä kysyttiin olisiko oikein sanoa, ettei ole olemassa asiakirjaa, joka vahvistaisi tämän olevan totta. Hän ei vastannut heti.

Tämän blogikirjoituksen luonnos jaettiin myöhemmin tohtori Valleen kanssa ennen julkaisemista. Näin pyrittiin raportoimaan olosuhteet mahdollisimman tarkasti ja tarjoamaan Valleelle viimeinen tilaisuus kommentoida asiaa.

”Minulla ei ole muita kommentteja pyynnön sisällöstä tai tietenkään lähteestäni, jota olen velvollinen suojelemaan”, hän vastasi 19. joulukuuta lähettämässään sähköpostiviestissä.

”Suurin osa asiakirjoista, joihin olen viitannut tai joita olen käyttänyt päiväkirjojeni laatimisessa, on lahjoitettu yliopistolle, jolla on niihin 10 vuoden pääsykielto, nimenomaan välttämään sellaiset valheelliset kiistat, joita ufologiassa puhkeaa säännöllisesti. Odotan siis, että tällaiset historialliset yksityiskohdat näkevät aikanaan päivänvalon.”

 

Artikkelin julkaissut The UFO Trail