Aihearkisto: UFOt

UFOaiheisia artikkeleja.

Raakadataa maittain Euroopan UFO-havainnoista 2019-2023

kirjoittanut 

Alla oleva taulukko ja kaaviot edustavat seitsemälletoista UAP-organisaatiolle ilmoitettuja UFO/IFO-havaintoja yhdestätoista Euroopan maasta, joista tietoja on saatavilla.

Raakatiedot ovat peräisin seuraavilta taulukossa 1 luetelluilta organisaatioilta, jotka kuuluvat EURO UFO net -virtuaaliyhteisöön, sekä kansallisilta laitoksilta, kuten GEIPAN (Ranska) ja Italian ilmavoimat (Aeronautica Militare Italiana), jotka ovat julkaisseet tilastojaan verkossa.

TAULUKKO 1

Eurooppalaiset UAP-Organisaatiot

Näissä 11 valtiossa asuu noin 69 prosenttia Euroopan väestöstä, ja ne kattavat 49 prosenttia Euroopan pinta-alasta (lukuun ottamatta Venäjää ja Turkkia). Lukumääräisesti tarkasteltuna tietokokonaisuus käsittää yli 23 847 raportoitua tapausta vuosina 2019-2023.

Huolimatta siitä, että tiedot ovat epätäydellisiä, sillä ne eivät ehkä anna täydellistä kuvaa havaintojen kokonaismäärästä, koska niitä on ilmoitettu liian vähän, ne antavat arvokasta tietoa UAP-havaintojen (tunnistettujen tai tunnistamattomien) yleisyydestä eri puolilla Eurooppaa viimeisten viiden vuoden aikana.

Toivomme, että lähitulevaisuudessa myös muut maat, kuten Tšekki (joka lopetti tietojen keräämisen vuoden 2020 lopussa resurssipulan vuoksi), Espanja (tällä hetkellä ainoa aktiivinen organisaatio on CEI (Centre d’Estudis Interplanetaris), joka kattaa vain pienen osan alueesta (Katalonia)), Portugali, Kreikka ja Puola voivat osallistua tähän arvokkaaseen ”UFO/IFO European Barometeriin”.

TAULUKKO 2

Ilmoitettujen tapahtumien vuosittainen kokonaismäärä

Kaiken kaikkiaan ja hieman yllättäen raportoitujen tapahtumien määrä on pysynyt melko vakaana koko ajanjakson ajan, yhteensä noin 4 400 vuodessa. Tapahtumien määrä vuonna 2023 on verrattavissa vuoden 2019 tapahtumiin (ks. taulukko 2).

Huomattava huippu on kuitenkin vuonna 2020. Yksi hyvin todennäköinen syy tähän kasvuun voi olla SpaceX:n Starlink-satelliittien operatiivisten laukaisujen aloittaminen, jolloin 60 yksikköä laukaistaan kerralla. Kuten taulukossa 3 todetaan, vuonna 2020 tapahtuva jyrkkä kasvu johtuu kolmesta maasta: Belgia, Saksa ja Alankomaat. Lukuun ottamatta tätä kasvua vuonna 2020 luvut pysyvät kaiken kaikkiaan suhteellisen tasaisina maailmanlaajuisesti viiden vuoden jaksolla.

TAULUKKO 3

Ilmoitettujen tapahtumien vuosittainen kokonaismäärä maittain

Vuonna 2023 kirjattujen UFO-tapausten määrä vaihteli huomattavasti eri Euroopan maissa.
Alankomaat raportoi suurimman määrän, 1 418 tapausta, mikä osoittaa, että havaintoja on tehty huomattavan paljon. On kuitenkin tärkeää huomata, että Alankomaissa ilmoitusten kerääminen tapahtuu yksinomaan maan ainoan tällä hetkellä toimivan järjestön verkkosivuston kautta. Lisäksi Alankomaissa on yksi Länsi-Euroopan korkeimmista väestötiheyksistä, yli 500 ihmistä neliökilometrillä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Belgiassa asukastiheys on 380, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 280, Saksassa 240, Italiassa 200 ja Ranskassa 120 ihmistä neliökilometrillä.

Seuraavaksi eniten ilmoituksia tuli Saksasta (1 146 tapausta) ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta (564). Italiassa kirjattiin 439 ja Belgiassa 274 tapausta, mikä osoittaa huomattavaa aktiivisuutta. Ruotsi oli samansuuruinen kuin Belgia 274 tapauksella, mikä osoittaa, että havaintojen määrä on samankaltainen. Tanskassa (92 tapausta), Suomessa (75) ja Norjassa (101) tapausten määrä oli pienempi mutta silti merkittävä. Romaniassa ilmoitettiin 43 tapausta, kun taas Ranskassa, erityisesti pelkästään GEIPANin kautta, kirjattiin vähiten tapauksia, vain 19 tapausta, mikä on alhaisin määrä sitten vuoden 2006. Tätä lukua on tulkittava varovaisesti, sillä on epäselvää, mitä verkkotilasto tarkalleen ottaen sisältää tai jättää pois; GEIPAN on myöntänyt saaneensa lukuisia puheluita tai sähköpostiviestejä, jotka eivät näy sen vuosittaisissa tiedoissa. On myös huomattava, että aiempina vuosina, jolloin aktiivisilla siviiliryhmillä oli vankat raportointimekanismit, GEIPAN ei koskaan saanut yhtä paljon ilmoituksia kuin nämä ryhmät.

Kaiken kaikkiaan taulukossa 3 esitetty jakauma osoittaa, että ufoaktiivisuus ja raportointimekanismit vaihtelevat eri puolilla Eurooppaa.

Tutkijoiden keskuudessa kaikkialla Euroopassa tiedetään, että valtaosa ufotapauksista johtuu luonnon tai ihmisen tekemien ilmiöiden, kuten Starlink-satelliittien, kansainvälisen avaruusaseman, lentokoneiden ja taivaankappaleiden, kuten tähtien ja planeettojen, virheellisestä tunnistamisesta. Erityisen arvokas olisi erillinen analyysi, jossa keskityttäisiin kunkin maan tällä hetkellä selittämättömiin tapahtumiin viimeisten 5-10 vuoden ajalta.

Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, eri Euroopan maissa vuosina 2019-2023 tehdyt ufohavainnot vaihtelevat huomattavasti.

TAULUKKO 4

Ilmoitettujen tapahtumien vuosittainen kokonaismäärä maittain



TAULUKKO 5

Vuotuiset vaihtelut (maa/vuosi)

Vuonna 2023 ilmoitusten määrä pysyi Belgiassa tasaisena, eikä se muuttunut vuodesta 2022, mutta aiempina vuosina ilmoitusten määrä vaihteli huomattavasti: vuonna 2021 määrä väheni 54 prosenttia ja kasvoi 59 prosenttia vuonna 2020.

Tanskassa laskua oli hieman, 6 % vuonna 2023, mikä jatkaa vaihtelevaa suuntausta, jossa kokonaislasku on ollut 10 % vuodesta 2018 lähtien.

Suomessa, vaikka vuonna 2023 kasvu on 15 prosenttia, kokonaislasku on 18 prosenttia vuodesta 2018.

Ranskassa (GEIPAN) vuonna 2023 laskua oli 53 prosenttia, mikä merkitsee jatkuvaa laskua 61 prosenttiin vuoden 2018 tasosta. On tärkeää huomata, että monet Ranskan kansalaisten tekemät havainnot eivät näy GEIPANin tilastoissa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta puhelua ja tiedustelua GEIPAN käsittelee keskimäärin puhelimitse, kirjeitse tai sähköpostitse.

Saksassa kasvu oli 6 prosenttia vuonna 2023, mikä merkitsee merkittävää 108 prosentin kasvua vuodesta 2018, mikä on jyrkässä ristiriidassa muiden maiden kanssa.

Italian raportit laskivat 31 prosenttia vuonna 2023 sen jälkeen, kun ne olivat kasvaneet 128 prosenttia vuonna 2022.

Norjassa oli huomattava 63 prosentin kasvu vuonna 2023, mikä merkitsee 60 prosentin kasvua vuodesta 2018.

Romaniassa kasvu oli 59 prosenttia vuonna 2023, ja yleinen nouseva suuntaus jatkui 34 prosentin kasvulla vuodesta 2018.

Ruotsissa havainnot kasvoivat 14 % vuonna 2023, mutta pysyivät suhteellisen vakaina viiden vuoden aikana, ja vuodesta 2018 lähtien kasvua oli vain 1 %.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa havaittiin 19 prosentin lasku vuonna 2023, mikä vastaa yleistä 19 prosentin laskua vuodesta 2018.

Alankomaissa havaittiin 15 prosentin vähennys vuonna 2023, mutta silti 49 prosentin lisäys vuodesta 2018.

Kaiken kaikkiaan ufohavaintojen kokonaismäärä näissä 11 Euroopan maassa väheni 9 prosenttia vuonna 2023 edellisvuoteen verrattuna, mutta on kasvanut 30 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna, mikä osoittaa, että raportointitrendit ovat monimutkaisia koko alueella.

Varmasti suurimmalla osalla havaitsijoista ei ole kokemusta, jotta he voisivat tulkita taivasta tarkasti ja erottaa luonnolliset ja ihmisen tekemät ilmiöt toisistaan. Tämän vuoksi tutkijoiden on haastavaa eristää aidot poikkeamat ja kohdistaa rajalliset resurssinsa kaikkein monimutkaisimpiin tapauksiin.

Lopuksi on myös tärkeää tunnustaa kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkittävä rooli. Näillä pitkäaikaisilla kansallisilla ryhmillä, jotka ovat levittäytyneet eri puolille Eurooppaa, on ratkaiseva rooli kansalaisten palvelemisessa. Ne tarjoavat kansalaisille tärkeän väylän saada äänensä kuuluviin ja kokemuksensa tunnustetuksi tarjoamalla UAP:n todistajille foorumin, jossa he voivat jakaa todistuksiaan ja tutkimuksiaan. Niiden toiminta ulottuu todistuskertomusten keräämisestä, kenttätutkimuksista, analyyseistä, dokumentoinnista ja arkistoinnista, opiskelun ja tutkimuksen tukemisesta sekä yleisölle suunnatusta valistuksesta. UAP-ryhmät ovat esimerkki UAP-tietoihin sovelletusta kansalaistieteestä.

Tämän yhteisen toiminnan ansiosta nämä organisaatiot tuntevat kattavasti Euroopan tason yleissivistävän toimintamallin ja tuovat alalle runsaasti kokemusta. Toivottavasti useammat Euroopan maat ottavat tämän roolin joko virallisten kanavien tai siviiliryhmien kautta ja laajentavat UAP-tutkimustoimintaansa tulevaisuudessa, mikä parantaa kollektiivista tietämystämme ja tutkintavalmiuksiamme.

Artikkelin julkaissut euroufo.net

Massiivinen levy Arecibon tutkakuvassa

Havaintopäivämäärä: 1.12.2023

Havaintopaikka: Aurinkokuntamme

Lähde: https://www.lpi.usra.edu/resources/asteroids/asteroid/?asteroid_id=2003UX34

Tämä on jotain, mikä on ollut työpöydälläni jo muutaman viikon, ja ajattelin että se on pakko jakaa ennenkuin vahingossa poistan sen. Katselin Arecibon teleskoopin punasiirtymädataa ja lösin tämän kohteen, jota nimitettiin asteroidiksi, mutta se on selvästikin suuri metallinen kiekko. Data sanoo, että se on 800 metriä läpimitaltaan.

Lisäksi näkyy kaksi pienempää UFOa, neliskanttisia, jotka kiertävät tätä suurempaa kiekkoa. Ne suojelevat suurempaa alusta hyökkäyksiltä. Punasiirtymäkuvia tässä gif-kuvassa on ainoastaan 16. Viimeisessä kuvassa, nro. 16, oli selvä kuva UFOsta. Uskon niitä löytyvän enemmänkin, mutta jollekulle assistentille on sanottu, että poistaa kaikkein selkeimmät. Hän kuitenkin tarkoituksella jätti yhden selvän UFO-kuvan giffiin.

Onko sinulle koskaan sanottu töissä, että tee jotain, joka sinun mielestäsi oli todella väärin, joten et tehnyt sitä niinkuin käskettiin? Me kaikki olemme. Tässä on UFO-kuvien graalin mallja. Harvinaistakin harvinaisempi. Tällaista kaikki UFO-tutkijat etsivät, ja tässä se nyt on. 👽

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO-havainto Irlannista

Havaintopäivämäärä: 30.11.2023
Havaintopaikka: Dingle, Irlanti
Lähde: https://twitter.com/MarkAttwood/status/1730023549304176974

Silminnäkijä kuvasi tämän UFOn. Hän näki tictacin näköisen UFOn liikkumassa taivaalla. Hän sanoi nähneensä samanlaisia UFOja aiemminkin alueella. Tällä aluksella ei ollut siipiä, ei pakokaasua, ei ikkunoita, valoja tai värejä, muuta kuin itse sikarinmuotoinen alus. Hieno video ja näyttöä UFOista Irlannissa.

Onkohan vanhat irlantilaiset kansantarut pienistä vihreistä miehistä… eli siis maahisista ja tontuista jotenkin tähän liittyviä. Nyt se käy kaikki järkeen.

Scott C. Waring

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Fresnossa kuvattiin avaruusolento

Havaintopäivämäärä: 10.11.2023
Havaintopaikka: Fresno, Kalifornia, USA

Tämä on hienoa kuvamateriaalia  UFOvni2012 Youtube-kanavalta.

Videolla näkyy isopäisen avaruusolennon hahmo, joka liikkuu parkissa olevien autojen lähistöllä. Kuvassa näkyy seisova hahmo, joka kääntyy ja kävelee pois varjoihin. Tämä on absoluuttista näyttöä siitä, että avaruusolennot kävelevät keskuudessamme.

Scott C. Waring, Taiwan

Massiivinen UFO menee sisään Meksikon tulivuoreen

Havaintopäivämäärä: 21.11.2023

Havaintopaikka: Popocatepetl, Meksiko

UFO menee sisään tulivuoren suusta. Tulivuori on Popocatepetl, jota kuvaavan livekameran näkymistä olen raportoinut yli 10 vuoden ajan. Jälleen kerran näemme UFOn, joka yrittää näyttää meteorilta sen mennessä sisään tulivuoreen.

Tulivuoren alla on avaruusolentojen tukikohta, arviolta 5 mailin syvyydessä pinnasta. UFOt eivät vahingoitu kuumuudesta, useimmat niistä matkaavat valoa nopeammin.

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO piilottelee Auringossa

Lähde: https://www.esa.int/ESA_Multimedia/Videos/2022/05/Solar_Orbiter_s_highest_resolution_image_ever_of_the_Sun_s_south_pole/(lang)

Havaintopäivämäärä: 11.11.2023

Havaintopaikka: Maapallon Aurinko

Löysin UFOn piilottelemassa Auringosta. Kyseessä on ESAn video. Videolla näkyy kokovertailu UFOn alla, mikä tarkoittaa, että UFO on suurempi tai yhtä suuri kuin meidän Kuu!

ESA julkaisi videon sanoen, että sillä näkyy tarkinta kuvaa koskaan Auringosta. Videon on kuvannut ESAn Solar Orbiter, joka tarkkailee Auringon etelänavan aluetta. UFO on verhoutuneena, mutta Auringon energia heijastuu sen reunoilta ja paljastaa sen koon, sijainnin ja muodon. UFO pysyy paikallaan, se ei liiku.

Piirsin sen muodon videolle sen vasempaan alanurkkaan. Olen raportoinut UFOista Auringon lähellä yli 15 vuoden ajan ja tämä on parasta näyttöä koskaan UFOista Auringossa. Ne todennäköisesti keräävät sieltä jotain harvinaisia hiukkasia, joita ne tarvitsevat niiden kehittyneeseen teknologiaan. Tämä on 100-prosenttista näyttöä UFOjen olemassaolosta Auringossamme!

Scott C. Waring

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO-laivue Kalifornian Del Marissa

Havaintopäivämäärä: 20.7.2023
Havaintopaikka: Del Mar, Kalifornia, USA
Lähde: MUFON

Tästä tuli useita videoraportteja, mutta valitsin tämän koska sen laatu on paras. Hehkuvia palloja näkyi Del Marin yllä merellä. Kohteet näkyvät eri väreissä. LED-valoja on toki olemasssa, mutta UFOt myös hehkuvat eri väreissä. Samaa on sanottu sadoissa UFO-raporteissa ympäri maailman, joista monet ovat vuosikymmeniä vanhoja.

Scott C. Waring

Silminnäkijä kertoo:

Nämä orbit näkyivät yli puolen tunnin ajan meren yllä Kalifornian Solana Beachilla. Ne muuttivat väriään ja muotoaan ja sulautuivat yhteen ja erkanivat.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Trevor James Constablen eetteriolentohypoteesi

kirjoittanut Daniel Tarr

Trevor James Constablen
Taivaan Otukset

2007.

Trevor James Constablen ”taivaan otusten teoria” on ehkä yksi oudoimmista teorioista, joita on esitetty selitykseksi UFO-ilmiölle. Trevor James Constable oli yksi teorian kannattajista, joka väitti, että UFOt tulivat rinnakkaisesta eetterimaailmasta, ja että UFOja oli kahta eri luokkaa: toiset olivat koneita ja toiset eläviä olentoja. Näitä näkymättömiä olentoja hän kutsui nimellä ”taivaan otukset” (engl. Sky Critters) ja että ne elävät ilmakehässä. Constable väitti kuvanneensa molempia UFO-tyyppejä filmille työskennellessään James Woodsin kanssa 1950- ja 60-luvuilla. Hän kirjoitti teoriasta useita kirjoja: They Live in the Sky vuonna 1959[1] kirjailijanimellä Trevor James ja Sky Creatures — Living UFO’s vuonna 1978[2].

Constablen mukaan nämä tavanomaiselle silmälle näkymättömät biomuodot voidaan tallentaa infrapunafilmillä ja Constablen kehittämillä erityisillä tekniikoilla, joita hän kuvailee kirjassaan The Cosmic Pulse of Life: The Revolutionary Biological Power Behind Ufo’s.[3] Nämä kohteet, jotka Constable väittää olevan olennainen osa yleistä UFO-ilmiötä, ovat ilmakehämme biologisia organismeja eivätkä Maan ulkopuolisia avaruusaluksia. Kun tällaiset biomuodot tulevat näkyvän valon spektriin, ne näkyvät nopeasti liikkuvina, sykkivinä valonlähteinä, ja ne sekoitetaan keskenään klassisempiin, rakenteeltaan rakenteellisempiin ulottuvuuksienvälisiin koneisiin, jotka tunnetaan lentävinä lautasina.

Trevor James Constable oli vakuuttunut yläilmakehässä elävien näkymättömien elämänmuotojen olemassaolosta. Hän antoi niille hienon ja yksinkertaisen nimen: Taivaan Otukset. Hän linjasi näkemyksensä UFOista eetterialuksina Wilhelm Reichin orgonienergian kanssa.

Kesällä 1957, Reichin kuolinvuonna, Constable liittoutui Jim X. Woodsin kanssa yrittäessään saada valokuvatodisteita teoriansa tueksi. Valittuaan sopivan paikan Kalifornian aavikolla Yucca Valleyn ja Old Woman Springsin välissä molemmat miehet asensivat kameralaitteistonsa, johon oli ladattu infrapuna-herkkä mustavalkofilmi. Sovittu suunnitelma oli, että Constable seisoisi pienellä niemekkeellä ja suorittaisi tähtiharjoitukseksi kutsutun meditaatioharjoituksen. Harjoituksen uskottiin kohdistavan hänen kehonsa maan magneettikenttään ja samalla asettuvan ”bioenergiseksi majakaksi” siinä toivossa, että se houkuttelisi uteliaita otuksia IR-spektrin (infrapunaspektrin) kuvauskelpoisiin alueisiin.

Samaan aikaan Woods asettui hieman kauemmas ja kuvasi tyhjää taivasta taustapiirteitä vasten, yleensä Constable kuvassa alhaalla. Kokeet tapahtuivat yleensä aamuyöllä aavikon ilmassa, joka oli heidän mielestään otollisin aika tällaiselle psyykkiselle kokeilulle.

Vuoden 1958 puoliväliin mennessä näiden kahden miehen valokuvaussessioiden tulokset olivat selvästi nähtävissä. Vain yhden vuoden aikana he olivat tallentaneet filmille yli 100 poikkeavaa kuvaa. Joissakin oli pimeitä kohteita, toisissa ellipsinmuotoisia eläviä soluja muistuttavia erikoisia ellipsejä ja taas toiset muistuttivat klassisempia UFOja. Kaikki näyttivät olevan huomattavan kokoisia, ja niitä kehystivät fyysiset piirteet, kuten aavikkomaisemat, kukkulat ja ihmiset.

Tämä Constablen tyttären ottama kuva lähellä "pilvihälvennin" -orgonienergialähetintä on erinomainen esimerkki kuvatusta "biomuodosta" -- tai "taivaankalasta", kuten Trevor niitä kutsuu.
Tämä Constablen tyttären ottama kuva lähellä ”pilvihälvennin” -orgonienergialähetintä on erinomainen esimerkki kuvatusta ”biomuodosta” — tai ”taivaankalasta”, kuten Trevor niitä kutsuu.

Constablen ja Woodsin saavutusten voimakkuutta voidaan arvioida huomattavasta kuvasarjasta, joka on tallennettu IR-kuvafilmille Mojaven autiomaassa määrittelemättömänä ajankohtana. Jaksossa, joka on kuvattu 24 kuvaa sekunnissa ja joka on julkaistu hänen kirjassaan The Cosmic Pulse of Life vuodelta 1976, on kuusi peräkkäistä kuvaa, joissa Constable seisoo jonkin matkan päässä ja nostaa kätensä ilmaan. Kuvaan laskeutuu selkeä ameebamainen poikkeama, joka vain neljännes sekunnin valotuksen aikana jakautuu kahtia, yhdistyy uudelleen ja lopulta nousee pois kuvasta.

Constable alkoi uskoa, että hänen valokuvissaan näkyi ”ilmieläimistöä” — tietoisia eetterienergian ”biomuotoja”, jollaisiin Rudolf Steinerin seuraajat uskoivat ja joita Wilhelm Reich tutki tieteellisesti.

[Lähde: Mary Sutherland: Ufos – Ether Ships Ufos over Burlington -sivustolla (2005)]

Trevor James Constable julkaisi kirjassaan The Cosmic Pulse of Life (1976) useita valokuvia, joissa näkyy valtavia ilmassa lentäviä amoeboidinmuotoisia olentoja, joita hän kutsui nimellä ”otukset”. Kaikissa tapauksissa hän ei nähnyt näitä olentoja paljain silmin, vaan hän otti kuvat infrapunafilmille tai käytti 35 mm:n kameransa linssin päällä 18A-suodatinta, joka sulki kaiken näkyvän valon pois ja salli vain näkyvän valon spektrin (näkymättömän) ääripään valon. Alla olevat kuvat Trevor otti 25. elokuuta 1957 Mojaven autiomaasta.

Sen sijaan, että olisin skannannut valokuvan kirjasta, skannasin viime vuonna Trevorin luona alkuperäisen mustavalkoisen vedoksen, joka oli kooltaan vain 4,3″ x 3″. Kuva on vanhentunut huomattavasti 50 vuoden aikana, ja se on nyt saanut seepiansävyn. Huomaatte, että otuksen ”nenästä” kulkee oikealle heikko viiva, joka on hieman alaspäin viistetty. Tätä viivaa ei voi havaita Cosmic Pulse -kirjaan painetussa valokuvassa painomenetelmän asettamien rajoitusten vuoksi, mutta alkuperäisessä vedoksessa se on havaittavissa. Muutin otoskuvan kontrastia Photoshopissa osoittaakseni, miten tämä viiva voi erottua. Minulla ei tietenkään ole aavistustakaan siitä, mikä ”viiva” on, mutta seuraisikohan tämä otus sen rataa? Siltä se ainakin näyttää.

Cosmic Pulsessa Trevor merkitsi jokaisen kuvan näistä ameeboidin muotoisista olennoista (niitä kuvattiin ainakin kaksi) nimellä ”Alpha #1″, Alpha #2” jne. Tässä näkyvä kuva on merkitty nimellä Alpha #3. Hän julkaisi nämä kuvat ensimmäisen kerran vuonna 1958 ilmestyneessä kirjassaan They Live in the Sky. Tämä on vain spekulaatiota, mutta en voi olla uskomatta, että nämä Trevor Constablen infrapunafilmille kuvaamat valtavat elävät olennot ovat samoja elementtiolentoja, joita kutsumme Sylfeiksi tällä sivustolla. Muistakaa, että nimen ”Sylfi” keksivät muinaiset kreikkalaiset, jotka ilmeisesti pystyivät havaitsemaan näiden olentojen läsnäolon tavallisilla aisteillaan.

ZS Livingstonen mukaan Sylfit voivat ottaa minkä tahansa fyysisen pilvimuodon tai pysyä näkymättömissä paljaalle silmälle. Sylfit elävät kolmannen ja neljännen ulottuvuuden rajamailla, joten ei ole yllättävää, että niillä on joitakin ominaisuuksia molemmista ulottuvuuksista — näkymättömyys kyllä, mutta niillä on myös lämpöä tuottava keho, joka näkyy infrapunafilmillä.

Trevor muistuttaa lukijoilleen, että kuka tahansa voi toistaa nämä tulokset. Käyttämällä 35 mm:n still-kameraa, lataamalla nopeaa infrapunafilmiä ja kuvaamalla niillä alueilla, joilla Sylphien kohtaamisen todennäköisyys on suurin. Voit myös ostaa 18 A:n suodattimen, kiinnittää sen 35 mm:n kameran objektiiviin ja katsoa, mitä saat tavallisella värifilmillä. Toinen idea on kokeilla 18A-suodattimen sovittamista digitaalikameran objektiivin päälle. Se saattaisi tuottaa hyvin mielenkiintoisia kuvia, sillä digitaalikameroilla on maine UFOjen ja muiden näkymättömien ilmiöiden kuvaajana.

Wilhelm Reich

Willy's Wand on TJC House Deck

 

Orgonin tai eetterin liikkeet, kuten esimerkiksi Wilhelm Reichin Pilvihälventimen avulla (Willyn sauva, kuvassa oikealla), houkuttelisi näitä otuksia Trevorin luo. Tohtori Franklin Thomasilta saamaansa ”Tähtiharjoitukseen” voisi myös ”sekoittaa” eetteriä ja houkutella sekä otusten että näkymättömien USO-alusten huomion. Koska orgonigeneraattorit näyttävät houkuttelevan Sylfejä työskentelemään kemikaalivanojen muuntamiseksi, minun täytyy arvata, että ne voisivat toimia houkuttimena myös kuvaustarkoituksiin.

Lisään tälle sivulle lisää kuvia Trevorin Cosmic Pulse -kirjasta ja hänen alkuperäisestä valokuvakokoelmastaan, jotta saatte paremman käsityksen siitä, miten upea — ja todella ainutlaatuinen — tämä löytö oli, kun nämä valtavat ilmassa lentävät olennot saatiin kuvattua aikakaudella, jolloin suurin osa ihmisistä hylkäsi UFOihin liittyvät ilmiöt pelkkänä Hollywoodin fantasiana.

[Lähde: Ken Adachi: Did Trevor J. Constable Capture Sylphs on Infrared Film in the 1950’s? Educate Yourself -sivulla (helmikuun 19, 2007)]

Trevor James Constablen ameebamaiset ’otukset’

Trevor James Constable otti tämän kuvan infrapunafilmillä 25. elokuuta 1957 Mojaven autiomaassa Etelä-Kaliforniassa. Lämpöä säteilevät kohteet erottuvat infrapunafilmillä vaaleampina, kun taas kylmemmät kohteet näkyvät tummempina. Hyvin kylmät alueet näkyvät mustina. Tämä otos on vain yksi monista elävistä ilmakehän biomuodoista, jotka Trevor ja hänen ystävänsä, tohtori Jim Woods, ottivat infrapunafilmille noin vuosina 1957-62 aavikon tasangolla varhain aamulla ennen auringonnousua. Osa näistä kuvista sisältyi Trevorin aiempaan aihetta käsittelevään kirjaan They Live in the Sky. Hänen vuonna 1975 ilmestyneessä menestyskirjassaan The Cosmic Pulse of Life oli mukana tämä otos sekä muita kuvia UFOista ja sykkivistä, plasmoidisista biomuodoista, jotka oli otettu infrapunafilmille tai joissakin tapauksissa tavalliselle nopealle värifilmille 18A-infrapunasuotimella. Trevor käytti yleensä Leica G 35 mm:n kameraa stillkuviin ja super 8 -värifilmiä elokuviin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla.

Amoeba Critter
Amoeba Critter
Alkuperäinen vedos Trevor J. Constablen kokoelmasta skannattuna 200 pikseliä tuumalla. Merkitty nimellä ”Alpha #3”.
Sama valokuva säädetty nolla väri ja kontrasti parannettu

Näiden anonimaalisten tapahtumien vangitsemiseksi Trevor suoritti tyypillisesti Franklin Thomasilta oppimansa harjoituksen, jota kutsuttiin ”tähtiharjoitukseksi” ja jonka vaikutuksesta liikettä suorittavan henkilön yläpuolella ja ympärillä olevaan ilmakehän eetteriin muodostui pyörre. Mitä pidempään Trevor suoritti Tähtiharjoitusta, sitä suuremmaksi ja voimakkaammaksi tämä ”eetteripyörre” kasvoi. Ilmakehän biomuodot, joita kutsuttiin ”otuksiksi”, vetäytyivät tämän pyörteen lähteeseen. Myös UFOt vetivät puoleensa tätä eetterin paikallista häiriötä. Trevor ja Jim eivät voineet nähdä näitä biomuotoja suoraan, mutta he pystyivät yleensä havaitsemaan jonkinlaisen nopean välähdyksen tai hetkellisen ilman heilahtelun, tai joissakin tapauksissa Jim pystyi havaitsemaan tunteen rinnassaan, joka kertoi hänelle, että nämä olennot olivat lähellä. Näiden biomuotojen ilmestyminen ja liikkuminen tapahtui usein hyvin nopeasti, ja ne saattoivat siirtyä kameran näkökenttään ja poistua siitä sekunnissa tai kahdessa. Trevorin tai Jimin oli kuvattava nopeasti, jos he toivoivat saavansa jotain filmille. Trevor kertoi minulle, että vain noin 1 prosentti heidän otoksistaan tuotti konkreettisia tuloksia. Voitte kuvitella, kuinka paljon aikaa, vaivaa ja filmiä nämä kaksi miestä käyttivät näiden kuvien saamiseksi; todella omistautumista vaativaa työtä uusien tietämyksen rajojen edistämiseksi.

Skannasin Trevorin alkuperäisen vuoden 1957 väritulosteen, jotta saisin mustavalkotulosteen täsmälleen sellaiseksi kuin se näkyi tosielämässä, mutta sen jälkeen leikittelin kuvan kanssa PhotoShop 7 -ohjelmalla saadakseni enemmän yksityiskohtia esiin.

Alla näkyvässä kolmen paneelin sarjassa rajasin kuvaa niin, että keskityin ensimmäisessä kuvassa olevaan biomuotoon. Toisessa paneelissa on siirrytty harmaasävyyn, ja siihen on sovellettu suodatinta nimeltä ”equalize”. Kolmatta paneelia on parannettu edelleen kääntämällä korostukset ja heikot valot ”solarize”-suotimella ja säätämällä kirkkautta ja kontrastia yksityiskohtien maksimoimiseksi. On mielenkiintoista huomata, miten kolmas ”solarize”-paneeli korostaa lentorataa, jota otus näyttää seuraavan ilmakehässä. Trevor oli yllättynyt ja iloinen huomatessaan, kuinka paljon yksityiskohtia hänen kuvistaan saatiin irti, kun ne digitoitiin ja ajettiin PhotoShopin kautta. Voit itse kokeilla leikkiä näillä kuvilla, jos sinulla on PhotoShop asennettuna tietokoneellesi. Olen lisännyt alla kolme linkkiä, jotta voit klikata täysikokoisia versioita kustakin paneelista.

Amoeba Critter
Amoeba Critter
Amoeba Critter

(klikkaa kuvia)

Tässä on tämän otuksen (ja muiden kehysten) alkuperäinen kuvaus, joka oli liimattu Trevorin alkuperäisen vedoksen kääntöpuolelle:

”Tämä on neljäs valokuva kuudesta peräkkäisestä valotuksesta koostuvassa sarjassa, jonka Trevor James Constable otti Mojaven autiomaassa Kaliforniassa 25. elokuuta 1957. Nämä tavanomaiselle silmälle näkymättömät biomuodot on kuvattu tässä infrapunafilmillä ja Constablen kehittämällä erikoistekniikalla, jota hän kuvailee kirjassaan The Cosmic Pulse of Life. Nämä kohteet, jotka Constable väittää olevan olennainen osa yleistä UFO-ilmiötä, ovat ilmakehämme biologisia organismeja eivätkä Maan ulkopuolisia avaruusaluksia. Kun tällaiset biomuodot tulevat näkyvän valon spektriin, ne näkyvät vastenmielisesti liikkuvina, sykkivinä valonlähteinä, ja Constablen mukaan ne sekoitetaan keskenään klassisempiin, rakenteellisiin, ulottuvuuksienvälisiin koneisiin, jotka tunnetaan lentävinä lautasina.”

[Lähde: Ken Adachi: Trevor James Constable’s 1957 Amoeboid Bioform ’Critter’ Educate Yourself -sivustolla (lokakuun 13, 2005)]

Trevor J. Constable julkaisi myös kirjan They Live in the Sky. Kirja sisälsi infrapunavalokuvia, jotka Trevor oli ottanut valtavista, plasmoidien kaltaisista elävistä olennoista, joita hän kutsui ”otuksiksi”. Hänen vuonna 1976 ilmestynyt mestariteoksensa The Cosmic Pulse of Life sisälsi myös useita upeita infrapunavalokuvia otuksista, jotka oli kuvattu 1960-luvun lopulla tohtori James Woodin kanssa.

Trevor Constablen mukaan: ”Niin sanotut ”avaruusalukset” ovat yhtä ”eetterisiä” kuin biomuodot, koska ne ”on rakennettu eetteritason aineesta…”. [s.203], ja niiden käyttövoimana on elämänvoima, jota William Reich kutsuu ”orgonienergiaksi”. Niiden rakentajat ovat, Constable kertoo meille, älykkäiden ja hyväntahtoisten olentojen rotu, ”eetteriläiset”, joiden maailma on sama kuin meidän maailmamme, paitsi että se on korkeammalla värähtelytasolla [s. 201-3]. Alukset tulevat näkyviksi ja konkreettisiksi, kun ne materialisoituvat omaan maailmaamme [s. 203].”

Omien valokuviensa lisäksi Trevor pystyi sisällyttämään mukaan monia upeita infrapunakuvia, jotka edesmennyt Luciano Bocconne Genovasta oli kuvannut Italiassa. Näissä kuvissa näkyy pitkiä taivaalla lentäviä otusten kulkueita, kokonainen laivue otuksia, jotka imevät energiaa teräksen tuotantolaitoksesta, time lapse -kuvauksia otuksista, jotka vetävät puoleensa katuvaloja, tekevät jyrkkiä käännöksiä, kääntyvät ja jopa materialisoituvat/dematerialisoituvat. [Ken Adachi]

Amoeba Critter
Amoeba Critter
Amoeba Critter

Toinen Trevor James Constablen valokuva on otettu Giant Rockissa, Kaliforniassa vuonna 1958, kun George Van Tassell luennoi UFOista ja avaruusolentojen kanavoimisesta. Huomaa tumma keskus ja läpikuultava massa. UFO ei ollut näkyvissä kuvaushetkellä.

[lähde: Coast to Coast]

UFOt eivät ole lainkaan Maan ulkopuolisia avaruusaluksia, vaan jättiläismäisiin ameeboihin verrattavia eläimiä tai ”otuksia”, jotka ”rakentuvat eetteritason” tai ”plasmaattisesta aineesta” ja elävät planeettojemme taivaalla. Charles Fort esitti tätä ensimmäisenä pelkkänä mahdollisuutena, mutta Constable meni vielä pidemmälle väittämällä, että hän oli kuvannut näitä ”taivaan eläimiä” — jotka lentävät ”tavallisten” lentävien lautasien seassa — käyttämällä infrapunafilmiä, joka oli valotettu aamunkoiton ja auringonnousun välisenä aikana korkealla, ”kuivilla paikoilla”, jotka ”usein esineellistävät ilmakehässä eläviä ja sen läpi kulkevia erilaisia näkymättömiä esineitä”.

[lähde: Ufologie.net]

Tämä on Trevor James Constablen kuvaama, joka on otettu näkymättömässä lähi-UV:ssa käyttäen High Speed Infrared -filmiä ilman punaista suodatinta (pääsee lähelle UV:a). Hän otti tämän kuvan vuonna 1958, ja jos katsot tarkkaan, se on suuri läpikuultava kiekko 45 asteen kulmassa, jossa on tumma keskusta. Kuva on otettu Los Angelesin yllä vuonna 1958. UFO ei näkynyt paljain silmin.

[lähde: Coast to Coast]

dot

» Maan ulkopuolisten energiaolentojen hypoteesi

dot

Alkuperäiset sivut kirjasta:

Alpha1
Alpha 2
Alpha 6
Alpha 7
Bravo 1
Bravo 2
Bravo 3
Bravo 8
  1. [1] Trevor James Constable, ”They live in the Sky”, Los Angeles New Age Publishing Company, 1958.
  2. [2] Trevor James Constable, ”Sky Creatures-Living UFO’s”, New York Pocket Book Library, 1978. (ISBN 0671818422)
  3. [3] Trevor James Constable, ”The Cosmic Pulse of Life: The Revolutionary Biological Power Behind Ufo’s”, 1975.

Aiheeseen liittyvää luettavaa

Artikkelin julkaissut tarrdaniel.com

John Lear vahvistaa: avaruusaluksia noudettiin 12-15 kappaletta vuonna 1987

Tunnistamattomat lentävät esineet eli UFOt ovat aina olleet aihe, joka on herättänyt kiehtovuutta, epäilyksiä ja usein myös kiivaita keskusteluja. Kun UFOt, joita kutsutaan myös tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi (Unidentified Aerial Phenomena, UAP), on viime vuosina hyväksytty yhä enemmän vakavasti otettavaksi tutkimusaiheeksi, tämä mysteeri on saanut varsin jännittävän käänteen. Keskustelufoorumit ovat täynnä mielipiteitä ja spekulaatioita — voisivatko ne olla kehittynyttä sotilasteknologiaa? Ovatko ne todisteita maan ulkopuolisista sivilisaatioista? Vai kenties tuntemattomien tahojen kehittynyttä psykooppia?

Yksi näissä keskusteluissa toistuvista aiheista on puolustusministeriön ja sotateollisen kompleksin (DoD/MIC) väitetty salainen operaatio. Salaliittolaisten mielestä verkkofoorumien käyttäjien lisäksi myös kongressi on vedetty mukaan tähän suureen temppuun, mikä johtaa teorioihin mahdollisista salaisista kehittyneistä projekteista (SAP). Mielenkiintoista on, että vaikka tällaiset väitteet saattavat vaikuttaa kaukaa haetuilta, ne saavat Kiinan ja muut maailmanvallat arvioimaan uudelleen strategisia suunnitelmiaan Yhdysvaltoja kohtaan.

John Lear, UFO-yhteisön kiistelty hahmo, väitti vuonna 1987, että Yhdysvaltain hallituksella oli kätkössä ainakin tusina avaruusolentojen avaruusalusta. Mielenkiintoista on, että tuoreempi ilmiantaja David Grusch kertoi samanlaisesta määrästä talteen otettuja aluksia. Tällaiset näennäisesti toisiaan tukevat lausunnot johtavat luonnollisesti syvällisempiin spekulaatioihin — onko näissä väitteissä totuuden siemen? Vai onko tämä kaikki huolellisesti rakennettu kertomus, jolla mahdollisesti pyritään disinformaatioon tai harhaanjohtamiseen?

Joidenkin henkilöiden keskuudessa vallitsee yleinen yksimielisyys siitä, että monet vuosien varrella esiin tulleista ilmiantajista, kuten Bob Lazar, Wolff ja Schneider, puhuivat itse asiassa totta. He olivat mahdollisesti perehtyneet salaisiin hankkeisiin ja kohtasivat kokemuksia, jotka eivät ylitä valtavirran ymmärrystä.

Kiehtovaa on myös näiden väitettyjen avaruusolentokohtaamisten ympärillä olevien kertomusten välinen kahtiajako. Toisaalta John Lear esittää, että merkittävä osa näistä avaruusolennoista on vihamielisiä. Toisen merkittävän alan vaikuttajan, tohtori Steven Greerin, vastakohtana on, että kaikki tällaiset olennot ovat hyväntahtoisia ja että tiedotusvälineet tai false flag -operaatiot tekevät niistä uhkia.

Ja vaikka keskustelu vaihtelee synkistä spekulaatioista ihmisiä syövistä avaruusolennoista koomisiin viittauksiin Twilight Zonen jaksoon To Serve Man, perustellumpi näkökulma viittaa siihen, että Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuus ei ole enää marginaalinen uskomus. Kun otetaan huomioon nopea teknologinen edistyksemme ja kosmoksen laajuus, on tilastollisesti uskottavaa, ettemme ole yksin.

Kasvavasta hyväksynnästä ja kiehtovista todistuksista huolimatta alalla on kuitenkin myös epäilijöitä. Monet vaativat kiistattomia todisteita ja ovat väsyneitä perustelemattomiin väitteisiin. Kuten eräs käyttäjä toteaa: ”Haluan kerrankin todellisia todisteita, jotain kiistatonta.”

Loppujen lopuksi tämä suuri kosminen mysteeri jatkuu edelleen arvoituksellisella tavallaan. Jokaisella paljastuksella, väitteellä tai vastaväitteellä syvennymme syvemmälle tähän labyrinttiin, aina vain lähemmäs totuutta, mutta emme kuitenkaan koskaan aivan saavuta sitä. Etsintä jatkuu, ja joka päivä raja tieteiskirjallisuuden ja mahdollisen tieteellisen tosiasian välillä näyttää hämärtyvän hieman enemmän.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

Dokumentti: The UFO Conclusion

On yleisesti tunnustettu tai ehkä edelleen kiistelty totuus, että emme ole yksin maailmankaikkeudessa. UFOjen ja Maan ulkopuolisten elämänmuotojen käsite on vaivannut ihmisen tietoisuutta jo ammoisista ajoista lähtien, lähtien selittämättömistä havainnoista aina sieppauskertomuksiin. Tänään tutkimme tämän juonittelun syvyyksiä ja selvitämme niiden henkilöiden kokemuksia, jotka ovat olleet UFO- ja avaruusolentokohtaamisten eturintamassa The UFO Conclusion -dokumentin siivittämänä.

Betty & Barney Hillin kohtaaminen

Ufokohtaamisten historian ehkä keskeisin kertomus on Betty ja Barney Hillin kertomus. Tavallisesta amerikkalaispariskunnasta tuli poikkeuksellisten olosuhteiden keskipiste vuonna 1961, kun he ilmoittivat joutuneensa avaruusolentojen sieppaamiksi.

Kathleen Marden, Bettyn ja Barney Hillin veljentytär ja innokas UFO-tutkija, antaa hyytävän kuvan heidän kokemuksistaan. Mardenin mukaan maan ulkopuoliset olennot olivat erittäin kiinnostuneita pariskunnan biologisesta rakenteesta, tutkivat heidän luurankorakennettaan, hermostoa ja ottivat jopa ihonäytteitä.

Näitä olentoja, joiden kerrottiin olevan ”harmaita”, kiehtoi niiden oman ja ihmiskehon väliset jyrkät erot. Heidän kiinnostuksensa ei kuitenkaan päättynyt siihen. Kaappaus viittasi myös pahaenteiseen ”hybridiagendaan”. ET:t ottivat lisääntymisnäytteitä sekä Bettystä että Barneysta, mikä sai monet arvelemaan, että he olivat mahdollisesti kiinnostuneita hybridien luomisesta.

Bettyn ja Barneyn hypnoosisessioista saamat muistot maalasivat elävän kuvan avaruusaluksen sisätiloista. Kuvaukset olivat pelottavan yhdenmukaisia: sinertävän valkoisen valon valaisema karu huone, piirakanmuotoiset osastot ja hammaslääkärin tuolia muistuttava tuoli. Heidän pelostaan huolimatta avaruusolennot vakuuttivat telepaattisesti kommunikoiden, etteivät ne tarkoittaneet pahaa ja palaisivat turvallisesti takaisin.

Mardenin kertomus, jota on rikastuttanut hänen henkilökohtainen suhteensa pariskuntaan ja vuosien perusteellinen tutkimustyö, lisää kiistatta uskottavuutta kertomukseen.

Viljakuviot

Viljakuviot, salaperäisen tarkat ja taidokkaat kuviot pelloilla, ovat aina herättäneet uteliaisuutta ja keskustelua. Patty Greer, viljakuvioiden tutkija ja elokuvantekijä, uskoo, että nämä kuviot eivät ole vain todellisia, vaan ne ovat Maan viestejä meille, ja niitä auttavat Maan ulkopuoliset naapurimme.

Greerin mukaan viljakuvioon astuessaan voi kokea voimistuneen sähkömagneettisen kentän, joka saa hiukset nousemaan pystyyn ja kehon syttymään. Tunnetun tiedemiehen William Levengoodin sanotaan todistaneen, että viljaympyrät syntyvät plasman valopalloista, jotka saavat energiaa vastakkain pyörivien pyörteiden kautta ja painautuvat Maapallolle sekunneissa.

Nämä usein binäärisesti koodatut viljakuviot sisältävät kriittisiä viestejä historiastamme ja maailman ahdingosta. Greer väittää intohimoisesti, että viljakuvioiden siemenet voivat tuottaa jopa 400 prosenttia enemmän ruokaa ja 75 prosenttia enemmän ravintoarvoa, ja viittaa siihen, että ne, joille tästä tiedosta aiheutuu tappioita, tukahduttavat sen.

Eikö nyt ole jo aika paljastaa?

Samalla kun pohdimme todistusaineistoa ja kertomuksia, yksi kysymys on yhä olemassa — milloin Maan ulkopuolisten läsnäolo julkistetaan virallisesti? Monet uskovat, että olemme lähestymässä tätä todellisuutta, ja todisteiden painoarvo on liian suuri jätettäväksi huomiotta.

Joillekin kyse ei ole valtion painostamisesta tunnustamaan, vaan siitä, että he jättävät valtion taakseen ja omaksuvat totuuden itsenäisesti. Kun kehittyneet sivilisaatiot ovat mahdollisesti miehittäneet planeettamme menneisyydessä ja kun ei-ihmisolentoja on mahdollisesti läsnä nykyäänkin, Maan ulkopuolisen elämän tunnustaminen näyttää vahvemmalta kuin koskaan.

Kathleen Mardenin ja Patty Greerin kaltaisten tutkijoiden keskuudessa vallitsee yksimielisyys siitä, että älykkäästi ohjatut Maan ulkopuoliset avaruusalukset vierailevat luonamme. Tämän todellisuuden seuraukset ovat monumentaaliset, ja ne merkitsevät mahdollisesti vuosituhannen suurinta paljastusta. Tämän paljastuksen välttämättömyys ylittää pelkän inhimillisen uteliaisuuden tyydyttämisen; se voi muuttaa käsitystämme elämästä ja paikastamme kosmoksessa.

Tällainen paljastus saattaa tuntua ylivoimaiselta, mutta on tärkeää lähestyä tätä paljastusta kasvun ja ymmärryksen näkökulmasta. Ihmisinä olemme aina oppineet sopeutumaan ja kasvamaan uusien löytöjen ja haasteiden edessä. Maan ulkopuolisen elämän virallinen tunnustaminen olisi nähtävä jälleen yhtenä merkittävänä askeleena loputtomassa tiedon ja ymmärryksen tavoittelussamme.

Betty ja Barney Hillin tapaus, arvoitukselliset viljakuviot ja odotettu paljastuminen ovat kaikki monimutkaisen kosmisen palapelin palasia. Kun syvennymme näihin ilmiöihin, pääsemme lähemmäs UFOihin ja Maan ulkopuoliseen elämään liittyvien mysteerien ratkaisemista ja samalla myös kohti parempaa ymmärrystä maailmankaikkeudestamme ja itsestämme. Nämä kohtaamiset, nämä viestit, nämä välittömät paljastukset — ne kaikki ovat todisteita asuttamamme maailmankaikkeuden kauneudesta, laajuudesta ja monimutkaisuudesta.

Ja samalla kun katsomme taivaalle etsiessämme vastauksia, kääntykäämme myös sisäänpäin, kohti omaa tietoisuuttamme ja potentiaaliamme, ja ymmärtäkäämme, että mekin olemme olennainen osa tätä upeaa kosmista kokonaisuutta. Jatkaessamme tätä poikkeuksellista matkaa UFO-ilmiön parissa pitäkäämme mielemme avoimena, valmiina ottamaan vastaan totuudet, jotka odottavat paljastumistaan, ja mysteerit, joita ei ole vielä selvitetty. Tämä etsintä saattaa olla aikakautemme suurin kirjoitettu tarina — tarina itsensä löytämisestä, kosmisesta yhteydestä ja universaalista veljeydestä.

 

Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings