Aihearkisto: UFOt

UFOaiheisia artikkeleja.

Kortti huhtikuulle 2024: Paradoksi

Kuukauden kortti – huhtikuu 2024
Kortti #98 | Zeta Reticuli (tuleva, kolmas aikakausi) | Paradoksi

Polariteetin aiheesta on puhuttu usein. Se on tärkeä aihe, koska se on merkittävä vaihe evoluution polkuanne. Jokainen fyysinen sivilisaatio tanssii polariteetin tahtiin, mutta eri tavoin. Vaikka teistä voi tuntua, että polarisaatio maailmassanne muuttuu intensiivisemmäksi, se itse asiassa on aika lievää verrattuna muihin galaktisen perheen jäseniin kuten Orioniin. Me tiedämme, että tämä lausunto ei nostata tuntojanne, mutta on perspektiivi, jonka voimme antaa teille laajemmasta näkökulmasta koskien tätä olennaista lajin evoluution aikakautta, ja ehkäpä motivoida teitä syvällisempään sisäiseen työhön, joka voi saada aikaan merkittävää muutosta kollektiivin energiassa.

Syvä polarisaatio tarjoaa teille mahdollisuuden, joka voi johtaa nopeaan heräämiseen ja evoluution kiihtymiseen. Niille teistä, jotka olette riittävän itsetietoisia kyetäksenne objektiivisesti havaitsemaan oman sisäisen polarisaationne, polarisaatio tarjoaa sisäisen kutsun etsiä ja pysyä niinkutsutussa “välimaastossa”. Mieti heiluria, joka heiluu edestakaisin. Aluksi heilurin ääripäiden välinen liike on suurta. Heilurin jatkaessa heiluntaansa fysiikan lakien mukaisesti, kahden ääripään välinen etäisyys pienenee. Jos liikkeeseen ei anneta uutta energiaa, heiluri lopulta pysähtyy. Tämä mikrokosmisen prosessin analogia soveltuu makrokosmiseen tietoisuuden energian dynamiikkaan tietoisuuden edistyessä kolmannesta tiheydestä neljäenteen.

Koko kirjoitetun historian ajan olette nähneet polarisoituneita sotia, joten miksei heiluri ole lakannut heilumasta? Se ei ole lakannut, koska ihmiset jatkuvasti antavat energiaa polariteetin dynamiikan liikkeeseen. Tämä liikemäärä on vahvistunut kostotoimista, reagoinneista, vastarinnasta ja valtataisteluista. Mutta nyt olette kehittämässä uudenlaista energiataajuutta. Tämä uusi taajuus lisää painetta polarisaation dynamiikkaan niin, että heilurin heilahtelut tuntuvat olevan lähempänä toisinaan ja voimakkaampia, mikä on merkki odottavasta transformaatiosta. Tämä on syy sille miksi Maapallon energeettinen ympäristö on niin intensiivinen juuri nyt. Ihmiset ovat sallimassa alitajuiset käyttäytymismallinsa, vastustuksensa ja reaktionsa jatkaa heilurin heilunnan ruokkimista sen sijaan, että he tietoisesti siirtyisivät pois vanhoista käyttäytymismalleistaan.

Kun me sanoimme, että syvä polariteetti tarjoaa mahdollisuuden nopeaan transsendenssiin, me tarkoitaamme sitä, että se vaatii halukkuutta tietoisesti siirtyä pois heilurin liikkeestä ja nähdä molemmat puolet neutraalissa valossa. Itse asiassa, se on enemmän kuin pelkkää molempien puolien näkemistä. Molemmat puolet pitää TUNTEA. Sallimalla itsensä tuntea molempien puolien “totuuden” ilman tuomitsemista siirtää itsensä energeettisesti molempien ääripäiden keskelle. Kun pysyt siinä keskellä, mitä tunnet? Tunnet paradoksin. Aluksi paradoksi tuntuu epämukavalta, koska ihmiset ovat tottuneita pitämään kiinni yhdestä tulkinnasta osana heidän identiteettiään. Mitä kauemmin kykenee pysymään tässä paradoksin tilassa, sitä helpommaksi muuttuu siinä pysyminen yhä pidempään. Polariteetti on kuin paljon kuljettu polku. Kun lakkaa kulkemasta samaa polkua, se muuttuu käyttämättömäksi ja sitä pitkin on vaikeaa kulkea. Alat kaivata neutraalia tilaa.

Paradoksin tunne on ohimenevä. Voitte tuntea sen vain polarisoituneessa todellisuudessa. Kun totutte enemmän tässä tilassa oloon, muistatte että tämä neutraali tila on itse asiassa integroidun tietoisuuden luonnontila. Kun siirrytte neljänteen tiheyteen, teiltä vaaditaan kulkemaan tätä polkua pitkin enemmän ja enemmän. Kun ette salli itsenne siirtyä polarisoituneen heilurin ulkopuolelle, todellisuudesta tulee yhä tuskallisempaa. Voimme sanoa, että paradoksin tunnetta kohti siirtyminen on selviytymismekanismi, joka on tarpeen siirryttäessä täysillä neljänteen tiheyteen. Teidän on tehtävä näin, jotta selviäisitte lajina.

Mitä tämä tarkoittaa päivittäisen elämänne kannalta? Maailman tapahtumat houkuttelevat ja raivostuttavat teitä näinä päivinä. Teidät häpäistään ottamaan kantaa, ja sitten teille annetaan yhä enemmän tietoa, joka tukee yhtä tai toista puolta. Ainoa tulos tästä on, että se lisää vauhtia heiluriin. Emme sano, että teidän pitäisi haudata päänne hiekkaan, välttää maailman tapahtumien tuntemista tai työntää pois ne tunteet, joita maailman tapahtumat herättävät teissä. Itse asiassa suosittelemme juuri päinvastaista. Olkaa tietoisia maailman tapahtumista neutraalilla tavalla (eikä sen puolen narratiivin kautta, joka yrittää saada uskollisuutenne). Antakaa itsenne tuntea kummankin osapuolen kokemus ja se, miten he todella uskovat että heidän näkökulmansa on oikea. Se saattaa herättää tunteita ja halua polarisoitua. Jos näin käy, tehkää kaikkenne noustaksenne sen yläpuolelle ja nähdäksenne pikemminkin heilurin energiadynamiikka kuin yksittäiset asiat itsessään. Jos teette tämän vilpittömällä aikomuksella astua heilurin ulkopuolelle, teillä on hetkiä, jolloin voitte tuntea paradoksin energian. Vaikka nuo hetket olisivat lyhyitä, se on merkki siitä, että polariteetin integroitumisen alkemiallinen prosessi on alkanut. Sitten teidän on pidettävä sitä yllä.

Ja vielä yksi asia. On helpompaa tehdä tämä silloin, kun maailman tapahtumat ovat käynnissä “tuolla jossain”. Heti kun opitte tämän uuden paradoksiin johtavan integraatiopolun työstämällä maailman tapahtumia, alatte luonnollisesti samalla työstää omia sisäisiä polariteettejanne ja personalisoitua integraatioprosessia sisällänne. Zeta Reticuli (ja muut galaktisen perheen jäsenet) kulkivat tämänkaltaista polkua integraatioon. Heille se oli paljon vaikeampi ja kavalampi polku. Koska teillä on galaktisen perheenne kollektiivista viisautta sisällänne, polkunne on paljon pehmeämpi. Tämä tie on rakkaudella niiden raivaama, jotka kulkivat polkuaan ennen teitä, ja he odottavat avosylin teitä polun päätepisteessä.

Germanea kanavoinutLyssa Royal Holt

www.lyssaroyal.net | www.solischool.org

Lyssan Youtube-kanava: https://www.youtube.com/channel/UCeuLbnOjJBUfqqm2KEqkpLA

 

Artikkelin julkaissut Lyssa Royal Holt

UFO tai drone Baltimoren sillan onnettomuuden aikaan

kirjoittanut Lee Lewis

Korealainen uutiskanava kuvasi salaperäisen UFOn Baltimoren sillan onnettomuuden aikana.

Rahtialus, joka menetti sähkönsä vain minuutteja ennen törmäystä siltaan, sai viranomaiset sulkemaan nopeasti liikenneväylät.

Muistamme uhreja ja rukoilemme heidän puolesta.

Voit nähdä UFOn kohdassa 1:13 Korean Newsin YouTube-videolla. Tämän toi tietooni eräs yleisön jäsen, joka huomautti oudosta UFOsta. Se voisi olla drone, mutta jätän sen teidän päätettäväksenne, mitä luulette sen olevan. UFOt ovat olleet läsnä monissa historiallisissa tapahtumissa.

JTBC News YouTube-akanava, Ra Ki Ung.

Uutiskanavan kamera näki UFOn, mahdollisesti lennokin, korkeammalla, mikä lisäsi tilanteen omituisuutta. Mahdollisuudet ovat loputtomat, mutta merkit viittaavat siihen, että kyseessä on drone — kiehtova käänne jo ennestään dramaattisessa tapahtumassa.

Päivitys

9:13am Britannian aikaa, lähikuva Baltimoren sillan UFO orbista:

Close u look at the Baltimore Bridge UFO orb.

Silminnäkijän kertomus:

Sillan romahduspaikalla Baltimoressa, Yhdysvalloissa. Omituinen pyöreä lentokone kuvattuna. JTBC News lähettää uutisia Koreassa — Ra Ki Ung

Tällaisissa aktiivisissa katastrofitilanteissa luvaton lennättäminen voi aiheuttaa riskejä. Jos UFOa kuitenkin käytti virallinen uutiskanava tai pelastushenkilö, se tuo uuden ulottuvuuden tapahtumien kulkuun. UFO-kuvamateriaali herättää kysymyksiä ja uteliaisuutta, ja jättää epäilemättä katsojat ihmettelemään tunnistamattoman lentävän esineen todellista luonnetta.

Valkoista UFOa kuvaavan kameran korkea näköalapaikka tarkoittaa, että lentäminen on luultavasti sallittua sillan läheisyydessä, mikä vain lisää mysteeriä tämän odottamattoman havainnon ympärillä.

Rukoilemme kaikkien puolesta, jotka ovat osallisena tässä tragediasssa.

Vaikka UFOn alkuperä on edelleen mysteeri, Baltimoren sillan onnettomuuden aikana kuvattu materiaali on kiistatta kiehtova. Jos kyseessä on UFO, se on viimeinen asia, jonka odotimme näkevämme. UFOn odottamaton esiintyminen kuvamateriaalissa on herättänyt keskustelua ja teorioita, mikä tekee tapauksesta entistäkin mieleenpainuvamman ja kiehtovamman.

Kiitokset: JTBC News YouTube Channel, Ra Ki Ung, UFO Sightings Footage, UFO Madness, ufosfootage.

 

Artikkelin julkaissut ufosightingsfootage.uk

Barry Greenwood kommentoi AAROn raporttia

Sain 8. maaliskuuta kopion AARO:n (All-domain Anomaly Resolution Office) kongressille laatimasta salaamattomasta raportista. Kuten aiemminkin, hallituksen UFO-raportin julkaiseminen herättää aina odotusta. Niinpä istahdin heti alas katsomaan sitä, ja suoraan sanottuna en ollut päässyt edes sisällysluetteloa ja johdantoa pidemmälle, kun törmäsin jo vaikeisiin vesiin.

Raportin nimi on ”Raportti Yhdysvaltain hallituksen historiallisesta osallisuudesta tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (UAP), Nide I”. Raportti on julkaistu AARO:n verkkosivustolla.

Raportin 4. osiossa väitetään tutkittavan ”USG:n [Yhdysvaltain hallituksen] UAP-tutkimusohjelmia vuodesta 1945 lähtien”. UFO-kiistan hyväksytyn historian mukaan UFO-tutkimukset alkoivat vuonna 1947, kun lentäviä lautasia tai lentäviä kiekkoja koskevat raportit alkoivat Kenneth Arnoldin 24. kesäkuuta tekemästä havainnosta. Jopa ilmavoimat on toistuvasti myöntänyt tämän. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on historiallinen raportti, voisi kohtuudella päätellä, että sen sisällön tarkkuus ja yhdenmukaisuus olemassa olevien tietojen kanssa olisi asianmukaista. Miksi tämä uusi hallituksen tutkimus on siis lykännyt UFO-tutkimuksia kahdella vuodella siitä, minkä tiedetään olleen oikea alkuhetki? Onko tässä uudessa julkaisussa jotain uutta historiallisesta aineistosta esiin kaivettua tietoa, joka käy ilmi tästä uudesta julkaisusta?

[Sisällysluettelossa] on merkintä ”Project SAUCER (1946/1947 – tammikuu 1948)” ja heti sen alapuolella ”Project SIGN (tammikuu 1948 – helmikuu 1949)”. Project SIGN on aiemmin ymmärretty UFO-tutkimuksen alku, mutta se on nyt siirretty kolmannelle sijalle Project SAUCERin jälkeen, mitä sitten tapahtuikaan vuonna 1945. ”Mitä tapahtui vuonna 1945” ei saa edes nimeä, vaikka sitä kuvaillaan yhdeksi ”UAP-tutkintaohjelmista”. Varhaisin konkreettinen päivämäärä ohjelman alkamiselle on 1946, Blue Bookin johtaja, kapteeni Edward Ruppelt, selitti kirjassaan ”The Report on Unidentified Flying Objects” (1956), että eräs Project SIGNin jäsen kertoi hänelle Project SAUCERin olleen olemassa vuotta ennen SIGNiä tuolla epävirallisella nimityksellä.

Pitkäaikaiset UFO-tutkijat saattavat huomata tässä yhteydessä poikkeavuuden siinä, että ilmiötä ei edes kutsuttu ”lentäviksi lautasiksi” ennen vuoden 1947 aaltoa. Miten sitä voitiin kutsua ”Project SAUCERiksi vuonna 1946, jopa sisäpiiriläisten toimesta? Ainoa laajalti tunnettu julkinen UFO-ilmiön ilmentymä vuonna 1946 oli niin sanottu ”aaveraketti”-aalto Skandinaviassa vuonna 1946, jota ei näkynyt Yhdysvalloissa Ruotsin lehdistökatsauksia lukuun ottamatta, eikä sitä kutsuttu millään tavalla ”lautasiksi”. On olemassa dokumentteja siitä, että Yhdysvallat sai tietoja Ruotsin kummitusraketeista, mutta mitään tutkintaohjelmaa ei käynnistetty eikä muihin toimenpiteisiin ryhdytty kuin että tiedotettiin asian kehityksestä.

Vielä muutama rivi alempana sisällysluettelossa on merkintä ”Project BEAR (loppuvuosi 1951 – loppuvuosi 1954). Virallista UFO-tutkimusta nimeltä ”Project BEAR” ei koskaan ollutkaan. Itse asiassa se oli lempinimi, jonka Ruppelt antoi Ohiossa sijaitsevan Battelle Memorial Instituten hankkeelle, josta hän ei voinut tuolloin puhua. Sitä kutsuttiin nimellä Project STORK/WHITE STORK, ja se johti osittain Project Blue Book Special Report 14:ään. Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli arvioida Neuvostoliiton valmiuksia käydä teknistä sotaa, ja tämä työ hiipi UFO-ilmiöön. Project STORK/WHITE STORK ei ole ollut salassa pidettävissä vuosiin, ja AARO olisi voinut käyttää sitä epätarkan BEARin sijasta. Mutta se voi saada tutkijat tavoittelemaan väärää nimitystä FOIA-pyynnöillä eikä johda mihinkään. AARO vahvistaa raportissaan, että Storkin sijasta käytetään nimeä Project BEAR (s. 16).

Tilanne ennen Arnoldin aikaa

Kun siirryin sisällysluetteloa pidemmälle ja luin AARO:n raportin johdannon, vuoden 1945 maininta vaivasi minua edelleen. Sivulla 6 sanottiin:

“Vuodesta 1945 lähtien Yhdysvaltain hallitus on rahoittanut ja tukenut UAP-tutkimuksia, joiden tavoitteena on ollut selvittää, ovatko UAP:t riski lentoturvallisuudelle, kilpailevien kansakuntien teknologinen harppaus vai todiste älykkäästi ohjatusta ulkoavaruuden teknologiasta. ”

Sen lisäksi, että Project Saucerin alkuperä on kyseenalainen, jää epäselväksi, miksi vuosi 1945 valittiin virallisille tutkimuksille tietyksi lähtökohdaksi. Sen lisäksi, että UFOista raportoitiin joko lyhyissä sanomalehtiartikkeleissa tai vuosikymmeniä myöhemmin tehdyissä havaintokuvauksissa, ainoa selkeä selittämättömiä ilmalaitteita koskeva käsittely koski foo-hävittäjiä, toisen maailmansodan aikaisia ilmiöitä, joita sotilashenkilöstö näki Euroopan ja Tyynenmeren sotatoimialueilla. Näistäkin kertomuksista kerrottiin vasta vuoden 1945 alussa muutamissa lähteissä, kuten New York Timesissa. Sanooko AARO mitään tästä? Ei.

Ilmavoimat myönsivät vuonna 1952, että sodan jälkeen tehtiin tutkimusta lentohävittäjistä, erityisesti MIT:n fyysikko, tohtori David Griggs, joka palveli kenraali ”Hap” Arnoldin alaisuudessa. AARO:n olisi pitänyt löytää tämä tai ainakin jälkiä hävittäjiä koskevasta tutkimuksesta. Vaikka UFO-tutkijat ovat tienneet tästä jo vuosia, mikään ei näytä viittaavan siihen, että AARO olisi perustanut vuoden 1945 UAP/UFO-tutkimuksia koskevat lausuntonsa tietoonsa foo-hävittäjäraporteista. Mihin lausunto siis perustui?

Muita omituisuuksia

AARO:n raporttia kuvataan ”tiukaksi, analyyttiseksi ja tieteelliseksi” (s. 6). Siinä kuitenkin mainitaan, että UAP-tutkimusohjelmissa on ollut ”40 vuoden aukko” (s. 10) sen jälkeen, kun Blue Book -projekti päättyi vuonna 1969, vaikka siinä kuvaillaan kahta Roswellin tutkimusta vuosina 1995 ja 1997. Mitä tapahtui siinä välissä?

Kenneth Arnoldin 24. kesäkuuta 1947 tekemä havainto lentävästä lautasesta ilmoitetaan raportissa sen sijaan 23. kesäkuuta. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta uskon, että kuka tahansa UFO-tutkimuksen harrastaja voisi antaa oikean päivämäärän unissaan.

Battelle Memorial Instituten kuvataan laatineen raportin, joka nyt tunnetaan nimellä Project Blue Book’s Special Report No. 14 ”loppuvuodesta 1954”, vaikka itse asiassa raportti oli päivätty 5. toukokuuta 1955, eli vähintään kuusi kuukautta myöhemmin (s. 16).

Kansallisen turvallisuusneuvoston ”tiedustelun neuvoa-antava komitea” 1950-luvulla liitetään virheellisesti CIA:han (s. 17).

Robertsonin paneeli (tammikuu 1953) ja Durantin raportti (helmikuu 1953) ovat osa samaa asiaa (s. 17). Ensimmäinen oli paneelin kirjaamaton keskustelu ja toinen oli paneelin jäsenen Frederick C. Durantin laatima yhteenveto keskustelusta.

Condonin komitean tutkimuksen Coloradon yliopistossa ilmoitetaan alkaneen huhtikuussa 1968 (s. 19). Se perustettiin lokakuussa 1966, ja se oli täysin aktiivinen vuonna 1967. AARO:n raportissa annetaan ymmärtää, että se työskenteli alle vuoden ennen kuin se julkaisi 965-sivuisen tieteellisen tutkimuksensa tunnistamattomista lentävistä esineistä, joka julkaistiin tammikuussa 1969. Tätä aiempaa UFO-projektia koskevat yksityiskohdat, jotka olisi voitu helposti tarkistaa, on selvästi jätetty huomiotta.

AARO toteaa tämän sivulla 39: ”AARO:n tarkastelu Project BLUE BOOKin tapauksista osoittaa, että raportoitujen UAP-havaintojen määrä oli huipussaan vuosina 1952-1957 ja toinen huipussaan vuonna 1960.” Alaviite, jonka AARO antaa tästä (s. 56, huomautus 130), on sekava sekamelska tietoa, mutta näyttää keskittyvän Project Blue Bookin entisiin johtajiin Edward Ruppeltiin ja Hector Quintanillaan lähteinä. On epäselvää, mitä he tarkoittavat raporttien ”piikillä”. Vuodet 1952 ja 1957 olivat molemmat vilkkaita vuosia, mutta niiden välisenä aikana UFO-tapaukset vähenivät yli puoleen vuoden 1952 tasosta (1 501) ja huomattavasti vähemmän kuin vuonna 1957 (1 006). On myös omituista, että vuotta 1960 kuvaillaan ”piikkivuodeksi”. Vuonna 1960 tehtiin yhteensä 557 ilmoitusta, mikä oli vähemmän kuin vuonna 1958 (627) ja 1961 (591). Quintanilla ja Ruppelt eivät myöskään olleet Blue Bookin palveluksessa vuonna 1960. Richard H. Hall, siviilipuolen ilmailmiöitä käsittelevän kansallisen tutkintakomitean entinen apulaisjohtaja, kutsui aikakautta 1960-1963 ”pimeäksi keskiajaksi” sen vähäisen UFO-toiminnan vuoksi. AAROn käsitys noista vuosista ei vastaa todellisuutta.

Skinwalker Ranch

Raportissa mainitaan, että AARO:n aiempi versio, Advanced Aerospace Weapon System Applications Program (AAWSAP), tutki ”Utahissa sijaitsevaa kohdetta” (s. 23). Kyseessä on luonnollisesti Skinwalker Ranch, jota ei epäselvistä syistä ole nimetty. Se saattaa johtua siitä, että nimen antaminen heijastuisi negatiivisesti hallituksen vuodesta 2017 lähtien jatkuneeseen UFO-ohjelmaan, jonka viimeisin osa AARO on. Skinwalker Ranch on erittäin kiistanalainen, koska sen niin sanotun ”Paranormaalin Disneylandin”, joka sen pitäisi olla, promoottorit ovat esittäneet joitakin kyseenalaisia väitteitä. Raportti, Preliminary Assessment: Unidentified Aerial Phenomena Task Force (UAPTF), joka julkaistiin 25. kesäkuuta 2021 ja jonka (UFO-yhteisö ei tuolloin tiennyt) oli laatinut ainakin kaksi Skinwalkerin promoottoria, AAWSAP:n projektipäällikkö James T. Lacatski ja UAPTF:n johtava tiedemies, tohtori Travis Taylor, olivat päätyneet siihen, että 144:stä tutkitusta raportista 143 oli selittämättömiä. Tämä on 99,3 prosenttia, mikä on paljon enemmän kuin yksikään aiempi Project Blue Bookin ja Condonin komitean tekemä UFO-tutkimus. Jopa kokeneet UFO-tutkijat ovat myöntäneet, että noin 90-95 prosenttia kaikista UFO-raporteista on selitettävissä tavanomaisiksi ilmiöiksi.

Ilmaisin hämmästykseni raportin luvuista 26. kesäkuuta 2021 julkaistussa lehdistötiedotteessa olettaen, että UAPTF oli riippumattomien tutkijoiden yhteenliittymä. Hämmästyin kun paljastui, että Lacatski ja Taylor olivat mukana. Tuntemattoman prosenttiosuuden mehustelulle oli selkeä motiivi (varsinkin kun kukaan heidän piirinsä ulkopuolinen ei voinut riippumattomasti tarkistaa tuloksia UAPTF:lle asetettujen turvallisuusrajoitusten vuoksi). UFOjen leimaaminen erittäin korkeasti tieteellisesti selittämättömäksi ilmiöksi antaisi ymmärtää, että sekä UFOt että Skinwalker Ranch liittyivät fenomenologisesti toisiinsa, ja että valtion rahojen mahdollinen tuotto virtaisi ”Paranormaaliin Disneylandiin”. Minusta se oli törkeä eturistiriita ja petos. AARO ei juurikaan selostanut Skinwalkerin kannattajien vaikutusta ”Utahissa sijaitsevan kohteen” kanssa UAPTF:ään. Monet näkisivät tämän tahrauksena AAROn historialliselle kehitykselle kritiikittömästä henkilökunnasta.

U-2:t teki sen

”Yli puolet 1950- ja 1960-luvuilla tutkituista UFO-raporteista arvioitiin yhdysvaltalaisiksi tiedustelulennoiksi” (s. 41) sanotaan AARO:n raportissa viitaten CIA:n vuonna 1997 julkaistuun artikkeliin (Gerald K. Haines, ”CIA’s Role in the Study of UFOs, 1947-90,” Studies in Intelligence, 1997). Eisenhowerin aikakauden Aquatone-projektia koskevassa kertomuksessa sanotaan, että UFO-ilmoitukset lisääntyivät, kun U-2-vakoilukoneet olivat aktiivisia. Paitsi että sen yksinkertaisen väitteen lisäksi, että vakoilukoneet olivat vastuussa niin monista ilmoituksista, ei ole minkäänlaisia todisteita siitä, että näin olisi ollut. Haines tukeutui aiemmin salaiseen kirjaan (Gregory W. Pedlow ja Donald E. Welzenbach, The Central Intelligence Agency and Overhead Reconnaissance: The U-2 and OXCART Programs, 1954-1974, Washington D. C., CIA History Staff, 1992), jossa todettiin salassapidon poistamisen jälkeen, että siinä oli sama huomautus ilman todisteita. Tämän todistusaineiston olisi pitänyt tulla yksityiskohtaisten raporttien muodossa, joista käy ilmi, että suurin osa vakoilulentokoneiden käyttöönotosta lähtien tehdyistä Project Blue Bookin havainnoista johtui näistä lennoista. Käykö tämä ilmi asiakirjoista? Pitikö CIA omissa tiedostoissaan erillisen kokoelman tutkimuksiaan, jotka koskivat tätä enemmistöä tapauksista? Osoittaako Project Blue Book, että edes suurin osa heidän päätelmistään oli ”lentokoneita”? Onko olemassa olevissa UFO-tiedostoissa viitteitä siitä, että Project Blue Bookin tapauksia olisi tutkittu salaa CIA:n toimesta? AARO pitää yhden lähteen perustelematonta väitettä riittävänä päätökselleen hylätä suurin osa UFO-raporteista yhdellä selityksellä. Tästä huolimatta Hainesin artikkeliin viitataan AARO:n raportissa 17 kertaa. Onko tämä ”tiukkaa, analyyttistä ja tieteellistä”, kuten AARO:n raportti itseään kuvailee?

Sananen lähteistä

UAPTF:n raportin julkaisemisesta vuonna 2021 lähtien tämän ja AAROn eri aiempien versioiden yhtenä johdonmukaisena taktiikkana on ollut antaa vain epämääräisiä yksityiskohtia itse UFO-raporteista. Vuoden 2021 raportissa vihjattiin, että analysoidussa aineistossa piilee poikkeuksellista tietoa, mutta missään tapauksessa ei annettu merkittäviä yksityiskohtia siitä, miten työryhmä päätyi tähän johtopäätökseen. Ei riippumatonta faktantarkistusta, ei sijainteja eikä silminnäkijöiden nimiä (vaikka pieni osa tällaisista yksityiskohdista on tullut julkisten lähteiden kautta julki). Myöhemmissä virallisissa raporteissa on edelleen vakuutettu, että sen päätelmät ovat päteviä, mutta ei ole annettu olennaisia tietoja itse havainnoista.

Kuten aiemmin mainittiin, vuoden 2021 UAPTF-lausunto poikkesi jyrkästi myöhemmistä julkaisuista tutkittavien ilmiöiden luonteen osalta. Miksi vuoden 2021 luku 99,3 % tuntemattomista putosi vuoden sisällä yksinumeroiseksi? Myöhemmissä raporteissa, mukaan lukien AARO:n tiedotteet, ei käsitellä tätä poikkeamaa. Eikä kukaan näiden piirien ulkopuolinen varmasti voi itse tarkistaa, miksi näin tapahtui. Kuten kuuluisa vanha sitaatti kuuluu: ”Tiedottaminen on epäonnistunut”. Voidaan sanoa, että sotilaallisista lähteistä peräisin olevien tietojen julkaisemiseen liittyy perusteltuja turvallisuushuolia. Kuitenkin, kuten olemme nähneet aiemmista UFO-tutkimuksista, aika usein suuri osa siitä mitä salataan on tarpeetonta, ei niinkään todellisen kansallisen turvallisuuden vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että heitetään turvapeittoa. Esimerkiksi monet Condonin raportissa mainitsematta jääneet tapaukset olisivat ulkopuoliset voineet helposti tunnistaa, kun raportti julkaistiin.

UFO-yhteisön jäsenet syyllistyvät tähän kiistan toisella puolella, kun he käyttävät termejä ”nimettömät” ja ”anonyymit” kuvaamaan raportointia kuin he heittelisivät karkkia lapsille. Tämä on vaikuttanut suuresti siihen, että UFOjen kannattajia ei oteta vakavasti. Jos henkilö lähteenä ei halua tulla tunnistetuksi, on ehkä parempi olla toistamatta lähteettömiä tietoja alun alkaenkaan.

Nämä toimet haittaavat ajatteluprosesseja ja deduktiivista päättelyä, herättävät epäilyksiä siitä, että tärkeitä tietoja salataan laittomista syistä, eivätkä ne todellakaan ole tieteellisiä. Jos tieteellisessä kirjassa mainitaan nimettömistä lähteistä kerätty tosiasia, luottaisitko siihen täysin? Itse asiassa tiede ei voisi toimia lainkaan, jos se soveltaisi täällä käsiteltyjä tutkintatekniikoita.

Omat näkemykseni UFOista eivät ole ristiriidassa sen kanssa, mitä AARO yleisesti ottaen sanoo. UFOjen silminnäkijät näkevät asioita väärin. Ei ole mitään todisteita avaruusolentojen vierailuista tai yhteydenotoista. Ei ole olemassa ratkaisevia tarinoita UFOjen törmäyksistä, romuista tai ruumiista. Aihe säilyttää silti tietynlaisen kiehtovuutensa. Näen jokaisen esimerkin arvoituksena. Meille esitetään tiedonpalasia, joista osa on enemmän, osa vähemmän, mutta emme koskaan saa kokonaiskuvaa, koska silloinhan meillä ei olisi kiistaa 75 vuoden kuluttua, vai mitä? Näiden palasten kokoaminen yhtenäiseen muotoon onnistuu useimmiten, koska havainnot voidaan selittää järkevästi monin eri tavoin. Mutta aina on pieni osa ilmoituksista, joita ei ole niin helppo selittää. Ne jäävät arvoituksiksi. Ilmavoimien lopullisessa Project Blue Book -arvioinnissa niitä oli 701, eikä Yhdysvaltain ilmavoimia suurempia virallisia skeptikkoja ole. Keskustelua käydään siitä, voivatko skeptikot vähentää tätä lukumäärää vai voivatko eksoottisten selitysten kannattajat lisätä sitä. Ilmavoimat ei ollut aina huolellinen arvioinneissaan, mikä on voinut johtaa siihen, että noin 90 prosentille tunnistetuista raporteista on annettu huonosti harkittuja selityksiä. Tämä voisi johtaa tuhoisiin salaliittohypoteeseihin salailusta. (En kutsu niitä ”teorioiksi”, koska ne eivät todennäköisesti perustuisi tosiasioihin vaan arveluihin.)

Vaikka AARO päätyikin yllättäviin johtopäätöksiin UFOista, se päätyi niihin yllättävän huonon historian kautta.

[Huomautus: Lisätietoja keskustelusta U-2-lennoista joidenkin UFO-raporttien lähteenä löytyy Mark Rodeghierin tekstistä ”The U-2 Spy Plane and Blue Book”: IUR 27, no. 3 (syksy 2002): 20-21.]

 

Artikkelin julkaissut cufos.org

Four pillars

Clintonin hallinto salasi asiakirjoja, jottei niitä saisi selville tietopyynnöillä

Puolustusministeriön FOIA-politiikasta vastaava päällikkö Jim Hogan on nähnyt uskomattomia asiakirjoja 20-vuotisen uransa aikana FOIA-pyyntöjen tarkastamisen ja käsittelyn yhteydessä. Hän tarkasteli toisen maailmansodan aikaista asiakirjaa, jonka oli allekirjoittanut Hollywood-tähti ja laivaston tiedustelu-upseeri, komentajakapteeni Douglas Fairbanks Jr. Hän näki ”everstiluutnantti Everstiluutnantti Colin Powellin allekirjoittamia papereita, kun hän oli Valkoisen talon apulaisena OMB:ssä Nixonin hallinnon aikana”. Hän näkee FOIA:n yleisen tietoisuuden kokevan jonkinlaisen renessanssin, johon liittyy myös komplikaatioita.

Hogan kertoi hiljattain MuckRockin Mike Morisylle: ”En tiedä, ymmärtääkö yleisö todella, mitä [FOIA] tarkoittaa, miten he voivat hyödyntää sitä, ja luulen myös, että heidän odotuksensa ovat, kuten tiedätte, että jos teen FOIA-pyynnön, minun pitäisi saada nämä tiedot muutamassa viikossa.” Tämä odotus — jota tukee E-FOIA-muutoksen vaatimus, jonka mukaan virastojen on käsiteltävä FOIA-pyynnöt 20 työpäivässä – aiheuttaa varmasti hämmennystä; ”käsiteltyjen täydellisten” monimutkaisten FOIA-pyyntöjen keskimääräinen käsittelyaika puolustusministeriössä varainhoitovuonna 2014 oli 97 päivää (DIA:lla keskimäärin 1345 päivää, NSA:lla 425 päivää), ja vireillä olevien täydellisten pyyntöjen keskimääräinen käsittelyaika on paljon pidempi — 408 päivää.

Most recent available data on DODs FOIA processing comes form FY 2014 and is available here: http://open.defense.gov/Portals/23/Documents/DoDFY2014AnnualFOIA_Report.pdf.

Viimeisimmät saatavilla olevat tiedot DOD:n FOIA-tietojen käsittelystä ovat vuodelta 2014, ja ne ovat saatavilla täällä: http://open.defense.gov/Portals/23/Documents/DoDFY2014AnnualFOIA_Report.pdf.

 

 

 

 

 

Hogan sanoo viivytyksistä, joita resurssien rajallisuus pahentaa, seuraavaa: ”Me toimintavirkamiehet olemme yhtä turhautuneita kuin FOIA-pyynnön esittäjätkin.” Hoganin mukaan FOIA-virkamiesten ja muiden virastojen työntekijöiden tietoiseksi tekeminen käytettävissä olevasta teknologiasta, joka voi auttaa virtaviivaistamaan FOIA-menettelyä, on avainasemassa nykyisten FOIA-ruuhkien torjunnassa. Toinen avain? ”Release to one, release to all” -pilottiohjelma, johon puolustusministeriö osallistuu Hoganin johdolla yhdessä kuuden muun viraston kanssa. (Adam Marshall (Reporters Committee for the Freedom of the Press) on julkaissut erinomaisen katsauksen pilottiohjelmaan täällä.)

Yleisö on onnekas, että puolustusministeriön FOIA-politiikkaryhmä, joka valvoo yhtä liittovaltion suurimmista FOIA-ohjelmista, on sitoutunut parantamaan asiakkaiden FOIA-kokemuksen laatua, mutta ei niinkään onnekasta, että puolustusministeriö valmistautuu jälleen tänä vuonna lobbaamaan uutta, tarpeetonta ja haitallista FOIA-poikkeusta. Viime vuonna virasto lobbasi epäonnistuneesti kongressia lisäämään FOIA:han uuden poikkeuksen, jonka nojalla puolustusministeriö olisi voinut ”pidättää julkisuudelta sotilastaktiikoita, -tekniikoita ja -menettelyjä koskevia tietoja”, joiden ”voidaan kohtuudella olettaa vaarantavan asevoimien tehokkaan toiminnan” ja joita ei ollut jo julkistettu. Steven Aftergood toteaa, että ehdotettu poikkeus ”ei ole enää järkevä silloin, kun puolustusvoimien ”taktiikat, tekniikat ja menettelyt” ovat itse asianmukaisen julkisen huomion kohteena” – kuten kuulustelutekniikat ja hyökkäysluonteiset kyberoperaatiot, joista olisi käytävä vilkasta julkista keskustelua.

Puolustusministeriö aikoo todennäköisesti myös esittää uudelleen tarkistuksen, jolla kumotaan korkeimman oikeuden vuonna 2011 antama päätös asiassa Milner v. Department of the Navy. Päätöksessä ”kavennettiin merkittävästi” FOIA:n poikkeuksen 2 soveltamisalaa, joka koskee tietoja, jotka liittyvät yksinomaan viraston sisäisiin henkilöstösääntöihin ja -käytäntöihin, ja puolustusministeriö haluaa ”palauttaa Milneriä edeltäneen tilanteen ennalleen laajemmalla pidättämisvaltuudella”. Puolustusministeriö viittasi poikkeukseen 2 165 kertaa koko viraston tasolla varainhoitovuonna 2014; voisin antaa vertailukohdan vuosilta 2010 tai 2011, mutta oikeusministeriön tietopolitiikkatoimiston verkkosivustolla olevat linkit näihin ministeriön FOIA-virkailijoiden vuosiraportteihin ovat rikki. Aftergoodin mukaan ”Milnerin muutosehdotus ja sen vaikutukset koko hallitukseen on siirretty oikeusministeriöön, jotta se voidaan toimittaa erikseen kongressille.

The IG report will show that the State Departments FOIA Office shares some of the blame in the Clinton email scandal. Photo credit: Steven Senne/AP

Ylitarkastajan raportista käy ilmi, että ulkoministeriön FOIA-toimisto on osasyyllinen Clintonin sähköpostiskandaaliin. Kuvan luotto: Steven Senne/AP.

Ulkoministeriön ylitarkastaja julkaisi tänään raportin, josta käy ilmi, että viraston FOIA-toimisto antoi ”epätarkan ja epätäydellisen” vastauksen, jossa ei ollut mitään asiakirjoja Hillary Clintonin sähköpostin käyttöä koskevaan FOIA-pyyntöön. Kun EPA:n hallintovirkamies Lisa Jackson oli vuonna 2012 saanut tietää, että hän käytti työssään ”peitenimeä ’Richard Windsor'”, Citizens for Responsibility and Ethics in Washington (CREW) esitti FOIA-pyynnön, jossa pyydettiin ”riittäviä tietoja, joista käy ilmi ministeri Hillary Rodham Clintonin sähköpostitilien määrä tai niihin liittyvien sähköpostitilien määrä”. Huolestuttavaa kyllä, ulkoministeriön FOIA-toimisto kertoi CREW:lle, ettei sillä ollut mitään asiakirjoja heidän pyyntönsä kohteesta, vaikka Clintonin esikuntapäällikkö Cheryl Mills tiesi sekä Clintonin henkilökohtaisesta sähköpostitilistä että FOIA-pyynnöstä ja kehotti läheistä avustajaa pitämään sitä silmällä. Raportissa todetaan myös, että sihteerin toimistolla ei ollut kirjallisia menettelyjä FOIA-pyyntöjen käsittelemiseksi, että jotkin pyynnöt viipyivät jonossa yli 500 päivää ilman vastausta ja että Clintonin virka-aikana tehdyt virheet olivat ”osa pitkäaikaista ongelmaa, joka ulottui aiempien hallintojen ajalle.”

Ulkoministeriö julkaisi uusimman Hillary Clintonin sähköpostit uudenvuodenaattona. Viidentuhannen asiakirjan joukossa on Clintonin viestintäavustaja Philippe Reinesin laatima vuokaavio siitä, kuka voi ajaa Clintonin kyydissä hänen limusiinissaan. Onko suurlähettilään läsnäolo siedettävää? Jos on, niin kyllä, ”Ambo” voi mennä limusiinissa. Vaikka jotkut saattavat pitää Reinesin käyttämiä ”tunteja” taulukon muotoilun saamiseksi juuri oikeaan muotoon ajanhukkana, hänen tuottamansa tiedot ovat ”avain niihin suhteisiin, joita ministerillä on läheisiin avustajiinsa”. Ulkoministeriöllä on tammikuun loppuun asti aikaa julkaista loput Clintonin 30 000 sähköpostiviestistä.

The flowchart.

Vuokaavio.

The CIA's declassified map of Groom Lake/Area 51.

CIA:n julkistama kartta Area 51:sta.

Clinton vitsaili kampanjapolulla aiemmin tällä viikolla, että hän ”selvittäisi totuuden UFOista”, mikä todennäköisesti innosti monia UFO-harrastajia ja mahdollisesti jopa hänen kampanjapäällikköään John Podestaa, joka tunnetusti vaati kaikkien avaruusolentoja koskevien asiakirjojen salassapidon poistamista. Podesta oli monien Clintonin hallinnon tärkeiden turvaluokituksen poistamista koskevien päätösten takana ollessaan esikuntapäällikkönä, ja hänellä oli myös rooli E.O. 12958:ssa, joka edellyttää useimpien yli 25 vuotta vanhojen hallituksen asiakirjojen turvaluokituksen poistamista. Monien harmiksi Podesta twiittasi, että hänen ”suurin epäonnistumisensa vuonna 2014: Jälleen kerran ei varmistanut #UFO-tiedostojen #julkaisemista”.” Hallitus on kuitenkin julkaissut useita asiakirjoja Nevadassa sijaitsevasta Area 51 -piilolaitoksesta Kansalliseen turvallisuusarkistoon, mukaan lukien ensimmäisen virallisen tunnustuksen Area 51:stä, joka sisältyy CIA:n U-2-vakoilukoneen historiaan.

Kansallisen turvallisuusarkiston ja Project on Government Oversightin FOIA-maksututkimus on avoinna enää viikon ajan, joten jos et ole vielä ehtinyt täyttää sitä – tee se! Näin saadaan edustavampi kuva FOIA-maksuista hallituksen FOIA-neuvoa-antavalle komitealle, joka jakoi hiljattain samanlaisen kyselyn – mutta vain liittovaltion FOIA-käsittelijöille. Nyt tarvitsemme tietoja myös muilta kuin hallituksen FOIA-sidosryhmiltä, jotta näkemyksenne FOIA-maksuista voidaan luetteloida ja dokumentoida.

Open gov input needed!

Avoimen hallinnon mielipidettä kaivataan!

Korkein oikeus käsittelee huomenna certiorari-anomusta EPIC:n FOIA-oikeudenkäynnissä, jossa se vaatii tietoja ”langattomasta tappokytkimestä” DHS:ää vastaan. EPIC jätti vetoomuksen korkeimmalle oikeudelle elokuussa 2015 sen jälkeen, kun D.C. Circuitin muutoksenhakutuomioistuin päätti, että DHS voi ”pidättäytyä luovuttamasta olennaisilta osin salaista protokollaa, joka koskee langattomien verkkojen sulkemista hätätilanteissa”. EPIC riitauttaa myös FOIA:n poikkeuksen (7)(F) tulkinnan, ”jonka mukaan lainvalvontatietoja, joiden julkaisemisen ”voitaisiin kohtuudella olettaa vaarantavan jonkun henkilön hengen tai fyysisen turvallisuuden”, ei saa luovuttaa”. Jutun pohjalla olevassa FOIA-pyynnössä haetaan tietoja ”Bay Area Rapid Transit (BART) -yhtiön (BART) vuonna 2011 toteuttamasta kaikkien matkapuhelinpalvelujen keskeyttämisestä neljällä San Franciscon liikenneasemalla kolmeksi tunniksi, jotta voitaisiin tukahduttaa julkinen joukkomielenosoitus, jossa vastustettiin sitä, että BART-virkailija ampui kuolettavasti kodittoman miehen, Charles Hillin”. Sisäisen turvallisuuden ministeriö kertoi ensin EPIC:lle, ettei sillä ollut pyyntöön vastaavia asiakirjoja, ja toimitti EPIC:lle SOP 303:n vahvasti redusoidun version vasta sen jälkeen, kun EPIC oli haastanut EPIC:n käräjäoikeuteen.

The cover page of the NSA's Top Secret report on the USS Pueblo.

NSA:n huippusalaisen USS Puebloa koskevan raportin kansilehti.

Tämän viikon #tbt-poiminta valitaan raportoimalla, että USS Pueblo – amerikkalainen SIGINT-alus, jonka Pohjois-Korean joukot kaappasivat 23. tammikuuta 1968 ja joka on ainoa Yhdysvaltain laivaston käytössä oleva alus, joka on edelleen ulkomaisessa hallussa – on uusinut toiveensa korvauksesta 11 kuukauden vankeudesta. Pueblon kaappaus oli valtava tiedustelurikkomus, ja sen jälkeen, kun pohjoiskorealainen MiG-17 -lentokone pudotti Yhdysvaltain EC-121-tiedustelukoneen Japaninmeren yllä vuonna 1969, Nixonin hallinto kehotti sitä kehittämään valmiussuunnitelmia, jotka mahdollistaisivat taktisten ydinaseiden käytön Pjongjangia vastaan. Pueblon merimiehet vaativat korvauksia sen jälkeen, kun kongressi myönsi 4,4 miljoonaa dollaria kullekin Teheranissa 444 päivää vangittuna olleelle amerikkalaiselle panttivangille, vaikka jotkut pelkäävätkin, että tapauksen vähäinen tunnettuus saattaa haitata heidän pyrkimyksiään. Arkiston vanhempi tutkija John Pradosin ja kirjailija Jack Cheeversin vuonna 2014 tekemästä julkaisusta käy ilmi muun muassa, että ”pieni komitea, jonka LBJ nimitti salaa selvittämään Pueblo-debakelia, arvosteli aluksen tehtävän suunnittelua ja organisointia. Mutta komitean tyly raportti, joka oli alun perin määrä antaa kongressille, käskettiin sen sijaan tuhota puolustusministeri Clark Cliffordin toimesta.”

Haluatko pysyä ajan tasalla uusimmista FOIA-uutisista? Klikkaa tästä ja tilaa viikoittainen FRINFORMSUM-sähköpostitiedote.

Iloisia tietopyyntöjä!

 

Artikkelin julkaissut unredacted.com

UFO tallentui turvakameraan Kaliforniassa

Takapihan turvakamera Kalifornian Kingsburgissa kuvasi omituisen kohteen. Kingsburgissa asuva henkilö kertoi epätavallisesta valosta, joka alkoi tehdä siksakkia lentoradallaan.

Kameran omistaja pohti voisivatko avaruusolennot olla jotain muuta, mutta jotkut ovat ehdottaneet, että tämä voisi olla digitaalinen häiriö kamerassa tai nauhoitusprosessissa, joka saa aikaan optisen illuusion kohteesta, jolla on uniikkeja ominaisuuksia. Kaikki eivät ole vakuuttuneita selityksestä.

Kingsburgin havainto on varsin hämmentävä johtuen kohteen yhtäkkisestä ilmestymisestä. Sillä on hehkuva etuosa, joka näyttää auralta.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Liittyykö Devonin UFO salaiseen ohjelmaan?

Yksinomaisessa haastattelussa senaattori Marco Rubio kertoi NewsNationin Washingtonin kirjeenvaihtajalle Joe Khalilille, että useat henkilöt, joilla on erittäin korkeat turvaluokitukset ja korkeat asemat hallituksessamme, ”ovat ilmoittautuneet kertomaan” ”omakohtaisia” UFOihin liittyviä väitteitä, jotka ”ylittävät sen, mitä (senaatin tiedustelukomitea) on koskaan käsitellyt, ja ne ovat merkittäviä, koska ne tuovat lisää huomiota aiheeseen.”

Devonin UFO, kuva: UFO Casebook
Devonin UFO, kuva: UFO Casebook

On syytä huomata, että Rubio viittasi ilmiantajan väitteisiin ”uskottavina ja kiireellisinä” senaatin tiedustelukomitean valvontatulosten mukaan. Lisäksi useat armeijan, tiedustelupalvelun ja urakoitsijoiden virkamiehet ovat tiettävästi tukeneet väitteitä, joiden mukaan Yhdysvaltain hallituksella tai yksityisillä yrityksillä on hallussaan mahdollisesti ei-ihmisperäisiä aluksia.

On totta, että vaikka virallisissa piireissä on herännyt kasvava kiinnostus ja tunnustus UFO-ilmiötä kohtaan ja salassa pidettävien UFO-ohjelmien olemassaoloa kohtaan, täysipainoisen ja avoimen UFO-ilmoituksen tekeminen on edelleen epävarmaa.

Samaan aikaan, 19. kesäkuuta 2023, Devonissa Englannissa sijaitsevalla Teignin suistoalueella valokuvaaja huomasi jotain metallisen näköistä, joka tuli esiin pilvestä.

UFO Casebookin mukaan valokuvaaja totesi, että kyseessä oli lentävä lautanen, katso kuva yllä, jossa oli kaksi mustaa suorakulmaista ikkunaa aluksen kupoliosassa ja neljä mustaa aukkoa sen rakenteen alaosassa. jonkinlainen voimakenttä, joka säteilee sen ympärillä, ja kun ufon alapuolella sykkivät sähköiset siniset aallot saivat hänet luulemaan, että kenties tämä alus käytti sähkögravitatiivista teknologiaa anti-gravitaationaalisena käyttövoimana.

Hän onnistui nappaamaan kuvan ufosta ennen kuin se kääntyi ja lähti lähipilveen uskomattomalla nopeudella.

Vaikka korkeimmalla tasolla toteutettu ufokysymys jatkuu edelleen, kuva Devonissa, Englannissa havaitusta ufosta on lisätodiste siitä, että nämä alukset, olivatpa ne sitten ihmisperäisiä tai ei-ihmisperäisiä, ovat olemassa.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

Kuinka selviytyä moniulotteisena olentona rajoittuneessa tietoisuudessa

kirjoittanut Michelle Walling

Ei ole olemassa mitään käsikirjaa, jossa selitettäisiin, miten meidän pitäisi käsitellä ilmiöitä, joita tapahtuu, kun planeetan ihmisolennot alkavat värähtelemään paljon eri tavalla kuin muut. Syvemmällä tasolla tiedämme, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme. Kunnes tapahtuu suuri käännekohta, joka siirtää meidät mukavampaan tilanteeseen, miten voimme jatkaa elämistä yhdessä tällä planeetalla tulematta hulluiksi tai aiheuttamatta vahinkoa toisillemme?

Kognitiivinen dissonanssi

Sivustot kuten In5d, eri chat-sivustot ja Facebook ovat muuttuneet ylösnousemuksen henkilökohtaisten kokemusten jakamisen työkaluiksi. Jos olet koskaan käyttänyt näitä alustoja tai lukenut kommentteja, silloin tunnistat varmastikin joitain näistä mitä seuraavassa saat lukea.

Kirjoittajana ja bloggaajana olen jakanut artikkeleita matkoistani Universumiin ja monille muille planeetoille ja aurinkokuntiin valmistellessani tätä inkarnaatiota varten. Olen myös jakanut syvällisiä artikkeleita henkisestä persoonastani, joka yrittää integroida ja parantaa näitä inkarnaatioita ollakseen parempi “versio” ihmisolennosta. Minussa on myös palanen, joka istuu Kosmoksen keskipisteessä sen olennon vierellä, joka on luonut tämän koko kokemuksen jota voisin kutsua “enkeli-itsekseni”. Minulla on myös monia muita palasia; näin olen monta eri olentoa yhdessä paketissa.

Havaintoni ovat hämmästyttäviä niiden kommenteista ja vastustuksesta, jotka “kyseenalaistavat kaiken” negatiivisella tavalla, erityisesti mitä tulee toisten ihmisten kokemuksiin. Käytän näitä esimerkkejä selittämään minkälaisia reaktioita olen saanut.

Reaktio #1: Dualistinen ohjelmointi, joka hajoittaa jonkin asian mustavalkoisiksi joko/tai -päätöksiksi. Yhtenä hetkenä puhut avaruusolentona olemisesta ja seuraavana sanot olevasi henkinen opettaja. No, oletko nyt avaruusolento vai henkinen opettaja? Minä olen ihminen, eli voin koskettaa kättäni ja olen ihmiskehossa, käyttäydy sinä kuten avaruusolento, niin minä voin käsitellä todellisuuttani kuten älykäs ihminen.

Reaktio #2: Ego reagoi johonkuhun toiseen, joka on suunnannäyttäjä. Kun joku nousee seisomaan muiden eteen kertomaan kokemuksistaan tai asioista, joita he ovat oppineet, joskus heitä kritisoidaan siitä, että he haluavat ryhtyä guruksi tai että he haluavat toisilta rahaa tai että he ovat feikkejä ja esittävät. Mielestäni jotkut näistä ihmisistä syvällä sisimmässään saattavat saada yhteyden näihin suunnannäyttäjiin ja itse asiassa olla samaa mieltä heidän kanssaan, mutta heidän tietoinen itsensä tai ego lähettää itsepuolustussignaaleja ja sanoo “miksi minä en keksinyt kertoa omasta kokemuksestani ensin” tai “jos me olemme kaikki yhtä niin mikä sinusta tekee niin erityisen”. Toinen tilanne, joka voi syntyä, on esimerkiksi kun joku, joka ei erityisemmin halua olla guru tai käyttädy gurumaisesti, saa paljon seuraajia taakseeen (perustuen pelkästään siihen seikkaan, että heillä on seuraajia, joita he eivät tarkoittaneet hankkivansa).

Reaktio #3: Kokemuksesi ei voi olla totta koska se ei ole minun kokemukseni. Vaikka informaatio esitetään muille selvästi sellaisena, joka on syvältä sisimmästä tullutta näkemystä tai henkilökohtainen kokemus, informaatiota pidetään “vääränä”. Joskus tämän negatiivisuuden voi tulkita uhkana henkilön egolle. Puolustusmekanismit iskevät jarrut päälle sanoen “en todellakaan anna jonkun toisen rikkoa luomaani todellisuutta”.

Reaktio #4: Minä olen enkeli ja en ole samaa mieltä tai värähtele kanssasi, siksi olet varmasti pimeä olento tai pimeän olennon vaikutuksen alainen. Mielestäni varsin harvat olennot ovat perua tämän planeetan ytimestä. Useimmat meistä täällä ovat “enkeleitä” (Maan ulkopuolisia sanansaattajia), olimmepa sitten valon enkeleitä tai langenneita pimeyden enkeleitä, tai neutraaleja olentoja auttamassa Maapalloa tehtävässään. Termi enkeli yksinkertaisesti tarkoittaa Jumalan tai Alkulähteen sanansaattajaa, joka on lähetetty kokemaan energian aspekti tiheämmässä fyysisessä energiamuodossa. Kun viesti tai värähtely palaa takaisin Alkulähteeseen, se auttaa Alkulähdettä tuntemaan itsensä heijastuksen kautta. Tämän esimerkin avulla voit nähdä miten asioita voi tulkita eri tavoin.

Reaktio #5: Olet New Age -uskonnon fanaatikko tai disinformaation levittäjä. Valitettavasti on ihmisiä, jotka pyrkivät lokeroimaan asioita New Ageksi tai ei-New Ageksi silloinkin, kun niitä ei voi lokeroida, koska kielissämme on monia termejä, joilla on ihmisille monia eri merkityksiä. Esimerkiksi, joku joka seuraa Jeesusta/Kristustietoisuutta saa kuulla pilkkaa New Ageen uskovilta tai astroteologeilta. Toisaalta jotkut ihmiset pitävät Jeesuksen tarinaa osana väärän valon archon-matriisia. Vaikka selvästi onkin olemassa disinformaatiota, jonka tarkoitus on aiheuttaa hämmennystä, eripuraa ja pettymystä, on tuomitsevvaa asettaa jonkun toisen kokemukset tai henkiset harjoitukset New Agen joko/tai -kategoriaan.

Parempi tapa kuvata jotain olisi moniulotteinen (valon ja pimeyden hierarkiat, kuinka lähellä ne ovat Alkulähdettä) ja neutraali. Sitä kuitenkin tajuaa, että jopa uskontoa itsessään ei tulisi tuomita, sillä se voi hyvin olla polku, jota joku seuraa koko elämänsä, joka hänelle on työkalu ja suuri haaste, jonka avulla herätä siihen kuka hän todella on.

Jokaisella on tapansa nähdä asiat

Joidenkin ihmisten mielestä kaikki pitäisi antaa ilmaiseksi henkiselle ja metafyysiselle maailmalle palvellakseen ihmiskunnan korkeinta hyvää. On sellaisia kuten minä,, jotka tarjoavat kokemuksia ilmaiseksi, jotka eivät ole vielä keksineet miten selvitä tässä hullujenhuoneessa. Minun ja monien muiden samassa tilanteessa olevien show saattaa päättyä siihen, kun pankkitili kuivuu tyhjäksi. Tämä johtuu lähinnä niistä, joiden mielestä henkisen informaation saamiseksi ei tulisi tehdä minkäänlaista vaihdantaa, mutta he varjelevat vain omia intressejään huonossa taloustilanteessa.

Toki tämä jättää oven auki huijareille, jotka ovat tahkonneet rahaa kasvavalla henkisellä liikkeellä ja yhden maailmanuskonnon pimeällä agendalla. Minun tulee kuitenkin pohtia sitä, että he ovat olleet onnekkaita, kun heidän ei ole tarvinnut istua toimistolla 8 tuntia päivässä tekemässä työtä jonkun toisen leipiin tai haaskaamassa tunteja aikaa pendelöimässä. Mielestäni jokainen hetki, jonka voit viettää pohtien omaa elämääsi ja kasvuasi tyydyttää paljon enemmän pitkässä juoksussa, ja tällä tavoin energia palautuu itselle muitakin kanavia pitkin kuin pelkästään rahana.

Johtopäätökset

Suuremmassa kuvassa minä olen sinä ja sinä olet minä. Mutta tällä hetkellä me olemme tietoisuuden yksittäisiä aspekteja, jotka ovat ajautuneet tämän ohjelman sakeimpaan päätyyn ja joilla on ainutkertainen kokemus ihmiskehossa. Sellainen on fyysisen elämän ironia. Tämä maallinen olemassaolo tarjoaa kaikkein haastavimpia ja palkitsevimpia kokemuksia henkiselle kasvulle missään päin Kosmosta.

Keskeisin päätelmäni on, että jokainen joutuu oppimaan vastuunottoa omista teoistaan. Koska ajatukset ovat energiaa, negatiivisten ajatusten luominen vain lisää negatiivista energiaa ihmisten kollektiivitietoisuuteen, jota Pierre Teilhard de Chardin kutsui nimellä Noosphere. Vähentämällä negatiivisia ajatuksia tietoisuus voidaan kääntää positiivisen enemmistön puolelle. Kun tämä tapahtuu, me emme enää kärsi negatiivisuudesta todellisuudessamme. Me olemme päässeet sen yli. Kultainen sääntö tässä, kuten Cameron Day sanoo, voi olla se ainoa Universaali Laki, johon meidän kannattaa keskittyä tänä aikana.

Olen myös oppinut jakamaan kokemuksiani ja havainnoimaan ilman, että kuulostan kuin opettajalta tai yrittäisin kyseenalaistaa kaiken tuomitsemalla tai muiden kokemuksia vähättelemällä. Näihin kuuluu myös, että muistaa aloittaa sanomalla “omasta mielestäni”, “minusta tuntuu siltä, että” tai “minun kokemus on”. Tällä tavoin aloittamalla helpottaa jonkun toisen osaa, joka haluaisi automaattisesti painaa villasella sanomisesi.

Yritän myös tukea muita, jotka kertovat kokemuksiaan “laittamalla kiertoon”. Useimmat tätä artikkelia lukevat ovat saaneet jonkinlaista energeettistä tukea elämänsä aikana päästäkseen sinne missä he ovat nyt, oli se sitten emotionaalista tai rahallista tai mitä vain. Laittamalla energian kiertoon tukemalla muita takaa sen, että energian sykli palaa omalle kohdalle.

Robert Stanley ehdottaa, että tämä kokemus, joka meillä nyt on, on äärimmäinen koetus sille olemmeko valmiita siirtymään eteenpäin seuraavalle tasolle. Jos ihmiset eivät tule toimeen keskenään ja kunnioita toisiaan chateissa ja foorumeilla, miten he voisivat vastuullisesti käyttää Universumilta saatua voimaa? Minusta tämä tuntuu eräältä kaikkein tärkeimmältä tällä hetkellä pohdittavalta asialta. Jotkut sanovat, että he eivät halua mitään sääntöjä, mutta toisaalta ilman sääntöjä sallii vastuuttomien ihmisten olla olemassa omassa kuplassa ja värähtelyt eivät sovi yhteen. Tämä luo dissonanssia, mikä käy ilmi värähtelytason saavuttamisen universaalista laista.

“Me emme voi ratkaista ongelmiamme samalla ajattelun tasolla, jolla ongelmat on luotu.” ~ Albert Einstein

En ole mikään Einstein, mutta olen tajunnut, että avain selviytymiseen on tietoisuus. Omasta mielestäni ihmiskunnalle esitetään tänä aikana kaksi vaihtoehtoa.

Vaihtoehto 1: Tee “sisäinen työsi” ja nostata tietoisuutta, pysy maadoittuneena. Ole vastuullinen itsellesi käyttäen myötätunnon, anteeksiannon, kiitollisuuden ja rakkauden työkaluja. Opi minimoimaan egosi ja tasapainota tunnekehosi.

Vaihtoehto 2: Muutu energiaimuriksi ja jatka samalla tietoisuuden tasolla seuraavat 26000 vuotta kunnes saat toisen tilaisuuden nousta ylöspäin. Kuitenkin jotkut näistä ihmisistä eivät kykene selviämään energiaa imuroimalla ja heistä tulee “avaruuspölyä”.

Miten me olemme olemassa erillisyyden illuusiossa? Olen havainnut, että auttaa kun aina tekee parhaansa ja menee korkeampaa polkua. Korkeammasta perspektiivistä ei ole oikeaa tai väärää, on ainoastaan kokemusta. Voit kuitenkin kokeilla erilaisia asioita ja selvittää mikä toimii ja ei toimi sinulle. Ole näytelmän seuraaja parvelta äläkä tuomari nuijan kanssa; tee muutoksia elämässäsi, jotka tukevat kasvua, ei kutistumista, rakkautta, ei pelkoa.

Jos yhtään mitään, minun havaintoni ovat antaneet minulle paljon materiaalia mistä kirjoittaa, ja ne ovat antaneet ihania kasvun oppitunteja sellaiselle, joka on kohdannut naurunalaiseksi joutumisen pelkonsa kertoakseen omista kokemuksistaan. Vaikka auttaisin vain yhtä ihmistä, mielestäni se on jo ihmiskunnan hyväksi tekemistä. Monet astrologiset ja psyykkiset tulkinnat ovat täydellisen linjassa ja selittävät kiinnostukseni kohteet tässä elämässä, jotka kaikki johtavat siihen mitä teen tässä kohdassa elämääni. Kannustan kaikkia jatkamaan eteenpäin monien syklien ja syklien päättymisen siirtymävaiheessa.

Voi olla, että on vain yksi iso pyörä, joka lopulta naksahtaa ja avaa uuden olemassaolon niille, jotka sen valitsevat. Siihen asti tajutkaa, että me olemme yksilöitä syystä, ja kuitenkin samaan aikaan olemme yhteydessä toisiimme kokeaksemme suuren kaksinaisuuden ja polarisaation tässä kokemuksessa, sen miten me käsittelemme sitä yksilötasolla kertoo omasta ymmärryksestämme siitä keitä me olemme laajemmalla tasolla.

 

Artikkelin julkaissut Rise Earth

David Rudiak kommentoi AAROn raporttia

kirjoittanut David Rudiak & Kevin Randle

David Rudiak, joka on ollut UFO-alalla pitkään, analysoi AARO:n raporttia. Hän oli liittänyt sen kommenttiosioon eräässä raporttia koskevassa puheenvuorossani. Hänen tekstinsä sisältämät tiedot ansaitsevat enemmän kuin sen, että ne liitetään postaukseen. Seuraavassa on toinen analyysi raportista.

David Rudiak Roswellissa. Ei paras kuva, mutta se on yksi minun kuvistani.

 

AARO:n raportti sai minunkin vereni taas kiehumaan. Alla joitain pointteja nopeasti raportin läpikäytyäni.

Sean Kirkpatrick ennakoi viime tammikuussa mitä AARO aikoi sanoa Roswellista, nimittäin sen sijaan, että se tekisi todellisen riippumattoman tutkimuksen, se yksinkertaisesti hyväksyy sen, mitä AF:n vastavakoilun mukaan tapahtui 1990-luvulla, jotta kongressiedustaja Schiffin tutkimus suistettaisiin raiteiltaan New Mexicon äänestäjien vuoksi. Roswell oli siis jälleen kerran olematon Mogul-ilmapallolento, jonka he keksivät tyhjästä, sekä aikamatkustavia puisia törmäysnukkeja 1950-luvulta ja lento-onnettomuus vuodelta 1956.

Huomasin useita ilmeisiä mainitsematta jättämisiä tässä pintapuolisessa historiikissa sekä tutkimusten usein vilpillistä vääristelyä. Esimerkiksi Roswellin jälkeen vuonna 1947 laadittua Twiningin muistiota ei koskaan mainittu, vaikka se oli erittäin tärkeä, koska Twining julisti lentävät kiekot todellisiksi eikä kuvitelluiksi, kuvaili niiden poikkeavaa muotoa ja lento-ominaisuuksia ja kehotti ilmeisesti tekemään taustatutkimuksia, joihin osallistui useita hallituksen tutkimus- ja kehitysryhmiä, jotka mainittiin jakeluluettelossa. Muistio perustui pääasiassa Wright Fieldin eri teknisten osastojen päätelmiin, ja se oli keskeinen askel Project Signin käynnistämisessä.

Tai AF Reg 200-2, jonka Twining laati vuonna 1953 ollessaan nyt AF C/S, jossa määritellään UFOt (poikkeavat muodot ja/tai lento-ominaisuudet, joita ei voida tunnistaa edes asiantuntijoidensa suorittaman tutkimuksen jälkeen) ja todetaan, että niitä oli tutkittava kansallisen turvallisuuden syistä ja niiden ”teknisistä näkökohdista”. ”Tekniset näkökohdat” viittaavat jälleen kerran kiinnostukseen taustatekniikkaa kohtaan. Lisäksi lehdistölle oli ilmoitettava vain tapausten ratkaisuista, mutta ei arvoituksellisemmista tapauksista, vaan ainoastaan siitä, että niitä tutkitaan. Lisäksi oli annettu ohje vähentää tuntemattomien asioiden määrää mahdollisimman pieneksi. (Tämän jälkeen ”tuntemattomien” tapausten määrä putosi yli 20 prosentista tapauksia 1-2 prosenttiin vuodessa).

AARO mainitsi Battelle Memorial Instituten laatiman Project Blue Book -erityisraportin nro 14, mutta se vääristeli raportin sisältöä pahasti väittämällä: ”Raportissa todettiin, että kaikki tapaukset, joista oli riittävästi tietoja, olivat ratkaistavissa ja helposti selitettävissä. Raportissa arvioitiin, että jos tuntemattomiksi merkityistä tapauksista olisi saatavilla enemmän tietoja, suurin osa näistä tapauksista voitaisiin myös selittää.” Tämä oli yksinkertaisesti räikeä valhe.

Sen sijaan Battellen neljän tutkijan ryhmä kävi läpi kaikki Blue Bookin 3200 tapausta tähän mennessä. Kaikkien neljän oli oltava yhtä mieltä siitä, että tapaukseen ei ollut uskottavaa ratkaisua, jotta se voitiin merkitä ”tuntemattomaksi”, mutta vain kahden oli oltava samaa mieltä ratkaisusta, jotta se voitiin merkitä ”tunnetuksi”. Tämän tiukan kriteerin jälkeen 22 prosenttia tapauksista oli edelleen ”tuntemattomia”. Ja tämä luku nousi 35 prosenttiin tapauksissa, jotka oli merkitty ”erinomaisiksi”, eli joissa oli riittävästi tietoa niiden ja parhaiden todistajien määrittämiseksi, kun taas ”huonojen” tapausten osuus oli vain 18 prosenttia. Tämä on täysin päinvastaista kuin AARO:n väite, jonka mukaan kaikki tapaukset, joista on hyvät tiedot, voitaisiin ”selittää helposti”, ja lähes kaikki tapaukset voitaisiin selittää, jos vain olisi enemmän tietoja. Itse asiassa BBSR#14:ssä oli erillinen luokka tapauksille, joiden ”tiedot eivät riitä” määrityksen tekemiseen, ja niiden määrä oli 9 prosenttia. Nämä eivät olleet ”tunnettuja” eivätkä ”tuntemattomia” tapauksia. Jopa niistä 69 prosentista, jotka katsottiin ”tunnetuiksi”, 31 prosenttia katsottiin edelleen ”epäselvästi” selitetyiksi.

AARO mainitsi, että Battelle analysoi kuusi ominaisuutta. Mutta sitten he jättivät oudosti mainitsematta, että he löysivät tilastollisesti erittäin merkitsevän eron ”Tunnettujen” ja ”Tuntemattomien” välillä. Kuudesta ominaisuudesta viidessä todennäköisyys, että ne olivat samat, oli alle 1 prosentti. Kaikkien kuuden ominaisuuden osalta todennäköisyys oli alle 1 miljardista. Edesmennyt Stan Friedman mainosti BBSR#14:ää hyvästä syystä. Ainakin se osoitti suuren todennäköisyyden sille, että UFOille (”tuntemattomille”) ei kaiken kaikkiaan ollut tavanomaista selitystä, eikä se johtunut siitä, että tiedot olisivat olleet riittämättömiä.

He tutkivat myös erittäin pintapuolisesti muiden maiden UFO-tutkimuksia. He mainitsivat esimerkiksi Ranskan vuosikymmeniä kestäneen tutkimuksen, mutta jättivät mainitsematta, että se tehtiin Ranskan avaruushallinnon (CNES) puitteissa. Heidän yhteenvetonsa on myös erittäin harhaanjohtava: ”Kun SERPA [sic] lakkautettiin, se totesi, että valtaosalla tapauksista oli tavanomaiset selitykset, kun taas 28 prosenttia sen tapauksista jäi ratkaisematta. Mikään näistä organisaatioista ei ole löytänyt todisteita Maan ulkopuolisista vierailuista Maassa.”

Todellisuudessa 1600 tutkituista tapauksista vain 42 % merkittiin tunnistetuiksi (vain 9 % varmasti ja 33 % todennäköisesti), mikä ei siis tarkoita ”suurta enemmistöä”. 30 prosenttia merkittiin tunnistamattomiksi riittävien tietojen puuttumisen vuoksi (roskatapaukset), joten niitä ei selitetty eikä selittämättömiä, kun taas 28 prosenttia, jotka heidän mukaansa ”jäivät selvittämättä”, olivat tunnistamattomia tapauksia, joista oli riittävästi tietoa, mutta joille ei silti löytynyt ”tavanomaista selitystä”. Vaikka emojärjestö ei antanut lausuntoa todellisten UFOjen luonteesta, kolme johtajaa totesi julkisesti, että nämä olivat kovia tapauksia, joita heidän mielestään ei voitu selittää (tai lopulta ”ratkaista”) ja jotka olivat todennäköisesti Maan ulkopuolista alkuperää.

Vuoden 1999 ranskalaista COMETA-raporttia ei mainita, vaikka se ei ollutkaan Ranskan hallituksen virallinen tutkimus, mutta sen tekivät kuitenkin ensisijaisesti korkeatasoiset sotilastiedustelun analyytikot, ja se toimitettiin sitten Ranskan hallitukselle. Raportissa todettiin, että noin 5 prosenttia tutkituista tapauksista oli selittämättömiä ja todennäköisesti Maan ulkopuolelta peräisin olevia. (Tämä koski myös Roswellia.) He myös syyttivät Yhdysvaltain hallitusta massiivisesta salailusta.

Ei mainintaa vuoden 1946 ”kummitusrakettiaallosta” Euroopassa, joka oli ensimmäinen suuri sodanjälkeinen UFO-aalto. Jos he olisivat keskustelleet tästä, he olisivat voineet mainita, että Ruotsin tiedustelupalvelu tiedotti USAF Europea vuonna 1948 siitä, että monet heidän analyytikoistaan uskoivat myös, että aaveraketit ja myöhemmin lentävät lautaset olivat alkuperältään Maan ulkopuolisia. (Huippusalaisessa asiakirjassa, joka oli salassa lähes 50 vuotta.) Tai he olisivat voineet mainita, että kreikkalainen fyysikko Paul Santorini, joka johti kreikkalaista sotilastutkintaa, oli myöhemmin julkisesti todennut, että heidän oli pakko lopettaa tutkimuksensa, koska Yhdysvaltain virkamiehet kertoivat heille, että he tiesivät jo, että esineet olivat Maan ulkopuolisia, ja että ne olivat liian kehittyneitä, jotta niitä vastaan voisi puolustautua.

Ei mainintaa Belgian täysin selittämättömästä suurten kolmioiden UFO-aallosta vuosina 1989-1990 (ehkä useita tuhansia silminnäkijöitä, mukaan lukien monet poliisit), Rendleshamista vuonna 1980, Teheranista vuonna 1976, Colaresista Brasiliassa vuosina 1977-1978, jonka Brasilian sotilastiedustelu on dokumentoinut perusteellisesti, ja monista, monista muista selittämättömistä tapauksista.

Kaikkein salaperäisintä on, miksi on olemassa kaikki nämä hallituksen UFO-tutkimukset ympäri maailmaa, jos niissä ei ole mitään perää? Kuulostaa siltä, että monet hallitukset ja armeijat, mukaan lukien Yhdysvallat, pitivät UFOja hyvin tärkeänä asiana, joka ansaitsi toistuvan, vakavan ja usein salaisen tutkimuksen. Miksei keiju- tai haltijatutkimuksia? Ehkä siksi, että ne eivät näy tutkissa, kameroissa, infrapuna- ja mikroaaltosensoreissa, aiheuta sähkömagneettisia häiriöitä, mukaan lukien radioiden ja asejärjestelmien häirintä, pysäytä polttomoottoreita, jätä laskeutumisjälkiä, aiheuta kohonneita säteilylukemia ja säteilymyrkytyksiä, aiheuta muita fysiologisia vaikutuksia, tunkeudu arkaluontoisille sotilasalueille, erityisesti niille, jotka liittyvät ydinaseisiin, jne. jne. jne.

Siksi USAF:llä oli ennen ”UFO-upseereita” tukikohdissa, jotka komensivat hävittäjiä lähtemään UFOja kohti ja kirjoittivat raportteja, eikä menninkäisupseereita. Ei ole olemassa vastaavaa Twiningin muistiota tai AFR 200-2:ta, jossa sanottaisiin, että menninkäiset ovat todellisia ja että niitä on tutkittava kansallisista turvallisuussyistä ja niiden teknisistä näkökohdista. Presidentit ainakin Trumanista lähtien ovat saaneet tietoja UFOista, mutta eivät haltijoista.

Ja he jättivät pois Project Moon Dust -hankkeen, hyvin todellisen, hyvin salaisen avaruusesineiden maahansyöksyjen etsintäohjelman. He eivät etsineet vain venäläisiä satelliitteja. Mutta Kevin on sen asiantuntija. Kokonaisen kirjan voisi kirjoittaa siitä, mitä AARO jätti pois tai miten se vääristeli pahasti UFO-historiaa.

 

Kuten sanoin, tämä on vain toinen analyysi mietinnöstä, joka löytää siitä puutteita. Lisää on tulossa, kun yhä useampi UFO-yhteisössä reagoi raporttiin. Täytyy kyllä ihmetellä, mikseivät he vaivautuneet kuulemaan jotakuta, joka olisi voinut huomauttaa heidän virheistään… Voi, odottakaa. Taidan tietää. Kaikki, jotka ovat seuranneet asiaa jo jonkin aikaa, tietävät sen.

 

Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

Pyöriviä orbeja San Antoniossa

Havaintopäivämäärä: 20.4.2023
Havaintopaikka: San Antonio, Texas, USA

Tässä on hämmentävä video. Tällä videolla alus näyttää aluksi kuin lentokoneelta, mutta sillä ei ole siipiä, ei savuvanaa, eikä mitään ääntä. Ja myöhemmin se tulee näkyviiin ja se onkin kaksi orbia. Yksi orbi pyörii ympäri toisen orbin päällä. Sen rytmi on tasainen, toistuva ja tarkoituksellinen. Hieno bongaus Teksasista. Avaruusolennot rakastavat lämmintä ilmaa, joka on samanlainen kuin toisillakin planeetoilla. 100-prosenttista näyttöä avaruusolennoista San Antoniossa.

Scott C. Waring, Taiwan

Silminnäkijä kertoo:

Mitäpä mieltä? Kuvasin tämän luoteeseen päin matkatessani 👀🛸👽 Se näkyi kuuden minuutin ajan. Tripodin avulla näkee selvästi, että se matkasi tasaisen kontrolloituun tyyliin. Jossain kohtaa se alkoi laskeutua pois näkyviltä.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

UFO avaruudessa reagoi tunnistamattomaan kohteeseen

Onko tämä huikeinta avaruudesta saatua videokuvaa? Tämän videon on kuvannut NASAn oma STS-48 / Discovery -sukkulatehtävä vuonna 1991.

Kohde lentää oikealta vasemmalle, jonka jälkeen näkyy kirkas välähdys. Oletettavasti tämä on aseen laukaisu. Kohde välittömästi reagoi muuttamalla kulkusuuntaansa ja kiihdyttämällä uskomattomaan nopeuteen. UFOn sijaintipaikan ohi kiitää energia-aseen tai ohjuksen näköinen asia.

NASA selitti, että se oli roskahiukkanen, joka reagoi sukkulan työntömoottorin laukaisuun, mutta NASA:lta saadut tiedot osoittavat, että yksikään sukkulan työntömoottori ei ollut laukaistu välähdyksen ja esineen alkuperäisen reaktion aikana, aihetta koskevissa tutkimuksissa on saatu selville, että esine ilmestyi noin minuutti sukkulan työntömoottoreiden laukaisun jälkeen ja minuutti ennen seuraavaa työntömoottoreiden laukaisua, mutta kun otetaan huomioon, että esine oli lähempänä Maan horisonttia kuin sukkulaa, työntömoottorit eivät olisi voineet tuottaa kiihdyttävää voimaa, joka olisi ollut tarpeen esineen poikkeuttamiseksi sen reitiltä.

Lisäksi valon välähdyksen hetkellä jokin voima alkoi kiihdyttää esinettä vastauksena valon välähdykseen, mutta koska nopeuden kasvulle ei ole ilmeistä ulkoista voimanlähdettä, joka selittäisi nopeuden lisääntymisen, mikä viittaa siihen, että esine saattoi olla myös itseohjautuva, mikä on toinen osoitus siitä, että esine saattoi olla älykkäässä hallinnassa oleva UFO, joka reagoi mahdolliseen hyökkäykseen alustaansa vastaan.

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot