Toukokuun 14. päivän 1958 iltana, noin kello 19 aikaan, kun Arthur Berlet palasi töistä kotiin ja ohitti tri. Dionisio Perettin asunnon, hän näki omituisen valon kiinteistön puskissa, noin 200 metrin päässä.

Vaikka hän pelkäsi mitä valot voisivat olla, kiinnostus voitti ja hän hyppäsi kiinteistön aidan yli päästäkseen lähemmäksi valoja puskissa. Muutaman metrin päähän kirkkaista puskista päästyään hän näki massiivisen 30 metrin kokoisen koneen leijailevan puskien takana.

Hän aluksi meinasi juosta pakoon, mutta mielenkiinto oli vahvempi, ja hän tuli lähemmäksi. Pian alkoi näkyä silhuetteja. Häneen kuitenkin heti osui valonsäde ja hän pyörtyi. Kun hän heräsi, hänet oli sidottu sänkyyn joka muistutti sairaalan sänkyä, ja hänen ympärillään oli kaikenlaisia omituisia olentoja, jotka muistuttivat ihmisiä mutta eivät olleet ihmisiä.

Nämä olennot olivat paljon ihmisiä pidempiä, läpinäkyviä ja niiden päät oli täynnä oljen väristä tukkaa.

Arthur Berlet (oikealla)

“Sanoin heille muutaman sanan, jopa muutaman sanan muilla kielillä, jotka muistin koulusta ja näkemistäni elokuvista, mutta minua ei huomioitu.” Pian kaksi olentoa päästi hänen siteensä irti ja johti hänet huoneeseen, jossa hänelle annettiin puettavaksi eräänlainen pitkä viitta.

Molemmilta sivuilta auttoi olento, koska häntä pyörrytti, olennot avasivat muutaman oven kunnes he pääsivät ulos siitä koneesta jossa he olivat. Hän ei kuitenkaan tiennyt missä he olivat.

“Minulla oli kuva että painostani oli kadonnut puolet ja kasvoin kooltani, erittäin omituinen tunne. Kahden olennot tukemana astuin ulos avaruusaluksesta. Se näytti olevan kapealla kadulla, jonka vieressä oli korkeita, kirkkaita ja melkein läpinäkyviä rakennuksia.”

Sitten he astuivat massiiviseen rakennukseen, jossa, kirkkaidenn ja lasilta näyttävien seinien sisällä, pöydällä joka tuntui olevan samaa materiaalia kuin seinät, he tarjosivat hänelle syötäväksi jotain joka näytti lihalta ja leivältä. Hänen ruokansa tarjoiltiin läpinäkyvästä astiasta, josta hän söi käsillään sen jälkeen kun hänelle oltiin käsimerkein osoitettu syödä.

Ruoan jälkeen hänet vietiin toiseen huoneeseen joka oli täynnä olentoja. Omituiset olennot olivat yrittäneet kommunikoida hänen kanssaan käsittämättömillä kielillä, ilman menestystä. Arthur sanoi muutaman sanan portugaliksi, espanjaksi ja saksaksi. Kun hän sanoi sanan saksaksi, eräs olennoista alkoi huutaa iloisena “Deutsch, Deutsch”. Tämän tapaamisen jälkeen se joka osasi muutaman sanan saksaa ryhtyi hänen isännäkseen vierailulla omituiseen maailmaan. Tässä kohtaa hän ei vielä tiennyt, että he olivat toisella planeetalla.

Isäntä selitti, enemmänkin viittomakielellä, että he ovat 62 miljoonan valovuoden päässä oleva sivilisaatio, ja he kutsuivat itseään nimellä Acarccieni, planeetan nimi on Acarc. Sitten hänet majoitettiin yksiöön toisessa omituisessa lasiseinäisessä rakennuksessa. Siellä oli lasisänky, pöytä ja sisennys eräässä seinistä, joka näytti vessalta, jossa oli pytty, allas ja jopa suihku. Kun hänelle oltiin näytetty miten kaikki toimii, häntä pyydettiin käymään suihkussa, minkä hän tekikin.

VIDEO 1: Arthur Berletin kuvaus

Vesi vaikutti enemmän kaasumaiselta virtaukselta kuin normaalilta vedeltä.

Hänen vierailunsa aikana acarccialainen isäntä tarjosi hänelle kaksi kertaa päivässä erilaisia ruokia, jotka on häntä varten suunniteltu sopimaan hänen ruoansulatusjärjestelmälleen. Se tarjoiltiin eri värisinä nesteinä, jotka kaikki maistuivat makeilta, lasikarahveista. Acarcialaiset ovat tutkineet Maata ilmeisesti kauan, sillä hänelle oli selitetty, että acarcialaisilla ei ole ongelmaa työttömyyden kanssa koska kaiki joutuvat tekemään töitä, eivätkä he käytä rahaa ostaakseen tarvitsemiaan asioita. Hän oppi myös, että Acarcilla ei ole rikoksia, että acarccialaiset ovat omasta mielestään väkivallaton laji.

Acarccialaisten suuri ongelma oli heidän planeettansa ylikansoitus, vaikka hän ei tätä omin silmin nähnytkään, ja selitettiin että erittäin pian acarccialaiset yrittäisivät muuttaa Maahan, mutta he eivät vielä olleet valmiita tähän. Acarcian hallinto on hallitus, jossa on pääministeri täysillä valtuutuksilla, mutta joka vaihtuu vaaleilla joka kolmas Maan vuosi. Teknologian kehittymisestä johtuen acarccialaiset elävät satoja vuosia, eikä heillä ole sairautta.

Arthur ei ymmärtänyt miten he lisääntyivät. Acarc on osa aurinkokuntaa, jossa on vain 3 planeettaa, mutta erittäin kirkas aurinko eikä ollenkaan kuita.

VIDEO 2:

11 päivänä jälkeen Arthur tuotiin takaisin samaan paikkaan mistä hänet vietiin. Pian epätavallisen seikkailun jälkeen, samana vuonna, Arthur lukkiutui huoneeseensa muutamaksi päiväksi, jolloin hän kirjoitti 422-sivuisen kirjan hänen seikkailustaan.

Tapauksen aitoutta korostaa se, että Arthur sanoo nähneensä Maan avaruudesta olevan suurimmaksi osaksi sininen planeetta, ja että tuohon aikaan kukaan ei tiennyt miltä se näyttää avaruudesta, sillä ensimmäinen ihminen avaruudessa tuli olemaan Juri Gagarin vuonna 1961. Arthur sanoo myös, että hänen vierailunsa aikana Acarcilla hän ei koskaan tuntenut itseään uhatuksi tai stressaantuneeksi.

Vaikka hänen tarinansa herätti kysymyksiä hänen kyläläisiltään, hänen perheensä ja ystävänsä aina tukivat häntä, sillä Arthur tunnettiin erittäin vakavana henkilönä yhteisössään. Arthur, taas yksi tavallinen mies jonka “avaruusolennot kidnappasivat” sai etuoikeuden matkata toiselle planeetalle ystävällisten avaruusolentojen kanssa, ja tämä on vain yksi tuhansista samanlaisista kokemuksista.

“Ennen tätä kokemusta, olen luullut että Jumala on pieni koska hän on luonut vain meidät, mutta nyt tajuan hänen suuruutensa ja sen, että universumissa on monia asioita joita me emme ole edes miettineet.”

Artikkelin julkaissut Alien News