Aihearkisto: Muut

Muut aiheet

Muut

1,5 mailin rakenne Marsin kraaterissa

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: tammikuun 9. 2023
Havaintopaikka: Mars

Käytin Google Mars -karttaa, ja löysin erittäin korkean muinaisen rakenteen Marsista. Tämä rakenne on niin korkea, että sen varjo on yli 5 mailin mittainen. Se on arviolta 1.5 mailia korkea, mutta koska se on kraaterin pohjassa, joka on arviolta 2-3 mailia syvä, sitä ei huomaa.

Ja kuitenkin pidin sitä omituisena ja innostavana. Käytin karttana infrapunaa, josta näkyy eri asioita, yksityiskohtia joita ihmissilmä ei näe.

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Muut

Rael-kultin todellinen tarina

Kommentoi

maaliskuu 2003

Kirjoittanut Rick Ross, Gildas Bourdais’n avustuksella

Kuka on ”Rael”, outo, kaljuuntuva, keski-ikäinen mies, jolla on outoja lentopukuja ja typerä poninhäntä?

Vuoden 2002 joulun jälkeisen uutistauon aikana outo ranskalainen ulkosuomalainen, joka asuu nykyään Kanadassa, nousi otsikoihin ja sai televisiokatsauksia ympäri maailmaa, kun hänen seuraajansa esittivät fantastisia ja perusteettomia väitteitä, joiden mukaan he olivat jotenkin tuottaneet ”ensimmäisen ihmiskloonin”.

Montrealin hauskan pikkumiehen kertomia tarinoita ei ole koskaan todistettu, ja näyttää siltä, että viimeisin tarina ”klooneista” on vain yksi uusi temppu, jonka tarkoituksena on saada mediahuomiota ilmeiselle suuruudenhullulle ja ”kulttijohtajalle”, jonka seuraajia kutsutaan ”raelilaisiksi”.

Rael on luonut mytologian syntymästään, elämästään ja mahdollisesta toteutumisestaan maailmanlaajuisena ”profeettana”, tulevana ”pelastajana” ja/tai planeettojen välisenä ”sanansaattajana”.

Mutta mikä on todellinen tarina tämän oudon miehen takana, josta on tullut median kuriositeetti?

Raelin totuuden etsintä kannattaa aloittaa Ranskasta. Siellä ovat ne ihmiset, jotka todella tuntevat hänet parhaiten, kuten hänen perheensä ja vanhat ystävänsä.

Ranskalaiset toimittajat ovat tutkineet Raelin taustoja. Seuraavassa on hänen elämäkertansa, joka on koottu erilaisista uutisartikkeleista, joita on julkaistu ja/tai kerrottu hiljattain.

Perheenjäsenten haastatteluissa piirtyy hyvin erilainen kuva miehestä, joka nyt vaatii, että häntä puhutellaan ”Hänen Pyhyytensä Raelina” (ranskaksi ”Sa Sainteté Raël”), mikä on yksi edellytys ennen kuin hänelle voidaan myöntää audienssi tai haastattelu.

Claude Vorilhon syntyi Vichyssä, ”Massif Centralissa”. Alue Ranskassa, joka on kuuluisa vanhoista tulivuoristaan. Hän vietti lapsuutensa Ambertissa, joka oli tuolloin vain 7 500 asukkaan pikkukaupunki. Ambert on laajalti tunnettu hyvin erityisestä juustostaan, ”fourme d’Ambert”.

Vorilhonin perhe oli vakiintunut ja asunut Ambertissa sukupolvien ajan. He omistivat kangastehtaan.

”Rael” syntyi noin 57 vuotta sitten ja sai nimekseen Claude Vorilhon.

Clauden syntymään liittyi kuitenkin skandaali. Hänen äitinsä Colette oli toisen maailmansodan aikana seurustellut miehen kanssa, jota kutsuttiin nimellä ”Marcel X”. Hän oli naimisissa. Ja tästä liitosta syntyi avioliiton ulkopuolella syntynyt Claude.

Marcel oli pakolainen Elsassista, Ranskan itäosasta. Saksa liitti tämän alueen itseensä sodan aikana, ja Marcelin henki oli sen jälkeen vaarassa hänen juutalaisen perimänsä vuoksi. Massif Central tarjosi turvasataman juutalaisille, jotka pakenivat natsien kuolemanleirien kauhuja.

Marcel oli johtanut puutehdasta Elsassissa, jonne hän palasi sodan päätyttyä. Hän hylkäsi Coletten ja Clauden. Marcel tapasi kuitenkin edelleen Colettea, ja he tekivät yhteisiä matkoja.

Colette jätti Clauden lopulta tätinsä luokse.

Ranskalainen lehdistö on haastatellut laajasti Claude Vorilhonin perheenjäseniä.

Sunnuntailehti Le Journal du Dimanche -lehdessä 5. tammikuuta 2003 toimittaja Emmanuelle Chantepie kertoo tapaamisestaan Claude Vorilhonin tädin Thérèsen kanssa, joka on nyt 87-vuotias. Hän kasvatti Vorilhonin äitinsä kanssa Ambertissa. Iäkäs nainen asuu siellä edelleen pienessä asunnossa.

Thérèse sanoo, että Vorilhon oli hyvin lempeä poika, vaikka hänestä kerrotaan nykyään paljon ikäviä tarinoita. Hän pitää hänestä edelleen ja kutsuu veljenpoikaansa ”pikku-Claudyksi”. Thérèse ei koskaan saanut lasta ja kasvatti Claudyn kuin oman poikansa.

Thérèse myöntää kuitenkin, että ”pikku-Claudy” saattaa joskus mennä liian pitkälle. Hän sanoo: ”Esimerkiksi silloin, kun hän väittää, että hän syntyi äitinsä Coletten ja avaruusolennon liitosta”. Kun Vorilhon esittää tällaisia väitteitä, vanha nainen kutsuu häntä ”cornichoniksi” (suolakurkku), joka on ranskankielinen sana typerykselle.

Thérèse antoi samat lausunnot toiselle toimittajalle François Vignolelle, jota siteerattiin ranskalaisessa suositussa Le Parisien -päivälehdessä 15. tammikuuta 2002.

Entä Vorilhonin äiti? Mitä hän ajattelee pojastaan nyt?

Colette Vorilhon päätti haastattelussa piilottaa kasvonsa. Hän ilmeisesti häpeää poikaansa.

Toimittaja Hervé Bouchaud haastatteli Colettea Ranskan televisiolle ohjelmassa, joka esitettiin kolme kertaa M6-verkossa ja jonka juonsi Bernard de la Villardière 10. huhtikuuta 2001, 14. huhtikuuta 2002 ja 14. tammikuuta 2003.

Bouchaud tönäisi naista: ”Älkää sanoko, että avaruusolento on hedelmöittänyt teidät!”.

Colette vastasi nauraen: ”Kuka tietää? Kuten Pyhä Neitsyt? Enkeli tuli ikkunastani sisään. No, minä nukun ikkuna auki!”

Thérèse-täti ei tunnu kunnioittavan Colettea. Hän kommentoi häntä kielteisesti sekä toimittajille Chantepie että Vignolle. Thérèse tunnusti: ”Hän oli paha.”

Näyttää siltä, että pikku-Claudyn tädin mielestä hänen veljenpoikansa kärsi epävakaan kodin vuoksi. Hänen äitinsä lähetti hänet pois seitsemänvuotiaana, ja he riitelivät usein vieraillessaan.

Kun Vorilhon oli 15-vuotias, hänen isänsä kuoli. Hänen äitinsä pakotti hänet silloin keskeyttämään opinnot. Hän lähti Pariisiin toivoen, että hänestä tulisi viihdetaiteilija, joka matkisi kuuluisaa laulajaa Jacques Breliä. Vorilhon käytti taiteilijanimeä Claude Celler. Hän kuitenkin epäonnistui.

Pian laulu-uransa hiipumisen jälkeen Claude tapasi Christinen, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1971.

Myös ranskalaiset toimittajat ovat haastatelleet Christine Vorilhonia ja kertoneet yksityiskohtia heidän vaikeasta avioliitostaan.

Aluksi hän rakasti Claudea ja synnytti hänelle kaksi lasta. Mutta tulevina vuosina Vorilhonin uskomattoman egon kasvaessa hänestä tuli sietämätön. Avioliitto päättyi vuonna 1985.

Christine sanoo, että hänen miehensä ”tuhosi hänet täysin”.

Hän jätti avioliiton tyhjin käsin. Ja huolimatta miehen kasvavista tuloista, jotka hän sai niin sanotusta Raelian-liikkeestä, ”hän ei koskaan nostanut pikkusormeakaan minun puolestani”, hän sanoi.

Mutta jo kauan ennen heidän katkeraa avioeroaan Claude Vorilhon oli käytännössä lakannut olemasta. Hänen uudesta taiteilijanimestään tuli ”Rael”.

Entinen rouva ”Rael” yrittää nyt rakentaa uutta elämää. Hän toivoo pysyvänsä nimettömänä. ”En halua, että hänen kannattajansa ahdistelevat minua. Tämä on vaarallinen lahko”, Christine varoitti.

Vorilhon teki vielä yhden epäonnistuneen urayrityksen ennen kuin hänestä tuli Rael. Asuessaan vaimonsa ja lastensa kanssa Clermont-Ferrantissa, Massif Centralin pääkaupungissa, hän kokosi pienen Auto Pop -nimisen autourheilulehden.

Vanhan ystävänsä Patrice Vergèsin mukaan lehti oli ”pieni rätti” (”canard”). Lyhyen ilmestymisvuoden 1973 jälkeen se meni konkurssiin ja lopetettiin.

Vorilhon aloittaisi nyt ainoan menestyksekkään yrityksen, jonka hän koskaan kokisi; pikku-Claudy käynnisti hänen uransa ”kulttijohtajana”.

Epäonnistunut aikakauslehden kustantaja alkoi nyt kertoa fantastisia tarinoita tapaamisista ulkoavaruudesta tulleiden avaruusolentojen kanssa. Vorilhon sanoi, että nämä tapaamiset alkoivat tulivuorella nimeltä ”Le Puy de Lassalas”. Avaruusolento oli muka antanut pikku-Claudylle tärkeän viestin koko ihmiskunnalle.

Nämä sensaatiomaiset väitteet herättivät jonkin verran huomiota tiedotusvälineissä. Tästä lähtien Vorilhonista tuli ilmeisesti pakkomielle, hän oli huumaantunut median huomiosta, josta lopulta näyttää tulleen riippuvuus.

Vorilhon esiintyi Le Grand Echiquier -ohjelmassa, joka on suosittu ranskalainen televisio-ohjelma vuonna 1974. Tuon esiintymisen jälkeen hän sai tuhansia kirjeitä. Nämä fanit olivat luultavasti alku sille, mistä tuli Vorilhonin ”kultti”.

Roland, pienen Claudyn lapsuudenystävä, asuu edelleen Ambertissa. Häntä on myös haastateltu Ranskan televisiolle. M6-televisiossa Roland muisteli Vorilhonin kanssa joitakin vuosia sitten vietettyä iltaa, jonka aikana miehet puhuivat avoimesti.

Roland kysyi Claudelta, oliko hän valehdellut kohtaamisestaan avaruudesta tulleiden avaruusolentojen kanssa.

Vorilhon kuulemma vastasi: ”Kyllä, valehtelin, mutta tiesit sen kuitenkin, joten en opeta sinulle mitään!”.

Claude jatkoi selittämällä, ettei hän ollut koskaan nähnyt ”pieniä vihreitä miehiä”, mutta tarina auttoi häntä saamaan haluamaansa huomiota ja lopulta asemaa.

Näyttää siltä, että Claude Vorilhon saattaa vääristellä muutakin kuin läheisiä kohtaamisiaan avaruusolioiden kanssa.

Vorilhon ja hänen seuraajansa ovat esittäneet väitteitä raelilaisten laajasta jäsenmäärästä. Raelilainen liike ei kuitenkaan ole Ranskassa kovinkaan menestyksekäs. Erään ranskalaisen virkamiehen mukaan, jonka tehtävänä on nimenomaan tarkkailla epäaitoja lahkoja, raelilaisia on Ranskassa alle tuhat.

Ranskan viranomaiset ovat ilmeisesti kiinnostuneita ryhmän taloudesta ja veronmaksusta.

Joillakin raelialaisilla on myös vakavia oikeudellisia ongelmia.

The Parisien -lehdessä 15. tammikuuta 2003 kirjoittaneen Christophe Dubois’n mukaan virallisten lähteiden mukaan raelialaisia koskevia seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia tutkitaan parhaillaan peräti viidessä tapauksessa.

Vorilhon ei ole pärjännyt hyvin myöskään siviilioikeudessa.

Rael haastoi ranskalaisen toimittajan Jean-Yves Cashgan vuonna 1991 oikeuteen kunnianloukkauksesta. Hän kuitenkin hävisi ja hänet määrättiin maksamaan oikeudenkäyntikulut. Tuomio on edelleen perimättä.

Kasvavien oikeudellisten ongelmien keskellä Rael päätti lähteä Ranskasta. Hän muutti Kanadaan, jossa hän asuu ja sai Rael-liikkeelleen verovapaan uskonnollisen aseman.

Claude Vorilhonin äiti kertoi hiljattain toimittajille, ettei hän ole nähnyt poikaansa sitten vuoden 1996.

Viimeksi kun ”pikku-Claudy” soitti kotiin, hän kertoi äidilleen, että hän pelkäsi palata Ranskaan. Hän sanoi, että sikäläiset viranomaiset saattaisivat laittaa hänet ”käsirautoihin”.

 

Artikkelin julkaissut rickross.com

Muut

Amerikkalaisen kulttuurin militarisoituminen

Kommentoi

Presidentti ei ole porvariston ylipäällikkö.

Vuoden 1961 jäähyväispuheessaan presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti ”sotateollisuuskompleksin” kasvavasta vaikutusvallasta amerikkalaiseen politiikkaan ja politiikkaan.Mielenkiintoista on, että Eisenhowerin alkuperäinen muotoilu uhkasta oli vieläkin täsmällisempi ”sotateollisuus-kongressikompleksi”. (Korostus lisätty). Kun näkee, miten tämä eturyhmien verkosto on työskennellyt lonkeroillaan niin monilla Amerikan poliittisen ja taloudellisen elämän osa-alueilla kuluneiden vuosikymmenten aikana, voi päätellä, miten tarkkanäköinen Eisenhowerin varoitus oli.

Mutta amerikkalaisen kulttuurin militarisoituminen on ollut vielä hienovaraisempaa ja läpitunkevampaa. Se on ollut ilmeistä toisesta maailmansodasta lähtien, mutta se on kiihtynyt huomattavasti viime vuosina. Washingtonin toisen maailmansodan jälkeen omaksuman globaalin interventionistisen ulkopolitiikan kenties syövyttävin vaikutus kotimaassa on kohdistunut kansallisiin asenteisiin. Amerikkalaiset ovat alkaneet hyväksyä ”kansallisen turvallisuuden” nimissä tapahtuvat tunkeutumiset, joita he olisivat aiempina vuosikymmeninä vastustaneet jyrkästi. Esimerkkinä tästä ovat Patriot Act -lain eri säännökset sekä valvontajärjestelmä ja sen väärinkäytökset, joista NSA on esimerkkinä.

Suuntaus kohti tunkeilevampaa, militaristisempaa valtiota on tullut selvästi selvemmäksi syyskuun 11. päivän iskujen ja hallituksen reaktion jälkeen, mutta jo ennen tuota kauheaa päivää siitä oli selviä merkkejä. Kollegani Cato Institutessa ovat tehneet erinomaista työtä dokumentoidessaan Amerikan poliisivoimien asteittaista militarisoitumista, joka alkoi 1980-luvulla SWAT-tiimien lisääntyessä ja poliisiyksiköiden varustamisessa yhä tappavammilla sotilaallisilla laitteilla. terrorismin uhka tarjoaa vain viimeisimmän ja sopivimman perusteen jo pitkälle edenneen suuntauksen tehostamiselle. Useimmilla SWAT-iskuilla ei itse asiassa ole mitään tekemistä terrorismin kanssa; niitä käytetään etsintä- tai pidätysmääräysten toimittamiseen vähäisissä huumejutuissa.

Poliitikot oppivat jo varhain, että nopein tapa voittaa lemmikkialoitteen vastustus oli esittää se kansallisen turvallisuuden kannalta välttämättömänä. Niinpä laki, jolla liittovaltion hallitus otettiin ensimmäisen kerran mukaan perus- ja keskiasteen koulutukseen 1950-luvulla, oli nimeltään National Defense Education Act. Vastaavasti osavaltioiden välisen moottoritiejärjestelmän perustamista koskeva lainsäädäntö oli virallisesti National Defense Highway Act. Jälkikäteen ajateltuna presidentti George W. Bush luultavasti hukkasi tilaisuuden, kun hän ei nimittänyt Medicare-reseptilääke-etuutta koskevaa lainsäädäntöään National Defense Elderly Care Act -laiksi.

Ja sitten on vielä kielen yleinen militarisoituminen. Amerikan imperialistisen aikakauden nousu osuu samaan aikaan kuin ”sota”-metaforan suosittu käyttö. Viime vuosikymmeninä on käyty ”sotia” kaikkea vastaan syövästä köyhyyteen, lukutaidottomuuteen ja lihavuuteen. Ja tietysti meillä on edelleen aina läsnä oleva sota laittomia huumeita vastaan, jonka Richard Nixon julisti yli neljä vuosikymmentä sitten. Kielellä on merkitystä, ja mieltymys tällaiseen retoriikkaan on paljastava ja huolestuttava osoitus siitä, miten syvälle varuskuntamentaliteetti on juurtunut amerikkalaiseen kulttuuriin.

Toinen merkki on kasvava taipumus käyttää väärin termiä ”ylipäällikkö”.  Perustuslaissa todetaan selvästi, että presidentti on asevoimien ylipäällikkö. Tähän säännökseen oli kaksi syytä. Yksi oli varmistaa armeijan kiistaton siviilivalvonta. Toinen oli estää kongressin puuttuminen komentoketjuun.

Yksi asia on kuitenkin täysin selvä. Perustuslaki ei tehnyt presidentistä maan ylipäällikköä. Valitettavasti poliitikot, asiantuntijat ja tavalliset amerikkalaiset eivät enää ymmärrä tätä eroa. Ajatus siitä, että presidentti on kansallinen komentaja, joka voi ohjata maata ja että meidän velvollisuutemme alaisina on tervehtiä ja seurata hänen johtoaan, on vieras ja syvästi epäamerikkalainen käsite. Se myös epäsuorasti vahvistaa keisarillisen presidenttikunnan vääristyneen opin, jonka mukaan vain presidentti (ylipäällikkömme) saa päättää, milloin kansakunta lähtee sotaan. Molemmat ovat täysin perustuslain vastaisia, historiattomia ja epäterveellisiä asenteita. Silti niistä on tullut yleisiä, ellei jopa hallitsevia asenteita 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun Amerikassa. Ja se on pelottavaa. Presidentin pitäminen kansakunnan ylipäällikkönä on henkisesti militarisoituneen yhteiskunnan ruumiillistuma.

Kylmän sodan kynnyksellä yhteiskuntakommentaattori Garet Garrett varoitti, että Amerikka ei voi loputtomiin pysyä tasavaltana kotimaassaan ja nauttia rajoitetun hallinnon ja vankkojen kansalaisvapauksien arvoista samalla, kun se ottaa ulkomailla yhä enemmän imperiumin piirteitä. Hän ennusti, että vähitellen jälkimmäisen vaatimukset muuttuisivat jyrkästi ja lopulta jäisivät edellisen varjoon. Kuten Eisenhowerin jäähyväispuheen tapauksessa, Garrettin varoitus vaikuttaa liiankin tarkkanäköiseltä.

Amerikkalaiset lähestyvät nopeasti kohtaa, jossa heidän on tehtävä jyrkkä valinta. Joko Yhdysvallat omaksuu varovaisemman roolin maailmassa — osittain säilyttääkseen sen, mitä sen sisäisistä vapauksista on jäljellä — tai nämä vapaudet jatkavat rapautumistaan (kenties niin paljon, ettei niitä enää voi palauttaa) kansallisen turvallisuuden nimissä. Tämä valinta ratkaisee paitsi sen, miten Yhdysvaltoja puolustetaan tulevaisuudessa, myös sen, säilyttääkö tämä maa ne arvot ja periaatteet, joiden vuoksi sitä kannattaa puolustaa.

 

Artikkelin julkaissut National Interest

MKULTRA
Muut

Operation Midnight Climax

Kommentoi

Agentit vokottelivat herroja bordelleihin, joissa heidät huumattiin

Kirjoittanut DARIEN CAVANAUGH

13. huhtikuuta 1953 CIA:n johtaja Allen Dulles valtuutti Project MKULTRAn, sarjan erittäin kiistanalaisia kokeita, joiden tarkoitus oli kehitellä mielenhallintatekniikoita ja kehittää “totuusseerumi”.

Agentit annostelivat kohteille LSD:tä ja muita psykotrooppisia huumeita, hypnotisoivat heitä ja altistivat heitä säteilylle ja sähköshokeille. Jotkut osanottajat olivat mukana vapaaehtoisesti, mutta toiset taas tahtomattaan ja pahaa-aavistamattomina.

CIA yritti tuhota kaikki dokumentit ohjelmasta, jättäen jälkeensä ainoastaan seitsemän laatikollista virallisia papereita, jotka jäivät tuhoamatta paperien silppurointioperaatiossa. Ainoastaan muutamia tarinoita on tiedossa. Eräs omituisimmista liittyy sarjaan kontrolloimattomia kokeita projektissa nimeltä Operation Midnight Climax.

Midnight Climaxissa CIA-operatiivit palkkasivat San Fransiscon prostituoituja vokottelemaan asiakkaita bordelliin. Bordellissa agentit salaa huumasivat kohteensa ja tarkkailivat heidän seksihommiaan seinälle asennetun läpinäkyvän peilin läpi.

Henri de Toulouse-Lautrec: ‘Au Salon de la rue des Moulins’. The Yorck Project

Amerikkalaiset vakoojat alkoivat etsiä mielenhallintakemikaaleja toisen maailmansodan aikaan. Sodan melskeissä CIA:ta edeltänyt Office of Strategic Services (OSS) otti käyttöön totuusseerumiohjelman siinä toiveissa, että he löytäisivät keinon pakottaa sotavangit paljastamaan salaisuutensa kuulusteluissa.

OSS alunperin leikki kannabisöljyllä eikä niinkään LSD:llä, kirjoittaa journalisti Gary Kamiya San Francisco Chroniclessa. George White, OSS-kapteeni ja entinen liittovaltion huumeagentti, antoi ensimmäisen annoksen newyorkilaiselle rikollispomolle vuonna 1943.

“Kaikki (koehenkilöt) paitsi yksi — ja hän ei polttanut tupakkaa — antoi meille informaatiota enemmän kuin mitä meillä oli sitä aiemmin”, muistelee eräs Valkoisen talon kollega. Kuitenkin tulokset jäivät lopulta “ratkaisemattomiksi”, Kamiya kirjoitti.

Toisen maailmansodan loputtua ja Korena sodan alettua CIA ja Pentagon huolestuivat raporteista siitä, että ulkomaan tiedustelupalvelut olivat kehittäneet omia aivopesumenetelmiään. Nämä huhut inspiroivat kylmän sodan The Manchurian Candidate -klassikkoelokuvaa.

MKULTRA oli ainakin osittain vastine tälle uhalle.

CIA-johtaja Allen Dulles. kuva: U.S. government

Sidney Gottlieb, CIA:n teknisten palvelujen kemikaalidivisioonan johtaja, usutti Dullesia hyväksymään LSD-kokeilut potentiaalisena mielenhallinta- tai aivopesuaineena.

Dulles suostui.

Gottlieb otti mukaan Whiten, “kivikovan kytän, joka ei ollut haksahtanut vakoojaleikkiin”, mukaan ohjelmaan “konsulttina”, erään kertomuksen mukaan.

White aloitti Greenwich Villagessa, jossa hän laittoi “LSD:tä, tyrmäystippoja ja marijuanaa pahaa-aavistamattomille ‘vieraille’ ruokaan, juomaan ja tupakkaan, ja sitten koitti saada heidän livertelemään”, Kamiya kirjoitti.

Ei kestänyt kauaakaan Whitelta viedä kokeet luvattoman seksin suuntaan. Hän siirtyi San Fransiscoon vuonna 1955 ja pystytti bordellin Telegraph Hillin alueelle. Hän halusi, että paikalla on “ranskalaisen huoratalon lookki”, Kamiya lisää.

White dekotti seinät Toulouse-Lautrecin julisteilla, kuvilla can-can -tanssijoista ja naisista sidonta- ja sadomasotouhuissa. Kokonaisuus viimeisteltiin asentamalla yhteen suuntaan läpinäkyvä peili, jonka taakse agentit saattoivat jäädä tarkkailemaan.

“Sen piti näyttää fiiniltä, mutta se näytti paskalta”, eräs paikalla useammin käynyt huumeagentti kertoi John Marksille, kirjan The Search for the “Manchurian Candidate:” The CIA and Mind Control kirjoittajalle.

Huorat noutivat äijiä paikallisista baareista ja veivät heidät feikkibordelliin. White kumppaneidensa kanssa halusi mieluummin työväenluokkaista ja köyhempää porukkaa. Ideana oli, että koehenkilöt, joiden yhteiskunnallinen status ei olisi niin huomionarvoista, ei aiheuttaisi yhtä paljon ongelmia.

“Pahaa-aavistamaton kaveri luulee pääsevänsä selän päälle, menee omituiseen kämppään ja päätyy taju kankaalle”, Marks kirjoittaa.

Virallisissa dokumenteissa käytettiin toki epäselvää, byrokraattista kieltä kohtaamisia kuvailtaessa. Gottliebin kirjoittama raportti, joka selvisi silppuroinnista, kuvaa prosessia seuraavasti: “Tietyt henkilöt [prostituoidut] antoivat salaa tätä materiaalia [huumeita] muille [asiakkaat] [Whiten] ohjeiden mukaisesti.”

White maksoi naisille viraston rahoista ja sanoi että “he voivat käyttää niitä palveluksiin kuten vankilasta poispääsyyn”, Kamiya lisää.

Koomisesti sensuroitu MKULTRA-raportti. CIA:n valokuva Wikimediassa

Gottlieb oli tietoinen rahanliikkeiden vaarallisuudesta. “Johtuen näiden toimintojen erittäin epätavallisesta luonteesta sekä näiden riskistä, johon nämä henkilöt olivat itsensä asettaneet, heiltä on mahdotonta vaatia esittää kuittia näistä maksuista tai että he kertoisivat mitenkään tarkasti sitä mihin he käyttivät rahansa”, hän kirjoitti raporttiinsa.

Mutta MKULTRA-tiimi piti ensimmäistä San Fransiscon turvataloa sellaisena menestyksenä, että he avasivat toisen Golden Gate -sillan lähelle Marinin piirikuntaan. White valvoi tätäkin operaatiota.

“Lounastauon jälkeen oli mahdollista tuoda porukkaa pikapanolle”, eräs MKULTRA-agentti kertoi Marksille Telegraph Hillin sijainnista.

Marinin piirikunnan sijainti lähiöalueella tuntui eristäytyneeltä ja salaiselta, ja näin oli mahdollista tehdä perusteellisempia — ja naurettavampia — kokeita.

Marks kirjoitti:

“Siellä TSS:n [teknisten palvelujen työntekijät] tieteentekijät kokeilivat sellaisilla MKULTRA-erikoisuuksilla kuin hajupommeilla, kutinaa ja aivastelua aiheuttavilla jauhoilla ja laksatiiveilla. TSS:n Ray Treichler, stanfordilainen kemisti, lähetti näitä häirintäaineita Kaliforniaan Whiten kokeiluihin, mukana lähetettiin myös jakelujärjestelmiä kuten mekaaninen laukaisin, joka heittää pahalta haisevia esineitä 100 metrin päähän, lasiampulleja joiden päälle voidaan astua ja näin vapauttaa Treichlerin jauhoja, pieni ihonalainen neula, jolla voi injektoida huumeita viinipullon korkin lävitse, ja huumepäällysteisiä cocktail-tikkuja.”

Salaiset huumekokeet eivät päättyneet tuohon, eivätkä operatiivien lempihuumeet ja huumeiden käyttökohteet rajoittuneet pelkästään prostituution asiakkaisiin. “Jos minua kuumotti kokeilla huumetta itse, me lähetimme sen San Fransiscoon”, eräs CIA-lähde kertoi Marksille.

Apulaissheriffi Wayne Ritchie tietämättään joi LSD:llä terästettyä juomaa joulujuhlissa. Hän meni sekaisin ja yritti ryöstää baarin aseella uhaten, S.F. Weeklyn kuumottava juttu kertoo. Hän irtisanoutui sheriffin hommista, mutta vältti vankilatuomion.

Whiten päiväkirjasta käy ilmi, että hän itse oli myös juhlissa. Ritchie haastoi Yhdysvaltain valtion oikeuteen, mutta ei kyennyt osoittamaan, että CIA oli häntä huumannut.

Virasto lopetti MKULTRAn 1960-luvun lopulla sen jälkeen, kun John Vance CIA:n sisäisestä tarkastuksesta sai tietää kokeista. Kuitenkin kaksi tähän liittyvää projektia, MKSEARCH ja Project OFTEN, jatkuivat vastaavasti vuosiin 1972 ja 1973 asti.

Näistä ohjelmista aiheutui oikeita ihmisuhreja, mm. ainakin yksi kuolonuhri. Lukuisat koehenkilöt kärsivät pysyvistä henkisistä vammoista ja psykologisesta rappeutumisesta.

Operation Midnight Climax oli CIA:lle nöyryyttävä epäonnistuminen. Se osoittautui toimimattomaksi, sen tulokset olivat epätieteellisiä ja sen käyttökelpoiset menetelmät tiedustelussa olivat vähäisiä (paitsi Epsteinin tapauksessa! toim. huom.). Se pilasi CIA:n maineen sekä eettisesti että käytännössä, ja negatiivisesti vaikutti satojen ihmisten elämään.

Artikkelin julkaissut War Is Boring

Muut

Synteettisen telepatian juridiset kysymykset

Kommentoi

Elon Musk on lähettämässä tuhansia satelliitteja Maapalloa kiertämään. Onko näiden satelliittien todellinen tarkoitus lukea ajatuksiamme?

Olen tutkinut sekä Yhdysvaltojen että Yhdistyneen kuningaskunnan asiaa koskevia oikeudellisia oppeja selvittääkseni synteettisen telepatian käytön tai käyttöönoton laillisuutta. Ensinnäkään ei ole olemassa lainsäädäntöä, joka sallisi tällaisen teknologian käytön tai jossa määriteltäisiin tällaisen teknologian kohteena olevien henkilöiden oikeudet.

Rajoitukset on siis löydettävä kunkin maan rikoslainsäädännöstä, ja niitä todellakin on olemassa. Sekä Yhdysvaltojen että Yhdistyneen kuningaskunnan terrorismiin liittyvien lakien tulkinnat kieltävät selvästi teknologian käytön. Koska rikosoikeudellisen perusopin mukaan ”kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”, valtion palveluksessa tehdyt rikolliset teot eivät eroa muista rikollisista teoista.

Lainsäädäntö

Yhdysvaltain lainsäädännössä 2332a. Joukkotuhoaseiden käyttö, kuuluu seuraavasti:

(b) Yhdysvaltojen kansalaisen tekemä rikos Yhdysvaltojen ulkopuolella. — Yhdysvaltojen kansalainen, joka ilman laillista lupaa käyttää joukkotuhoasetta Yhdysvaltojen ulkopuolella tai uhkaa, yrittää tai vehkeilee käyttää joukkotuhoasetta Yhdysvaltojen ulkopuolella, on tuomittava vankeusrangaistukseen vuosiksi tai elinkaudeksi, ja jos seurauksena on kuolema, rangaistuksena on kuolema tai vankeusrangaistus vuosiksi tai elinkaudeksi.

(c) Määritelmät. — Tässä pykälässä tarkoitetaan —
…
(2) termi ”joukkotuhoase” tarkoittaa —
(A) mikä tahansa tämän pykälän 921 §:ssä määritelty tuhoava laite;
(B) mikä tahansa ase, joka on suunniteltu tai tarkoitettu aiheuttamaan kuolemaa tai vakavia ruumiinvammoja vapauttamalla, levittämällä tai vaikuttamalla myrkyllisiä tai myrkyllisiä kemikaaleja tai niiden esiasteita;
(C) aseet, jotka sisältävät biologista ainetta, toksiinia tai vektoria (kuten nämä termit on määritelty tämän lain 178 pykälässä); tai
(D) mikä tahansa ase, joka on suunniteltu vapauttamaan säteilyä tai radioaktiivisuutta ihmiselämälle vaarallisella tasolla.”

http://www.law.cornell.edu/uscode/718/usc_sec_18_00002332—a000-.html

Asiaa koskeva lauseke on 2(D). Synteettinen telepatiajärjestelmä, joka on samankaltainen kuin aiemmassa artikkelissani hahmoteltu, rikkoisi tätä lauseketta. Laitteena, joka lähettää säteilyä sellaisella tasolla, että se voi tuottaa aistien ja lihasten hallintaa, joka voi osoittautua vaaralliseksi ihmishengelle (esim. sydämen vajaatoiminnan, häiriötekijöiden ja pitkäaikaisten stressivaurioiden kannalta), on laitonta ”käyttää”, ”salaliittoutua käyttämään”, ”yrittää käyttää” tai edes ”uhata käyttää” tällaista laitetta. Tämä koskee teknologian käyttöä sekä Yhdysvaltojen kansalaisia että ulkomaalaisia vastaan. Tärkeää on huomata, että ei ole mitään rajoitusta sille, miten kyseinen säteilytaso on vaarallinen ihmishengelle, vaan ainoastaan sille, että se on vaarallista.

On mielenkiintoista huomata, että kuolemanrangaistus on olemassa kuolemantapauksissa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 2000 terrorismilaki kuuluu seuraavasti:

(1) Tässä laissa ’terrorismilla’ tarkoitetaan toiminnan käyttöä tai sillä uhkaamista, jossa —

(a) toiminta kuuluu (2) momentin soveltamisalaan,

(b) käytön tai uhkauksen tarkoituksena on vaikuttaa hallitukseen tai pelotella yleisöä tai yleisön osaa, ja

(c) käyttö tai uhkaus tehdään poliittisen, uskonnollisen tai ideologisen asian edistämiseksi.

(2) Toimi kuuluu tämän alakohdan soveltamisalaan, jos se —

(a) sisältää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa,

(b) sisältää vakavaa omaisuuden vahingoittamista,

(c) vaarantaa muun henkilön kuin teon tekijän hengen,

(d) aiheuttaa vakavan vaaran yleisön tai yleisön osan terveydelle tai turvallisuudelle, tai

(e) on suunniteltu vakavasti häiritsemään tai vakavasti häiritsemään sähköistä järjestelmää.

http://www.opsi.gov.uk/acts/acts2000/ukpga_20000011_en_2#pt1-l1g1

Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä on osoitettava kolme seikkaa, eli 1 kohdan ab alakohdan b ja c alakohdan on osoitettava olevan totta.

Osan 1(a) osalta relevantti lainkohta on 2(c) edellä mainituista syistä. Tässäkään laissa ei määritellä, ”miten” henkilön henki on vaarassa, vaan ainoastaan, että se on vaarassa. Se voi olla mitä tahansa, auton ajamisesta hajamielisessä tilassa tai stressin aiheuttamisesta, joka voi johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Osan 1 kohdan b alakohdan osalta tämä on automaattista, koska ”laatikossa olevan kuulustelijan” perustehtävä on pelottelu ja koska kohde edustaa ”yleisön osaa” eri määritelmien mukaan. Kyseinen ”osa” voi olla tietty yhteisö, ryhmä tai pelkästään kuulusteltavaan ryhmään kuuluminen.

Lopuksi totean 1 kohdan c alakohdan osalta, että ilman erityislainsäädäntöä tällaisen tekniikan käyttämiseksi käyttöönottoa olisi ohjannut kansallinen turvallisuuspoliittinen agenda. Koska tämä on johdettu poliittisista ja ideologisista kannoista ”In Defense Of The Nation” tai ”In Defense Of The Realm”, se on suoraan suunnattu näiden asioiden ”edistämiseen”.

Suurin osa rikoksista on lueteltu vuoden 2000 terrorismilain 3 osan kohdassa ”Terroristinen omaisuus”.

Lisäksi on rikos olla ilmoittamatta tällaisista tapauksista:

9 Velvollisuus paljastaa tietoa

(1) Tätä pykälää sovelletaan, jos henkilö —

(a) uskoo tai epäilee, että toinen henkilö on tehnyt jonkin 15-18 §:n mukaisen rikoksen, ja

(b) perustaa uskomuksensa tai epäilynsä tietoihin, jotka tulevat hänen tietoonsa elinkeinon, ammatin, liiketoiminnan tai työn harjoittamisen yhteydessä.

(2) Henkilö syyllistyy rikokseen, jos hän ei ilmoita poliisille niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista —

(a) uskomustaan tai epäilyään, ja

(b) tietoja, joihin se perustuu.

Johtopäätös

Vaikka monet ryhmät vaativat erityistä lainsäädäntöä näitä teknologian muotoja vastaan, on selvää, että nykyiset rikoslainsäädäntö ja -säädökset ovat riittäviä sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Yhdysvalloissa. Tulkinnat ovat suoraviivaisia ja vastaavat hyvin säädösten tarkoitusta. Lisäksi kyse on vain kahdesta terrorismilain muunnelmasta, ja tällainen teknologia voisi rikkoa monia muita lakeja, joihin liittyy sekä rikos- että siviilioikeudellisia velvoitteita. Ihmisoikeuslainsäädäntö on tästä hyvä esimerkki.

Kansainvälinen oikeus on hieman monimutkaisempi, eikä sitä käsitellä tässä. Yksi pieni huomio tehdään kuitenkin ulkoavaruussopimukseen liittyen: mikä tahansa satelliittiteknologia voi rikkoa sopimusta, jos se määritellään ”joukkotuhoaseeksi”.

Jos Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat toteuttaneet tällaisia sijoituksia salassa, voimme vain arvailla Venäjän federaation tai Kiinan salamyhkäistä vastausta. Näin ollen avaruus saattaa olla paljon voimakkaammin militarisoitu kuin kukaan epäilee.

 

Artikkelin julkaissut newsvine.com

Muut

Tukikohtia NASAn kuukuvassa

Kommentoi

Tehtävä: Apollo 11, 1969
Havaintopaikka: Kuu
Valokuva: http://archive.org/details/AS11-41-6155
NASA-lähde: http://www.lpi.usra.edu/resources/apollo/frame/?AS11-41-6155

Hieno löytö, tukikohta Kuussa. Tämä valokuva ei ole pieni, ja kesti hetken löytää tukikohdat. Valokuva on 2 megatavua kooltaan ja yksityiskohtainen.

Pitkulainen valkoinen heijastus ja jokin pyöreä rakenne on kuvassa. Tämä on hieno valokuva avaruusolentojen tukikohdasta. Siellä on myös muita rakenteita. Valokuvista alla näkyy lisää.

Scott Waring,  Taiwan

Näetkö pyramidin, jossa on ovi sen alla?

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Muut

Tornirakenteita Kuun kraaterissa

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 29. toukokuuta 2022
Google-karttakoordinaatit: 8°56’7.47″N 18° 6’35.81″E

Google Moon -karttaa käyttäessäni löysin jotain kiinnostavaa. Useita torneja törröttää Sosigenes-kraaterin sisäreunalta. Sosigenes-kraateri on 18km läpimitaltaan ja 1.7km syvä, Wikipedian mukaan. Näiden tornien olisi siis oltava yli 3km korkeita! Tämä on todella hieno löytö, ei ainoastaan yksi vaan kaksi tornia ja joitain omituisen muotoisia rakennuksia sen lähellä.

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Muut

Rakenne Kuun pinnalla tallentuu vahingossa kameralle

Kommentoi

Havaintopäivämäärä: 23. toukokuuta 2022
Havaintopaikka: Kuu

Tässä on hieno video Kuusta teleskoopilla. Youtube-käyttäjä Video Adventures kuvasi tavallista videota Kuusta, mutta 55 sekunnin kohdalla kraaterissa näkyy kolmiomainen rakenne sen keskellä.

Eikä tässä vielä kaikki, kun katsoin tarkemmin, huomasin että kolmion alla oli varjo. Kohde on arviolta 200-400 metriä kraaterinpohjan yläpuolella. Hienoa raakakuvaa kraaterista!

Scott C. Waring, Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily

Muut

Lennä Apollo 11 interaktiivisesti

Kommentoi

Reaaliaikainen interaktiivinen Apollo 11 -tehtävän lento. Voit elää jokaisen hetken siten kuin se tapahtui vuonna 1969.

Tehtävästä löytyy paljon hienoa videokuvaa ja äänileikkeitä.

Reaaliaikaisiin elementteihin kuuluu:

  • kaikki tehtävänohjauksen kuvamateriaali
  • kaikki TV-lähetykset ja videot kyydistä
  • 2000 valokuvaa
  • 11000 tuntia tehtävänvalvonnan äänileikkeitä
  • 248 tuntia avaruudesta maanpinnalle lähetettyä äänitallennetta, kaikki kyydistä nauhoitettu audiomateriaali
  • 15000 sanan haku kaikesta tehtävän jälkeen kirjoitetusta kommentaarista
  • astromateriaalien näyteaineisto

KLIKKAA TÄSTÄ:  https://apolloinrealtime.org/11/

Muut

Satelliittilautanen Marsissa

Kommentoi

Havaintopäivämäär: maaliskuun 5, 2022
Havaintopaikka: Mars
Lähdevalokuva: http://gigapan.com/gigapans/228709

Löysin mielenkiintoisen avaruusolentojen artifaktin Marsista valokuvassa. Kiinnostavin niistä oli satelliittilautanen, joka oli sijoitettu kukkulan päälle. Se oli suuri kaareutunut lautanen, ja sen keskellä oli pyramidi joka on suunnattu taivaaseen. Tämä on järkeenkäypää, älykkäät kulttuurit kehittävät viestintätaitoja, ja ajan mittaan myös tällaista teknologiaa.

Löysin myös muita artifakteja. Omituinen silmäpatsas, samanlainen kuin Horuksen silmä Egyptissä, kököttää Mars-mönkijän vieressä. Katso videolta loput. Tämä on hienoa ja ihanaa. Niin monia artifakteja yhdessä valokuvassa selvästi kertoo älykkäästä elämästä Marsissa, joka on kehittynyt teknologiassa meidän tasollemme.

Scott C. Waring,  Taiwan

 

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Daily