Perustuu Lubavitcher Rebben, Rabbi Menachem M. Schneersonin opetuksiin

“Siellä on jättiläisiä”

Tooran osio Shlach (suom. huom. Neljännessä Mooseksen kirjassa, 4 Moos 13) kertoo vakoojien synnistä, jotka ”saattivat maan, jonka he katselleet olivat, pahaan huutoon Israelin lasten seassa”. 1 Eräs tavoista joilla he pilkkasivat maata oli heidän sanomansa: 2 “Me näimme siellä myös hirmuiset Enakin pojat, jättiläisiä”. Rashi selittää, että nefilim viittaa ”jättiläisiin [enkelten] Shamchazain ja Aza’eilin jälkeläisiin, jotka putosivat taivaasta Eenokin (Enosh) sukupolven aikaan”.

Termi nefilim ei ole uusi; se mainittiin Ensimmäisessä Mooseksen Kirjassa. 3 Rashi selittää, että hepreaksi nefilim viittaa jättiläisiin — lihaa ja verta oleviin ihmisiin. Miksi hän muuttaa kertomustaan tässä, ja sanoo että kontekstissamme nefilim viittaa enkelten jälkeläisiin jotka putosivat taivaasta?

Rashi näin vastaa seuraavaan kysymykseen. Aiemmassa jakeessa, 4 Toora kertoo siitä miten vakoojat kuvasivat Eretz Yisraelin voimakkaita asukkaita: “Mutta ne miehet, jotka hänen kanssansa olivat menneet, sanoivat: emme taida mennä sitä kansaa vastaan; sillä he ovat meitä väkevämmät.” Mitä vakoojat lisäsivät tässä (muuta kuin termin nefilim) heidän aikaisemmin sanomaansa?

Rashi näin selittää, että nefilim tarkoittaa ”jättiläisiä [enkelten] Shamchazain ja Aza’eilin jälkeläisiä, jotka putosivat taivaasta”. Toisin sanoen, vakoojat sanoivat nyt jotain täysin uutta: Nämä eivät ole ollenkaan heidän mainitsemiaan jättiläisiä joista aiemmin puhuttiin, ihmisiä jotka olivat vain fyysisesti isokokoisia. Sen sijaan, on olemassa jättiläisiä, jotka polveutuvat langenneista enkeleistä.

He kertoivat tämän seikan tarkoituksella tässä koska he vastasivat tapahtumiin, jotka olivat saaneet alkunsa heidän aiempien sanomistensa ja nykyisten välissä:

Toora kertoo, että kun vakoojat saattoivat lausuntonsa päätökseen asukkaiden voimasta, Kaleb rauhoitteli kansaa vakuutellen että he todellakin kykenisivät valloittamaan maan. 5 Niin hän teki, Rashi selittää, muistelemalla Jumalan suuria aiemmin tekemiä ihmeitä.

Tähän juuri vakoojat vastasivat: 6 “emme taida mennä sitä kansaa vastaan; sillä he ovat meitä väkevämmät.” Rashi selittää, että he tarkoittivat sanoa, että edes Jumala ei kykenisi saamaan heitä tuohon maahan. Vakoojat kuitenkin eivät olleet tyytyväisiä jättäessään asian sikseen. Juutalaisten kansa oli todistanut useita ihmetekoja heidän edestään tehtyinä. Miten voisi Jumala olla niin avuton asukkaiden edessä?

Siksi he päättivät tukea kannanottoa esitämällä, että asukkaiden joukossa oli enkelten jälkeläisiä, jotka olivat ”hirmuiset Enakin pojat”. Toisin sanoen, nämä olivat niin voimakkaita olentoja että ei edes Tulva — taivaallinen rangaistus joka tuhosi melkein koko ihmiskunnan — tuhonnut niitä. 7

Rashin kommentti, että nefilim tässä viittaa ”taivaasta pudonneisiin enkeleihin” pysyy linjassa vakoojien vastalauseeseen joka on selitetty (Chassidus): 8

Vakoojat olisivat paljon mieluummin elää henkistä elämää, jota he elivät aavikolla, täysin irti ruumiillisesta maailmasta ja sellaisista maallisista huolista kuin leivän ansaitsemisen pakko. He täten eivät halunneet astua Eretz Yisraeliin, jossa he olisivat joutuneet tulemaan alas ja keskittymään maalliseen, sillä he pitivät tällaista heidän henkisen palveluksensa haittana.

Heidän perusvirheensä on uskomuksessa, että henkinen ja materiaalinen ovat väistämättä toisilleen vihamielisiä, niin että ei ole mahdollista keskittyä materiaaliseen ja samalla olla henkisyyteen uppoutuneena.

Ja niin he sanoivat nähneensä nefilim, enkelien Shamchazai ja Aza’eil jälkeläisiä. Niinkuin Viisaamme ovat sanoneet, 9 nämä puhtaat ja pyhät enkelit ensin tulivat alas pyhän motiivin kanssa. Joka tapauksessa, ne eivät kyenneet kestämään maailman imarteluja, ja lankesivat henkisistä korkeuksistaan.

Sama tapahtuu juutalaisten kansalle, sanoivat vakoojat — vaikka he olivat ylevällä henkisellä tasolla erämaassa, heidän astumisensa  Eretz Yisraeliin saisi aikaan suuren lankeamisen.

Totuus, kuitenkin, on varsin erilainen, sillä Jumala haluaa ja ilahtuu palveluksen tuottamisesta juutalaisten kansalle tässä fyysisessä maailmassa, meidän transformoidessamme sen asuinpaikaksi Hänelle. Näin juutalaisten voimat kestää maailman mairitteluja on todellakin suuri.

Lisäksi juutalaiset ovat ylempänä kuin enkelit, yhtä Jumalan kanssa, niin kuin muinoin. 10 He voivat näin menestyksekkäästi liittää yhteen fyysiset ja henkiset vastakohdat.

Perustuu Likkutei Sichos:n , Vol. XXVIII, s. 85-92.

Sankareita vai pahiksia?

Tooran osiossa Shlach lukee miten 12 henkilöä lähetettiin vakoilemaan Eretz Yisraelin maata. Kymmenen tuli takaisin epäsuotuisan raportin kanssa. Näihin kymmeneen viitataan Toorassa nimellä 11 eidah , seurakunta.

Oppineemme ovat johtaneet tästä, 12 että kymmenen ihmisen kokoontuminen muodostaa seurakunnan; pyhät asiat jotka vaativat minjanin niiden suorittamiseen 13 voidaan suorittaa kun tämä pienin määrä on koolla, sillä 10 muodostaa täysivaltaisen seurakunnan. 14

Miten voi olla, että laki johdetaan erityisesti vakoojien seurakunnasta? Eikö olisi ollut parempi johtaa tämä periaate 10 hurskaan ihmisen seurakunnasta?

Tämän lain johtaminen vakoojista toimii eräänä vahvistuksena Tooran esoteeriselle osalle siinä esitetystä kannasta: että vakoojat todellakin olivat erittäin henkisiä ihmisiä. Toisin sanoen, he eivät halunneet kapinoida, he olivat ”erittäin ylevällä tasolla”. 15

Esoteerinen ja eksoteerinen Tooran osuus ovat osa yhtä Tooraa, mitä tulee niiden suhteisiin, jotka muistuttavat kehoa ja sielua. 16 Jopa ne aspektit sisäisestä osuudesta, jotka eivät tunnu olevan harmoniassa yksinkertaisen merkityksen kanssa, ovat myös juurtuneet Tooran paljastettuun aspektiin. 17

Vaikka yksinkertaisen tulkinnan mukaan vakoojat tekivät raskaasti syntiä,  niin että he saivat rangaistuksen lisäksi myös koko sukupolven kattavan kiellon astua Eretz Yisraeliin johtuen heidän kehoituksistaan, silti on olemassa häivähdys esoteerisesta Tooran osasta — minjaniin vaadittavan ihmismäärän johtaminen 10 vakoojasta — että he itse asiassa olivat erittäin ylevällä tasolla.

Chassidus selittää18 että vakoojien haluttomuus astua Eretz Yisraeliin johtui heidän korkeammasta henkisyyden tilasta; he eivät halunneet astua maahan, sillä he olisivat muutoin joutuneet käsittelemään maallisia asioita.

Tooran vastaanottamisen seurauksena vakoojat halusivat elää luostarimaista elämää autiomaassa, jossa heidän fyysiset tarpeensa tulivat ihmeellisesti Mannan, Mirjamin Kaivon ja Kunnian Pilvien tyydyttämiksi. 19 Tämä on varmasti ideaali tapa tutkia Tooraa ja takertua Jumalaan, vapaana kaikista materiaalisista huolista.

Mutta vakoojat erehtyivät, sillä vieläkin suurempi etu elämälle Eretz Yisraelissa löytyy, niiden mitzvojen suorittaminen jotka riippuvat Maasta ja käytännön mitzvojen suorittaminen yleisesti.

Koska vakoojat olivat niin ylevällä tasolla, heidän virheensä (ja erityisesti se seikka, että he yrittivät taivutella kansakunnan heidän tahtoonsa) tulkitaan vakavaksi synniksi. Mutta koska he olivat niin erityisiä, pyhiä ihmisiä joiden aikeet olivat hyviä, me johdamme heidän lukumäärästään sen että 10 juutalaista muodostaa minjanin.

Heidän käytöksensä juurten pyhästä lähteestä juontuminen voidaan myös nähdä seuraavasta:

Fakta on, että kansakunta pysyi autiomaassa 40 vuotta, eläen tarkalleen sellaista elämää kuin nämä 10 yksilöä halusivat. Miten on mahdollista, että seurauksena vakoojien synnistä juutalaisen kansan rangaistus oli pysyä autiomaassa?

Todellakin, tämä on hämmästyttävää. Antamalla heidän virua autiomaassa, Jumala teki mahdolliseksi vakoojien saavuttaa sen minkä he olivat tulleet tekemään — pitää juutalaiset poissa Eretz Yisraelista, vapaina materiaalisista huolista, saaden mannaa taivaasta jne… ja pitäen heidän ajatuksensa täysin henkisissä aktiviteeteissa.

Kuitenkin, niin kuin on selitetty, vakoojien halu oli vilpitön, ja itsessään se ei ollut sopimaton — olla Kunnian Pilvien ympäröimä, jne… on todellakin pyhä tapa elää, ja oikeaa valmistautumista Eretz Yisraeliin astumiseen. He vain yksinkertaisesti erehtyivät ajattelussaan että tämä olisi jumalallisen palveluksen lopullinen  muoto, ja tavoite itsessään.

40 vuotta autiomaassa viettoa oli näin asianmukainen valmistelu juutalaisten lopullista palvelusta varten, mikä saavutettiin kun he astuivatEretz Yisraeliin.

Perustuu Likkutei Sichos:n, Vol. XXXIII, pp. 85-87.

Vakoojia keskellämme

Tooran osio Shlach kertoo miten Mooses lähetti 12 suoraselkäistä henkilöä 20 vakoilemaan Eretz Yisraeliin. Vakoojat palasivat tehtävältään ja raportoivat, että maa ei ollut juutalaisia varten, sillä ”maa, jonka lävitse me kävimme vakoomassa sitä, syö asujansa, ja kaikki kansa, jonka me siellä näimme, ovat juuri pitkät ihmiset.”

Chassidus selittää 21 että vakoojilla ei ollut halua astua Eretz Yisraeliin, ja että he mieluummin olisivat pysyneet erämaassa. Tämä preferenssi heijasteli heidän haluttomuuttaan laskeutua alas maallisten asioiden tasolle.

Kun juutalaisten kansa oli erämaassa, he olivat täysin irti maallisesta; heidän ruokansa oli mannaa taivaalta, heidän juomansa oli vettä ihmeellisestä Miriamin lähteestä, ja heidän vaatteensa kasvoivat heidän päällensä. 22

Astuessaan Eretz Yisraeliin, manna lakkaisi ja heidät pakotettaisiin hikoilemaan leipänsä eteen; vesi Miriamin lähteestä lakkaisi, jne. Vakoojat, henkisiä kun olivat, täten paljon mieluummin pitivät nykyisestä täysin henkisestä elämäntyylistä.

He täten kutsuivat Eretz Yisraelia “maaksi, joka syö asujansa”. He tarkoittivat tällä sitä, että jos juutalaiset aikoisivat astua sinne, heidät söisi materiaaliset tarpeet ja he eivät enää kykenisi elämään henkistä elämää josta he nauttivat erämaassa. Tämä oli erityisen totta koskien heidän kykyään vastaanottaa mannaa, ruokaa joka puhdisti heidät ja antoi heille kyvyn vastaanottaa ja selittää Tooraa. 23

Huolimatta heidän ylevästä idealismistaan, vakoojat olivat surullisen väärässä, sillä juutalaisten tarkoitus oli transformoida fyysinen maailma Jumalallisuuden asuinpaikaksi. Tämän saavuttamiseksi juutalaisten tuli astua Eretz Yisrael, sillä sitä varten se oli siellä — eikä erämaassa — että heidän henkinen palveluksensa tarkoittaisi mitzvojen suorittamista ja Jumalan palvelemista samalla kun eletään fyysisessä maailmassa.

Tässä on oppitunti meille kaikille. Kaikki juutalaiset kokevat heidän päivittäisen elämänsä kahdessa vaiheessa, ”erämaa” ja “Eretz Yisrael.” Juutalaiset aloittavat päivänsä rukouksella ja opiskelulla — ”erämaa”. Vaikka he pistäisivät päälleen talliksen ja tefillinin — mitzvot joihin kuuluu fyysiset esineet — he eivät siltikään ole fyysisen maailman rajoitteiden kuormittamia.

Kuitenkin, kun he ovat lopettaneet rukouksensa ja Raamatun opintonsa, heidän tulee astua fyysiseen maailmaan — Eretz Yisrael — ja käsitellä materiaalisia ongelmia. Heidän tulee silloin palvella Jumalaa täysin toisella tavalla, niin että heidän sallitut tekonsa tehdään taivaan vuoksi, ja että he ponnistelevat tuntemaan Jumalan kaikessa siinä mitä he tekevät.

Henkilö saattaa hyvin ajatella, että niin kauan kun hän on henkisen maailman tavoittelussaan pitkällä, ei ole liian vaikeaa irroittautua fyysisestä maailmasta ja omistautua kokonaan Jumalalle. Mutta heti kun hän astuu ulkopuoliseen maailmaan (ja Toora itse komentaa hänet niin tekemään tienatakseen elantonsa), miten häneltä voidaan odottaa syödyksi tulemisen välttämistä ja siitä innostumista, ja muistaa että hänen koko tarkoituksensa ja ilonsa elämässä on Jumalan palveleminen?

Lisäksi, henkilö saattaa hyvin sanoa itselleen että olemalla täysin maallisten asioiden parissa suurimman osan päivästä, hän ei pysty palvelemaan Jumalaa, mutta lisäksi häneltä viedään hänen rukouksensa ja Tooran opiskelu myös; maalliset asiat syövät hänet. Mahdollisesti hänen liiketoimiensa jne, seurauksena hän astuu mieleensä rukouksen ja opiskelun aikana, ja tämä haittaa hänen keskittymistään.

Toora täten kertoo meille, että nämä samat pelot olivat vakoojien mielessä. He myös pelkäsivät, että erämaan henkisen ympäristön vaihtaminen  Eretz Yisraeliin johtaisi erityisen suureen henkisen palveluksen heikkenemiseen.

Totuus on, kuitenkin, että Toora ja mitzvat täytyy suorittaa luonnon piirissä; juutalainen tietää että hän toimii yhdessä luonnon kanssa kun hän toteuttaa Jumalan tahtoa, silloin mikään ei voi olla hänen esteenään. Hänelle annetaan voimaa yhdistää luonto henkiseen, ja muuntaa koko maailma asuinpaikaksi Jumalalle.

Perustuu Likkutei Sichos:n, Vol. IV, pp. 1041-1046.

VIITTEET
1.	.Bamidbar 13:32.
2.	.Ibid., jae 33.
3.	6:4.
4.	.Bamidbar, ibid. , jae 28.
5.	.Ibid., jae 30.
6.	.Ibid., jae 31.
7.	Katso Alshich, ibid.
8.	.Likkutei Torah , Shlach ; Derech Mitzvosecha, p. 181a ff., et al. Katso myös Likkutei Sichos, Vol. IV, Shlach-osuus Toorasta.
9.	.Yalkut Shimoni, Bereishis, Remez 44.
10.	Katso Tanya, kpl. 2.
11.	Bamidbar 14:27.
12.	Megillah 23b.
13.	Berachos 21b; Megillah, ibid.
14.	Katso Rambam , Hilchos Tefillah 8:5; Shulchan Aruch Admur HaZakein, Orach Chayim 55:2.
15.	Likkutei Torah , Shlach, p. 36d.
16.	Zohar, Vol. III, p. 152a.
17.	Katso myös Derech Mitzvosecha 5a: “Paljastettu [Tooran] osuus sekä piilotetun [Tooran] osuuden kanssa yhtäpitävä osuus, sillä keho on [yhtäpitävä] sielun kanssa.”
18.	Likkutei Torah , Shlach (p. 37b, 38b), lainaa Kabbalaa ; Or HaTorah , ibid. (p. 443ff., p. 455ff.), et al.
19.	Katso Shmos 16:4ff.; Rashi on Bamidbar 20:2; Rashi, ibid., 10:34; Devarim 8:4.
20.	Rashi kohdasta Bamidbar 13:3; perustuu tekstiin Tanchuma, Shlach 4; Bamidbar Rabbah 16:5; Zohar, Vol. III, p. 158a.
21.	Likkutei Torah, Shlach-osion alku.
22.	Yalkut Shimoni, Devarim 8:4.
23.	Katso aiempi teksti.