Kongressi haluaa tietää, mitä virastot tietävät UFOista, ja uuden lain mukaan virastojen on kerrottava siitä.
Äskettäin hyväksyttyyn vuoden 2024 puolustuspoliittiseen lakiehdotukseen sisältyvät uudet asiakirjahallintoa koskevat säännökset edellyttävät, että liittovaltion virastot järjestävät ja merkitsevät tietueet, jotka liittyvät siihen, mitä hallitus kutsuu ”tunnistamattomiksi poikkeaviksi ilmiöiksi” (unidentified anomalous phenomena, UAP).
Virastoilla on kuluvan verovuoden loppuun asti aikaa ”tarkistaa, tunnistaa ja järjestellä jokainen hallussaan oleva UAP-tietue, jotta se voidaan luovuttaa yleisölle ja toimittaa Kansallisarkistoon”, todetaan tiistaina iltapäivällä Yhdysvaltain hallituksen arkistopäällikön Laurence Brewerin ja NARA:n tutkimuspalveluista vastaavan johtajan Chris Naylorin liittovaltion virastojen arkistopäälliköille lähettämässä muistiossa.
Laki hyväksyttiin ilman tukijoiden, erityisesti senaatin enemmistöjohtajan Chuck Schumerin (D-N.Y.) toivomia toimenpiteitä, joilla olisi perustettu presidentin komissio, jolla olisi ollut valtuudet poistaa UAP-asiakirjojen turvaluokitus.
”Monia amerikkalaisia ovat vuosikymmenien ajan kiehtoneet salaperäiset ja selittämättömät esineet, ja on jo aikakin, että he saavat vastauksia”, Schumer sanoi viime heinäkuussa, kun lainsäädäntö esiteltiin. ”Amerikkalaisella yleisöllä on oikeus saada tietoa tuntemattomasta alkuperästä peräisin olevasta teknologiasta, muusta kuin ihmisen älykkyydestä ja selittämättömistä ilmiöistä.
Brewerin ja hänen NARA-tiiminsä tehtävänä on antaa arkistoviranomaisille ohjeita UAP-kokoelman perustamiseen tarvittavista tiedoista ja luoda lomake, jota virastot voivat käyttää merkitä tietueet UAP-arkistoon kerättäviksi.
Muistiossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, mitä arkistovastaavat voivat odottaa metatietovaatimuksilta, mukaan lukien tiedot turvaluokitustasoista ja rajoituksista sekä siitä, mitä voidaan ja mitä ei voida julkistaa.
NARA pyytää virastoja aloittamaan asiaankuuluvien arkistojen tunnistamisen ja odottamaan lisäohjeita arkistojen merkitsemisestä ja toimittamisesta arkistoon.
Washington DC:n poliitikot ovat asettaneet kyseenalaiseksi uuden puolustusministeriön (DoD) raportin, joka puhdistaa itsensä, tiedusteluyhteisön ja puolustusalan urakoitsijat kaikista väärinkäytöksistä, kun on esitetty väitteitä salailusta ja laittomista toimista, jotka liittyvät tunnistamattomiin poikkeaviin ilmiöihin (Unidentified Anomalous Phenomena, UAP).
Kongressin UAP Caucus -ryhmään kuuluvat edustajainhuoneen edustajat ovat allekirjoittaneet republikaanien edustajainhuoneen puhemiehelle Mike Johnsonille ja demokraattien edustajainhuoneen johtajalle Hakeem Jeffriesille osoitetun yhteisen kirjeen, jossa kehotetaan perustamaan uusi UAP-tutkintaa käsittelevä alakomitea.
‘Tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (Unidentified Anomalous Phenomena, UAP) olemassaolosta hiljattain annettujen ilmiantajalausuntojen ja uusien todisteiden perusteella pyydämme, että Yhdysvaltain edustajainhuone perustaisi edustajainhuoneen valvonta- ja vastuuvelvollisuuskomitean alaisuuteen valikoidun alakomitean tutkimaan liittovaltion hallinnon vastausta UAP-ilmiöihin.’
My colleagues and I formally requested that the Speaker establish a select committee focused on UAP.
Viime viikolla DoD:n UAP-toimisto, joka tunnetaan nimellä All-domain Anomaly Resolution Office (AARO), julkaisi virheitä sisältävän raportin, jossa väitettiin, ettei ole mitään todisteita, jotka tukisivat vakavia väitteitä DoD:n ja tiedusteluyhteisön pääsystä maan ulkopuoliseen teknologiaan tai sen käänteiskehittelystä, eikä vahvistaisi UAP-havaintoja sellaisenaan.
UAP Caucus -ryhmän jäsen, edustaja Eric Burlison, reagoi raporttiin ilmaisemalla, ettei hän luota puolustusministeriön havaintoihin.
‘AARO arvioi, että kaikkia haastateltavien mainitsemia ja kuvaamia väitettyjä piilotettuja UAP:den takaisinmallinnusohjelmia ei joko ole olemassa, ne ovat virheellisesti tunnistettuja aitoja, erittäin arkaluonteisia kansallisia turvallisuusohjelmia, jotka eivät liity Maan ulkopuolisen teknologian hyödyntämiseen, tai ne liittyvät perusteettomaan ja lakkautettuun ohjelmaan.’
Edustaja Burlison vastasi:
“En [luota Pentagonin havaintoihin], koska ne eivät olleet meille avoimia SCIF-tiloissa.
“He olisivat voineet esittää todisteita.
“He olisivat voineet selittää, mitä nämä erityisohjelmat oikeastaan tekevät.
“Mutta he eivät ole halukkaita tekemään sitä kongressin kanssa.
“Minusta on siis aika avata kimono ja näyttää meille tarkalleen, mitä tapahtuu.
“Koska jos he tekevät jotain, mikä on hyväksi amerikkalaisille, jos he käyttävät vastuullisesti veronmaksajien dollareita, heillä ei pitäisi olla mitään salattavaa.”
Edustaja Burlison vahvisti lisäksi, että edustaja James Comer, edustajainhuoneen valvonta- ja vastuuvelvollisuuskomitean puheenjohtaja, jonka alaisuuteen uusi alivaliokunta muodostettaisiin, tukee myös aloitetta.
Jos puhemies Mike Johnson hyväksyy UAP:den valittua alakomiteaa koskevan pyynnön, se käynnistäisi riippumattoman tutkimuksen, toisin kuin puolustusministeriön yritys tutkia itseään.
Alakomitea haluaisi saada valtuudet kuulustella henkilöitä, joiden väitetään liittyvän mahdollisiin laittomiin UAP-ohjelmiin, mukaan lukien vihamieliset todistajat, jotka muutoin kieltäytyisivät todistamasta.
Lisäksi alakomitealla olisi täysi henkilöstö, ja sille annettaisiin oikeus tutustua kaikkeen liittovaltion hallitukselta saatavaan aineistoon ja tietoon — turvaluokiteltuun ja turvaluokittelemattomaan — liittovaltion yleisestä toimintasuunnitelmasta riippumatta mahdollisista erityisistä tai rajoitetuista pääsysuojista.
Reagoidessaan kongressin reaktioon AARO-raporttiin eräs DoD:n sidoksissa oleva lähde, joka vastusti ministeriön johtopäätöksiä, kertoi Liberation Timesille:
“On selvää, että jotkut kongressin jäsenet ovat tietoisia Pentagonin pyrkimyksestä lakaista tämä aihe jälleen kerran maton alle, kuten he tekivät Blue Bookin ja muiden historiallisten katsausten kanssa vuosikymmeniä aiemmin.
“Tällä kertaa kongressi tietää totuuden. Organisaatio on aina kyseenalaistettava, kun se ei kerro totuutta niille, joille se on velkaa. Loppujen lopuksi vapautta ei voi olla ilman vapautta, eikä vapautta voi olla ilman totuutta.”
UAP Caucus -ryhmän jäseniä ovat muun muassa ne, jotka osallistuivat heinäkuussa 2023 järjestettyyn edustajainhuoneen kuulemistilaisuuteen, jossa entinen korkea-arvoinen tiedustelu-upseeri David Grusch todisti valaehtoisesti, että Yhdysvaltain hallitus on toteuttanut vuosikymmeniä kestänyttä ohjelmaa, joka liittyy ei-ihmisperäisten teknologioiden hankkimiseen ja käänteiseen suunnitteluun.
‘Kuulemamme perusteella monet Gruschin väitteistä ovat perusteltuja!’
UAP Caucus -ryhmän jäsenten kirjeessä korostetaan vaaleilla valittujen edustajien epäluottamusta puolustusministeriötä (DoD) ja tiedusteluyhteisöä kohtaan ja lisätään, että ”merkittävä este [tutkimustoimille] on ollut puolustusministeriön (DoD) ja tiedusteluyhteisön (IC) yhteistyön puute ja kongressin valvonnan välttely, mikä on vain syventänyt yleisön epäluottamusta”.
Kirjeessä lukee:
‘Kun otetaan huomioon DoD:n ja IC:n pitkä historia yhteistyön ja avoimuuden puutteesta, on amerikkalaisten veronmaksajien etujen mukaista, että kongressin molemmat puolueet tutkivat UAP-toimintaa ja tarjoaa viime kädessä yleisölle paljon kaivattua avoimuutta.’
Aiemmin tänä vuonna UAP Caucusin jäsen, edustaja Tim Burchett tapasi puhemies Johnsonin keskustellakseen UAP:sta.
Edustaja Burchett sanoi kokouksen ”menneen todella hyvin” – mikä herätti odotuksia UAP:n kuulemisesta. Tuolloin hän ei kuitenkaan ollut yhtä toiveikas UAP:n erillisen alakomitean perustamisen suhteen ja kertoi Matt Laslolle:
“Mutta valikoitu valiokunta — se vaatii henkilöstöä, rahaa ja vaivaa, joten en usko, että niin vain tapahtuu.”
Liberation Timesin käsityksen mukaan edustaja Burchettin kommenttien jälkeen on tapahtunut muutos, joka osoittaa, että tällaisen alakomitean perustaminen on todennäköisempää.
Kun AARO:n UAP-raporttiin liittyvä uutissykli alkaa laantua, tohtori Sean Kirkpatrickin, AARO:n entisen johtajan, josta on tullut virallinen konsultti, odotetaan aiheuttavan uuden tarina-aallon.
Haastattelujen ja tapahtumien avulla hän saattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja saattaa entisestään mustamaalata puolustusministeriötä ja tiedusteluyhteisöä vastaan esitettyjä vakavia syytöksiä väärinkäytöksistä.
Kongressissa on kuitenkin vaikutusvaltaisia jäseniä, jotka eivät luota AARO:n raporttiin eivätkä osta sitä, mitä tohtori Kirkpatrickilla on myytävänä.
Pentagonin raportissa todetaan, että 1950- ja 60-luvuilla tehtyjen UFO-havaintojen lisääntyminen johtui Yhdysvaltojen kehittyneiden vakoilulentokoneiden ja avaruusteknologian testeistä.
Viranomaiset sanoivat myös, ettei ole ”mitään todisteita” siitä, että Yhdysvaltain hallitus olisi kohdannut avaruusolentoja.
Suurin osa UFO-havainnoista oli tavallisia Maapallolta tulleita esineitä, todetaan kongressille perjantaina toimitetussa raportissa.
Pentagonin viranomaiset myönsivät kuitenkin, että heidän tutkimuksensa ei vaimenna kansanomaisia uskomuksia muukalaisvieraista.
”Televisio-ohjelmien, kirjojen, elokuvien leviäminen sekä valtava määrän internetin ja sosiaalisen median sisältöä, joka keskittyy UAP:hin liittyviin aiheisiin, on todennäköisesti vaikuttanut julkiseen keskusteluun tästä aiheesta ja vahvistanut näitä uskomuksia joissakin väestöryhmissä”, raportissa sanottiin.
Raportti on osa Yhdysvaltain hallituksen laajaa julkista pyrkimystä tutkia UFOja — tai kuten viranomaiset niitä kutsuvat, ”tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä” (UAP).
Ponnisteluihin on kuulunut julkisia tapaamisia NASAn viranomaisten kanssa ja kuulemisia kongressissa.
Pentagonin All-domain Anomaly Resolution Office (AARO) -yksikön laatimassa raportissa todetaan, että popkulttuuri on vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen.
Tutkijoiden mukaan ”erityisen sitkeä narratiivi” on se, että valtio on löytänyt avaruusaluksia ja avaruusolentojen jäännöksiä ja että se on vehkeillyt pitääkseen salassa avaruusolentotutkimustoimintansa.
Pentagonin tiedottaja sanoi, että viranomaiset olivat suhtautuneet raporttiin ennakkoluulottomasti, mutta eivät yksinkertaisesti löytäneet todisteita Maan ulkopuolisista vierailijoista.
”Kaikissa tutkintatoimissa kaikilla luokittelutasoilla päädyttiin siihen, että useimmat havainnot olivat tavallisia esineitä ja ilmiöitä, jotka olivat seurausta vääristä tunnistuksista”, kenraalimajuri Pat Ryder kertoi toimittajille.
Gallupin vuonna 2021 tekemän kyselyn mukaan hieman yli 40 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että avaruusalukset ovat vierailleet Maassa, ja tämä luku oli kaksi vuotta sitten 33%.
AARO tutki arkistoja ja salaisia asiakirjoja sekä tarkasteli kaikkia valtion virallisia tutkimuksia vuodesta 1945 lähtien.
Tutkijat jäljittivät huhuja avaruusaluksista ja havaitsivat esimerkiksi, että vuonna 1961 vuotaneeksi väitetty muistio UFOista ei ollut aito ja että UAP-tutkintaorganisaation keräämä näyte ”avaruusaluksesta” ei ollutkaan valmistettu Maan ulkopuolisesta materiaalista vaan pääasiassa magnesiumista, sinkistä ja vismutista.
Raportissa luetellaan uusia teknologioita, joiden tutkijat uskovat johtaneen UAP-raporttien lisääntymiseen 1950- ja 60-luvuilla.
Niihin kuuluivat muun muassa korkealle nousevat ilmapallot — joista yksi herätti UFO-spekulaatioita, kun se syöksyi alas Roswellin lähellä New Mexicossa vuonna 1947 – ja U-2-vakoilukone.
CIA:n arvion mukaan yli puolet tuolloin tutkituista UFO-raporteista todettiin Yhdysvaltain tiedustelulennoiksi.
Useissa salaisissa tutkimushankkeissa kehitettiin pyöreitä tai lautasen muotoisia lentokoneita, jotka sopivat kansan mielikuvituksessa esiintyvään kuvaan avaruusolentojen aluksista, kuten kanadalainen VZ-9AV Avrocar-hävittäjäpommikone, joka oli suunniteltu nousemaan ja laskeutumaan pystysuoraan.
VZ-9 Avrocar testeissä NASAn Amesin tutkimuskeskuksessa Kaliforniassa vuonna 1960. kuva: Getty Images/NASA
Yhdysvaltain hallitus toteutti vuosikymmenien ajan useita UAP-tutkimusohjelmia, mutta suuri osa Maan ulkopuolisesta tutkimuksesta pidettiin kuitenkin salassa.
Vaikka kylmä sota kiihdytti teknologista kehitystä, raportissa todettiin, että ”UAP-sisältö populaarikulttuurissa on nyt laajemmalle levinnyt kuin koskaan”, mikä johtuu tutkijoiden mukaan luottamuksen puutteesta Yhdysvaltain hallitusta kohtaan ja avaruusolentoihin liittyvän verkkosisällön suosiosta.
AARO:n mukaan UAP-havaintoja tehdään edelleen 50-100 kuukaudessa, ja spekulaatiot hallituksen salailusta ovat jatkuneet.
Vuonna 2023 entinen tiedustelu-upseeri David Grusch todisti kongressin komitean edessä, että hän uskoo Yhdysvaltain hallituksen pitävän hallussaan avaruusolentoja ja avaruusaluksia. Grusch sanoi perustavansa lausuntonsa asiakirjoihin, nauhoituksiin ja kollegojen kanssa käytyihin keskusteluihin.
AARO on luvannut julkaista myöhemmin uuden raportin, jossa tarkastellaan uudempia havaintoja ja huhuja.
Stephen Colbertin haastattelussa Steven Spielberg kertoi ajatuksiaan UFO-ilmiöstä ja heitti ilmoille mahdollisuuden, että UFO-ilmiön taustalla onkin tulevaisuuden ihmiset.
Spielberg esitti, että on matemaattisesti mahdotonta, että me olisimme ainoa älykäs laji kosmoksessa. Hän sanoi, että UFOihin liittyy elementti, joka on meiltä piilotettu, ja että käynnissä on nyt jotain, mitä ei kerrota meille. Spielberg ihmettelee, että mitä jos kyseeessä onkin me ihmiset, jotka ovat tulleet puoli miljoonaa vuotta tulevaisuudesta?
Hän muistelee hypoteeseja siitä, että avaruusolennot (tai lopulta tulevaisuuden ihmiset) saattaisivat tietää tulevaisuudesta jotain mitä me emme tiedä, ja että heillä on syynsä saapua takaisin menneisyyteen.
Tämä on mielenkiintoinen teoria. UFO-havaintojen kasvu viimeisen 80 vuoden aikana on jotain minkä syytä ei ole paljastettu, mutta joka on totta.
Spielberg myös vihjasi, että jos jotain katastrofaalista tapahtuisi Maapallolle, ainakin osa ihmiskunnasta selviää tulevaisuudessa, kun se kykenee palaamaan menneisyyteen ja vierailemaan luonamme. Tarinat salaisesta avaruusohjelmasta ja breakaway-sivilisaatiosta muuttuvat uskottaviksi, eikö?
Tiesitkö, että puolustusministeriö on työskennellyt Hollywoodin kanssa lähes 100 vuoden ajan, ja että he käyttävät fiktionaalisia elokuvia mielenhallintatyökaluna, jolla saataisiin ihmismassat hyväksymään tulevaisuuden tapahtumat ennustavan ohjelmoinnin tekniikalla? Panee miettimään miten paljon Spielberg sisäpiiriläisenä oikeasti tietää ja onko hänen sanomisensa itsessään ennustavaa ohjelmointia.
Liberation Times on havainnut, että vain yksi yhdestätoista suosituksesta, jotka annettiin Yhdysvaltain puolustusministeriön (DoD) johtajille 15. elokuuta 2023 julkaistun, tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä (UAP) koskevan ylitarkastajan arvioinnin seurauksena, on pantu täytäntöön.
Puolustusministeriön tarkastusvirasto (Department of Defense Office of Inspector General, DoD OIG) totesi ”Evaluation of the DoD’s Actions Regarding UAP” -julkaisussaan, että joukko-osastoille ja kansalliselle turvallisuudelle aiheutuu riski siitä, että puolustusministeriöllä ei ole kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa UAP:den käsittelyyn.
Vastauksena Liberation Timesin kysymykseen siitä, kuinka monta suositusta on tähän mennessä pantu täytäntöön, DoD OIG:n tiedottaja kommentoi:
‘Yksi niistä on pantu kokonaan täytäntöön, ja kymmenen muuta ovat vielä toteutusvaiheessa.’
Liberation Timesin lähteet ovat suhtautuneet epäuskoisesti siihen, että mahdollisten riskien edessä ei ole ilmeistä kiireellisyyttä. Puolustusministeriön ja tiedustelupalvelun lähteet ovat kertoneet Liberation Timesille, että uutinen edustaa ”täydellistä epäonnistumista”.
Liberation Times otti yhteyttä esikuntapäällikköön ja kysyi, voivatko amerikkalaiset nukkua rauhassa hälyttävän raportin päätelmien jälkeen. Vastausta ei ole saatu.
Raportissa korostettiin myös sitä, että Yhdysvaltojen ilmavoimat eivät vastanneet sen suosituksiin, ja todettiin, että sen vastauksessa ”ei esitetty erityisiä toimia, joihin ilmavoimat ryhtyisi, eikä näiden toimien päivämääriä”.
DoD OIG:n tiedottaja kertoi kuitenkin Liberation Timesille, että asia on nyt ratkaistu:
“Voimme vahvistaa, että ilmavoimat ovat toimittaneet meille toimia ja aikataulun.”
Yhteinen esikuntapäällikkö on ainoa 25. tammikuuta julkistetussa arviointikertomuksessa mainittu yksikkö, joka on toteuttanut sen suosituksen.
Seuraavat puolustusministeriön johtajat eivät ole panneet suosituksia täytäntöön:
Ronald Moultrie, tiedustelusta ja turvallisuudesta vastaava puolustusministeriön apulaispäällikkö, koordinoidusti AARO:n (All-domain Anomaly Resolution Office) kanssa.
Christine Wormuth, maavoimien valtiosihteeri
Carlos Del Toro, merivoimien valtiosihteeri
Frank Kendall, ilmavoimien valtiosihteeri
Ronald Moultrien ja DoD:n UAP-toimiston, joka tunnetaan nimellä AARO, suositellaan tekevän yhteistyötä DoD:n politiikan laatimiseksi. Politiikan tavoitteena on sisällyttää UAP:n hallinnointia koskevat suuntaviivat nykyisiin sotilasmenettelyihin, jotka kattavat roolit, vastuualueet, vaatimukset ja koordinointimenettelyt.
Samaan aikaan Wormuthia, Del Toroa ja Kendallia on suositeltu:
Integroimaan nykyiset tiedustelu-, vastavakoilu- ja voimiensuojelupolitiikat ja -menettelyt.
Integroimaan koordinointimenettelyt maantieteellisten taisteluosastojen kanssa.
Sisällyttämään sotilasyksiköiden ja niiden sotilasosastojen vastavakoiluorganisaatioiden roolit, vastuualueet ja vaatimukset.
Arvioinnissa todettiin, että puolustusministeriön osat ovat suurelta osin jättäneet maantieteelliset taisteluosastot UAP-prosessien ulkopuolelle.
Raportissa todettiin seuraavaa:
‘Puolustusministeriön osa-alueet ovat suurelta osin jättäneet UAP-periaatteiden ja -menettelyjen kehittämisestä pois maantieteelliset joukko-osastot, jotka ovat vastuussa Yhdysvaltoihin ja sen alueisiin, hallussaan pitämiin alueisiin ja tukikohtiin kohdistuvien uhkien ja hyökkäysten havaitsemisesta, torjumisesta ja ehkäisemisestä niiden vastuualueella.’
Marraskuussa 2023 tutkintatoimittaja Jeremy Corbell kertoi Liberation Timesille, että Yhdysvaltain keskusjohto (CENTCOM) on käsitellyt tätä asiaa 15 vuotta ja että havaintojen hälyttävä lisääntyminen vuodesta 2021 lähtien on aiheuttanut turhautumista DoD:n sisäpiirissä, koska sillä ei ole valtuuksia käsitellä tunkeutumisia liittouman joukkojen läheisyydessä.
‘Työskentelemme pääasiassa — lyhyt vastaus on kyllä, työskentelemme kaikkien joukko-osastojen kanssa. Lähetämme ohjeita kaikille osastoille. Olemme kuitenkin tällä hetkellä todella tekemisissä NORTHCOMin, INDOPACOMin ja CENTCOMin kanssa.’
Kun tohtori Kirkpatrickilta kysyttiin kyseisessä tilaisuudessa tietopuutteista, hän jätti mainitsematta maantieteelliset taisteluosastot, vaikka raportti oli julkaistu kaksi kuukautta aiemmin.
AARO:n viimeisimmässä UAP-lämpökartassa Länsi-Euroopan alueelta oli vain vähän raportteja, vaikka Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo alueella on huomattavaa ja vaikka on olemassa vaara, että venäläiset valvontatoimet luullaan UAP:ksi.
“Huomaat, että tietojen kerääminen on hyvin yksipuolista sekä korkeuden että maantieteellisen sijainnin suhteen. Siellä ovat kaikki anturimme, siellä ovat harjoitusalueemme, siellä ovat operatiiviset alueemme, siellä ovat kaikki alustamme.”
DoD OIG:n raportissa kyseenalaistetaan nyt tohtori Kirkpatrickin laatima kartta sen jälkeen, kun se havaitsi, että maantieteelliset joukko-osastot jätettiin UAP-prosessien ulkopuolelle.
UAP-raporttien lämpökartta: 1996 – 2023
Vuoden 2023 UAP-raporttien lämpökartta
Tohtori Kirkpatrick lisäsi alakomiteassa:
“Suhteeni joukko-osastoihin ovat erittäin hyvät.”
DoD OIG:n raportissa todettiin, että yhteinen esikunta on nyt ”antanut maantieteellisille komentajille ohjeet tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden havaitsemisesta, raportoinnista, keräämisestä, analysoinnista ja tunnistamisesta niiden vastuualueella”.
Vastauksessaan suosituksiin Ronald Moultrie totesi, että ”AARO laatii parhaillaan toimintaohjeita, mukaan lukien äskettäin julkaistut yleishallinnon ohjeet, jotka on annettu yhteisen esikunnan kautta joukko-osastoille ja joissa määritellään roolit, vastuut, vaatimukset ja koordinointimenettelyt koskien UAP:ta.”
Vaikka AARO:lle ja Moultrielle annettuja suosituksia ei ole pantu täytäntöön, ei ole tiedossa, onko tarkka rajaus toteutettu yhteisen esikunnan kautta.
9. heinäkuuta 2022, NASAn mediatiedote ilmoitti, että virasto aikoo perustaa riippumattoman tutkimustiimin tutkimaan UFOja. Tiimin vetäjäksi valittiin astrofyysikko David Spergel. Tiimi on tutkinut seuraavia kysymyksiä:
”…saatavilla olevan datan identifiointi, kuinka parhaiten kerätä dataa tulevaisuudessa ja miten NASA voi käyttää tätä dataa viemään eteenpäin ymmärrystä UAP:sta.”
Heti alusta lähtien tehtiin selväksi, että tämä tutkimus ei tulisi tarkastelemaan nykyisiä tai menneitä havaintoja.
Siinä sanottiin, että torstaina 14.9.2023 pidettäisiin tiedotustilaisuus, jossa keskusteltaisiin tutkimustiimin raportin löydöksistä. Raportista tultaisiin julkaisemaan verkkoon versio puolta tuntia ennen tilaisuutta.
Raportti on 34 sivua pitkä, ja siinä on seuraavat seitsemän osiota:
1. Tiivistelmä
2. Esipuhe
3. Johdanto
4. Vastaus tehtävänantoon
5. Johtopäätökset ja suositukset
6. Kiitokset
7. Keskustelua työn tuotoksista
Vastaus tehtävänantoon
Raportin ydin on osio ”Vastaus tehtävänantoon”. Siitä löydämme kahdeksan kysymystä, jotka tutkimusryhmälle oli annettu vastattavaksi, heidän ”löydöksensä” ja perustelut löydöksille.
K1. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa, jota tällä hetkellä NASA ja muut siviilitahot keräävät ja arkistoivat, tulisi ottaa syntetisoitavaksi ja analysoitavaksi, millä potentiaalisesti valaistaisiin tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) luonnetta ja alkuperää?
LÖYDÖS: NASAn maata kiertävien satelliittien laivasto tulisi olla keskeisemmässä roolissa UAP-ilmiöihin liittyvien ympäristöolosuhteiden määrittämisessä.
LÖYDÖS: On olennaista huomata strukturoidun datan keräämisen keskeinen rooli kattavassa ja näyttöön perustuvassa viitekehyksessä, jotta voisimme paremmin ymmärtää UAP:ita.
K2. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa, jota tällä hetkellä kolmas sektori ja yritykset keräävät, tulisi syntetisoida ja analysoida, millä potentiaalisesti valaistaisiin UAP:iden alkuperää ja luonnetta?
LÖYDÖS: USA:n kaupallinen kaukokartoitusteollisuus tarjoaa potentiaalisen yhdistelmän Maata tarkkailevia sensoreita, joilla on kollektiivinen potentiaali suoraan ratkaista UAP-tapahtumia.
LÖYDÖS: Kerätyn informaation standardointi hyvin suunnitellulla kalibroinnilla tekee mahdolliseksi toteuttaa kattavan tieteellisen tutkimuksen UAP:sta. NASAn kokemus tällä alalla on elintärkeää.
K3. Minkä tyyppistä tieteellistä dataa NASAn tulisi kerätä, jolla parannettaisiin potentiaalia jolla kehittää ymmärrystä UAP:iden luonteesta ja alkuperästä?
LÖYDÖS: NASAn tulisi hyödyntää sen merkittävää kokemusta tällä alalla ja potentiaalisesti käyttää monispektristä tai hyperspektristä dataa osana perusteellista kampanjaa.
LÖYDÖS: NASAn asiantuntijuutta pitäisi kattavasti hyödyntää osana robustia ja systemaattista datastrategiaa koko valtionhallinnon kattavassa viitekehyksessä.
K4. Minkä tyyppisiä tieteellisiä analyysitekniikoita, joita tällä hetkellä kehitetään, voitaisiin käyttää arvioimaan UAP:iden luonnetta ja alkuperää? Minkä tyyppisiä analyysitekniikoita tulisi kehittää?
LÖYDÖS: Tekoäly ja koneoppiminen, yhdessä NASAn kattavan asiantuntijuuden kanssa, tulisi ottaa käyttöön UAP:iden alkuperän ja luonteen tutkimuksiin.
LÖYDÖS: NASA sen omalla tietämyksellä datan kalibroinnista, tiedonhallinnasta ja kehittyneestä analyysista on hyvässä asemassa ottamaan keskeisen roolin näissä pyrkimyksissä.
K5. Yllämainittuja tekijöitä tarkasteltaessa, mitä fyysisiä perusrajoitteita voidaan asettaa UAP:iden luonteelle ja alkuperälle?
LÖYDÖS: Paneeli pitää fyysisten rajoitteiden asettamista UAP:ille, sekä niiden eri uskottaville selityksille niiden luonteesta ja alkuperästä, toteutettavissa olevana.
K6. Mitä UAP:hin liittyvää siviili-ilmatilan dataa valtion virastot ovat keränneet ja onko sitä saatavilla analyysoitavaksi a) paremmin informoimaan UAP:den luonteen ja alkuperän ymmärrtämistä, ja b) määrittämään UAP:den riskit kansalliselle ilmatilalle?
LÖYDÖS: NASA maailman johtavana datan keräämisen ja järjestelemisen asiantuntijana on hyvässä asemassa antamaan neuvoja parhaista menetelmistä perustaa siviili-ilmatilan tietovarastoja.
K7. Mitä tämän hetken raportointiprotokollia ja ilmatilanhallinnoinnin datankeruujärjestelmiä (ATM) voidaan muokata keräämään lisädataa UAP:den menneisyydestä ja tulevaisuudesta?
K8. Mitä potentiaalisia parannuksia tulevaisuuden ATM:iin voidaan suositella hankkimaan tulevien UAP-raporttien dataa, millä autetaan paremmin ymmärtämään UAP:iden luonnetta ja alkuperää?
LÖYDÖS: NASAn vahva kumppanuus FAA:n kanssa on keskeinen suunniteltaessa tulevaisuuden lennonjohtojärjestelmiä, joilla kerätä UAP-dataa.
UAP-tutkimuksen johtaja
Mitä seuraavaksi? NASA joutuu nyt sulattelemaan riippumattoman tutkijatiimin löydöksiä ja suosituksia. Eräs välitön toimi, jota raportissa suositeltiin NASAn tehtäväksi on ”nimittää UAP-tutkimuksen johtaja”. NASAn päivitetty mediatiedote päivämäärällä 14.9.2023 nimesi johtajaksi Mark McInerneyn. Mediatiedotteessa sanottiin:
”McInerney on aiemmin toiminut NASAn yhteyshenkilönä puolustusministeriön suuntaan, ja hänen vastuullaan on ollut viraston UAP-toiminta. Johtajan roolissa hän keskittää viestinnän, resurssit ja data-analyysikyvyt ja luo robustin tietokannan, jonka avulla arvioidaan tulevia UAP-havaintoja. Lisäksi hän hyödyntää NASAn tekoälyn, koneoppimisen ja avaruuden tarkkailutyökalujen osaamista tukemaan ja parantamaan muun valtionhallinnon UAP-aloitteita. Hän on toiminut vuodesta 1996 NASAn eri tehtävissä Goddard Space Flight Centerissa Greenbeltissä, Marylandissa; National Oceanic and Atmospheric Administrationissa sekä National Hurricane Centerissa.”
Kommentteja
1. NASAn UAP:tä käsittelevä riippumaton tutkimusryhmä oli suuri edistysaskel UAP:n tieteellisessä tutkimuksessa, ja raportissa tunnustettiin, että NASAn siviiliponnistelut kuuluvat AARO:n laajempaan, koko valtionhallinnon kattavaan UAP-rooliin.
2. NASA on historiallisesti suhtautunut varauksellisesti UAP-aiheeseen, vaikka useat NASAn työntekijät ovatkin vuosien mittaan osallistuneet aktiivisesti UAP-tutkimukseen. Sen vuoksi NASA:n UAP-tutkimuksesta vastaavan johtajan nimittäminen on myös osoitus siitä, että virasto suhtautuu nyt vakavasti UAP-tutkimukseen.
3. Joillekin nämä tutkimusryhmän vaiheet, raportin laatiminen ja NASAn UAP-tutkimusjohtajan nimittäminen eivät riitä. Osa UAP-yhteisöstä on aina ollut sitä mieltä, että NASA ei ole paljastanut sitä, mitä se todella tietää UAP:ista, nimittäin että UAP:t ovat Maan ulkopuolisia avaruusaluksia, joita on havaittu avaruudessa ja Kuussa.
4. Vastauksena tehtävänkuvauksen kysymykseen 5 mietinnössä on kohta, joka kuuluu seuraavasti:
”Jos UAP:den ymmärtämiseen tähtäävässä koko hallituksen kattavassa viitekehyksessä — jossa NASA:lla on ratkaiseva rooli — toteutettaisiin suurin osa edellä esitetyistä toimista, paneeli pitää fyysisten rajoitteiden asettamista UAP:ille, sekä niiden eri uskottaville selityksille niiden luonteesta ja alkuperästä, toteutettavissa olevana.”
Erittäin mielenkiintoinen lausunto. Antakaa meille pyytämämme resurssit, niin me annamme teille UAP:den luonteen ja alkuperän. Sisältyykö tähän myös mahdollisuus Maan ulkopuoliseen alkuperään? Sivulla 25 lukee:
”Toistaiseksi vertaisarvioidussa tieteellisessä kirjallisuudessa ei ole mitään vakuuttavia todisteita, jotka viittaisivat UAP:den Maan ulkopuoliseen alkuperään.”
Jälleen sivulla 25 lukee:
”Tämä koskee myös kysymystä siitä, onko UAP:illa Maan ulkopuolinen alkuperä. On olemassa älyllinen jatkumo sen hypoteesin välillä, että kaukana olevat Maan ulkopuoliset sivilisaatiot voisivat tuottaa havaittavissa olevaa teknologiaa, ja sen välillä, että etsitään kyseistä teknologiaa lähempänä kotia. Maan ulkopuolisen elämän etsimisessä Maan ulkopuolisen elämän on kuitenkin oltava viimeinen vaihtoehto — vastaus, johon turvaudumme vasta, kun kaikki muut mahdollisuudet on suljettu pois. Kuten Sherlock Holmes sanoi: ”Kun mahdoton on suljettu pois, kaiken jäljelle jäävän, oli se sitten kuinka epätodennäköistä tahansa, on oltava totta.”
5. Odotan innolla, mitä uusi NASAn UAP-tutkimusjohtaja saa aikaan.
Siperian Jakutiassa sijaitsevan Elgan hiilikaivoksen työntekijät kaivoivat ikiroudasta esiin patsaan, joka esittää naishahmoa, jolla on kilpi ja miekka, ja sen selässä näyttää olevan siivet, hieman kuin langenneella enkelilä.
Kaivostyöntekijät näyttävät tunteitaan ja innostustaan seistessään patsaan vierellä. Jos käännös menee oikein, he sanovat, että he eivät voi kuvata sitä mikä heillä on vierellään, ja että kohtapuoliin tiedustelupalvelut saapuvat paikalle helikopterilla viemään sen pois tuntemattomaan paikkaan.
Asiantuntijoiden lisätutkimuksia vaaditaan määrittämään tämän potentiaalisesti arvokkaan muinaisartefaktin merkittävyys, mutta koska tiedustelupalvelut ovat mukana hommassa, jää nähtäväksi kuulemmeko tästä löydöstä enää koskaan tulevaisuudessa.
Apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks siirtyi hiljattain henkilökohtaisesti valvomaan Pentagonin tunnistamattomien poikkeavien ilmiöiden (UAP) tutkintaryhmää, joka tunnetaan virallisesti nimellä All-domain Anomaly Resolution Office, kuten DefenseScoop on yksinomaan saanut tietää. Pian lanseerataan myös uusi verkkosivusto, jossa tapauksista voi ilmoittaa.
Hicks pitää nyt säännöllisiä, vähintään viikoittaisia kokouksia AAROn uuden johtajan Sean Kirkpatrickin kanssa, jonka hän on myös siirtänyt raportoimaan suoraan hänelle.
Pentagonin varapäällikkö ryhtyi toimiin viime kuun lopulla osittain nopeuttaakseen AARO:n kehittämistä ja käynnistämistä kongressin määräämällä julkisella verkkosivustolla, jolla organisaation odotetaan julkistavan salaamattomat työnsä ja havaintonsa sekä tarjoavan turvallisen mekanismin, jonka kautta käyttäjät voivat lähettää omia raporttejaan mahdollisista UAP:n noudattamatta jättämisistä.
Viime viikolla käydyissä erillisissä keskusteluissa Hicks ja Pentagonin tiedottaja Eric Pahon kertoivat DefenseScoopille uusista yksityiskohdista, jotka koskevat apulaissihteerin lähitulevaisuuden visiota AARO:sta — ja uuden verkkosivuston ja raportointimekanismin viimeisimmästä tilanteesta ennen puolustusministeriön torstaiksi odotettua virallista ilmoitusta.
“Uskon, että avoimuus on kriittinen osa AARO:n työtä, ja olen sitoutunut jakamaan AARO:n löydöt kongressin ja yleisön kanssa, mikä on sopusoinnussa velvollisuutemme kanssa suojella kriittisiä kansallisia puolustus- ja tiedusteluvalmiuksia”, Hicks sanoi DefenseScoopille.
apulaispuolustusministeri Kathleen Hicks
Toiminta kulisseissa
Salaperäiset, näennäisesti selittämättömiltä tuntuvat lentävät esineet ovat jo pitkään hämmentäneet ihmisiä kaikkialla maailmassa. Niitä on vuosikymmeniä kutsuttu UFOiksi. Äskettäin Yhdysvaltain hallitus alkoi kuitenkin käyttää nimitystä ”UAP” kuvaamaan aluksia, jotka näyttävät olevan aluksia, jotka voivat matkustaa veden alla tai siirtyä avaruuden ja Maan ilmakehän tai muiden alueiden välillä.
Yhdysvaltain yleisön ja kongressin viimeisin kiinnostuksen ja painostuksen aalto alkoi todella kasvaa viimeisten noin viiden vuoden aikana vastauksena useisiin todennettuihin videoihin, joissa Yhdysvaltain sotilaslentäjät ovat olleet tekemisissä hämmentävien kohteiden kanssa usein keskeisten kansallisten turvallisuuden laitosten läheisyydessä.
“UAP-tehtävä ei ole helppo, ja AARO:n tehtävänä on minimoida tekniset ja tiedusteluun liittyvät yllätykset synkronoimalla UAP-kohteiden tieteellinen, tiedustelutekninen ja operatiivinen havaitseminen, tunnistaminen, määrittäminen ja kansallisten turvallisuuskysymysten lieventäminen, ja sitä johtaa pieni, mutta kasvava tiimi”, Hicks selitti.
“AARO ei ole vielä täysin toimintakykyinen, ja odotan innolla, että AARO saavuttaa sen budjettikaudella 2024”, hän sanoi myös DefenseScoopille.
Täyttääkseen kongressin antamat ohjeet – ja sen virkaanastujaisjohtajan Sean Kirkpatrickin johdolla – AARO:n virkamiesten on levitettävä katsauksia organisaation laajenevasta UAP-tutkimusten ja havaintojen portfoliosta, jotka puolustusministeriön ja tiedusteluyhteisön henkilöstö luetteloi. Kirkpatrick todisti huhtikuussa senaatin puolustusvoimien alakomitean kuulemistilaisuudessa, että tuolloin AARO sukelsi syvälle yli 650 raportoituun tapaukseen.
Pian tämän tapahtuman jälkeen heinäkuussa edustajainhuoneen valvontavaliokunta järjesti UAP:den avoimuutta koskevan erillisen kuulemistilaisuuden, johon osallistui huomattavan paljon väkeä ja jossa kolme entistä Yhdysvaltain puolustusministeriön virkamiestä todisti valan alla, että heidän mielestään UAP:den toiminta on ”eksistentiaalinen uhka kansalliselle turvallisuudelle”. Kuulemisen aikana kaikki todistajat vihjasivat ja yksi heistä totesi räikeästi, että AARO ei ole täyttänyt velvollisuuttaan ottaa vakavasti yhteyttä mahdollisiin tarkkailijoihin ja että puolustusministeriö tarvitsee parempia raportointi- ja reagointimekanismeja.
Sekä Kirkpatrickin että ilmiantajien kuulemistilaisuuksissa esiin noussut näkyvä kiistakysymys liittyi siihen, että AARO on näennäisesti viivästyttänyt varainhoitovuoden 2023 NDAA-mandatoidun verkkosivuston ja UAP-raportointimekanismin toimittamista.
Lainsäädännössä asetettiin kesäkuu määräajaksi, johon mennessä viraston on toimitettava verkkoportaali.
Kirkpatrick kertoi lainsäätäjille huhtikuussa järjestetyssä uudelleenkäsittelykuulemisessa, että hänen ryhmänsä ”toimitti ensimmäisen version ennen joulua”, mutta hän odotti tuolloin vielä esimiesten lausuntoa.
Heinäkuun 26. päivänä järjestetyssä avoimuuskuulustelussa todistajat kehottivat lainsäätäjiä pitämään AAROa vastuullisena ja varmistamaan, että se on aikataulussaan toteuttamassa vaadittua raportointimekanismia, jonka avulla UAP-tarkkailijat voivat saada tietoja ja jakaa henkilökohtaisia tilejään puolustusministeriölle tiedottamista varten.
DefenseScoop tarkasteli aikajanaa epävirallisessa muistiossa, jossa väitetään kirjattavan kaikki tärkeät vaiheet, joita AARO oli aiemmin toteuttanut verkkosivuston kehittämiseen liittyen 31. heinäkuuta asti — samana päivänä, jolloin Hicks kutsui sidosryhmät koolle keskustelemaan AARO:n verkkosivustosta ja ohjasi virallisesti puolustusministeriön antamaan kyseiselle toimistolle kaiken hallinnollisen ja teknisen tuen, jota tarvitaan verkkoportaalin rakentamiseen ja lanseeraamiseen onnistuneesti.
Hicksille toimitettiin verkkosivuston materiaalit vasta heinäkuun lopulla, jolloin hän tuli mukaan ja otti henkilökohtaisesti vastuulleen hankkeen valvonnan, vahvisti DefenseScoop. Aikataulun mukaan AARO alkoi viime syksynä suunnitella ja käynnistää julkista verkkosivustoa ja raportointimekanismia teknisen neuvoa-antavan korkean tason ryhmänsä suosituksesta — ja ennakoiden vuoden 2023 NDAA:n vaatimusta.
Saman vuoden marraskuussa virasto toimitti paketin tiedustelusta ja turvallisuudesta vastaavalle puolustusministeri Ronald Moultrielle ja pyysi virallista hyväksyntää verkkosivuston ja toisen vaiheen turvallisen raportointimekanismin kehittämisen aloittamiselle. Aikataulussa todetaan, että ensimmäisen vaiheen raportointimekanismi on sähköpostiosoite, jota kongressin jäsenille puhuneet henkilöt käyttävät tällä hetkellä ilmoittaakseen tietoja AARO:lle.
Kolmas vaihe, jota ei ole vielä hyväksytty, on NDAA:n määräämä mekanismi, jonka avulla AARO saa yleisöltä raportteja.
Marraskuun 2022 ja huhtikuun 2023 välisenä aikana tämä toimitettu paketti liikkui vähintään joka toinen viikko I&S:n toimiston ja AARO:n välillä. Moultrien pyynnöstä AARO vastasi säännöllisesti kysymyksiin, teki muokkauksia ja koordinoi muistion uudelleen. Kirkpatrick piti myös useita henkilökohtaisia tapaamisia alivaltiosihteerin kanssa.
Toukokuussa — ei kauan sen jälkeen, kun Kirkpatrick oli todistanut, että saitti on tarkistettavana — Moultrie hyväksyi AARO:n henkilöstöpaketin, jolla virasto valtuutettiin antamaan kongressin jäsenille sähköpostiosoite, jota yksityishenkilöt voivat käyttää ottaakseen yhteyttä AAROon, ja koordinoimaan pakettia, jolla valtuutetaan verkkosivuston ja toisen vaiheen raportointimekanismin käynnistäminen.
Kolmannen vaiheen mekanismia koskevan päätöksen tekemistä lykättiin myöhempään ajankohtaan.
Moultrien hyväksynnän jälkeen AARO työskenteli tietotekniikka-alan alihankkijan kanssa prototyyppisivuston hiomiseksi aikataulun mukaisesti.
Samassa kuussa esikunta julkaisi myös erikseen GENADMIN-viestin ”Unidentified Anomalous Phenomena Reporting and Material Disposition”, jossa annetaan sotilasyksiköille ja komentajille ohjeita UAP-ilmoituksista ilmoittamisesta maailmanlaajuisesti vakiomuotoista raportointimallia käyttäen. Malli on seurausta työstä, jota AARO on tehnyt yhdessä sotilasjohtajien kanssa parantaakseen ja standardoidakseen raportointimenettelyjä kaikissa joukoissa sen perustamisesta lähtien.
Kaksi kuukautta sitten, 27. kesäkuuta, Kirkpatrickin ryhmä esitteli prototyyppisivuston yleiskatsauksen muun muassa puolustusministeriön tiedustelusta vastaavalle apulaispäälakimiehelle. Tuon tiedotustilaisuuden aikana tiedustelulakimiehet määrittelivät useita yksityisyyden suojaa ja asiakirjojen hallintaa koskevia vaatimuksia, jotka AAROn oli täytettävä ennen suojatun raportointimekanismin osan julkaisemista.
Tämän jälkeen AARO otti yhteyttä ministeriön sidosryhmiin näiden kysymysten käsittelemiseksi, mutta aikataulun mukaan henkilökunnalla oli haasteita saada lopullista ohjeistusta siitä, mitä yksityisyyden suojaa ja arkistonhallintaa koskevia toimia verkkosivuston lanseeraaminen edellytti.
Niinpä Hicks kutsui heidät kaikki koolle 31. heinäkuuta keskustelemaan AAROn verkkosivustosta ja lopulta vauhdittamaan sen luomista.
”Hänellä on kyky — ja hän käytti sitä — koota yhteen kaikki osaston huipputoimijat. Luulen, että hän huomasi, että tätä asiaa työstettiin työtasolla, mutta siihen ei kiinnitetty oikealla tasolla johtajien huomiota, ennen kuin hän todella tavallaan ajoi sen kotiin sanoakseen: ’Hei, te ihmiset pöydän ympärillä saatte tämän asian tapahtumaan'”, Pentagonin tiedottaja Pahon kertoi DefenseScoopille.
When asked why she went all-in on prioritizing AARO as an element under her purview, particularly now, Hicks told DefenseScoop: “The department takes UAP seriously because UAP are a potential national security threat. They also pose safety risks, and potentially endanger our personnel, our equipment and bases, and the security of our operations. DOD is focusing through AARO to better understand UAP, and improve our capabilities to detect, collect, analyze and eventually resolve UAP to prevent strategic surprise and protect our forces, our operations, and our nation.”
Torstaina Pentagonin odotetaan ilmoittavan, että AARO aikoo käynnistää tiedotussivustonsa, joka kokoaa yhteen yksityiskohtia sen käynnissä olevista operaatioista ja pyrkimyksistä ymmärtää UAP-raportteja.
Sivustolla on yleisölle helposti saatavilla olevaa, säännöllisesti päivitettyä tietoa AAROn toiminnasta. Kirkpatrickin kasvava tiimi julkaisee tietoja, valokuvia, videoita ja muuta mediaa UAP-tapauksista sitä mukaa, kun niiden turvaluokitus poistetaan ja ne hyväksytään julkaistaviksi.
Muuhun sisältöön kuuluvat raportointisuuntaukset ja ”usein kysytyt kysymykset” -osio sekä linkit virallisiin raportteihin, pöytäkirjoihin, lehdistötiedotteisiin ja muihin resursseihin, jotka AARO:n mielestä voivat olla yleisölle hyödyllisiä.
“Lähitulevaisuudessa verkkosivustolla on myös vuoden 2023 NDAA:n kohdan 1673 mukainen hyväksytty raportointimekanismi. AARO:n tarkoituksena on, että tämä verkkosivusto on keskitetty palvelupiste AARO:n ja UAP:den osalta, ja odotamme innolla, että verkkosivuston kehittämistä jatketaan, jotta AARO:n työ ja havainnot olisivat mahdollisimman avoimia,” Pahon kertoi DefenseScoopille.
Hän vahvisti, että AARO on laatinut monivaiheisen lähestymistavan valtuutetun turvallisen raportointimekanismin kehittämiseksi.
Suojattu resurssi on tarkoitus ottaa käyttöön tämän vuoden lokakuun lopulla. AARO ottaa aluksi vastaan vain sellaisten Yhdysvaltain hallituksen nykyisten tai entisten työntekijöiden, palveluksessa olevien tai urakoitsijoiden ilmoituksia, joilla on suoraa tietoa liittovaltion ohjelmista tai toimista vuodesta 1945 lähtien.
“AARO:n verkkosivuston kautta tapahtuvaan raporttien lähettämiseen liittyvää prosessia tarkistetaan parhaillaan sen varmistamiseksi, että voimme suojella sekä osallistujien yksityisyyttä että sivuston turvallisuutta. AARO ja ministeriö ovat tietoisia siitä, että myös suuri yleisö haluaa antaa UAP-raportteja, ja tämä mahdollisuus otetaan käyttöön verkkosivuston kehittämisen seuraavassa vaiheessa tulevina kuukausina”, Pahon huomautti.
Toimisto tekee tiivistä yhteistyötä ministeriön tietohallintopäällikön ja puolustusministeriön mediatoimiston kanssa ja niiden kautta varmistaakseen tämän portaalin ylläpidon.
“Vaikka kukaan ei voi taata, ettei verkkosivustolle voi murtautua, AARO on tehnyt yhteistyötä puolustusministeriön asiantuntijoiden kanssa varmistaakseen, että tämä verkkosivusto täyttää korkeimmat hallituksen turvallisuusstandardit. AARO esimerkiksi testasi sivuston tarkasti haavoittuvuuksien varalta ja isännöi sitä .mil-verkkotunnuksella”, Pahon lisää.
Laajasti ottaen ministeriön virkamiehet ”myöntävät, että verkkosivuston ja raporttien keruun käynnistäminen on viivästynyt”, hän lisäsi. Hän kuitenkin korosti, että viivytykset ”johtuivat työstämme sen varmistamiseksi, että [ne noudattavat puolustusministeriön] turvallisuusstandardeja ja tietojen julkista julkaisemista koskevia standardeja, ja sen tarkistamiseksi, että verkkosivusto täyttää lakisääteiset, lainsäädännölliset ja tekniset standardit, jotka koskevat hallituksen virallisia verkkosivustoja.”
Tähänastisista haasteista ja byrokraattisista esteistä huolimatta Hicks kertoi DefenseScoopille, että hän ja muut puolustusministeriön johtajat ”luottavat prosessiin, jonka AARO ottaa käyttöön raporttien vastaanottamiseksi ja toimitettujen tietojen suojaamiseksi, sekä puolustusministeriön tietohallintopäällikön ponnisteluihin verkkosivuston eheyden varmistamiseksi.”
“Keskeistä näissä ponnisteluissa on AAROn työ sotilasyksiköiden ja koko puolustusministeriön organisaatioiden kanssa, mukaan lukien puolustusministeriön tietohallintojohtaja, jotta voidaan varmistaa, että arkaluonteisin työmme on turvallista ja että se tarjoaa ministeriölle jatkossakin teknologisen etulyöntiaseman, jota tarvitsemme konfliktien estämiseksi ja menestyksen varmistamiseksi”, apulaispuolustusministeri sanoi.
Hänen mielestään AARO on ottanut tänä vuonna ”merkittäviä askelia” rakentaakseen UAP:n avoimuuden ja luottamuksen ”amerikkalaiselle yleisölle, kongressin jäsenille sekä omalle puolustusministeriön ja tiedusteluyhteisön työntekijöille” — ja verkkosivuston julkistaminen on viimeisin osoitus tästä.
“AARO työskentelee myös UAP:itä koskevan raportoinnin standardoimiseksi ja leimautumisen poistamiseksi sekä nykyisiä ja historiallisia tapahtumia koskevien raporttien analysoimiseksi perusteellisesti. Meillä on vielä pitkä matka edessämme, mutta olen antanut AARO:lle tehtäväksi jatkaa aggressiivisesti toimia, jotta sen havainnot saataisiin mahdollisimman laajasti kongressin ja mahdollisuuksien mukaan myös yleisön saataville”, Hicks lisäsi.
Vastauksena kysymyksiin siitä, kuinka huolissaan hän on siitä, että jotkut näistä raportoiduista UAP-kohtaamisista voisivat olla Yhdysvaltojen vihollisen, kuten Kiinan tai Venäjän, omistamia kehittyneitä alustoja, Hicks sanoi, että puolustusministeriö ”on aina huolissaan mahdollisista uhista, joita vihollistemme käyttämä uusi kehittynyt teknologia aiheuttaa.”
“Siksi ministeriö suhtautuu UAP:hin vakavasti. Meidän on ymmärrettävä näitä UAP:itä, jotka käyttäytyvät tavalla, jota sensorit tai tarkkailijat eivät helposti ymmärrä, jotta voimme varmistaa, etteivät ne ole uhka kotimaallemme”, Hicks sanoi DefenseScoopille.
Ampumatapauksesta epäilty Kyle Andrew Odom muistaa ensimmäisen kohtaamisensa avaruusolentojen kanssa: helmikuinen yö 2014, kun hän meditoi sängyssään. Kesken ruumiistapoistumiskokemusta, hän sanoo havainneensa sinisen valon leijuvan häntä kohti, joka osoittautui naispuoleiseksi avaruusolennoksi. Heidän mielensä yhtyivät ja hän alistui tälle.
“Sitten aloin tuntea kaikkein euforisinta, lohduttavinta ja ihaninta oloa, jota olen koskaan tuntenut”, Odom kirjoittaa. Mutta entisen rannikkojääkärin elämä lähti tästä ilmeisesti luisumaan alaspäin.
Kohtaaminen oli osa 21-sivuista henkilökohtaista manifestia, jonka Odom lähetti kahdelle Washingtonin osavaltion Spokanessa olevalle televisioasemalle sekä Odomin vanhemmille. Hän oli tuohon aikaan epäiltynä idaholaisen pastorin Coeur d’Alenen tapon yrityksestä.
Tim Remington, 55, joka ammuttiin pian sunnuntaisen jumalanpalveluksen pitämisensä jälkeen, sai kuusi luodinosumaa, joista yksi osui päähän. 30-vuotias Odom pidätettiin lennettyään Boisesta Washington DC:en, josa hänet nähtiin heittämässä papereita ja tietokoneen kovalevyjä Valkoisen talon turva-aidan yli. Hänet vangittiin ilman mahdollisuutta vapautua.
Sekavassa manifestissaan Odom kirjoittaa, että hän kiinnitti huomionsa avaruusolentotunkeutujiin, joiden hän uskoo olevan keskuudessamme, ja hänen oli pakko alkaa ampumaan joitain niistä.
Remingtonin oli tarkoitus olla ensimmäinen. Tämän tuttu toinen pastori John Padula on saattanut olla toinen. Ja muita on saattanut seurata. Manifestissa lukee 50 kongressin jäsenen nimet, jotka Odomin mukaan olivat avaruusolentoja.
Turvakameralla näkyy mies, jonka väitetään olevan Odom, joka kävelee Remingtonin taakse parkkipaikalla ja avaa tulen. Ampumistapauksella ei vaikuttanut olevan mitään yhteyttä Remingtonin vierailuun päivää aiemmin poliittisessa tapahtumassa, jossa hän koitti kerätä tukea republikaanien presidenttiehdokas Ted Cruzille.
Remingtonin Altar Churchin henkilöstö vihjasi, että Remington ja Padula olivat aiemmin olleet kontaktissa Odomiin, ja he kuvasivat tätä metamfetamiininarkomaaniksi. Padula, joka itse on ollut aiemmin myös narkomaani, oli tuntenut Odomin jo vuosia. “Kun minulla oli vaikeaa, kun edelleen käytin huumeita, hän vain rakasti minua”, pastorituttu sanoi spokanelaiselle KHQ-TV:lle.
Manifesti ilmeisesti on kirjoitettu ennen ampumatapausta, ja siinä kysytään “Kuka on Kyle Odom?”, mihin hän itse vastaa:
“Syntynyt ja kasvanut Pohjois-Idahossa. Kasvoin rakastavassa perheessä. Liityin rannikkojääkäreihin lukion jälkeen. Kiinnostuin tieteestä. Menin kouluun lukemaan biokemiaa. Voitin useita palkintoja ja stipendejä. Valmistuin Magna Cum Laude [University of Idahosta] ja sain kutsun nimekkääseen yliopistoon [Baylor College of Medicine, Houstonissa] tutkiakseni geenitekniikkaa.”
Manifestissaan Odom paljastaa suunnitelman ampua Remingtonin kaltaiset siitä, että he ovat “älykkäitä sammakkoeläinhumanoideja Marsista”, jotka olivat pilanneet hänen elämänsä.
“Voi kun tämä olisi pelkkää vitsiä”, Odom kirjoitti, lisäten että hän piti itseään “100% mieleltään terveenä, 0% hulluna.”
Manifesti rennosti kuvaa kasvavaa avaruusolentoja kohtaan tunnettua paranoiaa — irrationaalinen huoli, jota tavataan yleensä muissakin ammuskelutapauksissa, joihin liittyy mielenterveysongelmat ja salaliittoteoriat.
Jared Lee Loughner, joka todettiin syylliseksi 19 murhaan ja murhan yritykseen — mm. haavoittaen arizonalaista demokraattiedustajaa Gabrielle Giffordsia — Tucsonissa viisi vuotta sitten, teki videon jossa hän väitti hallituksen aivopesevän amerikkalaisia kontrolloimalla heidän kielenkäyttöään. Aaron Alexis, joka tappoi 12 ihmistä vuonna 2013 Washingtonin Navy Yardin ampumatapauksessa oli väittänyt, että hän kuuli ihmisten ääniä, jotka käyttivät “jonkinlaista mikroaaltolaitetta” jottei hän saisi unta. Ja Thomas Lane, vuoden 2012 ohiolainen kouluampuja, joka tappoi kolme, oli David Icken seuraaja, salaliittoteoreetikon jonka mielestä reptiliaani-ihmiset kontrolloivat ihmiskuntaa.
Manifestissaan Odom vaikutti huolestuneelta siitä, että häntä ajettaisiin samanlaiseen pakkorakoon.
Jätettyään Baylor Collegen työpaikkansa vuonna 2014, hän sanoo, että hänelle “kerrottiin” että kaksi hänen työkaveriaan eivät olleet ihmisiä. “Heille oli annettu tehtäväksi tehdä minusta ‘seuraava kouluampuja’ niinkuin he sitä kutsuivat. Tämä on mielestäni varmaankin se syy miksi niin monia kouluampumisia tapahtuu.”
Hän muistaa kuukausien tuskan, henkiset trippailut ja nähneensä helikoptereita lentämässä hänen talonsa yli. Hän kuuli lauluja päässään ja hänellä oli omituisia seksuaalisia tuntemuksia. Avaruusolennot lopulta saivat otteen hänestä uhkailemalla tappaa hänen vanhempansa, hän kirjoittaa.
“Sanoin heille, että tekisin mitä vain jos he jättäisivät perheeni rauhaan. He vastasivat sanomalle ‘Mene kirkkoon.’ Tiesin heidän tarkoittavan Altaria”, hän kirjoitti. Odom oli aiemmin saanut Padulalta kutsun vierailla kirkossa.
Odom kirjoitti, että hän yritti kerran itsemurhaa sulkemalla itsensä autoonsa sytytetyn hiiligrillin kanssa. He sanoivat, että hän viimein etsi apua Veterans Affairs -sairaalasta, mutta hänen saamansa lääkitys ei auttanut häntä.
Epätoivoisena hän palasi Remingtonin kirkolle. Hänen manifestinsa sisältää piirroksen Remingtonista — joka näyttää kuin popkulttuurin avaruusolennolta — sekä listan “Huomattavista marsilaisista”, jossa on mm. amerikkalaissenaattoreita ja parlamenttiedustajia sekä Israelin viranomaisia.
Milloin sinusta tuli sotarikostuomioistuimen tuomari, Natural and Common Law Tribunal for Public Health and Justice osoitteessa http://www.peaceinspace.org?
Mitkä ovat tuomioistuimen tavoitteet neuraalimanipulaation ja suunnattujen energia-aseiden osalta?
YK:n kidutuksen erityisraportoija, professori Nils Melzer, julkaisi 28. helmikuuta 2020 maailmanraporttinsa kidutuksesta ja muusta julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta. Raportti sisälsi määritelmän ”kyberkidutuksesta”, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, jossa miljoonia uhreja ympäri maailmaa pahoinpidellään etänä sähkömagneettisilla aseilla tietokoneen kautta, usein supertietokoneilta, ohjatuissa toimissa.
(A/HRC/43/49) Kyberkidutus:
1. Erityinen huolenaihe, johon ei näytä kiinnitetyn riittävästi huomiota, on tieto- ja viestintätekniikan (”kyberteknologian”) mahdollinen käyttö kidutustarkoituksiin. Vaikka ihmisoikeusneuvosto on toistuvasti käsitellyt ihmisoikeuksien edistämistä, suojelua ja toteutumista internetissä (A/HRC/32/L.20; A/HRC/38/L.10/Rev.1), kidutus on ymmärretty ensisijaisesti välineeksi, jota käytetään sananvapauden käyttämisen estämiseksi internetissä, eikä ihmisoikeusloukkaukseksi, johon voitaisiin syyllistyä tietoverkkoteknologiaa käyttämällä.
2. Tämä vaikuttaa yllättävältä, kun otetaan huomioon, että kyberavaruuden eräät ominaisuudet tekevät siitä ympäristön, joka on erittäin otollinen väärinkäytölle ja hyväksikäytölle, erityisesti valta-asetelmien suuri epäsymmetria, käytännössä taattu anonymiteetti ja lähes täydellinen rankaisemattomuus. Valtioilla, yritystoimijoilla ja järjestäytyneillä rikollisilla on valmiudet toteuttaa kyberoperaatioita, jotka aiheuttavat vakavaa kärsimystä lukemattomille yksilöille, mutta ne voivat myös päättää tehdä niin kidutustarkoituksessa. Tämän vuoksi on tarpeen tarkastella lyhyesti ja alustavasti sen ajateltavuutta ja peruspiirteitä, mitä voitaisiin kutsua ”kyberkidutukseksi”.
3. Käytännössä tietotekniikka on jo nyt ”mahdollistajana” sekä fyysisen että psykologisen kidutuksen muodoissa, erityisesti keräämällä ja välittämällä valvontatietoja ja ohjeita kuulustelijoille, levittämällä ääni- tai videotallenteita kidutuksesta tai murhasta pelottelutarkoituksessa tai jopa suorana lähetyksenä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tirkistelevien asiakkaiden ”pyynnöstä” (A/HRC/28/56, 71 kohta). ), ja yhä useammin myös tainnutusvöiden (A/72/178, 51 kohta), lääketieteellisten implanttien ja mahdollisesti nano- tai neuroteknologisten laitteiden kauko-ohjauksen tai manipuloinnin avulla. [1] Kyberteknologiaa voidaan käyttää myös vakavan henkisen kärsimyksen aiheuttamiseen tai siihen myötävaikuttamiseen fyysistä kehoa välttäen, erityisesti pelottelun, ahdistelun, valvonnan, julkisen häpäisemisen ja kunnianloukkauksen sekä tiedon haltuunoton, poistamisen tai manipuloinnin avulla.
4. Vakavien uhkausten esittäminen nimettömien puhelujen välityksellä on jo pitkään ollut laajalle levinnyt tapa aiheuttaa pelkoa etänä. Internetin käyttöönoton myötä erityisesti valtion turvallisuuspalvelujen on raportoitu käyttävän verkkoteknologiaa sekä omalla alueellaan että ulkomailla useiden eri henkilöiden järjestelmälliseen valvontaan ja/tai heidän esteettömään pääsyynsä verkkoteknologiaan puuttumiseen. [2] Sähköiset viestintäpalvelut, sosiaalisen median alustat ja hakukoneet tarjoavat ihanteellisen ympäristön sekä kohdennettujen uhkausten, seksuaalisen häirinnän ja kiristyksen anonyymille välittämiselle että pelottavien, herjaavien, halventavien, harhaanjohtavien tai syrjivien kertomusten massalevittämiselle.
5. Yksilöt tai ryhmät, jotka ovat järjestelmällisesti kybervalvonnan ja -ahdistuksen kohteena, jäävät yleensä vaille tehokkaita puolustus-, pako- tai itsesuojelukeinoja, ja ainakin tässä suhteessa he joutuvat usein fyysiseen huostaanottoon verrattavaan ”voimattomuuden” tilanteeseen. Olosuhteista riippuen tekijän fyysinen poissaolo ja nimettömyys voivat jopa pahentaa uhrin avuttomuuden, hallinnan menettämisen ja haavoittuvuuden tunteita, aivan kuten silmien sitominen tai hupun laittaminen fyysisen kidutuksen aikana lisää stressiä. Samoin julkisesta paljastumisesta, häpäisystä ja halventamisesta aiheutuva yleinen häpeä voi olla yhtä traumaattista kuin rikoksentekijän suorittama suora nöyryytys suljetussa ympäristössä. [3] Kuten useat verkkokiusaamista koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, jo verrattain rajoitetuissa ympäristöissä tapahtuva häirintä voi altistaa kohteena olevat henkilöt erittäin korkealle ja pitkäkestoiselle ahdistuneisuuden, stressin, sosiaalisen eristäytymisen ja masennuksen tasolle ja lisätä merkittävästi itsemurhariskiä. [4] Näin ollen voidaan väittää, että paljon järjestelmällisemmät, hallituksen sponsoroimat uhkaukset ja häirintä, joita toteutetaan verkkoteknologian avulla, eivät ainoastaan aiheuta todellista voimattomuutta, vaan ne voivat myös aiheuttaa ahdistusta, stressiä, häpeää ja syyllisyyttä, jotka ovat ”vakavaa henkistä kärsimystä”, kuten kidutuksen toteaminen edellyttää. [5]
6. Jotta kidutuksen kielto ja siihen liittyvät oikeudelliset velvoitteet voitaisiin panna asianmukaisesti täytäntöön nykyisissä ja tulevissa olosuhteissa, sen tulkintaa olisi yleisesti ottaen kehitettävä uusien haasteiden ja valmiuksien mukaisesti, joita syntyy paitsi kyberavaruudessa myös tekoälyn, robotiikan, nano- ja neuroteknologian, lääketiede- ja biolääketieteiden, mukaan lukien niin sanottu ”inhimillinen parantaminen”, kehittyvän teknologian yhteydessä.
2 Ks. ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmat 32/13 ja 38/7. Ks. erityisesti Edward Snowdenin vuonna 2013 tekemät paljastukset Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston ja sen kansainvälisten kumppaneiden harjoittamasta maailmanlaajuisesta tarkkailusta, ks. Ewan Macaskill ja Gabriel Dance, ”NSA files: decoded – what the revelations mean for you”, The Guardian, 1. marraskuuta 2013.
3 Pau Pérez-Sales, “Internet and torture”.
4 Ann John ym., “Self-harm, suicidal behaviours, and cyberbullying in children and young people: systematic review”, Journal of Medical Internet Research, vol. 20, No. 4 (2018); Rosario Ortega ym., “The emotional impact of bullying and cyberbullying on victims: a European cross-national study”, Aggressive Behavior, vol. 38, No. 5 (September/October 2012).
5 Samantha Newbery & Ali Dehghantanha, “A torture-free cyber space: a human right”, 2017.
